MaatilanPirkka0207

PIRKKA

Maatilan NRO 2 MAALIS-TOUKOKUU 2007

www.k-maatalous.fi/maatilanpirkka

Arielle Varhaissadosta syksyn perunaksi

Kevättöiden teema numero

Vega myös kevytmuokattuun maahan

Hevosharrastuksen

kasvu tuo tuloja

maaseudulle

Monipuolista konehuoltoa Äänekoskella

SUOMEN SUURIN NAVETTA NOUSEE PÄLKÄNEELLE TALVIRAKENNUSPROJEKTINA

www.k-maatalous.fi

www.k-maatalous.fi/maatilanpirkka

PIRKK A

TEEMA: KEVÄT

Maatilan NRO 2 MAALIS-TOUKOKUU 2007

Kalkitus on kannattava investointi Tässä numerossa mm.

Ensituntumaa MF 7485:sta…....... 4 Markkinoilla tavataan ...................... 6 Koskelat kauppiaina 25 v .............. 8 Reilun pelin koneyhtymä ........... 10 Konekaupan rahoitus .................. 12 Pitkän linjan huoltoyrittäjä ........ 18 Maatalouskauppaa 110 v ........... 20 Tume-Agri ja Vega .......................... 22 Potilalta 40 vuotta äkeitä ............ 25 Vaihtolava-lietevaunu................... 26 Kalkituskausi syksyyn? ............. 28 Vehnään valkuaista ....................... 30 Petita-rypsi kannattaa.................. 32 Fontane- ja Ariel-perunat ........... 34 Lisää öljypellavaa .......................... 36 Laatua elintarvikeketjussa ........ 38 160 parsipaikan navetta.............. 40 Isännän 6. navetta .......................... 42 Säilöviljatorni nautatilalla .......... 44 Säilöviljatorni sikatilalla ............. 45 Suomen suurin navetta .............. 48 Velj.Wahlsténilta valjaita ............ 50 Hevosharrastus kasvaa .............. 52 Pienkuormaajakokemuksia ...... 54

Maan pH:n ylläpitäminen on viljelyn perusasioita, sitä tuskin kukaan kiistää. Miksi sitten Suomen pellot ovat päässeet niin huonoon kuntoon, että peräti kolmasosalla lohkoista viljavuustutkimuksen pH-leima on punainen?

Okei, kalkitus on kustannus, tuet on irrotettu tuotannosta ja ehkä monet jäähdyttelevät viljelijät eivät katso tarpeelliseksi enää satsata paljoa pellon kasvukuntoon. Varsinkaan ellei jatkajaa ole tiedossa. Kalkituksen merkitys ei ole myöskään aina kovin selvä, eikä aina samanlainen. Se riippuu lähtötasosta, maalajista, viljelykasvista, typpilannoituksesta, kasvukauden sateisuudesta, jne.

Jos lähtötaso on matala, vaikutus on selkeämmin havaittavissa.

Turvemaa vaatii luonnollisesti enemmän kalkkia kuin kivennäismaa.

Vaatelias viljelykasvi, esim. mallasohra tai sokerijuurikas suorastaan edellyttää lähempänä neutraalia olevaa pH-lukua tuottaakseen kunnon satoja. Typpilannoituskilo kuluttaa 2-3 kiloa kalkkia, sanotaan. Maan sopiva kosteus tuo kaikki ravinteet paremmin kasvien käyttöön.

Koska vuodet eivät ole veljeksiä, em. asioita ja niiden vaikutuksia on hankala tutkia. Saatikka muuttaa euroiksi. Kalkitusta ei tulisikaan nähdä muuttuvana kustannuksena, vaan investointina maan kasvukuntoon. Investointikustannus jaetaan sille viidelle vuodelle, jonka ylläpitokalkituksen vaikutus keskimäärin riittää.

Keskimääräisen ylläpitokalkituksen hinta on noin 200 euron suuruusluokkaa hehtaarille, riippuen myös etäisyyksistä, rahdeista ja levityskustannuksesta. Jos esim. ohrahehtaarin sadon arvo olisi luokkaa 400 euroa, satotaso ja hinta pysyisivät keskimäärin samana, viiden vuoden aikana tuotettujen satojen arvosta kalkituskustannus olisi 10 % vuodessa.

Entäpä jos ylläpitokalkitus jätettäisiin tekemättä? Kuinka helposti sadosta ja sen arvosta katoaa vuodessa tuo 10 %? Jyvät ovat vähän laihempia ja kasvuston elinvoima himpun verran heikompi, tai lannoitteiden ravinteita jää hyödyntämättöminä maahan.

anne.penttila@dialogi.fi

Vamalta aura joka lähtöön......... 58 Hieta-Hakki ei tukkeudu ............. 61 Maatilan Niksi-Pirkka ................... 63 Kustantaja • Markkinointiviestintä Dialogi Oy, PL 410, 00811 Helsinki, puh. (09) 4242 7330, fax (09) 4242 7333, Päätoimittaja • Anne Penttilä, 044 502 9730, Ulkoasu • Tanja Pellikka, Mediatilan myynti • Tuuli Toivainen, A-lehdet, Kirjapaino • Scanweb Oy, Osoiterekisteri • Maatalouskesko Oy, Osoitteenmuutokset • yhteyskuponki sivulla 63, Palaute ja niksit • niksit.maatilanpirkka@dialogi.fi 2/2007 ■ MAATILAN PIRKKA

3

Massey Ferguson 7485

MF 7400

Heti ensimmäiseltä

Lumityöt ja paalien kuljetus ovat pääasiallisin työmaa talvella.

Jyri ja Anne Pitko viljelevät tilaansa Kiteen Sinsinkylässä, navetassa ammuu 31-päinen lypsykarja ja lisäksi on lihakarjaa. Tilalla on viljeltyä 40 ha ja isäntä urakoi pyöröpaalisäilörehua noin 100 ha:n alalta kertaniitossa. Viime vuoden elokuulla alkoi Jyriä poltella traktorikuume. teksti ja kuvat Seppo Nykänen

Tilan 130-hevosvoimainen kone alkoi käydä pieneksi ja ikääkin oli tullut sen verran, että vaihdon aika oli käsillä. Tarjouksia pyydettiin useammalta merkiltä, kertoo Jyri Pitko.

