Hyönteisten vähentyminen uhkana kalakannoille – Dmitry Matveev

on uhka kalakannoille HYÖNTEISTEN VÄHENTYMINEN

Monet kalastajat aloittavat ”uransa” pyytämällä tavanomaisia kalalajeja yksinkertaisilla ongilla ja luonnollisilla syöteillä. Vanhasta kalastuskirjallisuudesta voikin löytää valtavan määrä julkaisuja, joissa kerrotaan, miten eri kalalajeja pyydetään eläinsyöteillä. Yleensä käytettiin hyönteisiä ja niiden toukkia. Itse asiassa tämän perusteella muodostui tietty kalastussuunta ja myöhemmin siitä tuli erityinen kalastusfilosofia. Nykyään tämän kehityksen moottori on perhokalastus.

Tämä yksin riittää ymmärtämään, kuinka tärkeä rooli hyönteisillä on kalojen ruokavaliossa. Toisaalta tiedämme, että keinotekoiset syötit jäljittelevät tarkasti kalojen ravintokohteita. Tämän seurauksena monet kalastajat ovat pikkuhiljaa lakanneet kiinnittämään huomiota eläinmaailmaan ja sen monimuotoisuuteen. Kalastajat ottavatkin nykyään usein käyttöön valmiit ratkaisut ja kokeneiden mentorien suositukset.

Hyönteiset osana ravintoketjua

Jokin aika sitten minulla oli tilaisuus haastatella kuuluisaa itävaltalaista perhokalastajaa Roman Moseria. Keskustelussa hän mainitsi hyönteismäärän nopean vähentymisen Keski-Euroopassa. Hänen mielestään hyönteiskannoista ja niiden monimuotoisuudesta on säilynyt korkeintaan 25 prosenttia. Muutos on hälyttävä koko vesiekosysteemin kannalta.

Lähes kaikki joki- ja järvikalat syövät jossain vaiheessa hyönteisiä ja moni laji käyttää niitä koko elämänsä ajan. Hyönteisravinnon määrä tietysti vaihtelee ja muuttuu paljon vuoden aikana. Kalastajien suosikkilajeille, kuten taimenelle, harjukselle tai turvalle hyönteiset ovat ruokavalion perusta koko elinkaaren ajan.

Mikäli kalastuskohteena ovat isokokoiset kalat, hyönteisjäljitelmät ovatkin tehokkain syötti useissa vesistöissä. Kalastuksessa hyödynnetään erityisesti hyönteislajien aktiivisuusjaksoja. Esimerkkinä on päiväkorentojen massalento, jolloin kalapedoilla on todellinen juhlahetki. Hyönteisten väheneminen vaikuttaa koko ravintoketjuun.

Taustatekijät hyönteisten vähenemisessä

Muistan hyvin, kuinka lapsuudessani olin matkalla Pietarista kesämökille Koivistoon lämpimänä kesäiltana ja automme koko etuosa oli tummunut tiheän

Hyönteiskarkotteen käyttö voi tulevaisuudessa vähentyä jo ihan siksi, että hyönteisten määrä vähenee. Toivottavasti näin ei kuitenkaan käy.

Seitsenpistepirkko (Coccinella septempunctata) on Suomen yleisin leppäkerttulaji ja Suomen kansallishyönteinen.

hyönteiskerroksen takia. Nykyään ajan samaa reittiä paljon useammin, mutta mitään tällaista ei ole tapahtunut pitkään aikaan.

Ehkä tämä johtuu selvästi lisääntyneestä liikenteestä. Suurempi määrä autoja yksinkertaisesti jakaa keskenään saman verran hyönteisiä, joihin yksi auto törmäsi 25–30 vuotta sitten. Mutta silti. Tehokkaat hyönteistorjunta-aineet ovat vähentäneet epämiellyttäviä kontakteja hyttysten kanssa. Tästä syystä muutokset hyönteiskannoissa ovat mahdollisesti jääneet meiltä huomaamatta.

