MaatilanPirkka0108

NRO 1 TAMMI-HELMIKUU 2008

www.k-maatalous.fi/maatilanpirkka

Pitkä kokemus laatujärjestelmästä

Puu pitää pintansa rakennuksissa

Nyt hankitaan vuoden polttopuut

Millä sängen kimppuun keväällä?

K-LAJIKKEET PÄRJÄSIVÄT HYVIN VIRALLISISSA LAJIKEKOKEISSA

RAKENTAMINEN

www.k-maatalous.fi/maatilanpirkka

NRO 1 TAMMI-HELMIKUU 2008

Lajikevalinnan tueksi Tässä numerossa mm.

Esittelyssä MF 5400-sarja....4 Varaosia varmasti.................8 Virallisten lajikekokeiden tulokset...............................10 Viljojen kasvinsuojelu.........14 Grindstadin sulavuus..........18 Rypsin hankala tautikesä...20 Agritechnica-näyttely..........24 Mikä kone kevätsängille?...26 Kylvökoneen lisävarusteet ......................32 Laatu lähtee tilalta.............34 Vieskan Elementiltä karjatalousrakennuksia......36 Komea navetta puusta.......38 Talli, maneesi ja asunto......40 Navetta nousee, osa 2........42 Pihatossa hyvät 5 vuotta... 46 Aperuokintaa maitotilalla.. 48 Langaton vaaka apevaunuun.. ......................50 Esittelyssä Aimo Kortteen Konepaja.............52 Automatisoitu maatilan hakelämpökeskus............ ..54 Lämpökeskus laakasäilöön... ....................56

Tässä numerossa on varsin laaja artikkeli äskettäin ilmestyneistä virallisten lajikekokeiden tuloksista 2000-2007. MTT:n 202sivuinen julkaisu ilmestyi loppuvuodesta. Tarkempi tutustuminen julkaisuun paljasti, että tässä lehdessä esitellyt tulokset ovat jutun perusteellisuudesta huolimatta vain pieni osa kokonaisuutta. Kahdeksan vuoden aikana virallisissa kokeissa on testattu pelkästään nykyisiä ja ehdolla olevia viljalajikkeita yhteensä 187. Kokeita niistä on ollut yli 3700.

Vuosittain Suomessa siis tehdään valtava ja merkittävä työ useilla eri paikkakunnilla ja monien ihmisten voimin, jotta suomalaiset maatalousyrittäjät voisivat valita omille pelloilleen ja käyttötarkoitukseensa parhaiten soveltuvia lajikkeita. Mm. K-ryhmän koetilalla Hauholla on joka vuosi noin 2500 koeruutua, joilla mm. esikatsastetaan lajikkeita virallisiin kokeisiin.

Viralliset lajikekokeet perustuvat asetukseen ja niiden järjestämisestä vastaa MTT. Viime vuonna viljakoekenttiä perustivat MTT:n toimipisteiden (Rovaniemi, Ruukki, Sotkamo, Maaninka, Ylistaro, Laukaa, Mikkeli, Jokioinen ja Piikkiö) lisäksi myös K-ryhmän koetila Hauholla, Boreal Kasvinjalostus Jokioisilla sekä ProAgria Nylands Sv. Lantbrukssällskapin yksiköt Pernajassa ja Inkoossa.

Kokeiden sijoittuminen alueellisesti ympäri Suomen takaa sen, että lajikkeiden viljelyarvosta ja -varmuudesta, satoisuudesta sekä laadusta saadaan vertailukelpoista tietoa muualtakin kuin pelkästään tietyn viljalajin pääviljelyalueelta. Esimerkiksi ruislajikkeiden tulokset on jaoteltu koepaikkojen mukaan Etelä-, Länsi- ja Sisä-Suomen tuloksiin.

Kahdeksan vuoden tulokset on ryhmitelty viljelyvyöhykkeen ja maalajin mukaan, sekä koevuosittain ja satotasoittain. Ohralajikkeilla on vielä happamaman maan sietokokeet tavanomaisen maalajijaottelun lisäksi.

Kasvinsuojelun vaikutusta satotasoihin voi arvioida ruiskutuskokeiden tuloksista, joita on vehnillä ja ohrilla yhteensä reilun 900 kokeen verran.

Jos jostain syystä MTT:n julkaisusarjan numero 150 on jäänyt vielä oudoksi, suosittelen lämpimästi iltalukemiseksi joka savuun. Se löytyy myös netistä.

anne.penttila@dialogi.fi

Kauppias Tapani Reinikainen.............58

Kustantaja • Markkinointiviestintä Dialogi Oy, PL 410, 00811 Helsinki, puh. (09) 4242 7330, fax (09) 4242 7333, Päätoimittaja • Anne Penttilä, 044 502 9730, Ulkoasu • Tanja Pellikka, Mediatilan myynti • Tuuli Toivainen, A-lehdet, Kirjapaino • PunaMusta Oy, Osoiterekisteri • Maatalouskesko Oy, Osoitteenmuutokset • yhteyskuponki sivulla 63, Palaute ja niksit • niksit.maatilanpirkka@dialogi.fi 1/2008 ■ MAATILAN PIRKKA

3

Massey Fergusonin 5400-sarja uudistui täysin

Pykälää tehokkaampi

MF 5400

traktori

5400-sarjan uudistus oli sen verran suuri muutos, että se olisi hyvin oikeuttanut jopa mallimerkinnän muuttamiseen. Linjansa mukaisesti Massey Ferguson vaihtoi samalla paljon muutakin tekniikkaa luokkaa tehokkaampien Tier3-moottoreiden lisäksi. Suosituin traktorikokoluokka sai myös kaksi täysin uutta mallia: MF 5475 ja MF 5480. teksti Anne Penttilä kuvat Massey Ferguson

Tier2-päästöluokan moottoreiden vaihto Tier3-luokan vaatimukset täyttäviin SisuDieselin ja Perkinsin moottoreihin merkitsi sitä, että esimerkiksi aiemman 5460-mallin 116 hv:n maksimiteho on uudessa 5460 T3-mallissa 125 hv. – Vaikka nimellisteho pysyi samana, 115 hevosvoimassa. Lisäksi 3- ja 4-vaihdealueilla on käytettävissä PowerBoost-lisäteho, joka nostaa tehon 135 hevosvoimaan.

Maksimitehon nousu on uusien neliventtiilisten CommonRail-moottoreiden ansiota. Niiden tietokoneohjattu polttoaineen ruiskutusjärjestelmä mahdollistaa myös PowerBoost-toiminnon. Käytännössä se tarkoittaa ruiskutusjärjestelmän parametrien automaattista ohjel-

mointia, millä saavutetaan tehon lisäys kahdella ylimmällä vaihdealueella.

PowerBoost on yleensäkin merkittävä lisäominaisuus tämän koko- ja hintaluokan traktoreissa. Mutta huomionarvoista on myös, että se on käytettävissä jo varsin pienillä kierroksilla ja ajonopeuksilla, myös taloudellisimmalla 14001600 rpm kierrosalueella. Tämä on nähtävissä oheisista tehokäyristä.

Esimerkiksi 1500 rpm:n kohdalla PowerBoost käytännössä lähes tuplaa käytettävissä olevan tehon aiempaan Tier2malliin verrattuna. Lisäteho on käytettävissä 7 kmh nopeudesta lähtien. Siitä on hyötyä varsinkin kuljetuksissa ja niissä peltotöissä, joissa ajonopeudet ovat noin 10 km/h paikkeilla, esimerkiksi muokkaustöissä.

Merkittävää on myös vääntölukemien kasvu verrattuna aiempaan 5400-sarjaan. Esimerkiksi sarjan suurimman, 4sylinterisen 5480-mallin maksimivääntö on 652 Nm, joka yleensä edellyttää varsin suurikokoista 6-sylinteristä konetta.

Uutta tekniikkaa Tier3-päästövaatimuksiin on päästy sekä SisuDieseleisssä että Perkinseissä ilman erillistä ja monimutkaista moottorin ulkopuolista pakokaasun kierrätysjärjestelmää (EGR). Esimerkiksi SisuDieselin Tier3-moottoreissa on optimoitu venttiilinajoitus ja kaasunvaihto. Imuventtiili on pienen hetken auki poistotahdin aikana ja imuilman joukkoon pääsee sekoittumaan hieman pakokaasua. Kaasuseoksen happipitoisuus on pienempi,

Enemmän tehoa ja vääntöä sekä pienemmät päästöt ja polttoaineen kulutuslukemat. Massey Ferguson 5400-sarjan muutos oli suuri.

4

MAATILAN PIRKKA ■ 1/2008

Vasemmalla kädellä käytettävä vaihteenvalitsimen vipu.

mikä alentaa palotapahtuman lämpötilaa ja moottorin typpioksidipäästöt pienenevät. Samaan suuntaan vaikuttavat myös jäännöspakokaasun (enimmäkseen vettä ja hiilidioksidia) lämpöä sitova ominaisuus sekä kemiallinen vaikutus palamistapahtumaan.

Periaatteessa yksinkertaisella tavalla yhdistettynä älykkääseen tekniikkaan on sekä täytetty Tier3-päästöluokan vaatimukset että saatu lisää tehoa ja vääntöä.

Myös polttoaineenkulutus tehoon nähden on pienentynyt Tier3-malleissa.

Uusissa moottoreissa on mielenkiintoista myös mm. Perkinsin läpivirtaava kansi ja turbon sähkösäätöinen, ”älykäs” hukkaportti sekä SisuDieselin keskituetut, märät sylinteriputket.

Perkinsin Crossflow-kansi tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että imu- ja pakoventtiilit sijaitsevat eri puolilla kantta.

Kun kylmä ja kuuma sijaitsevat eri puolilla moottoria, pakopuolen lämpö ei lämmitä imuilmaa, mikä haittaisi välijäähdytetyn turbon toimintaa ja nostaisi moottorin lämpötilaa. Tämä on tärkeää varsinkin suurilla tehoilla.

Hukkaporttisäätö on koeteltua ja toimintavarmaa turbotekniikkaa, jossa ei tarvita säätyviä siipiä. Hukkaportti toimii turbon ”varoventtiilinä”, jota uusissa moottoreissa säätää moottorin ruiskutusohjausyksikkö. Sähköinen säätö on herkempi ja tarkempi kuin aiempi mekaaninen, ja se varmistaa riittävän ja sopivan turbopaineen kaikilla kierroslukualueilla.

SisuDieselin keskituetut, märät sylinteriputket muodostavat erittäin tukevan rakenteen, joka on tärkeää varsinkin korkeilla vääntölukemilla. Märille sylinteriputkille tyypillistä putkien värinäongelmaa ei esiinny, öljynkulutus on pieni ja huoltoväli pitkä. Ulkopuolisten ripojen

avulla jäykistetyt lohkot sekä jäykkä valurautainen öljypohja muodostavat traktorin runkorakenteen. Paitsi että värinätön rakenne on moottorimelultaan erittäin hiljainen, traktori ei myöskään tarvitse erillistä jäykistävää runkoa, joka haittaisi kääntyvyyttä.

Hytti on entistäkin hiljaisempi. Dyna4pikavaihteita voi käyttää joko suunnanvaihtimen vivusta ratin vasemmalla puolella tai T-vivusta oikealla kädellä.

Tehokäyrät MF 5460 Tier-3 140 120 100 80 60 40 20

Dyna-4 helpottaa työtä Dyna-4 -vaihteisto ei sinänsä ole uutuus, mutta aiemmin suurimmista 5400-sarjalaisista tuttu vaihteisto on nyt vakiona koko 5400-sarjassa. Se on alunperin kehitetty yli 160 hv:n tehoille, joten myös voimansiirto kestää uudet tehokkaammat moottorit.

Dyna-4 tarjoaa ainoana tässä traktorikokoluokassa neliportaisen pikavaihteen, jossa voidaan vaikuttaa myös suunnanvaihdon aggressiivisuuteen. Suunnanvaihdin on samanlainen kuin 6400-sarjassa.

Vaihteiston käyttäminen on erittäin helppoa ja pikavaihteita voi työtehtävästä riippuen käyttää joko oikealla tai vasem-

0 1000

1500

1800

2000

2200

rpm Tier-2

Nimellis

Boost

Vääntökäyrät MF 5460 Tier-3 600

500

400

300

200

100

0 1000

1500

1800

2000

2200

rpm

Tier-2

Nimellis

Boost

Dyna4-vaihteistossa on neljä Dynashift-vaihdetta kullakin perusvaihteella, sopivasti limittyvät ajonopeudet ja 40 km/h nopeus tehokkaaseen kuljetusajoon.

1/2008 ■ MAATILAN PIRKKA

5

Kaikkiin 5400-sarjan malleihin on saatavana Ålö Maskinerin valmistama etukuormain tehdasasennettuna ja Massey Fergusonin väreissä.

Tekniset tiedot Massey Ferguson 5400 Dyna-4 T3 5460

5465

5470

5475

5480

Nimellisteho 2200 rpm ISO hv/kW*

115/85

120/88

125792

135/99

135/99

Maksimiteho 2000 rpm ISO hv/kW*

125/92

130/96

135/99

145/106

145/106

– Maksimivääntö Nm*

525

543

585

607

625

Max VOA-teho 540 rpm, hv/kW

103/76

108/79

113/83

123/91

123/91

PowerBoost-teho 2000 rpm ISO hv/kW* 135/99

140/103

145/106

155/114

155/114

– Maksimivääntö Nm*

545

585

625

649

652

Polttoaineen kulutus g/kWh

208

210

205

208

205

Moottorimerkki

Perkins

Perkins

SisuDiesel

Perkins

SisuDiesel

Moottorityyppi

1104D-E44TA 1106D-E66TA 44CTA

1106D-E66TA 49CTA

Moottoritilavuus l /sylintereitä kpl

4,4/4

6,6/6

4,4/4

6,6/6

4,9/4

Nostovarsien nostokyky vakio/optio kg

5000/6000

5000/6000

5000/6000

6000/-

6000/-

Etunostolaitteen (lv) nostokyky kg

2500

2800

2500

2800

2500

Eturenkaat, 4-veto

13.6R28

14.9R28

14.9R28

14.9R28

14.9R28

Takarenkaat

16.9R38

18.4R38

18.4R38

18.4R38

18.4R38

Paino ajokunnossa kg

4350

5050

4540

5350

4750

Pituus m

4,30

4,82

4,37

4,37

4,82

Korkeus m

2,74

2,80

2,77

2,80

2,77

Akseliväli

2,55

2,83

2,67

2,83

2,67

Kääntöympyrä ilman jarruja, 4-veto, m

8,40

9,60

8,90

9,60

8,90

Polttoainetankki l, vakio/lisäv.

145/200

150/215

145/200

150/215

145/200

Hinta sis. alv 22 %

61 800

64 300

65 300

69 500

68 500

*ISO TR14396. Vakiona De luxe –hytti tasaisella lattialla, sivupakoputki, sävylasit, avautuvat taka- ja sivuikkunat, 4-nopeuksinen tuuletin lämmitysyksiköllä, mekaanisesti jousitettu istuin, sähköinen nostolaite, 3 hydrauliikan lohkoa, 2 etu- ja 2 takatyövaloa ja vetokoukun peili. Lisävarusteena ilmastointi, ilmaistuin, matkustajan istuin, takaikkunan pyyhin ja pesulaite, lisätyövalot, neljäs hydrauliikkalohko, Visio-katto ja kattoluukku.

6

MAATILAN PIRKKA ■ 1/2008

malla kädellä. Vasemmalla kädellä niitä käytetään suunnanvaihtimen vivusta ratin yhteydessä, jolloin oikea käsi jää vapaaksi vaikkapa työkoneen tai etukuormaimen käyttöä varten.

Oikealla kädellä vaihdetaan ylös-alas T-vivusta. Alueelta toiselle vaihdetaan painamalla samalla painonappia T-vivun päässä, jolloin tekniikka valitsee automaattisesti traktorin nopeuteen sopivan pikavaihteen alueen sisällä. Kytkintä ei tarvitse käyttää jalkapolkimella ja selkeä merkkivalo ilmaisee käytössä olevan vaihdealueen. Dyna-4 helpottaa paljon sekä kokeneen että opettelevan kuskin työtä.

etunostolaite voidaan kiinnittää suoraan etukehtoon ilman ylimääräisiä sovitteita.

Tällöin etunostolaitteesta tulee osa traktorin runkoa. Etunostolaite ja etuvoimanotto ovat saatavissa kaikkiin 5400-sarjan malleihin lisävarusteena.

Automaattisesti säätyvä QuadLinketujousitus on lisävaruste malleihin 54655480. Jousitus säätyy asentoanturin ilmoittaman tiedon perusteella. QuadLink pitää korkeuden automaattisesti samalla tasolla riippumatta etuakseliin kohdistuvasta painosta. Joustovaraa on molempiin suuntiin 45 mm. QuadLinkin saa poiskytkettyä tarvittaessa. Kaikissa 5400-sarjan traktoreissa on Danan laadukkaat akselit.

Kita isosti auki Massey Fergusonin suuremmista malleista tuttu muotoilu, kokonaan ylös nostettava, yhtenäinen konepeitto ja myös ylös nouseva jäähdytinpaketti 6-sylinterisissä malleissa helpottavat puhdistusta ja pääsyä huoltokohteisiin. Huoltovälit ovat pidentyneet, esimerkiksi voimansiirron öljyt ja suodattimet vaihdetaan 1200 tunnin välein ja moottoriöljyt 400 tunnin välein.

Konepeitto on lukittava.

Etukehto on muotoiltu 6-sylinterisissä malleissa siten, että etupyörät mahtuvat kääntymään hyvin ja uusi integroitu

www.k-maatalous.fi

Vieläkin hiljaisempi 5400-sarja tuli markkinoille vuonna 2003.

Vuoden 2006 uudistuksessa parannettiin äänieristystä, jolloin hytistä tuli erittäin hiljainen. Nyt melutasoa saatiin vieläkin laskettua uusien moottoreiden ansiosta.

Hytin melutaso on vain 75 dBA. Edelleenkin sarjassa on malliin 5470 saakka saatavana nostolaite- ja ulkopuolisen hydrauliikan pumppujen tuotot yhdistävä, tarvittaessa 100 litraa tuottava hydrauliikka. Kahdessa suurimmassa mallissa on lisävarusteena 110 litraa tuottava,

kuormantunteva hydrauliikka, jonka lisähinta kolmella lohkolla on 2570 eur sis. alv 22 %. Vastaavanlainen on mm. 6400sarjassa.

Hydrauliikan ulosottoja on kaikissa malleissa vakiona kolme 1- tai 2-toimista venttiiliä. Maksimissaan ulosottoja voi olla neljä kappaletta. 5400-sarjan Tier3-traktoreissa on nyt myös vetovarsitunnustelu.

Kaikkiin 5400-sarjan traktoreihin on saatavana tehdasasennettu MF 900 -sarjan etukuormain Massey Fergusonin väreissä. Kuormain on maailman johtavan kuormainvalmistajan Ålö Maskinerin tekemä. 6-sylinterisiin malleihin on saatavana tehdasasenteinen paineilmajarrusarja. Lisävarusteisiin kuuluu myös mm. voimanulosoton pysäytyskatkaisin takalokasuojassa.

Hinnat ovat nousseet maltillisesti, kun niitä verrataan aiempiin saman tehoisiin malleihin. Lisäksi listahinnalla saa enemmän tekniikkaa vakiona. 5400-sarjan ensimmäiset esittelykoneet tulevat tammikuussa Suomeen ja kiertueelle K-maatalouksiin. Ensimmäiset koneet on jo myyty ja toimitukset Suomeen alkavat maaliskuussa. ■

HUOLTO

VARAOSAT

HUOLTOYRITTÄJÄT

HUOLTOPALVELUT

VARAOSAT

Varastointilogistiikassa tarvitaan automatiikkaakin.

Kuva on Maatalouskeskon keskusvarastolta Vantaalta.

Oikea osa oikeassa paikassa, oikeaan aikaan Varaosien varastotilannetta valvova seurantajärjestelmä otettiin onnistuneesti käyttöön K-maatalous-ketjun tukkuportaassa viime keväänä. Seinäjoen K-maatalouden varaosapiste on toiminut pilottipaikkana elokuusta lähtien. teksti Anne Penttilä, kuvat AP ja Jussi Knuuttila

Tarvesuunnittelu ja Prosessor-varastonhallintajärjestelmä otettiin ensimmäisenä käyttöön keväällä Maatalouskeskon varaosien keskusvarastossa Vantaalla. Syksystä lähtien ja tämän vuoden aikana sitä levitetään K-maatalousketjun varaosapisteisiin sekä myös muutamiin yksityisiin varaosaliikkeisiin. Pisimmällä sisäänajo on Kmaatalous-ketjun runkopisteissä, joiden varaosapisteet toimivat myös laajempina alueellisina varaosavarastoina; Seinäjoki, Turku, Kouvola, Kuopio ja Oulu.

Käytännössä sisäänajo on tarkoittanut varastoanalyysiä: Millä varaosilla on ollut menekkiä, kuinka paljon niitä on tarvittu ja mihin aikaan. Analyysin perusteella on päätetty mikä on oikea varaosavalikoima tiettyyn aikaan sesongista varaosaliikkeittäin. Tietyn osan kappalemäärälle on määritelty tilauspiste, jolloin auto-

8

MAATILAN PIRKKA ■ 1/2008

maattinen tilausjärjestelmä aktivoituu.

Sisäänajovaiheen jälkeen ohjelma toimii taustalla huolehtien automaattisesti sopivan kokoisesta varaosavalikoimasta. Tavoitteena on, että varastovalikoimaan kuuluisi noin 70 % kaikista varaosista, ne useimmin tarvittavat, kertoo varaosapäällikkö Mika Lindström Maatalouskeskolta.

– Myös osan saatavuus, hinta, lentorahtikustannukset ja tavarantoimituksen nopeus saattavat vaikuttaa siihen, että joku harvemminkin tarvittava osa määritellään kuuluvaksi varastovalikoimaan. Ohjelma laskee osalle taloudellisinta tilattavaa määrää; karkeasti esimerkiksi tilataanko joka päivä yksi kappale vai kerran kuukaudessa 30 kappaletta.

Varastovalikoimaan kuulumattomat tuotteet hoidetaan aivan kuten ennenkin, pikatilauksina asiakkaan tarpeen mukaan.

Ensimmäisen kesän kokemukset olivat hyviä, vaikka järjestelmä polkaistiinkin tukkuportaassa käyntiin kiireimmän sesongin kynnyksellä.

– Se jopa vähän yllätti, miten kitkattomasti kaikki sujui. Tietysti systeemiä kehitetään koko ajan, tulee uusia osia ja varastovalikoima tarkentuu. Lopullisena tavoitteena on, että varaosien saatavuus asiakkaalle olisi mahdollisimman hyvä.

Eli oikeat osat olisivat oikeaan aikaan oikeassa paikassa.

Helpottaa työtä Seinäjoen K-maatalouden varaosapiste aloitti pilottipaikkana elokuussa. Varaosapäällikkö Kari Männistö pitää automaattista varastonseurantaa todella kätevänä.

– Käytännössä sen kautta määritellään mitä osia meillä on aina oltava hyllyssä.

Omin päin ohjelma ei kuitenkaan tilaa mi-

H

HUOLTO

VARAOSAT

HUOLTOYRITTÄJÄT

tään. Kun tietyn osan kappalemäärä saavuttaa hälytysrajan, ohjelma antaa siitä automaattisen tilausehdotuksen. Varaosavastaava katsoo, että ehdotukset ovat järkeviä ja hyväksyy tilauksen. Ei tule esimerkiksi talvella osia, joita tarvitaan vasta kesällä.

Männistön mukaan järjestelmä sekä helpottaa varaosavastaavien työtä että nostaa palvelutasoa. Se esimerkiksi huomioi, että tiettyä varaosaa varten löytyvät myös siihen kuuluvat tiivisteet. Seinäjoen varaosapisteen 8000-9000 nimikkeen valikoimasta järjestelmän piirissä oli joulukuussa noin 3000-4000. Lisää määritellään mukaan koko ajan.

– Varsinaisesti järjestelmä tulee näyttämään kyntensä ensi kesän sesongin aikana.

K-maatalous-ketjun runkomyymälöiden varaosapisteet kehittävät yhteistyötä myös alueella toimivien huoltoyrittäjien suuntaan.

– Pyrimme ottamaan myös heidän varaosatarpeensa aiempaa paremmin huomioon. Huoltoyrittäjät tarvitsevat kuitenkin jossain määrin erilaisia osia kuin maatalousyrittäjät. Niistäkin osista pitää löytyä hyllystä useimmin tarvittavat.

HUOLTOPALVELUT

HUOLTO

Hintoja tarkennettu Myös varaosien hinnoittelua on tarkennettu markkinalähtöisemmäksi, kertoo Lindström. Yksi esimerkki on Massikan 10+-varaosat vanhempiin koneisiin. Käytännössä ne kilpailevat tarvikevaraosien kanssa, vaikka ovatkin alkuperäisosia.

– Alkuperäisvaraosien laatu ja varaosatakuu on korkeammalla tasolla kuin tarvikeosien. Olemme neuvotelleet päämiehemme Agcon kanssa paremmat ostoehdot ja tavoitteena on myyntivolyymin kasvu. Pyrimme tarjoamaan asiakkaille parhaimmat varaosat kohtuulliseen hintaan ja turvaamaan jokaiselle varaosakaupassa mukana olevalle toiminnan kannattavuuden. Varaosakauppa on aika työvoimavaltaista ja varastossa on paljon rahaa kiinni.

Maatalouskeskon jälkimarkkinointiyksikkö on tilannut osan sesongin aikana tarvittavista varaosista konevalmistajilta jo ennen vuodenvaihdetta. Varaosissakin tehtaat mitoittavat toimituskapasiteettiaan pitkälti ennakkotilausten perusteella.

Silloin kun on kyse vähän erikoisemmasta koneesta, ei koneen omistajan aktiivisuudesta ole haittaa varaosien saatavuuden varmistamiseksi. Esimerkkinä Grim-

Varaosapäällikkö Kari Männistö on päässyt testaamaan varastonseurantajärjestelmää ensimmäisten joukossa.

men perunannostokone niillä seuduilla, joilla laajamittainen perunanviljely ei ole yleistä.

– Lähimmälle varaosapisteelle kannattaa vihjaista asiasta, jotta pisteessä varmasti on sesongin koittaessa tarvittava tietotaito ja vähintäänkin kulutusosat kyseiselle konetyypille.

