2 minute read
Väitöskirjat
TtM Suvi Manninen
Advertisement
Rasvaisen kalan ja camelinaöljyn käytöllä on positiivisia vaikutuksia kolesterolia kuljettavien lipoproteiinien kokoon, koostumukseen ja pitoisuuksiin. Camelinaöljyn käyttö myös vähentää lipoproteiinien valtimon sisäpintaan kiinnittymistä, joka on yksi valtimotaudin kehittymisen keskeisimmistä mekanismeista, osoittaa terveystieteiden maisteri Suvi Mannisen väitöstutkimus. Tutkimuksen perusteella omega-3-sarjan eri rasvahappojen eli camelinaöljystä saatavan alfalinoleenihapon ja kalasta saatavien pitkäketjuisten omega-3-sarjan rasvahappojen vaikutukset lipoproteiinien aineenvaihduntaan näyttävät poikkeavan toisistaan. Tutkimuksesta saatu näyttö korostaa näiden rasvahappojen saannin tärkeyttä sydänterveyttä edistävässä ruokavaliossa.
Rasvaisen kalan syönnin havaittiin kasvattavan HDL-lipoproteiinihiukkasten kokoa ja lisäävän niiden sisältämien lipidien määrää. HDL-hiukkasten suuremmalla koolla ja lipidikoostumuksella on havaittu yhteys niiden sydän- ja verisuonitaudeilta suojaaviin ominaisuuksiin.
Camelinaöljyn käyttö puolestaan vähensi haitallisten IDL-hiukkasten pitoisuutta sekä lipoproteiinien kiinnittymistä valtimon sisäkerroksen proteiinirakenteisiin eli proteoglykaaneihin. Lipoproteiinihiukkasten, erityisesti LDL-hiukkasten, kiinnittyminen proteoglykaaneihin aiheuttaa näiden hiukkasten ja niiden sisältämän kolesterolin kertymistä valtimoiden seinämiin. Vähärasvaisen kalan syönnillä ei havaittu merkittäviä vaikutuksia lipoproteiinien kokoon, koostumukseen tai niiden toimintaan.
Tutkimuksessa myös mitattiin veren rasvahappokoostumus neljästä eri lipidifraktiosta: punasolun solukalvoista, fosfolipideistä, kolesteryyliestereistä ja triglyserideistä. Tällä tavoin voitiin arvioida kalasta saatavien pitkäketjuisten omega-3-rasvahappojen ja camelinaöljystä saatavan alfalinoleenihapon saantia ja siten myös annettujen ruokavalio-ohjeiden noudattamista. Tarkoituksena oli myös selvittää, minkä lipidifraktion rasvahappokoostumus kuvastaa parhaiten näiden rasvahappojen saantia. Eri lipidifraktioiden havaittiin reagoivan yhtäläisesti omega-3-rasvahappojen saantiin. Näiden havaintojen perusteella eri lipidifraktioiden kyvyssä kuvastaa omega-3-sarjan rasvahappojen saantia ei ole merkittäviä eroja. Tutkimukseen osallistui yhteensä 79 iältään 40–75-vuotiasta miestä ja naista, joilla oli heikentynyt sokeriaineenvaihdunta. Tutkittavat jaettiin 12 viikon ajaksi satunnaisesti neljään ryhmään: camelinaöljy-, rasvainen kala-, vähärasvainen kala- ja vertailuryhmä. Kalaryhmissä tutkittavia ohjeistettiin käyttämään neljästi viikossa joko rasvaista tai vähärasvaista kalaa ja camelinaöljyryhmässä tutkittavien tuli käyttää päivittäin 30 ml camelinaöljyä. Vertailuryhmässä kalaa sai syödä kerran viikossa, eikä camelinaöljyä tai muita alfalinoleenihappoa sisältäviä öljyjä, kuten rypsiöljyä, saanut käyttää.
