Maakunnan mainiot 2/2010

Maakunnan mainiot Päijät-Hämeen maakunta- ja aluetaidemuseon tiedotuslehti 2/2010

Tuore museonjohtaja

Timo Simanainen haastattelussa s. 4 60-vuotias

Lahden taidemuseo juhlii joulukuussa s. 14 Lahden

arkkitehtuuripoliittinen ohjelma valmistui s. 36

Wellamo-opisto kotiseutumuseoiden aarteita etsimässä s. 44 Rakennuskonservaattorit unelmatöissä Urajärven kartanolla s. 26

Maakunna 4

10

26

36

40

Sisällys 4 9

Museonjohtaja suuntaa tulevaisuuteen

10

Kuvataiteilija Maaria Wirkkala Lahden historiallisessa museossa

Haastattelussa museonjohtaja Timo Simanainen.

Huippugrafiikkaa Lahden taidemuseossa Seitsemäs kansainvälinen pienoisgrafiikan triennaali esillä Lahden taidemuseossa 27.11.2010–30.1.2011.

Lahden historiallinen museo järjestää 5.11.2010–3.4.2011 kokoelmiaan luotaavan näyttelyn Jokaisella on oma aikansa.

14

60-vuotias Lahden taidemuseo juhlii

18 22 26 34 36 40

Lahden kulttuuriohjelma

44

Kotiseutumuseoiden aarteita etsimässä

Lahden taidemuseon täyttää tänä vuonna 60 vuotta ja Julistemuseo 35 vuotta.

Ohjelma tarjoaa kulttuurin perusteita peruskoululaisille.

Löytyykö kartalta?

Lahden kaupunginmuseon karttakokoelmat.

Unelmatöissä Urajärven kartanolla

Toimitus tapasi kaksi nuorta konservaattoria Asikkalan Urajärvellä.

Muinaisjäännös Hollolan Tiirismaan laella Mitä Tiirismaan laki kätkeekään sisäänsä?

Käyttökelpoista, kestävää, kaunista

Lahden arkkitehtuuripoliittinen ohjelma on valmistunut.

Helteinen kaivauskesä Hollolan Parinpellossa

Lahden kaupunginmuseon arkeologian yksikön väki ahersi arkeologisilla kaivauksilla Parinpellossa.

Wellamo-opisto mukana kehittämässä kotiseutumuseoiden kokoelmien hyödyntämistä.

Toimitus

an mainiot Maakunnan mainiot toimituksesta vastaavat

Päätoimittaja Ville-Matti Rautjoki

amanuenssi Lahden taidemuseo / Päijät-Hämeen aluetaidemuseo

Riitta Niskanen

tutkija Lahden kaupunginmuseo / Päijät-Hämeen maakuntamuseo

Päivi Siikaniemi

tutkija Lahden kaupunginmuseo / Päijät-Hämeen maakuntamuseo

Hannu Takala

amanuenssi Lahden kaupunginmuseo / Päijät-Hämeen maakuntamuseo

Anna-Riikka Vaden

tutkija Lahden kaupunginmuseo / Päijät-Hämeen maakuntamuseo

Kuvat

Tiina Rekola, Lahden kaupunginmuseon kuva-arkisto, muut lähteet mainittu valokuvien yhteydessä

Graafinen suunnittelu Ville-Matti Rautjoki

Julkaisija

s. 18

Kuva: Juha Tanhua

M

Museonjohtaja suuntaa tulevaisuuteen Lahden kaupunginmuseon uusi johtaja Timo Simanainen esittelyssä

teksti kuvat

Ville-Matti Rautjoki Tiina Rekola

Elokuun alussa 2010 Timo Simanainen aloitti työnsä Lahden kaupunginmuseon johtajana. Lahteen museonjohtaja siirtyi Riihimäen taidemuseosta, jossa hän työskenteli 15 vuoden ajan. Simanainen haluaa kääntää Lahden museot uuteen nousuun ja suunnata ajatukset menneisyyden sijasta tulevaisuuteen.

4

Maakunnan mainiot

Maakunnan mainiot

5

F

ilosofian maisteri Timo Simanainen aloitti elokuun alussa 2010 Lahden kaupunginmuseon johtajana. Lahteen hän siirtyi Riihimäen taidemuseosta, jossa työuraa ja kokemusta karttui 15 vuoden ajan.

Simanainen valmistui vuonna 1986 Helsingin yliopistosta pääaineenaan taidehistoria. Yliopisto-opintonsa hän aloitti kuitenkin Jyväskylässä, missä taidehistorian lisäksi opintoihin kuuluivat yleinen kirjallisuus, kansatiede, filosofia ja yhteiskuntapolitiikka.

Riihimäen taidemuseon jälkeen Lahden kaupunginmuseo vaikuttaa varsin erilaiselta organisaatiolta. Miksi hän sitten päätti hakea Lahteen?

- Tein töitä Riihimäen taidemuseossa 15 vuotta, mikä on pitkä aika samassa työpaikassa, Simanainen toteaa.

6

Maakunnan mainiot

- Siinä ajassa on jo ehtinyt antaa itsestään paljon yhdessä työympäristössä. Näin Hesarissa ilmoituksen ja päätin, että on aika kokeilla jotain uutta. Ajattelin, että pystyn Lahdessa käyttämään omia kokemuksiani ja osaamistani paremmin kuin silloisessa työpaikassani. Haluan saada täällä jotain näkyvää aikaan ja sen pitää olla laadukasta.

Harrastuksena perehtyminen asioihin Vapaa-aikaa ei Simanaisen mukaan Lahteen tulon jälkeen ole paljon jäänyt käytettäväksi, paitsi viikonloppuisin.

- Harrastan hidasta liikkumista eli joogaa ja ulkoilutan koiraa maisemissa. Vapaa-aikana pyrin lukemaan ja kirjoittamaan kaikenlaista. Varsinkin lukeminen, tutkiminen ja kaiken uuden opiskelu on tärkeää. Pyrin perehtymään erilaisiin asioihin ja pääsemään syvälle niiden ytimeen, Simanainen kertoo.

- Perhe ja koti ovat tietenkin tärkeitä asioita ja niihin menee luonnollisesti iso osa vapaa-ajasta.

Museotyön lisäksi myös mainosmaailmaa kiinnostaa Uravalinta on aina kiinnostava asia, mutta jos siltä pitäisi poiketa jonnekin, Simanainen valitsisi mainosalan.

- Jos en olisi museoalalla niin olisin töissä mainostoimistossa, ehdottomasti. Mainosten suunnittelu ja tekeminen ovat luovaa työtä, jossa saa käyttää apinanaivoja eli älyä ja nokkeluutta. Mainosten tekemiseen liittyy taiteellinen prosessi, vaikka mainonnan tavoitteista voikin olla montaa mieltä. Museotyö ja mainosala ovat siinä mielessä samankaltaisia, että niiden avulla voi avata ihmisten silmiä. Hyvistä mainoksista näkee, että jollain on välähtänyt. Hyvät tv-mainokset ovat kuin lyhyitä elokuvia.

Lahden kaupunginmuseo suuntaa tulevaisuuteen Lahden kaupunginmuseo on Simanaisen

mielestä joustava ja monipuolinen, useilla eri sektoreilla asiakkaitaan palveleva organisaatio.

Osaava henkilökunta on myös ehdoton vahvuus. Kaupunginmuseossa täytyisi kuitenkin museonjohtajan mielestä kehittää organisaatiota suhteessa siihen, missä tilanteessa kaupunki on ja mihin suuntaan se tulevaisuudessa on kehittymässä.

- Oma näkemykseni on, että varsinkin Lahden keskusta tulee kehittymään entistä kaupunkimaisempaan suuntaan. Museon pitää kyetä tarjoamaan muutoksessa olevalle kaupungille sellaisia toimintoja ja palveluita, jotka Lahdelle sopivat, visioi Simanainen.

- En korosta tässä niinkään menneisyyden tallentamista, mikä sinällään on itsestään selvä tehtävä, vaan suuntautumista tulevaisuuteen.

Varsinkin nuoriin aikuisiin täytyy panostaa, että heidät saadaan jäämään kaupunkiin, työskentelemään täällä ja viihtymään. Kulttuurimyönteinen kaupunki on sellainen, johon halutaan jäädä.

Uudet tilat Lahden taidemuseolle ja Julistemuseolle Lahdessa on vuosikymmenien ajan keskusteltu uusista tiloista taidemuseolle. Tulevassa keskustelussa on hyvä muistaa myös Julistemuseo, jolta puuttuvat asianmukaiset varastotilat sekä kokonaan omat näyttelytilat. Taidemuseon ja Julistemuseon tilaongelma on Simanaisen mukaan akuutti: - Taidemuseolle ja Julistemuseolle on välttämättä saatava asianmukaiset tilat. Lahden imagolle ei ole hyväksi, että näiden museoiden toimintaympäristö on sellainen kuin se nyt on.

Museoammattilaiset, jotka työskentelevät tai vierailevat siellä, näkevät tarpeen suoraan ja heti. Tavalliselle kaupunkilaiselle, joka harvoin museoissa käy, ei ongelma yleensä näyttäydy näin selvänä. Asiasta täytyykin käydä laajaa yhteiskunnallista keskustelua ja selvitystä niin, että jossain vaiheessa vain todetaan asian todella olevan näin.

Lahti on Espoon, Kauniaisten ja Vantaan ohella mukana Helsingin Maailman designpääkaupunki 2012 -hankkeessa. Simanaisen mielestä juuri nyt on Lahdella etsikkoaika taidemuseoasiassa.

Maakunnan mainiot

7

Seuraavan kahden vuoden aikana tulisi hänen mukaansa päästä asiassa napakasti eteenpäin.

- Kyllä uskon, että uudet tilat taide- ja julistemuseolle jossain vaiheessa saadaan, Simanainen ennustaa.

- Huono taloudellinen tilanne on tietenkin kitkatekijä asiassa, mutta se ei saa olla esteenä pitkän tähtäimen toiminnalle. Mikään tietty sijaintipaikka ei ole oleellinen. Merkittävää on ainoastaan se, että tilat sijoittuisivat kaupungin keskustaan torin lähistölle, johon matkailijatkin helposti löytävät.

Pelkän uuden taidemuseon sijasta Simanainen yhdistäisi kokonaisuuteen taiteen lisäksi muotoilua ja teknologiaa.

- Taidemuseon pitäisi tulevaisuudessa olla tällainen citymuseo, joka toisi näytille aivan uusia

8

Maakunnan mainiot

asioita ja uudella tavalla. Tähän toteuttamiseen tarvitaan ehdottomasti asianmukaiset tilat.

Miltä Lahden museot näyttävät tulevaisuudessa?

