Elintarvikepäivä pureutui ajankohtaisiin aiheisiin

Elintarvikepäivä pureutui ajankohtaisiin aiheisiin

Elintarvikepäivä järjestettiin tänä vuonna ensimmäistä kertaa kokonaan digitaalisesti toukokuussa.

TEKSTI Elina Matikainen

Avausohjelmassa Elintarviketeollisuusliito ETL ry:n hallituksen puheenjohtaja, Valion toimitusjohtaja Annikka Hurme totesi, että ruoka- ja maatalousala ovat keskellä historiansa voimakkainta muutosta. Koko elintarvikeketjun yhteinen tahtotila on viedä ruuantuotantoa kohti ilmaston ja ympäristön kannalta kestävää tulevaisuutta. Sitä rakennetaan tutkimuksen, yhteistyön, innovaatioiden ja investointien avulla. - Ruokajärjestelmän muuttaminen aluekohtaisesti, saati globaalisti on monimutkainen ja aikaa vievä prosessi. Se on tehtävä kokonaisvaltaisesti sekä taloudelliset, sosiaaliset että ekologiset näkökulmat huomioiden, Hurme painotti. Hänen mukaansa maapallon väestönkasvun valossa maatalouden rinnalle on saatava myös muita ratkaisuja ruuantuotannon turvaamiseksi. Ruokaa on pystyttävä tuottamaan enemmän ja entistä paremmin luonnonvaroja säästäen. - Muutos on kuitenkin aina mahdollisuus, totesi Hurme ja viittasi viime aikojen innovaatioihin, kuten SolarFoodsin hiilidioksidista sähkön avulla valmistamaan proteiinijauheeseen tai VTT:n ilman ka-

naa tuotettuun munanvalkuaisproteiiniin. Singaporessa on jo myyntiluvan saanut kanan soluista tuotettu broilerinliha. Myös ”geenisaksilla” voi olla suuri merkitys etenkin kasvinjalostuksessa, kun kehitetään entistä kestävämpiä ja satoisampia lajikkeita. - Uudet tuotantomenetelmät ja tuotteet tarvitsevat taustakseen myös uutta lainsäädäntöä, Hurme lisäsi. Kuitenkin hän arveli, että myös perinteistä maataloutta tullaan tarvitsemaan myös jatkossa, eikä se katoa mihinkään.

Ruuantuotantoa ja elintarviketeollisuutta säätelevä lainsäädäntö tulee pitkälti EU:sta ja siellä meneillään olevat Vihreän kehityksen ohjelma ja Pellolta pöytään -strategia tähtäävät entistä kestävämpään ja ilmastoystävällisempään ruuantuotantoon. Edellä mainitut edellyttävät kuitenkin yrityksiltä uusia investointeja, jotka etenkin nyt koronasta toipuvilla yrityksillä voivat olla haastavia toteuttaa. Hurme muistuttikin, että uusien säädösten kansallisella toimeenpanolla tulee huolehtia erityisesti kilpailukyvyn säilymisestä.

Ruokapetosten määrä kasvussa

Mielenkiintoisen esityksen elintarvikepetosten torjunnasta EU:ssa piti Euroopan petostentorjuntavirasto Olafin pääjohtaja Ville Itälä. Hänen mukaansa Olafin tehtävänä on tutkia, paljastaa ja ehkäistä petoksia, korruptiota ja muuta rikollista toimintaa. Mandaatti liittyy EU:n budjettirahoihin eli vain niihin liittyviä tapauksia otetaan tutkintaan. Elintarvikepetokset ovat vain yksi rikostyyppi Olafin toiminnassa, sillä se tutkii myös paljon muita asioita aina yksittäisen EU-virkamiehen tekemien väärinkäytösten tasolta maataloustukien väärinkäyttöön. Myös tulliasioita tutkitaan; salakuljetusta, tullimaksujen maksamista ym. Viraston haaviin on jäänyt ihmisille hyvinkin haittaisia tuotteita, kuten esimerkiksi vaarallisia torjunta-aineita, myrkyllisiä leluja, myrkyllistä hiussampoota sekä kelvottomia kasvomaskeja ja käsidesejä.

