Lapin tunturivesien ahvenet – Matias Aho

Vaihtelua lohikaloille

LAPIN TUNTURIVESIEN AHVENET

Lappi mielletään monesti lohikalojen kuten harjuksen- taimenen- ja lohenkalastajien unelma kohteeksi, nykyään osa kalamiehistä tulee Lappiin pelkästään hauenkin perässä. Oletko kuitenkaan koskaan miettinyt, kuinka neitseelliset ahvenvedet Lapissa on?

Lapista löytyy kaikenlaista vesistöä rehevistä humuspitoisista matalista järvistä karuihin kristallinkirkkaisiin tunturivesiin. Liki kaikista niistä löytyy ahventa, poislukien muutamat korkealla merenpinnan yläpuolella olevat vesistöt aivan Ylä-Lapissa. Tässä jutussa avaan hieman Lapin pohjoisimpien osien kirkkaita ja karuja ahvenvesiä.

Miksi lähteä Lappiin kalastamaan ahventa?

Lapissa ahvenen arvostus ei ole likikään niin suuri, kuin muualla Suomessa. Ei ahventa missään nimessä huonona ruokakalana pidetä, mutta ei se saaliina myöskään samanlaista intohimoa herätä kuin vaikka taimen ja lohi.

Tästä syystä monet pienet järvet ja jokisuvannot, jotka tunnetaan ahvenen kansoittamana paikkoina, saavat olla suhteellisen rauhassa. Vaikka niitä kalastettaisiinkin muun kalan toivossa, niin käytetty kalastustyyli tai kalastettu alue ei välttämättä ole niin optimaalinen ahvenenkalastukseen, kuin varta vasten ahvenkalaan lähteneellä.

Lisäksi Lapissa asuu ihmisiä niin harvassa, ja toisaalta vesistöjä on niin paljon, että sieltä löytyy vielä lukemattomia vesiä joissa kalastuspainetta ei ole juuri yhtään. Siitä huolimatta joka vuosi Lapista nostetaan Suomen mittapuulla useita todella isoja ahvenia.

Mistä lappilaisia ahvenia löytyy?

Teoriassa melkein joka paikasta. Tietenkin ahventen koko ja määrä vaihtelee hurjasti vesistöjen välillä ja jopa saman vesistön sisällä. Muutamilla perusohjeilla pääsee kuitenkin jo pitkälle ahventen löytämisessä.

Matalissa järvissä kalat voivat löytyä esimerkiksi kuvan lahdukasta alle metrin syvyisestä vedestä. Kuva Mika Viitanen.

Koskenniskat kannattaa ehdottomasti kopaista.

Isoja ahvenia tulee välillä myös esimerkiksi harjukse perhokalastuksen sivutuotteena.

Lapin pohjoisimmissa osissa kalastaessa liikutaan käytännössä aina joko joella tai järvellä. Molempiin näistä pätee pitkälti samat vinkit ja säännöt, mutta toki pieniä eroavaisuuksiakin löytyy. Yhtä kaikki, molemmissa on mahdollisuus päästä nauttimaan todella hienosta ahvenen kalastuksesta ja parhaimmillaan jopa päästä rikkomaan maaginen 50 sentin raja.

Jokikalastus

Joella kalastavan kannattaa keskittää kalastus rauhallisemmin virtaaviin alueisiin sekä suvantoihin. Virtojen loppuliu’ut keräävät monesti syönnillä olevaa ahventa ja saattaa toisinaan yllättää todella komeasti. Varsinkin todella isot, yksin tai muutaman kalan parvessa elävät yksilöt tuntuvat syönnöstävän loppuliukujen reunamilla. Tästä kertoo sekin,

Lapin ahvenet ovat usein muodoltaan pitkänsolakoita. Mitä enemmän ne popsivat äyriäisiä, sitä punaisempia evät ovat.

että meidän porukasta kolme on saanut ennätysahvenensa loppuliu’uista.