Tulevaisuudessa Simanainen haluaisi kaupunginmuseosta entistä avoimemman toimijan, jonka tekemisistä puhutaan ja luetaan laajasti. Museoiden näkyvyyttä tulisikin lisätä sekä kaupungissa että kansallisella tasolla. Joitain asioita täytyy hänen mukaansa tehdä uudella tavalla. Tulevaisuudessa Lahden museoissa pyritään pääsemään pois vanhasta museotoimintamallista eli ei enää panna pelkästään purkkiin menneisyyttä vaan luodaan oman toiminnan kautta uutta tulevaisuutta tähän kaupunkiin.

Cleo Wilkinson (Australia): Sitten, mezzotinta

Huippugrafiikkaa ympäri maailmaa Kansainvälistä pienoisgrafiikkaa esittelevä Miniprint Finland -triennaali on esillä Lahden taidemuseossa 27.11.2010–30.1.2011. Tapahtuman järjestävät yhteistyössä Lahden Taidegraafikot ja Lahden taidemuseo. Kesäkuussa 2010 kansainvälinen jury valitsi ehdolle lähetettyjen, vuosina 2007-2010 valmistuneiden, teosten joukosta esille tulevat työt. Kilpailuehdotuksia tuli yhteensä 2419, joista 214 valittiin mukaan näyttelyyn. Esillä on teoksia 152 taiteilijalta 33 eri maasta.

Jury myöntää kilpailussa Grand Prix -palkinnon, kolme tunnustuspalkinota ja kaksi kunniamainintaa.

Seitsemännen kerran järjestettävä kansainvälinen pienoisgrafiikan triennaali Miniprint Finland tarjoaa mielenkiintoisen katsauksen nykygrafiikkaan. Näyttely on esillä Lahden taidemuseossa 27.11.2010–30.1.2011.

Miniprint Finland 2010 tapahtuman suojelija on taidegraafikko Outi Heiskanen.

Miniprint Finland 2010 jury Loit Jöekalda (Viron Taidegraafikoiden puheenjohtaja) Pekka Hokkanen (Lahden Taidegraafikot ry) Maria Kausalainen (Suomen Taidegraafikot ry) John Rasimus (Ruotsi) Ville-Matti Rautjoki (Lahden taidemuseo) Tom Thijsse (Alankomaat, 2007 Grand Prix -palkittu)

Miniprint Finland 2010

7. kansainvälinen pienoisgrafiikan triennaali Lahden taidemuseossa 27.11.2010-30.1.2011

Maakunnan mainiot

9

– Tähän näyttelyyn kuuluu liike. Voi pysähtyä. Ei voi ymm

n museon kokoelmat.

Ruumisvaunut 1910-luvulta. Lahden historiallise

10

Maakunnan mainiot

märtää. Voi vain yrittää ymmärtää. Hetkiä ei voi toistaa.

Jokaisella on oma aikansa teksti kuvat

Riitta Niskanen ja Terhi Willman Maaria Wirkkala ja Tiina Rekola

Lahden historiallinen museo järjestää 5.11.2010–3.4.2011 kokoelmiaan luotaavan näyttelyn Jokaisella on oma aikansa, jonka teemana on kuolema.

Tavoitteena oli rakentaa näyttelystä kokonaistaideteos, jonka ääressä voi pohtia ihmisen ja hänen esineympäristönsä elämänkaarta, ajan kulkua. Museo kutsui näyttelyä kokoamaan Maaria Wirkkalan, lukuisissa koti- ja ulkomaisissa näyttelyissä ansioituneen taiteilijan. Suomessa hänen tunnetuimpia töitään lienee Turun akatemian muistomerkki vuodelta 2003, kansainvälisiin meriitteihin sisältyvät muun muassa esiintymiset Venetsian biennaleissa.

Maakunnan mainiot

11

Olen itse työskentelyni alusta asti kopioinut muistikirjaani satunnaisesti Eeva-Liisa M

Maakunnan mainiot pyysi Maaria Wirkkalaa kertomaan ajatuksistaan näyttelyn äärellä: Kuolemaa on kuvattu taiteen historiassa lukemattomin symbolein. Antiikissa se esitettiin esimerkiksi vetenä, johon kuoleva sukeltaa. Keskiajan ruttoepidemioiden aikaan kirkkojen seinille maalattiin Danse macabre -kuvia, joissa viikatemies kutsuu tanssiin jokaisen ihmisen yhteiskuntaluokasta välittämättä.

Kuolema oli arvaamaton mutta tasapuolinen. Barokin aikana asetelmataiteeseen tulivat tyhjyyden ja turhuuden vertauskuvat, kuten pääkallot, sammuvat kynttilät ja lakastuneet kukat. Suomalaisen kuvataiteen Tuonelan virta -kuvaukset ja Hugo Simbergin toimeliaat luurangot ovat kaikille tuttuja. Millainen vertauskuva puhuttelee Sinua, millainen on kuoleman kuva vai onko sitä?

- Kuolemaa voi kuvata ja eri kulttureissa sen kuvat toimivat omilla tavoillaan. Olen itse työskentelyni alusta asti kopioinut muistikirjaani satunnaisesti Eeva-Liisa Mannerin Tyhjyyden määritelmiä. Kesti aikansa ennen kuin ymmärsin ne kuolemaksi.

Osallistuit vuodenvaihteessa 1999–2000 New Yorkissa Sigmund Freudin Die Traumdeutung -teoksen (suom. Unien tulkinta) julkaisemisen satavuotisjuhlanäyttelyyn työllä, joka käsitti suorakaiteen muotoisen alueen hiilimursketta. Tämä työ oli yhtenä lähtökohtana museomme taiteilija- ja teemavalinnalle suunnitellessamme kokoelmanäyttelyämme. Voitko kertoa tämän moniulotteisen, hienon teoksen syntyvaiheista ja siihen liittyvistä ajatuksistasi - kyseessähän on eräänlainen kuoleman kuva?

- Tässä työssä tekotapa on tärkeä. Minä puhallan hiilipölyn suoraan seinään. Hengitän.

Työn nimi on Dream Screen. Uni - unohdus: Valkokangas on musta. Voin kääntää selkäni kaikelle ja tehdä työtäni. Olen tehnyt tämän työn muutaman kerran. Työhön on aina liittynyt pelko ja olen ajatellut, että selviän vain hengittämällä. – Tekeminen on aika rankkaa... Osa hiilestä jää myös keuhkoihin. Ensimmäinen ajatukseni oli puhaltaa Dream Screen Lahteen, mutta epäilen, että konservaattorit olisivat antaneet minulle porttikiellon museoon loppuelämäksi. Oli onni, että New Yorkissa Chagallit ja Magrittet olivat vielä tiiviissä laatikoissa, kun työskentelin. Puhaltama-

12

Maakunnan mainiot

Mannerin Tyhjyyden määritelmiä. Kesti aikansa ennen kuin ymmärsin ne kuolemaksi.

ni hienon hieno pöly menee ja leviää kaikkialle. Kun työ on valmis olen itsekin musta ja minusta näkyvät vain silmänvalkuaiset.

Oletko muissa teoksissasi kuvannut kuolemaa?

- Vastasin intuitiolla Lahden museon kutsuun myöntävästi. Jälkeenpäin ihmettelin itseäni, koska itse en voisi valita Kuolemaa aiheeksi. Mutta kun haastattelin psykoanalyytikko Pirkko Siltalaa tämän Lahden näyttelyn yhteydessä hän sanoi havainneensa, että kaikissa töissäni on ollut läsnä kuolema. – Joskus aavistan sellaisen, mutta en tietoiseti tee sitä työssäni.

Minulle oli tärkeää, että tämän näyttelyn niemessä ei ilmene sana kuolema.

Näyttelyä työstettäessä on käynyt ilmi, että hetki, hetkellisyys ja pysähtyminen ovat merkityksellisiä asioita Sinulle. Miksi?

- Olen ihan työskentelyni alusta asti tehnyt hetkiä ja paikkoja. Työtapaani kuuluu reagoiminen tilanteeseen. Ja siihen vaikuttaa sekä henkilökohtainen, että yleinen. – Tähän näyttelyyn kuuluu liike. Voi pysähtyä.

Ei voi ymmärtää. Voi vain yrittää ymmärtää. Hetkiä ei voi toistaa.

Olet näyttelyäsi valmistellessasi keskustellut kuoleman kanssa tekemisiin joutuvien ihmisien, kuten palomiesten ja poliisien kanssa. Mikä heissä ja heidän työssään on vaikuttanut Sinuun?

- Olen saanut nähdä rohkeutta, haavoittuvaisuutta, kärsivällisyyttä … inhimillisyyttä.

Millä tavoin näyttelysi Jokaisella on oma aikansa ilmentää Lahden historiallisen museon kokoelmia? Mitä halusit nostaa kokoelmistamme esille?

- Muistan, kuinka ensimmäisessä kokouksessa, johon tulin nähdäkseni kokoelmia, sainkin pelkän koneella kirjoitetun numeroidun listan esineistä.

Olin hämmentynyt. Minun tapani on koskettaa, käännellä, katsella ja käyttää esinettä. Lukemisen perusteella valitsin itselleni luettelosta tärkeimmät esineet ja ne ovat näkemisen jälkeenkin minulle merkittävimmät: ruumisvaunut ja hautajaiskaramelli.

Maakunnan mainiot

13

Lahden taidemuseo 60 vuotta Julistemuseo 35 vuotta teksti kuvat

Ville-Matti Rautjoki

Tiina Rekola, Lahden kaupunginmuseon kuva-arkisto ja Lahden kaupunki

Lahden taidemuseon avajaisjuhlasta tulee 11.12. 2010 kuluneeksi 60 vuotta. Taidemuseon lisäksi Vesijärvenkatu 11:ssä juhlitaan joulukuussa myös 35-vuotiasta Julistemuseota. Luvassa on monenlaista toimintaa ja ohjelmaa kaikenikäisille.

14

Maakunnan mainiot

Juhlaviikon ohjelm a Taidemuseossa 10.-1 7.12.2010 Vapaa sisäänpääsy

pe 10.12.

• Joulutorttukahvit yle isölle klo 10-15 • Arvo

ntaa

la 11.12. oiden ja Taideinstituu

• Lahden Taidegraafik

tin joulumyyjäisetklo

11-16 su 12 .12 .

• Lahden Taidegraafik oiden ja Taideinstituu

tin joulumyyjäiset klo • Miniprint Finland 20 11-16 10 -n

äy tte lyn yleisöopastus klo • Hektinen hetkinen tai 12 teessa - kuvataiteilija Pekka Purhosen perfo rmanssi klo 13 ma 13.12.

