Venäjän kirjolohikasvatus – Dmitry Matveev

YMPÄRISTÖVAIKUTUKSET JA KASSIKARKURIT HUOLENA

Kirjolohen kasvatus Venäjällä

Viime vuosina Suomenlahdesta ja siihen laskevista joista on pyydetty yhä enemmän kirjolohia. Ilmiön syynä on se, että kirjolohia karkaa varsin usein kalanviljelylaitoksista. Tapauksia tulee joka vuosi enemmän. Samaan aikaan luonnonkantojen kaloissa on havaittu nahkasairauksia. Jotkut ympäristöasiantuntijat pitävät kalanviljelyä syynä tautien leviämiseen.

Olen pohtinut ilmiötä paljon ja pyrkinyt ymmärtämään sitä paremmin. Mielestäni aiheeseen liittyy kolme tärkeää kysymystä. Ensinnäkin: Kuinka pitkälle kalanviljelyala on kehittynyt Leningradin alueella ja mistä tämä liiketoiminta koostuu?

Toiseksi: Kuinka perusteltuja ovat pelot ja syytökset tautien leviämisestä? Eniten huomiota kiinnitetään tartuntatauteihin, joista jotkut ovat vaarallisia. Kalat ja erityisesti lohikalat ovat tärkeä elintarvike suurelle osalle väestöä.

Kolmanneksi: Markkinat laajenevat ja kalan kulutus kasvaa. Pyrin vastaamaan kysymykseen siitä, kumpi aiheuttaa enemmän ongelmia, luonnonvaraisten kalakantojen pyytäminen vai kalanviljelylaitosten toiminta?

Ilmeisesti lähin luonnonvarainen kanta elää Etelä-Ruotsissa, jossa kirjolohi alkoi selviämään jo 1950-luvulla. Kuvassa Hannu Huttusen Espoosta 2019 saama kirjolohi – mistä lienee kotoisin? Kuva Antti Zetterberg.

Teimme tutkimusretkiä Venäjän Suomenlahteen laskevien jokien suulla ja saaliiksi osui usein kirjolohia.

Miten kalanviljely on kehittynyt?

Tällä hetkellä ala on yksi Venäjän valtion tärkeimmistä ja osittain se kuuluu eri kehitysohjelmien ensisijaisiin tavoitteisiin. Kalanviljelyn kehitys on kovassa nousussa. Kasvatetun kalan määrä on noussut 67 tonnista yli 11 000 tonniin sitten 1990-luvun puolivälin, ja nousua on rekisteröity vuosittain. Leningradin alue on ollut kärjessä kirjolohen kasvatuksessa.

Samaan aikaan kun elinkeinomaailmassa on kiinnostusta kalankasvatukseen, myös valtiolla on kehitysohjelma, jonka tavoitteena on nostaa ruokakalojen kokonaismäärä vuoden 2018 239 000 tonnista 618 000 tonniin vuoteen 2030 mennessä.

Yli puolet Venäjällä kasvatetuista kaloista on karppeja, sillä lajit ovat hyvin monimuotoisia. Niiden osuus tosin pienenee vähitellen. Leningradin alueella tilanne on kuitenkin täysin toinen: siellä kirjolohen osuus on yli 90 prosenttia kaikista kasvatuskaloista.

Leningradin alueella on yhteensä noin 50 kalankasvatustilaa

Suurin osa niistä sijaitsee alueen pohjoisosassa, Viipurin ja Käkisalmen hallintoalueen makean veden vesistöillä, pääasiassa Vuoksella. Viime aikoina kirjolohen kasvatuslaitoksia on perustettu myös Suomenlahdelle. Eri ministeriöiden asiantuntijat, joiden kanssa olen tästä aiheesta keskustellut pitävät Suomenlahtea strategisesti merkittävänä ja lupaavimpana vesialueena.

Todennäköisesti lähiaikoina Suomenlahdelle perustetaan isoja kalanviljelylaitoksia. Samankaltaista kehitystä on ollut Barentsinmerellä ja Norjan vesillä. Itämeren ja Suomenlahden hydrologiset olosuhteet ja ympäristötila ei ole paras mahdollinen. Esimerkiksi Ruotsissa vedenlaatu on huomattavasti parempi, mut-

ta siellä harvoin annetaan uusia lupia kalanviljelylaitoksille.

