MaatilanPirkka0107 by Maatilan Pirkka

PIRKKA

Maatilan NRO 1 TAMMI-HELMIKUU 2007

www.k-maatalous.fi/maatilanpirkka

MF 6400/7400-sarjat: Voimaa kovaan käyttöön

Viljelyohjelmat tuotantopanosten optimointiin

Pohjoismainen yhteistyö toimii jalostuksessa

Lypsyasemassa laajennusvaraa

KÄYTTÖTARKOITUKSEN MUKAISET KASVILAJIKKEET JA VILJELYOHJEET OVAT TULEVAISUUTTA

www.k-maatalous.fi

Sadon loppukäyttö tulee jatkossa vaikuttamaan yhä enemmän jalostukseen, uskovat pohjoismaiset kasvinjalostajat.

TEEMA: KARJATALOUS

TEEMA: KASVINJALOSTUS

www.k-maatalous.fi/maatilanpirkka

PIRKK A

Maatilan NRO 1 TAMMI-HELMIKUU 2007

Uusi vuosi, uudet kujeet

Tässä numerossa mm. Esittelyssä urakointiluokan MF 6400- ja 7400-sarjat ..................... 4 Laajennettava lypsyasema ............ 8 Automatiikka helpottaa lypsytyötä .................................................. 10 Lypsykonehuoltajan mukana ... 12 Apevaunut kiertueella..................... 14 Palovaara myy kattiloita................ 16 Maitoa napapiiriltä ............................. 18 Emolehmäpihatto nousi nopeasti elementeistä .................... 20 Weidemann-pienkuormaaja sopii karjatilakäyttöön.................... 22 Livakalta matalamultain ................ 26 Opiskelijat opintomatkalla.......... 28 Elintarvikesarjassa Evira ............. 32 Miten lajike syntyy ............................. 34 Graminor – pohjoisten olojen kasvinjalostaja ................... 36 K-koetilan kuulumisia ..................... 37 Viljelyohjelmilla tuottoa ................ 38 Öljykasvit vertailussa ..................... 46 Ohralajikkeita bioetanoliin ......... 49 Arskametalli avasi ovensa .......... 50 Hakki-Pilke Green Speed ............. 54 Urakoitsijaluokan hakkuri ........... 56 Hakeyrittäjä ja konttilaitos .......... 60

Maatilan Pirkka on uudistunut. Uutta on erityisesti ulkoasussa, josta olemme pyrkineet tekemään raikkaan ja helposti lähestyttävän. Samaan aikaan lehden kanssa ilmestyy verkkolehti, joka löytyy yllä olevasta nettiosoitteesta. Lisäksi julkaisemme sähköisen uutiskirjeen muutaman kerran vuodessa. Sisältöönkin on tulossa pieniä viilauksia. Edelleen tärkeimmässä asemassa ovat ammatilliset aiheet ja suomalainen maatalousyrittäjä. Tutut aihepiirit, kuten kasvinviljely- ja jalostus, tuotantorakentaminen sekä tekniikka pysyvät edelleen tärkeinä osina sisältöä. Juttusarja suomalaisesta elintarvikkeesta jatkuu. Uutena mukaan tulee Maatilan Niksi-Pirkka. Jokaisessa numerossa tulee olemaan kaksi ajankohtaista pääteemaa. Mutta lyhyemmin käsiteltävät tai harvemmin toistuvat aiheet ovat silti meille aivan yhtä tärkeitä. Palautetta sekä ulkoasusta että sisällöstä saa lähettää! Tämän numeron pääteemat ovat karjatalous ja kasvinjalostus. Karjataloudesta nostimme esille lypsyn pihatossa. Kalanruoto on yleisimmin käytössä oleva lypsyasematyyppi, josta kerromme vankat käyttökokemukset kahdelta tilalta. Lisäksi kurkistamme elementtirakenteiseen emolehmäpihattoon, käymme lypsykonehuoltajan matkassa sekä esittelemme uutta lietelannan matalamultaustekniikkaa. Kotimainen kasvinjalostus on iso asia. Sen tärkeys ehkä ymmärrettäisiin täysin vasta sitten, jos se jostain syystä menetettäisiin. Nykyaikainen kasvinjalostus on myös liiketoimintaa, jossa kasvinjalostajan kumppani on toinen, pohjoismainen jalostaja. He työskentelevät yhdessä tuottaakseen hyviä uusia lajikkeita asiakkaalle, eli suomalaiselle maatilayrittäjälle. Kasvinjalostus pyrkii luomaan yhä yksilöidymmin lopulliseen käyttötarkoitukseen soveltuvia lajikkeita. Lisäksi siemenen kylkeen tarvitaan käyttöohjeet, jotka huomioivat sekä olosuhteet pellolla että loppukäytön. Kasvilajikohtaiset viljelyohjelmat tukevat viljelijän ammattitaitoa ja kokemusta. Uuden tekijätiimin puolesta: Hyvää ja Menestyksekästä vuotta 2007!

anne.penttila@dialogi.ﬁ

Maatilan Niksi-Pirkka....................... 62 Kustantaja • Markkinointiviestintä Dialogi Oy, PL 410, 00811 Helsinki, puh. (09) 4242 7330, fax (09) 4242 7333, Päätoimittaja • Anne Penttilä, 044 502 9730, Ulkoasu • Tanja Pellikka, Mediatilan myynti • Tuuli Toivainen, A-lehdet, Kirjapaino • Scanweb Oy, Osoiterekisteri • Maatalouskesko Oy, Osoitteenmuutokset • yhteyskuponki sivulla 63, Palaute ja niksit • niksit.maatilanpirkka@dialogi.fi 1/2007 ■ MAATILAN PIRKKA

Uudet Massey Fergusonin 6400- ja 7400-mallit

Vaativille käyttäjille Massey Ferguson tuo hengästyttävään tahtiin uusia malleja markkinoille. Silti harva valmistaja esittelee yhtä usein merkittäviä kehitysaskeleita. Uudet vähäpäästöiset Sisu Dieselin neliventtiilimoottorit, uusi Dyna 6 -vaihteisto ja entisestään parantunut ohjaamomukavuus vetävät asiantuntijankin mietteliääksi. Mitä vielä pitäisi parantaa? teksti ja kuvat Jussi Knuuttila

Kaikki nimellisteholtaan 160 hevosvoimaa suuremmat Massey Fergusonit varustetaan SisuDieselin Citius-moottoreilla. Moottoreissa on polttoaineen yhteispaineruiskutusjärjestelmä eli Common Rail ja neljä venttiiliä jokaista sylinteriä kohti. Tällaisilla moottoreilla alitetaan Euroopan Unionin ja Yhdysvaltojen tiukat päästömääräykset. Common Rail -moottorit tuovat mukanaan muutakin hyvää. Kun polttoaineen ruiskutus voidaan tarjoilla juuri oikeaan aikaan ja oikean suuruisina annoksina, moottorin ominaisuuksia voidaan säätää käyttötarpeen mukaisiksi. Pienien päästöjen ohella moottorin tärinää ja melutasoa voidaan merkittävästi alentaa. Silti vääntömomenttia on pystytty kasvattamaan erityisesti alhaisilla kierroksilla. Lisäksi käyttöön saadaan melkoiset tehoreservit tiukkojen paikkojen varalle. Kummankin mallisarjan Fergusoneista irtoaa vähintään 15 ylimääräistä hevosvoimaa, jos niin tarvitaan. Ellei sekään riitä, tieajossa ja voimanottokäytössä saadaan vielä kymmenen lisähevosvoiman tehot apuun. Suomalainen massikkakäyttäjä on kaiken lisäksi etuoikeutetussa asemassa. SisuDiesel on toden näköisesti maailman ainut moottoritehdas, jossa syvällisesti ymmärretään kylmän ilmaston asettamat vaatimukset dieselmoottoreille. Siellä on myös osattu näihin vaatimuksiin vastata.

Dyna 6 -vaihteisto Kehittyneestä moottoritekniikasta huolimatta vasta vaihteisto ja muu voimansiirto tekee traktorin. Dyna 6 -vaihteisto löi ainakin allekirjoittaneen ällikällä. Se on nyt niin lähellä portaatonta vaihteistoa kuin planeettavaihteistolla lienee mahdollista päästä. Kytkinjalan vapaapäivä on todellisuutta Dyna 6 -vaihteiston myötä. Vaiheita on kaikkiaan 24 kappaletta sekä eteen- että taaksepäin. Vaihteistossa on neljä perusvaihdetta. Jokaisen perusvaihteen nopeusalueella on käytettävissä kuusi pikavaihdetta. Kun traktori on käynnistetty ja vaihteisto aktivoitu kytkimen polkaisulla, ei kytkintä enää välttämättä tarvita. Kuljettajan istuimen oikeanpuoleisessa kyynärnojassa on tuttu T-vipu. T-haaran päässä olevasta napista peukalolla painamalla aktivoidaan perusvaihteiden valinta. Eteenpäin työntämällä perusvaihde suurenee, taaksepäin vetämällä perusvaihde pienenee. Pikavaihteita selataan samalla periaatteella, mutta silloin ei paineta peukalonappia. Eteenpäin ajosta siirrytään peruutukseen ohjauspyörän alla olevalla tutulla suunnanvaihtimen vivulla. Si-

MAATILAN PIRKKA ■ 1/2007

tä käytetään vasemman käden sormenpäillä. Vivun ollessa etuasennossa mennään eteenpäin, taka-asennossa taaksepäin. Keskiasento on pysäköintiasento. Sekä etuasennossa että taka-asennossa kaikki kuusi pikavaihdetta ovat selattavissa jouhevasti ja molempiin suuntiin. Vain perusvaihteet on vaihdettava oikealla kädellä T-vivusta. Vetämällä suunnanvaihtajan vipua sormenpäillä ohjauspyörää kohti, saadaan kytkin irrottamaan. Tämä mahdollistaa tarkat ja tempoilemattomat suunnanvaihdot. Vanhimmat meistä muistavat, missä kunnossa kytkinjalan polvi oli, kun oli päivä kuormattu juurikkaita tai levitetty ojamaita. Massikan Dyna 6 -vaihteistolla vaivat on pois pyyhkäisty ja vanhuskin saattaisi kelvata uudelleen moisiin hommiin. Tarvittaisiin vain uudet niskanikamat.

Monipuolinen automaatti Vaan eipä tässä läheskään kaikki. Dyna 6 -vaihteistosta löytyy myös monipuoliset automaattitoiminnot. Niiden myötä vaihteisto ja moottori keskustelevat keskenään. Ennalta valitun ohjelman mukaan ne päättävät, kumpi antaa ensin periksi, vai antaako kumpikaan. Speedshift-ohjelma vaihtaa pienemmälle tai isommalle vaihteelle käyttäjän säätämän asetuksen perusteella. Oikealla olevasta kierrettävästä nupista valitaan se moottorin kierrosluvun kohta, jossa vaihtaminen halutaan tapahtuvan. Kuljettajan ei tarvitse

Massey Ferguson 6485 Dyna 6 on vaativan käyttäjän traktori. Siinä moottorin ja vaihteiston saumaton yhteistyö on yhdistetty monipuoliseen ja helppoon hallintaan. Kuljettajan työolot ovat poikkeuksellisen mukavat.

murehtia vaihtamisesta lainkaan. Lisämausteena tässä ajotavassa on Eco-toiminto, joka vie esimerkiksi perävaunua maantiellä täyttä 50 kilometriä tunnissa, vaikka moottorin kierrosluku on vain 1900 kierrosta minuutissa. Hitaammassa 40 kilometrin laatikossa täysi vauhti saavutetaan jo 1 800 kierroksella. Tämä on iso asia paljon maantiellä ajavan polttoainetaloudelle. Power Control -toiminto pitää huolta siitä, että voimanoton kierrokset pysyvät valittuina. Mikäli moottori alkaa olla lujilla, vaihteisto pudottaa ajonopeutta automaattisesti. Reservissä on vielä kaiken lisäksi moottorin Power Boost –toiminnot, jotka annostelevat moottoriin lisää tehoa 3. ja 4. aluevaihteilla.

Mukavuutta ilman kompromisseja

3 1 Perusvaihteita hallitaan tutulla T-vivulla. Punaisesta napista painamalla vaihtuvat perusvaihteet. Pikavaihteet vaihtuvat nappia painamatta pelkästään työntämällä tai vetämällä. 2 Hallintalaitteet löytyvät oikean käden ulottuvilta.

3 Vain tuttu suunnanvaihto pikavaihde työllistää vasenta kättä. Oikealla voidaan hoitaa vaikka nostolaitteen tai etukuormaimen toimintoja.

Massey Fergusonin uusien mallien ohjaamoita ei oikein enää luonnehdi ”hiljainen”. Ne ovat oikeastaan äänettömiä, sillä äänet on puristettu 68 desibeliin. Massikan kuljettaja ei siten tarvitse kuulosuojaimia, kunhan muistaa pitää ovet ja ikkunat kiinni. Äänitaso on alhaisempi kuin monessa henkilöautossa. Radio kuuluu ja normaali puheääni riittää kännykkäkeskusteluissakin. Ohjaamo on lisävarustettu pneumaattisella jousituksella. Siinä on kaksi asentoa, toinen pelto- ja toinen tieajoon. Peltoajon jousitus on pehmeämpi kuin tieajon. Ilmastointi kuuluu ohjaamon vakiovarusteisiin, joten kuljettaja pysyy valppaana kesän helteillä ja talven pakkasilla. Massikoissa on uudet Dana-etuakselit. Sen myötä myös eturunko on uusi. Hydraulinen etujousitus lisää ajomukavuutta niin tiellä kuin maastossakin. Etukuormainkäytössä etujousituksen saa lukituksi. Se onkin välttämätöntä tarkassa etukuormaintyöskentelyssä. Lukituksesta huolimatta etuakselin heiluriliike säilyy ennallaan. Näin etuakselin kuormitus ja vetokyky säilyvät valmistajan suunnittelemissa rajoissa raskaillakin kuormilla.

Palkkimainen eturunko on siten suunniteltu, että etunostolaite pultataan etupainotelineen tilalle ilman mitään sovitusosia. Etupyörien kääntökulmat säilyvät ennallaan, eikä traktorin ketteryys kärsi. Helppo huolto on mukavuutta sekin. Koko konepeitto nousee korkealle ylös yhdellä käden liikkeellä. Sivupellit ovat nykäistävissä helposti irti. Jäähdytinpaketti avautuu muutamalla käden liikkeellä ylös- ja eteenpäin. Jäähdyttimien puhdistus on helppoa ja nopeaa. Tämä on seikka, jota uskoisi etenkin turveurakoitsijoiden arvostavan. Uudet 6400- ja 7400 sarjan Massikat ovat vaativan käyttäjän traktoreita. Niissä moottori ja vaihteisto toimivat saumattomasti yhdessä, vieläpä kuljettajan toiveiden mukaan. Uudet mallit heittävät tiukan haasteen kilpailijoille pitkälle tulevaisuuteen. ■

4 Konepeitto nousee ylös ja korkealle yhdellä käden liikkeellä. Sivupellit saadaan tieltä molemmin käsin kevyesti nykäisemällä. Huoltokohteisiin on vapaa pääsy. 5 Ilmanpuhdistin ja jäähdyttimien kennot nousevat eteen ja ylös ilman työkaluja. Puhdistus ja huolto on todella helppoa.

OMA MAA MASSIKKA - Käyttäjää kiinnostaa Kuortanelainen Marko Leppäkoski on jo tehnyt kaupat uudesta 6485 Massikasta. Uusi traktori on luvattu toimittaa helmikuussa. Leppäkoskella on ollut käytössä muutaman vuoden ikäinen Massikka samaa mallinumeroa. Miksi mies vaihtaa munaa munaan? Leppäkoski vastaa, että uusi Massikka on merkittäviltä osiltaan vanhaa parempi.

Hän ajaa paljon raskastakin ajoa, mukaan lukien paikallisen K-kauppiaan kalkinlevitysurakointi. Uusi moottori ja sen tehoreservit ovat hänen töihinsä kuin nenä päähän. Erityisesti Leppäkoski arvostaa älykästä moottorin ja vaihteiston ohjausta. Siirtoajossa Eco-ohjelma on lyömätön. Sen myötä hän odottaa melkoisia poltto-

ainesäästöjä. Mukavuus oli myös tärkeä valintaperuste. Leppäkoski sanoo, että kai jokainen haluaa niin mukavan työympäristön kuin on kohtuudella mahdollista saada. Tässä suhteessa uusi Massikka täyttää vaativankin käyttäjän toiveet.

1/2007 ■ MAATILAN PIRKKA

Miksi Common Rail? Päästöjen hallinta on helpoiten saavutettavissa juuri neliventtiilitekniikalla. Sen myötä sylinterin kaasujen vaihto saadaan riittävän tehokkaaksi. Kun sylinterikanteen sijoitetaan neljä riittävän kookasta venttiiliä, ei tilaa ole enää paljon käytettävissä. Siihen sopii ruiskutussuutin, eikä sitten juuri muuta. Tästä syystä tulevaisuuden traktoreihin on valittava Common Rail -moottorit. Ellei valita, päästövaatimukset on vaikea alittaa. Joissakin tapauksissa traktoreiden kohdallakin on puhuttu pumppusuutinmoottoreista. Pumppusuutin on kuitenkin sen verran kookas, että se sopii neliventtiiliseen kanteen vasta varsin suurissa moottoreissa. Todellisuudessa näissä moottoreissa onkin kyse erillisestä pumpusta ja suuttimesta, jotka on yhdistetty ruiskutusputkella. Common Rail -tekniikka tarjoaa myös mahdollisuuden jakaa ruiskutus useaan osaan. Jopa viisi erillistä annosta on mahdollista antaa yhden työiskun aikana. Tämä tasaa käyntiä ja pienentää pääs-

töjä. Toinen erinomainen ominaisuus on ruiskutushetken rajoittamaton valinta. Oikealla ajoituksella ja annoksella kylmäkäynnistysominaisuudet paranevat ratkaisevasti.

SisuDieselin Citius-moottori on tuote, josta suomalaiset saavat olla ylpeitä. Bonuksena meille suomalaisille on tehtaan syvällinen ymmärrys talvisista käyttöoloistamme.

Massey Ferguson 6400/7400-sarjat, teknisiä tietoja Malli Moottorin nimellisteho Nim.teho 2200 rpm hv/kW Maks.teho 2000 rpm hv/kW Suurin vääntömomentti Nm

MF6485 MF6490 MF6495 MF6497 MF6499 MF7485 MF7490 MF7495 160/118 175/129 750

170/125 185/137 796

185/137 198/146 841

200/147 215/158 883

215/158 230/169 928

Moottorin teho kuljetus-/ voimanottokäytössä Maksimiteho 2000 rpm hv/kW 185/136 195/143 205/151 225/165 240/177 Suurin vääntömomentti Nm 836 880 904 928 970 Suurin voimanottoteho Maksimiteho 1000 VOA rpm hv/kW 160/118 170/125 180/132 195/143 205/151 Moottori SisuDiesel, tyyppi 66.CTA 66.CTA 66.CTA 74.CTA 74.CTA Iskutilavuus l /sylintereitä kpl 6,6/6 6,6/6 6,6/6 7,4/6 7,4/6 Polttoaineen ominaiskulutus g/kWh 204 201 201 200 200 Painot ja mitat, vakiorenkailla, ilman lisäpainoja ja polttoainetta Paino kg 6550 6590 6770 7430 7550 Pituus vetovarsien päihin m 5,00 5,00 5,00 5,07 5,07 Korkeus ohjaamon kattoon m 3,10 3,10 3,10 3,10 3,10 Leveys m 2,28 2,28 2,28 2,49 2,49 Kääntöympyrän halkaisija 10,3 10,3 10,3 11,4 11,4 Hinnat alkaen, sis. alv 22%

MAATILAN PIRKKA ■ 1/2007

85 900

88 500

96 500

104 000

110 000

165/121 180/133 836

175/129 190/140 880

190/140 200/147 904

160/118

170/125

180/132

66.CTA 6,6/6

204

201

6830 5,23 3,10 2,55 10,3

6940 5,23 3,10 2,55 10,3

103 000

108 000

113.000

KARJA KARJATALOUS

Kalanruodon lypsykapasiteetti joustaa

Laajennusvara kohta käyttöön

Kalanruoto on suosituin asematyyppi pohjoismaisissa, perheyrityskoon lypsykarjapihatoissa. Yksi sen suurimmista eduista on joustavuus lehmämäärän suhteen. Sitä pitivät tärkeänä myös jalasjärveläiset Markku ja Mari Parkkari uutta pihattoa suunnitellessaan. teksti ja kuvat Anne Penttilä

Parkkarit aloittivat uuden pihaton rakentamisen vuonna 2003, heti sukupolvenvaihdoksen jälkeen. Lypsämään päästiin uusissa tiloissa 2004. Uusi pihatto rakennettiin vuonna 1987 valmistuneen parsinavetan viereen, joka jäi nuorkarjan käyttöön. Uudessa navetassa on tilaa vajaalle sadalle lypsylehmälle. Joustavuus vaikutti myös valintaan asema- ja automaattilypsyn välillä. Yksi robotti ei olisi karjalle riittänyt, kaksi olisi ollut liikaa.

Parsinavetan laajentaminenkin oli mielessä, mutta siinä olisi kohta tullut raja vastaan. Myös jaloittelupakon tulo vaikutti. – Lehmämäärä kolminkertaistui, silti lypsyaika pysyi samana, ehkä jopa lyheni ja fyysisesti työ helpottui paljon. Parsinavetassa oli irrottimet, mutta ei lypsykiskoja, ja yksiköt ovat aika painavia. Eikä tarvitse enää kyykistellä, perustelevat Parkkarit.

UUDESSA NAVETASSA ON TILAA VAJAALLE SADALLE LYPSYLEHMÄLLE.

MAATILAN PIRKKA ■ 1/2007

Parkkarin pihatto on ollut käytössä reilut kolme vuotta. Automatisoidulle asemalle hankittiin aluksi yksiköt paikoille 2x8.

Kuusi lisäpaikkaa Paikkoja asemalla on 2x10, käytännössä tilaa on 2x11 paikalle. Lypsy-yksiköt hankittiin aluksi paikoille 2x8. Nyt lypsyssä on jatkuvasti 80-90 lehmää, ja loppujen paikkojen koneistaminen alkaa vähitellen tulla ajankohtaiseksi. Varsinaisesti laajennusvaraa on kahden paikan verran, eli 240 senttiä montun reunaa. Siitä on kuitenkin vielä tilaa 140 cm ennen kuin poistumiskäytävä alkaa kaartua, joten porttien siirtäminen vähän poistumiskäytävien puolelle toisi asemalle vielä kaksi lisäpaikkaa. Asema on avopäätyinen ja poistumiskäytävien kulmat on pyöristetty. – Kalanruoto on asemana selkeä ja tehokas, lypsytyö on liukuhihnamaista. Lisäksi kalanruoto on äärettömän joustava. Ostimme kahdeksankin lypsävää kerralla, eikä lisäys juurikaan nostanut lypsyaikaa, kertoo Markku Parkkari. Erän lypsyä tietysti hidastaa, jos mukana on yksikin hitaampi lehmä. Mutta lehmät pyritään järjestelemään siten, että erät olisivat melko tasaisia. Lisäksi lypsävät on jaettu kahteen lypsyryhmään. Nousevaan, ritiläpohjaiseen kokoomatilaan mahtuu kerralla noin 45 lehmää, joten yhden lypsyryhmän enimmäiskoko olisi nyt 61 eläintä, maksimikoneistuksella 67. Eikä viimeisenkään erän odotusaika venyisi liian pitkäksi.

Koirasta iso apu Tavallisesti lypsyllä on kaksi henkilöä, ja lehmien ajamisessa kokoomatilaan on suurena apuna bordercollie Choko.

– Choko säästää valtavasti askelia. Se ajaa makaavat lehmät rauhallisesti ylös parsista, ensikot ja ostetutkin ovat tottuneet koiraan nopeasti. Se osaa mm. ”tuo oikealta” ja ”tuo vasemmalta” -komennot ryhmän vaihdon yhteydessä. Tosin kaikkia lypsäjiä se ei tottele aivan yhtä hyvin, naurahtaa Mari Parkkari. Mari on nyt äitiyslomalla. Lomittajalta on kuultu kommenttia, että Choko tottelee pilkuntarkasti silloin kun isäntäväkeä on paikalla. Muulloin ei ole aivan niin tarkkaa. Lypsyaseman jälkeen ei ole erotteluporttia tai -osastoa. Jos joku lehmä on eroteltava, se käydään joko hakemassa joukosta tai avaamassa sille portti umpilehmien osastolle kun ryhmä on poistumassa lypsyasemalta.

Helppoa automatiikkaa Parkkareiden mielestä automatiikan pitää helpottaa työtä, ei tehdä sitä monimutkaisemmaksi. Aluksi ajatuksena oli hankkia ns. älykkäät päätteet ainoastaan aseman molempiin päihin. Mari sai kuitenkin tahtonsa läpi, ja nyt molemmat ovat erittäin tyytyväisiä. Jokaisella lypsypaikalla on Metatron P21-ohjausyksiköt. Automatiikka sisältää maidon mittauksen lisäksi johtolukumittauksen lehmän koko maitovirrasta ja aktiivisuusmittauksen. – Automaattitunnistus maksaa itsensä jo lypsytyötä helpottavana tekijänä. Ohjauspääte näyttää selkeästi 3-vetimiset, hoidetut ja umpeen pantavat lehmät. Selkeät symbolit suurissa näytöissä erottaa

helposti vaikka aseman läpi kävellessään, näyttää Markku. Lypsykerran maitomäärä näkyy selkeänä pylväänä, jossa on edellisten lypsykertojen mukaiset normaalimäärän alaja ylärajat. Automatiikka laskee normaaliarvon liukuvana keskiarvona ja rajaa parhaan sekä huonoimman arvon pois. Jos maitomäärä on selvästi alarajan alapuolella, lehmä kannattaa tarkistaa. Jotain voi olla pielessä, tai lehmä kiimassa. Samoin esitetään maidon sähkönjohtokyky. Lisäksi näyttöön tulee johtoluku numeroarvona. – Sähkönjohtokyky eli solupylvään arvo voi nousta vaikka kiimasta johtuen, tai äkillisestä maitomäärän laskusta, koska se on suhteellinen arvo. Normaali johtoluku on useimmiten 400-600 välillä. Jos se on 800:n luokkaa tai yli, lehmä yleensä soluttaa. Automatiikka löytää hyvin äkilliset utaretulehdustapaukset. Navetan tietokoneelta arvot näkyvät lehmäkohtaisesti käyrinä 3 viikon ajalta. Esimerkiksi aktiivisuudessa on selkeä piikki kiimakierron mukaan. Lehmän kaularesponderi tallentaa tietoa lehmän liiketiheydestä ja tiedot luetaan asemalla tunnistuksen yhteydessä. Liikkumistavoissa on kuitenkin paljon yksilöllisiä eroja. – Joku lehmä löntystelee aina hyvin verkkaisesti ja sen aktiivisuuskäyrä on jatkuvasti matalalla. Toinen taas liikkuu aina paljon, eikä kiima-aikoja erota. Sellaistahan automatiikka on, suuntaa-antava apuväline. Mutta sellaisena hyvä tämän kokoisessa karjassa. ■

KOIRA AJAA MAKAAVAT LEHMÄT RAUHALLISESTI YLÖS PARSISTA.