• Lucian päivän kulku e, esiintyjänä Lotilan koulun 3. luokkien pit kän ruotsin lukijoita se ruotsinkielisen koulu kä n oppilaita klo 11.00 ti 14.12.

• Kutsuvierastilaisuus klo 18-21 ke 15.12.

• Tiernapojat esiintyv ät klo 14 ja klo 15 • Yleisöluento klo 16-17 tutkija Kari Savolaine n: Julistemuseon aarte ita to 16.12.

Kaikkien lasten päivä • Teatteri Helmi esittää : “Muotkatunturin Ke sukka” klo 10 ja klo 12

• Työpaja aiheeseen liit tyen klo 12 alkavan es ityksen jälkeen (kesto 45 min).

Työpajamaksu 5 e/hlö.

Tervetuloa juhlimaan pyöreitä vuosia Lahd en taidemuseoon!

Maakunnan mainiot

15

Lahden taidehallin tilat valmistuivat vuonna 1949 uuden virastotalon 6. kerrokseen.

L

ahden taidemuseo on toiminut perustamisestaan lähtien samassa kiinteistössä Vesijärvenkadun varrella, aivan kaupungin keskustassa.

Vuonna 1949 avattiin Vesijärvenkatu 11:n uuden virastotalon 6. kerrokseen Lahden taidehalli, ja loppuvuodesta 1950 juhlittiin jo uutta taidemuseota. Osa entisen Viipurin taidemuseon kokoelmista sijoitettiin samalla vasta vihittyyn museoon. Yhä vieläkin nämä Viipuri Säätiön 73 teosta muodostavat taidehistoriallisesti merkittävimmän osan Lahden taidemuseon kokoelmia. Säätiön kokoelmaan kuuluu useita Suomen taiteen kultakauden ajan taiteilijoita kuten Akseli Gallen-Kallela, Eero Järnefelt, Juho Rissanen ja Ferdinand von Wright.

16

Maakunnan mainiot

Koko 60 toimintavuotensa aikana Lahden taidemuseo on sijainnut samassa rakennuksessa siitäkin huolimatta, että museon tilat tarkoitettiin alun perin väliaikaisiksi. Vuonna 1975 Lahden taidemuseon yhteyteen perustettiin Julistemuseo, ja samoihin aikoihin taidemuseon näyttelysali laajeni rakennuksen alakertaan, sähkölaitoksen entiseen kytkinhalliin. Siitä lähtien nämä tilat ovat toimineet erilaisten kotimaisten ja kansainvälisten kuvataide- ja julistenäyttelyiden areenana.

Joulukuussa vietetään juhlaviikkoa Joulukuussa Lahden taidemuseossa pyörähtää käyntiin todellinen juhlaviikko, joka alkaa perjantaina 10.12. torttukahveilla museovieraille. Siitä seuraavan viikon perjantaihin eli 17.12. saakka on museoon vapaa sisäänpääsy. Viikon aikana on luvassa luentoja, performansseja, opastuksia ja muuta mielenkiintoista ohjelmaa yleisölle.

Juhlitaanko seuraavaksi uusia tiloja?

Keskustelu uudesta taidemuseorakennuksesta on Lahdessa nostettu vuosikymmenestä toiseen aika ajoin takaisin pöydälle. Erilaisia suunnitelmia piirustuksineen ja pienoismalleineen on esitetty, samoin tontteja tulevalle museorakennukselle.

Tulokset ovat jääneet valitettavan laihoiksi, eikä ajanmukaisia museotiloja ole taidemuseolle ja Julistemuseolle vieläkään saatu rakennettua. Nyt juhlinnan lomassa on tarkoitus ajaa asiaa jälleen eteenpäin. Viime vuosien aikana on esiin noussut ajatus taide- ja muotoilukeskuksen muodostamisesta, joka ratkaisisi taidemuseon ja Julistemuseon tilaongelmat sekä yhdistäisi kokonaisuuteen yhden kaupungin strategisista painopisteistä muotoilun. Mahdollinen taide- ja muotoilukeskus tulisi toteutuessaan korostamaan Lahden imagoa muotoiluun kokonaisvaltaisesti ja pitkällä tähtäimellä panostavana kaupunkina.

Ennen tämän asian ratkeamista Lahden taidemuseo ja Julistemuseo toivottavat kuitenkin kaikki juhlimaan pyöreitä vuosia Lahden taidemuseoon.

Ranta-Kartanon kaavaehdotukseen liittyvä havainnekuva kaupungin keskustasta pohjoiseen kuvattuna. Uutta museokeskusta on ehdotettu sijoitettavaksi nykyisen linja-autoaseman taakse.

Maakunnan mainiot

17

Lahden kultt Kulttuurin perusteita peruskoululaisille

teksti kuvat

Susanna Koponen

Museokäynnin ohjeistusta ja opettajien käyttöön laadittuja materiaaleja testattiin ensin pienemmän oppilasjoukon kanssa.

18

Maakunnan mainiot

Juha Tanhua

tuuriohjelma Syksyllä 2009 on aloitettu Lahden kaupungin perusopetuksen kulttuurikasvatusohjelma.

Ohjelman myötä jokainen perusopetuksen vuosiluokka tutustuu joka vuosi ainakin yhteen oman kaupungin kulttuurikohteeseen. Yhteistyössä ovat mukana Lahden kaupunginteatteri, Sinfonia Lahti, Lahden kaupunginkirjasto, Kulttuurikeskuksen Nuorisoteatteri sekä Lahden kaupunginmuseon yksiköistä Hiihtomuseo, Radio- ja tvmuseo, Historiallinen museo ja Taidemuseo.

Maakunnan mainiot

19

20

Maakunnan mainiot

Huolellisesti suunniteltu on puoliksi tehty

K

ulttuurikasvatusohjelma suunniteltiin ja koottiin yhdessä kaupungin kulttuurilaitosten kanssa lukuvuoden 2008 – 2009 aikana. Suunnittelun lähtökohtana oli perusopetuksen opetussuunnitelma, jonka sisällöistä löytyy runsaasti yhtymäkohtia kulttuurilaitosten kanssa. Yksittäisten vuosiluokittain jaettujen oppiaineiden lisäksi opetussuunnitelmassa on opetusta eheyttäviä aihekokonaisuuksia, joista erityisesti ”Kulttuuri-identiteetti ja kansainvälisyys” kehottaa tutustumaan kotiseudun kulttuuriin. Oppiaineista esimerkiksi ympäristö- ja luonnontiedossa kolmannen ja neljännen luokan tavoitteena on omaan lähiympäristöön ja kotiseutuun tutustuminen. Lahtelaisittain katseet kääntyvät siten luonnollisesti Hiihtomuseoon Salpausselän kupeeseen (3. luokan kohde) ja Radio- ja tv-museoon radiomastojen juurelle (4. luokan kohde). Jokaiselle vuosiluokalle valittiin 1 – 2 kohdetta niin, että käynti tukee kyseisen vuosiluokan opetussuunnitelmaa ja käynnin sisältö liittyy kulttuurilaitoksen ydinalueeseen. Kohteet jaettiin myös lukukausittain, osa vakituisesti syysja osa kevätlukukaudelle. Siten sekä kouluilla että kohteissa voidaan välttää huonot ajankohdat ja onnettomat yhteensattumat.

Seinistä sisältöön On tärkeää, että koululaiset pääsevät tutustumaan aitoon kohteeseen, aistimaan vaikkapa museon tai teatterin ilmapiiriä. Seinien sisäpuolelle pääseminen ei vielä kuitenkaan riitä.

Kulttuurikäyntien sisältö suunniteltiin kulttuurilaitoksen mukaan.

Museoissa koululaisryhmän opetuksesta vastaavat opettajat itse. Museokäynti on oppitunti koulun seinien ulkopuolella, oppiminen ehkä uutta ja erilaista. Museo on kuin oppikirja, josta opettaja valitsee luokalleen sopivan sisällön ja näkökulman. Museoyksiköiden asiantuntijat ovat valmistaneet materiaalivaihtoehtoja opettajan tueksi. Materiaali

sisältää esimerkiksi tekstiä, kuvia, tarinoita ja näytelmiä museoissa tutkittavien vitriinien, esineiden ja rekvisiitan rinnalle. Opettajille on järjestetty myös tutustumisiltapäivät jokaiseen kohteeseen lukukausien alussa.

Ensimmäinen lukuvuosi Ohjelman ensimmäinen lukuvuosi sujui hyvin.

Ensimmäisten luokkien oppilaat kävivät kirjastossa, toisluokkalaiset konsertissa, kolmasluokkalaiset Hiihtomuseossa ja teatterissa, neljäsluokkalaiset Radio- ja tv-museossa sekä Taidemuseossa. Viidesluokkalaisten kohteena oli Historiallinen museo, kuudesluokkalaisille tarjottiin konsertti, seitsemäsluokkalaiset kävivät kirjastossa ja Taidemuseossa ja kahdeksasluokkalaiset Nuorisoteatterin esityksessä.

Yhdeksäsluokkalaiset hyödyntävät kulttuurikorttia itsenäisesti. Ensimmäisen lukuvuoden aikana esimerkiksi kaupunginmuseon yksiköissä kävi yhteensä noin 3200 oppilasta. Monille kävijöistä museokäynti oli ensimmäinen mutta tuskin viimeinen.

Sekä opettajilta että museon henkilökunnalta kerätty palaute oli myönteistä. Käyntejä pidettiin pääosin hyvin sujuvina ja useat mainitsivat oppilaiden todella tutustuneen johonkin uuteen ja kiinnostavaan.

Mitä museossa voi oppia?

Miten museossa toimitaan ja mitä siellä voi nähdä ja kuulla? Mikä on museo ja kenelle se on tarkoitettu?

Näihin ja moniin muihin kysymyksiin on vastattu ja vastataan museokäynneillä jälleen kuluvan lukuvuoden aikana. Asiantuntijoiden koostamista näyttelyistä ja materiaaleista pääsevät osallisiksi taas sadat perusopetuksen oppilaat syksyn ja kevään aikana. Opetussuunnitelmassa mainittujen oppisisältöjen täyttämisen lisäksi toiveena on, että käyntien jälkeen museot tuntuisivat tutuilta ja luontevilta ympäristöiltä, joihin olisi matala kynnys tutustua uudelleenkin. Museoonhan voi mennä katselemaan, tunnelmoimaan, muistelemaan, oppimaan, kokemaan, kyselemään ja tutkimaan – oppilaat voivat keksiä ideoita vielä paljon lisää.

Maakunnan mainiot

21

Löytyykö kartalta?

Lahden kaupunginmuseon karttakokoelmat teksti & kuvat

Päivi Siikaniemi

Silloin tällöin museosta kysellään, löytyisikö Lahden kaupunginmuseon kokoelmista kysyjän tarkoitukseen sopivaa karttaa.

