Kielikoulua kotona

Venäjä-Suomi koulunkäyntiä 10 Kielikoulua kotona

 Seija Sihvola

Tuli whatsapp-puhelu Moskovasta. Lapsenlapseni Elli kysyi apua englannin kotiläksyynsä. Tyttö luetteli lauseita ja esitti niihin vaihtoehtosanoja. Kun lauseita ja lisättäviä sanoja oli neljä, tuli selostuksesta pitkä ja monimutkainen. Vaihtoehtoja kun oli kuusitoista.

Kun en ihan heti saanut tolkkua kysymystulvasta, keksin pyytää valokuvan kyseisestä englannintehtävän kirjasivusta. Se tapahtui samantien. Elli osaa nykylasten lailla sekä puhua kännykkään, valokuvata että liittää kuvan, kaikki yhtä aikaa. Temppu, mitä en itse vielä ole opetellut. Kuvan myötä pulma ratkesi nopeasti ja vaihtoehtosanat löysivät paikkansa.

En ole ainoa isovanhempi, joka kommunikoi arjessa lapsenlapsensa kanssa ulkomaille. Meitä on tuhansia. Kielen käyttö korostuu näissä rakkauden viesteissä vahvasti. Kiitos myös ilmaisen whatsapin, aikaa ja puhetta palaa täysin rinnoin.

Sisareni kolme lapsenlasta ovat asuneet koko ikänsä Lontoossa. Suomalainen isä yritti alkuvuosina puhua tytöille kotona aina suomea. Yritystä kielen vaalimiseen oli, jokainen kävi 12-vuotiaaksi Suomi-koulun tunneilla kerran viikossa. Vähitellen suomen käyttö kuitenkin väheni ja kaikista tytöistä tuli englanninkielisiä.

Sisaruksista vanhin halusi kuitenkin käyttää suomea Suomi-mummin kanssa jutellessaan. ”Mummi sinun pittä puhuu soomi minun kanssa”, tuli selväksi. Niin mummi teki ja tekee. Kaksikielisestä kommunikoinnista on sukuumme juurtunut hauska huudahdus: ” Voi nou!”

Jo koulunsa päättänyt tyttö jaksaa sinnikkäästi kirjoittaa ja puhua isänsä kieltä ja on päättänyt myös oppia sen tulevaisuudessa. Muut sisarukset ovat kuulemma hieman kateellisia siskonsa suomiharrastuksesta. Todennäköisesti heilläkin suomen kielen salat ovat aivojen sopukoissa, ovathan he kuulleet sitä isänsä puheluiden myötä.

Vieraan kielen käyttäminen tukee aivoterveyttä, sen olemme jo kaikki oppineet. Työtä se vaatii, sekin tiedetään. Minä näen kiehtovana mahdollisuutena harjoittaa myös omaa kielitaitoani ottamalla englannin kielen käyttöön kun samanikäiset tyttölapsenlapseni kohtaavat. Kolmasluokkalaiset ovat nyt lukeneet englantia yhtä kauan ja siksi haaveilen englanninkielisestä kesäleiristä, johon tytöt ja minä voisimme osallistua. Selvä markkinarako tässä, väitän.

Lapset taipuvat oppimaan kielen oikein. Ellikin auttaa venäjäläissyntyistä

Isän kanssa Helsingissä.

äitiään tavan takaa suomen kielen oikeinkirjoituksessa. Se on hienoa: lapsen korva tunnistaa sanonnan oikein, vaikka kielioppia ei niin tuntisikaan. Puhuminen, lukeminen, kirjoittaminen – näitä kielen taitoja työnhaussakin kysytään ja niitä parhaiten lapsena opitaan. Ja vanhempanakin, kun sinnikkäästi yrittää.