Seuraava sukupolvi Parkkareita on jo kasvamassa. Marin sylissä Emma, noin 0,5 v. ja Markun sylissä 3-vuotias Eero, kansikuvapoika.

Suurikokoiseen näyttöön ilmestyy selkeä symboli erityishuomiota vaativista lehmistä. Tässä aktiivisuusmittauksen antama mahdollinen kiimahavainto.

Avopäätyaseman päässä on tilaa vähintäänkin 2:lle, jopa 3 paikalle, jos portti sijoitetaan vähän poistumiskäytävän puolelle. 1/2007 ■ MAATILAN PIRKKA

Äijälän iso karja lypsetään ihmistyönä

Automatiikka saa työn sujumaan Kalle Äijälä hymyilee miettiessään vastausta kysymykseen, miten työ muuttui, kun uudessa navetassa alettiin lypsää Westfalian Euroclass 1200 -lypsyasemalla. Aivan kokonaan, hän sanoo. Eniten lypsyä ovat helpottaneet eläinkohtaiset asetukset, automaattiruokinta ja nostolattia. teksti ja kuvat Raila Aaltonen

Äijälän 110 lehmän karjaa lypsetään Porintien tuntumassa Jokioisilla. Tilalle valmistui uusi navetta vuoden 2005 joulukuussa. Lehmämäärä lähes kaksinkertaistui aiemmasta 60:stä. Kaikkiaan eläinmäärä on yli 200. Tilaa viljellään maatalousyhtymänä, jonka muodostavat Kalle ja hänen vanhempansa Ulla ja Antti Äijälä. 24-vuotias nuori isäntä on päävastuussa maidontuotannosta ja teki myös päätökset navetan koneistuksesta. Vanhassa kombinavetassa lehmät lypsettiin 1x 4 –tandemasemalla. 60 lehmän lypsyyn meni pahimmillaan yli neljä tuntia. Vuoden verran käytössä ollut, 2 x 10paikkainen kalanruotoasema on tuonut selvän parannuksen niin utareterveyteen, työnkäyttöön kuin ergonomiaankin. Karja tulee lypsetyksi aamuisin kahdessa ja puolessa tunnissa, alkuvalmistelut ja loppupesut mukaan lukien. Iltalypsyyn menee vähän vähemmän aikaa. Asemalla työskentelee tavallisesti kaksi henkilöä, ja kolmas ajelee lehmiä kokoomatilaan ja siivoaa makuuparret. Tarvittaessa Kalle Äijälä hoitaa lypsyn yksin. – Aikaa ei mene yhtään enempää. Saa hoitaa koko aseman omaan tahtiinsa ilman että seuraa toisen työskentelyä, Kalle kuvaa. Kun lypsäjiä on kaksi, toinen hoitelee molemmin puolin viittä lypsypaikkaa aseman etuosassa, toinen kummankin rivin loppupään eläimiä. Utareet pestään suihkulla, kuivataan liinoilla ja tarkistussuihkeet otetaan ennen lypsinten kiinnittämistä. Solutesti otetaan niiltä lehmiltä, joilla on asiasta huomautus lypsy-yksikön näyttöpaneelissa. Kone irrottaa lypsimet automaattisesti, ellei toimintoa ole poistettu eläinkohtaisista asetuksista. Tottunut lypsäjä tietää,

MAATILAN PIRKKA ■ 1/2007

Työtä helpottavaa tekniikkaa valittiin asemalle nuukailematta. Se helpottaa jokapäiväistä lypsytyötä, sanoo Kalle.

tassa lehmät astelevat rauhallisesti jonossa pois asemalta, aivan kuten ovat lypsylle tulleetkin. Myöskään automaattista erotteluporttia ei hankittu. Ratkaisua mietittiin, mutta vierailtuaan eri lypsykarjatiloilla ja keskusteltuaan mm. tanskalaisen suunnittelijan Ole Ugelvigin kanssa Äijälän miehet arvioivat, että heidän asemansa toimisi hyvin näin. Äijälän navetan koko hankintakustannus oli noin 850 000 euroa. Lypsyaseman osuus oli vajaat 80 000 euroa.

Paljon tietoa ruudulla millä lehmällä jotakin neljännestä on lypsettävä pitempään kuin muita. Nopeimmillaan kymmenen lehmää tulee lypsetyksi kymmenessä minuutissa. Aina eläimet eivät ole yhteistyöhaluisia, ja silloin saattaa aikaa mennä yhden satsin kanssa parikymmentä minuuttia.

Isännällä valinnan vapaus Sopivan lypsytavan valinta on tilakohtainen asia. Perinteisellä asemalypsyllä on edelleen kannattajansa. – Kun karja on lypsetty, niin se on samalla katsottu läpi eläin eläimeltä. Ja parret on helppo puhdistaa ja kuivittaa. Robotilla taas saa tiettyjä muita asioita tiettyyn hintaan, Kalle Äijälä perustelee omaa valintaansa. Hänen mielestään on hyvä, että robotteja nyt hankitaan, sillä se varmistaa laitteiden kehittymisen. – Robottilypsy on ihan potentiaalinen vaihtoehto jossain vaiheessa meillekin. Lypsyasemaa hankittaessa Äijälät vertasivat tarkoin eri tavoin varusteltuja kokonaisuuksia. Valittuun ratkaisuun otettiin lopulta ”kaikki herkut” lukuun ottamatta nopeaa poistumista. Äijälän nave-

Kallen mielestä asemalla kuluu päivittäin niin paljon aikaa, että se on varustettava viimeisen päälle. – Karvalakkimallin ja valitsemamme kokonaisuuden välillä oli lopulta aika pieni hinnanero. No, tietysti 20 000 euroa on iso raha, mutta mielestäni työtä helpottavaan tekniikkaan panostaminen kannattaa. Mainitulla rahalla sai asemalle automaattisen väkirehuruokinnan, monipuolisesti tietoa välittävät näyttöpaneelit ja eläinkohtaiset säätömahdollisuudet mm. tykytysnopeuteen ja irrotusautomatiikkaan. Automatiikka mittaa myös maidon sähkönjohtokyvyn ja vertaa sitä aiempaan keskiarvoon. – Lomittajan mielestä tietoa on terminaaleissa liikaakin. Minulle siitä on iso apu, kun karjan yleistiedot on koko ajan päässä, kertoo Kalle, joka tunnistaa kaikki asemalle tulevat lehmänsä ilman tietokoneen apua. Kolmanneksi tärkeimmäksi työtä helpottavaksi asiaksi isäntä mainitsee nostolattian. – Se on ihan ehdoton, helpottaa työtä paljon. Ugelvigin neuvosta asema sijoitettiin navetan kulmaan, eikä erilliseen siipeen.

Lypsyaseman asentamisvaihe kirvoittaa molemmilta miehiltä kehut. Myös navetan muussa varustelussa painotettiin edullisia ja varmatoimisia ratkaisuja. Lannan poistaa avokourussa kulkeva naruraappa, jonka toimintavarmuutta Antti Äijälä ylistää vuolaasti.

Asentajille kiitosta Lypsyaseman asentamisvaihe kirvoittaa molemmilta miehiltä kehut. – Asennus kesti kolme viikkoa. KMaatalouden Juha Rinkinen ja Jouni Svanberg tekivät työnsä hyvin – vähän yllätyinkin, sillä olen nähnyt aika monenlaista asentajaa, mainitsee Antti Äijälä. Perheenjäsenten lisäksi navetassa Asennus kävi joutuisasti, ja sen jäl- työskentelee palkattu karjanhoitaja, keenkin linjat olivat auki laitteiston toi- Marita Kreutz.

Vuoden verran käytössä ollut, 2x10kalanruotoasema väkirehuruokinnalla on tuonut selvän parannuksen niin utareterveyteen, työnkäyttöön kuin ergonomiaankin.

Antti Äijälä yllättyi myönteisesti lypsyaseman asennuksen ja käyttöönoton sujuvuudesta.

mittajan suuntaan. Avun sai heti tarvitessaan. Alkukankeutta aiheutti se, että aseman uudenmalliset terminaalit eivät alkuun sopineet yhteen tietokoneella olleen vanhan ohjelmaversion kanssa. Paikan päällä käynyt asiantuntija huomasi heti vian ja päivitti ohjelman. – Saimme sellaiset henkilöt, jotka pystyivät hoitamaan asennuksen ja käyttöönottotuen hyvin. Jos yleisesti ottaen kaikki menee sovitun mukaan ja ajallaan niin pienet vastoinkäymiset eivät niin harmita, vahvistaa Kalle Äijälä. ■ 1/2007 ■ MAATILAN PIRKKA

Lypsykoneen vuosihuolto ratkaisee monta ongelmaa

Huoltoasentajan matkassa Lypsykoneen säännöllinen huolto on yksi tärkeimpiä seikkoja maidon laadun ja eläinterveyden kannalta. Hyvin toteutettu vuosihuollolla on ratkaiseva merkitys hyvässä maidontuotannossa. Laiminlyönnit kostautuvat nopeasti alentuneena tuotoksena. teksti ja kuvat Vesa Jääskeläinen

Lypsykoneen vuosihuolto on syytä tehdä kerran vuodessa tai vähintään joka toinen vuosi. Laajassa huollossa käydään kaikki koneen toimintaan liittyvät asiat perusteellisesti läpi. Yleensä siinä vaihdetaan kaikki kumiosat ja tiivisteet, jotka ovat maidon kanssa tekemisässä sekä testataan tykyttimet, alipaineet ja tyhjöpumpun imuteho. Huoltomies tekee yhteistyötä meijereiden ja tuottajien kanssa. Yhteistyö on tärkeää, sillä navetan puolelta piilevää ongelmaa ei aina havaita. Kyseessä voi olla tyhjöputkiston liitosten vuoto tai tykyttimen tiivisteiden kunnon laskeminen, jolloin solutasot nousevat. – Isommat viat lypsäjä näkee itse, mutta piilevän vian voi varmistaa vasta hyvällä laitteen huollolla. Sähköiset tykyttimet ovat yleensä aika varmoja. Ne nakuttavat tasaisesti toimiessaan hyvin. Ongelmat havaitaan usein lehmien käyttäytymisestä, lypsyajan hidastumisena tai vedinvaivoina, Jukka Hämäläinen sanoo. Hämäläinen on työskennellyt Westfalian lypsykonehuoltajana vuoden 2002 kesästä lähtien.

Äkkilähdöt johtuvat usein sähköongelmista tai komponenttien väsymisestä.

Lisäksi hän käy asentamassa ruokintalaitteita, lannanpoistokoneita ja lypsykalusteita. Hämäläinen toimii laajalla alueella, sillä käytännössä hänen alueeseensa kuuluu Saimaan ympäristö Etelä-Savoa, Kymenlaaksoa, Etelä-Karjalaa ja jopa ylös Pohjois-Karjalaa myöten. – Tilat ovat harventuneet ja ajomatkat pidentyneet. On katsottava kiireellisyys ja tarpeellisuus, pitääkö lähteä heti liikenteeseen vai voiko reitit niputtaa huoltojen kannalta tehokkaasti. Viikonloppuhälyjä Hämäläiselle tulee vain harvoin, vaikka hän onkin puhelimen päässä tavoitettaessa. Äkkilähdöt johtuvat usein sähköongelmista tai komponenttien väsymisestä. Virtapiikit vaurioittavat tietokonepohjaisia osia. Nämä saattavat lamaannuttaa lypsykoneen.

Huoltoautossa perusvarustus Hämäläinen ajaa uudella Volkswagen Crafterilla, joka on kuorma-autoksi rekisteröity korotettu reilun kokoinen pakettiauto. Autossa on kattava varaosavalikoima ja varusteet, joilla pystyy tekemään huollot Westfalian koneisiin. Perushuoltotarvikkeisiin lukeutuvat mittauslaitteet, letkut, tiivisteet, kalvot ja laitteiden piirikortteja. Hyllyissä on hyvässä järjestyksessä varaosat ja tarvikkeet. Seinällä on invertteri, jolla auton akusta saa 230 V sähkö-

virtaa ruuvinvääntimen latauslaitteelle ja muille sähkötyökaluille. Auton takaosa on erotettu muusta kuormatilasta väliseinällä ja siellä on oven takana työkalut, hitsauslaite, jenkakone kierretöitä varten ja muita asennuksessa käytettäviä koneita sekä putkitöissä kätevä avattava työkalupukki kunnon ruustukilla.

Navettakäynnillä Vainikkalassa Kävimme Hämäläisen kanssa Juha-Matti Kälviäisen uudessa parsipihattonavetassa Vainikkalassa, joka sijiatsee Lappeenrannan itäpuolella. 140 lehmälle suunniteltu navetta on otettu käyttöön vuoden 2004 marraskuussa ja seuraavana vuonna sataprosenttisella valmiusasteella. Navetassa on erittäin hyvin toimiva 20-paikkainen Westfalian 2x10 FastExit -kalanruotoasema. – Tätä voi laajentaa vielä paljonkin. Nyt lypsy vie pari tuntia aamuin illoin ja siihen pesut päälle. Jukka Hämäläisen mukaan tämänkokoisessa yksikössä perushuolto vie yksinään kolme päivää, kun tekee tarkkaa työtä ja etenee määrätietoisesti ja rauhallisesti. Pari päivää menee lypsyaseman molemmilla puolilla ja kolmas päivä maidonkokoojan, pesurin, tyhjiökoneiston huoltoon ja testaukseen. Tykyttimien ohella perushuoltoon kuuluvat kaikkien tiivisteiden ja letkujen vaihdot lypsyasemalla. Lypsimet, hylsyt

Karjatalouskoneiden huoltopalvelut Tornio, Pohjois-Suomi Matti Ojala 050-3070395 Marko Seluska 040-5844209 Oulu, Kainuu Marko Seluska 040-5844209 Timo Parviainen 041-5443620 Ylivieska Pasi Palovaara 0400-260942 Esko Korpi 0400-769812

Raimo Korkia-Aho 0400-265065 Kauhajoki Raimo Korkia-Aho 0400-265065 Heikki Syvälä 0400-337658 Tampere SS Asennus ja huolto 040-5944375 Heikki Syvälä 0400-337658

Nivala Esko Korpi 0400-769812

Hämeenlinna SS Asennus ja huolto 040-5944375 Petri Lehtinen 0500-941387 Topi Ranta 040-5139926

Seinäjoki, Vaasa Markus Björklund 050-5529482 MAATILAN PIRKKA ■ 1/2007 Tomi Paajanen 0400-599492 myös Weda-ruokinta

Loimaa, Kyrö myös Weda-ruokinta Markku Talvitie 040-7457015 SS Asennus ja huolto 040-5944375

Pohjoinen Keski-Suomi, Ylä-Savo Jaires Steel Oy 040-8459444 Esko Korpi 0400-769812 Tomi Paajanen 044-599492 myös Weda-ruokinta Etelä-Savo, Keski-Suomi Pekka Happonen 0500-172200 Seppo Itäkunnas 0400-258606 Unto Saaristo 040-5874361 Osmo Hänninen 0400-342542 Kuopio, Koillis-Savo, Pohjois-Karjala Eero Vartiainen 050-5366166 Pekka Happonen 0500-172200 Kari Huttunen 0400-998836 Jukka Hämäläinen 050-3872515

Lahti Petri Lehtinen 0500-941387 Topi Ranta 040-5139926 Kouvola, Etelä-Karjala ja Kymenlaakso Petri Lehtinen 0500-941387 Jukka Hämäläinen 050-3872515 Somero, Lounais-Suomi SS Asennus ja huolto 040-5944375 Harry Nira 0400-326538 Markku Talvitie 040-7457015 myös Weda-ruokinta Fancom-ilmastointi koko Suomi Fantekno ky Lähdesmäki 050-5279340

ja keskuskappaleet puretaan kaikki osiksi ja pestään. Lisäksi vaihdetaan maitoletkut, nännikumit ja tiivisteet. Kokoojayksiköstä vaihdetaan kolmitieventtiilin kumiosa. Maitopumppu puretaan ja pestään, jos siitä on mennyt pumppausteho. Maitomittarit puretaan osiin ja pestää huolellisesti pesualtaassa. Paineet ja virtaukset mitataan testereillä. Hämäläinen ei puutu Wedholmsin 10 000 litran maitotankkiin, vaan jättää sen meijerin huoltomiehen vastuualueelle. Tilasäiliön lauhdelämpö käytetään hyväksi varaajassa. Huolto-ohjelmaan kuuluvat kuitenkin esimerkiksi porttien toiminta ja nivelien rasvaus.

Huollon jälkeen Jukka Hämäläinen täyttää testauspöytäkirjan ja liittää sen navettakansioon, joka on tärkeä työväline niin talonväelle kuin myös huoltoasentajallekin.

Sähkökatkoista paljon harmia Juha-Matti Kälviäisen mukaan heillä on ollut sähkönjakelussa ongelmia. Viime marraskuussa riehunut syysmyräkkä pisti sähköt poikki ja varavoimaksi kytketty 27 kVA traktorigeneraattori teki omat tepposensa. Periaatteessa 27-kilovolttinen generaattori riittää pyörittämään lypsykonetta, kun pistää ilmanvaihdon kiinni ja vä-

hentää valoja. Nyt sen tilalla on 60 kVA kone, josta riittää puhtia navetan kaikille sähkölaitteille. Traktorigeneraattorin käytössä on oltava erittäin varovainen, jos siinä ei ole automaattista taajuusmuuttajaa. Liian korkealla kohoava jännite ja taajuus, yli 400 V ja 60 Hz, rikkovat piirikortteja ja UPSlaitteita. Jukka Hämäläinen suosittaa kaikille varavoiman käyttäjille yleismittaria, jolla voidaan varmistaa jännitteen pysyminen kuormituksella 230 voltissa, jolloin taajuus on suositusten mukaisesti 50–60 Hz paikkeilla ja koneita on turvallista käyttää. ■

Tykyttimen huolto alkaa irrotuksesta, Jukka Hämäläinen kurkkaa kuoren alle. Kalvojen ja tiivisteiden vaihdon jälkeen tykyttimen toiminta aina testataan.

Huoltoauton matkassa kulkevat kaikki perushuolloissa tarvittavat osat. Autosta löytyy muitakin varaosia ja tarvikkeita.

Maidonkokoojasta vaihdetaan huollossa kumiosat, kolmitieventtiili ja maitopumppu puretaan sekä vaihdetaan kulutusosat.

Huoltomiehen perustyökalustoon kuuluvat alipainemittari ja tykytintesteri. Pulsotest-tykytintesterillä tutkitaan alipainetasot, tykyttimien ja nännikumien toiminta. Laite ilmoittaa tulokset todella tarkasti ja tulostaa tulokset paperille. 1/2007 ■ MAATILAN PIRKKA

JF:n kahden pystyruuvin pyöröpaalista tekemä silppu sai hyvän arvosanan Jarmo Lehkoselta (vas.) ja Seppo Rautakoskelta apevaunukiertueen Sievin pysähdyksellä.

Apevaunukiertue esitteli seosruokintaa Kesko, JF-Stoll ja Elho järjestivät marras- ja joulukuun vaihteessa apevaunukiertueen. Sen puitteissa viidellä paikkakunnalla oli mahdollisuus tutustua suosiotaan lisäävään seosrehuruokintaan käytännöllisestä näkövinkkelistä. Kiertueen tähtiä olivat JF:n ja Elhon apevaunut, joilla sekoitettiin ja jaettiin erät apetta. teksti ja kuvat Tuomas Rytky

Kiertue osoitti, että kiinnostusta apetekniikkaan löytyy. Se ei ole mikään yllätys, sillä parhaimmillaan aperuokinta tarjoaa sellaisia mahdollisuuksia, joihin perinteisemmillä menetelmillä ei päästä. Rehu on tasalaatuista: eläin ei pysty valitsemaan mitä pureskelee. Tasalaatuisuus puolestaan vaikuttaa tuotokseen ja terveyteen. Aperuokinta näyttää terävimmät kyntensä silloin, kun karjalle syötetään monimuotoisia rehuja. Tällöin seoksien muuntelu ei lisää työmäärää oleellisesti ja tarjoaa yhden tien rehukustannusten alentamiseen. Erityisesti näin on paikkakunnilla, joilla käyttöön saa ”sopivasti” esimerkiksi mäskiä. Joillakin tiloilla appeessa syötetään perunoita tai porkkanoitakin.

MAATILAN PIRKKA ■ 1/2007

Tarkkana valinnassa Kiertueella oli mukana molemmilta merkeiltä vain yksi vaunu. Ostajilla on kuitenkin reilusti valinnan varaa, vaikka puhuttaisiin vain traktorilla hinattavista vaunuista. Kuten melkein kaikissa tilan investoinneissa, myös apevaunun hankinnassa tilanne ja olosuhteet asettavat reunaehdot päätökselle. Tätä korosti myös kiertueelle osallistunut sieviläinen Jarmo Lehkonen. – Esimerkiksi meille ei mahdottoman iso vaunu sovi. Toisaalta meillä ei voi ajaa yhdistelmällä läpi navetan, vaan pois joutuu peruuttamaan. Se on tietysti hankalaa. Molemminpuolinen purku on tärkeää, ettei tarvitse useampaan kertaan pe-

ruuttaa samalla ruokintakerralla, Lehkonen perusteli. Lehkonen kertoi sekoittavansa appeeksi AIV:tä ja jauhoja, joissa on valmiiksi mukana valkuaiset ja muut. Reilun kolmen vuoden kokemuksen perusteella hän sanoi olevansa tyytyväinen menetelmään: työtä säästyy ja ruoka tulee kerralla kaikille eläimille.

Rehun tasalaatuisuus edesauttaa tuotosta ja terveyttä.

– Kamppeen pitää olla hyvä, muuten se on koko ajan hajalla. Paalirehun kanssa kone joutuu tiukille. Jos nyt olisin ostamassa uutta vaunua, kiinnittäisin huomiota nimenomaan tekniikkaan. Myös sekoitusratkaisua pitäisi miettiä. Vaakaruuvista minulla ei ole kokemusta, mutta pystyruuvi on ehdoton paalirehun kanssa.

JF:llä laaja valikoima Kiertueella JF esitteli JF-Stoll Feeder VM 14 -vaunua, joka nimensä mukaisesti nielee 14 kuutiometriä apetta. Valmistajan mallisto kattaa kuitenkin hyvin laajan kokoalueen 6,5 kuutiosta 45 kuutioon. VM 14 -mallissa pystyruuveja on kaksi, mutta malliston pienimmissä vain yksi. Toisaalta kaikkein järeimmissä eli yli 30kuutioisissa ruuveja on peräkkäin kolme. Nelitoistasen sekoituskierukoissa on vakiona viisi terää, mutta niitä voi tarpeen vaatiessa lisätäkin. JF-vaunujen erikoisuus on impulssisekoitus, jonka luvataan estävän seoksen holvaantumisen säiliössä. Käytännössä kierukan porrastettujen siipien pitäisi olla koko ajan kosketuksissa seoksen kanssa, mikä on tärkeää tehokkaan sekoituksen aikaansaamiseksi. Sekoituskierukat on laakeroitu kahdella isokokoisella kartiorullalaakerilla. Niistä alempi on jatkuvassa öljykylvyssä. Ylempi laakeri on kestovoideltu. Vaunujen sekoituskierukoiden siivet on valmistettu S500-erikoisteräksestä. Siipien lisäksi erikoisteräksen käytöllä on tärkeä merkitys säiliön seinämien alaosassa. Kierukan siipiin ja säiliön alaosaan

Elhon Dual mixer -apevaunuja on kahta kokoa. Tässä pienempi 13-kuutoinen. Isoveli vetää raaka-ainetta viisi kuutiota enemmän.

JF-Stollin vaunuihin saa lisävarusteena useamman mittaisia elevaattoreita, muutenkin purkuvaihtoehtoja on reilusti erilaisiin tarpeisiin.

kohdistuu nimittäin suurin kulutus. Apevaunukiertueella nähty ruokintavaunu kuului JF:n S-sarjaan. Siinä missä ”normaalit” merkin vaunut ovat leveydeltään kaksi ja puolimetrisiä, S-sarjalaiset ovat parikymmentä senttimetriä kapeampia. JF:n Lars Öhberg kertoi, että kaikissa merkin vaunuissa on vakiona vaakavarustus. Lisäksi Öhberg selvitti, että esitelty neljätoistakuutioinen vaunu on mahdollista laajentaa neljä kuutiota suuremmaksi lisälaidoilla.

vaihtoehto. Isommassa mallissa tilavuutta on 18 kuutiota. Elhon Tage Ståhlberg kertoi halkaisijaltaan 60-senttimetristen ruuvien pärjäävän hyvin jäisenkin pyöröpaalin kanssa. Vaakaruuvien suunnittelussa Elholla on lähdetty tavoittelemaan mahdollisimman nopeaa leikkausta ja varmaa sekoitusta. Pyöröpaalien kiinnitarttumista ehkäistään säiliön alaosan muodolla. Teriä on pienemmässä vaunussa 78 kappaletta, suuremmassa peräti 214. Silmiinpistävä yksityiskohta Elhon vaunuissa on voimansiirto, joka on jo ulkoisesti tutkien jämerätekoinen. Voiman välitys on toteutettu suoraan hammaspyörillä. Moniasteisen planeettavaihteiston sanotaan mahdollistavan pienen voiman tarpeen. Vaikka ruuvit pyörivät hitaasti, on leikkuunopeus suuri. Yhdistelmä on mahdollinen ruuvien ison halkaisijan ansiosta. Esitellyssä koneessa oli lisävarusteena myytävä täyttökauha, joka kiinnittyy takalaidan paikalle. Esimerkiksi pyöräpaalin käsitteleminen on suoraviivaista. Paali voidaan nostaa muoveineen kauhaan, jossa kääre aukaistaan. Muovi jää kauhaan, kun itse paali kipataan vaunuun. Kauhalla on mahdollista täyttää myös kivennäisiä ja muita hienojakoisia reseptin osia. Käytäntö osoitti esittelyssä, ettei aineita pääse valumaan kippausvaiheessa maahan. ■

Suomalainen Elho Elhon kone apevaunukiertueella oli vaakaruuveilla varustettu 13-kuutioinen Dual mixer. Se on kotimaisen merkin pienempi

Elhon valteista yksi on jämerä voimansiirto. Jotain toteutuksen tasosta voi päätellä jo ulkoisten mittojen perusteella.