Useimmiten asiakas joudutaan ohjaamaan maakunta-arkistoon tai maanmittauslaitoksen arkistoon, sillä museon karttakokoelmat ovat kovin suppeat, mutta kiinnostavaa historiaakin kokoelmiimme sisältyy.

22

Maakunnan mainiot

Viipurin museon kartat

F

T Hannu Takalan äskettäin julkaistu tutkimus ”Karjalan museot ja niiden tuhoutuminen talvi- ja jatkosodassa” valaisee kiintoisalla tavalla luovutetussa Karjalassa tehtyä museotyötä sekä kokoelmien kohtaloita sotien aikana ja niiden jälkeen. Viipurin historiallinen museo oli kokoelmiensa perusteella suurin luovutetussa Karjalassa toimineista museoista.

Sen kokoelmiin kuului noin 16 500 esinettä, joista noin 3 143 esinettä eli 19,4 % on säilynyt näihin päiviin. Ennen talvisodan syttymistä vain murtoosa museon kokoelmista pystyttiin evakuoimaan turvaan. Suurin osa tuhoutui tai katosi sodan kaaoksessa. Pelastetuista Viipurin historiallisen museon esineistä pääosa päätyi eri vaiheiden jälkeen Lahden historialliseen museoon.

Viipurin museon kokoelmat oli jaoteltu 12:een erikoisryhmään A - M, joista I-ryhmään oli luetteloitu kirjoja, asiakirjoja, rakennuspiirustuksia, karttoja ym. yhteensä 674 numeroitua hankintaa ja näissä oli luettelosta laskettuna 2 457 yksittäistä esinettä. Vain 251 ryhmän esineistä onnistuttiin pelastamaan. Lahden museon Antikvaria-luettelointiohjelmaan on I-ryhmästä tallennettu 53 numeroitua hankintaerää karttoja ja rakennuspiirustuksia, näissä on 39 karttaa. Kuten arvata saattaa säilyneessä karttakokoelmassa pääpaino on Viipuria, sen linnoitusta ja Viipurin ympäristöä mm. Saimaan kanavaa kuvaavissa kartoissa. Mukana on myös C.W.Gyldenin 1840-luvulla julkaisemia asemakaavakarttoja Suomen kaupungeista.

Oman ryhmänsä muodostaa sarja 1930-luvulla näyttely- ja opetuskäyttöön Kansallismuseossa teetettyjä karttoja Viipurin ympäristön varhaishistoriasta ennen ajanlaskumme alkua.

Maakunnan mainiot

23

Osasuurennos S.G. Hermelinin julkaisemasta kartasta 1799.

Viipurin historiallinen museo / Lahden historiallinen museo.

Muuta Suomea kuvaavia karttoja Viipurin museon kokoelmassa edustavat Hermelinin kartat 1798 - 1799. Ruotsin Kuninkaallisen Vuorikollegion johtajaksi nimitetty vapaaherra Samuel Gustaf Hermelin julkaisi 1796 - 1812 Ruotsin valtakunnan kartaston, joka koostui 33 osakartasta. Suomea koskevat viisi osakarttaa toimitti suomalaissyntyinen C. P. Hällström ja ne julkaistiin vuosina 1798 - 1799. Nämä maantieteelliset kartat olivat ensimmäiset yksinomaan Suomea esittävät painetut kartat. Suomesta julkaistiin Oulun, Vaasan, Kuopion, Turun - Porin ja Uudenmaan - Hämeen sekä Kyminkartanon maaherrakuntien kartat. Tukevalle lumppupaperille painetut Hermelinin kartat ovat säilyneet suhteellisen hyvin, sillä ne on aikanaan sidottu suurikokoiseksi kirjaksi.

Historiallisen museon kartat Lahden historialliseen museoon karttoja on saatu pääosin lahjoituksina ja muiden esinekokoelmien

24

Maakunnan mainiot

yhteydessä yhteensä 37 karttaa. Tästä syystä kokoelma on hajanainen. Kokoelmien kartuttamisessa museota kiinnostaa erityisesti toimialueensa PäijätHäme ja alueen kuntia kuvaavat kartat. Lahden kaupungin ensimmäinen värillinen opaskartta laadittiin kaupungin rakennustoimiston geodeettiosastolla 1938. Sen jälkeen vastaavia seinäkarttoja on kaupungin laajennuttua julkaistu ainakin joka vuosikymmenellä. Viime vuosina opaskarttoja on painettu 2-3 vuoden välein. Lahden kaupungin teknisen ja ympäristötoimialan maankäytössä vanhempien vuosikymmenten osoitekarttoja on kuvattu digitaaliseen muotoon ja nämä kopiokartat ovatkin helpommin tarkasteltavissa kuin museon kokoelmiin tallennetut hauraat yksilöt.

1800-luvulla sisävesiväyliä ryhdyttiin mittamaan purjehdusväyläkarttojen laatimiseksi. Kaikista suurimmista vesistöistä kuten Päijänteestä on tehty purjeväyläkartat. Ajan mittaan kartat tarkentuivat ja niistä otettiin uusia painoksia. Lahden museos-

sakin on Päijänteen karttoja 1880-luvulta ja 1920luvulta.

Vanhat paperille ja ohuelle kartongille käsin piirretyt tai painetut kartat ovat arkoja repeytymään.

Ne on aikanaan usein kierretty rullalle ja niiden oikominen voi olla pulmallista. Niinpä museossakin ylimääräistä karttojen käsittelyä pyritään välttämään. Edellä mainittu digitaalinen kuvaus helpottaa kartta-aineiston käyttöä tutkimuksessa.

Suomen hyvin hoidettu arkistolaitos: kansallisarkisto, maakunta-arkistot ja maanmittauslaitoksen arkisto pystyvät parhaiten auttamaan kartta-asioissa yksittäisiä sukunsa ja paikkakuntansa historiasta kiinnostuneita asiakkaita.

Kirjallisuutta: Harri Rosberg, Vanhojen karttojen Suomi. Historiallisen kartografian vertaileva tarkastelu. Jyväskylä 1984.

Hannu Takala, Karjalan museot ja niiden tuhoutuminen talvi- ja jatkosodassa. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

Helsinki 2010.

Maakunnan mainiot

25

a r U ä s s i ö t a m l e n U teksti kuvat

Ville-Matti Rautjoki Tiina Rekola, Kerttuli Hoppa ja Nanna Kymäläinen

Urajärven kartano Asikkalassa on tarjonnut unelmatyöpaikan kahdelle vastavalmistuneelle nuorelle konservaattorille. Tapasimme Museoviraston palkkalistoilla olevat Nanna Kymäläisen ja Katariina Sommarbergin kartanon avoimien ovien päivänä elokuussa 2010. Molemmilla on menossa toinen kesä kartanon mittavan kunnostusprojektin parissa, joka on näillä näkymin tarkoitus saada päätökseen kesään 2013 mennessä.

26

Maakunnan mainiot

a l l o n a t r a k ja ärven M

useoviraston ylläpitämä Urajärven kartano sijaitsee Asikkalan kunnassa Urajärven kylässä, reilut 20 kilometriä Lahdesta koilliseen. Jo 1920-luvun lopulta lähtien museokäytössä ollut kartano on kuitenkin viime vuodet ollut suljettuna mittavan kunnostusprojektin johdosta. Elokuun 17. päivä oli kuitenkin yleisöllä tilaisuus saapua seuraamaan, mitä rakennuskokonaisuuden parissa työskentelevät museoihmiset ovat saaneet aikaan. Museoviraston henkilökunnalla oli samalla mahdollisuus kuulla vierailta henkilökohtaisia

kokemuksia kartanoon ja sen historiaan liittyen.

Tämä oli sopiva päivä myös lehden toimitukselle ottaa selvää, mitä paikan päällä on tapahtunut.

Suomen vanhin kartanomuseo Urajärven kartano on toiminut jo pitkään museona. Kartanon viimeiset yksityisomistajat, sisarukset Lilly von Heideman (1849–1917) ja Hugo von Heideman (1851–1915) lahjoittivat kokonaisuu

Maakunnan mainiot

27

den puistoineen Suomen Muinaismuistoyhdistykselle vuonna 1917. Kartanomuseona kohde avattiin 1928, mistä lähtien se on ollut kesäisin avoinna vierailijoille. Kun kohde aikoinaan testamentattiin Muinaismuistoyhdistykselle, oli yhtenä ehtona se, että vieraat pääsevät tutustumaan kesäisin Urajärven luonnonkauniiseen kartanoalueeseen. Museovirastolle kohde siirtyi vuonna 1986. Rakennuksia ja ympäröivää puistikkoa on tämän jälkeen kunnostettu parin viime vuosikymmenen aikana muutamaan otteeseen, mutta nyt meneillään oleva vaihe on laajin ja perusteellisin.

säilynyt hyvin nimenomaan teollisen ajan vanhoja tapetteja. Usein on ollut tapana palvoa kaikkea käsintehtyä ja uniikkia. Mutta juuri näitä vanhoja teollisesti tuotettuja tapetteja on säilynyt varsin vähän.

Savannitunnelmaa suomalaisessa kartanossa

Ruokasalissa Kymäläinen on itse ollut puhdistamassa kattoa, boordeja ja seinäpintoja.

- Värityksen ja boordin kuvioinnin puolesta ruokasalissa on lähes savannitunnelma. Tällaiset boordit ovat olleet oman aikakautensa muodikkaita malleja, eivät välttämättä tyypillisiä suomalaisissa kartanoissa.

Konservaattori Nanna Kymäläinen ihastui kartanoon ja sen ympäristöön heti ensivierailulla. Hän on valmistunut Metropolia ammattikorkeakoulusta Vantaan Tikkurilasta, ja koulutus painottui historiallisten interiöörien konservointiin. Kymäläisen opinnäytetyö käsitteli Urajärven kartanon vintiltä löytyneitä alkuperäisiä tapettimalleja.

Myös työssään Urajärvellä hän on keskittynyt erityisesti paperipintojen kuten tapettien ja boordien eli koristenauhojen konservointiin. Vanhojen tapettikerrosten ohella hän pitää hyvin säilynyttä kokonaisuutta ainutlaatuisena.

- Kartano on autenttisuudessaan varsinainen aarreaitta sekä tutkijoille että konservaattoreille, kertoo Kymäläinen tyytyväisenä.

- Täällä on säilynyt kalustus ja muutkin tavarat paikoillaan, aina herrasväen matkamuistoista kirjeisiin ja päiväkirjoihin. Voisi melkein kuvitella, että omistajat ovat vain pyörähtäneet Heinolaan käymään.