– En siinä sen enempää ajatellut merkkiä vaihtaa, mutta halusin nähdä missä mennään. Fergu tuli mukaan kuvioihin viimeisenä, en ollut koskaan oikein ollut merkistä kiinnostunut. Kävi kuitenkin niin, että se nappasi heti ensimmäiseltä istumalta uuden mallin ohjaamoon, ja tässä sitä nyt ollaan, myhäilee tyytyväinen isäntä uuden Massey Ferguson 7485 -traktorinsa vierellä.

Traktorikauppaa väännettiin loppujen lopuksi melko lyhyt aika, sillä syyskuun lopulla tehtiin paperit ja traktori tuli jouluviikolla vähän kuin joululahjaksi. Vaikka aluksi sen piti tulla vasta tämän vuoden puolella.

Vakiovarustus ratkaisi Valinnan Fergusonin hyväksi ratkaisivat hyvä vakiovarustus, portaaton vaihteisto ja erinomaiset ohjaamon ja etuakselin jousitukset. 50 km/h -vaihteisto oli myös selvä valinta, siirtoajossa säästyy aikaa ja työt joutuvat.

Tästä pelistä löytyy sisua: pellin alta 6-sylinterinen ja 6,6litrainen, neliventtiilikansilla varustettu Citius SisuDiesel.

Moottori täyttää tiukat Eurotier III –päästömääräykset. Tehosta ei ole silti tingitty, maksimiteho on 180 hv ja suurin vääntö 836 Nm. Lisävarusteeksi tuli Quicke Q 75 -etukuormaaja, jota hallitaan traktorin omalla, käsinojassa olevalla joystickilla. Kuor-

4

MAATILAN PIRKKA ■ 2/2007

Jyri ja Anne Pitko uuden traktorinsa ohjaamossa, matkustajalle on tukeva turvavyöllä varustettu istuin. Hiljaisessa ohjaamossa voi keskustella normaalilla puheäänellä. maajassa on vaakavarustus. Rengastukseksi valittiin Michelin Xeobip 710 taakse ja 600 eteen.

Voimaa on nyt ainakin tarpeeksi. Eniten tehoa ottava työlaite on 5-metrinen lapiorullaäes, jonka edessä tilan entinen traktori hyytyi. Kiteen seudulla on paljon mäkisiä teitä ja peltoja, joissa tarvitaan huomattavasti enemmän tehoa kuin tasaisemmilla alueilla.

Ajotunteja ei ole ehtinyt vielä kertyä kovin paljon.

Ajotunteja ei ole ehtinyt vielä kertyä kovin paljon, ensimmäinen huolto on lähiaikoina edessä.

Talvella traktorilla tehdään pääasiassa lumitöitä ja paalien siirtoa, samalla sen ominaisuuksiin ehtii totutella rauhallisempaan tahtiin. Suurin osa tunneista kertyy keväästä syksyyn.

Ulosotossa on kolme nopeutta ja erityisesti paalainta vetäessä 540 E -säästövoimanotto on tarpeen. Tehokas kone jaksaa pyörittää sitä alhaisilla kierroksilla, jolloin polttoainetta kuluu vähemmän.

Erityisesti Jyri muisti mainita ulkopuolisen hydrauliikan venttiilien käyttömahdollisuuden. Kytkettäessä vaikkapa hydraulista työntövartta ei tarvitse nousta ohjaamoon, vaan työntövarren saa Paalaimen käyttölaite ja navigaattori sekä hapottimen säädin, ylimpänä etukuormaajan vaakalaitteen näyttö ja ohjausboksi. oikeaan mittaan lohkon päällä olevista pienistä vivuista. ■

OMA MAA MASSIKKA - Ohjaamossa viihtyy Uusien Massey Ferguson -traktorien ohjaamot ovat todella hiljaisia, keskustelemaan pystyy normaalilla puheäänellä.

Matkustajalle on tukeva istuin vasemmalla puolella ohjaamoa.

Jyri Pitko on erityisen tyytyväinen ohjaamon ja etuakseliston jousitukseen. Meno on tasaista alustasta riippumatta ja tiellä saa olla melkoisia monttuja, ennen kuin ne tuntuvat kuljettajaan asti.

Kaikki käyttölaitteet ja kytkimet ovat oikeilla kohdilla, mihinkään

ei tarvitse kurotella. Kaikkineen vipuja ja käyttölaitteita on vähän, vaihdevipuja on vain kaksi, suunnanvaihtaja ja portaaton nopeuden valitsin, sekin vain 10-senttinen sormilla käytettävä.

Kytkimien ja vipujen ryhmittely on onnistunut ja niiden käytön oppii nopeasti.

– Edellisellä traktorilla ajettiin kuusi vuotta. Eiköhän sitä tälläkin samaan päästä, tuumii Pitkon pariskunta.

MARKKINA

Lähtölaukaus keväälle

K-maatalous-ketjuun kuuluvissa kaupoissa järjestetään maalis-huhtikuussa perinteiset Kevätmarkkinat. Ammattiasioihin tutustumisen ohella markkinat merkitsevät ennen kaikkea tilaisuutta nähdä tuttuja. - Maatalousyrittäjät tulevat tapaamaan meitä ja toisiaan, eikä kenelläkään ole kiirettä mihinkään, kuvaa Kouvolan K-maatalouden myyntipäällikkö Sakari Kyöstilä. teksti Anne Penttilä, kuvat Maatalouskesko

K-maatalous-ketjun Kevätmarkkinat ovat joka vuosi maaliskuun lopussa tai huhtikuun alussa, kun aurinko jo paistaa ja maa sulaa, mutta maatalousyrittäjillä ei vielä ole kiire pellolle. Kevätmarkkinoita on järjestetty vähintäänkin niin kauan kuin Kyöstilä on alalla ollut, vuodesta 1980.

– Muistelen, että aiemminkin, ainakin 70-luvulla.

Kevätmarkkinat on vähän kuin kevään lähtölaukaus sekä meille että viljelijöille. On tosi upeaa, kun mennään vauhdilla kevättä kohti ja alkaa tapahtua. Fiilis on vähän samanlainen, jonka saa aikaan keväinen peltomaan tuoksu tai lehmien laitumelle laskun seuraaminen.