Elhon vaakaruuvien halkaisija on 60 senttimetriä, minkä ansiosta pienelläkin kierrosnopeudella kehänopeus on riittävä leikkaamiseen.

1/2007 ■ MAATILAN PIRKKA

KAUPASSA

Monipuolista osaamista ja palvelua Torniosta

Kaupankäynti Ruotsin puolella on jonkin verran erilaista Suomeen verrattuna, sanoo Aimo Palovaara. Palovaara toimii myyjänä K-maatalous Lakkapään liikkeen Tornion toimipisteessä, ja hänellä on asiakkaita rajan molemmin puolin. teksti ja kuvat Jussi Knuuttila

Kaupankäynnin ero rajan eri puolilla muodostuu erilaisesta toimintaympäristöstä, ei asiakkaista. Viljelijät ovat Palovaaran mielestä suunnilleen samanlaisia rajan molemmin puolin, ruotsalaiset vain edellyttävät enemmän kokonaisia palvelupaketteja kuin suomalaiset. Heille ei riitä, että myy vain tuotteita, koko palvelupaketin on toimittava. Ruotsin puolella karjatalousaluetta riittää Torniosta pohjoiseen noin 150 kilometriä. Suomen puolella sitä on itä-ete-

MAATILAN PIRKKA ■ 1/2007

läsuuntaan ainakin saman verran. Kun päälle räpsäistään vielä poronhoitoalue, on tien päällä oltava useimmiten kolmena päivänä viikossa. Ruotsalainen maidontuottaja tavoittelee maidon korkeaa kuiva-ainepitoisuutta maitorasva mukaan lukien. Väkirehureseptit poikkeavat suomalaisista, ja rehut sekä rehuseokset ovat erilaisia. Kivennäisissä pitää aina olla vitamiinit mukana, ja ruokinnan täytyy olla selkeää ja yksinkertaista. Eräs ero tulee siinä, että kauppaa tehdään aina verottomilla hinnoilla. Perusverokanta on Ruotsissa korkeampi (25 prosenttia) kuin meillä ja verotasoja on monia. Viljelijä huolehtii arvonlisäveroistaan itsenäisesti. Etäisyydet ovat pitkät molemmin puolin rajaa. Kuljetukset vievät huomattavasti suuremman osan tuotteen loppuhinnasta kuin etelässä. Tavaran kuljetukset hoituvat Ruotsin puolella paljolti sikäläisen logistiikan varassa. Postin ja linja-autojen kuljetuspalveluja käytetään kohtalaisen paljon, myös liikennöitsijöitä työllistetään. Kohtuullinen osuus kuljetuksista, etenkin lähialueille, hoituu silti kaupan omilla kuljetusvälineillä. Maaotteluhenkikin putkahtaa joskus näkyviin. On tietysti luonnollista, että tasatilanteessa asiakas valitsee kotimaisen tuotteen tai palvelun.

Veljekset Juha ja Jukka Lakkapäällä on uusi ja komea kauppapaikka Torniossa.

Aimo Palovaaran leipälajiksi on uhkaavasta nimestä huolimatta osoittautunut Aritermin Bio-lämmityslaitteiden myynti. Kysyntää ja kiinnostusta on riittänyt ja kauppa käy mukavasti. Osatekijä on varmasti se, että Aritermin taustalla on ruotsalainen omistus. Kiinnostus kiinteään polttoaineeseen on Ruotsissa suurta. Asiaan vaikuttaa vahvasti energian verotus, joka on Ruotsissa huomattavasti kireämpää kuin Suomessa. Palovaara myy Ariterm-lämmityslaitteita myös Suomen puolella. Noin puolet hänen ajasta kuluu jo lämmityslaitteiden myynnissä, vaikka mies ei ole sitä vielä kovin pitkään tehnyt. ■

K-maatalous Lakkapään myyjä Aimo Palovaara ja Polcirkeln Lantgård Ab:n Håkan Taavo tarkistavat kaupallista tilannetta kahvipöydän ääressä. Pellot vaativat valtavasti kalkkia lähivuosina, sanoo Taavo.

www.k-maatalous.fi

Maitoa napapiiriltä Tornionjokilaakso on yllättävän voimakasta maatalousaluetta. Myös Juoksengissa Ruotsin puolella tuotetaan maitoa vahvasti. Polcirkeln Lantgård Ab on juuri ottanut käyttöön navetan, jossa on parret 180 lehmälle ja tilat nuorelle karjalle. Tällä hetkellä lehmiä on 150. Tilalle löytää helposti. Kun Suomen puolelta napapiirin kohdalta kahlaa Tornionjoen yli ja jatkaa napapiiriä myöten länteen, päätyy navetan ruokintapöydälle. teksti ja kuvat Jussi Knuuttila

Pääomistajina osakeyhtiössä ovat Håkan Taavo, Tomas Mörtberg, Jan Halmström ja Ulf Filipp. Muutamia pienempiä osakkaita on mukana myös. Osakeyhtiöllä haetaan suurta kokoa ja sen tarjoamaa ekonomiaa. Taavon mukaan ruotsalainen talonpoika on ollut lujilla. Jotakin oli pakko tehdä. Maidon tuottajahinta on Ruotsin puolella 40–50 äyriä (noin 4-6 ct) alhaisempi kuin Suomen puolella. Silti kaupassa maito on kalliimpaa. Myös tuotantotarvikkeiden, kuten polttoaineen, lannoitteiden ja työvoiman verotus on Ruotsin puolella huomattavasti ankarampaa kuin Suomessa. Eroa on siinäkin, että Ruotsissa maidon koostumustavoite on korkea kuiva-ainepitoisuus, rasva mukaan lukien. Tästä syystä suomalaiset väkirehut eivät sellaisenaan

MAATILAN PIRKKA ■ 1/2007

kelpaa, vaan ne on sekoitettava ruotsalaisten tarpeiden mukaisiksi. Osakeyhtiömuodon valintaan vaikuttivat myös työvoimakysymykset. Kun on neljä omistajaa, päivystysvuoro tulee eteen harvemmin. Yhtiö on jopa palkannut työvoimaa. Lomittajia on Ruotsinkin puolella saatavana. He ovat kuitenkin Taavon mukaan niin kallispalkkaista porukkaa, että nykyviljelijä ei pysty heitä juuri palkkaamaan.

ja rakennuselementit tulivat Suomesta. Torniolainen urakoitsija korjaa säilörehun ja levittää lietelannan. Ainoastaan peruspalvelut, kuten sähkö ja siementäjä on hankittava Ruotsin puolelta. Eläinlääkärikin saattaa pistäytyä Suomesta. Yhtiöllä on riittävästi peltoa takanaan, vaikka niitä ei olekaan yhtiöitetty. Osakkailta löytyy peltopinta-alaa noin 250 hehtaaria. Siitä noin 200 hehtaaria on al-

Ostot kahdesta maasta Raja on silti vain Tornionjoen veteen piirretty viiva. Kauppaa käydään rajan molemmin puolin, ja raja ylitetään asiaa sen kummemmin ajattelematta. Taavon mukaan suurin osa, kenties 70 prosenttia rakennusaikaisista tarvikehankinnoista tehtiin Suomen puolelta. Esimerkiksi betoni

Navetta on toistaiseksi Norrbottenin läänin suurin.

le viiden kilometrin etäisyydellä. Pelloilla on meneillään voimallinen perusparannusvaihe. Osakkaat ovat ulkoistaneet kaikki peltotyöt urakoitsijoiden varaan. He keskittyvät pelkästään maidon tuotantoon.

Lietesäiliö on kuin jääkiekkokaukalo.

Robottilypsy sitoo Polcirkeln Lantgårdin tuotanto perustuu robottilypsyyn. Tilan kolme robottia ovat olleet toiminnassa vuoden päivät. Taavon mukaan tuotanto on ollut kohdallaan, päivässä saadaan keskimäärin 26 litraa maitoa lehmää kohti. Luulajaan lähtee noin 3500 litraa maitoa päivässä. Taavolla on kritiikkiäkin robottilypsyä kohtaan. Hän ei pidä päivystysvuorosta lainkaan. Uni ei meinaa tulla silmään, eikä mihinkään tahdo uskaltaa lähteä. Hänen mielestään säännöllinen vuorokausirytmi ilta- ja aamulypsyineen sopisi hänen luonteenlaadulleen paremmin. Hän moittii myös lehmien ankaraa karsintaa, johon on käytännössä jouduttu. Se on hankaloittanut navetan täyteen tuotantovauhtiin saamista. Siihen ei ole päästy vieläkään, ja lehmiä on ostettu paljon. Kiintiön ostoon on mennyt rahaa runsaasti myös, sanoo Taavo. Lehmiä ja kiintiötä oli enää kahdella osakkaalla, yhteensä viitisenkymmentä kappaletta. Loput on jouduttu ostamaan. Onneksi

Rakennus on kiistämättä avara ja valoisa. Valmetal-hihnaruokkija jakaa ohjelman mukaan seosrehun navetan halkaisevalle ruokintakäytävälle.

kiintiön hinta on Ruotsissa hieman halvempi kuin Suomessa. Rahoitus järjestyi Taavon mukaan järkevästi. Valtiolta saatiin noin 560 000 euroa, ja pankit olivat auliita. Rahaa paloi kaikkiaan noin 2,7 milj. €, josta navetan osuus oli noin 2,2 milj.€. Erotus on mennyt lehmien ja kiintiön ostoon.

Komea rakennus Navetta on iso. Sen huomaa helposti tieltä 99. Se on myös hyvin rakennettu, kuten ruotsalaisilla tapana on. Lanta poistetaan kiinteiltä käytäviltä raapoilla. Seosrehu jaetaan koko navetan mittaisella mattoruokkijalla navetan keskellä olevalle ruokintapöydälle. Sähkömoottorikäyttöinen apesekoitin ottaa säilörehun syöttöpöydältä, komponentit siiloista ja purkaa tavaran hihnalle. Ehkä eniten silmään pistävä erikoisuus on ruostumattomalla teräksellä vuoratut sisäseinät. Tätä perusteltiin sillä, että lanta irtoaa siitä helpoiten painepesurilla. Robotit on sijoitettu navetan

keskelle. Navetassa on luonnollinen ilmanvaihto ja se on tarkoitus pitää sulan puolella kovallakin pakkasella. Lietesäiliö on betonielementeistä. Se on rakenteeltaan hyvin paljon jääkiekkokaukaloa muistuttava. Päädyt ovat ympyrän puolikaita, mutta sivut ovat suorat. Hiukan pelottaa maapaineen vaikutus suoraan seinään, kun säiliö on tyhjennetty. Rakenteeseen on menty siksi, että ei haluttu tehdä kahta ympyränmuotoista säiliötä. Navetta on toistaiseksi Norrbottenin läänin suurin. Yritys on otettu poikkeuksellisen hyvin vastaan kyläläisten keskuudessa, sanoo Taavo. Kyläläiset ovat ymmärtäneet, että tällainen toiminta tuo rahaa paikkakunnalle. Yritys työllistää kylältä ainakin yhden urakoitsijan kokopäiväisesti. Tuotantotavoite on 1,9 miljoonaa litraa maitoa vuodessa. Toistaiseksi näyttä siltä, että tavoitteeseen päästään helposti. Taavo arvelee, että jo toinen toimintavuosi tulee olemaan voitollinen. ■

Rakennus on komea myös päältäpäin. Se ei rumenna tunturimaisemaa, pikemminkin päinvastoin

1/2007 ■ MAATILAN PIRKKA

Ahti Hannula kertoo ajautuneensa emolehmätilalliseksi. Vaihtoehtona oli myös maidontuotannon laajentaminen.

Toimiva vinopohjainen emolehmäpihatto nopeasti Vuosi 2000 oli käänteentekevä Ahti Hannulan tilalla Sievissä eteläisellä Pohjois-Pohjanmaalla. Silloin tilalla siirryttiin lypsykarjasta emolehmiin. Suuren muutoksen ensimmäiset vaiheet ajoittuvat kuitenkin aikaisempiin vuosiin. teksti ja kuvat Tuomas Rytky

– Voi oikeastaan sanoa, että meillä ajauduttiin emolehmien pitämiseen. Vanhassa navetassa oli parhaimmillaan yli kolmekymmentä lypsävää ja suunnitelmissa oli rakentaa lypsykarjapihatto. Työmäärä alkoi kuitenkin hirvittää minua, varsinkin kun emäntä kulkee tilan ulkopuolella töissä. Niinpä meille siirrettiin muutamia emolehmiä ikään kuin harrastukseksi. Pikku hiljaa niitä lisättiin. Lypsävät laitettiin pois vuonna 2000 ja emolehmistä tuli elinkeino, Ahti Hannula kertoo. Parsinavetan lisäksi pihassa oli kylmäpihatto ummessa oleville sekä nuorkarjal-

MAATILAN PIRKKA ■ 1/2007

le. Hannulalla oli siis omakohtaista kokemusta pihatosta, kun hän alkoi suunnitella uutta tuotantorakennusta emolehmilleen. Hiekkapohjaisilla parsilla toteutettu parsipihatto oli osoittautunut isotöiseksi ja niinpä Hannula suuntasi ajatuksensa vinopohjaan. Kantava ajatus oli sama kuin tuotantosuunnan vaihdossa: vähentää jokapäiväistä työtä. Toisaalta parsikalusteissa säästyi budjetista arviolta 25 000 euroa. Myöskään kestokuivikemalli ei tullut kysymykseen, koska silloin olisi Hannulan sanoin tarvittu ”koko pitäjän kuivikkeet ja vähän naapuristakin”.

Nopeasti elementeistä Rakennus päätettiin tehdä elementeistä menetelmän nopeuden takia. Navetta on alavieskalaisen Vieskan Elementin koko-

Kauha iskettiin maahan huhtikuun lopussa ja eläimet muuttivat sisään jo syyskuussa.

naisuus ja betonielementit sekä valmisbetonin toimitti lähistöllä sijaitseva Kolppasen valimo. – Mittasuhteet ovat sen verran isot, ettei valmista tule, jos ei käytetä rakentamista nopeuttavia ratkaisuja. Myöskään yhden tai kahden miehen kintaiden jäljet eivät paljon näy. On tärkeää, ettei homma ole kauan kesken. Ajatellaan vaikka rakennuksen budjetiksi kaksisataatuhatta. Kun rakennetaan hitaasti, voi satatuhatta olla jo rakenteissa kiinni, eikä se tuota mitään ennen valmistumistaan. Lisäksi uhkaa vielä väsymys projektin pitkittyessä, Hannula perustelee. Melkoisella vauhdilla valmista syntyikin: kauha iskettiin maahan huhtikuun lopussa ja eläimet muuttivat sisään syyskuussa. Lopullisesti valmista oli marraskuun puolivälissä, jolloin järjestettiin myös avoimien ovien päivä. Rakennushanke sisälsi pihaton, rehukatoksen, lantalan laajennuksen ja tuotantopihan asvaltoinnin. Kokonaisuuden veroton kustannusarvio oli 232 000 euroa. Projektin jälkeen toteutumaksi laskettiin 195 000 euroa.

Onnistunut kokonaisuus Aavistuksen yli tuhatneliöinen pihatto on pyritty tekemään pohjaltaan mahdollisimman ”helpoksi”. Käytännössä kaikki on viidellä jaollista. Vinopohjaista oleskelutilaa on viisi metriä leveästi, samoin jaloittelutilaa ja ruokintapöytää. Koska pöytä kulkee rakennuksen keskellä, on kokonaisleveys 25 metriä. Viidellä jaollisuus tekee tiloista helposti muunneltavia. Väliaitoja voidaan käännellä muodostamaan joko osastoja tai

sitten lukitsemaan vaikka kaikki eläimet vinopohjalle lannan poiston ajaksi. Karjan siirteleminen ruokintapöydän puolelta toiselle on myös mahdollista eläinten tarvitsematta mennä ulos. Sitä varten pihaton molemmissa päädyissä on metrin levyiset käytävät. Pöydän kohdalle käytävä muodostuu, kun liukuovi vedetään kiinni ja toiselle puolelle kiinnitetään irtoaita. Eläinten siirteleminen osastosta toiseen on osoittautunut helpoksi. Sen sijaan ruokintapöydän ylitys ei ole mikään läpihuutojuttu valmiuksista huolimatta. Hannula onkin sitä mieltä, että jos poikivia on vähemmän kuin kuusikymmentä, rakennus kannattaa pitää yksirivisenä. Puolet Hannulan pihatosta on varustettu sulkuaukkoaidalla. Isäntä suosittelee ratkaisua, vaikka rakenteet hankintavaiheessa kukkarossa tuntuvatkin. Tyypillinen tilanne on esimerkiksi se, kun emo on vasikastaan niin tarkka, että korvamerkinnän tekeminen on vaikeaa. Kiinnittämistä on tarvittu myös silloin, kun vasikkaa on pitänyt opettaa utareelle vastoin emon tahtoa. Parantamisen varaa Hannula ei ole pihatostaan kovin paljoa keksinyt. Kun oikein kyselee, isäntä toteaa, että käänneltävien aitojen pystytolpat saisivat olla lähempänä vinon ja suoran pohjan välistä porrasta. Nyt tolpat ovat kolmenkymmenen senttimetrin päässä rajasta ja tuolle kolmasosametrin alueelle tahtoo kertyä lantaa. Ahti Hannula on nykyään vinopohjan vahva puolestapuhuja. Seitsemän senttimetrin lasku metrillä on osoittautunut täysin riittäväksi siihen, että lanta poistuu

Pihaton pohja on joka suuntaan jaollinen viidellä. Tässä vinon ja tasaisen pohjan välisiä aitoja on asennossa, jolla eläimet voidaan lukita vinopohjalle. Aitojen avulla pihaton voi myös osastoida.

eläinten liikkuessa. Ja työmääräkin on pysynyt siedettävänä.

Työnmenekki kohdallaan Pihatossa on poikivia seitsemisenkymmentä ja lisäksi uudistamiseen tarvittava nuorkarja. Vasikat lähtevät puolen vuoden iässä vierotuksen jälkeen muualle kasvatettaviksi. Tällä hetkellä rotukirjo on laaja: simmental, limousin, blonde d´aquitaine ja risteytyksiä. Tulevaisuudessa suunta on kuulemma ”limusiiniin” päin, koska se on osoittautunut tilalla helposti poikivaksi, lihaksikkaaksi ja jaloiltaan hyväksi. Pihattoa suunniteltaessa lähtökohtana oli siis työmäärien pienentäminen. Miten asiassa on käynyt? – Haluatko kuulla todellisen työaikamenekin? Laskin sen viime talvena niin, että otin mukaan ruokkimiset, kerran viikossa tapahtuvan sonnan poiston ja pari kertaa viikossa tehtävän paalien hakemisen kauempaa. Keskiarvoksi päivää kohti tuli kaksi tuntia, Hannula sanoo. Se on helppotöisimmän ajankohdan työmenekki. Kesällä ja poikimisten aikaan tuntimäärää pitää toki kasvattaa reilusti. Työmääristä puhuttaessa Hannula nostaa esiin varsin aiheellisen näkökulman. – Emolehmätuotannossa rakennusten suunnittelu lähtee monesti pinta-aloista. Minusta pitäisi lähteä käytettävissä olevasta työmäärästä. Jos tilaa hoitaa yksin, kuusikymmentä poikivaa alkaa olla yläraja. Jos poikimiset jaksottaa sekä keväälle että syksylle, pärjää hieman isomman määrän kanssa. ■

Pihatto rakennettiin elementeistä. Tavoitteena oli saada aikaan valmista mahdollisimman nopeasti, jotta sijoitus alkaisi tuottaa ja maksaa itseään takaisin.

1/2007 ■ MAATILAN PIRKKA

Ympäristörakentaminen on kasvava pienkuormaimien käyttöalue. Usein niihin soveltuvat samat, ehkä astetta järeämmät peruskoneet, jotka ovat käytössä maataloudessa.

Saksalainen Weidemann Keskon myyntiin

Pienkuormaaja korvaa kottikärryt Pienkuormaajien markkinat ovat vahvassa kasvussa. Kotieläintilat laajentavat ja kottikärryt korvataan koneilla. Maataloustraktori on usein liian korkea mahtumaan ovesta sisään ja sisällä se on liian jäykkä kääntymään. Pienkuormaaja on tarkoitettu juuri tähän saumaan. Etukuormain onkin katoava luonnonvara Saksassa, jossa eläinmäärä on kaksinkertainen Suomen kotieläintiloihin verrattuna. Rakennuksen sisään ei etukuormaintraktori mahdu ja ulkona eivät ulottuvuudet pärjää kurottajille. Keskon uudella yhteistyökumppanilla Weidemannilla on pienkuormaajista 40 vuoden ja 50 000 kuormaajan kokemus. Kasvuvauhti on Weidemannilla ollut viimeisen kolmen vuoden aikana 25 % vuodessa. Jotta kovan kasvun jatkuminen olisi turvattua, Weidemann myytiin puolitoista vuotta sitten 7–8 kertaa suuremmalle yritykselle, Wacker AG:lle. Wackerilla tunnettiin Weidemannin pyöräkuormaajat jo aikaisemmin rakennuskonevuokraamoiden kautta. Eri merkkisten kuormaajien testaus antoi viimeisen sysäyksen yritysostolle.

kusta muuttuivat Weidemannin tuotannon laajentamiseksi, ja Wacker puolestaan laajentaa koko konsernin yhteistä logistiikkakeskusta. Weidemannin henkilöstö ei ole yritysostosta huolestunut. Tuotantoa ei olla siirtämässä Saksasta minnekään. Kesällä Weidemann osti 5 ha tontin uusien tuotantotilojen rakentamiseksi. Markkinat ja asiakkaat luottavat saksalaiseen laatuun enemmän kuin kiinalaiseen hintaan. Wacker AG:n henkilömäärä oli yhdistymisvaiheessa 2200 henkeä ja Weidemann toi siihen 300 henkeä lisää.

Lisää uusia käyttösovellutuksia Weidemann GmbH:n historia alkaa vuodesta 1960 ja tarina on kovin tavallinen: yrittäjä oivaltaa hyvän tuotteen, naapurikin haluaa samanlaisen.

Valmistus pysyy Saksassa Kahden yrityksen yhdistämisellä haetaan lisää tehokkuutta pienemmillä kustannuksilla. Esimerkiksi suunnitelmat laajentaa Weidemannin varaosa- ja logistiikkakes-

MAATILAN PIRKKA ■ 1/2007

Tuotantoa ei olla siirtämässä Saksasta minnekään.

Laajennus seuraa toistaan. Vuonna 1995 linjalta lähti 25 000:s kuormaaja ja nyt summa on jo kaksinkertaistunut. Suunnittelusta tulee uusia kuormainmalleja ja lisälaitteita tasaisena virtana. Ehdotukset uusista käyttösovellutuksista pulppuavat usein käyttäjiltä. Talikon ja lapion varteen ei ehdi nykyisellä karjamäärällä, tilakoolla ja käytettävissä olevalla työtuntimäärällä. Nostot ja siirrot on mentävä moottorilla. Toinen pienkuormaajien kasvava käyttöalue on viher- ja ympäristörakentaminen, joka soveltuu myös maatalouden sivuelinkeinoksi. Uusilla, mutta nopeasti kuormaimeen liitettävissä olevilla lisälaitteilla peruskoneelle saa lisää käyttötunteja. Eikä pienkuormaajien siirrossa tarvita rekkalavettia, pienimmät liikkuvat jo pakettiauton perävaunussa. Myös uudet markkina-alueet kysyvät uusia sovellutuksia. Lumilinkoa ei tarvita Etelä-Euroopassa, ei juuri Saksassakaan, mutta Suomessa kyllä. Ison valmistajan tuoma turva piilee juuri siinä, että lisälaitepaletti sisältää melkein kaikkea sitä, mitä insinööri osaa keksiä ja markkinat pyytää. >>

Cantor ja puhdas sävel Uusi Cantor tarjoaa vahvan vaihtoehdon ”hormooneille”. Kahden tehoaineen Cantor tekee viljan rikkatorjunnan helposti, tehokkaasti ja edullisesti. Lisäksi Cantorin käyttöaika on pitkä: Voit valita sopivan ruiskutushetken pensomisasteelta alkaen korrenkasvun 2-solmuasteelle saakka.

Cantorin avainominaisuudet ● ● ● ●

pieni käyttömäärä 0,4 - 0,6 l/ha (pakkauskoko 3 l = 6 ha) hyvä teho viileässä, jo +5°C sekoittuu nestemäisenä nopeasti kaksi rikkatorjunnassa toisiaan täydentävää tehoainetta: ﬂorasulami ja 2,4 -D ● erittäin edullinen

Kysy kauppiaaltasi!

1/2007 ■ MAATILAN PIRKKA

Linkku eikä liukuohjattu Pienkuormaajissa yleisesti käytetty ohjaustapa on liukuohjattu rakenne. Pienkuormaajan runko on kiinteä eivätkä pyörät käänny. Se on edullinen valmistaa, mutta kuormaajan kääntäminen tapahtuu kuin telaketjutraktorilla. Kone kääntyy ympäri jopa paikallaan, mutta jättää pehmeällä alustalla jälkeensä möyrityn maaston. Weidemann on omaksunut pienkuormaajissaan selkeän linjan: pienimmissäkin on runko-ohjaus. Kuormaaja ei käänny aivan paikallaan, mutta kääntösäde sisemmästä pyörästä mitattuna on alle metri ja kone kääntyy kuin sukkasillaan. Kuormaaja sopii ajettavaksi myös nurmikoilla. Pienimmän mallin sisäsäde on vain 60 cm. Kaikkien koneiden moottorit ovat käyttövarmoja dieseleitä. Polttoaineeksi kelpaa moottoripolttoöljy. Istuin on pienissäkin malleissa sijoitettu takavaunuun. Kuljettajaan ei kohdistu samanlaisia heilahduksia kuin jos istuin olisi edessä. Lisäksi istuin tai hytti ovat käännettävissä sivulle huoltotöiden helpottamiseksi. Istuin ja ohjaamo on asennettu kumityynyjen päälle. Runko-ohjauksen nivelet ovat voidel-

tavia ja laakerit vielä vaihdettavia. Suunnittelussa on lähdetty siitä, että kone on tehty käyttöön eikä korjattavaksi. Ja kuljettajakin viihtyy. Saksalainen asiakas on maailman vaativimpia.

Ruohonleikkuri on yksi lukuisista työkoneista. Yhdistelmä on isopyöräisempi ja tehokkaampi kuin tavallinen päältäajettava. Voima siirtyy leikkurille hydrauliletkuja pitkin.

Pienkuormaaja ei tarvitse liikkumiseen kummoistakaan ovea. Leveyttä pienimmissä malleissa on vain reilu metri. Kuljettajan takana olevan turvakaaren yläosa on helposti käännettävissä alas, jolloin yläkarmikaan ei tule esteeksi.

