Milla oppii kalastamaan, osa 1 – Mika Vornanen

Millan keväinen epävarmuus vaihtui jo kesän aikana varmuudeksi kalojen ottipaikoista ja siitä miten ne saadaan kaivettua kuviin.

OSA 1 Milla oppii kalastamaan

Sain varsin uniikin tarjouspyynnön. Naishenkilö nimeltään Milla kysyi, olenko koskaan opettanut ketään kalastamaan siten, että se olisi opiskelua, eikä vain kiva päivä kalastelua. Muutamien viestien tuloksena lähetin hänelle varsin kattavan tarjouksen, joka sisälsi keinotekoisten vieheiden heittokalastusta, unohtamatta kaikkea muuta mitä kalastuspäivä sekä avovesikausi pitää sisällään.

Sopimus syntyi ja olin hieman äimänä saamastani luottamuksesta sekä kunniasta, mutta tuokin asia selvisi. Milla toi poikansa kesäiselle kalareissulle kaudella 2020 ja reissu oli myös kalastuksellisesti menestys.

Se, mikä oli jäänyt hänelle mieleen ja ratkaisi tämän tulevan edukseni, oli se, miten olin toiminut, opettanut, ohjannut, kannustanut, iloinnut (adhd) pojan kanssa. Omasta mielestäni kundi taas oli kuten kuka tahansa teini, mutta hän omaksui asioita todella nopeasti. Ja mehän vedettiin silloinkin hyvät kalat.

Avovesikauden mittainen kalastuskoulu

Mitä kaikkea kukin kuvitteleekaan sisällöstä, niin aloitimme toimintaympäristön oppimisesta karttakuva vs. todellisuus, johon lisättiin myös vedenalaisen struktuurin havainnoimista ja oppimista. Samalla oli ensimmäisenä agendana heiton mytologia.

Avovesikausi on melko lyhyt aika oppia kalojen liikkeitä, sesonkivieheitä, sekä tärkeintä, aluetta mitä kalastaa. Päätös oli oppia alue, jonka äärilaitaan ajo lähtösatamasta kestäisi maksimissaan 45 minuuttia 28 solmun matkavauhdilla.

Ensimmäinen oppi kalastuksesta oli käyttää oikeaa kättä heittokätenä ja vasenta kelaamisessa. Helppoa ja viehe alkoi poistua äänettömästi veneestä kohti vettä. Sitten olikin pieni uskon ja kuvitelman koetinkivi käsillä, tehdä sama vasen käsi heittokätenä. Mutta juuri opittu olikin todella helppo siirtää toiselle puolelle. Pienessä hetkessä Milla osasi heittää ja kelata vasemmalla, tai oikealla ilman vavan siirtoa kädestä toiseen heiton aikana, tai sen jälkeen.

Samalla, kun kätisyydet tulivat tutuksi, tulivat myös erilaiset vavat sekä eri kokoiset kelat. Raskaita vieheitä, kuten shädit, hybridit, jerkit rankoilla välineillä ja kevyemmillä sitten junnushädit, pikkujerkit, kevyet swimbaitit jne. Mikä parasta, voimaa ei tarvittu, alempi käsi ja vapa hoitivat homman.

Mielestäni heittokalastus on tapahtumaketju

Heitto - presentaatio - uitto - tartutus - kalan väsytys/ pitely - saaliin saaminen ja vapautus tai papitus. Kuka tahansa pystyy heittämään kauas ja epätarkasti, harva lähelle ja tarkasti ja vielä niin, että viehe lähtee heti pyytämään. Onko siis tärkeämpää osua aivan kaislan reunaan, vai saada viehe 10–20 sentin pää-

"Heittoa ja käsialaa, koko alueen peittävää kalastusta tiheällä kammalla, sitä me teimme. Erään asian hän joutui oppimaan karvaimman kautta – sen, etteivät päivät ole veljeksiä."

hän siitä ja pysymään puhtaana?

Heittokalastus ei ole vain huiskimista ja kelailua peukut pystyssä. Jokainen viehe on yksilö. Alue ja vuodenaika vaikuttavat viehevalintoihin ja samalla välineiden valintaan. Samaan aikaan, kun opettelimme heiton tarkkuutta sekä vieheiden uittoa, oli mahdollisuus ja toive saada myös kaloja.

Kahdentoista opasvuoden aikana olen nähnyt paljon ja nyt näin lisää, tapoja olla tartuttamatta kalaa. Erityisesti hyppy - 30 asteen käännös vasemmalle - joku omituinen äännähdys - tömähdys, kaikki samanaikaisesti tehtyinä, jäi ja on jäänyt mieleen. Tartutuksen syvin olemus ja ”väärin” opitun poistaminen/ korjaaminen, siinä olikin sitten jo vähän tekemistä.

Usko omaan tekemiseen tuo tulosta

Yksi monista asioista, mistä Millalle on syytä antaa kehuja, on maltti, usko ja luotto alueeseen, joka oli valittuna. Jos vene on plaanissa, tai viehe on kädessä, on onnistuminen hankalaa. Heittoa ja käsialaa, koko alueen peittävää kalastusta tiheällä kammalla, sitä me teimme. Erään asian hän joutui oppimaan karvaimman kautta – sen, etteivät päivät ole veljeksiä.

