Seuraa Suomen Leipuriliittoa Twitterissä @Leipuriliitto ja Facebook-tapahtumasivullamme @leipuriliitto
Yhteiskunta ay-propagandan kourissa
Tätä kirjoittaessani ay-liike on ilmoittanut, että se keskeyttää hallituksen toimia vastaan suuntaamansa poliittiset lakot 8.4.2024 ja SAK:n hallitus arvioi tilannetta uudelleen 18.4.2024. Suomenmaa-lehden 4.4.2024 artikkelin mukaan SAK:n puheenjohtaja Jarkko Eloranta totesi lakkojen keskeytyksiin liittyen: ”annamme Orpo-Purran hallitukselle tilaa toimia”
Yhdeksi syyksi lähes koko kevään ajan jatkuneisiin lakkoihin ay-liike on ilmoittanut, että he vastustavat paikallisen sopimisen ulottamista järjestäytymättömiin yrityksiin. Ay-liikkeen mukaan paikallinen sopiminen voisi tulla kyseeseen järjestäytymättömissä yrityksissä siinä tapauksessa, jos yritykseen olisi valittu ay-liikkeen jäsenistön valitsema luottamusmies. Ay-liikkeen mukaan luottamusmiehen tulisi olla työnantajan neuvottelukumppanina myös esimerkiksi sellaisessa tilanteessa, jossa yrityksen 30 työntekijästä vain kolme kuuluu työntekijäliittoon ja nämä kolme ovat keskuudestaan valinneet heistä yhden luottamusmieheksi.
lijoiden odotetaan olevan esikuvia nuorisolle ja tuovan parhaimmillaan ylpeyttä ja menestystä koko kansakunnalle. Urheilijat ovat menestyksen hetkellä sankareita, koko kansan omaisuutta, mutta epäonnistumisen hetkellä pahimmillaan kansakunnan sylkykuppeja.
Korona-aika rajoituksineen oli hyvä esimerkki urheilijoiden käsittämättömän heikosta asemasta Suomessa. Karrikoidusti todettuna ansiosidonnaisen päivärahan piiriin pääsivät kaikki muut* paitsi urheilijat, joiden suorituksia tuhannet katsojat olivat tulleet seuraamaan esimerkiksi jalkapallo-, koripallo- ja jääkiekko-otteluun. Kentällä olleet urheilijat sen sijaan pääsivät nauttimaan vain peruspäivärahan tuomasta ”turvasta”.
Voi vain ihmetellä, miten avuttomina ja yksinkertaisina ay-liikkeen johto pitää suomalaisia työntekijöitä ja toimihenkilöitä. Ay-liike luo kuvaa lähes edesvastuuttomista yksilöistä, joita täytyy suojella heidän omalta työnantajaltaan. Nämä ihmiset, jotka muutoin voivat tehdä elämässään millaisia sopimuksia tahansa, esimerkiksi ottaa satojen tuhansien asuntolainoja, eivät ay-liikkeen mukaan näytä olevan kykeneviä tekemään paikallisia sopimuksia oman työnantajansa kanssa, jollei yrityksessä ole ”valittua liiton miestä”.
Täysin käsittämätöntä on se, että esimerkiksi korkeakoulutettujen järjestö Akava ry ja heidän jäsenliittonsa johtajineen kehtaavat olla mukana tällaisessa ay-propagandassa ja vastustamassa yhdenvertaista kohtelua työelämässä. Myös Akavalle ”yhdenvertainen kohtelu” näyttää tarkoittavan vain ammattiliittoon kuuluvan luottamusmiehen valtaa ja viisautta päättää työpaikan asioista. Erityisesti järjestäytymättömissä yrityksissä työskentelevät toimihenkilöt ovat näköjään myös Akavan mukaan niin avuttomia puolustamaan oikeuksiaan, että heidän turvanaan pitää olla suureen ja mahtavaan ammattiliittoon kuuluvan henkilöstön valitsema turva, luottamusmies.
Ay-liike on kohta vuoden ajan jatkanut yhtäjaksoista pelotteluaan siitä, miten nykyhallitus yrittää tuhota työntekijöiden työsuhdeturvaa ja -etuja. Ay-propaganda näyttää median tuella uppoavan hyvin ihmisiin. Samanaikaisesti esimerkiksi suomalaiset urheilijat ovat käytännössä monelta osin täysin lainsuojattomia, eikä juuri kukaan median edustajista nosta asiaa esille, ay-liikkeestä puhumattakaan. Kirjoittamaton sääntö on, että urheilijat ovat ”vain urheilijoita”. Heillä ei ole esimerkiksi eläke- ja/tai sosiaaliturvaa, eikä mahdollisuutta ansionsidonnaiseen päivärahaan. Urheilijat ovat voineet aina vain uneksia esimerkiksi sunnuntaityöstä maksettavasta 100 %:n korvauksesta.
Urheilijoiden työura on lyhyt, mutta heitä kohdellaan lainsäädännössä toisen luokan kansalaisina. Samanaikaisesti urhei-
Syy, miksi nostan vertailuksi urheilijoiden aseman, on se, että ihmiset ymmärtäisivät kuinka hyvin asiat ovat ”tavallisessa työelämässä” olevien osalta Suomessa. Nykyhallituksen suunnittelemat työelämäuudistukset eivät todellakaan ole romuttamassa työntekijöiden työsuhde-etuja, vaikka ay-liike valtapoliittisista syistä näin väittääkin ja lietsoo koko arsenaalillaan jäsenistöään taistelemaan hallituksen uudistuksia vastaan.
Syy, miksi nostan vertailuksi urheilijoiden aseman, on se, että ihmiset ymmärtäisivät kuinka hyvin asiat ovat ”tavallisessa työelämässä” olevien osalta Suomessa.
Ay-liike on vuosikymmenten aikana tehnyt paljon hyvää työtä työntekijöiden aseman parantamiseksi Suomessa. Mutta nykymuodossaan ay-liike näyttää aiheuttavan laajoilla lakoillaan vain valtavaa vahinkoa koko kansakunnalle, ja samalla myös heidän omalle jäsenistölleen. Näyttää siltä, että liiallinen valta on sokaissut ainakin yksittäiset ay-johtajat. Tästä pieni esimerkki on alussa toteamani SAK:n puheenjohtajan kommentti. Tuon kommentin voi tulkita myös siten, että SAK Jarkko Elorannan johdolla ”antaa tilaa” pääministeri Orpon hallitukselle perääntyä ay-liikkeen vaatimusten edessä.
Olen yli 30 vuoden aikana monet kerrat nähnyt kuinka tiukassa tilanteessa Suomen hallitus ja eduskunta on nöyrtynyt ay-vallan uhkailun edessä. Toivottavasti näin ei käy tällä kertaa. Olen usein todennut, että jos ay-liikkeen vaatimusten edessä pitää nöyrtyä, periksi kannattaa antaa jo ennen lakkojen alkamista. Mutta mitään järkeä ei ole siinä, että ensin ottaa lakot ja siitä aiheutuneet taloudelliset tappiot vastaan, ja sen jälkeen antaa vielä periksi.
Mika Väyrynen
* Katsojien lisäksi esim. seurojen/joukkueiden muut työntekijät/toimihenkilöt jne.
Leipomoalan SM-joukkuekilpailu 2024 syyskuussa Tampereella
Suomen Leipuriliitto järjestää Leipomoalan SM-joukkuekilpailun yhdessä yhteistyökumppaneidensa kanssa tiistaina 10.9.2024 ja keskiviikkona 11.9.2024. Kilpailupaikkoina toimivat Tampereen seudun ammattiopisto Tredun Kangasalan toimipiste sekä Elintarviketeollisuus 2024 -messut Tampereen Messu ja Urheilukeskuksessa.
Kilpailu on Suomen Leipuriliittoon kuuluvien leipomoiden ja konditorioiden välinen ja jokainen osallistuva leipomo/konditoria lähettää kilpailuun kahden kilpailijan joukkueen. Tarkkoihin sääntöihin voi tutustua Leipuriliiton kotisivuilla https://www.leipuriliitto.fi/tapahtumat/leipomoalan-sm-joukkuekilpailut/
Kilpailuun ovat ilmoittautuneet seuraavat kuusi leipomoa:
Elonen Oy Leipomo, Jämsä
Konditoria pH7 Oy, Tuusula Leipomo Juuri Oy, Riihimäki
Linkosuon Leipomo Oy, Tampere
Pielispakari Oy, Nurmes
Ramin Konditoria Kahvila Oy, Mikkeli
Kilpailussa valmistetaan ruokaleipää, välipalatuote sekä konditoriatuote, jotka kaikki voidaan harjoitella etukäteen. Kilpailuaikaa on yhteensä seitsemän tuntia. Ruokaleipä ja välipalatuote valmistetaan Tredu Kangasalan toimipisteessä tiistaina 10.9.2024 klo 14-18 (aikaa 4 tuntia) ja konditoriatuote Elintarviketeollisuus 2024 -messuilla keskiviikkona 11.9.2024 klo 11-14 (aikaa 3 tuntia).
Kaikki kilpailutuotteet ovat yleisön nähtävillä Tampereen Messu- ja Urheilukeskuksessa keskiviikkona 11.9.2024. Kaikki tuotteet myös arvioidaan 11.9.2024 messukeskuksessa, kun kilpailun konditoriaosuus on päättynyt klo 14. Sen jälkeen julistetaan tulokset ja palkitaan voittajat.
Kilpailun tuomareina toimivat yhteistyökumppaneiden palveluksessa olevat, leipomon käytännön työt hallitsevat ammattilaiset. Tuomarit arvioivat tuotteista maun, ulkonäön, innovatiivisuuden ja reseptin. Päätuomarina toimii Valio Aimon Mika Parviainen. Kilpailun yhteistyökumppanit ovat Tampereen Messut Oy, Tampereen Seudun ammattiopisto Tredu Kangasalan toimipiste, Condite Oy, Finnbakels Oy, Leipurin Oy, Mauste-Sallinen Oy ja Valio Aimo.
Kilpailun teema on HALLOWEEN kaikissa tuotekategorioissa, jotka ovat:
1. Ruokaleipä:
- valmistetaan yksi noin 4 kilon taikina
- tehdään taikinasta kahta erilaista tuotetta, joiden paino, muoto ym. vapaa
- tuotteen on sisällettävä hamppua
- raskin/esitaikinan saa tuoda kilpailupaikalle valmiina
2. Välipalatuote
- vapaavalintainen suolainen tai makea runsasproteiininen välipalatuote
- tuotteen energiasisällöstä on oltava proteiinia vähintään 20 %
- joukkueen on esitettävä tuotteesta ravintosisältölaskelma
- tuotteita valmistetaan 60 hengelle
3. Konditoriatuote/tuotelajitelma:
- tuote/tuotelajitelma, joka valmistetaan 60 hengelle
- vapaavalintainen kokonaisuus teemaa heijastaen
- tuotteen/tuotelajitelman pohjat saa tuoda valmiina kilpailupaikalle, mutta muutoin tuote/tuotelajitelma on valmistettava kilpailupaikalla
- kaikkien käytettävien koristeiden on oltava syötäviä ja ne on valmistettava kilpailun aikana
Leipurin tuo kevään
Herkulliset leivonnaiset ja välipalat sesonkiin
Seuraamme alan kehitystä ja pidämme huolen siitä, että saat meiltä parhaat vinkit kevätkauden tuotteisiin.
Valikoimissamme on laadukkaat ja vastuulliset raakaaineet ja palvelut kaikenkokoisille leipomoille ja elintarvikealan yrityksille. Sekä kaikenlaisille asiakkaille, sillä meillä on kattavasti myös vegaanisia ja gluteenittomia aineksia.
Ota yhteyttä, kun tarvitset neuvoja, vinkkejä tai ideoita uusia tuotteita varten. Asiantuntijamme ovat valmiina sinua varten!
www.leipurin.com
store.leipurin.com
Kimmo Virtanen Urho Paakkari
Tarja Sjöfelt
Kuvassa on Porokylän Leipomon uuden ruislimpun tuotantolinjan osa: sähköuuni ja paistorobotit.
Kuva Porokylän Leipomo Oy.
Päästövähennystavoitteet kannattaa ottaa tosissaan
EU-sääntelyn ja päivittäistavarakaupan vaateet ilmastotoimiin lisääntyvät. Mihin asioihin leipomoiden kannattaa kiinnittää huomiota, jotta kilpailukyky säilyy?
TEKSTI Tuula Kukkola-Räinä
Itäsuomalaisen Porokylän Leipomon suurimman tuotteen, Pikkueväs-ruislimpun, valmistus siirrettiin viime kesänä Nurmeksesta Lieksaan, jonne valmistui uusi tuotantolinja. Samalla leipomolle saatiin myös merkittävä päästövähennys, sillä öljyuuni vaihtui uusiutuvalla sähköllä toimivaan uuniin.
- Olemme mukana Keskuskauppakamarin ilmasto-ohjelmassa, jossa lasketaan päästöt pohjautuen tieteelliseen päästö-
laskentaan. Siinä huomioidaan niin raaka-aineet, energialähteet kuin kuljetuskin, viestintä- ja vastuullisuuspäällikkö Laura Hyvärinen Porokylän Leipomosta kertoo. Leipomon tavoitteena on pidemmällä aikavälillä päästä eroon fossiilista polttoaineista, vaikka tietenkään investointeja ei tehdä pelkkien päästövähennysten vuoksi, vaan aina taloudellinen kannattavuus edellä. Nytkin osa tuotannosta tehdään vielä öljyuuneilla, mutta leipomo on osak-
kaana pian valmistuvassa biokaasulaitoksessa, josta saadaan jatkossa energia uuneihin ja mahdollisesti myös kuljetuksiin.
- Vähitellen kohti uusiutuvia energialähteitä ja hiilineutraaliutta mennään, Hyvärinen sanoo.
Energiamuodosta suurimmat päästöt
Porokylän linjoilla alkaa olla moni muukin leipomo. Vastuullisuusasiat otetaan vakavasti.
Mistä asioista leipomoiden päästöt sitten koostuvat? S-ryhmän vastuullisuuspäällikkö Saara-Kaisa Törmälän mukaan yrityskohtaisesti isoimmat päästöt tulevat pääosin käytetyistä raaka-aineista, mutta
myös energiankäytöstä ja logistiikasta.
- Moni leipomoyritys onkin jo kiinnittänyt näihin asioihin huomiota ja asettanut tieteeseen perustuvat ilmastotavoitteensa, hän sanoo.
- Uusia investointeja tehdessä olisi hyvä kiinnittää huomiota energiatehokkuuteen. Moni rahoittajakin huomioi energiatehokkuuden ennen rahoituspäätöstä, Keskon Senior sustainability manager Laura Ihanainen sanoo.
Kaupoilta painetta ilmastotoimiin
- Ostoeuroihin pohjautuen tavarantoimittajistamme jo 32 prosenttia on asettanut tieteeseen perustuvat, lyhyen aikavälin päästövähennystavoitteet. Mukana on myös leipomoita, Laura Ihanainen sanoo.
Sekä K- että S-ryhmä ovat asettaneet omat päästövähennystavoitteensa, mikä tarkoittaa vaatimuksia myös tavarantoimittajien suuntaan.
Keskon lyhyen aikavälin tavoite keskittyy erityisesti suurimpiin tavarantoimittajiin, sillä päämääränä on, että ostojen perusteella 67 prosenttia tavarantoimittajista on asettanut tieteeseen perustuvat ilmastotavoitteensa vuoteen 2026 mennessä. Tavoitteiden tulee olla Science Based Targets -aloitteen (Science Based Targets initiative, SBTi) mukaiset. Pitkän aikavälin, eli vuoden 2050 nettonollapäästöihin tähtäävässä ilmastotyössä keskeistä on kuitenkin kaikkien tavarantoimittajien haastaminen päästövähennyksiin.
- Mutta jäitä hattuun, ei paniikkia. Yhdessä me ratkomme näitä haasteita. Meidän viestimme on, että viimeistään nyt näihin asioihin kannattaa kiinnittää huomiota, jollei sitä ole aiemmin tehnyt, Keskon Laura Ihanainen sanoo.
Myös S-ryhmän päästövähennystavoitteet ovat samansuuntaiset kuin Keskolla ja yli 10 miljoonan myynnin ylittäneiltä tavarantoimittajilta vaaditaan STBi:n hyväksymien päästövähennystavoitteiden asettamista.
- Aiemmin ilmastotavoitteet asettaneita voitiin pitää edelläkävijöinä, mutta kyllä se on jo nyt lähes perusvaatimus. Kaiken tyyppisten yritysten on hyvä ottaa ilmastoasiat huomioon. Paineita päästövähennyksiin tulee myös EU-sääntelystä ja sidosryhmiltä, jotka luovat meillekin raamit toimittajavaatimuksiin, Saara-Kaisa Törmälä sanoo.
Jos halutaan päästövähennyksiä, kannattaa kiinnittää huomiota myös laitteiden energiatehokkuuteen.
Uuneissa siirrytään sähköön
- Mitä voin päätellä myymiemme laitteiden energiankulutuksesta ja mitä olen jutellut leipomoasiakkaiden kanssa, niin kyllähän se uuni nousee yleensä suurimmaksi energiankuluttajaksi, laitetoimittaja Bedika Oy:n toimitusjohtaja Niko Nurminen sanoo.
Pitkään leipomokoneita- ja uuneja myynyt Multivac Oy:n myyntipäällikkö Hannes Fahllund arvioi, että Suomen leipomoiden tämän hetken uunikannasta noin 60 prosenttia toimii öljyllä, noin 1015 prosenttia kaasulla ja loput sähköllä.
- Kyllä asiakkaat ovat tietoisia näistä ilmastoasioista. Nyt halutaan vain sähköuuneja, mutta niissä haasteena saattaa olla se, että ne vaativat myös investoinnin sähkökeskukseen, kun aiempi kapasiteetti ei riitä. Ei niin yksinkertaista, Fahllund sanoo.
Myös Bedikalta kysytään nyt sähköuuneja.
- Sähkö mielletään fossiilivapaaksi, vaikka se riippuu tietysti tuotantotavasta. Joissakin isoimmissa yksiköissä saattaa yhä esimerkiksi kaasu olla yhä hyvä vaihtoehto sähkön rinnalla. Siinäkin voi käyttää biokaasua, Niko Nurminen sanoo.
Päästöistä säästöjä
Bedikan asiakkaiden keskuudessa päästövähennystavoitteet ovat keskustelussa mukana, mutta taloudellisuus on kuiten-
kin tärkein asia uusia investointeja tehdessä. Toisaalta energiatehokkuus tarkoittaa yleensä sekä taloudellisuutta että päästövähennyksiä.
- Nämä ovat kokonaisuuksia. Lisäksi isoissa investoinneissa kannattaa miettiä energian saatavuutta pitkällä aikavälillä, Nurminen sanoo.
Jos päästövähennyksiä haluaa, Nurminen kehottaa leipomoita kiinnittämään huomiota muidenkin laitteiden kuin uunien energiatehokkuuteen.
- Maan leipomoissa ja muuallakin elintarviketeollisuudessa laitekanta on vanhaa eikä sitä kaikkein energiatehokkainta. Toki laitteita ei kannata alkaa pelkistä päästösyistä vaihtamaan, mutta on hyvä tiedostaa, mistä niitä vähennysmahdollisuuksia löytyy. Esimerkiksi jäähdytysmenetelmien energiatehokkuus on huimasti kehittynyt. Laitteita ei kannata myöskään pitää päällä turhaan, hän sanoo.
Laitekannan lisäksi Nurminen nostaa myös hävikinhallinnan tärkeäksi päästövähennyksiä mietittäessä.
Porokylän Leipomossa on tehty tuotantohävikin vähentämisen parissa jo paljon töitä. On optimoitu tuotantoprosessia ja työskentelytapoja, sekä rakennettu mittarit koko henkilökunnan yhteiselle tuotantopalkkiojärjestelmälle.
- Alun 10–15 prosentin tasolta on päästy kokonaishävikissä noin neljään prosenttiin, joillain linjoilla pienempäänkin, Laura Hyvärinen Porokylän Leipomosta kertoo.
Vastuullisuuteen motivoivat asiakkaat ja yrityksen arvot
Pk-yritykset Suomessa tunnistavat vastuullisuuden merkityksen jo varsin hyvin. Vastuullisuuteen liittyviä tavoitteita on kuitenkin asettanut vasta puolet 10–250 hengen yrityksistä. Vastuullisuustyön kehitysvaihe on sitä pidemmällä, mitä suuremmasta, kasvuhakuisemmasta ja vientivetoisemmasta yrityksestä on kyse, ilmenee EK:n Aula Researchilla teettämästä Pk-vastuullisuusbarometristä.
TEKSTI Elina Matikainen
Vastuullisuutta pitää merkittävänä asiana liiketoiminnassaan lähes 90 prosenttia kyselyyn vastanneista pk-yrityksistä. Näin ajatellaan toimialasta riippumatta. Myös vastuullisuuden entistä suurempi merkitys tulevaisuudessa tiedostettiin laajasti. Erityisesti näin ajateltiin vientiyrityksissä sekä yrityksissä, joilla on voimakas kasvutavoite. Ensisijaisesti pk-yrityksissä vastuullisuutta toteuttaa omistaja tai toimitusjohtaja.
Vastuullisen toiminnan ensisijaisiksi motiiveiksi ilmoitettiin organisaation arvot ja asiakkaiden odotukset. Ne olivat
tärkeimmät motiivit kaiken kokoisilla yrityksillä. Vastuullisesti toimimisen syynä oli monilla yrityksillä myös yhteiskunnallinen ilmapiiri sekä maineen/brändin rakentaminen ja liiketoiminnan jatkuvuuden turvaaminen. Kaksi viimeksi mainittua erityisesti 50-90 henkilöä työllistävissä yrityksissä.
Suurimmiksi yritysvastuun tuomiksi hyödyiksi tulevaisuudessa nähtiin yrityksen hyvä maine, houkuttelevuus työnantajana, korkea asiakastyytyväisyys sekä liiketoiminnan jatkuvuuden turvaaminen.
Haasteina vastuullisessa liiketoiminnassa pidettiin pk-yritysten rajallisia re-
sursseja sekä vastuullisuusdatan vaikeaa keräämistä ja hyödyntämistä. Myöskään vastuullisuuden vaikutus tulokseen ei ollut kaikille selvää. Osa vastaajista mainitsi vastuullisen liiketoiminnan ongelmana myös sääntelyn, jota on liikaa, joka on vaikeaselkoista tai liian velvoittavaa. Eniten apua vastuullisuustyössä kaivattiin mittareiden kehittämiseen, strategian luomiseen sekä raportointiin.
Vastuullisuustyön tärkeimpänä osa-alueena nähdään oman henkilöstön hyvinvointi eli työhyvinvoinnin, työturvallisuuden ja osaamisen kehittämisen kaltaiset asiat. Ilmasto- ja ympäristötoimet tulevat kakkosena ja sen jälkeen muu ympäristönsuojelu.