Pieninkin nostaa paalin Pienkuormaajien nostokyky on tapana ilmoittaa kahdella tavalla: suurempi luku ilmoittaa kauhan irrotuskykyä ja pienempi kuormaajan nostokykyä. Jälkimmäiseen vaikuttaa myös kuinka jyrkkään linkkuun kuormain on nostotilanteessa käännetty. Jos kuormain suorassa, peräpuntti on silloin mahdollisimman etäällä kauhasta ja kuormain kykenee nostamaan suurimman mahdollisen kuorman perän nousematta ylös maasta. Pienimmässäkin mallissa nostokyky kuormain suorassa on 776 kg. Jos kuor-

Jos ulottuvuutta tarvitaan paljon, sitäkin on saatavissa.

MAATILAN PIRKKA ■ 1/2007

maaja on käännetty 68 asteen kulmaan, sen nostokyky on laskelmien mukaan 468 kg. Irrotuskyky on puolestaan 1884 kg. Voimansiirto on kaikissa kuormaimissa hydrostaattinen, joten suunnanvaihto on vaivaton. Voimansiirto on hydrostaattinen myös eteen sijoitettaville työkoneille, esimerkiksi ruohonleikkurille. Työkoneiden kiinnitys on pienintä mallia lukuun ottamatta hydraulinen ja työkoneita on tarjolla iso valikoima. Ostaminen vaatiikin aikaa. On selvitettävä mihin käyttöön kuormain hankitaan. Paljonko sillä pitää olla nostokykyä ja mitkä sen äärimitat suurimmillaan saavat olla, jotta se mahtuu ovista ulos? Mitä lisävarusteita on tarve hankkia heti ja mihin varusteisiin on varattava optio? Kallein kone on se, joka ei ole käyttäjälleen sopiva. ■

Työkonevalikoimassa on rehukauhoja, rehunjakolaitteita, pallipihtejä, myös parsipihattoon sopiva purunjakokauha on saatavissa.

1/2007 ■ MAATILAN PIRKKA

Livakalta matalamultain-uutuus teksti Seppo Nykänen kuvat Seppo Nykänen ja Livakka

Nurmilevitys on rehunteon kannalta turvallista myös toiselle sadolle.

Kaksoiskiekkovannas perustuu suoraJokainen vannas on erilliskylvökoneiden tekniikkaan. Sivulla olevalla jousitettu, joten pellon kivisyys jalaksella säädetään sijoitussyvyys ja estetään ei ole este multaukselle. mullan nousu kiekon sivulla ylös.

Käyttökokemukset hyviä Leivonmäkeläinen Pertti Liias on ajanut puoli kesää lietettä multainlaitteella ja on hankintaansa tyytyväinen. – Aluksi epäilin kuinka sillä ehtii levittää, koska multaimen leveys on puolet letkulevittimen työleveydestä. Ajonopeus on kuitenkin hyvissä oloissa 9-10 km/ h tienoilla kun levitetään 30 tonnia hehtaarille, joten jälkeä syntyi ihan entiseen malliin. Ongelmia on ollut kesän mittaan vähän, levitetty määrä on yli 1000 m3. Jakajalta tulevat 45 mm putket on uusittava 50millisiksi ja letkusulun materiaali on vaihdettava joustavampaan. Paineakut saisi-

MAATILAN PIRKKA ■ 1/2007

vat olla isommat. Muutostöiden jälkeen Liias uskoo multaimen toiminnan olevan täydellistä. – Ongelmia ovat aiheuttaneet kuivikkeena käytetyssä turpeessa olleet puun palaset. Jakajalta lähtevä putki on 50 mm, mutta se kavennetaan heti alkupäässä 45 milliin. Kavennuskohdassa on pykälä, johon puun palaset saattavat tarttua ja myöhemmin heinän kanssa tukkia putken. Sama ilmiö on letkusulussa, joka ei avaudu täysin kun se on ollut pitkään kiinni, kaventumaan takertui joskus puunpaloja. Valmistaja vaihtaa uudet putket ja letkusulut talven aikana ja uudet multaimet tullaan varustamaan samanlaisilla putkilla. Heinän ja säilörehun kanssa sinällään ei ole ongelmia, hydraulisesti pyörivä jakaja

Matalamultain vaatii vaunuun nelipistenostolaitteet ja muutamia vahvistuksia sekä säiliöön että runkoon.

silppuaa materiaalin riittävän hienoksi, ettei se tuki putkia.

Pellolla hyvä työnjälki Pertti Liias kertoi vantaiden toimivan hyvin, kaksoiskiekkovannas leikkaa nurmea ja tekee riittävän ison vaon, suurin osa lietteestä jää maan sisään. Lietteen lannoitusvaikutuksen näkee parin viikon kuluttua levityksestä, nurmen väri muuttuu tumman vihreäksi ja ero on selvä sellaiseen kohtaan verrattuna, johon ei lietettä ole levitetty. Vannasväli on Liiaksen kokemuksen perusteella oikea, lietteen ravinteiden leviämismatka sivulle on vain noin 13 cm. Ravinteet leviävät tasaisesti, nurmen väri on tasaisen vihreä, eikä yksittäisiä vannasrivejä erota kasvustosta. Multaus on nykyaikaisessa nurmivilje-

Tiukentuva lannankäytön säännöstö asettaa myös levityslaitteistoille uusia vaatimuksia. Livakan vastaus on matalamultain. Ideana on saattaa liete 5-7 cm syvyyteen, josta kasvien juuristo pystyy hyödyntämään lannan ravinteet mahdollisimman tarkkaan. Aikaisemmin käytettiin huomattavasti suurempia lantamääriä hehtaarille, joten multaussyvyys oli syvempi. Ongelmana tavallisesti käytetyissä multaimissa oli niiden tekniikka, joka nosti helposti kiviä ja multapaakkuja pellon pintaan, josta ne joutuivat rehukoneisiin ja rehun sekaan.

Livakan kehittämä uusi matalamultain perustuu suorakylvökoneista tuttuun tekniikkaa. Multain on työleveydeltään 6 m. Siinä on kolmessa lohkossa 23 kpl kaksoiskiekkovannasta, jotka sijoittavat lietteen 27 cm rivivälillä. Sivulohkot käännetään hydraulisesti kuljetusasentoon, jolloin kuljetusleveys on 3 m. Vantaat on nivelöity runkoon jokainen erikseen ja ne pääsevät kääntymään sivulle. Tästä seuraa se, että lietevaunulla voidaan ajaa kaarroksia ilman, että levitys keskeytyy. Lisäksi jokainen vannas on erikseen jousipainotettu, mikä suojaa niitä kivisillä pelloilla. Multain kytketään vaunun perään nelipistenostolaitteeseen, jossa on hydraulinen painotus paineakuilla. Jokaiselle lohkolle on omat akut, eli kaikkia painotetaan samalla voimalla. Vantaiden työsyvyyttä säädetään jokaisen vantaan kummallakin sivulla olevalla säätöjalaksella, jotka kantavat vannasta säädetyllä korkeudella ja samalla estävät maa-aineksen nousun vannaskiekon mukana maasta. Liete jaetaan vantaille Harsøn sivusyöttöisellä ja leikkaavalla epäkeskolla varustetulla jakajalla. Vantaiden jälkiti-

putus on estetty syöttöputken päässä olevalla letkusululla. Letkusulku on toteutettu vaijerilla, joka toimii vantaiden lukitusmekanismin yhteydessä. Lukitusmekanismi toimii hydraulisesti. Kussakin lohkossa on sylinterillä kääntyvä tanko, jossa oleva lukkokappale kääntyy vantaan rungossa olevaan kolmiomaiseen vastakappaleeseen. Se lukitsee vantaan keskiasentoon kiristäen samalla letkusulun vaijerin.

lyssä välttämätöntä. Sillä säästää suoraan rahaa, koska lietteen ravinteet, erityisesti typpi, eivät haihdu kevään ja kesän kovassa auringon paahteessa taivaan tuuliin. Lietteen sijoitus maanpinnan alle ei kuivata sitä, ravinteet alkavat levitä heti maaperään ja kasvien juuristoon. Multaus on myös ympäristöystävällistä, koska mullatut ravinteet eivät huuhtoudu nurmesta läheskään niin helposti kuin pintalevitetyt, ja hajuhaitat vähenevät. Lisäksi varsinkin vanhemmilla nurmilla tulee samalla ilmastusta, mikä parantaa nurmen kasvua.

pumppukuormain ja jousitettu aisa lisättynä multaimella. Vaunua vetävä 170 hv:n traktori on hieman alitehoinen, mutta jousitettu aisa ja ohjaavat akselit tekevät vaunusta helposti käsiteltävän. Livakan hydraulisesti jousitetulla aisalla saadaan siirrettyä painoa traktorille, jolloin pyörille saadaan enemmän pitoa. Aaltoilevalla pellolla kolmiakselinen jäykkäaisainen vaunu saattaa keventää jossain tilanteessa traktoria niin paljon, että pyörien pito heikkenee. Hydraulijousituksen avulla sellaisen tilanteen syntyminen estyy. Liiaksella on paljon lietteen siirtoajoa kolmeen satelliittialtaaseen, joten tieajoa on vuosittain paljon. Jousituksen ansiosta rynkytys vähenee. Multain on helppo irrottaa ja kytkeä vaunuun, joten sitä ei tarvitse kuljettaa mukana kun vaunua

Iso vaunu ja pienehkö traktori Liiaksen vaunu on kolmiakselinen ja 18kuutioinen. Sen varustelu on täydellinen;

Vain yli 14 m3 vaunuihin Livakka-multain on mahdollista asentaa 14 kuution tai suurempiin, ohjautuvalla telillä varustettuihin vaunuihin. Multaimen 1700 kg omapaino asettaa vaunulle omat rajoituksensa. Valmistajan edustajan Pekka Kääriäisen mukaan multainta ei käytännössä kannata asentaa vanhaan vaunuun. Vaunun peräosaa joudutaan vahvistamaan, samoin säiliön takaosaa, jotta se kestää multaimen aiheuttaman pystysuuntaisen rasituksen. Hankkiessaan uuden vaunun kannattaa varautua multaimen käyttöön. Tilausvaiheessa voi valita 4-pistenostolaitevalmiuden, joka sisältää metalliosat, mutta

ei hydrauliikkaa. Multauslaitevalmius sisältää myös hydrauliikkaosat. Multainta hallitaan traktorin ohjaamosta joystickin avulla, jolla käytetään kaikkia neljää toimintoa. Multainta varten tarvitaan silloin traktorista vain yksi 2-toiminen hydrauliliitäntä. Multain tulee yleensä ohjautuvateliseen vaunuun, jossa jo muutoinkin on hydraulitoimintoja. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että vaunun toiminnot ja multurin tarvitsema hydrauliikka vaativat yhdessä lähes poikkeuksetta joystick-ohjauksen. ■

Tekniset tiedot Työleveys Kuljetusleveys

6m 3m

Vantaat

Erillisjousitetut, lukkiutuvat kuljetusasennossa 27 cm, jalaksilla säädettävä työsyvyys

Vannasväli

Tippumisenesto Letkusulku Kiinnitys 4-pistenostolaite, hydraulinen painotus paineakuilla Jakaja Paino

Harsø 1700 kg

Hinta

Noin 30 000, sis. multain, 4-pistenostolaite ja muutokset

käytetään lietteen siirtoajoon varastosäilöihin. Pumppukuormain helpottaa työskentelyä. Lietteen ajo on nykyään herrasmiesten hommaa kuormaimen ansiosta, ohjaamosta ei tarvitse poistua täytön aikana.

Pertti Liiaksella on kesän kokemus matalamultaimesta. Toiminta on ollut lähes ongelmatonta. 1/2007 ■ MAATILAN PIRKKA

MATKARAPORTTI

Maatalousmatkalla Lännessä ja Idässä Maatalouskeskon ulkomaisten markkinoiden käyrä on ollut varsin nousujohteinen viime vuosina. Kesko Agro-nimellä Baltian maissa toimiva yritys onkin tällä hetkellä alueen maatalouskaupan markkinajohtaja. Miltä eteläisten naapurivaltioidemme maatalous nykyään näyttää? Laureaammattikorkeakoulun Hyvinkään yksikön 39 luonnonvara-alan opiskelijaa kävi tekemässä tilannekatsauksen marraskuussa 2006. teksti Anna Okkonen kuvat Tomi Sankari

Hardin uudelle viljelijäsukupolvelle kehittelemä ruiskuuutuus Commander levittämässä puomiaan työnäytöstä varten. Käyttäjäystävällisyys on viety huippuunsa, kaikki mahdolliset toiminnot löytyvät tankin kylkeen liitetystä harmaasta ”laatikosta”.

Niin Länsi- kuin Itä-Eurooppaankin kohdistuneen opintomatkamme aikana tutustuimme eurooppalaiseen maatalouteen ja sen toimintaympäristöön mahdollisimman monipuolisesti. Kesko Agro toimi yhteistyökumppaninamme yhteensä kolmessa maassa. Tutustuimme Maatalouskeskon tavarantoimittajan, Hardin toimintaan Tanskassa Norre Alslevissa sekä vierailimme neljällä eri Kesko Agron asiakastilalla Liettuassa ja Latviassa.

Hardi panostaa tulevaisuuden suurtiloihin Maatalouskesko on Hardin pitkäaikainen yhteistyökumppani. Maatalouskesko on tuonut Hardia Suomeen 1990-luvun alusta lähtien. Norre Alslevin ja myös muiden Hardin tehtaiden tuotantolinjoilta valmistuu varmasti vielä jatkossakin sopivan kokoista ruiskutuskalustoa suomalaisille perheviljelmille, mutta kannattavin myynti tullaan tekemään tulevaisuudessa yhä suurempia ja tehokkaimpia koneita tarvitsevien maatalousyhtymien kanssa. Hardin vientipäällikkö Theis Hartvigsen Larsenin mukaan erityisesti Venäjän markkinat kiinnostavat ja jo nyt sen intensiivisen viljelyn alueille toimitetaan suuria monen ruiskun tilauksia. Tämä suuntaus vaikuttaa vääjäämättä myös tuotesuunnitteluun. Ruiskujen suurentuessa lisäksi Hardilla huomioidaan yhä enenevissä määrin myös ympäristölliset ja käyttäjäystävälliset tekijät.

MAATILAN PIRKKA ■ 1/2007

Kesko Agron toimittama aivan uusi Westfalian 2x6 kalanruotolypsyasema Krisjanin 200 lehmän tilalla.

Tuotekehittelyn uutuustulokas Hardi ”Commander Intelligent” on selvästi suunniteltu urakoitsijakäyttöön. Commander ”i” on jo alustavasti lanseerattu Ruotsin ja Tanskan maatalouskonemarkkinoille, mutta suomalaiset viljelijät saavat odotella vielä jonkin verran ensimmäisen Commanderin saapumista pelloillemme.

Uusi Commander vaativaan käyttöön Hinattavaa Commander -ruiskua on saatavilla kolmella eri tankkikoolla: 3200, 4400 ja 6600 litraaa. Puomipituus on 18-36 metriä. Käyttötehoa lisäävät uudet ominaisuudet. ChemFiller sekoittaa veden ja kasvinsuojeluaineen nopeasti ja tasaisesti pyörreominaisuutensa ansiosta. Veden lisäykseen tarkoitettu FastFiller vähentää tuottamatonta työaikaa täyttönopeutensa ansiosta: 800 litraa minuutissa. Ehkä mullistavimmaksi innovaatioksi voisi kuitenkin tituleerata SafeTrack–konseptia, jonka tietokonevalvonnan ansi-

Baltian maatalouden nousu

kanta-asiakasjärjestelmän piiriin

Ryhmämme vierailu Liettuassa ja Latviassa neljällä eri maatilalla avasi varmaan useamman opiskelijan silmät huomaamaan, missä kehitysvaiheessa Itä-Euroopan maataloudessa mennään ja miten se tulee lähitulevaisuudessa kehittymään. Liettuan puolella vierailimme kahdella lypsykarjatilalla, joita käytetään opetustiloina. Rakennusten kuntoerot olivat hätkähdyttäviä. Ensimmäinen tila oli täysin modernisoitu pihatto, kun taas opetustilan vanhempi osa on noin 15 kilometrin päässä sijaitseva vanha kolhoosinavetta alkuperäisessä rapistuneessa ulkoasussaan. Ainoastaan maitohuoneen kaakelit säihkyivät uutuuttaan. Latvian puolelle ryhmällemme oli järjestetty niin ikään kaksi maitotilavierailua, tosin yksityistiloille. Molemmat tiloista sijaitsivat Liettuan rajan tuntumassa. Liikuimme kohteissa Kesko Agro Latvian eläinrakennuspuolen laitteista ja rakennusprojekteista vastaavan Ingrida Smiten opastuksella. Smiten esittelemät kaksi vielä rakennusvaiheessa olevaa tilaa olivat pinta-alansa puolesta varsin eri kokoluokkaa.

K-Maatalousketju tuli K-Plussa-

N yt

Plussaa K-Maatalouksista

vuoden 2007 alusta. K-Plussajärjestelmään siirtymisen tavoitteena K-Maatalous-ketjulla on antaa kantaasiakkaille parempia ostoetuja ja vahvistaa asiakasuskollisuutta Suomen laajimman kanta-asiakas-

AJANKOHTAISTA

osta tiukatkin käännökset onnistuvat ja ruisku pysyy turvallisesti tasapainossa. Käyttäjäturvallisuuteen panostaminen näkyy myös Commanderin monissa muissa teknisissä yksityiskohdissa, kuten ruiskun pesuautomaatiossa. Myös tarkkuus ja käyttäjämukavuus ovat olleet tärkeällä sijalla kehitystyössä.

järjestelmän avulla.

■

K-Plussa-järjestelmä tulee näkymään ketjutasoisina ja kauppakohtaisina K-Plussa-tarjouksina. K-Plussa-peruspisteitä asiakas saa myymälästä ja myymälän varastosta tehdyistä käteisostoista. K-Maatalous-kauppoja on 99 ja verkosto kattaa näin koko Suomen. K-Maatalous-ketjun kaupoista 46 kuuluu myös Rautia-rautakauppaketjuun sekä kaksi K-Rauta-ketjuun. KPlussa-järjestelmään siirtyminen selkeyttää asiakkaan asiointia kahden ketjun kaupoissa, koska K-Plussa-korttia voidaan vuoden 2007 alusta käyttää K-maatalouden tuoteryhmien hankinnoissa. K-Plussa-kortti on jo noin 3,4 miljoonalla suomalaisella ja melkein 1,8 miljoonassa taloudessa. K-Plussa-kortin käyttöpaikkoja on lähes 3 000. K-ryhmän kauppojen lisäksi 40 Plussa-yhteistyökumppanin joukkoon kuuluvat mm. Scandic, Neste, Sonera, Helsingin Energia, Europcar, Finnkino, sekä yli 50 ravintolaa ympäri Suomen. Vuosittain Plussa-korttia näytetään kassoilla noin 200 miljoonan oston yhteydessä.

Ingrida Smite vastaa Latvian Kesko Agron karjatalousyksikön rakennusprojekteista ja kertoi opiskelijaryhmällemme enemmän Krisjanin tilan rakenneratkaisuista.

MF-traktoreille kahden vuoden takuu

Krišjanin perhetilalla peltoa oli viljelyksessä 600 ha kun taas yhteensä 16 omistajan maatalousyhtymä Lielmežotnelle oli muodostunut 2000 hehtaarin viljelyala. Molempia yhdistää kuitenkin Smiten mukaan EU-rahan hyödynnyshalukkuus. - Suuremmat tilat Latviassa ovat tottuneet toimimaan EUtukien avulla, joten esimerkiksi maatalousrakentamismarkkinat ovat vahvasti riippuvaisia sen hetken EU-rahoitusasteesta. Asiakkaamme vaativat myös yhä kokonaisvaltaisempia pakettiratkaisuja vaikkapa uutta pihattoa suunnitellessaan. Emme siis vain toimita uusia laitteita asiakkaan käyttöön, vaan huolehdimme koko projektista alusta loppuun saakka: rakentamisesta tuotannon käynnistämisen neuvontaan. Smiten mukaan Latvian ja koko Baltian maataloudessa on meneillään selvä rakennekehitys; suuret ja keskikokoiset tilat investoivat rajusti ja pienemmät tilat kuihtuvat hiljalleen pois. ■

■ Agco Massey Ferguson -traktorien valmistajana ja Maatalouskesko maahantuojana haluavat parantaa MF-traktorien palvelulaatua myöntämällä uusille 1.1.2007 jälkeen myydyille Massey Ferguson -traktoreille kahden vuoden tai 2000 käyttötunnin takuun. Traktorien käyttö on monipuolista ja intensiivistä, joten käyttövarmuus korostuu asiakkaiden valintakriteerinä. Takuumenettelyiden joustavuus sekä huolto- ja varaosapalvelut merkitsevät asiakkaille tulevaisuudessa aikaisempaa enemmän. Toisen vuoden takuu kattaa etuakselin, moottorin, voimansiirron, ohjauslaitteet, hydrauliikan, voimanotot sekä vetopyörästön, pois lukien erikseen määritellyt, kuluvat osat. Omavastuu vauriota kohti on 300 euroa, alv 0%. Laajennetun takuun lähtökohta on, että määräaikaishuollot on suoritettu Maatalouskesko Oy:n valtuuttamalla MF-huoltajalla käyttäen alkuperäisiä Massey Ferguson varaosia, tarvikkeita, voiteluaineita ja suodattimia.

1/2007 ■ MAATILAN PIRKKA

N yt AJANKOHTAISTA

■ Lännen Rehu Oy:n Farmarin Raeleike –kampanjan voitto, Mitsubishi L200 kahdeksi viikoksi käyttöön, luovutettiin voittajalle Päivän Auto Oy:n liikkeessä Kouvolassa. Kuvassa vasemmalla voittaja, iittiläinen Tapani Siimes perheineen. Matti Koivula Lännen Rehusta ja Jouko Töyrylä Kouvolan K-Maataloudesta.

Claasilta puintiolojen satovakuutus ■ Claasin suositut Dominator 140- ja 150-hydromallit ovat saaneet lisävarusteekseen nelivedon. 4-veto saa käyttövoimansa puimurin omasta hydrostaattisesta voimansiirrosta. Molempiin takanapoihin on asennettu 410 cc hydraulimoottorit, jotka tarjoavat riittävästi voimaa Dominatorkokoluokan puimurille. Erittäin vaikeissa ja mäkisissä olosuhteissa työskenneltäessä voidaan samoihin kiinnityksiin asentaa myös suuremmat hydraulimoottorit, mutta käytännössä Suomen oloissa pärjätään vakiokokoisilla ajomoottoreilla. Nelivetoversion maavara on yhtä hyvä kuin vakiopuimurissa, samoin puimurin käsiteltävyys ja kääntösäde ovat samat. Puimurin kokonaispaino nousee 4-vedon takia vain noin 100 kg. Olka-akselit ja vanteet on nelivetomalleissa vahvistettu kestämään suuremman vetovoiman vaatimia rasituksia. Nelivedon kytkentä tapahtuu keinuvipukatkaisimella, myös ajon aikana. Nelivetoa voidaan käyttää 1. ja 2. vaihteella. Takarengaskoko on 360/80R-20, muitakin kokoja on saatavana. Dominatoreissa on vankkarakenteinen variaattorikäyttö automaattikiristyksellä, joka siirtää suuret vääntömomentit märissäkin olosuhteissa puintikelalle. Saatavana on myös 3D-rinneseulasto, joka pitää seulaston suorassa aina 20 % kaltevuuteen asti. 4-vedon voi asentaa myös jälkeenpäin 140- ja 150-malleihin. Dominatorin 4-vetomallin verollinen lisähinta on 11 200 €.

Ilmajoki kahmi pystit Mestarimyyjäkisassa

MAATILAN PIRKKA ■ 1/2007

■

K-maatalous Ilmajoki lähestulkoon tyhjensi palkintopöydän Mestarimyyjäkisojen maataloussarjan finaalissa K-Team-päivillä Tampereella. Mikko Mäki-Latvala voitti henkilökohtaisen sarjan ja K-maatalous Ilmajoki voitti joukkuesarjan. Henkilökohtaisen sarjan toisen sijan jakoivat Pekka Holma, K-maatalous Risto Kangas Kauhava, ja Hannu Kuisma, K-maatalous Korpisaari Nurmijärvi. Joukkuekilpailun toisen sijan nappasi Kmaatalous-Rautia Patinen Saarijärveltä ja kolmannen sijan K-maatalous-Rautia Hurri Kiteeltä. Mestarimyyjäkisa on mestarimyyjäkoulutuksen huipentuma. Koulutuksen aloitti vuoden 2006 alussa yli 15 000 opiskelijaa koko K-ryhmästä. Semifinaaleihin kutsutaan 15-40 opiskelijaa jokaiselta linjalta. Kolme parasta opiskelijaa jokaiselta linjalta pääsee finaaleihin tavoittelemaan oman linjansa Mestarimyyjä-titteliä. Kauppa voi osallistua joukkuekilpailuun, jos 3-5 henkilöä kaupasta on aloittanut mestarimyyjäkoulutuksen. Osallistuminen edellyttää myös koulutuksen yksilölinjan suorittamista hyväksytysti.

Joukkuekisan parhaat. Edessä K-maatalous Ilmajoen joukkue, joista keskimmäisenä henkilökohtaisen sarjan voittaja Mikko Mäki-Latvala. Vasemmalla K-maatalous-Rautia Patisen joukkue Saarijärveltä ja oikealla K-maatalous-Rautia Hurrin joukkue Kiteeltä. Kuva Heikki Tuuli.

N yt

Korsirehuvajeen korvaus turvallisesti väkirehulla lypsykarja- ja lihanautatilalliselle. Märehtijät ovat ennen kaikkea kuidun käyttäjiä. Huonosti suunniteltu täydennysruokinta johtaa ruokintaperäisiin sairauksiin ja ennenaikaisiin eläinten poistoihin.

■

Korsirehuvarantojen täydentäminen oljilla merkitsee aina luopumista tavoitetuotoksista. Korsirehuniukkuutta voidaan täydentää myös esimerkiksi Farmarin Sinimailasrakeella, joka korvaa täysin puuttuvan säilörehun, kunhan rakenteellisen kuidun riittävyydestä huolehditaan. Märehtijöiden ruokinnassa keskeisintä on ymmärtää rehukasveista peräisin olevien soluseinämä- ja solunsisällyshiilihydraattien erot. Märehtijöiden pötsin toiminta, sen oikeaoppinen sisällön kerrostuneisuus, haihtuvien rasvahappojen tuotanto ja ennen kaikkea turvallinen pH–taso ovat näiden kahden ryhmän onnistuneen annostelun tulosta. Solunsisällyshiilihydraatit ovat pääasiassa sokereita ja tärkkelystä, joiden yleisimpiä lähteitä ruokinnassa ovat viljat ja sokerit. Niiden tehtävänä on ravita pötsin pieneliöitä, jotka huolehtivat varsinaisten rehukuitujen hajotustoiminnasta. Annosteluvirheet voivat johtaa vakaviin häiriötiloihin ruoansulatuksessa. Soluseinämähiilihydraatit (NDFkuidut) ovat peräsin kasvien varsista, lehdistä ja varastosolukkojen seinämistä. Ne pitävät yllä pötsin kerrostuneisuutta, ovat haihtuvien rasvahappojen lähteitä

Heikki Ikävalko, Lännen Rehu Oy

ja nautojen keskeisin energian ja valkuaisen lähde. Runsaasti soluseinämäkuituja sisältävät säilörehut, heinät, leseet ja leikkeet. Niiden käyttö on turvallista eikä annostelussa voi saada aikaan suuria virheitä.