Toista tuhatta tulee markkinoille Kuten joissakin suuremmissa K-maatalous-kaupoissa, Kouvolassa järjestetään tänäkin vuonna kaksipäiväinen tapahtuma, alkaen 30.3.

Viime vuonna Kouvolan Kevätmarkkinoilla vieraili kahtena päivänä noin 1200 kävijää, ja samaa määrää odotellaan tänäkin vuonna. Lähes kaikki K-maataloudet järjestävät markkinat yksipäiväisinä, jolloin kävijämäärä on useimmiten välillä 500-1000. Joissakin jopa enemmän.

Ammattiasian, yleisen markkinahumun, soppatykin antimien tai arpajaisten lisäksi markkinapäivillä on toisinaan tarjolla jokin tietty teema. Parina vii-

KEVÄTMARKKINOILLA ON USEIN TAVATTAVISSA MYÖS TAVARA Ohessa on kauppakohtainen luettelo Kevätmarkkinoiden päivämääristä, lukuun ottamatta niitä myymälöitä, joissa markkinat on jo ehditty pitää lehden ilmestyessä.

6

MAATILAN PIRKKA ■ 2/2007

ANTOIMITTAJIEN EDUSTAJIA.

pe 23.3. ke 28.3. pe 23.3. pe 23.3. to 22.3. ke 28.3. ma 2.4. to 29.3. ke 4.4. pe 30.3. pe 27.04. to 19.4. to 29.3. to 19.4. to 29.3. ti 27.3. pe 30.3. pe 30.3. pe 11.5. to 26.4. pe 30.3. pe 23.3. pe 30.3. pe 13.4. pe 30-31.3. pe 20.4. to 5.4. ma 26.3. pe 27.04. ke 28.3. pe 16.3. ma 2.4. to 15.3. pe 16.3. pe 20.4. pe 30.3. pe 30.3. pe 30.3. ke 14.3. to 29.3. ke 28.3. pe 20.4. pe-la 30-31.3. ke 28.3. pe 23.3. ke 28.3. pe 16.3. pe 20.4. pe 27.04. pe 16.3. ti 3.4. to 19.4. ti 8.5. to 12.4. pe 20.4. to 19.4. ti 27.3. ma 16.4. ti 27.3. ke-to 28-29.3. pe 4.5. pe 13.4. ma 23.4. pe 30.3. pe 16.3. ke 4.4. ke 28.3. pe 20.4. pe 20.4. ke 4.4. ma-ti 26-27.3. ma 26.3. pe 30.3. pe 20.4. pe 23.3. pe 30.3. pe 20.4.

KEVÄTMARKKINAT 2007

me vuotena Kouvolan K-maatalous järjesti ns. Kevätkonepäivät, joilla oli ennakkomyyntinäyttely urakointi- sekä metsäkoneista.

Nykyään Kevätmarkkinoilla on yleensä esillä tasaisesti koko paketti: koneet, tuotantotarvikkeet, siemenet, kasvinsuojeluaineet ja lannoitteet. Toki alue- ja kauppakohtaisin painotuksin.

– Tällä kertaa meillä on erityistä Massey Ferguson road show ja uudet mallit. Viljelijät voivat myös tutustua uuteen lehtivihreän mittauskioskiin, liittyen Eu-tukiasioihin, jotka ovat myös ajankohtaisia. Lisäksi hevostalous on koko perheen erityisteemana lauantaina.

Kevätmarkkinoilla on usein tavattavissa myös tavarantoimittajien edustajia. Lisäksi myymälöissä on monista tuotteista sekä ketju- että myymäläkohtaisia tarjouksia.

– Ja ovathan ne ennen kaikkea sosiaalinen tapahtuma. Eräskin viljelijä totesi kerran, että lähimmät naapurit tapaa melko varmasti ainakin Kevätmarkkinoilla, valitettavan harvoin muulloin. ■

Alavus Eura Forssa Huittinen Häijää Hämeenlinna Iisalmi Ilmajoki Joensuu Juva Jämsä Kajaani Kalajoki Kankaanpää Kannus Karjaa Kauhajoki Kauhava Kemijärvi Keuruu Kitee Kiuruvesi Kokkola Konnevesi Kouvola Kuhmo Kuopio/Toivala Kuortane Kuusamo Kyrö Lahti Lappeenranta Lappfjärd Lapua Lieksa Lohja Loimaa Maalahti Mikkeli Mäntsälä Nilsiä Nivala Nurmijärvi Närpes st.

Orimattila Oulainen Oulu Pielavesi Pihtipudas Pori Porvoo Posio Pudasjärvi Rantsila Ranua Reisjärvi Riihimäki Saarijärvi Salo Savonlinna Sodankylä Somero Suomussalmi Suonenjoki Tampere Tervajoki Toholampi Tornio Vaala Varkaus Veteli Vieremä Virolahti Virrat Vörå Ylivieska Äänekoski

2/2007 ■ MAATILAN PIRKKA

7

KAUPPIAS

Luottamus ja

ammattitaito

ylitse muiden

Kauppias Tapani Koskela istuu liikkeensä keittiössä ja siemailee kahvia. Yhtäkkiä puhelin soi.

– Se on tämä mobiilivaihde, Koskela tuumaa ja kaivaa luurin taskustaan.

– K-maatalous Koskela. Joo, kyllä meiltä löytyy.

Mies häviää hyllyjen väliin, palaa hetken kuluttua ja istahtaa takaisin kupposen ääreen. teksti ja kuvat Tuomas Rytky

Aina Koskelan taskuissa ei ole pirissyt. 25 kauppiasvuoteen mahtuu kuitenkin puhelinvaihteen mobilisoitumista suurempiakin muutoksia. Oikeastaan muutoksia on ollut niin paljon, että on helpompi puhua pysyneistä kuin muuttuneista asioista.

– Murroksessa kaksi asiaa on säilynyt.

Asiakkaan pitää saada hyvää ja ammattitaitoista palvelua. Koko ajan pitää olla tosi tarkkana, sillä asiakkaan luottamuksen voi menettää pienestä asiasta, Maija Koskela tiivistää.

