Ruuan hintaan kohdistuu poikkeuksellisen korkeita nousupaineita

Ruuan hintaan kohdistuu poikkeuksellisen korkeita nousupaineita

Luonnonvarakeskuksen (Luke) 24.5.2022 julkistama maa- ja elintarviketalouden suhdannekatsaus kertoo, että ruuan hintaan kohdistuu kuluvana vuonna poikkeuksellista nousupainetta, sillä ruokaketjussa tarvittavien tuotantopanosten kuten energian ja lannoitteiden hinnat ovat nousseet merkittävästi.

TEKSTI Elina Matikainen

Luke ennakoi ruuan hinnan nousevan kuluvana vuonna jopa 10 prosenttia suhteessa viime vuoden keskimääräiseen hintatasoon. Samalla ruuan hinnan nousu ylittää yleisen inflaatiovauhdin, ja sen myötä ruokamenojen osuus koko kulutuksesta kasvaa. Viime vuonna ruokamenojen osuus kulutuksesta oli 12,5 prosenttia.

Pitkään ruuan kuluttajahintojen nousu oli hyvin maltillista, aina vuoteen 2020 asti. Vuonna 2021 hinnat lähtivät kuitenkin voimakkaaseen nousuun, joka on jatkunut tänä vuonna ja jonka ennustetaan jatkuvan myös ensi vuonna. − Hinnannousu vaikuttaa myös kuluttajien ostokäyttäytymiseen ja ohjaa ostamaan tuoteryhmän halvimpia tuotteita tai kokonaan korvaavia vaihtoehtoja, kertoo erikoistutkija Hanna Karikallio Lukesta. Esimerkiksi voimakkaimmin kallistuneiden tuotteiden, kuten kahvin ja kalan myynti on jo vähentynyt

Viljan ja öljykasvien hinnat ovat nousseet maailmanmarkkinoilla ja Suomessa huippulukemiin Venäjän hyökättyä Ukrainaan. Lisäksi vuoden 2021 heikon sadon jäljiltä on jouduttu turvautumaan aikaisempia vuosia huomattavasti enemmän varastojen käyttöön. Tuotanto alitti kotimaan kysynnän yhtä paljon viimeksi ennen vuosituhannen vaihdetta. Suomessa on lähes aina saatu viljasato, joka on riittänyt oman maan tarpeisiin ja ylikin. Vuosi 2021 oli kuitenkin poikkeus. − Lähes kaikkien viljalajien tuotanto-omavaraisuus jäi Suomessa markkinakaudella 2021/22 sadan prosentin lähelle tai peräti hieman sen alle, joten varastot ovat nyt poikkeuksellisen pieniä. Vuoden 2022 viljasadolla on erittäin suuri merkitys Suomen viljahuollolle ja -markkinoille, kertoo erikoistutkija Csaba Jansik Lukesta.

Koko maailmassakaan viljavarastot eivät ole parhaat mahdolliset ja etenkin viljan viejämaiden viljavarastojen osalta tilanne näyttää huolestuttavalta. Niissä varastot ovat Jansikin mukaan hyvin niukat.

Tuotantokustannusten nousu koskee myös lihan ja maidon tuotantoa. Loppuvuodesta kallistuvat lihatuotteet ja tuotantoa koetteleva kustannuskriisi saattavat vähentää sekä lihan kulutusta että tuotantoa. Maidon osalta tuotannosta luopuminen on jo ollut voimakasta: viime vuonna maidontuottajia oli lähes kahdeksan prosenttia vähemmän kuin edellisvuonna. Maitoa tuotti vuoden 2021 lopussa enää alle 5 000 tilaa.

Maatilayritykset joutuvat Luken tutkijoiden mukaan toimimaan tänä vuonna erittäin epävarmoilla markkinoilla. Tänä vuonna maatilayritysten keskimääräinen kannattavuus jää katovuoden 2021 tasolle. Kustannuspaine jatkuu myös vuonna 2023, mikä heikentää kannattavan tuotannon edellytyksiä entisestään.

Sopimusrakenteisiin toivotaan joustoa

Elintarviketeollisuusliitto ETL kertoi 24.5.2022 julkaisemassaan talouskatsauksessa, että sekä kotimaisten että ulkomailta tuotujen elintarviketeollisuuden tuotantopanosten kustannusten vuonna 2021 alkanut hinnannousu on jatkunut ja vain kiihtynyt tänä vuonna.

Suurimmat kustannuspaineet elintarviketeollisuuteen tulevat maataloustuotteista. Energiaan ja logistiikkaan liittyvät kustannuspaineet nostavat edelleen kaikkien panosten hintoja. Elintarviketeollisuusyritysten keskinäisten hintojen, kuten jauhojen myynti myllyltä leipomoon, nousu johtuu kaikkien edellä mainittujen panoshintojen noususta.

Elintarviketeollisuus reagoi jo viime vuonna alkutuotannon akuuttiin kustannuskriisin maksamalla alkutuotannolta ostamistaan tuotantopanoksista aiempaa korkeampia hintoja. Sama on jatkunut tänä vuonna.

Talouskatsauksen mukaan elintarviketeollisuuden panoshinnat ovat nousseet nopeasti, ja myös elintarviketeollisuuden tuottajahinnat ovat nousseet, mutta eivät läheskään yhtä nopealla tahdilla.

Ruuan kuluttajahinnat ovat nousseet kautta Euroopan, esimerkiksi Virossa raketin lailla. Elintarvikkeiden hinnat lähtivät nopeaan ja jyrkkään nousuun EU-maissa jo viime vuoden puolella. Suomessakin hintataso on nousussa, mutta viiveellä.

Ruuan hinnannousua hidastaa tai nopeuttaa se, miten elintarviketeollisuuden asiakkaat, kuten päivittäistavarakauppa tai julkinen sektori käyvät neuvotteluja elintarvikeyritysten kanssa. Suomessa sopimuksista neuvotellaan perinteisesti päivittäistavarakaupassa 1–3 kertaa ja julkisella sektorilla korkeintaan kerran vuodessa. Neuvotteluissa tuotteiden hinnat lyödään lukkoon 6–18 kuukauden päähän. Monissa muissa maissa neuvotellaan huomattavasti dynaamisemmin ja hinnoista sovitaan tiheämmällä syklillä. Tällä hetkellä vallitsevissa, nopean ja rajun kustannuskriisin oloissa jäykät sopimukset aiheuttavat tulpan sille, että kustannustaso ei välity oikealla tavalla hintoihin. Talousteorian mukaan kyse on resurssien tehottomasta jakautumisesta eri kohteisiin. Se on sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä haitallista Suomen kansantaloudelle. Esimerkiksi investoinnit kohdistuvat tilanteen vuoksi vääriin kohteisiin.

Tänä keväänä päivittäistavarakauppa ja foodservice-tukkukauppa ovat avanneet neuvottelunsa elintarvikeyritysten kanssa poikkeuksellisesti kesken sopimuskauden. Pitkien hinnoittelujaksojen vuoksi kustannusten nousu näkyy kuluttajahinnoissa vasta kesäkuussa ja useimmissa tuotteissa vasta ensi syksynä.

Jotta ruokaketju pystyisi säilyttämään elinvoimaisuutensa myös poikkeuksellisina aikoina, sopimusrakenteisiin tarvittaisiin joustoa selvästi nykyistä enemmän.