Suomen Partiomuseoon tutustuminen

Partiomuseo

Teksti: Ilona Järvinen Kuva: Erja Lankinen

Tiistaina 23.10.2018 TYKS:n Senioreista 28 suuntasi askeleensa Partiomuseolle, joka sijaitsee Läntinen Pitkäkatu 13, 2. kerros. Ennakkoon tiesimme, että Suomen Partiomuseo on ainoa Suomessa toimiva lapsi- ja nuorisotyön historiaan ja kulttuuriperintöön keskittynyt museoyhteisö. Meistä senioreista 10 jäi ilman tätä kokemusta, koska museon tilat ovat vierailijoille rajalliset.

Mikä lämmin meitä odottikaan! Runsas kahvipöytä oli katettu sinivalkoisin kupein, ja teen juojatkin huomioitiin oikein mukeilla. Museon puolesta meistä olivat huolehtimassa ja meitä opastamassa Airi Virtanen, TYKS:n seniori, Ritva Manner, partionimeltään Cuapus, Markus Laine, partionimeltään Mambo, tehnyt työelämää TYKS:ssa, sekä Matti Helanko, partionimeltään Masi.

Airin tervetulotoivotusten jälkeen Ritva kertoi, kuinka brittiläinen sotilas Robert Baden-Powell (22.2.1857–8.1.1941) loi partioliikkeen, joka sitten nopeasti levisi ympäri maailmaa. Suomeen liike tuli yli sata vuotta sitten, v. 1910. Kyseisestä herrasta on näyttävä kuva seinällä ja vitriinissä hänen partiovyönsä, jonka hän on lahjoittanut Suomen partiolaisille. Aluksi partiotoimintaa oli vain pojille, mutta kun tytötkin halusivat mukaan, ryhtyi B-P:n sisar Agnes kehittämään tyttöpartiota. B-P:n vaimo Olave (22.2.1889–25.6.1977) jatkoi työtä. Hänestä tuli maailman partiotyttöjen ylijohtaja. Hänen kuvansa on museon seinällä miehensä rinnalla.

Verneri Louhivuori ja Anni Collan olivat Suomessa toiminnan uranuurtajia. Suomessa partiotoiminta kiellettiin jo v. 1911, koska sitä pidettiin uhkana, järjestäytyneenä militaristisena toimintana. Kielto kumottiin v. 1917. Anni Collan, partionimeltään Tuikku, oli ammatiltaan voimistelunopettaja. Hän ohjasi kiellon aikana partiotoimintaa ”voimistelukerhoina”. Anni Collan oli myöhemmin Helsingin Yliopiston voimistelulaitoksen opettaja ja koulu-

74

Scoutmuseum

hallituksessa naisten liikuntakasvatuksen tarkastaja. Tuikku toimi suomenkielisten partiotyttöjen johtajana 1922–1941.

Anni Collanin täydellinen partiopuku on museossa esillä upeasti mallinuken päällä. Ajatelkaa, mikä aarre Suomen Partiomuseossa on tallessa! Paljon muitakin partiopukuja menneiltä ajoilta on kauniisti esillä vaatepuilla.

Kahvia juodessamme saimme kuulla myös, että Suomen Partiomuseo on perustettu 21.2.1962. Museo toimi aluksi Turussa Vähä-Heikkilän kartanon kellarituvassa. Vuonna 1980 museo siirtyi isompiin tiloihin Pyhän Katariinan kirkon lähistölle. Vuodesta 1996 lähtien Suomen Partiomuseo toimi entisessä Barkerin kutomotehtaan johtajan asuinrakennuksessa, josta se muutti Läntiselle Pitkäkadulle nykyisiin tiloihinsa. Turussa toimiva museo on maamme ainoa Partiomuseo. Vuonna 1979 museolle perustettiin kannatusyhdistys Partiomuseoyhdistys – Scoutmuseiförening ry. Yhdistys on aatteellinen voittoa tavoittelematon yhdistys, jonka tarkoituksena on tallettaa, tallentaa ja säilyttää partiokulttuuriin liittyvää arkistoa ja esineistöä, vaalia partioperinteitä, harjoittaa tutkimus- ja julkaisutoimintaa sekä esitellä näyttelyiden keinoin partiohistoriaa.

Partiomuseon Airi Virtanen ja Markus ”Mambo” Laine esittelemässä museota vierailleen TYKS:n Senioreista.