Talvi on mainiota aikaa tilata huoltoyrittäjältä ylläpito- ja kunnostushuolto kaikille koneille. Jotta kone on kunnossa juuri silloin kun sitä tarvitaan ja huoltoyrittäjätkin ovat kiireisiä. ■

VAR

Vuoden 2007 lajikekoetulokset julkaistu

K-Maatalouden lajikkeet

menestyvät hyvin

Virallisten koetulosten yhdistelmä vuosilta 2000-2007 on ilmestynyt. K-Maatalouden lajikkeilla on kokeissa merkittävä edustus sekä markkinoilla jo olevissa lajikkeissa että myös linjavaiheessa olevissa, tulevaisuuden lajikkeissa. Tulosten mukaan K-lajikkeet edustavat sekä satoisuudeltaan että laadultaan tämän päivän parhaimmistoa.

VILJELYOO

teksti Tapio Lahti, K-koetila

VILDEN VILJELYLAAJUUS TULEE KASVAMAAN MERKITTÄVÄSTI. K-maatalouden ohralajikkeita ovat monitahoiset Gaute, Edel, Vilde ja Tiril sekä kaksitahoiset Tofta, Maaren ja Xanadu.

Viime kaudella eniten viljeltyjä ohria olivat mallaslajikkeet Saana, Scarlett ja Barke. Näitä seurasivat Jyvä ja Edel. Gauten viljelyala on edelleen kasvussa.

Vilden, Maarenin ja Xanadun viljelylaajuutta rajoitti siemenen saatavuus.

Norjalaiset ohrat vauhdilla Suomeen

Norjalaiset monitahoiset ohrat ovat tulleet vauhdilla Suomen lajikemarkkinoille. Niiden viljelyllä on kuitenkin Suomessa pitkä perinne. Muun muassa Arveohra on ollut meillä yksi suosituimmista aikaisista ohrista. Arvea on myös käytetty ahkerasti risteytysvanhempana sekä kotimaisessa että ulkomaisessa jalostuksessa.

Edel nousi viime kaudella Suomessa monitahoisten ohrien toiseksi viljellyimmäksi lajikkeeksi. Se soveltuu rehu- ja tärkkelysohraviljelyyn vyöhykkeille 1-3. Edel polveutuu risteyksestä Tore*Verner. Tore on norjalainen ja Verner ruotsalainen kuusitahoinen lajike. Vernerissä on erityisen hyvät jyvän laatuominaisuudet.

Edel on vakiinnuttanut meillä asemansa satoisana ja hyvänä tärkkelysohrana, ja rehukäytössäkin siitä on saatu hyviä kokemuksia. Edel kuuluu monitahoisten ryhmän myöhäisiin lajikkeisiin, kasvuaika on Saanaa päivän pidempi. Edel on lujakortinen. Sen

10

MAATILAN PIRKKA ■ 1/2008

jyvä on suuri ja muodoltaan pullea ja sen hehtolitrapaino on korkea. Vuoden 2007 Eviran laaturaportissa (Viljaseula 2007) Edelin hehtolitrapaino oli lähes kaksitahoisten ohrien veroinen.

Vuonna 2004 myyntiin tullut aikainen Gaute-ohra on parantanut asemiaan vuosi vuodelta. Gaute soveltuu rehuviljelyyn ohran koko viljelyalueelle. Se on satoisuudeltaan aikaisuusluokassaan erinomainen ja viime vuodet ovat osoittaneet sen menestyvän erilaisissa kasvuoloissa: suoraviljelykokeissa se on erottunut edukseen ja se on myös hyvä luomulajike. Gauten jyväkoko on suuri, hehtolitran paino ja korrenlujuus ovat keskinkertaisia.

Kauden uutuuslajike Vilde on viimeisimpienkin koetulosten valossa vahva tulokas rehu- ja tärkkelysohraviljelyyn vyöhykkeille 1-4. Vilde polveutuu monimutkaisesta risteytyksestä, jossa on mukana useita eri lajikkeita. Se on lujakortisin ohra ja satoisuudeltaan se ylittää saman aikaisuusluokan muut lajikkeet sekä pääosan myös selvästi myöhäisemmistä lajikkeista. Vilde on Gautea myöhäisempi, mutta Edeliä aikaisempi. Vilde soveltuu voimaperäiseen rehuviljelyyn ja se on hyväksytty Altian tärkkelysohralistalle. Vilden viljelylaajuus tulee kasvamaan merkittävästi lähivuosina.

Tiril on ensi syksyllä myyntiin tuleva satoisa, aikaisimpien ohrien ryhmään kuuluva lajike. Kotimaiseen lajikeluetteloon se otettiin 2006. Tiriliä voi viljellä Suomen koko ohranviljelyalueella. Se on korrenlujuudeltaan hyvä ja menestynyt suhteellisesti muita ohria paremmin happamilla mailla.

K-Maatalouden monitahoiset uutuusohrat ovat vaihto-

bullin oman linjalajikkeen välinen risteytys. Verrattuna Annabelliin se on lähes yhtä satoisa, mutta tätä aikaisempi ja hieman lujakortisempi. Maarenin hehtolitran paino on korkea ja jyväkoko suuri. Maaren on Altian tärkkelysohralistalla.

Saksalainen Xanadu on menestynyt sekä virallisissa kokeissa että koemallastuksissa. Sillä onkin mahdollisuus tulla valituksi uudeksi mallasohralajikkeeksi Suomeen. Xanadun suositeltava viljelyalue on 1-3e. Xanadu polveutuu risteytyksestä Viskosa*Scarlett. Vanhempien mukana on valikoinut muun muassa aikaisuutta.

Xanadu on pärjännyt kaksitahoisten ryhmässä hyvin happamilla mailla ja se näyttää olevan mantereiseen ilmastoon ja maaperäoloihimme hyvin soveltuva lajike. Xanadu on levinnyt nopeasti Venäjällä mallasohrana ja siten sille voi löytyä merkittäviä markkinoita myös vientimallasohrana.

ehto myös kaksitahoisten valta-alueelle eteläisimpään Suomeen. Ne ovat virallisten koetulosten mukaan sadoltaan kilpailukykyisiä jopa myöhäisten kaksitahoisten ohrien kanssa. Myös korrenlujuudeltaan ja taudinkestävyydeltään ne ovat aiempia lajikkeita selvästi parempia.

Menestystä kaksitahoisilla ohrilla K-Maatalouden kaksitahoisista ohrista Svalöf Weibullin Maaren on satoisuudeltaan ja kasvuajaltaan hyvä yhdistelmä. Maaren soveltuu rehu- ja tärkkelysohratuotantoon vyöhykkeillä 1-3e. Se on ranskalaisen Texane-ohran ja Svalöf Wei-

Ohralajikkeiden viljelyalat 2007 Hehtaaria Saana Scarlett Barke Jyvä Edel Annabell Voitto Rolfi Kunnari Erkki Gaute Artturi

Rehu 56 736 22 996 9 595 37 897 34 938 20 811 34 134 33 231 32 799 32 780 21 560 15 617

Mallas 22 009 40 877 34 327 15 217 13 760 64 33 102 84 0 2

Suositut tytöt Belinda ja Ingeborg Vuonna 1981 kauppaan tullut Veli-kaura on viimein joutunut luopumaan piikkipaikastaan viljellyimpänä kauralajikkeena.

Sen kantaan kolmospaikalle on noussut Belinda, jonka viljelyala on kauppaanlaskuvuodesta 1999 lisääntynyt tasaisesti.

Tämä on saavutus lajikkeelta, jonka kas-

vuaika on kuitenkin lajikkeiston pisimpiä.

Belinda on ollut haluttu lajike sekä kotoisessa rehutuotannossa, vientikaurana että suurimokaurana.

Belindan erikoisominaisuus on korkea rasvapitoisuus, mikä lisää sen rehuarvoa merkittävästi. Belindan mukana kauralajikkeidemme jyväkoko on noussut uudelle kymmenelle.

Belindan rinnalle K-Maatalouden valikoimassa on nousemassa uusi Ingeborgkaura. Ingeborg tulee saman jalostajan käsistä kuin Belinda ja se polveutuu risteyksestä SW 88359*Silvano. Silvano löytyy myös Belindan taustalta.

Ingeborgin vahvuus on hyvä sadon ja laadun yhdistelmä. Ingeborg on satoisuudessa Belindan veroinen ja sen korrenlujuus on riittävä. Laikkutaudin osalta Ingeborg on lajikkeiston tervein kaura.

Ingeborgin hehtolitrapaino on korkea ja jyväkoko vielä Belindaakin suurempi. EVIRAn vuoden 2007 laaturaportissa (Viljaseula 2007) Ingeborgin hehtolitran paino oli korkein (57,7 kg) ja keskimäärinkin siis vain karvan alle suurimokauran hyväksymisrajan. Ingeborg on tasapainoinen kokonaisuus laatua ja satoisuutta myöhäisen kauran viljelijälle. Valkokuorisena se soveltuu myös vientikauraksi ja suurimokäyttöön.

Sekä Belinda että Ingeborg sopivat viljelyyn 1-2 vyöhykkeille.

Ohralajikkeiden sato ja kasvuaika

Sato Kasvuaika

sadon suhdeluku; 100=4.81 t/ha

120 115 110

107

114

113

112

111

111

116

114

116

107

105 100

100

100 94

95 90

90

83,8

85 80

Saana

Arve

Voitto

88

86,7

85 Jyvä

91

90,1

88 84,5

Tiril

Gaute

Kunnari

Xanadu

Verkkolaikku Rengaslaikku

Ohralajikkeiden taudinarkuus Xanadu Annabell Maaren Saana Kunnari Jyvä Edel Vilde Gaute Tiril Voitto Arve 0

10

20

30

95,4

94,4

40

50

60

Maaren

Edel

Annabel

Vilde

Ohralajikkeiden laatuominaisuuksia Lajike Tjp g Hlp kg Valk.-% Lako-% Xanadu 47,6 67,5 12,6 13,5 Maaren 46,7 67,9 12,5 16,3 Saana 46,4 65,8 12,9 14,9 Annabell 44,1 66,6 11,8 17,1 Vilde 42,0 63,3 12,7 3,6 Jyvä 41,7 66,1 13,1 26,5 Voitto 41,3 62,8 13,0 19,7 Gaute 41,2 63,0 12,8 24,5 Edel 41,0 65,4 11,8 8,5 Tiril 40,4 63,9 13,3 14,6 Kunnari 39,9 65,2 11,8 23,7 Arve 37,4 61,9 12,9 26,9

1/2008 ■ MAATILAN PIRKKA

11

VILJELYOHJELMA

Viralliset koetulokset 2000 Lujakortiset Vaasa ja Marika Aikaisista kauroista K-Maatalouden ykköslajikkeet ovat 2004 ja 2007 kauppaan tulleet Vaasa ja Marika -kaurat. Vaasa on ruotsalaisen Svalöf Weibullin ja Marika norjalaisen Graminorin lajike. Vaasa lukeutuu kaikkein aikaisimpien kaurojen ryhmään, Marika on tätä hieman myöhäisempi.

Kumpikin on luokassaan erittäin satoisa ja korrenlujuudeltaan Vaasa on erinomainen, Marika hyvä. Vaasa on tyypillinen rehukaura, mutta valkokuorisena sille löytyy myös markkinoita kauppalajikkeena. Marika on aikaisten lajikkeiden suurijyväsin, sen jyväkoko lähentelee Belindan tasoa. Siten se on mielenkiintoinen suurimolajikkeena. Marika on myös valkokuorinen. Vaasa- ja Marika-kaurat soveltuvat viljelyyn 1-4 vyöhykkeille.

Lisää lajikkeita kevätvehnästä Kevätvehnälajikkeiden määrä virallisissa kokeissa on kasvanut viime vuosina. Useat kokeiltavana olevat lajikkeet ovat kotoisin Pohjoismaiden ulkopuolelta Saksasta, Sveitsistä, Puolasta ja Englannista. Ne ovat siis lähtökohtaisesti jalostettu Keski-Euroopan viljelyoloja varten, mikä näkyy erityisesti niiden kasvuajassa. Myös laadun osalta Keski-Euroopassa haetaan usein toisen tyyppisiä ominaisuuksia mihin meillä on totuttu.

Myöhäisyyteen liittyy toisaalta mahdollisuus saada suuriakin satoja, mikäli kasvukausi on suosiollinen. Loppukasvukauden lämpösummakertymästä riippuu tuleentuuko lajike normaalikorjuuaikaan.

Viime kasvukaudella viljellyimmät kevätvehnälajikkeet olivat Zebra ja Kruunu. Niiden yhteinen viljelyala kattoi lä-

hes puolet koko kevätvehnän viljelyalasta.

Näistä Zebran viljelyala lisääntyi edelleen kaudella 2007.

kein. Zebra on melko pitkä, mutta kuitenkin lujakortinen. Se on tunnetusti myös hyvin taudinkestävä. Tämä yhdistelmä lisää lajikkeen viljelyvarmuutta.

Zebran laatuominaisuudet tiedetään hyviksi. Useana vuonna se on myös käytännön satoanalyyseissä ollut kevätvehnien laatujohtaja, niin myös viime kaudella. Lisäksi sen leivontalaatu on ollut riittävä myös sellaisina vuosina, jolloin myllyt ovat painineet vehnän valkuaisen laatuongelmien kanssa. Koetulosten mukaan Zebran jyväkoko on suurin ja hehtolitran paino korkein.

Kevätvehnien valkuaispitoisuus vaihtelee vuosittain ja on merkittävästi yhteydessä satotasoon sekä kasvukauden oloihin. Virallisten kokeiden valkuaistulosten perusteella selvää jakoa hyviin ja huonoihin kevätvehniin on kuitenkin vaikea tehdä, koska satoisuuserot peittävät laatueroja. Lajikkeiden välillä on toki eroja. Niissä on valkuaisen tuottajia ja tärkkelyksen tuottajia, kuten ohrissakin. Zebran valkuais/tärkkelys-suhde on Tjalven tapainen.

Satoisa laatuvehnä Zebra on valittu ruotsalaisesta lajikemateriaalista erityisesti meidän kasvuoloihimme soveliaana lajikkeena. Ruotsissa sitä ei viljellä. Se on aikaisuudeltaan ja laadultaan meillä perinteisesti suosittujen lajikkeiden tyyppinen. Mm. Zebran sakoluku kestää syyspuolen sateita erittäin hyvin.

Lajike on satoisa. Satokilpailuissa saavutetut kilomäärät osoittavat, että myös kohtuullisen kasvuajan lajikkeilla voidaan päästä aivan huippusatoihin. Lopulta pellon kasvukunto, kasvuolosuhteet ja viljelytekniikka ratkaisevat pelin. Erittäin pitkän kasvuajan omaava lajike ei ole tae suuresta sadosta, ja ainakin laaturiskit ovat näillä lajikkeilla suuret.

Uusimmissa virallisissa lajikekoetuloksissa Zebran sato on samanaikaisten tai aikaisempien lajikkeiden joukossa kor-

Kauralajikkeiden viljelyalat 2007 Lajike Fiia Veli Belinda Aslak Roope Suomi Aarre Leila Vaasa Muut Salo Freja Svala Ivory Virma Marika Ingeborg

Aikainen Bjarne

1000 ha 64 486 60 608 58 887 31 654 20 344 21 139 19 825 15 313 14 027 12 243 12 031 6 983 6 145 6 064 5 757 3 770 3 001

K-Maatalouden kevätvehnien varsinainen lajikeuutuus tälle kaudelle on aikainen Bjarne-vehnä. Se hyväksyttiin lajikeluet-

Kauralajikkeiden laatuominaisuuksia Lajike Ivory Ingeborg g g Belinda Marika Suomi Peppi Vaasa Roope Veli Fiia Aslak

Tjp g Hlp kg Valk.-% Kuori-% Lako-% 48,0 53,9 12,5 21,5 24,9 43,2 54,0 12,2 23,3 30,0 40,7 53,1 12,1 23,1 18,8 39,9 54,1 13,3 23,4 24,5 37,7 53,6 13 23,1 24,4 37,2 55,6 14,5 22,5 20,2 36,8 52,6 13,7 23,2 19,0 36,1 52,3 13,7 20,8 29,3 35,9 54,3 14,7 22,2 35,7 35,4 54,4 14,0 22,6 17,5 34,5 54,6 15,1 21,0 20,9

Myöhäisten kauralajikkeiden sato ja kasvuaika Sato, suhdeluku Kasvuaika. pv 125

100= 5.19 t/ha 95

95

104

103

102 94

110

109

108

110

100

116

113

115

105

122

120

120

102 96

95

97

96

98

Marika

Suomi

98

102

103

90 85 80

12

Veli

Aslak

MAATILAN PIRKKA ■ 1/2008

Peppi

Vaasa

Fiia

Ivory

Roope

Ingeborg

Belinda

0–2007 teloon 2007. Bjarnen siementä on kuitenkin saatavilla jo tulevalle kaudelle.

Bjarne on norjalaisen Graminorin lajike. Sen taustalta löytyy muun muassa meilläkin tuttu Bastian-kevätvehnä.

Bastianin tapaan Bjarne on melko lyhyt ja erittäin lujakortinen. Bjarnen sato on kasvuaikaan nähden ollut hyvä. Se on ollut erityisen satoisa 3-vyöhykkeellä, jossa sen aikaisuus on merkittävä lisäetu.

Erittäin vahva korsi kestää myös reipasta karjanlantalannoitusta väkilannoituksen täydentäjänä. Bjarnen kestävyys lehtilaikkutauteja vastaan on Zebraa hieman heikompi, mutta Kruunua parempi.

Bjarne on virallisissa kokeissa ollut Tjalvea noin päivän aikaisempi ja Anniinaa hieman myöhäisempi. K-Koetilan omissa jyvien kosteuspitoisuuksiin perustuvissa mittauksissa Bjarne on ollut selvästi yksi aikaisimmista lajikkeista.

Myös virallisten kokeiden tähkälletulohavainnoissa se on ollut aikaisin.

Laadultaan Bjarne on hyvä. Norjalaiset myllärit ovat aina tarvinneet erittäin korkealaatuista vehnää ja tämä näkyy myös sikäläisessä kevätvehnän jalostuk-

sessa. Lajikkeen sakoluku ja valkuaispitoisuus ovat korkeat, samoin hehtolitran paino. Sen jyväkoko on keskimääräinen.

Tiedetään, että lyhyeen korteen saattaa liittyä poudanarkuutta. Tämä on otettava lohkovallinnassa huomioon viljeltäessä Bjarnen tapaista lyhyttä ja lujakortista lajiketta. ■

Kevätvehnälajikkeiden viljelyalat 2007 Lajike Kruunu Zebra Anniina Amaretto Tjalve Mahti Vinjett Muut

1000 ha 40 443 33 284 28 536 16 274 14 406 10 399 6 217 18 182

Kevätvehnälajikkeiden laatuominaisuuksia Lajike Zebra Anniina Amaretto Bjarne Picolo Tjalve Kruunu

Hlp kg 80,1 79,9 79,6 78,4 78,0 77,9 76,6

Tjp g Valk.-% Sakoluku Pituus cm Lako-% 41,2 13,6 295 84,7 7,6 35,0 15,9 295 79,5 6,9 40,1 12,4 279 85,0 11,2 36,6 14,8 328 67,7 2,0 41,2 13,7 291 76,1 6,4 37,4 14,5 285 74,9 7,3 37,0 13,4 316 84,9 12,6

Kevätvehnälajikkeiden sato ja kasvuaika 115

Sato Kasvuaika

111

110 103,7

105 100 100

99,3

95

104,8

Picolo

Amaretto

98 92

90

90

104

102,3 102

101,6

101,4

88

85 80

Zebra

Anniina

Bjarne

Tjalve

Kruunu

Kevätvehnälajikkeiden sato vyöhykkeellä 3 120 100

100

94

100 89

81

80

80 60 40 20 0

www.k-maatalous.fi Bjarne

Anniina

Aino

Quarna

Kruunu

Tjalve

1/2008 ■ MAATILAN PIRKKA

13

VILJELYOHJELMA

Viljan hintojen nousu on lisännyt eri tarkoituksiin käytettävien viljojen hintaeroja.

Myös kotieläintilojen rehukustannukset ovat nousseet, joten omalla tilalla tuotettavan rehuviljan hyvä laatu on entistäkin tärkeämpää. teksti Hannes Höykälä, kuvat Maatalouskesko

Laatuviljalla

lisää tuottoa Laadukkaan viljantuotannon perustan luo hyvä pellon peruskasvukunto, kuten toimiva kuivatus ja riittävä kalkitus. Viljan kasvitautien torjunta on yksi merkittävä seikka laatuviljan tuotannossa, koska sillä pystytään estämään kasvitautien aiheuttamat laatumenetykset. Lähtökohtaisesti voidaan todeta kasvitautien torjunnan estävän satomenetyksiä lisäämällä viljan laatuominaisuuksia: jyväkokoa, hehtolitrapainoa, valkuais- ja tärkkelyspitoisuutta. Osa suuremmasta sadosta tulee myös suuremman jyvälukumäärän kautta.

Kasvitautien torjuntaruiskutuksen perusajankohta on ohralla lippulehtivaihe ja vehnällä tähkän esilletulovaihe, jolloin jyvälukumäärä on käytännössä ratkennut.

tamista, jottei siitä tulisi rehuviljaa. Sama pätee leipä- ja rehuvehnään.

Tautitorjunta ei ole joka vuosi se kriittinen tekijä, jonka ansiosta sato menee parempaan käyttötarkoitukseen. Mutta tautitorjunnan muuttuvat kustannukset ovat useimmiten noin 40 euron luokkaa hehtaarille, joten yhden vuoden viljasadon pysyminen paremmassa käyttötarkoituksessa kattaa useiden vuosien tautitorjunnan kustannukset, katso taulukko.

Tautitorjuntaa – kuten muutakin kasvinsuojelua – tulee käyttää todettuun tarpeeseen. Sekä tutkimusten että käytännön perusteella tautitorjunta on hyvälaatuisen viljan tuotannon peruselementti. Tarpeen mukaan sen voi jättää pois, mikäli kasvustot ovat erityisen heikkoja. Tai torjunnan voi jakaa kahteen osaan, jossa ensimmäinen osa annetaan rikkakasviruiskutuksen yhteydessä.

Tosin ankara kasvitautisaastunta voi vielä estää viimeisimpiä jyviä kehittymästä tai surkastuttaa niitä.

Tautitorjunta laatuvakuutena Kasvitautien torjunnan kannattavuutta lasketaan yleisesti lähes aina pelkästään sadon lisäkiloista. Käytännössä torjuntaruiskutusten aikaansaamalla paremmalla viljan laadulla on erittäin merkittävä vaikutus viljan myyntituloihin, koska torjunta estää laatumenetyksiä. Usein kuuleekin viljan viljelystä parasta kannattavuutta hakevien viljelyn ammattilaisten puhuvan kasvitautien torjunnasta eräänlaisena hyvän sadon vakuutuksena. Tällä he tarkoittavat mm. mallasohran laadun varmis-

Useita uusia kasvinsuojeluaineita Tulevalle kasvukaudelle Kmaatalouksiin on tulossa poikkeuksellisen paljon uutuustuotteita kasvinsuojeluun. Uudet kasvinsuojeluaineet tarjoavat kustannustehokkaita vaihtoehtoja rikkakasvi- ja kasvitautiongelmiin.

Uusi nestemäinen pienannosaine rikkakasveille Suurimpana uutuutena voidaan pitää rikkakasvien torjunta-aine Sekator OD:ta, jonka rekisteröinnin yhteydessä selvite-

14

MAATILAN PIRKKA ■ 1/2008

tyistä ominaisuuksista kerrottiin myös edellisessä Maatilan Pirkassa.

Lyhyesti kiteytettynä kahden tehoaineen (amidosulfuroni 100 g/l, jodosulfuronin 25 g/l) Sekator OD on rekisteröity ohran, vehnän ja rukiin rikkakasvien torjuntaan. Yhden litran pakkaus nestemäistä pienannosainetta riittää jopa 13 hehtaarille. Käyttömäärät ovat varsin pienet: kevätviljoilla 75-100 ml/ha ja syysviljoilla 100-150 ml/ ha. Valmiste tehoaa jo +5 C-asteessa, sopii hyvin myös tankkiseoksiin, eikä rajoita seuraavan vuoden kasvilajivalintaa.

Sekator OD tarjoaa laajatehoisen vaihtoehdon rikkakasvien torjuntaan, kuten oheisesta taulukosta käy ilmi. Sen erityi-

siä vahvuuksia on erinomainen teho mataraan. Matara on yleistynyt pelloilla huimasti, koska useimmat suositut valmisteet eivät siihen tehoa. Valttina voidaan pitää myös valmisteen kokeissa osoittamaa vakuuttavaa tehoa suuriinkin saunakukkiin.

Niidenkin määrä on pelloilla kasvanut viime vuosina, kun syysmuokkausta on kevennetty entisestään.

Pitkään odotettu tautiaineuutuus Juventus kuuluu uuden tyyppisiin triatsolivalmisteisiin kasvitautien torjunnassa.

Jokainen voi pohtia torjunnan kannattavuutta tilallaan, huomioiden sekä viljan laadun että lisäkilot. Laskelma tautitorjunnan avulla saatujen lisäkilojen vaikutuksesta viljelyn kannattavuuteen löytyy edellisestä Maatilan Pirkan numerosta.

Paremmalla viljan laadulla ja määrällä on myös kotieläintiloille suuri taloudellinen merkitys, erityisesti nyt kun tilan ulkopuolelta hankittavien rehujen hinnat ovat nousseet selvästi. Viljan laadun paranemisella on ruokintasuunnitelmaa laadittaessa selvä vaikutus ruokintakustannuksia alentavasti. Samoilta hehtaareilta kertyy selvästi enemmän rehuyksiköitä.

Myös vuosittaiset vaihtelut maailman

viljamarkkinoilla vaikuttavat tautientorjunnan kannattavuuteen. Tarkasteltaessa torjunnan hyötyjä voi todeta sen olleen kannattava toimenpide viime vuosien alhaisillakin viljan hinnoilla.

Viime kaudella tautitorjuntaan panostaneet viljelijät saivat paremman kannattavuuden kuin he alun perin odottivatkaan, kun hinnan nousun lisäksi vielä säätyyppikin muuttui torjunta-ajankohdan jälkeen kosteammaksi ja tauteja suosivaksi.

