Livekalastuksen ABC – Ari Paataja

Perheen äijät lähtivät treenaamaan liven käyttöä ja tulos pisti hymyn korviin.

Livekalastuksen ABC

Live-luotaintekniikka on suurin mullistus mitä on tapahtunut viehekalastuksen lähihistoriassa. Uuden tekniikan avulla näemme liikkuvaa reaaliaikaista eli ”livekuvaa” reaaliaikaisena veden alta. Sen miten kalaparvet liikkuvat ja käyttäytyvät tai sen miten petokala siihen iskee vieheeseen.

Tänä päivänä hymyilemme kansantarujen vesihirviöille, hiiseille sun muille mielikuvitusolennoille, jotka ovat lähteneet laukalle jonkun hyvän tarinankertojan avittamana. Tuo tarinankertojageeni tuntuu olevan yhä voimissaan, sillä kukapa meistä ei olisi kuullut juttuja esimerkiksi siitä, kuinka kala söi vain tiettyyn aikaan.

Todellisuudessa tuohon aikaan tultiin ehkä kalapaikkaan missä oli tietyn kokoinen kalaparvi, jonka mielenkiinto saatiin äkkiä kulutettua. ”Syönti loppui kuin veitsellä leikaten” on varmasti monen kuulema sanonta. Kellonajalla ei välttämättä ole mitään tekemistä tapahtuman kanssa. Kalaparvi vain satuttiin kohtaamaan tuolloin. Mutta juttu on ihan hyvä ja uskottava. Näinhän kellon mukaan tapahtui!

Livellä oikeaa näkymää

Nyt tarinoita ammennetaan romukoppaan oikein urakalla, sillä liveluotainten avulla näemme veden alle paremmin kuin koskaan ennen. Luotaimen avulla näemme kuinka hetkellinen kalan kiinnostus viehettä kohtaan voi olla tai sen, kuinka joku ulkoinen tekijä aktivoi kalan syöntipäälle. Sokkokalastuksen tuntumalla on oltu usein hämmästyttävän oikeilla jäljillä, mutta monissa teorioissa on myös menty pahasti pieleen.

Liveluotaintekniikka auttaa näkemään veden alle. Sillä löytää kalat ja se parantaa saalisvarmuutta valtavasti. Itsenäni kiehtoo ehdottomasti eniten juuri tuo maisema, minkä luotain tarjoilee veden alta. On kuin akvaariota katselisi ja tutkisi missä päin on mitäkin kaloja. Miten ne käyttäytyvät ja mitä mieltä ne ovat päivän viehekattauksesta. Hauskaa ja opettavaista.

A: Livenäyttö ja anturi

Livekatseluun tarvitaan näyttöruutu ja anturi. Näyttöruutuna käytetään tavallisia kaikuluotainnäyttöjä joissa on livetoiminto. Jotta kalojen tai vieheen liikkeet saadaan hyvin näkyviin, tulee kuva olla mahdollisimman suuri.

Kaikuluotaimen näytön saa jaettua siten, että siinä näkyy samanaikaisesti vaikkapa kartta, 2D-luotain sekä livenäkymä. Vain kaikkein suurimmissa 15–16:n tuuman laitteissa tällainen jako on mielekästä. Pienemmissä laitteissa näkymä kannattaa kalastuksen aikana pyhittää pelkästään liven käyttöön. Pienin mielekäs näyttöruudun koko on 9 tuumaa. 10–12-tuumaiset ovat ehkä käytetyimmät.

Anturi kerää tiedon veden alta ja lähettää sen näytölle. Tiedon käsittelyä varten tarvitaan kuitenkin niin paljon tekniikkaa, että esimerkiksi Garminin ja Lowrancen laitteisiin tulee anturin ja näytön väliin yksi lisälaite, Black Box. Tämä on valmiissa livepaketeissa aina mukana. Humminbirdin veteen laskettava anturi on suurempi kuin Garminin tai Lowrancen vastaavat. Tekniikka on saatu mahtumaan anturiin eikä erillistä Black Boxia tarvita.

B: Anturiteline

Liveanturi asennetaan erilliseen pyöriteltävään anturitelineeseen, jolla aktiivisesti etsitään kaloja.

