Laivakokit tuulessa: Saaristomatkis kesäkuussa Ahvenanmaalle

Kirjoittaja: Johanna Seulu

Kesäkuun viimeisellä viikolla Henrikan köydet irtosivat Heinänokasta keskiviikkoiltana seitsemän jälkeen, kun alus oli lastattu täyteen ruokaa ja innokkaita purjehtijoita. Viiden päivän saaristomatkikselle lähti 14 hetaa ja kohopäätä seikkailijoista aikuisiin. Matkapurjehdus alkoi lähes peilityynen Airiston yli konettamisella eikä purjeiden nostosta päästy edes haaveilemaan pelkän ajoviiman viilentäessä iltapalaksi tarjoiltuja lämpimiä voileipiä. Muutaman tunnin konettamisen jälkeen asettelimme jo hyttysverkkoja luukkujen päälle Pähkinäisiin rantauduttuamme ja pian yksi toisensa jälkeen nukahti muutamista sisään päässeistä inisijöistä huolimatta.

Torstaiaamuna kaurapuuron tuoksu ja Fixu vekotin herättivät miehistön aurinkoiseen aamuun. Tuuli oli yön aikana huomattavasti yltynyt, joten purjeet nostettiin heti aluksen irrottua laiturista. Kaurapuuro oli ollut oiva valinta ensimmäiseen aamuun, sillä lyhyen myötätuuleen kuljetun halssin jälkeen koko loppupäivä olisi täyttä urheilua staysailia vendoissa skuutaten. Kurssin muututtua vastaiseksi lähdimme kiitämään yli seitsemää solmua niin kallellaan, että valjasköysien kilahtelu vantteihin sai alkaa! Tuulta riit- ti päivän aikana parhaimmillaan 12 m/s, Henrika kulki kauniisti läpi aaltojen ja miehistö nautti täysin siemauksin tuulesta ja sisältä lounaaksi tarjoillusta tonnikalapastasta. Alkuperäisenä ajatuksena oli kiitää ohi Kustavin, mutta matka tyssäsi jo iltapäivällä Iniöön saalinkien temppuiltua omiaan. Iniön Norrbyn satamassa vaikutti ensin täydeltä, mutta sopu sijaa antoi ja kiinnittäydyimme partioalus m/s Kristan kylkeen. Aikaisesta rantautumisesta johtuen miehistöllä oli hyvin aikaa huoltaa alusta, käydä minigolffaamassa ja valmistaa illalliseksi herkullisia ruishampurilaisia.

Jukka Koskelainen

Monipuolista suorittamista

Matkapurjehduksen toinen aamu alkoi kiireisellä lähdöllä, jotta ”ehkä yhdeksältä saapuva yhteysalus” pääsisi tarvittaessa rantautumaan laituriinsa. Isopurje ja jib revittiin ylös heti väylän ahtaimmista väleistä ohi puikkelehdittuamme ja pian kiisimme täydellisessä sivutuulessa Kihdille auringon paahtaessa poskipäitä. Edellistä päivää huomattavasti rennomman purjehtimisen lomassa oli aikaa tutustua huolellisesti aluksen turvallisuusvälineisiin aina elämänlangoista hätäraketteihin. Vaikka aina toivoisi turvallisuusvälineiden olevan turhia, on tärkeää jo seikkailijana ymmärtää esimerkiksi erilaisten pelastusliivityyppien käyttötarkoituksista!

Jo pitkään ennen matkiksen alkua yhdeksi kohteeksi oli kaavailtu Ahvenanmaan puolella sijaitsevaa Seglingen satamaa, joka on jäänyt sijaintinsa vuoksi käymättä. Kihdillä sivutuulessa kiitämisen jälkeen alkoi tiukka kryssiminen heti Snöbådanin loiston jälkeen ja Miehistö pääsi Seglingessä tutustumaan rajavartiolaitoksen partioveneeseen.

jib vaihtui äkkiä staysailiin kallistuksen käydessä keittiölle jo lähes haastavan suureksi. Matka vastatuuleen sujui vilkkaasti ja loppui paljon ennen miehistön voimien loppumista. Vaikka satama jo käytännössä siinsi horisontissa, ennen Seglingeä tehtiin vielä pieni kahden halssin koukkaus avoimemmille vesille keinumaan, jotta nuorempi miehistö saisi vähän tuntumaa isommista vesistä ja vanhempi miehistö saisi valmistautua heti saaristomatkiksen jälkeen alkavaan avomerimatkikseen.

