määrin myös monikulttuurisuus, mikä näkyy esimerkiksi ulkomaalaistaustaisten opiskelijoiden ja työntekijöiden määrän lisääntymisenä (Kosonen ym. 2019). KTHM-kansalaisen opiskelu- ja työssäkäyntiratkaisujen yksilöllisinä reunaehtoina toimivat hänen elämänpoliittisiin valintoihinsa vaikuttavat yksilö- ja perhepiirikohtaiset tekijät. Hänen opiskelu- ja työssäkäyntiratkaisujaan määrittää muun muassa hänen elämävaiheensa, suorittamansa tutkintoala- ja -taso sekä käytettävissä olevat yhteiskunnalliset tukimuodot. Yhteiskunnalliset tukimuodot luovat edellytyksiä hänen yksilöllisesti ja perhepiirikohtaisesti realisoituville koulutus-, työ- ja hyvinvointipalvelumarkkinaratkaisuilleen, joita tehden hän pyrkii lisäämään perhepiirinsä hyvinvointia (Roos & Hoikkala 1998, 7–19). Hänelle keskeinen ratkaistava kysymys on esimerkiksi, onko hänen mahdollista opiskella ja käydä töissä nykyisellä asuinpaikkakunnalla asuen ja tarvittaessa asuin- ja opiskelu- tai työpaikan välillä pendelöiden. Digitalisaatoista huolimatta tutkinnon suorittaminen ja palkkatyössäkäynti edellyttävät Suomessa edelleen usein muuttoa tai pendelöintiä. Pendelöinti eriytyy koulutus- ja palkkatason sekä asuinalueen mukaan. Palkkatyössäkäyntiin liittyvä pendelöinti on sitä yleisempää mitä korkeamman tutkinnon suorittaneesta, paremmin palkatusta ja haja-asutummalla alueella asuvasta ihmisestä on kyse, sillä palkkatyössäkäyntimahdollisuudet ja elinkeinorakenne ovat monipuolisemmat kaupunki- kuin haja-asutusalueilla (Koistinen 2014, 131–137; Rehunen ym. 2018, 51–55). Pendelöintimahdollisuudet vaikuttavat myös opiskelupaikkakunnan valintaan etä- ja itsenäisen opiskelun lisääntyessä, koska tutkintoja suoritetaan usein palkkatyössäkäynnin ohessa osan opiskelusta tapahtuessa etäopiskeluna
3
Koulutus- ja opintotukijärjestelmien tasa-arvotavoite
Elinkeinorakenteen uudelleenmuotoutuminen muuttaa palkkatyön kvalifikaatiovaatimuksia (Väänänen & Turtiainen 2014). Väestön koulutusrakenne puolestaan myötäilee koulutustarjontaa, minkä viimeisimmät merkittävät laajennukset ajoittuvat Suomessa 1980–1990-lukujen vaihteeseen (Kalenius 2018, 2). Suomalaisten koulutustaso on noussut viimevuosikymmenten aikana siten, että vuonna 1970 työikäisestä väestöstä oli suorittanut perusasteen tutkinnon lähes 74 %, keskiasteen tutkinnon noin 15 % ja korkea-asteen tutkinnon noin 11 % vastaavien osuuksien ollessa vuonna 2012 18,3 %, 44 % ja 37,6 %. Opiskelumahdollisuuksien monipuolistuessa opiskelemaan hakeutumisen kynnys mataloituu ja tutkintojen suorittaminen mielletään yhteiskunnassa pärjäämiseen investoimiseksi. Opintotukijärjestelmä voi tällöin optimaalisimmillaan edistää tutkintojen suorittamista. Suomen opintotukijärjestelmä on esimerkki yhteiskunnallisesta tukijärjestelmästä, jonka luominen on kytkeytynyt väestön koulutustason nostamistarpeeseen elinkeinorakenteen muuttuessa maatalousyhteiskunnasta teollisuusyhteiskunnaksi ja edelleen palvelu- ja tietotyöyhteiskunnaksi (Väänänen & Turtiainen 2014, 34 53; Lahtinen 2019). Järjestelmässä on siirrytty homogeenisestä heterogeeniseen, yksilölliset elämäntilanteet huomioivaan, tutkintojen suorittamisnopeutta suosivaan opintososiaalisten tulonsiirtojen maksamista säätelevään malliin (Karhunen, Määttänen & Uusitalo 2016). Koulutus- ja opintotukijärjestelmien yhtenä tavoitteena on ollut mahdollistaa tutkintojen suorittaminen työllisyystilanteesta, opiskelijan sosioekonomisesta taustasta, asuinalueesta ja iästä riippumatta (Arajärvi 2003; Suoniemi 2017). Koulutusjärjestelmälle asetetusta tasa-arvotavoitteesta huolimatta koulutustaso periytyy. Koulutuspolkujen eriytymisen on havaittu alkavan jo peruskoulun jälkeisestä siirtymästä toiselle asteelle lukioon tai ammatilliseen koulutukseen sekä suomalais- että maahanmuuttajaväestön keskuudessa (Kivinen & Hedman 2019; Kaihovaara 2021). Jos opintotukijärjestelmä lukeutuu väestöryhmien tuloeroja tasoittaviin järjestelmiin, se lisää koulutukseen liittyvien elämänpoliittisten valintatilanteiden tasaarvoisuutta. Esimerkiksi peruskoulu- ja korkeakoulureformit ovat yhdenvertaistaneet koulutukseen osallistumismahdollisuuksia suoritettavasta tutkintotasosta riippumatta. (Pöyliö & Erola 2015.) Ikäryhmien pienentymisen, valikoivan muuttoliikkeen ja suuruuden ekonomiaa korostavien koulutuspoliittisten linjausten vuoksi koulutuksellisen tasa-arvon toteuttaminen on uusien haasteiden äärellä (esim. Selvitys yhteistyön syventämisestä … 2018). Ammattikoulu- ja lukioverkosto on väestömuutosten vuoksi harventunut Suomessa (ks. esim. Lavapuro ym. 2016). Osalle peruskoulun päättävistä nuorista potentiaaliset toisen asteen 84
