Kalastus-lehti 2/2023

ILMAINEN

Kova taistelija

TOUTAIN

Ylätunturin jalokalaa

RAUTUA

STREAMERILLA

Kesän suosikkilaji

PERINTEINEN ONGINTA

Ikkuna pinnan alle

KALASTAJAN KAIKULUOTAIMET

Kalastusta kellon ympäri

YÖTTÖMÄN YÖN HAUENKALASTUS

CALICO CAT LIPPAUISTIN Calico cat aivan legendaarinen lippauistin! Myymälästä löytyy parhaat koot ja värit.

CALICO CAT FLAT LIPPAUISTIN Erä-lehden 12/21

VUODEN HAUKIVIEHE.

CALICO CAT LIPPAUISTIN KALALLA

549 1195

MASTER ONKIMADOT 45 g/prk

1595

ECO MASTER KALAVERKKO 1,8 m Lyijytön kalaverkko kohopaulalla. Koot 35-60 mm.

399

UNYL FLEX JA FLEX PLUS SIIMA Vahvuudet: 0,25 mm / 640 m 0,30 mm / 460 m 0,35 mm / 365 m 0,40 mm / 250 m 0,45 mm / 180 m

UNYL BRAID X8 KUITUSIIMA 115 m Vahvuudet:

SUMMIT RETKEILIJÄN ENSIAPULAUKKU Sisältää punkkipihdit.

7 49

SUMMIT 3-OSAINEN TERÄS RUOKAILUVÄLINE

1295

SUMMIT TERÄSMUKI VÄRILLINEN  Kestävä ja ontto teräsmuki! Kahvana kätevä karbiinihakanen, helppo kiinnittää esim. reppuun.

SUMMIT KOMPASSI GP-SX1 Laadukas kompassi edullisesti! Kartta- ja mitta-asteikko suurennuslasilla.

599

MASTER VIEHESARJA AHVEN 50 Rasiassa 4 lippauistinta ja 3 lukkoleikaria.

KOKO L

1395

Valikoima vaihtelee myymälöittäin.

SUMMIT ASTIASTO TERÄS L

Ruostumaton teräsastiasto voidaan pestä astianpesukoneessa reissun päätteeksi. Sisältää kattilan, kannen ja lautasen. Kattilan vetoisuus 1 L.

Käännetään kasvot aurinkoon

Viimeaikaiset uutiset eivät ole juuri mieltä piristäneet ja pitkään jatkunut kolea kevätkään ei erityisemmin kalastajia innostanut. Kylmää ja harmaata päivätolkulla. Toukokuun puolivälissä tilanne kuitenkin muuttui ja saimme jälleen muistutuksen kesän valosta ja lämmöstä. Kasvot ovat kuin automaattisesti kääntyneet kohti aurinkoa.

Sitä ei aina pitkän talven jälkeen muista, kuinka hienoja loppumattomilta tuntuvat auringonlaskut ovatkaan tai puhumattakaan Lapin yöttömän yön sävyistä. Toukokuussa sen huomaa hyvin etelässäkin ja pohjoisimmassa Suomessa yötön yö alkaa jo 16.5. kestäen aina 29.7. asti.

Auringon laskiessa kaikki sävyt ovat hennon punertavat ja valo on ihanan pehmeä. Taivas värjäytyy upeisiin pastellisävyisiin väreihin ja ilta-aurinko maalaa kaiken kauniimmin. Etenkin tyyni vedenpinta näyttää aivan uskomattoman hienolle ja kun sieltä vielä onnistuu kalan nappaamaan, niin mikäs sen hienompaa.

Auringonlaskun mahtavien sävyjen ansiosta ei ole ihme, että niin monet rakastavat ikuistaa auringonlaskuja valokuviin. Kaikki vain näyttää yksinkertaisesti paremmalta. Niin näyttävät myös kalat ja kalastajatkin.

Tässä numerossa Lapissa asuva ja kalastava Matias Aho kirjoittaa keskikesän hauenkalastuksessa Lapin maagisessa valossa. Kannattaa lukea heti seuraavilta sivuilta upeilla kuvilla sävytetty juttu!

Oikein hyvää ja kalaisaa kesää sekä mahtavia auringonlaskun hetkiä kaikille,

Antti Zetterberg antti.zetterberg@krookmedia.fi

Maaginen hetki ennen pimeyttä on perhokalastajan kulta-aikaa kesällä. Kuva Terkel Christensen.

Hauenkalastus yöttömässä yössä s. 12

esittelee: Jukka Mannerin Silver Shark BRx – Antti Zetterberg

92 Kalastus-lehti esittelee: Antti Anttilan Buster XXL VMax Edition – Antti Zetterberg

94 Tekniikka

98 Uutta & kokeiltua

120 Juha Happosen kalastusniksit

JULKAISIJA

Krook Media Oy

Itälahdenkatu 22 B

00210 HELSINKI

www.krookmedia.fi

PÄÄTOIMITTAJA

Antti Zetterberg

TOIMITUSSIHTEERI

Mikey Sarelin

TOIMITUS

Janne Koivisto

Niko Satto

AVUSTAJAT

Ari Paataja

Tuomas Salusjärvi

Mika Vornanen

Janne Sullström

Kalle Paavola

Jörgen Larsson

Jani Helminen

Kristian Keskitalo

Anders Krus

Jasper Pääkkönen

Mari Elal

Kari Lossi

Pasi Taponen

Jens Bursell

Juha Ojaharju

Emma Becker

Kim Jaatinen

Sakke Yrjölä

Anna-Maija Ahokas

Jaakko Varjokorpi

Peter Lahti

Aki Janatuinen

Tuomas Peltonen

Sami Pitkänen

Santtu Poutanen

Mika Nummisto

Kimmo Mujunen

Veikko Saikkonen

Ville Lahikainen

Jesse Hyväri

Hannu Huttunen

Markus Tandefelt

Esko Lahtinen

Viljami Huhtala

Timo Palokas

Markus Männistö

Mikko Kuikka

Matti Jännäri

Jan Friström

Juha Happonen

Jani Himanko

Jani Mäkeläinen

KANNEN KUVA

Viljami Huhtala

ILMOITUS MYYNTI

Jerker Krook

puh. 040-566 3035

jerker.krook@krookmedia.fi

PAINOPAIKKA Printall

SEURAAVA NUMERO

Seuraava numero ilmestyy syyskuussa 2023

PAINOS 30.000 kpl

TILAAJAPALVELU

Jaicom Oy

Puh. 03-42465340

asiakaspalvelu@jaicom.com

"Valoisana kesäyönä ei kannata lähteä puristamaan vapaa ja suorittamaan. Silloin kannattaa ottaa aikaa, sulkea ylimääräiset näytöt veneessä, nauttia ympäröivästä luonnosta ja pitää lujasti vavasta kiinni."

Lapin yöttömän yön hauenkalastus on jotain sellaista, joka jokaisen kalastusta harrastavan tulisi kokea. Hyvää vaihtelua lohikalojen kalastukseen.

HAUENKALASTUSTA yöttömässä yössä

Yötön yö on napapiirin yläpuolella tapahtuva ilmiö, jossa aurinko ei laske ollenkaan horisontin alapuolelle. Nuorgamissa aurinko pysyttelee horisontin yläpuolella kesällä uskomattomat 74 päivää. Pitkän talven jälkeen pitkä valoisan aika on odotettu ja tervetullut. Silloin ruuhkavuosien kanssa painiva perheenisä, tai työhönsä hieman liian vakavasti suhtautuva kalahenkilökin löytää vuorokaudesta valoisan aikaa käydä kalassa.

Olen aina ollut ihminen, joka tykkää fiilistellä hienoja asioita ja ilmiöitä. Lapinhulluus minuun on iskenyt tai istutettu jo nuorella iällä. Joten loogista oli, että kun elämässä sopiva hetki tuli, niin postiosoite siirtyi Lappiin. Monta yötöntä yötä olen nähnyt, mutta aina se jaksaa hämmästyttää kauneudellaan.

Pitkän talven yli jaksaa, kun tietää että edessä on pitkä valoisa aika, jolloin nautitaan olosta ja elämästä. No, miten tämä kaikki liittyy kalastukseen? Ja etenkin hauenkalastukseen? Siitä aion seuraavaksi kertoa.

Tulvat vaikeuttavat alkukautta Jokainen hauenkalastaja tietää, että kevät on syksyn ohella hyvää aikaa. Innokkaimmat avovesikalastajat ovat heittämässä uistinta hauelle heti ensimmäisen sulan auetessa virtavesiin. Itse lukeudun juuri tähän kastiin. Kuitenkin pohjoisessa lumien sulaessa nou-

see tulvat poikkeuksetta niin suuriksi, että ensimmäisten heittojen ja varsinaisen kauden aloittamisen välissä menee helposti toista kuukautta. Virtavesissä tulva saattaa tarkoittaa useiden metrien veden nousua. Suurilla kaukaa pohjoisesta tai Itä-Lapista merta kohti laskevilla joilla tulvahuippuja saattaa olla parikin. Järvet taas alkavat tosissaan aueta vasta toukokuun puolivälin jälkeen.

Vedenkorkeudet normalisoituvat kes ä kuun puolella

Kun vihdoin alkaa olemaan otollinen aika kalastaa, niin myös vuoden pisimmät päivät alkavat olla käsillä. Kun haukikalaan viimein päästään, niin vesillä voi olla vaikka kellon ympäri. Valoisaa aikaa jatkuu pitkään. Hauen tankkaaminen sen sijaan hiipuu vesien lämmetessä mitä pitemmälle kesää mennään. Tietyillä nikseillä suurhauen voi kuitenkin tavoittaa läpi kesän. Yksi nikseistä on juuri yötön yö.

Valon vaihtelu aktivoi haukia Jotkut uskovat hauenkalastukseen pimeässä, ja saavat hienoja kalojakin. Itse en ole koskaan onnistunut kovin hyvin täysin pimeässä. En tosin myöskään ole kovin paljon aikaa siihen käyttänytkään, kaikki kun on haastavampaa silloin verrattuna valoisaan. Lähtien ihan navigoinnista, solmujen teosta ja työkalujen paikoista.

Uskon kuitenkin, että muutos olosuhteissa, etenkin valoisuuden suhteen vaikuttaa selkeästi kalojen aktiivisuuteen. Kirkkaan kesäpäivän iltana, kun aurinko laskeutuu horisontin päälle on ison hauen hetki. Yöttömän yön aikaan tämä hetki jatkuu useita tunteja, ja tähän kun vielä lisätään hauen alkukesän tankkaaminen niin kannattaa illalla miettiä että nukuttaako oikeasti, vai lähtisikö sittenkin kalaan.

Oma teoria liittyen valoisuuden vaihteluun on se, että pohjoisen karuissa vesissä on suojaa ja piilopaikkoja vähän. Kun aurinko laskee horisontin päälle niin varjoja muodostuu enemmän, ja hämärämmät olosuhteet antavat sitä kaivattua suojaa. Tätä tukee myös se, että sateisella tai pilvisellä kelillä ero auringon laskiessa alemmas ei ole niin suuri. Varmasti sama asia pätee monissa vesissä etelässäkin.

Kun valoa riittää pitkään, voi käydä kopaisemassa useampia uusia paikkoja kuten kuvassa.

Kirjoittaja ja kultainen hetki, joka Lapissa kestää todella pitkään..jpg.jpg

”Jotkut uskovat hauenkalastukseen pimeässä, ja saavat hienoja kalojakin.”

Viehevalinnat

Omat ajatukseni yöttömän yön vieheistä ovat suurta hahmoa ja tummaa väriä. Suuri hahmo osuu kaukaa pohjassa makaavan suurhauen näkökenttään ja syönnillään ollessa hauki hakee sen todella kaukaa. Livetekniikan myötä on mahdollista seurata miten kalat reagoivat vieheisiin ja ero päivien välillä on uskomaton.

Toisena päivänä hauki nousee 8–10 metrin syvyydestä hakemaan pintakalvossa uivan vieheen, ja toisinaan uistinta saa pomputtaa kalan naaman edessä useamman minuutin. Yhdeksän kertaa kymmenestä kala ärsyyntyy ja häipyy paikalta uistinta maistamatta.

Toisinaan passiivisenkin kalan saa kuitenkin reagoimaan värisytykseen tai johonkin muuhun kikkaan. Tummaa väriä perustelen sillä, että kun valoa on vähemmän ja kala katsoo pohjasta ylöspäin kohti vaaleaa taivasta, niin tummat värit erottuvat parhaiten.

Tähän on varmasti kilpailevia mielipiteitä niin paljon kun kalastajiakin, mutta itse ajattelen uistimen väreistä siten, että kirkkaassa kelissä kirkasta ja tummassa tummaa. Kalaakin on tullut sen verran, ettei ole tarvinut tätä nyrkkisääntöä kyseenalaistaa.

Kalapaikat

Kalapaikkojen suhteen pätevät pitkälti samat säännöt kuin päiväsaikaankin. Isot kalat on siellä missä on syötävää tarjolla. Toki hämärämmissä keleissä isokin kala tulee monesti helpommin avoveteen ja saattaa saalistaa miltei pintakalvossa.

Kalat eivät myöskään säiky venettä niin helposti kuin kirkkaassa kelissä. Tärppi tulee omien kokemusten mukaan useammin lyhyellä siimalla ihan veneen vieressä, kun taas kirkkaalla kelillä kirkkaissa vesissä käy usein niin, että seurannut kala kääntyy ja ui tiehensä.

Pienet yksityiskohdat merkitsevät Kokonaisuutena kalastaminen yöttömässä yössä ei ole mitenkään eri laji johon pitää suhtautua erilailla kuin normaaliin alkukesän hauenkalastukseen. Ero kalastuksessa on lähinnä pieniä nyansseja ja kikkoja.

Sen sijaan mahdollisuus suurhaukeen on huomattavasti suurempi. Suurin ero tulee olosuhteista. Upeasta luonnosta, joka elää talven jälkeen ympäri vuorokauden. Valoisana kesäyönä ei kannata lähteä puristamaan vapaa ja suorittamaan. Silloin kannattaa ottaa aikaa, sulkea ylimääräiset näytöt veneessä, nauttia ympäröivästä luonnosta ja pitää lujasti vavasta kiinni.

Kirjoittaja livekalastamassa. Livekalastuskohteita Lapista löytyy enemmän kuin yhdessä eliniässä ehtii kalastamaan.

Näistä hetkistä ei vaan saa ikinä tarpeeksi.

TOUTAIN on särkikalojen kovin taistelija

Harva kala on tehnyt minuun viime aikoina sellaista vaikutusta kuin toutain. Toutaimen tärppi on jotain sellaista, mitä ei hevin unohda. Sitä voisi kuvailla jotenkin hevosenpotkun ja vavan käsistä riuhtaisemisen välimuodoksi. Aina kun lähden kalastamaan toutainta, käteni alkavat tärisemään jännityksestä. Siksi halusinkin kirjoittaa tämän artikkelin ja jakaa toutaimen kalastuksen hienoutta.

Toutain on särkikala, mutta luonteeltaan peto, sillä se syö lähinnä kalaravintoa kuten kuoreita ja salakoita. Se kasvaa 40–100 cm pituiseksi ja painaa useimmiten yhdestä kolmeen kiloa, eivätkä useammankaan kilon kalat ole vesistöissämme harvinaisia. Keski-Euroopasta on saatu jopa 12-kiloisia yksilöitä.

Toutain elää suurten jokien keski- ja alajuoksuilla ja niihin laskevissa järvissä sekä murtovedessä jokisuiden tuntumassa ja se kutee toukokuussa. Kala on varsin pitkäikäinen ja vanhimmat yksilöt ovat olleet jopa 25-vuotiaita.

Kirjoittaja viime kesän huippupäivänä viiden kilon toutaimen kanssa.

Toutaimen esiintyminen Suomessa ja Ruotsissa

Suomessa toutainta oli luontaisesti Kokemäenjoen ja Kymijoen vesistöalueilla sekä luovutetussa Karjalassa että jonkin verran myös Suomenlahdessa. Kymijoesta ja läheisestä Teutjoesta toutain hävisi 1960-luvulla jokien ekosysteemien muutoksen johdosta ja vähentyi myös Kokemäenjoen vesistössä.

Toutaimen viljely alkoi tuottaa tuloksia 1980-luvulla ja kaloja on istutettu sen jälkeen kalan entisille elinalueille ja kymmeniin uusiin paikkoihin pääosin Etelä-Suomeen. Toutaimen suomenkielinen nimi on muuten peräisin Teutjoelta.

Ruotsissa toutaimen levinneisyys rajoittuu pääasiassa Vänern-, Hjälmaren- ja Mälaren-järviin sekä niiden sivujokiin, Götajokeen että Motala-joen vesistöön. Pieniä kantoja on Emånissa ja Dalälvenissä sekä Garnsviken-järvellä, jossa laji on uhanalainen. Suurin osa populaatiosta löytyy kuitenkin Vänern-, Mälaren- ja Hjälmaren-järvien alueelta.

Hauenkalastuksen bonuskala

Toutain on kotivesilläni Vänernillä runsaslukuinen ja olen saanut niitä usein sekä hauenkalastuksen että lohenuistelun sivusaaliina. Muistan eräänkin kerran kun olimme kalastamassa haukea matalikoilla ja kivikoissa kun isoihin haukiuistimiimme iskivät haukien sijaan toutaimet.

Meillä ei tuolloin ollut toutaimen kalastukseen sopivia välineitä eivätkä jäykät haukivavat ja isot uistimet olleet omiaan todella villisti teutaroiviven toutaimien kotiuttamiseen. Olimme kuitenkin niin vaikuttuneita toutaimien energiasta, että päätimme ehdottomasti tulla takaisin kokeilemaan oikeilla välineillä.

Vapauta toutain mahdollisimman nopeasti ja hellävaraisesti kovan ottelun jälkeen.

Tärppi on tullut ja nyt mennään. Pitkä ja joustava vapa on hyvä toutaimen käskyttäjä.

Yhdestä koukusta toutain on kätevä vapauttaa pihdeillä jo haavissa.

Vä lineet ja kalastustekniikka

Sopivat välineet toutaimen kalastukseen ovat nopeavälitteinen haspelikela noin 3000-kokoluokassa sekä 8–9-jalkainen vapa, jonka painosuositus on 10–35 grammaa. Käytännössä esimerkiksi meritaimensetillä pärjää loistavasti, sillä kumpikin kala omaa kovat menohalut. Suositan siimaksi noin 0,16 mm kuitusiimaa ja sen jatkeeksi 0,35 mm fluorocarbon-tapsia.

Uistimina sopivia ovat erilaiset blade-uistimet, vaaput sekä lusikat. Sitä voi myös kalastaa perholla, täkyonkimalla sekä vetouistelemalla. Muista myös kumihavaksinen haavi, joka ei vahingoita kalan suomupeitettä.

Kalastustekniikka on uistimella heitettäessä varsin yksinkertainen. Koska toutain saalistaa aktiivisesti nopeasti liikkuvia pikkukaloja, kelataan uistintakin mahdollisimman nopeasti heti kun se on osunut veteen. Pysäytyksiä ei tehdä, pääasia, että vedessä on liikettä, joka muistuttaa pakenevaa pikkukalaa.

Toutaimen suu on särkikaloista poiketen kova, joten kalan tartuttaminen nopeasti terävillä koukuilla on olennaista ennen kuin se alkaa melskaamaan, sillä raivokkaasti hyppivä kala irrottaa itsensä helposti, mikäli siimassa ei ole tarpeeksi painetta.

Suositan käyttämään uistimissa yhtä koukkua, joko kolmihaaraa tai sinkkukoukkua, jolloin kalan tartuttaminen kohdistuu suun alueelle eikä kylkitartutuksia tapahdu niin helposti. Koukun voi kiinnittää myös rigillä, jolloin kala ei saa väännettyä itseään niin helposti irti.

Kalapaikat ja ajankohta

Mainitsin jo alussa toutaimen esiintymisalueita. Kun oletetulle toutainpaikalle on saavuttu oikeaan aikaan kesä-heinä-elokuussa, haetaan alueita joissa vesi liikkuu ja havaitaan pikkukalaa. Erilaiset jokien alajuoksujen virtapaikat sekä järvien silta-alueet ovat luontaisesti tällaisia, mutta vesi liikkuu myös kivikoissa silloin kun tuulee ja tuollaisista paikoista olen itsekin onnistunut.

Haavista vapauttaminen ja siellä kalan irrottaminen on kalalle kaikkein paras vaihtoehto.

Rigaus saattaa näyttää erikoiselta, mutta toimii hyvin toutaimelle ja pitää sen hyvin kiinni. Yhdestä koukusta kala on myös helppo irrottaa.

Toutaimen kalastus on siitä hauskaa, että se on parhaimmillaan kesällä.

Tyypillisiä toutainuistimia rigattuna.

8–9-jalkainen 10-35 g vapa sekä 2500–3000-luokan haspeli ovat optimaalinen yhdistelmä toutaimelle. Monelta meritaimenen kalastajalta tällainen setti löytyy jo suoraan.

Kaloja voi olla pienelläkin alueella huomattavia määriä. Ne eivät kuitenkaan majaile jatkuvasti samoilla paikoilla vaan liikkuvat syvyyssuunnassa paljonkin. Yhtenä päivänä kalat ovat aivan pinnassa tai reilussa metrissä kun taas toisena ne voivat olla penkan reunassa jopa kuudessakin metrissä.

Pinnasta saalistavat toutaimet löytää helposti seuraamalla veden loisketta ja tietynlaista maiskuttelevaa ääntä, joka syntyy kun kalojen leukojen välissä oleva ilma purkautuu ulos.

Käsittely ja vapauttaminen Toutaimen kalastus on parhaimmillaan silloin kun on mukava keli eli kesäkuukausina. Kala ei ole liian herkkä lämpimälle vedelle, joten se on aktiivinen silloin kun muut petokalat hakevat viileämpää vettä syvemmältä.

On hyvä kuitenkin mainita, että lämpimässä vedessä toutain rasittuu viileää vettä enemmän, joten kalan on syytä saada levätä haavissa ennen vapauttamista. Toutainkannat eivät Suomessa ole vielä sillä tasolla, että olisi varaa menettää tärkeitä emokaloja.

LUKE:n mukaan toutain on EU:n luontodirektiivin lajeja, mutta Suomessa sitä ei ole suojeltu lainsäädännön keinoin. Istutukset ovat olleet ainoa hoitotoimi. Suomessa toutainta voi kalastaa myös toukokuussa. Ruotsissa suojelua toteutetaan vesistökohtaisesti ja esimerkiksi kotivesilläni se on rauhoitettu kudun ajaksi toukokuussa ja kalastus voidaan aloittaa kesäkuun ensimmäisestä päivästä alkaen.

Hyvää toutainaluetta kivikoineen ja riittävine syvyysvaihteluineen. Kuva Vänerniltä.

Blade-uistin viritettynä takalehdellä ja yhdellä koukulla.

PAREMPI RESOLUUTIO, VÄHEMMÄN KOHINAA, SELKEÄMPI KUVA JA PAREMPI EROTTELUKYKY

STREAMER PIKKUKALAA JÄLJITTELEVÄ

ON RAUDUN MIELEEN

Rautu mielletään usein, eikä syyttä, mystiseksi ja oikukkaaksi kalaksi, joka syö kun on syödäkseen ja silloinkin lähinnä satunnaisesti pieniä pinnassa tai sen alla lilluvia hyönteisiä tai katkoja mutustellen. Moni perhokalastaja tarjoileekin rauduille lähinnä rasian pienimpiä perhoja, kuten pintaperhoja, nymfejä ja katkoja. Rautu kuitenkin syö, tilaisuuden tullen tai joskus ehkäpä pikemminkin olosuhteiden pakosta, myös pikkukaloja, jopa omia jälkeläisiään. Tällöin pitää siiman päässä olla streamer-tyyppinen perho.

Rautu viihtyy ylä ngöllä Keskityn tässä artikkelissa Suomen, Ruotsin ja Norjan tunturialueen rautuihin, jotka eivät tee merivaellusta. Rautu viihtyy karujen ylänköalueiden kylmissä vesistöissä, virtavesissä ja järvissä.

Pohjoisen virtaavat vesistöt voisi karkeasti jakaa kolmeen alueeseen: rautualue, taimenalue ja harjusalue. Raudut viihtyvät usein vesistön ylimmissä osissa, taimenet keskialueilla ja harjukset alimmissa osissa vesistöä. Toki siten, että esimerkiksi rautua ja taimenta tai taimenta ja harjusta löytyy usein samoilta alueilta. Rautua ja harjusta löytyy harvemmin samanaikaisesti.

Tyypillisesti vesistöjen ylimmät alueet, jotka koostuvat suurilta osin sulamisvesistä, jopa 1000 metriä merenpinnan yläpuolella, ovat rautujen valtaamaa aluetta. Näin korkealla olosuhteet ovat karut, kalat eivät pysty turvautumaan pelkkään hyönteisravintoon selviytyäkseen.

Tästä syystä ylimpien alueiden raudut joutuvat usein syömään myös omia jälkeläisiään. ”Kannibaaliraudun” tunnistaa usein kellertävän haaleasta vatsasta totutun kirkkaanpunaisen sijaan. Kannibaalit kasvavat usein myös huomattavan isokokoisiksi.

Ylhää lt ä alaspä in Alavirtaan mentäessä hyönteiselämä muuttuu runsaammaksi ja raudut keskittyvätkin usein hyönteisravintoon, joskin myös näillä alueilla niiden syönnöksistä löytyy usein hyönteisten lisäksi myös pikkukaloja. Vesistöä alaspäin kulkiessa raudun lisäksi alkaa esiintymään myös taimenta ja jossain vaiheessa raudut katoavat taimenten vallatessa alueet täysin.

Jos liikutaan vielä alaspäin alkaa tyypillisesti löytymään myös harjusta. Usein harjusta alkaa löytymään luontaisen nousuesteen eli vesiputouksen alta, josta harjus ei siis pääse nousemaan vesistön ylempiin osiin.

Jokivesistöjen lisäksi rautua löytyy usein eristyneinä kantoina järviltä, joilla ei välttämättä ole ollenkaan yhteyttä muihin vesistöihin tai yhteys rajoittuu vain lumensulamisajan tulviin. Nämä järvet saattavat olla yllättävänkin pieniä lätäköitä. Kunhan järvi ei jäädy pohjaa myöten talven aikana, on mahdollisuus raudun löytymiseen olemassa.

Jäätikköjärvet ja -vesistöt, jotka tunnistaa vahvan turkoosinvärisestä vedestä, ovat usein kalattomia, joten niihin kannattaa suhtautua epäilevästi, joskin olen tämän tyyppisistäkin vesistöistä joskus rautuja saanut.

Isolla isoa

Olen vuosien varrella huomannut, että varsinkin ylängöllä, puurajan yläpuolella, jossa maisema muistuttaa välillä lähinnä kuun pintaa, iso streameri eli pikkukalaa imitoiva perho, toimii ällistyttävän hyvin, varsinkin isoille rauduille. Tämä johtuu todennäköisesti siitä, että raudut joutuvat pakon edessä syömään karussa vesistössä pienempiä lajitovereitaan.

Toisaalta myös vesistöjen alemmissa osissa, joissa rautu elää usein rinnakkain taimenen kanssa, isot perhot saattavat toisinaan toimia pieniä paremmin. Tämän olen todennut pitävänsä paikkansa etenkin yön hämärässä ison, mustavoittoisen perhon näkyessä kalalle kontrastina tummaa taivasta vasten.

"Pikagraavattua" rautua näkkileivän ja kahvin kera. Ah, mitä herkkua.

Perhon heittokantaman päässä teltasta uiskenteli isoja rautuja.

Rautuja tähystämässä.

Kalapaikat

Järvillä loppuliuku, jossa puro tai joki valuu järveen, on usein kuuma kalapaikka. Myös laskupurojen alueet saattavat toimia, kuten myös niemenkärjet, hiekkasärkät ja kohdat, joissa on syvempää vettä heti rannan tuntumassa.

Virtavesistöissä hidasvirtaiset suvannot ja välijärvet ovat usein antaneet vauraampaa rautua, varsinkin niissä kohdissa, joiden lähistöllä on joessa syvempi kohta. Sen sijaan järvissä sekä suvannoissa, joissa vesi ei juurikaan virtaa, saa streameria välillä uittaa raudulle melko vauhdikkaasti. Usein uitankin perhoa molemmin käsin, vapa kainalossa.

Lyhyesti vä lineist ä

Raudun streamer-kalastukseen sopii varsin hyvin jokapaikan höylät eli luokkaa 5–7 olevat yhdeksänjalkaiset vavat kelluvalla Weight Forward eli WF-siimalla. Kela toimii lähinnä siimavarastona mutta väsytysjarrusta ei ole ison kalan iskiessä haittaakaan. Perukkeeksi vavan mittainen kartioitu valmisperuke vähintään 0,25 mm kärjellä ajaa asiansa.

Omalla kohdallani mustaa ja jotain kirkasta väriä sekoittavat perhot ovat toimineet parhaiten. Musta/ oranssi, musta/keltainen, musta/punainen ja musta/ pinkki ovat olleet muiden yli. Onhan muuten oranssi Lotto-lippa mustilla pisteillä raudun kiistämätön lempiruoka niin järvessä kuin joessakin.

Kimalletta raudut tuntuvat vierastavan eli tinseliperhot voi suosiolla jättää kotiin. Monista materiaaleista sidotut perhot ovat toimineet, ehkäpä eri zonkerit ja marabousta sidotut perhot parhaiten. Yleisimmät käyttämäni koukkukoot ovat olleet #2–#6 väliltä.

Kokemukseen perustuva esimerkki

Perhokalastajat haukkuvat välillä virvelillä kalastavia henkilöitä koneonkijoiksi. Tämä saattaa ehkä jopa johtua siitä, että virvelikalastajat saavat enemmän kalaa kuin perhokalastajat, totuuden ollessa kuitenkin se, että raudunkalastuksessa perhokalastajilla on koneonkijoilta opittavaa: Olin muutama vuosi sitten Ruotsin Lapissa kalassa isomman porukan kanssa tutkimassa potentiaalisia vesistöjä, joihin voisi viedä asiakkaita rautukalaan. Alue sijaitsi noin kilometrin korkeudella merestä vedenjakajalla, eli ylimmästä järvestä, johon pystytimme leirimme, laski purot kahteen eri suuntaan.

Kookas kannibaalirautu sai kirjoittajan hampaat hymyilemään. Pituus oli vielä osuvasti tarkalleen 66,6 cm.

Vaikea alku

Vaikka elettiin heinäkuun loppupuolta, oli järvien rannoilla paikoittain vielä runsaastikin lunta eikä hyönteiselämää ollut käytännössä ollenkaan. Kalastus oli haastavaa, muutaman kalastuspäivän jälkeen ryhmän ainoa virvelimies oli onnistunut saamaan yhden, joskin hyvänkokoisen, vajaan 60 cm pituisen raudun, me perholordit keitimme tärppisoppaa.

Reissun viimeiseen päivään ehdittäessä olimme käyneet läpi useamman järven vedenjakajan molemmin puolin. Toinen toistaan kauniimmat järvet tarjosivat kaikki tyhjää. Viimeisen päivän iltapäivänä päätin kokeilla vielä yhtä vesistön järveä, joka sijaitsi noin 10 kilometrin päässä leiristämme. Koko porukka lähti mukaan ja illansuussa pääsimme uittamaan siimoja. Keli oli aurinkoinen, lämmin ja tyyni, varsin otollinen raudulle. Hyönteisiäkin pyöri pinnan yläpuolella.