Vaikka vastuullisuustyö nähdään yrityksissä tärkeänä, vain 51 % vastanneista organisaatioista on asettanut vastuullisuustavoitteita. Kaksi vuotta sitten osuus oli 44 %, joten määrä on kyllä lisääntynyt. Ja jos tavoitteita on asetettu, niiden toteutumista myös seurataan, 93 % tekee näin. Tavoitteita asettamattomista yrityksistä yllättävän moni (34 %) vastasi syyksi, että tavoitteille ei ole tarvetta tai ne eivät ole ajankohtaisia. Kuitenkin 18 % kertoi, että tavoitteet on tarkoitus tehdä lähitulevaisuudessa.
Pk-vastuullisuusbarometrissa kysyttiin 10–250 henkeä työllistävien työnantajayritysten näkemyksiä ja se kattaa 455 pk-yrityspäättäjän vastaukset. Edellisen kerran vastaava kysely tehtiin kaksi vuotta sitten.
Tulosten iso kuva on säilynyt ennallaan verrattuna kahden vuoden takaisiin Pk-vastuullisuusbarometrin tuloksiin, kommentoi EK:n vastuullisuusasiantuntija Elina Sonninen:
- Kehitystä on kuitenkin tapahtunut vastuullisuustavoitteiden asettamisessa. Hieman aiempaa useampi tunnistaa myös vastuullisuuden tuomat hyödyt rahoituksen saatavuudelle. Vastuullisuustyön kehitysvaihe on sitä pidemmällä, mitä suuremmasta, kasvuhakuisemmasta ja vientivetoisemmasta yrityksestä on kyse.
Pk-yritykset tekevät myös yhteistyötä vastuullisuuden edistämiseksi eri tahojen kanssa. Eniten yhteistyötä tehdään muiden yritysten (55 %), elinkeinoelämän järjestöjen (45 %) ja koulutustahojen (36 %) kanssa.
EU suitsii viherpesua - Kuluttajille luotettavampaa tietoa
tuotteiden
kestävyydestä ja ympäristöystävällisyydestä
Euroopan parlamentti hyväksyi 17.1.2024 direktiivin, jolla parannetaan tuotteiden merkintöjä ja kielletään harhaanjohtavat ympäristöväitteet.
Tarkoituksena on suojella kuluttajia harhaanjohtavalta markkinoinnilta ja auttaa heitä tekemään parempia ostopäätöksiä. Siksi EU:n kiellettyjen kaupallisten menettelyjen luetteloon lisätään joukko markkinointitapoja, jotka liittyvät viherpesuun ja tuotteiden varhaiseen vanhenemiseen. Viherpesu tarkoittaa, että kuluttajalle annetaan harhaanjohtavasti vaikutus tuotteen ympäristöystävällisyydestä.
Uusilla säännöillä pyritään tekemään tuotteiden merkinnöistä selkeämpiä ja luotettavampia kieltämällä perusteettomasti esitettyjen yleisten ympäristöväitteiden käyttö. Jatkossa EU:ssa ei siis saa mainostaa tuotteita sellaisilla ympäristöväittämillä, joista ei ole todisteita, vaikka-
pa sanoilla ”ympäristöystävällinen”, ”luonnollinen”, ”biohajoava”, ”ilmastoneutraali” tai ”ekologinen”.
Myös kestävyysmerkintöjen käyttöä ryhdytään sääntelemään. Tulevaisuudessa tuotepakkauksissa saa käyttää vain sellaisia kestävyysmerkintöjä, jotka perustuvat hyväksyttyihin sertifiointijärjestelmiin tai ovat viranomaisten laatimia.
Direktiivi kieltää myös päästökompensaatioon perustuvat väitteet eli tuotetta ei saa mainostaa ympäristövaikutuksiltaan neutraaliksi, vähäiseksi tai myönteiseksi siksi, että yritys on kompensoinut tuotteen päästöt.
Painopisteenä kestävyys
Uuden lain toinen tärkeä tavoite on saada tuottajat ja kuluttajat kiinnittämään enemmän huomiota tavaroiden kestävyyteen. Tulevaisuudessa tuotteiden takuutietojen on oltava näkyvämpiä. Euroopan parlamentti haluaa varmistaa, että kuluttajat tietävät ostamiensa tuotteiden takuuajan, jolloin he voivat vaatia viallisen tuotteen korjauttamista myyjän kustannuksella. EU-lain mukaan tuotteilla on vähintään kahden vuoden takuuaika. Lisäksi tarkoi-
tus on perustaa uusi yhdenmukaistettu merkki, joka antaa enemmän näkyvyyttä tavaroille, joiden takuuaika pidempi.
Uusissa säännöissä kielletään myös kestävyysväitteet, ellei niistä ole todisteita (esimerkiksi että pesukone kestää 5 000 pesuohjelmaa, jos näin ei ole normaalikäytössä). Lisäksi kielletään kehotukset korvata kulutushyödykkeet aikaisemmin kuin on ehdottoman välttämätöntä (esimerkkinä tulostimen mustepatruunat). Tavaraa ei myöskään saa esittää korjattavana, jos se ei todellisuudessa sitä ole.
Myös EU:n neuvoston on hyväksyttävä direktiivi lopullisesti. Tämän jälkeen se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, ja jäsenvaltioilla on 24 kuukautta aikaa saattaa se osaksi kansallista lainsäädäntöään.
Uuden direktiivin on tarkoitus toimia yhdessä viherväitteitä koskevan direktiivin kanssa, josta keskustellaan parhaillaan parlamentin valiokunnissa. Tuleva viherväitteitä koskeva direktiivi on tarkempi, ja siinä tarkennetaan yksityiskohtaisemmin ympäristöväitteiden käytön edellytyksiä.
TEKSTI Elina Matikainen
Itämeren ruokavaliossa suositaan lähialueen ruokaa
Itämeren ruokavaliota voisi kutsua eräänlaiseksi ”lähiruokavalioksemme”, sillä siinä suositaan kotimaisia ja pohjoismaisia marjoja ja hedelmiä, vihanneksia, juureksia sekä lähialueillamme kasvavia ruista, ohraa ja kauraa, vähärasvaisia maitotuotteita sekä kalan ja rypsiöljyn käyttöä. Kasvis- ja kalapainotteista ruokavaliota suositellaan nykyisin sekä terveys- että ympäristösyistä.
Itämeren ruokavalio on ravitsemuksen kannalta suositeltava, sillä sen on todettu sisältävän sopivasti mikro- ja makroravintoaineita elimistön tarvitsemia määriä, totesi Ammattikeittiöosaajat ry:n projektikoordinaattori Virpi Kemi, joka toimi yhtenä alustajana John Nurmisen Säätiön ja Ammattikeittiöosaajat ry:n tammikuisessa Itämeripäivä-webinaarissa.
Itämeren ruokavaliosta on rakennettu myös oma ruokakolmio Diabetesliiton, Sydänliiton ja Itä-Suomen yliopiston ravitsemusasiatuntijoiden yhteistyönä. Se muistuttaa pitkälle ns. virallista, Valtion ravitsemusneuvottelukunnan ruokakolmiota, joka perustuu kansallisiin ravitsemussuosituksiin. Päällimmäisenä erona on kuitenkin se, että Itämeren ruokavaliossa korostuvat omaan ruokaperinteeseemme kuuluvat raaka-aineet. Kansalli-
sissa ravitsemussuosituksissa on mukana myös kauempaa tulevia ruoka-aineita, Virpi Kemi totesi.
Välimeren ruokavaliota kutsutaan usein maailman terveellisimmäksi. Se ei kuitenkaan ole ainoa autuaaksi tekevä. Sillä ja Itämeren ruokavaliolla on paljon yhteisiä piirteitä eli ne sisältävät samantapaisia elementtejä. Kummassakin pohjana on runsas kasvisten käyttö, mutta kuten edellä jo todettiin, Itämeren ruokavalion raaka-aineet edustavat lähialueemme tarjontaa. Kummassakin ruokavaliossa suositaan täysjyväviljatuotteita, ja täällä niiden raaka-aineina toimivat nimenomaan kotimaiset viljat.
Virpi Kemi korosti, että terveyttä edistävä ruokavalio voidaan koostaa eri kulttuureissa ja eri alueilla eri aineksista. Onkin niin, että ei ole olemassa vain yhtä terveyttä edistävää ruokavaliota, vaan nii-
tä löytyy maailmalta useita. Mutta olipa ruokavalio miten hyvä ja terveellinen hyvänsä, sitä ei ole hyötyä, ellei sitä noudata. Välimeren ruokavaliossa suositaan oliiviöljyä, Itämeren ruokavaliossa taas rypsiöljyä. Vaikka oliiviöljyä usein ylistetään, rypsiöljy vetää ravitsemuksellisesti pidemmän korren, sillä sen rasvahappokoostumus on monipuolisempi. Kala kuuluu kumpaankin ruokavalioon, mutta sen sijaa lihaa syödään niukasti. Maitotuotteitakin nautitaan, ja Itämeren ruokavaliossa ne ovat vähärasvaisia tai rasvattomia. Erilaisia paikallisia ja alueellisia painotuksia löytyy kummastakin, mutta laajemmin katsottuna yhteistä näille kahdelle ruokavaliolle on lähiruuan ja kotimaisen ruuan suosiminen ja siinä samalla ekologisuus. Uusiin, viime vuonna julkaistuihin pohjoismaisiin ravitsemussuosituksiin Itämeren ruokavalio osuu Virpi Kemin mukaan hyvin, sillä niiden suunnaksi on terveys- ja ympäristösyistä otettu kasvisja kalapainotteisuus. Karkeasti ottaen se tarkoittaa, että kasvisten ja kalan kulutusta tulisi lisätä, lihan kulutusta taas vähentää samoin kuin runsaasti rasvaa, sokeria ja suolaa sisältävien elintarvikkeiden kulutusta. Viljatuotteissa tulisi yhä enemmän suosia täysjyvätuotteita. Täysjyväviljaa suositellaan syötävän vähintään 90 gramma päivässä (kuivapainona).
Itämeripäivä-seminaarilla John Nur-
TEKSTI Elina Matikainen
misen säätiö halusi muistuttaa kansainvälisestä Itämeripäivästä, jota vietetään aina elokuun viimeisenä torstaina. Säätiötä webinaarissa edustanut Maija Soljanlahti totesi, että meillä kaikilla on mahdollisuus vaikuttaa Itämeren tilaan arkisilla valinnoillamme. Esimerkiksi arjen ruokavalinnat, teot liikenteessä ja veneillessä, kotona ja mökillä sekä laajemmin yhteiskunnassa vaikuttavat kaikki Itämereen.
Jokainen voi vaikuttaa
Kysyimme vielä tekoälyltä (Chat GPD), miten voimme jokapäiväisillä elintarvikevalinnoillamme vaikuttaa Itämeren tilaan. Se antoi napakat vastaukset:
Jokapäiväiset elintarvikevalintamme voivat vaikuttaa Itämeren tilaan monin eri tavoin. Tässä muutamia tapoja, joilla ruokailutottumuksemme voivat vaikuttaa Itämeren ympäristöön:
• Kalastus ja kalankulutus: Yksi suora tapa vaikuttaa Itämeren tilaan on valita kestävää kalaa. Liikakalastus ja huonosti hoidetut kalakannat voivat heikentää Itämeren ekosysteemiä. Valitsemalla sertifioituja ja kestävästi pyydettyjä kala- ja äyriäislajeja voimme auttaa ylläpitämään kalakantojen tasapainoa.
• Maatalous ja vesistökuormitus: Maatalouden käytännöt vaikuttavat myös Itämereen. Liiallinen lannoitteiden ja kemikaalien käyttö voi johtaa vesistökuormitukseen, joka puolestaan voi aiheuttaa rehevöitymistä ja haitata vesiekosysteemiä. Suosimalla paikallisia, sesonginmukaisia ja kestävällä tavalla tuotettuja elintarvikkeita voimme vähentää maatalouden ympäristövaikutuksia.
• Muovijätteen välttäminen: Elintarvikepakkauksista aiheutuva muovijäte voi päätyä vesistöihin, mukaan lukien Itämeri. Pyrkimällä vähentämään muovipakkausten käyttöä ja kierrättämällä ne asianmukaisesti voimme auttaa vähentämään muovijätteen haitallisia vaikutuksia meriympäristöön.
• Ilmastovaikutukset: Elintarviketuotanto ja kulutus voivat myös vaikuttaa ilmastonmuutokseen, joka puolestaan vaikuttaa Itämeren tilaan. Esimerkiksi lihan ja muiden ilmastovaikutuksiltaan suurten elintarvikkeiden kulutuksen vähentäminen voi auttaa vähentämään kasvihuonekaasupäästöjä, jotka vaikuttavat ilmastonmuutokseen ja sen myötä Itämeren olosuhteisiin.
• Veden säästäminen: Säästäväinen veden käyttö ja vesihuollon tehokkuus voivat auttaa vähentämään Itämeren vesistöjen kuormitusta. Esimerkiksi valitsemalla vähemmän vettä kuluttavia elintarvikkeita ja välttämällä ruokahävikkiä voimme osaltaan edistää kestävämpää vesivarojen käyttöä.
• Yhteisillä ponnisteluilla ja kestävillä valinnoilla voimme kaikki osallistua Itämeren ja muiden vesistöjen suojeluun. Kestävät elintarvikevalinnat eivät pelkästään hyödytä ympäristöä vaan myös edistävät terveyttä ja kestävää ruokajärjestelmää.
Ruis on hyödyksi sekä terveydelle että ympäristölle
Suomessa ruista syödään eniten maailmassa, vuosittain yli 15 kiloa per henkilö. Korkea kulutus perustuu ennen kaikkea hyviin tuotteisiin ja makumieltymyksiin, mutta rukiin viljely ja kulutus ovat myös ympäristö- ja terveystekoja. Rukiin samoin kuin muunkin täysjyväviljan kulutusta kannattaisi monestakin näkökulmasta lisätä edelleen.
TEKSTI Elina Matikainen
KUVAT Elina Matikainen, Terhi Virtanen
Pro ruis ry:n webinaarissa viime vuoden lopulla olivat teemoina muun muassa rukiin ilmasto- ja ympäristöystävällisyys sekä terveellisyys. Tilaisuudessa alustanut professori Marjukka Kolehmainen Itä-Suomen yliopiston Kansanterveystieteen ja kliinisen ravitsemustieteen yksiköstä piti ruista yhtenä merkittävimmistä ja perinteisimmistä täysjyväviljan lähteistä suomalaisessa ruokavaliossa. Täysjyväviljasta on hänen mukaansa monenlaista hyötyä terveydellemme.
- Näyttöä on siitä, että täysjyvävilja vähentää nimenomaan kroonisten sairauksien, kuten sydän- ja verisuonitautien, kakkostyypin diabeteksen, paksu- ja peräsuolen syöpien sekä ennenaikaisen kuoleman riskiä. Mitään tunnettuja haittavaikutuksia terveyden näkökulmasta täysjyväviljalla ei ole.
- Terveellisyyden lisäksi täysjyväviljatuotteiden käyttö on merkittävää kestävän kehityksen ja ilmastovaikutusten kannalta.
Täysjyvävilja proteiinin lähteenä kannattaa muistaa myös, kun puhutaan siirtymisestä eläinproteiineista kasviproteiineihin. Vilja on tuttu ja turvallinen ruoka-aine, jota ei tässä yhteydessä pidä väheksyä. Jos lihan kulutusta vähennettäisiin, korvaavana proteiinin lähteenä voisi toimia vilja, joka hyödynnettäisi täysjyväisenä ihmisravinnoksi. Viljaproteiinin tuottaminen kuormittaa ympäristöä vähemmän kuin eläinperäisen proteiinin. Täysjyväviljan valitseminen ja lisääminen ruokavalioon on siis myös ympäristöteko. Suositus täysjyväviljasta löytyy uusista pohjoismaisista ravitsemussuosituksista. Suositeltu saanti on vähintään 90 grammaa päivässä. Kannattaa muistaa, että täysjyväviljassa on myös hyvänlaatuista
hiilihydraattia. Laatu on hiilihydraateissa olennainen asia, kun ajatellaan terveyttä ja hyvinvointia.
Täysjyvävilja on tärkein kuidun lähde ruokavaliossamme. Suosituksen mukaan kuitua tulisi saada vähintään 25-35 g/vrk, kun sen saanti suomalaisilla on tällä hetkellä keskimäärin 20-22 g/vrk. Kun täysjyvärukiin tiedetään olevan loistava kuidun lähde monine muine terveysvaikutuksineen, sitä kannattaisi lisätä ruokavalioon.
Eri viljoilla on erilaisia terveysvaikutuksia ja tästä syystä Marjukka Kolehmainen kehottaa syömään monipuolisesti eri täysjyväviljoja.
Verensokerin tasaaja
Suomalaisille ruis on rakas ja ruisleipä aivan erityisen tärkeä ja mieluinen. Finravinto 2017 -tutkimuksen mukaan ruisleipää söi 80 % miehistä ja 72 % naisista. Marjukka Kolehmainen pitää sitä erinomaisena asiana, sillä ruisleipä on mainio kuidun lähde, siitä saadaan kattavasti vitamiineja ja kivennäisaineita ja lisäksi vielä proteiiniakin. Ruis tukee monella tapaa ruokavalion kokonaisuutta ja sitä kautta myös hyvinvointia. Haasteena on kuitenkin nuoremman ikäluokan (18-44 v.) vähäisempi ruisleivän kulutus, hän jatkaa ja toivoo, että tämä laskeva kulutustrendi jatkossa muuttuisi.
Rukiin terveysvaikutuksia on Kolehmaisen mukaan tutkittu aktiivisesti Pohjoismaissa ja tutkimusta tehdään edelleen jatkuvasti. Terveysvaikutusten taustalla on hänen mukaansa ”tekstuuri”, rakenne, jossa muodossa ruis syödään. Etenkin perinteinen hapatettu ruisleipä tuottaa tiettyjä terveysvaikutuksia. Leivässä on paitsi kuitua ja sen mukana bioaktiivisia yhdisteitä, myös vitamiineja ja mineraaleja.
Ruisleipä lisää kylläisyyden tunnetta. Lisäksi nähdään positiivisia vaikutuksia sokeriaineenvaihdunnassa, rasva-aineenvaihdunnassa, painonhallinnassa sekä matala-asteisessa tulehdusresponssissa. Marjukka Kolehmaisen mukaan kaikki tämä on taustalla siinä, että kroonisten tautien riski pienenee.
Rukiin on todettu alentavan riskiä sairastua sydän- ja verenkiertoelinten sairauksiin, 2-tyypin diabetekseen sekä joihinkin syöpiin.
Eläinkokeissa on havaittu sekä rukiin että kauran muodostavan terveyttä edistävän ympäristön paksusuolessa tukemalla hyvien bakteerien lisääntymistä. Ohralla puolestaan on havaittu samanlaisia tasoittavia vaikutuksia insuliiniin ja verensokeriin kuin rukiilla.
Sillä, että verensokeri pysyy tasaisena, eikä insuliinin erityksessä ole isoja hyppäyksiä, on vaikutus myös elimistön tulehdukselliseen reaktioon, joka syntyy aina aterian nauttimisen jälkeen luonnostaan. Tällä reaktiolla elimistö varautuu ruuan mukana mahdollisesti tulevaan tulehduksen aiheuttajaan. Tämä reaktio voi olla hyvinkin voimakas, jos verensokerissa on isoja vaihteluita monta kertaa päivässä.
Ruis kannattaa nauttia ruisleipänä Muutamia vuosia sitten tehtiin tutkimus, jolla selvitettiin, voidaanko rukiin tunnetut terveysvaikutukset siirtää vehnäleipään. Tässä kokeessa rukiin lese bioprosessoitiin eli hapatettiin ja se leivottiin vehnäleipään. Marjukka Kolehmaisen mukaan tutkimus osoitti, että tällä tavalla siirtäminen ei onnistu. Ruis pitää syödä rukiina ja mieluiten hapatettuna ruisleipänä terveysvaikutuksien saavuttamiseksi. Hapattamisen ansiosta rukiin solurakenteet muuttuvat siten, että ruuansulatusjärjestelmä saa käytettyä ravintoaineet paljon helpommin hyväkseen kuin hapattamattomasta ns. natiivirukiista.
Suoliston mikrobeilla ja suolenseinämän toiminnalla on keskeinen rooli täysjyväviljan terveysvaikutusten välittämisessä.
Kolehmainen toi alustuksessaan esiin myös serotoniinin, joka liittyy aivojen aineenvaihduntaan ja sitä kautta psyykkiseen hyvinvointiin. Suurin osa serotoniinista, noin 90 prosenttia, syntyy suolen seinämän soluissa. Tämän nk. perifeerisen serotoniinin arvellaan vaikuttavan kroonisten sairauksien riskiin. Perinteisen hapatetun ruisleivän syömisellä on vaikutusta perifeeriseen serotoniiniin. Se voi olla yksi tekijä rukiin terveysvaikutusten taustalla eli osaltaan selittää täysjyväviljan lihavuudelta ja kroonisilta sairauksilta suojaavaa vaikutusta.
Oiva kasvi viljelykierrossa
Ruis on myös ilmasto- ja ympäristöystävällinen kasvi, totesi seminaarissa alustanut Boreal Kasvinjalostus Oy:n kaupallinen johtaja Jaakko Laurinen. Syyskasvina
ruis on oraalla jo syksyllä ja yhteyttäminen ja oraiden lisäkasvu jatkuu kasvukauden loppuun asti. Keväällä säiden lämmettyä ruis aloittaa kasvun ja sitoo runsaasti hiiliyhdisteitä maaperään. Ilmaston kannalta maaperän kasvipeitteisyyttä tulisikin lisätä juuri hiiliyhdisteiden sidonnan takia. Ruis estää myös ravinteiden huuhtoutumista pelloilta. Laurisen mukaan ruiskasvusto vähentää merkittävästi ympäristöhaittoja esimerkiksi lumettomina talvina. Lumipeitteen alla vihreä oraskasvusto ehkäisee ravinteiden ja maa-aineksen huuhtoutumaa, jos talvella lumipeite ohenee tai sulaa kokonaan pois.
Vahvan juuristonsa ansiosta ruis on kuivinakin kesinä kevätviljoja viljelyvarmempi viljakasvi ja se parantaa myös maaperän kuntoa. Itsekin viljelijänä toimivan Jaakko Laurisen mukaan ruis on oiva kasvi viljelykierrossa. Hän kannustaa ottamaan ruista viljelykiertoon, sillä muiden hyvien ominaisuuksiensa lisäksi sen viljely on myös taloudellisesti kannattavaa.
Ruisleipää kannattaa suosia, sillä on varsinainen terveyspommi. Se sisältää huiman määrän ravintoaineita, joista on terveydellemme hyötyä. Rukiin terveyshyötyjä ovat:
edistää suolen toimintaa alentaa veren LDL-kolesteroliarvoja alentaa insuliinitason nousua aterian jälkeen auttaa painon hallinnassa vaikuttaa tulehdustekijöihin ja vastustuskykyyn alentaa riskiä sairastua tiettyihin syöpiin, kuten paksusuolen syöpään
INFO
Ruis on suomalaisten rakkain leipävilja
Kalevalan päivänä 28.2.2024 vietettiin Ruisleipäpäivää jo kahdeksatta kertaa. Suosittua kansallisruokaamme onkin syytä juhlia, sillä suomalaiset pitävät ruista edelleen mieluisimpana leipäviljana. Tämä käy ilmi Leipätiedotuksen tuoreesta kuluttajatutkimuksesta.
