4 minute read
Vuosi kalastusta mökkijärvellä, osa 1 – Jani Helminen
by krookmedia
VUOSI KALASTUSTA MÖKKIJÄRVELLÄ
Artikkelisarjassa Jani Helminen kertoo kalastamisesta vuoden ajan pienellä keskisuomalaisella järvellä. Järvi on tyypillinen suomalainen mökkijärvi.
Korona toi tullessaan etätyöt ja monille se tarkoitti enemmän aikaa mökillä. Itsellenikin tarjoutui tänä vuonna mahdollisuus siirtää työpiste noin 20 hehtaarin kokoisen järven rannalle.
Tätä kirjoitettaessa on huhtikuun alku ja jääkansi peittää vielä järveä. Istun pilkillä ja kevyt tuulenvire vinguttaa jäässä olevaa kairaa ja joku isompi lintu taisi suhahtaa ohi, muuten on hiljaista. Kauempana juoksevasta jäniksestäkään ei kuulu edes pihausta.
Kylmyys alkaa tuntua, mutta pari reikää kairaamalla keho lämpenee sen verran että vielä jaksaa hetkisen. Olisi pitänyt laittaa enemmän vaatetta päälle, mutta se ei nyt haittaa, sillä kuuma sauna odottaa rannassa.
Kalapaikkoja saa etsiä
Kun vuosi vaihtui, alkoi maa olla jo valkoinen ja pilkkikausi teki tuloaan. Tällaiset pienet ja suojaisat järvet jäätyvät yleensä nopeasti, kun pakkanen pääsee puremaan ja tuuli ei vettä myllää. Aiemmin olen viettänyt mökillä aikaa lähinnä avovesikaudella, eikä pilkkipaikoista ollut juurikaan hajua. Nopeasti tuli selville, etteivät kesän kalapaikat ole talvella ollenkaan varmoja. Samoin tuli selväksi, että kalojen syöntiajankohtaa oli hyvin vaikea ennakoida.
Vaikka nautinkin saadessani pilkkiä rauhassa, olisi muista pilkkijöistä nyt apua. Kun syönti on huonoa, voisi muiden pilkkijöiden sijaintia ja vanhoja reikiä peesaamalla päästä kalojen jäljille. Kaloja etsiessä otan jonkin maamerkin, esimerkiksi paikan, jonka tiedän olevan kivikkoinen tai jossa kesällä on runsaampi kaislikko.
Kairaan useita reikiä parin metrin välein rannasta järven keskustaan päin. Näitä kalastaessa näen myös syvyysvaihtelut. Nopeasti syvenevistä kohdista on usein hyvä aloittaa kalastus, mutta aiempien kesien perusteella tiedän, ettei tältä järveltä juurikaan syvänteitä löydy vaan järvi on tasasyvyinen ja matala. Ehkä kuitenkin täytyy hankkia kaikuluotain ja vielä tarkemmin kartoittaa syvyys jokaisessa järven kulmassa.
Olosuhteet ovat rankat niin jään alla kuin päälläkin
Suomessa on lukuisia vastaavanlaisia pieniä, tummavetisiä ja matalia järviä. Jos on joskus uinut humusjärvessä uimalasien kanssa, tietää, ettei veden alla näe kättä pidemmälle. Kalatkin hyödyntävät mieluummin muita aistejaan kuin näköään ravinnon hankinnassa. Kun valo ei kesälläkään yllä kovin kauas pinnasta, on talvella jään ja lumen alla vielä entistä pimeämpää.
Niin, lumen. Sitä tosiaan tuli tänä talvena mukavasti ja useaan otteeseen. Järvien jäät jäivät pehmeiksi, kun uutta lunta satoi jään päälle ennen kuin edellinen ehti kunnolla jäätyä. Tälläkin järvellä jään paksuus oli parhaimmillaan toista metriä, mutta vasta alin parin kymmenen sentin kerros oli kunnon teräsjäätä, jota joutui kunnolla kairaamaan. Päällä oli huokoista ja pehmeää jäätä. Jään päällä oli jatkuvasti myös vettä, joten saappaat tulivat tarpeeseen.
Aurinkoisena kevätpäivänä kelpaa istua pilkillä.
Rauhallisella mökkijärvellä viihtyy iltaan asti, jos vain on tyyni keli ja pilkkijällä lämpimästi päällä.
Pieniä kaloja riittää, vaikka pannulle
Tämän järven kalat harvoin kasvavat suuriksi, ja tyypillinen saalis on alle 20 cm ahven. Vastaava tilanne on myös monilla muilla järvillä, kun kaloilla on ravintoa vähän tarjolla ja keskinäinen kilpailu siitä on kovaa. Kesäisin suurempiakin kaloja tarttuu harvakseltaan, mutta pilkillä en niitä onnistunut siimani päähän saamaan.
Liekö syynä se, että rankan talven aikana kalojen liikkuminen on hyvin vähäistä ja vanhat ja viisaat kalat pysyttelevät aloillaan energiaa säästäen vai poistuisivatko ne ennen talven tuloa pienen laskupuron kautta suuremmille vesille esimerkiksi turvaan vähähappisia oloja, joita syntyy etenkin pitkän talven aikana, jos vesi ei juurikaan pääse vaihtumaan ja happi kuluu loppuun?
Mikään pilkki ei osoittautunut selvästi muita paremmaksi
Määrällisesti parhaan saaliin sai mormyskalla, mutta pienenä suupalana se ei tuntunut houkuttelevan kaloja kauempaa, eikä siten soveltunut kalojen etsimiseen. Kiiltävä pystypilkki saattoi ”herättää” kalat syömään ja se valikoituikin usein siiman päähän pilkinnän alkajaisiksi.
Kauas näkyvät pystypilkit valikoituivat usein siiman päähän, sillä niillä kalojen etsiminen tuntui helpoimmalta.
Hyvän reiän löydyttyä kaloja saattaa saada useampiakin. Tällä järvellä selvästi suurin osa kaloista on pieniä ahvenia ja särkiä.
Syöntihaluisten kalojen löydyttyä pääsi ahvenia ja toukkaa näykkiviä särkiä nostelemaan vuoron perään. Vaikka kalojen koko on pientä, on niitä järvessä runsaasti ja siitä riittää myös lautaselle. Sen opin, että särjelle voi laittaa kevyemmän suolauksen kuin ahvenelle.
Varustelu on jatkuvaa – kesäkaudelle tarvitaan taas uudet kujeet
Aina kaupungissa käydessä tarttui pilkkikaupoista mukaan uusia viehätyksiä, jotka omassa mielessä saisivat kalat villeiksi. Jos värikkäät houkutukset avasivat kukkaroa tehokkaasti, toimivat ne monesti myös ahvenen suupielien avaamiseksi. Toukat tietysti pääsivät alati loppumaan, kun ne unohtuivat takin taskuun lämpimään. Onneksi muoviset toukan korvikkeet kelpasivat kaloille ihan mukavasti. Myös kaira tuli päivitettyä: vanhalla kyllä teki yhden reiän saunaveden hakua varten, mutta pilkillä se alkoi nopeasti rasittaa.
Huhtikuun alussa kevään merkit alkavat jo olla ilmassa
Naapurijärvillä avovettä näkyy etenkin siltojen alla ja virtapaikoissa. Joutsenet ovat saapuneet niistä jokaiseen. Mökkijärvi sen sijaan on edelleen paksussa jäässä: suojaisuutensa takia se sulanee seudun järvistä viimeisenä. Kun se tapahtuu, alkavat myös hauet loiskutella rantamatalissa odottaen, että kaivan virvelini esille.