Pelin henki löytyy

Heti rantaan päästyämme laitoin pienen pintaperhon, todennäköisesti Parachute Adamsin, siiman päähän, ja aloitin kalastuksen pienen laskupuron vierestä. Muu ryhmä meni puron toiselle puolelle kalaan. Ei mennyt aikaakaan, kun virvelimies ilmoitti kovaan ääneen, että hänellä oli kala kiinni, isokin! Kala osoittautui yli 60 cm rauduksi.

Yhden miehen show jatkui, 15-grammaisella Bete Lotolla ja erilaisilla, isohkoilla lusikoilla taisi nousta yhteensä viisi 60–65 cm pituista rautua lyhyessä ajassa. Tässä vaiheessa yksi ryhmämme perhokalastaja tajusi vaihtaa streameriin eikä aikaakaan, kun hänkin sai kookkaan raudun.

Vastahakoisesti suostuin peesaamaan, vaihdoin pinturivavan #6 streamer-settiin ja sidoin kiinni #2 koukkuun sidotun punamustan zonker-pyrstöisen perhon. Muutamaa heittoa myöhemmin sain todella kovan tärpin, jota seurasi brutaali väsytystaistelu, ja hetken kuluttua haavissani komeili tarkalleen 66,6 cm pituinen, kellertävävatsainen kannibaalirautu.

Illan muuttuessa yöksi isoja rautuja tuli ovista ja ikkunoista. Syömingit jatkuivat pikkutunneille saakka, jolloin keli jäähtyi ja raudut kaikkosivat. Paluuvaelluksella leiriin täysikuu naureskeli tyytyväisen porukan onnistumiselle: kautta aikain huonoin rautureissu oli muuttunut kertaiskusta aikojen parhaaksi sellaiseksi. Pienestä, tai itse asiassa isosta, se on välillä kiinni. Muista siis streamerit rautukalaan lähtiessä.

Karun ylänköjärven kasvatti upeine väreineen.

Streamereita kirjoittajan suosikkiv

Mikä voisi olla hienompaa, kuin vaeltaen saavutetuilta kalapaikoilta saatu taimen.

Vaelluskalastus on mukavampaa oikeilla

varusteilla

Vaeltaminen Lapin koskemattomille kalavesille on monen kalastajan unelma.

Joillekin se on jokavuotinen traditio, josta on tullut pakkomielle ja henkireikä.

Tunturiin on pakko päästä nollaamaan ajatukset ja rauhoittumaan. Lapissa on jotain selittämätöntä vetovoimaa, joka usein vetoaa juuri kalastajiin.

Siellä ihminen pääsee lähelle menneisyyttään, aikaan, jolloin olimme vielä metsästäjä-keräilijöitä, jotka vaelsivat paikasta toiseen vuodenaikojen ja ravinnon mukana. Ihan samaa selviytymistä se ei enää sentään ole, mutta kun pakkaat viikon tai kahden varusteet selkään ja päätät selviytyä luonnossa yksinkertaisilla välineillä, ollaan jossain alkukantaisessa tilassa.

Ehkä silläkin on osansa, että monesti tuntureiden katveessa ei ole kuuluvuuksia, vaan ollaan täysin uutispimennossa ulkomaailmasta. Se jos mikä saa ajatukset pois työn kiireistä sekä arjen murheista.

Vaelluskalastuksen erityispiirteet

Tunturiin kalaan lähdettäessä rinkkaan pakataan kalastusvälineiden lisäksi lähes samat varusteet kuin tavalliselle vaellukselle. On kuitenkin joitain seikkoja, jotka tulee ottaa huomioon. Kalastusvälineet tuovat rinkkaan helposti huomattavan lisäpainon, jolloin varusteita täytyy miettiä tarkemmin.

Grammoja joutuukin hieman viilaamaan ja jokaisen tavaran kohdalla kannattaa miettiä, tarvitseeko sitä todella. Helpoin viilauksen kohde on ruoka. Mitään tuoretta, valmista tai säilöttyä ei erämaahan kannata raahata.

Ruokia on helppo kuivata itse ja kaupasta saa valmiita retkiruokia. Reissun aterioista kannattaa tehdä lista etukäteen ja jakaa ruuat valmiiksi annoksiksi. Kalantulo ei ole aina itsestään selvää, joten sen varaan ei kannata laskea liikaa.

Omia kokemuksia ja vinkkejä

Olen kalastanut vaeltaen useita vuosia ja kokemusta on huomattavasti erilaisista alueista ja uskon, että kokemukseni voivat auttaa myös muita toteuttamaan oma huippureissunsa.

Meillä on tapana tehdä perusleiri yhteen paikkaan, ja sitä siirretään ehkä kerran reissun aikana. Perusleiristä tehdään päiväretkiä pitkin jokivartta tai lähijärville, jolloin pieneen tilaan pakkautuva ja kevyt kaasukeitin on helppo ottaa päiväreppuun mukaan.

Toiset suosivat vaelluskalastusta, jossa leiriä siirretään joka päivä ja näin ollen myös kalastetaan päivittäin uutta kohdetta. Jatkuva leirin purku ja pystytys vaatii viitseliäisyyttä, eikä rinkka voi olla kovin painava, jotta energiaa riittäisi vielä kalastukseen. Tunturissa sää voi olla hyvin vaihteleva, saderintama voi yllättää nopeasti, ja tuuli nousta jopa myrskylukemiin.

Vaellettaessa kosteissa olosuhteissa on rinkan suojaaminen tärkeää, sillä siellä kulkee kaikki mitä vaelluksella tarvitset. Sauvat tuovat hyvää lisävakautta.

Tauoilla on hyvä jaksottaa siirtymää esimerkiksi ennen isompaa nousua tai sääolojen vaihtuessa.

Kilpailun järjestäjä:

Teltta on koti vaelluksella Teltassa kannattaakin kiinnittää huomiota sen kestävyyteen, vesipilariarvoihin ja keveyteen. Itselleni tärkein ominaisuus vedenpitävyyden lisäksi on tarpeeksi suuri absidi eli eteinen. Se tuo telttaan lisätilaa, jossa voi säilyttää varusteita ilman, että ne pyörivät makuupussien seassa.

Kalastuspäivän jälkeen vaatteet ovat yleensä kosteat ja varsinkin kahluuvarusteita käyttäessä tulee hikoiltua tavallista enemmän. Kalastaja joutuu yleensä kuivattelemaan enemmän vaatteitaan kuin tavallinen vaeltaja. Suuressa absidissa onkin kätevä riisua ja kuivattaa märkiä varusteita, varsinkin huonon sään sattuessa. Myös ruuanlaitto onnistuu siellä, kunhan sen tekee varovaisuutta noudattaen.

Vaatetus on olennaista mukavuuden ja turvallisuuden kannalta Pitkien kalastuspäivien lomassa ei ole tavatonta, että kastuu läpimäräksi ja silloin oikeanlainen hengittävä vaatetus pitää lämpimänä. Tunturissa voivat lämpötilaerot olla hyvinkin suuria ja saman vuorokauden sisällä voi olla yöllä pakkasta ja päivällä helle.

Kerrospukeutuminen on erittäin järkevää, ja se mahdollistaa vaatetuksen lisäämisen ja vähentämisen olosuhteiden mukaan. Ihoa vasten suosin merinovillaa, sillä se siirtää tehokkaasti kosteutta pois ja säilyttää myös märkänä lämmittävän ominaisuutensa. Erittäin hengittävänä materiaalina sillä on lisäksi kuumalla kelillä ja hikoillessa viilentävä vaikutus.

Puuvilla taas imee kosteutta ja tuntuu märkänä kylmältä. Lisäksi puuvilla kuivuu hitaasti ja alkaa haista huomattavasti helpommin kuin merinovilla. Merinovillan päälle kannattaa pukea keinokuitua, kuten ohut fleece tai primaloft-takki, joka merinovillan tavoin säilyttää kosteana eristävän ja lämmittävän ominaisuutensa.

Tuntureilta valuvat vedet saattavat olla todella kylmiä läpi kesän. Jos vedessä tulee kahlattua pitkiä aikoja, kahluuhousujen alle kannattaa pukea merinovillan päälle joku eristävä kerros. Yksi oivallinen vaatekappale tähän on verkkokerras tohousut. Vedenpaineesta huolimatta ne jättävät ilmataskuja ihon ja kahluuhou sun väliin, eivätkä hiosta lämpimällä kelillä.

Kelaa kuinka hienoa olisi lähteä elokuussa

OSALLISTU ARVONTAAN , jonka voittaja pääsee

elokuussa kalalle Ville Haapasalon kanssa.

NÄIN SE KÄY:

Jaa Instagram-postauksessa tai -tarinassa villein kalastuskuvasi hashtageilla #JAKKI ja #VilleinKalakuva.

Osallistu kilpailusivustolla: tukku.net/VilleinKalaKisa

Pssst. Osallistu molemMISSA ja tuplaa kalaonnesi!

Kampanja-aika 1.5.-31.7.2023. Säännöt: tukku.net/villeinkalakisa

Ylätunturissa törmää usein poroihin, jotka laiduntavat siellä vapaana.

Kahluuvarusteet

Kahluuvarusteet tuovat rinkkaan huomattavasti painoa, mutta ovat joskus välttämättömät, varsinkin joella ja erityisesti perhokalastajille. Niistä on myös apua vaelluksen vesistöylityksissä. Kahluuhousuissa ja -kengissä on suuria eroja painon suhteen. Niitä kannattaakin vertailla alan liikkeessä.

Kahluuhousuista löytyy myös vyötärö- sekä lahjemalleja, jotka ovat kevyempiä vaihtoehtoja. Virvelikalastaja ei kahluuvarusteita välttämättä tarvitse, sillä viehettä on helpompi heittää ahtaassakin paikassa. Perhokalastaja taas tarvitsee yleensä takatilaa heitolle, eikä perhovavalla yllä läheskään samoihin heittopituuksiin virvelin kanssa.

Kahlaamalla pääsee usein lähemmäs kalan oletettua ottipaikkaa ja kauemmas rantapusikoista. Tosin joskus turha kahlaaminen vain säikyttää kalat. Varsinkin taimen voi olla suvannoissa sekä järvellä todella arka, eikä veteen aina kannata kahlata. Tällöin perhokalastajille tulee ongelmaksi rantojen pusikot ja varvikot, joihin perhosiima jää helposti kiinni. Muutaman hyvän kalan karkuutuksen jälkeen olen ottanut joka reissulle mukaan kevyen siimakorin, johon kerin perhosiiman huolellisesti.

Kalastusvä lineet

Tunturivaellukselle otettavat kalastusvälineet vaihtelevat kohteen, reitin ja kohdekalan mukaan. Pienemmillä joilla suositaan yleensä kevyempiä ja lyhyempiä vapoja ja leveämmillä joilla ja järvillä taas vähän raskaampia tai ainakin pidempiä vapoja. Perhokalastajalla on yleensä matkassa kevyempi pintaperhosetti pikkuperhoille ja mahdollisesti raskaampi streamer-setti

Korkealla tunturissa on usein lunta vielä keskikesälläkin.

”Tuntureilta valuvat vedet saattavat olla todella kylmiä läpi kesän. Jos vedessä tulee kahlattua pitkiä aikoja, kahluuhousujen alle kannattaa pukea merinovillan päälle joku eristävä kerros.”

Liian pitkät päivämatkat tai rankat nousut voivat uuvuttaa liiaksi. Siksi reitin suunnittelu etukäteen kartalta on tärkeää ja eri tilanteisiin tulee varautua nopeallakin aikataululla.

GIFTED IN 2013

Ruoanvalmistusta absidissa eli teltan eteisessä. Tässä syödään pussista tehtyä perunamuussia sekä kuivatusta lihasta tehtyä kastiketta.

suuremmille perhoille. Virvelivavaksi sopii hyvin kevyt ul-vapa, joka ei saisi olla liian kärkitoiminen.

Varsinkin harjuksella on herkät leuat ja liian jämäkkä vapa aiheuttaa turhia karkuutuksia. Jos pääpaino ei ole kalastuksessa, matkaan riittää yksikin vapa. Virvelivavoista löytyy myös pieneen tilaan meneviä teleskooppivapoja sekä moniosaisia matkavapoja.

Varasiima kannattaa aina varata niin perho- kuin virvelisettiinkin. Viehetappioiden jäljiltä saattaa virvelisiima lyhentyä ikävästi reissun loppua kohden. Aina on myös vaarana, että siimat menevät sotkuun tai vaurioituvat jotenkin muuten.

Vaelluskalastus avaa vesiluonnon uudella tavalla

Vaelluskalastus on mitä mainioin kalastusmuoto, ja se antaa perinteiseen vaellusharrastukseen oivan lisän. Vaelluskumppaneiden kanssa tosin kannattaa tehdä pelisäännöt selväksi jo ennen reissua, sillä intressit eivät aina kohtaa, jos muut eivät ole kalastajia.

Kalastajalla on yleensä kovempi hinku päästä juuri tietyn vesistön äärelle. Kaikki eivät myöskään ymmärrä sitä, miten kalastaja voi unohtua jokivarteen tuntikausiksi ilman ruokaa ja unta. Tunturissa ajantaju voikin kadota täysin, ja se on ehkä yksi lajin hienouksista. Ei tarvitse suorittaa aikaa vasten, vaan voi rehellisesti unohtua kalastuksen lumoihin.

Itse saadusta kalasta tehty sushi ja muut herkut vievät kielen mennessään.

Tällaisen raudun saatuaan sitä unohtaa kaikki reissun koettelemukset.

Vesistöt kannattaa ylittää varoen ja muistaa, että virtaavassa vedessä on yllättävän paljon voimaa.

KESTÄVIÄ

KONEPESTÄVIÄ

RUOKAAN EI TARTU EPÄMIELLYTTÄVIÄ

HAJUJA TAI MAKUJA

RUOKA LÄMPIÄÄ

NOPEASTI

Vaikka kuha mielletään pääosin jigikalaksi, se ottaa matalassa vedessä hanakasti myös erilaisiin lippoihin. Kuvan 49-senttinen haksahti kalapyrstöllä varustettuun isoon Calico Catiin.

Lippa on kaikkien kalojen mieleen

Lippa on todella monipuolinen viehe, sillä harvalla muulla vieheellä voi saada niin monia eri kalalajeja. Kaiken lisäksi lipalla kalastaminen on äärimmäisen helppoa. Ne ovat kehittyneet alkuaikojen yksinkertaisista pikkulipoista nykyisiin monella lehdellä, jigipyrstöllä, eri rungoilla ja muodoilla varustettuihin monitoimikoneisiin. Myös hauenkalastuksessa usein käytetyt spinnerbaitit ovat nekin lipalla varustettuja.

Lippojen ominaisuuksista merkittävin on lipan eli lehden pyörivä liike. Se aiheuttaa veteen värinää, jonka kala aistii kylkiviiva-aistinsa avulla. Lipat ovat viimeisten vuosien aikana ottaneet huomattavia harppauksia eteenpäin niin lipan lehden kuin rungonkin muotoilussa. Lippoja on myös yhdistetty mitä erilaisimpiin uistinmalleihin ja jigeihin lisähuomiota luomaan.

Lippauistimien karkea jaottelu Perinteisiä painottamattomia tai ilman erityistä runkoa olevia lippoja ovat muun muassa Calico Cat, Mepps Aglia, Abu Droppen, Abu Reflex, Kuusamo KUF ja Myran. Mutta Calico Catilta löytyy esimerkiksi tuplalehdellä ja kalajgillä varustettuja malleja, joita on jo hankalampi luokitella.

Painotetulla rungolla olevia lippoja ovat esimerkiksi legendaarinen Bete Lotto, Super Vibrax Minnow, Kuusamo Volframi- ja Kumma-lipat,

Abu Droppen sekä Jakki Superlinko ja viimeisimpänä uutuutena Norolan Disco Dancer. Niin sanottuja hybridilippoja ovat vastaavasti erilaiset spinnerbaitit eli henkarilipat, chatterbaitit eli rungolla varustettuja yksikoukkuisia värisevällä, ei pyörivällä, lipalla varustetut uistimet sekä spintailit, joissa painavaan runkoon on yhdistetty perässä pyörivä lippa.

Markkinoillamme olevia spinnerbaiteja löytyy monelta merkiltä ja chatterbaiteista voidaan mainita Kuusamo Viekas, Rapala V-Blade ja Patriot Shaky. Spintaileista voidaan nimetä Kuusamo Viikari ja Patriot Twisty.

Lippojen kokoluokitukset

Peruslipoissa numerolla viitataan lipan painoon ja lehden kokoon, mitä isompi numero, sitä isompi lehti. Pienimmät lipat painavat vain pari grammaa ja suurimmat ns. haukilipat jopa yli 30 grammaa, esimerkiksi JAK Spinnerin paino on 35 grammaa ja pituuttakin 10 cm.

Kokoluokitus 0–3 on yleisimmin käytössä ahvenen, harjuksen, raudun ja taimenen kalastuksessa. Tätä suurempia käytetään isommalle hauelle ja lohelle. Kakkoskoon lippa noin viiden gramman painoisena on todennäköisesti markkinoiden suosituin koko peruslipoissa.

Kalastustekniikka

Heiton jälkeen löysä siima kelataan pois ja annetaan lipan vajota haluttuun uintisyvyyteen. Sen jälkeen sitä kelataan halutulla nopeudella tasai-

Bete Lotto kuuluu lippakalastuksen ikonisimpiin tuotteisiin. Markus Männistö näyttää mallia.

sesti kohti kalastajaa. Nopea uitto tuo lipan lähemmäksi pintaa ja hitaampi saa sen uimaan syvemmällä.

Sekunnin tai syvemmässä vedessä jopa parin kolmen sekunnin mittainen tauko lipan vajottamiseksi on usein tehokas keino saada kala reagoimaan ja iskemään. Kannattaa kalastaa tarkasti aina uiton loppuun saakka, sillä kalan isku saattaa usein tulla aivan viime hetkillä.

Lippakalastuksen suosio perustuu siihen, että lipoilla on todella helppo kalastaa. Heitto ja kelaus, muuta ei juurikaan tarvita. Hybridilipoilla voidaan toki tehdä pieniä stoppeja, mutta nekin toimivat pääosin suoralla kelauksella. Niin sanottua käsialauittoa ei lipoilla kalastettaessa tarvita.

Heitt ä minen

Suosituimmat 1–3 koon lipat ovat tavallisimmilla haspelivälineillä erittäin helppoheittoisia. Peruslipalla kalastettaessa pyritään heittämään mieluiten myötätuuleen tai sivumyötäiseen, sillä lipan lehden ympärille muodostuu helposti ilmanvastusta etenkin vastatuuleen heitettäessä.

Painotetut lipat kuten Lotto ja Jakki

Superlinko ovat erityisen pitkäheittoisia. Superlingon runko on varsin pieni ja muistuttaa pähkinää ja sen ilmanvastus on hyvin pieni. Siksi sitä voi hyvin suosittaa vastatuuleenkin heitettäväksi. Myös spintailit lentävät todella hyvin.

Kaikessa lippakalastuksessa on hyvä käyttää laakeroituja leikareita, etenkin peruslipat kiertävät siimaa todella hanakasti. Spinnerbaitit, chatterbaitit sekä spintailit eivät kierrä siimaa, mutta ei laakeroitu leikari niiden käytössä haitaksikaan ole ja näin voit vaihtaa samaan settiin tarvittaessa myös perinteisen lipan.

Virtavesikalastus

Alavirtaan heitettäessä lippa lähtee helposti nousemaan pintaa kohti ja pyrkii ylös vedestä. Virtavedessä lippa tulee heittää noin 45 astetta alavirtaan ja antaa virran hoitaa lipan pyörittäminen, jolloin kelausta ei juuri tarvita. Ylävirtaankin voi heittää, mutta se vaatii nopeavälitteisen kelan, jotta siimapussin saa nopeasti pois, ettei lippa painu pohjaan.

Kevyet vavat ja ohuet siimat

Peruslippakalastukseen käyvät hyvin erilaiset jigihaspelisetit eli noin 180–200 cm 5–15 g viehesuosituksella ja 1000–2000 kokoluokan laadukas kela. Virtavesissä kalastettaessa siimaksi valitaan 0,20–0,25 mm monofiili ja ahvenen ja hauenkalastuksessa käytetään 0,12–0,20 mm monikuitusiimaa.

Lohta, meritaimenta ja suurhaukea kalastava käyttää lippakalastuksessa

Calico Catin perinteisiä lippoja uusilla väreillä. Calico Catin sahalaita on niin tehokas väri, että sitä on käytetty myös mm. jerkeissä.

Calico Cat Flat – painotetulla rungolla varustettuja lippoja.

Spintailin, tällä kertaa Kuusamo Viikarin pettämä ahven. Kuva Lauri Mäkelä.

Yksikoukkuisia pieniä chatterbaiteja voi hyvin tuunata jigillä, jolloin niistä tulee todellisia hybridivieheitä.

lentää piiiiiiiiitkälle!

Klassinen Jakki -lippalehti takaa hyvän nosteen ja kelaustuntuman, joten Superlingolla voit narrata kaloja matalistakin vesistä.

Pitkiin heittoihin suunniteltu Superlinko auttaa sinua kalastamaan sieltä, missä kalat lymyävät. Nyt

Kimallekoukut houkuttelevat kalaa iskemään kiinni –siellä minne et monilla lippauistimilla yllä!

Todella järeä lippa, JAK Spinner 35 g ja 10 cm on erityisesti hauille suunniteltu. Paras heittää hyrräkelalla, jonka kelausvoima sopii paremmin ison lipan vastukseen.

samoja välineitä kuin kyseisen lajin kalastuksessa muutenkin. Ja mikäli käytetään spinnerbaiteja, chatterbaiteja tai spintaileja, valitaan vapa kyseisen vieheen painon mukaisesti, sillä kyseisiä vieheitä on saatavilla monissa eri painoluokissa.

Ahvenen kalastus

Ahven on erilaisten lippojen pääkohdekala ja kesällä lipat ovat ahvenen kalastuksessa tehokkaimmillaan. Ahventen löydyttyä vesistöistä alle kahden metrin syvyydestä niiden tavoittaminen on helppoa, eikä esimerkiksi jigejä tarvita. Heinäkuun helteillä tilanne vain helpottuu, kun ahvenet saalistavat pinnassa.

Isompia ahvenia etsiä karikoiden ja heinikoiden läheisyydestä, mikäli kotilaiturilta ei ole onnistanut. Kokoluokan 1–3 lipat ovat kesällä oikea vaihtoehto peruslipoissa. Pienet spinnerbaitit, chatterbaitit ja spintailit tekevät myös hyvin kauppansa.

Hauenkalastus

Hauen lippakalastus on parhaimmillaan kelien ja vesien lämmettyä keskikesän aikaan. Ottipaikat ovat samankaltaisia kuin ahvenella, painottuen kuitenkin enem-

Jakki Superlingon heitettävyys näkyy hyvin tässä kuvassa. Pieni ja suhteellisen raskas runko yhdistettynä viistettyyn lippaan takaavat hyvät lento-ominaisuudet. Lippa kestää myös kovaa kelausta.

Puustjärven Astronautti-lippaan haksahtanut kesähauki. Lippa on kesällä hauelle todella tehokas etenkin lämpimällä kelillä. Kuva Niko Satto.

Patriot Shaky on edullinen, noin 5 euron hintainen chatterbait. Saatavilla myös uv-väri. Kuva Beast Fishing.

män ruovikoiden ja heinikoiden läheisyyteen. Yli metrin pituiset suurhauet ovat kesähelteellä tavallisesti syvemmissä vesissä, mutta etenkin pohjoisemmasta Suomesta saattaa hyvinkin tavoittaa metrihauen pienestäkin lammesta tai joesta.

Hauelle tarjotaan kokoluokkien 3–5 peruslippoja. Etenkin klassinen puna-musta-valkoinen Calico Cat ja Loton isoimmat koot ovat tehokkaita eikä kannata unohtaa isoa JAK Spinneriä, jota voit heittää myös hyrräsetillä. Kokeile

myös chatterbaiteja, sillä niissä oleva yksihaarakoukku tartuttaa kalan hyvin ja se on vastaavasti helppo irrottaa ja vapauttaa.

Tunturikalastus

Tunturissa harjusta, taimenta tai rautua kalastavat tietävät, että lippa pelittää todella hyvin niin virtavesissä, suvannoissa, loppuliu’uissa kuin järvissäkin. Lippoja tulee pohjoisessa kalastettaessa olla riittävästi ja mieluiten monelta eri merkiltä.

Vaikka ikiklassikko Bete Lotto onkin monien suosikki, on tilanteita, jossa vaihtelu virkistää. Esimerkiksi Calico Cat tai pitkälle heitetty Jakki Superlinko saattavat yllättää.

Kuhaa lipalla

Kuha mielletään usein uistelu- tai jigikalaksi. Näin on, mutta ahne petokala ottaa myös lippaan ja etenkin sellaiseen, jossa on jigi mukana. Kuhaa saa lipalla sopivista paikoista järvestä tai jokien suvannoista. Olen onnistunut esimerkiksi iltaisin reilun metrin vedestä haukikoon lipoilla, joissa on jigihäntä kiinni tai Calico Catin tuplalipalla, jossa on pientä kuoretta tai salakkaa muistuttava kumikala takakoukussa.

Meritaimentakin on mahdollista kalastaa lipalla

Nykyisten puikkomallisten lusikoiden valtakaudella harva muistaa, että jo monta vuotta sitten hankalan kalan maineessa olevia meritaimenia kalastettiin menestyksekkäästi lipalla. Jos joku paikka on vaikuttanut lusikalla tai vaapulla heitettäessä tyhjältä, kokeile painotettua lippaa.

Lippakalastus on kokenut renessanssin uudenmallisten lippauistimien muodossa. Kuva Lauri Mäkelä.

Painavampi chatterbait on lähtenyt hyrräkelasta. Painavampia lippoja on hyvä heittää hyrräkelalla, sillä hyrrällä on suurempi kelausvoima.

Myös kilpakalastuskisoista tuttu Antti Kalliosaari lähtee välillä ongelle rentoutumaan. Kuva Janne Koivisto.

MATO-ONGELLA

voi pyytää monipuolista saalista

Onginta on ollut monen aktiivikalastajan ensimmäinen kosketus kalastukseen, sillä onkiminen onnistuu lähes kaikissa vesistöissä eikä vaadi mittavia varustehankintoja. Näin kesälomien kynnyksellä onkin aika kertoa mitä mahdollisuuksia perinteinen mato-onki tarjoaa.

Kalastuskärpänen puraisi minua kuusivuotiaana 1960-luvun Helsingin Ruskeasuolla asuessamme. Naapurin pojan kanssa keräsimme sanomalehtiä, joita kuljetimme lähitalon kivijalassa sijaitsevaan paperikauppaan. Lehdistä saaduilla pennosilla ostettiin ”Esso-onkisetti” eli muoviseen telineeseen keritty onkisiima, johon oli asennettu punavalkoinen koho, lyijyhauli painoksi sekä pieni koukku. Onkivapa käytiin katkaisemasta lähimetsästä ja onkimadot kerättiin kotitalon pihapolkua reunustavien kivien alta.

Kesän aikana Pikku-Huopalahden sillan kupeeseen tehtyjen useiden kalareissujen saaliiksi kertyi lukemattomia särkiä, lahnoja, pasureita, ahvenia sekä kiiskiä. Näin mato-onginnan siemen oli kylvetty tulevaan kalamieheen.

Seuraavana syksynä muutimme Itä-Helsingin Kontulaan ja muutaman kilometrin päässä sijaitsevasta Vartiokylänlahdesta tuli välittömästi uusi pelikenttäni. ”Vartsikanlahden” rannoille oli

pakko päästä heti koulupäivän jälkeen, mutta koulun kesäloman alkaessa vietin lähes kaiken vapaa-aikani eri puolella lahden rantoja hankkien kokemuksia mato-onginnan salaisuuksista.

Lisäksi keväisin ilmestyvä Abu:n ”Nyt Nappaa”-mainoslehti sekä Helsingin Kauppatorin vieressä sijaitseva kalastusliike Schröder kasvattivat runsain mitoin tiedonjanoisen kalapojun loputonta kala- ja kalastustiedonjanoa. Tärkeimpinä kalastustaidon oppaina toimivat ikäiseni muut pojankossit sekä monet eläkkeellä olevat kalavaarit, jotka todella osasivat onkia, ja jotka tiesivät kaloista kaiken mahdollisen.

Mato-ongen monet mahdollisuudet Mato-onginnan harjoittelu ja sinnikäs opiskelu tuottivat tulosta 1970-luvun alkupuolella. Onkimiseen käytettiin silloin 4–6-metrisiä bamburuo’osta valmistettuja vapoja, jotka oli pätkitty noin metrin pituisiksi ja kierteisillä metalliholkeilla varustetuiksi osiksi, ja jotka oli helppoa koota.

Muutamaa vuotta myöhemmin bambuvavat korvattiin lasikuituvavoilla, jotka painoivat moninkertaisesti bambua vähemmän, ja jotka mahdollistivat jopa 7–8-metrin pituudessaan kalojen tavoittelun yli 10 metrin etäisyydeltä rannasta ilman vapaa kannattavien pikkukätösten kramppaamista pitkän kalastuspäivän aikana.

Keskikesän onkisaalista, isoin ahven tuli tosin lipalla.

Särki on hyvin yleinen onkisaalis ja se hotaisee usein nopeasti madonkin.

Kalastusharrastuksen alusta saakka uskollisesti palvellut ”Esso-onkikin” koki suuria muutoksia. Punavalkoinen korkista tai styroxista valmistettu koho ei enää tuntunut kertovan riittävän hyvin koukkua varovasti tunnustelevan kookkaan lahnan tärpistä, vaan sen tilalle oli saatava joku uusista markkinoille tulleista sukkulaisen kapeista ja muovista valetuista ontoista kilpa-onkikohoista.

Kun kohot painotettiin kotona kylpyammeen vedessä muutamalla siimaan kiinni noin 10–15 cm pienen teräväkärkisen koukun yläpuolelle puristettavalla pienellä lyijyhaulilla, vajaan pikkusormenpituisen ”skitarinkaan” eli kolmipiikin tärppi ei enää jäänyt havaitsematta.

Varustelukilpailu kehittyy edelleen Seuraava merkittävä kehitysaskel mato-onginnassa oli bambuvapojen vaihtaminen heitto-onkeen. Japanilaisilla Daiwan umpikeloilla ja kokolasikuituisilla vavoilla onkisetin sai singottua jopa 30–40 metrin päähän rantakiviltä. Kalastusvälineliikkeistä sai ostaa muovista valettuja ”Ahti”-liukukohoja, joiden kartionmallinen siimareikä toimi siiman pysäyttäjänä ja syöttikoukun etäisyyttä pohjasta pystyi säätämään siimaan pujotettua ohuen johdon kuoresta valmistettua ”stopparia” liu’uttamalla.

Me teimme oman liukukohomme punavalkoisista Esso-kohoista, joiden siiman pysäyttävän tapin korvasimme ”Chupa Chups”-tikkukaramellin ontolla muovivarrella. Myös bambuvavan kärjen helposti katkaisevat kookkaat lahnat ja ankeriaat sai taipuisalla lasikuituvavalla väsytettyä ennen rannalle nostamista, mikäli siima ei katkennut kelan jarrun ”tiltatessa”, kun sitä ei ollut muistanut rasvata talven jälkeen.

Heittokelalla lis ää pelikentt ää Heittokelan käyttäminen mahdollisti myös sittemmin mielikalastuslajiksemme muodostuneen Vuosaaren sillalta onkimisen. Suoraan onkipaikan yläpuolelta

Perinteiset kastemadot voi korvata myös biohajoavilla ja hajustetuilla keinosyöteillä. Maissinjyvät ja katkaravut ovat niin ikään toimivia.

Pikkusärkiä tulee joskus riesaksi asti ja ne nakertavat ahnaasti matoja.