Erityisesti erilaisten tapettien kirjo ja niiden säilyneet hankinta-asiakirjat ilahduttavat Kymäläistä.

- Tämä on nyt tällaista konservaattoreiden hapatusta, mutta on hienoa, että kartanossa on

28

Maakunnan mainiot

Osa tapeteista on pystytty ostokuittien avulla sijoittamaan vuonna 1907 tapahtuneeseen isoon remonttiin, jonka Lilly ja Hugo von Heideman täällä teetättivät. Yhdestä kuitista näkee vielä senkin, että mihin huoneisiin mitäkin tapettia on ollut tarkoitus laittaa.

Von Heidemanien kädenjälki näkyy sisällä ja ulkona Urajärven kartanon päärakennus on alun perin vuodelta 1806, jolloin se rakennettiin yksikerroksiseksi ja mansardikattoiseksi. Rakennusta korotettiin 1840-luvulla ja samalla mansardikatto muutettiin aumakatoksi. Heidemanien aikana tapahtui paljon muutoksia rakennusten sisällä, mutta myös puistoa kehitettiin paljon. Hugo von Heideman suunnitteli vapaamuotoisen maisemapuiston rakennusten ympärille. Samalla puistomaista ympäristöä jatkettiin järven rantaan ja lähimetsikköön, johon on sijoitettu maisemapaikkoja ja historiallis-romanttisia rakennelmia. Nykyisin metsäpuistossa sijaitsee myös von Heidemanien sukuhauta.

Nanna Kymäläinen esittelee sisäoven pinnasta löytyneitä värisävyjä. Kuva Tiina Rekola.

Maakunnan mainiot

29

Heidemanit olivat avarakatseisia ja seurasivat kiinteästi oman aikansa ilmiöitä ja kulttuurielämää.

Nanna Kymäläinen kuvaakin heitä monipuolisiksi kulttuuripersooniksi: - Heidemanit matkustivat paljon. He kävivät 1800-luvun lopulla muun muassa Israelissa ja Egyptissä. Käytännön järjestelyt menivät niin, että he ottivat yhteyttä Göteborgissa toimivaan matkatoimistoon ja ilmoittivat missä haluaisivat vierailla. Samalla reissulla olikin sitten kokonainen matkaseurue pohjoismaisia turisteja. Matkamuistoina he toivat muun muassa Jordanvirran vettä.

Matkamuistot ja Lillyn pitämä matkapäiväkirja ovat edelleen tallessa.

Irrotettua pinkopahvia taivuttamalla päästiin tarkastelemaan pahvin alla näkyviä kerroksia. Tapettikerroksia tutkimassa konservaattori Nanna Kymäläinen.

Kuva Museovirasto/Kerttuli Hoppa.

Kaakeliuunin lohkeamat täytettiin ja retusoitiin.

Työssä konservaattori Katariina Sommarberg.

Kuva Museovirasto/Nanna Kymäläinen.

Urjajärven kartanon sisustusta katsoessa tulee väistämättä mieleen, että kyse on jostain todella omalaatuisesta kokonaisuudesta. Tapetit näyttävät ainakin asiaan vihkiytymättömän silmään melko räväkän värisiltä. Myös niissä käytetyt kuviot ovat mielenkiintoiset.

- Esimerkiksi salissa oleva boordi on ehkä meillä Suomessa vähän oudompi valinta, mutta muualla Euroopassa tämä tyyli ei ole tavaton, Kymäläinen kertoo.

- Iso-Britanniassa tällaiset kuosit ja värit ovat olleet varsin yleisesti käytössä. Kyse on ehkä paremminkin siitä, mitä meille tällaisissa kartanokohteissa tai museoissa yleensä halutaan näyttää. Lilly ja Hugo ovat joka tapauksessa mielestäni olleet oman tien kulkijoita mitä sisustukseen tulee. He ovat muiden mielipiteistä huolimatta tehneet oman makunsa mukaisen kodin.

Nyt meneillään olevan projektin tarkoituksena on tuoda sisätiloissa enemmän esiin juuri sitä ilmettä, jonka von Heidemanit kartanoon loivat.

Konservointityössä pyritään tekemään mahdollisimman vähän isompia muutoksia ja keskitytään säilyttämään vanhoja pintoja ja rakenteita.

Veitsi heiluu sivurakennuksessa Urajärven kartanon sivurakennukseen mentäessä ensin kuuluu rapsutusta, vasta sisään saliin tultaessa kohtaamme myös äänen lähteen. Katariina Sommarberg on juuri poistamassa vaaleasta takasta päällimmäistä pintamaalia veitsen avulla.

Sommarberg on Kymäläisen tapaan ensimmäisessä oman alansa työpaikassa. Hän valmistui keväällä Seinäjoen ammattikorkeakoulusta rakennuskonservaattoriksi. Myös Katariina kokee työmaansa konservaattorin unelmaksi. Hän on tämän ja edelliskesän aikana tehnyt paljon väri- ja

30

Maakunnan mainiot

Katariina Sommarberg raaputta sivurakennuksen takasta esiin vanhempaa koristemaalauskerrosta. Kuva Tiina Rekola.

Maakunnan mainiot

31

Tapetteja ihmettelemässä oikealta vasemmalle museonhoitaja Kerttuli Hoppa, Museoviraston arkkitehti Marja Ivars ja Restaurointimestari Elina Wirkkala.

Kuva Museovirasto/Nanna Kymäläinen.

Pääsisäänkäynnin portaikkoa viimeisteltiin avoimien ovien päivänä. Portaikon kaiteita kokoamassa Juha Toivio. Kuva Tiina Rekola.

32

Maakunnan mainiot

pintatutkimuksia sekä kunnostustöitä lähinnä päärakennuksessa. Parhaillaan työn alla olevan takan vaikutteet on Hugo von Heideman luultavasti saanut Norjan Holmenkollenissa sijaitsevasta takasta. On mahdollista, että takan malliin on vaikuttanut myös arkkitehti Walter Thomé, joka teki suunnitelmaehdotuksia päärakennuksen laajennus- ja muutostöiksi 1906–1907.

Sommarberg on ollut mukana tekemässä sivurakennuksen ajoitukseen liittyvää dendrokronologista tutkimusta: - Talven aikana valmistui dendrokronologinen tutkimus sivurakennuksesta. Tutkimuksen myötä paljastui, että rakennuksen alakerta on rakennettu aikaisintaan vuonna 1788. Yläkerran osalta hirrestä otetut näytteet osoittautuivat olevan vuodelta 1792. Rakennus on siis rakennettu eri vaiheissa. Olin mukana tutkimuksessa, jonka teki Joensuun yliopiston Dendrokronologian laboratorio. Näytteet otettiin täältä ja analyysivaihe tehtiin Joensuussa.

Sivurakennus on siis vanhempi kuin päärakennus?

- Pitää paikkansa. Se on aikaisemmin toiminut mm. meijerinä, väentupana ja myöhemmin von Heidemanien suvusta kertovana museona, Sommarberg vastaa.

- Tämän rakennuksen toisessa päässä eli tuvassa on asunut palvelusväkeen kuulunut Simolinien pariskunta vuosina 1908-1915, kunnes he muuttivat päärakennuksen keittiöpäätyyn. Simolinit huolehtivat museosta ja kartanoalueesta. Von Heidemanien museoinnostuksen johdosta sali on vuonna 1913 muutettu 1700-lukua edustavaan asuun värityksineen ja huonekaluineen. Myös toinen puoli eli tupa on Muinaismuistoyhdistyksen 30-luvulla ideoima lavastus. Sinne on kerätty erilaista esineistöä torpista niin, että tunnelma olisi kuin talonpoikaistuvassa. Myös hirsien sisäpintoja on käsitelty pigmenteillä tummemmaksi, jolla on luultavasti pyritty kuvaamaan savutuvan tummia seiniä.

Sommarbergin mukaan sivurakennuksen kimppuun konservaattorit ehtivät paremmin vasta ensi kesänä. Tänä kesänä on vuorossa vasta parasta aikaa työn alla olevan takan koristemaalauksen esille otto. Myös tämä rakennus on tarkoitus avata yleisölle 2013.

pahtuma alkaa. Vieraita tulee kuitenkin jo puistossa vastaan ja yksi koululuokkakin jo samoilee metsässä Hugo-herran polulla. On hienoa, että kartano ja siellä tehtävät entisöintityöt kiinnostavat myös suurempaa yleisöä. Ennustan, että kun museon ovet aukeavat taas yleisölle seuraavan kerran, lähtevät ihmiset jälleen liikkeelle. Urajärvi rakennuksineen ja puistoineen on unelmapaikka siellä työskentelevien ihmisten lisäksi myös tavalliselle kulttuurimatkailijalle. Allekirjoittanutkin voisi mielellään perustaa maakunnallisen etätyöpisteen Urajärven kartanon upeisiin maisemiin.

Mikä dendrokronologia?

Dendrokronologinen tutkimus on tiedettä, jonka avulla selvitetään vanhojen puurakenteiden, kuten esimerkiksi hirsirakennusten ikää. Dendrokronologiassa puurakennuksen rungon eri kohdista otetaan poraamalla muutamia näytteitä, joista tutkitaan puun vuosilustojen määrä ja kasvuolosuhteet.

Uloin vuosilusto juuri kaarnan alla on tärkein, koska siitä tiedetään milloin puu on kaadettu. Tuloksia verrataan tämän jälkeen aiemmin kerättyyn tutkimus- ja arkistomateriaaliin. Näin pystytään hyvinkin tarkasti saamaan selville rakenteessa käytettyjen puiden ikä.

Tämän perusteella voidaan määrittää rakennuksen pystytysvuosi tai -vuodet.

Joensuun yliopiston Dendrokronologian laboratorion esimies kvartäärigeologi Pentti Zetterberg kertoo, että yhden rakennuksen tai rakennusosan iän määrittäminen perustuu tavallisesti neljän esitutkimuksessa valitun hirren tutkimiseen. Näytteiden otosta kestää noin kolme kuukautta tulosten kirjalliseen raportointiin.

Sivurakennuksesta poistuessamme on vielä tunti aikaa siihen, kun varsinainen avoimet ovet -ta-

Maakunnan mainiot

33

Muinaisjäännös Hollolan Tiirismaan laella &

teksti kuva

Hannu Takala

Salpausselän reunamuodostuma eli kansanomaisemmin Salpausselän harju Hollolan Tiirismaalla on tunnetusti Etelä-Suomen korkein kohta. Retkeilijät, ulkoilijat, kuntoilijat ja eri lajien kilpaurheilijat ovatkin kauan nauttineet, mutta yhtä lailla tuskailleet Tiirismaan rinteillä. Maisemallisesti kauas erottuva harjanne on myös kasvustoltaan poikkeuksellinen koko maamme mittakaavassa. Kaiken tämän lisäksi Tiirismaan laki kätkee sisäänsä yhden erikoisimmista muinaisjäännösalueista koko Päijät-Hämeessä.