Vierasvenesatamaan rantauduttuamme hengähdimme hetken ja nautimme välipalaa ennen saareen tutustumista. Lähtöämme viivyttäen laituriin saapui kuitenkin kuin tilauksesta rannikkovartioston alus, johon pääsimme tutustumaan. Seuraava viivästys tuli satamamaksua maksaessa, kun kuulimme aivan sataman läheisyydessä sijaitsevasta järvestä. Eikun takaisin veneelle uimahousuja hakemaan! Lopulta pääsimme kuin pääsimmekin liikkeelle ja kävelimmekin suoraan rannalle, jossa rohkeimmat uskaltautuivat järveen neljällä naulalla huterasti kiinni olevista uimatikkaista huolimatta. Kaikkien yllätykseksi tikkaat kestivät niin hyvin, että kaikki pääsivät takaisin rannalle hyttysten syötäväksi. Hyttysten määrän käytyä sietämättömäksi palasimme veneelle tekemään punkkitarkastuksia ja nauttimaan illallisesta.

Merivartioston partioveneessä riitti ihmettelemistä.

Jukka Koskelainen

Kotimatkalle

Lauantaiaamu alkoi aivan liian aikaisin, mutta lähes klimpittömän mannapuuron voimin siitäkin selvittiin! Oli aika lähteä takaisin kohti kotia, mutta nauttia vielä yksi ilta saaristosta. Aamun tuulettomuus jatkui pitkin päivää, mutta sinnikkäästi yritimme päästä eteenpäin purjeilla. Lopulta oli aikataulusyistä pakko antaa Nannin huutaa konehuoneessa ja purjeiden maata kannella. Konettamisen lomassa koko miehistö kävi yksi toisensa perään kastautumassa kylmään veteen puosuntuolihiihdon parissa ja kaiken riemuitsemisen lomassa tuulikin taas virkosi. Kuin tilauksesta kaikkien noustua ylös pulikoimasta, tuuli oli yltynyt niin, että nostimme purjeet ja kiisimme kohti Velkuaa.

Pienen Teersalossa tehdyn miehistönvaihdospyrähdyksen jälkeen laskettelimme Vaihelan vierasvenesatamaan laiturin päähän. Päivä oli jo pitkällä rantautuessamme, joten valmistimme heti illallisen ja lähdimme nauttimaan viimeisestä illasta saunoen. Saunasta palattuamme havaitsimme tiskipinon kasvaneen niin valtavaksi, että seuraavana tiskivuorossa ollut saattoi nähdä aamulla koittavasta urakasta painajaisia läpi yön.

Tiskit eivät olleet tiskautuneet yön aikana ja veneellä riitti runsaasti muutakin siivottavaa, joten sunnuntain jälleen tuulettomassa säässä konettaminen tarjosi mahdollisuuden oikein perusteelliselle kuuraamiselle. Vauhdikkaasta etenemisestämme johtuen pysähdyimme vielä harjoittelemaan keula-ankkurin käyttöä Krampin länsireunalle. Ankkurin ympärillä pyöriessä söimme lounasta ja ehdimme tietysti myös uimaan, ennen kuin oli aika nostaa ankkuri ja suunnata Airistoa pitkin kohti Aurajokea, josta seuraavana aamuna pääsisi uusi miehistö jatkamaan matkaa.

Seikkailijat pääsivät matkapurjehduksen aikana suorittamaan laivakokki-taitomerkkiä, johon sisältyy veneen keittiöön tutustumista, aterioiden valmistamista ja tietenkin myös tiskaamista! Laivakokit saivat purjehduksen aikana huomata sään vaikutuksen keittiössä toimimiseen ja lauantaina pullaa leipoessa tutustua Henrikan uunin polttaviin ominaisuuksiin. Uusien keittiötaitojen lisäksi yli 150 meripeninkulman matkalta tarttui mukaan varmasti uusia tuttavuuksia, paljon uuden oppimista ja kokemus, jota muistellessa kaipuu päästä merelle kasvaa taas sietämättömäksi!