Melassileike käytetyin kuitulähde Suomalainen rehuteollisuus on käyttänyt kautta aikojen täysrehujen ja puolitiivisteiden valmistamisessa korkealaatuista, sulavaa kuitua sisältävää melassileikettä. Tähän pohjautuu suurelta osin täysrehu- ja puolitiivisteruokinnan turvallisuus ja korkeammat väkirehuannokset verrattuna viljatiivisteruokintaan. Väkirehuruokinnan maksimiannos kotoista viljaa käytettäessä on lypsylehmällä noin 10 kg/pv (kaura+ohra), jolloin tärkkelyksen määrä on noin 5.5 kg päivässä. Kun osa viljaväkirehusta korvataan esim. Maitotilan Raeleikkeellä, voidaan väkirehun kokonaisannos nostaa turvallisesti huomattavasti korkeammalle tasolle. Esimerkiksi 30–40 % osuudella Maitotilan Raeleikettä mahdollistetaan väkirehutason nostaminen yhteensä

AJANKOHTAISTA

Viime satokauden korsirehuvajeen paikkaaminen on tuonut harmaita hiuksia monelle

13–14 kilon (vilja+ Raeleike) päiväannokseen. Tämä vastaa luonnonpainokiloiksi laskettuna 8-10 kiloa esikuivattua säilörehua eläintä kohden päivässä, eli noin neljäsosaa eläimen päivittäisen säilörehuannoksen energiasisällöstä. Melassileike on suomalaisen väkirehuruokinnan perusta. Lännen Rehu Oy valmistaa ja markkinoi Maitotilan Raeleikettä sekä rouheista Mella Melassileikettä. Maitotilan Raeleikettä on saatavana sekä säkki- että irtotoimituksina Säkylästä, Seinäjoelta ja Kotkasta. Mella Melassileikettä toimitetaan Lännen Rehun Säkylän tehtaalta säkkitavarana sokeritehtaan käyntikauden aikana.

Taloustohtorista taloustietoa ■

MTT:n uuteen Taloustohtori-verkkopalveluun on koottu kannattavuuskirjanpitotilojen tuloksia yhteenvetoina tilivuodesta 1998 lähtien. Uusimmat tulokset ovat tilivuodelta 2005. Palvelusta saa mm. eri tuotantosuuntia, alueita ja taloudellisia tilakokoja edustavien yritysten tilinpäätöslaskelmat keskiarvoina. Raportin voi koostaa myös omin rajauksin. Yksittäisten kannattavuuskirjanpitotilojen tuloksia palvelu ei tietenkään tarjoa.

Tulokset on laskettu painotettuina noin 900 kirjanpitotilan luvuista. Tällöin ne ovat yleistettävissä kuvaamaan Suomen 44 000 suurimman maatalousja puutarhayrityksen keskiarvotuloksia. Tuloslaskentaa, luokittelu- ja painotusjärjestelmää on kehitetty vastaamaan uusimpia

laskentaperiaatteita, mikä osin heikensi tulostasoja. Tulokset kuitenkin laskettiin taannehtivasti vuodesta 1998, jotta vuodet olisivat vertailukelpoisia. Taloustohtori löytyy osoitteesta: www.mtt. ﬁ/kannattavuuskirjanpito tai www.mtt.ﬁ/taloustohtori. Palvelu on maksuton.

1/2007 ■ MAATILAN PIRKKA

ELINTARVIKE

SUOMALAISEN RUUAN HAASTEET JA MAHDOLLISUUDET, OSA 7

Suomalainen elintarvike on hyvälaatuinen

Evira hankkii todisteet

Suomalaisen elintarvikkeen tärkein mahdollisuus on sen hyvä laatu. Eviran tehtävänä on tarkastaa, tutkia ja osoittaa puolueettomasti, että laatua löytyy. Koko elintarvikeketjun suurin haaste on

suomalaisen kuluttajan luottamuksen säilyttäminen ja suurin uhka on sen menettäminen syystä taikka toisesta, kiteyttää Eviran pääjohtaja Jaana Husu-Kallio.

Kaikkien kyselytutkimusten mukaan suomalaisten luottamus kotimaisiin elintarvikkeisiin on vahva. Se näkyy myös Elintarviketurvallisuusviraston eli Eviran jokapäiväisessä toiminnassa. Uhkana luottamuksen säilymiselle on, että elintarvikeketju pellolta pöytään pettäisi jostain kohtaa. Vastuu laadusta on ketjun jokaisella toimijalla. Valvovan viranomaisen tehtävä on omalta osaltaan katsoa, että vastuuta kannetaan. – Elintarvikeketjussa kyllä mielletään puhtauden, laadun ja maineen säilyttämi-

MAATILAN PIRKKA ■ 1/2007

teksti Anne Penttilä kuvat Timo Maijala

sen tärkeys. Vahvuudet ovat selvästi suurempia kuin uhkatekijät. Kunhan ei vain suhtauduta siten, että kaikki tehtävissä oleva on jo tehty. Aina on parantamisen varaa. Jos jokin asia kuitenkin sattuu menemään pieleen, siitä on myös uskallettava kertoa, vaikka tapauksista tehdäänkin isoja otsikoita. Silti asiat ovat Suomessa 99prosenttisesti erittäin hyvin – ja peittelystä vasta suuria otsikoita syntyisikin. – Meille Evirassa on iso haaste, miten kertoa hyvistä asioista suomalaiselle kuluttajalle. On valtava määrä tilastoja ja

tutkimustuloksia, jotka osoittavat suomalaisen ruuan hyvän laadun. Suomessa tehdään koko elintarvikeketjussa valtavasti työtä laadun eteen.

Ilmastomuutos arveluttaa Mitä sitten voisivat käytännössä olla ne riskitekijät, jotka horjuttaisivat kuluttajien luottamusta suomalaiseen elintarvikkeeseen? Husu-Kallio listaa tärkeimmät. – Ilmaston lämpeneminen voi tuoda mukanaan epämieluisia tuliaisia, eläin- ja kasvitauteja, jotka ovat olleet aiemmin ai-

Uuden Elintarviketurvallisuusviraston ensimmäinen pääjohtaja Jaana Husu-Kallio tuli tavallisille suomalaisille tutuksi BSE-kriisin aikaan. Maa- ja metsätalousministeriön elintarvike- ja terveysosasto sekä sen silloinen johtaja hoitivat tiedottamisen esimerkillisesti. noastaan lämpimämpien alueiden ongelmia. Niihin meidän on varauduttava ennalta. Toinen uhkatekijä on ympäristön tilan huononeminen, siihen liittyy ilmastomuutoskin. Viime vuoden kuiva kesä on yksi esimerkki. Jos kaivot kuivuvat, veden puutteesta voi seurata kastelu- tai puhtaanapito-ongelmia. – Enää ei voida ajatella, etteivät tällaiset asiat koskisi Suomea. Miten muutokset vaikuttavat luonnonvaraisiin eläimiin, niiden käyttäytymiseen ja eläinten kantamien tautien leviämiseen? Mitä ympäristön tila vaikuttaa satotasoihin ja sadon laatuun? Entä millainen tilanne on 10 vuoden päästä? Kolmantena uhkana koko elintarvikeketjussa ovat inhimilliset virheet, jotka ovat aina mahdollisia. Niitä pyritään ennaltaehkäisemään viranomaisten toimin ja neuvonnalla: esimerkiksi torjunta-aineiden oikea käyttö, tuholais- ja tautitarkkailu, tai ennaltaehkäisevä terveydenhuolto ja olosuhdeneuvonta eläinsuojissa. – Tuholais- ja tautitarkkailussa on aina tärkeää löytää se ensimmäinen tapaus mahdollisimman pian. Ennalta varautuminen on aina halvempaa, tehokkaampaa ja lopputulos on parempi. On oltava järjestelmä, joka takaa tehokkaat toimenpiteet, välittömän reaktion ja yhteistyön eri toimijoiden kesken. Husu-Kallion mukaan Suomi on tässä esimerkillinen maa. – Virkamiehillä, tuottajilla ja neuvontajärjestöillä on toimivat suhteet. Jokai-

Mitä Evira tekee? Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran tehtävä on tutkia, tarkastaa ja valvoa koko elintarvikeketjua, jotta ruoka on turvallista. Maataloustuotannon valvonta-alueeseen kuuluvat tuotantopanokset: kylvösiemenet, taimiaineistot, lannoitevalmisteet, kasvinsuojeluaineet, rehut ja metsänviljelyaineisto; sekä alkutuotanto: kasviterveys, luomutuotanto, kasvisten kauppanormit, viljan käyttölaatu, viljan interventiotoiminta ja eläinperäiset sivutuotteet. Toinen tärkeä valvonta-alue on elintarvikkeiden turvallisuus ja laatu sekä eläinlääkinnän, eläinten terveyden ja hyvinvoinnin valvonta. Tähän alueeseen kuuluvat mm. eläintautien sekä eläinten ja ihmisten välillä tarttuvien tautien ehkäiseminen.

sella on oma vastuu ja lisäksi tehdään yhteistyötä. Moni muu maa voisi tästä olla kateellinenkin. Mielestäni yhteistyön katkeaminen jostain syystä ei ole realistista.

Rakennemuutos lähiajan haasteita

– Suomalaiset tuottajat ajattelevat kyllä eläinten hyvinvointia, sekä eläinten että omalta kannaltaan. Lehmä ei lypsä tai sika kasva, jos se on sairas tai voi huonosti. Eläinsuojelutapausten taustalta löytyy useimmiten vakavia inhimillisiä ongelmia.

– Rakennemuutoksen hallinta on ollut ja

tulee jatkossakin olemaan valtava haaste yksittäisillä tiloilla. Kun yksikkökoko moninkertaistuu, siirtyvät ammatilliset vaatimukset aivan eri tasolle. Miten järjestetään esimerkiksi terveys- ja kiimaseuranta 150 lehmän karjassa? Muutoksiin varautuessaan tuottajan olisi saatava tukea ja koulutusta sekä tietoa eläinlääkäreiltä, neuvojilta ja muilta tuottajilta. Tarvitaan myös ennaltaehkäisevää työtä. Pihattojen ja yksikkökokojen nousun myötä ovat esimerkiksi jalkasairaudet nousseet aivan eri merkitykseen kuin karjoissa aiemmin. Joten sorkkahoitajien koulutukseen on alettu panostaa. – Ennaltaehkäisevä terveydenhuolto on tulevaisuuteen katsomista ja kokonaiskuvan hallintaa. Sitä voisi verrata pienen lapsen neuvolakäynteihin. Rutiiniluonteisissa terveydenhuoltoasioissa suuren vastuun kantavat mm. teurastamoiden ja meijereiden asiantuntijat. Myös eläinten hyvinvoinnin ja siihen liittyvän lainsäädännön noudattamisen valvonta kuuluu Eviralle. Se tapahtuu lähinnä läänin- ja paikallisten eläinlääkäreiden kautta. Evira koordinoi myös EU:n eläinsuojelutarkastuksia.

Evira tekee tieteellistä tutkimusta mm. eläintautien diagnostiikasta sekä elintarvikkeiden ja rehujen analytiikasta. Erillinen riskinarviointiyksikkö tuottaa tieteellisiä riskiarviointeja eläin- ja kasvitautien sekä elintarvikkeiden turvallisuus- ja tulosvaikutuksista. Evirassa työskentelee noin 750 asiantuntijaa, joista 500 Helsingissä ja 250 alueyksiköissä. Laboratoriotehtävissä työskentelee yli 300 henkilöä. Budjetti on noin 50 milj. €, josta 37 milj. € tulee valtiolta ja 13 milj. € asiakasmaksuina. Eviraan yhdistettiin viime vuonna Eläinlääkintä- ja elintarviketutkimuslaitos EELA, Elintarvikevirasto ja Kasvintuotannon tarkastuskeskus KTTK sekä maaja metsätalousministeriön elintarvike- ja terveysosaston toimeenpanotehtävät.

Tarkastaja yleisin kontakti Maatalousyrittäjät asioivat harvemmin suoraan Eviraan. Suoria kontakteja voivat olla vaikkapa viljanäytteiden lähettäminen analysointia varten, koloradokuoriaishavainnot tai näytteiden lähettäminen eläintautimääritystä varten. Yleensä kontakti on kuitenkin epäsuora, vaikkapa TE-keskuksen tarkastaja tai kunnaneläinlääkäri. EU-aikana tarkastuksia on riittänyt. Lyhyen ajan sisällä usean tarkastuksen kohteeksi joutuneelta maatalousyrittäjältä Husu-Kallio toivoo kärsivällisyyttä ja positiivista suhtautumista. Vaikka hyvin ymmärtääkin ärsyyntymisen. – Varmasti siinä tulee mieleen, että voi ei, taasko! Varsinkin jos tietyllä sektorilla on vähän tuottajia, tarkastus voi osua kohdalle aika useinkin. Toivon, että muistettaisiin, etteivät tarkastukset ole työtä tekevien viranomaisten keksintöä. Tarkastuksilla osoitetaan asioiden olevan hyvin, mikä voidaan markkinoida sekä kotimaan kuluttajille että vientiin. Se on koko alan etu. ■

Tarkastuslaborantti Tarja Hyvärinen erottaa kauranäytteestä epäpuhtaudet, rikkasiemenet, vihreät, pilaantuneet ja hukkakauran jyvät. Evira pyytää vuosittain maatilarekisteristä tehdyllä satunnaisotannalla näytteet yli 1 700 tilalta viljan laatuseurantaa varten. Viljalaboratorio tutkii näytteitä myös tilauspalveluna sekä interventiovalvontaa varten.

1/2007 ■ MAATILAN PIRKKA

KASVINJALOSTUS

KASVI

Kasvinjalostajan työpöydältä kylvösiemensäkkiin

Lajikkeen tie on pitkä

Nykyaikainen viljely perustuu villeistä kasveista kehitettyihin lajikkeisiin. Edelleen kasvinjalostajat kaikkialla maailmassa valitsevat risteytyksiin emokasveja, joilla on haluttuja ominaisuuksia. Mutta valintakriteerit ovat yhä yksilöidympiä. Jalostustyö ei lopu. teksti Anne Penttilä kuvat Svalof Weibull ja K-koetila

Vaikka uudet tekniikat ovatkin nopeuttaneet jalostustyötä, uuden lajikkeen kehittäminen ja myyntiin tulo kestää silti toistakymmentä vuotta. Markkinoilla on tietyille ilmastoalueille sopivia, satoisia ja taudinkestäviä lajikkeita, mutta näitäkin ominaisuuksia kehitetään edelleen. Yhä useammin uusi lajike kehitetään juuri tiettyä käyttötarkoitusta varten, esimerkkinä ohran mallas-, rehu-, tärkkelys-, etanoli- ja entsyymilajikkeet. Kasvinjalostus nostaa sadon arvoa noin prosenttiyksiköllä vuodessa, joka tarkoittaa Suo-

messa vähintään 10 miljoonaa euroa vuositasolla. Vuosikymmenten aikana jalostuksen on arvioitu nostaneen sadon arvoa yhteensä 30-40 %. Lisäksi kasvinjalostuksen vaikutus on pysyvä, se tuo ikään kuin korkoa korolle.

Kaikki alkaa jyvästä Uusi lajike voi saada alkunsa yhdestä jyvästä. Vanhempia tarvitaan kuitenkin kaksi, jotta jälkeläispolviin saadaan vaihtelua. Risteytysvanhemmiksi valitaan lajikkeita, joilla on haluttuja ominaisuuksia. Näitä ominaisuuksia tarkastellaan jälkeläispolvissa ja tehdään valintaa sen

JALOSTUSOHJELMA ALKAA KUKKAPURKKIVILJELMÄN LAAJUUDESSA.

Svalöf Weibullilla on neljä maatilaa, joiden yhteenlaskettu pinta-ala on noin 2300 hehtaaria.

MAATILAN PIRKKA ■ 1/2007

perusteella. Risteytysvanhempien yhdistelmiä voi olla useita. Näin löydetään halutunlaisia jälkeläisiä. Jalostusohjelma alkaa kukkapurkkiviljelmän laajuudessa, mutta mittakaava kasvaa jälkeläispolvesta toiseen päätyen satojen neliömetrien puhtaaksiviljelmiin. Joka sukupolvessa tehdään karsintaa, esimerkiksi kestävyyttä taudeille testataan hyvin alkuvaiheessa. Risteytysjalostuksen alkuvaihetta on pystytty nopeuttamaan uusilla tekniikoilla, esimerkiksi mikrolisäyksellä ja dihaploidijalostuksella. Dihaploidijalostuksessa käytetään vanhempaislinjojen ns. haploideja soluja, kuten ponsia, jotta saadaan aikaan nopeammin yhtenäisiä linjoja. K-koetila valitsee omiin lajikekokeisiinsa linjoja, joiden alkuvaiheen jalostustyön on tehnyt yhteistyökumppani, esimerkiksi ruotsalainen Svalöf Weibull tai norjalainen Graminor. Tässä vaiheessa kasvit ovat läpäisseet jo monta seulaa, mutta monta on vielä edessä. Suomeen valitaan aikaisuudeltaan ja talvenkestävyydeltään sopivalta näyttäviä linjoja. Aikaisuuteen vaikuttavat kuitenkin ilmaston mantereisuus tai mereisyys sekä päivän pituus. Jatkoon meillä saattavatkin päästä sellaiset linjat, jotka pärjäävät hyvin Suomessa, mutta huonommin muualla. Myös tiettyjen kasvitautien merkitys on erilainen eri maissa. K-koetilalla tehdään lajikkeille esikokeita useita vuosia ennen virallisia lajikekokeita. Testaus Suomessa kestää lajikkeesta riippuen yhteensä vähintään 5 vuotta.

Lajike erottuu muista

Lähteet: Siemenkauppiaiden yhdistys, Sertiﬁoitu siemen –nettisivut, Evira ja K-koetila.

Moniportaisen valinnan, karsimisen ja testaamisen tuloksena syntyy uusi lajike.

Lajikkeen on erotuttava muista lajikkeista, ja sen on oltava yhtenäinen ja pysyvä. Eli sen on täytettävä ns. DUS-säännöt. Lajiketestauksessa on kaksi osaa, tyyppitestaus (DUS) ja viljelyarvotestaus. Tyyppitestauksen tekee Eviran siementarkastusyksikkö, viljelyarvon testaa MTT. Lajiketestauksen avulla myös tunnistetaan hyvät kasvilajikkeet ja voidaan suositella niitä oikeille kasvupaikoille. Jos lajike läpäisee testit, siitä tehdään lajikekuvaus, sille haetaan suojausta ja rekisteröidään viralliseen lajikeluetteloon. K-koetila hakee testaamistaan viljelykasveista (viljat, öljy- ja nurmikasvit, peruna, herne) luetteloon tyypillisesti yhdestä viiteen lajiketta vuosittain. Lajikkeen jalostaja tai edustaja tuottaa lajikkeen kantasiementä useampia sukupolvia joko omilla tai sopimusviljelijöidensä pelloilla. Kantasiemenenkin aitous varmistetaan virallisilla kenttäkokeilla. Kantasiementä käytetään myyntiin tulevan sertifioidun siemenen tuotannossa. Viljojen, nurmi- ja öljykasvien sertifioitua siementä tuottavia sopimustiloja on Suomessa noin 1500 kappaletta, siemenperunaa tuottavia noin sata. Siementarkastukset ja sertifioinnin suorittaa Eviran siementarkastusyksikkö. Sertifioitu siemen kunnostetaan, pussitetaan pakkaamoissa ja myydään maatiloille. Sertifioidun siemenen tunnistaa virallisesta vakuustodistuksesta. ■

Kasvinjalostajan työn tulos Lajike on kasvinjalostajan tekemän kehitystyön tulos, ja jalostusyritys omistaa sen oikeudet samoin kuin esimerkiksi musiikin tekijä kappaleensa tekijänoikeudet. Kasvinjalostajanoikeus on patentin kaltainen oikeus. Se on voimassa muun muassa viljoilla, öljykasveilla, nurmikasveilla ja palkoviljoilla 25 vuotta sekä perunalla 30 vuotta lajikkeen rekisteröinnistä. Siemenkauppalain ja kasvinjalostajanoikeuden mukaan ainoastaan sertifioitua siementä saa myydä tai luovuttaa. Siten sertifioimattoman siemenen myynti tai luovutus vastikkeetta esimerkiksi naapuritilalle on laitonta. Viljelijä voi käyttää kylvössä omalla tilallaan tuotettua satoa TOS-siemenenä (tilan oma siemen), maksamalla suojatusta lajikkeesta TOS-maksua. Maksuista päättävät kasvinjalostajia edustava Siemenkauppiaiden Yhdistys SKY ja tuottajajärjestöt. Sertifioidun siemenen käyttöosuus on Suomessa noin 30 %, kun se muissa Pohjoismaissa on luokkaa 70-90 %.

Rypsilajikkeen testausta K-koetilalla. Keltaisten rypsinsiementen osuus on lajkkeelle tyypillinen ominaisuus ja korreloi positiivisesti öljypitoisuuden kanssa.

1/2007 ■ MAATILAN PIRKKA

Graminor – pohjoisten olojen kasvinjalostaja Graminor on norjalainen kasvinjalostusyritys, joka perustettiin vuonna 2002 kun kaikki norjalainen viljan, nurmikasvien, perunan sekä hedelmä- ja marjakasvien jalostus oli päätetty koota yhteen. teksti Jostein Fjeld markkinointijohtaja Graminor

Graminor harjoittaa kasvinjalostusta, kantasiemenen tuotantoa ja lajikkeiden edustusta, jotta Norjan maaja puutarhataloudella olisi käytössään ilmastoon sopivaa, monipuolista ja tautivapaata lajikeaineistoa. Svalöf Weibull omistaa Graminorista 15 %. Sitä pyydettiin osaomistajaksi, koska se omaa kokemusta sellaisilta aloilta, joista Graminor on kiinnostunut. SW valittiin myös edustamaan Graminorin lajikkeita ulkomailla, mm. Suomessa.

Pohjoismaista yhteistyötä Norjan ja Pohjolan maatalousmarkkinat ovat rajalliset. Markkinoilta on vaikea kerätä tuloja, jotka kattaisivat kaikki kasvinjalostustarpeet. Graminor keskittyy sellaisille alueille, joissa norjalaiset lajikkeet lisäävät viljelyvarmuutta ulkomaisiin verrattuna. Valtio tukee sellaisia jalostushankkeita, jotka muuten jäisivät rahoittamatta. Tuki on noin 50 % jalostusohjelmien kokonaiskustannuksista. Testaamme ulkomaisia aineistoja ja edustamme ulkomaisia lajikkeita alueilla, joilla niiden käyttäminen on mahdollista. Pohjoismaissa on laajoja ilmastollisesti samankaltaisia alueita. Graminor ja SW tavoittelevat työnjakoa siellä missä on päällekkäisyyksiä. Yhteistyö mahdollistaa keskittymisen panostuskohteisiin. Käytännössä Graminor jalostaa monitahoisia ohria, aikaisia kauroja ja aikai-

MAATILAN PIRKKA ■ 4/2007

sia kevätvehniä. Nurmikasveissa lajit ja viljelyvyöhykkeet on jaettu. SW on lopettanut oman perunanjalostusohjelmansa Ruotsissa, kun taas Graminor edelleen jatkaa omaa ohjelmaansa. Kesko on tärkeä yhteistyökumppani. Panostamme etenkin aikaisiin ja talvenkestäviin pohjoisten olojen lajikkeisiin ja uskomme, että meillä on hyvät mahdollisuudet kehittää myös suomalaisia kiinnostavia lajikkeita. Viime aikoina esim. viljalajikkeet Gaute, Tiril, Edel ja Marika ovat näyttäneet pärjäävän hyvin Suomen oloissa. ■

Ruotsi ja Norja Suomen lajikehuollon tukena Tapio Lahti Maamme vilja-alasta merkittävä osa kylvetään ulkomaisilla lajikkeilla. Lajikkeet tulevat pääosin lähialueiltamme Ruotsista ja Norjasta. Myös kasvinjalostajat ovat hyödyntäneet toistensa työtä yli valtiorajojen, esimerkkeinä Saanaohra (Kustaa*Hja 60758) ja Veli-kaura (Tiitus*Sisu). Tämä ylläpitää alalla tervettä kilpailua ja viime kädessä päästää suomalaisen viljelijän hyödyntämään kasvinjalostuksen hedelmiä laajassa mitassa. Maatalouskesko Oy on ollut yksi lajiketuonnin harjoittaja. Ennen markkinoille tuloa lajikkeet on testattu huolellisesti sekä omalla koetilalla että virallisissa kokeissa. Tämä kuvio on toiminut kohta 40 vuotta. Maatalouskeskon tärkeimmät yhteistyökumppanit ovat ruotsalainen SW ja norjalainen Graminor. Suomi on näiden yhtiöiden toiminnan yksi keskeisistä kohdemaista ja jalostusohjelmia räätälöidään myös meitä varten. Yhteistyön tuloksena on löydetty lajikkeita, jotka ovat soveltuneet erityisen hyvin meikäläisiin oloihin. Viimeisimpänä Vaasa- ja Marikakaurat, Vilde-ohra ja Zebrakevätvehnä.