K-maatalouden viljelyohjelmien tautien torjuntasuositukset rakentuvat pääasiassa Comet-valmisteiden ympärille, niiden muodostaman pitkän tautisuojan ja laajatehoisuuden ansiosta.

Viljanviljelyn tuottoerot käyttötarkoituksen mukaan Mallasohra, €/t alv 0 % Rehuohra €/t alv 0 % Erotus €/t Satotaso t/ha Myyntitulon ero €/ha Tilalla 10 ha Tilalla 50 ha Tilalla 100 ha

245 180 65 5 326 3250 16 250 32 500

Leipävehnä, €/t alv 0 % Rehuvehnä, €/t alv 0 % Erotus €/t Satotaso t/ha Myyntitulon ero €/ha Tilalla 10 ha Tilalla 50 ha Tilalla 100 ha

215 180 35 5 175 1750 8750 17 500

Rikkakasvit kevätviljoilla

Sekator 100 ml/ha

Sekator 75 ml+ K-MCPA 1 l/ha

Saunakukka Peltomatara Jauhosavikka Pihatähtimö Ristikukkaiset Ukontatar Pillikkeet Peippi Lemmikki Linnunkaali Pelto-ohdake Peltovalvatti

5 5 5 5 5 5 5 5 5 4 1 2

5 5 5 5 5 5 5 4 5 4 4 4

5 Erinomainen >90 % 4 Hyvä 70-90 % 3 Tyydyttävä 50-70 % 2 Heikko < 50 % 1 Ei tehoa Ei tietoa

Vaikutustavaltaan valmiste on systeeminen. Juventus on yksinkin tehokas vaihtoehto kasvintautien torjuntaan, mutta sitä tullaan käyttämään paljon seoskumppaninakin, koska se on hinnaltaan kilpailukykyinen ratkaisu.

Juventuksella on kattava torjuntateho ohrankin kasvitauteihin. Esimerkiksi verrattaessa valmistetta paljon käytettyyn Sportak-valmisteeseen on sillä selvästi parempi teho ruosteisiin ja härmiin. Vehnällä taloudellisesti merkittävin tauti on ruskolaikku, jonka torjunnassa Juventus voidaan laskea markkinoiden tehokkaimpien vaihtoehtojen joukkoon.

Tätä kirjoitettaessa Juventus ei vielä ole kasvinsuojeluainerekisterissä, joten käyttökohteet ja -määrät eivät ole vielä

vahvistuneet. Muissa maissa valmistetta käytetään normaalien viljojen laikkutautien torjunnan lisäksi punahomeen torjuntaan viljoilla ja rypsin kasvitautien torjuntaan; mm. pahka-, lehti- ja harmaahome.

Rypsillä ja rapsilla on myös kasvunsäädevaikutusta ruiskutettaessa kukkavarren pituuskasvun aikana.

Monipuolinen nestepeittausaine Uuden sukupolven nestepeittausaine Kinto on kahden tehoaineen valmiste, jonka odotetaan saavan rekisteröinti ohran, vehnän, kauran ja rukiin peittaukseen. Kintolla on hyvä teho viljoilla eniten esiintyviin

siemen- ja maalevintäisiin kasvitauteihin sekä itävyyttä alentaviin homesieniin.

Kinto tehoaa kaikkiin merkittävimpiin tauteihin, kuten mm. nokitauteihin. Eräät peittausaineet ovat menettäneet tarvittavan tehon esimerkiksi ohran lentonokea vastaan. Syysviljoilla valmistetta voidaan käyttää lumihomeen torjuntaan. Vaikutustavassa on systeemistä tehoa, joka tarjoaa kehittyvälle viljan oraalle pitkän tautisuojan.

Kehittyneen formulaatin ansiosta tuote leviää jyvien pinnalle aikaisempaa tasaisemmin. Kinton juoksevuus on parempi kuin vanhemmissa formulaateissa, kuten mm. Robust-valmisteessa. Uudessa formulaatissa on myös parempaa väriainetta, jonka ansiosta peitatut siemenet värittyvät 1/2008 ■ MAATILAN PIRKKA

15

Lähde: Bayer CropScience 2007.

Sekator OD tehoaa rikkakasveihin

Tautitorjunnan vaikutus Gaute-ohran hehtolitrapainoon 2003-2005, K-koetila 66,0

65,1

65,0

64,2

64,2

HLP. kg

64,0

63,3 62,7

63,0 61,8

62,0

61,7 Käsittelemätön Tautitorjunta

100

61,0 60,0 59,0 58,0

2003

2004

2005

Keskiarvo

Torjuntakäsittelyt nostivat merkittävästi hehtolitrapainoa, kolmen vuoden keskimääräinen sadonlisä kokeessa oli 810 kg/ha. Viime kesän tautien torjuntakokeissa Ylistarossa MTT:n koeasemalla Kunnari-ohran sadonlisät olivat Comet+Sportak-seoksella 870 kg/ha ja CometPlus-valmisteella 740 kg/ha.

Gaute monitahoinen ohra 2007, K-koetila 4000 3500 3000 280

2500

1280

1060

770

460

790

630

600

2000

a im Pr an to

m

et

Plu s Ac

Plu s+ m

et

Co

Co

Juv en tu s

ne oli Pr + et m

et m Co

et

Sadonlisä kg/ha Sato kg/ha

Co

Co

m

Kä

+

+

Sp

or

Juv en tu s

tak

Juv en tu s

tak or Sp

sit

te

lem

ätö

n

1500

Kevätvehnä, Västankvarnin koetila 2007, Inkoo

Hauholla alkukesä oli hyvin kuiva, eivätkä lannoitteet sulaneet kunnolla, mistä kärsivät erityisesti monitahoiset ohrat.

Tautien torjuntakokeissa monitahoisella ohralla saatiin kuitenkin hyvät sadonlisät, vaikka satotaso oli alhainen. Cometvalmisteilla on tutkitusti osoitettu olevan kasvistressiä vähentävää vaikutus, joka voi selittää myös hyviä sadonlisiä. Käsittelyt tehtiin lippulehtivaiheessa, lukuun ottamatta Acanto Primaa, joka ruiskutettiin rikkakasvien torjunnan yhteydessä valmistajan suosituksen mukaan.

8500 8000

Sato kg/ha

7500 7000 6500 2526

6000 5500

1110

1362

1305

Tilt 0,5 l/ha

Proline 0,4 l/ha

Proline 0,6 l/ha

1287

5000 4500 4000 Käsittelemätön

Amistar 0,4 l/ha Comet 0,5 l/ha + Zenit 0,4 l/ha + Sportak 0,5 l/ha

Västankvarnin koetilan koetulokset viime kesän toisesta kevätvehnäkokeesta, jossa Comet+Sportak-seos osoitti estävänsä tehokkaasti kasvitautien aiheuttamia sadonmenetyksiä olosuhteissa, joissa satopotentiaali oli korkea ja tautipaine kova. Toisen kevätvehnäkokeen tulokset julkaistiin edellisessä numerossa. Taulukossa ovat mukana kaikki markkinoilla olevat valmisteet.

Sadonlisä kg/ha Sato kg/ha

punaisemmiksi. Tuote on vesiohenteinen, joten se peseytyy helposti lämpimällä vedellä. Hinnaltaan Kinto tulee olemaan hyvin kilpailukykyinen laajatehoisten nestepeittausaineiden joukossa.

Tätä kirjoitettaessa Kinto ei vielä ole kasvinsuojeluainerekisterissä, joten tiedot perustuvat rekisteröintihakemukseen.

Valmisteen odotetaan saavan rekisteröinti vuoden 2008 alkupuoliskolla.

Uusi glyfosaattivalmiste Envision on uusi juolavehnän torjunta-aine K-maatalouksien valikoimissa. Nimi tulee kehittyneestä Envision-teknologiasta, jolla tuote on valmistettu. Tehoainepitoisuus on pystytty nostamaan väkevämmäksi, 450 grammaan litrassa, samoin

16

MAATILAN PIRKKA ■ 1/2008

kuin Roundup Goldissakin. Tehoainetta on 25 % enemmän kuin perinteisissä nestemäisissä glyfosaattituotteissa. Valmiste ei ole kuitenkaan niin nopeavaikutteinen kuten mm. Transorb-teknologialla valmistettu Roundup Max. Väkevästä tehoainepitoisuudesta on useita hyötyjä. Viljelijän ei tarvitse käsitellä niin paljon kiloja ja pakkausjätettä syntyy vähemmän. Kyseessä on bioformulaatti, jonka vesistöetäisyysrajoitus on nolla metriä. Sillä ei myöskään ole pohjavesirajoitusta viljellyillä alueilla, joihin kuuluvat myös kesannot.

Envision on hyvin juokseva tuote, joten sen käsittely on helppoa täytettäessä ruiskua ja huuhdeltaessa pakkauksia tyhjiksi. Se ei muodostanut vaahtoa vaativis-

sa ravistuskokeissakaan, joissa vertaileva valmiste kehitti vaahtoa merkittävästi. Envisionin pakkauskoot ovat 10, 20, 200 ja 640 litraa.

Perunaruton torjuntaan Tyfon on uusi perunaruton torjunta-aine, joka on parannettu versio Tattoosta. Se sopii perunaruton torjuntaohjelmien alkupäähän. Mankotsebin korvaaminen Fenamidonilla Propamokarbin parina antaa tuotteelle paremman tehon, nopeamman sateenkeston ja lyhyemmän varoajan.

Tuotteen käyttömäärät ovat pienemmät ja neste on juoksevampaa kuin edeltäjässä. ■

Kevät- ja syysmuokkaukseen

HE-VA DISC ROLLER • DSD-tekniikka - Lautasen kulma muuttuu työskentelysyvyyttä muutettaessa.

- Matalaan muokattaessa (kuva 1.) tasainen kylvöpohja ja syvään muokattaessa (kuva 2.) hyvä olkien sekoitus

• Hydraulinen työsyvyydensäätö vakiona - Työsyvyyden muuttaminen esim. päisteessä on helppoa.

- Työsyvyyden säätäminen tapahtuu muuttamalla hydraulisesti lautasvarren (kuva 3.) asentoa

1

• Vallintasaaja vakiona - Tasainen muokkaustulos ilman kompromisseja

• Hinausvarustus saatavissa jälkikäteen nostolaitemalleihin - Mukautuvuutta tilanteen mukaan

• Sähköinen työsyvyydenrajoitin lisävarusteena (kuva 4.)

2

- Helppokäyttöisyyttä työsyvyydenhallintaan

• Malliston työleveydet 3,0 – 8,0 m - Sopiva kokoluokka jokaiselle käyttäjälle

• Lautasen halkaisija 510 mm

He-Va Disc Rollereita vielä kevään toimituksiin.

Toimi nopeasti, tuotteita on rajoitetusti.

3

Kuvissa voi olla lisävarusteita.

www.k-maatalous.fi

4

VILJELYOHJELMA

– Grindstadin parhaat ominaisuudet ovat hyvä talvenkestävyys ja upea uudelleenkasvu, kuvaa lajikkeen omistaja, norjalainen Tollef Grindstad Svensk Frötidningenin haastattelussa. Grindstad on osoitettu kokeissa myös aikaiseksi lajikkeeksi ja ylivertaiseksi sadontuottajaksi.

Lisäksi se sopeutuu laajalle tuotantoalueelle. teksti tutkimusmestari Arja Rönkkö, K-koetila

Tarkkuutta

Grindstad-timotein korjuuseen Grindstad oli K-ryhmän koetilalla vertailevissa lajikekokeissa vuosina 1991-1993 ja samanaikaisesti virallisissa lajikekokeissa vuosina 1990-1993. Näiden koesarjojen pohjalta Grindstad haettiin K-koetilan toimesta lajikeluetteloon vuodelle 1995.

Siitä lähtien lajike on ollut yksi merkittävimmistä timoteilajikkeista nurmituotannossamme.

Hyvät viljely- ja rehuominaisuudet Grindstad on eteläistä jälkikasvutyyppiä ja sen viljelyominaisuuksista on syytä korostaa lajikkeen aikaisuutta. Se on kevätkasvultaan erittäin nopeatempoinen ja runsaan sadon tuottava lajike. Virallisissa lajikekokeissa kasvuaika tähkintään on keskimäärin 44,5 vrk, kun esimerkiksi pohjoisen tyypin Tryggve-lajikkeella

se on 46 vrk. Ensimmäisen niiton jälkeen Grindstadin jälleenkasvu on nopea ja erityisesti toinen sato on runsas.

Grindstadilla on eteläiseksi tyypiksi erinomainen talvenkestävyys. Parhaimmillaan se on kolmen niiton järjestelmässä I-III vyöhykkeillä ja vielä IV vyöhykkeellä se on satoisuudessa pärjännyt pohjoisen kasvutyypin lajikkeille. Grindstad on siis hyvin sopeutuva lajike nurmituotannossa.

Grindstadin nopea kasvuunlähtö edellyttää, että sadonkorjuuseen lähdetään ajoissa.

Lehtien palstoilla nähty tieto Grindstadin heikosta D-arvosta johtuu sadonkorjuun myöhästymisestä. Oikea-aikainen korjuu takaa myös korkean kuiva-ainesadon ja parhaan mahdollisen valkuaisen.

Kuten muillakin rehuksi korjattavilla nurmilla, hyvälaatuisen kokonaissadon saaminen edellyttää tarkkaa seurantaa myös toisen sadon korjuussa. Kolmas

sadonkorjuu on ajoitettava siten, ettei nurmen talvehtiminen kärsi.

Oheisessa kaaviossa on kolmevuotisen koesarjan tuloksena Grindstadin kokonaissadot ja I-niitoista D-arvot, korjuupäivät ja kertyneet lämpösummat. Koetilalla 3-niittoinen koe korjataan, kun Grindstadin tähkistä on 10-15 % näkyvissä ja 2niittoinen koe seuraavana päivänä.

Kokonaissadon vertailussa näkyy Grindstadin korkea satopotentiaali ja kolmanteen vuoteen hyvänä jatkunut sadontuottokyky. Tavoitteena on ollut saada Grindstadin ensimmäisen niiton D-arvoksi 69-70.

Vuosi 2005 oli ”normaali vuosi”. Vuosi 2006 oli katastrofaalinen nurmisatojen suhteen, voidaan puhua lähes katovuodesta. Vuosi 2007 yllätti aikaisuudellaan. Ensimmäinen sato korjattiin silloin 6-8 päivää edellisvuosia aikaisemmin. ■

Timotei Grindstad satokausina 2005-2007 100000 15488,80

13448,53

257 100

68

8234,92 Sadonkorjuu 2007 12.6.2006 3 niittoa 13.6.2006 2 niittoa

Sadonkorjuu 2005 14.6.2005 3 niittoa 15.6.2005 2 niittoa

1000

277

246 69

11831,87

11553,95 6514,87

10000

70

Sadonkorjuu 2007 6.6.2007 3 niittoa 7.6.2007 2 niittoa 312

262 72

67

297 68

10

1

2 niittoa 2005

3 niittoa 2005 D-arvo, 1. niitto

18

MAATILAN PIRKKA ■ 1/2008

2 niittoa 2006

3 niittoa 2006

Lämpösumma, 1. niittoaika

2 niittoa 2007 Koko sato kg/ha

3 niittoa 2007

VILJELYOHJELMA

Rypsin hankala

tautikesä Rypsin satoa alentavat monet tekijät, joista tuhoeläinten ja kasvitautien merkitystä kartoitettiin varsin kattavasti viime kesänä. Alkukesästä kasvustoja vioittivat kirpat ja rapsikuoriaiset.

Elokuussa iskivät pahkahome, lehtihome ja muut taudit. Vaikka yhtä ongelmallinen kesä tuskin heti toistuu, monet viljelyn karikot ovat poistettavissa kartoituksessa saatujen tietojen pohjalta. teksti ja kuvat Asko Hannukkala, Pauliina Laitinen ja Pirjo Peltonen-Sainio MTT Kasvintuotannon tutkimus

Rypsin sadot ovat 2000-luvulla romahtaneet kauas nykylajikkeiden sadontuottokyvystä.

Satotason alenemisen syiden selvittämiseksi ja rypsisatojen nostamiseksi aloitettiin keväällä 2007 Maa- ja metsätalousministeriön ja Vilja-alan yhteistyöryhmän rahoittama tutkimushanke. Kesällä 2007 kartoitettiin tuholaisia ja tauteja tärkeimmillä rypsinviljelyalueilla, koska kasvinsuojeluongelmien arvellaan olevan yhtenä merkittävänä syynä satojen heikkenemiseen.

Elokuussa kerättiin noin 160 rypsi- ja rapsipellolta yli 30 000 kasvia, joista selvitettiin niissä esiintyvät taudit ja juuriston kasvukunto. Lisäksi noin 40 lohkolla seurattiin alkukesästä tuholaisten esiintymistä keltaisten liima-ansojen avulla.

Näytepelloilta tehtiin myös havainnot rikkakasvien runsaudesta.

Tuholaisia, tauteja ja rikkakasveja Heti kylvöjen jälkeen kirpat hyökkäsivät poikkeuksellisen suurin joukoin öljykasvipelloille. Kirppatuhojen takia kylvöjä jouduttiin uusimaan yleisesti. Rapsikuoriaiset ilmaantuivat pelloille kesäkuun puolivälissä ja niitä löytyi vielä elokuussa, koska kukinta monilla lohkoilla oli hyvin epätasaista.

Elokuussa pahkahome ja muut kasvitaudit vioittivat ankarasti öljykasveja.

Keskimäärin jokaisessa tutkitussa kasvissa oli vähintään yksi tautivioitus. Monilla pelloilla oli lisäksi runsaasti rikkakasveja, etenkin mataraa, jauhosavikkaa, pillikettä ja valvattia. Rikkakasviongelma on kuitenkin saattanut korostua rypsikasvuston jäätyä heikoksi.

Pahkahometta löytyi miltei kaikilta näytepelloilta ja joka toisella pellolla yli neljäsosa kasveista oli pahkahomeen vioittamia. Pahkahomeen runsaus oli samaa luokkaa kuin 1980-luvun pahimpina vuosina. Lehtihometta esiintyi yhtä runsaasti.

Lehtihometta ei ole pidetty kovin merkittävänä satotappioiden aiheuttajana, mutta

20

MAATILAN PIRKKA ■ 1/2008

viime kesänä se vaurioitti kasvien versoja ja lituja erittäin vakavasti. Tällaisia versojen kuolemaan johtavia lehtihomevioituksia ei 1980-luvulla juurikaan havaittu.

Monilla pelloilla esiintyi lisäksi melko paljon mustalaikkutautia ja kalkkihometta, jotka 1980-luvulla olivat hyvin harvinaisia. Näiden merkitys satotappioiden aiheuttajana lienee kuitenkin pieni. Elokuun lopussa muiden tautien heikentämiin kasveihin iski vielä harmaahome, joka muutti monet kasvustot likaisen mustanharmaiksi.

Juuristossakin ongelmia Möhöjuurta löytyi onneksi pelättyä vähemmän. Joukossa oli vain muutama yksittäinen lohko, jolla tauti aiheutti vakavia tuhoja. Yksittäisiä möhöjuuren vioittamia kasveja kuitenkin löytyi joka viidenneltä pellolta. Täten taudin lisääntymisen riski on erittäin suuri, mikäli rypsiä aletaan viljellä samoilla lohkoilla nykyistä useammin. Möhöjuuren määrä oli samalla tasolla kuin edellisessä kartoituksessa 80luvulla.

Pahkahome esiintyy pellossa usein pesäkkeinä, joissa kasvit pahimmillaan mätänevät kokonaan.

Lehtihome tappoi versojen yläosia ja vioitti pahasti lituja.

Yllättävän monilla pelloilla kasvien juuret olivat muuttuneet pikimustiksi ja kuolleet. Tällaista vioitusta ei todettu lainkaan 1980-luvulla. Vakavia juuristovaurioita oli joka neljännellä pellolla, samoin kasvua haittaavia kuoliolaikkuja versojen tyvillä.

Tyvi- ja juuristovioitusten aiheuttajaksi on varmistumassa Rhizoctonia solani-sie-

Viime kesänä rypsien juuret olivat yleisesti mustuneita ja huonokuntoisia. Vasemmalla yksi juuristoltaan normaali kasvi.

Kasvua haittaavat kuoliolaikut rypsin tyvillä olivat yleisiä. Tautia aiheuttaa kaalikasvien taimipoltesieni, Rhizoctonia solani.

ni, joka on yleinen kaalikasvien taimipoltteen aiheuttaja. Lisäksi noin kymmenessä prosentissa juuria esiintyi merkittäviä kasvuhäiriöitä, jotka saattavat viitata maan rakenneongelmiin. Kasvuhäiriöiden merkitystä satoisuuteen selvitetään edelleen.

neenkin uusia viljelyohjeita jo ensi kesälle. Ensi kesänä tauti- ja tuholaiskartoitus toistetaan.

Rypsin kasvinsuojeluun täytyy panostaa nykyistä enemmän. Menetelmiä tuholaisriskin ennakointiin tarvittaisiin kipeästi. Pahkahome pitäisi torjua kemiallisesti, jos rypsin kukintaa edeltävä 3 viikon jakso on sateinen. Tehokkaita valmisteita pahkahometta vastaan on jo markkinoilla.

Myös lehtihome on torjuttavissa kemiallisesti, jos siitä on tulossa pysyvä riesa.

Hyvä viljelykierto on onnistuneen rypsinviljelyn edellytys. Möhöjuuritilanteen perusteella viljelykierrot näyttäisivät olevan enimmäkseen kunnossa. Maasta leviävien juuristotautien runsaus viittaa toisaalta siihen, että monilla rypsilohkoilla on jokin vakava kasvinvuorotukseen liittyvä ongelma. Tämä tullaan jäljittämään, jotta se voidaan jatkossa ehkäistä. ■

Miten eteenpäin?

Poikkeuksellisen hankalan kasvinsuojelukesän jälkeen on ehkä vaikea motivoitua rypsinviljelyyn. Näin vakavien tauti- ja tuholaisongelmien esiintyminen samanaikaisesti on kuitenkin perin harvinaista oloissamme. Joukkoon mahtui myös varsin terveitä ja hyväkasvuisia peltoja, joilta saatiin kiitettävä sato.

Seuraava askel on selvittää viljelytietojen avulla onnistumisten ja epäonnistumisten perimmäiset syyt. Alkuvuodesta 2008 tehtävien analyysien pohjalta saataProsenttia kasveista taudin vioittamia 140 120

Muut taudit Pahkahome Lehtihome Tyvilaikku Mustat juuret Möhöjuuri

100 80 60 40 20 0 1984

1985

1986

1987

1988

1989

2007

Rypsikasvustoissa esiintyi kesällä 2007 enemmän tauteja kuin yhtenäkään vuonna 1980-luvun vastaavassa kartoituksessa. Tautien yhteismäärä ylittää 100 %, koska yhdessä kasvissa saattoi olla useita eri tautivioituksia.

Möhöjuuri ilmenee juurissa äkäminä ja paisumina, jotka syksyyn mennessä mätänevät ja kasvit kuolevat ennenaikaisesti.

Rypsin ja rapsin tautitorjunta Hannes Höykälä K-maatalous-ketjun viljelyohjelman suositusten mukaan rypsin tautitorjunnan ajankohta määräytyy yleensä merkittävimmän kasvitaudin eli pahkahomeen mukaan. Parhaana torjunta-ajankohtana pidetään täyttä kukintaa, jolloin ensimmäiset rypsin terälehdet alkavat tippua maahan. Tautitorjunta-aineiden teho pahkahomeeseen perustuu pääasiassa niiden kykyyn tehdä viljelykasvin kukkien terälehdet myrkylliseksi pahkahomeen itiöille, jolloin itiöt eivät pysty käyttämään niitä ravintonaan.

MTT:n Jokioisten kokeissa vuonna 2007 markkinoiden tehokkaimmaksi torjunta-aineeksi osoittautui Proline.

Proline pienensi pahkahomeen pahkojen määrän alle kymmenesosaan verrattuna käsittelemättömään. Perinteinen ja edullisempi ratkaisu on Sportak, joka pienensi pahkahomeen määrää merkittävästi, mutta ei kuitenkaan yhtä tehokkaasti kuin Proline.

Tätä kirjoitettaessa hyväksymistä kasvinsuojeluainerekisteriin odottava Juventus saa todennäköisesti rekisteröinnin myös rypsille ja rapsille. Sen on osoitettu olevan tehokas useilla rypsin ja rapsin taudeilla.

1/2008 ■ MAATILAN PIRKKA

21

VILJELYOHJELMA

Siementuotanto hyvä vaihtoehto

Siementuotanto on kannattava vaihtoehto tarkalle viljelijälle.

Maatalouskeskon tavoitteena on lisätä siemenviljelyn sopimuspinta-alaa ensi kesäksi, erityisesti aikaisille ohrille. Uusiakin tiloja haetaan. teksti Anne Penttilä, kuva Kuvapörssi Oy / Jupiterimages

Aikaiset ohrat ovat yleensäkin hyvä lisä viljanviljelyyn EteläSuomessa, sanoo tuotantopäällikkö Jouko Pakarinen.

– Nykyiset aikaiset ohralajikkeet ovat satoisia ja lujakortisia. Aikaisten lajikkeiden viljely pidentää korjuukautta, mikä on tilakokojen kasvun myötä tullut entistä tärkeämmäksi.

Siementuotannossa on tarkat määräykset siemenen aitouden ja puhtauden varmistamiseksi, mutta huolellinen viljelijä niistä kyllä selviytyy. Siemenviljelijän muistilista löytyy mm. Eviran nettisivuilta www.evira.fi.

esikasvi- ja lajikeryhmärajoitukset sekä eristysetäisyydet. Tilalla ei saa olla siemeneksi tuotetavasta lajikkeesta muuta tuotantoa.

Laji- ja lajikevalinnassa on huomioitava eri lajikkeiden ominaisuudet ja lohkon kasvukunto. Vaativat lajikkeet on sijoitettava parhaille lohkoille.

Suunnittelun helpottamiseksi ja virheiden välttämiseksi viljelijän on täytettävä siementuotannon suunnitelmalomake, jossa ilmoitetaan lohkon tarkkuudella pinta-alat vuodelta ja esikasvit kahdelta edelliseltä vuodelta sekä muut tilalla tuotannossa olevat lajikkeet.