Vanhan liiton onkisetti löydettynä liiterin nurkista. Rottinkivapa ja "kalastajanlanka" siimana edustavat nostalgiaa, mutta eivät ole toimivin ratkaisu nykypäivänä.

Onkivälineet eivät maksa paljoa. Jotta homma sujuisi mallikkaasti, kannattaa kuitenkin vapaan ja onkilaitteeseen panostaa hieman enemmän kuin muutaman euron. Matoja löytyy alan liikkeistä hyvin kesäkaudella ja myös maastosta.

lasketun madolla täystetyn koukun sai kohon avulla viritettyä täsmälleen mutapohjan pinnalle, jossa se tuulen heiluttaessa kohoa ärsytti kaikenlaisia kaloja käymään syöttiin kiinni.

Muistan itsekin uittaneeni sillan keskiosalta useamman yli puolitoistakiloisen lahnan rantaan kyljellään yli 50 metrin matkan pitkin veden pintaa, kun lahnan hauraat leuat eivät olisi kestäneet sen suoraa nostamista sillalle. Myös kuhia ja kookkaita ahvenia saatiin sillalta onkimalla, kun pieni koukku korvattiin suuremmalla ja syötiksi laitettiin kokonainen salakka tai pienen särjen pyrstö.

Hyvin nopeasti joku kekseliäs lisäsi yhden tai kaksi ylimääräistä koukulla varustettua sivutapsia pääsiimaan sekä poisti kohon kokonaan onkilaitteesta. Näin nykyaikaisen siikaongen prototyyppi näki päivänvalonsa. Heittopohjaongen käyttö levisi hyvin nopeasti myös rantakalastukseen. 1970-luvulla tosin siikoja ei vielä istutettu Helsingin vesialueelle, joten tavallisimmin pohjaongella saatiin kiiskiä, ahvenia ja lahnoja, jotka ruokailevat pohjan tuntumassa.

Onkimadot voi korvata myös muilla syöteillä Jo ennen kuin ilmastonmuutos muutti myös Suomen kesät kuumiksi ja kuiviksi, onkimatojen löytäminen heinäkuun helteillä oli usein varsin työlästä. Vartiokylänlahden rannalla tutustuin pariin neuvostoliittolaiseen diplomaattiin, jotka kävivät usein työpäivänsä päätteeksi rentoutumassa onkimalla.

Nämä hauskasti suomea puhuvat kaverukset olivat taitavia ongen käyttäjiä. Kaverukset laittoivat pullataikinan palasia koukkuun madon asemesta ja he saivat niillä tosi hyvin särkikaloja. Itsekin innostuin kokeilemaan taikinasyöttiä madon asemesta syöttinä ja sain saaliiksi kymmenittäin särkiä, pasureita, salakoita, sorvia ja joskus jopa säynäviä naapureiden kissoille vietäviksi.

Sen sijaan kiiski, ahven tai lahna eivät juurikaan välittäneet pastaruoasta, paitsi silloin kun taikinaan sekoitettiin madonpätkiä tai toukkia ja tätä terästettyä taikinaa käytettiin myös houkutusmäskinä. Siihen aikaan kuorittuja katkarapuja tai maissinjyviä ei voinut ostaa kaupasta pakastettuina,

Onkiminen on todella saalisvarmaa touhua.

Kohon liikkeiden seuraaminen koukuttaa myös pelisukupolven edustajat.

Iso lahna ei ole mitenkään tavaton onkisaalis ja näin iso lahna on mainio esimerkiksi savukalana.

vaan pienissä lasipurkeissa suolaveteen säilöttyinä ja niihin meillä ei ollut varaa.

Mato-onginta on tehokasta

Muutamaa vuotta myöhemmin mato-onginta jäi osaltani taka-alalle uistimenheiton ja pyydyskalastuksen varjoon lähes kolmenkymmenen vuoden ajaksi, vaikka toki seurasin syrjäsilmällä, mitä uutta onkirintamalla kehitettiin.

Vaikka kilpaonginta on kehittynyt jättiläisaskelin niistä ajoista, kun esimerkiksi hiilikuituvapa syrjäytti lasikuituvavan, itse mato-onginnan perusajatus ei ole muuttunut. Viime kesänä ajelimme heinäkuun helteillä kaverini kesämökille ja suunnittelimme käyttävämme

Oikeat otteet ongintaan

Oikeaoppinen onkivavan käsittely ja sillä kalastaminen ei vaadi juuri lainkaan voimaa. Vapaa ojennetaan eteenpäin kevyellä liikkeellä heilauttaen. Ei siis heitetä takaa kuten virvelillä. Oikeanlainen ja –mittainen onkilaite (siima&koho-yhdistelmä) helpottaa heittämistä.

Yleisimmät saaliskalat ovat eri särkikalat, kuten särki, pasuri, lahna sekä salakka, ahven että kiiski. Näitä kaikkia voi helposti pyytää esimerkiksi mökkilaiturilta tai rannalta onkien. Mato-onginta kuuluu jokamiehenoikeuksiin, mutta muista rajoitukset tietyissä lohikalapitoisissa virtavesissä, joissa mato-onginta on kielletty.

Toimi nä in:

» Nosta onkivapa pystyyn ja ota kiinni koukusta tai painosta.

» Heilauta onkivapaa rauhallisesti kohti haluttua ongintakohtaa, ja päästä samalla irti siimasta.

» Rentoudu ja odota tärppiä.

» Jos kala ei syö, kannattaa säätää ongen pyyntisyvyyttä siten, että koho on vaakatasossa vedenpinnalla. Tällöin mato on pohjassa.

» Löydettyäsi pohjan, nosta kohoa ylemmäksi niin paljon, että koho on jälleen pystyssä.

» Eri kalalajit liikkuvat eri syvyyksissä, säätämällä pyyntisyvyyttä voit vaikuttaa mitä lajeja pyydät.

nostalgiseen tyyliin kalastusvälineenä ainoastaan mato-onkea.

Koska tiesimme jo etukäteen, ettemme löytäisi mökin lähistöltä syöttimatoja, ajelimme matkalla kalastavan ihmisen tavarataloon ja ostimme sieltä matojen lisäksi muutaman onkilaitteen. Lisäksi ostin kokeeksi pienen lasipurkillisen keinotekoisia ja hajustettuja surviaisen toukkia.

Onkimaan

Mökkirannassa onkilaitteen siima, koho, paino ja hieman alkuperäistä kookkaampi koukku sidottiin suoraan virvelin siiman jatkoksi heitto-ongeksi ja sähkömoottori kuljetti soutuveneemme hiljaisesti jo aikaisemmin onkikalapaikaksi arvelemamme ruovikkoisen kallioluodon kupeelle.

Heitimme onget veteen pyyntiin ja nautimme Suomen kesäisestä luonnosta, hiljaisuudesta sekä kylmistä virvokkeista, kunnes huomasin jonkun vetävän vaateliaasti siimaa vavan kärjestä. Nostin kalan pinnalle veneen viereen ja nappasin sen veneeseen. Olipa iloinen yllätys nähdä pitkästä aikaa melkein 400 grammainen mato-onkiahven.

Kun kaverinikin nosti vieressäni veneeseen samankokoisen ahvenen, niin kalakuumehan nousi välittömästi. Samasta paikasta nousi kahden tunnin aikana melkoinen määrä ahvenia, joista parikymmentä kookkainta otettiin ruokakaloiksi. Hienon pyyntituokion kruunasi kokeilu keinotekoisilla surviaisentoukilla, kun koukkuun iski yli kilon painoinen lahna.

Heinäkuinen mato-onkisaalis yllätti iloisesti, kun ahvenet olivat lämpimässä vedessä aktiivisia ja liikkeellä. Mato on sitä paitsi havaittu monta kertaa tämän jälkeenkin erinomaiseksi syötiksi myös valtavan särkikalapoikasparven keskellä veneestä pohjaongella pyydettäessä, kun toistaan houkuttelevammat jigit ja lörtsyt eivät ole niille ylettömän ruoan runsauden ympäröimänä kelvanneet. Kyllä vanha kunnon mato-onki pelittää edelleen, kunhan sitä vain tulee käyttäneeksi.

Aivan perus "huoltoasemaonkilaitetta" ei kannata hankkia vaan esimerkiksi muutama erilainen muotoiltu korkkikoho. Kuvassa Master-merkin kohoja.

MERITAIMENILOITTELUA

Ahvenanmaalla – Havsöringsträff Åland

Ahvenanmaalla on pitkät perinteet meritaimenen heittokalastuksessa niin rannalta kuin veneestäkin. Saarimaakunnan monipuoliset vedet sekä hyvä saalisvarmuus tarjoavat ympärivuotiset mahdollisuudet meritaimenen kalastukseen myös kilpailujen muodossa.

Åland Eventin Ia Colérus lähetti talvella kutsun osallistua tämän kevään Havsöringsträff-heittokalastuskilpailuun 20.–21.4. yhdessä Henri Helmisen ja Janne Paimanderin kanssa. En ole itse mikään kilpakalastaja, mutta olin kuullut tapahtumasta ja sen tunnelmasta hyvää, ja kun kipparina toimisi tunnettu saamamies Henri Helminen, niin päätin lähteä mukaan.

Kisakeskuksena Kä ringsund Resort

Ahvenanmaan meritaimenen kalastuksessa nousee usein esiin Eckerön kunta pääsaaren länsireunalla, jonne myös kisan järjestäjä oli kisakeskuksen sijoittanut. Puitteet Käringsund Resortissa eivät olisi voineet olla meritaimenkisaa ajatellen paremmat: pelipaikat suoraan lähialueella, rantasauna jälkilöylyihin ja laadukasta mökkimajoitusta.

Verrattuna manner-Suomeen, on Ahvenanmaalla voimassa vesialuekohtainen lupajärjestelmä, jonka suhteen on hyvä olla tarkkana. Ajankohtaisimman tiedon saa osoitteesta fiskekarta.ax, jossa neuvotaan miten aluekohtaisen luvan voi lunastaa. Myös kalakortti.com -palvelusta löytyy hyvät linkit lupien ostoon. Esimerkiksi Eckerö-kalastuskortilla pystyy lunastamaan mittavan lupa-alueen, jossa heitettävää riittää moneksi päiväksi.

Kalat mitattiin virallisella kisajärjestäjän mittalaudalla.

Henri Helminen tiesi missä kevään oikukas meritaimen lymyili. Parin päivän aikana käytimme veneessä yhteensä 18 kalaa, joista tämä 67 cm oli suurin.

Havsöringsträff Åland oli aikataulultaan poikkeava verrattuna muihin heittokalastuskilpailuihin. Kisa alkoi perjantaina iltapäivällä kello 16 ja päättyi samaan aikaan lauantaina. Kisa-aikaa oli 24 tuntia ja mikäli joku jaksaisi sen putkeen kalastaa, olisi se täysin mahdollista. Kisa-alueena toimi koko Ahvenanmaan alue ja myös rannalta kalastaminen oli sallittua.

Kisakalat ilmoitettiin Fishy.nu -palvelun kautta mittalaudalla kuvattuna sekä pönökuvana. Kalan kylki täytyi olla sama kummassakin kuvassa. Alamitta oli 50 senttiä. Täyden kortin saadakseen piti saada viisi vähintään 50 cm kalaa.

Kilpailuun oli ilmoittautunut yhteensä 12 joukkuetta, joissa oli kaikkiaan 31 kalastajaa. Pääosa joukkueista muodostui paikallisista, mutta mukana oli myös kaksi ruotsalaista ja suomalaista joukkuetta.

Uusia paikkatyyppejä

Joukkuemme, Team Ursuitin, kipparina toimi 32-vuotias kalastusopas Henri Helminen, ja hänet tunnetaan myös Instagramissa nimellä Henri of Åland. Alun perin manner-Suomesta saarelle muuttanut Henri on erikoistunut me -

Janne Paimander ja Ahvenanmaan istari. Jostain syystä saarelaiset eivät leikkaa istareilta evää, mutta selkäevä ja muu olemus kertoo istutetusta kalasta.

ritaimenen pyytämiseen ja odotinkin innolla päästä näkemään hänen paikkavalintojaan.

Odottelimme kisan alkua kello 15.50 veneessä aika lailla haukipaikan näköisessä ympäristössä. Ajattelin, että Henri varmaan ajaa tästä johonkin, mutta kun kello löi 16.00, hän kehotti heittämään kohti kaislan reunaa.

”Mitä ihmettä?”, tokaisin, mutta Henri virnisti ja sanoi, että tässä on sopivasti vähän sameampi vesi ja se on lämpimämpää.

”Hauet ovat lahden perällä kudulla, joten ne eivät haittaa kun me heittelemme lahden ulkopuolella, jossa on paljon syötävää. Rohkeasti nyt vaan uistinta veteen”, hän kehotti.

Teimme työtä käskettyä ja ei mennyt kovin kauaa, kun ensimmäinen taimen kävi kopaisemassa uistinta. Paikka oli tavallaan looginen alkukauden taimenpaikka, mutta silti minua piinasi haukien läheisyys. Pääsin kuitenkin pikkuhiljaa asian yli, sillä seuraavassa samantapaisessa paikassa pääsin jo pönöttämään 54-senttisen kisakalan kanssa.

Pelin henki selviää Kylmien öiden, kirkkaan auringonpaisteen ja ennätysmatalan, -50 cm vedenkorkeuden johdosta meidän tuli todella keskittyä löytämään ympäristöään hieman sameampaa vettä sekä seuraamaan herkeämättä lämpömittaria. Olosuhteet tavallaan pakottivat meidät kalastamaan alueita, jotka eivät

suoranaisesti näyttäneet klassisilta meritaimenpaikoilta. Keskitimmekin kalastuksen enemmänkin haukipaikalta näyttäviin alueisiin kuin kivikkorantoihin.

Sameampi vesi oli kerännyt lämpöä ja kun lämpömittari lähestyi seitsemää astetta, pystyimme jo odottamaan tärppejä ja niitä tulikin odotetusti. Illan mittaan karkuutimme kaksi yli 60 cm kalaa ja saimme ylös muutaman alamitan sekä yhden 53 cm kalan, joten kortille jäi pimeyden laskiessa 107 sentin tulos. Haukiin emme onneksemme törmänneet.

Lauantaina pelikirjan toteutusta Kuten kaikessa kilpakalastuksessa, oli myös tässä kilpailussa tärkeää valita taktiikka, jota toteutettaisiin. Turha säntäily veisi aikaa, kuluttaisi bensiiniä ja vähentäisi keskittymistä itse kalastukseen.

Aamulla Henri oli jo aikaisemmin liikkeellä ja kertoi, että Team Huntyard Ruotsista oli nyppäisyt aamuvarhaisella 71 cm kalan 58-senttisen seuraksi ja siirtynyt sillä kisan johtoon. Nopean pohdinnan jälkeen päätimme jatkaa samalla taktiikalla, millä olimme perjantaina kalastaneet eli sisempiä paikkoja haukien kutulahtien tuntumassa.

Tuulta ei ollut nimeksikään ja alku oli tahmeaa peilityynissä olosuhteissa. Emme löytäneet kaloja, mutta eivät olleet muutkaan löytäneet ja kisatilanne oli jämähtänyt paikoilleen. Ennus-

teen mukaan tuulen piti nousta ennen puolta päivää ja tätä tilannetta jäimme odottamaan, sillä taimen ei ole niin arka, kun pinta on rikki.

Täytett ä korttiin

Tuulen noustessa hieman nousi myös tunnelma veneessä. Nyt vapoja pidettiin tiukasti kädessä ja heitot suuntautuivat viuhkana etuviistoon Henrin ajaessa paikkoja läpi melko kovalla vauhdilla.

”Kampaamme nopeasti paikkoja läpi näin ja kun joku kala ilmoittautuu, niin jäämme sitten heittämään aluetta tarkemmin”, Henri selosti toimintaansa kun pyysin hieman himmaamaan, sillä olen itse tottunut hitaampaan tahtiin.

Saapuessamme erään reunan syvemmän osion tuntumaan pystyimme tekemään pieniä vajotuksia uistimille. Tämä osoittautui todella tehokkaaksi, sillä yhtäkkiä meillä oli tuplatärppejä ja yksi triplatärppikin, joista saatiin kotiutettua kolme mittakalaa 51, 57 ja 59 cm. Muut kalat olivat alamittaisia.

Tunnelma tihentyi ja kun Henri vilkaisi Fishy.nu-sovelluksesta tuloksia, havaitsimme, että olimme tasoissa Team NordVästin kanssa 274 sentillä, mutta heillä oli isompi yksittäinen kala, joten he olivat menossa voittoon.

Jä nnityst ä loppuun asti

Kello oli jo 15.30 ja kisa-aikaa oli jäljellä enää puoli tuntia. Nyt minulla nykäisee reippaammin ja näemme noin 55 cm kalan riuhtovan siimaa. Yllättäen kala kuitenkin hyppäsi muiden siimojen yli ja siimojen mennessä sekaisin pääsi myös taimen irtoamaan.

Se olisi saattanut tuoda tarvittavan sentin lisää korttiin, mutta jossittelu ei nyt auttanut. Leuka rintaan ja uistinta veteen. Olimme pelipaikoilla ja kello tikitti. Enää vartti aikaa ja nyt 51-senttinen pitäisi korottaa vähintään 52-senttiseksi. Henri otti oman suosikkinsa, punamustan Vekkulin BKK:n uvo-koukulla ja heitti. Ilmeestä näki, että nyt yritettiin tosissaan.

Kello 15.50 vapa niiaa ja kela sirahtaa. Kala! Nyt oli oltava todella tarkkana, sillä menohaluista päätellen tämä olisi joukkueemme isoin taimen. Henri steppailee ympäri Scoutin keulaa ja Janne yrittää tar-

Testatusti vahvin.

Tee kalajutuista totta uudella supersiimalla!

Ownerin Kizuna yhdistää maksimaalisen vetolujuuden ja taipuisuuden ennennäkemättömällä tavalla. Uniikin ALBrakenteeen ansiosta se on vahvaa myös ohuena siimana – Kizuna on kalastajan paras kaveri.

Vahvempi siima, mutta pitemmät heitot!

Henri Helmisen opasveneenä oli Scout Sportfish 242 ja 250 hv Yamaha. Ehdittiin paikoille yli 40 solmun vauhdilla.

Kirkkaassa vedessä villisti hyppivät taimenet jäivät vahvasti mieleen.

Tuotteet myynnissä hyvin varustelluissa kalastusliikkeissä.

jota haavia, mutta kala ei halua antautua.

Kerta toisensa jälkeen hopeaharkko

lähtee kuin pikajuna haavin nähdessään, kunnes viidennellä yrittämällä Janne onnistuu sujauttamaan havaksen sen alle ja kala on kyydissä! Koska saaliiden tuli olla raportoitu ennen kello 16, niin nyt oli todella kiire. Nopea mittaus, pönö ja kuvien lähetys kello 15.59. Ehdimme ajoissa.

Viime hetkillä saatu kala oli pituudeltaan 67 cm ja nosti viiden suurimman kalan yhteistuloksemme 290 senttiin ja kun NordVäst ei saanut kortille parannusta, onnistuimme tuon kalan ansiosta voittamaan kisan.

Hyvä tunnelma jä i mieleen

Kisassa oli erittäin hyvä ja välitön tunnelma. Rento yhteinen illallinen Käringsund Resortin terassilla parin tuopin siivittämänä sai olon tuntumaan taivaalliselta. Kun siihen yhdistettiin vielä sauna ja pari tuoppia lisää, ei juuri enempää ihminen voisi rentoutua.

Suositan ehdottomasti Havsöringsträff Ålandia, jos haluaa kisata rennossa tunnelmassa upeissa maisemissa. Kannattaa ottaa Facebookissa Havsöringsträff Åland seurantaan niin pysyy kärryillä ensi kevään tapahtumasta.

Team Huntyard Ruotsista sijalla 3, keskellä voittaja Team

Ursuit ja oikealla kakkoset Team Nordväst.

Jotkut kisakaloista olivat vielä hieman talvikkomaisia, vaikkakin kauniita, kuten kuvan 57 cm.

Kisakeskuksena toimi Käringsund Resort Eckerössä.

SEIKKAILU ODOTTAA. LÖYDÄ OMASI.

MERCURY AVATOR™ 7.5E

-SÄHKÖPERÄMOOTTORI

Mitä, jos jokainen matka alkaisi napin painalluksella? Minne menisit? Mercury

Avator 7.5e -sähköperämoottorin kanssa tarvitset vain kohteen. Asennettuasi kannettavan moottorin ja akut nopeasti pikakiinnikkeellä olet heti valmis vesille ja haluamiisi seikkailuihin. Avator on älykäs, täysin sähköinen perämoottori –suunniteltu tekemään seikkailemisesta vaivatonta.

Aloita matkasi Mercury Avatorin kanssa.

Kaikuluotain ja sen ominaisuudet ovat olennaisia kalastajalle. Kaikki eivät suinkaan tarvitse kalastusopas Toni Pohjalaisen tapaista kolmen eri merkin yhdistelmää, mutta näin ainakin saa parhaat ominaisuudet käyttöön. Kuva Tomi Hänninen.

Ikkuna pinnan alle

Kalastajalle sopivimmat kaikuluotaimet

Kalastajan kaikuluotaimet ovat yleisesti näyttöjä, jotka sijoitetaan veneeseen omalla jalallaan eikä niitä yleensä upoteta veneisiin, mutta upotus on mahdollisuus kaikissa näytöissä. Nykyisin upotus on myös tehty suhteellisen helpoksi. Ne voidaan jakaa karkeasti kahteen ryhmään: kosketusnäytöllisiin, joita voidaan laajentaa sekä kaikuluotaimiin, joissa on perinteiset näppäimet eikä laajennusominaisuuksia. Käyn seuraavassa läpi eri valmistajien malleja ja niiden ominaisuuksia kalastuksen näkökulmasta.

Heti alkuun pitää mainita, että karkea jako ei toimi suoraan esimerkiksi Humminbird Helix -näytöissä, joissa on laajennusominaisuudet, mutta ei kosketusnäyttöä, mutta pääpiirteittäin tämä sopii muihin valtamerkkeihin, eli Lowrancen ja Garminin näyttöihin.

Laajennettavuus

Kalastajille tärkeimpiä ominaisuuksia on laajennettavuus, koska esimerkiksi liveantureiden yleistyessä tarvitaan mahdollisuuksia lisätä liveanturi näyttöihin. Liveanturi yhdistetään aina ethernet-portin kautta ja peräpeilianturit yhdistetään näyttöihin kaikuportin avulla. Kun etsitään yhtä peruskaikuluotainta pienempiin veneisiin ja kun tärkeimpiä ominaisuuksia on syvyyden sekä perinteisten kalakaarien näkeminen ovat 450–850 euron näytöt suosituimpia. Kosketusnäytöllisissä näytöissä on ominaista, että niitä saa hankittua ilman kaikuanturia, koska ethernet-yhteyden avulla näyttöjä voidaan yhdistää toisiinsa. Tällöin tarvitaan peräpeilianturi vain yhteen näyttöön ja sen jälkeen kaikki näytöt havaitsevat samat tiedot.

Anturi on olennainen komponentti Nykyaikainen peräpeilianturi on kalastajalle todella tärkeä. Käytännössä kaikissa sarjoissa on saatavilla anturit, jossa yhdessä anturissa on perinteinen 2D, DSI ja viistokaikuluotain. Nykyään ei peräpeiliin tarvita useita antureita, yksi 3in1-anturi riittää ja korkeintaan lisätään mukaan liveanturi.

Kun halutaan parempi näyttö, on selkeänä tavoitteena lisätä mukaan vähintäänkin lähitulevaisuudessa liveanturi ja siksi usein pohditaan paljon ethernet-porttien määrää.

Ikkuna pinnan alle

HINTALUOKKA ALKAEN 450 EUROA

Garmin Striker ja Lowrance Hook Reveal – 7” koosta alkaen

Ovat molemmat mallit kaikuluotaimia, joissa ei ole kosketusnäyttöä eikä näitä voi laajentaa, mutta joissa on käytännössä samat ominaisuudet kuin paljon kalliimmissakin malleissa. Lowrance Hook Reveal -yhdistelmänäyttö eroaa Garmin Striker -kaikuluotaimesta siinä, että Lowranceen voi laittaa karttakortin, kun taas karttakortille ei ole Garminissa paikkaa. Mutta molemmissa voi tehdä omaa karttaa. Garmin Strikerissa oman kartan tekeminen on mahdollista kaikuluotaimen omaan muistiin ja sen kapasiteetin rajoissa, kun taas Lowrance Hook Reveal -näytössä on mahdollista tehdä karttaa tyhjälle muistikortille tai suoraan karttakortille.

Molemmissa laitteissa on saatavissa kolmella anturimuodolla eli; perinteinen 2D, DSI/CV ja Sidescan/SV. Pienemmissä näytöissä ei ole saatavissa viistokaikuluotainta, mutta 7” ja 9” mallit ovat mahdollista hankkia myös viistokaikuluotaimella.

Molemmissa malleissa hinta-laatusuhde on erittäin hyvä ja kun puhutaan kaikuominaisuuksista ei suuria eroja laitteiden välillä juurikaan synny. Suurin ero tuleekin siinä, että halutaanko käyttää karttaa vai riittääkö kaikuluotain.

Garmin Striker- ja Lowrance Hook Reveal -malleja on saatavissa:

» 4”, 5”, 7” ja 9” koossa

» Garmin Striker ilman mahdollisuutta käyttää valmista karttakorttipohjaa

» Lowrance Hook Reveal 5” – 9” malleissa mahdollisuus käyttää valmista karttakorttipohjaa

» Näytöissä ei kosketusnäyttöä eikä näyttöjä voi laajentaa toisiin näyttöihin tai ohjata näytöltä esimerkiksi keulakonetta.

HINTALUOKKA ALKAEN 1000

EUROA

Lowrance Elite FS – 9” alkaen

On yksi myydyimmistä yhdistelmänäytöistä, joka on hinta-laatusuhteeltaan parhaimpia näyttöjä markkinoilla. Lowrance Elite FS on kosketusnäytöllinen yhdistelmälaite, jossa on yksi ethernet-portti, yksi kaikuportti sekä yksi portti NMEA 2000 -linkitystä varten.

Tähän näyttöön voi yhdistää esimerkiksi Lowrance Active Target liveanturin (ethernet-portti), Lowrance Active Image 3in1-viistokaikuanturin (kaikuportti) sekä esimerkiksi NMEA 2000 -sarjan keulasähkömoottorin ohjausta varten tai vaikka autopilotin.

Lowrance Elite FS on saatavilla myös 7" näytöllä, mutta 9" (kuvassa) on selkeästi parempi valinta monipuoliseen käyttöön.

Lowrance Hook Reveal on täynnä ominaisuuksia kohtuuhinnalla. 7” ja 9” malleissa on myös viistoluotausmahdollisuus Tripleshot-anturia käytettäessä.

Lowrance Hook Reveal 9" monipuolisella Tripleshot-anturilla.

Garmin Striker 9" toimitetaan tehokkaan GT52HW kaikuanturin kanssa.

Garmin Strikerissä on pelkkä luotainominaisuus ja omia karttoja voi tehdä laitteen muistiin, mutta erilliselle karttakortille ei ole paikkaa. Kiinteä kartta on varsin summittainen.

Lowrance Elite FS -näytön lasi on suhteellisen kirkas, ohjelmisto on selkeä kuten muissakin Lowrancen näytöissä ja laite on hyvin toimintavarma. Lowrance Elite FS -näytön ansiosta yhdistäminen MotorGuide-keulasähkömoottoreihin on muuttunut entistäkin suositummaksi, koska nyt pystytään kohtuullisella hinnalla ohjaamaan keulakonetta näytöltä.

Saatavissa 7” ja 9” koossa, ilman viistoanturia tai viistoanturilla

» Laajennettavissa ethernet-yhteyden avulla muihin näyttöihin tai lisättävissä muita antureita joko anturiporttiin tai esimerkiksi liveanturin ethernet-porttiin.

» Voidaan ohjata NMEA 2000- verkon kautta venettä tai esimerkiksi MotorGuide-keulasähkömoottoria

» Elite FS 9” 800x480 korkean resoluution kosketusnäyttö

Garmin Echomap UHD2 7sv Touch 7” koosta alkaen (Echomap Ultra 10” noin 1300 euroa kampanjahinta) Garmin Echomap -sarja on yksi kaikkien aikojen suosituimmista sarjoista. Tälle kaudelle sarja on uudistunut UHD2 Touch -mallistolla, jossa uutuutena on tullut uusi kirkkaampi näyttö, vaikka aikaisempikin näyttö on ollut erittäin laadukas. Garmin Echomap on suunniteltu kalastajille ja kaikkia Echomap-sarjan näyttöjä on aina ”leimannut” helppokäyttöisyys.

Yksi näiden näyttöjen parhaimpia puolia on telakka, jonka ansiosta näyttöjen johtoja ei tarvitse ruuvata auki vaan telakan avulla pelkkä näyttö lähtee helposti irti ja menee paikalleen nopeasti.

Garmin Echomap sarja jakaantuu kahteen malliin; Echomap Ultra ja Echomap UHD / UHD2 Garmin Echomap UHD2 -malliston laitteissa on uusi kirkas lasi, uusi käyttöjärjestelmä ja uusittu telakka sekä pikanäppäimet nopeuttamaan käyttöä. Echomap UHD2 7” Touch ja 9” Touch -näytöissä on yksi ethernet-portti ja yksi kaikuportti sekä yksi NMEA 2000 -portti, joten näissä näytöissä tilanne on sama kuin Lowrance Elite FS -näytöissä, eli näyttöä ei voi helposti jakaa eteenpäin, mikäli ethernet-porttiin asennetaan esimerkiksi Garmin Livescope -liveanturi. Voit hankkia näihin näyttöihin ethernet jakajan, mutta sen hinta nostaa yksittäisen tuotetta usein liiaksi.

Garmin Echomap Ultra 10” ja 12” käyttävät vielä vanhempaa ohjelmistoversiota ja vanhempaa lasia, mutta ovat edelleen markkinoiden halutuimpia näyttöjä. Erittäin hyvä kuvakoko, kun kuvaa jaetaan useampaan kaiku- ja karttakuvaan. Echomap Ultra -näytössä on kaksi ethernet-porttia, joten voit helposti jakaa näytön kaiku- ja karttatiedot toiseen näyttöön. Näytössä yksi kaikuportti ja yksi NMEA 2000 -portti ohjaukseen. Mukana sama Garminin pikatelakka sekä pikanäppäimet nopeuttamaan kaikuluotaimen käyttöä.

» Kosketusnäyttö ja pikanäppäimet

» Garmin Echomap UHD, UHD2 ja Ultra -näytöissä käytöissä Garmin Active Captain -sovellus, jonka avulla voidaan päivittää ohjelmisto, rekisteröidä laitteet sekä selata karttoja.

Huom. ei ole mahdollista peilata kuvaa puhelimelle tai tabletille.

» Voidaan käyttää useita viistoantureita, yleisimmät anturit ovat GT54-TM ja GT56-TM anturit, joissa samassa anturissa perinteinen 2D, CV ja SV.

» Voidaan lisätä ethernet-porttiin mm. Garmin Livescope -liveanturi ja näyttö voidaan jakaa toisiin näyttöihin ethernetin avulla.

» Näytöissä NMEA 2000 -portti mm. autopilotin ohjausta varten.

» Echomap Ultra 10” 1280 x 800 WXGA-näyttö.

Garmin Echomap UHD2 on keskihintaluokkaan sopiva pätevä yhdistelmälaite, jossa Livescope-valmius. Kuvassa 7" malli.

Lowrance Elite FS9 on ehkä markkinoiden monipuolisin laite suhteessa hintaan.

