Vuosi kalastusta mökkijärvellä, osa 3 – Jani Helminen

SYKSY

Kuuman kesän tyynessä illassa blade-vieheet olivat raadin mieleen. Takakoukku on vaihdettu yksihaaraiseen ja etukoukku poistettu.

VUOSI MÖKILLÄ, OSA 3

Koronavuosi mahdollisti etätyöt mökiltä. On ollut hienoa tarkkailla luonnon kehitystä vuoden mittaan ja seurata muutoksia myös järven kalojen elämässä. Rokotteiden myötä pandemia on nyt rauhoittumaan päin, mutta etätyöt, ainakin osittaiset, tulivat jäädäkseen.

Kesäkuun hyttysmäärät rikkoivat taatusti ennätyksiä. Vaikka venettä peittänyt hyttyspilvi saattoikin toisinaan laannuttaa kalastusintoa, aktivoi kasvava hyönteisten määrä kaloja syöntituulelle. Alkukesä oli etenkin ahvenen saannin kannalta hyvää aikaa, ja siiman päässä kävin välillä vauraampiakin yksilöitä.

Kaikuluotaimen avulla kalat löytyivät milloin mistäkin - välillä aivan keskeltä järveä syvimmästä kohdasta ja toisinaan rantamatalasta. Kesäkuussa avainsanana olikin oikean paikan löytäminen. Vieheen värillä tai uinnilla ei tuntunut olevan vaikutusta, mutta viehevalinnat piti tehdä sen mukaan, että päästiin siihen syvyyteen missä kalat olivat.

Vieheen uintisyvyydellä oli yllättävän paljon merkitystä siitäkin huolimatta, että järvi on hyvin matala ja syvimmilläänkin vain kolmisen metriä. Kun kalat olivat pohjassa, jigin tarjoaminen kannatti. Jos kalat taas olivat lähempänä pintaa, lippa tai nopeasti kelattu blade-viehe oli helpompi pitää oikeassa syvyydessä.

Ahventen kanssa sai tottua siihen, että kalojen sijainti saattoi muuttua hyvinkin nopeasti. Ennen päivällistä löytynyt hyvä apaja ei välttämättä antanut enää mitään illan kopaisulla.

Helteinen jakso muutti kalastusta

Pitkään jatkuneet helteet vähensivät itikoiden määrän minimiin ja myös kalojen käytös

Kesän mittaan koukut alkoivat vaihtua yksihaaraisiksi, jotta kalojen vapauttaminen kävisi nopeammin.

Paikka on löytynyt ja vapa taipui taas!

muuttui. Laiturin päässä oleva lämpömittari lähenteli kolmatta kymmentä ja uimisesta sai nauttia. Lämmin kerros oli kuitenkin hyvin ohut, ehkä puolisen metriä, jonka alla sukeltaessa tuntui useita asteita kylmempi vesi. Kerrostuneessa järvessä tuo viileä alempi kerros on kaloille mieluisa. Ahvenet painuivat lähelle pohjaa, joten jigi oli kova sana.

Hauet lämmin vesi sai villiksi

Ensimmäiset tärpit saatiin tutulla Minnow spoonilla suoraan tiheästä kaislikosta, mutta kun haukien tuloon tottui, oli mukava kokeilla erilaisia tapoja kalan saamiseksi. Popperien ja muiden pintavieheiden kanssa pienetkin hauet tarjosivat jännittäviä tärppejä. Niidenkin koukut vaihdoin yksihaaraisiksi, jotta kalojen irrottaminen sujuisi nopeasti.

Lopulta helteet päättyivät kuin seinään

Jaakon päivän jälkeen tullut myrsky sekoitti järven veden ja lämpötilakerrokset purkautuivat. Uimareissut vaihtuivat nopeaksi pulahtamiseksi, kun pinnanläheinenkin lämpötila painui alle kahdenkymmenen. Kalojen käyttäytyminen muuttui taas ja niitä sai toisinaan etsiä yllättävistäkin paikoista.