Sanoilla on painoarvoa, sillä hänellä on kauppiaskokemusta yhtä paljon kuin miehelläänkin.

Luottamuksen arvo on noussut tilakoon kasvaessa yhä tärkeämmäksi. Vaikka myyntimäärät ovat maltillisesti kasvaneet, asiakasmäärä on pienentynyt merkittävästi.

Vahvalla karja-alueella Koskelat kuuluvat K-maatalous-ketjuun.

Yhdistelmäliikkeen sijaan myynnin kasvua on haettu toiminta-aluetta laajentamalla. Ensimmäisen liikkeen pariskunta

Koskelat ovat kehittäneet liiketoimintaansa markkina-aluetta laajentamalla sen sijaan, että olisivat alkaneet yhdistelmäkauppiaiksi. avasi Toholammilla, nyt kauppaa tehdään lisäksi Kokkolassa ja Kannuksessa.

Markkina-alue kattaa kolmetoista kuntaa vahvalla karjatalousalueella. Juuri alueen suuntautuneisuus maidontuotantoon on mahdollistanut keskittymisen maatalouskauppaan. Elinvoimaisen karjatalouden ansiosta konekauppa on tärkeä osa Koskeloiden liiketoimintaa.

Iso kiitos henkilöstölle Kauppiaspariskunnan apuna töitä paiskivat heidän poikansa, miniänsä sekä yhdeksän vakituista työntekijää.

– Meille hyvä ja sitoutunut henkilökunta on erittäin tärkeä. Työntekijät ovat olleet valmiita opiskelemaan uutta, eikä työaika ole aina riittänyt. Asioihin on varmasti pitänyt paneutua myös vapaa-ajalla, Koskelat miettivät. He kehuvat Keskoa hyväksi kouluttajaksi, joka mahdollistaa ammattitaidon kehittämiseen.

Myyjistä puhuttaessa Koskelat muistuttavat, että maatalouskaupan myynti-ihmisten pitää olla moniosaajia. On turha lähteä kauppaamaan konetta, jos tietää siitä ostajaa vähemmän.

Maatalouden työtahdin tiivistymisen myötä isännillä on yhä vähemmän aikaa käydä kaupassa. Palvelulla tarjotaan asiakkaille aikaa. Tällaista mukautumista ovat esimerkiksi myyjien tilavierailut tai joustava puhelin- ja sähköpostipalvelu.

Keski-Pohjanmaalla maitokiintiöt ovat investointeja rajoittava tekijä. Se näkyy myös kaupassa. Koskelat katsovat kuitenkin tulevaisuuteen luottavaisina. Esimerkiksi Toholammilla rakennettiin viime vuonna pitkästä aikaa ensimmäiset uudet tuotantorakennukset. ■

Maija ja Tapani Koskela ovat olleet K-maatalouskauppiaita kaksikymmentäviisi vuotta.

8

MAATILAN PIRKKA ■ 2/2007

Etukuormaimella varustettu Massey Ferguson 5465 Dyna 4 on Ketolan ja Erlandsin koneyhtymän hiljakkoin hankkima. Etualalla oleva Massey Ferguson 5470 on Erlandsin perunatilan omistuksessa. Massikat ovat tuntuneet käteen sopivilta peleiltä. Hankintahintakin oli ominaisuuksiin nähden kohdallaan.

Koneen omistus suhteessa käyttömäärään

Reilun pelin koneyhtymä Yhteiskoneiden hankkiminen ja käyttö keventävät pääomakuluja, se on selvä.

Monen yhtymän toimivuutta kuitenkin nakertaa alati muuttuva toimintaympäristö.

Kustannusten jyvittäminen voi olla hankalaa. teksti ja kuvat Jussi Knuuttila

Usein yhteiskoneet hankitaan tasan, eli jokainen osakas sijoittaa yhtä suuren summan.

Kun jonkun osakkaan käyttö sitten jostakin syystä vähenee, enemmän käyttävä saa ansaitsematonta hyötyä muiden rahoittaman koneen käytöstä.

Pääomapanoksen jakaminenkaan tulevan käytön suhteessa ei auta, jos muutoksia käyttömäärissä tapahtuu. Joskus ongelmista selvitään osapuolten joustavalla ja oikeudenmukaisella toiminnalla, joskus ei.

10

MAATILAN PIRKKA ■ 2/2007

Teuvalainen Kaj Erlands ja karijokelainen Keijo Ketola noudattavat toimintatapaa, jota oikeudenmukaisempaa tus-

Omistusoikeus kuhunkin koneeseen hankitaan käyttämällä sitä.

kin löytyy. Heidän koneyhtymänsä onkin menestynyt erinomaisesti ja toiminta on laajentunut vuosi vuodelta. Koneyhtymän toimintaa eivät ole haitanneet edes tilojen täysin erilaiset tuotantosuunnat. Ketola on maidontuottaja, Erlands harjoittaa sikataloutta ja ruokaperunan viljelyä.

Omistus käytön suhteessa Toiminnan perusperiaate on yksinkertainen. Omistusoikeus kuhunkin koneeseen hankitaan käyttämällä sitä. Tilanne päivi-

Monipuolista urakointia

Kaj Erlands (vas.) ja Keijo Ketola ovat muodostaneet koneyhtymän, jossa koneiden omistusoikeus hankitaan käyttämällä niitä. Toimintatapa on osoittautunut niin menestykselliseksi, että kasvua on ollut koko toiminta-ajan.

tetään kerran vuodessa, yleensä jossain vaiheessa käyttökauden loputtua. Tästä tietenkin seuraa, että ainakin periaatteessa omistusosuus vaihtelee vuosittain. Oleellista on sekin, että jokaisen vuoden käyttömäärät osakasta kohti lasketaan yhteen.

Erlands ja Ketola painottavat, että varsinkaan isompien koneiden hankintaan ei yleensä käytetä tilojen omaa rahaa. Urakoinnilla saatuja yhtymän omia varoja käytetään aina kun niitä on käytettävissä. Lainaa joudutaan joskus ottamaan kalleimpien hankintojen rahoittamiseen. Näin oli etenkin yhtymän alkuaikoina.

