Maan Mainiot Kalamiehet | Mikko Malin – Ari Laine

Mikko Malin on Kymijoen soutaja.

Soutukaloja. Vasemmalla taimen, oikealla lohi.

Kalastava virkamies Mikko Malin

Mikko Malin on 44-vuotias perheellinen kalamies ja kymijokivartinen. Hän on myös tehnyt nuoresta iästään huolimatta jo pitkän uran kalataloushallinnon parissa, peräti 23 vuotta.

Mikon komeaan uraan mahtuvat työt RKTL:ssä (Riista -ja kalatalouden tutkimuslaitos), Kaakkois-Suomen TE-keskuksessa, sittemmin ELY-keskuksella. Sieltä hän siirtyi Metsähallituksen eräpalveluihin valtion lupaviranomaiseksi ja välissä Maa -ja metsätalousministeriöön Erätalousyksikön palvelukseen. Nykyisin Mikko työskentelee Metsähallituksella, jossa hänen toimialaansa kuuluvat valtion kala-asiat; vesien kalastusjärjestelyt, luvitukset, suunnittelu, kunnostukset sekä istutukset.

Kalakipinän alku

Kipinän kalastukseen Mikko sai isovanhemmiltaan, jotka kalastivat aktiivisesti. Kymijoen alkuperäinen lohikanta oli käytännössä tuhoutunut 1970-luvun lopulla. 1978 vapautettiin jokeen uusia lohenpoikasia, korvaamaan tuhoutunutta lohikantaa.

Samoihin aikoihin myös Mikon ura sai alkusysäyksensä. Nuorena miehenä hän kalasteli joelta ahventa, haukea ja lahnaa, eikä muusta ollut silloin tietoa. 12-vuotiaana Mikko sai joelta ensimmäisen lohensa. Tästä tapahtumasta on kulunut jo 32 vuotta, joka siis johti elinikäiseen lohenkalastuskoukkuun. Samoihin aikoihin syntyi myös haave urasta kalastuksen parissa.

Iktyonomiksi Mikko opiskeli Paraisilla, josta myöhemmällä iällä tie vei Helsingin yliopistoon kalataloustieteitä työn ohessa opiskelemaan. Kalastus ja lohi ovat Mikolle enemmänkin elämäntapa, kuin harrastus ja työ. Näihin päiviin mennessä Mikko laskee saaneensa ylös noin tuhatkunta lohta, 14:lla eri tavalla laillisilla pyydyksillä pyydettyinä.

Arvokasta työtä vaelluskalojen parissa

”ELY-aikoina pääsin vastaamaan Kymijoen vaelluskala-asioista, istutuksien suunnittelusta, kalaväylä- sekä kalatieasioista, kalaportaitakin pääsin kunnostamaan. Asioita vietiin eteenpäin myös vapaa-aikana, koska koin ne sydäntäni lähellä oleviksi. Ja homma jatkuu edelleenkin”, Mikko toteaa.

Hänen mukaansa jokainen lohenpoikanen tai joella pintovan lohen selkä ovat hienoja asioita, arvokkaita juttuja. ”Vaelluskalojen tiimoilta olen myös saanut ottaa kantaa Tornion-Muonionjoen sekä lohen merikalastukseen. Asiat eivät aina ole helppoja, vaan asioita on myös osattava sovitella. Virkamiehenä toimin aina lain kirjaimen puitteissa, pyritään toki oikeudenmukaisiin ratkaisuihin eri osapuolet huomioon ottaen”, Mikko kertoo työnsä eri vaiheista.

Lohenkalastus harrastuksena

Mikko sanoo, että mieluisin harrastemuoto hänelle on lohen soutukalastus. ”Jos rannalta kalastetaan, otan mieluusti perhovavan käteeni. Myös spinflugalla kalastelen kotirannastani lämpimän veden aikaan. Myös lohen uistelua merellä olen kokeillut, mutta tällä hetkellä ei ole hommaan soveltuvaa kalustoa. Soutukalastusta harrastan sekä Kymijoella että Tornion-Muonionjoella.”

Pari sanaa välineistä

Mikon mielestä nykyään kalastuksessa mennään aika paljon välineet edellä, ja että niiden pitää aina olla viimeistä muotia. ”Tärkeintä lohenkalastuksessa ei ole välineiden hintalappu, vaan se, että niitä osaa oikein käyttää”, hän toteaa ykskantaan. ”Paljon oleellisempaa on osata lukea jokea, tuntea oikeat soutulinjat. Koska lohensoudussa tärkeimmän työn tekee aina soutaja, joka löytää ottipaikat ja saa

kalan iskemään. Vapamiehen osaksi jää vain kalan väsyttely”, Mikko selvittää.