Mitä edellytetään siementuotantotilalta?

Hyvä viljely- ja korjuutekniikka

Peruslähtökohtana on aina, että siementuotantotilalla ei saa esiintyä hukkakauraa. Muita edellytyksiä ovat mm. salaojitetut pellot ja lohkojen hyvä kasvukunto.

Tilalla on oltava omat koneet ja laitteet sekä riittävästi siilovarastoja.

Viljelijällä on oltava oikea asenne ja ammattitaito, sillä siementuotantoon on sitouduttava pidemmäksi aikaa ja kannattavuutta on aina tarkasteltava pidemmällä aikavälillä.

– Siemenen laatu lähtee aina pellolta.

Hyvällä ja tarkalla suunnittelulla, oikealla viljelytekniikalla ja huolellisella työllä tuotannon eri vaiheissa on suhteellisen helppoa tuottaa laadukasta raakavaraa.

Siementuotantoa koskevat muutamat rajoitukset, jotka on otettava huomioon jo suunnitteluvaiheessa. Näitä ovat mm.

Hyvällä viljelytekniikalla on mahdollista saada tasalaatuista, hyvin itävää, suurijyväistä, rikkakasveista, kasvitaudeista ja muista lajeista vapaata sekä aitoudeltaan hyvää siemenraakatavaraa. Siementuotantolohkot suositellaan aina kynnettäväksi, kevytmuokkausta on vältettävä. Sänkimuokkaus puinnin jälkeen pitää kurissa rikkakasveja sekä vieraita lajikkeita.

Lannoitus on suunniteltava huolellisesti, jotta kasvusto pysyisi mahdollisimman hyvin pystyssä. Liiallista typen käyttöä on vältettävä eikä karjanlantaa saa käyttää. Riittävästä laon ja kasvitautien torjunnasta on aina huolehdittava. Monitahoisillä ohrilla kasvitautien torjunta on parasta tehdä aina riittävän suuren siemenkoon varmistamiseksi.

Oikein ajoitettu puinti ja oikein tehdyt

22

MAATILAN PIRKKA ■ 1/2008

puimurin säädöt varmistavat itävyyden.

Myös kuivausilman lämpötilan on oltava riittävän alhainen. Koneet, laitteet, kuljettimet sekä kuljetuslavat on puhdistettava aina huolella, ja kuljetusvälineiden puhtaus on varmistettava vielä toimituksen yhteydessä.

Mitä viljelijä hyötyy?

Siemenliike maksaa viljelijälle siemenlisän huolellisesta työstä. Ainakin toistaiseksi osalle lajikkeista maksetaan myös kansallista siementuotantotukea.

– On erittäin valitettavaa, että viranomaiset ovat viivytelleet kansallisen tuen maksamisessa kahden viime vuoden aikana, eikä vielä joulukuun alussa ollut tiedossa mitkä lajikkeet saavat mahdollisesti kansallista siementuotantotukea vuoden 2007 sadosta.

Siementuotannossa oleville lohkoille tehdään aina viljelytarkastus ennen korjuuta. Siinä tarkastetaan mm. hukkakauratilanne, esikasvit, rikkakasvit, kasvitaudit ja haitalliset viljelykasvit. Viljelijälle jää kopio tarkastuksesta. Tuloksia kannattaa hyödyntää mm. suunniteltaessa seuraavan vuoden rikkakasvitorjuntaa.

Siemenviljelijä saa aina ensimmäisenä viljelyyn uudet satoisat lajikkeet ja kohtuulliseen hintaan. Kantasiemenet ovat aina korkealaatuisia ja siemen on peitattu huolellisesti parhailla peittausaineilla.

Siementuotannosta kiinnostuneet viljelijät voivat ottaa yhteyttä tuotantopäällikkö Jouko Pakariseen, puh. 010 532 0295 tai 050-502 3551. ■

NÄYTELY

Maailman suurin

Tume on erityisen kiinnostunut uusista Itä-Euroopan EU-maista, minne NovaCombi-kylvölannoitin sopii hyvin. Saksassa kylvetään edelleen pelkällä kylvökoneella ja lannoitteet levitetään keskipakoislevittimillä.

maatalouskonenäyttely Joka toinen vuosi marraskuussa Hannoverissa pidettävä Agritechnica on paisunut maailman suurimmaksi maatalouskonenäyttelyksi. Näytteilleasettajia oli tällä kertaa yli 2200 ja näyttelyhalleja 18 ha. Viikon aikana näyttelyssä kävi 330 000 vierasta, joista ulkomaisia 70 000. Kaikki huimia lukuja. teksti ja kuvat Seppo Nykänen

Näyttely palvelee myös vientiä kolmansiin maihin, ei pelkästään Saksaan. Kahdessakaan päivässä ei saa kuin kalpean läpileikkauksen maatalouskoneiden valtavasta tarjonnasta. Suomalasia kävijöitä tapaa näyttelyssä yhä enemmän. Suomalaisia näytteilleasettajia oli nyt 20 yritystä, sekin enemmän kuin koskaan.

Näyttelyn teema oli tällä kertaa muokkauksen keventäminen. Maailmanlaajuisesti eroosio on valtava ongelma. Joka vuosi maapallon pelloista autioituu yli 10 miljoonaa hehtaaria, kun samalla ruoan tarve kasvaa. Vaikka tämä ei olekaan Keski- eikä Pohjois-Euroopan ongelma, näyttelyssä haluttiin kohdistaa huomio muokkauksen keventämiseen.

Eurooppalaisittain näyttely käytiin läpi hyvin optimistisessä hengessä. Maatalouden tuottajahintojen nousu on luonut tulevaisuudenuskoa viljelijöiden keskuuteen.

Tume-Agri etsi yhteyksiä Tume-Agri oli tuonut näyttelyosastolleen NovaCombi-kylvökoneen. Se soveltuu

24

MAATILAN PIRKKA ■ 1/2008

niin suora- kuin perinteiseen kylvöön.

– Emme halua ottaa kantaa suorakylvön puolesta tai sitä vastaan. Samallakin tilalla voi yhtenä päivänä olla suorakylvö oikea ratkaisu, toisella lohkolla viljelijä arvioi perinteisen kylvötavan antavan parhaan satotuloksen ja kolmannella lohkolla hän käyttää kevytmuokkausta. NovaCombi sopii kylvökoneeksi aina riippumatta muokkaustavasta, sanoo Heikki Sola Tumelta.

Tume oli näyttelyssä ennen kaikkea hankkimassa uusia vientikontakteja. Toi-

saalta yhtä tärkeätä on päästä keskustelemaan vanhojen yhteistyökumppaneiden kanssa. Mielenkiintoisena vientimaana Sola pitää Romaniaa. Romanian peltoala on yhtä suuri kuin Unkarin, Slovakian ja Bulgarian peltoala yhteensä.

Lemkenin kylvölannoitin ja Hardin ruisku Kone-Forumissa protona esitelty Lemkenin kylvölannoitin oli saanut lopullisen

Lemken esitteli Agritechnicassa Compact Solitair Combi -kylvölannoittimen lopullisen tuotantoversion. Koneen alla on lautasmuokkain. Siemenet ja lannoitteet menevät säiliöistä vantaiden yläpuolella olevalle jakajalle ja siitä edelleen puhaltamalla vantaille.

muotonsa. Merkittävin muutos oli lannoitevantaiden siirto pakkeripyörien etupuolelle. Kylvövantaat ovat edelleen pakkerin takana. Lannoitevantaiden työsyvyyden säätävät vantaiden takana olevat kapeat syvyydensäätöpyörät. Lannoitevantaiden siirrolla pakkerin takapuolella oleva osa on saatu lyhyemmäksi, sanoo Christoph Brähler Lemkeniltä.

Kylvövantaiden työsyvyyden ohjaus on kokenut uudistuksen. Kun kaksoiskiekkovannas kohtaa kiven, vannas nousee ylös, mutta syvyydensäätöpyörä ei nouse vantaan mukana. Vannas palautuu oikeaan työsyvyyteen ennen kuin syvyydensäätöpyörä kiipeää kiven yli.

Vantaan suurin painotus on 70 kg. Se ei riitä jäykillä mailla suoraan sänkikylvöön, mutta toimii erinomaisesti kevytmuokatulla kylvöalustalla. Vantaan ripustus on uusittu ja sen ansiosta vannas kulkee tasaisesti myös suurilla ajonopeuksilla.

Lemkenin toimitusjohtaja Georg von Busse on tyytyväinen. Myynnin kehitystä ja yrityksen tulosta hän halusi kuvata sanomalla: – Se ei ole hyvä, se on erinomainen.

Viennin veturina on Venäjä.

Navigator 4000 on uusi hinattava ruiskumalli Hardilta. Se ei sisällä mullistavia uutuuksia, käyttäjille mieluisia pikku muutoksia kyllä. Navigator seuraa päisteajossa tarkasti traktorin jälkiä. Vetoaisa kääntyy kahden sylinterin avulla ja sylintereitä ohjaa mikrokytkin. Kytkin on suojuslevyn alla. Mikrokytkin saa impulssin kahdella jousikuormitteisella ketjulla traktorista. Turvallisuutta lisää se, että ajonopeuden noustessa aisan kääntö lukkiutuu.

Kemikaalien täyttölaite on Navigatorissa varustettu astian pohjassa olevalla sekoituspyörällä. Se aikaan saa sekoitusnesteen pyörivän liikkeen ja myös jauheiset aineet sekoittuvat nopeasti.

Elho esiintyi edukseen Myös nurmikoneet olivat hyvin esillä näyttelyssä. Suomalaisista valmistajista varsinkin Elholla oli näyttävä osasto. VTwin 750 -karhotin ja Side Chopper TMP 200 -tienvarsimurskain sekä uuden mallinen perhosniittomurskain 800 Delta olivat ensimmäistä kertaa esillä Hannoverissa.

Osastolta tavoitettu Karl-Erik Häggblom kertoi näyttelyn sujuneen erittäin positiivissa tunnelmissa. Paikallisten viljelijöiden lisäksi osaston kansoittivat kahtena ensimmäisenä päivänä kansainväliset vieraat. Elholla on vientiä yli 40 maahan, joten edustajia kävi paljon.

Uudet konemallit kiinnostivat kävijöi-

Uusin Hardin hinattava ruiskumalli on Navigator 4000.

Ruiskussa on iso maavara ja kuitenkin painopiste on saatu pysymään alhaalla. Navigatorin varustevalikoima on runsas, ostaja voi rakentaa mieleisensä varusteluyhdistelmän.

Karl-Erik Häggblom Elholta myhäilee tyytyväisenä. Uudet mallit toivat osastolle paljon kiinnostuneita kävijöitä.

JF-Stoll GTX 12005 on levein markkinoilla oleva perhosniittomurskain. Hinattavan koneen molemmissa takamurskaimissa on 12 lautasta ja murskainkela, jonka sormet on valmistettu polyeteenistä. JF:n tekninen osaaminen on korkealla tasolla ja suunnitteluun on panostettu paljon. Koneen leveydestä huolimatta kuljetusleveys on saatu puristettua 3 metriin ja korkeus 2,5 metriin.

Elhon uusi perhoskone on pärjännyt eurooppalaisissa testeissä. tä. Etenkin V-Twin herätti monissa nostalgisia muistoja 60 luvulta, jolloin samalla periaatteella toimiva kone oli yksipuolisena versiona Saksassa hyvinkin yleinen karhotin. Elho on kehittänyt ideasta uudentyyppisen ja erittäin tehokkaan karhottimen, joka toimintaperiaatteensa ansiosta kerää nurmirehun puhtaana karheelle.

Side Chopper kiinnosti uudentyyppisen sivusiirtopuominsa ja voimansiirtonsa ansiosta. Kolminivelinen puomi ja kiilahihnavoimansiirto ovat uusia ideoita.

Häggblomin mukaan koneen hinta saadaan edulliseksi voimansiirron ja yksinkertaisen hydrauliikan ansiosta sen monipuolisista toiminnoista huolimatta.

Niittomurskain Delta 800 keräsi pisteet kotiin viime kesänä Itävallassa jär-

jestetyssä testissä. Koneessa oli käytössä uusi lautasmalli, joka tulee käyttöön uusiin koneisiin ensi korjuukaudelle. Häggblomin mukaan Elho on erityisen vahva niittomurskainmarkkinoilla Etelä-Euroopassa.

Claas Quadrant 3200 -suurkanttipaalaimessa on käytetty uusinta tekniikkaa.

Teriä on tässä mallissa 49 kpl, myös 25teräistä versiota valmistetaan. Noukkimessa on ”apusulloja” integroituna sivusiirtokierukoihin, mikä lisää kapasiteettia tehostamalla materiaalin läpäisyä noukkimelta sullojaroottorille. Uusi hydraulisesti käytettävä esikammio ja uudistunut sullonta varmistavat karhon koosta riippumatta tasaisen materiaalivirran ja tiiviit paalit. ■ 1/2008 ■ MAATILAN PIRKKA

25

MUOKKAUS

Multivan lautasmuokkaimella

Sänki saa kyytiä Tulevana keväänä on lautasmuokkaimilla kysyntää. Sänki on rikottava, ellei sitä aiota suorakylvää. Lautasmuokkain

sa kuivaa. Lautasmuokkain ei ole maahan hakeutuva, kuten esimerkiksi siipiteräkultivaattori. Se pysyy halutussa työsyvyydessä vain oman painonsa avulla.

Painosta on hyötyä myös keväällä. Savinen sänkimaa voi kuivua pinnaltaan kovaksi ja hyvä kylvöalusta vaatii muokkaimelta tasaista työsyvyyttä.

soveltuu siihen hyvin.

Lautasmuokkaimelta tarvitaan keväällä työleveyttä, koska sänkipelloilla on taipumus kuivaa muokkauskuntoon samaan aikaan.

Multivalla on parin vuoden ja lähes parin tuhannen hehtaarin testiajon jälkeen tarjota järeä hinattava 5-metrinen muokkain Multiva DiscMaster 5000. Jälkeä tulee.

Lautasmuokkaimen paino on 4500 kiloa. Painoa tarvitaan erityisesti syksyllä tehtäessä kevytmuokkausta ja maan olles-

Pieni kääntösäde päisteessä Päistekäännöksen ajaksi muokkain nostetaan kulkupyörien varaan, jotka on sijoitettu takajyrän etupuolelle. Etäisyys pyöristä vetokoukkuun on pienempi kuin monissa muissa muokkaimissa, joissa pyörät sijaitsevat etäällä jyrän takapuolella. Siten Multivan kääntösäde on pieni. Päistekäännökset voidaan tehdä joko jyrän tai kuljetuspyörästön varassa. Kuivissa olosuhteissa käännökset kannattaa tehdä jyrän varassa ja märissä olosuhteissa pyörien varassa.

Takajyrä on teräslevyjyrä, kaapimet saadaan tarvittaessa käännettyä irti jyrästä. Tällä saadaan irti kaapimen ja jyrän

Lautasmuokkain on hyvä väline talviaikaisten sänkien muokkaukseen.

Työsyvyyden säilyminen tasaisena vaatii painoa ja viiden metrin työleveys vetotehoa, mutta jälkeä syntyy.

26

MAATILAN PIRKKA ■ 1/2008

väliin tullut tukkeutuma. Takajyrä on 3osainen. Keskimmäinen jyrälohko on taaempana kuin sivujyrät ja jyrä toimii telin tavoin. Tällä jyrärakenteella päästään valmistajan mukaan kokonaan eroon monille lautasmuokkaimille tyypillisestä pomppimisilmiöstä. Samalla viimeisenä kulkeva keskimmäinen jyrä ohjaa tehokkaasti muokkaimen kulkemaan suorassa. Tällöin muokkainlautaset kulkevat aina siitä mistä pitääkin ja muokkauspohjasta tulee hyvin tasainen.

Työsyvyys säädetään helposti ja varmasti asettamalla männän varteen säätöpaloja. Ne rajoittavat männän painumista sylinterin sisään. Sylinterin vieressä on asteikko, josta näkee, minkä väriset säätöpalat on asetettava haluttaessa tietty työsyvyys. Työsyvyys on kuitenkin aina hyvä tarkistaa pellolla.

Agressivinen kiekkokulma Kiekon läpimitta on 510 mm. Sillä pääsee jo 10 cm työsyvyyteen, jota usein syysmuokkauksessa tavoitellaan. Kiekkoja

MUOKKAUS

suojaa kiviltä perinteinen kumitappisuojaus.

Sekä kiekkojen pysty- että aurauskulma ovat melko suuria, joten kiekoilla on hyvä multauskyky.

Multauskyky on hyvä jo pienilläkin ajonopeuksilla ja matalalla työsyvyydellä.

Kiekkojen suurilla muokkauskulmilla on erityisen suuri merkitys muokkaustulokseen juuri matalaan muokattaessa.

Traktorissa on tehoa oltava 180-200 hv. Mieluummin hieman liikaa kuin liian vähän, koska ajonopeus yleensä parantaa kiekkomuokkaimen muokkausjälkeä.

Hydrauliikasta on löydyttävä kolme kaksitoimista ulosottoa, jotka tämän kokoisissa traktoreissa yleensä ovatkin.

Tehtaan läheisyydessä asuva viljelijä Heikki Rantanen on ajanut jo ensimmäisellä protomuokkaimella ja nyt hänen konehallissaan on uudempi protokone, mikä rakenteeltaan on jo hyvin lähellä sarjavalmisteista muokkainta.

– Kone on valmis, sanoo Rantanen. ■

Maan pitää kuohua kultivaattorin alla. Jos piikit nostavat saviliisuja, maa on liian märkää kultivoitavaksi. Silloin Pekka Perttilä odottaa kuivempia kelejä tai vaihtaa traktorin perään aurat.

Korvaa kyntöauraa

Siipiteräkultivaattori Työsyvyys säädetään männän varteen asetettavilla säätöpaloilla, jotka rajoittavat männän painumista sylinterin sisään.

Sekä lautasen pysty- että aurauskulma on aggressiivinen. Multauskyky on hyvä myös pienillä ajonopeuksilla.

28

MAATILAN PIRKKA ■ 1/2008

Pekka Perttilä viljelee Pukkilassa Itä-Uudellamaalla Porvoonjoen rantapeltoja. Alempana maalaji on multaa, ylempänä sitkeätä savea.

Kolme vuotta sitten tila luopui karjanpidosta ja heinänurmista. Perttilä ei unohtanut kokonaan kyntöauraa, mutta käyttää sitä vain, jos maa on liian märkää kultivointiin.

Muokkaimeksi Pekka Perttilä valitsi neljä vuotta sitten kultivaattorin läpileikkaavilla siipiterillä. Tuohon aikaan ei ollut vielä monia kiekkomuokkaimia tarjollakaan, mutta vielä nytkin hän tekisi saman valinnan. Perttilä siirtyi kultivointiin säästääkseen aikaa ja polttoainetta, sekä tietenkin myös tuen takia. Hän kuitenkin korostaa, että kultivointi vaatii kuivan kelin.

– Maan pitää kultivaattorin alla kuohua. Jos savimaa nousee ylös liisuina, on aika vaihtaa perään aurat. Myös runsas ol-

ki joen varren multamailla voi vaatia kyntämistä.

Kevättöissä Perttilä turvautuu perinteiseen kalustoon: ajaa S-piikkiäkeellä kahteen kertaan ja kylvää laahavannaskoneella. Kylvökone on vielä liian tuore vaihdettavaksi kiekkokoneeseen.

Painoa pitää olla Kultivaattorivalinnan Perttilä teki aikana, jolloin kultivaattoreissa oli usein kierteisterät. Hän katsoi muokkauspohjan läpi leikkaavan siipiterän parhaaksi ratkaisuksi ja valinta kohdistui Potilan 17-piikkiseen nostolaitemalliin, Potila KK17.

Piikkiväli on 22,5 cm, mutta siipiterät ovat 29 cm leveitä. Työleveyttä on vajaat neljä metriä ja vetokoneen 150 hv riittävät

hyvin. Tinginvaraa ei kuitenkaan ole paljoa, sillä sitkeä savi panee vastaan. Työsyvyys on 10 sentin tuntumassa, jopa enemmänkin.

Toinen vaihtoehto Perttilällä oli kapeampi 15-piikkinen Potilan siipiterämalli.

Se oli yksipuinen, kun astetta leveämpi on jo tiekuljetuksen ajaksi hydraulisesti taitettava. Hän päätyi leveämpään ennen kaikkea sen takia, että työleveyden lisäksi se on oleellisesti järeämmin rakennettu ja siten painavampi. Hän piti riittävää painoa tärkeänä kriteerinä.

Perttilä ei ole valinnut suorakylvöä, koska olkipeite hidastaa hänen havaintojensa mukaan kylvöille pääsyä.

– Multamailla paljonkin.

Kynnöstä luovuttaessa saa kasvitautien kanssa olla tarkkana.

– Kasvitaudit eivät ainakaan vähene.

Tänä vuonna Perttilä ruiskutti Zebrakevätvehnän kasvitauteja vastaan yhden kerran. Jälkiviisaana hän olisi ajanut toisenkin kerran. Tilan toinen pääkasvi on monitahoinen entsyymiohra.

Hyvä kultivointijälki edellyttää, että silppuri on hyvässä terässä. Lisäksi on puitava lyhyeen sänkeen.

– Sänki haittaa kultivointia enemmän kuin irtosilppu.

Siirtyminen kynnöstä kultivointiin ei ole pienentänyt satoja ainakaan Perttilän tilalla. Jäykällä savellakin hän sai 4800 kilon kevätvehnäsadon hehtaarilta. ■

Pekka Perttilä hakee kultivoinnilla ajan ja polttoaineen säästöä sekä tukieuroja. Hän valitsi lisätoimenpiteiksi typpimittauksen ja kevytmuokkauksen.

Perttilän aikoinaan valitsema Potilan 17-piikkinen kultivaattori on taittuva ja leikkaa koko muokkauspohjan. Terät ovat piikkiväliä 6,5 cm leveämmät.

Siipiterä mainettaan parempi Siipiteräkultivaattori on Suomessa vähän tunnettu, mutta Saksassa se on aurattoman viljelyn perusmuokkain. Sillä pääsee syysmuokkauksessa tarvittaessa jopa 20 cm työsyvyyteen, jos vain edessä on riittävästi vetovoimaa. Kevätmuokkauskin käy siipiterällä, jos työsyvyys saadaan pysymään tarkasti samana.

Muokkaimen takapää tukeutuu takajyrään. Muokkaimen etupää on hyvä tukea etukulmiin asennetuilla tukipyörillä. Silloin siipiterällä voi ajaa kylvömuokkausta 5 cm:n työsyvyyteen ja muokkauspohjasta saa suoran.

Siipiterä on läpileikkaava, se leikkaa koko muokkauspohjan auki samaan tapaan kuin auran vannas. Se myös sekoittaa olkimassan muokkauskerrokseen.

Nyrkkisääntö on, että syysmuokkauksessa työsyvyyden tulisi olla vähintään 2 cm

Tukipyörät siipiteräkultivaattorin etukulmissa auttavat pitämään 5 cm:n työsyvyyden kylvömuokkauksessa tasaisena. Muokkauspohjasta saa suoran. Syysmuokkauksessa siipiterällä voi ajaa jopa 20 sentin työsyvyyteen.

1/2008 ■ MAATILAN PIRKKA

29

MUOKKAUS

olkitonnia kohti. Suurilla syysvehnäsadoilla on päästävä yli 10 cm syvyyteen, johon ei kaikilla lautasmuokkaimilla pääse.

Siipiterävantaan kärkikappale tunkeutuu tavallisesti hieman syvemmälle kuin sivuterät. Tämä helpottaa vantaan maahan tunkeutumista. Kylvömuokkausta tehtäessä pohjan tulee olla tasainen koko alaltaan. Sitä varten on hyvä hankkia lyhyet kärkipalat, jotka leikkaavat maan samaan tasoon sivuterien kanssa. ■

Oraspelto on muokattu siipiteräkultivaattorilla syksyllä kertaalleen 10 sentin syvyyteen. Kylvömuokkaus on tehty samalla siipiterällä kerta-ajona 5 sentin syvyyteen.

Orastumista ei voi moittia. Maalaji on poutivaa hiesusavea.

Lyhyt kärkikappale leikkaa kylvömuokkauksessa tarkasti samaan syvyyteen kuin sivuterät. Useimmiten lyhyen kärkikappaleen maahantunkeutumiskyky riittää myös syysmuokkauksessa, koska Suomessa tavoitellaan vain harvoin yli 10 cm:n työsyvyyttä.

Ei kiirettä kevätsängelle Talviaikaisen sängen kevätmuokkauksessa maltti antaa parhaan sadonlisän. Olki- ja sänkikate viivästyttävät pellon kuivumista usealla päivällä, pahimmillaan jopa viikolla. Märkänä maata ei pidä lähteä traktorilla tallaamaan.

Kylvöurakoitsijoiden kokemus on, että hyvän kylvöalustan saa, kun sänkipelto muokataan kertaalleen kylvösyvyyteen lautasmuokkaimella.

Muokkauksen voi tehdä myös siipiteräkultivaattorilla. Pellon annetaan tuon muokkausajon jälkeen kuivahtaa pari kolme päivää. Sinä aikana maamuruset ehtivät kovettua ja kestävät liissaantumatta kylvön. Jos kylvökoneessa on kiekkovantaat, yksi muokkauskerta usein riittää. Laahavannaskone

vaatii mielellään toisen silittelyn, jonka voi tehdä myös tavallisella äkeellä.

Vaikka pellon pinta tuon parin kolmen päivän aikana kuivuukin, kosteus säilyy kylvö- ja itämiskerroksessa.

Matala muokkauskerros on eriste kosteuden haihtumista vastaan.

Kevätkyntö on poutivilla hiesusavilla huono vaihtoehto, koska se katkaisee kapillaarisen vedennousun.

Tavallinen äes taas sopii sängen ensimuokkaukseen huonosti. Äkeestä tulee sänkipellossa harava.

Talviaikaisesta sängestä ei itse asiassa ole juuri muuta haittaa kuin että kylvöajankohta siirtyy myöhäisemmäksi ja samalla siirtyy myös korjuu.

Myös esikasvi on otettava tarkemmin huomioon viljelysuunnittelussa.