Kesän aikana ehtii kokeilla kaikenlaisia ja -kokoisia vieheitä. Pinnassa vipeltävä sammakko hauskuuttaa haukia kuten reippaasti suurempi Rapala Super Shadow Rap.

Kuivan heinäkuun jäljiltä järven pinta oli metriä alempana kuin aiemmin. Tämä vaikeutti kalojen löytymistä, sillä järven syvyys oli pääosin vain yhdestä kahteen metriä ja kaikuluotaimen käyttö selvästi hankalampaa näin matalassa. Matalalla uivan vaapun soutu-uistelu ympäri järven tuntui tällöin luontevimmalta. Hiljaisella järvellä se on paitsi mukavaa, myös tehokas tapa haravoida suurta aluetta nopeasti.

Kesän vieraat kalassa

Suurin osa kesän kalastuksesta oli lyhyitä pistoja töiden välissä laiturille tai tunnin parin soutelut iltasella. Touhu kuitenkin muuttui totisemmaksi kalakavereiden saavuttua kylään. Alun perin ajatuksena oli pistäytyä lähikoskilla, mutta korkeiden lämpötilojen johdosta päätimme antaa lohikalojen olla rauhassa ja pitäytyä järvikalojen parissa. Innokkaiden jigaajien kanssa ahvenet saivat kyytiä ja varsinkin iltaisin oli hauska kisata kaikuluotaimen äärellä vertigaalijigaten. Kun oma ja kaverin jigi näkyy ruudussa ja kala lähtee liikkeelle, jännitys tiivistyy, kumman vapa heilahtaa ensin.

Sukulaislasten vierailuja varten oli mukavaa, kun kalastustavat ja paikat oli valmiiksi tiedossa. Kaikki halukkaat pääsivät väsyttämään kaloja, joten harrastus jatkunee myös seuraavina kesälomina. Silloinkin, kun virvelöinti ei tuottanut tulosta, mato-onginta pelasti kalansaaliin. Mato koukkuun ja kohoa tarkkailemaan, ja pian alkoi laiturilta kuulua riemunkiljahduksia.

Vuoden aikana opittua

Otin tavaksi pitää työn lomassa ”kahvitauot” virveli kädessä laiturilla. Tällaiset lyhyet pistot auttoivat ymmärtämään kalojen aktiivisuuden vaihtelua päivän mittaan. Jälkeenpäin harmittelin, etten pitänyt saaliista mitään päiväkirjaa. Mieleen kuitenkin jäi, että kalojen aktiivisimmat tunnit vaihtelivat eri päivinä reilusti. Joitain selkeitä syöntihetkiä oli havaittavissa, mutta se ei yleensä ollut helposti ennalta arvattavissa,

Illalla, kun tuuli tyyntyy, voi rauhassa pompottaa jigiä veneen alla ja seurailla tapahtumia luotaimen ruudulta.

Kaislikossa suhisee! Kuumina päivinä haukien tärpit pitävät kalastajan mielen viileänä.

vaan vasta jälkeenpäin saattoi todeta, että olipa syönti tänään hyvää.

Ylipäätään saaliiden vaihtelut olivat riippuvaisia onnistumisesta kalojen etsimisessä. Kun kalat olivat kohdalla, saalista sai varmasti. Kauas omasta rannasta ei välttämättä tarvinnut lähteä, sillä eräskin tehokas paikka oli laiturimme alla. Varsinkin hauet tuntuivat hyödyntävän laiturin tarjoamaa suojaa, mistä ne ampaisivat vieheen perään vikkelästi.

Erilaisten välineiden kokeilu on aina kivaa, ja repertuaarin on hyvä olla laaja, jotta kalantulon todennäköisyyttä voidaan kasvattaa. Kaikista tärkein tekijä kalan saannille oli kuitenkin vesillä vietetty aika.

Kalaa tulee vain silloin, kun sitä yrittää!