Toki kalustonkin pitää olla riittävän vahvaa, sillä lohi ja meritaimen ovat voimakkaita kaloja. ”Liian kevyillä vehkeillä ei kannata joelle lähteä. Itse arvostan laadukkaita ja kestäviä välineitä. Soutuhommissa käytössä on Abu Ambassadeur 7000 -kelat, heittohommissa Abu Ambassadeur 6500. Vapoina käytän keskimmäisinä 8–8,5-jalkaisia, sivuvapoina 10-11-jalkaisia. Perhohommissa tullut enimmäkseen kalasteltua yhdenkäden vavoilla Norjan pikkujoilla”, Mikko avaa omaa varustautumistaan.

Vinkkejä lohenkalastukseen joelle

Mikko painottaa lohensoudussa keskittymistä ja tarkkuutta. ”Kun tulet joelle, souda keskittyneesti, se ei onnistu väsyneenä. Itse soudan erittäin tarkasti, siksakkia, jotta voin olla varma, että kala ainakin näkee tarjotun vaapun – saantimahdollisuudet paranevat huomattavasti”, Mikko vinkkaa.

Hänen mukaansa joelle kannattaa mennä rauhallisempaan aikaan, kun joella ei ole ruuhkaa. ”Joillakin paikoilla kalat nousevat matalimpiin koskiin yöaikoina, jolloin niitä on pyydettävä. Ottipaikat kannattaa myös painaa tarkasti mieleen, samoilta paikoilta tavoittaa todennäköisesti kaloja vielä myöhemminkin.”

Yleensä Mikko soutaa yksin, joskus hyvän kalakaverin kanssa, mutta välillä hän vie turistinkin kalaan. ”Se ilme, kun joku saa väsytellä elämänsä ensimmäisen tai suurimman lohensa”, hän virnistää.

Etiketti joella

Mikko korostaa hyvän etiketin merkitystä jokikalastuksessa. Anna muille

Mikko virittää vaappua uimaan keväisellä Kymijoella.

soutajille tilaa kalastaa. Kunnioita muiden kalastusta, älä mene laskevan veneen eteen. Opettele vapauttamaan kala oikein, varsinkin heinäkuun helteillä. Älä roikota lohta pyrstöstä tai päästä ja käsittele kalaa aina kostein käsin.

“Mitä kirkkaampi lohi, sitä helpommin ihovauriot ja sitä kautta vesihome iskevät. Viisainta olisi vapauttaa kala jo vedessä, ylös nostamatta”, hän huomauttaa.

Miten näet Kymijoen kalastuksen tulevaisuuden?

Mikko sanoo, että Kymijoella on käyty aallonpohjassa niin kalastuksellisesti kuin infrankin suhteen. Laadukkaaseen kalastukseen ja fasiliteetteihin pitäisi panostaa ja lupajärjestelytkin kaipaavat kehittämistä. ”Nykyään kun lohenkalastuskin on jo ’jokamiehen’ laji, eikä enää vain herrojen herkkua.

Majoituspalveluita ja veneenlaskuramppeja tarvitaan. Samat asiat tulevat eteen muillakin lohijoilla, mm. Tornion-Muonionjoella. Tenojoella taas Atlantin lohikanta voi huonosti ja kyttyrälohi valtaa alaa”, Mikko summaa ajatuksiaan maamme lohijoista.

Eräs Mikon mieleen painunut tapahtuma lohenpyynnissä

”Viime kesänä tullessani rantaan, oli vastapuolella erään osakkaan poika kalassa. Kysäisin, onko tullut mitään. Kaveri tokaisi saaneensa reilun kymppikiloisen lohen, mutta ei ehtinyt sitä käsittelemään kun työt kutsuivat, niinpä hän vapautti kalan”, Mikko kertoo. ”Juteltiin hetken ja minulla tarttui kala kiinni. Ihmettelin, kun lohi tuli helposti kelaamalla ylös, ei pahemmin potkinut. Toinen vatsaevä oli rispaantunut, ilmeisesti hylkeen kynsissä. Kerroin kaverille ja ihmettelin väsynyttä kalaa”, Mikko jatkaa.

Emokalapyynnistä 20,5-kiloinen kojamo.

Vaapun koeuittoa kotirannassa.

Tornionjoen onnistumisia.

”Hetken kuluttua WhatsApp piippasi, hän lähetti kuvan minulle tunti sitten saamastaan lohesta, jolla myös oli rispaantunut vatsaevä. Sama kala, todettiin yksiselitteisesti. Tarinan opetus: lohi kyllä selviää kun oikeaoppisesti vapautetaan. Heinäkuun lämpimissä vesissä toinen taistelu oli jo liikaa, eikä kala enää selvinnyt”, Mikko muistelee.

Jos lohen soutuhommat alkoivat kiinnostamaan, saat Mikon kiinni osoitteesta kymin.kalastus@gmail.com

Kalastus-lehti 2/22 | Kalamies.com 59

Maan mainiot kalamiehet