Camelinaöljyä valmistetaan Suomessakin viljellystä Camelina sativa öljykasvista, joka tunnetaan myös nimellä kitupellava tai ruistankio. Camelinaöljy sisältää runsaasti monityydyttymättömiä rasvahappoja ja on rypsiöljyn lailla hyvä alfalinoleenihapon lähde. Camelinaöljyä käytetään joidenkin margariinien valmistuksessa, ja ruoanlaitossa se sopii esimerkiksi salaatinkastikkeeksi.
Sosiaalisesti aktiiviset lapset saavat kavereita – hyvä käytös ei välttämättä ole avuksi
MA Yili Wang
Tuoreessa väitöstutkimuksessa tarkasteltiin pienten lasten vertaissuhteita ja sosiaalis-emotionaalista vuorovaikutusta. Tutkimuksessa selvisi, että lasten sukupuoli vaikuttaa vertaissuhteiden syntymiseen enemmän kuin ikä. Pedagogiset järjestelyt ryhmien kokoonpanoissa vaikuttivat vain vähän vertaissuhteiden muodostumiseen.
MA Yili Wangin väitöstutkimuksen tavoitteena oli selvittää lasten vertaissuhteiden transitiivisuutta, vastavuoroisuutta ja pysyvyyttä yhden lukuvuoden aikana.
Tutkimuksessa havainnoitiin lasten prososiaalisuutta ja ongelmakäyttäytymistä tietokoneiden äärellä tapahtuvissa pienryhmätilanteissa. Prososiaalisuudella tarkoitetaan käyttäytymistä, jolla on myönteisiä seurauksia esimerkiksi toisen ihmisen hyvinvoinnille.
Tutkimuksessa kiinnitettiin erityistä huomiota lasten sukupuolen ja ystävyyssuhteiden merkitykseen sekä toimintaan, joka tapahtuu päiväkodin pienryhmätilanteissa.
– Tulosten perusteella lasten sukupuoli vaikuttaa vertaissuhteiden syntymiseen enemmän kuin ikä. Päivittäiset pedagogiset järjestelyt ryhmien kokoonpanoissa taas vaikuttivat vain vähän vertaissuhteiden muodostumiseen, Wang kertoo.
Tutkimuksessa havaittiin myös merkittävää vaihtelua prososiaalisen ja ongelmakäyttäytymisen esiintymisessä.
– Kaikkiaan prososiaalisuus oli neljä kertaa yleisempää kuin ongelmakäyttäytyminen ja vuorovaikutuksen aloittamista oli enemmän kuin siihen vastaamista, Wang sanoo.
Uusi työkalu lasten vuoro -vaikutusten havainnointiin Tutkimukseen osallistui yhteensä 16 päiväkotilasta, joiden viisi kertaa toistetuissa haastatteluissa kerättiin sosiometristä nimeämistietoa (yhteensä 80 haastattelua) sekä videoaineistoa. Lasten vertaissuhteiden pysyvyyttä tutkittiin sosiaalisen verkostoanalyysin avulla. Videoanalyysien avulla taas tarkasteltiin lasten keskinäisessä vuorovaikutuksessa ilmenevää prososiaalisuutta ja ongelmakäyttäytymistä.
Tutkimuksen aikana kehitettiin myös käytännöllinen ja kompakti vuorovaikutuksen havainnointityökalu, jota voidaan hyödyntää lasten sosiaalisten ja emotionaalisten taitojen oppimisen apuna.
– Varhaiskasvatuksen opettajat voivat sen avulla tarkkailla systemaattisesti lasten prososiaalisuuden ja ongelmakäyttäytymisen ilmenemistä päiväkodin pienryhmätilanteissa. Työkalu erottelee lasten itsensä aloittaman vuorovaikutuksen sellaisesta vuorovaikutuksesta, jolla vastataan muille lapsille, väittelijä kertoo.
LASTEN YÖKASTELUUN LÖYTYY APUA