Garmin Echomap UHD nousi nopeasti suosituksi laitteeksi Lowrance Eliten luokassa, seuraaja on UHD2.

Kuvassa Lowrancen terävintä kärkeä. Ylärivissä uusi HDS Pro 10" ja alarivissä HDS Live 16"

HINTALUOKKA ALKAEN 1400 EUROA

Humminbird Helix – 9” koosta alkaen

Humminbird Helix -sarjan näytöissä kaiku- ja karttaominaisuudet vastaavat selkeästi kalliimpien laitteiden ominaisuuksia, mutta ne eivät ole kosketusnäytöllisiä yhdistelmälaitteita.

Myös Humminbird Helix -sarjan laitteissa on kokoja ja malleja, joita ei voida laajentaa ja onkin tärkeää huomioida, että mallisarjassa tulee olla N merkintä, joka kertoo, että näytössä on network, jonka avulla laite voidaan yhdistää muihin Humminbird-näyttöihin sekä Minn Kota -laitteisiin. Tällöin voidaan käyttää mm. Mega Live -kaikuanturia tai jonka avulla voidaan ohjata Minn Kota -keulasähkömoottoria.

Humminbird Helix -näytön suurin ominaisuus on edelleen ”mega” viistokaikuluotain, joka on äärimmäisen tarkka ja edelleen visuaalisesti yksi markkinoiden kauneimmista ja parhaimmista viistoantureista. Humminbird Helix -näytössä ei ole kosketusnäyttöä ja useimpien mielestä käyttöjärjestelmä kaipaisi päivitystä.

Humminbird Helix -malleja on saatavissa:

» 5”, 7”, 9”, 10”, 12” ja 15” koossa

» Saatavissa network-versiona 7”– 15” koossa, mutta myös 5” – 7” ilman network-toimintoa

» Saatavissa myös ilman viistokaikuluotain ominaisuutta, mutta vähemmän Suomessa myyty

» Saatavissa myös talviversiona sekä valmiina pakettina Mega Live -livekaikuluotaimen kanssa.

Humminbird

Helix -sarjan näytöissä kaikuja karttaominaisuudet ovat kalliimpien näyttöjen ominaisuuksia, mutta niissä ei ole kosketusnäyttöä. Kuvassa 3 x 12" Helix-yhdistelmä, jossa vasemmalla 360°

HINTALUOKKA ALKAEN 1500-1600 EUROA

Seuraavat laitteet ovat kosketusnäyttöisiä yhdistelmälaitteita ja näissä tulee jo selkeästi merkkien välillä enemmän eroja.

Lowrance HDS Live ja Pro – 7” koosta alkaen Ovat Lowrancen lippulaivamallit, joissa molemmissa on kaksi ethernet-porttia ja kaksi kaikuporttia sekä yksi NMEA 2000 -portti linkitykseen. Elite FS -näyttöön verrattuna HDS Live ja Pro ovat näytön kirkkaudeltaan selkeästi kirkkaampia, mutta koska nykyisistä näytöistä jo käytännössä suurin osa on erittäin laadukkailla laseilla, on kyse enemmänkin fiiliksestä.

Esimerkiksi Active Target -anturin black box antaa tietyn datan näytölle eikä se eroa oli kyseessä sitten Elite FS tai HDS Live, mutta kirkkaampi lasi on tietenkin visuaalisesti hieman tyylikkäämpi.

Kaikkein suurin ero Elite FS -näyttöihin on laajennettavuudessa, koska kun näyttöön laitetaan Active Target -liveanturi kiinni, vie se yhden ethernet-portin ja mikäli näytössä ei ole toista porttia ei voida kuvaa laajentaa enää toisiin näyttöihin.

Siksi usein hankitaan HDS Live tai HDS Pro -näyttö päänäytöksi

ja lisänäyttö voi olla Elite FS, joka saa ethernetin kautta kaikki toisen näytön tiedot antureista. Osassa HDS Live- ja Pro -näyttöjä on pikapainikkeet, jotka nopeuttavat omien valikoiden käyttöä. HDS Live ja Pro 12” ja 16” koossa myös HDMI-sisääntulo sekä USB-liitin.

Lowrance HDS Pro on uutuus kaudelle 2023, jossa on saatavissa koot; 9”, 10”, 12” ja 16”

» Lowrance HDS Live on aikaisempi lippulaivamalli, joka jatkaa edelleen mallistossa. Saatavissa koot; 7”, 9”, 12” ja 16”

» Lowrance HDS Pro tukee uutta Active Image HD -anturia, kun HDS Live tarvitsee erillisen boksin uuden anturin ja näytön väliin.

» Mahdollisuus peilata kartta ja kaikuluotaimen kuva puhelimeen tai tabletille sekä ohjata näyttöä.

» HDMI on sisääntuleva, joten esimerkiksi ulkoista tallenninta ei saa liitettyä näyttöön.

» HDS Pro 12” 1280 x 800 SolarMax HD-näyttö

Garmin GPSMAP alkaen 1600 euroa (923xsv)

Garmin GPSMAP on Garminin lippulaivasarjan laite, joka on kokolasinen ja alun perin suunniteltu upotettavaksi malliksi ja siksi näytössä ei ole pikatelakkaa vaan perinteinen jalka. Muun muassa 16” näyttöön on hankittava erillinen jalka lisävarusteena, koska lähtökohtaisesti tämä koko on tarkoitettu upotettavaksi, eikä jalka tule siksi mukaan.

GPSMAP-sarjan näytöt ilmoitetaan pelkillä numeroilla tai numeroilla ja xsv merkinnällä. xsv merkintä tarkoittaa, että näytössä on kaikuportti. GPSMAP-näyttöä saa siis myös

pelkkänä karttalaitteena, mutta siihen voi lisätä ethernet-portin kautta esimerkiksi Garmin Livescope -liveanturin. Ethernetin avulla siihen voidaan liittää myös toinen GPSMAP-näyttö ja mikäli toinen GPSMAP näyttö on xsv-malli, käyttää karttaplotteri tällöin toisen laitteen kaikuporttia. Onkin hyvin yleistä, että hankitaan xsv-malli, johon laitetaan kiinni peräpeilianturi ja LiveScope sekä hankitaan pelkkä karttaplotteri. Kun näytöt yhdistetään toisiinsa ethernet-johdolla voidaan kaikkia tietoja katsoa molemmista näytöistä.

Garmin GPSMAP -sarjasta on saatavissa kahta eri sarjaa;

» GPSMAP 923/923xsv ja 1223/1223xsv

» GPSMAP 8410/8410xsv, 8412/8412xsv ja 8416/8416xsv

» GPSMAP 1223xsv malleissa, kaikuportti, kaksi ethernet-porttia, USB ja HDMI-portit sekä NMEA 2000 -portti. 923xsv on muuten samanlainen, mutta vain yksi ethernet-portti eikä HDMI porttia.

» 923xsv 1280 x 720 WXGA-näyttö ja 1223xsv 1280 x 800 WXGA-näyttö

GPSMAP 8410xsv/8412xsv/8416xsv laitteissa on kaksi ethernet-porttia, kaksi kaikuporttia (lisäksi LVS12 portti), USB sekä HDMI in ja out portit, NMEA 2000 -portti sekä audioportti.

8410xsv 1920 x 1200 IPS-näyttö, 8412xsv 1920 x 1080 FHD, IPS-näyttö, 8416xsv, 1920 x 1080 px FHD, IPS-näyttö

GPSMAPissa toimii Garmin Active Captain -sovellus, jonka avulla voidaan päivittää ohjemisto, rekisteröidä laitteet, selata karttoja, mutta myös käyttää HELM-toimintoa näytön peilaamista varten.

GarminGPSMap 8410xsv. 10 tuuman näytöllä.

”Garmin GPSMAP on Garminin lippulaivasarjan laite, joka on kokolasinen ja alun perin suunniteltu upotettavaksi malliksi ja siksi näytössä ei ole pikatelakkaa vaan perinteinen jalka.”

HINTALUOKKA 10” KOOSTA ALKAEN 3200 EUROA JA APEX 13”

KOOSTA ALKAEN 5200 EUROA

Humminbird Solix & Apex

Hintaluokka 10” koosta alkaen 3200 euroa ja Apex 13” koosta alkaen 5200 euroa.

Humminbird Solix ja Apex ovat erittäin monipuolisia kosketusnäytöllisiä yhdistelmälaitteita, joissa on myös ”joystick”. Solix-näytön kehutuimia ominaisuuksia on juuri pieni ”joystick”, jonka avulla liikkuminen valikossa sekä kartalla on nopeaa.

Molemmissa malleissa on mahdollista lisätä näyttöihin kaikki erilaiset anturit sekä ohjaus ja Humminbird Solix- sekä Apex-näytöissä on luonnollisesti ”mega” viisto. Erittäin korkealaatuinen ja kirkas näyttö.

Humminbird Solix- ja Apex-näyttöjen näkyvin ero on liittimien määrässä.

Humminbird Apex -malleissa kaksi ethernet-porttia, kaksi kaikuporttia, NMEA 2000 portti, vanhemmalle 0183 verkolle oma portti sekä HDMI in ja out liittimet.

Humminbird Solix -näytöissä NMEA 2000, kaikuportti ja kaksi ethernet-porttia.

» Humminbird Solix saatavissa 10”, 12” ja 15” koossa

» Humminbird Apex saatavissa 13”, 16” ja 19” koossa

» Ethernet-porttien ansiosta helposti laajennettavissa muihin näyttöihin sekä käyttää mm. Mega Live -anturia.

» Apex 13” näytössä 1920 x 1080 px Full HD näyttö

Kaikkein tärkeintä on, että löytää itselleen omaan käyttöön sopivan näytön. Mikäli on yhtään tunne, että ei tiedä haluaako jossain vaiheessa näyttöön mm. liveanturia tai muita näyttöjä, jolloin suosittelen näyttöä, jota voi laajentaa. Muussa tapauksessa tulee helposti ostaneeksi uuden näytön peräkkäisinä vuosina, kun voisi hyvin panostaa vaikka livekaikuluotaimeen.

Lisätietoja laitteista

» Lowrance: lowrance.fi

» Garmin: garmin.fi

» Humminbird: comstedt.fi

Humminbird Apex edustaa Humminbirdin terävintä kärkeä.

Humminbird Solix -näytöissä on liitäntöinä NMEA 2000, kaikuportti ja kaksi ethernet-porttia sekä tuki liveluotaukselle

että muille toiminnoille kuten omien karttojen tekemiseen. Erittäin kirkas näyttö toimii hienosti auringossa.

Makean veden JÄTTIKALOJEN LIVEKALASTUS kelluntarenkaalla on hurjaa touhua

Euroopan joet ja järvet tarjoavat loistavia mahdollisuuksia extreme-tyyliseen monnin ja sammen kalastukseen kelluntarenkaalla. Kun mukaan yhdistetään vielä liveteknologia, on koossa ainekset todella adrenaliinintäytteiseen kalastukseen.

Olemme Espanjassa Ebro-joen varrella kalastamassa monneja, jotka voivat kasvaa yli sadan kilon painoiseksi. Viimeiset päivämme ovat olleet vaikeita, sillä joen vedenpinta on ollut kuivuudesta johtuen useita metriä normaalia alempana. Zeck-tyylinen vertikaalikalastus ei ole tuottanut tapahtumia ja olemme päättäneet vaihtaa taktiikkaa ja siirtyneet alajuoksulle kokeilemaan onneamme heittämään isoja jigejä kelluntarenkaasta.

Kelluntarenkaat ja livekalastus

Olemme varustaneet mukanamme olevat kelluntarenkaat liveluotaimilla, joille virta otetaan kevyistä litiumakuista.Lähdemme kaverieni Sørenin ja Henningin kanssa vesille ja ei kestä kauaa, ennen kuin näemme luotaimista useita isoja monneja.

Monnit voivat kasvaa yli kahden metrin mittaiseksi, joten ne on varsin helppo havaita. Havainto ei kuitenkaan riitä, sillä ne ovat muutenkin hankalia pyydettäviä ja nyt pitäisi vielä tarjoilla jigi juuri oikeassa kulmassa heppoisesta kelluntarenkaasta ja tarkkailla samalla luotaimesta kalan reaktioita.

Jos monneja lähestytään väärällä tavalla, esimer-

Kirjoittaja polskimassa Ebro-joella. Hieman jännitti mennä kelluntarenkaalla isoja kaloja pyytämään.

Ei uskoisi, että kelluntarenkaalla on mahdollista pyytää näin isoja kaloja ja vielä pysyä pinnalla. Monnilla oli pituutta 234 cm.

Täky on maittanut suurhauelle. Nyt on aika ottaa rauhassa.

kiksi takaapäin tai sivuttain selän yli - ne säikähtävät ja uivat pois tai sukeltavat pohjaan. Usein kalat ovat myös jatkuvassa liikkeessä. Siksi on jatkuvasti pyrittävä pääsemään heittoetäisyydelle, jotta voidaan sekä heittää että tarjoilla jigi täydellisesti noin 20–50 cm kalan kuonon yläpuolelle.

Kuulostaa helpolta, mutta itse asiassa liveteknologian käyttö vaatii paljon harjoittelua sekä tietoa että tuntumaa siitä, miten kelluntarengasta käsitellään tuulessa ja virrassa, jotta kala osuu ja pysyy anturin keilassa.

Hurjaa meininkiä

Yhtäkkiä huomaan todella hyvän kokoisen noin kahden metrin monnin kolme metriä pohjan yläpuolella, jonka onnistun pitämään keilassa. Lähestyn kalaa pikkuhiljaa, jotta pääsen sopivalle heittoetäisyydelle. Heitän ja paria sekuntia myöhemmin 70 gramman jigipäällä varustettu Cannibal Shad -jigini laskeutuu lähelle monnia. Kelaan sitä hieman saadakseni sen oikeaan ”iskuikkunaan”.

Vaikka näen tärpin selvästi näytöltä, se tuntuu silti järkytykseltä, kun ison monnin raju voima välittyy vain seitsemän metrin pituisen kuitusiiman kautta käsille. Shimano Stella 5000 -kelani on säädetty yli 12 kilon jarruteholle, joten kun kalan koko paino sekunnin murto-osaa myöhemmin välittyy vavasta, minut melkein revitään yli laidan.

Pyrin antamaan kalalle maksimaalisen paineen, jotta se pysyisi kunnolla kiinni. Pian tämän jälkeen vihellän kavereilleni, jotka kiiruhtavat paikalle. Henning kuvaa, kun kala nousee ensim-

mäistä kertaa pintaan, ja näyttää koko valtavan ruumiinsa. Olen todella jännittynyt ja käteni rupeavat väsymään.

Viimein noin vartin vääntämisen jäl-

keen kala alkaa osoittamaan uupumisen merkkejä ja nousee pintaan huilaamaan. Søren ehdottaa, että laskemme monnin vapauteen suoraan kelluntaren-

Monnin kalastus ei juuri eroa tekniikaltaan esimerkiksi kuhan täsmäkalastuksesta, ainoastaan jigit ja kalat ovat isompia.

Olimme varustaneet kelluntarenkaat kevyillä Rebelcellin litium-akuilla, jotta liveluotaimien käyttö olisi mahdollista.

Ebron iso monni kiinni. Kuvakaappaus videolta.

kaasta, mutta vaadin, että hinataan se rantaan vapautettavaksi, sillä näin iso kala voi kaataa koko kelluntarenkaan.

Søren ja Henning kiinnittävät narun kalaan ja hinaamme sen rantaveteen kuvattavaksi ja nopeasti vapautettavaksi. Kuvien ottamisen jälkeen näimme 234 sentin pituisen, noin 80-85 kilon painoisen kalan uivan takaisin oikeaan elementtiinsä. Olipa mahtava kokemus!

Tanskassa sammen perässä Muutamaa päivää myöhemmin olen

takaisin Tanskassa ja saan mahdollisuuden kalastaa Blue Rockin järvessä

Fynin saarella, jossa elää Tanskan suurin sampi. Blue Rock -järvessä voidaan

kalastaa c&r-periaatteella erilaisia istutettuja lajeja, joita ei löydy muista kalastusjärvistä. (www.bluerock.dk)

Laitan kelluntarenkaan veteen ja lähden luotamaan aluetta löytääkseni jättisammen. Järvi on sen verran pieni, että kovin kauaa ison sammen löytämisessä ei kestä. Se ei kuitenkaan reagoi mitenkään kun yritän saada tarjoiltua jigiä kuonon eteen. Haen koko ajan uusia heittolinjoja ja yritän saada jigin kulkemaan mahdollisimman houkuttelevasti.

Vesihiihtoa sammen vet ä mä nä Usean yrityksen jälkeen saan sammen kiinnostumaan jigistä ja se tutkii sitä aluksi epäluuloisesti, mutta päättää kuitenkin napata. Aluksi tärppi tuntuu pienenä liikkeenä, mutta heti kun nostan vavan vastaiskua varten, koko aihio taipuu lähes ympäri, jonka jälkeen kala ottaa hurjan syöksyn kun samalla yritän hillitä sen menoa kelluntarenkaalla.

Sekuntia myöhemmin valtava sampi hyppää puoliksi vedestä ilmaan ja kun jättiläiskala laskeutuu, aallokko on niin voimakas, että sen tuntee selvästi kelluntarenkaassa. Tämän jälkeen minua viedään kuin litran mittaa sammen lähtiessä uimaan täysillä vetäen minua perässään. Tätä ”vesihiihtoa” kestää noin 20 minuuttia ennen kuin kala on riittävän väsynyt, jotta sitä pystyy käsittelemään kuvausta varten.

Pääsin rantaan ja soitan Blue Rockin vetäjälle, voisiko hän tulla nappaamaan kuvan ennen vapautusta. Kun hän saapuu paikalle, hän vahvistaa, että kyseessä on Tanskan suurin tunnettu sampi nimeltään Camillo, joka on hienossa kunnossa ja painaa noin 100 kiloa.

Kelluntarenkaalla on mahtavat mahdollisuudet Euroopan jokiympä ristössä Valtaosassa Euroopan jokia on suuria monneja. Pohjois-Saksasta Ranskaan, Espanjaan ja Italiaan on tuhansia jokikilometrejä, jotka ovat monilla alueilla lähes neitseellisiä kalastettavia uudella tekniikalla ja ilman venettä.

Halusin tällä artikkelilla kertoa, että kelluntarengas ja liveluotain ovat sellainen yhdistelmä, jolla pystyy kalastamaan hienosti myös todella isoja kaloja, eikä aina tarvitse lähteä valtameren ääreen niitä saadakseen.

”Sekuntia myö hemmin valtava sampi hyppää puoliksi vedest ä ilmaan ja kun j ättil ä iskala laskeutuu, aallokko on niin voimakas, ett ä sen tuntee selvä sti kelluntarenkaassa.”

Tanskan suurin sampi, Camillo, huilaa ennen lähtöään takaisin.

Harrastuksesta ammattiin

A-P Heiskanen

Ari-Pekka Heiskanen, 51, syntyi Hyvinkäällä. Muutamien mutkien kautta hän päätyi perheensä kanssa Kotkan Karhulaan, Kymijoen varteen. Perheeseen kuuluvat vaimo ja tytär, sekä muutama Malawi-järven kirjoahven.

A-P kertoo, että innostus kalastukseen tarttui reilusti alle 10-vuotiaana Heinävedellä, jossa hän vietti kesälomiaan Kyösti-ukin ja Tyyne-mummin pientilalla lähellä Kerman reitin puhtaita vesistöjä.

”Mieleeni painuivat hienot muistot aikaisista aamuista läheiselle lammelle katiskoja kokemaan. Melko pian mu-

kaan tuli myös mato-onki, myöhemmin myös virveli. Saaliiksi nousi komeita ahvenia ja haukia. Ukin opit kalojen käsittelystä jäivät mieleen, kuinka kalat suomustetaan ja se, että on tärkeää jättää kalaan nahka makua antamaan”, A-P muistelee vieläkin hieman liikuttuneena.

Teini-iässä meren äärelle A-P kertoo, että hänen vanhempansa olivat innokkaita karavaanareita ja vakiopaikka asuntovaunulle löytyi Tammisaaren Kopparöstä. ”Kesälomat ja viikonloputkin menivät Tammisaaren saaristossa

Tornionjoki kuuluu A-Pn suosikkikohteisiin, tässä pidellään reilun 12 kilon kalaa noin 15 vuotta sitten.

Tornion Lappean lohi Kari Lossin kanssa oli kauden 2006 ensimmäinen nousulohi. (Kuva julkaistu lehdessämme aiemmin vuonna 2017 toisessa artikkelissa).

Lohi-veneellämme haukea heitellessä ja yhdellä vavalla uistellessa. Muistan vieläkin äitini paistamat haukifileet, jotka olivat todella maukkaita, ja reseptikin on yhä käytössä”, hän tarinoi.

Tammisaaressa saaliina olivat etupäässä hauet ja ahvenet sekä kuhat. A-P oli kuitenkin kuullut asuntovaunupiireissä huhun, että eräs vaunuilija oli saanut ulompaa saaristosta useampikiloisen meritaimenen.

”Niinpä minäkin päätin eräänä toukokuisena iltana lähteä Lohi-veneellä uistelemaan ulompaan saaristoon luotto-Räsänen siiman päässä. Jonkin aikaa uisteltuani alkoi tapahtua ja kirkas kylki välähti vedessä. Taimen! Samassa kala aloitti pitkän ja rajun taistelun. Sain kalan väsyteltyä, ja lopulta kaunis kirkas meritaimen makasi haavissa veneen pohjalla. Sanoinkuvaamaton onnen tunne valtasi mieleni”, A-P kertaa hopeanhohtoista iltaansa.

Hullaantuminen lohikaloihin

Ensikosketuksen virtavedessä eläviin lohikaloihin A-P sai Kuhmon Pajakkakoskella, jossa siikaa pyydettiin ns. ”eläkeläisperhoilla“. Siikojen ohella onkeen saattoi välillä iskeä myös väkivahva järvitaimen, joka katkoi nopeasti ohuen siiman.

”Isäni kanssa pääsin tutustumaan perhokalastuksen saloihin Kalkkistenkoskella, itsensä Erkki Norellin kutsumana. Mestari lumosi mi-

nut täysin kalastamalla kosken kuohuista Nalle Puh -pintaperholla parikiloisen taimenen. Ja seuraavalla Kuhmon reissulla onnistuinkin itse sitomallani mustalla streamerilla väsyttelemään parikiloisen taimenen. Olin lopullisesti koukussa”, A-P maalailee.

Merilohta 1980-luvulta lä htien

A-P:n ensimmäinen reissu Tenolle oli ikimuistoinen kokemus ja lohi vie miehen täysin mennessään.

”Aloitin kalastuksen Alakönkäällä Green Highlander -tyyppisen lohiperhon. Perhosiimani oli juuri suoristumassa rannan suuntaisesti, kun siimaa kiskaistiin vihaisesti, aiheuttaen etusormeeni punaisen palojäljen. Mikä fiilis! Ensimmäinen lohi oli kelpuuttanut perhoni. Lohi ei ollut iso, noin 2,5-kiloinen, mutta silti ensimmäinen ja siksi tärkeä”, hän kertoo.

Paraisilla kalakoulussa opiskellessa A-P tutustui Kari Lossiin, joka sitten opasti häntä lohenkalastuksen saloihin Kymijoen Ahven- ja Korkeakoskilla.

Ahvenkosken tripla vuonna 1999

”Virittelimme 2 vapaa veneen molemmille sivuille, sekä yhden perään. Sivuille tulivat pyyntiin vaaput, perään Smedsin kevyt soutupelti. Kaikkiin sidottiin myös sivutapsilla ja kolmioleikarilla varustetut päärynäpainot, jotta vieheet saataisiin oikealle pyyntisyvyydelle. Ensimmäisen tunnin aikana saaliiksi tuli noin kiloisia haukia. Ihmettelin mielessäni tätä lohensoutua”, A-P nauraa.

Haukiralli kuitenkin keskeytyi, kun takavapa niiasi ja hyrräkela suolsi siimaa vauhdilla kelalta.

A-Pn suuri unelma on toteutunut oman kalakaupan muodossa.

”Suuri lohi pärskäytti pinnassa, sain vavan käsiini ja taistelu alkoi. Kari kelasi muut vavat pois, ja ohjeisti samalla lohen väsyttämisessä. Hetkisen kuluttua hän koukkasi lähes kirkkaan kahdeksankiloisen lohen veneeseen. Ja kun myöhemmin saimme vielä kolmekiloisen ja reilun viitosen lohet, niin olin täysin myyty tälle lajille”, A-P tunnelmoi.

Tornionjoen suurlohi 2006

A-P kertoo Kari Lossin kanssa Tornionjoelle suuntautuneesta matkastaan tarkoin sanakääntein, sillä saaliiksi osui merkittävän kokoinen lohi ja vielä kauden ensimmäinen nousulohi. Menomatkalla pysähdyttiin vielä jututtamaan legendaarista Jouko Niemivaaraa eli JAN-vaapun isää. Värikkäiden lohitarinoiden ja evästysten jälkeen kaksikko suuntasi kohti Lappean suvantoa.

”Lähestyimme kuuluisaa Moran karikkoa, joka tiedettiin erääksi kovimmista ottipaikoista. Sitten alkoi tapahtua, harmaata ahvenvaappua vietiin rajusti siiman syöksyessä ulos kelalta. Kari komensi ottamaan

muut vieheet nopeasti ylös, jonka jälkeen pääsin väsyttelemään. Lohi jurnutti pitkin pohjia, mutta sain sen pidettyä tiukoilla. Alempana häämötti jo seuraavan kosken niska, minne kalaa ei saisi päästää. Viimein lohi alkoi osoittaa väsymyksen merkkejä, ja Kari sai koukattua kalan veneeseen. Paikallislehden toimittajakin tuli tekemään juttua meistä. Lohi oli kauden ensimmäinen nousulohi ja mitoiltaan 117,5 cm / 16,56 kg”, A-P kertaa

Kalakauppiaana

Lapsuudesta asti kestänyt kiinnostus kaloihin vei A-P:n ensin Paraisille, jossa sijaitsi valtion kalatalousoppilaitos. Kalanviljelijän perustutkinnon jälkeen hän suoritti kalakoulun opistoasteen ja 1996 A-P valmistui iktyonomiksi.

”Silakkamarkkinoilla työskennellessäni innostuin myyntityöstä. Työpaikkaa etsiessäni tapasin silloisen Kuopion Kalatukun myyntipäällikön, Petri Hasun. Hän tarjosi minulle töitä kalatukun kiertävänä konsulenttina. Toimenkuvaani kuuluivat erikoistuotteiden maistattaminen ja myynti kalatukun Etelä-Suomen myyntipisteissä”, A-P sanailee.

Seuraava etappi työuralla oli pesti Karhulan S-marketin kalaosaston hoitajana. Sieltä matka jatkui Kotkan Prismaan, jossa A-P toimi seitsemän vuoden ajan kalapisteen vetäjänä. Itsenäiseksi kauppiaaksi hän päätyi 13 vuotta sitten Kouvolan Kauppahalliin avatun kalakaupan muodossa.

”Toki oman kaupan pitäminen on työläämpää ja teen pidempää päivää ilman pitkiä lomia. Mutta homma on henkisesti palkitsevaa ja todellista unelmatyötä”, A-P summaa kalapitoista elämäänsä.

Tutustu A-P:n kalakauppaan osoitteessa kouvolankalakauppa.fi

4 hengelle

» 800 g kuhaa, haukea, ahventa, turskaa tms. vaaleaa kalaa fileenä.

» Hienoa merisuolaa

Mausteöljy:

» rypsiöljyä ½ - ¾ dl

» mietoa chiliä 1 palko

» tuoretta inkivääriä n. 3 cm:n pala

» valkosipulia 3-5 pientä kynttä-

» kurkumaa 1 ½ tl

» curryä 1-2 tl

» mustapippuria ½ tl

» fariini- tai ruokosokeria 2 tl

Valmistaminen:

Sekoita sauva- tai tehosekoittimella ainekset tasaiseksi mausteöljyksi. Suolaa kalafileet molemmin puolin noin tunti ennen paistamista. Kuumenna pannu ja annostele mausteöljyä pannulle niin että koko pohja peittyy ohuelti. Kun öljy on kuumentunut, asettele fileet paistumaan ja kypsennä 3-4 minuuttia molemmin puolin fileiden paksuudesta riippuen. Tarjoile keitetyn riisin ja raikkaan salaatin kera.

A-P:n resepti ”Mainio mausteisempi kala”

Korpijärveltä uisteltu viiden kilon järvilohi. Maan mainiot kalamiehet

Savumestarin maustekala

Etikkahappo pehmentää pienten särkien lihasruodot huomaamattomiksi.

mökkilaiturilta onkimat pikkukalat sopivat loistavasti tämän reseptin raaka-aineiksi. Reseptiin sopivia kalalajeja kuvan

Kesällä lasten kanssa kalastaminen on antoisaa, niin lapsille kuin aikuisillekin. Onnistumisen elämykset kantavat pitkälle elämässä ja mukavasta yhteisestä hetkestä jääneet muistikuvat pysyvät ikuisesti. Kun onkisaalista kertyy ämpäriin herääkin kysymys – mitäs näille pikkukaloille nyt tehtäisiin? Usein ne vain vapautetaan, kun homma koetaan työlääksi.

Lapselle oman saaliin tuominen ruokapöytään voi olla iso asia, jota ei kannata väheksyä. Kokonaisena savustaminen on yksi kohtalaisen helppo keino. Kalat suolistetaan ja suolataan kevyesti ja savustetaan. Savustuksen jälkeen nahka ja selkäranka poistetaan, kun kalat ovat vielä lämpimiä. Näin saatu puhdas liha voidaan tietty popsia jo sellaisenaan. Siitä voi myös jalostaa juhlavan lisäkkeen vaikka juhannuspöytään. Marinoitu savukala on herkullista ja etikkahappo pehmentää pienten särkien lihasruodot huomaamattomiksi. Helppoa ja maukasta.

Marinadi

» 200-300 g ruodittua sekakalaa

» 1 dl etikkaa

» 0,5 dl rypsiöljyä

» 0,5 dl sokeria

» 3 tl suolaa

Kuvan marinadissa oli mausteena 1 tl fenkolinsiemeniä, 1 tl korianterinsiemeniä, 2 tl timjamin lehtiä, 1 tl raastettua sitruunan kuorta, valkosipulin lehtiä (ruohosipuli käy hyvin) ja rouhittua valkopippuria. Maustamisessa saa käyttää mielikuvitusta.

Sekoita nesteet ja mausteet kulhossa. Marinoi kaloja 1–2 vrk ennen tarjoilua. Tarjoile laakealta lautaselta esimerkiksi uusien perunoiden kera.

Teksti

Lasten

särjen, kiisken ja ahvenen lisäksi olisivat esimerkiksi salakka, sorva, pasuri, mustatäplätokko. Kuvan kalat savustettiin kullanruskeiksi vaahteran paloilla. Tutun lepän ohella kannattaa kokeilla myös omenatai kirsikkapuuta, jos sellaista vain jostain saa käsiinsä.

”Lapselle oman saaliin tuominen ruokapöytään voi olla iso asia, jota ei kannata väheksyä. Kokonaisena savustaminen on yksi kohtalaisen helppo keino”

Yhteistyössä

KALASTUS-LEHTI

AUTA PELASTAMAAN ITÄMERI KUUKAUSILAHJOITTAJANA

Ryhdy lahjoittajaksi osoitteessa: www.johnnurmisensaatio.fi/lahjoita

Pieni ja matala Itämeri on erityisen herkkä kuormitukselle ja ympäristön muutoksille. Itämeren suurin ongelma on rehevöityminen, mutta myös luonnon köyhtyminen ja ilmastonmuutos uhkaavat rakasta mertamme.