Hyttysten, mäkärien ja paarmojen määrä on joka tapauksessa vähentynyt huomattavasti ja juuri nämä massalajit ovat bioindikaattoreita. Ihmisille hyttysten puuttumista pidetään hyvänä asiana. Loppujen lopuksi ne eivät kuitenkaan häiritse jokapäiväistä kesätoimintaa, mukaan lukien kalastusta. Päätin selvittää asiasta lisää. Melko nopeasti tajusin, ettei merkittäviä tutkimuksia ole tehty. Jokien taimen- ja lohikantoja kyllä seurataan ja niiden määriä arvioidaan säännöllisesti. Yleensä näissä tutkimuksissa havaitaan kalojen lukumäärän jyrkkä lasku. Mutta objektiivista tietoa koko ympäristön tilan muutosten kehityksestä tai tärkeiden hyönteisten runsaudesta ei ole.

Meillä on vielä kaloja ja hyönteisiä, mutta kuinka kauan?

Vuosittaiset lohijokien seurantatutkimukset antavat, vaikkakin epäsuorasti, varsin selkeän vastauksen. Monissa jokipaikoissa havaitsemme hyviä kutukalamääriä verrattuna, vaikka lähistön muihin jokiin. Alle vuoden (0+ ikäryhmä) ikäisten poikasten tiheys on joskus 3–4 yksilöä neliömetrillä, mutta useimmissa paikoissa se on vain 1–1,5 yksilöä neliömetriä kohti.

Vuoden ikäisiä kaloja ei ole niinkään paljon ja niiden määrä pienenee monikertaisesti verrattuna pienempiin poikasiin. Sen lisäksi kalojen koko ja paino ovat selvästi normaaliarvoja pienempiä. Molemmat seikat viittaavat nuorten kalojen huonoon vointiin. Syynä on selkeä ruokapula. Tilanne on hieman tasaantunut vanhemmassa ikäluokassa, jolloin taimen voi jo laajentaa ruokavaliotaan merkittävästi.

Pieniä jokia ja puroja tutkiessa tunnistimme muutamia paikkoja, jotka antavat visuaalisesti suotuisan vaikutelman, mutta tutkimuksissa paljastuu niiden masentava kuva kalakantojen tilasta. Varsinkin niissä ikäryhmissä, joissa ruokavalion perustana ovat hyönteiset.

Eri kimalaislajit ovat tärkeitä pölyttäjiä.

Ketoheinäsirkka (Chorthippus brunneus) on Suomessakin tavattava keskikokoinen, ruskea heinäsirkkalaji.

Mikä tähän on syynä?

Vesistöjen tilasta ja kalakantojen määrän jyrkästä laskusta puhuttaessa, mainitsemme useimmiten tärkeimpien syiden joukkoon kuuluvan ympäristön saastumisen ja salakalastuksen. Ne ovat varmasti tärkeitä syitä, joilla on vaikutusta. Kolmannella sijalla on pula kutupaikkoista tai niiden ehtyminen. Nämä kaikki asiat ovat vakavia ongelmia, mutta niistä huolimatta näemme joissain paikoissa varsin onnistunutta ja tehokasta lohikalojen lisääntymistä.

”Molemmat seikat viittaavat nuorten kalojen huonoon vointiin. Syynä on selkeä ruokapula.”

Eri tutkimusten mukaan lentävien hyönteisten määrä on keskimäärin vähentynyt.

Kosteikot ovat hyönteisten tärkeitä lisääntymispaikkoja.

Jossain tapauksissa vesistön vaikutusalueella ei ole merkittäviä teollisuuslaitoksia tai päästölähteitä. Tiedämme jokia, missä on todettu tiettyjen hyönteislajien väheneminen tai täydellinen häviäminen.

Esimerkkinä on yksi Leningradin alueen joki, joka oli tunnettu suurista harjuksista ja taimenista. Niiden kalastuksessa käytettiin hyönteisiä jäljitteleviä syöttejä, joista parhaat jäljittelivät päiväkorentoa tai heinäsirkkaa. Mutta noin viisi vuotta sitten päiväkorentojen lento loppui kokonaan. Tämä hyönteinen yksinkertaisesti katosi joesta ja hyvin nopeasti se vaikutti kalojen määrään ja kokoon.