Ruisleipäpäivää vietettiin Kalevalan päivänä. Tänä vuonna moni toimittaja ja median edustaja sai Leipätiedotuksen runsaan kassillisen ruisleipää ja siinä ohessa tietoa rukiista, ruisleivästä sekä Ruisleipäpäivästä. Vuosi vuodelta päivä on saanut enemmän näkyvyyttä, ja yhä useammassa mediassa tuotiinkin esiin ruisleipää. Ruisleipäpäivä näkyi uutisotsikoissa ja -lähetyksissä sekä monien medioiden, leipomoiden ja kauppojen nettisivuilla, sosiaalisessa mediassa ja muussa tiedottamisessa. Leipomoissa, kahviloissa, kaupoissa ja ruokapalveluissa
Ruisleipäpäivää tuotiin esille julistein ja pöytäständein, joita oli tilattavissa maksuttomina Leipätiedotukselta.
Lähes kaikki suomalaiset syövät leipää
Leipätiedotuksen alkuvuonna 2024 tekemän kuluttajatutkimuksen mukaan suomalaisista 98 % syö leipää vähintään kerran viikossa. Vastaajista joka päivä leipää syöviä eli leivän ”heavy usereita” on 72 % ja kerran viikossa tai harvemmin (”light users”) leipää syö 6 %.
Päivittäin leipää syövät eniten yli 35-vuotiaat. Heistä vähintään 70 % syö leipää päivittäin. 55 vuotta täyttäneistä leipää syö päivittäin 79 % ja 65 vuotta täyttäneistä jopa 95 %. Useita kertoja viikossa leipää syö 35 vuotta täyttäneistä 91-98 % ja 65 vuotta täyttäneistä kaikki syövät leipää vähintään kaksi kertaa viikossa.
Nuorimmissa ikäryhmissä leipää syödään vähiten. Jopa joka kymmenes 24-34-vuotias kertoo syövänsä leipää harvemmin kuin kerran viikossa. Tässä ikäryhmässä leipää syö päivittäin 40 % ja useammin kuin kerran viikossa 81 %. Kuluttajatutkimuksen mukaan nuorimmassa ikäryhmässä (18-24 v.) leipää syödään hiukan useammin: joka päivä leipää syö 46 % vastaajista ja useammin kuin kerran viikossa leipäpalan nappaa 97 %
Ruis on suosituin
Suosituin leipäviljamme on edelleen ruis. Ruisleipää mieluisimpana leipävaihtoehtona pitää 58 % Leipätiedotukseen kyselyyn vastanneista ja kauraa 29 %. Kaikissa leivän käyttäjäryhmissä ruis on leipäviljoista valinta numero yksi. Leivän ”heavy usereista” rukiin mieluisimmaksi nimeää 61 % ja ”medium usereista” 54 %. ”Light usereiden” ryhmässä leipäviljojen suosio jakautuu tasaisemmin: ruista ja kauraa suosii 33 % ja vehnää 24 %. Myös ohraa ja spelttivehnää suositaan tässä ryhmässä muita leivän kuluttajaryhmiä enemmän. Rukiista leipää suosivat etenkin miehet, joista 64 % valitsee mieluiten leiväkseen rukiisen vaihtoehdon. Naisista ruisleivän syö mieluiten 52 %. Yhä useampi nainen suosii kauraleipää ja 36 % valitseekin leipähyllystä kauraisen vaihtoehdon. Ruis on perinteinen leipäviljamme. Tämä näkyykin siinä, että etenkin varttuneissa (45 v. +) ikäryhmissä ruis on suosituin leipävilja. Tutkimuksen nuorimmassa ikäryhmässä (18-24 v.) valitaan ruis- ja kauraleipää lähes yhtä usein. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Finravinto 2017 selvityksen mukaan ruisleipä on suomalaisten ruokavaliossa paras täysjyvän lähde. Rukiin kulutuksen lisääminen myös nuorimmissa ikäryhmissä parantaisikin täysjyvän saantia, jossa emme vielä yllä suositellulle tasolle.
Lähde: Leipätiedotus ry ja Iro Research Kuluttajatutkimus; Leivän valintakriteerit. Tuhat suomalaista. 2024
TEKSTI Terhi Virtanen KUVA Elina Matikainen
Valio veturiksi tulevaisuuden ruokajärjestelmään
Ruokajärjestelmää kaipaa uudistamista, sillä nykyinen globaali ruoan tuotantoketju on haasteiden edessä: maailman väestö kasvaa, ja ruoan tarpeen arvioidaan kaksinkertaistuvan vuoteen 2050 mennessä. Tämän selättämiseksi halutaan tehdä töitä myös Suomessa. Siksi Business Finland on valinnut Valion veturiyritykseksi hankkeeseen, jonka tarkoituksena on luoda Suomeen ruokajärjestelmä, jossa rakennetaan kasvua ja lisäarvoa kestävällä tavalla.
TEKSTI Elina Matikainen
Valio on ensimmäinen ruoka-alan yritys, jonka Business Finland on valinnut veturiyritykseksi. Kolme muuta yritystä ovat Kempower, Patria ja Wärtsilä. Kaikki uudet veturit edustavat Business Finland Oy:n tuotepäällikkö Karin Wikmanin mukaan aloja, joissa on meneillään iso murros. Business Finland vahvistaa näin suomalaisia organisaatioita kansainvälisessä kilpailussa.
Valion Food 2.0 -tutkimus-, kehitys- ja innovaatiohankkeen tavoitteena on luoda Suomeen ruokajärjestelmä, jossa kasvua ja lisäarvoa rakennetaan kestävän tuotannon pohjalle. Ohjelman kesto on viisi vuotta ja se käynnistyy tänä vuonna. Food 2.0 -hankkeelle on luvassa 10 miljoonan euron kehysrahoitus ja lisäksi Business Finland varautuu rahoittamaan 20 miljoonalla eurolla Valion kumppaniverkostossa tehtäviä samaan kokonaisuuteen kuuluvia hankkeita
Kumppaneiden mukaan ottaminen on välttämätöntä, sillä Valion kasvuliiketoiminnoista, tutkimuksesta ja tuotekehityksestä vastaavan johtajan Tuomas Salus-
järven mukaan ainut tapa, jolla ruokajärjestelmän uudistaminen onnistuu, on tehdä muutos kaikkien siihen kytkeytyvien toimijoiden kanssa.
Valion roolina on käynnistää ja johtaa laaja-alaista yhteistyötä sekä tutkimusja kehitysprojekteja nykyisten ja uusien kumppaniensa kanssa. Ruokajärjestelmään kytkeytyy Suomessa satoja yrityksiä ja muita toimijoita, ja verkostoon tavoitellaan vähintään sataa kumppania. Valion ja yhteistyöverkoston tavoitteena on aikaansaada Suomessa yhteensä 100 miljoonan euron lisäsatsaus tutkimus- ja kehitystoimintaan viiden vuoden aikana. Lisäksi tavoitteena on ruokajärjestelmään kytkeytyvän viennin kasvatus yli miljardilla eurolla hankkeen jälkeisinä vuosina. Väestönkasvun ohella ruuantuotannolla on myös monia muita haasteita. Sään ääri-ilmiöt, erityisesti kuivuus, lisääntyvät ilmastonmuutoksen myötä alueilla, joilla ruokaa tuotetaan nykyisin paljon. Siksi pohjoisten alueiden, kuten Suomen merkitys ruoantuotannossa kasvaa. Globaali ruoantuotannon murros voi siis olla suomalaiselle tuotannolle myös mahdollisuus. Salusjärvi toteaa, että olemalla kestävän ruoantuotannon edelläkävijöitä Suomessa tuotetulle ruualle voidaan luoda lisäarvoa ja parantaa sen kannattavuutta ja kansainvälistä kilpailukykyä.
Viimeaikaiset globaalit kriisit kuten
koronapandemia ja Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa häiritsevät ruokaan liittyviä toimitusketjuja ja uhkaavat huoltovarmuutta. Maailmantilanne on myös nostanut tärkeimpien tuotantopanosten kuten lannoitteiden ja energian hintoja. Sen vuoksi alkutuottajat kamppailevat Suomessa ennennäkemättömien kannattavuushaasteiden kanssa.
Samaan aikaan kun on ratkaistava ruoantuotannon kannattavuushaaste, on siis vastattava kasvavien vientimarkkinoiden kysyntään, mutta myös siirryttävä kohti kestävämpiä tuotantotapoja. Kestävässä ruokajärjestelmässä ravinteet, energia ja sivuvirrat kiertävät. Tavoitteena on säästää luonnonvaroja eli hyödyntää kaikki resurssit tehokkaasti, kestävästi ja pitää ne mahdollisimman pitkään kierrossa ilman, että syntyisi jätettä. Valio tekee jo omassa toiminnassaan paljon tämän eteen, mutta tulevaisuudessa tarvitaan myös entistä enemmän eri toimialojen, tuotantomuotojen ja yritysten välistä yhteistyötä, jotta aito kiertotalous toteutuisi ruoantuotannossa.
Food 2.0 -kokonaisuuden erilaiset tutkimushankkeet ja muut lähdöt keskittyvät neljään teemaan:
• tulevaisuuden tuotteet
• teknologinen uudistuminen
• uudistava viljely
• kiertotalous ja resurssitehokkuus
Tulevaisuuden ruokajärjestelmässä (Food 2.0) ruoantuotannon eri muodot täydentävät toisiaan. Ravinteet, energia ja sivuvirrat kiertävät ruokajärjestelmän eri osien välillä.
Kuluttajien halu tehdä vastuullisia valintoja ei aina näy arjessa
Suomalaiset kuluttajat ovat huolissaan ilmastonmuutoksesta ja halukkaita tekemään ympäristöystävällisempiä valintoja arjessa. Vastuullisten tuotteiden tunnistamista pidetään kuitenkin vaikeana, eikä halu toimia vastuullisesti aina näy arjen valinnoissa.
Tuore Orkla Sustainable Life -kuluttajatutkimus kertoo, että noin 72 prosenttia suomalaisista oli vuonna 2023 huolissaan ilmastonmuutoksesta. Naiset hieman enemmän kuin miehet. Ilmastoskeptikkoja on Suomessa 15 % eli sitä mieltä, ettei maailmaa uhkaa ilmastokriisi.
Nykypäivän merkittävimmät ympäristökysymykset olivat vastaajien mielestä maapallon lämpeneminen/ilmastonmuutos sekä merissä kelluvat muovit. Kärjessä olivat siis samat huolenaiheet kuin vastaavassa kyselyssä vuonna 2022. Hieman vuotta 2022 vähemmän suomalaiset olivat sen sijaan huolissaan ruoantuotannon ja ruuan saatavuuden tulevaisuudesta. Kuitenkin huoli luonnon monimuotoisuudesta on kyselyn mukaan nousussa: 23 % vastaajista ilmoitti sen olevan merkittävämpien ympäristökysymysten joukossa. Aikaisempaa useammat mainitsivat myös huonolaatuisen juomaveden tämän päivän tärkeänä ympäristökysymyksenä, johon tulisi kiinnittää enemmän huomiota.
Mielenkiintoista on ero vastauksissa vanhemman ja nuoremman sukupolven välillä. Nuoremmille tulevaisuuden ruuantuotanto ja -saatavuus tuntuu olevan tärkeämpi kysymys kuin vanhemmille, jotka toisaalta ovat nuorempia enemmän huolissaan ilmastonmuutoksesta yleensä sekä muovijätteestä merissä. Huonolaatuisesta juomavedestä olivat huolissaan ennen kaikkea nuoremmat polvet eli 1839 -vuotiaat.
Suomalaisten arkeen huoli ilmastonmuutoksesta ei aina heijastu. Jostakin syystä entistä harvempi suomalainen ilmoitti ostavansa mieluummin tuotteita,
joilla he tietävät olevan alempi ilmastovaikutus. Näin ilmoitti vuonna 2023 tekevänsä 61 prosenttia suomalaisista. Vielä vuonna 2022 luku oli 66 prosenttia. Mutta vain 15 % ilmoittaa, ettei olisi valmis tekemään arjessa ilmaston kannalta parempia valintoja.
Kuluttajille tuntuu kuitenkin olevan vaikeaa löytää kestävästi tuotettuja tuotteita, sillä 69 % pitää vastuullisen tuotteen tunnistamista vaikeana. Neljännes vastaajista pitää tärkeänä sitä, että tieto tuotteen ilmastovaikutuksista näkyy pakkauksessa. Kiinnostus vastuullisia brändejä ja tuotteita kohtaan on noussut vuodesta 2019.
Entistä harvempi suomalainen ilmoitti ostavansa mieluummin tuotteita, joilla he tietävät olevan alempi ilmastovaikutus
Kotimainen tuotanto ja ympäristövastuun kantaminen ovat kaksi tärkeintä asiaa, kun ihmiset arvioivat yrityksen kestävän kehityksen profiilia. 54 % vastaajista välttää kyselyn perusteella ostamasta tuotteita yrityksiltä, joilla on heikko vastuullisuusprofiili. Varsin moni eli 44 prosenttia vastaajista ajattelee, että pienet yritykset toimivat vastuullisemmin kuin suuret yritykset. Näinhän asia ei todellisuudessa aina ole.
Kuluttajista vain 28 prosenttia olisi halukkaita lopettamaan tuotteiden ostamisen brändeiltä, jotka eivät ole ilmastoystävällisiä.
Tutkimuksen mukaan kuluttajat olisivat valmiita erityisesti kierrättämään jätteitä (77 %), säästämään energiaa (67 %) ja vähentämään kokonaiskulutustaan (51 %) oman ympäristöjälkensä pienentämiseksi. Yleisimpiä ympäristötekoina, jotka ovat jo nyt osa kuluttajien arkea, mainittiin jätteiden kierrätys ja ruokahävikin vähentäminen (molemmat 75 %) sekä uusien vaatteiden ostamisen vähentäminen (58 %). Yleisesti ottaen suomalaisten halukkuus tehdä jokapäiväisessä elämässä ilmastoystävällisiä valintoja on kuitenkin hieman laimentunut vuodentakaiseen verrattuna monessakin asiassa. Viime aikoina ihmisillä on ollut myös paljon muuta ajateltavaa ja huolenaiheita, kuten sodat ja muut kriisit, jotka ovat vieneet tilaa arjessa ja muuttaneet asioiden tärkeysjärjestystä.
Vastaajista 79 prosenttia ilmoittautui sekasyöjiksi. Erilaisten muiden dieettien osuus on siis 21 prosenttia (vegetaristit, fleksaajat ym). Em. luku on Pohjoismaiden alhaisin. Eniten muita dieettejä noudatetaan nuoremmissa ikäryhmissä eli 1839 -vuotiaissa. Kasvisruoka saa kyselyssä positiivista nostetta, sillä yhä harvempi pitää sitä vaikeana valmistaa tai aikaa vievänä valmistaa tai ei-maistuvana.
Erityisesti vanhimpien vastaajien joukossa jätteiden kierrätys ja ruokahävikin vähentäminen korostuivat, kun taas nuoremmat vastaajat välttävät muita ikäryhmiä enemmän ostamasta muovipakkauksia, suosivat pesuaineiden ja muiden hygieniatuotteiden täyttöpakkauksia sekä syövät vähemmän lihaa ilmaston vuoksi.
Orkla Sustainable Life Barometer -tutkimuksessa haastateltiin 1000 yli 18-vuotiasta suomalaista laajasti vastuullisuuteen liittyvistä asenteista, mielipiteistä ja käyttäytymisestä. Tutkimuksen toteutti kansainvälinen tutkimusyhtiö Ipsos Research loka-marraskuun 2023 aikana. Tutkimuksen teettivät Orkla Suomi ja Orkla Care Finland.
TEKSTI Elina Matikainen
Uutisia meiltä ja muualta
Elovena koetaan vastuullisimmaksi brändiksi
Sustainable Brand Index 2024 -indeksin mukaan Suomen vastuullisin brändi oli Elovena. Se nousi ykköseksi vuoden 2023 kolmossijalta. Toiseksi tuli viime vuoden ykkönen Valio. Kolmanneksi sijoittunut S-market oli viime vuonna kymmenennellä sijalla. 1. Elovena 2. Valio 3. S-market 4. Prisma 5. S-Ryhmä 6. VR 7. Fiskars 8. Fazer 9. Serla 10. Partioaitta
Sustainable Brand Index on Euroopan suurin riippumaton bränditutkimus koskien kestävää kehitystä, ja se tehdään kahdeksassa maassa eri puolilla Eurooppaa. Suomessa tutkimusta on tehty vuodesta 2013 lähtien. Vuoden 2024 kyselyssä haastateltiin meillä 12 000 kuluttajaa liittyen 243 brändiin. Kaikissa tutkimusmaissa haastateltiin yhteensä 80 000 kuluttajaa liittyen yli 1600 eri brändiin.
Sustainable Brand Index -indeksin sijoitus heijastaa kuluttajien mielipiteitä/kuluttajien käsityksiä brändin kestävyydestä. Ranking-pisteet perustuvat kahteen pääosaan: ympäristövastuu ja sosiaalinen vastuu.
Vuonna 2024 tulokset osoittivat, että kuluttajien kiinnostus kestävään kehitykseen on hieman vähentynyt. Maailmassa on muitakin huolia. Ihmiset kuitenkin ymmärtävät kestävyyden merkityksen yhä paremmin. He ymmärtävät, että kestävyys ei ole pelkkä trendi, vaan keskeinen osa tulevaisuuttamme.
Termi ”kädenjälki” kuvaa tuotteen tai organisaation positiivisia vaikutuksia, kun se pienentää muiden jalanjälkiä, kun taas termillä ”jalanjälki” viitataan ainoastaan negatiivisiin vaikutuksiin. Tuotteella on hiilikädenjälki, jos se vähentää kuluttajan kasvihuonekaasupäästöjä.
VTT ja LUT-yliopisto ovat kahdeksan vuotta kestäneessä hankkeessa luoneet mallia, jolla yritykset voivat osoittaa tarjoamiensa tuotteiden ja palvelujen positiiviset ympäristövaikutukset. Nyt kädenjälkeä koskevaa ohjeistusta on päivitetty. Päivitetty ohjeistus auttaa yrityksiä laskemaan ja viestimään hyvistä aikaansaannoksistaan tieteeseen perustuen ja ilman viherpesua, mikä auttaa myös saamaan kilpailuetua globaaleilla markkinoilla. Kädenjälkiohjeistus päivitettiin myös soveltumaan erilaisiin kiertotalousstrategioihin, joita yritykset voivat hyödyntää kiertotalousratkaisuissaan. Hankkeen tulokset voivat vaikuttaa merkittävästi yritysten tapaan suunnitella ympäristö- ja kiertotalousstrategioitaan ja viestiä niistä. Lisäksi se edistää maailmanlaajuisia ponnisteluja ilmastonmuutoksen torjumiseksi. Kädenjälkilähestymistapaa voidaan hyödyntää läpinäkyvänä ja tieteeseen perustuvana keinona osoittaa yritysten ympäristövastuu, toteaa VTT:n erikoistutkija Katri Behm
Kädenjälkiohjeistus perustuu kansainvälisesti tunnustettuihin ja ISO-standardisoituihin elinkaaren arviointimenetelmiin ja se laajentaa näiden menetelmien soveltamisalaa yritysten tarjoamien ratkaisujen ja vaihtoehtoisten perusratkaisujen ympäristövaikutus-
ten vertailuun. Kädenjälki syntyy, jos yrityksen tarjoama ratkaisu pienentää muiden toimijoiden, esimerkiksi sen asiakkaiden, jalanjälkeä. Yritykset voivat siis tarjota ratkaisuja, jotka vaikuttavat globaaleihin ilmastoneutraaliustavoitteisiin pienentämällä oman jalanjäljen lisäksi myös muiden jalanjälkeä.
Hanketta ovat rahoittaneet Business Finland, yrityskumppanit, VTT ja LUT-yliopisto.
Appelsiinimehu kohta ”kortilla”
Appelsiinimehun hinnat ovat tällä hetkellä toimittajien mukaan historiallisen korkeat, eikä tilanteen paranemisesta ole merkkejä näkyvissä. Toimitushäiriöt eivät ole hellittämässä, ja yritysten on yritettävä löytää vaihtoehtoisia ratkaisuja. Näin kertoi nettiuutisissaan Food Ingredients First 20.2.2024. Tämäkin uutinen liittyy ympäristöön ja sillä on yhteys myös ilmastonmuutokseen.
Jutun mukaan appelsiinimehun kustannukset ovat nousseet räjähdysmäisesti, ja se on iso huolenaihe koko alan teollisuudelle vaikuttaen sekä tuottajiin että kuluttajiin. Ei ole näkyvissä merkkejä siitä, että tilanne parantuisi ennen vuoden 2024/2025 sadon kypsymistä. Kysyntä on kuitenkin kovaa, mikä nostaa hintoja. Kuitenkin esimerkiksi Brasiliassa vuoden 2024/2025 sadon ennustetaan olevan alhainen jo neljäntenä vuonna peräkkäin. Tämä johtuu mm. sitrushedelmiä vaivaavasta kasvitaudista HLB (Huánglóngbìng); sitrushedelmien vihertymistauti. Se on ollut suuri syy sadon vähenemiseen Floridassa, Meksikossa ja Brasiliassa. Tauti jatkaa leviämistään hälyttävällä nopeudella eikä siihen ole ratkaisua näköpiirissä.
Myös erilaiset ilmastoon liittyvät haasteet, kuten hurrikaanit, vaikuttavat sitrushedelmien satoihin, hedelmien laatuun, nostavat hintoja ja aiheuttavat toimitushaasteita. Esimerkiksi Floridassa äärimmäiset sääolosuhteet - hurrikaanit ja pakkaset - vaikuttivat valtavasti 2022/2023 satokaudella ja ne niiden vaikutukset ovat pitkäaikaisia. Meksikossa, Brasiliassa ja Espanjassa puolestaan satoon on vaikuttanut kuivuus.
Kotimaisella villikalatuotteella alhaiset päästöt
Kotimaisia kalatuotteita Pohjanlahden silakasta valmistava Hailia Nordic Oy tekee Pikkukalanyhtö-tuotetta, jonka hiilijalanjälki 1,66 kgCO₂e/kg kertoo tuotteella olevan poikkeuksellisen alhainen päästökuorma proteiininlähteeksi.
Laskennan toteuttanut Biocode on jaotellut ruokien raaka-aineiden hiilijalanjälkiä keskenään vertailtavaan muotoon. Kalojen ja kalajalosteiden parhaaseen kategoriaan lasketaan tuotteet, joiden hiilijalanjälki on alle 3,2 kgCO₂e per tuotettu kilo. Sen Pikkukalanyhtö alittaa reilusti. Broilerilla ja siipikarjalla vastaava luku on 3,7, porsaanlihalla 4,1 ja naudanlihalla 24,4.
Hailian pikkukalatuotteet valmistetaan pienikokoisista silakoista, jotka aiemmin ovat olleet liian pieniä elintarviketeollisuudelle ja päätyneet sivusaaliina toisarvoiseen käyttöön. Yhtiö voitti Pikkukalanyhtö-tuotteellaan Seafood Innovations -kilpailun innovatiivisten kalatuotteiden sarjan viime syksynä. Tuote sopii erityisesti ruokapalveluille ja ravintoloille.