Laina otetaan aina annuiteettilainana. Se konkretisoi pääomakulut kouriintuntuviksi. Erityisen tärkeänä miehet pitävät sitä, että annuiteettilainalla lainakulut saadaan jakautumaan tasaisesti koneen todennäköiselle käyttöajalle. Tasalyhennyslaina rasittaisi turhaan koneen ensimmäisiä käyttövuosia. Yhtymän toinen toimintaperiaate on se, että lainan takaisinmaksuaika pyritään sovittamaan koneen todennäköisen käyttöajan mittaiseksi.

Ketola ja Erlands kehuvat systeemin toimineen hyvin ja olevan niin oikeudenmukainen kuin se heidän mielestään voi olla. Kun pääomakulut ja käyttökustannukset peritään vuosittain käyttömaksuina käyttömäärien mukaan, niin pääomakulut jakautuvat täysin käytön suhteessa. Ellei toisella syystä tai toisesta ole jollekin koneelle käyttöä, ei hänellä ole kulujakaan. Tässä on tärkeää huomata, että samalla hän menettää omistusosuuttaan koneeseen.

Käyttämällä hankitun omistusoikeuden merkitys putkahtaa esiin viimeistään silloin, kun kone myydään. Tällöin saadut myyntitulot tietenkin jaetaan vuosien vieriessä hankitun omistusosuuden suhteessa. Se on yhtymän jäsenten mielestä oikein ja kohtuullista, eikä tästä ole koskaan ollut mitään erimielisyyttä.

Ketolan ja Erlandsin mielestä toimintatavassa on erityisen hyvää se, että pääomakulut ovat heti mukana koneiden käytön kustannusrakenteessa.

Samalla pääomakulujen etupainotteisuuden vaara vältetään. ■

Koneyhtymä harjoittaa monipuolista toimintaa. Se urakoi kalustollaan säilörehua pyöröpaaleihin, myös olkea paalataan runsaasti.

Leikkuupuintia tehdään tilojen omien puintien lisäksi myös urakalla.

Yhtymällä on uusi, etukuormaajalla varustettu Massey Ferguson 5465 Dyna4 ja peltokoneista kiinteän lannan levitysvaunu, kasvinsuojeluruisku, lautasmuokkain ja kylvökone.

Peltotöiden lisäksi yhtymä urakoi lumitöitä yksityisille ja myös kunnalle. Elhon vesakkomurskaimella kuritetaan metsäja muidenkin teiden pientareita. Ketola kehuu Elhon vesakkomurskaimen pärjänneen erittäin hyvin kovassa käytössä.

Erlands ja Ketola sanovat, että käytännössä kaksi miestä yhdessä saa aikaan kolmen yksin puurtavan työsaavutuksen.

Tietenkin työt on järjesteltävä sujuviksi, ettei olla toistensa tiellä.

Miehet arvelevat, että toiminta voisi hyvinkin laajentua edelleen. Se kuitenkin edellyttää lisätyövoiman palkkaamista.

Kaksi miestä ei nykyistä isommin ehdi rimpuilla, sillä tilojenkin työt on tehtävä.

Yhtymä vuokrasi äskettäin kokonaisen tilan tilatunnuksineen.

Kaj´n vaimolla Marjo Erlandsilla on Teuvalla tila, jossa tuotetaan tiineitä emakonalkuja. Kaj´n kotitilalla Karijoen Myrkyssä tuotetaan ruokaperunaa. Keijo Ketolan lypsykarjatila on sekin Karijoen Myrkyssä, lähellä Erlandsin kotitilaa.

Marjo on mukana toisessakin koneyhtymässä. Muutaman tilan yhtymä omistaa leikkuupuimurin. Puinnit on saatu aikaiseksi edullisesti ja ajallaan.

Marjon mukaan yhtymä toimii täysin samalla periaatteella kuin isännänkin koneyhtymä ja tekee oman veroilmoituksensa. Toimintamalli on levinnyt muuallekin Teuvan ympäristössä.

2/2007 ■ MAATILAN PIRKKA

11

Rahoituksesta joustoa Maatalouskeskon traktori- ja puimurikaupan tuoteryhmäjohtajalla Jukka Keltolla on syytä hymyyn.

Massey Fergusonien kauppa on käynyt hyvin ja tammikuun rekisteröinneissä MF oli maan myydyin tuontitraktori maataloustraktoreissa. Tavoitteena on säilyttää asema myös jatkossa. teksti ja kuvat Silja Vuori

– Syksyllä kauppoihin tulleet uudet yli 160-hevosvoimaiset mallit on otettu hyvin vastaan. Pian Suomeen saapuvat myös uudet 120–160 hevosvoiman mallit, joten odotan innostuneena kevättä. Uudet mallit sopivat meidän markkinoillemme hyvin, Keltto sanoo.

Maatalouskesko myy Suomeen vuosittain noin 700 uutta traktoria. Baltiassa sama luku on kolme sataa. Massey Fergusoneja myytiin meillä viisisataa ja Baltiassa 150.

Osamaksurahoitus sopii konekauppaan Maaliskuun loppuun voimassa oleva K-rahoituksen korkotarjous on lisännyt osamaksulla rahoitettujen kauppojen osuutta. Normaalisti traktorikaupoista rahoitetaan vajaa puolet, nyt niiden osuus on ollut kuutisenkymmentä prosenttia. Käytettyjä koneita hankitaan osamaksurahoituksella yhtä usein kuin uusia.

– Rahoituksen käyttö konekaupoissa on yrittäjämäistä toi-

12

MAATILAN PIRKKA ■ 2/2007

mintaa ja hyvä esimerkki liiketaloudellisesta ajattelusta. Liikenevät pääomat ja vakuudet kannattaa hyödyntää tuotannon laajentamiseen ja kehittämiseen. Maatilalla traktori ei sinällään laajenna bisnestä vaan on välttämätön työkalu. Urakointi on sitten toinen asia, Keltto sanoo.

Omia pääomia tarvitaan usein myös yksityistalouden puolella. Liikenevät säästöt kannattaa Kelton mielestä käyttää ennem-

Rahoituksen käyttäminen konehankinnoissa on merkki siitä, että osaa suunnitella rahan käyttönsä.

min vaikka yksityispuolen välttämättömiin remontteihin kuin konekauppoihin.

Maatalouteen kohdistuvien luottojen korot kun voi vähentää verotuksessa.