Suvannot ovat paikkoja, mistä löytyy kalaa varmemmin ja yleensä ihan parveksi asti. Suvantoa kalastaessa täytyy alueelta löytää poikkeavuuksia. Esimerkiksi jos pääosin loivasti syvenevästä isosta suvannosta löytyy iso kivi tai kiviröykkiö, niin niiden ympäriltä löytyy varmasti myös ahvenia.

Jos samanlaisesta loivasta suvannosta löytyy selkeästi yksi jyrkkä reuna, niin sieltä kannattaa aloittaa. Jos mietit, miten nämä edellä mainitut paikat löytää, niin kyllä ne yleensä kirkkaissa vesissä huomaa. Joskus on kiivetty rinteeseen tai jopa puuhunkin kun on yritetty päästä selvyyteen pohjanmuodoista.

Jos ei muuta keksi niin raskaalla jigipäällä pohjanruoppaaminenkin antaa auttavan käsityksen pohjanmuodoista. Parhaassa tapauksessa toki kalatkin voivat paljastaa itse itsensä. Syövä ahvenparvi ajaa monesti pikkukalaparven pintaan ja pärske ei varmasti jää keneltäkään huomaamatta.

Järvikalastus

Järvellä voi osittain nojata samoihin ohjenuoriin, mutta toki on myös muutamia omia jippojaan. Lapin vedet ovat monesti karuja ja aika ”tylsiä” pohjanmuodoiltaan. Ahven, kuten moni muukin kala etsii suojaa ja sen vuoksi erilaiset karikot ja vesikasvit houkuttelevat niitä.

Tästä oiva esimerkki on eräs Pohjois-Ruotsissa sijaitseva suuren joen järviallas, jossa ei ole juuri mitään muotoja, saati kasvustoa. Kerran pienellä veneellä operoidessa löysimme henkilöauton kokoisen ja pystyssä olevan kiven, joka ylsi juuri ja juuri pintaan. Tämän

Järven keskellä oleva vitaikko voi pitää sisällään merkittävän kokoisia ahvenia. Kuva Mika Viitanen.

kiven ympäriltä napsittiin useita komeita ahvenia. Erilaiset purojen ja jokien suut ovat luonnollisesti myös ottipaikan maineessa, kuten yleisestikin kalastuksessa. Muista etsiä alueelta poikkeavuuksia. Näiden suhteellisen selkeiden kalapaikkojen lisäksi täytyy myöntää, että etenkin matalissa järvissä on muutaman kerran käynyt niin, että pitkän etsinnän jälkeen kalat löytyvät jostain tuulisen rannan lahdukasta alle metrin syvyisestä vedestä.

Ainoana vinkkinä sijainnista on pari päivää kyseiseen lahteen puhaltanut tuuli, joka on työntänyt pienet kalat sinne, ja oletettavasti ahvenet seuranneet perässä. Onpa isoja ahvenia saatu myös hyvin “haukimaisilta” paikoilta, matalista kaislikon reunoista tunturijärviltä.

Millainen on oikeanlainen ahvenjärvi?

Yleensä haen pienehköjä järviä, jotta kokonaiskuvan alueesta saa suhteellisen nopeasti sekä mahdolliset ottipaikat kartoitettua. Hyvä ahvenjärvi on harvoin häävi lohikalapaikka. Liekö kilpailu ravinnosta tähän syynä, mutta tuntuu, että hyvät ahvenjärvet on järviä, joissa on paljon ahventa ja vähän muuta kalaa.

Ne järvet, joissa on runsaammat lohikalakannat toimivat harvemmin ahvenelle. Tämä voi olla myös syynä siihen, miksi näitä järviä kalastetaan monesti vähemmän, koska ne tiedetään heikoiksi lohikalajärviksi. Näissä järvissä on myös monesti tyypillistä, että kalan koko on niissä aika tasapaksua. Parhaassa tapauksessa se voi tarkottaa reilusti yli puolen kilon körmyä ja tuntuu, että juuri muun ko-

Vene parantaa onnistumisia olennaisesti etenkin seuduilla, jossa kulkeminen on hankalaa. Kirjoittaja on juuri onnistunut reippaasti kilon ylityksessä.

koista kalaa ei järvestä löydykkään.