Heikosti hyödynnettyjä kalasaaliita ja kalatalouden sivuvirtoja on maailmassa valtava määrä. Euroopassa jopa 70 % kaikesta kalastetusta ja kasvatetusta kalasta päätyy vähäarvoiseen käyttöön.
Monenlaista nähtävää
Helsingin Messukeskuksessa
Maaliskuun puolivälin paikkeilla järjestettiin Helsingin Messukeskuksessa yhtäaikaisesti useammatkin messut, jotka houkuttelivat elintarvikealan ammattilaisia messukäynnille Helsinkiin. Ruokaa ja juomaa maistatettiin Gastro Helsinki -tapahtumassa, koneet, laitteet ja pakkaukset olivat puolestaan esillä FoodTec, PacTec sekä Plast Expo-tapahtumissa.
TEKSTI/KUVAT Elina Matikainen
Tapahtumat houkuttelivat paikalle hyvän määrän väkeä ja myös leipomoyrittäjiä oli messukävijöinä mukavasti. Näyttelyosastoihin tutustumisen lisäksi tarjolla oli mielenkiintoinen seminaariohjelma yhteensä kolmella esiintymislavalla eli Gastrossa, PacTecissä ja PlastExpossa. PacTec-esiintymislavalla kuultiin mm. mielenkiintoinen esitys muovin kierrätyksestä. Suomen Pakkaustuottajat SPT Oy:n toimitusjohtaja Pekka Tommola kertoi, että Suomessa kerätty muovipakkausjäte viedään nykyisin Ruotsiin jälleenkäsiteltäväksi. SPT huolehtii tuottajien puolesta pakkauksiin liittyvistä vastuista niin kartongin ja paperin, muovin, lasin, metallin kuin puunkin osalta ja kierrättää noin 90 % vastuun piiriin kuuluvista pakkauksista maassamme. Muovin kierrätyksen osalta yhteistyökumppanina toimii ruotsalainen Svensk Plaståtervinning. SPT toimittaa kaiken meillä kerättävän jätemuovin Ruotsin Motalassa sijaitsevaan Site Zero-muovinkierrätyslaitokseen, joka on tällä hetkellä maailman suurin lajissaan. Sen huipputeknologian ansiosta voidaan kierrättää kaikenlaista muovia tehokkaasti ja ekologisesti.
Seuraavassa muutamia muita poimintoja messuilta.
Satu Estakari (vas.), Sanna Peltola ja Eija Jokela kertoivat PacTec-messuilla Suomen Pakkaustuottajat SPT Oy:stä, joka on maan suurin tuottajayhteisö ja tarjoaa yrityksille kattavat pakkausten tuottajavastuupalvelut.
Banmark Oy:n tytäryhtiö Oratin elintarvikeliiketoiminta täydentyi vähän aikaa sitten Leipurin Oy:n leipomolaitteiden maahantuontiliiketoiminnalla. Sen myötä myös Rinot Vuciterna (keskellä) siirtyi Oratille Leipurin Oy:stä. Jouni Hyvönen (vas.) ja Matti Meri ovat tuttuja ’vanhoja’ kasvoja yhtiössä. Miehet seisovat ProfilGate-harjapuhdistuskentällä, jota myydään myös leipomoihin.
Munkkimiehet Oy:n Harri Gröhn ja Satu Lietsamo (oik.) seisahtuivat Puhdistus Tekniikka TJ Oy:n Tanja Turusen ja Jussi Kurikkalan (vas.) juttusille. Yritys tarjoaa erilaisia höyrypesureita ja imureita, jotka sopivat myös leipomoiden käyttöön ja joilla ylettyy korkeisiinkin paikkoihin.
Öljyhampputuotteista tunnetun FoodFarmin Satu Pura ja Jari Kallunki iloitsivat tuoreesta yhteistyökuviosta Leipurin Oy:n kanssa. Sen myötä Leipurin tuotevalikoimasta löytyvät nyt myös erilaiset hamppuraaka-aineet, kuten hamppuproteiini sekä hampun siemenet kokonaisena, kuorittuna ja paahdettuna.
Tamperelaisesta Hakasen Leipomosta olivat messuille lähteneet Markku (oik.) ja Janne Hakanen (2.oik.). Kuvaaminen keskeytti hetkeksi juttutuokion Valio Aimon Toni Mälkin (vas.) ja Tommi Jaakkolan kanssa.
Joachim Wunsch tarjoili Conditen osastolla pizzaa, jonka päällä oli Capsi Pizzakastikeseoksesta tehtyä tomaattisosetta, mozzarellaa ja basilikaa. Jaana Välimäen edessä olevan makean herkun pohjana on käyttövalmis Budapest-leivospohja, joka myydään pakasteena.
Helsingin Myllyn osastolla oli keskitytty yhtiön uudistuvien gluteenittomien tuotteiden valikoimaan. Raaka-aineena niissä toimii kotimainen kaura. Esa Vainikaisen ja Riina Karimaan esittelemällä komealla herkkupöydällä oli mm. gluteenittomia tuorepuuroja, leipiä, myslejä, pikkuleipiä, vohveleita ja salaatteja. Taustalla Miia Kettunen.
Valio Aimon Mika Parviainen kertoi, että Valio on juuri tuonut markkinoille kotimaisen mascarponen, joka on myös laktoositon. Siitä Parviainen oli loihtinut monenlaisia herkkuja niin näytille kuin myös maisteltavaksi.
Aktiivivesi Suomen Pia Kantolan esittelemä otsonivesilaite tekee vesijohtovedestä käyttövalmista otsonivettä, joka voidaan johtaa suoraan käsisuihkuun tai vaikkapa astian- tai pyykinpesukoneeseen. Näin voidaan vähentää kemiallisten pesu- ja puhdistusaineiden määrää. Otsonivesi on kemikaalitonta puhdistusta, jonka puhdistustuloksesta on myös tutkittua tietoa.
Peltolan Pussin Ville Järvenpään (vas.) ja Juha Hurmeen (oik.) osastolle oli istahtanut Innobit Oy:n Tero Virtanen. Peltolan Pussin päätuote on paperipussit, mutta myös jonkin verran muovia käytetään. Mutta mitä vähemmän, sitä parempi, totesi Ville Järvenpää.
Multivacin Arto Mäkinen (vas.), Kimmo Vesterinen ja Hannes Fahllund esittelivät Ferneto-taikinakonetta, jossa on mm. kosketusnäyttö ja portaaton pyörimisnopeuden säätö.
Pakkauksella voi nostaa tuotteen arvoa
PacTec-ohjelmalavalla kuultujen mielenkiintoisten esitysten joukossa oli PTR and Sense N Insightin toimitusjohtaja Virpi Korhosen alustus siitä, miten vastuullisuus näyttäytyy pakkauksissa kuluttajan silmissä ja miten pakkauksen arvon voisi maksimoida vastuullisuuden keinoin. Yleisesti ottaen Korhonen totesi, että pakkaus on tänä päivänä yrityksen tärkein viestintäväline, kun lähes kaikki muu digitalisoituu. Pakkaus on edelleen fyysinen ja kaupassa se kiinnittää kuluttajan huomion. Kun tuote ostetaan ja viedään kotiin, pakkaus viestii brändin arvosta 24/7 ja pääsee paikkoihin, joihin muut mediat eivät pääse eli niin keittiöön, makuuhuoneeseen kuin kylpyhuoneeseenkin. Jos pakkaus aiheuttaa pettymyksen, kasvaa todennäköisyys sille, ettei kuluttaja osta tuotetta uudelleen. Korhonen lähestyi teemaa ns. LOHAS-tutkimuksen kautta (Lifestyle Of Health And Sustainability). Esityksessään hän kävi läpi tuloksia LOHAS 2023 -tutkimuksesta, johon osallistui tuhat suomalaista kuluttajaa. LOHAS- segmentoinnilla kuvataan vastuullista kuluttajaa, joka voi kuulua viiteen erilaiseen ryhmään: heavy, medium, light, ei-kiinnostuneet sekä anti-lohas. Heavy-ryhmä on kiinnostunut vastuullisuusasioista globaalisti, medium-ryhmä on kiinnostunut, mutta ei yhtä läpitunkevasti. Light-ryhmä on innostunut vastuullisuusteemoista, mutta se ei näy ostokäyttäytymisessä. Ei-kiinnostuneet eivät ole kiinnostuneita vastuullisuusarvoista, mutta toisaalta se ei ole heille myöskään ostamisen este. Anti-lohas ryhmä ei halua tukea vastuullisuuteen liittyviä arvoja. LOHAS-tutkimuksia on tehty vuosina 2011, 2014, 2020 sekä vuoden 2023 toukokuussa.
Vuosina 2011 ja 2014 heavy ja medium-ryhmää on ollut noin kolmasosa suomalaisista, vuonna 2020 heitä oli jo 45 prosenttia. Kiinnostus siis lisääntyi paljon. Vuoden 2023 tutkimuksessa määrä kuitenkin laski jälleen noin kolmasosaan kuluttajista. Eli kun kuluttajien talouden tiukentuessa ostovoima on heikentynyt,
vastuullisuusasioiden painoarvo tuntuu pienenevän. Pakkausten ympäristömerkeistä parhaiten tunnistetaan Pohjoismainen ympäristömerkki, seuravaksi parhaiten kuitupakkausten kierrätysmerkki. Yllättävän hyvin tunnistettiin myös elintarvikekontaktiin kelpaavan materiaalin lasi-haarukkamerkki, jonka tunnisti kaksi kolmesta kuluttajasta. Lähes yhtä hyvin tunnistettiin muovin materiaalimerkit. Sen sijaan metsätuotteisiin liittyvät FSC- ja PEFC-merkinnät tunnisti vain noin kolmannes vastaajista. Tämä kyselyn osio todisti, että uusien merkkien tunnetuksi tekeminen vaatii ison työn ja pitkän ajan.
Pakkauksen kestävyys kyllä kiinnostaa kuluttajia. Yli puolet vastaajista olisi kiinnostunut tietämään, millainen olisi sekä luonnon että tuotteen säilyvyyden kannalta paras valinta.
Pakkauksessa eniten kuluttajat arvostavat sen tarjoamaa hygieniaa ja suojaa sekä myös osuutta hävikin vähentämisessä.
Ympäristöystävällisen pakkauksen tärkeimmiksi ominaisuuksiksi kuluttajat nimeävät kierrätettävyyden, tyhjenemisen ilman hukkaa sekä biohajoavuuden/kompostoitavuuden. Tärkeäksi ominaisuudeksi on nyt noussut myös se, että pakkaus on valmistettu vain yhdestä materiaalista. Entistä olennaisempana pidetään myös pakkauksen pantillisuutta. Hyvin positiivisia mielikuvia liitetään tällä hetkellä biopohjaisiin muoviin, paperiin ja kartonkiin. Erityisen myönteisesti viimeksi mainittuihin suhtautuu LOHAS-heavy-ryhmä.
Yhteenvetona Korhonen totea, että 60 % kuluttajista on kiinnostunut saamaan tietoa pakkausten vastuullisuudesta. Pakkausten helppoa kierrätettävyyttä melko tai erittäin tärkeänä pitää 70 % kuluttajista. Peräti 83 % pitää pakkauksen kykyä ehkäistä ruokahävikkiä erittäin tai melko tärkeänä.
- Vastuullisuudesta siis kannattaa kertoa pakkauksessa, Virpi Korhonen totesi esityksensä lopuksi.
Kirjoittaja on Elintarviketeollisuusliitossa työskentelevä juristi, joka arvostaa leipomotuotteiden pitkää ja kunniakasta historiaa ja on iloinen mahdollisuudesta kirjoittaa tähän perinteikkääseen lehteen.
8600 vuotta leipomotyötä
– esihistoriallisista taikinanokareista viiden viikon vuosilomiin
Uutiset kertoivat muutama viikko sitten, että nykyisen Turkin alueella sijaitsevasta Catal Hüyükin kivikautisesta asutuskeskuksesta oli löydetty maailman vanhin hiivalla kohotettu leipä.
Noin 8 600 vuotta sitten joku Catal Hüyükin tuhansista asukkaista työnsi taikinapalan suureen leipäuuniin. Jostain syystä leipää ei kuitenkaan koskaan paistettu valmiiksi.
Tutkijoiden tekemät analyysit osoittavat, että pyöreä, kämmenen kokoinen taikinapala sisälsi hiivaa ja oli hieman kohonnut ja käynyt. Keskelle leipää oli painettu sormenjälki.
Tarkkaa tietoa ei ole siitä, millainen talousjärjestelmä Catal Hüyükissa oli. Taloudellinen toiminta perustui kuitenkin todennäköisesti lähinnä vaihtokauppaan ja yhteisölliseen tuotantoon, ei palkkatyöhön.
Catal Hüyükissa ei siis todennäköisesti juurikaan tarvittu leipomoissa tehtävää työtä koskevaa oikeudellista sääntelyä. Leivät päätyivät uuneihin ilman työehtosopimuksia, leipomotyölakia tai EU-direktiivejä, eivätkä lämpimäisiä uunista aamupalapöytään nostelleet aamuvirkut leipurit saaneet lakisääteistä tuplapalkkaa.
Nyky-Suomessa tilanne ei ole aivan yhtä yksinkertainen, eikä olekaan ihme, että monen leipomoyrittäjän pää menee pykäläviidakossa välillä pyörälle. Silloin me Elintarviketeollisuusliitossa kuitenkin mielellämme autamme.
Tähän aikaan vuodesta nousee usein esille kysymyksiä siitä, miten vuosiloma kuuluu antaa ja montako lauantaita vuosilomaan pitäisi kuulua.
Tähän aikaan vuodesta nousee usein esille kysymyksiä siitä, miten vuosiloma kuuluu antaa ja montako lauantaita vuosilomaan pitäisi kuulua."
Laissa ei lähtökohtaisesti ole mitään erillistä lauantaisääntöä. Lomaan ei siis tarvitse sisältyä tiettyä määrää lauantaipäiviä. Ainoastaan vuosiloman ajankohta ratkaisee sen, kuinka monta lauantaita lomaan kuuluu. Siksi työnantajan kannattaa pyrkiä siihen, että vuosiloman ajankohdat olisivat järkeviä.
Lauantaipäivillä kikkailua ei kuitenkaan kannata mahdollistaa, sillä työntekijöiden tasapuolisen kohtelun kannalta jokaisen työntekijän lomaan olisi hyvä sijoittua yhtä monta lauantaita.
Kolme päivää tai sitä lyhyempää loman osaa ei saa ilman työntekijän suostumusta antaa niin, että lomapäivä sattuisi työntekijän vapaapäiväksi. Samoin lomaa ei ilman työntekijän suostumusta saa aloittaa työntekijän vapaapäivänä, jos tämä johtaa lomapäivien vähenemiseen.
Siksi yksinkertaisin ratkaisu lauantaiden ongelmaan on se, että lomat annetaan kokonaisina viikkoina siten, että lauantaihin ja muihin irtopäiviin liittyviltä ongelmilta vältytään.
Jos työntekijä haluaa vuosiloman juhannus- tai pääsiäisviikolle, kannattaa loma asettaa alkamaan jo edellisen viikon perjantaina, sillä näiden viikkojen lauantait eivät kuluta lomapäiviä.
Jos työntekijä kuitenkin välttämättä haluaa pitää lomansa muissa kuin 6 päivän jaksoissa, on hänen kanssaan mahdollista sopia siitä, että tällöin työnantaja saa sijoittaa sovitun määrän irtopäiviä lauantaille.
Samuli Nissilä
Helsingin Mylly – 90 vuotta perinteitä ja laadukasta jauhoa
Vuonna 1934 toimintansa aloittaneen Helsingin Myllyn historiassa leipomoilla on ollut tärkeä rooli asiakkaina. Koko olemassaolonsa ajan Helsingin Mylly on ollut myös perheyritys. Nykyinen toimitusjohtaja Niklas Kumlin edustaa jo perustajaperheen neljättä sukupolvea.
TEKSTI Elina Matikainen KUVAT Helsingin Mylly Oy
Toimitusjohtaja Niklas Kumlin edustaa yrittäjäsuvun neljättä polvea 90-vuotiaassa perheyrityksessä.
Olen ylpeä, että saan johtaa tätä yritystä ja olla osa sukupolvien ketjua, toteaa Helsingin Mylly Oy:n toimitusjohtaja Niklas Kumlin. Hänen mukaansa myllylle on joka aamu hienoa mennä töihin siksi, että ruoka koskettaa jokaista meistä, se on konkreettista ja sitä tarvitaan aina. Lisäksi tänä päivänä viljapohjaisilla tuotteilla on aivan uudenlaista vetoa markkinoilla, sillä kasvipohjaisina ne vastaavat erinomaisesti nykyisiin ruokatrendeihin ja -suosituksiin. Kasvipohjaisen ruuan lisäämiseen kannustetaan kaikkialla.
- Itse koenkin kasvipohjaisten tuotteiden kanssa toimimisen hyvin eettiseksi ja oikeutetuksi eli erittäin hyväksi tavaksi toimia. Olemme aidosti ns. ’hyvisten’ puolella, Kumlin miettii.
Helsingin Myllyn historia juontaa virolaiseen Puhkin sukuun, joka oli pyörittänyt myllybisnestä Virossa 1600-luvulta lähtien. Sitten vuonna 1934 viisi Puhkin veljestä perustivat myllyn myös Helsinkiin, siellä Sörnäisiin. Nimeksi tuli Helsingin Mylly ja Kauppa Oy. Yksi veljeksistä, Eduard Puhk, muutti Suomeen myllyä hoitamaan ja muut neljä jäivät huolehtimaan Viron liiketoiminnoista. Eduard Puhk oli Niklas Kumlinin isoisoisä.
Viroon jääneiden veljesten kohtalo oli karu. Kun Neuvostoliitto syksyllä 1940 miehitti Baltian, Puhkien koko omaisuus Virossa takavarikoitiin ja kaikki neljä veljestä lähetettiin vankeuteen Neuvostoliittoon. Heistä ei se sen koommin kuultu. Se oli Suomessa asuneelle Eduard Puhkille kova paikka ja hän menehtyi jo vuonna 1943.
Suomessa yritystoiminta saatiin kuitenkin jatkumaan ja yritys pysyi Puhkin suvun hallussa. Nimi lyheni nykyiseen muotoonsa Helsingin Myllyksi vuonna 1952.
- Aika pitkälti yritystä ovat johtaneet ulkopuoliset johtajat ennen minua, toteaa Niklas Kumlin, joka on ollut Helsingin Myllyn toimitusjohtaja vuodesta 2017 lähtien. Omistajasuvusta on perheyrityksessä töissä muitakin. Niklaksen veli Filip
Kumlin hoitaa myllyn vientikauppaa ja veljesten äiti Maret Puhk toimii hallituksen puheenjohtajana. Juristina hän hoitaa myös yrityksen lakiasioita sekä hr-asioita. Maret Puhk on toinen yrityksen pääomistajista; toinen on hänen veljensä Erik Puhk
Helsingin Myllyn johtajaksi lähteminen ei ollut Niklas Kumlinille itsestään selvyys. Koulutukseltaan hän on solu- ja molekyylibiologi ja takana on myös kauppatieteen opintoja Hankenilta. Töitäkin hän teki ensi muualla, mutta sitten sukuyritys kutsui puoleensa. Käytännössä se meni niin, että Maret Puhk esitti pojilleen illallispöydässä kysymyksen, olisiko joku halukas jatkamaan toimintaa.
- Silloin nostin käteni ja sanoin, että minä voisi olla, Niklas naurahtaa. Ihan noin vain ei myllynjohtajaksi kuitenkaan voinut ruveta, vaan ensin tuleva toimitusjohtaja perehtyi myllyn toimintaan ja myllybisnekseen monta vuotta ja ahkeroi niin tuotannossa, laboratoriossa, laadussa, vientimyynnissä kuin markkinoinnissakin. Hän tunteekin yrityksen toiminnot nyt kattavasti.
Leipomot toiminnan kivijalka Helsingin Myllyn historiassa suomalaisten leipomoiden rooli asiakkaina on aina ollut keskeinen. Näin oli alussa ja näin on vieläkin.
- Leipomot ovat koko ajan olleet toimitamme ydin, eräänlainen kivijalka, Niklas Kumlin kuvailee ja lisää, että leipomoita halutaan palvella niin hyvin kuin mahdollista ja kehittää asiakkuuksia. Leipomo- ja elintarviketeollisuuden yhteyshenkilönä toimii myyntipäällikkö Tuukka Rytkönen
Tällä hetkellä Helsingin Mylly toimii kolmella paikkakunnalla. Järvenpäässä on jauhomylly, jossa käsitellään vehnää ja ruista. Siellä on myös yrityksen pääkonttori. Vaasassa on kauramylly ja siellä tehdään kaikki kauratuotteet ja kaikki gluteenittomat tuotteet. Närpiössä puolestaan valmistetaan erilaisia myslejä ja muroja. Työntekijöitä koko yrityksessä on vajaat sata.
Tuotevalikoima on laaja. Siihen kuuluvat jauhot, hiutaleet, leseet, murot, myslit, granolat, erilaiset kauratuotteet ja kuivat ateria-ainekset. Lisäksi leipomoille tehdään paljon erilaisia miksejä eli työtä helpottavia puolivalmisteita.
- Meidät tunnetaan myös pitkän lin-
Helsingin Mylly toimi aiemmin Sörnäisissä, josta se muutti Järvenpäähän vuonna 1992. Kuva Helsingin Kaupunginmuseo/Matti Similä
Tuotannossa mylläri säätää valssia, jolla erotetaan jyvän kuori ydinosasta.
jan luomutuottajana. Gluteenittomat toki ovat meillä luomua uudempi tuoteryhmä, Kumlin toteaa.
Raaka-aineet tuotteisiin tulevat pääosin Suomesta, mutta toki se, mikä ei täällä kasva, on ostettava ulkoa. Kuten esimerkiksi mysleihin lisättävät hedelmät.
- Kaikki vilja on kotimaista ja myös kaikki pakkauksemme ostetaan Suomesta eli tuotteiden kotimaisuusaste on hyvin korkea.
Helsingin Myllyn tuotteet myydään Myllärin-brändin alla niin vähittäiskaupoissa kuin elintarviketeollisuudellekin. Brändille on juhlan kunniaksi laadittu uusi ilme, joka näkyy niin pakkauksissa kuin uutena logonakin. Myös nettisivut on uudistettu.
Vaikka kotimaan markkina on tärkeä, tuotteita menee myös vientiin, josta on tullut merkittävä osa liiketoimintaa.
- Kotimaan myynnistä tulee noin 65 prosenttia liikevaihdosta ja loput viennistä, joka on kasvanut viimeiset viisi-
Pakkaamossa täytetään isojakin pakkauksia, kuten teollisuudelle meneviä suursäkkejä.
toista vuotta. Viennin kärkenä ovat erilaiset kaurajalosteet, joita menee viennissä kaikkiin kanaviin eli vähittäiskauppaan, ammattikeittiöille ja teollisuuteen. Vientimaita on viitisenkymmentä, laskee Niklas Kumlin ja lisää, että luomutuotteilla ja gluteenittomilla tuotteilla on viennissä merkittävä osuus.