34

Maakunnan mainiot

Tiirismaa luonto- ja virkistyskohteena

T

iirismaan laki kohoaa hiukan yli 222 metrin korkeuteen merenpinnan yläpuolelle. Paremmin harjun korkeus tulee kuitenkin ymmärretyksi, kun sitä verrataan lähistön kohteisiin. Korkeuseroa eteläpuolella olevan Iso-Tiilijärven pintaan on 78 metriä ja Vesijärven pintaan peräti 140 metriä.

Laella kohoaa maamerkkinä 327 metrin korkuinen Digita Oy:n lähetysmasto.

Tiirismaa on kasvustoltaan erikoinen: sen rinteillä on useita pähkinäpensaan esiintymispaikkoja ja saarnilehtoja sekä vuorijalavan, metsälehmuksen ja vaahteran esiintymisalueita. Laella kiertää luontopolku, jonka varrella voi tutustua alueen kasvustoon. Muuten puusto on iäkästä mänty- ja kuusivaltaista metsää.

Aikanaan Salpausselän kisojen kilpaladut ulottuivat Tiirismaalle saakka ja alue on ollut pitkään suosittu retkeily- ja ulkoilualue. Tällä hetkellä Tiirismaalla on kaikkiaan yli 200 kilometriä hoidettuja ulkoilureittejä ja latupohjia. Idässä, Messilän matkailukeskuksen alueella on myös useita laskettelurinteitä. Mäen pohjoisrinteellä on umpeenkasvanut entinen Tiirismaan laskettelurinne, jossa toiminta päättyi 1996. Vain pusikoiden ympäröimät hissilaitteet kertovat enää menneestä.

Muinaisjäännös Tiirismaan laelta tunnetaan historiallisen ajan muinaisjäännös, johon kuuluu useita kivestä tehtyjä rakenteita. Ensimmäisen kerran muinaisjäännöksen tarkasti arkeologi Pirkko-Liisa Lehtosalo vuonna 1962. Seuraavan kerran kohde tarkastettiin vuosina 2002 ja 2004, kunnes kaupunginmuseo osana Tiirismaan kaavoitustyötä rajasi kohteen vuonna 2009. Talven 2010 paksun lumipeitteen seurauksena mäen laen puusto kärsi paikoin pahoja tuhoja, minkä seurauksena alueella oli tarkoitus

toteuttaa puuston korjuu ja harvennushakkuu. Sitä varten muinaisjäännösalueen yksittäiset kohteet käytiin rajaamassa maastossa elokuussa 2010.

Vuosien 2009 ja 2010 maastotöiden seurauksena saatiin ensimmäistä kertaa käsitys siitä, kuinka laajasta ja jopa poikkeuksellisesta muinaisjäännösalueesta on kyse. Alueella sijaitsee jopa yli 200 kivirakennetta: kiviaitoja, kiviröykkiöitä, rakennuksen perustus sekä kivettyjä kaivoja ja muita kuopanteita. Muinaisjäännösalue sijaitsee Tiirismaan tasaisella lakiosalla tai sen reunoilla, laen länsipäässä.

Kivistä kasatut röykkiöt ja muut rakenteet liittyvät mitä ilmeisimmin paikalla 1800-luvulla olleeseen Tiirismäen taloon. Osa röykkiöistä on syntynyt talon peltojen raivauksessa, osa lienee vanhempia kaskiröykkiöitä. Rakenteiden suuri määrä on kuitenkin poikkeuksellista, samoin niiden sijainti korkean mäen laella. Toisaalta mäen laen suotuisa paikallinen ilmasto, josta on osoituksena muiden muassa pähkinän esiintyminen, kertoo siitä että seutu on ollut sopivaa myös pelto- ja/tai kaskiviljelylle. Koska laajempaa viljelyä ei paikalle vakiintunut, vaan syystä tai toisesta tapahtuneen tilan hylkäämisen jälkeen paikalle on alkanut kasvaa metsää, ovat kivirakenteet myös säilyneet maastossa meidän päiviimme saakka.

Uusimpiin Tiirismaan kaavoihin muinaisjäännösalue merkitään suojelumerkinnällä. Sen mukaan kivirakenteita ei saa tuhota. Tämä tarkoittaa, että esimerkiksi latu-urien mahdolliset leventämiset tai uusien rakentaminen eivät saa tuhota yksittäisiä kohteita. Syksylle 2010 suunniteltu koneellinen lumituhojen korjuu ja harvennushakkuukin jouduttiin perumaan, koska ei ollut takeita siitä, että hyvin lähellä toisiaan sijainneet kivirakenteet olisi voitu työn aikana turvata. Suunnitteilla onkin, että harvennus tehtäisiin hevosmetsurityönä.

Samalla on alettu suunnitella muinaisjäännösalueen ottamista muinaisjäännösten hoitotöiden piiriin, jolloin röykkiöt, aidat ja muut maanpäälliset rakenteet saataisiin ympäristöineen paremmin esiin ja siistittyä.

Maakunnan mainiot

35

Käyttökelpoista, k Lahden arkkitehtuuripoliittinen ohjelma valmistui

teksti kuvat

Riitta Niskanen Tiina Rekola

Lahden arkkitehtuuripoliittinen ohjelma eli tuttavallisemmin Apoli kurottaa korkealle. Valtioneuvoston vuonna 1998 julkaisema Suomen arkkitehtuuripolitiikka ohjenuoranaan Lahden Apoli tähtää suunnittelun, rakentamisen ja korjaamisen käyttökelpoisuuteen, kestävyyteen ja kauneuteen.

36

Maakunnan mainiot

kestävää, kaunista

T

eknisen ja ympäristötoimialan kaupunkisuunnittelun arkkitehdit ovat laajan asiantuntijaryhmän avustuksella valmistelleet Lahden kaupungille arkkitehtuuripoliittisen ohjelman, josta toivotaan hyvän rakentamisen opasta sekä rakentajille että asukkaille.

Apolia ovat olleet kaupungin maankäytön, rakennusvalvonnan, tilapalvelun, liikennesuunnittelun, ympäristötoimialan ja vihertoimen eksperttien ohella laatimassa Hämeen arkkitehdit SAFAn, Lahti Design Boardin ja kaupunginmuseon edustajat. Tuloksena on tiivis ja ytimekäs lehtinen,

jonka laadukas kuvitus vahvistaa omalta osaltaan vaikutelmaa Lahden kaupunkikuvan vahvuuksista ja tulevaisuuden mahdollisuuksista.

Lahti sijaitsee Salpausselän ja Vesijärven liittymäpisteessä, maiseman solmukohdassa. Erityislaatuinen sijainti, tiivis ruutukeskusta, hyppyrimäet, radiomastot, tehtaat, sahat ja liikemiesten varhaiset kaupunkivisiot loivat nuoren kaupungin urbaanin maiseman perustan. Karjalaiset antoivat vahvan panoksen kaupunkikuvaan sodan jälkeen.

Arkkitehtonisesti korkeatasoinen lähiörakentami

Maakunnan mainiot

37

nen ja uudenlainen rantakaupunki ovat lahtelaisen rakennushistorian uusia ominaispiirteitä.

kuuluvat kiinteästi visuaaliseen ja mielenmaisemaamme.

Lahden kaupunkihistoria on lyhyt mutta intensiivinen - Lahti kehittyi kylästä sadan tuhannen asukkaan kaupungiksi vuosisadassa. Lahti on muun muassa muotoilu-, luonto-, urheilu- ja kulttuurikaupunki. Ympäristöosaaminen on tärkeä osa kaupungin tulevaisuusstrategiaa. Lahti tunnetaan myös maamerkeistään, radiomastoista ja hyppyrimäistä. Hennalan varuskunta, Eliel Saarisen suunnittelema kaupungintalo ja Sibeliustalo ovat maankuuluja.

Kaupunkitilat muodostuvat paljolti jo rakennetusta, osin kulttuurihistoriallisesti ja rakennustaiteellisesti arvokkaasta ympäristöstä. Rakennussuojelu on kokonaisvaltainen prosessi, jota on Lahdessa edistetty viime aikoina monilla teoilla ja tasoilla. On tärkeää, että kaikessa suunnittelussa lähdetään olemassa olevasta rakennuskannasta.

Vanhojen rakennusten ja alueiden käyttäminen

Apoli tutkii ympäristöä kolmesta lähtökohdasta, maiseman, kaupunkitilan ja yksityiskohtien kautta. Järvien ja harjujen arvo on ymmärretty jo kauan, mutta tiukka rakentaminen ja tiivistäminen saattaa uhata Lahdelle tyypillisiä pitkiä, avaria näkymiä. Toisaalta Lahti on myös vahvasti vertikaalinen kaupunki. Apoli painottaa kaupunkihorisontin merkitystä: Oululaisen viljasiilo, linja-autoaseman torni, savupiiput ja vesitorni

38

Maakunnan mainiot

niiden arvoa vastaavalla tavalla on yleensä myös sosiaalisesti, ekonomisesti ja ekologisesti perusteltua.

Varsinkin jalankulkijan kaupunkikuva syntyy suureksi osaksi yksityiskohdista. Kadunkalusteet, mainokset, istutukset, liikennemerkit, melusuojat, julkiset taideteokset tai vaikkapa terassirakennelmat vaikuttavat olennaisesti siihen, millaiselta tuntuu käyskennellä kaupungin kaduilla. Apoli kannustaa huolelliseen, viimeisteltyyn ja luovaan

suunnitteluun ja toteutukseen sekä esteettömyyteen.

Maankäyttö- ja rakennuslaissa edellytetään rakentamisessa tavoiteltavan ympäristön kauneutta ja kulttuuriarvojen säilymistä. Laissa turvataan myös kansalaisten oikeus vaikuttaa omaan elinympäristöönsä ja sitä koskeviin päätöksiin. Apoli määrittelee, kuinka lahtelaiset panevat toimeen lain kirjaimen. Kaikki on mahdollista, mikäli kaupunkilaiset ottavat ympäristönsä omakseen, eivätkä pidä sitä luotsaavia ohjelmia vain tyhjyyttään kumisevina toiveiden tynnyreinä.

Apoli-luonnos oli lahtelaisten nähtävillä kommentteja varten koko kesän 2009. Syksyllä sitä korjattiin kansalaisten ehdotusten pohjalta, ja sen jälkeen se eteni tekniseen lautakuntaan, Lahden seudun rakennuslautakuntaan ja kaupunginhallitukseen.

Lahden kaupunginvaltuusto hyväksyi Apolin rakennetun ympäristön laatutavoitteet huhtikuussa 2010.