Tilannekuva muodostuu

Tilannekuvan perusteella lähes kaikissa poikkeavissa tapauksissa löydettiin viitteitä tiettyjen hyönteislajien vähentymisestä tai katoamisesta. Mielestäni syynä on vesistöjen valuma-alueiden maatalous, aktiiviset hakkuut, kylvetyt pellot ja suoraan jokeen johtavat ojitusojat. Myös omakotitaloalueiden rakentaminen ja sen seurauksena tehtävä alueiden kuivatus vaikuttaa hyönteisten määrään. Päällimmäinen syy voi olla jopa isompi: koko ympäristön globaalinen muutos.

Esimerkkinä voidaan pitää soiden kuiva-

tusta. Ei ole mikään salaisuus, että suo on keskeinen ympäristö hyönteisten kehitykselle. Maatalousyritykset käyttävät yhä enemmän erilaisia keinotekoisia lannoitteita. Sen lisäksi käytetään kemikaaleja kasvien suojaamiseen hyönteisiltä.

Uudet pellot vähentävät hyönteisten elinympäristöjä. Lannoitteet eivät ainoastaan tuhoa hyönteisten ympäristöä peltojen rajojen sisällä, vaan vaikuttavat myös pohjaveden ja loppujen lopuksi joen vedenlaatuun.

Metsien hakkuu on suuri ongelma

Elinympäristön tuhoamisen lisäksi myös hydrologinen tilanne muuttuu hakkuiden takia. Itse asiassa voidaan sanoa, että ainakin kolmasosa metsäpuroista ja ojista on joko kokonaan hävinnyt tai on kuivunut suurimman osan kesäkaudesta. Myös lämmin sää vaikuttaa tähän. On paljon syitä, joiden taustalla on ihmisperäinen vaikutus ja seurauksena hyönteisten määrän melko nopea vähentäminen.

Arkielämässä emme huomaa monien massalajien, kuten mäkäröiden tai hyttysten vähenemistä. Olemme jopa melko tyytyväisiä ja iloisia kun nämä metsän asukkaat eivät rasita meitä. Meiltä jää myös helposti huomaamatta, miten hyönteisten katoaminen vaikuttaa muiden kalalajien kuin lohikalojen tilaan.

Keskitytään elinympäristöihin yksittäisten lajien sijasta

Olemme koko 1900-luvun aktiivisesti tuhonneet monien lajien elinympäristöjä. Patojen rakentaminen on vaikuttanut haitallisesti kalastoon ja johtanut jopa kalakantojen häviämiseen. Joitain kalakantoja tuetaan ja hoidetaan yksinomaan istutuspoikasilla, jotka kasvatetaan kalanviljelylaitoksilla.

Voimme taistella salakalastajia vastaan, palauttaa kutualueita ja tarjota hyviä poikasalueita. Voimme hautoa kalanmätiä ja istuttaa poikasia. Mutta kaikki tämä ei ole järkevää, jos elinympäristö ei sovellu nuorille kaloille tai kalalla ei yksinkertaisesti ole mitään syötävää vesistössä.

Hyönteiset ovat erittäin tärkeä perusta, jolle jokien ja järvien eläinten kannat kehittyvät. Ihmisten erilaiset toimenpiteet johtivat siihen, että tämä perusta halkesi. Tämä tarkoittaa, että koko rakennus on vaarassa, monissa vesistöissä tämä uhka on jo toteutunut.

Meidän tulisi kiinnittää paljon enemmän huomiota koko elinympäristöjen ennallistamiseen, eikä yksittäisten eläinlajien suojeluun. Jos tasapaino on jo pitkään häiriintynyt, väärät toimenpiteet vain lisäävät negatiivisia seurauksia.

Suurin osa hyönteisistä elää muualla kuin katseemme ulottuvilla.

Luonnonvarainen taimenenpoikanen iski mikrovaappuun, mutta tärkeintä on, että kuvaaja onnistui taltioimaan hyttyset.