Vuonna 2022 Helsingin Myllylle kertyi liikevaihtoa 58 miljoonaa euroa. Viisi vuotta aikaisemmin vuonna 2017 liikevaihto oli 30 miljoonaa euroa, joten kasvua on ollut melkoisesti. Takana on toimitusjohtajan mukaan nyt kolme vahvaa vuotta, mutta kuluva vuosi näyttää jo tiukemmalta. Yleinen talouden kiristyminen ja kuluttajien kukkaron laihtuminen tuntuvat täälläkin.
Vastuullisuus vanhaa perua Ympäristövastuu on kirjattu Helsingin Myllyn perusarvoksi jo kymmeniä vuosia sitten. Niin kauan sitten, että Niklas Kum-
Varastossa on monelle leipomolle tutun näköisiä säkkejä.
lin ei tarkasti edes muista, milloin se on tapahtunut. Sitä ei siis ole ’keksitty’ viime vuosien ympäristötietoisuuden lisääntymisen vuoksi. Niinpä ympäristövastuullisuus, jota yrityksessä isossa kuvassa painotetaan, on aitoa, eikä ulkopuolisen paineen pakottamaa.
- Se on ikään kuin meillä dna:ssa ja sisäsyntyistä, itsestään selvä osa toiminnassamme, Kumlin tiivistää. Ympäristövastuullisessa toiminnassa on täällä menty etunojassa jo paljon ennen kuin siitä tuli välttämättömyys, jonka pitää näkyä jokaisen yrityksen strategiassa. Nyt se on valtavirtaa, jota myös kuluttajat odottavat yrityksiltä.
Helsingin Myllyn kaikkien tuotantolaitosten päästöt on kumottu. Hiilijalanjäljen pienentämisessä on auttanut muun muassa oma, kaurankuoria hyödyntävä biovoimala Vaasassa. Sieltä saadaan kaikki tuotantoprosessissa tarvittava lämpö, joka aikaisemmin tuotettiin fossiilisilla polttoaineilla. Viljelypuolella on puolestaan sopimusviljelijöiden kanssa käynnistetty vastuullisuusohjelma, jonka tavoitteena on vähentää ympäristöhaittoja. Eikä siinä vielä kaikki.
- Kaikki pakkauksemme ovat paperia tai kartonkia ja kierrätettäviä. Muovia pakkauksissa käytetään niin vähän kuin mahdollista. Myös painatusmenetelmä on ympäristöystävällinen. Logistiikkaa olemme jo optimoineet yhdessä kuljetus-
kumppanimme kanssa ja tulevaisuudessa tavoitteena on siirtyä biopolttoaineisiin.
Kun Helsingin Myllyn toiminta siirtyi Sörnäisistä Järvenpäähän vuonna 1992, otettiin käyttöön uusi, Pohjoismaiden modernein mylly, joka on kestänyt hyvin ajan saatossa. Nyt yksi myllyn sydämistä, sihtikaapit, ovat kuitenkin tulleet tiensä päähän ja ne uusitaan tänä vuonna.
- Se on meille huomattava investointi ja vaatii tiettyjä järjestelyjä tuotannossa, joka joudutaan keskeyttämään toviksi. Tuotteiden toimituksiin ei kuitenkaan tule katkoja, Kumlin uskoo.
Haastatteluhetkellä toimitusjohtajaa mietitytti myös lakkotilanne, sillä meneillään oli Suomen vientiin kohdistuva
Yhden tilan kaura on viljelty nimensä mukaan yhdellä tilalla, maaperää ja luontoa kunnioittaen ja luontoa säästäen. Se tarkoittaa tilan siirtymistä vastuullisuusohjelmassa seuraavalle tasolle.
Kuvassa Filip Kumlin (vas.), Maret Puhk ja Niklas Kumlin, jotka kaikki ovat töissä Helsingin Myllyssä. Perustaja Eduard Puhk oli Maret Puhkin isoisä.
lakko, joka väistämättä oli vaikuttamassa myös Helsingin Myllyn vientitoimituksiin. Mainehaittojen minimoimiseksi yrityksessä toivottiinkin lakkojen pikaista loppumista.
Muutoin vientinäkymät vaikuttavat hyviltä, erityisesti kauran osalta, sillä kiinnostus siihen näyttää kasvavan esimerkiksi Aasiassa. Eikä ihme, sillä kaura sopii kaikkiin isoihin vallalla oleviin ruokatrendeihin: se on ekologinen, vastuullinen, terveellinen, monipuolinen, hyvänmakuinen ja gluteeniton vaihtoehto. Niinpä Kumlin näkee siinä edelleenkin paljon potentiaalia ja kasvun mahdollisuuksia, eikä vain viennissä, mutta myös täällä Suomessa.
Toki näköpiirissä on myös haasteita. Lyhyellä tähtäimellä isoimpia ovat kuluttajahintojen nousu ja ostovoiman heikentyminen sekä kotimaisen alkutuotannon pärjääminen, pidemmällä tähtäimellä ilmastonmuutos ja ruuantuotannon riittävyys. Isoja asioita, joita miettii moni muukin. Yrittäjällä riittää kuitenkin uskoa tulevaisuuteen.
- Toimintamme menee tasaisen varmasti eteenpäin, sillä ruokaa tarvitaan aina. Ruokatrenditkään eivät muutu kovin nopeasti, joten tuotteidemme käytöllä on jatkuvuutta. Siksi uskon myös kasvun ja kannattavuuden kehittämisen olevan mahdollista pitkälle eteenpäin.
Reilu työelämä kirittää taloutta
EU:n alueella on työelämässä yli 240 miljoonaa työntekijää. Se on valtava määrä, ja siksi ei ole yhdentekevää, säänteleekö EU työelämää vai ei.
EU:n työlainsäädännöstä on monille EU-kansalaisille suoraa hyötyä. EU on muun muassa säätänyt minimipalkoista vähimmäispalkkadirektiivissä ja edistänyt palkkauksen tasa-arvoa palkka-avoimuusdirektiivillä. Maaliskuussa jäsenmaat julkaisivat kaikkia EU-maita koskevan suosituksen Kansainvälisen työjärjestön sopimus numero 190:n ratifioinnista. Yleissopimus 190 on ensimmäinen ja ainoa kansainvälinen sopimus, jossa tunnustetaan jokaisen oikeus työelämään ilman väkivaltaa ja häirintää.
Selkeä työlainsäädäntö on koko yhteiskunnan, myös työnantajien ja kaikenkokoisten yritysten etu. Se määrittelee selkeät säännöt sille, millaisia oikeuksia ja velvollisuuksia työpaikalla on - sekä työntekijällä että työnantajalla. EU:n raamit suojelevat työntekijöiden terveyttä esimerkiksi työturvallisuuslainsäädännön kautta ja edistävät kestävää talouskasvua.
Suomalaiset yritykset ovat perinteisesti olleet tässä hyviä. Ne ovat edistyksellisiä ja jo pitkällä vastuullisuustyössään. Siksi yhteinen EU-sääntely on suomalaisyrityksille hyödyllistä, sillä se varmistaa, etteivät yritykset muissa EU-maissa pääse polkemaan työehtoja ja -oloja törkeästi ja keräämään sillä voittoja vastuullisten yritysten selkänahasta.
EU-lainsäädäntö ei ole kaiken saneleva hirviö, vaan se on työelämälainsäädännössä aina sallinut hyviä kansallisia käytäntöjä ja joustavuutta sekä antanut etusijan suoralle työnantajien ja työntekijöiden väliselle sopimiselle.
Suomessa paras esimerkki tästä on kolmikantaisuuden perinne, jota meidän on syytä varjella jatkossakin. Se olisi myös hyvä perinne mainostettavaksi ja levitettäväksi muuallekin EU:hun, sillä kaikissa EU-jäsenmaissa työntekijöiden asemaa ei ole perinteisesti neuvoteltu yhdessä.
Suomi ja muut pohjoismaat ovat pystyneet EU:ssa osoittamaan sen, että niiden sosiaalinen dialogi ja kolmikantasysteemi toimivat työmarkkinoilla niin hyvin, ettei niitä kannata sörkkiä liikaa. Siksi kaikessa
keskeisessä EU:n työelämälainsäädännössä huomioidaan kolmikantaneuvotteluiden erityinen asema.
Esimerkiksi EU:n vähimmäispalkkadirektiiviä ei käytännössä sovelleta Suomeen, vaan Suomen oma järjestelmä erillisine työehtosopimuksineen on säilynyt vaikutuksitta. Tämä johtuu siitä, että suomalaisten työehtosopimusten kattavuus on yli vaaditun 80 prosentin osuuden palkansaajista.
Sen sijaan direktiivillä on ollut iso merkitys sille 10 prosentille eurooppalaisista työntekijöistä, joka elää köyhyysrajalla, ja 70 prosentille matalapalkkaisista työntekijöistä, jotka murehtivat jatkuvasti toimeentuloaan. Siksi sääntelylle on paikkansa.
Selkeä työlainsäädäntö on koko yhteiskunnan, myös työnantajien ja kaikenkokoisten yritysten etu."
Tällaisen joustavuuden mahdollistamisen täytyy olla Suomen tehtävä jatkossakin. Jotta työmarkkinamallimme arvostus säilyy Brysselissä myös tulevaisuudessa, meidän on myös aktiivisesti suojeltava sitä ja pidettävä siitä kiinni. Sitä kautta voimme tuoda toimivaksi havaitun mallimme elementtejä koko EU:n kattavaan lainsäädäntöön - onhan historia osoittanut, että neuvottelu on aina paras tie eteenpäin jokaiselle osapuolelle.
Suomelta odotetaan aktiivisempaa otetta EU:ssa
Eurovaalit lähestyvät. Kansalaisten mielestä Suomen olosuhteet olisi tuotava vahvemmin esille EU-sääntelyssä, eurooppalaista omavaraisuutta olisi vahvistettava kriittisessä tuotannossa ja turvallisuus tulisi nostaa Suomen tärkeimmäksi EU-tavoitteeksi.
TEKSTI Elina Matikainen
Edellä mainitut asiat tulivat ilmi Elintarviketeollisuusliiton teettämässä kansalaiskyselyssä, jossa selvitettiin suomalaisten suhtautumista EU:n päätöksentekoon sekä muihin maatamme koskeviin asioihin Euroopan unionissa.
Kyselyn tuloksia esiteltiin Elintarviketeollisuusliiton järjestämässä tilaisuudessa EK:n neuvottelukeskuksessa helmikuun lopussa. Samalla Elintarviketeollisuusliitto julkisti tavoitteensa EU:n vaalikaudelle 2024−2029. Toimitusjohtaja Mikko Käkelä korosti elintarviketeollisuuden merkitystä paitsi Suomessa, myös koko Euroopassa: se on maanosamme suurin teollisuudenala, joka on maailman suurin ruokaviejä ja työllistää 4,6 miljoonaa henkilöä. Tulevilla EU-vaaleilla on suuri merkitys siihen, mitä ruoka-alalla koko Euroopassa tulee jatkossa tapahtumaan.
Käkelän mukaan Suomi voi olla jopa kokoaan suurempi toimija ruoka-alalla tulevaisuudessa. Jo nyt olemme maailman
pohjoisin ruuantuottaja ja voi olla, että tulevaisuudessa erilaiset kriittiset tekijät, kuten vaikkapa vesi, voivat rajoittaa ruuantuotantoa eteläisemmässä Euroopassa. Siitä on merkkejä jo nyt. Silloin roolimme voi korostua.
Käkelä muistutti myös, että noin 90 prosenttia elintarvikealan sääntelystä tulee EU:sta. Siksi on olennaista olla asioista perillä ja ennen kaikkea olla itse vaikuttamassa päätöksiin EU:n ’ytimessä’. Emme voi vain kyyhöttää pienenä reuna-alueena ja odottaa, että asiat tapahtuvat. Lopuksi hän viittasi paljon esillä olleeseen turvallisuuspolitiikkaan.
- Jos joku on turvallisuuspolitiikan kovinta ydintä, se on ruokapolitiikka. Kestävyys, omavaraisuus ja ruokaturva, Käkelä tiivisti.
Kansa kaipaa aktiivisempaa otetta
Mitä mieltä kansalaiset sitten ovat EU-asioista? ETL:n EU-vaalikyselyn pe-
rusteella suomalaiset ovat sitä mieltä, ettei EU-sääntelyssä huomioida riittävästi Suomen olosuhteita, kuten pitkiä välimatkoja, ilmastoa, harvaa asutusta ja maantieteellistä sijaintia.
– Tuhannesta vastaajasta jopa 85 prosenttia oli sitä mieltä, että Suomen pitäisi olla aktiivisempi EU:ssa, jotta maamme olosuhteet huomioitaisiin päätöksenteossa, totesi Elintarviketeollisuusliiton yhteiskuntasuhdejohtaja Jukka Ihanus
Vastaajan asuinpaikka, tulot tai puoluekannatus eivät vaikuttaneet mielipiteeseen. Sen sijaan sukupuoli ja ikä vaikuttivat. Miehet ja yli 35-vuotiaat olivat muita useammin sitä mieltä, Suomen pitäisi tuoda olosuhteitaan aktiivisemmin esille.
Kyselyä tilaisuudessa analysoinut E2 Tutkimuksen toimitusjohtaja Karina Jutila totesi, että suomalaiset tuntuvat olevan kovin tyytymättömiä itseensä aktiivisuus-asiassa. Niin moni on sitä mieltä, että aktiivisempi pitäisi olla. Mutta missä? Kansalaisille tulisikin esittää jatkokysymys, kenen pitäisi tehdä paremmin ja mitä pitäisi tehdä. Näin selviäisi, mihin asioihin aktiivisuutta kaivataan lisää. Muutoin asia jää vain roikkumaan ilmaan ja keskustelu junnaamaan paikoilleen.
Suomalaisista 64 prosenttia koki myös, ettei EU:n ilmasto- ja ympäristöpolitiikassa tunnisteta Suomen erityisolosuhteita ja se muodostuu sen vuoksi Suomelle kalliiksi hyötyihinsä nähden. Tätä mieltä olivat erityisesti miehet, yli 35-vuotiaat ja kunnissa tai pienemmissä kaupungeissa asuvat vastaajat. Samoin perussuomalaisten ja kristillisdemokraattien kannattajat. Vasemmistoliittoa tai vihreitä äänestäneistä vastaajista sen sijaan selvästi alle puolet oli samaa mieltä.
Karina Jutilan mukaan samaa mieltä olevien osuus oli tässä kohdassa yllättävän korkea.
- Ilmasto ja ympäristökysymykset ovat kuitenkin väistämättä myös EU:n pöydällä ja vakavat seurauksetkin ovat tosiasia. Eli tähän tulokseen kannattaa pysähtyä.
- Ilmasto- ja ympäristökysymysten sivuuttaminen siksi, että ne ovat puoluepo-
liittisesti tai vallankäytön näkökulmasta ongelmallisia tai kalliita tai jotakin muuta, on pään pensaaseen laittamista. Tässä asiassa ei kannattaisi olla välinpitämätön.
Jutila sanoo kaipaavansa näiden kysymysten kohdalla jonkinlaista mielipidejohtajuutta, rohkeita ulostuloja niiltä, joilla on vaikuttamisen paikkoja.
Vastaajista 41 prosenttia koki, että Suomi saa äänensä kuuluviin EU:ssa. Tätä mieltä olivat erityisesti miehet, yli 55-vuotiaat ja vastaajat, joiden vuositulot ylittivät 70 000 euroa sekä RKP:n ja kokoomuksen kannattajat. Toisaalta 34 prosenttia oli asiasta eri mieltä eli että emme saa ääntämme kuuluviin. Näin ajattelivat erityisesti perussuomalasten kannattajat.
Omavaraisuutta vahvistettava
Suurin yksimielisyys tuntuu tällä hetkellä vallitsevan siitä, että eurooppalaista omavaraisuutta on vahvistettava talouden ja tuotannon tärkeillä sektoreilla, kuten elintarvikkeissa, lääkkeissä, mineraaleissa ja mikrosiruissa, vaikka niiden valmistaminen Euroopassa olisi kalliimpaa kuin muualla. Näin ajattelee peräti 85 prosenttia vastaajista. Eli omavaraisuuden vahvistamisen tärkeydestä ollaan hyvin yksimielisiä ja varmoja. Karina Jutilan mukaan tulos on erittäin kiinnostava.
- Etenkin tällaisena polarisoitumisen aikana on merkillepantavaa, että peräti 85 prosenttia suomalaisista on asiasta samaa mieltä.
Jutila arvioi tämän mielipiteen taustavaikuttajiksi erilaiset viime aikojen kriisit, mutta myös vastuullisuuskysymykset, varautumisajattelun sekä työllisyysvaikutukset. Tulos on hänen mukaansa ymmärrettävä myös siihen peilaten, että talouteen ja kotitalouksien pärjäämiseen liittyvät asiat ovat suomalaisten huolilistan kärjessä.
- Vielä muutamia vuosia sitten hinta tuntui painottuvan ruokakeskusteluissa määräävänä tekijänä, Jutila muistutti.
Rauhan ja turvallisuuden edistäminen
Maailmantilanteen kiristyminen näkyy vastauksissa. Suomalaisista 44 prosenttia oli sitä mieltä, että rauhan ja turvallisuuden edistämisen pitäisi olla Suomen tärkein tavoite EU:ssa. Tärkeänä nähdään myös EU:n ulkorajojen turvallisuuden vahvistaminen. Lisäksi ajatellaan, että tär-
Elintarviketeollisuusliiton tavoitteet EU:n vaalikaudelle 2024-2029
Elintarviketeollisuusliiton tavoitteena seuraavalla EU-kaudella on ruoka-alan iskunkestävyyttä vahvistava EU-politiikka. Suomella on paljon annettavaa ruoka-alalla myös muulle Euroopalle, sillä olemme monessa asiassa edelläkävijöitä. Maamme voikin olla tulevaisuudessa jopa kokoaan suurempi ruoantuottaja. Elintarviketeollisuusliiton asettamat tavoitteet ovat laaja kokonaisuus, johon kuuluu suuri määrä erilaisia elintarviketeollisuuden kasvua, kannattavuutta, kilpailukykyä ja vastuullisuutta tukevia ja vahvistavia asioita. Lisäksi on tärkeää huolehtia ruokaturvasta osana kokonaisturvallisuutta.
Tavoitteiden keskiössä ovat seuraavat neljä kohtaa, joiden alla olevista asiakokonaisuuksista lueteltu tässä vain osa:
1.yritysten kilpailukyky mm. eurooppalainen rahoitus, yritysten TKI-toiminta, tiedon tehokas hyödyntäminen, reilut kauppatavat, vienti ja tuonti, kasvinjalostus ja uuselintarvikkeet, osaajien saatavuus
2.parempi sääntely mm. pois säätelyähkystä, säädösten yhteensopivuus, säädösten kustannusvaikutukset, jäsenmaiden erityispiirteiden huomioiminen, pk-yritysten huomioiminen
3.eurooppalainen ruokaturva mm. ruokaturvasta huolehtiminen osana kokonaisturvallisuutta, ruokasektorin häiriönsietokyvyn vahvistaminen, ruokasektorin kriittisten luonnonvarojen ja tuotantopanosten saatavuuden turvaaminen, eurooppalainen omistajuus
4.kestävä ruoantuotanto mm. yhteiset tavoitteet EU:n kestävyyspolitiikalle, yrityksille mahdollisuus valita parhaat keinot, fossiilisista irtautuminen, vihreän siirtymän rahoitus, sekä eläin- että kasvituotannon mahdollisuuksien hyödyntäminen, innovaatiot ja uudet teknologiat, tarkoituksenmukaiset pakkaukset
keimpien tavoitteiden joukossa tulisi olla säädösbyrokratian vähentäminen ja ruuantuotannon edellytysten turvaaminen koko Unionin alueella.
Naiset pitivät rauhan ja turvallisuuden edistämistä hieman tärkeämpänä kuin miehet. Miehet ja yli 55-vuotiaat puolestaan pitivät hieman muita tärkeämpänä unionin ulkorajojen turvallisuuden vahvistamista.
Vähiten tärkeitä tavoitteita suomalaisten mielestä olivat yhteiseurooppalaisen sosiaaliturvan edistäminen, osaavan työvoiman saatavuuden edistäminen EU:n ulkopuolelta ja EU:n laajentumisen edistäminen.
- Voidaankin puhua toimintaympäristön rajusta muutoksesta, joka kyllä näkyy suomalaisten ajattelussa. Painopisteet ovat toiset kuin levollisena aikana, Karina Jutila totesi.
Ukrainan EU-jäsenyys on suomalaisil-
le selvästi hankala kysymys, eikä siihen oikein haluta ottaa kantaa. Vain vajaa puolet vastaajista piti EU:n laajenemista Ukrainaan turvallisuuspoliittisesti välttämättömänä. Suomalaiset kuitenkin kannattivat laajentumista, vaikka se tarkoittaisi Suomen saaman EU-rahoituksen pienentymistä tai EU:n budjetin kasvattamista.
Myös tavat houkutella vihreän siirtymän investointeja esimerkiksi yritystukien avulla ovat asia, johon suomalaisilla ei ole selkeätä kantaa. Selkeän kannan puuttuminen voi Karina Jutilan mukaan kertoa siitä, että asiasta ei ole keskusteltu riittävästi julkisuudessa ja kansalaisten on sen vuoksi ollut vaikea muodostaa mielipidettä asiasta.
Kyselyn tiedot kerättiin 5.–13.12.2023 internetissä Iro Research Oy:n valtakunnallisella kuluttajapaneelilla. Kyselyyn vastasi 1 000 suomalaista.
Vatsavaivojen syy ei välttämättä olekaan gluteeni
TEKSTI Terhi Virtanen, Leipätiedotus ry
Keliakiadiagnoosien yleistymisen ja gluteeniyliherkkyyden tunnistamisen myötä yhä useampi syyttää vatsaoireistaan gluteenia. Keliakiassa vehnän, rukiin ja ohran sisältämä gluteeni aiheuttaa suolistossa tulehdustilan ja sairauden ainoana hoitona on näiden viljojen ja gluteenin täydellinen välttäminen. Gluteeniyliherkkyydessä gluteeni ei sen sijaan aiheuta terveydelle haitallisia oireita, vaan oireet ovat pikemminkin epämiellyttäviä ja kiusallisia. Gluteeniyliherkkyydestä kärsivät ovat raportoineet oireina mm. vatsavaivoja, kuten turvotusta ja vatsakipua sekä iho-oireita, kuten kutinaa ja ihottumaa. Osa yliherkistä kokee gluteenin vaikuttavan myös mielialaan. Gluteeniyliherkkyyttä on tutkittu vielä melko vähän ja oireiden aiheuttajista ei olla varmoja. Onko syy sittenkään gluteenissa vai jossain muussa?
Gluteenia sisältävät viljat ovat myös FODMAP-hiilihydraattien lähteitä, samoin kuin esimerkiksi sipuli, pavut ja kaalit. Näillä FODMAP-hiilihydraateilla on myös vaikutusta suolistoon ja ne saat-
tavat aiheuttaa oireita, kuten vatsakipua ja turvotusta.