Syy on selkeä: meren kalakassien jätteitä voidaan verrata karjataloustilan kuormitukseen. Jätteet pääsevät suoraan vesistöön aiheuttaen hapenkulutusta ja levänkukintaa. Tähän mennessä kalanviljelylaitoksille on myönnetty noin 70 vesialuetta, joiden kokonaispinta-ala on yli 6 000 hehtaaria. Luvut kuitenkin muuttuvat vuosi vuodelta, koska tiloja perustetaan lisää.

Eniten kirjolohta kasvatetaan Viipurin hallintoalueella, ainakin 5 000 tonnia vuodessa. 10 laitosta tuottaa 90 prosenttia kasvatuskirjolohen kokonaismäärästä. Samaan aikaan 50:stä viljelylaitoksesta 14 on varustettu suljetuilla vedenkiertojärjestelmillä ja 8 kalanistutuslaitosta, joissa tarjotaan kalastuspalveluja. Suomenlahdella on 3 kalakasvatuslaitosta.

Kirjoittaja ihmettelee tuoretta juuri merestä taimenlusikkaan haksahtanutta kirjolohta Venäjän Suomenlahden rannikolla.

”Eniten kirjolohta kasvatetaan Viipurin hallintoalueella, ainakin 5 000 tonnia vuodessa.”

Uusien tilojen sijoituspaikat määrää erityiskomissio

Toimiala on neljän ministeriön ja viranomaisen alainen: Maatalousministeriön, Leningradin alueen hallituksen, Luoteis-Venäjän kalastusviraston ja Eläinvalvontaviraston. On syytä huomata, että suurin osa tiloista harjoittaa yksinomaan kirjolohen kasvatusta. Niin sanottu ”istutusmateriaali”, eli hedelmöitetty mäti tai tavanomaisemmin kalanpoikaset, ostetaan erikoistiloilta. Eniten istutusmateriaalia ostetaan Euroopan maista. Myös erikoistuneet laitokset ostavat mätiä ja poikasia, vaikka niillä on myös omia emokaloja.

Taudit ja niiden mahdollinen leviäminen

Tautien leviäminen luonnonvaraisiin kalakantoihin ovat tärkein syy sille, miksi kirjolohitiloja vastustetaan. Tauteihin liittyy epäilyksiä ja pelkoja varsinkin, jos tilat sijoitetaan Suomenlahden kaltaisiin suuriin vesistöihin. Tiedotusvälineet raportoivat silloin tällöin karkuun päässeistä kirjolohista. Myös Venäjän tiedotusvälineet ilmoittavat kirjolohikarkauksista säännöllisesti, tosin harvoin.

Venäjän tilastotietoja on hankala verrata vastaaviin länsimaiden numeroihin. Paikallisille kalastajille karkuun päässeet kirjolohet ovat onnenpotku. Joissain tapauksissa on jopa syytä uskoa, ettei kirjolohien karkaus johtunutkaan teknisistä vioista tai luonnonvoimien riehumisesta, vaan ilkivallasta, jotta kalaa voidaan pyydystää lähimmällä vesialueella. Luontoon joutuessaan kalat voivat tartuttaa tauteja luonnonvaraisiin kalakantoihin, joilla ei ole vieraisiin viruksiin immuniteettia.

Maailman kalatalouden tartuntatilanne on kireä

Silloin tällöin eri puolilla maailmaa havaitaan tartuntapesäkkeitä. Esimerkiksi vuonna 2018 Suomessa rekisteröitiin kuudessa laitoksessa nahkakudosten tarttuva nekroosi, joka on yksi vaarallisimmista kalataudeista ja saastuneiden laitosten kalaa tuhottiin noin 250 000 kg. Laitokset määrättiin karanteeniin.

Samana vuonna nekroositapauksia havaittiin myös Karjalan tasavallassa yksityisyrittäjä Fedorenkon laitoksilla. Tämän seurauksena Karjalan tasavallan laitosten luokittelua laskettiin tasolle “ei ole hyvinvoiva”. Samana vuonna estettiin istutusmateriaalin tuonti Leningradin alueelle laitoksilta, joita ei ollut luokiteltu hyvinvoiviksi.

Leningradin alue on toistaiseksi luokiteltu hyvinvoivaksi, eikä alueella ole tähän mennessä todettu tai raportoitu vakavia virustautien tapauksia. On kuitenkin mainittava syyskuun 2015 tapahtumat, jolloin Russkij Losos / Russian Salmon Oy (ei pidä sekoittaa samannimiseen ei-kaupalliseen organisaatioon) niitti huonoa mainetta, koska sen kasvatustiloilla todettiin kalojen joukkokuolemia. Yrityksen lohikaloilla oli tarttuva anemia. Virustaudin ja immuniteetin heikentymisen lisäksi havaittiin myös mykobakterioosi.

