MAAN MAINIOT KALAMIEHET Miikka ja kirkas 88-senttinen lohi Kymijoelta elokuussa 2021.
Keväinen hyväkuntoinen istaritaimen hyväksyi tarjoilun.
Mallisto
Intohimona lohi
Miikka Pulliainen Miikka Pulliainen on tullut tutuksi upeista luontokuvistaan, kutevista taimenista ja linnuista. Mutta tekee mies toki muutakin. Miikka on intohimoinen lohenkalastaja sekä Tornionjoella että Kymijoella. Nyttemmin mies on innostunut myös lohivaappujen valmistamisesta.
Maan mainiot kalamiehet
N
ummelasta kotoisin oleva 36-vuotias Miikka on harrastanut kalastusta lähestulkoon koko elämänsä, mutta toden teolla se sai alkunsa, kun hän ystävänsä Juho Keijosen kanssa pakkasi umpikelat koulureppuun ja polki Vantaanjoen Pitkäkoskelle. Paikan päällä pojat huomasivat, että kahdessa setissä oli vain yksi toimiva kela ja vapa. ”Heittelimme vuorotellen ja reissun päättänyt noin parikiloinen kirjolohi koukutti meidät täysin”, Miikka muistelee. Nykyäänkin miehen kalastus painottuu
64
Kalastus-lehti 3/21 | Kalamies.com
lohikaloihin eli loheen ja taimeneen suosikkijoen ollessa Tornionjoki. ”Tykkään myös kalastella kuhaa ja ahventa niin jigaamalla kuin uistelemallakin, mutta se on viime vuosina jäänyt todella vähiin”, Miikka toteaa. Pullis-vaappujen synty
Aikoinaan aktiivisesti lähes ainoastaan perholla kalastanut Miikka on vanhemmiten laventanut rosteriaan ja tekee nykyisin itse Pullis-nimisiä lohivaappuja. ”On tullut laiskistuttua sen verran, että soutukalastus on vienyt miehen mennessään. Veneen perässä roikkuvat nykyään pelkästään omat Pullis-vaaput”, hän huomauttaa. Miikka kertoo, että vaappujen valmistaminen oli ollut jo pitkään mielenkiinnon kohteena ja kun keväällä 2020 lohikuumeen noustessa vaappuhankinnat tulivat ajankohtaiseksi, hän päätti sijoittaa vaappujen ostobudjetin vaapunvalmistustarvikkeisiin ja sillä tiellä ollaan.
Tällä hetkellä Pullis-mallistossa on kahta eri kokoa: 67- ja 62-milliset lohivaaput. ”Lisäksi keväällä aloin kehittämään taimenelle sopivampaa, 10-senttistä satulalevyllistä mallia, josta saatiinkin ihan toimiva peli”, Miikka kertoo. Miikka sanoo, että ottivärit syntyvät joko täysin fiilispohjalta tai sitten kopioimalla jo toimiviksi osoittautuneita värejä. ”Vanhana perhonsitojana tykkään kopioida väriyhdistelmiä myös siltä puolelta. Uinnin kanssa saakin sitten kikkailla, sillä vaapun viritystä voidaan parhaimmillaan pitää taiteena”, hän sanoo. Miikka kertoo hakevansa aina hakevaa epäsäännöllistä uintia ja mielellään niin, että kyljetkin kääntyilevät vilkkuen kalaa kohden. 67-millinen malli tekee tätä hiukan rauhallisemmin, kun taas 62-millinen versio tirraa selvästi kovempaa. ”Kun vaapun viritys viedään hifistelyyn asti, pitää ennen viritystä miettiä poolin virtaamat, ja parhaassa tapauksessa jopa mihin vapatelineeseen palikka on menossa uimaan. Hitaammin virtaavaan pooliin laitetaan selvästi herkempiuintinen vaappu, joka taas kovemmassa ja pyörivässä virrassa saattaisi lähteä pyörimään eli menettää tehonsa”, Miikka neuvoo.
Pullis-vaappuja yleisimmissä ottiväreissä.