75

Partiomuseo

Suomen Partiomuseossa toimii seitsemän ns. työjaostoa, jotka hoitavat oman tehtäväalueensa kohteita. Kaikki työ on talkootyötä. Ahkerat vapaaehtoiset työskentelevät viikoittain museon tiloissa.

Museon kokoelmat koostuvat partiotoimintaan liittyvästä esineistöstä sekä kuva- ja asiakirja-aineistosta. Seinillä on kuvia partiotoiminnassa vaikuttaneista henkilöistä, karttoja ja solmutauluja, jotka ovat partiolaisille läheisiä. Kaappien päällä seinällä on taidegraafikko Tuulikki Pietilän taideteos. Kokoelmiin kuuluu kymmeniätuhansia yksittäisiä esineitä, sekä muun muassa lähes kaikki Suomessa yhdeksänkymmenen vuoden aikana ilmestyneet partiolehdet ja tuhansia partioaiheisia valokuvia ja partiomerkkejä.

Kun teoriaosuus oli selvitetty, jalkauduimme omaan tahtiimme tutustumaan museon tarjontaan. Vitriineissä on hyvässä järjestyksessä erilaisia partioaarteita kuten – kattava kokoelma partiokirjallisuutta – leiritavaroita – palkintoja ja partiomerkkejä – päiväkirjoja ja lehtiä – partionukkeja – vanhoja partiolippuja ja se Robert Baden-Powellilta saatu partiovyö.

Mannerheim-solkia oli myös esillä. Suomen ensimmäinen kunniapartiolainen C. G. E Mannerheim perusti soljen 15.2.1920. Sen voi saada partiolainen, joka on esimerkillisesti toiminut partiotoiminnan hyväksi. Soljen on suunnitellut Akseli Callen-Kallela. Hyllyillä on suuri arkisto partiomateriaalia: – noin 20 000 kappaleen dia-arkisto – digitoituja partiotallenteita – lahjoituksena saatuja, useiden Suomen partiolippukuntien huiveja hienosti aakkosjärjestyksessä. Sittenhän tarkistettiin, että onkohan siellä meille läheisen lippukunnan huivia – ja kyllähän se löytyi.

Hienoja, ihania partiosauvoja oli esillä komea rivi. Upeita, luonnosta etsittyjä, luonnon kasvattamia ja partiolaisten työstämiä apuvälineitä partiotaipaleelle. Sellaista voisi seniorikin käyttää!

76

Scoutmuseum

Meille esiteltiin 60-luvulta peräisin oleva, lahjoituksena saatu, Leiraksen puinen EA-pakkaus. Laatikossa oli pahvisia lokerikkoja, joissa oli monenlaisia vanhoja lääkkeitä alkuperäisissä pakkauksissaan. EA-pakkaus on kulkenut partioleireillä apua antamaan pikku tapaturmiin, joita aina sattuu, kun luonnossa eletään. Nykyisinkin leireillä on aina asianmukainen EA-asema, mutta hienoa tietää, että se on ollut jo ainakin 60-luvulta leiriläisten turvana. Hyvässä tallessa nyt kuitenkin on jälkipolville.

Museon tiloihin oli koottu myös aidon näköinen leiri. Siitä sai käsityksen kuinka luonnossa laitetaan ruokaa trangialla, yövytään teltoissa ja eletään luonnosta nauttien ja sitä kunnioittaen.

Yhdestä nurkasta löytyi ”kolo”. Kolo on partiolaisten kokoontumispaikka, joka on suunniteltu opiskeluun, askarteluun ja yhdessä oloon, kaikkeen mukavaan, mitä partiolaiset yhdessä tekevät.

Yhdeltä pöydältä löysimme nykyaikaa eli myynnissä oli joulukortteja ja adventtikalentereita. Jokunen meistä halusi ostaa, mitä tarjolla oli. Tämän vuoden partiolaisten adventtikalenterin inspiraation lähteenä on ollut Itämeri ja ystävyys. Useasti kalenterit ovat olleet metsäisiä talvikuvia, mutta hienoa, että tänä vuonna on meriaiheinen kalenteri. Partiossahan voi valita mieleisensä toimintaympäristön, eli maalla tai vesillä, vaikka partiolaiset kyllä kohtaavat toiminnassaan molemmat elementit ovat he sitten maa- tai vesihenkisiä.