Ne velvoittavat meitä kaikkia, niin päättäjiä, virkamiehiä, suunnittelijoita, rakentajia kuin asukkaitakin.

Maakunnan mainiot

39

Helteinen kaiv Hollolan Parin teksti kuvat

Anna-Riikka Vaden Eetu Sorvali, Anna-Riikka Vaden ja Maija Lehikoinen

Eetu Sorvali piirtää kaivausalueen 1 profiilia.

Kuvaaja Anna-Riikka Vaden.

Viime kesänä lämpöennätykset rikkoontuivat ja heinäkuun helteellä hemmoteltiin lomalaisia. Samanaikaisesti Lahden kaupunginmuseon arkeologian yksikön väki ahersi arkeologisilla kaivauksilla Hollolan Parinpellossa, jossa tutkittiin kivikautista tai mahdollisesti varhaismetallikautista asuinpaikkaa Vesijärven rannalla.

40

Maakunnan mainiot

vauskesä npellossa

L

ahden kaupunginmuseon arkeologian yksiköllä on kunniakkaana perinteenä ollut toteuttaa joka kesä vähintään yksi tutkimuskaivaus. Näin tapahtui myös tänä vuonna ja kesän 2010 tutkimuskohteeksi valikoitui Hollolan Parinpellossa Vesijärven rannalla oleva Parinpellonlahti-niminen kivi- ja/tai varhaismetallikautinen asuinpaikka.

Kaivaus alkaa suunnittelusta ja taustatutkimuksesta Edellisenä kesänä arkeologian yksikkö oli tehnyt kaivauksia varhaismetallikautisiksi ajoittuvilla asuinpaikoilla. Varhaismetallikaudesta puhuttaessa tarkoitetaan sillä sisämaan pronssikautta ja rautakauden

alkua eli 1700–0 eKr. välistä aikaa. Kaivausjohtajan mielenkiinto kyseisen aikakauden asuinpaikkoja kohtaan heräsi ja kevään aikana kartoitettiin tutkimukselle otollisia kohteita eteläisessä Päijät-Hämeessä.

Maastokäyntien perusteella kaivauskohteeksi valikoitui Parinpellonlahden asuinpaikka, joka muutamia ulkoilupolkuja lukuun ottamatta oli säilynyt ehjänä Hollolan seurakunnan omistaman Parinpellon leirikeskuksen alueella. Parinpellon alueella on asuinpaikan lisäksi useita muita muinaisjäännöksiä ja runsaasti kivikautisia löytöpaikkoja, mikä osaltaan lisäsi mielenkiintoa alueeseen. Leirikeskuksen päärakennuksen edustalla on rautakautinen kuppikivi ja Parinpellon kylätontti on ainakin 1700-luvulla

Maakunnan mainiot

41

sijainnut kiven välittömässä läheisyydessä. Lähistöllä on myös Veselilän rautakautinen asuinpaikka ja lahden vastakkaisella rannalla olevassa niemessä on kivikautinen asuinpaikka. Eikä kirkonkylän Kapatuosian linnavuorellekaan ole asuinpaikalta matkaa kuin 1,5 kilometriä.

Parinpellonlahden asuinpaikka oli myös tutkimuksellisesti lähes koskematon. Kohde oli löytynyt vuonna 2004 Antti Bilundin tekemässä Hollolan kunnan arkeologisessa täydennysinventoinnissa.

Inventoinnissa etsitään systemaattisesti muinaisjäännöksiä esim. tekemällä maaston perusteella sopiville alueille pieniä koekuoppia. Tällaisia kuoppia myös Bilund teki Parinpellonlahdelle vanhan rantatörmän päällä olevalle tasanteelle ja tuloksena oli kvartsikaapimen katkelma, iskoksia ja varhaismetallikautiseksi määriteltyjä saviastian paloja, joiden perusteella kohde tulkittiin asuinpaikaksi.

Saviastian paloja, palanutta luuta ja paarmoja Kuukauden pituiset tutkimukset toteutettiin koekaivauksena, jolla pyrittiin määrittelemään tarkemmin asuinpaikan laajuutta ja sen ajoitusta. Tutkimuksissa asuinpaikalle kaivettiin kahdeksan 1 m²:n suuruista koeruutua ja avattiin kaksi pientä kaivausaluetta, yhteensä tutkittiin 15,5 m². Kaivauksia johti maakuntamuseotutkijan sijaisena toimiva Anna-Riikka Vaden ja tutkimusapulaisena oli arkeologian opiskelija Eetu Sorvali. Neljän kaivajan joukossa oli sekä arkeologian opiskelijoita että Lahden kaupungin kesätyöntekijöitä. Viikkoja jatkunut helle ja paarmat koettelivat työntekijöitä, mutta pulahtaminen Vesijärven aaltoihin ruokatunnilla helpotti kummasti työntekoa.

Palaneista kivistä koostuva liesikiveys kaivausalueella 2.

Kuvaaja Eetu Sorvali.

Tutkimukset osoittautuivat pienimuotoisuudestaan huolimatta hyvin antoisiksi, yksittäisiä löytöjä otettiin talteen lähes 1000 kappaletta. Suurimman yksittäisen ryhmän löytöaineistossa muodostavat saviastian palat. Osa niistä edustaa kivikautista kampakeramiikkaa ja niiden pintaa on koristeltu kampaleimoin. Kampakeramiikan lisäksi löytyi paljon erilaista koristelematonta keramiikkaa, jonka tarkempi määrittäminen on vielä kesken. Osa todennäköisesti edustaa jo aiemmin paikalta löytynyttä varhaismetallikautista keramiikkaa.

Keramiikan lisäksi kaivausten löytöjä olivat kvartsista tehtyjen esineiden katkelmat ja kvartsi-iskokset sekä

42

Kampakeraamisen astian kylkipala in situ. Kuvaaja Eetu Sorvali.

Maakunnan mainiot

ruokataloudesta kertova palanut luu. Palaneen luun avulla pystytään asuinpaikan ikää tarkentamaan, jahka se lajimäärityksen jälkeen lähetetään radiohiiliajoitettavaksi. Asuinpaikka sijaitsee Muinais-Päijänteen rantatörmällä, mutta pelkän vesistöhistorian avulla ei paikan ikää pystytä selvittämään sen topografiasta johtuen. Keramiikan perusteella paikalla on oleskeltu ainakin kampakeraamisella ajalla, mutta suotuisa paikka lahden pohjukassa on varmasti houkuttanut paikalle leiriytyjiä myöhemminkin.

Kaivauksissa löytyi myös palaneista kivistä koostuva matala rakenne, joka tulkittiin liesikiveykseksi.

Liesikiveys ei näkynyt lainkaan maan pinnalle ja kiveyksestä löytyi kvartsi-iskoksia ja sitä ympäröivästä maasta palanutta luuta. Lähes koko asuinpaikan alueella todettiin pintamaan alla noen värjäämä tumma kerros, joka voi viitata alueella riehuneeseen metsäpaloon tai paikan myöhempään käyttöön kaskialueena. Alueen myöhemmästä käytöstä kertoo myös yleiskartoituksen yhteydessä löytynyt pieni yksinomaan kivistä koostuva röykkiö.

Kesän kaivauksilla tutkittiin vain pieni osa asuinpaikkaa. Analyysien ja kaivauskertomuksen valmistuttua on aika pohtia sitä, jatketaanko tutkimuksia Parinpellonlahdella myös ensi kenttäkaudella tai myöhemmin.

Kampakeramiikan pala KM 38350: 45. Piirtänyt Maija Lehikoinen.

Maakunnan mainiot

43

Kotiseutumuseoiden aarteita etsimässä kuvat teksti

Merja Kittelä Mari Keturi, Helena Nokkonen ja Hannu Sundelin

Kotiseutumuseoiden esineet kertovat menneiden sukupolvien taidoista ja arjen askareista. Nykyisin harva kotiseutumuseo on säännöllisesti yleisölle avoinna. Usein myös museorakennukset on poistettu käytöstä ja kunnasta kerätyt esineet on varastoitu tiloihin, joihin yleisöllä ei ole mahdollista päästä tutustumaan. Wellamo-opiston käsityön opettajat kantoivat huolta siitä, että vuosikymmenten keräystyö hautautuu varastoihin ja esineet ovat vain nimi esineluettelossa. Olisiko kokoelmilla jälleen jotain annettavaa tänä päivänä?

44

Maakunnan mainiot

Wellamo-opisto ja yhteistyökumppanit

W

ellamo-opisto on Suomen suurin seudullinen kansalaisopisto, joka toimii 10 kunnan alueella. Isäntäkunta on Lahden kaupunki ja sopimuskuntia ovat Artjärvi, Asikkala, Hollola, Hämeenkoski, Kärkölä, Myrskylä, Nastola, Orimattila ja Padasjoki.

Päärahoittajana ”Wellamo-opiston sopimuskuntien kotiseutumuseoiden kokoelmien hyödyntäminen” -hankkeessa on Hämeen ELY-keskus ja sen Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahasto. Wellamo-opiston kunnat sijaitsevat kolmen Leader-toimintaryhmän alueella: Eteläisen Päijät-Hämeen toimintaryhmä ETPÄHÄ ry, Maaseudun kehittämisyhdistys SILMU ry rf ja Päijänne-Leader ry. Lahti kaupunkina ei kuulu rahoitettaviin kuntiin, mutta jos yksityisrahoitusta saadaan riittävästi, voi Lahtikin olla mukana.

Hanketta koordinoi Wellamo-opiston käsityötiimi ja yhteyshenkilönä on suunnittelijaopettaja Merja Kittelä. Hankkeen ohjausryhmässä on edustajat Hämeen ELY-keskuksesta, ETPÄHÄ ry: stä, Päijät-Hämeen Maakuntamuseosta ja Wellamo-opistosta.

Tärkeä kumppani toiminnassa on Päijät-Hämeen maakuntamuseo. Lisäksi Wellamo-opiston kunnista Myrskylä kuuluu Itä-Uudenmaan maakuntamuseoon. Paikallismuseoiden ylläpitäjien apua tarvitaan museotiloihin pääsemiseksi kokoelmiin tutustumista varten. Joissakin kunnissa nämä henkilöt myös tuntevat erinomaisesti esineistön. Kaikista kunnista ei löydy riittävästi aineistoa, jolloin etsintää laajennetaan myös yksityishenkilöiden hallussa oleviin esineisiin.

alueen perinteeseen ja sen vaalimiseen. Kirjaan valitaan tekstiili-, puu- ja metallitöitä, joita voi valmistaa ohjeiden mukaan tai soveltaa muotoa ja kuvioaiheita muihin tekniikoihin ja muihin materiaaleihin. Kirjaan tulee myös lyhyt katsaus Päijät-Hämeen käsityöperinteestä. Yleisen tekstiosan laadinnasta vastaavat Wellamo-opiston käsityötiimi ja asiantuntijana tutkija Anna-Riikka Vadén Päijät-Hämeen Maakuntamuseosta.

