Siitä se idea sitten lähti

Mitähän Judith-aasin päässä liikkui, kun tämän älynväläyksen sai?

Kirkas tähtitaivas valaisi lumisen maiseman ja tallin, jossa Judith-aasi seisoskeli näytöspäivän jälkeen. Sen tarkat silmät huomasivat tallin lukitsemattoman oven, ja siitä se idea sitten syntyikin. – Nyt olisi hyvää aikaa lähteä ostoksille, se mietti. Judith työnsi oven auki ja jolkotteli rauhallisesti ulos.

Virnistellen se alkoi astella Vivamon tiluksien aurattuja teitä. Valaistulla tiellä oli helppo kopotella eteenpäin. Välillä se nappasi leijuvan lumihiutaleen kielelleen. Yöllä kadut olivat hiljentyneet, sen seuraan liittyi kuitenkin hetkeksi jänis, jopa pari peuraa kallistelivat päitään kulkijalle, kun se vihdoin saapui Citymarketin pihalle. – Pöh, ovet ovat kiinni, Judith mutisi ja päästi ilmoille kaikuvan hiii-aah-aahhuudon.

Miksi ovet eivät aukea meille?

–Tästä tulikin mieleeni aivan oikea keisarinna, joka teki erityisvierailun luokseni Vivamoon. Ystävystyimme heti, kuninkaallisia kun me molemmat olemme. Keisarinna tosin ihmetteli, että minkä rotuinen koira minä olen, kun olen niin suuri. Itse kehuin hänen leijonamaisen upeaa turkkiaan. Turisimme niitä, näitä, nivelien kolotuksesta herkkuihin sekä miten päädyin julkkikseksi ja televisioon. Keisarinna kertoi itsekin kokeneensa huonoa