Maan Mainiot Kalamiehet | Miikka Pulliainen – Ari Laine

Miikka ja kirkas 88-senttinen lohi Kymijoelta elokuussa 2021.

Intohimona lohi Miikka Pulliainen

Miikka Pulliainen on tullut tutuksi upeista luontokuvistaan, kutevista taimenista ja linnuista. Mutta tekee mies toki muutakin. Miikka on intohimoinen lohenkalastaja sekä Tornionjoella että Kymijoella. Nyttemmin mies on innostunut myös lohivaappujen valmistamisesta.

Nummelasta kotoisin oleva 36-vuotias Miikka on harrastanut kalastusta lähestulkoon koko elämänsä, mutta toden teolla se sai alkunsa, kun hän ystävänsä Juho Keijosen kanssa pakkasi umpikelat koulureppuun ja polki Vantaanjoen Pitkäkoskelle. Paikan päällä pojat huomasivat, että kahdessa setissä oli vain yksi toimiva kela ja vapa. ”Heittelimme vuorotellen ja reissun päättänyt noin parikiloinen kirjolohi koukutti meidät täysin”, Miikka muistelee.

Nykyäänkin miehen kalastus painottuu lohikaloihin eli loheen ja taimeneen suosikkijoen ollessa Tornionjoki. ”Tykkään myös kalastella kuhaa ja ahventa niin jigaamalla kuin uistelemallakin, mutta se on viime vuosina jäänyt todella vähiin”, Miikka toteaa.

Pullis-vaappujen synty

Aikoinaan aktiivisesti lähes ainoastaan perholla kalastanut Miikka on vanhemmiten laventanut rosteriaan ja tekee nykyisin itse Pullis-nimisiä lohivaappuja. ”On tullut laiskistuttua sen verran, että soutukalastus on vienyt miehen mennessään. Veneen perässä roikkuvat nykyään pelkästään omat Pullis-vaaput”, hän huomauttaa.

Miikka kertoo, että vaappujen valmistaminen oli ollut jo pitkään mielenkiinnon kohteena ja kun keväällä 2020 lohikuumeen noustessa vaappuhankinnat tulivat ajankohtaiseksi, hän päätti sijoittaa vaappujen ostobudjetin vaapunvalmistustarvikkeisiin ja sillä tiellä ollaan.

Keväinen hyväkuntoinen istaritaimen hyväksyi tarjoilun.

Mallisto

Tällä hetkellä Pullis-mallistossa on kahta eri kokoa: 67- ja 62-milliset lohivaaput. ”Lisäksi keväällä aloin kehittämään taimenelle sopivampaa, 10-senttistä satulalevyllistä mallia, josta saatiinkin ihan toimiva peli”, Miikka kertoo.

Miikka sanoo, että ottivärit syntyvät joko täysin fiilispohjalta tai sitten kopioimalla jo toimiviksi osoittautuneita värejä. ”Vanhana perhonsitojana tykkään kopioida väriyhdistelmiä myös siltä puolelta. Uinnin kanssa saakin sitten kikkailla, sillä vaapun viritystä voidaan parhaimmillaan pitää taiteena”, hän sanoo.

Miikka kertoo hakevansa aina hakevaa epäsäännöllistä uintia ja mielellään niin, että kyljetkin kääntyilevät vilkkuen kalaa kohden. 67-millinen malli tekee tätä hiukan rauhallisemmin, kun taas 62-millinen versio tirraa selvästi kovempaa. ”Kun vaapun viritys viedään hifistelyyn asti, pitää ennen viritystä miettiä poolin virtaamat, ja parhaassa tapauksessa jopa mihin vapatelineeseen palikka on menossa uimaan. Hitaammin virtaavaan pooliin laitetaan selvästi herkempiuintinen vaappu, joka taas kovemmassa ja pyörivässä virrassa saattaisi lähteä pyörimään eli menettää tehonsa”, Miikka neuvoo.

Elokuista vaapun virittelyä Kymijoella.

Omia vinkkejäsi vaappujen valmistukseen? Mistä tarvikkeet, opit? ”YouTube on hyvä paikka lähteä penkomaan vinkkejä ja tarvikkeitakin löytyy ihan googlaamalla. Parhaana vinkkinä voisin mainita sen, että älä tyydy ensimmäiseen veistokseen vaan kehittele tuotetta niin pitkään kun olet täysin tyytyväinen kokonaisuuteen. Vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä saada ensimmäinen malli valmiiksi”, Miikka opastaa.

