Jordan Jeriko Judith i i i Mamma teki me stä julkk ks i

Himmeässä lyhdyn valossa tallista kuului hiljainen kuorsaus, kun pitkän päivän tehnyt Jeriko nukkui pehmeillä oljilla hyvin ansaittua untaan. Sen häntä heilui välillä innoissaan puolelta toiselle ja pari ilon hirnahdustakin rauhallisen hengityksen lomassa. Jos sen uneen oli päässyt kurkistamaan, näkisi kuinka se kirmasi harja hulmuten kesäisessä aitauksessa välillä hyppien onnesta soikeana. Ilma oli aurinkoinen ja kaunis sen suhahtaessa lampaiden ohi vieden melkein mukanaan niiden villat.

Lampaat katsoivat Jerikon menoa kuin olisivat ralliradalla. Vihdoin laukkaaja jarrutteli aidan viereen ja värikäs perhonen laskeutui sen turvalle.

Hirn, brrrhhhhh, hirn, brhhhh…

Siihen uinuja säpsähtikin, sillä talviunilta lämpöön herännyt kärpänen oli laskeutunut sen turvalle. Lämmin unikin loppui tämän seurauksena ja Jeriko haukotteli makeasti. Se nosti unisena päätään ja silmät tuntuivat katsovan kieroon.

–Brrhhhhh, menetkös siitä mokoma pörisijä, Jeriko hirnahtaa ärsyyntyneenä häiritsijälle.

Kärpänen lennähti pois karsinasta tuohtuneesti suristen. Koivet olivat jäykät unen jälkeen, joten ylösnousu näytti kankealta. Pieni venyttely oli siis paikoillaan. Risti-ikkunasta näkyi vieläkin paksu lumipeite, keväästä ei näkynyt merkkiäkään. Taakse jääneet joulunäytelmän näytökset olivat menneet hyvin ja nyt katse kohdistui kevääseen ja tuleviin näytelmiin.

Hirn, Hirn…

–Tiesittekö muuten, että joulunäytökset olivat tänä vuonna draamaa täynnä?

Mun mamma Judith oli oikein pakomestari. Minä en olisi kyllä jäänyt kiinni, Jeriko hirnahtaa virnistäen. – Lisäksi mamma oli kerran julistettu yhdeksi vuoden kauneimmaksi aasiksi!

Hiiiiirn – hirn – hirn – hirn!

Kertoja hekottaa mielissään.

–Mamma oli siis huomannut, että tallin ovi oli jäänyt lukitsematta ja oli päättänyt lähteä käymään kaupassa. Ihan hyvinhän me täällä ruokaa ja herkkuja saadaan, mutta ehkä se oli se iltalenkin jälkeinen fiilis. Poliisithan ottivat mamman kiinni ja siitä syntyi suuri mediahaloo. Julkkishan mammasta tuli, koko Suomen aasi, ja nyt sen kanssaan on ihan mahdotonta elää.

Vhisk – Vhisk…

Jeriko heiluttelee häntäänsä.

–Mutta minun ei tarvinnut tehdä mitään ja sain silti porkkana- ja omenaherkkuja tuliaisiksi. Viisasta eikö, virnistää tämä vallattomasti.

-Tarvitsen paljon energiaa Ihmisen poika -pääsiäisnäytelmään, joten varaudun siihen ajoissa. Me aasit olemme siinäkin tärkeässä roolissa. Kuljetamme selässämme tärkeää henkilöä, oli meistä paikalla sitten minä, veli Jordan tai mamma Judith. Minähän olisin kuitenkin se paras vaihtoehto! Nähdään siellä, Jeriko hirnahti ja laski päänsä alas napaten sangosta porkkanan ja alkoi rouskuttaa sitä antaumuksella.

Unikko, vieraileva kirjoittaja

Aasinsilta

Minä olen aasi. Yhden päivän olin tähti. Olen siis se aasi, joka seikkailemaan lähti. Minulla on aasin rooli joulunäytelmässä.

Sinä yönä ihmettelin: Miksi olen tässä?

Miksi lähdin yöhön? Sitä itsekään en tiedä. Kauan sitten vieras erään aasin tahtoi viedä.

Miksi hän sen teki? Sama selitys nyt pysyy…

”Herra aasin tarvitsee”, jos joku siitä kysyy.

Erikoinen silloinkin on ollut aasin reitti.

Kansa huusi: Hoosianna! Oksat tielle heitti.

Aasi tuo ei aavistanut, minne matka johti. Ratsastaja kulki pitkäperjantaita kohti.

Oli kylmä pakkasyö, ei vastaan tullut ketään. Mietin, milloin ensimmäiset valot sytytetään.

Vaikka lämmin onkin aasin talviturkin villa, Ilahduin kun valo vilkkui Citymarketilla.

Joku aamuvirkku soitti Lohjan polisiille. Miksei aasi kulkea saa Citymarketille?

Ehtinyt en marketista omenaakaan ostaa, Tunsin, kuinka konstaapelit minut kärryyn nostaa.

Siihen päättyi retki. Minut talliin palautettiin, haastateltiin lehtiin, pääsin telkkariin ja nettiin.

”Aasi lähti markettiin,” ja siitä nousi häly! Epäilikö joku, ettei riitä aasin äly?

Näytelmässä Maria taas odottaa sai Lasta. Autoin hänet talliin synnyttämään Kuningasta. Puhelimet soivat. Katsomoihin tulvi väki. Moni tuli iloiseksi, kun vain minut näki.

Lapsi, joka vaeltamaan saapui aasin vuoksi, innoissaan myös seimen lasta tervehtimään juoksi. Ihmeellistä tapausta mietin koko illan. Seimen lapsen luokse rakentaa sain aasinsillan.

Luoja antaa tehtävän, ja tahdon sen näin täyttää. Aasia hän tarvitsee ja minua saa käyttää.

Anna-Mari Kaskinen 21.12.2022.