Kavioiden kopina

Vivamon tiluksilla ja sen laajoilla ruohokentillä oli taas päivittäisen päivälenkin aika nuorelle Jeriko-aasille.

-Klip, klop, klip, klop –

”Tässä minä vain jolokotan kesäisellä hiekkatiellä ja valmistaudun tuleviin näytöksiin ja Lasten festaripäivään.

Pitäähän niihin olla bikinimitoissa ja hyvässä kunnossa, että saa parastaan antaa lapsille. Viimeksi lapset pitivät meistä niin paljon, että puhti meinasi loppua kesken, niin nyt päätin ottaa kunnolla ruista ranteeseen!”

Orava oli pysähtynyt istumaan polun reunaan läheiselle nurmikolle. Sen häntä liikkui vilkkaasti, kun se katseli tarkkaavaisesti ympärilleen ja välillä otti terhon suustaan kätösiensä väliin.

Tarkkailijan vierestä jänis pyrähti hur- jaa kyytiä toiselle puolelle nurmikkoa ja sitten sekin istahti ja jäi kyttäilemään kärryä kuljettavaa aasia.

-Klip, klop, klip, klop –

”Kyllä minä kovempaakin pääsisin! Mutta tuo minun ulkoiluttajani ei anna. Näin kauniina aurinkoisena päivänä olisi ilo kirmata harja hulmuten ja jättää pölypilvi taakseni. Välillä minun täytyy antaa kunnolla äänimerkki ympärilleni, jos ohittelen ihmisiä tai pitää tervehtiä traktorilla ajajaa. Ja tietysti ilmoitella ystävälleni kurrelle, että täältä tullaan, kun se lenkkiäni sivusta tammenterho suussa seurailee. Ja kyllä pupujussikin on minua tullut tervehtimään, vaikka ei ihan uskalla lähelle tulla. Ehkä kavioni ovat pelottavat.”

Riparilaiset leikkivät ja pelailivat pihalla, kun lampaat lekottelivat puiden varjossa ja makailivat maassa. Lämmin ilma loi rauhallisen ja lepäävän tunnelman näiden villaturkkien keskelle. Nekin tulivat tervehtimään välillä vierailevia ohikulkijoita.

-Klip, klop, klip, klop- Hiaaah-jaah-jaah-JAAH! -

”Siinä se traktori taas meni. Ihmettelee varmaan miksi minä vedän kärryä perässäni, kun heillä tuo metallihepo on… Toisaalta, minähän olen silti paljon parempi! Minuahan ne lapset tulevat sinne festareille katsomaan varta vasten. Lampaatkin ovat siitä kateellisia, mutta minä sentään näen vaivaa asian eteen. Ne vain märehtivät ruohoa ja lokoilevat puiden varjossa… Laiskimukset.”

Aasin häntä heilahti vasemmalta oikealle, kun hän katsahti taivaalla lentäviä lintuja ja järvelle päin sen kimaltelevaa tyyntä vettä. Kesän vihreys ympäröi polut tuulessa tanssivana ruohona ja niityn kukkina. Jopa muutama peura seisoskeli läheisellä nurmella ja laukkasi pois, kun traktori kehtasi tulla liian lähelle.

-Klip, klop, klip, klop, swoosh, swoosh, vips, vips -

”Näin kuumilla kyllä mietin, että ei se talvikaan huonoa aikaa ole. Lumi on kaunista ja saan taas ottaa osaa siihen joulunäytelmään ja sitten keväällä pääsiäisnäytelmään. Olen olennainen osa prosessissa, kuten näette. Palkinnoksi saan ruokaa mahan täydeltä ja kieriskellä ihanassa hiekka/lumikylvyssä. Sekin saa jostain syystä ihmisille hymyn huulille.”

Lenkki oli edennyt Pyhän Birgitan kappelille. Kappelin kukkulalta avautuva järvinäkymä oli vertaansa vailla ja lenkin kohokohta. Muutama ihminen kysyi, että: “Saako aasia paijata?”, kun he astuivat ulos kappelista. Matka jatkui takaisin odottavaan aitaukseen.

Nyt oli päivän hyvät työt tehty ja aitaukseen päästyään Jeriko kirmasi iloisesti sen ympäri tervehtien ystäviään lampaita ja vieraillen tähystyskukkulalla. Lopuksi, itseään palkiten, se heittäytyi hiekkakuoppaan ja kieriskeli siellä sydämensä kyllyydestä.

-Klop, klop, klop, klop, hiaahahaaVieraileva kirjoittaja