Nyt

■

4400-sarja saa voimanlähteikseen uudet moottorit, jotka täyttävät Tier3-päästövaatimukset. Mm. välijäähdytin ja ilmanpuhdistin uusiutuvat. Sarjan tehokkaimman 4455-mallin maksimiteho on nyt 101 hv.

Mallimerkinnät eivät muutu.

Sarjan koneisiin on nyt saatavana lisävarusteina myös voimanoton vedonvapauttimen sähkökytkin, sähkötoimisesti hallittu nostolaite sekä tehdasasennettu metsäohjaamo.

Massey Ferguson lisännyt osuuttaan ■

Massey Ferguson lisäsi eniten osuuttaan rekisteröidyistä traktoreista viime vuonna. Lisäys oli peräti 113 kappaletta vuodesta 2006. 524 rekisteröidyllä koneella Massey Ferguson oli kolmanneksi rekisteröidyin merkki Suomen markkinoilla. Massey Fergusonin markkinaosuus Suomessa ylitti 12 %.

Ketjuittain laskettuna K-maatalousketju nousi toiselle sijalle maataloustraktoreiden rekisteröinneissä yhteensä 685 kappaleellaan, kun John Deeren luvuista poistetaan lavamönkijät ja kiinteistökoneet. Ketjun traktorimyynnin markkinaosuus nousi yli 16 %:n.

Traktoreiden kokonaismarkkinat nousivat hieman. Viime vuonna rekisteröitiin 4245 traktoria ja vuonna 2006 4172 kappaletta.

Traktorirekisteröinnit 2007 ja 2006

Valtra John Deere Massey Ferguson New Holland Case IH Deutz-Fahr Same Kubota Fendt Belarus Mc Cormick Muut

1-12/2007 kpl % 1827 43,0 709 16,7 524 12,3 484 11,4 187 4,4 113 2,7 48 1,1 81 1,9 31 0,7 32 0,8 7 0,2 202 4,8 4245 100

1-12/2006 kpl % 1831 43,9 862 20,7 411 9,9 478 11,5 222 5,3 124 3,0 70 1,7 52 1,2 10 0,2 27 0,6 2 0,0 83 2,0 4172 100

Ero kpl -4 -153 113 6 -35 -11 -22 29 21 5 5 119 73

Kevätmarkkinat alkavat ■

Muutamat K-maataloudet ovat jo vahvistaneet kevätmarkkinapäivänsä ajankohdan. Turun K-maatalous järjestää markkinat 7.3. Viikon kuluttua, 14.3. markkinatapahtuma on seuraavissa kau-

poissa: Risto Kangas Alajärvi, S.J.Aalto Tampere, K-maatalous Salo, Maatalouspirkka Orimattila, Rautia-maatalous Saarnio Peräseinäjoki sekä Rosenbacks Butik Lappfjärd.

Claas-puimurimyynti hyvässä vauhdissa ■

Puimurikauppa käy nyt hyvin, ja koneita uusitaan vilkkaasti vastaamaan kasvaneita vaatimuksia ja suurempia pinta-aloja. K-Maatalous on myynyt puintikaudelle 2008 selvästi edelliskautta enemmän Claas-puimureita.

Uuden Claas Tucano-malliston kysyntä on yllättänyt positiivisesti, ja Dominator Hydro-mallisto jatkaa vahvasti pienemmissä kokoluokissa. Myös pienempien Dominator-mallien kysyntä on kasvanut.

Tällä hetkellä varastoon on tulossa

hyvä valikoima vaihtopuimureita, joista osa löytää ostajan jo ennen kuin ne ennättävät liikkeen pihaan. Siksi vaihtokoneen ostajan kannattaa seurata K-Maatalouden vaihtokonesivuja.

Claas-puimurikauppa on kasvussa myös Euroopan laajuisesti. Euroopan markkinajohtajana Claas pystyy vastaamaan kasvaneeseen kysyntään ja kaikkia myydyimpiä puimurimalleja on vielä saatavana. K-Maatalouden puimurimyyjillä on tarkat tiedot vielä saatavana olevista malli- ja varustevaihtoehdoista.

1/2008 ■ MAATILAN PIRKKA

31

AJANKOHTAISTA

MF 4400-sarja uusiutuu

KYLVÖ

Lisävarusteilla ilo irti

kylvölannoittimesta Työkoneiden perusvarusteet riittävät yleensä siihen, että työn saa tehtyä.

Maksimitehot ja ajamisen iloa saa sitten, kun kone kunnolla varusteltu. Tämä on totuus, jota myyjätkään eivät aina rohkene asiakkaalle sanoa. Jos nuukuus alkaa myöhemmin harmittaa, jälkivarustelu voi tulla kalliiksi, eikä se aina onnistu ollenkaan. Siksi lisävarusteisiin kannattaa perehtyä huolella jo ennen ostopäätöstä.

Tumen kylvölannoitin ei tee tässä asiassa poikkeusta. Seuraavassa muutamia tärkeimpiä lisävarusteita kylvölannoittimeen.

Ajouralaite helpottaa ruiskutusta Ajouralaite on lisävarusteiden tärkeysjärjestyksen alkupäässä. Ajourat nimittäin helpottavat tavattomasti ruiskutustyötä.

Keski-Euroopassa ei urattomia viljelyksiä näe, koska siellä ruiskutetaan useammin kuin meillä. Ajourat ovat ympäristönsuojelua, päällekkäin ruiskutusta varmuuden vuoksi ei tarvitse tehdä. Toisaalta rikkakasvinauhoja ei jää peltoon merkiksi ruiskuttamattomista kaistoista.

Ajouralaitteita saa eri raideleveyksille ja siten, että laite sulkee kaksi tai kolme kylvövannasta. Viimeksi mainittu vaih-

32

MAATILAN PIRKKA ■ 1/2008

toehto tulee kysymykseen käytettäessä ruiskutraktorissa leveitä renkaita.

Tume on ainoa kylvölannoitin, johon saa ajouralaitteet myös lannoitepuolelle.

Urien lannoittamatta jättäminen on jälleen ympäristönsuojelua. Vesi huuhtelee lannoitteet helpoimmin juuri urapaikoista, koska kasvillisuus ei ole vesivirran jarruna.

Ajouralaitteet saa asennettua jälkikäteenkin, mutta jälkiasennus ei ole koskaan ensiasennuksen veroinen.

Ajotietokoneella säätyy lannoitemäärä Ajotietokone on lähes välttämätön lisävaruste ajouralaitteen kanssa. Tietokone valvoo samalla myös akselien pyörimistä ja laatikoiden tyhjentymistä.

Ajotietokoneenkin kohdalla on jälleen

kaksi vaihtoehtoa, joista kalliimpi on välttämätön silloin, kun kylvökoneeseen halutaan lannoitemäärän säätö ajon aikana.

Jos lannoitesäädön haluaa hankkia jälkikäteen, mutta ajotietokone on yksinkertaisempi versio, on tietokonekin vaihdettava.

Lannoitteen säätömahdollisuus ajon aikana on hyvä etenkin kaltevilla pelloilla.

Esimerkiksi yläosa on kovaa savimaata ja alaosa hyväkasvuista multamaata.

Keskimerkkarilla suorat ajolinjat Ilman rivimerkitsintä voi toki kylvää. Kun koneessa on seuraavan ajolinjan keskelle uraa tekevä merkitsin, on keskilinjan seuraaminen kuljettajalle huomattavasti vaivattomampaa kuin yrittää seurata kylvettyä reunaa. Varsinkin syntyneiden mut-

Irrotetulla Cultipack-lautasmuokkaimella voi helposti tehdä syksyisen kevytmuokkauksen. Keväällä lautasmuokkain on traktorin ja kylvökoneen välissä. Kylvökoneen vetoaisa kiinnitetään muokkaimen päällä olevaan vetopisteeseen. Kylvölannoittimen kiinnittämistä helpottaa, jos kone on varustettu vetoaisan nostosylinterillä.

Ajourat syntyvät siten, että sähköinen solenoidi pysäyttää kaksi siemenpuolen syöttöpyörää kummankin traktorin pyörän kohdalla. Urakoitsijat käyttävät usein kolmea solenoidia rinnakkain. Leveä ajoura on hyvä silloin, kun traktorissa on leveät renkaat. Kun tarvitaan vain kapea ura, irrotetaan johto yhdeltä solenoidilta. Jos käytössä on kolmen metrin kylvölannoitin ja 15-metrinen ruisku, ajourien annetaan muodostua joka 5. ajokerralla. Ajotietokone laskee ajokertoja päistenostojen perusteella.

Sähköisessä lannoitteen kaukosäädössä karamoottori siirtää lannoitepuolen syöttöakselia vivuston välityksellä. Kuljettaja ohjaa toimintoja ajotietokoneesta.

kien oikominen on helpompaa. – Sitähän kylväminen aina on.

Myös rivimerkitsijän käyttö on ajotietokoneen avulla huomattavasti helpompaa kuin manuaalisesti. Virheitä syntyy vähemmän.

Lautasmuokkain myös kevytmuokkaukseen Tumen kylvölannoittimen eteen on saatavissa Cultipack-lautasmuokkain. Se tasoittaa kylvöalustaa, mutta se korvaa myös yhden erillisen muokkausajon.

Lisäksi sen saa helposti irti yhdistelmästä ja sillä voi hoitaa syksyisen kevytmuokkauksen.

– Kaiken kaikkiaan oikeiden lisävarusteiden hankinta vaatii pohtimista vähintäänkin yhtä paljon kuin itse koneen ostopäätös. Liika nuukuus ostovaiheessa voi myöhemmin tulla turhan kalliiksi, sanoo Tumen asiakasneuvoja Jorma Pietilä. ■

Tumen asiakasneuvoja Jorma Pietilä kehottaa harkitsemaan ennakkoon kylvökoneen mukana hankittavia lisävarusteita.

Ajotietokone on tarpeellinen lisävaruste ajouralaitteen kanssa. Se helpottaa myös merkitsimien käyttöä. Samalla siihen saa hälytyksen syöttöakselien pysähtymisestä tai säiliöiden tyhjentymisestä. Ajotietokoneeseen saa myös tiedon kylvetystä pinta-alasta. Kehittyneempi versio on tarpeen silloin, kun halutaan koneeseen lannoitteen sähköinen kaukosäätö.

1/2008 ■ MAATILAN PIRKKA

33

SUOMALAISEN RUOAN HAASTEET JA MAHDOLLISUUDET

ELINTARVIKE

Mitä kuuluu laatutyölle nyt?

Tulosanalyysi talouden pohjana

Aki Parkkonen ja Anu Eskelinen käyttävät tilallaan uusimpia johtamisen työkaluja.

Vuosia sitten tuli käydyksi laatukurssi jatko-osioineen. Silloin laaditut, ajan tasalla pidettävät asiakirjat ovat nyt perustana, ja vuosittain yrityksen tulosta tavoitellaan havainnollisella

tulosanalyysilla. Kolmen vuoden välein ulkopuolinen asiantuntija tekee kilpailukykyanalyysin, jossa toiminnan osa-alueita verrataan muihin vastaaviin yrityksiin.

Vuonna 1999 tehdyn sukupolvenvaihdoksen jälkeen alkoi kiteeläisellä Malilan tilalla tapahtua laajalla rintamalla. Jo seuraavana vuonna valmistui uusi 30 lehmän navetta ja siitä vuoden kuluttua rehuvarasto ja hiehojen kylmäpihatto. Vuonna 2002 rakennettiin säilörehusiilot, sitten jätevesien maapuhdistamo ja uusittiin maidonkäsittelytilat. Rakentamisessa on pidetty ainoastaan yksi välivuosi. Vuonna 2007 laajennettiin navettaa kymmenen lehmän verran, hankittiin kameravalvonta ja automaattinen palovaroitinjärjestelmä. Vuonna 1999 maitokiintiötä oli 77 000 ja nyt 317 000 litraa.

– Se on se meidän visio, sanoo Anu nykyaikaisin sanakääntein tilan toiminnan pitkän tähtäimen suuntaviivoista.

Tilan visio kirjattiin ensimmäisen kerran Pohjois-Karjalan ”Tankit täyteen”hankkeen koulutuksessa: ”Kehittyvä, koko perheelle kohtuullisella työ- ja velka-

34

MAATILAN PIRKKA ■ 1/2008

teksti ja kuvat Tuomo Kautonen

määrällä toimeentulon antava, mahdollisuuksien mukaan kasvava ja hyväkuntoinen.” Ja kas! Vuosia taaksepäin katsoen se näyttää todella ohjanneen toimintaa eikä jääneen pelkäksi sanahelinäksi.

Suunnitelmallisuus ja seuranta korostuvat Tilan toimintatapoihin tutustuttaessa havaitsee nopeasti järjestelmällisyyden, jolla asioita suunnitellaan ja seurataan.

– Kilpailukyky- ja tulosanalyysi, laatukäsikirja ja eläinten terveydenhuoltosuunnitelma, luettelee Aki Parkkonen ja tuo nähtäväksi neljä tärkeintä dokumenttia.

Laatukäsikirjaan ja sen liitteisiin on kuvattu toimintaprosessit, joiden kirjaukset osoittavat tarpeellisuutensa esimerkiksi vieraiden työntekijöiden käytössä.

Niiden laatiminen myös pakotti ajattelemaan mahdolliset heikot kohdat ja riskit.

Karjan terveys käydään määräajoin läpi paikallisen eläinlääkäri Pentti Kyrön

kanssa.

Yrityksen kilpailukykyanalyysi tehtiin tilalle ensi kerran vuonna 2004 ja toistettiin viime keväänä. Analysoinnin tekee ulkopuolinen arvioija. ProAgrian Pohjois-Karjalan yritysneuvoja Minna Norismaan havainnollinen raportti sisältää mm. tilan johtamisen vahvuudet ja kehittämisalueet. Kuudelle osa-alueelle annetaan loppuraportissa pisteet, joita verrataan koko Suomen ja oman maakunnan parhaisiin maatilayrityksiin.

Arvioinnin perusteet sopivat yhteen laajasti eri toimialojen yrityksissä käytettyjen laatupalkintokriteereiden kanssa.

Aki ja Anu vakuuttavat ulkopuolisen henkilön tekemän arvioinnin antavan lisätietoja oman yrityksen kehittämiseen.

– Kyllä kehitystä on tapahtunut, sanoo Aki ja vertaa kolmen vuoden takaista tilannetta.

– Ja totta kai se vaikuttaa kannattavuuteenkin, hän vastaa kysymykseen.

Aki Parkkonen on hankkinut maatilateknikon koulutuksen, Anu Eskelinen valmistui nuoriso- ja vapaa-ajanohjaajaksi ja suoritti maatilayrittäjän tutkinnon aikuiskoulutuksena. Perheeseen kuuluvat lapset Annika ja Arttu-Oskari. Akin lapset Santtu ja Sanna olivat koulussa.

Navetan laajennus valmistui syksyllä 2007.

Nyt rakennuksessa on tilat 40 lehmälle ja nuorkarjalle.

tävän rehun laatu on aina tiedossa. Rehu jaetaan apevaunulla kerran päivässä ruokintapöydälle.

– Tehdasrehulisäys, Raision rypsirouhetiiviste 34 tilataan Kiteen K-maataloudesta Sanna ja Minna Hurrilta kuten melkein kaikki muut tilalla tarvittavat tarvikkeet, sanoo Aki Parkkonen.

Tietokoneyhteydet tärkeä apuväline – Työtähän voi tehdä loputtomasti, mutta asiat täytyy suunnittelemalla laittaa tärkeysjärjestykseen.

Hyödyllistä tietoa tulosanalyysistä Vuosittain tilalla tehtävä tulosanalyysi kertoo havainnollisia ja mielenkiintoisia numerotietoja toiminnasta. ProAgria Pohjois-Karjalan yritysneuvoja Pasi Hartikaisen tekemä kokonaisuus sisältää liitetaulukoineen 16 sivua talouden faktoja.

Raportissa analysoitavaa tilaa verrataan toisiin vastaavan kokoluokan suomalaisiin maatiloihin. Maatalouden laskentakeskuksen valtakunnallisesta taloustietopankista on poimittu vertailuun 80 tilan keskiarvo.

Useimmissa kohden Malilan tila näyttää pärjäävän vertailuryhmää paremmin.

Aki ja Anu ovat koonneet joukon tunnuslukuja usean vuoden trendeiksi, joista voi seurata kehitystä.

Vuonna 2006 tilan liikevaihto oli 145 000 euroa.

– Liikevaihdon kasvu on tullut pääasiassa tilasäiliön kautta, sanoo Aki tyytyväisenä. Merkittävä tekijä on keskituotoksen kohoaminen 9014 kiloon /lehmä.

Muuttuvat kulut ovat yhteenvedon mukaan laskeneen ensi kerran alle 50 prosentin. Vaikka lukema on parantunut noin kymmenen prosenttia, on tavoitteeksi asetettuun 45 prosenttiin vielä jonkin verran tavoiteltavaa. Vilkaisu tuloslaskelman viimeiselle riville osoittaa, että myös verottaja saa osansa tuloksesta.

Eläinten siemennyksistä on Anu listannut lukuja viiden vuoden ajalta. Keskipoikimakerrat on noussut tänä aikana 2,2:sta 3,0:een poikimavälin ollessa nyt 373 vuorokautta ja Anun laskelmien mukaan poikimista kohti on tarvittu 1,3 siemennystä.

Myös maidon pitoisuudet ovat pääosin holsteinrotuisessa karjassa kohdallaan; meijeriin lähetetyn maidon valkuaisprosentti on 3,4-3,5 ja rasva noin 4 prosenttia.

Eläimet ruokitaan aperehulla ja ruokintasuunnitelma on Akin käsialaa. Perusrehuna oleva säilörehu tehdään huolella ja sadosta pidetään kirjaa niin että syötet-

Tietokone nettiyhteyksineen on vuosi vuodelta tullut tärkeämmäksi.

– Melkein pitkin päivää kone onkin tuolla toimistohuoneessa avoinna, Anu Eskelinen kertoo.

Viljelysuunnitelma tehdään itse koneelle vuosia sitten hankitulla ohjelmal-

la. Anu kirjaa tulot ja menot kirjanpitoohjelmaan, josta tilinpäätös tehdään ProAgrian neuvojan avustuksella. Eläinrekisterin päivitys ja sähköposti yhteydenpitovälineenä ovat rutiineja. Myös maitotilija analysointitiedot vilkaistaan internetin välityksellä.

Esimerkkinä internetin hyödyistä Anu kertoo viikonlopun, jolloin ns. sairasmaitonäytteiden analysoinnissa havaittiin aiemmin tilalla tuntematon bakteeri. ”Googlettamalla” ja keskustelupalstoilta saatiin bakteerista nopeasti lisätietoja ja toisten tuottajien kokemuksia.

– Kun maatilayritystä ohjataan eteenpäin, on tietoa oltava käytössä monesta näkökulmasta ja pitkiltä sekä lyhyeltä aikaväliltä, pohtii Aki Parkkonen. ■

Malilan maatilan tärkeimmät dokumentit ovat kolmen vuoden välein tehtävä kilpailukykyarviointi (oikealla), aina ajan tasalla pidettävä laatukäsikirja sekä vuosittain tehtävä tulosanalyysi.

Lisäksi yhdessä eläinlääkärin kanssa päivitetään eläinten terveydenhuoltosuunnitelma vuosittain.

Laatujärjestelmien vuosikymmen Viime vuosikymmentä voinee kutsua suomalaisen maatalouden laatujärjestelmien kehittämisen vuosikymmeneksi.

Useimmilla tuotannon aloilla laadittiin laatujärjestelmäkuvaukset käsikirjoineen ja laatusopimuksineen. Rajojen avautuessa viesti suomalaisesta tuotantotavasta vietiin kuluttajille ”Pellolta pöytään”- teeman alla. Millaisiin aiheisiin nyt kiinnitetään huomiota tilojen kehittämisessä? Vieläkö laatuajattelu käsikirjoineen on ajankohtaista?

– Kehittämisessä painottuu nyt kilpailukyky, sanoo ProAgria maaseutukeskusten liiton laatujohtaja Pirjo Jokipii, merkittävä henkilö myös maatilojen laatujärjestelmien takana.

Jokipiin mukaan tärkeimmät teemat ovat: Analysoi tuloksia, korjaa toimintaprosesseja. Maatilojen johtamisen ja sitä kautta tuloksen teon suurin haaste on yrityksen toimintojen ja toimintaprosessien tunnistaminen ja hallinta.

– Tekemisen ja tuloksen yhteys on saatava paremmaksi. Maatilan laatukäsikirjaan tehdyt prosessikuvaukset selkeyttävät toimintaa ja antavat hyvän pohjan kehittämiselle. Kirjausten ansiosta

tapahtuvat muutokset pystytään tunnistamaan. Kilpailukykyanalyysin käyttö yleistyy tiloilla jatkuvasti.

ProAgria Maaseutukeskusten Liitto on yhdessä Maatalouden laskentakeskuksen ja Bitcomp Oy:n kanssa kehittänyt tietopankkeja maatalouden osa-alueilta. Lohko-, kotieläin- ja taloustietopankit antavat havainnollista käyttökelpoista aineistoa yksittäisenkin maatilan analysointiin.

Taloustietopankkiin on tallennettu neuvojien tekemien maatilojen tilinpäätösten aineistoa vuodesta 2001 lähtien.

Noin tuhat tilaa sisältävästä taloustietopankin aineistosta yli puolet on maitotiloja. ProAgria Maaseutukeskusten Liiton kehityspäällikkö Ari Enroth kertoo, että neuvojan lisäksi myös ProAgrian palveluita käyttävä viljelijä voi palveluun kirjauduttuaan itse hakea ja ryhmitellä tietoja haluamallaan tavalla. Nyt tiedot voidaan luokitella halutun tunnusluvun mukaan neljään ryhmään ja verrata esimerkiksi kunkin ryhmän parhaaseen neljännekseen. Tietosuojan vuoksi vertailuryhmien minimikoko on viisi tilaa.

1/2008 ■ MAATILAN PIRKKA

35

KARJA

RAKENTAMINEN

TÄYDELLINEN PAKETTI SISÄLTÄÄ KAIKEN SOKKELIN PÄÄLTÄ VESIKATTOON ASENNETTUNA.

Puisten tuotantorakennusten kysyntä lisääntynyt

40 vuotta Pomo-rakennuksia Vanhan laulun mukaan miehet olivat ennen rautaa ja laivat puuta. Jos purjelaivoihin viittaava kappale modernisoitaisiin nykyaikaan, niin sanoituksessa voitaisiin käyttää navettaa. Olivathan niin navetat kuin sikalatkin ennen puuta, mutta nykyään useimmiten betonia. Puu rakennusmateriaalina pitää kuitenkin pintansa etenkin eristämättömissä rakennuksissa, ja tuo mukanaan tiettyjä

– Kysyntä puurakenteisille tuotantorakennuksille on viime aikoina lisääntynyt. Enemmän kuitenkin toimitamme laajennuksia. Aika harva jatkaa navettaansa betonilla, jos jo olemassa oleva osa on tehty puusta, Vieskan Elementti Oy:n toimitusjohtaja Risto Brax toteaa.

Vieskan Elementti on tehnyt PohjoisPohjanmaalla Alavieskassa puuelement-

36

MAATILAN PIRKKA ■ 1/2008

etuja myös eristetyissä ratkaisuissa. teksti ja kuvat Tuomas Rytky

tejä 40 vuoden ajan. Tuotemerkkejä ovat Vieska-talot sekä maatalouden Pomo-rakennukset, joihin kuuluvat tuotantorakennusten ohella tallit, maneesit ja varastohallit.

Puuelementtien hyviksi puoliksi Brax ja Pomon myyntipäällikkö Jyrki Jutila mainitsevat kustannustehokkuuden ja ulkonäköseikat. Kaksikko muistuttaa myös puun luonnollisesta lämpimyydestä.

– Yksi tärkeimmistä seikoista on kuitenkin kokonaisvastuu. Meillä on täydellinen paketti, joka sisältää kaiken sokkelin päältä vesikattoon asennettuna. Tämä tarkoittaa muun muassa sitä, että rakennukselle on tehty lujuus- ja jäykistyslaskelmat. Kaikki osat myös sopivat toisiinsa.

Nämä seikat korostuvat, kun yksikkökoko kasvaa. Kun toimitamme koko rakennuksen, vastaamme siitä myös. Asiakas tietää

Päätykolmiot kootaan seinien tapaan valmiiksi Vieskan Elementin tehtaalla.

Naulaamassa elementtityöntekijä Mikko Perttula. saavansa ulkopuolisessa laadunvalvonnassa tuotetut elementit, Brax tiivistää.

– Kun puuelementit tuodaan tontille, nousee valmis rakennus hetkessä. Esimerkiksi keskikokoinen hevostalli nousee yhdessä päivässä sokkelista kattoristikoihin.

Seuraavana päivänä rakennus saa aluskatteen. Käytännössä seinät ovat siis sään armoilla vain reilun vuorokauden ajan.

Puuelementeillä tulee muutenkin nopeasti valmista, kiitos elementtien varsin korkean valmiusasteen. Kokonaisuudesta kertoo paljon se, että elementteihin asennetaan tehtaalla paitsi ikkunat, myös ikkunanpielilaudat ja tippapellit (kts. kuva sivulla 3). Elementissä on kiinni myös sekä sisä- että ulkoverhous. Käytännössä seinä on siis täysin valmis, kun elementti nostetaan tontilla autonosturilla paikalleen.

Lämpimät suurelementeistä Kaikki lämpöeristetyt Pomo-rakennukset tehdään suurelementeistä, joiden maksimikoko on 3,5 x 10 metriä. Rakennuksen korkeus sanelee yksittäisen elementin hyötyleveyden: alle 3,5-metrisen elementin leveys on maksimissaan kymmenen metriä. Jos korkeutta tarvitaan enemmän, elementti ikään kuin rakennetaan toisin päin ja hyötyleveydeksi tulee kolme ja puoli metriä.

– Sisäverhouksena on joko EK-gyproc tai filmivaneri, jonka paksuus riippuu sii-

tä, ovatko parret seinää vasten. Seuraavana rakenteessa on kosteussulku. Sitä seuraa massiivipuurunko ja villaeristys. Rungon ja eristyksen paksuus vaihtelee välillä 150-200 milliä riippuen siitä, pitääkö rakennuksen täyttää U-arvovaatimukset, kertoo myyntipäällikkö Jyrki Jutila.