MOBILEPAY 74792

VIELÄ EI OLE LIIAN MYÖHÄISTÄ.

Rahankeräyslupa, John Nurmisen Säätiö. RA/2021/1341, 15.10.2021. 1.1.2022 alkaen, koko Suomen alueella Ahvenanmaata lukuun ottamatta. ÅLR 2022/10122, 22.12.2022. 1.1.-31.12.2023, landskapet Åland. Käyttötarkoitus: Itämeren ja sen perinnön pelastaminen.

Oikea veitsi oikealle kalalle, osa 2

Veitsellä on väliä

Esitellessäni kalankäsittelyä ja kalojen fileeraamista erilaisissa tapahtumissa ympäri Suomen maata näytöstäni seuraavat ihmiset tulevat poikkeuksetta esittämään minulle kalaveitsiä koskevia kysymyksiä.

Ensimmäisenä halutaan tietää, kuinka teräviä käyttämäni veitset ovat ja seuraavaksi tiedustellaan myös kalaveitsen muista tärkeimmistä ominaisuuksista kuten terän teroittamisen helppoudesta tai terän joustavuudesta. Eniten kyselijöitä tuntuu kuitenkin kiinnostavan, riittääkö vain yksi veitsi kaikkien kalalajien käsittelyyn, vai tarvitaanko joka lajeja varten jopa oma veitsi.

On varmasti totta, että kaikenkokoisille ja -muotoisille kalalajeille löytyy kunkin kalankäsittelijän mielestä parhaiten käteen sopiva veitsi. Moni kokenut kalankäsittelijä valitsee käyttöönsä yhden tai korkeintaan kaksi mieluisinta ja käteen sopivinta veistä.

Harvemmin kaloja käsittelevälle harrastajakalastajalle on miellyttävämpää käyttää esimerkiksi kalojen avaamiseen ja paloitteluun leveäteräistä ja tukevaa veistä tai puukkoa, kun taas fileointiin on tarkoituksenmukai sinta käyttää hieman kapeampaa ja notkeampiteräistä veistä, joka myötäi lee kalan selkärankaa fileitä irti leikat taessa ja kylkiruotoja poistettaessa. Myös kalasiivujen ja -leikkeiden leikkaaminen tai kalan nahan poista minen onnistuu suorateräisellä filee rausveitsellä. Kuitenkin esimerkiksi kookkaan kalan nahan poistaminen fileestä tai läpikuultavan ohuiden ja leveiden graavikalasiivujen leikkaami nen on mahdollista vain erikoispitkän, tasateräisen siivutusveitsen avulla.

Kokoa muutaman kalankäsittelyveitsen valikoima

Vaikka kalankäsittelytaitojen ja kokemuksen karttuessa yhdelläkin mieluisalla veitsellä voi leikata lähes kaikki kuviteltavissa olevien kalalajien pienet ja isot yksilöt, on käytännöllistä kerätä muutaman veitsen arsenaali, joista voi kulloinkin valita itseään miellyttävimmän vaihtoehdon.

Periaatteessa samalla veitsellä voisi fileoida kymmenkiloisen hauen tai satagrammaisen ahvenen nahattomiksi fileiksi, rakenteeltaan hieman perusfilettiä tukevamman ja pitkäteräisemmän veitsen avulla se sujuu ilman turhaa sahaamista ja ähellystä. Näin menetellen ei myöskään tarvitse kuluttaa ylimääräistä voimaa tai aikaa parhaan sekä siisteimmän lopputuloksen aikaansaamiseksi. Lisäksi veitsetkin pysyvät pitempään terävinä, kun niitä käytetään kutakin vuorollaan tarkoituksenmukaisimmin eri kalalajeille.

Vinkkejä aloittelevalle ja kokeneemmallekin kalankäsittelijä lle oman veitsimalliston hankintaan

Kalanperkausveitset Mora Frosts 9152-P, Victorinox 12 cm (5.6203.12.)

Mikäli kalankäsittely rajoittuu ainoastaan sisälmysten ja kidusten poistamiseen esimerkiksi veneessä, kun ylös nostetut ahvenet avataan saman tien ennen kylmälaatikkoon siirtämistä, käytännöllisin valinta on lyhyt- ja jäykkäteräinen perkuuveitsi. Joidenkin perkausveitsien kahvan päähän on upotettu lusikka (esimerkiksi Mora Frosts veitsimalli 9152-P), jolla on helppoa kaapia selkärankaa vasten oleva munuaisveri irti.

Tätä veistä voidaan käyttää kaikkien kalalajien perusalkukäsittelyyn (verestys, aukaisu ja sisälmysten poistaminen). Perkausveistä teroitettaessa kannattaa hioa

Victorinox kalanperkuuveitsi 12 cm.

Mora Frosts 9152-P.

Hyvä ksi havaittuja ja suositeltavia fileointiveitsiä

Victorinox Swibo suoraterä iset mallit 16 cm (5.8407.16), 20 cm (5.8450.20) ja 31 cm (5.8433.31) sekä 20 cm käyräterä inen malli (5.8452.20)

Ostin ensimmäisen sveitsiläisen keltakahvaisen ja suorateräisen 20 cm Swiboni yli 40 vuotta sitten ja se toimii moitteettomasti edelleen. Tämän veitsen terä on moneen muuhun verrattuna jäykähkö, mutta ei liian jäykkä. Juuri tämän vuoksi noin kolmasosan leveydestään vuosien aikana menettänyt Swibo ei ole menettänyt kovin paljon jämäkkyyttään useiden teroituskertojen jälkeenkään.

Vaikka tämän veitsen leikkuuominaisuudet riittävät hyvin muutaman kilon painoisen kalan fileointiin, sen terän pituus (20 cm) kuitenkin asettaa rajat kaikkein kookkaimpien kalojen nahkan irrottamiselle. Suorateräisen Swibon leikkuuterää ei ole karkaisu liian kovaksi, minkä vuoksi sen teroittaminen on miellyttävää ja kohtalaisen helppoa.

Swibolla löytyy myös 20 cm terämallista lyhennetty 16 cm pituisella terällä varustettu versio. Vaikka tämä lyhempi malli on terän leveydeltään ja jousto-ominaisuuksiltaan lähellä 20 cm mallia, se on kuitenkin tätä jäykempi, jolloin se sopii hyvin myös pienikokoisten kalojen fileoimiseen.

Kovaruotoinen

erinomainen ruokakala, mutta sen fileointiin kannattaa valita oikeanlainen veitsi, varsinkin, jos kala on 50-60 cm kuten kuvassa. Kuva Janne Koivisto.

Swibo 31 cm.

Swibo 20 cm suora.

Swibo 16 cm suora.

Swibo 16 cm sahalaita.

Mikäli kalanleikkuuveitsen pituudella on väliä, Swibon kookkain 31 cm pituisella terällä varustettu ”viidakkoveitsi” on oikea valinta. Tällä veitsellä yli 20-kiloisen lohen fileointi sujuu helposti ja joutuisasti, sillä veitsen terän pituus ei rajoita fileiden irrottamista selkärangasta kuten lyhempää veistä käytettäessä. Myös isokokoisen kalan nahan irrottaminen fileestä onnistuu ilman suuria ongelmia.

Suorateräisen Swibon sisarveitsi eli käyräteräinen ja keltakahvainen Swibo on terältään hieman suorateräistä mallia leveäteräisempi ja taipuisampi, mutta teroitusominaisuuksiltaan se on samanlainen.

Tämä veitsi soveltuu hyvin pehmeäruotoisten ja -lihaisten lohikalojen leikkaamiseen ja paloitteluun, mutta toki myös muiden kalalajien käsittelyyn. Käyräteräisyytensä vuoksi tämä veitsi on mainio paitsi kylkiruotojen ja evien irrottamisessa myös lohimedaljonkien tai annospalojen leikkaamisessa.

Victorinox Flexible suoraterä iset mallit 20 cm (5.3763.20) ja 18 cm (5.3813.18)

Victorinoxin valmistamaa mustakahvaista, suorateräistä Flexible-veistä voidaan pitää laatunsa ja leikkuuominaisuuksiensa puolesta tämän alkaneen vuosituhannen parhaimpiin kuuluvana fileointiveitsenä.

Se on nimensä mukaisesti terältään hyvin joustava, mutta silti suhteellisen leveäteräisenä veitsikädessä tukeva ja jämäkkä, minkä vuoksi monet pitävät siitä terän notkeutta vaativissa toimenpiteissä kuten kalan kylkiruotojen poistamisessa.

Flexiblen tultua veitsimarkkinoille 2000-luvun alkupuolella en heti innostunut siitä, koska kaikki Victorinoxin siihen saakka Suomessa näkemäni jäykkäteräiset leikkuuveitset oli suunniteltu ennemminkin lihan kuin kalan leikkaamiseen.

Kun sain ensimmäistä kertaa Flexiblen käteeni, huomasin, että se sopi jopa Swibon suorateräistä veistä paremmin käteeni ammattimaisessa kalanleikkaamisessa. Flexiblen lyhempi ja notkeampi 18 cm pituinen versio voi tuntua veitsikädessä jopa liian letkulta, mutta silläkin on paikkansa esimerkiksi ahventen ja pienikokoisten siikojen fileoinnissa.

Kapeakä rkinen Mora Frosts (malli 9160) Lyhytteräinen (160 mm) ja tyvestään kärkeä kohti kapeneva ruotsalaisen Moran valmistama Frosts on suunniteltu pienikokoisten kalojen (paino alle 500 g) fileointiin. Veitsen kuminen ProGrip-kahva on kämmentä vasten hyvin miellyttävä ja ergonominen.

Juuri kahvan ansiosta veitsestä saa pitävän otteen ja tuntuma terään on hyvä. Kapean kärkensä ansioista Mora Frosts soveltuu kaikkien kalalajien (etenkin ahvenen) pientenkin yksilöiden halkaisuun sekä kylkiruotojen ja nahan poistamiseen fileestä.

Toki tämä onnistuu myös leveämpiteräisen veitsen kärkiosalla, mutta terän lyhyyden sekä kapean muodon ansiosta Mora Frostsilla leikkaaminen ei vaadi yhtä paljon paneutumista ja keskittymistä asiaan. Sopiva karkaisu mahdollistaa terän helpon teroittamisen.

Lihasruodot voi poistaa, jolloin fileestä tulee täysin ruodoton ja ns. pöksymallinen. Sama toimii myös ahvenelle.

Nahatonta filettä.

Kuhan kylkiruodon poisto.

Oikeanlaisella veitsellä tulee siistiä jälkeä.

Victorinox Flexible 20 sopii hyvin ruokakoon kuhien filerointiin ja muuhun käsittelyyn.

Victorinox Flexible 18 cm.

Victorinox Flexible 20 cm.

Mora Frosts kapeakärkinen.

1.

2.

3.

4.

5.

Mora Frosts mustakahvainen ja suorateräinen malli 19,5 cm (9197 UG)

Kun aloitin kalanleikkuu-urani 1970-luvun lopulla kaupan kalatiskillä, siellä oli jo silloin käytössä Mora Frostsin veitsiä. Pidin niistä jo silloin päivittäisessä kalankäsittelyssä, mutta ne olivat vaikeita teroittaa silloisilla teroitusvälineillä eli vesitahkolla, hiomakivellä ja teroituspuikolla.

Kuitenkin viime vuosien aikana, kun käytössäni on parhaat sähkökäyttöiset veitsenteroituslaitteet, saan näihinkin hieman tavallista kovateräisempiin veitsiin aikaiseksi todella terävän ja kestävän leikkuupinnan.

Vaikka Mora Frosts on terältään 3-4 mm kapeampi veitsi kuin Swibo, niiden terät ovat suunnilleen yhtä jäykät, mikä mahdollistaa taidoista lähes kaikkien kalalajien leikkaamisen fileiksi alkaen 7 cm

Swibon 16 cm sahalaitainen veitsi sopii kapeana hyvin pienemmille kaloille kuten siialle ja sahalaidalla saa hyvin suomustettua.

Silakan kylkiruotojen poistaminen on tarkkaa touhua.

Ohut ja tarkka veitsi on sopiva pienten kalojen käsittelyyn lihahävikin minimoimiseksi.

Pienen silakan filerointiin oikea veitsi on kapea ja joustava Victorinox 12 cm tai Mora Frosts 9152-P.

Frost 3305-P on alun perin suunniteltu läpikuultavien siivujen leikkaamiseen

Mora Frost 3305-P -siivutusveitsi.

1.

2.

3.

1.

2.

Kokonaisvaltaisempaa otetta kaupunkipuron kunnostamiseksi

Varsinaissuomalainen Kuninkoja on monella tapaa tyypillinen kaupunkipuro, jonka moni lienee tietämättään ylittänyt Turussa liikkuessaan. Monesta muusta kaupunkipurosta se eroaa siinä, että siellä on tehty jo reilun vuosikymmenen ajan monipuolisesti määrätietoisia toimenpiteitä puron tilan parantamiseksi. Työn tulokset alkavat vähitellen näkymään.

Kuninkoja on pieni purovesistö, joka sijaitsee Turun, Ruskon ja Raision kuntien alueella Varsinais-Suomessa. Puro saa alkunsa suojellulta Pomponrahkan-Isosuon suoalueelta. Kuninkojan pääuoman pituus on noin kahdeksan kilometriä ja se laskee Saaristomereen Turun Länsisatamassa.

Kaupunkipuroille tyypilliseen tapaan myös Kuninkoja on saanut osansa ihmistoiminnasta. Valuma-alueesta noin puolet on rakennettua aluetta ja se vastaanottaa hulevesiä laajalta alueelta. Puroa ja sen sivuhaaroja on monin paikoin kaivettu, siirretty tai putkitettu. Samalla on syntynyt myös eriasteisia esteitä, jotka vaikeuttavat niin kalojen kuin muidenkin purokäytäviä käyttävien eliölajien liikkumista.

Askel kerrallaan

Kuninkojan varsinainen kehittäminen käynnistyi vuonna 2014, kun vesistöstä laadittiin laajempi kalataloudellinen kunnostustarveselvitys ja tehtiin ensimmäisiä uoman elinympäristökunnostuksia osana Valonian purokunnostushanketta.

Sittemmin työtä on jatkettu eri hankkeiden toimesta esimerkiksi kunnostamalla puron virta-alueita ja palauttamalla niille vesisammalta siirtoistutuksin. Uomakunnostusten ohella on ennallistettu purojen rantavyöhykettä palauttamalla tulva-alueita, lisäämällä varjostavaa puustoa ja poistamalla vieraslajeja.

Turun kaupunki on lisäksi ennallistanut Pomponrahkan suota, josta Kuninkoja saa alkunsa. Suon ennallistamisella on vaikutusta myös Kuninkojaan, sillä ennallistaminen

Kunnostuksia on toteutettu tarpeen mukaan sekä koneilla että käsityönä. Kuva Janne Tolonen.

Kuninkoja virtaa kaupunkimaisessa ympäristössä. Kuva Aki Janatuinen.

tasoittaa virtaamia ja parantaa vedenlaatua pidemmällä tähtäimellä.

Meritaimen kotiutumassa

Viime syksynä Kuninkojassa havaittiin ensimmäistä kertaa kookkaita merivaellukselta palanneita taimenemoja kutemassa.

Pohjavesivaikutteiseen vesistöön oli aloitettu meritaimenen kotiutusistutukset jo vuonna 2011. Kotiutusistutuksia jatkettiin vielä viime vuoteen saakka, sillä luonnossa syntyneiden poikasten tiheydet olivat alkuun varsin matalia.

Työ jatkuu

Parhaillaan käynnissä oleva Kuninkoja – Helmi kaupungin keskellä -hanke on Turun kaupungin ja Valonian yhteistyöhanke. Ympäristöministeriön Helmi-elinympäristöohjelman pitkälti rahoittamassa hankkeessa suunnitellaan ja toteutetaan Kuninkojan vesistössä Turun kaupungin omistamilla alueilla erilaisia elinympäristökunnostuksia, joihin sisältyy myös pienialaista soiden ennallistamista.

Varsinaisten kunnostustoimien lisäksi jatketaan vesisammalten siirtoistutuksia kunnostetuille virta-alueille ja kututarkkailua meritaimenen kutuaikana. Ekologisten seurantojen avulla tutkitaan vesistön kalastoa, rapuja ja pohjaelämiä sekä vesisammalia.

Hankkeen etenemistä voit seurata sen kotisivuilta: valonia.fi/hanke/kuninkoja-helmi-kaupungin-keskella/

”patologien” työtä monipuolisemman virtavesiympäristön puolesta.

Kuninkojaa pyritään kehittämään myös ekologisena käytävänä rakennetun kaupunkialueen sisällä.

Kuninkojan meritaimenkanta on saanut alkunsa pienpoikasja mäti-istutuksista. Kuva Janne Tolonen.

Kuninkojan reittiä Turun ja Raision kaupunkiympäristössä. Latvavedet lähtevät Pomponrahkan ja Isosuon suoalueilta. Taustakartta Karttakeskus.

RAPALAN TACKLE TRAY -UISTINRASIAT syntyvät Korpilahdella

Muovisten uistinrasioiden valmistaminen Suomessa ei luulisi olevan järkevää kilpailtaessa Aasian tuotantokoneiston kanssa. Korpilahdella Rapala-konsernin omistaman KL-Teho Oy:n tuotantokoneisto ja laatu on kuitenkin niin loppuun asti hiottua, että Päijänteen rannoilta tuotetaan uistinrasioita maailmanmarkkinoille. Pääsin tutustumaan paikan päälle, miten uutuusrasiat syntyvät.

KL-Teho Oy on perustettu tasan 50 vuotta sitten ja yritys on keskittynyt erilaisten muovituotteiden valmistukseen. Muovituotteiden lisäksi vahvaa osaamista löytyy metallipuolelta, sillä KL-Teho valmistaa Mora- sekä Rapala UR -kairoja sekä veitsivalmistaja Marttiinille teriä, kahvoja ja veitsikoteloita.

Astun ovesta sisään ja tuotepäällikkö Samuel Lehtonen johdattaa minut ennen tehdaskierrosta neuvotteluhuoneeseen, jossa on esillä kaikille kalastajille hyvinkin tuttuja tuotteita: pilkkivapoja, plaanarikelkkoja, vapatelineitä, sohjokauhoja, pilkkipönttöjä, jäänaskaleita ja ahkioita.

Kokonaan itse valmistettujen tuotteiden ohella Korpilahdella syntyy esimerkiksi uistimien muovirunkoja, turpalevyjä sekä monia pieniä ja tärkeitä muoviosia erilaisiin kalastustarvikkeisiin. Sitä ei kaupassa ollessaan heti tulekaan ajatelleeksi, kuinka monta kalastajalle tuttua tuotetta tai tuotteen osaa on täältä lähtöisin.

Muovin ja metallin osaaja

Samuel Lehtonen kertoo, että KL-Teho valmistaa nykyisin tuotteita pääosin emokonserni Rapalan tarpeisiin, mutta

50 toimintavuoden aikana tuotteita on valmistettu monille eri teollisuudenaloille, kuten sähkö-, elektroniikka- ja autoteollisuudelle.

”Meillä on todella pitkän linjan osaamista alkaen tuotteen suunnittelusta ja oikean materiaalin valinnasta. Olemme myös investoineet huomattavasti konekantaan, joten meillä osaavien ihmisten tukena ovat viimeisintä tekniikkaa edustavat koneet ja robotit”, Lehtonen kertoo.

Muovipuolella tuotteet valmistuvat pääosin ruiskuvalamalla, joka on valmistusmenetelmä, jossa sulatettu muovimassa valetaan korkean paineen ja muotin avulla haluttuun muotoon.

Käytössä on laaja valikoima erilaisia kestomuoveja, komposiitteja ja elastomeereja, joista valitaan paras kulloiseenkin käyttötarkoitukseen.

Lehtonen mainitsee, että käytössä on tällä hetkellä 24 ruiskuvalukonetta,

Kotimaista tuotantoa

Tuotepäällikkö Samuel Lehtonen on innoissaan KL-Tehon uudesta tuotekategoriasta. Kuvassa markkinoille lähteviä rasioita lavoilla.

joiden sulkuvoimat vaihtelevat 25 ja 300 tonnin välillä. Sulkuvoimalla tarkoitetaan voimaa, joka tarvitaan molempien muotin puoliskojen kiinnipitämiseen ruiskutuksen aikana.

Metallipuolella spiraalivalssi, putkentaivutusautomaatti ja automaattinen hitsaussolu mahdollistavat vaativan kairanvalmistuksen. Täällä leikataan myös veitsien teräaihiot. Lisäksi metallipuolelta löytyy myös pulverimaalaamo, jossa esimerkiksi kairojen kierteet saavat värinsä.

Uistinrasioiden valmistus Lehtonen lähtee kierrättämään minua tehtaalla kertoen samalla mitä kullakin työpisteellä tapahtuu. Tehdas pyörii noin 30 työntekijän voimin ja uistinrasioiden valmistus työllistää keskimäärin kolme ihmistä, mutta tuotantoa on tarkoitus kasvattaa.

”Rasioiden tuotanto on meillä varsin tuore asia, sillä olemme tuottaneet niitä noin vuoden ajan Euroopan markkinoille, mutta tänä vuonna rasiat on tarkoitus lanseerata Yhdysvaltain jättimäisille kalastusvälinemarkkinoille”, Lehtonen mainitsee.

Kuluneen vuoden aikana rasioihin on valmistettu 1,5 miljoona erilaista komponenttia, kuten pohjat, kannet ja salvat. Tällä hetkellä tuotannossa on kolme erilaista kokoa ja seitsemän mallia, jotka sopivat yleisimpiin kalastusmuotoihin.

Pääsen seuraamaan rasioiden valmistusta vaihe vaiheelta. Raaka-ainetta eli

Tackle Tray -rasioita on saatavilla tällä hetkellä kolmea eri kokoa ja seitsemän erilaista mallia. Myös foam-pohjalla oleva malli löytyy.

Valmis pohja on syntynyt. Robotti ottaa sen pois koneesta automaattisesti.

”Tänä vuonna rasiat on tarkoitus lanseerata Yhdysvaltain jättimäisille kalastusvälinemarkkinoille”

erilaisia muovirakeita säilytetään valtavissa astioissa ennen kuin ne kuivataan. Kuivauksesta ne siirtyvät suljetussa kierrossa ruiskuvalukoneelle, johon työntekijä on asentanut muotin, jonka muotoon rasia valetaan.

Ruiskuvalukoneella muovi sulatetaan ja ruiskutetaan suurella paineella satojen tonnien sulkuvoimalla suljettuun muottiin. Muovin jäähdyttyä valmis rasian osa jatkaa matkaansa kokoonpanopisteelle, jossa rasiat kootaan käsin.

Kohdemarkkina määrää suunnittelua Uistinrasiat ovat kulmistaan viistettyjä ja muotokielessä on paljon samaa uusimpien Rapalan tuotteiden kanssa. Lehtonen sanoo, ettei tämä ole sattumaa, sillä päämarkkina-alue määrittää pitkälle rasian tyylin ja designin, joka ohjaa graafisen suunnittelun joko Suomeen tai Yhdysvaltoihin.

”Muottisuunnittelu tehdään pääsääntöisesti siellä missä ruiskuvalumuotti valmistetaan eli Suomessa tai Portugalissa. Muotit ovat muuten tämän teollisuudenalan arvokkainta omaisuutta ja valmistuksen perusta, sillä ilman niitä eivät koneet valmista yhtäkään rasiaa”, Lehtonen sanoo esitellessään KL-Tehon mittavaa erilaisten tuotteiden muottivalikoimaa.

Rasiat ovat t äysin kierrätett ävissä Tänä päivänä tuotteiden kierrätettävyys ja ympäristöystävällinen valmistustapa ovat avainasemassa. Rapalan rasiat valmistetaan polypropyleenista, eli PP5-muovista, joka on materiaalihyödynnettävä muovilaatu.

Eli jos rasiaa ei jostain syystä enää pysty käyttämään, sen voi laittaa lähimpään muovinkeräysastiaan ja materiaali jatkaa elämäänsä jonain muuna tuotteena.

Lehtonen kertoo, että KL-Teholla kierrätys ja uusiokäyttö on ollut arkipäivää jo pitkään.

”Esimerkiksi mustarunkoiset pilkkionget on ruiskuvalettu

Valmis kansi tulee ruiskuvalukoneesta ja lähtee jäähtymisen jälkeen kasaukseen.

Raaka-aine tulee tehtaalle erilaisina rakeina, jotka sulatetaan ja johdetaan puristusvaluun.

Kun rasioiden komponentit ovat valmiina, ne kootaan käsin lopputuotteeksi. Kansi ja salpa kiinnitetään ja tilanjakajia laitetaan mukaan.

Eräs uusien Tackle Tray -rasioiden arvokkaista muoteista.

kierrätysmuovista jo 15 vuotta ja laaduntarkkailussa hylätyt tuotteet voidaan usein jauhaa ja käyttää uudelleen vastaavien tuotteiden valmistukseen.”

Keskihintaluokassa

Lehtonen kertoo, että Rapalan rasiat tulevat asettumaan hinnaltaan rasiamarkkinoiden keskivaiheille, jolloin ne ovat mahdollisimman monen saavutettavissa, mutta edustavat laadultaan parhaimmistoa. Hintalaatu-suhteen luvataan siis olevan kunnossa. Rasioiden hinnat asettuvat Suomessa 12,95 ja 22,95 euron väliin.

Minua edelleen askarruttaa, miten ihmeessä Suomessa kannattaa valmistaa muovirasioita, joita luulisi saavan Aasian tehtailta huomattavasti edullisemmin. Lehtosella on tähän hyvät perustelut.

”Pandemian aiheuttama toimitusaikojen epävarmuus ja hintojen nousu Aasiassa oli merkittävä syy siihen, että tuotanto käynnistettiin Suomessa. Suomessa valmistettu tuote on kustannuksiltaan lähes samaa luokkaa kuin Aasiassa tuotettu kaikkine tuontikuluineen”, hän selvittää.

Tarina vasta alussa

Rapala Tackle Tray -uistinrasioiden tarinassa otetaan vasta ensiaskelia ja suunnitelmat jatkosta ovat jo valmiina. Suomalaista laatua ja osaamista kannattaa viedä maailmalle tässäkin muodossa.

Ja onhan se hienoa, kun amerikkalainen muskien kalastaja tai hollantilainen ahvenen kalastaja voi säilyttää luottopelejään rasiassa, jossa lukee Made in Finland.

Lisätietoa rapala.fi

EFull on mäkiseen maastoon ja vuokraamoille kehitetty, täysjoustosähköpyörä, joka on helppohuoltoinen, SRAM NX 11- vaihteilla (11-40T tai 42T) ja 840 Wh kapasiteetilla (250 W Xofo-moottori, 17,5 Ah/48 V akku). Osia vaihdettavissa myös asiakkaan toiveiden mukaisiksi.

LOPUT ERÄSTÄ NYT

KALASTUS-LEHDEN LUKIJOILLE

3390 € (sis. alv 24 %)

efull.fi - sivuilla esitetyillä oletuskomponenteilla + lokasuojasarjalla. Lisävarusteina Abus tai Kryptonite U-kaarilukko ja Kryptonite-vaijeri 100 €, tarakka 40 €, USBladattava takavalo 15 €. SRAM 11-42T takakasetilla +100 €. Kaikilla lisävarusteilla 3550 €! (Seuraava erä elokuussa, varauksia otetaan vastaan.) Saatavana mustana ja valkoisena

Tule kokeilemaan!

Lisätietoja:

KL-Tehon metallipuolen kairan valmistusta. Robotti hitsaa saumat millintarkasti ja tasalaatuisesti.

Valmiita rasioita maailmalle toimitettavaksi. Tehtaalla on tehty 1,5 miljoonaa komponenttia tähän mennessä.

Nuoren kalastajan kokemuksia osa 1

Nuori kalamiehenalku, 15-vuotias Aarne Tuukkanen avaa kalastusharrastustaan kummisetänsä Jani Helmisen avustamana. Tässä jutussa Aarne kertoo kalastuksen ohella myös hieman erikoisemmasta kokemuksestaan sirokatkarapujen pyynnissä.

Pidän kaikista kalastusmuodoista, mutta yleensä kalastan virvelillä etenkin mökillä Savossa sekä kavereiden kanssa merellä. Kalastuksen ohella katson myös YouTubesta kalastusaiheisia videoita. Videoista oppii erilaisia kalastustyylejä ja näkee eri kalalajien kalastusta ympäri maailman. Suoritin juuri TET-harjoittelun helsinkiläisessä kalastustarvikeliike Wobblerissa.

Sirokatkarapujen kalastus

Olin viime syksynä kalastamassa kaverini kanssa Helsingin rannoilla. Kalapäivä venyi myöhäiseksi, mutta minulla oli mukana kirkas taskulamppu. Katselin sillä veteen ja näin kivellä kiiluvia silmäpareja. Seuraavalla kerralla otin selvää asiasta ja otin mukaan pitkävartisen ja tiheäverkkoisen haavin. Saaliiksi tuli 40 g sirokatkarapuja lyhyessä ajassa, mutta enemmänkin olisi voinut tulla. Haavini oli liian pieni, joten suuri osa oli päässyt pakoon nappaamisen aikana.

Pimeällä sirokatkarapujen etsiminen on erityisen jännittävää, sillä niiden silmät kiiluvat taskulampun valossa.

Aarne kalastaa aktiivisesti etenkin mökillä Savossa.

Vä lineet ja paikat

Sirokatkarapujen kalastuksen tarvitaan tehokas lamppu, haavi sekä purkki, johon saaliin voi laittaa. Lampun tulee olla tehokas, koska sirokatkarapujen silmät kiiluvat, kun niitä osoitetaan valolla. Hyvä haavi on tukeva ja siinä on riittävän iso suuaukko, jota voi vetää vaikka sillan betonireunaa pitkin.

Paikka on tärkeä osa katkaravustamista. Lähiseutujen sirokatkarapuhavaintoja voi etsiä kalahavainnot.fi -nettisivustolta. Vaikka sivulta ei löytyisikään sinulle sopivaa paikkaa, kannatta kuitenkin mennä katsomaan lähimerenrantaasi taskulampun kanssa.

Aallonmurtajat, sillat, laiturit, pienten kivien aluset sekä isojen kivien reunat ovat kaikki hyviä paikkoja, koska kovilla alustoilla kasvaa levää, joka on niiden ravintoa. Syksyn pimeät illat ovat hyvä ajankohta. Lisäksi täytyy olla tyyni keli, jotta katkarapujen silmät erottuvat helposti veden läpi.

Vieraslaji kelpaa syöt ävä ksi Sirokatkaravut ovat vieraslaji Suomessa, eli ne eivät kuulu meidän merialueellemme. Ne ovat tulleet Suomeen todennäköisesti laivaliikenteen mukana. Niiden luontainen levinneisyysalue on Mustallamerellä ja Välimerellä sekä Atlantilla Euroopassa ja Afrikan rannikolla. Pohjoisesta niitä löytyy Norjasta ja Ruotsista. Koska se on Suomessa vieraslaji, sitä voi pyytää ja ottaa huoletta ravinnoksi.

Sirokatkat ovat syötäviä ja herkullisia. Olen itse tehnyt niitä paistamalla voissa. Lisää vain valkosipuli ja vielä ripaus suolaa. Perkaamisen ja käsittelyn voi tehdä miten itse haluaa. Varsinkaan pienempien yksilöiden jalat ja päässä oleva piikki eivät haittaa, joten ne voi syödä vaikka kokonaisena. Isommilta kannattaa irrottaa pää, koska siinä ei ole paljoakaan lihaa, vaan kaikki on pyrstössä. Itse söin leivän päällä.

Sirokatkarapuja varten kannattaa mukaan varata pieni purkki.