Monien Kuolan niemimaan paikallisten ja siellä säännöllisesti lohta kalastavien ih-

Kasvatetun kalan määrä on noussut Venäjällä 67 tonnista yli 11 000 tonniin sitten 1990-luvun puolivälin.

”Onko kalojen karkaamisia ja tautien leviämistä sitten mahdollista estää kokonaan?”

misten mukaan rannikolta on löytynyt suuria määriä kuolleita kaloja. En löytänyt mistään virallista raporttia kalojen karkaustapauksista, mutta on mahdollista, että osa sairaista kaloista olisi päässyt vapaaksi. Vuonna 2020 Virossa puhkesi laaja nekroosiepidemia, ja tautiin on kuollut noin 65 tonnia kirjolohta. Laitosten kalakuolleisuus epidemian aikana oli 71 prosenttia.

Jotkut tautilähteet ovat aina vesiympäristössä läsnä ja ne aktivoituvat tiettyjen olosuhteiden syntyessä. Kun kalan parvitiheys on liian suuri tai kala on stressin vuoksi heikentyneessä tilassa, äkilliset muutokset lämpötilassa ja muissa olosuhteissa toimivat katalysaattorina taudin heräämiseen tai puhkeamiseen.

Erityisen vaarallista on infektion saapuminen ulkopuolelta

Näin tapahtuu, kun istutusmateriaalia tuodaan sellaisista maista tai sellaisilta alueilta, joiden luokitus on “ei ole hyvinvoiva”. Viranomaiset vastaavat sellaisista torjuntatoimenpiteistä, joihin sisältyy karanteenin määrääminen. Eläinvalvontaviranomaiset ja asiantuntijat valvovat istutusmateriaalin toimitusvaihetta. Sen jälkeen kehitys on suurelta osin kalanviljelijöiden ja yrityksen johdon vastuulla.

Olen keskustellut tästä aiheesta Pietarin eläinlääketieteellisen laitoksen asiantuntijoiden kanssa. Heidän käsityksensä on, että kasvatettu kala ei itsessään ole vakava uhka ympäristölle, ja todennäköisiä tartunnan lähteitä ovat myös luonnonvaraiset ”roskakalakannat”. Käsittääkseni lähes kaikki Suomenpäristön tila heikkenee jatkuvasti muutenkin ja kutualueet pienenevät. Ihmisen toiminnan vaikutus luontoon on ilmiselvää, ja kalojen joukkokuolema voi nopeasti rikkoa luonnon herkän tasapainon. Tämä voi johtaa jopa yksittäisten lajien täydelliseen tuhoutumiseen — ainakin jos luonnonvaraista lisääntymistä ei tueta mitenkään.

lahden alueen kalakannat ovat jollain tavalla kärsineet eri taudeista.

Kalojen taudeista ei ole suurta vaaraa ihmisten terveydelle, sillä tautien aiheuttajat poistuvat, kun kalan liha kuumennetaan.

Kalaviljelykassien karkurit voivat tuoda vesistöihin villilohikaloihin tarttuvia tauteja ja loisia

Sen lisäksi karkurit perustavat elinvoimaisia kantoja, joilla on pahimmillaan karmeat seuraukset. Esimerkiksi Tyynenmeren kyttyrälohta istutettiin Barentsinmereen ja Kuolan niemimaan jokiin.

Monien tutkijoiden mielestä istutusten jälkeen paikallinen merilohikanta heikkeni kutupaikkakilpailun takia. Juuri tästä syystä monissa Euroopan maissa kalaviljelylaitoksissa otetaan käyttöön täysin suljettuja kiertovesijärjestelmiä, joiden avulla voidaan estää kalakarkureita ja jätteiden pääsyä vesistöön. On hyvin todennäköistä, että muutaman vuoden kuluttua Itämerellä hyväksytään ainoastaan juuri sellaiset kiertovesiprosessit.

Kalastetaanko vai kasvatetaanko?

Tämä on mielestäni aihepiirin vaikein kysymys. Kala, varsinkin lohikala, on ihmisille tärkeä proteiinin lähde ja arvostettu ruoka. Lohen ja taimenen ammattikalastus on kielletty Venäjällä Suomenlahdella, sillä nämä kalalajit ovat uhanalaisia. Lohta yritetään pelastaa istuttamalla poikasia, mutta taimen joutuu selviämään omin voimin. Taimenkannat ovat pieniä.