Kun saavutaan suunnitellulle kalastusalueelle, vene pysäytetään ja lasketaan anturiteline veteen. Yleensä anturiteline on kuljettajan vieressä, mutta etsintää voi aivan hyvin tehdä myös kalakaveri veneen keulasta.

Kaloja voidaan etsiä pyörittämällä anturitolppaa 360 astetta. Anturissa on pystysuunnassa viuhkamainen noin 132–135 asteen kaikukeila, joka on vain noin 18–25 astetta leveä, valmistajasta riippuen. Keilan teoreettinen kantavuus on 60 metriä, mutta riittävän tarkasti yksityiskohtia nähdään, kun kantama on säädetty alle 30 metriin. Kun anturia pyöritetään, niin ruudussa nähdään kalat veneen ympärillä noin 60 metrin ympyrän alalta.

Jos ruudulle ei ilmaannu mitään kiinnostavaa, kannattaa siirtyä hitaasti eteenpäin, koko ajan anturia pyörittäen. Eteneminen tehdään polttomoottorilla, sähkömoottorilla tai miksei myös soutaen. Anturi tulee kiinnittää mahdollisimman tukevasti veneen kaiteeseen tai reunaan, sillä veneen liikkuessa anturiin kohdistuu kova vastus, ja kiinnityksen tulee kestää tuo rasite.

Ruodon suunnittelema anturiteline kaikkeen liveluotaukseen. Hinta 399 euroa.

Roster.fi 360°-anturiteline suuntaviiksellä, 399 euroa.

LOWRANCE: Elite FS 9” + Active Target Live Sonar. Hinta 3348 euroa.

GARMIN Echomap Ultra 10”+ LiveScope Plus. Hinta 4838 euroa.

HUMMINBIRD: Humminbird Helix Chirp Mega SI 9” + Mega Live Imaging. Hinta 3747 euroa.

PERUSKOKOONPANOT – näillä pääset alkuun

Jones Kalastuksen liveteline, asiakkaalle suunniteltuna 370-399 euroa.

Patriot Multifix 360° anturiteline, 119 euroa.

Toni Pohjalainen livettämässa Teemu Hiltusen kanssa Predator Masterissa. Liveluotain on tässä käytössä Garminin laitteessa, mutta ominaisuus löytyy myös Humminbirdistä ja Lowrancesta. Kuva Tomi Hämäläinen.

Lowrance Active Target Down -näkymä (alaspäin).

Jos kalaa ei ilmaannu, otetaan anturi ylös ja siirrytään uuteen paikkaan. Tässä melkein jokainen livekalastaja tulee maksamaan oppirahansa. Anturi unohtuu todella helposti alas ja jos moottorilla nostetaan vene liukuun anturin ollessa alhaalla, pettää joku kohta anturitelineestä tai sen ripustuksesta.

C: Kalastustekniikka

Anturin asentoa käsin muuttamalla viuhka saadaan näyttämään alas- (down) tai eteenpäin (forward). Viuhka voidaan myös kääntää vaakatasoon siten, että se osoittaa loivasti pohjaa kohti. Tästä asennosta Garmin käyttää nimeä Perspective, Lowrance nimeä Scout ja Humminbird kutsuu sitä Landscapeksi.

Monipuolisin näistä on eteenpäin näyttö. Anturi on pystyssä ja keilat osoittavat hieman eteenpäin. Sillä näkee hyvin myös suoraan alaspäin, mikä on tärkeää esimerkiksi pilkinnässä tai vertikaalijigauksessa. Kun anturi käännetään vaakatasoon, viuhka on 132–135 astetta leveä, mutta vain noin 18–25 astetta korkea.

Monet käyttävät vaakanäyttöä matalassa vedessä. Sillä on myös erityinen tehtävä kalojen etsimisessä. Jos anturia pidetään veneen kulkusuuntaan, se näyttää edessä vastaantulevat kalat. Etsintä voi olla näin nopeaa, mutta kuvan tulkinta vaatii enemmän harjoittelemista kuin eteenpäin näkymän.