– Rahoituksen käyttäminen konehankinnoissa on merkki siitä, että osaa suunnitella rahan käyttönsä. Ei siitä, että olisi pulaa rahasta.

Eniten osamaksurahoitusta käytetään isojen traktoreiden ja työkoneiden kaupoissa sekä alueilla, joilla tiloja on laajennettu ja kehitetty voimakkaasti. Leasing-rahoitus on toistaiseksi maataloudessa vähän käytetty rahoitusmuoto. Vuosittain leasing-sopimuksia tehdään muutamia. Leasingissa koneen omistajana on K-Rahoitus ja vuokrakauden päätyttyä kone myydään Maatalouskeskon kautta.

Koneen käyttäjä maksaa leasing-vuokraa kuukausittain.

Tuoteryhmäjohtaja Jukka Keltto pitää koneiden hankkimista osamaksurahoituksella liiketaloudellisena toimintana. Omaa pääomaa ja vakuuksia kannattaa hyödyntää toiminnan laajentamisessa.

Oma rahoitusyhtiö on edullinen ja joustava K-Maatalouden asiakkaiden rahoitustarpeista huolehtii saman konsernin K-ryhmän yhteinen rahoitusyhtiö K-Rahoitus Oy. Se toimii joustavasti, sillä rahoituksesta voi sopia konemyyjän kanssa kaup-

poja tehtäessä – periaatteella ”kaikki palvelut samalla kertaa”. Oman rahoitusyhtiön kustannustehokkuus näkyy asiakkaalle kilpailukykyisenä rahoituksena.

– Rahoituksen suosio on kasvanut

kymmenen vuoden aikana sekä koneiden osamaksukaupassa että tuotantopanosten kaupassa. Rakennemuutos tiloilla ja entistä suuremmat konehankinnat lisäävät rahoituksen tarvetta. Harva pystyy rahoittamaan suurimpia konekauppoja käteisellä, K-Rahoituksen toimitusjohtaja Jouni Järvinen kertoo.

Konekaupan osamaksurahoituksessa vakuudeksi riittää kaupan kohde eli hankittu kone. Kauppahinnasta rahoitetaan enimmillään 75 prosenttia. Kahdenkymmenenviiden prosentin omarahoitusosuudeksi käy myös vaihtokone. Pisin rahoitusaika on viisi vuotta.

Lyhennykset ja korot maksetaan kuukausittain tai joissain tapauksissa kolmen kuukauden välein. Korko muodostuu useimmiten kolmen kuukauden euribor-viitekorosta ja sovitusta marginaalista. Traktoreiden osamaksurahoituksessa marginaali on markkinatilanteessa kilpailukykyinen.

K-Rahoituksessa koron lisäksi ainoa kulu on maksueristä menevä seitsemän euron laskutuskulu. Perustamiskuluja ei ole ja mahdolliset muutokset tehdään edullisesti tai jopa ilman kuluja. Lyhen-

Investointitukea kone- ja laitehankintoihin Kone- ja laitehankintoihin on mahdollista saada investointitukea. Tuen määrä ja laatu riippuvat kohteesta. Nykyiset säännöt ovat voimassa tämän vuoden loppuun asti.

- Työympäristöä parantavia tuettavia kohteita ovat muun muassa putkilypsykoneet, säilörehuleikkurit, lannanpoistolaitteet sekä rehunjakokoneet ja –laitteet. Lisäksi tuetaan sadonkorjuukoneiden, raatokylmiöiden ja polttolaitosten sekä sähköaggregaattien ja –generaattoreiden hankintaa, maatalousylitarkastaja Kari Ojala maa- ja metsätalousministeriöstä kertoo.

Työympäristöä parantavien kone- ja laiteinvestointien tuki koostuu lainan korkotuesta ja avustuksesta. Avustusta saa 30 prosenttia ja korkotukilainaa 70 prosenttia hankintahinnasta.

Nuorilla eli alle 40-vuotiailla, joilla tilan pidon aloittamisesta on kulunut vähemmän kuin viisi vuotta, avustuksen osuus on 45 ja lainan 55 prosenttia. Perunan ja sokerijuurikkaan nostokoneiden hankintaa yhteiskäyttöön tuetaan samoilla prosenteilla.

Muiden maatalouden sadonkorjuukoneiden hankintaan yhteiskäyttöön voi saada 70

14

MAATILAN PIRKKA ■ 2/2007

prosenttia korkotukilainaa. Yhteiskäytöksi luetaan myös urakointi naapuritiloilla, kunhan heidän kanssaan on tehty kirjalliset sopimukset.

Raatokylmiöiden ja sähköaggregaattien hankintaan ja asennuskustannuksiin nuori viljelijä voi saada avustusta 60 prosenttia, muut 50 prosenttia.

Nuoren viljelijän tukitasojen saamiseksi hakemus on jätettävä TE-keskukseen puoli vuotta ennen 40-vuotissyntymäpäivää tai tilanpidon viisivuotisjuhlia. Uusia kotieläintuotantorakennuksia rakennettaessa tai vanhoja peruskorjattaessa koneet ja laitteet sisältyvät ministeriön hyväksymiin yksikkökustannuksiin.

- Rahatilanne avustusten myöntämisessä on ollut vaikea. Hakemuksia on vireillä huomattavasti enemmän kuin rahaa on käytössä. Viime vuodelta avustushakemuksia siirtyi 200 miljoonan euron edestä ja tänä vuonna niitä tulee lisää. Tähän asti kaikki edellytykset täyttävät hakijat ovat kuitenkin saaneet rahat ennemmin tai myöhemmin, Ojala kertoo.

nyksiä voi halutessaan tehdä etukäteen, mikä pienentää velkapääomaa ja maksettavan koron määrää.

Järvinen ja Keltto suosittelevat vertaamaan eri rahoitusyhtiöiden hintoja perusteellisesti.

– Silloin tällöin näkee, että rahoitusta luvataan vuodeksi kokonaan ilman korkoa normaalein kuluin. Korkoa muodostuu kuitenkin, jos perustamismaksua menee heti alussa pari sataa euroa. Tämän vaikutus on sitä suurempi, mitä lyhyempi rahoitusaika on.