Ville Itälän mukaan rikolliset hyödyntävät armotta tilaisuutta, kun se heille tarjoutuu, ja ihmisten hyvinvointi on silloin toisarvoista. Myös valtioille tehtyihin valtaviin mutta olemattomiin koronarokotetarjouksiin on petostentorjuntavirastossa päästy käsiksi. Niin ikään Olaf on mukana EU:n koronatukipaketin käytön valvonnassa eri maissa, jotta rahat menevät niihin kohteisiin kuin on ollut tarkoitus.

Itälän mukaan elintarvikepetosten määrä EU:ssa on voimakkaasti kasvanut. Esimerkiksi Olafille raportoidut petokset lisääntyivät vuosina 2016-2019 peräti 85 prosenttia. Vaikka Olaf onkin aktiivisesti mukana petostentorjunnassa, ei se voi puuttua petosten tutkintaan, ellei se liity EU:n varoihin. - Ruokapetosten pääasiallinen motiivi on taloudellinen hyöty, Itälä totesi ja jatkoi, että siksi myös rangaistusten pitäisi olla riittävän ankarat. Silti joskus tuntuu, että syyttäjien mielestä nämä rikokset eivät aina ole kovin vakavia, eli rikolliset jäävät rankaisematta.

Ville Itälän mukaan tyypillisimpiä elintarvikepetoksia ovat laimentaminen (esim. vettä viiniin), korvaaminen (kallis kala korvataan halvemmalla), piilottaminen (tuotteen huonolaatuisuuden peittäminen), laiton parantaminen (melamiinin lisääminen maitoon), väärentäminen (immateriaalioikeuksien loukkaaminen, joka liittyy usein pakkaukseen), väärät pakkausmerkinnät (tavallisen tuotteen myynti luomuna) sekä harmaat markkinat ja väärennökset (laiton kalastus, asiakirjojen väärentäminen).

Itälän mukaan alkoholi on erityisen houkutteleva petoskohde, sillä siinä tuotot ovat korkeat. Samasta syystä ovat viime aikoina petostentekijöitä houkuttaneet myös luomutuotteet.

Itälä korosti, että ensiarvoista petosten torjunnassa on yhteistyö eri maiden viranomaisten kanssa. Hänen kertomansa esimerkit osoittivat, että sama tuote voi kiertää useassa eri maassa, ja se voi tulla Eurooppaan yhtä hyvin maanosan ulkopuolelta. Tulevaisuuden suurena haasteena hän pitää netistä tilattuja tuotteita, joita tulee lentoteitse suuria määriä joka päivä kaikkiin maihin. Mitä paketit loppujen lopuksi sisältävät, mistä ne tulevat (alkuperä) ja kenelle päätyvät ei ole kenenkään tiedossa. Vaatisi oman jäljitysjärjestelmänsä, jotta rikolliseen toimintaan tässä kohdassa päästäisiin kiinni. - Ruoka on hyvä bisneskohde ja myös petoskohde, sillä ihmisen on syötävä joka päivä. Siksi myös mafia on tullut siihen mukaan voimallisesti, Itälä päättää.

Hyvä maine tuo menestystä

Maineen, vastuullisuuden ja brändin merkitystä ruoka-alan toimijoiden menestykselle pohti esityksessään T-Median Toimitusjohtaja Harri Leinikka. Hänen esityksensä pohjana oli T-Median Luottamus&Maine-tutkimus, jossa yritysten maine selvitetään tutkimalla suuren yleisön mielikuvia yrityksistä kahdeksan eri osatekijän avulla. Nämä maineen osaalueet ovat: vastuullisuus, hallinto, johto, talous, innovatiivisuus, vuorovaikutus, tuotteet ja palvelut sekä työnantajakuva. Harri Leinikan mukaan yksi maineenrakennuksen tärkeistä tavoitteista on luon-

nollisesti luottamuksen rakentaminen asiakkaiden silmissä, jotta he ostavat yrityksen tuotteita ja suosittelevat niitä muillekin. Yhtä lailla menestyvä yritys tarvitsee polttoaineekseen esimerkiksi hyviä työntekijöitä, pääomittajia ja yhteiskunnan tuen ja myös ne vaativat luottamusta. - Tutkimustemme perusteella maineella on erittäin iso tilastollinen yhteys ihmisten käytökseen, totesi Leinikka. Hyvä maine ikään kuin suuntaa ihmisen käyttäytymistä tiettyyn suuntaan, esimerkiksi kohti tiettyjä tuotteita tai yrityksiä. - Maineelle rakentuu myös yrityksen menestys. Elintarvikealalla maine on valtavan vahva työkalu.