– Seuraavana on tuulensuojalevy ja 22millisellä laudalla tehty ristiinkoolaus. Ilman kierto on siis taattu. Ulkoverhouksena on kertaalleen maalattu 22 millin hienosahattu paneeli, joka voidaan toteuttaa asiakkaan toiveen mukaan pystyyn, vaakaan tai yhdistelmäksi.

Kattorakenne sisältä ulospäin on seuraava: rakennuslevy, koolaus, kosteussulku, puhallusvilla, kattoristikot, aluskate, korokerima, ruoteet ja kate. Päätykolmiot toimitetaan myös valmiina elementteinä.

Vieskan Elementti valmistaa myös kattoristikot itse. Maksimileveys ilman pilarilinjaa tai kantavia väliseiniä on 24 metriä.

Kylmät pienelementeistä Eristämättömät rakennukset tehdään 1,2 metriä leveistä pienelementeistä. Niissä ulkoverhouksena on pystylaudoitus.

– Tyypillinen varastohalli on nykyään 15 x 30 metriä. Korkeusvaatimus kasvaa koko ajan, Risto Brax sanoo. Jyrki Jutila lisää, että vaatimus leveistä ovista tulee esiin lähes jokaisessa asiakaskontaktissa.

– Maneesit ovat aina eristämättömiä.

Käytännössä ne ovat varastohallien muunnelmia, joissa on tuuletusharja ja päissä tuuletusritilät. Ikkunoiden paikalla on valokate, jatkaa Jutila.

Vieskan Elementti suunnittelee itse varastorakennukset ja maneesit. Sen sijaan tuotantorakennusten suunnitteluun yritys ei ole lähtenyt.

Talleihin on tarjolla neljä perusratkaisua: 4, 8, 12 tai 25 hevoselle. Useimmiten valmisratkaisua kuitenkin sovelletaan tilaajan tarpeiden mukaan. Usein liikkeelle lähdetään asiakkaan ruutupaperille laatimasta hahmotelmasta.

Yrityksellä laaja omistuspohja Vieskan Elementti syntyi 40 vuotta sitten Alavieskaan, kun maataloudella meni heikosti ja väki lähti Ruotsiin. Historia selittää Risto Braxin mukaan myös sen, että yrityksellä on lähes kolmesataa omistajaa.

– Suurimmalla osalla on yksi tai kaksi osaketta. Siihen aikaan kylän miesten yhteinen ponnistus on ollut ainoa keino pääomien keräämiseen täällä.

Omakotitalojen ja Pomo-tuotteiden lisäksi yritys tuottaa rivitaloelementtejä sekä kattoristikoita. Kaksi ensin mainittua ovat päätuotteita, kaksi jälkimmäistä kausivaihtelun tasaajia.

Vieskan Elementti työllistää keskimäärin sata ihmistä. Luku riippuu hieman vuodenajasta. Liikevaihtoa elementtitehdas takoo tänä vuonna noin 14 miljoonaa euroa. Summa koostuu kokonaan kotimaan myynnistä. Strategiana on pysyä kotimaassa, johon lasketaan myös Ahvenanmaa. Periaate näyttää tuottaneen tulosta, sillä vielä vuonna 2000 liikevaihto oli viitisen miljoonaa. ■

HISTORIA SELITTÄÄ SEN, ETTÄ YRITYKSELLÄ ON LÄHES 300 OMISTAJAA. VESIKATTO Peltikate Ruoteet 25x100 k400 Korokerimat 19x45 Aluskate Kattoristikot YLÄPOHJA Levy-/puhallusvilla 300 SFS-rakennuskalvo 0,2 Koolaus 25x100 k400 Kipsilevy 13 mm

Pomo-rakennusten myyntipäällikkö Jyrki Jutila ja Vieskan Elementin toimitusjohtaja Risto Brax puhuvat puun puolesta elementtien raaka-aineena.

SEINÄ UTV-paneeli 22x113 Ristiinkoolaus 2x22x72 Tuulensuojalevy 9 mm Pystyrunko 42x173 k600 Mineraalivilla KL-175 SFS-rakennuskalvo 0,2 Kipsilevy 13 mm 1/2008 ■ MAATILAN PIRKKA

37

RAKENTAMINEN

Nopeasti, helposti ja

muunneltavasti

Maatalousyrittäjät Sari ja Marko Sorvisto siirtyivät virallisesti sukutilansa yhdeksänneksi isäntäpariksi 1996. Siitä alkoi yli kaksisataa vuotta maitoa tuottaneen tilan johdonmukainen laajentuminen, joka saavuttaa huipentumansa vuoden 2008 alussa.

– Meillä on ollut kolmevaiheinen laajennussuunnitelma.

Vuonna 2000 valmistui uusi pihatto Vieskan elementeistä. Siinä otettiin laajennusvara huomioon. 2002 remontoimme vanhan navetan hiehoille ja nyt valmistuu pihaton laajennus. Muuten on edetty suunnitelmien mukaan, mutta nyt valmistuvan osan suunnitelma paisui.

Se on tätä päivää, Marko Sorvisto kertoo.

Kun uusi osa otetaan käyttöön, on saman katon alla tilaa sadalle lypsävälle.

Myös hiehot muuttavat samoihin tiloihin.

Lypsytyö siirtyy Lely-robotille, joka sijaitsee laajennuksessa. Myös valvomo siirtyy laajennukseen, muutoin uuden 21 x 38,5 -metrisen rakennuksen neliöt ovat eläinten käytössä. Uuden ja vanhan osan väliin tulee kolmenkymmenen minuutin

paloseinä automaattisesti kiinni laukeavilla ovilla.

Lannanpoisto on toteutettu aikaisemmin valmistuneessa osassa pintaraapoin.

Isäntä sanoo kuitenkin nätisti, että reilussa puolessa kymmenessä vuodessa menetelmästä saatiin tilalla tarpeeksi. Raapat jäävät edelleen käyttöön, mutta uudella puolella on panostettu ritiläpalkkeihin. Ratkaisulla haetaan lisää kuivuutta ja puhtautta, jota automaattilypsykin osaltaan vaatii.

Aperuokinta toteutetaan uudistuksen myötä molempiin osiin koko rakennuksen läpi kulkevalla 72 metriä pitkällä mattoruokkijalla. Lisäksi yli kolmekymmentä kiloa lypsävät eläimet saavat robotilla käydessään täysrehua.

– Mielestäni navettaan ei kannata ra-

kentaa ylimääräisiä neliöitä tai kuutioita. Mitä leveämpi ruokintapöytä on, sitä enemmän on lämmitettäviä kuutioita. Yksi lehmä lämmittää noin seitsemänsadan watin teholla. Meillä ei ole turhia kuutioita, joten lisälämmitystä ei tarvita lainkaan, Marko Sorvisto perustelee mattoruokkijan valintaa.

Toisena mattoruokkijan hyvänä puolena hän mainitsee sen mahdollistaman automatiikan. Sorviston laskelmien mukaan leveän ruokintapöydän hinnalla rakentaa automaattisen ruokintajärjestelmän. Mattoruokinnassa myös siivoustarve vähenee.

Helppoa rakentamista Haastatteluhetkellä marraskuun loppupuolella Sorvisto uskaltaa sanoa, että robotti aloittaa lypsämisen tammikuun puolivälissä. Silloin laajennusprojektin aloituksesta tulee kuluneeksi puolisen vuotta.

Nopea aikataulu on toteutunut siitä huolimatta, että pohjarakenteiden tekemisessä komponenttien toimitusvaikeudet sotkivat suunnitelmia.

Sorvistoja voi kutsua melkein toisin-

Sari ja Marko Sorvisto ovat laajentaneet maitotilaansa johdonmukaisesti. Valmistumassa oleva lisäosa nostaa lypsävien määrän sataan.

38

MAATILAN PIRKKA ■ 1/2008

LEMKEN RUBIN - tehokkuutta ja luotettavuutta

• avara rakenne, rungon korkeus 810 mm • lautasten halkaisija 610 mm ja materiaalivahvuus 6 mm • hyvä maahakuisuus ja tehokas kasvijätteiden sekoitus

n on Lemke pan Euroo inamarkk ja. johta

www.k-maatalous.fi

• luotettava, jousikuormitteinen laukaisulaite • erillisripustus varmistaa hyvän pellon pinnan seurannan • laukaisujärjestelmän vastintappi takaa tarkan työsyvyyden • mekaaninen laukaisuvoima 120 kg

• suuri valikoima tiivistysjyriä • vakiona kaksi piikkiharavaa • helppo ja tarkka työsyvyyden • rikkoo kokkareita ja ohjaa säätö, 5 - 15 cm kevyempiä kasvijätteitä • tehokkaampi sekoitus ja multaus • vaikeissa olosuhteissa osa tiivistysjyrän painosta voidaan • muokkauskulma ja työsyvyys siirtää koneelle helposti säädettävissä

Lemken Smaragd kultivaattorit • Piikkiharava vakiovarusteena • Tiivistejyrä ja tasauslautaset samalla työsyvyydensäädöllä

RAKENTAMINEN

ajattelijoiksi, niin suuri osa uusista pihatoista nousee betonista. Puun valinta materiaaliksi oli kuitenkin ylivieskalaisille lähes itsestäänselvyys. Tuotantorakennus sijaitsee pihapiirissä, joten ulkonäköseikoilla oli valinnassa merkitystä.

Suurimmat perustelut materiaalivalinnalle löytyvät kuitenkin puun helppoudesta, joka koskee niin rakentamista kuin muunneltavuuttakin. Jälkimmäisestä esimerkkinä Marko Sorvisto mainitsee oven paikan siirtämisen. Puuelementtiin muutos on kohtuullisen kivutonta ja onnistuu omana työnä.

– Kun seinä tuotiin tänne, se oli valmista. Sen kun lopsi tuuletusluukut uretaanilla kiinni valmiisiin reikiin. Samalla tavalla ristikot menivät jokainen paikalleen ilman, että niitä olisi tarvinnut kirveellä hakata. Betonielementtien tapauksessa seinät pitää ensin pystyttää ja sitten voi miettiä sisälle valuja. Pohjavaluja tehtäessä seinät ovat tiellä. Tuossa oli helppo nostella pitkäpuomisella kaivurilla hiekat kivijalan yli sisään, Marko Sorvisto perustelee.

Lisäosan elementtisopimus sisälsi myös pystytyksen ja välipohjan ruoteisiin saakka. Päätykolmiot tuotiin paikalle niin ikään elementteinä. Marko Sorvisto nau-

Tallirakennukset tehdään usein puusta

Talli, maneesi ja

koti

Keskisen ravirata Ylivieskassa lienee tuttu useimmille hevosten ystäville. Onhan radalla jaettu muun muassa Kuninkuusravien pokaalit. Radan välittömästä läheisyydestä löytyy myös muunlaista hevostoimintaa. Elina Uusiojan Ellun talli tarjoaa ratsastuselämyksiä kaiken ikäisille.

Mattoruokkija ei tarvitse leveää tilaa keskeltä rakennusta, mikä pienentää rakennuksen kokonaiskuutiomäärää.

rahtaakin rakentamisen helppoudesta puhuttaessa, että uuteen rakennukseen tuli viidessä minuutissa lämpimät päätykolmiot.

Yksi peruste puuelementtien käytölle löytyy Sorviston mielestä myös numeroista euron merkin edessä.

– Jos meinaa edullisesti rakentaa, tämä on varteenotettava vaihtoehto, Sorvisto sanoo. Jonkinlaisen perustelun väitteelle saa siitä, että hanke toteutuu kustannusarvion puitteissa viime aikojen rankasta materiaalien hinnannoususta huolimatta. ■

40

MAATILAN PIRKKA ■ 1/2008

Yksi Vieskan Elementin erityisosaamisalueista on tallirakentaminen. Ellun tallin uusin rakennus on vajaat pari vuotta sitten Vieskan Elementin puuelementeistä valmistunut tallin ja maneesin yhdistelmä. Kokonaisuus on melko tyypillinen nykyaikainen ratsastushevosten koti, mutta harvinaisemmaksi sen tekee yläkerrasta löytyvä yrittäjän asunto.

Suorakaiteen muotoisen tallin päädyissä on yhteensä kymmenen erikokoista karsinapaikkaa. Pienimmät ovat luokkaa kaksi ja puoli metriä kertaa kolme metriä.

Suurimmissa tilaa on reilut kolme metriä kanttiinsa. Kokonaisuudessaan tallin koko on 9 x 24 metriä.

Rakennuksen halkaisee pituussuunnassa käytävä. Toisessa päässä on karsinoita, mutta toisesta päästä kuljetaan ulos lantalaan ja ”rehuvarastoon” eli säilörehun luokse. Leveyssuunnassa keskellä on

niin ikään käytävä. Toiselta sivulta tullaan sisään rakennukseen ja toisella seinällä on reilun kokoinen ovi maneesiin.

Pituus- ja leveyssuuntaisten käytävien risteyskohdan nurkissa sijaitsevat valjashuoneen ja kerhotilan yhdistelmä, WC, kauravarasto ja toimisto. Huoneet ovat varastoa lukuun ottamatta sähköisellä lattialämmityksellä lämmitettyjä. Ilmanvaihdosta huolehtii kone, jota ohjaa automatiikka.

Puurakenteiden kulumisessa ei ole Uusiojan mukaan ilmennyt mitään normaalista poikkeavaa. Karsinoissa yläosassa on vaneri, samoin teräsrunkoisissa karsinoiden väliseinissä. Lattia on koko tallin alueella betonia.

Maneesin leveys mannaa tunneilla Maapohjainen maneesi on kooltaan 24 x 45 metriä eli sen sisään mahtuu reilusti 20

Ellun tallin päärakennuksessa on talli, maneesi ja koti samojen seinien sisällä.

Maneesi on valoisa talvisenakin päivänä. x 40 -metrinen harjoituskenttä. Elina Uusioja kiittelee sitä, että tallista pääsee suoraan maneesiin. Se on turvallisuusseikkakin, kun tunnin aluksi ja lopuksi ei tarvitse kulkea jäisellä pihalla tai tiellä. Muutenkin Uusioja vaikuttaa tyytyväiseltä maneesiinsa.

– Leveys on osoittautunut tunneilla hyväksi. Kun tunnilla on keskimäärin viisi ratsukkoa, niin tässä mahtuu hyvin tekemään volttia, eivätkä hevoset törmää keskellä toisiinsa. Viiden metrin korkeus tuo tilantuntua ja ikkunoissa sekä harjalla olevat pleksit antavat hyvin valoa kentälle.

Valoisaan aikaan ei tarvita lisävalaistusta.

Oikeastaan koskaan maahan ei tule valoläiskiä, joita hevonen väistelisi, Uusioja jatkaa.

Halli on Ellun tallilla kovassa käytössä. Siinä vedetään keskimäärin viisi ratsastustuntia kuutena päivänä viikossa ja lisäksi maneesissa hirnuu silloin tällöin viereisen vuokrakarsinatallin hevosia.

– Tuuletus on vain toisessa päädyssä ja se on riittänyt hyvin. Tosin ilma vaihtuu hieman myös räystäiden alta.

Suunnitelma ruutupaperilla Uusiojalla oli tallin ja maneesin suunnittelun alkaessa aiempaa kokemusta Vieskan Elementin rakennuksista. Samassa pihapiirissä seisoo muutamaa vuotta vanhempi 14-paikkainen talli. Niinpä puu oli melkoisen itsestään selvä materiaalivalinta, kun ajatukset uusista tiloista heräsivät.

– Aluksi ajattelin jatkaa vanhaa tallia ja rakentaa siihen yhteyteen maneesin. Oli

kuitenkin hyvä, että rakennuksista tehtiin erilliset. Aika moni haluaa, että yksityisja tuntipuoli ovat erillään. Olen vuokrannut vanhemman tallin toiselle yrittäjälle, joka pyörittää siinä yksityispuolta, Uusioja sanoo.

Uusiojalla oli hahmotelma ruutupaperilla, kun hän meni kysymään tarjousta Vieskan Elementiltä. Yhtenä kantavana ajatuksena oli asunnon yhdistäminen maneesin ja tallin yhteyteen.

Vieskan Elementissä ideoista piirrettiin luonnos ja projektille annettiin hintalappu. Uusioja kilpailutti ajatusta omien sanojensa mukaan jonkin verran muuallakin, mutta päätyi naapuripaikkakunnalla tehtyihin elementteihin. Aikaisemmat hyvät kokemukset ja tarjoukseen sisältynyt pystytys olivat valintaa puoltaneita seikkoja. Toteutuksessa Uusiojan harteille jäi

Elina Uusioja kiittelee tallinsa toimivuutta. Rakennuksen keskellä olevien huoneiden käytävään avautuvien nurkkien viistäminen kannattaa huomioida.

Se antaa huomattavasti tilaa, sillä käytävältä käännytään eläinten kanssa maneesiin tästä suunnasta katsottuna vasemmalle.

perustusten lisäksi väliseinien ja karsinoiden rakentaminen.

– Tämä on tuulinen paikka, jossa pressuhalli saattaisi lepattaa. Betoniin ja teräkseen verrattuna puu on myös lämmin materiaali. Ongelmia ei ole ollut kovillakaan pakkasilla. Maneesi on pysynyt huomattavasti ulkoilmaa lämpimämpänä. Lisäksi koin tärkeäksi, että tallin ja hallin pystyi toteuttamaan samalla materiaalilla, Uusioja perustelee. ■ 1/2008 ■ MAATILAN PIRKKA

41

NAVETTA NOUSEE OSA 2

Nils-Erik Backlund ja Robert Norrgård asentavat viimeisiä parrenerottimia. Työ on sujunut rivakasti, sillä tarvikkeita on riittänyt.

Parsissa on PastureMat-parsipedit. Kumirouhepatjan päälle on pingoitettu vankka kudosmatto.

Investointi eläinten terveyteen

Laadukas asennustyö Navettarakennuksen asennus- ja viimeistelytöissä ei ole syytä hutiloida. Toimiva ja turvallinen ympäristö rakentuu pienistä, huolella suunnitelluista ja toteutetuista yksityiskohdista. Laadukkaatkin kalusteet menevät tavallaan hukkaan, ellei niitä asenneta kunnolla. teksti ja kuvat Jussi Knuuttila

Olikin mukava vierailla Mikael ja Anne-Maj Österbergin valmistumaisillaan olevassa navetassa Oravaisissa. Huolellisesta työstä juorusi esimerkiksi se, että sorkkakynnysten ja betonikorokkeiden terävät reunat ja varsinkin nurkat oli hiottu pyöreiksi valun kuivuttua. Hiomalla saadaan parempaa jälkeä kuin yrittämällä tehdä pyöristyksiä kuivuvaan valuun.

Hyvin viimeistellyssä ympäristössä eläimillä ei ole vaaraa saada tarpeettomia ruhjeita ja haavoja jalkoihinsa. Olemattomaltakin vaikuttava haava voi lopulta johtaa eläimen karsimiseen.

Näytti myös siltä, ettei eläinten tarvitse nostaa jalkojaan kynnysten yli käytävillä ja lypsyasemalla kulkiessaan. Tällaisella vähäpätöiseltä kuulostavalla seikal-

42

MAATILAN PIRKKA ■ 1/2008

la voi olla arvaamaton vaikutus lehmäliikenteen sujumiseen.

Jotkut saattavat ajatella, ettei navetassa ole tarpeen tehdä hirmuisen hienoa jälkeä.

Tästä ei tietenkään ole kysymys, vaan siitä, että kaikki lehmien terveyteen ja hyvinvointiin vaikuttavat pikkuseikatkin toteutetaan parhaalla mahdollisella tavalla.

Rakennusaikainen huolellisuus vaikuttaa koko navetan olemassaolon ajan. Pakon edessä tehtävät parannukset tulevat taatusti kalliimmiksi.

Nopeuskaan ei haittaa Laadukkaasta jäljestä huolimatta NilsErik Backlundin ja Robert Norrgårdin asennusryhmä oli pannut tuulemaan.

Asennustyöt alkoivat perjantaina 7.12..

Seuraavan viikon torstaina miehet kiinnit-

tivät jo viimeisiä parsikalusteita ja alkoivat valmistella parsirivien päätyjä. Parsimatot olivat kaikki paikoillaan. Asennusnopeutta voi pitää hyvänä.

Isäntä arveli asentajien kanssa, että navetta saataisiin valmiiksi lehmien tuloa varten ennen joulua, jos niin haluttaisiin.

Nyt on kuitenkin alkanut tuntua, että voihan joulun viettää perheenkin parissa navetan asemesta. Mukavampi on totuttaa eläimiä uuteen navettaan härkäviikoilla.

Töitä on edesauttanut tavaratoimitusten erinomainen sujuminen, isännän mukaan ainoastaan juottoaltaita on saanut odotella. Seinien ja katon asennuksen jälkeen työmaalla on ollut hieman hiljaisempaa. Toki sähkö- ja viemäritöitä on tehty.

Betoniritilät, ikkunat ja ovet on asennettu sekä lattiavalut on tehty. Maalia,

Eläinhalli on keskitalvellakin valoisa ja avara. Harjan valokate jakaa valon tasaisesti.

Riittävä valaisinmäärä on tietenkin talvella tarpeen.

Parrenerottimiin pingotetaan parsirivin mittainen nauha. Se pujotetaan kalusteissa olevien helojen läpi ja kiristetään Mikael Österbergin esittelemällä kiristimellä.

epoksia ja betonilakkaa on kulunut suuria määriä. Tätä kirjoitettaessa robotin asennuskin oli käynnissä.

Laadukkaat kalusteet

Ruokintapöytä on pinnoitettu betonilakalla.

Valureunojen ja –kulmien hionta pyöreiksi vähentää merkittävästi jalkojen loukkaantumisriskiä. Se on investointi tulevaisuuteen.

44

MAATILAN PIRKKA ■ 1/2008

Lehmien mukavuus alkaa parren pinnasta. Österbergit asensivat lypsyssä olevien lehmien parsiriveihin kanadalaiset Pasture Mat -parsipedit. Ummessa olevien puolella on paksut kumimatot.

Parrenerottajat ovat DeBoerin. Ne pultataan betoniin neljällä pultilla vain yhdestä kohtaa. Pulttauksessa on noin 30 senttimetrin tuppi, johon jokainen parrenerottaja sujautetaan. Tämän asennuksen etu on siinä, että yksittäisen parrenerottajan vaihto on kohtuullisen helppoa.

Siinä tarvitaan vain avaimia ja kaksi kättä.

Asennustuppea ei tarvitse irrottaa, ainoastaan niskaesteet.

DeBoerin parrenerottajin kuuluvat koko parsirivin mittaiset hihnat. Toinen hihna kiristetään parrenerottimien yläpuolelle hieman niskaesteen etupuolelle. Sen tarkoitus on ilmoittaa lehmälle ystävälliseen sävyyn, että edemmäksi parressa ei oikeastaan kannattaisi pyrkiä. Toinen hihna kiinnitetään alas, lähelle lattiaa. Se korvaa rintaesteen, mutta on eläimen kannalta huomattavasti ystävällisempi.

Ruokintapöydän edessä on sorkkakoroke. Sen reunat hiotaan luonnollisesti pyöreiksi. Ruokintapöydän aita on vinoputkea. Lähellä lypsyrobottia on muutaman lehmän mittainen pätkä itselukittuvaa ruokinta-aitaa. Toki hoito-, siemennys- ja poikimakarsinoita on erikseen.

Ruokintapöytä on suoraa betonivalua. Sen pinta on käsitelty betonilakalla useaan kertaan. Isäntä arvelee, että se kestää pitkään. Ruokinta hoidetaan toistaiseksi Elhon paalirepijällä suoraan ruokintapöydälle. Väkirehua annostellaan

kolmesta rinnakkain asennettavasta kioskista ja lypsyrobotilta.

Mullerupin raappalaitteisto poistaa lannan. Sen koneisto tulee lämpimän navettaosan ulkopuolelle. Lypsyrobotin odotusalueella oleva raappa odottaa seuraavaa käyntijaksoa odotusalueen reunassa. Isäntä arvelee, että siten odotusalue pysyy niin puhtaana kuin se on yleensä mahdollista, minkä pitäisi parantaa robotille menevien lehmien puhtautta. Lypsyrobotilla kokeillaan ainakin aluksi ohjattua eläinliikennettä, älyportteja on kaksi.

Maitohuoneen ja sen aputilojen lattiat on huolellisesti käsitelty tarkoitukseen valmistetulla epoksipohjaisella pinnoitteella. Maito on vaikea aine lattioille.

Ilmanvaihdosta huolehtivat Fancomin laitteet. Seinissä on uretaaniset tuloilmaluukut ja harjan läpi viedyt hormit vievät poistoilman ulos. Rakennus on lämpöeristetty, eikä sen lämpötilan anneta painua pakkasen puolelle. Kesäheltellä jokainen ikkuna voidaan avata. Niissä on kolmiasentoinen säätömahdollisuus.

Lämpöenergia talteen VMS-lypsyrobottiin kuuluu maidon jäähdytyslämmön talteenotto. Österbergit asentavat lisäksi 12 kilowatin Thermia Diplomat -lämpöpumpun. Se ottaa lämpöä lietekourujen pohjalta. Tässä tuntuisi olevan ideaa, sillä kouruihin valuvat kaikki robotin ja tilatankin lämpimät pesuvedet.

Isäntä uskoo lämmön talteenoton riittävän tuottamaan kaiken tarvittavan lämpimän veden. Kouruihin on asennettu 300 metriä putkistoa. Ellei se riitä, tehdään lisäksi porakaivo maalämmön talteenottoa varten. Österbergien navetta alkaa siis valmistua ja eläimet pääsevät tammikuulla uusiin tiloihin. ■

KARJATALOUS

Rakentamisen vuosikymmen Järjestelmällistä, mutta turhaa paperisotaa välttävää, voisi kuvailla Eero ja Leena Turtiaisten tapaa hoitaa viljelemänsä Purhonmäen maidontuotantotilan asioita. Kulunut vuosikymmen on ollut tilalla voimakkaan kehittämisen ja rakentamisen aikaa. Uudesta navetasta on viiden vuoden kokemukset. teksti ja kuvat Tuomo Kautonen

Punkaharjulla, reilun kahdenkymmenen kilometrin päässä Savonlinnan kaupungista Saimaan rannalla sijaitseva tila perustettiin Olavinlinnan rakentamisen aikoihin hoitamaan linnan ja sen rakentajien muonitusta. Eero Turtiainen edustaa tilalla saman suvun yhdeksättä sukupolvea vuodesta 1733 alkaen, josta saakka asiakirjoja on aiheesta säilynyt.