Osamaksurahoituksessa arvonlisäveron voi vähentää heti. Verotuksen konepoistot tehdään samalla tavoin kuin käteisellä maksettaessa. Vakuutena oleva kone vakuutetaan kaskovakuutuksella, koska rahoittajalle on tärkeää, että kone vastaa arvoltaan jäljellä olevan velan määrää myös mahdollisen vahingon sattuessa.

Haltijastahan tulee omistaja vasta, kun rahoitettu kohde on kokonaan maksettu rahoittajalle.

Limiittirahoituksella kausihinnoittelun edut Limiittirahoitus on tuotantopanosten ja rakennusprojektien rahoitukseen tarkoitettu

K-Rahoitus rahoittaa K-ryhmän tuotteiden hankintaa. Toimitusjohtaja Jouni Järvinen on tyytyväinen kaupan tarjoaman rahoituksen suosion kasvuun.

rahoitusmuoto. Rehut, lannoitteet, kasvinsuojeluaineet ja siemenet voi hankkia hyvissä ajoin ja maksaa myöhemmin, sovittaen eräpäivät omien tulovirtojen mukaan. Isoissa rakennusprojekteissa korkotukilainaa voi nostaa osissa valmistumi-

sen edetessä. Rakentamisen voi rahoittaa siihen asti limiittirahoituksella.

– Rahoituksen avulla voi hyötyä esimerkiksi lannoitekaupan matalimmista hintaportaista. Osamaksukaupan tavoin limiittirahoituksen suosio kasvaa vuosittain, Järvinen sanoo.

Limiittirahoituksen marginaali on hieman konekaupan osamaksurahoitusta isompi, koska vakuutta ei aina ole. Suuremmissa rahoituksissa EU-tukien panttaaminen luoton vakuudeksi on mahdollista. Rahoitusaika on yleensä muutamasta kuukaudesta vuoteen ja koko summa maksetaan yhdessä tai kahdessa erässä.

K-Rahoitus laajensi toimintaansa kaksi vuotta sitten myös Baltiaan. Tytäryhtiö K-Finance Estonia Virossa ja sivutoimistot Latviassa ja Liettuassa kasvavat koko ajan. Toimitusjohtaja Järvinen korostaa kuitenkin, että kasvun pitää olla hallittua ja kannattavaa.

– Kulttuurillisesti toimimme Baltiassa erilaisella maaperällä. Tilat ovat suuria ja niillä on erittäin monipuolista toimintaa.

Kuten Suomessa, myös siellä maatalouden harjoittajat ovat luotettavia maksajia, Järvinen sanoo. ■

Jatkettu takuuaika koskee kaikkia uusia 1.1.2007 lähtien myytyjä Massey Ferguson –traktoreita.

Uuteen kahden vuoden takuu Massey Ferguson valmistajana ja Maatalouskesko maahantuojana myöntävät uusille, vuoden 2007 alusta lähtien myydyille MF-traktoreille kahden vuoden takuun tavanomaisen vuoden takuuajan sijasta. Toisen vuoden takuu ei edellytä muita sopimuksia. teksti Anne Penttilä, kuva Massey Ferguson

Normaalia laajempi takuu on aina merkki siitä, että koneen valmistaja ja maahantuoja todellakin luottavat tuotteensa laatuun, ja ovat valmiita myös näyttämään sen asiakkaalle. Jos hupiajoon hankittu moottorikelkka piiputtaa tai mopo ei käynnisty, jää reissu tekemättä. Vähän se harmittaa, mutta muuta vahinkoa ei synny.

Traktorin kaltaisessa tuotteessa käyttövarmuus on A ja O. Se on tuotannollinen investointi, jonka pitää pelata luotettavasti. Muuten käy pellon kylväminen tai eläinten ruokkiminen hankalaksi.

Joissakin tapauksissa myyjä saattaa maksattaa takuun kustannukset asiakkaalla muuta kautta. Esimerkiksi jotkut elektroniikkaa myyvät liikkeet tarjoavat laitteilleen pidempää lisäturvaa maksua vastaan. Massey Fergusonin 2. vuoden takuu ei kuitenkaan edellytä mitään lisäsopimuksia.

Takuuseen kuuluu Takuu on voimassa käyttöönottopäivämäärästä joko kaksi vuotta tai 2000 tuntia riippuen siitä kumpi ensin tulee täyteen.

Ensimmäisenä vuotena traktorilla on normaali takuu.

Toisen vuoden takuun piiriin kuuluvat etuakseli, moottori, voimansiirto, ohjauslaitteet, hydrauliikka, voimanotto sekä ve-

16

MAATILAN PIRKKA ■ 2/2007

topyörästö, pois lukien alla mainitut osat.

Toisen vuoden vaurioissa omavastuu on 300 euroa, alv 0 %.

Takuu on voimassa kyseisen traktorin ensimmäisellä omistajalla tai haltijalla.

Kuten tavanomainen yhden vuoden takuukin, myös pidennetty takuu edellyttää, että traktori on kaikilta osin tehtaan alkuperäisissä säädöissä, määräaikaishuollot on suorittanut Maatalouskeskon valtuuttama MF-huolto ja huoltokirja on asianmukaisesti täytetty.

Samoin huolloissa ja korjauksissa on käytettävä vain alkuperäisiä MF-varaosia, tarvikkeita, voiteluaineita ja suodattimia.

Myös mahdollisten lisävarusteiden on oltava Maatalouskeskon tai valtuutetun MF-huoltajan hyväksymiä ja asentamia.