Leinikka korosti, että elintarvikealalla maineella on vielä isompi vaikutus kuin monella muulla alalla. Koska maine vaikuttaa menestykseen niin paljon, sitä kannattaisi opetella hyödyntämään.

Harri Leinikan mukaan T-Median mittausten mukaan yksikään suomalainen

Elintarvikepetosten määrä EU:ssa on voimakkaasti kasvanut viime vuosina

Maineelle rakentuu myös yrityksen menestys. Elintarvikealalla maine on valtavan vahva työkalu

elintarvikealan yritys ei ole ns. huonomaineisten joukossa. Lisäksi koko toimiala näyttää liikkuneen maineasioissa hyvään suuntaan. Leinikka korosti, että maineen mittaukseen ei ole olemassa mitään erityistä mittaria, vaan se perustuu ihmisten mielikuviin yrityksestä.

Vastuullisuus maineen tärkein osatekijä

Vastuullisuus näyttää Harri Leinikan mukaan nousevan T-Median mittauksissa maineen tärkeimmäksi osatekijäksi elintarvikealan yrityksissä. Elintarviketoimialan vastuullisuusarvosana on korkeampi kuin yrityksissä keskimäärin. Toki vielä ei vastuullisuusarvosana ole niin korkealla, etteikö sitä olisi varaa ja ehkä syytäkin parantaa. Lisäksi kannattaa muistaa, että maineen kannalta ovat hallinto, työnantajakuva sekä tuotteet ja palvelut lähes yhtä tärkeitä kuin vastuullisuus. - Elintarvikealan suhteellinen vahvuus on tuotteissa ja palveluissa ja niiden hyvässä hinta-laatusuhteessa. Näen, että yrityksillä olisi kuitenkin mahdollisuus kehittää myös vastuullisuutta, avoimuutta ja hyvää työnantajuutta edelleen niin, että niiden painoarvo lisääntyisi. Se lisäisi valtavalla voimalla luottamusta niin kuluttajissa, työntekijöissä kuin investoijissakin.

Mielenkiintoista on, mistä mainemielikuvat ihmisille muodostuvat. Ensinnäkin ne muodostuvat suorista kohtaamisista eli omakohtaisista kokemuksista yrityksestä. Yhtä iso vaikutus on yrityksen omilla viesteillä eli viestinnällä ja markkinoinnilla. Kolmanneksi tulee se, mitä yrityksestä ulkopuolella, kuten vaikkapa mediassa tai somessa puhutaan.

Jos vastuullisuus on yrityksessä hyvissä kantimissa, kannattaa siitä viestiä vahvasti myös ulospäin. Ja jos organisaatiolla on hyvä maine, myös brändilupauksiin uskotaan ja ne toimivat.

Vaikuttajat toimivat somessa - Vaikuttajamarkkinoinnilla pyritään vaikuttamaan kuluttajiin ja edistämään jotakin brändin tavoitetta, kuten tunnettuutta, luotettavuutta, ostopreferenssiä jne. sosiaalisen median vaikuttajien avulla, totesi sosiaalisen median tutkija Hanna Reinikainen omassa alustuksessaan, joka keskittyi erityisesti vastuulliseen vaikuttajamarkkinointiin.

Vaikuttajat ovat sosiaalisen median alustoilla toimivia henkilöitä, joilla on sitoutuneita seuraajia, säännöllistä vuorovaikutusta näiden kanssa ja myös vaikutusvaltaa heihin

Keitä somevaikuttajat sitten ovat? He ovat sosiaalisen median alustoilla toimivia henkilöitä, joilla on sitoutuneita seuraajia, säännöllistä vuorovaikutusta näiden kanssa ja myös vaikutusvaltaa heihin. Vaikuttajat saavat kuluttajissa aikaan liikettä, joskus jopa ilmiöksi asti (esim. kukkakaalitalkoot tai avokadopasta).

Vaikuttaja saa yleensä jonkinlaisen korvauksen siitä, että suosittelee, testaa tai esittelee brändin tuotteita tai palveluita. Tätä hän tekee useimmiten omassa somekanavassaan, mutta se voi tapahtua myös yrityksen kanavissa.