Museoiden kokoelmia tutkitaan 2010 aikana ja julkaisuaineisto kootaan kansalaisopiston työkaudella 2010-2011. Kirja on suunniteltu julkaistavaksi kesäkuussa 2011. Seuraavan lukuvuoden aikana valmistetaan kirjan malleja eri opintoryhmissä ja ensimmäiset tuotteet ovat kaikkien nähtävänä kuntien työnäyttelyissä keväällä 2012.

Alkutaipaleella Kaikki paikallismuseot on tutkittu ja saaliina on seinällinen kuvia. Käsityötiimi on valinnut joukosta ne, joista he opetuskokemuksen perusteella olettavat myös opiskelijoiden olevan kiinnostuneita. Kuvausolosuhteet ovat olleet vaativia ja mahdolliset uusintakuvaukset tänä syksynä vielä haastavampia. Joistakin kunnista on löytynyt riittävästi mielenkiintoisia esineitä ja malleja, mutta lisähakuja joudutaan myös tekemään. Mikäli Maakuntamuseonkaan kokoelmista ei ole apua, käännytään yksityishenkilöiden puoleen. Tavoitteena on löytää keskimäärin 5 työtä kustakin kunnasta, jolloin kirjassa olisi 45-50 mallia.

Hankkeen antia on myös uusi yhteistyökumppani, Päijät-Hämeen Maakuntamuseo. Wellamo-opiston käsityötiimi sai kutsun Lahden historiallisen museon Adventti alkaa kartanostatapahtumaan ja oma joulutuotesuunnittelu on käynnistynyt.

Mallit hyödynnettäväksi Tällä hankkeella etsitään ja tuodaan esille nykypäivään sopivia tai sovellettavissa olevia malleja jokaisesta Wellamo-opiston kunnasta. Hankkeen tuloksena on museoesineisiin pohjautuva käsityömallisto. Mallisto sisältää museoesineiden dokumentit ja työselosteet oheistietoineen.

Kansalaisopiston opetus on käsityöperinteen säilyttämisen kannalta avainasemassa ja malliston myötä toivottavasti syntyy kiinnostus oman

Maakunnan mainiot

45

n e e m ä H t ä j i Pä i r e t n e l a k y l e t näyt HEINOLAN KAUPUNGINMUSEO

ITÄ-HÄMEEN MUSEO

Osoite: Kauppakatu 14, 18100 Heinola Avoinna ti, to-su klo 12-16, ke klo 12-20, ma suljettu Tiedustelut: (03) 849 3651 museo@heinola.fi

Osoite: Koskipää, 19600 Hartola Avoinna: joka päivä klo 12-16, sopimuksesta myös muulloin Tiedustelut: (03) 716 1252, 044 0770 149 info(at)ihmuseo.fi www.ihmuseo.fi

Esillä perusnäyttelyt 7.1.–14.5.2011 James päällä joka säällä.

Mattisen Teollisuus Oy:n vaiheita Heinolassa ja 1960-70-lukujen ajankuva 15.5.–18.9.2011

HEINOLAN TAIDEMUSEO Osoite: Kauppakatu 4, 18100 Heinola Avoinna: ti, to-su klo 12-16, ke klo 12-20, ma suljettu Tiedustelut: (03) 849 3656 museo@heinola.fi Arkangeli.

Raimo Jaatisen veistoksia, installaatioita ja piirustuksia 6.3. –3.4.2011 James päällä joka säällä.

Mattisen Teollisuus Oy:n vaiheita Heinolassa ja 1960-70-lukujen ajankuva 15.5.–18.9.2011

LÄÄNINKIVALTERI ASCHANIN TALO Osoite: Kauppakatu 3, 18100 Heinola Puh. (03) 849 3655 Avoinna: ti, to-su klo 12-16, ke klo 12-20 ma suljettu museo@heinola.fi

46

ORIMATTILAN TAIDEMUSEO Osoite: Lahdentie 65, 16300 Orimattila Avoinna: ti-pe klo 12-16, la klo 10-14 , su klo 12-17 Tiedustelut:( 03) 8881 389, (03) 8881 388 Sarjakuvasukellus 28.1.–27.2.2011 Pysyvät näyttelyt: - Taidesäätiö Ilmari ja Toini Wall-Hakalan kokoelmat - Pentti Papinahon kokoelmat - Orimattilan Erkot -näyttely

TAIDE & MUOTOILUKESKUS ARS AUTTOINEN Osoite: Keinuhongantie 17, 17610 Auttoinen Puhelin: 045 1283 376 tai 044 2772 997 teemu.salonen@suomen-muotoilutoimisto.fi www.auttoinen.fi Ovi rivoon 8.3.–1.5.2010 Andy Best & Merja Puustinen, Ari Björn, Maija Helasvuo, Juha Arvid Helminen, Anni Henriksson, Essi Henriksson, Reima Juhani Hirvonen, Sakari Kannosto, Miss Kompro, Juha Kuosmanen, Kati Nulpponen, Liisa Pesonen, Anna Rikkinen, Janne Räisänen, Anni Sumari, Pekka Syrjälä ja Nick Tulinen

n e e m ä H t ä j i Pä i r e t n e l a k y l e näytt

Osoite: Urheilukeskus, Salpausselän katu, PL 113, 15111 LAHTI Avoinna: ma-pe 10-17, la-su 11-17 Tiedustelut: (03) 814 4523 museo(at)lahti.fi

Terveiset talvikisoista 16.10.2009–31.8.2012

Suomen naiset ladulla ja mäessä 15.10.2010–31.12.2011

Huipulta - Alppilajien historiaa Suomessa

Perusnäyttely: Selän henkeä ja hohtavia hankia, lumileikkiparvi ja toimintaosasto talviurheilusta

Osoite: Lahdenkatu 4, PL 113, 15111 Lahti Avoinna: ma-pe 10-17, la-su 11-17 Tiedustelut: (03) 8144536 museo(at)lahti.fi

Jokaisella on oma aikansa Taiteilija Maaria Wirkkala Historiallisessa museossa 5.11.2010–3.4.2011

Perusnäyttelyt: Asehuone, Pienoismallisali, Klaus Holman muistokokoelma, Fellman-huone, Vuoden 1939 Lahti-pienoismalli

Huipulta haasteisiin – Asko 1970-1990-luvuilla 6.9.2009–20.2.2011

Osoite: Radiomäenkatu, PL 113, 15111 Lahti Avoinna: ma-pe 10-17, la-su 11-17 Tiedustelut: (03) 814 4512 museo(at)lahti.fi

Radiomäen monet kasvot -näyttely 24.9.2010–31.8.2011

PIPPOLO - Kylli-tädin ohjelmissa esiintyneitä teatterinukkeja

Pysyvä näyttely: Kidekoneesta data-aikaan

Osoite: Vesijärvenkatu 11 A, PL 113, 15111 Lahti Avoinna: ma-pe 10-17, la-su 11-17 Tiedustelut: (03) 814 454 museo(at)lahti.fi

Miniprint Finland 2010 7. kansainvälinen pienoisgrafiikan triennaali 27.11.2010–30.1.2011

Punahilkka 11.2.–25.4.2011 Kaarina Alsta, Anna-Liisa Hakkarainen, Petra Innanen, Pirkko Lepistö, Stiina Saaristo, Heli Tuhkanen ja Katja Tukiainen

Lahden Taideinstituutin opinnäytetyönäyttely 6.–29.5.2011 Jyri Ala-Ruona, Pavel Ekrias, Susanna Haavisto, Suvi Härkönen, Eeva Jauhiainen, Topi Juntunen, Taru Kallio, Kirsi Karppinen, Mari Kasurinen, Mikko Lyytinen, Olli Niskanen, Anni-Leena Raasu, Jenni E. Sormunen ja Lasse Ursin

Lahden 18. kansainvälinen julistebiennale 10.6.–25.9.2011

47

Ota yhteyttä Päijät-Hämeen maakunta- ja aluetaidemuseotyötä tekeviin toimijoihin

Kaikkie n he nkil öid en po sti os oi t

hti a L 111 5 ,1 3 1 1 L P n o e Maakuntamuseotyö

Päivi Taipale tutkija (25.2.2011 saakka) Lahden kaupunginmuseo / Päijät-Hämeen maakuntamuseo Lahden kartano, Lahdenkatu 4 Puh. (03) 814 4492, 050 3985 492 Faksi: (03) 814 4535 paivi.taipale[at]lahti.fi

Konservaattorit Maija Nisonen konservaattori Puh. (03) 814 4532 Faksi: (03) 814 4533 maija.nisonen[at]lahti.fi - tekstiilikonservointi Ritva Suvanto konservaattori Puh. (03) 814 4498, 050 5184 479 Faksi: (03) 814 4533 ritva.suvanto[at]lahti.fi - kovien materiaalien konservointi

Aluetaidemuseotyö Kuva-arkisto

Riitta Hänninen arkistonhoitaja Puh. (03) 814 4516 Faksi: (03) 814 4533 riitta.hanninen[at]lahti.fi

Tiina Rekola valokuvaaja Puh. (03) 814 4531, 050 3985 531 Faksi: (03) 814 4533

Ville-Matti Rautjoki amanuenssi Lahden taidemuseo / Päijät-Hämeen aluetaidemuseo Vesijärvenkatu 11 B, 6 krs.

Puh. (03) 814 4543, 050 3985 513 Faksi: (03) 814 4545 ville-matti.rautjoki[at]lahti.fi

Rakennustutkimus ja -suojelu WWW.LAHDENMUSEOT.FI Maakunta-arkeologia Hannu Takala amanuenssi Lahden kaupungimuseo / Arkeologian yksikkö Lahden kartano, Lahdenkatu 4 Puh. (03) 814 4497, 050 5594 158 Faksi: (03) 814 4535 hannu.takala[at]lahti.fi

Päivi Siikaniemi tutkija Lahden kaupunginmuseo / Rakennuskulttuuriyksikkö Vuorikatu 27 Puh. (03) 814 4506, 050 5184 590 Faksi: (03) 814 4505 paivi.siikaniemi[at]lahti.fi Riitta Niskanen tutkija Lahden kaupunginmuseo / Rakennuskulttuuriyksikkö Vuorikatu 27 Puh. (03) 814 4541 Faksi: (03) 814 4505 riitta.niskanen[at]lahti.fi

Seuraava Maakunnan mainiot ilmestyy keväällä 2011