Viime vuonna julkaistiin tutkimus, jossa oli vuosien 2018-2022 aikana selvitetty gluteeniyliherkiksi kokevien henkilöiden saamia oireita heidän syötyään tai heidän luultuaan syöneensä gluteenia. Tutkimuksen toteuttivat yhteistyössä Leedsin, Maastrichtin sekä Wageningenin yliopistot. Siinä tutkimushenkilöt söivät annokset, joista osa sisälsi gluteenia, osa taas ei. Puolelle testattavista kerrottiin, että heidän annoksissaan on gluteenia. Toinen puoli tästä joukosta sai gluteenia sisältävän annoksen, mutta toisen puolikkaan annoksessa ei gluteenia todellisuudessa ollut. Tutkimushenkilöt luulivat syövänsä sitä. Toiselle puolelle tutkimushenkilöistä sanottiin, etteivät he tule saamaan gluteenia. Heistä puolet kuitenkin sai gluteenia sisältävän annoksen. Tulokset olivat mielenkiintoisia. Vähiten oireita tutkimuksessa saivat ne, joille kerrottiin, ettei heidän annoksissaan ole gluteenia. Sillä ei ollut merkitystä oliko tämä totta vai ei. Eniten oirehtivat ne tutkimushenkilöt, jotka saivat gluteenia ja myös tiesivät sen.
Ruokavalion laadulla lapsuudessa merkitystä
TEKSTI Elina Matikainen
Terveellisempään ruokavalioon liittyy parempaan sydän- ja verisuoniterveyteen viittaavia aineenvaihduntatuotteiden pitoisuuksia veressä jo kouluiässä, osoittaa tuore Itä-Suomen yliopiston tutkimus.
Nyt julkaistussa tutkimuksessa ruokavalion parempi kokonaislaatu, etenkin runsaampi kasvirasvojen sekä runsaskuituisten viljatuotteiden käyttö, näkyi lapsilla suurempana seerumin monityydyttymättömien rasvahappojen osuutena suhteessa kertatyydyttymättömiin ja tyydyttyneisiin rasvahappoihin. Lapsilla, jotka söivät runsaammin kalaa, oli puolestaan suuremmat seerumin omega-3-rasvahappopitoisuudet. Li-
säksi ruokavalion parempi kokonaislaatu, erityisesti runsaampi kasvirasvojen käyttö ja vähäisempi sokeripitoisten tuotteiden käyttö, oli yhteydessä pienempään seerumin VLDL-hiukkasten kokoon.
Aiempia tutkimuksia ruokavalion ja elimistön aineenvaihduntatuotteiden välisistä yhteyksistä lapsilla on vähän. Nyt julkaistu tutkimus osoittaa, että ruokavaliolla on yhteyksiä useisiin verestä mitattuihin aineenvaihduntatuotteisiin jo lapsuusiässä. Ruokavalion laadulla saattaa siis olla merkitystä sairauksien kehittymisessä lapsuudesta alkaen.
Tutkimus käsitti 403 iältään 6–8-vuotiasta lasta, jotka osallistuivat Lasten liikunta ja ravitsemus (Physical Activity and Nu-
Toisaalta lähes yhtä paljon oireita oli niillä, jotka uskoivat saavansa gluteenia, mutta heidän annoksensa ei sitä sisältänyt.
Tulosten perusteella ei voida tietenkään todeta, että gluteeniyliherkkyyttä ei olisi, mutta oireiden ilmaantuessa olisi ehkä syytä hetki tarkkailla myös muuta ruokavaliota ja muita mahdollisia oireiden aiheuttajia. Saattaisivatko kyseessä olla monien vatsaa ärsyttävät FODMAP-hiilihydraatit tai joku muu ruoka-aine? Myös sokerialkoholit, kuten ksylitoli, ovat FODMAPeja ja voivat aiheuttaa vatsaoireita, kuten turvotusta, vatsakipua ja ilman kertymistä suolistoon.
Täysjyvävilja sisältää paljon viljakuitua, erityisesti B-ryhmän vitamiineja ja kivennäisaineita. Viljatuotteiden jättäminen pois ruokavaliosta saattaakin vaikuttaa merkittävästi juuri edellä mainittujen ravintoaineiden saantiin, eli täysjyväviljaa ei tulisi vältellä kevyin perustein.
Lähde: Hindson, J. Effect of expectation of gluten intake on non-coeliac gluten sensitivity. Nat Rev Gastroenterol Hepatol 21, 71 (2024). https://doi. org/10.1038/s41575-024-00894-4
trition in Children, PANIC) -tutkimukseen. PANIC-tutkimus on vuonna 2007 alkanut pitkäkestoinen elämäntapainterventiotutkimus, joka tuottaa uutta tietoa lasten ja nuorten elintavoista, terveydestä ja hyvinvoinnista.
Edellä kerrotut tutkimustulokset julkaistiin European Journal of Nutrition -lehdessä. Tutkimusartikkeli: Laamanen SE, Eloranta AM, Haapala EA, Sallinen T, Schwab U, Lakka TA. Associations of diet quality and food consumption with serum biomarkers for lipid and amino acid metabolism in Finnish children: the PANIC study. Eur J Nutr. doi:10.1007/ s00394-023-03293-8
Ammattiosaamista voi täydentää myös suorittamalla tutkinnon osan
Leipomo- ja konditoria-alalla useimmat suorittavat koko tutkinnon, mutta ammatillisissa oppilaitoksissa voi olla mahdollisuus suorittaa myös yksittäisiä tutkinnon osia.
- Pääsääntöisesti meillä on suoritettu leipuri-kondiittorikoulutuksessa kokonaisia tutkintoja eli perustutkintoja, ammatillisia tutkintoja tai erikoisammattitutkintoja. Ammatillisessa koulutuksessa olisi kuitenkin tarpeen yhä enemmän kehittää ja tarjota myös muunlaisia vaihtoehtoja, kuten mahdollisuutta jonkin tutkinnon osan suorittamiseen, toteavat elintarvikealan koulutuspäällikkö Jaana Kivipelto-Karjalainen ja opettaja Pauliina Tokola Stadin ammatti- ja aikuisopistosta Helsingistä.
Tokolan mukaan ammatti- ja erikoisammattitutkinnot suoritetaan nykyisin paljolti oppisopimuksina, mutta aina ei suorittaminen ole omalla työpaikalla mahdollista, vaikka kiinnostusta olisikin. Silloin voi olla mielekästä suorittaa vain jokin yksittäinen tutkinnon osa, jolla voi laajentaa omaa osaamistaan vastamaan työelämän tarpeita. Kivipelto-Karjalainen toteaa, että myös perustutkinnon osia voi suorittaa yksittäisinä, eräänlaisena täsmäkoulutuksena, joka joskus voi olla nopeampi reitti työelämään.
Pauliina Tokola vastaa Stadin ammatti- ja aikuisopistossa tammikuun lopus-
sa alkaneesta oppisopimuskoulutuksesta ”Jälkiruokien ja patisserie -tuotteiden valmistaminen”. Se edustaa juuri edellä mainittua ammattitutkinnon osaa tai oikeastaan kahtakin. Tokolan mukaan koulutuksen aikana voi suorittaa ammatti- eli kisällitutkinnosta osion ”jälkiruokien ja patisserie-tuotteiden valmistus” sekä erikoisammatti- eli mestaritutkinnosta osion ”jälkiruokatuotekokonaisuuden suunnittelu ja toteutus”.
Koska koulutus on oppisopimuskoulutusta, edellytyksenä luonnollisesti on, että opintoja suorittavalla on työpaikka, jossa myös osa opiskelusta tapahtuu.
Koulutuksen aloitti tammikuussa yksitoista henkilöä, joista yksi suorittaa mestaritutkintoa ja loput ammattitutkintoa. Leipomoalalla työskentelevien ohella mukana on ravintolakeittiössä työskenteleviä. Myös heillä on Pauliina Tokolan mukaan yhä enemmän tarvetta erikoisosaamiseen tietyillä leipomo-konditoriasektorin tuotealueilla.
Koska koulutus on oppisopimuskoulutusta, edellytyksenä luonnollisesti on, että opintoja suorittavalla on työpaikka, jossa myös osa opiskelusta tapahtuu. Myös osaamisen todistava näyttö annetaan työ-
paikalla. Tämän lisäksi on lähiopetusta Roihuvuoressa Prinsessantien yksikössä kahdeksana päivänä. Koulutuksen sisällössä näkyvät ammattitaitovaatimukset eli tutkinnon perusteissa määritellyt asiat, mutta huomioon otetaan myös opiskelijoiden tarpeet lisäosaamisessa, jotta heille on todella hyötyä opiskelustaan. Jokaiselle opiskelijalle laaditaan heti alkajaisiksi yksilöllinen opintopolku, jossa huomioidaan mm. aikaisemmat opinnot ja osaaminen. Kaiken kaikkiaan ”Jälkiruokien ja patisserie -tuotteiden valmistaminen” -osion sisältö kuulostaa mielenkiintoiselta ja myös herkulliselta.
- Käymme läpi ammattiteoriaa sekä teemme tuotteita käytännössä, mm. suklaan käsittely ja suklaatuotteet kuuluvat ohjelmaan samoin erikoiskakut ja -leivokset, jäätelöt ja sorbetit. Lisäksi on vielä erilaisia erikoistuotteita.
- Viimeinen lähiopetusjakso on toukokuun alussa ja näyttöjä voi tehdä joustavasti syksyyn asti, Tokola kertoo tuotevalikoimasta sekä aikataulusta.
Oppisopimuksessa koulutus on ilmaista. Muihin kustannuksiin, kuten matkoihin, ruokailuun tai menetettyyn palkkaan voi hakea kompensaatiota valtiolta.
Mahdollisuus tutkinnon osan suorittamiseen on ammatillisessa koulutuksessa ollut olemassa jo muutamia vuosia. Stadin ammatti- ja aikuisopistossa leipureiden ja kondiittoreiden ammattiopinnoissa tämän kevään koulutus on kuitenkin ensimmäinen laatuaan. Se ei todennäköisesti jää ainoaksi, sillä ensi syksylle on jo suunnitteilla koulutus voileipäkakkujen, - leivosten, cocktailpalojen ja leipomoeinesten valmistuksesta.
Millaisia mahdollisuuksia yksittäisen tutkinnon osan suorittamiseen on ammattioppilaitoksissa muualla päin maata, selviää kysymällä suoraan lähimmästä ammatillisesta oppilaitoksesta. Toki tutkinnon osaa voi lähteä suorittamaan kauemmaksikin, jos on valmis hieman matkustamaan.
- Ammatillisissa oppilaitoksissa yleisesti mietitään tällä hetkellä, miten perustutkinnon jälkeistä ammatillista pätevöitymistä voisi kehittää. Siksi vuoropuhelua työnantajien ja oppilaitosten välillä tulisi entisestään lisätä. Työnantajilla on paras tieto siitä, missä kaikessa työntekijöiden osaamista työpaikolla tulisi parantaa. Sen mukaan voitaisiin linjata myös koulutusta, Pauliina Tokola toteaa.
TEKSTI Elina Matikainen
Henkilön kuvan käyttämiseen markkinoinnissa
tarvitaan lupa
Keskuskauppakamarin Liiketapalautakunta antoi tammikuun alkupuolella suosituksen henkilön kuvan käyttämisestä markkinoinnissa. Säännöt kannattaa muistaa myös leipomoyrityksissä, jos esimerkiksi vaikuttajamarkkinointia tehdään kuvilla, joissa esiintyy henkilöitä.
TEKSTI Elina Matikainen
Liiketapalautakunnan puheenjohtaja Marja-Leena Mansala perusteli suosituksen antamisen taustaa ennen kaikkea sillä, että markkinointi on muuttunut viime vuosina voimakkaasti ja laajentunut esimerkiksi vaikuttajamarkkinointiin. Myös henkilöiden kuvien käyttäminen on laajentunut, koska vaikuttajamarkkinoinnilla on niin paljon enemmän erilaisia kanavia käytössään, esimerkiksi sosiaalisessa mediassa. Samalla on osittain hämärtynyt käsitys siitä, mikä on markkinointia ja mikä ei.
Vaikuttajamarkkinointi on uuden tyyppinen tapa markkinoida ja siinä tulee helposti sellainen ”olo”, että asiasta vain kerrotaan. Eli että se ei olisi markkinointia, jota se kuitenkin on. Marja-Leena Mansala toteaa, että markkinoinnin säännöt ovat samat kaikille riippumatta käytettävästä alustasta. Hänen mukaansa kuvaa on käytetty markkinoinnissa ”aina”, mutta siitä huolimatta säännöt tuntuvat olevan monille epäselvät.
- Lisäksi muistutamme, että myös tuo-
tepakkaus on markkinointia ja siinä olevat kuvat liittyvät markkinointiin, hän lisää.
Kansainvälisen kauppakamarin ICC:n markkinointisäännöksissä todetaan varsin yksiselitteisesti, että markkinoinnissa ei tule käyttää yksityisen tai julkisen henkilön kuvaa ilman häneltä etukäteen saatua suostumusta. Myös henkilöön viittaaminen markkinoinnissa on suostumuksenvaraista. Etukäteen hankitun luvan vaatii myös yksityisomaisuuden kuvaaminen tai siihen viittaaminen tavalla, joka on omiaan antamaan kuvan, että asianomainen henkilö suosittelee markkinoitavaa tuotetta tai organisaatiota. Mitä sitten on markkinointi? Markkinointi ajatellaan tässä laajana käsitteenä, jonka mukaan se tarkoittaa viestintää, jonka ensisijaisena tarkoituksena on tuotteen myynninedistäminen tai kuluttajien käyttäytymiseen vaikuttaminen mainitussa tarkoituksessa
Pääpointtina tunnistettavuus
Kuvan käyttämisellä tarkoitetaan valokuvaa sekä myös videota, maalausta, piirustusta, karikatyyria tai muuta vastaavaa, josta henkilö voi olla tunnistettavissa. Tähän liittyy tunnistettavuus kaikissa muodoissa: ääni, nimi tai jokin muu elementti. Eli asia, josta henkilö on tunnistettavissa.
Suojan piirissä ovat kaikki; niin yksityishenkilöt kuin julkisuuden henkilöt. Ja myös lapset, joita ovat kaikki alle 18-vuotiaat henkilöt. Heidän puolestaan puhevaltaa käyttää lapsen huoltaja. Julkisuuden henkilöiden joukko on varsin laaja ja se ulottuu myös ulkomaisiin henkilöihin.
Kannattaa muistaa, että vaikka Suomessa ei kuninkaallisia olekaan, suoja ulottuu myös kuninkaallisten käyttöön markkinoinnissa.
Kuinka pitkään henkilö sitten on suojattu? Ainakin henkilön eliniän. Marja-Leena Mansala toteaa, että ei ole mitään säännöksiä siitä, kuinka kauan suoja jatkuu henkilön kuoleman jälkeen. Hänen mukaansa tässä on meillä otettu mallia tekijänoikeussuojasta, joka on 70 vuotta henkilön kuolinvuoden päättymisestä. Oikeudenomistajina ovat perilliset. Ulkomaalaisen henkilön kuvaa käytettäessä kannattaa ottaa huomioon, että suojan pituus ja laajuus voivat vaihdella maittain.
Julkisella paikalla otetut kuvat ovat oma lukunsa. Mikäli henkilöitä ei niistä pystytä tunnistamaan, ei kuvan käytölle ole estettä markkinoinnissa. Mutta mikäli henkilöt ovat tunnistettavissa, heidän henkilöllisyytensä on selvitettävä ja heiltä on kysyttävä lupa, mikäli kuvaa halutaan käyttää markkinoinnissa. Kannattaa muistaa, että julkisella paikalla on kuvien ottaminen sallittua, mutta aivan eri asia on niiden käyttäminen markkinoinnissa, jos niissä on tunnistettavissa olevia henkilöitä.
Myös henkilöitä sisältävien kuvapankkikuvien käyttö markkinoinnissa saattaa olla rajoitettua. Siksi kannattaa aina varmistaa, että kuvien yhteydessä on kerrottu markkinointikäytön olevan mahdollista. Ja jos kuva tehdään tekoälyn avulla, on varmistettava, ettei se muistuta ketään ”oikeaa” henkilöä. Muutoin tarvitaan lupa siltä henkilöltä, jota kuva muistuttaa. Sopimus kuvan käytöstä voidaan tehdä suullisesti tai kirjallisesti tai se voi syntyä myös ns. hiljaisesti. Kun sopimus tehdään kirjallisesti, on sopimussuhde kaikkein selvin. LTL:n suositukseen on laadittu lista, mistä seikoista olisi syytä sopia. Kannattaa sopia myös mahdollisesta korvauksesta ja sen suuruudesta.
Lisäksi on muistettava tekijänoikeudelliset asiat. Koska valokuvaajalla on aina ensioikeus kuvaan, kysytään lupaa käyttöön ensin häneltä ja sen jälkeen kuvassa olevilta henkilöiltä. On syytä huomata, että lainsäädäntö rajoittaa alaikäisten käyttämistä markkinoinnissa.
Mansala suosittelee, että liiketapalautakunnalta kannattaa pyytää ennakkolausunto siitä, että markkinointi on asianmukaista. Ennakkolausunto on maksullinen, mutta voi pelastaa isoilta harmeilta.
Kaurayhdistys täytti 20 vuotta
TEKSTI/KUVA Terhi Virtanen, Leipätiedotus ry
Suomen Kaurayhdistyksen 20-vuotisjuhlaa kokoonnuttiin viettämään maaliskuun lopulla cocktailtilaisuuden merkeissä Hotelli Hanasaaressa
Espoossa. Juhlassa muisteltiin menneitä, mutta myös visioitiin tulevaa.
Suomen Kaurayhdistyksen puheenjohtaja Veli Hietaniemi toi avauspuheenvuorossaan esiin vuosikymmenten aikana kohdattuja haasteita, mutta myös onnistumisia. Haasteina hän nimesi kauran hometoksiinit, jotka ovat nousseet näkyvämpään keskusteluun etenkin kauran elintarvikekäytön kasvaessa. Suurena onnistumisena hän nosti esiin Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen EFSAn vuonna 2011 kauralle myöntämät neljä terveysväittämää. Ilolla hän mainitsi myös kaurateollisuuden sivuvirtojen tehokkaan hyödyntämisen mm. polttoaineeksi ja pelleteiksi. Viimeisin iso innovaatio on kauran kuoresta valmistettava ksylitoli.
Tilaisuudessa kuultiin puheenvuoro myös Suomen Kaurayhdistyksen perustajalta Seppo Koivulalta. Hän nosti yhdistyksen historiasta merkittävänä onnistumisena EU:n osittain rahoittaman kauran menekinedistämishankkeen, joka suuntautui Venäjälle ja toi kauralle suurta näkyvyyttä ja avasi vientimarkkinoita. Koivula peräänkuulutti vastaavaa ulkomaille suunnattavaa kauran menekinedistämishanketta ja viennin edistämistä. Kohdemaana hänen mielestään Pohjois-Amerikka voisi olla potentiaalinen, sillä Suomi on siellä tällä hetkellä tunnettu maa.
Kauran terveysvaikutuksiin ja muihin ominaisuuksiin viitaten Seppo Koivula totesi puheenvuorossaan, että ”kauraa voidaan tarjota aliravitsemuksessa, mutta myös yliravitsemuksessa”. Hän muistutti, että kaura kuuluu suosionsa kasvusta huolimatta pienten viljojen joukkoon eikä sitä ole jalostettu ja tutkittu yhtä paljon kuin
Juhlatunnelmissa Suomen Kaurayhdistyksen perustaja Seppo Koivula (vas.), yhdistyksen pitkäaikainen koordinaattori Päivi Tähtinen, yhdistyksen puheenjohtajana 10 vuotta toiminut Anu Kaukovirta ja Suomen Kaurayhdistyksen nykyinen puheenjohtaja Veli Hietaniemi.
muita viljoja. Suomessa kaura on kuitenkin isossa roolissa ja Koivulan mielestä kauran kaupallistamisessa on onnistuttu, mikä on tulosta hyvästä yhteistyöstä suomalaisen tutkimuksen, teollisuuden ja vähittäiskaupan välillä. Esimerkkinä hienosta onnistumisesta Koivula nosti Helsingin yliopiston viljateknologian professori Hannun Salovaaran johdolla kehitetyn Yosa -kauravalmisteen, jonka tarina alkoi jo vuosikymmeniä sitten ja jota edelleen löytyy vähittäiskauppojen hyllyiltä, tosin kauragurtti tuotenimikkeellä ja eri brändillä.
Kaurayhdistyksen pitkäaikainen koordinaattori Päivi Tähtinen ja yhdistyksen puheenjohtajana kymmenen vuotta toiminut Anu Kaukovirta muistelivat yhdistyksen tekemiä menekinedistämiskampanjoita kotimaassa. Kaurasta on moneksi -kampanjan kohderyhmänä olivat nuoret ja Lumoudu kaurasta -hankkeen ilmeessä mietittiin, miltä kauran haluttiin näyttävän ulkomailla. Kauraviennin tehostamiseksi perustettiin Kauraklusteri. OatHow-tutkimushanke toteutettiin VTT:n, Luonnonvarakeskuksen (LUKE), Helsingin ja Turun yliopistojen sekä yritysten yhteistyönä. Anu Kaukovirta tote-
sikin puheenvuoronsa lopuksi, että yhteistyö ja yhteisöllisyys kauratoimijoiden kesken on ollut tärkeää.
Tilaisuuden lopuksi LUKEn tutkija Csaba Jansik pohti kaurasektorin kasvumahdollisuuksista Suomessa. Suomi on Ruotsin kanssa maailman kolmanneksi suurin kauran vientimaa, mutta meiltä viedyn kauran jalostusaste on valitettavan matala. Jansikin esityksen visio olikin "Kauran käytön rakennemuutos: jyväviennistä jalostettuihin elintarvikkeisiin”. Tämä muutos toisi huomattavaa lisäarvoa Suomen kauraviennille ja elintarvikeviennille yleisesti. Monessa muussa kauraa vievässä maassa kauravienti koostuu pääasiassa mysleistä ja muista myllytuotteista jyväviennin sijaan. Näissä maissa vientiin menevän kauran jalostusaste on siis korkeampi ja viennin arvo moninkertainen Suomeen verrattuna, vaikka kauran ja kauratuotteiden vienti on yhteenlaskettuna määrällisesti vastaavalla tasolla. Csaba Jansik päättikin puheenvuoronsa toiveikkaasti todeten, että toivottavasti Suomen Kaurayhdistyksen 40-vuotisjuhlissa käydään läpi sitä, kuinka jyvävienti käännettiin tuotevienniksi kauran osalta.
Joensuun tapahtuman puhujat yhteiskuvassa. Oikealla Maria Karpathakis ja Erkki Timonen. Seuraavina toiminnanjohtaja Heli Hjälm, Pohjois-Karjalan Martat, yrittäjä Sini Ryynänen, Tmi Ninukka yritysasiantuntija Johanna Rinnekari, MKN Itä-Suomi/ProAgria Itä-Suomi sekä hankejohtaja Sari Kaasinen, European Region of Gastronomy Saimaa Management Project 2023-2025
Puhetta piirakasta
Teksti Elina Matikainen
Kuva Rauno Jussila
Kolmen maakunnan alueella eli Pohjois-Karjalassa, Etelä-Karjalassa ja Etelä-Savossa järjestetyt Puhetta Piirakasta -tapahtumat nostivat esiin itäsuomalaiset perinneleivonnaiset 20.-22.3.2024 Joensuussa, Puumalassa ja Taipalsaarella. Yritysasiantuntija Johanna Rinnekarin mukaan piirakat ovat aina olleet karjalaisen elämäntavan erottamaton osa, nykyään ne ovat tulleet laajemminkin osaksi suomalaista ruokakulttuuria. Piirakoita on monenlaisia. Tyypillisiä pohjoiskarjalaisia piirakoita ovat soikea karjalanpiirakka, kukkonen, vatruska, sultsina ja sulhaspiirakka.