Tila siirtyi Eerolle vuonna 1988 ja Leena tuli taloon vuonna 1999. Perheeseen kuuluvat myös 7- ja 5-vuotiaat lapset Minna ja Mikko.

Yhdessä tehtyjen linjausten jälkeen kuluva vuosikymmen onkin sitten ollut jatkuvan rakentamisen ja kehittämisen aikaa. Vuonna 2000 tehtiin asuinrakennus Eeron vanhemmille, 2001 valmistui lämpökeskus osittain vanhan navetan ti-

loja hyödyntäen, 2002 rakennettiin uusi navetta ja 2003 kunnostettiin vanhaa navettaa varastotiloiksi. Haastattelun aikoihin odottivat varastorakennuksen vankat 20x20 cm lattiaparrut paikalleen asentamista. Korjaukselta isäntä odottaa pitkää käyttöikää.

– Kun pääsisi siihen, että kun jonkin paikan kerran laittaa, ei siihen tarvitsisi enää koskaan palata.

– Tietojärjestelmistä huolimatta oleellista ei ole kuitenkaan ainainen seuranta ja laskenta. Mutu-tuntuma ja pitkä kokemus ovat ehkä tärkeämpiä meidän käytännöissä, sanoo Leena Turtiainen, jonka vastuulla on aiemman ammatin kokemuksella useimpien tietokonepohjaisten suunnitteluohjelmien käyttö.

Hän toimi viidentoista vuoden ajan maitotilaneuvojana, tehtäviin kuulues-

sa tuotostarkkailun ohella myös viljely- ja talousneuvontaa. Tilan perusohjelmiin kuuluu Pro Agrian Ammun lisäksi K-maataloudesta hankitut Tilituki- ja Peltotuki-ohjelmat.

Molemmilla yrittäjillä on agrologin koulutus. Eero Turtiainen paneutuu tilalla peltoihin ja koneisiin sekä metsään, joka on merkittävä työllistäjä. Peltoa tilalla on käytössä 68 hehtaaria.

Kaikkea ei tarvitse tehdä itse Myös ostopalvelut on varteenotettava vaihtoehto. Vuosi sitten tehdyn sopimuksen perusteella säilörehun korjuun hoitaa tilalla Kari Pekosen koneyhtymä. Urakoitsijan palveluihin turvautumista puolsi kustannusten säästön lisäksi vieraan työnvoiman vaikea saatavuus.

Turtiaisten navetta ja laitumet sopivat hyvin Saimaan rantamaisemaan, joihin parhaillaan laaditaan erityistä hoito-ohjelmaa mm. vanha kulttuurimaisema, perinnelaitumet ja vesien suojelu huomioiden. Eläinten tuttavallisesta käyttäytymisestäkin voinee tulkita, että hoitoon paneudutaan huolella.

46

MAATILAN PIRKKA ■ 1/2008

Navetan toimiston seinälle sijoitettuun pelastussuunnitelmaan on kirjattu tärkeiden kohteiden sijainti sekä eläinten ja ihmisten pelastustiet. Myös kulkuväylillä ja salvoissa on näkyvät merkinnät eri puolilla rakennusta. Yhteistyössä laadittu suunnitelma on myös pelastusviranomaisilla.

Koneyhtymä käyttää työssä JF 3500 silppurivaunua. Yhteistyön käynnistyessä Turtiaiset hankkivat korjuuketjuun sopivan Elho 320 -niittomurskaimen ja aikaisemmin käytössä ollut JF 800 tarkkuussilppuri jätettiin tilalle ”reserviin”.

– Nyt on neljät rehut tehty ja työ sujuu mukavasti, kehuu Eero Turtiainen sopimusta.

Vuosia sitten käytettynä hankitulla Deuz Fahr -puimurilla puidaan nykyisin ainoastaan omat vilja-alat. Rahtipuinti lopetettiin navetan rakentamisen yhteydessä. Massey Ferguson on kuulunut tilan traktorimerkkeihin keskeytyksettä vuodesta 1949. Nyt tilan neljästä traktorista ”ferkuja” on kaksi. Käytettyjen koneiden varaosien tarvetta ennakoidaan varaamalla tilalle pieni valikoima yleisimmin tarvittavia osia.

– Työtä on aivan riittämiin, joten ani harvoin lähdetään noutamaan kaupungista jotain yksittäistä asiaa. Mutta tarpeen tullen on osia löytynyt hyvin vaikkapa puimuriin Maatalouskeskon varaosien keskusvarastosta, Eero Turtiainen kertoo painokkaasti.

Navetasta viiden vuoden kokemus Navetta rakennettiin viidellekymmenelle lehmälle ja omasta karjasta kasvatettavalle nuorkarjalle. Sonnivasikat lähtevät ternivasikoina uuteen kotiin. Rakennus ja kaikki laitteet hankittiin Maatalouskeskon valikoimista. Navetan malliksi valittiin Leenan mukaan ”perinteinen” parsipihatto, jossa ruokintapöydän toisella puolella on nuori karja ja toisella kolme makuuparsiriviä lypsylehmille.

Lypsyasema on 2x5-paikkainen Westfalian kalanruoto. Myös lypsyrobotti

oli harkinnassa, mutta riski koettiin silloin liian suureksi. Vasikat nauttivat juomansa Westfalia-automaatista.

Lannan poisto hoidetaan avoraapoilla. Virtsan erottuu lantakäytävien keskelle upotetuissa, halkaisijaltaan 110 mm:n poistoputkissa, joissa on lähes 5 %:n kaltevuus. Putkien yläpuolelle kolmen metrin välein on sijoitettu 20x80 cm reikälevyt. Myös lypsyaseman pesuvesi johdetaan näiden kanavien kautta ja putket ovat helposti puhdistettavissa. Suunnittelussa Eero sanoo hyödyntäneensä monista poistojärjestelmistä hankkimaansa ”lapiokokemusta” ja olevansa ratkaisuun tyytyväinen.

Kahden käyttövuoden jälkeen makuuparsiin hankittiin parsimatot ja lisäksi parsissa käytetään runsaasti turvetta ja olkea.

Ilma poistuu kolmella EMI-poistoimurilla ja korvausilma otetaan venttiileillä välipohjan läpi. Tilan lämpökeskuksen 100 kW:n tehosta varattiin 40 % navetan käyttöön ja navettaan johdettiin lämpöputket, mutta lisälämpöä on käytetty vain lyhyitä jaksoja kovimmilla pakkasilla.

– Kyllä, kokemukset navetasta ovat ihan hyvät! Ja tuskinpa tehtäisiin mitään radikaalisti toisin, jos nyt rakennettaisiin, sanovat yrittäjät.

Vielä viiden vuoden jälkeen he muistavat navettakokonaisuuden myyjän roolin korvaamattomana.

– Myyjän vastuu ulottui pitemmälle kuin laskun lähettämiseen.

Hyvät rehut ruokinnan perusta Leena Turtiainen laatii ruokintasuunnitelman Rehuraision ja Pro Agrian suositusten pohjalta. Hän pitää tärkeimpänä asiana säilörehun oikea-aikaista korjuuta. Re-

Massey Ferguson -traktoreita on käytetty tilalla keskeytyksettä vuodesta 1949. Nyt niitä on käytössä kaksi.

husta otetaan näytteet siinä vaiheessa, kun laakasiilo on koko rintamaltaan avattu ja näytteistä saadaan edustavat. Hyvän säilörehun vuoksi väkirehua tarjotaan kohtuullisesti.

Lypsylehmille jaetaan aperehu MixFeeder-robotilla 6-8 kertaa ja nuorelle karjalle 3-4 kertaa vuorokaudessa. Tarkoituksena on, että lehmillä on aina saatavana raikasta rehua. Ruokintajärjestelmää Leena Turtiainen sanoo ”puoliappeeksi”, sillä yli 25 l/pv tuottaville lehmille jaetaan lisäväkirehua kahden kioskin kautta. Lisärehun merkki on useita vuosia ollut Rehuraision Amino Maituri 10 000. Lypsylehmien appeessa käytetään rypsipohjaista rouhetiivistettä, viljaa ja säilörehua nuorkarjan saadessa pelkkää säilörehua.

Pääosin holstein-friisiläisrotuisen karjan keskituotos on noin 9000 kg ja maidon tuotannossa ”kolkutellaan” tilan 450 000 litran maitokiintiökattoa.

– Oikeastaan ensisijainen tavoitteemme ei ole mahdollisimman pieni työmäärä. Moniin asioihin uhrataan melko paljonkin aikaa vuosittain.

Esimerkiksi eläinten terveys ei Leenan mukaan synny itsestään. Panostus näkyykin vaikkapa karjan poikimavälissä, joka 380, maan keskiarvon hipoessa 400 vuorokautta.

– Järki on pidettävä työssä mukana ja virheissä pyrittävä minimiin, kiteyttää Leena Turtiainen.

– Virheitä sattuu, mutta sitä ei katsota normaaliksi, muotoilee Eero Turtiainen. ■ 1/2008 ■ MAATILAN PIRKKA

47

REHUT Ari Reitin ostamalla Nurmelan tilalla on 50 lehmän pihatto. Lehmät, nuorkarja ja sonnit mukaan lukien pääluku navetassa on 115.

Tilan mukana tullut karja ei ollut tarkkailussa ja tuotostasossa on ollut parantamisen varaa.

– Keskituotos oli noin 6000 maitokilon luokkaa, arvelee Reitti.

Ensimmäisenä lähdettiin voimaperäistämään ruokintaa. Lähtökohtana oli saada koko ketju rehunkorjuusta varastointiin ja lehmien eteen saakka toimivaksi ja tehokkaaksi. Ruokintakioskien puuttuminen pihatosta asetti omat vaatimuksensa ruokintajärjestelyille. Kriteerit täytti seosrehuruokinta.

Lisää litroja Tilan aperuokinnan pohjana ovat säilörehu ja tuoresäilötty murskevilja, jossa on ohraa ja kauraa on yhtä paljon. Lisää energiaa seokseen saadaan Raimix-leikkeestä ja valkuaista Rehuraision rypsirouheesta.

Seoksessa on mukana myös kivennäinen, Pihatto-Melli, joka sopii yhtä hyvin lehmille, hiehoille kuin lihanaudoille.

– Omaa viljaa riittäisi, mutta sen osuutta ei voi nostaa, koska muuten tärkkelyksen määrä nousee liian korkeaksi, sanoo Reitti.

Melassipohjainen Raimix-leike sopi ominaisuuksiltaan parhaiten täydentämään seosta. Tuoreleikkeeseen verrattu-

48

MAATILAN PIRKKA ■ 1/2008

Seosrehulla toimiva ja taloudellinen

ruokinta

Ari Reitti päätti vuosi sitten panostaa vähintään tuplasti maidontuotantoon ja osti Nurmelan tilan Mäntsälästä reilun 40 kilometrin päästä kotitilaltaan.

Uuden tilan karja ruokitaan seosrehulla. teksti ja kuvat Irma Peltola

na Raimix on vaivatonta varastoida, sillä jäätymisen riskiä ei ole ja rakeistettuna se sekoittuu hyvin säilörehuun.

Rehuseoksessa on säilörehua 1700 kiloa, viljaa 400 kg, Raimix-leikettä 200 kg ja rypsirouhetta 80 kg. Seosrehun tarkka koostumus suunniteltiin yhdessä Rehuraision myyntiedustajan Petri Huttusen kanssa.

Lypsyasemalla lehmät saavat vielä yksilökohtaisesti viljatonta puolitiivistettä Amino-Maituria, jotta parhaassa lypsyssä olevat lehmät varmasti saavat tarpeeksi energiaa.

Ari Reitti arvelee karjan keskituotoksen nousseen jo 8000 kiloon. Kotitilan parsinavetassa Monninkylässä keskituotos on noin 12 000 kg. Uuden tilan kar-

jalla on siihen vielä matkaa, mutta kehityssuunta on oikea. Eläinainesta uusitaan myös tuomalla hiehoja kotitilalta.

– Seosruokinnalla pystyn nostamaan maitotuotoksen noin 10 000 kiloon, mutta sen yli pääseminen vaatisi ruokintakioskit, arvelee Reitti. Ehkä tuon korkeampaan tuotokseen ei toisaalta kannata pyrkiäkään, hän jatkaa.

Käytetyn seosrehuvaunun Reitti löysi Porvoon K-Maataloudesta. Vaunulla tehdään kerralla päivän annos, noin 2600 kiloa. Säilörehu irrotetaan laakasiilosta leikkurilla. Raimix-leike, rypsirouhe, kivennäinen ja Murska-muovituubiin säilötty seosvilja kipataan sekaan pienkuormaajalla. Varttitunnin sekoituksen jälkeen vaunu purkaa seoksen rehuvarastoon, jos-

Raimix-Leike on kuiva komponentti, jonka jäätymisestä ei tarvitse kantaa huolta. Nappulat sekoittuvat hyvin säilörehuviljaseokseen. Etualalla rypsirouhetta.

ta se siirretään pienkuormaajalle ruokintapöydälle. Rehun jakaminen seosrehuvaunulla ei onnistu pihaton tiukan mitoituksen vuoksi.

Seosrehu pysyvä valinta Tilakauppaa pohtiessaan Ari Reitti tuli siihen tulokseen, että Nurmela tarjoaa pitkällä tähtäimellä aivan erilaiset mahdollisuudet panostaa maidontuotantoon kuin kotitila. Pellot ovat talouskeskuksen ympärillä ja tilaa navetan laajentamiseen on.

Nuori isäntä onkin nyt ”kahden karjan ja navetan loukussa”. Toki hänen vanhempansa auttavat vielä kotitilan töissä.

Ajan myötä on tarkoitus siirtää kaikki eläimet Nurmelaan. Se edellyttää kuitenkin pihaton laajentamista tai uutta navettaa. Sitä ennen on suunnitelmissa pientä remonttia vasikkapuolella ja mahdollisesti ruokintakioskien hankinta. Vanha kotitila jäänee kasvinviljelytilaksi.

Ari Reitti on tyytyväinen seosrehuruokintaan. Yhdellä rehuseoksella ruo-

Seosrehu on lehmien mieleen. Väkirehukomponentit tuodaan Raisiolta kätevästi yhdellä kuljetuksella. Leike ja rypsirouhe säilytetään tasovarastossa navetan lähellä. kitaan samalla kertaa kaikki eläinryhmät pikkuvasikoita lukuun ottamatta.

– Oleellista on, että rehukomponentit on varastoitu navetan lähelle. Silloin seoksen tekeminen ja jakaminen sujuvat nopeasti ja tehokkaasti.

Tuleva navetta tehdään seosrehuruokintaan sopivaksi. Jaetaanko rehu uu-

distetussa navetassa sitten mattoruokkijalla, suoraan apevaunulla vai pienkuormaajalla, selviää suunnittelun edetessä. Ari Reitin mukaan nykyinen jakosysteemikin on toimiva.

– Rehun jakelu on nyt erittäin toimintavarmaa. Saan rehut pöydälle, vaikka ei olisi sähköäkään. ■

RUOKINTA

Langaton vaaka helpottaa

appeen tekoa JF-Stoll on esitellyt mielenkiintoisen uutuuden VM-seosrehuvaunuihinsa.

Langattomasti toimivan Feed Manager -vaakalaitteiston ohjaus- ja näyttöpääte sijoitetaan lastaaavan koneen hyttiin. Apevaunua käyttävässä traktorissa on lisäksi pienempi käsipääte mm. rehunjakoa varten. teksti Anne Penttilä, kuvat JF-Stoll

Feed Manager -vaakalaitteisto koostuu seosrehuvaunussa olevasta lähettimestä, joka saa tiedot vaaka-antureilta, sekä ohjauspäätteestä ja käsipäätteestä. Tieto siirtyy lähettimen ja päätteiden välillä langattomasti, korkeataajuisena radiosignaalina.

Päätteiden maksimitoimintasäde on noin 30 metriä lähettimestä, riippuen välillä olevista esteistä, esimerkiksi rakennuksista. Jos käyttäjä joutuu hakemaan jotain rehukomponenttia kauempaa, yhteys palautuu ja lukemat päivittyvät, kun hän palaa taas alle 30 metrin etäisyydelle vaunusta. Yhteyden katkeaminen ei hävitä tietoja.

Kun ohjauspääte sijaitsee lastaavan traktorin hytissä, vaunua voidaan lastata miltä puolelta tahansa. Vaunussa olevan rehun paino on jatkuvasti luettavissa päätteen näytöltä ja lastaus on tarkempaa. Lisäksi vaakanäytön seuraaminen on ergonomisempaa ja pääte on säältä suojassa.

Sekä ohjauspääte että vaunussa sijaitseva lähetin ottavat virran traktorin akusta. Ohjauspäätteessä on lisäksi patterivarmistus, jotta tiedot eivät katoa, vaikka virtapiuha irrotettaisiin.

Irrallista käsipäätettä pidetään yleensä mukana apevaunua käyttävässä traktorissa. Käsipääte saa voimansa joko ladattavasta akkupatterista (latauslaite on lisävaruste) tai vaihtoehtoisesti traktorin akusta.

Käsipäätteen avulla vaakalukema on nähtävisssä myös niissä lastaustilanteissa,

50

MAATILAN PIRKKA ■ 1/2008

jolloin ei olisi mahdollista nähdä perinteistä vaunun yhteydessä sijaitsevaa vaakanäyttöä, esimerkiksi käytettäessä kuljetinruuvia väkirehusiilolla. Tai sellaisten rehujen lastaamisessa, johon ei tarvita lastaajatraktoria, esimerkkinä kivennäiset.

Tällöin hytistä jalkautunut käyttäjä pitää käsipäätteen mukanaan.

Yhdelle ohjauspäätteelle voidaan ohjelmoida useampia käsipäätteitä.

Perusohjelma ja päivitykset Perusversiossa ohjauspäätteestä käytetään vaakalaitteiston kaikkia toimintoja: kilomäärän näyttö, taaraustoiminto ja purkuohjaus. Vaaka voidaan taarata myös käsipäätteestä. Perusohjelma sopii niille tiloille, joilla on käytössä yksi tai kaksi melko vakiona pysyvää seosta.

Purkuohjaustoimintoa käytetään rehunjaossa. Pääte ilmaisee jaon edistymisen määrätyin välein sekä näytössä että äänimerkillä. Käyttäjä voi valita jakotavan: tasavälein halutun kilomäärän perusteella, jaettuna prosentuaalisesti (esim. jaettuna neljään ryhmään; 25 %:n välein), tai jaettuna eri suuruisiin ryhmiin (esim.

5 ryhmää, joilla eri kilomäärät).

Feed Manager -laitteisto voidaan päivittää Basic+-ohjelmalla. Edellä mainittujen perustoimintojen lisäksi käyttäjä voi ohjelmoida rehuseoksia ohjauspäätteeseen. Kun käyttäjä lastaa rehukomponentteja ohjelmoidun lastausjärjestyksen mukaisesti, laite antaa merkkiäänen juuri kun

ohjelmoitu määrä on täyttymässä. Näyttö vaihtaa automaattisesti seuraavaan komponenttiin. Seoksia voi olla enintään 99.

ProFeed+ on vielä kehittyneempi versio, jonka avulla seossuunnittelun voi tehdä myös tietokoneella, Windows-pohjaisella ohjelmalla. Tietokoneen USBporttiin kytketään radiosignaalin lähetinvastaanotin, jolloin tiedokoneella tehdyt muutokset päivittyvät automaattisesti ohjauspäätteeseen traktorissa.

Tiedonsiirto on kaksisuuntaista. Tietokoneelle voidaan ottaa tiedot toteutuneista rehunjakomääristä halutuin väliajoin.

Tällöin voidaan verrata vastaavatko ohjelmoitu ja toteutunut ruokinta toisiaan.

Muita toimintoja ovat mm. lastausjärjestyksen muuttaminen, omat käyttöprofiilit eri käyttäjille ja äänihälytysten käyttötavan muutos sekä lastauksessa että rehunjaossa.

Langaton vaakalaitteisto on otettu tuotantoon alkuvuodesta. Ensimmäiset JFStoll Feed Manager -vaunut saadaan Suomeen alkukesästä. ■

Langaton tiedonsiirto

YRITYS

Murska-myllyjen tarina alkoi vuonna 1969, kun Aimo Korte kehitteli veljensä kanssa ensimmäisen valssimyllyn. Yhtiö Kortteen Konepaja perustettiin 1970.

Myllyjen tuotanto on jatkunut Ylivieskassa näihin päiviin, lukuunottmatta vuoden katkosta, jolloin yrityksen nimi muuttui Aimo Kortteen Konepajaksi. teksti ja kuvat Seppo Nykänen

Nyt yhtiössä on 50 työntekijää ja viime vuoden liikevaihto oli noin kuusi miljoonaa euroa. Tuotannosta suurin osa menee vientiin. Päätuote on edelleen Murska-mylly, vaikka tuotekehityksen myötä mukaan on tullut uusiakin tuotteita. Viimeisimpinä pellettikoneet ja kompostin- sekä rehunpakkauskoneet. Tuotanto on laajentunut ja parhaillaan rakennetaan uutta varastohallia tontin takaosaan, koska entinen halli muutettiin tuotantotiloiksi.

Yritys on kansainvälistynyt konepajan tultua kokonaan Aimo Kortteen omistukseen 90-luvun alussa. Vientiä on yli 30 maahan, tuotannosta viennin osuus on 70 %. Erilaisia palkintoja on tullut ulkomailta useita. Murskeen menetelmä on saanut mm. Prinssi Charlesin tunnustuspalkinnon ruokintatekniikan kehitykses-

on käsite tä Englannissa. Venäjältä on tullut myös useita tunnustuspalkintoja.

Venäjä onkin merkittävä vientimaa ja vienti sinne kasvaa koko ajan. Aimo Korte on ollut alusta lähtien kiinnostunut Venäjän ja entisten neuvostotasavaltojen kanssa tehtävästä yhteistyöstä. Vientiponnistelut ovat tuoneet tulosta ja Murska-myllyjä viedään Venäjälle Uralin molemmin puolin.

Tilat ovat siellä todella suuria ja käsiteltävät massamäärät valtavia. Aimo kertoi yhdellä tilalla olevan neljä Murska 2000 -myllyä. Ne käsittelevät viljan, jonka puivat Claasin neljä suurinta Lexion-mallia.

Asiakas on ollut tyytyväinen, kun viljan käsittelystä ei ole tullut tulppaa puintityön etenemiselle.

Isot myllyt kasvattavat osuuttaan

Myllyjä odottamassa pakkausta kuljetusta varten, etualalla näkyvä 220 on edelleen kappalemääräisesti eniten valmistettu malli. Tuotanto on painottumassa suurempiin myllyihin, Murska 1400 on toiseksi suurin malli.

52

MAATILAN PIRKKA ■ 1/2008

Murskamyllyt ovat kehittyneet vuosien saatossa tehonsa puolesta reilusti. Aimo Korte kertoo ensimmäisen myllyn tehon olleen kolmisen tonnia tunnissa. Uusimmalla Murska 2000-mallilla ajetaan 40 tonnia tunnissa.

Myös tehtaalla on tapahtunut tuotantomenetelmissä tehostumista, koneistus on uudenaikaista ja käytössä on uusinta tekniikkaa. Tuotekehitys on jatkuvaa, eivätkä asiakkaat välttämättä aina edes huomaa pienimpiä muutoksia koneissa.

Viimeisin tuotekehityksen tulos on supervalssi, jossa rummun seinämävahvuus on tuplasti paksumpi kuin tavallisessa valssissa. Uusien valssirumpujen kestävyydestä on hyvä esimerkki Unkarista: Urakoitsija on jauhanut niillä viljaa ja maissia 40 miljoonaa kiloa ilman ongelmia. Paras tuotekehittäjä on käyttäjä,

Murskaus, säilöntä ja pakkaus suoraan muovituubiin on tehokas ja edullinen säilöntämenetelmä.

Aimo Korte on ollut mukana kehittämässä suomalaista viljansäilöntämenetelmää, joka kelpaa ulkomaillekin.

käytännön työtä tekevien vinkit ovat kullanarvoisia ja niitä kuunnellaan herkällä korvalla.

Vaikka pienin 220-malli on edelleen kappalemääräisesti eniten myyty malli, kasvattavat suuret urakointiluokan ja isoille tiloille tarkoitetut koneet jatkuvasti suosiotaan. Karjakoot kasvavat ja ne tarvitsevat yhä tehokkaampia koneita. Tähän tarpeeseen konepaja on pyrkinyt vastaamaan.

Vanhemmille myllyille on tarjolla myös tehdaskunnostuspalvelua. Kunnostuksessa mm. uusitaan valssit.

Tuoreviljasäilöntä säästää energiaa Tuoreviljasäilöntä on edullinen tapa varastoida viljaa. Karjatiloilla se on ylivoimaisesti energiataloudellisin ja työtä säästävin varastointitapa. Myllyllä litistetty tuorevilja voidaan säilöä laakasiiloihin tai ilmatiiviisiin torneihin.

Yksi vaihtoehto on Murska-valssimylly-pakkaaja, joka murskaa, hapottaa ja pakkaa rehuviljan yhtenä työvaiheena ilmatiiviiseen ”muovimakkaraan”. Halkaisijaltaan 1,5- tai 2-metrinen säkki voidaan täyttää jopa 60 metriä pitkäksi, jolloin siihen mahtuu 100-180 kuutiota viljaa.

Nykyaikaisten Murska-myllyjen te-

ho on korkea, eikä litistäminen ja siiloon ajaminen hidasta puintityötä. Viljan puinti voidaan aloittaa aikaisemmin eikä puintityö ole säiden armoilla, koska viljan kosteusprosentti voi olla korkea. Lyhyetkin poutajaksot pystytään hyödyntämään paremmin, eikä tarvita kuivuria.

Uusi tuotannonohjausjärjestelmä Vuoden 2008 alusta tehtaalla otetaan käyttöön täysin sähköinen tuotannonohjausjärjestelmä, jolla tuotteiden valmistusta voidaan seurata heti kaupantekotilanteesta alkaen. Myyjä syöttää tietojärjestelmään asiakkaan haluaman koneen ja saa nopeasti vastauksen valmistumisajankohdasta sekä toimitusajasta.