Oletan tämän johtuvan siitä, että joinain vuosina olosuhteet osuvat kohdalleen ja syntyy suuria ikäluokkia. Sitten kun suurella ikäluokalla kasvuolosuhteet ”natsaavat” ja ne kasvavat nopeasti, niin ne alkavat myös harventamaan tehokkaasti pienempiä ikätovereitaan. Näin kalastaja saa äkkiä kuvan ettei järvessä muuta kalaa olekaan, kun järveä hallitsee tällainen suuri ikäluokka. Tällaisen järven löytäminen, missä on runsaasti karkeaa ahventa, on monelle unelmien täyttymys. Pitää kuitenkin muistaa, että pienen järven voi ahne kalastaja pilata yllättävän nopeasti. Huippusyönnille osuessa saattaa saalista kertyä äkkiä paljon, ja silloin järki kannattaa pitää päässä ruokakaloja ottaessa.

Miten niitä saa?

Ahventa etsiessä jigi on itselläni aina se millä lähdetään liikkeelle. 5-7 cm kalajigi 5- grammaisella päällä ja suhteellisen luonnollisella värityksellä. Jos kalaa tiedetään paikalla olevan, mutta syönti on nihkeää kannattaa kikkakirjasta kaivaa erityyppisiä jigipäitä ja jigejä.

Monesti rapujigi pohjassa seisovalla standup jigipäällä on pohjoisen vesissä erittäin tehokas, vaikka rapuja ei kyseisessä vesistössä

Rapujigi on yllättävän tehokas, jos sen rigaa esimerkiksi stand up -jigipäällä. Kuvassa Daiwan Bait Junkien uusia rapujigejä. Kuva Janne Koivisto.

Ahventa pyydetään aivan samoilla jigikalastusvälineillä Lapissa kuin muuallakin. Fluorotapsi on hyvä olla terävien kivien ja mahdollisten haukien varalta.

olisikaan. Kuulostaa hullulta, mutta se vain toimii. Perinteisiä vaappuja, lippoja ja lusikoita ei tietenkään kannata viehepakista unohtaa. Hyvällä syönnillä uistimessa lienee koko on ainut tärkeä tekijä, kun taas huonolla syönnillä ottipeliä saatetaan etsiä hyvinkin hartaasti. Etenkin järvillä kalastaessa kannattaa miettiä välineet pitkiä heittopituuksia silmällä pitäen. 7-jalkainen vapa on erinomainen valinta mutta 8-jalkainen, 244 cm pitkä vapa ei myöskään ole ollenkaan liioteltu ison ahvenen kanssa.

Viehepainosuosituksena vavassa yleispätevä on 5–25 g. Kuitusiima takaa pitkät heitot ja perukkeeksi riittävän pitkä fluorocarbon, jolla saa olla paksuutta vähintään 0,45 mm. Monesti samoissa vesissä elää jänkäkoirana tai routakiilana paikallisten tuntemia terävähampaisia kaloja, jotka näyttävät erehdyttävän paljon ihan perinteiseltä hauelta. Muutama vuosi sitten pitkin Suomea kiinnostuttiin Lapin upeista haukivesistä, ja moni onkin käynyt paikan päällä toteamassa että isoja kaloja on, mutta niiden saaminen ei ole helppoa. Uskon vahvasti, että tämä sama tulee tapahtumaan ahvenen kanssa.

Ehkei ihan siellä kirkkailla tunturijärvillä, mutta varsinkin Itä-Lapista kuulee usein todella hurjia juttuja suurista ahvenista. Suosittelen, että varaat seuraavalle Lapin reissulle vaikka yhden päivän täysin ahvenenkalastukselle. Se saattaa parhaassa tapauksessa tarjota kalastusta parhaimmillaan ja koukuttaa vakavasti kalan lisäksi myös kalastajan.