Mikroskoopilla otettu kuva sirokatkaravun päästä. Pään tunnusmerkeistä erottaa myös lajin. Se ei ole leväkatkarapu, koska täpliä ei ole päässä, eikä se ole hietakatkarapu koska sillä on pitkä silmien välissä oleva väkänen.

Pienellä laittamisella sirokatkaravut ovat herkullisia.

”Aallonmurtajat, sillat, laiturit, pienten kivien aluset sekä isojen kivien reunat ovat kaikki hyviä paikkoja, koska kovilla alustoilla kasvaa levää, joka on niiden ravintoa.”

Jukka Mannerin näkemys kalastus & perheveneestä –

Jukka Manner on innokas aktiivikalastaja ja liikkuu vesillä pääosin hauen, ahvenen ja meritaimenen perässä. Veneen päivityksen yhteydessä Jukka puntaroi pitkään monia vaihtoehtoja, kunnes valinta osui Silver Shark BR x :ään, josta Jukka on varustellut omaan käyttöönsä optimoidun ratkaisun.

Heti kättelyssä Jukka raakkasi pois kaikki ”jenkkityyliset” traileriveneet, sillä ne eivät ole sadevesityhjentyviä, kaikki keskipulpettiveneet, sillä matkustajat eivät saa suojaa ja valtaosan muista kotimaisista veneistä, sillä heittotasot puuttuvat ja osassa on vaatimaton moottorin tehoalue.

”Halusin veneen, joka on samalla sekä merikelpoinen että helppohoitoinen ja omaa hyvät kalastus- ja ajo-ominaisuudet, mutta soveltuu myös perhekäyttöön ilman vippaskonsteja”, Jukka kertoo satamassa venettä esitellessään.

Hyvä aihio monipuoliseen käyttöön Jukka valitsi tehtaan lisävarustelistalta keulan keskikäytävän korotustason, jolla keulaan saadaan laaja heittotaso. ”Lisää-

mällä tähän pehmustesarjan, saan keulaan hyvät istuinpaikat ja heittotasosta muodostuu jopa koko keulan laajuinen auringonottotaso”, hän kertoo.

Veneestä löytyy vakiona klaffipenkit, joista saa hyvin takaheittotasot ja kun penkkeihin lisää pehmusteet, on niissäkin mukava matkustaa. Kuljettajalla ja vieruskaverilla on kummallakin tukevat offshore-istuimet ja kesän huveja varten vakiona on vesihiihtokaari kuten myös uimatasot ja tikkaat.

Elektroniikan asennuksia ajatellen BR X:ssä on lattian alla monipuoliset läpiviennit, joista on helppo juoksuttaa johtoja niin keulaan kuin peräänkin. Tämä oli Jukalle myös erittäin tärkeää veneen valinnassa, sillä tämän päivän kalastaja käyttää paljon elektroniikkaa.

Jukan varustelut

Hyvästä aihiosta on helppo rakentaa mieleisensä vene ilman suuria ponnistuksia ja tämä oli Jukan periaatteena alusta lähtien. Vakiona tuleva Raymarine Axiom+ 9” RV -karttaplotteri CPT-S-anturilla korvattiin 12-tuumaisella mallilla ja RV100-anturilla, jossa on viistoluotaus sekä 3D. Tätä varten teh-

Silver Shark BR x

Jukka Manner rakensi Silver Shark BRXstä itselleen mieluisen.

Putkimalliset pehmustetut vapatelineet asennettiin 35 mm stauffeilla.

Veneessä on mittavat läpiviennit elektroniikan asennusta ajatellen.

taalla tehtiin anturille tukevampi teline.

Trimmit täydennettiin Mente Marinen trimmiautomatiikalla ja keulaan suunniteltiin tehtaan kanssa Minn Kota Ulterra -keulasähkömoottorille oma teline, joka mahdollistaa keulasähkömoottorin asentamisen keulan reunalle. Tarkasti suunniteltu teline ei estä kulkua veneeseen keulasta, ei vie istumapaikkaa ja mahdollistaa kylkikiinnityksen laiturissa. Keulasähkömoottorilla on Marincon virtapistoke.

Keulassa on Benergy 24V60 Ah LifePo4 -akku ja Sterling DC-DC laturi, jolla voidaan ladata akkua ajossa. Hondan 135 hv perämoottorissa on 55A laturi, jolla virtaa saadaan tehokkaasti siirtymien aikana akulle.

Mukavuusvarusteena on kaksiosainen ajokuomu, joka suojaa tarvittaessa kyytiläisiä ja toimii myös sprayhoodina puoliksi avattuna. Talvisäilytystä varten Jukka teetti mittojen mukaan F.Tentillä PVC-pressun ja samalta yritykseltä hän tilasi myös keulasähkömoottorille oman suojapressun. Neljä erikoismallista vapaputkea Jukka tilasi Rosterilta.

Lopputulos palkitsee

Jukka on selkeästi tyytyväinen ratkaisuunsa. Tarkkaan mietitty kokonaisuus tulee palvelemaan kaikkia ja kalastuspuolikin on kunnossa. Hän tuskin malttaa odottaa tulevan kesän reissuja.

”Kyllä tämä on kaikin puolin erään unelman täyttymys ja lopputulos on erittäin onnistunut. Varmaan matkan varrella vielä virittelen jotain pientä, mutta nyt on aika nauttia”, Jukka myhäilee.

Jukan veneen pakettihinta on 47 490 euroa vakiovarusteilla.

Lisätietoa silverboats.fi

Keulaan saa keskelle heittotason helposti lisäämällä keskelle alumiinitason ja samalla sen alle muodostuu roiskevedeltä suojassa olevaa säilytystilaa.

Keulamoottoritelineen sijoitus ratkaistiin näin ja kulku keulaan onnistuu suoraan. Veneen knaapi on vielä käytössä telineen alla.

Mente Marinen trimmiautomatiikka oli ensimmäisiä lisävarusteita, joita Jukka tilasi.

Keulasähkömoottorin 24V litiumakku ja laturijärjestelmä sijoitettiin keulaan.

Isommalle anturille tehtiin tehtaalla tukevampi kiinnitys tuplakiskoon.

Antti Anttila rakensi Buster XXLstä mieleisensä paketin. Ihan kaikkia varusteita ei kuvaushetkellä vielä oltu ehditty asentaa.

Antti Anttilan optimoitu Buster XXL VMax Edition

Entinen kilpakalastaja, World Predator Classicin voittaja ja nykyinen yrittäjä Antti Anttila pyrkii kaikessa mahdollisimman täydelliseen ratkaisuun. Veneen vaihdon yhteydessä hänelle tuli ajatus, josko optimoisi veneestä mahdollisimman hyvän heittokalastusveneen, jossa myös koko perhe viihtyisi mahdollisesti tulevaisuudessa.

Antin venepaketti on Buster XXL VMAX Edition kalastusvarustepaketilla, johon kuuluu vapalaatikko ja heittotasot. Veneessä on 2,8-litrainen 150 hv V-Max Yamaha. Moottorissa on vaihtuva nokka-akselin ajoitus ja elektroninen polttoainesuihkutus. V-Max-moottorit ovat tunnettuja kiihtyvyydestään ja urheilullisuudestaan.

Vene ja moottori ovat peruspalikoita, joiden varaan kokonaisuus rakennetaan, mutta hienosta kokonaisuudesta pystyy vielä optimoimaan juuri itselleen sopivan kuten Antti on tehnyt.

Elektroniikka

Kalastajalle elektroniikka on tärkeää. Antti on lähtenyt ratkomaan asiaa siten, että hän on pitänyt Busterin oman

Q-älynäytön paikoillaan, josta näkee olennaisimmat asiat kuten nopeuden,

kartat, sijainnin ja moottorin tiedot. Q-näyttöä Antti täydentää uusimmilla Lowrance HDS Pro -näytöillä, joita varten teetettiin oma tukeva teline alumiinista. (HDS Pro vielä asennettu koeajon aikana)

Keulaan asennettiin Lowrancen Ghost -keulasähkömoottori ja sille oma 36V Rebelcell-litiumakku sekä latausettä maasähköjärjestelmä. Ghostin kaveriksi tuli amerikkalainen LiveScanner-järjestelmä, jolla pystytään säätämään Lowrancen Live-antureiden kulmaa sähköisesti ilman että anturit asennetaan itse moottoriin tai kädellä käytettävään erilliseen tankoon.

Ohjauksen parantaminen Vakiona tuleva hydrauliohjaus on useimmille riittävä, mutta Antti halusi ohjauksesta vielä nopeamman ja tarkemman, sillä veneen huiput ovat 44 solmua ja venettä käytetään kaikenlaisissa olosuhteissa.

Ratkaisu oli vaihtaa säädettävä tilttiratti ja hydrauliohjaus Seastarin Tournament Seriesin suurinopeuksiseen malliin, jonka avulla ohjaus reagoi välittömästi ja tehokkaasti.

Moottorille tulee hissi

Antti ei ollut vielä ehtinyt asentaa moottorille hydraulista hissiä, jolla sen

Entinen kilpakalastaja

Kun moottoriin asennetaan myöhemmin tällä kaudella hissi ja setback, se saadaan aina optimaalisimpaan asentoon.

Moottorina on Yamaha 150 VMax ja ohjauksen työsylinteriksi vaihdettiin nopea Seastar Tournament Series. Myöhemmin moottoriin asennetaan vielä hissi.

asentoa voidaan säätää pystysuorassa optimaaliseen korkeuteen vallitsevan olosuhteen mukaan. Hississä on myös 6 tuuman setback, jolla moottorin painopistettä saadaan siirrettyä hieman taaksepäin kompensoimaan painavaa keulasähkömoottoria ja keskelle sijoitettuja konsoleita sekä pienentämään rungon aiheuttamia virtauksia potkurille. Hissiin on myös tarkoitus laittaa kiilat, että potkuri olisi ala-asennossa hieman enemmän suorassa kulmassa kölilinjaan nähden.

Muita ratkaisuita

Kuljettajan ja apukuljettajan penkkien jalkoihin Antti asensi kotimaiset Hydramotiven iskunvaimennetut jalat, joista eivät ominaisuudet lopu kovassakaan kelissä.

Potkurin vaihtoa hän vielä pohtii sellaiseen suuntaan, jossa lavoissa olisi hieman enemmän kuppausta ja kallistuskulmaa, niin keulaa saisi enemmän ylöspäin. Potkurin luiston ja ventilaation pienentäminen myös mahdollistaa potkurin nostamista lähemmäs veden pintaa.

Venett ä pitkä ksi aikaa

Antti on ajatellut, että tämä Buster on hänellä pitkään, joten siksi ratkaisut on haluttu tehdä kerralla hyviksi. ”Parempi se on tehdä homma niin hyvin kuin mahdollista, niin jää sitten enemmän aikaa nauttia”, hän summaa ja on täysin oikeassa.

Buster XXL VMAXin kampanjahinta perusvarusteilla on 65 300 euroa. Lisätietoa veneestä ja varusteista busterboats.com

Vakionäytön lisäksi Antti asentaa veneeseen Lowrancen HDS Pro -näytön (kuvassa vielä vanhempi HDS Live). Ratti on tilttimallia ja ohjaus on tehostettu.

Antti onnistui huiputtamaan XXLn 44 solmun vauhtiin, joka on 150 hv tehoisella perämoottorilla kova lukema.

Lowrance Ghost -keulasähkömoottorin kaverina on uusi Livescanner-anturinohjausjärjestelmä.

Hydramotiven HM-1 joustavat istuinjalustat vaimentavat merenkäynnin tehokkaasti.

Edistynyttä sähköperämoottoritekniikkaa

Mercury Avator 7.5e

Mainitsin viime numerossa, että saisimme tähän numeroon käyttökokemuksia Mercuryn uudesta Avator-sähköperämoottorista ja näin tapahtui: toukokuisena viikonloppuna Avator kiinnitettiin kokeneen pienvenekalastaja Pasi Taposen veneen perään Uudellamaalla sijaitsevalla järvellä, jossa on polttomoottorikielto.

Messuilla mallikappaleiden näpelöinti tai videoiden katselu eivät mitenkään korvaa oikeaa käyttökokemusta. Samoin teknisten ratkaisujen todentaminen on mahdotonta, sillä mainoslauseet ovat usein täynnä superlatiiveja, joita on mahdotonta tulkita ilman käyttöä.

Ergonomia kunnossa

Avator on suunniteltu helposti liikuteltavaksi, sillä kohderyhmän käyttökohteet ja veneet vaihtelevat. Kun ohjauskahvan lukitsee vaaka-asentoon ja ottaa akun pois, voi moottoria kantaa helposti ikään kuin matkalaukkua, sillä se on tasapainotettu täydellisesti kantamista varten.

Mercury Avator 7.5e tarjoaa täysin uudenlaisen sähköperämoottorikokemuksen. Kuvassa näkyvä polttomoottorin bensaletku tulee jatkossa tarpeettomaksi pienveneissä.

Kaikki asetukset tapahtuvat ohjauspaneelin kautta.

Sähkömoottorilla ei myöskään ole polttomoottoreista poiketen väliä, miten päin niitä kuljettaa autossa eli Avatorin voi laittaa jommallekummalle kyljelle kuljetuksen ajaksi. Moottori mahtui helposti Pasin Mitsubishi Outlanderin sekä minun VW Passatin takaluukkuun.

Asennus perälautaan on sekin tehty helpoksi. Moottorissa on irrotettava kiinnityssatula, jonka voi ottaa irti ennen asennusta, jolloin satulan voi valmiiksi kiristää ennen kuin nostaa moottorin paikoilleen. Toisaalta Avator painaa ilman akkua vajaat 20 kiloa, joten sen saa paikoilleen myös suoraan satulan kanssa yksinäänkin.

Ohjauskahvassa on monipuoliset säätömahdollisuudet sekä neljään eri kulmaan lukittuva tilttilukko. Asetuksista voi myös vaihtaa kahvan eteen/taakse-toiminnon kääntösuuntaa eri kätisille käyttäjille. Avatorin voi säätää 14, 20, 25, 31 tai 75 asteen trimmiasentoon.

Plug & play

Nykyisin kaikkien sähkölaitteiden tulee olla mieluiten plug & play -tyyppisiä, jotta niitä jaksa käyttää. Avatorissa on paneuduttu käytön helppouteen tämä mielessä. Vaikka meillä oli ohjekirja, niin emme sitä joutuneet edes avaamaan, sillä kun moottori oli saatu ruuvattua perälautaan, sujautimme akun paikoilleen ja painoimme käynnistysnappia.

Lukitusta kahvasta kantaminen tapahtuu tasapainoisesti kun akku on poistettu.

Liekö tämä ensimmäinen Suomessa Avatorin avulla täsmäkalastettu kuha?

Moottorissa on napeilla toimiva näyttö, johon saa kaikki olennaiset tiedot näkyviin. Auringossakin luettavaan näyttöön saadaan muun muassa virrankulutus, nopeus, akun varaustila ja jäljellä oleva ajoaika sen hetkisellä kulutuksella.

Käytössä

Avator tarjoaa noin 3,5 hv nelitahtisen polttomoottorin työntövoiman eli se sopii hyvin pienillä järvillä tapahtuvaan täsmäkalastukseen. Pääsimme parhaimmillaan Pasin 4,3-metrisellä Amber-lasikuituveneellä lähes kuuden solmun vauhtia. Täydellä teholla akku tosin kuluu nopeasti, joten suositan käyttämään siirtymillä ¾ tehoa käyttöajan pidentämiseksi.

Moottori on toiminnaltaan aivan kuten polttomoottori, mutta ilman ääntä ja hajua. Ehkä merkittävin ero tavallisiin sähköperämoottoreihin on kavitaatiolevy, jonka avulla moottorin hallinta on luontevaa ja potkurin työntövoima saadaan välitettyä tehokkaasti veteen.

Akku laitetaan suoraan omaan koteloonsa. Kotelo on sääsuojattu ja akun vaihto onnistuu myös vesillä.

Satulan voi jättää veneeseen ja ottaa moottorin mukaan.

Ohjauskahvan säätö tehdään sen reunoista.

Akkukoteloa sisältä. Akku liitetään keltaisen suojatulpan alla olevaan pistokkeeseen työntämällä.

Avator sopii loistavasti nykyaikaiseen livekalastukseen äänettömän kulkunsa ja nopean reagoinnin ansiosta.

Avatorin voi ladata joko mukana tulevalla 110W laturilla tai lisävarusteena hankittavalla tehokkaammalla 230W laturilla.

Etsimme kaloja noin kolmen solmun vauhdilla Pasin Garmin LiveScopen Perspective-toiminnon avulla, jolla voidaan nopeasti haravoida isompikin alue ja suunnata sitten keila tarkemmin heitettävälle kalalle. Keli oli välillä varsin tuulinen ja olimme tyytyväisiä, että moottorista löytyi potkua tarvittaessa.

Avator sopii tämäntyyppiseen kalastukseen mainiosti, sillä sähkömoottori on lähes äänetön ja reagoi välittömästi ohjausliikkeisiin sekä tehon säätöön. Aivan pienissä vesistöissä tai rasvatyynessä kelissä polttomoottorin ääni karkottaisi todennäköisesti kalat ennen kuin niitä ehtisi saada heittoetäisyydelle ja pienemmän sähkömoottorin teho ei riittäisi koeveneemme kuljettamiseen lastattuna.

Akun kesto

Avatorissa on 48 voltin ja 1 kWH:n litiumioniakku, jonka suunnittelussa on ollut mukana Mastervolt. Akku painaa 7,6 kiloa. Tuulisessa kelissä ja hyvin epäsäännöllisessä käytössä yhdellä akulla ajoi noin viisi tuntia. Testasimme tosin monta kertaa huippunopeutta. Miedossa kelissä ja esimerkiksi hiljaa uistellen akun kesto on varmasti pidempi.

Jos haluaa maksimoida kalastusajan, on vara-akun hankinta mahdollista, mutta akun hinta erikseen ostettuna on yli 1000 euroa.

Lopputodistus

Pasi on koulutukseltaan insinööri ja suhtautuu kaikkeen tekniikkaan ammattimaisesti, joten kun kysyin miltä Avator vaikutti, oli vastaus selkeä: ”Pitkään kalastuspäivään ottaisin varmuudeksi kaksi akkua, mutta muuten moottori lunasti lupaukset ja oli kaikin puolin erinomainen käyttää. Jatkoon.”

Avator on selkeästi askel kohti tulevaisuutta ja edustaa sähköperämoottoreiden kehityksen kärkeä. Se, yleistyvätkö isommat sähköperämoottorit akkutekniikan kehittyessä, jää nähtäväksi, mutta pienempien veneiden sähköinen kulkupuoli on nyt ratkaistu. Se tuntee nimen Mercury Avator.

» SH kahva, lyhyt

» SRC kaukos äätö, lyhyt

» LH kahva, pitkä

» LRC kaukos äätö, pitkä

» XLH kahva, extrapitkä (purjeveneet)

» XLRC kaukos äätö, extrapitkä (uisteluveneet, purjeveneet)

» Paino ilman akkua 19,5 kg, akun paino 7,6 kg.

» Hinta alkaen 3690 euroa akkuineen

» Lisätietoa mercurymarine.com/avator

Mercury Avator 7.5e mallit

Akun varaustilan näkee myös painamalla akkua..

Koko vene on täydellisesti sähköistetty perämoottoria myöten..

Alle 20 kiloa painava Avator mahtuu helposti henkilöauton tavaratilaan.

Uutta & kokeiltua

Aerot ja soutamisen uusi aikakausi

Pääsimme viime numerossa kokeilemaan kalastusopas Kari Lossin kanssa uusia mullistavia Aero-airoja. Ensi kokeilun jälkeen tunnelmat olivat lupaavat. Etenkin taittomalliset Aerot toivat soutamiseen sellaista ergonomiaa, mistä lajissa ei ole päästy nauttimaan aiemmin. Miten tilanne muuttuu, kun ammattioppaan sijaan Aerojen varsiin asettuu kaksi keltanokkaa?

Aerot ovat Päijän Boatsin yhteistyössä Lahden muotoiluinstituutin kanssa kehittämät airot, joissa ovaalin muotoiseen alumiinivarteen on yhdistetty taivutettu lapa ja joko suorat tai taitetut kahvat. Omaan kokemukseeni perustuen voin sanoa, että Aeroilla soutaminen on tehokkaampaa ja mukavampaa kuin perinteisillä puuairoilla.

Aerot ja aloittelijat Lehden toimitus sijaitsee Helsingin merellisessä Lauttasaaressa, jossa on pitkät venekulttuurin perinteet ja esimerkiksi Uiva venenäyttely järjestetään Lauttasaaressa joka elokuussa. Saarella tapaamme myös mestarisoutaja Jari Saarion, joka ylitti juuri Atlantin länsisuuntaan soutaen ja aikoo soutaa itäsuuntaan pohjoisempaa reittiä kesän aikana.

”Lähden Newfoundlandista Kanadasta 24. kesäkuuta ja yritän soutaa sieltä Suomeen. Ja sitä ei takuulla ole kukaan tehnyt ennen”, Jari sanoo. Siksi hän onkin oikea henkilö opastamaan poikiani Alvaria ja Eliasta soutamiseen.

Pojat eivät ole mitään kovia soutumiehiä ja heitä vähän jännittää kevyellä soutuveneellä merelle lähteminen. Jari

Saario kuitenkin kertoo pari tarinaa Atlantilta ja pojat uskaltautuvat vesille. Hän vinkkaa, että kannattaa soutaa kaksistaan, jotta vene on mahdollisimman vakaa.

”Minäkin käyn tällä soutamassa välillä vaimon kanssa Lauttasaaren ympäri”, hän evästää junioreita. Alvar ottaa taitetut ja Elias suorat airot. ”Nää on aika siistit”, he toteavat. Hetken aikaa satama-altaassa venettä pyöriteltyään he lähtevät soutamaan.

Vene liikkuu vauhdilla

Pojat ovat täysin eri kokoisia, 16-vuotias Alvar on 190-senttinen ja 11-vuotias Elias on 150-senttinen. Menee hieman aikaa, että yhteinen rytmi löytyy, sillä pikkuveljen pienemmät kädet eivät ehdi isoveljen vauhtiin.

Mestarisoutaja Jari Saario evästi junioreita soutamisesta.

Mutta kun rytmi löytyy, vene etenee todella liukkaasti ja keulasähkömoottorini saa tehdä täysillä töitä, että pysymme perässä. Välillä pitää pääkone käynnistää, jotta saan veljekset kiinni ennen kuin he eksyvät veneväylälle.

Mitä mieltä pojat olivat uuden mallisista airoista? Alvarin mielestä taitetut olivat todella hyvät ja ergonomiset. ”Näillä ei saa millään aikaan hiertymiä, kun kahvat pyörivät ja lapa uppoaa helposti veteen”, nuori mies tokaisee.

Elias sanoo, että hänen mielestään taitetut olivat hieman ”oudot”, mutta ihan ”ok”. Hän sanoi, että suoran mallin kanssa oli helpompi tulla sinuiksi. ”Niistä sai hyvän otteen, eikä tullut tikkuja ja kiva, että niitä pystyi säätämään myös lasten kokoon”, hän suostuu kuitenkin sanomaan.

Lisäarvoa soutamiseen

Aerot olivat pojille täysin uusi tuttavuus ja soudun sujumisen myötä uskallan väittää, että ne tuovat soutamiseen lisäarvoa ja sitä kuuluisaa ”lite bättre”-tunnelmaa. Ne ovat vähän sama kuin vaihtaisi uuden perämoottorin vanhaan veneeseen, alan termein re-power.

Vanha soutuvene saa uutta hohtoa, kun iskee Aerot hankaimiin ja lähtee vetelemään vaappua kesäiltaan. Jos vähän soutaneet pojat sanovat, että Aeroilla oli kiva soutaa, niin siinä on jotain tehty oikein. Suora malli maksaa 169 ja taitettu 199 euroa.

Lisätietoa: paijanboats.com soutaja.com

Minn Kota Ulterraa on jälleen saatavana

Pienen tauon jälkeen ainutlaatuisia

Ulterra-keulakoneita on taas tänä kesänä jälleenmyyjillä. Sähköinen moottorin nosto/laskutoiminto ja rikiputken korkeuden säätö ovat saatavana vain tässä mallissa. Laajasta mallivalikoimasta löytyy iPilot ja iPilot LINK -malleja sekä useita eri tehoisia vaihtoehtoja. Lisätietoja comstedt.fi

Hankaimissa on portaaton pituussäätö.

Kahvat ovat joko suorat tai taitetut. Taitetut kahvat pyörivät, suorat eivät. Materiaalista saa hyvän otteen märkänäkin.

Teksti ja kuvat ANTTI ZETTERBERG Avustaja JARI SAARIO

Pienen totuttelun jälkeen homma rupesi sujumaan varsin mallikkaasti. Etenkin pienemmälle Eliakselle oli hyvä, että hankaimen paikkaa pystyi säätämään portaattomasti.

Teksti ja kuvat COMSTEDT FINLAND

Suolavesimallin nimi on Riptide Ulterra.

Sähköinen moottorin nosto/ laskutoiminto ja rikiputken korkeuden säätö ovat saatavana vain tässä mallissa.

Jakki Superlinko linkoutuu pitkälle

Jakki Superlinko on ulkomuodoltaan aika hellyttävä, pyöreä runko ja kimalletta heijastava koukku tuovat ensin mieleen koristeen kuin lippauistimen. Mutta totuus on toinen. Jakin runko on muotoiltu parhaan ilmanvastuksen saavuttamiseksi ja lipan lehden reunat on viistetty siten, ettei se lähde pyörimään heiton aikana.

Näin saadaan aikaan luotimainen ilmalento, vaikka lipoilla ei yleisesti ole mikään kovin hyvä heittää. Hyvät heitto-ominaisuudet eivät kuitenkaan riitä kalastavuuteen. Jokainen voi tehdä metallimöykyn ja heittää sen pitkälle, mutta kalojen saamiseen tarvitaan muutakin.

Kovaan kelaukseen paras

Superlinko toimii myös rauhallisessa kelauksessa, mutta mielestäni parhaimmillaan se on nopeassa kelauksessa tai virtavedessä, sillä lipan lehden muotoilu tekee sen, että se lähtee hurjasti väristen kun sille antaa vähän enemmän vauhtia. Siksi tämä lippa onkin hyvä silloin, kun tarvitaan paljon ärsytystä veteen.

Koska lippaa kannattaa kelata lujaa, muodostuu lujalla kelauksella aikamoinen noste, joka tasapainottaa Superlingon uppoavuutta. Onnistuin parhaiten Superlingolla siten, että kalastin noin parin metrin reunaa, jossa lymyili ahvenia. Kaverini nyppi niitä jigillä pohjasta ja upotin lipan lähelle pohjaa ja kelasin vauhdikkaasti, jolloin ahvenet aktivoituivat ja löivät kiinni.

13-grammainen Superlinko on hinnaltaan vain noin kuusi euroa ja värikartassa on 10 eri väriä. Näitä kannattaa varata rasiaan kesää varten, sillä jokainen pidemmälle heitetty heitto voi tuoda enemmän kalaa. Lyijytön ja muoviton rakenne. Lisätietoa tukku.net

toimitti ruokakoon ahventa koekalastuksessa. Kannattaa antaa lipan upota aika syvälle ainakin alkukaudesta, sillä ahvenet hakivat sen heti kun sitä alettiin kelaamaan pohjan läheisyydestä.

Patriot Twisty Jig Spinner 10 ja 16 g

Kotimaisen Patriotin vastaus kasvavaan ahvenen kalastuksen suosioon on Twisty Jig Spinner, joka on erityinen spintail-tyyppinen uistin. Spintaileilla voidaan kalastaa lähes kuten jigillä pohjasta tai pinnan lähellä kelaten.

Idea perustuu painavan rungon oheen kiinnitettyyn lippaan, joka lähtee pyörimään nopeasti myös spintailin pudotessa pohjaa kohti. Ja mikä parasta, Twisty Jig Spinner lentää todella hyvin eikä se vaadi kalastajalta muuta kuin kovaa käyttöä. Hinta noin viisi euroa, saatavilla 10 ja 16 g mallit.

Lisätietoa opm.fi

Teksti ja kuvat JANI NYBERG

Superlinko

Superlingon värikartassa on kaikkiaan 10 eri väriä. Kuvassa kolme ottavinta meidän mielestämme.

Ownerin koukku lisähoukuttimineen on reilun kuuden euron lipalle hyvä kilpailuetu.

Teksti ja kuva ANTTI ZETTERBERG

Patriot Twisty Jig Spinnereitä on saatavilla 10 ja 16 g painoisina.

Merkkiuskollisille

Lowrance & MotorGuide -kelluvat kalastuslasit

Elektroniikkavalmistaja Lowrancen ja keulasähkömoottorivalmistaja MotorGuiden käyttäjiä hemmotellaan omilla brändätyillä aurinkolaseilla. Lasit eivät ole mitään tusinatavaraa, vaan laadukkaasti viimeistellyt, polarisoidut ja istuvat. Kaiken lisäksi ne kelluvat.

Olemme aiemminkin kokeilleet kelluvia kalastuslaseja, mutta ne ovat olleet hinnaltaan yli 120 euroa. Lowrancen ja MotorGuiden lasien hinta on 49 euroa ja ne ovat ominaisuuksiltaan käytännössä lähes kolme kertaa kalliimpien lasien tasolla.

Vaarallinen UV-säteily

Kalastajille lasien käyttö on suotavaa silmien suojaamiseksi myös koukuilta. Koukut kuitenkin harvemmin osuvat silmiin, mutta UV-altistus on koko ajan läsnä vesillä. UV-säteilyn aiheuttamat silmävauriot kerääntyvät eliniän aikana ja silmän linssin solut eivät voi korjata itseään eivätkä koskaan korvaudu luonnollisesti. Siksi lasien käyttö on ehdottoman suositeltavaa.

Polarisoitu linssi mahdollistaa nä kymä n veden alle Valoaallot kulkevat eri suuntiin: pystyvalo auttaa meitä näkemään, mutta vaakasuora valo luo häikäisyä, joka rajoittaa näkyvyyttä. Häikäisyä syntyy, kun valonsäteet pomppaavat vaakasuoralta heijastavalta pinnalta, kuten vedestä tai lumesta.

Polarisoidut linssit mahdollistavat pystysuoran valon läpäisyn, joka tarjoaa selkeän näkymän mitä auringossa heijastelevan vedenpinnan alla on. Toki veden väri vaikuttaa siihen mitä nähdään.

Ominaisuudet kohdillaan Lasien kelluvuus perustuu äärimmäisen kevyeen rakenteeseen ja ne painavat vain 21 grammaa. Koska lasit ovat kevyet ja hyvin istuvat, niitä käyttää mielellään. Kehykset on muotoiltu hieman kaareviksi ja ne peittävät myös sivuheijastuksen. Nenätyyny on käsitelty siten, ettei se ala liukumaan, vaikka hikeä valuisi nenänvartta pitkin.

Laseissa on polarisoidut Tri Acetate Cellulose (TAC) -linssit. Verrattuna vanhempiin polykarbonaattilinsseihin TAC on uusi linssiteknologia, joka on suunniteltu takaamaan erinomainen visuaalinen ja polarisaatioselkeys. Niissä on naarmupinnoite ja ne estävät 100 %:sti haitalliset UV (ultravioletti)-säteet 400 nanometriin asti. TAC-linssit ovat erittäin kevyitä ja iskunkestäviä.

UV-säteet luokitellaan niiden aallonpituuden mukaan A, B tai C-luokkaan. A:n aallonpituus on 315–400 ja vastaavasti C:n 100–280 nanometriä. B:n arvot osuvat näiden väliin.