Järjestelmä seuraa tavaravirtoja ja varastotilannetta auttaen hallitsemaan tuotantoa siten, etteivät raaka-aineet pääse loppumaan ja tilatut koneet valmistuvat ajoissa. Järjestelmä seuraa tuotannon lisäksi myös tuotantotaloutta ja auttaa ottamaan ”löysät pois”. Tuotantoprosessi on koko ajan hallinnassa, missään vaiheessa ei olla näppituntuman varassa.

Tuotannosta valmistuneen koneen runkonumero on ikään kuin sosiaaliturvatunnus. Mikäli koneeseen tulee tarve hankkia varaosia, järjestelmä tietää heti numeron

perusteella mistä koneesta on kysymys ja minkälaiset osat siihen sopivat.

Lyhyesti sanottuna järjestelmä hyödyttää sekä tehdasta että asiakasta. Asiakas hyötyy välittömästi tilausvaiheessa, jolloin hänelle voidaan antaa tarkka toimitusaika. Tarkentuneen talousseurannan ansiosta myös koneiden hinnat pysyvät kurissa. Myöhemmin käyttäjä hyötyy varaosahuollon varmuudesta, lähetetty varaosa on varmasti koneeseen sopiva. ■ 1/2008 ■ MAATILAN PIRKKA

53

ENERGIA

Antti Jaakkolan isovanhempien aikana tilalla toimi oma sähkölaitos ja höyrykone. 90 vuotta myöhemmin rakennettu lämpökeskus tuottaa lämpöä myös naapuritilan tarpeisiin.

Yksilöllinen, joustava hakelämmitys

Pieneen tai suureen lämmöntarpeeseen Hakelämpökeskuksen voi toteuttaa lukemattoman monella eri tavalla.

Huolellinen, tilan tarpeista ja lähtökohdista lähtevä suunnittelu takaa paikkaansa sopivan lämmitysjärjestelmän ja tyytyväisen isännän. teksti ja kuvat Raila Aaltonen

Eri valmistajien osista koottu ”edullinen paketti” ei aina olekaan edullinen, jos valittu poltin ei sovikaan kattilaan tai jokin muu kohta kokonaisuudessa klikkaa, muistuttaa agronomi Arto Laine ProAgria Hämeestä.

Laine koordinoi maaseutukeskuksen bioenergiahanketta, joka on neljän vuoden aikana ollut suunnittelemassa lämpökeskusinvestointeja noin 300 kohteessa eri puolilla Hämettä. Suunnitelmista 250 on toteutunut.

Kuluneina vuosina laitteet ovat kehittyneet aimo harppauksin hintojen pysytellessä vakaina. Kiinnostus bioenergiaa kohtaan on näkynyt hankkeen järjestämien tutustumisretkien suurina osallistujamäärinä.

Laineen mukaan hakkeella tuotettu lämpö maksaa ilman laiteinvestointeja noin 2 senttiä ja pellettilämpö 4-5 senttiä /kWh. Öljylämmitys maksaa 6-7 ja sähkölämmitys noin 10 senttiä.

– Mitä suurempi lämpökeskus, sitä

54

MAATILAN PIRKKA ■ 1/2008

nopeammin investointi maksaa itsensä takaisin. Ison, 500 kW:n laitoksen takaisinmaksuaika on lyhimmillään vain neljä vuotta, Laine sanoo.

Tavoitteena helppokäyttöisyys Hikiäläiset Antti ja Anna-Kaisa Jaakkola halusivat tilalleen mahdollisimman helppokäyttöisen ja varmatoimisen hakelämmityksen. Polttoaineen valintaa puolsivat hakkeen kotimaisuus ja myös käytön helppous, jonka mahdollistaa uusi teollisuusautomatiikka.

Vaatimukset lämmityksen toimivuudelle olivat suuret, koska lämpöä toimitetaan omien rakennusten lisäksi myös naapuritilalle erillisen mittarin kautta. Vuosi sitten valmistunut lämpökeskus lämmittää kaikkiaan neljä asuinrakennusta, autotallin ja navetan päätyyn sijoitetun verstaan.

Lämpöä riittää myös kuivuriin pienentämään öljynkulutusta.

Tilan pihapiirissä on runsaasti raken-

nuksia, mutta lämpökeskukselle löytyi luonteva paikka aiemman rakennuskannan lomasta. Pannuhuoneen suunnitteli Alpo Jokela ProAgria Hämeestä. Sisuksiin Jaakkolat valitsivat Arimaxin 150-kilowattisen biokattilan ja polttimeksi Arimaxin Hakejetin.

Työtä säästävää automatiikkaa Lämpökeskus varustettiin monenlaisella työtä helpottavalla automatiikalla. Ohjausautomatiikka säätelee polton tehoa lämmitysverkoston kuorman mukaan. Savukaasuimuri vakioi kattilan alipaineen ja pitää pannuhuoneen ilman raikkaana. Tuhkanpoisto ja nuohous on automatisoitu.

Hakevarastoon on asennettu Arimaxin lattiapurkainjärjestelmä. Purkainpohjan kolme kolaa kuljettavat hakkeen varastosta ruuvikuljettimelle, joka siirtää sen edelleen polttimen pudotuslaatikolle.

Hakkeen pinnan korkeutta vahtii valosilmä, joka käynnistää ruuvikuljettimen.

Biokattilan automaattinen tehonsäätö pitää polton ja lämmöntuotannon tasaisena, vaikka kuormitus vaihtelisi. Polttoaineen syöttö ja polttimelle tulevan ilman määrä lisääntyvät automaattisesti, kun kattilan lämpötila laskee.

Kolat lähtevät liikkeelle vasta, jos pinta ei ruuvin avulla nouse säädetylle tasolle.

Hakevaraston tilavuus on 200 kuutiometriä, ja se täytetään rakennuksen päätyovesta. Sivuovi helpottaa laitteiston huoltoa. Pakkaskausiin on varauduttu lattian alle asennetun glykolikiertoisen lämmitysjärjestelmän avulla.

Hakkeen kosteus saa vaihdella 20 %: sta 40:een. Aritermin Veijo Kilkkilän mukaan pienen tehontarpeen aikaan hake saisi mielellään olla kosteaa. Kun lämpöä tarvitaan paljon, heikompaa haketta voi priimata lisäämällä joukkoon pellettiä.

Häiriöilmoitukset tulevat isännän kännykkään. Valokaapelin myötä laitteiston valvonta ja säätö on jatkossa mahdollista myös kotitoimiston päätteen ääressä.

Koko investoinnin hinta oli noin 200 000 euroa, josta laitteiston osuus oli viidennes.

Jaakkolat ovat tyytyväisiä erityisesti lämmityksen vaivattomuuteen. Tuoreessa muistissa on vielä päärakennuksen vanhan halkokattilan vaatima työ: metrisiä halkoja sai pökätä pesään pakkasella tunnin välein. Viime talvena riitti, kun isäntä kävi pannuhuoneella kerran viikossa. ■

Antti Jaakkolan lämpökeskuksessa palava hake on tehty kaksi vuotta pinossa seisseistä, sahauksesta jääneistä pinnoista.

Tähdeviljaa on poltettu pieniä määriä hakkeen joukossa.

ENERGIA

Heikki Jussila sai klapisouvista tarpeekseen vuosien mittaan. Nyt tilalla on menossa toinen lämmityskausi hakkeen varassa.

Näppärä pannuhuone rehusiiloon Heikki Jussilan tilalla Iittalassa uuden lämpökeskuksen

rehusiilojen uusiokäytöstä juolahti Heikki Jussilalle vasta hänen pohdittuaan asiaa pidemmälle. Lypsykarjan rehut on jo vuosia säilötty pyöröpaaleihin.

Nyt ratkaisusta tuli kustannuksiltaan melko edullinen: Ariterm Oy:n kattila, poltin ja polttoaineen syöttöjärjestelmä maksoivat noin 17 700 euroa. Laitteiston lisäksi rahaa kului sähkö- ja putkitöihin ja noin sataan timpurin työtuntiin. Puutavara tuli omasta metsästä. 180 hehtaarin metsäala takaa, että myös polttoainetta riittää.

– Rankakasat peitetään, ja rahtari käy hakettamassa pari kertaa syksyin – keväin. Varaston tilavuus on noin 80 kuutiota, Heikki Jussila kertoo.

Haketuksen hinta on kolme euroa + alv per haketettu motti.

Lämmitystä Jussila pitää melko vähätöisenä. Siilon täyttö etukuormaajalla vie puolisen tuntia, ja ensimmäisenä, melko leutona talvena yhdellä täytöllä selvisi puolitoista viikkoa. Tuhkanpoistoon menee parikymmentä minuuttia neljän, viiden päivän välein. Lisäksi hormit on nuohottava pari kertaa lämmityskauden mittaan.

Kattilan tehoksi riittää 60 kW, sillä hakkeella lämmitetään vain tilan päärakennus. Myöhemmin on mahdollista liittää systeemiin myös 120-vuotiaan päätalon vieressä sijaitseva uudempi asuinrakennus. ■

rakentamisessa hyödynnettiin pihapiirissä virattomaksi jäänyt laakasiilo.

Vanha laakasiilo jaettiin hakevarastoksi ja lämpökeskukseksi, jossa on hydraulisella purkainpohjalla varustettu noin 20 kuution hakesiilo. Hakevarastosta polttoaine siirretään etukuormaajalla syöttösiiloon.

Lämpökeskus sai ympärilleen seinät ja päälleen peltikaton, ja viime vuoden tammikuussa Jussilat siirtyivät sähköpattereilla tehostetusta puulämmityksestä hakelämpöön. Isäntä esitteli laitosta tyytyväisenä Hämeen bioenergiahankkeen esittelypäivänä lokakuussa.

– Ihan parhaita investointeja tämä on meidän tilalla ollut, Jussila sanoo.

Pannuhuone edullisesti Aluksi lämpökeskus suunniteltiin toteutettavaksi valmiin kontin avulla. Ajatus

56

MAATILAN PIRKKA ■ 1/2008

Ariterm-kattilan teho on 60 kW. Hakevarasto ja lämpökeskus sovitettiin edullisesti vanhaan laakasiiloon. Suojattuna pinovarastoidun puun haketuksen hoitaa urakoitsija.

Nivalan Rautia K-maataloudessa KAUPPIAS

Pipo ei kiristä

K-maatalous-ketjun

Oma tila henkireikä

johtokunnan uusi

Ammattitaitoaan kauppiana Reinikaiset ovat kehittäneet paitsi käytännön kautta, myös koulutuksella. Molemmat valmistuivat Keskon kauppiasvalmennuksesta vuonna 1998, Tapani maatalouspuolelta ja Tarja rautapuolelta. Lisäksi Tarja on suorittanut yrittäjän ammattitutkinnon K-instituutissa. Oma, noin 30 hehtaarin viljatila pitää kauppiaalla näppituntuman myös käytännön maanviljelykseen.

– Kasvinviljely on sekä henkireikä että myös keino pysyä paremmin ajan hermolla. Itsekin viljellessä tietää mistä puhutaan ja siitä saa aina keskustelua aikaan asiakkaiden kanssa, Reinikainen sanoo.

Tapani ja Tarja Reinikainen kannustavat myös henkilökuntaansa kouluttautumaan. Mestarimyyjä-koulutus on ykkösjuttu, joka antaa uusille myyjille tuhdin paketin jokapäiväistä tuotetietoa sekä mahdollisuuden tavata kollegoita eri puolilta Suomea.

puheenjohtaja Tapani Reinikainen on kokenut maatalouskaupan ammattilainen. Ennen vuonna 1998 alkanutta uraansa K-maatalous-kauppiaana hän ehti toimia niin itsenäisenä maatalouskauppiaana Reisjärvellä kuin myyntimiehenäkin. teksti ja kuvat Kati Tuokko

Nykyisin Tapani Reinikainen toimii Rautia K-maatalouskauppiaana yhdessä Tarja-vaimonsa kanssa Reisjärvellä, Nivalassa ja Haapajärvellä. Reisjärvellä asuva, mutta Nivalaa pääpaikkanaan pitävä pariskunta työllistää kolmessa kohteessaan yhteensä 22 työntekijää, joista kolme toimii Reisjärvellä ja yksi Haapajärvellä.

Nivala on Suomen vahvimpia maidontuotantoalueita ja kehitys suurempiin yksiköihin on jatkuvaa. Se näkyy Reinikaisen mukaan alueella vahvasti, myös rautapuolella.

– Tänä päivänä tuottajat ovat todella ammattitaitoisia ja pyörittävät tiloja perheyrityksinä. Meidän alueella tuottajien usko tulevaisuuteen on vahva ja se näkyy myös siinä, että viljelijät ovat aidosti ylpeitä ammatistaan ja tykkäävät työstänsä, Reinikaiset sanovat.

Vahvasti maidontuotantoon erikoistunut maatalousrakenne näkyy myös paikallisessa K-maataloudessa.

Valikoimista löytyy mm. paikallisesti tuotettu Vähäsöyrinki-timotei.

58

MAATILAN PIRKKA ■ 1/2008

Nivalan K-maatalouden yhteydessä toimii myös viljan vastaanottopiste. Viljakuormaa tuomassa Erkki Sorola Haapajärveltä.

– Kaikki työntekijämme ovat mielellään lähteneet kouluttamaan itseään. He ymmärtävät miten tärkeää uuden tiedon saanti on kovassa kilpailussa. Koulutusten myötä henkilökunta pysyy iskussa ja motivaatio korkealla, Reinikanen sanoo.

Tapani Reinikaisen vastuulla on yrityksen myyntipuoli ja Tarja-vaimo hoitaa talouspuolta. Vastuuta on kuitenkin jaettu tasaisesti jokaiselle työntekijälle, mikä näkyy vahvana yhteishenkenä.

– Kaupassa on hyvä ilmapiiri, mikä heijastuu myös asiakkaisiin. Viljelemme paljon tilannehuumoria eikä täällä koskaan pipo kiristä liikaa, Tapani Reinikainen nauraa.

Urakointi lisääntyy Ennen puheenjohtajuuttaan Reinikainen vaikutti K-maatalousketjun johtokunnassa neljä vuotta. Johtokunta antaa suosituksia ja käsittelee kentältä ja suunnitteluryhmiltä tulevia tuntemuksia ja palautteita. Johtokunnassa toimiminen antaa myös laajempaa näkemystä maatalouskaupan tilaan Suomessa.

– Konekauppa ei tule ainakaan pienenemään, sillä tilakokojen kasvaessa myös tarpeet suurenevat, vaikka ostajien määrä saattaakin vähentyä. Toisaalta myös urakointi tulee lisääntymään, sillä suurilla tiloilla ei tuottaja enää ehdi tekemään kaikkea itse, Reinikainen uskoo. ■

Tarja ja Tapani Reinikainen pitävät asiakkaiden kohtaamista työnsä parhaimpana puolena.

Nyt AJANKOHTAISTA

■

Suomen suurin aikuiskoulutusohjelma, K-ryhmän Mestarimyyjäkoulutus huipentui rauta- ja maatalous-linjojen osalta Tampereen Messu- ja Urheilukeskuksessa marraskuun lopussa pidettyihin finaaleihin. Kahdessa yksilöfinaalissa kilpaili kuusi rauta- ja maataloskaupan ammattilaista.

Yhdeksän kaupan joukkueet ottivat mittaa toisistaan kolmessa joukkuefinaalissa.

Mestarimyyjäkoulutus on K-ryhmän valtakunnallisesti toteutettavaa myyjän täydennyskoulutusta, jota on järjestetty jo vuodesta 1960 alkaen. Vuosittain järjestettävä koulutus koostuu etäopiskelusta ja lähiopetusjaksoista. Alkuvaiheessa mukana olleista yli 15 000 opiskelijasta jokaisen yksilölinjan kolme parasta selviytyi semifinaalien kautta finaaleihin.

Suomen suurin aikuiskoulutusohjelma Maatalouslinjan yksilökilpailun voitti Timo Kauppinen, Ruotsalainen Oy, Nilsiä.

Toiseksi sijoittui Arto Littunen, R. Hallikainen Ky, Virolahti.

Kolmanneksi tuli Eero Ruuska, K-maatalous Patinen, Saarijärvi.

K-maatalousketjun joukkuekilpailun voitti K-maatalous Patinen, Saarijärvi.

Toiseksi sijoittui K-maatalous Hurri, Kitee ja kolmanneksi K-maatalous Naumanen, Joensuu.

Talvitiepäiville Turkuun ■

Turun Messukeskuksessa järjestetään Talvitiepäivät 13.-14.2. 2008. Näyttely on avoinna keskiviikkona klo 9.30-17 ja torstaina klo 9-16. Työnäytökset pidetään ulkoalueella keskiviikkona klo 13 ja uudelleen torstaina klo 14.

Esillä on teiden, katujen ja kiinteistöalueiden kunnossapidon koneita, laitteita sekä palveluja. Näyttelyyn on vapaa pääsy, täyttämällä asiakaskortti portilla. Maatalouskeskolla ja Konekeskolla on näyttelyssä yhteinen, noin 350 neliön osasto, jossa esittäytyvät mm. Vama Productin, Nokan ja Elhon koneet.

60

MAATILAN PIRKKA ■ 1/2008

Sekä vuoden 2007 kasvattajaksi että valmentajaksi valitulla Pekka Korvella (oik.) on pitkä kokemus Krafft-rehujen käytöstä. Korvella on 50-60 hevosta Vermon ja Vihdin talleissaan. Keskellä Krafft Hästfoder AB:n tuotekehitysjohtaja Christer Harmsund ja vas. maahantuoja Feedconin toimitusjohtaja Raimo Ponkkonen.

Krafft Sport SPC on uusi rehu kilpahevosille, joilla on ongelmia ruoansulatuksensa kanssa. Sen avulla voidaan välttää mm. stressin tai matkustamisen aiheuttamia vatsaongelmia ja se auttaa hevosta myös normalisoimaan nestetasapainonsa rasituksen jälkeen.

Kilpahevosrehu sisältää erikoiskäsiteltyjä SPC-viljahiutaleita, jotka ovat olleet markkinoilla vuodesta 2001. Useat tieteelliset tutkimukset ovat osoittaneet niiden myönteisen

vaikutuksen vatsa- ja suolisto-ongelmiin.

Kun Ruotsi kielsi antibioottien käytön eläinten rehuissa, tutkijat löysivät AF-proteiinin, joka säätelee vesi- ja ionitasapainoa soluissa sekä normalisoi nestevirtausta suolistossa. Se auttaa tulehdusperäisten suolistosairauksien ja ripulien hoidossa. Erikoiskäsitellyn, kaurapohjaisen ja patentoidun prosessin läpikäyneen viljatuotteen syönti lisää kehon omaa AFproteiinin tuotantoa hevosella.

Nyt

■

Uusi myslirehusarja hevosille ■

Skandinavian suurin hevosrehujen tuottaja, ruotsalainen Krafft on lisännyt tuotevalikoimaansa myslirehusarjan, jota myy Suomessa yksinoikeudella K-maatalous. Sarjan suunnittelun lähtökohtana olivat hevosen biologiset tarpeet. Vitamiini- ja kivennäisainepitoisuudet on mitoitettu pohjoismaisen maaperän vaatimukset huomioon ottaen ja vilja on höyrykypsennetty hitaasti.

Sinisen säkin Mysli Blå on maistuva kauraton täysrehumysli normaalirasituksessa olevalle hevoselle, erityisesti ratsuja lemmikkihevosille, tai kilpahevoselle lepokaudella. Punaisen säkin Mysli Röd on maistuva täysrehumysli kilpahevosille.

Vihreäsäkkinen Mysli Grön on kehitetty erityisesti jalostushevosille; mm. nuorille hevosille sekä tiineille ja imettäville tammoille, matalavalkuaista karkearehua saaville hevosille, varsojen vieroittamisen jälkeiseen ruokintaan ja tammoille tiineyden loppuvaiheen rehuksi, jolloin valkuaistarve on suuri. Tuttu kaurapohjaisen ruokinnan täydennysrehu, Krafft Mysli säilyy valikoimassa nimellä Mysli 50/50.

Uusi ja uusittu K-maatalous ■ Viitasaari sai oman K-maatalouskaupan joulukuun alussa, kun Rautia-kauppias Jouni Raatikainen avasi rautakaupan yhteyteen myös K-maatalouden. Maatalous-Rauta Raatikainen sijaitsee hyvien kulkuyhteyksien varrella vuonna 2006 valmistuneessa liiketilassa. Yhdistelmäliikkeen tarkoitus on palvella entistä paremmin Viitasaaren, Pihtiputaan ja Äänekosken asiakkaita. Alueella on vahvaa maidon- ja naudanlihantuotantoa, metsätaloutta sekä hevostaloutta, mikä näkyy myös liikkeen valikoimissa.

Raatikainen toimii kauppiaana myös Pielaveden ja Keiteleen Rautia K-maatalouksissa.

Myös uudistettu ja laajennettu Someron Rautia K-maatalous vietti avajaisia marraskuussa. Myymälä sai uuden, raikkaan ilmeen ja myymälän pinta-alaa ja tuotevalikoimaa laajennettiin vastaamaan paikallisten asiakkaiden tarpeita.

– Kiinnitimme huomiota myymäläopastukseen ja palvelupisteiden toimintaan. Samaan tuotekokonaisuuteen liittyvät tuotteet löytyvät myymälästä samalta alueelta. Tavoitteenamme oli rakentaa sekä ammatti- että kuluttaja-asiakkaillemme hyvän palvelun rauta- ja maatalouskauppa, kertoo myymäläpäällikkö Matti Kuosa.

Vahvistus BASFille

Oikaisu

■

■

Kari Puukko on nimitetty Suomen BASFille myyntipäälliköksi alkaen 1.1.2008. Puukko vahvistaa BASFin kasvinsuojelun asiantuntijatiimiä Suomessa.

BASFin kasvinsuojeluaineet kuuluvat Kmaatalous-ketjun valikoimiin.

Edellisen numeron Elintarvike-sarjan artikkelissa pääjohtaja Matti Halmesmäen kanssa keskusteli maatalousyrittäjä Voitto Kortesniemi Nurmosta, ei Veikko, kuten kuvatekstissä mainittiin.

Entistäkin rautaisempi johtaja ■

Maatalouskeskolla K-maatalousketjun kaupoista vastaava johtaja Kimmo Vilppula on nimitetty Rautia-ketjuun sa-

moihin tehtäviin. Vilppula jatkaa edelleen myös K-maatalous-ketjun johtajana.

1/2008 ■ MAATILAN PIRKKA

61

AJANKOHTAISTA

Herkkävatsaiselle hevoselle

K-Rahoitus OKO:lle Kesko Oyj ja OKO Pankki Oyj allekirjoittivat 21.12.2007 sopimuksen, jonka mukaan OKO Pankki ostaa Keskon täysin omistaman tytäryhtiön K-Rahoitus Oy:n koko osakekannan. Kauppa toteutuu, kun viranomaismenettely on saatu päätökseen alkuvuoden 2008 aikana.

K-Rahoitus Oy tarjoaa rahoituspalveluja yritysasiakkaille, pääasiassa Maatalous- ja Konekeskon sekä maatalouskauppiaiden ammattiasiakkaille Suomessa, Virossa, Latviassa ja Liettuassa. Yhtiöllä on 7 työntekijää Suomessa ja 15 Baltian maissa. Henkilökunta siirtyy kokonaisuudessaan uuden omistajan palvelukseen.

Kaupan mukana ostajalle siirtyvät Suomen toimintojen lisäksi K-Rahoituksen Viron tytäryhtiö K-Finance Estonia AS ja sen sivuliikkeet Latviassa ja Liettuassa. K-Rahoituksen toiminta jatkuu omistajanvaihdoksen jälkeen normaalisti.

OKO Pankki on sitoutunut tekemään

K-Rahoituksen kanssa yhteistyössä olevien tahojen kanssa uudet sopimukset, jotka vastaavat voimassa olevia yhteistyösopimuksia. Sopimusten avulla turvataan maatalousyrittäjien ja muiden asiakkaiden sekä yhteistyökumppaneiden yhteistyön jatkuminen K-rahoituksen kanssa keskeytyksettä ja häiriöttä.

Kesko keskittyy strategiansa mukaisesti ydinliiketoimintaansa kuluttaja-asiakaskauppaan ja -palveluihin. Nyt allekirjoitettu kauppa tehostaa konsernin taserakennetta. Kauppa laajentaa Keskon ja OP-Pohjola-ryhmän vuonna 2006 aloittamaa laajamittaista yhteistyötä mm. korttien kehittämisessä, maksuliikkeessä, rahahuollossa ja asiakasrahoituksessa.

– Kauppa on luonnollista jatkoa Keskon ja OP-Pohjola-ryhmän viime keväänä käynnistyneelle laajalle yhteistyölle.

K-Rahoituksen osalta kuuluminen jatkossa osaksi suurta finanssikonsernia antaa mahdollisuuden liiketoimintamme laa-

jentamiseen ja aiempaa monipuolisempien palvelujen kehittämiseen entistä laajemmalle asiakaskunnalle niin Suomessa kuin Baltiassa, toteaa K-Rahoituksen toimitusjohtaja Jouni Järvinen.

– Tavoitteenamme on jatkossakin palvella asiakkaitamme yhtä joustavasti kuin tähänkin asti ja saada lisäpotentiaalia suuren finanssipalveluyrityksen tuomista tuotesortimenteista tuottamalla asiakkaillemme entistäkin kilpailukylyisempiä rahoituspalveluja. Rahoituspalveluihin on tulevaisuudessa mahdollista liittää myös vakuutuspalveluja.

– Tieto on otettu kentällä vastaan erittäin positiivisesti ja yhteistyö jatkuu saumattomasti nykyisten asiakkaidemme kanssa. Kaupan myötä toivotamme tervetulleeksi K-Rahoituksen ja K-ryhmän asiakkakkuuteen niin olemassa olevat kuin uudetkin asiakkaat.

OKO Pankki Oyj on suomalainen finanssipalveluyritys, joka tarjoaa pankki, sijoitus- ja vahinkovakuutuspalveluja.

Sekä liikepankkina että vahinkovakuuttajana OKO on yksi Suomen johtavista toimijoista. OKOn A-osake on noteerattu Helsingin Pörssissä vuodesta 1989.

Osakkeenomistajia on noin 30 000. OKO Pankki Oyj on 1.3.2008 alkaen Pohjola Pankki Oyj. ■

1/2008 ■ MAATILAN PIRKKA

63