Suota, lahonneita pitkospuita ja pussimuonaa

Kirjoittajat: Lassi Ora, Miika Erola ja Rasmus Suominen

Vuonna 2016 järjestetylle kevätvaellukselle oli jo aikakin järjestää jatkoa. Tämän vuoden vaellus järjestettiin osana suurempaa kokonaisuutta venekuntien retken kanssa.

Jo perinteeksi muodostunut tarpojien kevätvaellus järjestetiin tänä vuonna Kurjenrahkan kansallispuistossa. Tapahtuma alkoi kololta, jossa jaoimmeyhteisiä tavaroita rinkkoihimme.Rinkat ängettiin täpötäyteen muunmuaassa trangioita, pussimuonaaja työkaluja. Vaelluksen muut elintarvikkeettäytyi vielä käydä hakemassakaupasta ennen vaelluksenalkua.

Mukaan vaeltamaan lähti 11innokasta lippukuntalaista. Muutamanjohtajan hakiessa ruokaamuu porukka tiputettiin keskellemetsää ja tarpojien ensimmäiseksitehtäväksi muodostui sijaintimmeselvittäminen. Sijainti löytyikinvikkelästi ja lähdimme välittömästimatkaan aurinkoisessa säässämetsäistä polkua pitkin. Maassa olivielä hieman lunta talven jäljiltä.

Vähän ajan kuluttua loput johtajatliittyivät seuraan ruokien kanssa jajatkoimme koko seurueena matkaa.Parin kilometrin jälkeen saavuimmeSavojären rantaan ja kävelimmerantaa pitkin yöpymispaikallemmeSaksalaan kauniissa auringonlaskussa.Loppuilta sujui leppoisestimakkaraa grillatessa ja hämärtyvästämaisemasta nauttiessa.

Aamu alkoi viileissä merkeissä.Aamupalaksi söimme puuroaja trangialla paistettua pekonia.Rasvaisen trangian tiskaaminenmuodostui varsinaiseksi haasteeksikylmässä järvivedessä. Matkajatkui kohti seitsemän kunnan rajamerkkiä,jossa pidimme lyhyentauon. Rajapyykiltä jatkoimmesuljettua reittiä pitkin, joka koostuilahonneista pitkospuista.Puoliksi uudeleenrakennettujenpitkospuiden päällä tasapainotteluoli haastavaa, mutta onneksi kukaan ei tippunut syvään suohon. Ruokatauko pidettiin laavulla kymmenisen kilometriä lähdöstä. Matkan jatkuttua löysimme itsemme suopuron varrelta, jossa täydensimme vesivarantoja suodattimen avulla. Suolta oli vielä pitkä matka yöpaikalle. Illan hämärtyessä leiriydyimme lopulta vihertävällä kirkkaalla vedellä täyttyneen hiekkakuopan ääreen.

Seuraavana aamuna rohkeimmat kävivät aamu-uinnilla hyisessä vedessä. Aamupalan jälkeen lähdimme ripeästi liikkeelle kohti Takkulan mökkiä. Matkan varrella löysimme metsästä vanhan autonrämän suuren kuopan reunalta. Tämä herätti spekulaatioita auton kohtalosta. Pienen eksymisen jälkeen tarpojat suunnistivat vaelluksen Takkulan mökillä järjestettävälle seikkailijoiden retkelle (kts. seuraava aukeama) Lopulta väsyneet vaeltajamme lysähtivät mökin kuistille, jossa ruoka jo odottikin. Yhtensä kävelyä vaelluksella kertyi noin 35 kilometriä.

Jukka Koskelainen