Seminaarisarjan Joensuussa 20.3.2024 pidetyssä tilaisuudessa esittäytyi myös kaksi piirakoistaan tunnettua leipomoyritystä. Yrittäjäperheeseen kuuluva Maria Karpathakis kertoi Liperissä toimivan Kotileipomo Sorsan yritystarinan ja toimitusjohtaja Erkki Timonen esitteli Nurmeksessa toimivan Pielispakari Oy:n.
Kotileipomo Sorsa on toiminut nykyisen yrittäjänsä Anna-Liisa Karpathakisin luotsaamana jo vuodesta 1983 eli yli neljäkymmentä vuotta. Tämä perheleipomo on erikoistunut karjalaisiin leivonnaisiin, kuten esimerkiksi karjalanpiirakoihin, sultsinoihin ja rönttösiin. Kaikki tuotteet tehdään ruiskuoreen ja tuotannossa suositaan perinteisiä valmistustapoja sekä lähialueen tuotteita.
Erkki Timonen puolestaan sai eväät karjalapiirakoihin jo äidinmaidossa, sillä hänen äitinsä oli kotoisin rajantakaisesta Karjalasta. Niinpä se, millainen hyvän piirakan tulee olla, oli hänellä hyvin tiedossa. Hankittuaan ensin leipomokokemusta muista leipomoista, Timonen perusti oman leipomoyrityksen vuonna 1992 Nurmekseen, aluksi noin kolmenkymmenen neliön kokoiseen tilaan. Kolmessakymmenessä vuodessa Pielispakari on kasvanut kahden hengen ”autotalliyrityksestä” lähes sadan työntekijän leipomoyritykseksi ja karjalanpiirakan valmistajana se on Suomen suurin ja samalla myös maailman suurin. Vuodessa erilaisia piirakoita valmistetaan noin 100 miljoonaa kappaletta ja tänä vuonna piirakanvalmistuskapasiteettia ollaan jälleen lisäämässä. Yhteistyötä tehdään kaikkien kolmen suurimman kaupparyhmän kanssa. Pielispakari toimii nykyisin Nurmeksen keskustassa, Valion entisessä juustonvalmistuslaitoksessa, jonka tilat se on vähitellen ottanut käyttöönsä kokonaan. Tuotantotilaa on useampi tuhat neliötä. Karjalaisten perinneleivonnaisten lisäksi leipomossa leivotaan myös muita leipomotuotteita eli leipiä, kahvileipä ja konditoriatuotteita pääasiassa Pohjois-Karjalan alueelle.
Taste of Saimaa -hengessä järjestetyn Puhetta piirakasta -seminaarisarjan yhteistyökumppaneita olivat MKN Itä-Suomi / ProAgria Itä-Suomi, Pohjois-Karjalan Martat, Helsingin yliopisto / Ruralia-instituutti, Lappeenrannan Museot, Karjalan Liitto ja Karjalan Liiton Etelä-Karjalan piiri.
Päivittäistavarakaupan myynti ja markkinaosuudet 2023
Päivittäistavaramyynnin arvo Suomessa vuonna 2023 oli 22,9 miljardia euroa. Myynnin arvo kasvoi edellisestä vuodesta 6,0 prosenttia. Myynnin volyymi laski toista vuotta peräkkäin, laskua oli 1,1 prosenttia. Tiedot perustuvat NielsenIQ Päivittäistavaramyymälärekisteriin.
S-ryhmän päivittäistavaramyynti kasvoi edellisestä vuodesta 8,9 prosenttia. Sen markkinaosuus oli 48,3 prosenttia. K-ryhmän päivittäistavaramyynti kasvoi edellisestä vuodesta 3,3 prosenttia. Sen markkinaosuus oli 34,3 prosenttia. Lidlin päivittäistavaramyynti kasvoi edellisestä vuodesta 3,9 prosenttia. Sen markkinaosuus oli 9,6 prosenttia.
Päivittäistavaroiden verkkokaupan arvo Suomessa vuonna 2023 oli 626 miljoonaa euroa. Kasvua edellisestä vuodesta oli 6,7 prosenttia. Verkkokaupan osuus päivittäistavaramyynnistä oli toista vuotta peräkkäin 2,7 prosenttia.
Kaupan ryhmien markkinaosuudet päivittäistavaramyynnistä 2023
Ryhmä Markkinaosuus, % S-ryhmä 48,3 % K-ryhmä 34,3 % Lidl Suomi 9,6 % Tokmanni* 3,2 % Minimani* 0,6 % M-ketju** 0,3 % Muut yksityiset* 3,7 %
Yli puolet pk-yrityksistä kertoo tuoreessa Suomen Yrittäjien Yrittäjägallupissa, että lakia ei ole noudatettu maksuaikojen osalta. Suurten yritysten lisäksi myös valtioja kuntaomisteiset yhtiöt pitkittävät maksuaikoja yli lain salliman rajan.
Isot firmat pitävät pieniä pankkeinaan rikkomalla maksuehtolakia. Yrittäjät raportoivat, että myös suuri osa valtion- ja kuntayhtiöistä pitkittää maksuja yli 30 päivää sopimatta tästä erikseen. Maan tapa on, että suuryritys vain yksipuolisesti ilmoittaa pienyrittäjän saavan rahansa myöhemmin.
Lain mukaan yritysten välisten laskujen maksuaika saa ylittää 30 päivää vain, jos siitä on osapuolten välillä erikseen sovittu. Helmikuussa tehdyn Yrittäjägallupin vastaajista 53 prosenttia kertoo, että käytössä olevista yli 30 päivän maksuajoista ei ole sovittu yrityksen kanssa lain edellyttämällä tavalla.
Yritysten edustajista 35 prosenttia sanoo, että heidän maksuaikojaan on pidennetty kahden viimeisen vuoden ai-
FAKTA
• Laskujen maksuaikojen pidentäminen koskee lähes 100 000 pk-yritystä.
• Eniten taloudellista haittaa maksuaikojen pidennyksistä on aiheutunut teollisuudelle (45 % vastaajista) ja rakentamiselle (38 %).
• Yritysten välisten laskujen maksuaika saa ylittää 30 päivää, jos siitä on yhdessä sovittu.
• Yli puolet yrityksistä kertoo, että asiasta ei ole sovittu niissä tapauksissa, kun maksuaikoja on yritysten välillä pidennetty yli 30 päivään
• Eniten palvelu- ja rakentamisalat ja yksinyrittäjät raportoivat, että sopimuskumppani ei noudata maksuehtolakia.
Liha-alalla epäterveitä kauppatapoja ja elintarvikemarkkinalain vastaista toimintaa
Elintarvikemarkkinavaltuutetun toimisto ETMV kertoo tiedotteessaan, että liha-alan tuotteiden kaupassa ilmenee epäterveitä kauppatapoja ja elintarvikemarkkinalain vastaista toimintaa. Tämä tuli ilmi elintarvikemarkkinavaltuutetun toimiston syksyllä 2023 toteuttamasta kyselystä. Kyselyllä selvitettiin, noudatetaanko liha-alan kaupassa reiluja kauppatapoja sekä sitä, onko elintarvikemarkkinalailla ollut vaikutusta ketjun toimintaan. Kyselyn vastauksista ilmenee, että liha-alan kaupassa eniten ongelmia esiintyy maksuajoissa, jonka koki ongelmaksi 46 prosenttia kyselyyn vastanneista. Suurimmaksi ongelmaksi maksuaikoihin liittyen koettiin se, ettei tuotteita makseta sopimusten mukaisten maksuaikojen puitteissa. Elintarvikemarkkinalain mukaan maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden maksuaika on enintään 14 päivää, mutta sopimuksen osapuolet voivat sopia pidemmästä, enintään 30 päivän maksu-
ajasta, jos tuote ei ole pilaantuva. Pidemmästä maksuajasta on sovittava selkeästi ja yksiselitteisesti toimitussopimuksessa. Tavarantoimittajan aloitteesta voidaan sopia tietyissä tilanteissa vielä pidemmästä, enintään 60 päivän maksuajasta.
”Olemme julkaisseet selkeät ohjeet siitä, mitä elintarvikemarkkinalaissa säädetään maksuajoista. Silti liian pitkät maksuajat nousivat suurimmaksi ongelmaksi myös leipomo- ja konditoria-alalle aiemmin viime vuonna toteutetun kyselyn tuloksista. Tämä on ongelma, joka kaipaa ruokaketjun piirissä ryhtiliikettä. Jos ongelmat jatkuvat, pohtii valtuutettu lakisääteisten sanktioiden tai muiden seuraamusten määräämistä”, toteaa elintarvikemarkkinavaltuutetun sijainen, lakimies
Ismo Tuominen
Toiseksi eniten ongelmia koettiin esiintyvän sopimusehtojen yksipuolisessa muuttamisessa, jota piti ongelmana 37 prosenttia kaikista vastaajista. Myös tila-
kana. Osuus on hieman kasvussa viime mittauksesta, kun elokuussa 2023 näin raportoi 33 prosenttia.
Yleisimmin maksuaikojaan ovat pidentäneet suuret yritykset (73 prosenttia). Tämäkin luku on kasvanut selvästi viime mittauksesta.
Pienten ja keskisuurten yritysten näkemyksiä selvittävään Yrittäjägallupiin vastasi helmikuussa 1 339 pk-yritysten edustajaa.
Pitkät maksuajat aiheuttavat taloudellista haittaa pk-yrityksille. Jos maksuaika on yli 30 päivää, haittaa aiheutuu jo lähes puolelle pk-yrityksistä (55 prosenttia). Kun maksuajat nousevat 60 päivään ja siitä pidempiin aikoihin, taloudellista haittaa aiheutuu jo yli 60 prosentille yrityksistä. On arvioitu, että neljännes konkursseista johtuu siitä, että yritys ei saa rahojaan ajallaan.
usten ja tilausmäärien viime hetken muutokset koettiin ongelmaksi 33 prosentin mukaan.
Elintarvikemarkkinalaki tunnettiin vastaajien keskuudessa hyvin, mutta vain hieman yli puolet vastaajista tiesivät, että Suomessa toimii elintarvikemarkkinavaltuutettu. Elintarvikemarkkinalain koettiin parantaneen tavarantoimittajan asemaa ketjussa ainakin hieman.
Liha-alalle toteutettu kysely on osa elintarvikemarkkinavaltuutetun toteuttamaa alakohtaisten kyselyiden sarjaa. Kyselyiden sarjalla elintarvikemarkkinavaltuutettu pyrkii saamaan ajantasaista ja entistä tarkempaa tietoa elintarvikemarkkinoiden toiminnasta. Aiemmin vastaava kysely on toteutettu leipomo- ja konditoria-alan toimijoille. Kysely toteutettiin anonyyminä verkkokyselynä 30.10.-30.11.2023 ja se lähetettiin 140 liha-alan toimijalle. Vastausprosentti oli 66 prosenttia.
Mikä on ruokajärjestelmämme tulevaisuus?
Ruokajärjestelmän haavoittuvuuksien ajatellaan usein johtuvan ulkoisista syistä. Asiaa tutkittaessa havaittiin kuitenkin, että haavoittuvuudet syntyvät ja syvenevät ruokajärjestelmän sisäisen kehityksen tuloksena ja realisoituvat erilaisten häiriötilanteiden yhteydessä.
Nykyinen ruokajärjestelmä on rakentunut kasvun, erikoistumisen, yksipuolistumisen, keskittymisen ja keskinäisriippuvuuden pohjalle. Sen haavoittuvuudet kuten tukiriippuvuus, biologisen monimuotoisuuden köyhtyminen, vallan keskittyminen ja kyberriskit ovat sinänsä tunnettuja, todetaan Turun yliopiston Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen, E2 Tutkimuksen ja Jyväskylän yliopiston toteuttamassa RUOKAVARMA-hankkeessa.
Tulevaisuuden tutkimuskeskuksessa hanketta johtanut tutkimusjohtaja Tuomas Kuhmonen toteaa, että haavoittuvuuksia ei voi poistaa muuttamatta koko ruokajärjestelmän perusolemusta. Se johtuu hänen mukaansa siitä, että haavoittuvuuksia ylläpitää harvalukuinen joukko juurisyitä. Niitä ovat muun muassa halvan
Yrityskuulumisia
Raaka-aineita ja asiantuntijapalveluja leipomo-, elintarvike- ja food service-markkinoille kuudessa maassa toimittava Leipurin Oyj sekä kotimainen, öljyhampputuotteista tunnettu FoodFarm ovat solmineet yhteistyösopimuksen, jonka myötä Leipurin tuotevalikoima asiakkaille täydentyy hamppuraaka-aineilla. Yhteistyön keskiössä on kasviproteiinipalettia täydentävä hamppuproteiini. Lisäksi Leipurin valikoima jatkossa sisältää hampun siemenet kokonaisena, kuorittuna ja paahdettuna.
Bonne Juomat Oy:n tuotteiden myynti ja jakelu elintarviketeollisuudelle ovat siirtyneet Condite Oy:lle. Lisäksi Conditen teollisuusmyynti vahvistuu. Carl-Bertil Borg, Kristina Klockars ja Esa Setälä ottavat vastuulleen elintarviketeollisuusasiakkaiden yhteistyön. Näin pyritään yhtiön mukaan vastaamaan entistäkin paremmin asiakkaiden tarpeisiin ja edistämään innovatiivisia ratkaisuja elintarviketeollisuudelle.
ruuan politiikka, globaali fossiilitalous, hehtaarituki, kokonaisuuksien hahmottamisen puute sekä hallitsevan politiikan ja toimintatavan aiheuttama polkuriippuvuus, sokeus vaihtoehdoille ja muutoskyvyttömyys.
Nykyisen, keskinäisriippuvaisen ruokajärjestelmän haavoittuvuuksien juurisyiden poistaminen vaikuttaa erittäin vaikealta. Kaikkein vaikeinta on poistaa suurille toimijoille keskittynyt valta sekä hallitsevan regiimin ajattelua ja toimintaa ohjaava vaikutus. Juurisyiden poistaminen tarkoittaisi käytännössä siirtymistä toisenlaiseen ruokajärjestelmään. Se voi tapahtua myös syvän ja nopean kriisin kautta.
Hankkeessa on hahmoteltu sekä teknologiavetoista että omavaraista ruokajärjestelmää seuraavana mahdollisena kehitysvaiheena. Niitä kohti tulisi tutkijoiden mukaan pyrkiä määrätietoisesti toisin kuin nyt, kun lähes kaikki resurssit käytetään entisenkaltaisen toiminnan tukemiseen.
Kaurankuoret hyötykäyttöön kierrätyslannoitteissa
Yaran kierrätyspohjaisissa peltolannoitteissa raaka-aineena käytetään teollisuuden puhtaita sivuvirtoja, joista yksi on Helsingin Myllyn kaurankuorijauho. Kaurankuori parantaa lannoitteen fyysistä laatua.
Helsingin Myllyn tehtaalla kaurankuoret erotetaan ja jauhetaan. Yaran kierrätyslannoitetehtaassa Nokialla lannoitteet pelletöidään tuotantoprosessissa. Pellettimuoto tekee lannoitteesta helpomman kuljettaa, käsitellä ja levittää. Kierrätyspohjaiset peltolannoitteet kuuluvat YaraSuna-tuoteperheeseen ja ne sisältävät kaikkia kasvien tarvitsemia pääravinteita.
Tulevaisuuteen kannattaisi suunnata etsimällä vastauksia neljään kysymykseen: miten valtaa hajautetaan, miten kaikenlaista monimuotoisuutta lisätään, miten muutosvalmiutta ja -kykyä vahvistetaan ja miten fossiilitaloudesta luovutaan.
Tuomas Kuhmonen harmittelee, että ruokajärjestelmälle ei ole kyetty luomaan minkäänlaista visiota, vaikka sen kehittämiseen käytetään vuosittain miljardeja euroja yhteiskunnan varoja.
Tutkimusraportin mukaan nykyisen ruokajärjestelmän toimintakyvyn varmistaminen edellyttää omavaraisuuden, monimuotoisuuden ja paikallisuuden vahvistamista sekä keskittymisen kääntämistä hajautumisen suuntaan. Jotta ruokajärjestelmä kykenisi kaikissa tilanteissa täyttämään tehtävänsä – ravitsemuksen kaikille siitä riippuvaisille ihmisille, järjestelmässä tulee olla taloudellista optimia enemmän tehottomuutta ja monimuotoisuutta, jolloin sosiaaliset ja ympäristönäkökohdat saavat samalla merkittävästi enemmän painoarvoa.
Tulevaisuuteen katsoen
Elintarviketeollisuusliitto ETL ja Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL ovat käynnistäneet Tulevaisuusvuoropuhelun. Yhdessä TYÖ2030-ohjelman kanssa toteutettavalla vuoropuhelulla pyritään vahvistamaan elintarvikealan ennakointiosaamista ja lisäämään valmiuksia muutosten kohtaamiseen niin, että samalla parannetaan työmarkkinoiden toimivuutta ja työhyvinvointia. Vuoropuhelun kautta syntyy elintarvikealan päivittyvä tilannekuva.
Ennakoinnin tueksi liitot teettävät selvityksen alan nykytilasta, tulevaisuudennäkymistä ja kansainvälistymisen vaikutuksista. Selvityksissä tuotetaan tietoa yritysten toimintaolosuhteista, elintarvikealan vetovoimasta opiskelu- tai työuravaihtoehtona, osaajien saatavuudesta sekä työn arvostuksesta.
Loppukeväästä valmistuvan selvityksen toteuttavat Etlatieto Oy, Labore ja E2 Tutkimus.
Alueyhdistykset
Kaakon leipurit eli Kaakkois-Suomen Leipomoyrittäjät ry:n jäsenet vierailivat Finnbakelsilla Keravalla 5.3.2024. Yhteiskuvassa vasemmalta Finnbakelsin Susanna Suhonen, seuraavina Antti Muuri, Simo Vainikka, Jani Siintovaara, Mikko Kenttämaa, Nina Antikainen, Asko Laurila, Antti Mäkelä, Harri Pulli, Jarkko Petäjä, Finnbakelsin Markku Forsström sekä Jouni Heltimoinen.
Palkinnot
Ruokatoimittajat ry on myöntänyt vuoden 2024 Ideasipuli-palkinnon Suomalainen menestysresepti -televisio-ohjelmalle. Suomalainen menestysresepti -ohjelma on jo viiden kauden ajan tuonut suomalaisille tv-katsojille tutuksi uusien elintarvikkeiden kehittämisprosessia. S-ryhmän marketkaupan ideoimassa ohjelmassa kilpaillaan siitä, ansaitseeko uusi elintarvike paikkansa ruokakaupan hyllyillä.
Perusteluissa todetaan, että Suomalainen menestysresepti -ohjelmaformaatti tekee televisionkatsojille näkyväksi osan sitä tärkeää työtä, jonka ansiosta kuluttajilla on mahdollisuus valita ostoskoriinsa erilaisia ruokatuotteita. Kilpailun suuntaaminen pienille ja keskisuurille elintarvikealan yrityksille avaa heille mahdollisuuden lunastaa uudella tuotteella paikkansa kaupan kilpailluilla hyllymetreillä.
Vuoden lähiruokateko -palkinto on myönnetty Päijät-Hämeen maakunnassa toimivalle Heinolan Heilalle, joka on elämyksellinen lähiruuan ostos- ja taukopaikka E75-tien varrella. Palkinnon arvo on 5000 euroa ja sen lahjoittaa Suomen Messusäätiö. Palkintoraatina toimi Lähiruoka & luomu -messujen kehitysryhmä puheenjohtajanaan erityisasiantuntija Kirsi Viljanen maaja metsätalousministeriöstä.
Nimitykset
Opetushallitus
Opetusneuvoksena Opetushallituksessa, vastuulla elintarvikealan, ravintola- ja cateringalan, matkailualan sekä isännöinnin koulutukset (ja niin muodoin myös leipomo- ja konditoria-alan koulutus) on 26.2.2024 aloittanut Satu Nygård
Päivittäistavarakauppa ry
Tuula Loikkanen on nimitetty Päivittäistavarakauppa ry:n toimitusjohtajaksi 16.5.2024 alkaen. Tällä hetkellä Loikkanen on toimitusjohtaja Panimo- ja virvoitusjuomateollisuusliitto ry:ssä.
K-Kauppiasliitto
Diplomikauppias Pauli Jaakola Helsingistä on valittu K-kauppiasliiton hallituksen uudeksi puheenjohtajaksi. Varapuheenjohtajana jatkaa diplomikauppias Taina Källi Järvenpäästä.
Nemco
Kristian Wagner on nimitetty Nemcon uudeksi CSO:ksi. Hän vastaa huollosta ja kunnossapidosta Ruotsissa, Tanskassa ja Suomessa.
Pyroll Pakkaukset Group Oy
Yhtiön uudeksi toimitusjohtajaksi on nimitetty KTM Marko Penttinen 8.4.2024 alkaen. Penttinen on toiminut useiden yhtiöiden toimitusjohtajana sekä erilaisissa muissa liiketoiminnan kehitys- ja johtotehtävissä.
Huoltovarmuusorganisaation alkutuotantopooli
Huoltovarmuuskeskuksen hallitus on kutsunut MTK:n toiminnanjohtaja Jyrki Wallinin huoltovarmuusorganisaation alkutuotantopoolin puheenjohtajaksi. Poolisihteerinä ja valmiuspäällikkönä toimii johtaja Markus Lassheikki MTK:sta.
Leipurissa kirjoitettua
Valittuja paloja Leipuri-lehdistä muutamina historian tasakymmenvuosina
Leipuri 90 vuotta sitten, nro 3/1934
Lehdessä kerrotaan, että leipurinliikkeiden tarkkailua tehostetaan, jotta vuonna 1928 säädetyn leipomolain määräyksiä yötyöstä noudatetaan. Tämä siksi, että sekä työnantajien että työntekijöiden puolelta on tullut valituksia työaikalain rikkomisesta. Yötyön tekemisestä on tehtävä erityinen anomus, jos työt halutaan aloittaa ennen kello viittä aamulla. Se koskee myös leipomoyrittäjää ja hänen perheenjäseniään. Lain rikkojia seuraa syytteeseen pano sekä sakko. Lain nou-
dattamista valvovat ammattientarkastajat. Valvontaa vaikeuttaa se, että etenkin pienet leipomot sijaitsevat usein paikoissa, joihin tarkastajan on vaikea päästä ilman omaa autoa. Autoa hänen ei taas kannata omilla varoillaan kustantaa. Rikkomuksia tehdään sekä isoissa että pienissä leipomoissa ja niitä tekevät myös työnantajat ja työntekijät yhdessä. Rasvojen sekä sianlihan maahantuontiin on tullut toistaiseksi voimassa olevia kieltoja. Kielto koskee seuraavia tuotteita: sianliha (paitsi ilmanpitävissä pakkauksissa oleva suolattu ja savustettu sianliha tai muunlainen sianliha), ihra ja rasva, oleomargariini, voi, margariini, kookos- ja palmuydinöljy
Leipuri 60 vuotta sitten, nro 3/1964
Sosiaaliministeriön hintaosasto on antanut päätöksiä kahvileipien sekä ruisleivän hinnoista. Kritiikkiä saa se, että päätösten antamisessa viivyteltiin, eivätkä sallitut hinnankorotukset myöskään peitä kohonneita kustannuksia. Esimerkiksi kahvileivän hintoihin sallittiin 3 prosentin korotus, joka vastaa ainoastaan palkkojen nousua. Tämän lisäksi ovat kuitenkin nousseet merkittävästi esimerkiksi sokerin ja voin hinnat, mitä ei otettu hintapäätöksessä lainkaan huomioon.