Yksi osa kalastuskoulustamme oli se, että informoin Millaa opasreissujen jälkeen saaliista, ottivieheistä, alueista sekä muista huomioista säiden ja olosuhteiden mukaan. Syö se naistakin rotan lailla, kun eilen ei syönyt ja kuulee että tänään söi, täysin samoilla vieheillä samoilla alueilla. Aika usein kuulin kysymyksen, missä ihmeessä mun hauet on?

Onneksi tieto siitä, että kalat ovat alueella, toi lisää uskoa asiaan. Kaloja kuitenkin tuli koulupäivinäkin, mutta se, jo aiemmin mainittu tartutus, tai oikeammin vastarin laatu haki vielä sitä optimiaan, eikä sitä voi kädestä pitäen neuvoa. Asiaa varmasti sotki hieman se, että käytössä oli vuoroin vasen- tai oikeakätinen setti. Tästä menee myös iso kumarrus Millalle. Hän oli toki jo 100 % kätisyydestä vapaa, mutta meillä jokaisella on mielikätisyyteensä.

Hauki on kannibaali, kirjoittaja näyttää Millan saaman kalan puremajälkiä, jotka on aiheuttanut huomattavasti suurempi yksilö.

Tärpin kotiuttaminen

Loppukesästä hauen käsittely sujui jo täysin oikeaoppisesti. Suositan vahvasti nostohanskoja.

Henkilö, joka ei ole koskaan kokenut kunnon kantotärppiä, ei pysty ymmärtämään, että se onkin kala, eikä pohja. Samalla, kun tuota kokemusta jää ihmettelemään, ei viehe liiku milliäkään hauen suussa, koska ne purevat sitä tappaakseen ja pitävät sitä kuin koira luuta. Kala ei tartu kuin vahingossa, hyvällä tuurilla, tai tartuttamalla itse itsensä.

Kuinka monta kertaa olenkaan kysynyt, muiltakin kuin Millalta, tuleeko vastari huomenna sähköpostissa? Mutta sitten tuli se päivä ja se yksi sekunti, joka muutti kaiken ja jonka jälkeen en ole kunnolla nukkunut.

Muistan sen elävästi, koska itselläni on joskus tapana sanoa tärpin tullessa ”Doink” ennen kuin teen vastarin. Oli aurinkoinen, lämmin ja tyyni päivä. Kalastimme

"Hetken näytti sille, että viehe oli pohjassa kiinni, mutta hetken paikallaanpitelyn tuloksena tulivat ne kauan kaivatut, pitkään odotetut, hitaat ja leveät päänkäännöt, jotka viestivät isomman hauen olevan siiman päässä."

vastarin vedenpinnan tasolta vasemmalle, kohti ristiolkaa ja täysin ilmeettömästi.

Takakahva ja kela sekä vavan tyviosa jatkoivat liikettä, kun kärkiosa pysähtyi. Hetken näytti sille, että viehe oli pohjassa kiinni, mutta hetken paikallaanpitelyn tuloksena tulivat ne kauan kaivatut, pitkään odotetut, hitaat ja leveät päänkäännöt, jotka viestivät isomman hauen olevan siiman päässä. Ehdin ennen päänkääntöjä kysymään, potkiiko? Vastaus tuli tukahtuneen oloisella ja tärisevällä äänellä, ”No potkii!”

Tämä on se hetki ja tilanne, missä niitä virheitä ja tyhmyyksiä tehdään. Olen itse opetellut kantapään kautta monta ”väärää” tapaa toimia ja pyrin jo etukäteen minimoimaan niitä. Lattioilla lojuvat vieheet ja muut rojut, kaikki heti pois jaloista. Samoin laidan yli jätetyt vavat, joissain vielä viehe veteen jätettynä ovat huono yhtälö, kun suurhauki taluttaa jallittajaansa ympäri venettä.

Kalan pitely ja väsytys, haavitus sekä saaliin saaminen

Kaksi asiaa, jotka edesauttavat kalan irtoamista ennen haavia, ovat kalan vaahdottaminen pinnassa sekä löysä siima, ns. slack line. Veneen vierellä tulee vielä usein ”high stick” tilanne, jossa vapa on pystysuorassa ja kala menee veneen alle, tai reuhaa siinä pinnassa. ”High stick” on muuten ihan paras ja varmin tapa katkoa vapansa kalan kanssa. Siinä hetkessä, kun vavan ja siiman kulma menee alle 90:n asteen, vavan kärki menettää ominaisuutensa ja riski katkeamiseen kasvaa. Hyvin usein kalan tartutusta jäädään ”ihailemaan” ja vavan kärki jää äärimmäiseen taka-asentoon, jolloin paine katoaa vavan ja kalan väliltä.