Nykyolosuhteissa tuskin on kohtuullista kalastaa troolilla, rysillä tai verkoilla, sillä ym-

Tältä osin kirjolohitilat voivat vaikuttaa täysin järkevältä ratkaisulta

Ne pystyvät tuottamaan ihmisille kalaa ruoaksi, ja tuotantomäärien kasvu voi johtaa myös kalan myyntihinnan laskuun. Tosin tätä muutosta ei toistaiseksi ole Suomessa havaittu.

Onko kalojen karkaamisia ja tautien leviämistä sitten mahdollista estää kokonaan? En usko. On selvää, että vakava infektio voi tuhota valtavat kalamäärät muutamassa päivässä. Laitoksilla kalojen terveyttä valvotaan jatkuvasti, mutta luonnossa tartuntatautien leviämistä ei voi mitenkään kontrolloida. Voimme vain arvailla, mitä vaikutuksia ja seurauksia kalojen karkaamisilla voi olla. Jos minulta kysytään, ovatko kalankasvatuslaitokset uhka ympäristölle, vastaukseni on kyllä.

Entä sitten, jos kirjolohikarkurit olisivatkin täysin terveitä? Olisivatko ne sitten vaarattomia ympäristölle? Tässäkin tapauksessa kirjolohi olisi merkittävä villikalojen kilpailija ravintoketjussa. Pidetään selvänä, että kirjolohi ei voi lisääntyä ilmasto-olosuhteissamme ja ehkä tämä pitää paikkansa. On kuitenkin tosiasia, että kirjolohi on hyvin sopeutuvainen kala, joka etsii aktiivisesti ruokaa ja kasvaa painoa. Karannut kirjolohi vaeltaa kauas kotilaitoksestaan ja pääsee vesistöjen sivujokiin. Mitä kala etsii sieltä? Emme toistaiseksi tiedä.

Johtopäätökset

Lähitulevaisuudessa kirjolohen viljely kehittyy Venäjällä. On täysin mahdollista, että Suomenlahdelle perustetaan suuria kalankasvatuslaitoksia, sillä olosuhteiltaan sopivia paikkoja on melko paljon. Kehitystä määrit-

tää alueen ja maan johdon tahto.

Tartuntatautitilanne riippuu suoraan kalatalouden työntekijöistä ja valvontaviranomaisista. Toistaiseksi Leningradin aluetta pidetään tässä mielessä hyvinvoivana alueena. Naapurialueella, eli Karjalan tasavallalla ei kuitenkaan enää ole tällaista statusta. Suuret järvet Laatokka ja Ääninen jakautuvat usealle hallintoalueelle, mutta molempien järvien kirjolohitilat sijaitsevat Leningradin alueen tuntumassa.

Kirjolohta on jo havaittu siellä, mihin se ei kuulu: luonnonvesistöissä ja lohijoissa. Kirjolohta on pyydetty Suomenlahdesta ja siihen virtaavista joista. Vaikka kalat olisivatkin täysin terveitä, ei niiden leviämisestä luontoon seuraa mitään hyvää. Tämän vuoksi pidän itse hyvin tärkeänä viranomaisten valvonnan tehostamista, varsinkin kun kalankasvatuslaitosten määrä Suomenlahdella kasvaa. Näin voidaan estää kalojen karkaustapauksia ja tartuntatautien leviämistä.

YMPÄRISTÖVAIKUTUKSET JA KASSIKARKURIT HUOLENA

Kirjolohi pähkinänkuoressa

» Kirjolohi on kotoisin Pohjois-Amerikasta. Sen alkuperäalue on Tyynimeri ja latinankielinen nimi joko Parasalmo mykiss tai Oncorhynchus mykiss. Ensimmäinen kirjolohen mätierä tuotiin Eurooppaan vuonna 1885 ja 15 vuotta myöhemmin se saapui Venäjälle. » Kirjolohi on maailman viljelyin kalalaji. Erinomaisen makunsa ansiosta kirjolohesta on tullut suosittu viljelyskala kaikkialla maailmassa. Se sopeutuu erinomaisesti erilaisiin olosuhteisiin, syö paljon rehua ja kasvaa painoa nopeasti. » Viime vuosina kirjolohesta on tullut myös suosittu kohde virkistyskalastajille. Lohikalana se on energinen ja taistelutahtoinen saalis.