Kokeilimme tiputtaa laseja veneen lattialle ja kalliolle, linsseihin ei tullut mitään naarmuja. Vasta hiekkaisella kengällä polkeminen aiheutti naarmuja, mutta ei rikkonut linssiä tai kehystä.

Hinnalle paljon vastinetta

Lowrancen ja MotorGuiden lasien hinta on 49 euroa, jolla saa lasien lisäksi kätevän kotelon, jossa on kantolenkki ja mikrokuituliina puhdistusta varten. Rahan voi käyttää huomattavasti huonomminkin. Lisätietoa opm.fi

Lasit asettuvat hyvin paikoilleen kaikkiin kasvomalleihin ja sivulle kaareutuvina ehkäisevät vesillä usein tulevaa sivuhäikäisyä.

Lasien mukana tulee napakka kotelo sekä mikrokuituliina. Kotelossa on kiinnityslenkki.

Veteen tippuminen ei haittaa, sillä lasit kelluvat.

Teksti ja kuvat ANTTI ZETTERBERG

Lowrancen polarisoitujen linssien peiliväri on sininen ja MotorGuiden punainen. Muuten lasit ovat samanlaisia.

Cole & Mason suola- ja pippurimyllyt toimittavat, kun muut menevät tukkoon

Ruokien maustaminen on parasta tehdä myllyllä, joka jauhaa karkeamman rakeen sopivaksi. Sopivan kokoinen rae maustaa ruoan oikein oli kyse sitten suolasta, pippurista, chilistä tai kuivatuista sienistä. Kokeilin käytössä Cole & Masonin klassisia pyökistä tehtyjä suola sekä pippurimyllyjä. Englantilainen Cole & Mason on tehnyt erilasia maustemyllyjä jo vuodesta 1919 lähtien ja heillä on lukuisia patentoituja ratkaisuja esimerkiksi koneistojen suhteen. Cole & Masonin myllyjen eräs parhaimmista ominaisuuksista on keraaminen koneisto, joka kestää varmasti pidempään kuin metallinen. Koneiston toimivuus on olennainen, jotta esimerkiksi haastavista suola & mausteseoksista saadaan juuri sopivaa. Rakeen kokoa voidaan säätää päällä olevasta säätöruuvista. Vertasin myllyjä esimerkiksi ruokakaupoista saatavien valmiiden suola & mausteseoksien myllyihin ja tulos oli tyrmäävä.

Kosteuskoe

Tein kokeen jättämällä suola & tryffeliseoksella varustetut myllyt täytenä viikoksi meren saaressa sijaitsevaan mökkiin, jossa on luontaisesti hieman kosteampaa. Kun kokeilin myllyjä viikon jälkeen, ei markettimylly tuottanut muuta kuin epämääräistä purua. Se oli tukossa.

Cole & Masonin myllyllä jatkettiin siitä mihin viikko aiemmin jäätiin. Mausteseosta syntyi täydellisellä koostumuksella. En yhtään ihmettele miksi näitä pyökkisiä käytetään ammattikeittiöissä, sillä kosteus ei kondensoidu puuhun ja sisältö pysyy aina kuosissaan.

Pyökkisten Cole & Mason -myllyjen hinta on 33,90 euroa, joka on moninkertaisesti markettimyllyihin verrattuna, mutta niin on toimivuuskin eikä sovi unohtaa esteettistä puolta.

Lisätietoa: mastermarkbrands.fi

Teksti ja kuvat ANTTI ZETTERBERG

Nämä pyökkiset ovat klassisen värisiä. Myllyjä on saatavana myös hieman eri mallisina läpinäkyvinä versioina.

Cole&Masonin myllyissä on keraaminen koneisto, joka on kestävyyden salaisuus.

Risotto saa päälleen tryffelisuolaa oikeassa raekoossa.

Stormsure on kaikkien kalastajien ja retkeilijöiden kaveri

Kalastuskolmion valikoimissa oleva Stormsure on brittiläinen yritys, joka on erikoistunut korjausliimoihin ja korjausteippeihin. Jos saappaasi vuotaa, kuoriasuun on tullut reikä, kahluuhousujen neopreenisukka on revennyt tai teltan sauma on ruvennut vuotamaan – Stormsuren valikoimista löydät oikeat korjaustarvikkeet.

Laadukkailla Stormsuren korjaustarvikkeilla oikein toteutettu korjaus on lähes uudenveroinen ja tuotteelle tulee lisää käyttöikää. Korjaussarjojen hinnat ovat tuotteesta riippuen noin viidestä eurosta ylöspäin, joten esimerkiksi kalliin kuoritakin korjaaminen ei maksa maltaita. Saatavilla retkeilyvarusteliikkeistä sekä eri kodintavarataloista.

Lisätietoa stormsure.com & kalastuskolmio.fi

Saappaan ja kengänpaikkaustarvikkeet

Tufftape-korjausteippi kuoritakkeihin, telttoihin ja uimapatjoihin.

Teksti ja kuvat ANTTI ZETTERBERG

Kuoritakin korjaussarja.

Stormsuren valikoimista löytyy paikkausapu lähes kaikkiin tarpeisiin ja tuotteita on saatavilla kymmeniä erilaisia.

Ahvenkalojen kalastukseen

tarkoitetut jigisetit kokeessa osa 1

Koska teen paljon jigitestejä ja koekäyttöraportteja, on hyvä välillä raportoida myös hieman millä välineillä koekalastusjigejä heitetään. Sain maahantuojilta kokeiluun erityyppisiä jigisettejä kuhan ja ahvenen jigikalastukseen.

Olen kalastanut kaikilla seteillä keväällä ja jatkan kesällä eli koekalastustunteja tulee runsaasti. Miltä setit tuntuivat kalojen kanssa? Siitä jatkamme kolmosnumerossa. Olen jaotellut setit kolmeen eri luokkaan, joka helpottaa paitsi koekalastusta, myös kaupassa tehtävää valintaa, kun näkee suoraan mihin erityyppiset setit on tarkoitettu.

RYHMÄ 1: AHVENJIGISETIT

Tähän ryhmään nostin kolme settiä, joissa vavan kärki on pehmeämpi ja kelakin on sopivan oloinen ahvenen jigaukseen, koska viehepainoluokka lähtee jo 3 tai 5 grammasta ylöspäin ja on tällöin herkempi ahventa väsytettäessä ja tärppejä tunnisteltaessa. Kevyet 180 g kelat ja vavoissa max. 25 g painosuositus.

Okuma Ceymar TG-500-kela & Psycho Perch UFR -vapa

Kela on sopivan pienen kokoinen, 500-sarjalainen ja sen välityskin 5,0:1 on passeli ahvenen jigaukseen. Painoa vain 170 g ja 6+1 laakerointi. Hauska vihreä väri lisää kiinnostavuutta, mutta on myös tyylikkään näköinen. Kohtuuhintainen kela, vain 67,90 euroa. Vapana setissä oli 230-senttinen Psycho Perch, joka on omiaan ahvenen jigauksessa, viehepaino on 3–18 g. Vapa on valmistettu Okuman Ultra Flex Reinforcement -teknologialla, jonka ansiosta vavan kärki joustaa tärpeissä sopivasti, mutta kestää hyvin esimerkiksi suoraan ylösnoston, joka ahvenen jigauksessa on tapana. Hinta 88,90 euroa. Lisätietoa tästä setistä rapala.fi

Daiwa Legalis 1000 -kela & Prorex S 5–25 g -vapa 213 cm Daiwa Legalis 1000 on Daiwan keskihintaluokan kela, jolla on painoa 180 g ja hintaa 99,50 euroa. Välitys on suhteellisen ripeä 5,2:1, joka on nopeaan ahvenen kalastukseen mainio. Kelassa on Daiwan erikoismateriaalista, Zaionista, tehty runko ja roottori, jonka ansiosta se on kokoluokassaan kevyt ja rungoltaan jämäkkä.

Setin vapa oli uusi Prorex S 5–25 g viehepainolla. Aihio on toiminnaltaan nopea eli mainio keppi jigaukseen. Kelan kahva on osittain korkkia ja EVA-materiaalia, jolla saadaan tyveen kestävyyttä, sillä EVA ei murru niin helposti kuin korkki, mutta korkki on kädessä mukavampi. Vavan hinta 79,50 euroa.

Lisätietoa tästä setistä daiwa.com/scandinavia

Okuma Ceymar TG-500 ja vapa Okuma Psycho Perch 3-18 g.

Abu Revo X valmis setti

Revo3 X 2000S -kela ja Revo 5–21 g vapa. Kelan paino 204 g, välitys 5,1:1, alumiinirunko ja 6+1 laakerointi. Kelan hinta 149,90 euroa. Lisätietoa nytnappaa.com

RYHMÄ 2: HYBRIDISETIT

Nämä ovat settejä, joilla voidaan kalastaa niin ruokakoon kuhaa kuin ahventakin. Kelat ovat suhteellisen kevyitä, mutta toiminnaltaan aavistuksen napakampia kuin ryhmän 1 kelat. Vavoissa painosuositukset ovat 7–28 g eli hieman kasvua ryhmä 1:een nähden. Näissä seteissä on jo hyvää tartutusvoimaa kuhankin jigaukseen.

Shimano Nexave 1000F & Nexave 203 cm, viehepainosuositus 7–21 g Edullisemman pään setti, jossa kelan hinta 59,90 ja vavan 59,90 euroa. (Nexave esitelty tarkemmin numerossa 3/22). Vapa on nopeatoiminen. Lisätietoa fish.shimano-eu.com

Daiwa Legalis LT 1000 ja vapana Prorex S 5-25 g.

Abu Garcia Revo3 X 2000S -kela ja Revo 5–21 g vapa.

Shimano Nasci 1000 F & Westin W3 Finesse TC -vapa 213 cm, viehepainosuositus on 7–21 g

Nasci 1000 F -kela on tehokela, jossa on alumiininen pääratas ja tuntuma on jämäkkä. Kelan hinta 99,90 euroa. Westinin vapa edustaa uudistettua Finesse TC -sarjaa, jossa erinomaisia vapoja jigikalastukseen. Tämän vavan hinta on 129,90 euroa. Lisätietoa westin-fishing.com.

RYHMÄ 3: SUUREMMAN, YLI 60

CM KUHAN JIGAUKSEEN SOPIVAT SETIT

Raavaamman kuhan kalastukseen saa olla jo järeämpää heittokalustoa, kuten nämä kolme settiä, joissa viehepainot lähtevät 10 grammasta ylöspäin. Kuhalla on luinen suu ja mitä isompi kala, sitä jämäkämmät luut, joten ne pitää saada kunnolla tartutettua. Varsinkin vavan toiminta on silloin todella tärkeää.

Abu Garcia Max STX -valmis setti: vapa 213 cm viehepainoluokka 10–30 g & Max STX -kela

Valmis yleissetti, jossa kelalla on valmiiksi puolattuna Spiderwire Smooth 8 -kuitusiima ja 213 cm yleisjigaukseen sopiva vapa, mutta se toimii ehkä parhaiten kuhan jigauksessa. Setin hintaluokka noin 100 euroa.

Okuma Ceymar CHD 1000A-kela & vapa Okuma Guide Select spin 220 cm, viehepainoluokka 10–30 g

Okuman kelan välitys on 5,2:1 ja paino 196 g. Jarruvoima on 5 kg. Kelassa ylisuuri koneisto, joka takaa enemmän voimaa ja kestävyyttä. Kampi on suorassa kontaktissa koneistoon, jolla saadaan saumaton tuntuma kelaukseen. Laakerit 7+1. Kelan hinta 79,90 euroa. Guide Select Spinning sarjan vavat on kehitetty kevyiden ja keskisuurten vieheiden käyttöä varten. Nyt valittu vapa on toiminnaltaan keskinopea ja aihioltaan jämäkkä. Vavan hinta 109,90 euroa. Lisätiedot Okuman setistä rapala.fi

Daiwa Fuego 1000 LT -kela & Prorex S 213 cm vapa, viehepainoluokka 10–40 g

Daiwan keskihintaluokan Fuego on hinnaltaan satasen haminoissa ja painaa vain 180 g, jarrutehoa löytyy 5 kg ja 0,05 mm kuitusiimaa mahtuu 200 metriä. Fuegossa on Mag Sealed -suojatut laakerit.

Prorex S -vapa on samaa sarjaa kuin ahvensetin vapa, mutta hieman jäykempi. Lisätietoa Daiwan tuotteista daiwa.com/scandinavia

Patriot Ambidex Air -setti: 2000kela & vapa viehepainoluokka 10–30 g

Kelan välitys 5,2:1. Laakereita on huimat 10+1 eli käynti on todella liukasta. Jarruvoima 6 kg. Kelan hinta 49 euroa. 24ton Carbon -hiilikuituvapa, jossa laadukkaat EVA-kahvat. Vavan hinta 79 euroa. Lisätietoa opm.fi

Teksti ja kuvat JUHA HAPPONEN

Patriot Ambidex Air -kela.

Patriot Ambidex Air -vapa.

Shimano Nexave 1000F ja vapana Nexave 7-21 g.

Shimano Nasci 1000 ja vapana Westin W3 Finesse 7-21 g.

Okuma Ceymar CHD1000A ja vapa Okuma Guide Select 10-30 g.

Perusjigaukseen soveltuva Abu Garcia Max STX 20 -kela ja vapana 10-30 g MAX STX 702M.

Daiwa Fuego LT 1000 ja vapana 10-40 g Prorex S.

Delalanden jigit maistuivat testiraadille

Kuusamon Uistin alkoi tuomaan Suomeen tälle kaudelle ranskalalaisia Delalande-jigejä. Delalandet valikoituivat Kuusamon Uistimen valikoimiin siksi, että ne on valmistettu Euroopassa ja Delalande on Kuusamon Uistimen tavoin perheyritys, joka pyrkii mahdollisimman vastuulliseen tuotantoon. Sanahelinä on kaunista, mutta miten jigit toimivat meikäläisissä olosuhteissa?

Toukokuun lopun Espoonlahti ja Saunalahti saavat toimia jigien koekenttänä. Mukaani on lähtenyt espoolainen Jaakko Ahoniemi, joka on kalastanut Espoonlahdella pikkupojasta asti. Meillä on kohdekalana ahven ja kuha.

”Ahven voi olla vaikea nyt kun on niin pirun kylmä, kova pohjoistuuli on aina paha”, Jaakko sanoo. Etsimme viistoluotaimella ahvenia eri paikoista kuten kaislikkojen reunoilta ja matalikoilta, mutta kaloja ei tahdo oikein löytyä.

Jonkin aikaa luodattuamme löydämme kaiulla ahvenia ja heitämme niille pientä 5,5 cm Skeletonia 7 gramman nupilla, mutta kalat ovat kooltaan noin 20-senttisiä, joten niistä ei ole pönökaloiksi. Hyvä kuitenkin, että tarjous kiinnosti raitapaitoja.

”Ehkä on parempi lähteä kuhapaikoille, sillä 10-asteisessa vedessä homma on ahvenen suhteen keväällä vielä vähän tahmeaa”, Jaakko sanoo ja näin toimimme.

Aktiivista kuhaa

Pohjoistuulesta huolimatta uskomme, että kuha voisi olla paikalla, sillä kudun jälkeen nekin alkavat tankkaamaan. Rigaamme valmiiksi pinkin 11 cm Zand Shadin, chartreuse 7 cm Sandran ja 9 cm Shad GT:n vihreällä kyljellä ja mustalla selällä. Nupit ovat 5–7 grammaa.

Nyt alkaa tapahtua. Meillä kummallakin iskevät kuhat samanaikaisesti kiinni, mutta ne ovat noin 40 cm pikkukuhia. Siirrymme hieman syvempään noin parin metrin veteen ja uitamme jigejä hitaasti. Zand Shadin herkkä pyrstö liikkuu pienimmästäkin liikkeestä, joten se on omiaan kuhalle. Sandra on varustettu sirppipyrstöllä.

Pam ja pam. Taas peräkkäisillä heitoilla kuhat kiinni ja tällä kertaa 45 ja 44 cm naaraskuhat (isot vatsaevät). No niin tämähän alkaa toimimaan, tuumimme kumpikin. Rasti ruutuun Zand Shadille. Sandralle myös rasti ruutuun yhden 43 cm kuhan toimittamisesta.

Vaihdamme jälleen jigit, nyt kummallekin 9 cm Shad GT lapiopyrstöt ja 5 gramman päällä, jotta voimme leijuttaa. Näillä jigeillä leijutus onnistuu hyvin, sillä runko värisee hyvin vajotessaan kevyellä päällä. Ja taas kuhat ilmoittautuvat nopeasti, mutta koko on 40 cm luokkaa. Yksi ns. hikimitta 42 cm saadaan pienten ohella.

Päivän aikana käytimme noin 30 kuhaa veneessä, joista 7 oli mitallisia. Zand Shad toimitti parhaiten mittaa ja määrää.

Delalanden jigit on tervetullut lisä runsaaseen jigitarjontaan maassamme. Jatkamme muiden mallien kokeilua kesän ja alkusyksyn aikana, mutta jo tämän koekalastuksen perusteella voi sanoa, että ranskalainen keittiö on voimissaan. Lisätietoa kuusamonuistin.fi / delalande-peche.fr

Kokeessa ollut nelikko. Ylhäällä Zand Shad 11 cm, toisena Shad GT 9 cm, kolmantena Sandra 5 cm ja alimpana Skeleton 5,5 cm.

Sandra 43 cm kuhan käsittelyssä. Veikkaan, että Sandran tehot paranevat kesän myötä vesien lämmetessä.

Shad GT ja leijuttamalla tullut pienempi kuha.

Delalanden Zand Shad oli ylivoimainen mittakuhien saalistaja. Zand on lyhennös kuhaa tarkoittavasta zander-sanasta.

JAKKI

LINKOLIPPA 10 g tai 15 g

Pitkäheittoinen lippauistin kaikille petokaloille. Pienilläkin vetonopeuksilla herkästi pyörivä lippalehti saatavana kymmenessä eri runkovärissä.

JAKKI

HAUKIPERUKE 6 kpl/pkt

JAKKI

KIRJOLOHIVAAPPU 25 mm ja 30 mm

Herkkäuintinen pikkuvaappu sekä kirjolohen että ahvenen ja siian kalastukseen. Saatavana yhteensä kymmenessä ottivärissä. 25 mm paino 2 g ja 30 mm paino 3 g

JAKKI

KUHAVAAPPU 7 cm

Syvälle sukeltava vaappu esim. kuhan ja hauen vetouisteluun huippukoukuilla. Saatavana 10 eri väriä 699

nyt nappaa paras kalasaalis!

JAKKI

ONKILAITE peruskoko

Räikeän pirteän värinen valmis onkilaite pyöreällä perinteisen mallisella koholla, oikein mitoitetuilla painoilla ja huippukoukulla. Siiman pituus n. 10 m.

JAKKI

KILPAONKILAITE Pro M Räikeän pirteän värinen valmis onkilaite kapealla kilpamuotoisella koholla, oikein mitoitetuilla painoilla ja huippukoukulla. Siiman pituus n. 10 m.

OWNER

Erinomainen nylonpäällysteinen vaijeriperuke hauen kalastukseen. Pituus 15 cm, vetolujuus 17 kg 429 31 9 31 9

KUITUSIIMA Kizuna 8-säikeinen kuitusiima. Huippuluokan vetolujuus, ilmassa hyvin erottuva vihertävä väri ja erittäin liukas pinta. Toimii hyvin kaikilla kelatyypeillä.

159 5

MEIHO

VIEHESALKKU

Japanilainen Meiho tunnetaan korkealaatuisista vieherasioistaan ja -salkuistaan. Lujan ja silti kevyen Meiho VS3070 salkun säädettävät lokerot tarjoavat paljon tilaa erikokoisille uistimille ja tarvikkeille. Koko 380 x 270 x 120 mm. 299 5

DEPAUL DESIGN

JÄTTIHAAVI L+

Kumipinnoitetulla havaksella oleva alumiinivartinen jättihaavi taitettavalla kehyksellä. Maximi pituus n. 245 cm, kuljetuspituus 105 cm.

6495

Kestävyys ennen kaikkea Rosteriset Smidge-lounasrasiat

Smidgen rasiat ovat kestävyydeltään markkinoiden parasta laatua. Näitä ei voi edes verrata muovi- tai alumiinirasioihin. Rosteri eli ruostumaton teräs tarjoaa lujuutta ja lämmönkestävyyttä aivan omassa luokassaan.

Ruostumattomalla teräksellä tarkoitetaan seosta, jossa on rautaa ja vähintään 10,5 % kromia ja alle 1,2 % hiiltä. Monet materiaalit sisältävät lisäksi nikkeliä. Ruokakäyttöön tarkoitettujen teräksien laatua ilmaistaan usein numeroilla 18/10 tai 18/8. Nämä tarkoittavat kromin ja nikkelin prosenttiosuuksia seoksessa.

Smidgen 18/10-laatuisessa rosterirasiassa voidaan kuljettaa, valmistaa sekä säilyttää ruokaa. Rosteriin ei tartu tulisimmankaan chilin potku tai voimakkaat juustojen tuoksut.

Silikonitiivisteen ansiosta kansi sulkeutuu vesitiiviisti ja rasiat sietävät - 40 - 240°C asteen lämpötiloja eivätkä muuta muotoaan lämmittäessä. Voit siis lämmittää evään esimerkiksi retkikeittimellä tai grillissä suoraan maastossa nopeasti ja kätevästi.

Saatavilla kaksi eri kokoa: 1 litra ja 300 ml. Ulkomitat 19 x 13 x 5 cm (1 l ) & 13 x 9 x 3 cm (300 ml). Tila jaettavissa vapaasti rasian mukana tulevan väliseinän avulla.

Suositushinnat 64,90 euroa (1 l), 19,95 euroa (300 ml). Kampanjahinnat -50 % suositushinnoista osoitteessa mastermarkbrands.fi

Smidgen lounaseväsrasiat on valmistettu rosterista.

Kannet ovat täysin vesitiiviitä.

Rosteriset rasiat voi lämmittää suoraan retkikeittimellä tai uunissa.

"Rosteri eli ruostumaton teräs tarjoaa lujuutta ja lämmönkestävyyttä aivan omassa luokassaan."

Uutta ajattelua 13 Fishing Inception SLD2 -hyrräkela

13 Fishing Inception SLD2 on mainio downsize-hyrrä moneen käyttöön, haukihommiin ja kuhan täsmäkalastukseen.

Amerikkalainen 13 Fishing tekee tuotteita, joissa asiat on ajateltu uudestaan ja kokonaisuuteen on tuotu pieniä yksityiskohtia, jotka viimeistelevät käyttökokemuksen. Uusi Inception SLD2 -hyrrä on tästä mainio esimerkki.

Kelan ulkomuodossa ei perinteisiin heittohyrriin nähden ole mitään ihmeellistä, mutta tarkempi tarkastelu kertoo, että laakereille ei ole jääty lepäämään. Hienoa, että kehitys kehittyy.

Ominaisuuksia

Siiman puolausta helpottaa puolaan tehty pieni reikä, josta siiman saa pujotettua ja kiristettyä puolalle helposti ilman, että tarvitsee tehdä puolanakselinsolmu. Voit solmia siiman päähän solmun ja ruveta puolaamaan siimaa, sillä solmu pysyy reiän syvennyksessä. Näppärä oivallus.

Kelasta löytyy myös uistimen pitopaikka etureunasta sekä avattava sivulevy, josta on pääsy heittojarrun säätörattaalle.

Tämän kelan ehkä merkittävin lisäarvotekijä on Slide-magneettijarru, jonka avulla säädetään magneettijarrua perinteisen säätöpyörän sijaan peukalon vieressä olevalla liukusäätimellä. Tämä mahdollistaa nopean ja vaivattoman reagoinnin muuttuviin olosuhteisiin.

Jarruvoimaa ja liukkautta

Kelan kokoluokka asettuu 150–200-luokkaan, mutta jarruvoimaa on saatu paketoi-

tua lähes 300-luokkaisen verran eli 10 kg. Inception SLD2:n käyttäjä voikin hieman pienentää isompia haukikeloja ja nauttia niin sanotusta downsizing-fiilistelystä.

Nopea, 8,1:1-välitys, 7+1 laakeria (7 SS BB + 1 Anti-Reverse B) sekä tarkkuustyöstetty alumiininen pääratas pitävät huolta, että kelan käynti on ripeää ja liukasta. Painoa kelalla on 202 grammaa ja 0,32-haukisiimaa mahtuu reilut 120 metriä.

Kokeilimme kelaa yhdessä 13 Fishing

Fate Black -täsmäheittovavan (20–80 g) ja uuden 28 grammaisen Rap-V Pike Bladed -chatterbaitin kanssa ja combo oli todella toimiva. Nopealla hyrrällä chatterbaitiin sai kunnolla vauhtia ja hauet hullaantumaan. Yhteensä noin 15 haukea kävi toteamassa kelan vahvemmaksi.

Saatavana sekä vasen että oikeakätiset mallit. Hinta 189,90 euroa.

Lisätietoa rapala.fi

Nerokas ajatus, ei enää puolanakselisolmuja vaan solmun voi sitoa siiman päähän ja asettaa sen reiän syvennykseen.

Teksti & kuvat ANTTI ZETTERBERG & MIKA MÄKINEN

Kuvassa uistinpidike kelan etureunassa ja Slide-pikasäädin.

Heittojarrun säätö tapahtuu säätökiekosta.

Tällaisia noin neljän kilon hauki oli ilo väsytellä SLD2 & Fate Black -combolla.

Uutta ja kokeiltua

Victorinox Travel

Sentry TSA -yhdistelmälukko pitää pitkäkyntiset loitolla

Näpistykset ja taskuvarkaudet ovat ikävä kyllä nykymaailmassa yleistyvä ilmiö, eivätkä kalastajatkaan pysty tältä välttymään. Siksi laukut ja vapaputket kannattaakin lukita.

Kolmen numeron Victorinox Travel Sentry -hyväksytty yhdistelmälukko on tärkeä lisävaruste lentokoneessa matkustaville. Lukko on suunniteltu erityisesti matkalaukkujen, reppujen ja salkkujen lukitsemiseen, mutta se sopii myös esimerkiksi väliaikaisesti keulasähkömoottorin tai veneen salpojen lukitsemiseen.

Lukossa on kätevää se, että lentokentän turvallisuusviranomaiset voivat tarvittaessa tehdä tarkastuksen rikkomatta laukkua tai lukkoa. Tämän mahdollistaa Travel Sentry -nimisen yhtiön kehittämä lukkostandardi, jonka Transportation Security Administration (TSA) ja muut turvallisuusviranomaiset ovat hyväksyneet ja tunnustaneet ja jonka avulla lukot voidaan avata ja lukita uudelleen erikoistyökalujen ja -koodien avulla.

Lukon numerosarja on helposti muutettavissa sankaa ja numerokiekkoja kääntämällä. Hinta 39 euroa, paketissa 2 lukkoa.

Lisätietoa mastermarkbrands.fi

Uusia värejä Iso-Räsäseen

Kuusamon Uistimen suurlusikka Iso-Räsänen päivittyi tähän kauteen uusilla väreillä. Poimimme kaksi takuulla toimivaa väriä kesäisen hauen kalastukseen etenkin humusvärisillä järvillä. Näissä väreissä ruskea, musta, hopea ja savumainen värimaailma on yhdistetty todella upeasti taittamaan valoa juuri oikein järvivesissä. Kolmas väri on sinihopea ripauksella mustaa ja tämä väri on varmasti kova peli kirkkaalla kelillä merellä.

Kuusamon Uistin Iso-Räsänen 120 mm / 50 g, hinta 15,95 euroa. Lisätietoa kuusamonuistin.fi

Victorinox Travel Sentry on todella näppärä ja kestävä lukko reppuihin ja matkalaukkuihin.

Kestävän lukon paino on vain 80 g.

Uusista väreistä etenkin ruskeasävyiset ovat todennäköisesti etenkin järvihauen mieleen, sinisävyinen taas maittaa merellä.

Kuitujen hieno yhdistelmä

Sufix 91 G-Core x9 Braid -kuitusiima

Sufix 91 G-Core on Sufixin tämän kauden tärkein siimauutuus. Se koostuu Goren Performance Fiber -ytimen ympärille tarkkuuspunotuista UHMPE eli ultrasuurimolekyylipolyeteenikuiduista. Konseptin idea on suojata UHMPE-kuiduilla siiman notkea Gore-kuituinen ydin.

UHMPE-kuituja käytetään paljon esimerkiksi paljon hankauskestävyyttä vaativien köysien valmistuksessa ja siksi ne on valittu suojaamaan myös tätä siimaa. Ydin on valmistettu USA:ssa ja UHMPE-kuidut Japanissa. Kuidut ovat samaa Izanas-laatua kuin aiemmin testaamassamme ja hyväksi havaitussa Ownerin Kizuna-siimassa.

Kokemuksia

Sufixin uusi monikuitusiima oli käyttäjille positiivinen kokemus etenkin solmujen pitävyyden suhteen. Erilaiset solmut pitivät hyvin ja edes sellaiset solmut, jotka tuli sidottua vähän puolihuolimattomasti, eivät luistaneet auki.

Esimerkiksi 0,165 mm ja 0,205 mm siimoille luvataan hyvät vetolujuudet 8,1 kg ja 11,3 kg ja kaikki siimat tulevat runsaissa 150 m rullissa ja osasta on saatavilla isompi 300 m rulla. Eri paksuuksista kokeiluun ehtivät kahden ensin mainitun lisäksi 0,128 ja 0,33 mm versiot.

Myyntipakkaus on tehty kierrätetyistä materiaaleista ja siiman värjäyksessä on käytetty vain vesipohjaisia värejä, joka osaltaan vähentää valmistuksen ympäristörasitusta.

Paketissa mainitaan, että siima on pyöreä eikä se ime itseensä vettä. Alkukauden koekäytön perusteella nämä vaikuttivat pitävän paikkansa.

Esimerkiksi pyöreyden huomaa heitoissa, kun kitkaa ei synny eikä heitoissa synny ääntä. Kesän jälkeen nähdään, muuttuvatko siiman ominaisuudet kovan käytön myötä. Mikäli yhtään tunnemme Izanas-laatuisten kuitujen kestävyyttä, emme usko, että siimalle tarvitsee tehdä muuta kuin käyttää ilolla.

Saatavilla 2 eri väriä ja 12 eri paksuutta alkaen 0,104–0,47 mm. Hinta 31,95 euroa / 150 m rulla. Lisätietoa rapala.fi

Teksti ja kuvat KALASTUS-LEHDEN TESTIRYHMÄ (Antti Zetterberg, Jani Helminen, Aarne Tuukkanen, Mikko Valli)

Pakkaus on valmistettu kierrätysmateriaalista ja siiman värjäys on tehty vesipohjaisilla väreillä.

Siima on notkeaa jo suoraan rullasta otettuna.

13 Fishing Inception SLD2 ja 0,33 mm Sufix 91.

Sufixin uutuudessa on Gore-ydin ja Izanas-kuidutus.

Ownerin legendaarinen

ST-36-koukku kiinnittää kalat ja kalastajat

Owner on japanilainen koukkuvalmistaja, joka työllistää yli 800 henkeä erilaisten koukkujen tuotekehityksen, valmistuksen, markkinoinnin ja myynnin saralla. Yritys valmistaa koukkuja kaikenlaiseen kalastukseen aina pitkäsiimapyynnistä mikroviehekalastukseen.

Meillä Suomessa merkin suosio on ollut vankka, johtuen hyvästä saatavuudesta ja malliston laajuudesta. Uistinkalastajalle koodi ST-36 kertoo paljon. Siitä on muodostunut synonyymi terävyydelle ja pitävyydelle. Mutta miksi?