Vaikuttaja toimii oman elämänsä ja omien kokemuksiensa pohjalta, joista hän ammentaa sisältöä. Hän yhdistää kaupallisuuden ja henkilökohtaisuuden eli tavallaan kaupallistaa oman elämänsä. Seuraajille sisällöt tarjoavat ajanvietettä, inspiraatioita, samaistumisen kokemuksia ja vertaistukea. Vaikuttajat ovat seuraajille tärkeitä ihmisiä, ikään kuin ’kavereita’.

Kun vaikuttajamarkkinointi muuttuu ammattimaiseksi, on yritysten hyvä tietää, miten sitä tehdään vastuullisesti. Vastuuta on tunnettava sekä kuluttajista että vaikuttajista itsestään.

Hanna Reinikaisen mukaan perinteisen markkinoinnin opit ja keinot eivät päde vaikuttajamarkkinointiin, sillä yrityksen on mentävä vaikuttajan kanavaan siten, että seuraajat hyväksyvät sen. Sinne ei voi ikään kuin ’marssia’ ostamalla sieltä tilaa, samalla tavoin kuin vaikkapa lehdestä. - Kun kanavaan mennään vaikuttajan ja seuraajien suhdetta kunnioittavalla tavalla, voidaan luoda myös parempi suhde oman brändin ja kuluttajien välille.

Liian voimakas kontrolli murentaa vaikuttajamarkkinoinnin toimivuutta. Näin voi käydä, jos vaikuttaja esimerkiksi liikaa puhuu (eli pannaan puhumaan) termeillä, jotka aistitaan vieraiksi ja sanelluiksi. Tässä kohdassa on luotettava vaikuttajan omaan näkemykseen, sillä hän tuntee yleisönsä parhaiten. Eli vaikka yrityksen tekisi mieli määrätä tiukat raamit sille, miten ja mitä sanotaan, sitä ei kannata tehdä, vaan antaa mieluummin vaikuttajan toimia vapaasti.

Lisäksi on tärkeää mahdollistaa vaikuttajalle sisältö, joka innostaa seuraajia vuorovaikutukseen eli osallistumaan esimerkiksi tykkäämällä, kommentoimalla ja jakamalla. Se vahvistaa kaupallisen sisällön tehokkuutta. - Rosoinen, ei niin hiottu sisältö puree parhaiten, kun taas mainosmainen ’teflonsisältö’ on helppo ohittaa, Reinikainen ohjaa.

Läpinäkyvyyttä ja avoimuutta Reinikainen korostaa erityisesti. - Yleisöllä on oikeus tietää, kuka häneen pyrkii vaikuttamaan. Siksi kaupallisessa yhteistyössä on aina kerrottava, mistä on kyse.

Usein luullaan, että kaupallinen yhteistyö herättää kuluttajissa vain vastustusreaktion. Hanna Reinikainen kuitenkin kertoo, että kun vaikuttaja avoimesti kertoo kaupallisesta yhteistyöstä ja perustelee sen, se lisää luottamusta vaikuttajaa ja yhteistyötä kohtaan. Yhteistyömerkintää ei siis pidä pelätä eikä peitellä.

Yhteistyössä tulee ottaa huomioon

myös vaikuttaja, etenkin jos asiat eivät menekään toivotulla tavalla. Yhteistyön mahdollisista riskeistä tulisikin puhua jo etukäteen ja sopia, miten menetellään ongelmatilanteissa. Vaikuttaja kantaa isoimman riskin ja ottaa vastaan mahdollisen negatiivisen palautteen. Siinä tilanteessa vastuullisesti toimittaessa vaikuttajaa ei pidä jättää yksin.

Prosessoinnista positiivisempaa

Ruuan prosessointi nousee säännöllisesti keskusteluissa esiin ja usein negatiivisessa valossa. Aiheesta alustanut Aarhusin yliopiston professori Liisa Lähteenmäki totesikin, että prosessointi on yksi niistä aiheista, jotka kuluttajaa ruuassa ja sen turvallisuudessa huolettavat. Nettihaut antavat tästä aiheesta lukemattoman joukon osumia, joista vain muutamassa puhutaan tasapainoisesti prosessoinnin eduista ja haitoista. Suurimmassa osassa prosessointi on liitetty johonkin negatiiviseen. - Hyödyt siis unohdetaan eli se, että ilman prosessointia ruokajärjestelmämme ei toimisi, eikä meillä olisi kaupassa niitä hyvältä maistuvia, hyvin säilyviä ja turvallisia tuotteita, joita siellä nykyisin on.