Livellä nähdään yksittäiset kalat selkeämmin kuin 2D:llä tai viistolla. Jopa niin tarkasti, että kalalaji pystytään päättelemään. Kun ongittavan kokoinen kala havaitaan, vene pysäytetään ja tehdään heitto jos kala on sivulla ja tiputus jo se on sopivasti veneen alla. Kaiun avulla nähdään kuinka kaukana ja kuinka syvällä kala on, joten viehe voidaan tiputtaa hyvinkin tarkasti kalan eteen.

Tästä se hauska alkaa. Nimittäin oppitunnit siitä, miten kala reagoi tarjottuun vieheeseen, kuin myös siitä miten viehettä tulisi kalalle tarjoilla. Jo perinteisessä ”sokkokalastuksessa” on havaittu ensimmäisen tarjonnan tärkeys ja ylivoimaisuus.

Jos tuo hetki töpeksitään tai kala muuten vain torjuu vieheen, on peli useimmiten sen kalan kanssa pelattu ja on aika jatkaa etsintää. Veneen sekä heittojen hallinta etenkin tuulella voi olla haasteellista, mutta palkkio tässä lajissa tulee varmasti.

Liveluotaus yksin onnistuu kyllä, mutta siihen pitää olla harjaantunut kuten Antti Kalliosaari. Muuten voi olla, että homma menee hosumiseksi.

Suurin ongelma valtaosalle kalastajista on saada kaloja, joten ajatusta kalan jatkokäsittelystä ei oikeastaan ole. Pyyntipaine suuriin yksilöihin tulee livekalastustekniikan myötä kasvamaan ja vesistön tasapainon kannalta on erittäin tärkeää, että suuret pedot vapautetaan takaisin vesistöön. Ruokakalat otetaan sitten niistä pienemmistä. Vaikka olisikin tarkoitus vapauttaa kala, isoja kaloja tulee jatkossa kuolemaan enemmän kuin aiemmin. Ensimmäinen jättikuha ei veneen pohjalla tehtyjen irrotustoimenpiteiden sekä kalakuvien jälkeen ehkä lähde enää uimaan. Kesälämpimässä vedessä pyynnin aiheuttama stressi aiheutuu kuolemaksi. Tai se hauki, jolle koukku aiheutti valtimovuodon, josta veri vuotaa sydämen lyöntien tahdissa. Näitä kuolemia tulee väkisinkin ja tällainen iso kala on tietysti otettava mukaan ravinnoksi. Kantapään kautta näissä asioissa edetään, sillä kukaan aloittelija ei ymmärrettävästi osaa käsitellä vapautettavaa kalaa, kuten sitä pitäisi. Tässä kuitenkin muutama keskeinen asia.

Ison kalan käsittelyohjeet

Käytä aina kalan kanssa haavia. Solmuttomat tiheäsilmäiset kumihavakset ovat verrattomia. Jos kalaa ei saada vieheestä irti sen ollessa haavissa vedessä, se täytyy nostaa haavissa veneen lattialle. Vapautettavaa kalaa ei saa milloinkaan nostaa ilmaan leukalukko otteella tai jollain leukanostimella vedestä (Bogagrip yms.) Näistä aiheutuva pystyroikotus vahingoittaa tukirankaa ja nikamien napsumisen voi jopa tuntea kädessä. Niin mukavia kuin erilaiset kalastusohjelmat ovatkin, niin monessa niissä on palautettavan saaliskalan käsittely ala-arvoista. Monesti esimerkiksi siinä vaiheessa, kun kala mittauksen jälkeen laitetaan veteen, sitä pystyroikotetaan. Näin EI pitäisi menetellä, vaan kala laitetaan takaisin haaviin ja haavissa se lasketaan vapauteen. Jos halutaan kuva kalan kanssa, niin kuvattavan kannattaa mennä polvilleen ja nostaa kala syliinsä. On 100 % varmaa, että ison kalan venkoillessa aloittelijoilla ei ote tällöin pidä. On parempi että kala tippuu matalalta maahan/veneen pohjalle kun seisomakorkeudelta. Edellisen perusteella on suositeltavaa pitää kala maassa ja saalistaja poseeraa sitten taustalla.