Tanskalainen kondiittorimestari Aage Hansen on käynyt kouluttamassa suomalaisia konditoria-ammattilaisia Ammattienedistämislaitoksen leipurikoulussa. Leipurikoulusta on valmistunut myös kuusi uutta kondiittorikisälliä: Lauri Estola, Lilli Helenius, Seppo Korhonen, Rauno Nurmi, Eeva-Liisa Peltomäki ja Toini Tuhkanen Edellisenä vuonna eli vuonna 1963 leipurit ja kondiittorit olivat olleet kolmanneksi ahkerimpia kisällin ja mestarintutkintojen suorittajia maassamme 16 mestarintutkinnolla ja 71 kisällintutkinnolla. Ahkerimmin tutkintoja olivat tehneet kampaajat ja toiseksi eniten rakennusmaalarit.
Leipuri 30 vuotta sitten, nro 3/1994
”Päättynyt työmarkkinakierros oli ankara ja turhauttavakin kokemus kaikille mukana olleille. Tapahtumat kaatuivat päälle käsittämättömänä sekamelskaisena vyörynä, jota kukaan ei näyttänyt hallitsevan”, toteaa Olli Kuhta pääkirjoituksensa aluksi. ”Lakkokone oli viritetty ja haluttiin ottaa käyttöön samalla kun työnantajapuolelle puhuttiin lämpimikseen puuta heinää.” Edelleen hän toteaa: ”Tuntuu uskomattomalta, että vielä 1990-luvullakin meillä on ammattiliitto, jolla on varaa jäsenistönsä kokonaisetu
ja työpaikat vaarantaen toimia näin kuin SEL toimii.” Työntekijäpuoli oli Kuhdan mukaan nöyryyttänyt ensin työnantajaa eli ”herroja”, sitten valtakunnansovittelijaa ja vielä sovittelulautakunnan jäseniäkin. Yrityksissä ollaan nyt varsin yksimielisesti sitä mieltä, että ”nykyisillä laitteilla saadaan selvästi totuttua suurempi volyymi ulos selkeästi pienemmällä työvoimalla, kunhan asiat uudelleen järjestetään.” Loppukaneettina kirjoituksessa todetaankin, että ”tilinpäätöksenä koko kierrokselta on se, että monelle käteen jää vain päätöstili.”
Kuudetta kertaa järjestetyn Rinkeli Grand Prixin isäntänä toimi Jyväskylän ammattioppilaitos. Mukana olivat joukkueet peräti kuudestatoista ammattioppilaitoksesta.
tietyin poikkeuksin sekä tekoihra. Kananmunan ravintoarvo todetaan lehdessä erinomaiseksi: se sisältää lähes kaikkia elimistön tarvitsemia ravintoaineita. Mitä enemmän ostava yleisö oppii tuntemaan kananmunan arvoa, sitä suuremmaksi tulee myös munaa sisältävien leipomotuotteiden menekki. Kirjoituksessa todetaan niin ikään, että ”kananmunan ja sitä sisältävien leivonnaisten käyttö on erityisesti henkisen työn tekijöille suositeltavaa”. Lisäksi munassa on yhdisteitä, jotka on ”havaittu arvokkaiksi ennenaikaista vanhuutta vastaan”.
Uusi asia ovat merkkitavarat (nykyisin brändit), joilla monia tavaroita kaupoissa jo myydään. Myyjältä pyydetään siis tietyn merkkistä pesuainetta, kahvia, saippuaa jne. Aikaisemmin ei tuotteita yksilöity laajemmassa mitassa, vaan ”suola oli suolaa ja olut olutta”. Vasta kun keksittiin tuotenimi kantamaan tuottajan tai valmistajan vastuuta, osoittamaan tuotteen laatua sekä pakkaus suojaamaan tuotetta ja helpottamaan käsittelyä, mahdollistui nykyinen massatuotanto ja -kauppa. Tämä merkkituotanto on hiljalleen siirtymässä myös leipomoalalle.
Voitto meni tamperelaiselle Pyynikin ammattioppilaitokselle, hopea Hämeenlinnan ammattioppilaitokselle ja pronssi isäntäkoulun joukkueelle.
EKA/Tradekan saneerausohjelmaehdotus on valmistunut. Keskeinen osa sitä on velkojen ja vastuiden uudelleenjärjestely. Leipomoilla näitä saamisia on 12,9 miljoonan markan edestä. Laskelmien mukaan siitä summasta leipomot olisivat saamassa 29 prosenttia. Lopullisesti saamatta siis jää 9 miljoonaa markkaa. Tosin ihan varmaa ei lehden mukaan ole, tullaanko summasta saamaan edes tuota 29 prosentin osuutta.
Brunbergilta appelsiinisuukko
Brunberg Appelsiinisuukko tuli myyntiin kausituotteena maaliskuussa 2024. Uutuusmaun lisäksi suukkopakkaus on kokenut uudistuksen. Kuuden kappaleen suukkorasioiden visuaalinen ilme on muutettu ja samalla muovi-ikkuna on poistettu rasian kannesta. Näin rasia voidaan kierrättää kartonkikeräyksessä. Lisäksi suukkojen alumiinikääre on aikaisempaa ohuempi, mikä vähentää kääreen kulutusta vuodessa 10 prosentilla. Uudet suukkorasiat tulevat kauppojen hyllyille kuluvan vuoden 2024 kesään mennessä.
Maustetut hapankorput
Fazer on tuonut myyntiin uudenlaiset, maustetut hapankorput. Makuvaihtoehtoja on kaksi: rosmariini ja paahdettu paprika. Hapankorput leivotaan Lahdessa suomalaisesta täysjyvärukiista ja ne sisältävät runsaasti kuitua, 12 prosenttia. Pakkaus 200 g.
Vaihtelua Tex Mex -ruokiin
Pauligin Santa Maria -brändi on lanseerannut kaurasta valmistetun kuitupitoisen tortillan sekä valkoisesta maissista valmistetun tortillan. Tortilla Oat Wraps -kauratortillassa on korkea pitoisuus täysjyväkaurajauhoa, 37 % tuotteen viljasta. Tortilla on joustava eikä murene. Medium-koko, pakkaus 6 kpl, 240 g. Pienet, pehmeät White Corn -tortillat tarjoavat meksikolaiselle ruualle ominaista maissin makua, mutta pehmeämmän ja sileämmän koostumuksen kuin perinteiset keltaisesta maissista tehdyt tortillat. Pakkaus 8 kpl, 208 g. Molemmat uutuudet sopivat myös vegaaneille ja kasvissyöjille
Via-uutuuskeitot
Ruokapöytään ja naposteluun
Apetitin kevään uutuuspakastetuote ovat Lohipyörykät, jotka sisältävät lohta ja seitiä. Pyörykät on maustettu tillillä, ruohosipulilla ja sitruunalla. Tuote on gluteeniton ja maidoton. Pomodoro Rosso -pakastevihannessekoitus on puolestaan uusi tomaattinen vaihtoehto pakastevihannesvalikoimassa. Siinä on reilusti eli noin puolet tomaattia ja mausteena valkosipulia. Kasvipohjainen snacking-tuote Kukkakaaliwingsit ovat saaneet kaksi uutuusmakua Buffalo ja Hot Barbeque. Wingsit myydään 300 g pusseissa. Ne sopivat naposteluun tai illanistujaisiin tarjoiluksi ja ne ovat gluteenittomia.
Via on tuonut valmisruokamarkkinaan uudenlaiset Via mikrokeitot, joiden makumaailmat ovat saaneet inspiraationsa Aasiasta, Italiasta ja Marokosta. Italialaisessa Via jauheliha-pepperonikeitossa maistuvat yrtit, peruna, porkkana, suomalainen naudanliha sekä pepperonimakkara. Aasialaisessa Via kanakeitossa maistuvat inkivääri, kurpitsa, bambunversot ja suomalainen kananpoika. Mausteisen marokkolaisen Via kana-couscouskeiton liemessä on suomalaista kananpoikaa, helmicouscousia, kikherneitä ja porkkanaa.
Kaikilla Vian keitoilla on Sydänmerkki. Keitoissa käytetään aina suomalaista lihaa. Kaikki Via-valmisateriat valmistetaan HKScanin Vantaan yksikössä.
Kolmen Kaverin uutuusjäätelöt
Kolmen Kaverin kevään uudet jäätelöt ovat Mutakakkutuutti (laktoositon) sekä Kookos & Suklaa 1/2 litran kotijäätelöpurkki (laktoositon), Toffee & Crunch -puikko, Pistaasipuikko (vegaaninen), Vanilja & Suklaavohveli -puikko (vegaaninen) sekä Mango-Passion & Vadelma -sorbetti ½ litran kotijäätelöpakkauksessa (vegaaninen). Kolmen Kaverin tuotteet valmistetaan omalla jäätelötehtaalla Itä-Helsingissä ja kermajäätelöiden pääraaka-aineet – maito, kermat, munat ja sokeri – ovat kaikki kotimaisia, samoin kuin jäätelöissä käytetyt marjat. Kaikki Kolmen Kaverin jäätelöt ovat gluteenittomia.
Uusi kaurajuoma sisältää vitamiineja
Uusi Fazer Aito Sunshine Kaurajuoma sisältää 1,5 µg/100g D-vitamiinia (30 % päivittäisestä saantisuosituksesta) ja 0,60 µg/100g B12-vitamiinia (24 % päivittäisestä saantisuosituksesta). Lisäksi tuote sisältää riboflaviinia ja kalsiumia. Litran pakkauksessa myytävä maustamaton kaurajuoma soveltuu monipuolisesti jokapäiväiseen käyttöön.
Hartwallilta sitruksisia juomia
Hartwallin uusi Original Long Drink Gin & Lemonade 5,5 % on raikkaan sitruksinen lonkero, jossa yhdistyvät limen, sitruunan ja yuzu-hedelmän maut. Suomalaiset ihastuivat viime kesänä ananaksen makuisen lonkeroon. Tänä vuonna odotetaan samaa raikkaan kirpeältä sitrukselta. Myös uudessa Hartwall Jaffa Lemonadessa yhdistyvät raikas sitruuna ja mehukas yuzu. Jaffa Lemonade on sokeriton ja se sisältää energiaa vain 3 kcal / 100 ml.
Ruokakirjoja lapsille
Anni Pyykön kirjoittamassa ja Eveliina Netin kuvittamassa Venni ja Lyly – Ruokasankarit -lastenkirjassa keskustellaan luonnon ja ruuan suhteesta ja mietitään, miksi ruoka on liian arvokasta pois heitettäväksi. Kustantaja on Lasten Keskus 2024. Ruuan tuotantoketjujen kautta kirjassa pohditaan esimerkiksi kasvisja liharuuan erilaisia ympäristövaikutuksia, ruuan terveellisyyttä ja hävikkiä. Samoin mietitään, mitä aikuiset ja toisaalta lapset voivat tehdä ollakseen ruokasankareita.
Lasten tietokirjoistaan palkitun Jukka Laajarinteen ja kuvittaja Mari Luoman uusin lastenkirja Kommelluksia keittiössä puolestaan johdattaa lukijan kemian maailmaan kotikeittiöstä tuttujen aineiden avulla. Vauhdikkaaseen tarinaan nivotut kemialliset kokeet on helppo toteuttaa vaikka koko perheen voimin. Kirja on suunnattu erityisesti 6–9-vuotiaille.
Ravitsemustieteen professori Maijaliisa Erkkolan ja tutkijatohtori Riikka Pajulahden kirjoittamassa ja Tiina Konttilan kuvittamassa Kestokamujen yllätysjuhlat -seikkailussa heittäydytään salapoliiseiksi ja tutustutaan samalla ruoan monimuotoisuuteen sekä erilaisiin ruokakulttuureihin. Mielenkiinnon kohteina ovat muun muassa lasten ja perheiden ravitsemus, kestävät ruokavalinnat sekä elintapojen väestöryhmittäiset erot. Teos on Kestokamut-sarjan toinen, itsenäinen osa. Kustantaja on Gaudeamus.
Erikoistukkukauppaa
Leipomo- ja elintarvikealan investointien konsultointi ☞ esiselvitykset ☞ 3D-suunnittelu ja layoutit ☞ investointibudjetit ja kannattavuusanalyysit ☞ kokonaisvaltainen projektinhallinta
14.5.2024 Elintarvikepäivä, Helsinki, Messukeskus Suomen suurin vuosittainen elintarvikealan koulutustapahtuma www.etl.fi
28.-29.5.2024 World of Private Label International Trade Show PLMA Amsterdam
Maailman suurimmat private label-valmistajien messut https://www.plmainternational.com/
8.-11.8.2024 Leipuripäivät, Jyväskylä / Peurunka Suomen Leipuriliiton vuosikokous ja kesäpäivät
11.-12.9.2024 Elintarviketeollisuus 2024, Tampereen Messu- ja Urheilukeskus Kansainvälinen messutapahtuma elintarviketeollisuuden ammattilaisille. Messujen yhteydessä järjestetään myös Leipomoalan SM-joukkuekilpailu. www.elintarviketeollisuus.fi
LEDAREN
Samhället i fackpropagandans grepp
Iskrivande stund har fackrörelsen meddelat att den avslutar sina politiska strejker mot regeringens åtgärder den 8 april 2024 och att FFC:s styrelse gör en ny bedömning av läget den 18 april 2024. Enligt en artikel i tidningen Suomenmaa den 4 april 2024 konstaterade FFC:s ordförande Jarkko Eloranta angående strejkernas avslutande att de nu ger regeringen Orpo-Purra utrymme att agera.
En av orsakerna till de strejker som pågått nästan hela våren är, enligt facket, att de motsätter sig en utvidgning av de lokala avtalen till att omfatta icke-organiserade företag. Enligt facket skulle lokala avtal i icke-organiserade företag kunna bli aktuella i situationer där en förtroendeman väljs i företaget av dem som i företaget är medlemmar i facket. Enligt facket ska förtroendemannen vara företagets förhandlingspartner också exempelvis i situationer där endast tre av ett företags 30 anställda hör till arbetstagarnas förbund och dessa tre tillsammans har valt en av dem till förtroendeman.
Man kan bara förundra sig över hur hjälplösa och enkla fackrörelsens ledning anser att de finländska arbetstagarna och tjänstemännen är. Facket skapar en bild av närapå totalt oansvariga individer, som behöver skyddas mot sin egen arbetsgivare. Dessa människor, som i andra fall kan ingå vilka avtal som helst i sitt liv, till exempel teckna bostadslån på hundratusentals euro, verkar enligt fackrörelsen inte vara kapabla att ingå lokala avtal med sin egen arbetsgivare, om det inte i företaget finns en ”vald fackets man”.
Det ter sig helt ofattbart att exempelvis de högutbildades organisation Akava ry och deras medlemsförbund inklusive ledare har mage att delta i sådan fackpropaganda och motsätta sig jämlik behandling i arbetslivet. Också Akava verkar anse att ”jämlik behandling” endast innebär en fackligt ansluten förtroendemans makt och kunskap att fatta beslut om frågor på arbetsplatsen. I synnerhet de tjänstemän som jobbar inom icke-organiserade företag verkar enligt Akava vara så hjälplösa när det gäller att försvara sina rättigheter, att de behöver skyddas av en förtroendeman som hör till det stora och fantastiska fackförbundet. Fackrörelsen har i snart ett års tid fortsatt med sin ständiga skrämselpropaganda om hur den nuvarande regeringen försöker förstöra arbetstagarnas anställningsskydd och förmåner. Med mediernas hjälp verkar propagandan gå bra hem hos människorna. Samtidigt är till exempel de finländska idrottarna i praktiken helt laglösa i många avseenden, och frågan verkar inte riktigt intressera representanterna för medierna, för att inte tala om fackrörelsen. Den oskrivna regeln är att idrottare är ”bara idrottare”. De saknar till exempel pensions- och/eller socialskydd och har inte möjlighet att få inkomstrelaterad dagpenning. Idrottarna har alltid bara kunnat drömma om exempelvis en söndagsersättning på 100 procent.
Idrottarnas karriär är kort, men i lagstiftningen behandlas de som andra klassens medborgare. Samtidigt förväntas idrottarna vara förebilder för unga och i bästa fall skapa stolthet och fram-
gång för hela nationen. I den stund de lyckas är idrottarna hjältar och hela folkets egendom, men när de misslyckas är de i värsta fall spottkoppar för hela nationen.
Coronavirustiden med dess begränsningar var ett gott exempel på idrottarnas ofattbart svaga ställning i Finland. Lite karikerat omfattades alla andra* av inkomstrelaterad dagpenning, förutom idrottarna, vilkas prestationer följdes av tusentals åskådare till exempel under fotbolls-, basket- och ishockeymatcher. Idrottarna på planen åtnjöt endast det ”skydd” som grunddagpenningen gav dem.
Skälet till att jag som jämförelse lyfter fram idrottarnas ställning är att jag vill att människor ska förstå hur bra alla finländare i ”det vanliga arbetslivet” har det. De arbetslivsreformer som den nuvarande regeringen planerar kommer verkligen inte att förstöra arbetstagarnas anställningsförmåner, även om facket påstår detta av maktpolitiska skäl och med hela sin arsenal uppviglar sina medlemmar att kämpa mot regeringens reformer.
Skälet till att jag som jämförelse lyfter fram idrottarnas ställning är att jag vill att människor ska förstå hur bra alla finländare i ”det vanliga arbetslivet” har det.
Fackrörelsen har i årtionden gjort ett mycket gott arbete för att förbättra arbetstagarnas ställning i Finland. Men i sin nuvarande form verkar facket med sina omfattande strejker bara orsaka enorm skada för hela nationen, och samtidigt också för sina egna medlemmar. Det verkar som om alltför mycket makt har förblindat åtminstone en del av de fackliga ledarna. Ett litet exempel på detta är den kommentar av FFC:s ordförande som jag nämnde ovan. Kommentaren kan också tolkas som att FFC under Jarkko Elorantas ledning ”ger utrymme” för statsminister Orpos regering att backa inför fackrörelsens krav.
Jag har i över 30 års tid många gånger sett hur Finlands regering och riksdag i trängda situationer har vikit sig inför hotet från fackrörelsens makt. Förhoppningsvis går det inte så denna gång. Jag har ofta konstaterat att om man måste vika sig inför fackets krav, så kan man lika gärna göra det innan strejkerna inleds. Det är helt meningslöst att först acceptera strejkerna och de ekonomiska förluster de medför, bara för att ändå ge upp efteråt.
Mika Väyrynen
* Vid sidan av åskådarna även till exempel idrottssällskapens andra funktionärer/tjänstemän osv.
Suomen Leipuriliitto ry:n toimisto ja hallinto
Toimisto
Mika Väyrynen, toimitusjohtaja p. 0400 887 761 mika.vayrynen@leipuriliitto.fi
Elina Matikainen, toimituspäällikkö Leipuri-lehden toimittaminen ja ilmoitusten hoito p. 040 719 9021 elina.matikainen@leipuriliitto.fi
Kati Sinda, talous– ja toimistosihteeri Talousasiat, toimiston hoito, jäsenasiat, Leipuri-lehden tilaukset ja osoitteenmuutokset p. 050 330 5661 kati.sinda@leipuriliitto.fi
Hallitus
Kari Meltovaara, puheenjohtaja Leipomo Rosten Oy, Turku kari.meltovaara@leipomorosten.fi
Harri Jaakkola, varapuheenjohtaja Leivon Leipomo Oy, Tampere harri.jaakkola@leivonleipomo.fi
Jukka Hämäläinen, Kotileipomo Hämäläinen Oy, Mustasaari jukka.hamalainen@netikka.fi
Hannu Räinä, Pulla-Pirtti Oy, Oulu hannu.raina@pullapirtti.com
Markku Kiiskinen, Aetoleipuri Oy, Kuopio markku.kiiskinen@aeto.fi
Petri Kivineva, Porin Leipä Oy, Pori petri.kivineva@porinleipa.fi
Helmi Tyykiluoto, Putaan Pulla Oy, Oulu helmi.tyykiluoto@putaanpulla.fi
Mika Gilan, Kakkutalo Gilan Oy, Järvenpää mika@kakkutalogilan.fi
Joonas Mäkinen, Ruthin Leipomo Oy, Jyväskylä joonas.makinen@ruthinleipomo.fi
Valtuuskunta
Jari Elonen, puheenjohtaja Elonen Oy Leipomo, Jämsä jari@elonen.fi
Anttu Rautio, varapuheenjohtaja Kotileipomo Siiskonen Oy, Juva anttu.rautio@kauraleipa.fi
Etelä-Suomen Leipomoyrittäjät ry
Otto Lundström, Eromanga Kotileipomo, Helsinki otto.lundstrom10@gmail.com
Kaakkois-Suomen Leipomoyrittäjät ry
Simo Vainikka, Rikkilän Leipä Oy, Lappeenranta simo.vainikka@rikkilanleipa.fi
Pirkanmaan Leipomot ry
Timo Jänne, Linkosuo Oy, Kangasala timo.janne@linkosuo.fi
Keski-Suomen Leipomoyhdistys ry
Jari Elonen, Elonen Oy Leipomo, Jämsä jari@elonen.fi
Savon Leipomoyhdistys ry
Isto Huikuri,Ramin Konditoria Kahvila Oy, Mikkeli isto.huikuri@raminkonditoria.fi
Pohjois-Pohjanmaan Leipomot ry
Juho Meriläinen, Meriläisen Leipomo Oy, Oulu juho.merilainen@merilaisenleipomo.fi
Turun Seudun Leipuriyrittäjät ry
Veera Meltovaara, Leipomo Rosten Oy, Turku veera.meltovaara@leipomorosten.fi
Satakunnan Leipomoyhdistys ry
Petri Laaksonen, Kontion Konditoria Oy, Rauma petri.laaksonen@kontion.fi
Pohjois-Karjalan Leipomoyrittäjät ry
Teemu Eskelinen, HerkkuPekka Oy, Savonlinna teemu.eskelinen@herkkupekka.fi
Vaasan Piirin Leipomoyhdistys ry
Andreas Knip, Andreas Knips Hembageri, Koivulahti andreas.knip@netikka.fi
Keski-Pohjanmaan Leipomoyhdistys ry
Nina Uusikangas, Leipomo Emilie Oy, Kokkola juhlatalo@ukkohjalmar.fi
Kainuun Leipomoliikkeenharjoittajat ry
Marianne Huusko, Kaesan Kotileipomo Oy, Kuhmo marianne@kaesankotileipomo.fi