Kun ostat kalenterin, tukesi käytetään näin:

Kalenterin hinnasta 74 %:lla järjestetään elämyksiä ja seikkailuja lapsille ja nuorille. Kuten – partiotapahtumia. Vuosittain tehdään noin 1000 retkeä. – varustehankintoja: teltat, retkikeittimet ja muut yhteiset varusteet – osallistumisia kansainvälisille partioleireille – koulutusta esim. partiojohtajille ja sudenpenturyhmän johtajille – mahdollisuus partioharrastukseen yli 700:ssa lippukunnassa.

Valtakunnallisen toiminnan tukemiseen käytetään 26 %: – partiotoiminnan ja ikäkausiohjelman kehittäminen – adventtikalenterin tuotanto- ja markkinointikulut – partion paikallistoiminnan tukeminen – partiotoiminnan mahdollistaminen ympäri Suomea.

77

Partiomuseo

Edellinen juttu ei ollut ominta museota, mutta halusin selventää tämän partiolaisten varainhankintakeinon käytön, jotta sinä, hyvä seniori, toivottavasti suhtaudut asiaan myötämielisesti ja ostat, kun ovellasi on partiolainen adventtikalenteria myymässä. Näin tuet partiotoimintaa kotiseudullasi ja koko Suomessa.

Jos kiinnostuksesi Suomen Partiomuseota kohtaan heräsi, se on avoinna lauantaisin klo 12.00–15.00, ja pääsymaksu on 2 euroa. Ryhmille myös tilauksesta muina aikoina.

TYKS:n Seniorit kiittävät lämpimästi Suomen Partiomuseon Airia, Ritvaa, Markusta ja Mattia.

Upeaa vieraanvaraisuutta ja ystävällisyyttä! Kiitos! Kiitos Erjalle, kun järjestit tähän kohteeseen tutustumisen meille!

Juttu TYKS:n Senioreiden vierailusta Partiomuseolla on alunperin julkaistu yhdistyksen (Turun yliopistollisen keskussairaalan seniorit ry) verkkosivuilla ja julkaistaan tässä tekijöiden luvalla partiohistorian osuutta hieman täsmentäen.

78

Text: Ilona Järvinen Bild: Erja Lankinen

Scoutmuseum

På besök till Finlands Scoutmuseum

Tisdagen den 23.10.2018 tog sig av ÅUCS seniorer till scoutmuseet. På förhand visste vi att Finlands Scoutmuseum är det enda museet i Finland som specialiserat sig på barn- och ungdomsarbetets historia. Riktigt alla seniorer rymdes inte med, eftersom museets utrymmen är begränsade.

Vilket varmt mottagande vi fick! Det dignande kaffebordet var dukat med blåvita koppar och tedrickarna fick muggar. Från museet hade vi fyra värdar och guider: Airi Virtanen, själv ÅUCS senior, Ritva Manner (Cuapus), Markus Laine (Mambo), som också arbetat vid ÅUCS, och Matti Helanko (Masi).

Efter att Airi önskat oss välkomna berättade Ritva, hur den brittiska soldaten Robert Baden-Powell (22.2.1857–8.1.1941) skapade scoutrörelsen, som sedan snabbt spreds runt i hela världen. Till Finland kom rörelsen för mer än 100 år sedan, år 1910. Av herren i fråga finns en stor bild på väggen och även hans scoutbälte finns här efter att han i tiderna gett det till Finlands scouter. Först fanns scoutverksamhet endast för pojkar, men då även flickorna ville komma med, började B-P:s syster Agnes utveckla verksamheten för flickor. B-P:s hustru Olave (22.2.1889–25.6.1977) fortsatte arbetet. Hon blev världsledare för flickscouterna och hennes bild finns i museet bredvid makens.

Verneri Louhivuori och Anni Collan var pionjärer för verksamheten i Finland. Redan år 1911 förbjöds verksamheten här, eftersom den ansågs vara ett hot, organiserad militaristisk verksamhet. År 1917 hävdes förbudet. Anni Collan med scoutnamnet Tuikku var gymnastiklärare till yrket. Under förbudstiden ledde hon scoutverksamhet som ”gymnastikklubbar”. Senare var Collan lärare vid Helsingfors universitet och inspektör vid skolstyrelsen. Tuikku var ledare för de finskspråkiga flickscouterna åren 1922–1941.

79