Kolumni

Luonnon monimuotoisuus turvaa ilmastonmuutokselta

Luonnon lajikato luvattiin ensimmäisen kerran pysäyttää jo 1990-luvulla, mutta lajien köyhtyminen on vain kiihtynyt. Esimerkiksi Suomen 48 000 eliölajista noin joka yhdeksäs on uhanalainen.

Monimuotoinen luonto havainnollistuu kukkaniityllä, koska niitty muodostuu eri lajeista, jotka menestyvät erilaisissa olosuhteissa. Sen sijaan yksilajinen viljapelto kärsii nopeasti sopimattomista olosuhteista. Biodiversiteettikato on hiljainen tuhoaja. Lajit vain katoavat, eikä varpusia, nokkosperhosia tai tiettyä tienvarsikukkaa enää vain ole. Vielä vähemmän muutokset näkyvät maaperän, pieneliöstön tai hyönteisten muutoksissa. Luonnon monimuotoisuuden kato on ilmiönä näkymätön kuin oma vanhenemisemme. Se tapahtuu pikkuhiljaa, ja vaikutukset tulevat näkyviksi vasta vuosien päästä. Luonnon monimuotoisuus on myös tärkeä tekijä ilmastonmuutoksen torjunnassa ja siihen sopeutumisessa. Elinvoimaiset ekosysteemit lieventävät ilmastonmuutoksen vaikutuksia, kun heikko ekosysteemien tila kärjistää niitä. Luonnon monimuotoisuutta tarvitaan myös viljelyalueiden turvaamiseksi ja monimuotoisuutta tarvitaan myös viljelykasveissa, koska ilmastonmuutos ja biodiversiteettikato yhdessä voivat yllättävän nopeasti uhata ruoantuotantoa ja viljasatoja. Siksi olisi tärkeää ottaa luonnon monimuotoisuus huomioon myös yhteisessä maatalouspolitiikassa. Myös kaupunkien viherympäristöillä on tärkeä rooli. Terveyshyötyjen lisäksi viherympäristöt sitovat hiilidioksidia ilmasta, lieventävät äärimmäisten sääilmiöiden vaikutuksia ja hyvin suunniteltuna suojelevat luonnon monimuotoisuutta. Ilmastonmuutoksen edetessä ja luonnon monimuotoisuuden kriisin syventyessä viherympäristöjä tarvitaan lisää nopeasti. EU:n biodiversiteettistrategian mukaisesti kolmannes alueista pitäisi olla luonnontilaista ja luonnontilaisuutta pitäisi palauttaa, ei vain suojella olemassa olevaa. Voimme jokainen kantaa kortemme kekoon luonnon monimuotoisuuden suojelussa. Mosaiikkisuojelun periaate on, että kolmannes, olipa se kolmannes kaupungista, kaupunginosasta tai talon pihasta, säilytetään luonnontilaisena. Näin on tehty myös puutarhassani Hämeenlinnassa. Haastaisinkin yritykset miettimään, miten luonnon monimuotoisuutta voitaisiin lisätä, ja palauttaa luonnontilaisuus kolmannekseen niiden omistamilla alueilla, myös metsissä. Ja tietysti tämä on mahdollista myös jokaisen kotipihalla. Sen toteuttaminen ei ole hankalaa. Vehreät pihat ja puistoalueet ovat tärkeitä luonnon elämää ylläpitäviä keitaita rakennetuilla alueilla. Ilahdun nähdessäni vehreitä viheralueita. Kasvien ja kukkien kestävyys ja helppohoitoisuus ovat ymmärrettävästi tärkeitä valintaperusteita, mutta eri lajeja olisi hyvä suosia mahdollisimman laajasti tukemaan monimuotoisuuden säilymistä.

Sirpa Pietikäinen europarlamentaarikko sirpa.pietikainen@ep.europa.eu