K-KOETILALTA

Tapio Lahti

Luomu – valmis systeemi? Ruotsalainen kasvinravitsemuksen professori Holger Kirchmann käväisi hiljan Suomessa vastaväittäjän roolissa. Vierailulla hän kertoi myös näkemyksensä luomusta tutkimuksen valossa. Poliittista myötätuulta luomulla on, mutta miten on tutkimuksen tuoma tuki? Tunnettua on, että maailmalla häärii monenlaisia alan ajattelijoita ja guruja. Pelikenttä on ollut suhteellisen vapaa, koska luomututkimus on vielä nuorta. Suomessa luomu onneksi perustuu pääosin tutkimukseen ja tietoon. Meillä on oma pätevä opettajakunta ja aktiivista tutkimusta. Tiettyjä ”uhkakuvia” meilläkin kyllä on, esimerkiksi tulossa oleva vaatimus eläinten homeopaattisista hoidoista. Luomuun liittyy Kirchmannin mukaan edelleen monia kysymysmerkkejä, muun muassa ympäristövaikutuksista. Kirchmann ei tuntunut kovin vahvasti uskovan, että luomu olisi ratkaisu maatalouden ravinnepäästöihin. Maan viljely jo sinänsä on ympäristöriski. Mitä suuremmalla alalla sitä harjoitetaan sitä suuremmat ovat ravinnehuuhtoutumat. Luomu antaa Kirchmannin mukaan 30-50% pienemmän sadon. Mikäli tuotantomääristä ei haluta tinkiä, tämä täytyy kompensoida suuremmalla viljelyalalla. Kaikki luomuun automaattisesti liitetty hyvä ei siis välttämättä toteudu. Luomu viljelyjärjestelmänä ei selvästikään ole vielä valmis. Kehitettävää löytyy ja käytäntöjäkin on ehkä muutettava. Tuoreen kotimaisen väitöskirjan mukaan ruokaan liittyviä mielikuvia ei helposti horjuteta kun ne kerran ovat syntyneet. Tässä mielessä luomu on vahvoilla. Tutkimuksen joskus päästyä mielikuvien rinnalle on alan syytä pitää huoli, että luomupussissa on puhtaita jauhoja. ■

1/2007 ■ MAATILAN PIRKKA

VILJELYOHJELMA

Vilja- ja öljykasvimarkkinat ovat kehittyneet myönteisesti. Hintojen nousu ja tulossa oleva bioetanolin kysynnän kasvu antavat uskoa viljantuotannolle.

Viljalla riittää vientiä kotimaassa Viljan kysyntä kotimaassa kasvaa voimakkaasti, kun viljaa käyttävä teollisuus investoi uusiin etanoli- ja rehutehtaisiin. Vientiin ei parin vuoden kuluttua enää riitä nykyisiä määriä ja odotettavissa on myös pysyvä hintatason korotus. teksti ja kuvat Silja Vuori

– Vuonna 2008 viljan kysyntä ja tuotanto ovat Suomessa lähellä tasapainoa. Vienti ja tuonti vähenevät, kunhan tuotanto vastaa laadullisesti kotimaisen teollisuuden tarpeita, Maatalouskeskon viljakaupasta vastaava tuoteryhmäjohtaja Taneli Rytsä arvioi.

ja hyvä viljelyneuvonta viljelyohjelmien avulla tähtäävät tähän, Rytsä sanoo. Kaikkiaan vilja- ja öljykasvimarkkinoilla on ollut nousujohteinen trendi. Syksyllä 2006 alkanut hintojen nousu yhdistettynä muun muassa jatkossa kasvavaan bioetanolin kysynnän kasvuun antaa uskoa viljantuotannolle.

Laatutavaralle riittää kysyntää

Viljalla on laaja markkina-alue

Suomi voi olla viljan suhteen lähes omavarainen, kun viljaa tuotetaan sopimuspohjaisesti niin, että määrät ja laadut vastaavat jalostavan teollisuuden tarpeita. Osoitteetonta viljaa ei pyöri kotimaan markkinoilla ja tuonti on mahdollisimman vähäistä. – Käyttötarkoituksen mukainen tuotanto kotimaan markkinoille on jatkossa viljakaupan perusta. Sopimustuotanto

Tällä hetkellä mallasohran, kauran ja öljykasvien hinta on täysin markkinoiden kysynnän ja tarjonnan armoilla. Hintaan vaikuttaa markkinatilanne maailmalla, Euroopassa, Itämeren alueella ja kotimaassa. Kysyntää on milloin millekin viljalajille, lajikkeelle ja laadulle. Interventiokelpoisen ohran ja vehnän markkinoita EU ohjaa interventiojärjestelmällään. Esimerkiksi tänä syksynä EU:n interventio-

MAATILAN PIRKKA ■ 1/2007

varastoja purettiin markkinoille hinnannousun tasoittamiseksi. Esimerkkinä eri laatujen vaihtelevasta hintatilanteesta muutama vuosi sitten rehuvehnän hinta nousi leipävehnää korkeammaksi, koska Italiassa oli pulaa juuri sellaisesta vehnästä. – Jokainen viljavuosi on erilainen. Koskaan ei oikeastaan voi tietää, mikä on arvokasta markkinoilla, toteaa Rytsä. Parhaat myyntimahdollisuudet ovat kuitenkin aina hyvälaatuisella tavaralla. Viljasadon laatu on vaihdellut viime vuosina normaaliin tapaan. Isoilla viljamarkkinoilla sadolle löytyy Rytsän mukaan käytännössä aina ostaja – jollakin hinnalla. Rehuohraa ja alhaisen valkuaisen vehnää on Suomesta viime vuosina viety esimerkiksi Pohjois-Afrikkaan. >>

Sadon käyttötarkoitus ohjaa viljelyä – Jatkossa oikeilla lajikkeilla on entistä suurempi merkitys. Hyvillä valinnoilla päästään helpoiten haluttuihin tuloksiin tärkkelys-, rasva- tai valkuaispitoisuudessa. Jaottelu laadun mukaan todennäköisesti tarkentuu ja sopiva ostaja on valmis maksamaan haluamastaan. Myös oikealla viljelytekniikalla on osuutensa tavoitteiden saavuttamisessa, Taneli Rytsä sanoo. Uusien K-viljelyohjelmien suunnittelussa Rytsän ohella mukana olleet tuoteryhmäpäällikkö Markku Heikkonen ja kasvinsuojeluaineiden tuotepäällikkö Hannes Höykälä ovat tyytyväisiä ohjelmien saamaan vastaanottoon. – Tavoitteena on optimoida lannoituksen ja kasvinsuojelun kustannustehokkuus satopotentiaalin ja tulevan sadon käyttötarkoituksen mukaan. Kasvin tarpeet hyvän sadon muodostamiseen huomioidaan tietysti myös, Heikkonen kertoo. Lannoituksessa tämä tarkoittaa käytännössä perinteisten Y-lannoitteiden

lisäksi blendilannoitteiden ottamista mukaan valikoimiin sekä ohjeita typen käytön tarkentamisesta kasvukaudella lehtivihreämittauksiin perustuen. – Sato kannattaa maksimoida lannoituksen ja kasvinsuojelun avulla perustuen pellolla olevaan potentiaaliin. Samalla varmistetaan sadon laatu, Heikkonen ja Höykälä sanovat. K-Maatalouden edustamat lajikkeet ovat viljaa ja öljykasveja käyttävän teollisuuden suosiossa. Myllyvehnistä Zebra sekä tärkkelys- ja etanoliohrista Edel ja Maaren ovat kasvattaneet viljelyalaansa runsaasti. Kauroista tänä vuonna tulevat viljelyyn lupaavat uutuudet Ingeborg ja Marika. – Petita-rypsi räjäytti rehellisesti sanottuna pankin viime kesänä. Viljelijät ovat olleet todella tyytyväisiä hyvään satoon ja korkeaan öljypitoisuuteen, joka on tuonut lisätiliä jopa yli 20 euroa tonnilta, siemenkaupan tuotepäällikkö Ari Virtanen Maatalouskeskosta kertoo.

K-Maatalouden uudet viljelyohjelmat esiteltiin syksyn Kone-Forumissa. K-koetilan johtaja Tapio Lahti ja tuoteryhmäpäällikkö Markku Heikkonen ovat tyytyväisiä ohjelmien saamaan hyvään vastaanottoon.

Viljelyohjelmien tavoitteena on tuottaa hyvä ja käyttötarkoitukseen soveltuva sato taloudellisesti kannattavasti. Kustannustehokkaassa viljelyssä lannoitus ja kasvinsuojelu optimoidaan lohkon satopotentiaalin mukaan.

Kahden kotimaisen myllyn vehnän valkuaishinnoittelu 12/2006 Valkuainen, % 16,6 -

€/tonni +26

Valkuainen, % 16,6 -

€/tonni +24

16,0 – 16,5 15,6 – 15,9

+24 +20

16,1 – 16,5 15,6 – 16,0

+21 +18

15,0 – 15,5 14,6 – 14,9

+18 +15

15,1 – 15,5 14,6 – 15,0

+15 +12

14,0 – 14,5 13,6 – 13,9

+12 +10

14,1 – 14,5 13,6 – 14,0

+9 +6

Valkuainen, % 13,0 – 13,5

€/tonni +8

Valkuainen, % 13,1 – 13,5

12,5 – 12,9 12,0 – 12,4

+3 0

12,1 – 13,0 11,6 – 12,0

0 -3

11,1 – 11,5 10,5 – 11

-6 -9

10,4 -

1/2007 ■ MAATILAN PIRKKA

€/tonni +3

-12

Hintojen heilahtelu on riski Hintariskin hallinta on osa viljan myyntiä tilalta. Se on noussut jälleen puheenaiheeksi, koska viime syksynä hintojen nousu oli voimakasta. Tällä hetkellä hinta muodostuu markkinoilla vapaasti kysynnän ja tarjonnan mukaan niin kauan kuin taso ylittää EU:n interventiohinnan. Maailman viljapörssien hintoja seuraavalta viljelijältä vaaditaan aktiivisuutta. Viljapörsseissä mukana on myös paljon muita kuin vilja-alan toimijoita. Esimerkiksi hedge fund –rahaston päätös ostaa tai myydä kaurafutuureja heilauttaa kauran futuureita maailmalla, vaikka varsinaisen kauran kysynnässä ei tapahtuisi mitään muutoksia. K-Maatalouden viljamiehet saavat joka viikko uudet hintatiedot kaikilta kotimaisilta viljanostajilta. Kauppaa tehtäessä pyritään löytämään asiakkaan sadolle paras mahdollinen kohde rahtikustannukset huomioiden. – Meidän vahvuutemme viljakaupassa on, että meillä on paljon kotimaisia vakio-ostajia joille toimitetaan isoja viljaeriä. Olemme myös suuri viljanviejä ja olemme onnistuneet löytämään markkinoita esimerkiksi korkeavalkuaisille mallasohraerille. Kullekin viljaerälle pyritään löytämään paras kohde. Silloin hintakin muodostuu mahdollisimman hyväksi, Rytsä sanoo.

Myynnit useammassa erässä Perusohjeeksi hintariskin hallintaan Rytsä suosittelee myymistä useampaan otteeseen satovuoden aikana. Osalle sadosta voi myös olla järkevää tehdä kiinteähintainen sopimus. – Maatalouskeskon kiinteähintaiset viljasopimukset ovat tähän asti liittyneet etupäässä vientiin meneviin viljaeriin. Ne sitovat meitä myös toiseen suuntaan, koska olemme tehneet vastaavat kiinteähintaiset sopimukset myös ostajien kanssa. Hintojen noustessa tai laskiessa sovitusta on pidettävä kiinni, Rytsä kertoo. Tällä hetkellä kaikki viljamarkkinoiden osapuolet vaativat parempaa sopimuskäytäntöä. Tulevaisuudessa sopimuskäytäntöjä muokataan yhä enemmän kunkin viljalajin markkinaympäristöön soveltuvaksi. Kiinteähintaisia sopimuksia tehdään todennäköisesti enemmän. – Viljamarkkinoiden toimivuuden kannalta viennillä on aina oma merkityksensä. Jatkossa kotimaisen teollisuuden kanssa tehtävä yhteistyö on avainasemassa sopimuskäytäntöjen kehittelyssä. ■

MAATILAN PIRKKA ■ 1/2007

Laatujyvistä laadukkaita jauhoja ja mallasta Raision käyttämästä viljasta merkittävä osa tulee K-Maatalouden kautta. Hyvän raaka-aineen varmistamiseksi yhteistyötä tehdään lajikevalinnoista ja viljelytekniikan kehittämisestä lähtien. K-Viljelyohjelmat ovat osa kehitystyötä, jonka avulla tähdätään hyvään satoon ja käyttötarkoituksenmukaiseen laatuun. – Käymme jatkuvaa vuoropuhelua K-koetilan henkilökunnan ja tuotepäälliköiden kanssa esimerkiksi lajikerintamalla. Keskon edustamat lajikkeet ovat erityisesti leipävehnäpuolella vieneet satoa ja laatua isoin harppauksin eteenpäin. Zebra jatkaa Tjalven aloittamaa linjaa, kehityspäällikkö Jaakko Laurinen Raisiosta kertoo. Mallasohrasadon laatu on Laurisen mukaan ollut kolmena viime vuonna hyvä muutaman heikomman vuoden jälkeen. Hyvistä mallasohravuosista kiitos kuuluu maltillisesti typpeä käyttäneille viljelijöille, ei pelkille sääolosuhteille. Vehnän valkuaispitoisuus on teollisuutta huolestuttava ongelma. Leivontalaatu jää heikommaksi, kun valkuaista on vähän ja sen laatukaan ei aina ole paras mahdollinen. – Myllyteollisuuden kannattavuudelle olisi erittäin tärkeää, että raakaaineet saataisiin kotimaasta. Viime vuosina ”kovaa vehnää” on tarvinnut tuoda kotimaisen vehnän sekaan. Se on harmi, koska vehnää on määrällisesti ollut paljon kotimaassakin, Laurinen sanoo. Korkea valkuainen huomioidaan myös leipävehnän hinnassa. Laurinen toivoo sopimuskulttuurin muuttuvan entistä vahvemmin siihen suuntaan, että merkittävä osa viljelijöistä tavoittelisi jo kylvettäessä selkeästi korkeavalkuaista leipävehnää. – Laadusta myös maksetaan tulevaisuudessa varmasti entistä enemmän. Typen käytön rajoittamisen myötä laadukkaan sadon tuottaminen ei toki ole tullut ainakaan helpommaksi. Uudet ehdot pitää kuitenkin vain hyväksyä ja avuksi ottaa esimerkiksi typpilannoituksen jakaminen. Öljykasvien viljelyalan kasvua yli sadantuhannen hehtaarin Laurinen pitää ilahduttavana. Kysyntää olisi vielä suuremmallekin alalle, joten Raisio toivoo viljelyinnon edelleen kasvavan. Myös kotimaiselle rukiille olisi kysyntää enemmän kuin tarjontaa.

Viljan hintariskiä voi hallita myymällä sadon useammassa erässä satokauden aikana. Jatkossa kiinteähintaisia sopimuksia tehdään todennäköisesti nykyistä enemmän.

VILJELYOHJELMA

ISO-VILJA tekee K-viljelyohjelmista lohkokohtaisia Suomen Rehun ISO-VILJA -tutkimus on vahvasti mukana K-Maatalouden uusissa viljelyohjelmissa. Neuvot lannoitukseen ja kasvinsuojeluun perustuvat kesän aikana lohkolla todettuun tilanteeseen. ISO-VILJAN hengessä viljelyn kannattavuus on keskeinen tavoite. teksti Silja Vuori

– Olemme syksyn aikana kouluttaneet pari sataa K-Maatalouden myyjää ISO-VILJAN asiantuntijoiksi. He opastavat asiakkaita lehtivihreämittauksissa ja satoennusteiden tekemisessä, Suomen Rehun tutkimuspäällikkö Juha Salopelto kertoo. Lehtivihreämittauksilla saa tietoa lannoituksen onnistumisesta ja mahdollisesta lisätypen tarpeesta. Yhdessä satoennusteen kanssa lehtivihreäluku antaa lippulehtivaiheessa suuntaa toisen vaiheen kasvinsuojeluun.

Lisää lehtivihreän mittauspisteitä Kaikissa K-Maatalouskaupoissa on jatkossa mahdollisuus tehdä lehtivihreämittauksia. Oma kioski tulee neljäänkymmeneen myymälään. Uusissa lehtivihreäkioskeissa on lehtivihreämittarin lisäksi satoennustevaaka, kasvitautien tunnistuskuvat sekä valmii-

ta reseptejä tilanteeseen sopivista tankkiseoksista. Salopelto käy tekemässä ISOVILJAA tutuksi myös kevään kymmenissä sopimusviljelijätilaisuuksissa. – Lehtivihreämittauksiin ja kauppojen mittauskioskeihin kannattaa tutustua jo ennen huhtikuun ympäristötukivalintoja. Mittaukset on helppo toteuttaa ja niistä saa hyödyllistä tietoa omaan viljelyyn, Salopelto kannustaa.

Lannoitus huomioi ravinnetaseen – Isoin linjaus K-viljelyohjelmissa on se, että ravinnetaseet lasketaan ensin ja lannoitus suunnitellaan niiden pohjalta joka lohkolle. Viljelyn kannattavuuden kannalta tämä on olennaista, koska samalla optimoidaan normaalin viljanviljelyn kalleinta kulua eli lannoitteita, Salopelto sanoo. Ravinnetaseista löytyy Salopellon mukaan yleensä vastaus myös mallasohran valkuaisongelmaan. Kaikille viljoille pä-

tee sama sääntö siitä, että kun sadon valkuaispitoisuus on 12 prosenttia, on lannoitus ollut suurin piirtein kohdallaan. Taselaskennassa peltoon ja tilalle tulevia ravinteita ovat karjanlannan ja lannoitteiden typpi ja fosfori. Poistuneita ravinteita ovat sadon mukana lähteneet ravinteet. Olkien sisältämät ravinteet joko jäävät peltoon tai lähtevät pois, korjuusta riippuen. – Suomen Rehun ja Keskon viljatilityksissä on jo pitkään ollut listattuna tiedot siitä, paljonko kyseinen kuorma sisälsi typpeä ja fosforia, Salopelto kertoo. Ravinnetaseiden laskeminen voi jatkossa olla tarpeellista muutenkin. Taselaskelmien tekemistä ja niiden arviointia on suunniteltu yhdeksi vapaaehtoiseksi lisätoimenpiteeksi uudessa ympäristötuessa. Typpi- ja fosforitaseet laskettaisiin vuosittain lohkokohtaisesti sekä tilatasolla. ■

Lisätyppeä, kasvunsäädettä, tautitorjuntaa..?

Lehtivihreä sen kertoo – Lehtivihreäpitoisuutta mitataan viljoilta korrenkasvuvaiheessa, viimeistään ennen tähkälletuloa. Mittaus tehdään ylimmältä täysin kehittyneeltä lehdeltä, Juha Salopelto opastaa. Mittauksia kannattaa tehdä ympäri lohkoa reilulta määrältä kasveja. Kasvit voi kerätä mukaan ja mennä K-Maatalouskaupan lehtivihreäkioskille. Mittari ja selkeät ohjeet ovat vapaasti käytettävissä ja koulutuksen saanut myyjä neuvoo tarvittaessa. Samalla kertaa kannattaa tehdä havainnot kasvitaudeista ja suunnitella niiden torjunta. – Jo kylvön yhteydessä peltoon kannattaa laittaa muutaman neliön alueelle typpeä niin paljon, ettei se käytännössä lopu kasvilta koskaan. Jos ei muista säätää kylvökonetta, sen voi tehdä jälkeenpäin käsin tai hyödyntää päisteitä, Salopelto sanoo. Ylilannoitetun alueen eli lannoitusikku-

MAATILAN PIRKKA ■ 1/2007

nan ja lohkon lehtivihreämittausten ero paljastaa, onko kasvilla tarpeeksi typpeä käytössään. Jos ero on liian suuri suuntaan tai toiseen, kannattaa harkita lisätypen levittämistä tai laontorjuntaa. – Esimerkiksi Zebra-vehnällä SPADeli lehtivihreäluku voi olla lohkolla 44 ja ikkunassa 50. Jos sadoksi ennustetaan yli 5000 kiloa, kannattaa lisätypen levittäminen ehdottomasti, jotta valkuaista saataisiin tarpeeksi. Jos eroa ei olisi tai se olisi toisen suuntainen, kannattaisi harkita kasvunsääteen ruiskuttamista, Salopelto sanoo. Mittausten lohkokohtaisuus on tärkeää, jotta saadaan nimenomaan kyseisen lohkon ja lajikkeen tietoja. Kannattavuuden kannalta on tärkeää, että panostukset ovat optimaalisia eikä niitä mene hukkaan. Tämä onnistuu parhaiten, kun kasvinsuojelu ja typen käyttö perustuu mitattuihin havaintoihin. Ohjeita

lannoitusikkunan tekemiseen ja kasvustonäytteiden keräämiseen löytyy K-Viljelyoppaan sivuilta 25-26.

Lehtivihreämittauksilla voi tarkentaa typen käyttöä ja kasvinsuojelua. Tarkempi panosten käyttö parantaa viljelyn kannattavuutta.

www.k-maatalous.fi 1/2007 ■ MAATILAN PIRKKA

VILJELYOHJELMA Simo Paulanto ja Nurmijärven K-Maatalouden myyjä Timo Koskela etsivät K-Viljelyohjelmista hyviä ratkaisuja Zebra-vehnän kasvinsuojeluun.

Aikainen ostaja viljelee edullisemmin Talvi on hyvää aikaa viljelyn suunnitteluun. Siemenet, lannoitteet ja kasvinsuojeluaineet ovat kaikki edullisempia nyt kuin käyttökauden kynnyksellä. Viljelyohjelmista ja oppaasta löytyy hyviä vinkkejä ennakkohankintoihin. teksti ja kuvat Silja Vuori

Nurmijärveläinen maanviljelijä Simo Paulanto suunnittelee ensi kesän viljelyä jo ennen vuoden vaihdetta. Lannoitteet on jo hankittu ja kasvinsuojeluaineiden kaupassakin ennakkohinnat houkuttelevat. – Viime vuonna hankin aineet jo alkuvuodesta, aiemmin se on usein jäänyt kesään, vajaan vuoden kotitilaansa viljellyt Paulanto kertoo. Nurmijärven K-Maatalouden myyjä Timo Koskela suosittelee ennakko-ostoja lämpimästi. Lannoitteissa säästö on suurin, koska menokin on viljelyssä suuri. Myös kasvinsuojeluaineissa ja siemenissä aikainen ostaja käy kauppaa muita edullisemmin. – Kalleinta asiakkaalle on, jos hankkii lannoitteet viime hetkellä ennen kylvöjä ja maksaa ne vasta syksyllä. Sama koskee siemeniä ja kasvinsuojeluaineitakin. Ennakkokaupan ehtoja hyödyntävä voi säästää tähän verrattuna kymmenkunta prosenttia, Koskela sanoo.

Viljelyoppaasta kiinnostavia vinkkejä Paulanto ja Koskela ovat molemmat tyytyväisiä uusiin viljelyohjelmiin. Molemmat saavat niistä apua työhönsä, Paulanto viljelyyn ja sen suunnitteluun ja Koskela asiakaspalveluun ja myyntiin. – Lannoitus- ja kasvinsuojelukustannusten laskeminen viljatonnia kohden on kiinnostava lähestymistapa. Siitä näkee, että vaikka isomman sadon viljelyn kustannukset ovat isommat, se voi silti olla kannattavaa, Paulanto kertoo. Simo Paulanto on suorakylvänyt Tume Nova Combilla jo kolmena vuonna. Kone on toiminut moitteettomasti ja tehdas on huolehtinut takuuasioista hyvin. Suorakylvön myötä keväisestä glyfosaattiruiskutuksesta on tullut tapa. Viljelyoppaan käytetyimmiksi sivuiksi Simo Paulanto arvelee aineiden sekoitus- ja tehotaulukoita. Selkeät kasvinsuojelusuo-

MAATILAN PIRKKA ■ 1/2007

situkset käyttömäärineen ovat helposti luettavassa taulukossa, joka antaa useita vaihtoehtoja. Lehtivihreämittuksia ja satoennusteen tekemistä ISO-VILJAN menetelmin Paulanto kokeili jo viime vuonna.

Hyvät paketit kasvinsuojeluun Kahdenkymmenen vuoden kokemuksella maatalousja viljakauppaa tekevä Timo Koskela pitää viljelyohjelmien kasvinsuojelusuosituksia hyvinä paketteina. – Kolmesta vaihtoehdosta ensimmäinen on selkeästi tehokkain ja kolmas sellainen perusvaihtoehto. Kaikkia voidaan vielä tilanteen mukaan täydentää ja parantaa tai toteuttaa eri vaihtoehtoja eri vaiheissa. – Monet meidän asiakkaista tekevät viljelyn ohella koneurakointia tai muuta työtä, vaikka viljelisivät isoakin tilaa. Aina ei ehditä paneutua esimerkiksi kasvinsuojeluun kovin perusteellisesti. Silloin viljelyohjelmien kaltaisista valmiiksi mietityistä ratkaisuista saadaan eniten hyötyä irti, Koskela kertoo. ■

Lannoitteiden ja kasvinsuojeluaineiden kustannukset /hehtaari ja /viljatonni eri satoluokissa Sato

Lannoitteet + ks-aineet €/ha

Lannoitteet + ks-aineet €/viljatonni

Alle 3000 kg/ha 3000 – 4000 kg/ha

133 133

52 36

4000 – 5000 kg/ha yli 5000 kg/ha

139 149

30 28

Lähde: ISO-VILJA Viljatutkimus

Öljyntuottajan huippukesä Vuoden 2006 kesä jäi mieleen ennätyksellisen lämpimänä ja kuivana. Se muodostui merkkipylvääksi myös K-koetilan öljykasvikokeissa, sillä ensimmäistä kertaa samalla koekentällä kukkivat rypsit, rapsit, camelinat ja pellavat. teksti ja kuvat Maarit Kari

RAPSI

PELLAVA

RYPSI

KAURA

Rypsin ja rapsin öljypitoisuudet eri lannoitustasoilla

Rypsi Rapsi

K-ryhmän koetila 1994-998 47 46,5 46 45,5 45 44,5 44 43,5 43 0 kg/ha N

MAATILAN PIRKKA ■ 1/2007

60 kg/ha N

100 kg/ha N

140 kg/ha N

Kaikista öljykasveista puitiin hyvä sato, mikä kuvaa niiden viihtymistä lämpimässä, hikevässä maassa. – Erityisesti kuivana kesänä, jolloin vettä on saatavissa käytännössä vain maan vesivaroista. Kevätrypsi SW Petita oli kentällä erilaisissa kokeissa. Yhtä koetta lukuun ottamatta sen satotaso oli kaikissa yli 3000 kg/ha. Petita hakkasi myös rapsit, kun se oli samassa kylvötiheys- ja hivenlannoituskokeessa. Vain virallisten kokeiden satoisin rapsi, SW F5197 oli Petitaa satoisampi.

Rapsin vuosi? Upeat rapsikasvustot antoivat odotuksia rypsiä paremmista sadoista. Kaula rypsiin jäi kuitenkin olemattomaksi. On silti muistettava, että kolme tonnia on molemmille hyvä sato. Ilmeisin selitys eron vähäisyyteen lienee ravinteiden loppuminen kesken. Yli 100 kg typpeä ei ole pitkissä koesarjoissa juuri antanut satolisää rapsilla, mutta tällä kertaa annos tuntui jäävän vajaaksi. Lisäksi kuivuus jätti osan typestä mitä ilmeisemmin kasvien ulottumattomiin. Varsi, lidut ja juuret olivat komeita, mutta siemensato olisi tarvinnut ravinteita biomassan lisäksi myös maasta. Myös valtakunnan keskiarvona virallisissa lajikekokeissa rapsisato jäi karvan verran alle rypsin keskisadon. Kokeita koskevat samat ”rajoitteet” eli mahdollisimman tasapuolisen tuloksen saamiseksi erilaisina vuosina typpilannoituksen on oltava maltillinen eikä suurin mahdollinen. Tilanne kuvaa myös sitä, että rapsilla on suurempi satopotentiaali, mutta myös suuremmat riskit – monella tavalla.