Käytän itse kaikkien eri valmistajien koukkuja tapauskohtaisesti, Owneria, BKK:ta, VMC:tä ja Mustadia pääosin. Välillä kokeilen vaihtaa eri merkkien koukkuja päittäin suosikkiuistimissa ja välillä unohdan mikä koukku missäkin oli.

Kuitenkin kauden alussa koukkuja vaihdettaessa käsi osuu koukkulaatikossa usein Ownerin tuotteisiin ja nimenomaan ST-36-malleihin, jotka miellyttävät silmääni sopusuhtaisella muotoilullaan ja sopivalla langan paksuudella sekä riittävän pyöreän kidan johdosta. Toki Ownerilta ja muilta merkeiltä löytyy erinomaisia muitakin koukkuja, mutta jokin taika tuossa ST-36:ssa on, varsinkin punaisena.

Tarina ST-36:n käyttöhistoriasta Uskoisin, että ST-36:n suhteen oma luottamukseni perustuu tähän tarinaan. Olin syksyllä 2013 kaverini kanssa heittelemässä meritaimenta Helsingissä ja meillä oli ollut hyvä päivä tapahtumien suhteen, mutta yhtään mitallista ei ollut vielä ylös tullut.

Eräästä paikasta kuitenkin rouhaisi vähän lujemmin ja huomasin, että nyt oli noin 70 cm kala kiinni. Väsyttelin kalaa melko kauan ja juuri kun se olisi pitänyt haavia, se rupesi hurjasti tynnyriuimaan. Tämä on se hetki, jolloin taimen usein irtoaa ja niin kävi nytkin.

Olin todella harmissani tilanteesta ja satuin vilkaisemaan koukkua, joka oli aivan tylsä ja vielä vääntynyt kalan riuhtoessa. Murheissani otin koukun irti ja rupesin hamuamaan jostain varakoukkua. Kaverini oli kuitenkin varustautunut rasialla ST-36-koukkuja ja antoi minulle yhden.

Pujotin koukun paikoilleen ja jatkoimme kalastusta, tosin motivaatio kadonneena. Noin vartin kuluttua havaitsen tärpin ja pysäytän uistimen. Hieno noin 60 cm kala loikkii monia hyppyjä ja tuntuu pysyvän. Viimein usean riipivän hetken jälkeen kala makaa haavissa ja koukku edelleen tiukasti suussa.

Tämä hetki jäi mieleeni niin pysyvästi, että ehkä siksi ST-36:lla on ollut tärkeä rooli omassa kalastushistoriassani. Tuo 60 cm taimen pelasti päivän ja Owner ST-36 piti sen kiinni.

» Koko 8, 8 kpl

» Koko 6, 8 kpl

» Koko 4, 7 kpl

» Koko 2, 6 kpl

» Hinta 7,99 euroa/pkt.

Punainen koukku tuo ulkonäköön uutta ilmettä, näissä koukuissa ei ole UV-ominaisuutta kuten BKK-koukuissa.

Owner ST-36 on muodoiltaan todella sopusuhtainen ja punaisena erityisen houkutteleva. Punainen väri on toteutettu anodisoimalla.

Kuinka monta ST-36-pakkausta näet kuvassa.

Pakkausten koukkumäärä vaihtelee seuraavasti:

Kidasta päivää. Rap-V Pike Bladed Jigin 28-grammainen malli oli toukokuussa kudulta tulleiden haukien mieleen erittäin syvällisesti. Tämä 88 cm oli suurin yksilö.

Kalastavuus

Rap-V Pike Bladed Jigin koukkuun on mahdollista asentaa lisäjigi tuomaan enemmän volyymiä, mutta jos saat hauen ensimmäisellä heitolla, niin lisäjigejä ei kaivattu. Hieman sameassa vedessä firetiger-henkinen väri oli selkeä ykkönen, jolla kotiutettiin 9 haukea ja muilla väreillä yhteensä 6.

Jos ottaa huomioon, että kalat tulivat viidestä eri paikasta muutaman tunnin sisään, niin suoritus on hyvä. Kun vedet hieman lämpenevät pääsemme kokeilemaan ahventen yhteistyökykyä.

Saatavilla 7 eri väriä. Painot 17, 21 ja 28 g. Pituus kaikissa 10 cm. Hinta 14,90 euroa. Lisätietoa rapala.fi

Teksti ja kuvat MIKA MÄKINEN & ANTTI ZETTERBERG

Haukikoko 28 g houkutteli kaiken kokoisia haukia yhteensä 15 kpl.

Rapala Rap-V Pike

Rapala on esitellyt viime aikoina tiuhaan uusia malleja perinteisten rinnalle. Tälle kaudelle esiteltiin Rap-V Pike Bladed Jig -chatterbait, jossa on runkoon kiinni sulatettu silikonihame, metallirunko sekä värisevä etulippa erilaisilla kuoseilla.

Rap-V Pike Bladed Jig on saatavilla kolmessa eri painoluokassa kohdekaloinaan pääosin hauki ja miksei ahvenkin, vaikka nimessä on sana pike. Meillä koekäyttö osui toukokuiselle merelle, jolloin vedet olivat vielä viileitä ja haukien kutu lopuillaan.

Helppokäyttö inen

Chatterbaitit ovat todella helppokäyttöisiä ja niin myös Rap-V Pike Bladed Jig. Heität ja kelaat, niin hyvä tulee. Voit toki tehdä pieniä stoppejakin ja vajottaa sitä, mutta runko on muotoiltu siten, että se toimii parhaiten kelaamalla, jolloin edessä oleva lippa värisee kuin haavanlehti.

Hyvästä muotoilusta johtuen Rap-V Pike Bladed Jig lentää erittäin hyvin myös vastatuuleen. On kuitenkin hyvä pyrkiä pitämään heitto vastatuuleen matalana, jotta lippa ja silikonihame eivät saa aikaan nostetta ja ilmanvastusta.

Kuvassa Rap-V Pike Bladed Jigejä eri kokoluokissa. Ylin ja alin 28, keskellä 21 ja 17 g. Koukkukoko kaikissa 60.

Tarvittaessa Rap-V Pike Bladed Jigiin voi lisätä jigipyrstön lisäelävyyttä tuomaan. Me emme tarvinneet sitä, sillä hauet iskivät muutenkin.

Tässä meinasi käydä hassusti kun uistin kiinnitettiin uiton kokeilua varten vain lukkoon ja hauki nasahti veneen vierestä. Onneksi ei ottanut syvälle.

Bladed Jig herättää kalat iskemään

Okuman osuvat combot

Guide Select -vavat ja Ceymar HD -avokelat

Okuman Guide Select -sarjan vavoista on saatavilla kaksi- ja neljäosaisia vapoja eri mittaisina ja eri käyttötarkoituksiin. Näistä meillä oli kokeessa kaksi: 251 cm 7–21 g Guide Select Finesse sekä 197 cm 10–30 g Guide Select Spin.

Guide Select -vavoista keskinopeita ja nopeita aihioita. Nopeasta aihiosta oli etua tuulisena päivänä heittäessä ja siitä huolimatta vavoissa oli tunnokkuutta varsinkin kuitusiiman kanssa. Sea Guide -vaparenkaita on laitettu tiheästi, joten vapa välittää terveiset siiman päästä ripeästi.

Kädessä tuntee heti, kun tärppi tulee Vapojen paino on kuitenkin alhainen, joten kättä ei ala väsyttää kalapäivän aikana, kun vapaa käyttivät aikuisen lisäksi myös junnukalastajat.

Molemmilla testissä olleilla malleilla on mukava kalastaa. Kevyempi 7–21 g viehesuosituksella varustettu vapa, Finesse, oli erityisen mukava kokemus, sillä pienelläkin vieheellä sai vastatuuleen sopivia heittoja. Tällä lentävät

myös meritaimenvieheet. Vastaavasti 10–30 g painoisille uistimille suunniteltu vapa yllätti keveydellään, vaikka vääntövoimaa löytyi.

Muutkin ominaisuudet osoittautuivat hyviksi. Vieheelle on hyvä paikka kahvan juuressa. Kahva on muotoiltu ja tuntui lämpimältä myös kevään viileinä päivinä.

Okuma Ceymar HD CHD-1000HA & 2500HA -avokelat

Jarrun miellyttävä ääni oli ensimmäinen huomio tästä kelasta. Meillä oli kokeessa kaksi kokoa, 1000 HA sekä 2500 HA. Molemmat koot olivat kevyitä ja sopivat hyvin pakettiin kevyiden Select-vapojen kanssa.

Järeämmässä 2500HA-mallissa oli kuitenkin selvästi enemmän siimatilavuutta ja myös kelasi siimaa sisään tarvittaessa hyvinkin nopeasti. Kelassa onkin mietitty erityisesti välityksiä, ja mallissa oleva kirjainsarja HA viittaa nopeaan ”high speed” -puolaan.

Keloissa on kahdeksan kuulalaakeria

Keloista on saatavilla sekä 5,2 ja 6,0-välityksellä olevat mallit. Kelakiinnike on Fuji VSS.

Okuman Ceymar-keloista ja erilaisista Guide Select -vavoista voi rakentaa maukkaan yhdistelmän.

ja ne ovat pehmeitä kelata. Kelatessa saa hyvän otteen ja muutenkin kaikki tuntuu jämäkältä, eikä ihme sillä keloissa on alumiininen koneiston kylkeen ruuvattava kampi, joka on suorassa kontaktissa koneistoon.

Okuman Guide Select -vapoihin paritettuna koko paketti pysyi hyvin kevyenä ja sukunäköisenä. Erityishuomiona näissä keloissa tuli erinomainen kuvallinen ohje siiman puolaamiseen ja muuhun kelan ylläpitämiseen ja huoltoon. Vajaan 200 euron sijoituksella saa yhdistelmän, joka sopii täydellisesti haluttuun kalastustyyliin.

Keloja on saatavilla koosta 1000 alkaen aina kokoon 5000. Välitys 5,2:1 tai 6,0:1. Kelojen hinnat alkaen 79,90 euroa (1000), paino 196 g (1000). Vapojen hinnat alkaen 99,90 euroa (useita eri malleja, myös hyrrämallit).

Lisätietoa rapala.fi/okuma

Norolan Disco Dancer on lippojen ilopilkku

Jännittävän näköinen Norolan käsintehty Disco Dancer muistuttaa koristetta erilaisine kiiltoineen ja hileineen.

Lipan lehdessä on glow-mallissa vielä UV-maalaus, joten se hohtaa pimeässä tai tummassa järvivedessä. UV-maalauksen voi ”ladata” auringossa tai erityisellä UV-lampulla.

Disco Danceria on saatavilla myös kultaisella ja hopeisella lehdellä, jotka sopivat kirkkaaseen keliin.

Kaikista löytyy UV-reaktiivinen mätikoukku, joten sekin näkyy pitkälle ja toimii erinomaisena iskupisteenä heiluessaan lipan lehden aiheuttamassa turbulenssissa

Lipan rungossa on nivellys, jolla uintiin tulee lantion keikuttamisen mallia. Uintiliike on todella persoonallinen. Lippa painaa 12 grammaa ja on varsin pintakulkuinen, joten sillä voi kalastaa matalissakin paikoissa. Disco Dancerin hinta on 10,90 euroa. Lisätietoa norolan.com

Teksti ja kuvat KALLE RIIHELÄ

Teksti ja kuvat JANI HELMINEN

Vapa-aihioiden nimet kertovat mihin ne on suunniteltu. Malleja, pituuksia ja viehepainosuosituksia on tarjolla lukuisia.

Vapojen camohenkiset kahvat ovat näyttävät.

Okuma Ceymar HD koossa 1000 on passeli kevyeen jigikalastukseen.

Kaikissa Ceymar-keloissa on alumiininen koneiston kylkeen ruuvattava kampi, joka on suoraan yhdistetty koneistoon.

Järven rannalta heitetty Disco Dancer antoi ihan kelpo ahvenen.

Disco Dancerin runko on hileinen ja läpinäkyvä.

Disco Dancerin joissakin lipoissa on uv-maalaus ja jotkut ovat puhdasta metallia.

Uutta ja kokeiltua

Rapalaa pinnan alle ja päälle

Shad Rap Elite, Skitter Pop Elite & Precision Xtreme Pencil

Rapalalta esiteltiin kesän kalastukseen kova kolmikko, jossa Shad Rap on pinnan alta kalastamiseen ja Skitter Pop Elite sekä Precision Xtreme Pencil ovat niin sanottuja poppereita eli pintauistimia.

Shad Rap Elite

Klassisesta Shad Rapista parannettu ja väreiltään päivitetty Shad Rap Elite yhdistää balsan, monipuoliset uintiominaisuudet ja heitettävyyden. Siinä on koko rungon mittainen runkolanka, joka tuo lisää kestävyyttä.

Crankbait-tyylinen Shad Rap Elite soveltuu niin heittokalastukseen kuin uisteluunkin, mutta parhaimmillaan se on penkoissa, jonne uistin tulee saada nopeasti kelaamalla kaloja houkuttelemaan. Soveltuu erityisen hyvin ahvenen kalastukseen. Huimat 29 eri väriä, 2 kokoa 5,5 ja 7,5 cm. Hinta 15,50 euroa.

Skitter Pop Elite

Klassinen popperi, joka pitää “plop-plop” ääntä kun sitä uitetaan pintakalvossa. Mahtava peli tyyneen kesäiltaan esimerkiksi ahvenille, toutaimille tai hauille. Tärppeihin tulee näyttävyyttä, kun kala hyökkää alhaalta päin.

Pitkäheittoinen Skitter Pop Elite roiskauttaa komeasti vettä laajan otsapinta-alansa avulla ja houkuttelee petokaloja katsomaan mitä pinnassa tapahtuu. Saatavilla 15 eri värissä, jotka soveltuvat meikäläisiin oloihin, mutta myös salttikalastukseen. Koot 5, 7 ja 9 cm. Hinta 13,95 euroa (5 cm).

Precision Xtreme Pencil Pintakulkuisen ”kynän” rungossa on sisäänrakennettu painojärjestelmä, jonka ansiosta se lentää pitkälle ja rosteripainot luovat samalla houkuttelevan äänimaailman, kun ne liikkuvat uistimen sisällä. Precision Xtreme Pencil tuottaa uitettaessa korkea- ja matalataajuuksisia ääniä.

Upeat printatut suomukuvioinnit ja uudet 3D-hologrammisilmät. Saatavilla 3 eri kokoa 8,7; 10,7 ja 12,7 cm sekä 12 värivaihtoehtoa. Hinta 16,95 euroa (8,7 cm).

Lisätietoa kaikista uutuuksista rapala.fi

Teksi ja kuvat KALASTUS-LEHDEN TESTIRYHMÄ

Skitter Pop Elite.

Shad Rap Eliteä löytyy kahta eri kokoa. 5,5 ja 7,5 cm.

Rapala Shad Rap Elite on crankbaitien parhaimmistoa.

Valkoinen Precision Xtreme Pencil toimii sellaisenaan tai siihen voi maalata omat kuosit.

Uusi keksintö pienveneiden turvallisuuden parantamiseen Autorobot Finlandilta

Veneen Turvasetin on kehittänyt kuopiolainen Olavi Venäläinen, jonka keksintöjä ovat myös patentoidut Autorobot-laitteet kolaroitujen autojen oikaisuun sekä VeneRoller-venetelakka.

Soutu- ja perämoottoriveneiden turvasetin kehitys sai alkunsa lehtiartikkelista, joka kertoi kalastajien ja myös muiden pienveneiden käyttäjien hukkumistapauksista. Hukkumistapauksien syitä oli veneen kaatuminen myrskyävässä säässä tai veneestä putoaminen esim. verkkoa nostettaessa kovassa tuulessa.

Turvasetillä saavutetaan nä mä asiat: Veneen sivuilla olevat venepoijut estävät veneen kaatumisen sivuaallokossa.

Poijujen kääntökaari käännettynä veneen kaiteeksi estää käyttäjää putoamasta veneestä esim. kalastustilanteessa.

Kun käyttökaaresta käännetään poijut ala-asentoon, saadaan niiden avulla vene vedettyä rantaan. Kevyet veneet ilman vinssiä, isommat veneet käyttämällä käsivinssiä, joka on asennettu suoraan maaperään. Laiteratkaisu ei tarvitse erillistä venerullakkoa, jota pitää siirtää useamman kerran vuodessa vedenpinnan laskemisen vuoksi.

Veneen turvasetille on haettu patentti. Hinta 1400 euroa.

Teksti ja kuvat AUTOROBOT FINLAND BEAVER BR |

24 %. Hintaan lisätään paikkakuntakohtaiset toimituskulut. Pidätämme oikeuden hinnanmuutoksiin.

Kampanja on voimassa

asti tai niin kauan kuin tavaraa riittää. Kampanjaetu koskee vain uusia venepaketin ostajia. Veneen mukana tulevat vakiovarusteet saattavat poiketa kuvien varustuksista.

venepaketin ostajalle

Turvasetti ajoasennossa.

Turvasetissä pienvene saadaan vakaaksi poijujen avulla.

Patriot XXX -vapasarja yhdistää kohtuuhinnan ja erinomaisen laadun

Kotimainen Patriot pistää parastaan 30 v juhlamalliston merkeissä. (Lue artikkeli Patriot 30 v nro 1/22). Patriotin periaatteena on yhdistää kohtuuhinta erinomaiseen laatuun ja XXX-mallisto on tästä paras esimerkki.

Patriot XXX -vavoista löytyy pätevä vaihtoehto niin ahvenen, kuhan, hauen kuin meritaimenenkin heittokalastukseen sekä myös vetouisteluun eikä kukkaroa tarvitse venyttää äärimmilleen. Juuri tämä tekee Patriotista mielenkiintoisen vaihtoehdon myös perinteisesti hieman kalliimpien vapojen hallitsemalla pelikentällä.

Aihiot ja komponentit

Kaikissa vavoissa on japanilaiset, ensiluokkaiset Toray 30ton hiilikuituaihiot tai 24ton hiilikuituaihiot, jotka antavat vavoille sopivaa ryhdikkyyttä loistavia väsytysominaisuuksia unohtamatta.

Fujin komponentit ovat tunnetusti alan parhaita ja Patriot on valinnut ne myös XXX-sarjaan.

Vapojen Fuji Alconite -vaparenkaat ovat erittäin kevyet, kestävät ja liukkaat, joilla saadaan maksimaalisen pitkät ja kitkattomat heitot.

Kelakiinnikkeiksi on valittu Fujin TVS- (avokela) sekä Fujin PTSMPK (hyrräkela) -kiinnikkeet, jotka sopivat täydellisesti käteen. Huomioitavaa on, että aukot kelakiinnikkeen alla ja sivuilla mahdollistavat pienimpienkin tärppien huomaamisen aihion kautta käsiin.

Kahvat ovat EVA-materiaalia eli vaahdotettua eteenivinyyliasetaattia, joka on pitävä, hygieeninen ja luonnonvoimille immuuni materiaali.

Vapojen hinnat vaihtelevat hieman mallista riippuen. Vetouisteluvavan hinta on 79 euroa ja muiden 159 euroa.

Santtu Poutasen XXX Seatrout -kokemuksia Aktiivinen meritaimenen kalastaja Santtu Poutanen on tunnettu siitä, että hänen varusteensa ovat aina tip top. Tälle kaudelle hän yhdisti Daiwan Certate-kelaan Patriotin XXX Seatrout -vavan, jossa viehepainosuositus on 10–28 g.

”Etsiskelin Sportex-vapani kaveriksi hieman napakampaa vaihtoehtoa ja kaupassa eri vapoja aikani kokeiltuani valitsin tämän 159 euron hintaisen Seatroutin. Olen ollut kyllä tyytyväinen, vapa on tunnokas, tartuttaa kalat hyvin ja on 259-senttisenä hyvä venevavaksi.”, hän kertoo.

Patriot XXX Trolling.

Patriot XXX Big Pike XXXPB ISO.

Patriot XXX Seatrout.

Patriot XXX Zander.

Kaikissa vavoissa on Fujin komponentit (kelakiinnike ja vaparenkaat), kuva ahvenmallista.

Santtu Poutasen Seatrout-malli, jossa Daiwa Certate ja uistimena Pekka Niittylän Mörri.

Laatumies Santtu Poutasen toinen meritaimenvapa on Patriot XXX Seatrout.

1495 kpl

MARTTIINI BASIC FILETTI 15. Hyviin käteen istuva kumikahva ja huippuunsa hiottu notkea ruostumaton terä takaavat siistit fileet.

KALAVESILLE! Ilon kautta

MARTIINI MARTEF FILETTI 15

3495 kpl

Martef-pinnoitetun filetin ahnaasti leikkaava terä on liukas ja liki kitkaton.

2995 kpl

MARTTIINI CONDOR FILETTI 15. Condorsarjan patentoitu rakenne tunnusmerkkeinään karhennettu kumikahva ja sormisuojahela takaa pitävän otteen veitsestä vaikeissakin olosuhteissa.

1490 pkt

RAPALA COUNTDOWN VIEHESARJA on sarja legendaarisia Rapalan CountDown vieheitä. Uppoavan balsarungon avulla kalastat CountDownilla eri vesikerroksia helposti.

14 pkt

RAPALA RIPPIN’ RAP VIEHESARJA Kolmen setti tehokkaita kolikkomaisen muodon omaavia Rippin’ Rap vieheitä.

1490 pkt

RAPALA TEAM ESKO VIEHESARJA sisältää kolme voimakkaalla liikkeellä uivaa Team Esko viehettä.

1490 pkt

RAPALA SHAD DANCER VIEHESARJA on kolmen toimivan väriyhdistelmän lajitelma balsapuisia Shad Dancer vaappuja.

2495 kpl

MARTTIINI SUPERFLEX

FILETTI 15. Superjoustava terä tekee kalan fileoimisesta entistäkin jouhevampaa.

799 kpl

SUFIX SFX 8X KUITUSIIMA on valmistettu 100% Japanilaisesta UHMPE- kuidusta ja siinä on 8-säkeinen punos.

2900 kpl

OKUMA PLATINUM VETOSIIMAT.

Okuma Platinum 0.40mm / 12,5kg / 6775m

Okuma Platinum 0.45mm / 16,2kg / 5370m

Okuma Platinum 0.50mm / 19,6kg / 4315m

alk.

990 kpl

DYNAMITE BAITS RAPUSYÖTIT. Heti käyttövalmiit rapusyötit suoraan purkista mertaan. Saatavilla 24 h versio ja 7 vrk versio.

JUHA HAPPOSEN KALASTUSNIKSIT

Loppuraportti

Katsaus markkinoiden mittarikeloihin

Kokeilimme mittarikeloja maalis-toukokuun aikana Kymijoella, joka on Etelä-Suomen saalisvarmimpia kohteita lohikaloille. Ensimmäinen osa käsitteli kelojen ensitunnelmia, nyt mennään pintaa syvemmälle käytäntöön.

Jaoimme kelat kahteen pääryhmään, metrinäyttöiset ja jalkanäyttöiset. Kiinnitimme huomiota seuraaviin asioihin kalastustilanteissa: toimintaan, yleinen käyttömukavuus, välitys, perushuollettavuus ja kestävyys. Vavoissa huomio kiinnittyi toimintaan, väsytysvoimaan ja kestävyyteen.

Metrinäyttö iset kelat

Okuma Magda 20DXT ja vapana

Okuma Salar 8´6” pääsi tositoimiin jo ensimmäisellä koekalastusreissullamme. Pääsimme väsyttelemään 9,5 kg lohen, joka oli tosin talvikko ja vapautettiin. Tähän settiin löi myös nätti 78 cm meritaimen, jonka vapautimme niin ikään.

Väsytystilanteissa kela toimi hienosti. Kannattaa huomioida,

Okuman setillä väsytetty talvikkolohi, 100 cm, 9,5 kg..jpg.jpg

Mittarikeloja kokeiltiin tositoimissa Kymijoella maalis-toukokuussa.

että jarru on herkkä eli säätö kiristyy nopeasti. Vapa hoiti kalat ylös mallikkaasti myötäillen kalojen syöksyjä.

Patriot Reactor oli hyvän tuntuinen perustyökalu. Varsinkin mittarin toiminta toimi siiman laskuissa moitteetta ja pari väsytyskokemustakin kirjautui.

Jalkanäyttö iset kelat

Penn Squall oli hidasvälitteinen työkalu, joka pääsikin Ugly Stick Tiger 8´6” -vavan kanssa väsyttämään kauniin hyväkuntoisen talvikkolohen ja yhden kirjolohen. Kela ja vapasetti onkin hyvää varmaa perustasoa, jonka kanssa ei varmasti pety.

Penn Fathom 2 oli hiukan nopeavälitteisempi, joka toimi erittäin hyvin komean meritaimenen väsytyksessä. Harmiksemme tämä kala kuitenkin pääsi karkuun. Vapana Ugly Stick 8´, jonka toiminta väsytystilanteessa oli luontevaa.

Daiwa Saltist LWLC 30H oli ryhmän kärkikastia seuraavilla huomioilla. Daiwa hoiti moitteetta jarrun toimiessa erinomaisesti kookkaan meritaimenen kanssa. Samoin lyhyen aikaa ollut kiinni lohi tuntui Daiwan setissä erittäin hyvältä.

Keskeisiä huomiota kelasta oli kellontarkka koneisto, ei klappia, siimoja ei mennyt mihinkään väliin kelassa, jarrun toiminta erinomaista sekä pehmeää. Saltist-vapa toimi moitteettomasti väsytyksessä.

Rhino Wizard -kela ja Power Wizard -vapa saivat kevään aikana kokea useamman kalakontaktin. Kelan suurin vahvuus oli selkeä ja varmatoiminen vipujarru, joka toimi

ala-asennossa myös siiman vapauttajana. Vahva suositus, jos haluaa vipujarrulla olevan mittarikelasetin, ja voima varmasti riittää isommankin kalan väsytykseen.

Loppuyhteenveto

Kaikki koekalastukseemme tulleet kela- ja vapasetit olivat maahantuojien osalta valittu lähinnä uutuuksista. Pääsimme jokaisella setillä kokeilemaan miten jarrut keloissa toimivat sekä eri vapojen väsytysominaisuuksia.

Kaikkiaan saldona meritaimenet 4,85 kg kirkas ja tummunut 2,5 kg sekä lohet 9,5 kg ja noin 5 kg talvikko ja kirjolohi. Jalkanäytöissä täytyy aina lukema kertoa kolmella, jotta saa meille tutut yksiköt mieleen. Tähän tottuu, mutta metrinäyttöisiä keloja soisin markkinoille tulevan enemmänkin.

Kiitokset maahantuojille, asiantuntija Juhani Jämsénille, Kotkan kaupungille, Kymen kalastuspisteelle veneiden lainasta samoin Niko Rokalle veneiden lainasta.

Testijakson hienoin kala oli 73 cm & 4,85 kg meritaimen.

Muistisääntö mittarikelojen valintaan

» jarru pehmeä ja laajaskaalainen, säätö ei töksähtävä

» helppo ja yksinkertainen kalastustilanteissa

» mittarilaskurin varma ja moitteeton toiminta

» kestävyys, usein hinta korreloi kelan laatua

Rhino Wizard ja Patriot Reactor.

Rhino, Okuma, Daiwa ja Penn-setit valmiina hommiin.

Penn Fathom II ja Daiwa Saltist.

Jakelupisteet 2023

KALASTUS/VENELIIKKEET

ESPOO

Ruoto

HAMINA

J&J Rajala

HELSINKI

Adita

Wobbleri

Flipper Market

Meri-Info

Maritim

Schrö der

Waltic

HÄIJÄÄ

H ä ijää n Urheilutarvike

IISALMI

Puustjä rven Viehe

Ruoto

JOENSUU

Jokikone Oy

JYVÄSKYLÄ

Jyvä s-Marine

KAARINA

Ruoto

KAUSTINEN

Erä kellari

KIIMINKI

Erä kontio Oy

KIURUVESI

Rapakkojoen Kauppa Ky

KONTIOMÄKI

Kainuun Tä hti Oy

KORPPOO

Buffalo

KOTKA

Maretarium

Kymi Fishing

KUHMO

Hotel Kainuu

KUOPIO

SAM Fishing

Konesolmu

Maken Pyydys

Yamaha Center Kuopio

Ruoto

KUUSAMO

Kuusamon Uistin

KUUSISTO

Venetalo Viherkoski Oy

LAHTI

Erä -Lindroos

LAMMI

Sport Lammi Tuulonen

LAPPEENRANTA

Urheilu-Koskimies Oy

LEMPÄÄLÄ

Kalastus Suomi

LOPPI

Erä loppi Oy

MERIKARVIA

Eumer Finland Oy

NIVALA

Savenmaa

OULU

Ruoto

Tiura Uistin

PORVOO/BORGÅ

Porvoon Mikrokulma

RAISIO

Raision Meri & Mets ä

RAUMA

Sissos Myymä l ä

RIIHIMÄKI

Korkiakosken Uistin

SIPOO

W&W Marine Oy

SODANKYLÄ Simonen

SOMERO

Someron Kalastustarvike

Someron Urheilu ja Vapaa-Aika

SYSMÄ

Urheilu-Valonen Ky

TAMPERE Nippon Verkko

Tampereen Kalastusvä line Oy (Kalastus Suomi)

Yamaha Center

Ruoto

TURKU

Turunmaan ase ja kone

URJALA

Valajä rven kartano

VAASA

Kurren Erä ja Kalastus

VANTAA

Yamaha Center

Ruoto (Tuusula)

Onkitukku

VARKAUS

Akkusolmu

Minnan Vapa Ja Viehe

VÄÄKSY

SK Center

Vää ksyn Konepiste Oy

KALASTUSMATKAILUYRITYKSET

KIRKKONUMMI

Apajamatkat

Blue & White Safari

KOTKA

Kymi Fishing

Kuusaa

Varjolan Tilan Matkailu Oy

Rö nnä s

Fishing Lords

Ä ä nekoivisto Kapeenkoski Oy

KALASTUSOSASTOT

TOKMANNI (kautta maan)

Motonet (kautta maan)

XXL (kautta maan)

Puuilo (kautta maan)

YLIVOIMAISTA LAATUA - VASTUULLISESTI

FIBROX-KALAVEITSET

YLIVOIMAISTA

Palkittu Victorinoxin kalankäsittelyveisti yhdistää huipputerävyyden ja teroitettavuuden ylivoimaisella tavalla. Ammattilaisten ja harrastajien suosimassa fileointiveitsessä on kuituvahvistetusta nailonista valmistettu Fibrox- kahva, jossa märkä tai öljyinenkin ote pitää. Joustava terä mahdollistaa vaivattoman ja tarkan kalankäsittelyn eri kokoisille kaloille

FROM THE MAKERS OF THE ORIGINAL SWISS ARMY KNIFE™ ESTABLISHED 1884

Lisätietoa: mastermarkbrands.fi/tuotemerkit/victorinox-keittioveitset

Palkittu Victorinoxin teroitettavuuden

suosimassa fileointiveitsessä

Fibrox- kahva, jossa dollistaa vaivattoman

FROM THE MAKERS ESTABLISHED 1884

Lisätietoa: mastermarkbrands.fi/tuotemerkit/victorinox-keittioveitset

58 VAPAMALLIA

PREMIUM EVA KAHVA

FUJI VSS & TCSM KELAKIINNIKE

SEAGUIDE SS ZIRKONIA VAPARENKAAT

Guide Select -sarja kattaa laajan valikoiman vapoja eri kalastustekniikoille ammattitason suorituskyvyllä ja komponenteilla varustettuna. Japanilaiset hiilikuituaihiot, Okuma UFR® -vavan kärjet ja Sea Guide® -siimanohjaimet. Guide Select -sarja on tarkoitettu kalastajille, jotka haluavat käyttää erityisesti heidän kalastustyyliinsä valittuja varusteita.

Nyt saatavilla rapala.fi/okuma