2 minute read
Patologit – Jani Helminen
by krookmedia
Hietamankosken kalatie sijaitsee ohijuoksutusuoman (oikealla) ja voimalaitoksen alakanavan välissä.
Taimenten ja lohien alasvaellusta tutkitaan voimalaitospadoilla
Keväinen aurinko on hellinyt ulkoilijoita tänäkin vuonna mukavasti ja edistänyt jäiden lähtöä ympäri Suomen. Jääkannen poistuttua valo on alkanut tavoittaa myös vedenalaisen maailman.
Taimenen ja lohen vaelluspoikasille kevät on muutosten aikaa. Ne ovat viettäneet ensimmäiset vuotensa synnyinjoessaan hyönteisravinnon parissa, mutta nyt on aika suunnata kohti alavirtaa suurempien ruokapöytien pariin merelle tai järvialtaille. Vaellus voi alkaa jo jään alla ja kestää pitkälle kesään, mutta tyypillisesti aktiivisin vaellusaika ajoittuu toukokuun tulviin.
Poikaset käyvät läpi fysiologisen muodonmuutoksen, jotta ne selviävät ympäristönvaihdoksesta jokivesistä suolaiseen meriveteen. Muutos itsessään on rankka, mutta niin on myös vaellus. Vaarana ovat etenkin pedot – nekin aktivoituvat keväällä.
Voimalaitospadot haittana
Kuten tunnettua, jokien patoaminen on heikentänyt vaelluskalojen elinolosuhteita. Padot haittaavat myös alavirtaan uivien poikasten matkaa.
Ongelmia on monenlaisia. Voimalaitokset verottavat poikasten määriä ja vaellusten on esimerkiksi havaittu hidastuvan voimalaitosten yläpuolella, missä joen luonnollinen virtaus on heikentynyt järvimäiseksi. Vaikutukset vaihtelevat eri laitosten välillä, eikä kaikenkattavaa pelastusratkaisua ei ole keksitty.
Taimentutkimusta Keski-Suomessa
Viime vuonna selvitettiin taimenen vaelluspoikasten käyttäytymistä ja kuolleisuutta kahdella keskisuomalaisella voimalaitoksella Hietamalla ja Leuhussa Saarijärven reitillä.
Taimenen (kuvassa) ja lohen vaelluspoikaset käyvät läpi fysiologisen muodonmuutoksen ja saavat kiiltävän suojavärin.
Tutkimuksista vastannut Kala- ja vesitutkimus Oy:n Petri Karppinen kertoo, että kalojen kokonaiskuolleisuus oli ennakoitua suurempaa. Voimalaitoksen lävitse menneistä tutkimuskaloista kuoli 10–35 % ja petojen syömäksi joutui voimalaitoksen alakanavassa 11–37 %.
Kuolleisuutta on kuitenkin mahdollisuus vähentää. ”Leuhulla kaloja voisi ohjata kalatiehen ja Hietamalla ohijuoksutuskanavasta voisi tehdä kaloille turvallisemman”, sanoo Karppinen.
Laitoksille on vastikään avattu kalatiet, jotka mahdollistavat kalojen nousun ylävirtaan. Ne toimisivat myös turvallisena väylänä alavirtaan, mutta tutkimuksessa vain 0–7 % kaloista käytti kalatietä. ”Vaelluspoikaset tyypillisesti seuraavat virtaamia, eli suosivat niitä reittejä, mihin menee suurin osa vedestä”, Karppinen kertoo. Tutkituilla laitoksilla vettä meni kalateihin keväällä noin 1 % kokonaisvirtaamasta.
Pieniä positiivisia askelia rannikon lohijoella
Keski-Suomen tutkimus ei suinkaan ollut Karppisen ainoa projekti. Kiireinen mies kerkesi viime keväänä tutkia myös lohen vaelluspoikasia Mustionjoella Billnäsin ja Åminneforsin voimalaitoksilla.
Mustionjoella kalojen kuolleisuus vaihteli Åminneforsin 3,8 % ja Billnäsin 56 % välillä. Laitosten välinen ero on hyvä osoitus siitä, että kalojen selviäminen on riippuvaista monista tekijöistä. Esimerkiksi harvalapaiset turbiinit ja pieni putouskorkeus edistävät kalojen selviämistä.
Tutkimuskalat vapautetaan usean kalan erissä.
Padottu jokiuoma on hitaasti virtaava ja jopa järvimäinen.
Mustionjoen voimalaitoksilla yksikään kaloista ei toiveikkaista odotuksista huolimatta mennyt alavirtaan kalateiden kautta. Billnäsin laitoksella kuitenkin huomattiin, että kalojen liikkeisiin pystyttiin vaikuttamaan ohjausrakenteena toimineen kävelysillan avulla. Karppinen uskookin, että ohjausrakenteeseen tehtävillä parannuksilla kaloja saadaan ohjattua turvallisempaan kalaväylään.
Tutkimukset Billnäsissä jatkuvat, ja alasvaellustutkimuksille on tarvetta muuallakin Suomessa. Tänä keväänä Karppinen on Lieksanjoen Pankakoskella tekemässä tutkimusta järvilohen vaelluspoikasiin liittyen.
MAINITUT TUTKIMUKSET OLIVAT OSA FRESHABIT LIFE IP –HANKETTA
Lue lisää Luonnonvarakeskuksen (luke.fi) ja Länsi-Uudenmaan vesi- ja ympäristö ry:n (luvy.fi) nettisivuilta. Pankakosken tutkimuksia rahoittaa Kemijoki Oy. Hanke saa myös merkittävää tukea Maa- ja metsätalousministeriön vaelluskalakantojen elvyttämiseen tähtäävästä NOUSU-ohjelmasta.