Miikka Pulliaisen vinkkejä lohensoutuun

Ennen varsinaisia vinkkejä Miikka kertoo mielipiteensä lohen kalastuksesta yleensä. ”Laji on onneksi Suomessakin muuttunut selkeästi parempaan suuntaan. Ennen kaikkea eettisyys on saanut jalansijaa, eikä lohta tai taimenta pidetä enää vain ruokana. Pidän itse kalastuksesta kalastuksena, enkä tee sitä ravinnon takia. Vuoden aikana varsinkin Etelä-Suomessa valitsen tarkkaan, mitä mahdollisesti ruokakalaksi valitsen, jos siihen tulee mahdollisuus.”

Taktiikkaa – lohikelit, vedenkorkeus, lämpötila ja muut tekijät

”Oma taktiikkani soutukalastuksessa on usein melko tarkka soutu poolin läpi. Pyrin kalastamaan tutut kohdat uittamalla vaaput eri nopeuksilla läpi, jotta ne pyrkisivät ärsyttämään kalaa eri tavoin. Usein paikka, mitä kalastan, on ennestään tuttu, joten pidän myös tärkeänä luottovaappujen paikkaa, jotta saan tehtyä parhaan uiton oletetun kalan sijainnin päälle”, Miikka neuvoo. ”Vedenkorkeus on se mitä se on, joskus tuurillaan siihen tulee juuri oman reissun kohdalla oikeita muutoksia, joka aktivoi kalat liikkeelle ja parhaassa tapauksessa siiman jatkeeksi. Lämpötilat ovat viime vuosina nousseet puheenaiheeksi, mikä sekin kertoo ihmisten arvostuksesta kaloja kohtaan. Tänä vuonna etelän kalakausi saatiinkin omalta osalta käyntiin vasta heinä-elokuun vaihteessa”, hän mainitsee.

Pullis-vaapuista voit kysellä suoraan Miikkalta:

miikka.pulliainen@gmail.com Kuvia: miikkapulliainen.kuvat. fi/kalastus YouTube: Miikka Pulliainen Miikka Pulliaisen mieleenpainuvin kalareissu

Miikka kertoo: Olimme vuonna 2020 nuoren kalamiehen Jeren ja hänen isänsä Teemun kanssa yrittämässä Jerelle lohta siiman jatkeeksi. Olin juuri saanut vapatelineeseeni uuden kiinnitysruuvin edellisen mentyä poikki, enkä kiinnittäessä ollut huomioinut leveämpää tappia.

Ensimmäisellä laskulla saimme kontaktin noin 10-kiloiseen loheen, joka hetken aikaa veikin siimaa, kunnes vapa telineineen lähti lohen matkaan. Tätä ei ollut vielä tuolla vanhalla ohuemmalla pulttimallilla käynyt, joka upposi paremmin kiristäessä lasikuituveneen kylkeen. Jerelle saatiin kuitenkin lohikokemus.

Menin vielä yksin illemmalla kopaisemaan kyseisen paikan läpi, toivoen, että saisin vavan takaisin. Osumaa siimoihin ei kuulunut ja aloin nostamaan vapoja ylös, kun huomasin siiman tulevan mukana. Kuusi tuntia vedessä olleessa setissä oli kuin olikin vielä lohikin kiinni, jonka pääsin tapauksen jälkeen onnistuneesti vapauttamaan takaisin. Tappioksi jäi vain puolallinen siimaa ja vapateline. Voitoksi se, että koko tapaus tuli videolle!

Miikka kertoo myös, että ensimmäinen vuosi (2020) vaapunvalmistajana vei miehen mennessään, eikä pakeissa enää muuta olekaan kuin omia tekeleitä. Tähän voidaan syynä pitää sitä, että Kymijoki tarjoili ennen rauhoitusaikaa kahden kuukauden aikana 29 lohta haaviin asti, isoimman ollessa ennätyskala; 14,5 kg.

Reissuja ei ihan noin montaa ehtinyt tehdä, sillä 180 km:n matka joelle suuntaansa laittaa miettimään milloin kannattaa lähteä. Myös kesäkuun puolenvälin reissu Tornionjoelle kuluvana vuonna tarjoili kuusi lohta neljän päivän aikana.

Tätä tekstiä rustatessa saatiin myös Etelä-Suomen kalakausi auki, kun Kymijoelta tarrasi 88-senttinen kirkas nousulohi kiinni. Nopean väsytyksen ja kuvan jälkeen kala pääsi virkeänä takaisin uimaan.