Neuvoin rauhallisesti Millaa, ettei päästäisi kalaa pintaan, pitäisi siimakulman hyvänä, painetta päällä, pehmeillä ranteilla ja taluttelisi hauen ihan rauhassa haaville. Kaikki meni aivan loistavasti, mutta hän oli varmaan laittanut liimaa saappaiden pohjaan. Ylävartalo mukaili kalan tulosuuntaa, mutta jalat olivat kuin liimattuina heittokanteen.

Voisiko sanoa onneksi, hauki ei ollut luokkaa pötkäle. Kävele nyt vähän, pyysin, eivätkä jalat olleetkaan kiinnittyneet kanteen. Varsin pirteä, paksu ja vahva haukimamma käväisi veneen vierellä pari kolme kertaa, mutta nätisti Milla myötäili sen liikkeitä. Maltti on valttia, eikä aikaakaan, kun hauki lepäili haavissa.

Spinnerbaiteja tarjoiltiin alkukesästä.

Seuraavaksi mentiinkin aiheisiin, joista riittää mielipiteitä

Kalan käsittelyyn haavissa, veneessä, valokuvissa, dokumentoinnissa ja vapautuksessa. Edellisiin kun lisätään vielä aiheiden someen tarjottava materiaali, niin olemme ”virkistys”kalastuksen syvimmän olemuksen parissa. Sen verran otin roolia, että irrotin kalan vieheestä, mutta siitä eteenpäin oli Millan vuoro hoitaa asiat. Kiduskaariote

on osoittautunut vaikeammaksi kuin mille se videoilla ja kokeneiden tekemänä näyttää.

Kiduskaariotetta ei pidä sotkea Lip lockiin, jota monesti käytetään ahvenien kanssa ja usein bassikalastajien toimesta. Yksi asia on lähes hämmästyttävää, se kuinka moni, minä mukaan lukien, juttelee kalalle, kun sitä ollaan ottamassa haavista. Perusasiat oli opeteltu jo moneen kertaan.

Nostohanska, miten sormet ja mistä ne pujotetaan kiduskannen alle. Se mitä emme olleet voineet opetella, oli se, miten tulkita kalan aikeita ja koska on viisainta päästää ote irti ja laskea kala takaisin haaviin. Isompi hauki osaa todella hyvin kiertää itseään. Pitämällä väkisin kiinni leukaluusta, leuan rusto napsahtaa poikki ja se kala ei enää syö eikä selviä siitä, jos vaikka haluaisikin vapauttaa sen.

Ja voi että, kylläpä Milla lirkutteli hauelle ja yritti puhumalla saada elukkaa yhteistyöhaluiseksi, mutta eihän se puhetta ymmärtänyt. Mulkoili vain ja tarjosi pahaa silmää sekä hampaitaan. Melko rivakasti saa muuten ihminen nykäistyä kätensä pois, kun itsesuojeluvaisto niin neuvoo. Käväisi jo mielessä puuttua asiaan, mutta asia oli kuitenkin opeteltava ja opittava, jos mielii kalassa käydä.

Kiirettähän ei meillä ollut mihinkään ja kelikin oli varsin oiva tähän oppituntiin.

Työ tekijäänsä opettaa ja niinhän se ote löytyi. Nopea mittaus mittanauhan päällä ja samalla muutama kuva, jonka jälkeen se meni takaisin haaviin. Annoin Millalle vaa’an ja hän käväisi takalaidalla punnitsemassa haavin kaloineen.

Paino miinus haavin paino, no en kyllä muista mitä oli, enkä myöskään pituutta, mutta saatu oli ainakin. Seuraavaksi saimme seurata sitä, miten nätisti hauki lipui takaisin omaan elinympäristöönsä, kun Milla laski haavin alas hauen ympäriltä. Joskus ne lähtevät kuin hauki rannasta, joskus taas niin upean uljaasti, rauhallisesti kääntyen, niin kuin nyt tapahtui. Vapauttava kokemus, sanoisin.

Seuraavassa osassa hyödynnämme perusoppeja ja syvennämme osaamista yhdessä kalastuselektroniikan, erilaisten uistimien, paikkatyyppien ja kalastustekniikoiden muodossa.

Kokeilimme ennakkoluulottomasti kaikentyyppisten uistimien käyttöä.

Enemmän kalastusta. Vähemmän stressiä?

Skipperi Fleet - vaivatonta veneilyä kuukausimaksulla.

Varmista paikkasija kauden veneilyt

Irtaudu arjesta ja nauti rajattomasta veneilystä ilman omistamisen huolia. Kuukausimaksulla saat käyttöösi satoja veneitä Suomessa ja ulkomailla, missä ikinä liikutkin.

Skipperi Fleet -palveluun sisältyy

• 180 täysin varusteltua venettä Suomessa, 7 eri venemallia • Rajattomasti veneilyä kk-maksulla (1.5.-31.10) • 15 veneilykaupunkia ja 30 lähtösatamaa • Takuu viikottaiselle veneilylle • Varaukset ja käyttö Skipperi-sovelluksella • Veneilykoulutus kuuluu hintaan!