Huippusatoja camelinasta ja öljypellavasta Hieman yllättäen myös camelinasta puitiin kolmen tonnin ruutusatoja. Suomessa ainoana viljelty Calena edusti juuri keskitasoa, mutta yksi lajike ylsi jopa 6 prosenttia suurempaan satoon ja selvästi terveemmällä kasvustolla kalkkihomeen suhteen. Muita tauteja camelinassa ei esiintynyt. Camelinan lisäksi öljypellavan sadolle on sekä kysyntää että kilohintaa. Camelina ja öljypellava jäivätkin ainoiksi lajeiksi, joiden sadon arvo oli kirkkaasti suurempi kuin niiden viljelystä maksettavat tuet. Öljypellavakokeessa satoisin lajike oli odotetusti Laser, mikä on somerolaisen Elixi oilin päälajike. Laser kehittyy ja tuleentuu tasaisesti, minkä vuoksi käytännössä sitä pääsee puimaan aikaisemmin kuin Helmeä. Helmen ensimmäiset sylkyt helisevät aikaisimmin, mutta se on osittain vihreä vielä silloinkin kun Laser on tasaisen kypsä. Uusi tulokas Abacus ylsi satoisuudessa lähes Laserin tasolle, mutta tuleentui selkeästi aikaisemmin. Abacus tarjoaakin pitkästä aikaa todellisen, Laseria aikaisemman vaihtoehdon esimerkiksi Pohjanmaalle, missä öljypellavaa jalostetaan erilaisiksi tuotteiksi. Helmeä lukuun ottamatta kaikki öljypellavat antoivat yli kahden tonnin sadon, Laser jopa 2450 kg/ha.

Tukiehdot sadon rajoitteena? Ympäristötukiehtojen mukaan rypsille ja rapsille saa antaa savi- ja hiesumailla 110 kg, jopa 130 kg, 2500 kilon satotason perusteella. Karkeammilla kivennäismailla raja kulkee 10 kiloa alempana. Typpilannoituksen sallitut ylärajat eivät siten tunnu satotasoa rajoittavalta tekijältä. Pikemminkin tukiehdon muodossa rajat tarpeettomasti houkuttelevat käyttämään sallitut määrät.

1/2007 ■ MAATILAN PIRKKA

K-koetilan öljykasvikentän tuloksia 2006 Ostopanoksista aiheutuvat kustannukset, euroa Siemen

Lannoitus

Rikkatorjunta

Tautitorjunta

Tuholaisten torjunta

Kasvunsääde

Panokset yhteensä

Sato kg/ha

Sadon arvo

Sadon arvo panokset

Kevätrapsi lajikekoe

107

251

3 032

819

568

Kevätrypsi lajikekoe Camelina

40 40

96 85

72 72

0 0

20 20

0 0

228 218

3 012 3 090

813 1 545

585 1 328

Öljypellava Helmi Öljypellava Laser

81 81

75 75

62 62

0 0

219 219

1 931 2 451

773 981

554 762

Mallasohra Maaren*

194

6 000

738

544

kasvilaji

* esimerkkisato

Oheisella taulukolla halutaan osoittaa, millainen potentiaali öljykasveilla on niiden sadon onnistuessa. Laskelmassa käytetty samalla koekentällä tänä vuonna käytettyjä todellisia panosmääriä, panosten hintoja ja erinomaisen vuoden satotuloksia. Käytännön viljelyssä sadot jäävät yleensä huomattavasti koeruututuloksista. Kannattavuutta arvioitaessa on otettava huomioon myös työstä ja kiinteista kustannuksista (rakennus, koneet, maa) aiheutuvat kustannukset sekä tuet, jotka ovat öljykasveilla samat. Ohralla ympäristötuen lisäosa on 45 euroa pienempi.

K-koetilan kesätyöntekijä Matti Heikkilä arvioi korjattua Pepita-satoa.

Lannoite on ylivoimaiseksi arvokkain panos, joten sen suhteuttaminen todelliseen satotasoon – tapauskohtaisesti myös sallittujen rajojen alapuolelle – on taloudellista. Fosforin tarve suhteessa sen saatavuuteen on suurimmillaan alkukehityksen aikaan, jolloin kylvölannoitus ei ehdi apuun. Kokonaisuutena fosforia, tai ainakaan tukiehtojen mukaisia rajoitteita, ei voi pitää satotasoa rajoittavana tekijänä.

Siemensato vai öljysato? Öljykasvien satoa tarkastellaan harvoin öljysatona ja lannoituksenkin vaikutusta tutkitaan yleensä suhteessa kokonaissatoon. SW Petitan korkea öljypitoisuus onkin lähinnä viljelijän etu, sillä öljypi-

toisuus on merkittävä hinnoitteluperuste. Myös biodieselin tuotannossa öljypitoisuus kiinnostaa, sillä öljyn hinta on noin nelinkertainen valkuaisen hintaan nähden. Itse asiassa juuri biodieselbuumi on muuttanut öljyn ja rouheen hintasuhteita. Rehuteollisuudelle koko sato on arvokasta, öljypitoisuudesta riippumatta. Typpilannoitus ei lisää öljysatoa samassa suhteessa kuin kokonaissatoa. Koetilan pitkäaikaisten lannoituskokeiden perusteella se vaikuttaa vain yhteen suuntaan - laskevasti. Tämä ei tarkoita tietenkään sitä, etteikö rypsiä kannata lannoittaa, mutta että viimeisimmät lisäkilot todellisuudessa merkitsevät heikompaa öljysatoa ja vähentävät viljelyn kannattavuutta. ■

Rypsi ottaa kaiken matkalta Rypsisatojen heikkenemistä on ihmetelty julkisuudessa, kokouksissa, peltojen laidoilla ja tupailloissa. Jotkut, myös allekirjoittanut, on esittänyt ajatuksen peltojen rakenteen heikkenemisestä merkittävänä syynä tähän kehitykseen. Perusteluna suurentuneet akselipainot, yksipuolistunut viljelykierto, nurmen harvinaistuminen viljelykierrossa ja mm. kasvanut tilakoko, jolloin pelloille joudutaan kiirehtimään mahdollisimman aikaisin, jopa liian märkiin olosuhteisiin. Rakenne puolestaan vaikuttaa kaikkeen, erityisesti veden ja ravinteiden saantiin, mikä puolestaan vaikuttaa jo pölyttäjien kiinnostukseen.

MAATILAN PIRKKA ■ 1/2007

Vastaväitteenä tähän on esitetty, että suurempi kuin käytetty siemensato. Lisäksi saman kehityksen pitäisi näkyä viljasa- biomassaa varsinaisen sadon lisäksi muodoissa ja onhan rypsi sentään rakennetta dostuu huomattavasti esimerkiksi viljoja parantava kasvi. Se ei kuitenkaan tarkoita enemmän. etteikö rypsi itse tarvitse hyvää rakennetta. Artikkelin pääkuva havainnollistaa, miten Rypsi ottaa kuitenkin kaiken matkalta. Eri paljon biomassaa rypsi ja rapsi tuottavat tavalla kuin viljat. siemensadon lisäksi. Oheisessa taulukossa on esimerkkinä kuvattu eri kasveilla Sadon ja siemenkilojen välinen suhde tyypillisiä siemen- ja satomääriä. Rypsi tuottaa kymmenen Kasvi Siemen kg Sato kg Sato/ siemen kertaa suuremman siemensaRypsi 8 2000 250 don kuin vertailukasvit, suhteuÖljypellava 60 2000 33 tettuna käytettyyn siemenmäärään. Parhaimmillaan sadon Ohra 240 5000 21 määrä oli jopa 600-700 kertaa Peruna 3000 40000 0

Mikä ohralajike paras?

Bioetanolia tankkiin EU–tasolla on asetettu velvoite sekoittaa vuoteen 2010 mennessä liikennepolttoaineisiin 5,75 % biopohjaisia polttoaineita. Velvoitteen noudattamatta jättäminen voi johtaa sanktioihin. Bioetanolin tuotanto on siten nousemassa yhdeksi tärkeimmistä teollisuuden viljankäyttökohteista. teksti ja kuva Tapio Lahti K-koetila

Julkisuudessa on käyty kovaakin vääntöä “eri sukupolvien” biopolttoaineiden paremmuudesta. Varmasti on perusteita pohtia, onko rehuksi tai ruuaksi kelpaavaa tavaraa järkevää polttaa ajopeleissä. Nyt on kuitenkin tehtävä se, mitä nykytekniikalla voidaan tehdä. Useista suunnitteilla olevista bioetanolitehdashankkeista Altian suunnitelmat ovat pisimmällä. Ilmajoen tehdas tulee nielemään nykyisen 170 miljoonan ohrakilon lisäksi 230 miljoonaa kiloa ohraa bioetanolin tuotantoon. Tästä ohramäärästä saadaan vain noin puolet EU-velvoitteen edellyttämästä bioetanolista, mikä kuvaa hyvin velvoitteen mittakaavaa. Teollisuudessa pohditaankin mistä ja miten riittävä raaka-ainemäärä saadaan kasaan. Tukipolitiikalla on tässä keskeinen rooli. Peltoenergian tuottamiselle näyttäisi puhaltavan tässä suhteessa suotuisat tuulet.

Hyvää raaka-ainetta sopivilla lajikkeilla Energiakasvituen saamisen edellytyksenä on sopimus tuotteen jatkojalostajan kanssa. Tämä tarkoittanee, että myös bioetanolin tuotanto tulee olemaan jollain tasolla sopimuspohjaista, ehkä jopa lajiketasolle asti. Suuri osa bioetanolituotantoon tarkoitetusta viljelystä joka tapauksessa ohjautunee hyviin tärkkelyslajikkeisiin. Lajikevalinnalla voidaan vaikuttaa raaka-aineen laatuun ja

siten sekä viljelijän että teollisuuden talouteen. Altian sopimustuotantomalli on tämän vahvistanut. Tärkkelysteollisuuteen jo kasautunut osaaminen on suureksi hyödyksi nyt käyntiin lähtevälle bioetanoliteollisuudelle. Maatalouskesko ja K-koetila ovat aktiivisesti olleet mukana kehittämässä sekä parempia tärkkelyslajikkeita että viljelytekniikkaa tärkkelystuotantoon. Altian nykyisessä ohran sopimuslajikeluettelossa ovat Maatalouskeskon lajikkeita kaksitahoinen Tofta-ohra, monitahoinen Edel-ohra ja uusimpana Maaren-ohra.

Uusi tärkkelysohra Maaren Maaren on satoisa ja viljelyvarma kaksitahoinen ohra. Sitä voi kasvuajan puolesta viljellä aina kolmosvyöhykkeelle asti. Korrenlujuus ja taudinkestävyys ovat hyviä ja hehtolitran paino korkea. Maarenissa on korkea tärkkelys- ja muiden käymiskelpoisten yhdisteiden pitoisuus, jonka vuoksi se soveltuukin hyvin myös bioetanolin tuotantoon. Maarenin pääsy Altian sopimuslajikeluetteloon kertoo, että siinä on sopivat laatuominaisuudet myös bioetanolin tuotantoon. Näitä koetuloksia on Maarenista jo viime vuosikymmeneltä. Se on aina ollut satoisa ja tuottanut hyvää laatua huolimatta tähän ajanjaksoon sattuneista hyvin erilaisista sääoloista. Maaren on otettu Suomen lajikeluetteloon 2004 ja sen siementä on saavissa K-Maatalouksista. ■

Sato ja laatutulokset virallisissa kokeissa

Lehtilaikkutaudit ja fysiologiset laikut yhteensä

1999-2006 Sato

MAAREN SCARLETT SAANA

Kasvuaika

Lakoisuus Pituus

TSP

HLP

Valkuainen

suhdeluku

päivää

13,6 19,6 13,8

67,6 62,3 64,3

47,3 68,2 45,5 68,9 47 66,1

100 93,1 96 91 88 88,9

SAANA

12,7 12,7 13

MAAREN SCARLETT

0,0

5,0

10,0

15,0

20,0

25,0

Ohralajikkeiden taudinkestävyys virallisissa kokeissa 1999-2006.

1/2007 ■ MAATILAN PIRKKA

Arska teki ensimmäisen siirrettävän kuivurin jo 1986. Se oli jalaskuivuri. Vaunukuivurissa on pyörät pantu jalasten tilalle. Suurimman vaunukuivurin koko on jo 299 hl.

Ensimmäiset Arskat Arvon käsistä lähes 50 v sitten Arskametallin tarina kuivurivalmistajana on kovasti perinteinen. Arvo Käkönen teki ensimmäisen, siilotyyppisen kuivurin omaan käyttöönsä. Muutamat naapurit pitivät Käköstä suuruudenhulluna, koska siilokuivuriin mahtui yli 60 säkkiä viljaa, kun sen ajan säkkikuivureihin mahtui vain noin 10-20 säkkiä.

Uudella kuivurilla kuivattiin lähikylien viljat. Kylän suurimpiin viljelijöihin kuulunut Heimo Pelto-Huikko halusi ostaa kuivurin itselleen, joten Arvo teki itselleen uuden ja pari ylimääräistä. Siitä sai alkunsa kuivurien valmistus vuonna 1958. Perustettiin Toiminimi Kone ja Kuivuri, ja tuotemerkiksi lanseerattiin Siilo-Veto. Vuonna 1976 tehtaan nimi muutettiin Arska-Tehtaat A.Käkonen Ky:ksi ja tuotenimeksi tuli Arska. 1989 nimi vaihdettiin nykyiseksi Arskametalli Oy:ksi. Nyt puikoissa on jo osittain kolmas sukupolvi. Yrityksen valmistamat kuivurit ovat vuosien varrella olleet monen myyjän käsissä. Vanha Hankkija oli niiden myyjänä

MAATILAN PIRKKA ■ 1/2007

ennen vuotta 1988, kunnes lopetti. Historiassa seurasi Tukon aika, kunnes sekin lopetti. Tukon jälkeen sinniteltiin muutama vuosi myymällä suoraan. Maatalouskeskon kanssa sovittiin yhteistyöstä 1995, tosin ei sen ainoana toimittajana. Arskametalli on olemassa olevista kui-

Tämän vuosikymmenen uutuuksia ovat tandemkuivuri, jossa on kaksi kennoa vierekkäin.

vurivalmistajista vanhin ja toisaalta Maatalouskeskolla on vähintään yhtä pitkät perinteet viljankuivureiden myyjänä. Kumppanuuden odotetaan tuovan myös merkittävää kasvua ja tehdasta laajennetaan ensi kesänä, kuudetta kertaa nykyisellä paikallaan.

Suurimpaan vaunukuivuriin jo 299 hl Arskametallin tuotekehitys on suoltanut vuosien varrella uusia oivalluksia. Ensimmäinen elementtikuivaamo tehtiin jo vuonna 1972. Ensimmäinen jalaskuivuri, vaunukuivuri ilman pyöriä valmistui 1987. Tämän vuosikymmenen uutuuksia

Kuivauskennojen rakenne on Arskalla omanlaisensa. Kuivatuskennojen ilmasolat ovat korkeat, tasaleveät. Ilman tulopuolella on suomulevy ja märän ilman lähtöpuolella metalliverkko, jonka ilman läpäisykyky on parempi kuin tulopuolella. Tällä varmistetaan kostean ilman pääsy ulos.

Stokerikäyttöinen etupesä sopii mihin tahansa kuivuriuuniin liitettäväksi. Parhaiten stokeri pelaa pelletillä, sen lämpöarvo on suurempi kuin hakkeella.

Jouko Alanko Arskametallilta näyttää, miten kuivausilman raja-arvot säädetään. Pääkeskuksen ampeerimittarista näkee, milloin elevaattorin kuormitus on ylärajoilla.

ovat tandemkuivuri, jossa on kaksi kennoa vierekkäin, stokeriuuni pelletille ja jatkuvatoiminen kuivuri siihen liittyvällä automatiikalla. Vaunukuivurikin on saanut uusia mittasuhteita, suurimmat ovat jo 299 hl. Arskametallilta saa myös radiaattorit sijoitusohjeineen lämpökeskuksen tuottaman energian saamiseksi kuivurin apulämmöksi. Viljelijän tarvitsee vain ilmoittaa kuivurille tulevan veden määrä, lämpötila ja uunin puhaltimen ilmamäärä. Arska on täyden kuivuripalvelun talo.

jäävät pois, teho lisääntyy parhaimmillaan 50 %, mutta kuivurin hinta vain 15 %. Eränvaihto vie nimittäin nelisen tuntia ja jatkuvatoimisessa tuota luppoaikaa ei tule. Toistaiseksi jatkuvatoimisten kysyntä on ollut vähäistä, mutta kuitenkin kasvava. Kuivurien koko on kasvanut. Vuonna 1984 Arskametallilla myyntiin ennätyksellinen määrä 228 kuivuria, mutta keskikoko oli 150 hl. Nyt keskikoko on 300 hl ja kasvaa.

kostuttama ilma lähtee ulos, on hyvin ilmaa läpäisevä verkko. Verkko on sen verran tiheä, että pienetkin siemenet pysyvät sisällä, mutta kuitenkin ilman läpäisykyky menopuolella on suurempi kuin ilman tulopuolella. Tällä haetaan sitä, että kostea ilma poistuu tehokkaasti. Jokaisen solarivin alapuolella, viljapatsaan kohdalla on kolmioharja ottamassa vastaan viljan paineen. Harjat auttavat myös viljan sekoittumisessa. ■

Jatkuvatoiminen

Automaattitäytöllä ei yöjalkaan

Kuivurivaihtoehtoja on tarjolla useita, jokaiselle on käyttäjäkuntansa. Vaunukuivureita hankkivat usein ne, jotka eivät tiedä kuka tilan pitoa jatkaa. Vaunukuivuri on myytävissä eteenpäin. Kiinteätä kuivuria suosivat puolestaan ne, jotka luottavat enemmän tulevaisuuteen. Tandemkuivuri sopii taas tilalle, jossa kuivuria ei voi jatkaa ylöspäin, sivulle kyllä. Jatkuvatoiminen sopii silloin, kun samaa viljalajia saa kuivata pitkään. Toisaalta sitä voidaan yhtä hyvin käyttää myös eräkuivurina. Itse asiassa jatkuvatoiminen kuivaus aloitetaan eräkuivatuksena ja lopetetaan eräkuivatuksena. Aloitusvaiheessa nimittäin kuivaamaton vilja täyttää myös jäähdytykseen tarkoitetut alakennot.

Arskametallilla oman tuotannon osuus on suuri, myös putket ja elevaattorit ovat omasta pajasta. Sähkökeskus ostetaan, mutta sen suunnittelussa ollaan aktiivisesti mukana. Sähkökeskus on kuivurin aivot, aina vain suuremmat. Automatiikka nimittäin lisääntyy yhä. Perustoimintojen lisäksi kuivuriin voidaan toimittaa esimerkiksi automaattinen eränvaihto. Kuivuri täyttää, kuivaa ja tyhjentää maksimissaan kaksi kertaa sekä täyttää ja kuivaa kolmannen kerran, mutta ei enää tyhjennä. Automaattitäytöllä saa hoidettua kivuttomasti yöaikaan sattuvat eränvaihdot. Se vaatii kaatosuppiloon alarajavartijan ja ison tyhjennyssiilon tai sitten lisää automatiikka tyhjennyksen ohjaamiseksi useaan varastosiiloon.

Keskikoko jo 300 hl

Isot ilmasolat

Jatkuvatoiminen kuivuri vaatii kaksi elevaattoria, moottoriohjatun jakajan ja kaatosuppilon sulkupellin sekä kuivuriin ja kaatosuppiloon rajatunnistimet. Kun erillinen jäähdytys-, tyhjennys- ja täyttövaihe

Kuivauskennojen kohdalla Arskalla on oma ratkaisunsa. Kuivauskennoissa on nimittäin korkeat, tasaleveät ilmasolat. Se solan seinämä, josta lämmin ilma tulee, on suomupeltiä. Se seinämä, josta viljan

Stokeri etupesäksi Kotimaisen polttoaineen käyttäjille Arska on kehittänyt yhdessä Aritermin kanssa pelletille ja hakkeelle sopivan stokerikäyttöisen etupesän. Pelletti sopii polttoaineeksi kuivurissa siksi, että sen lämpöarvo on suurempi kuin hakkeella. Viljaa pelletin sekaan voi sekoittaa parikymmentä prosenttia. Etupesä toimii aivan öljypolttimen tapaan: se kuivaa ennalta asetettuun kosteuteen, sammuttaa polttimen ja suorittaa viljaerän jäähdytyksen. Järjestelmä voidaan varustaa myös automaattisytytyksellä. Etupesässä on luonnollisesti takapalonesto. Etupesän teho on 150-500 kW. Etupesäuuni sopii muunkin merkkisiin kuivuriuuneihin kuin Arskaan. Tuotteiden suhteen yrityksen perustajan Arvo Käkösen työn jatkajilla on kyllä lupa kulkea rinta rottingilla.

1/2007 ■ MAATILAN PIRKKA

N yt AJANKOHTAISTA

Ladattava LED-työvalaisin ■

Ladattavassa työvalaisimessa on 31 kirkasta lediä. Ledit kuluttavat erittäin vähän virtaa, joten valaisin palaa yhdellä latauksella noin 3-4 tuntia. Valaisin on erittäin kätevä esimerkiksi korjaus- tms. töissä, joissa verkkovirtaa ei ole saatavissa. Mukana verkkovirtalaturi. Verollinen suositushinta on 39 euroa.

Lääkekaappi maatilalle ■

Farmilääkekaappi Polaria on suunniteltu erityisesti maatilakäyttöön. Se on kotimainen, lukittava ja valmistettu kosteutta kestävästä, kierrätettävästä materiaalista. Lääkekaapin koko on 400 x 850 x 350 mm ja siinä on kolme irrallista säilytyslaatikkoa. Lääkekaapilla on kahden vuoden takuu ja sen suositushinta on 149 euroa.

Blendilannoitteet saapuivat ■ Ensi kasvukaudella käytettävät blendilannoitteet saapuivat Naantalin satamaan joulukuun alkupuolella. Toimitukset K-maatalousketjun viljelijäasiakkaille alkoivat heti laivan purkamisen jälkeen. Kuljetusjärjestelyt hoitaa Maataloukeskon keskitetty massalogistiikkajärjestelmä. Useimmiten tuttu autoilija toimittaa lannoitekuorman tilalle.

Öljynvaihtoastia suodatintelineellä ■

Öljynvaihtoastiassa on kätevä teline, johon voi jättää suodattimen valumaan. Astian tilavuus telineen tasalle on 20 litraa. Astian halkaisija on noin 40 cm, joten öljyvirta on helppo

MAATILAN PIRKKA ■ 1/2007

saada osumaan siihen. Materiaali on jämäkkää muovia, astiassa on tukeva kantokahva ja reunassa kaatonokka. Verollinen suositushinta on 25 euroa.

■ Oy Shell Ab tulee K-maatalous-ketjun toiseksi voiteluainetoimittajaksi. Maatalouskesko Oy ja Oy Shell Ab ovat solmineet yhteistyösopimuksen Shellvoiteluaineiden myynnin ja markkinoinnin aloittamisesta. Yhteistyö käynnistyi 1.1. 2007. Shell Agri-Line on erityisesti maatalouden tarpeisiin suunniteltu voiteluainevalikoima. K-maatalous-ketjun valikoimiin tulevat Shell Harvella T 10W 30 -monikäyttööljy, Rimula D Extra 10W-30 -dieselmoottoriöljy, Tellus T32 ja T46 -hydrauliikkaöljyt sekä Donax TD 10W-30 ja 5W-30 –voimansiirtoöljyt. Shell Agri-Line voiteluaineet täyttävät

N yt

maatalouskoneiden huippusuorituskykyvaatimukset ja antavat koneille tehostetun suojan. Näiden ominaisuuksien ansiosta Shell Agri-Line -tuotteet lisäävät koneiden luotettavuutta ja turvallisuutta. Maatalouskoneiden tarvikekaupassa Shell Agri-Line -tuoteperhe täydentää K-Maatalouden valikoimaa ja parantaa konetarvikkeiden palvelutarjontaa. Oy Shell Ab:n toimitusvarmuus ja -nopeus takaavat myös toimitusmyyntituotteiden nopean saatavuuden suoraan asiakkaalle.

AJANKOHTAISTA

Shellin voiteluaineita K-maatalouskaupoista

Hyödyt kotieläintuottajalle suolisto- ja pötsitutkimuksesta ■

Leveämpi hinattava niittomurskain ■ Elho HNM 370C Hydro Balance tuo uutta tehoa hinattaviin Elhoniittomurskaimiin. 3,7 metrin työleveys parantaa työsaavutusta jopa 30 %. Pellon jälkivauriot vähenevät johtuen työleveydestä ja erikoisleveistä matalapainerenkaista. Rengaskoko on 31x15.5-15/8. Uusi voimansiirto ja teräpalkkiratkaisu mahdollistavat keskikokoisenkin traktorin käytön, suositeltava traktorin teho on 70-90 kW. Kuljetus lohkolta toiselle on helppoa ohjattavan keskipuomin, 3,5 metrin kuljetusleveyden ja 320-mallista tutun, 2,6 metrin raideleveyden ansiosta. Leikkuulautasia on yhdeksän ja murskainroottorin leveys on 2505 mm. Niittomurskaimen omapaino on noin 2100 kg.

Kotieläinten terveys ja tuottavuus paranevat, kun yksimahaisten suolistossa on oikeanlainen mikrobisto ja märehtijöillä pötsin mikrobit toimivat tehokkaasti. Suomen Rehun suolistoterveystutkimusohjelmassa on löydetty tutkimusmenetelmiä ja ruokinnallisia keinoja, joilla suolistoon saadaan hyvä, eläimen tuottavuutta parantava mikrobiston tasapaino. Mitä enemmän hyviä bakteereja suolistossa on suhteessa haitallisiin, sitä paremmin eläin kasvaa ja tuottaa. Tutkimusten tulokset näkyvät uusina Suomen Rehun tuotteina. Broilereiden nelirehuohjelman rehut on suunniteltu edistämään suolistoterveyden kautta lintujen terveyttä, kasvua ja elävyyttä. Porsaiden neliportainen rehuohjelma tukee hyvälaatuisen suolistomikrobiston kehittymistä ja turvaa uusien ominaisuuksien kautta häiriöttömän vieroituksen. Uusi vieroitusrehu on vaihtoehtoinen ratkaisu sinkkioksidin (ZnO) käytölle ruokinnassa. Sikojen ja broilereiden rehu-uutuuksissa on mukana patentoitu ProgutTM– suolistoparanne, jonka on todettu parantavan mikrobitasapainoa muun muassa estämällä haitallisten kolibakteereiden kiinnittymisen suolen pintaan. Lypsylehmien täysrehu Mainio-Krossi ja puolitiiviste Oiva-Krono Top tehostavat kotoisten rehujen, säilörehun ja viljan hyväksikäyttöä edistäen niiden pötsisulavuutta Pötsitehosteen ansiosta. Pötsitehosteen vaikutusmekanismi on todennettu laboratorioissa ja positiivinen vaikutus tuotoksiin on havaittu tilakokeissa. Rehuille on haettu patentteja.

