Teksti ja kuvat JANI HELMINEN
VUOSI KALASTUSTA MÖKKIJÄRVELLÄ Artikkelisarjassa Jani Helminen kertoo kalastamisesta vuoden ajan pienellä keskisuomalaisella järvellä. Järvi on tyypillinen suomalainen mökkijärvi.
K
orona toi tullessaan etätyöt ja monille se tarkoitti enemmän aikaa mökillä. Itsellenikin tarjoutui tänä vuonna mahdollisuus siirtää työpiste noin 20 hehtaarin kokoisen järven rannalle. Tätä kirjoitettaessa on huhtikuun alku ja jääkansi peittää vielä järveä. Istun pilkillä ja kevyt tuulenvire vinguttaa jäässä olevaa kairaa ja joku isompi lintu taisi suhahtaa ohi, muuten on hiljaista. Kauempana juoksevasta jäniksestäkään ei kuulu edes pihausta. Kylmyys alkaa tuntua, mutta pari reikää kairaamalla keho lämpenee sen verran että vielä jaksaa hetkisen. Olisi pitänyt laittaa enemmän vaatetta päälle, mutta se ei nyt haittaa, sillä kuuma sauna odottaa rannassa. Kalapaikkoja saa etsiä
Kun vuosi vaihtui, alkoi maa olla jo valkoinen ja pilkkikausi teki tuloaan. Tällaiset pienet ja suojaisat järvet jäätyvät yleensä nopeasti, kun pakkanen pääsee puremaan ja tuuli ei vettä myllää. Aiemmin olen viettänyt mökillä aikaa lähinnä avovesikaudella, eikä pilkkipaikoista ollut juurikaan hajua. Nopeasti tuli selville, etteivät kesän kalapaikat ole talvella ollenkaan varmoja. Samoin tuli selväksi, että kalojen syöntiajankohtaa oli hyvin vaikea ennakoida. Vaikka nautinkin saadessani pilkkiä rauhassa, olisi muista pilkkijöistä nyt apua. Kun syönti on huonoa, voisi muiden pilkkijöiden sijaintia ja vanhoja reikiä peesaamalla päästä kalojen jäljille. Kaloja etsiessä otan jonkin maamerkin, esimerkiksi paikan, jonka tiedän olevan kivikkoinen tai jossa kesällä on runsaampi kaislikko. Kairaan useita reikiä parin metrin välein rannasta järven keskustaan päin. Näitä kalastaessa näen myös syvyysvaihtelut. Nopeasti 52
Kalastus-lehti 1/21 | Kalamies.com
syvenevistä kohdista on usein hyvä aloittaa kalastus, mutta aiempien kesien perusteella tiedän, ettei tältä järveltä juurikaan syvänteitä löydy vaan järvi on tasasyvyinen ja matala. Ehkä kuitenkin täytyy hankkia kaikuluotain ja vielä tarkemmin kartoittaa syvyys jokaisessa järven kulmassa. Olosuhteet ovat rankat niin jään alla kuin päälläkin
Suomessa on lukuisia vastaavanlaisia pieniä, tummavetisiä ja matalia järviä. Jos on joskus uinut humusjärvessä uimalasien kanssa, tietää, ettei veden alla näe kättä pidemmälle. Kalatkin hyödyntävät mieluummin muita aistejaan kuin näköään ravinnon hankinnassa. Kun valo ei kesälläkään yllä kovin kauas pinnasta, on talvella jään ja lumen alla vielä entistä pimeämpää. Niin, lumen. Sitä tosiaan tuli tänä talvena mukavasti ja useaan otteeseen. Järvien jäät jäivät pehmeiksi, kun uutta lunta satoi jään päälle ennen kuin edellinen ehti kunnolla jäätyä. Tälläkin järvellä jään paksuus oli parhaimmillaan toista metriä, mutta vasta alin parin kymmenen sentin kerros oli kunnon teräsjäätä, jota joutui kunnolla kairaamaan. Päällä oli huokoista ja pehmeää jäätä. Jään päällä oli jatkuvasti myös vettä, joten saappaat tulivat tarpeeseen.
Aurinkoisena kevätpäivänä kelpaa istua pilkillä.
Rauhallisella mökkijärvellä viihtyy iltaan asti, jos vain on tyyni keli ja pilkkijällä lämpimästi päällä.
"Kaloja etsiessä otan jonkin maamerkin, esimerkiksi paikan, jonka tiedän olevan kivikkoinen tai jossa kesällä on runsaampi kaislikko."
Rusehtavassa, humuspitoisessa järvessä on veden alla pimeää, ja parhaiten näkyvät kirkkaanväriset vieheet. Vasemmalla vertailun vuoksi lähdevettä.