Lähteenmäen mukaan kuluttajat eivät ole kovin hyvin perillä siitä, miten ruoka on tuotettu tai tehty eli prosessoinnistakaan heillä ei ole kovin selkeää käsitystä. Helposti prosessointi nousee pinnalle vain silloin, jos siinä on jokin ongelma, eli jälleen negatiivista mielikuvaa vahvistavissa yhteyksissä. Kuluttajilla ei myöskään ole kovin suuri luottamus teollisuuden antamaan tietoon: vain noin kolmasosa kuluttajista luottaa siihen. Enemmän luotetaan Internetin antamaan tietoon, vaikka ei aina edes tiedetä, keitä tiedon takana on ja miksi he sitä jakavat.

Lähteenmäki toteaa prosessoinnin menetelmien kirjon olevan hyvin laaja. Se tekee aiheen monimutkaiseksi ja joskus jopa pelottavaksi. Paistaminen ja pakastaminen vielä menevät, mutta jo pastöroiminen tai homogenisoiminen ovat vaikeita ymmärtää, puhumattakaan uusista menetelmistä, kuten käännetty osmoosi tai säteilytys. - Mielenkiintoista on, että kotona ruoka valmistetaan, mutta teollisuudessa se prosessoidaan, usein periaatteessa samoilla menetelmillä. Kotona kuluttaja kuitenkin kokee hallitsevansa riskit ruuanvalmistuksessa, vaikka todellisuudessa teollisuudessa riskit hallitaan paljon paremmin.

Kuluttaja punnitsee, mitä hyötyä prosessoinnista on itselle, mutta toisaalta myös ympäristölle ja yhteisölle. Aina ei kuitenkaan huomata esimerkiksi uusien prosessointimenetelmien tuomaa hyötyä ympäristölle tai taloudelle; ne voivat tuoda esimerkiksi huomattavaa raaka-aineiden ja energian säästöä. Lähteenmäki arvelee yhdeksi syyksi, että ihminen suhtautuu uuteen ja outoon epäluuloisesti ja myös uudet menetelmät saattavat kuulostaa oudoilta ja pelottavilta. Tutut käsitteet olisi helpompi hyväksyä.

Lisäksi tulee luonnollisuus. Ihmisellä on käsitys, että luonnollinen on aina puh-

dasta ja hyväksi meille, vaikka se ei oikeasti aina pidäkään paikkaansa. Prosessoinnin koetaan vähentävän luonnollisuutta. On myös niin, että luonnollisuus ja terveellisyys yhdistetään, eli prosessoitaessa ruuan terveellisyys ihmisen mielessä ikään kuin laimenee. Liisa Lähteenmäen mukaan sekin on mielenkiintoista, että jos ruuasta poistetaan jotakin, sen koetaan olevan paljon lähempänä luonnollista kuin sellainen ruoka, johon on lisätty ainesosia. Joissakin maissa voi olla esimerkiksi paljon helpompi poistaa maidosta rasva kuin lisätä siihen D-vitamiinia.

Tiedon puute aiheuttaa epäluuloa ja pelkoa. Siksi Liisa Lähteenmäen mukaan olisi hyvä miettiä, miten kuluttajien tietoa ja ymmärrystä prosessointimenetelmien eri puolista voisi vahvistaa. Kuluttajaa helpottaisi, jos hän voisi puntaroida, mitkä ovat hyödyt ja mitkä haitat ja myös sen, mitä ne tarkoittavat ruuantuotannon resurssien kannalta.

Usein unohdetaan se, että ilman prosessointia ruokajärjestelmämme ei toimisi, eikä meillä olisi kaupassa niitä hyvältä maistuvia, hyvin säilyviä ja turvallisia tuotteita, joita siellä nykyisin on

Lu-Ko on paistamisen ammattilainen

Saat meiltä tarpeidesi mukaan räätälöidyt, toimintavarmat ja tasalämpöiset uunit – olipa paistamistarpeesi mikä tahansa. Valikoimiimme kuuluu uunien lisäksi kaikki, mitä paistamiseen tarvitset: laitteet, vaunut, pellit ja tarvikkeet.

Kysy lisää!

010 320 8013 palvelu@lu-ko.fi www.lu-ko.fi

Lu-Ko Oy Varastokatu 17, Hyvinkää