1/2007 ■ MAATILAN PIRKKA

Skaalautuva pilkekoneuutuus Haapajärveltä

Valmistaja kehuu Green speed -koneiden halkaisuterää tukkeutumattomaksi sen uuden muotoilun ansiosta. Terän korkeussäätö on hydraulinen.

MAATILAN PIRKKA ■ 1/2007

Ulkoisesti Maaselän Koneen uudet Green speed -halkaisukoneet muistuttavat tehtaan aikaisempaa tuotantoa.

Green speedissä turvallisuusnäkökohdat on pyritty viemään mahdollisimman pitkälle. Suojan avaaminen pysäyttää koneen toiminnot. Suojissa ei ole salpoja tai lukituksia.

Mitä yhteistä on vanhalla autolla ja tyypillisellä klapikoneella? Vastaus löytyy vertaamalla kulkupelin tehokäyrää klapikoneen tuottavuuden kuvaajaan, ne ovat samanmuotoisia. Siinä missä auton maksimivääntö osuu pienelle kierroslukualueelle, pilkekoneella saadaan yleensä eniten klapeja aikaiseksi keskisuurella puulla. teksti ja kuvat Tuomas Rytky

Lokakuisessa Kone-Forumissa sai kotimaan ensi-iltansa kaksi Maaselän Kone Oy:n uutuutta, joita voi kutsua selkeiksi kehitysaskeleiksi klapikoneiden evoluutiossa. Uutuudet on nimetty Hakki pilke 1x42 Green speediksi ja Hakki pilke 2x32 Green speediksi. Nimissä uutta on loppuosa eli ”vihreä vauhti”. Tutustuminen koneiden tekniikkaan ja suunnittelun lähtökohtiin osoittaa, että nimelle on myös katetta. Voidaan oikeutetusti puhua kahdesta täysin uudesta koneesta. Toimintaperiaate on säilynyt ennallaan. Runkoa siirretään syöttökuljettimella ja mitan ollessa oikea, pölkky katkaistaan ketjusahalla. Pölkky putoaa halkaisukouruun, josta se työnnetään hydraulisesti halkaisuterän lävitse. Lopuksi poistokuljetin siirtää pilkkeet peräkärryyn, vaihtolavalle tai vaikka pilkesäkkiin.

Pilkontaa 10 kilowatilla Molempien uutuuksien ottoteho on rajattu kymmeneen kilowattiin. Traktorikäytön ohella koneita tarjotaan sähköllä toimivina. Kymmenen kilowatin otolla riittää periaatteessa, että taulusta löytyy 25 A:n sulakkeet. Teholla saadaan kuitenkin aikaan enemmän jälkeä. Energian säästämiseksi on tehty monta muutosta. Merkittävintä energiatalouden kannalta on ketjun mekaaninen käyttö. Kokonaisuuteen on kuitenkin lisätty mahdollisuus teräketjun pysäyttämiseen. Mekaanisen hyötysuhde on Maaselän koneen kotimaan myynnistä vastaavan Veijo Kontron mukaan jopa kolmekymmentä prosenttia parempi, kun öljyn lämpiäminen ei syö tehoa. Tehoa säästää myös hydraulipumpun kiinnittäminen suoraan kulmavaihteeseen, millä vältetään kiilahihnojen aiheuttama tehohukka. Muutenkin Green speedien suunnittelussa on onnistuttu pienentämään hihnoilla siirrettävän voiman määrää ja sitä kautta myös laakerikuormia. Paremman hyötysuhteen lisäksi muutokset näkyvät pidentyneinä huoltoväleinä. Kolmas tehon käyttöön vaikuttava uudistus on poistokuljettimen vedon siirtäminen hihnan alapäästä ylös. Kun veto on alhaalla, kuljettimella oleva paino pyrkii

muodostamaan ”pussin” hihnan alapäähän. Kun veto on yläpäässä, puiden paino vain parantaa pitoa vetorullalla.

Katkaisu tuo tehoaluetta Green speed tarkoittaa ennen kaikkea sitä, että klapien tuotto pysyy hyvänä puun läpimitasta riippumatta. Sahaus on tuoton määräävä tekijä, sillä halontakapasiteettia kyllä riittää. Näin ollen mekaanisen vedon parempi hyötysuhde näkyy melko lailla suoraan koneen tuotossa. Vetoa lukuun ottamatta katkaisu on toteutettu melko totutusti. Puuta siirretään syöttökuljettimella, kunnes sen pää osuu pituusrajoittimeen. Varsinkin viimeisten sahausten onnistumista helpottaa mekaaninen painin, joka painaa puuta kuljetinta vasten. Katkaisu tapahtuu laipan ylhäältä alaspäin tapahtuvalla liikkeellä, jota koneen käyttäjä ohjaa samalla vivulla kuin syöttökuljetintakin. Uutuuksissa on pyritty myös vähentämään huonosta karsinnasta katkaisussa aiheutuvia häiriöitä. Tämä on saatu aikaan pidentämällä laippaa suhteessa suurimpaan halkaistavaan puuhun. Näin ollen terän alakiinnitystä on saatu vedettyä hieman sisempään koneen uumeniin. 2x: ssä laippa on 16-tuumainen, 1x:ssä 18tuumainen.

Skaalautuvuutta halkaisussa Merkittävin keksintö Green speedissä liittyy kuitenkin halkaisuun. 2x:ssä halkaisunopeus voidaan valita käsin kahdesta vaihtoehdosta. Ykkösessä vaihtoehtoja on peräti neljä ja vaihtaminen nopeuksien välillä on automaattista. – Perinteisen pikaliikeventtiilin lisäksi halkaisunopeutta säädetään tarpeen mukaan patentoidulla pinta-alan muutokseen perustuvalla tekniikalla. Virtaus säilyy koko ajan samana, joten hydrauliikka ei rasitu, suunnittelija Juha Autio kuvailee. Käytännössä liike muuttuu hitaammaksi silloin, kun voimaa tarvitaan eniten. Siis juuri kun puu alkaa haljeta. Tämän jälkeen nopeus palaa jälleen vauhdikkaammaksi. Halkaisuvoima on ykkösessä kolmesta kolmeentoista tonniin, kakkosessa 3,6-7 tonnia.

Halkaisuteriä on saatavissa kahteen, neljään, kuuteen ja kahdeksaan osaan halkaisevana. Terän korkeutta säädetään hydraulisesti.

Helppoa turvallisuutta Valitettavan usein turvalaitteet tuntuvat vaikeuttavan työntekoa, jolloin liian moni riisuu ne pois. Green speedeissä turvallisuudesta on pyritty tekemään mahdollisimman helppokäyttöistä. Varsinaista ”työstöaluetta” suojaa kaksi ”konepeltiä”, jotka voidaan avata erikseen pelkästään nostamalla kahvasta. Suojan aukaisu pysäyttää kaikki laitteen toiminnot, myös teräketjun pyörimisen. Kun suojan laskee takaisin pai-

Tutustuminen koneiden tekniikkaan osoittaa, että nimelle on myös katetta. kalleen, kone jatkaa työtä. Teräketju on mahdollista pysäyttää myös käyttövivusta esimerkiksi siksi aikaa, kun nostaa puuta syöttökuljettimelle. Eräänlainen turvallisuutta lisäävä vaikutus on myös koneen rungon muotoilulla. Sen ansiosta koneen alle kertyvä roska on helppo siivota pois. Nykytyyliin Green speedeissä poistokuljetinta siirretään sivusuunnassa hydraulisesti. Kuljettimien nopeutta voi säätää portaattomasti. Maatilaperävaunun saa täytettyä sitä välillä siirtelemättä. Myös syöttökuljettimen nopeus on portaattomasti säädettävissä. Yhden halkaisupalkin koneeseen on lisäksi asennettu vakioksi hydraulinen apurulla, joka auttaa suurien puiden saamisessa kuljettimelle. Hakki Pilke -koneiden ainoa jälleenmyyjä kotimaassa on Maatalouskesko. 2x:n hintalapussa lukee 12 900 euroa, 1x: n lapussa 12 700 euroa. Hinnat sisältävät verot. Uusiin malleihin on saatavilla samat lisävarusteet kuin Maaselän Koneen muihinkin klapikoneisiin. ■

1/2007 ■ MAATILAN PIRKKA

Farmi CH380 Laikkahakkuri urakointikäyttöön Uusi CH380-hakkuri täydentää Farmi Forest Oy:n valmistamaa laikkahakkurisarjaa. Tämä hakkuri on suunnattu urakoitsijoille – suurempaan haketustarpeeseen – ja suunniteltu käytön näkökulmasta. teksti Eemeli Linna kuvat Farmi Forest

Haketettavan puun suurin halkaisija on peräti 380 mm. Hakkurin suunnittelun lähtökohtina ovat olleet asiakkaalle tärkeät käyttöominaisuudet. Näitä ovat mm. kompakti rakenne, helppo syötettävyys, tuottoon nähden pieni tehontarve ja toimintavarmuus. Puutavara syötetään rullille lyhyen järeärakenteisen suppilon kautta. Näin kouralla päästään operoimaan lähelle syöttörullia. Tämä on sujuvan työskentelyn kannalta erittäin tärkeä ominaisuus. Optiona saatava ylärullan kevennys helpottaa suurihalkaisijaisen puun ja hakkuujätteen syöttöä. Lisävarusteena syöttösuppilon tilalle on saatavana syöttökuljetin, joka nopeuttaa erityisesti hakkuujätteen ja lyhyen puutavaran hakettamista.

Pieni tehontarve – suuri tuotto Farmi-hakkureissa on vino syöttökulma – sillä kirves uppoaa puunrunkoon vinoon lyötynä huomattavasti helpommin kuin kohtisuoraan. Kun hakkurin syöttö-

MAATILAN PIRKKA ■ 1/2007

Farmi CH380 -hakkuri pystyy hakettamaan halkaisijaltaan jopa 380-millisen puun. Hyvät käyttöominaisuudet ja tehokkuus ovat olleet suunnittelun tärkeimpiä lähtökohtia. Hakkuri kytketään traktorin kolmipistekiinnitykseen. Puhallustorvi kääntyy 300 astetta.

SORMILEVY

RISUMURSKAIN tai TEHOMURSKAIN

LEIKKAVA TERÄ

raulinen, mutta se toimii traktorin hydrauliikalla, eli torvea kaadettaessa hakkurin hydrauliyksikkö ei ole käytössä. Non Stress -kierrosvahti on vakiovaruste ja sen ohjelmointi on mahdollista työskentelyn aikana. Kaikki hydrauliym. komponentit ovat ammattikäyttöön sopivia. ■

Puutavara syötetään rullille lyhyen, järeärakenteisen suppilon kautta. Puutavarakouralla päästään operoimaan lähelle syöttörullia. VASTAVEITSI VASTATERÄT

kulma on vinossa leikkaaviin teriin nähden, tehontarve on suorasyöttöistä hakkuria pienempi. Toinen tehontarpeeseen vaikuttava seikka on laikkahakkurin kompakti ja yksinkertainen rakenne. Hake muodostuu yhdessä laikan ja passiivisten apulaitteiden avulla (sormiterät ja risunmurskaimet). Lisäksi laikka toimii puhaltimena ja puhaltaa hakkeen ulos hakkurista. Yksi laikkahakkurin eduista on siis yksinkertainen ja edullinen rakenne haketustuottoon nähden. Urakoitsijoille koneen luotettavuudella on huomattavasti suurempi merkitys kuin tavanomaisessa maatilakäytössä. Tämän vuoksi rakenteet ja hydrauliikka on suunniteltu kovaa ammattikäyttöä silmällä pitäen. Farmi CH380 -hakkurissa syöttörullia pyörittää yhteensä kolme hydraulimoottoria. Alarullalle on yksi moottori ja yläsyöttörullaa pyöritetään molemmista päistä riittävän syöttövoiman takaamiseksi. Ylärullan muotoilussa on kiinnitetty erityisesti huomiota erinomaisten syöttöominaisuuksien lisäksi myös tehokkaaseen syötön pysäytykseen.

tärinää ja tasaa kuormituspiikkejä, sillä pyöriessään siinä on paljon rotaatioenergiaa. Leikkausvoima jakaantuu tasaisesti, koska laikan neljä terää on asennettu limittäin, kaksi keskelle ja kaksi ulkoreunoille 90 asteen välein toisistaan. Kolmivaihehaketuksella saadaan aikaan tasalaatuista haketta. Haketus tapahtuu Farmin pienemmästä mallista (CH260) tutulla monivaihehaketusperiaatteella, jota on sovellettu isoon malliin sopivaksi. Terien ja vastaterien välissä leikkaantumisen jälkeen lastut murtuvat ja kulkeutuvat laikan ulkokehälle, jossa sormilevyt pakottavat ne vastaveitsille. Lisäksi puhallusaukon alussa on risunmurskain, joka viimeistelee hakkeen. Näin hake saadaan tasalaatuiseksi, mikä edesauttaa hakestokereiden syöttölaitteiden toimintavarmuutta. Risunmurskain voidaan korvata lisävarusteena saatavalla tehomurskaimella, joka mahdollistaa sahajätteiden ja myös oksaisen puutavaran hakettamisen stokerikelpoiseksi.

Vaimennusta terälimityksellä

Hakkurissa on vakiona oma hydrauliyksikkö, jolla ohjataan kaikkia haketuksessa tarvittavia toimintoja (syöttö, puhallustorven ohjaus). Myös torven kaato on hyd-

Hakkurin laikka on kaksilevyinen ja painaa yli 600 kg. Laikan paino vaimentaa

MAATILAN PIRKKA ■ 1/2007

Vakiovarustus ammattikäyttöön

Tekniset tiedot Farmi CH380HF Tyyppi Tuotos

2-levyinen laikkahakkuri 30-70 m³

Max puun halkaisija Syöttöaukko

380 mm 380x420 mm

Hakkeen palakoko

7 - 20 mm /1000 rpm

Tehontarve

20-30 mm /540 rpm 110 - 155 kW

Teriä Kytkentä

4 kpl Traktorin 3-piste

Paino Roottorin halkaisija

1600 kg 1400 mm

Hydrauliyksikkö HD 38, 75 l /175 bar Öljyn tuotto 540 rpm 9-36 l/min Öljyn tuotto 1000 rpm 1,65 - 65 l/min Puhallustorvi 300º kääntyvä Puhalluksen ohjaus Käyttöpaine

Hydraulinen 175 bar

Hakkurikotelon avaus Kuormaimen kouralla Syötön ohjaus Jalkapedaali Vakiona Kaksirullainen hydraulinen syöttölaite, risunmurskain ja No-stress-kierrosvahti

Lämpöyrittäjä Pasi Kakkinen

Kotimaista polttoainetta opiston lämmitykseen Aritermin 400 kW hakelämpökontilla korvataan Lieksan kristillisen opiston kolmen kiinteistön noin 90 öljytonnin vuotuinen energian kulutus. Lämpöyrittäjälle viime syyskuussa käyttöön otettu kohde on mielenkiintoinen, mutta ei mitenkään haasteellinen. teksti ja kuvat Vesa Jääskeläinen

Pasi Kakkinen ehti valmistautua lämpöyrittäjyyteen kaukonäköisesti jo ennalta. Hän kävi bionergia-alan koulutuksen ja ryhtyi tekemään haketta oikein urakalla ja sillä mielellä, että jos hän ei ryhdy lämpöyrittäjäksi, niin hake menee joka tapauksessa kaupaksi lämpöosuuskunnille Enoon ja Nurmekseen. Tilaisuus koitti nopeasti. Kun Lieksan kristillisen opiston 21 vuotta jatkunut lämpösopimus päättyi vuonna 2006, oli Pasilla jalat lähtökuopissa. Metsäkeskus Pohjois-Karjalan energianeuvoja Urpo Hassinen teki hakelaitoksen teholaskelmat ja mitoitukset öljyn kulutuksen perusteella. Pasi pyysi tarjoukset kolmelta lämpökonttivalmistajalta ja päätyi saarijärveläisen Aritermin 400 kW lämpökonttiin. – Tämä ei ollut halvin, mutta käyttötarkoitukseen selvästi parhain ratkaisu automatiikkansa ja palopään ominaisuuksien puolesta. Perustuksineeen ja varakattiloineen laitos maksoi arvonlisäverottomana 140 000 euroa, johon Pohjois-Karjalan TE-keskuksen maaseutuosasto myönsi maksimiavustuksen Itä-Suomen Tavoite 1 -ohjelmasta.

Savukaasuimuri on hyvä varmistus Sijoituspaikka mietitytti alussa, mutta paikka löytyi päärakennuksen ja asuntolan välistä, josta tuli lämpökanaalille 25 metrin matka lämmitysjärjestelmän kytkemiseksi vanhan ja nyt varakattilaksi jätetyn öljypannun rinnalle. Hakelaitos jää notkelmaan, mutta savuista ei ole tullut ongelmaa. Savukaasusykloni puhdistaa hienon noen savukaasuista, eivätkä hiukkaset leviä ympäristöön. Automaattisen tuhkanpoiston jäljiltä Pasi levittää puolen kuution tuhkasäiliöllisen takaisin omiin metsiinsä. Marraskuun lopulla haastattelua tehdessä savukaasujen lämpötila näytti mittarin mukaan olevan alle 150 C-astetta,

MAATILAN PIRKKA ■ 1/2007

vaikka viime nuohouksesta oli kulunut kaksi viikkoa. Hakekontin huipputeho 400 kW riittää kovillekin pakkasille. Tavallisesti Pasi käy nuohoamassa konvektiopinnat joka toinen viikko, muutoin käyntejä tulee noin kolme viikossa. Nuohoamiseen menee vain puolisen tuntia, sillä nuohottavat pinnat ovat hyvin käsillä molemmin puolin kattilaa. Sen lisäksi tehdään normaalit tarkistukset ja pöytäkirjan täytöt, jonka perusteella voi laskea hake- ja työmäärät. Kontissa on oma kWh-energiamittarinsa, jolla voidaan kontrolloida hävikkiä, sillä loppulasku lasketaan opiston omasta energiamittarista. Käyttövedelle on opistolla viiden kuution lämminvesivaraaja, joka kautta vesi kiertää pattereille. Kattilan takana on puolen kuution painevesisäiliö ja sen vieressä vielä ylimääräinen painevesiastia sammutusvettä varten mahdollisen sähkökatkon ja takapalon varalta. Pasi Kakkinen asennutti myös savukaasuimurin, joka pitää vedon oikeaan suuntaan matalapaineen aikana. Ylläpitoliekki toimii myös luotettavasti, kun savukaasuimuri on päällä ja palopään puhallin on hiljaa. Silloin stokeri syöttää kolmen minuutin välein haketta hiillokselle. Palopäähän Pasi valitsi arinanhoitotangot, jotka työntävät tuhkat pois hiillokselta. Takapalon varalta stokerissa on hyvät varmistukset. Yhtään vaaratilannetta ei ole vielä tullut, Kakkinen koputtaa puuta. Hälytykset ja sammutukset toimivat automaattisesti UPS-laitteiden varassa, mikäli sähköt katkeavat. Ne eivät kuitenkaan jaksa pitää savukaasuimuria päällä. Stokerin syöttöputkessa on kaksivaiheinen sammutusvesijärjestelmä. Pyöreä ja alaspäin oleva putki ei yleensä päästä tulta hakesäiliöön päin. Ainoat hälytykset tähän saakka ovat tulleet pudotussuppiloon joutuneista risuista, jotka voivat hämätä ruuvin toimintaa valvovaa infrapunasilmää. Pasi käy kuittaamassa hälytykset, sillä yleensä hän on jossain lähistöllä urakoi-

massa puunkorjuuta Metsähallitukselle. Asuntolan hoitaja Jari Palviainen osaa myös kuitata hälyt. Pasin isä Heino Kakkinen, 68 vuotta, käy myös mielellään tarkistamassa tilanteen. Viime kädessä he kääntävät lämmöt varajärjestelmälle.

Omaa puuta riittää vielä pitkään Pasi Kakkinen laskeskelee, että lämmitykseen kuluu puuta noin 400 kiintokuutiota eli 1000–1300 hakekuutiota vuodessa. Siitä noin neljäsosa tulee omien metsien hoidosta ja toinen 400 mottia sahayrittäjä Antti Toivaselta hankittavista kuivista sahapinnoista. Loput tulevat sekä hankintana että pystynä. Kesäisin hänellä on metsuri töissä. Ranka haketetaan kuivana. Se saa olla ensin kokopuuna metsässä 3–4 viikkoa ja rasilla vähintään kaksi vuotta. Haketus tehdään urakoitsijavoimin ja vain kesällä. Urakoitsijat ovat Nurmeksesta ja Enosta, toisella on traktorivetoinen laikkahakkuri ja toisella autoalustainen rumpuhakkuri. Pasi sanookin, että pitää olla aika erikoinen tilanne, jos kosteudeltaan yli 30prosenttista haketta joutuu polttamaan. Pintalautakin on yleensä 20-prosenttista. Kuljetuskalustona hänellä on 30 kuution vaihtolavakärryt. Kuivaa varastotilaa hakkeelle on hyvin. ■

Kuiva hake palaa puhtaalla liekillä. Kattilaveden lämpötila pysyttelee 85 asteessa yhden asteen haarukalla.

Rehtori Helena Ahonen ja talouspäällikkö Seppo Räty ovat tyytyväisiä siirtymisestä Fortumin kaukovalvonnasta olevasta lämmöntuotannosta paikalliseen hakelämmitykseen. Opisto säästää pelkässä energialaskussa noin 30 000 euroa vuodessa.

Kolmanneksen edullisempaa

Lämpöyrittäjä Pasi Kakkinen pitää hakekontin hoitoa suhteellisen vaivattomana työnä. Hakekontti täytetään kulutuksen mukaan ja tulipinnat nuohotaan viikon välein. Käyntejä laitokselle tulee 2-3 kertaa viikossa.

Aritermin 400 kW lämpökontti istuu hyvin Lieksan kristillisen opiston korkeiden rakennusten väliin aivan Viekijärven rannalla. Lämmitettävää alaa on 4100 neliötä ja korkeiden tilojen takia peräti 12500 kuutiota.

Opiston kiinteistöjä ehdittiin lämmittää kevyellä öljyllä 21 vuotta. Pitkällä keskiarvolla öljyä paloi 90 000 litraa eli 720 MWh edestä vuodessa. Talouspäällikkö Seppo Rädyn mukaan kovilla pakkasilla öljylasku oli 8000 euroa kuukaudessa. Kun sopimus Fortumin kanssa tuli katkolle ja öljyn hinta lähenteli kipupistettä, päätti opiston väki ottaa yhteyttä Pohjois-Karjalan energianeuvoja Yrjö Hassiseen. He kävivät tutustumassa hake- ja pellettilämmityskohteisiin ja tapasivat bioenergiakoulutuksesta juuri valmistuneen metsurin Pasi Kakkisen. Kustannuslaskenta johti 15-vuotiseen sopimukseen, jossa lämpöyrittäjä tuottaa opiston kiinteistöille lämpöä. Lämpöyrittäjänä Pasi Kakkinen on investoinut hakekonttiin 153 000 euroa, jota opisto lyhentää korvausinvestointina takaisin. Tämä on paljon halvempaa kuin öljysopimus, huomauttaa Räty. – Öljystä maksoimme noin 88 euroa megawattituntia kohti ja hakkeella hinta alle 35 euroa verollisena. Nyt maksamme Pasille investointia pois siten, että liittymismaksuineen hinta on joka kuukausi 61 euroa megawattitunnilta. Korvausinvestointi on kiinteä ja sidottu euribor-korkoon. Lämmön hinta on hyvin ennustettavissa eikä se poukkoile, koska se on sidottu Lieksan taajaman turpeella ja puulla tuotetun kaukolämmön hintaan. Kaukolämpöä ei opistolle tuoda 18 km päähän kannattavasti muuten kuin peräkärryllä. Rehtori Helena Ahonen sanoo, että muutos polttoaineelta toiselle kävi huomaamattomasti ja vaivattomasti. Hän pitää investointia hyvänä myös ideologiselta kannalta, koska se noudattelee kestävän kehityksen periaatteita. Raha jää maakuntaan ja hyödyttämään paikallista talouselämää. – Yllätysmomenttina oli sähköllä lämmitettävän kyläkoulun osto aivan opiston vierestä, joten nyt meillä on vielä yksi sähköllä lämpiävä kiinteistö. Onneksi siihen ei ole paljon matkaa, jos sinne vetää myöshemmin lämpöputkiston. Pohjois-Karjalassa lämpiää noin 30 kattilaa lämpöyrittäjien voimin. Suurin yrittäjä on Enon energiaosuuskunta, joka vastaa neljän kattilan lämmöntuotannosta yhteen viiden megawatin yhteisteholla. Sillä korvataan jo miljoona litraa öljyä. Lieksa on sitä vastoin kunnostautunut öljyn käyttäjänä. Siinä valossa Pasi Kakkinen on hakeyrittäjänä aikamoinen alueen Don Quijote.

1/2007 ■ MAATILAN PIRKKA

MAATILAN NIKSIT

Maatilan Niksi-Pirkka aloittaa

Lähetä niksi joko sähköpostilla: niksit. maatilanpirkka@ dialogi.ﬁ tai postitse: Maatilan Pirkka, Markkinointiviestintä Dialogi, Anne Penttilä,

Oletko keksinyt työtä helpottavan idean? Kerro se meille, niin jaamme sen muidenkin lukijoiden iloksi ja hyödyksi! Julkaistuista nikseistä maksamme 10 euron palkkion. Maatilaniksin tulee liittyä maatiloilla, maa- tai metsätaloudessa tai karjanhoidossa tehtävään työhön. Niksin pitää olla itse keksitty tai keksijän luvalla lähetetty, jolloin palkkion saa keksijä. Niksin on oltava toteutettavissa suhteellisen helposti ja edullisesti, joko ilman työkaluja tai tavanomaisilla, useimmilta maatiloilta löytyvillä välineillä. Voit havainnollistaa niksiä digitaalisella valokuvalla tai selkeällä piirroksella. Liitä aina niksin mukaan yhteystietosi.

Pl 410, 00811 Helsinki.