Takuuseen ei kuulu Tavanomaisten takuuehtojen lisäksi 2. vuoden takuuseen eivät kuulu: kytkinlevyt, pakoputkisto ja äänenvaimennin, ohjaussylinteri, johtosarjat, lämmityslaitteet, kuljetus- ja matkakulut, vetokoukku, ohjaamon osat, etukuormain ja –nostolaite, ruiskutussuuttimet, nivelet, radio, renkaat ja vanteet, ilmastoinnin kylmäainetäytöt, jarrulevyt sekä lukot. ■

Konehuolto Unto Saaristo

Huoltaa traktoreista lypsykoneisiin Äänekoskelainen Konehuolto Unto Saaristo on yritys, joka huoltaa ja asentaa laitteita Konehuolto Traktorien kuljetukseen Unto Saaristo Saaristolta löytyy ajosilloilla traktoreista lypsykoneisiin. Yritys käyttää työllistää Unton varustettu kuorma-auto. Kulhuoltotoimissaan nykyaikaisia mittauslisäksi kolme työmiestä, jetuskalusto on lisääntymässä joista Pasi Saaristo hoitaa jatkossa ja käyttöön saadaan ja testausmenetelmiä, sekä pyrkii mahdollisähkö- ja tietokonepuolen lavettikalustoa. simman joustaviin työtapoihin ja hommat ja Marko Piilonen mekaaniset ja rautaraHuolto kehittyy mukavaan työilmapiiriin. kennetyöt. Heidän lisäksi koneiden myötä teksti ja kuvat Panu Kantosalo yrityksessä riittää hyvin Uusissa traktoreissa huoltoihin monesti kuuluu elektrotöitä aloittelevalle huoltomiehelle Lauri Paanaselniikan testausta, päivittämistä le. Myös Unton vaimo Eija on poikien neita huolletaan järkeen käyvässä järjes- ja kalibrointia. Nämä toimenpiteet vaatimukaan yrityksen kantavia voimia ja il- tyksessä, jolloin urakoitsijoiden ja maan- vat ammattitaitoa ja oikeanlaista laitteisman häntä saattaisi pitkien asennuspäivi- viljelijöiden ns. ykköstraktorit tulevat toa. Elektroniikkalaitteiden päivittäminen en aikana termospullo jäähtyä. työlistoilla ensin, jonka jälkeen on tilaa ja huoltaminen ei juuri eroa merkkien väYritys on aloittanut toimintansa vuo- muille vähemmän käytetyille koneille. lillä. Myös huoltojen hinnat ovat lähellä den -79 keväällä, jolloin Unto lopetti ValTyölistat on suunniteltu viikoik- toisiaan. metilla ja päätti aloittaa oman huoltoyri- si eteenpäin ja töitä olisi Unton mukaan Huoltoyrittäjältä tämä kuitenkin vaatyksen. Jo yli kaksikymmentä vuotta toi- niin paljon kuin vaan jaksaa tehdä. Eräänä tii ajanhermolla elämistä ja jatkuvaa koumineen yhteistyön K-maatalouden kanssa syynä tähän voitaneen pitää tekniikan ke- luttautumista. Myös mittalaitteita jouduUnto muistelee alkaneen 80-luvun alussa, hittymistä ja huoltojen monipuolistumis- taan aika-ajoin päivittämään ja uusimaan jolloin Zetor siirtyi Maatalouskeskolle ja ta. Tänä päivänä harva traktorin omista- traktorien muuttuessa ja kehittyessä. Unja kykenee itse suorittamaan kaikkia vaa- to kuitenkin pitää tätä kehitystä kohtuulnäin myös Unton huollon piiriin.

Unto sanoo olevansa erittäin tyytyväi- dittavia huolto- ja asennustoimenpiteitä, lisena eikä koe siihen liittyviä kustannuknen yhteispeliin Maatalouskeskon kans- vaan niiden tekemiseen vaaditaan elekt- sia suurina. sa, esim. teknisiin kysymyksiin saa hel- roniikkaa ja ammattitaitoa.

Konehuoltoyrittäjillä on Unton mielesposti apua. Tällä hetkellä Saariston yritys Lypsykonehuolto on kuulunut myös tä hyvät suhteet toisiinsa ja näin ongelmia huoltaa kaikkia K-maatalouden traktori- aina Saariston yrityksen toimenkuvaan. kohdatessa ja muissa hankalissa asioissa merkkejä, sekä muitakin koneita ja trak- Unto hoitaa monenlaisia lypsykoneiden voidaan kysyä neuvoa kaverilta. Teknisistorimerkkejä. ja lypsyasemien asennuksia, testauksia ja sä asioissa ja niiden kehityksessä monesti – Toki nykyaikaisen yrityksen tulee huoltoja. Häneltä löytyy myös kattava va- viidakkorumpu laulaa niin yrittäjien kuin myös valmistajien ja jälleenmyyjien väolla monipuolinen ja monialainen, Unto raosavarasto Westfalia-lypsykoneille. huomauttaa.

Konehuolto Unto Saaristo asentaa ja lillä. Tietoa jaetaan, jotta aikaan saataisiin Kattavasta varaosavarastosta löytyy huoltaa myös muita K-maatalouden edus- parempia tuotteita ja palveluja. Tämä on pikainen apu moniin yleisiin huolto- ja tamia karjatalouslaitteita, kuten esimer- kaikkien etu, niin valmistajien, huoltajien asennuskohteisiin. Huoltohallia yrityk- kiksi lannanpoistoon tai ruokintaan liit- ja ennen kaikkea asiakkaan. ■ sessä on laajennettu vuonna 2006 ja työ- tyviä. tilaa on nyt hyvin useampienkin traktoriLypsykonetestaukset ja huollot tehen huoltamiseen kerralla. dään pääasiassa tiloilla, jolloin kaikki tarvittava laitteisto kulkee huoltoauton Ykköstraktorit mukana. Traktorien huollot pyritään teovat etusijalla kemään aina huoltohallilla, jolloin suurTraktoreita yrityksessä huolletaan vuosi- ta määrää laitteita ja työkaluja ei tarvittasolla noin 150 kappaletta, mikä tekee se kuljetella edestakaisin, eikä myöskään reilut pari - kolme traktoria viikossa. Ko- tarvitse olla kelien armoilla.

Työlistat on suunniteltu viikoiksi eteenpäin.

18

MAATILAN PIRKKA ■ 2/2007

IT:

K N VIN O T N U

Varaudu ennalta

Unto ja Marko tutkailevat Deutzin hydrauliikan virtauksia mittalaitteen avulla.

Näin kevään korvalla Unton tärkeimpänä vinkkinä traktorien omistajille voitaneen pitää hyvää ennakointia, mitä tulee huoltoihin.

Mikäli halutaan, että koneet ovat toukotöiden alkaessa iskukunnossa, on syytä varmistua laitteiden toimivuudesta hyvissä ajoin. Koneen nopea huoltoon saaminen voi olla hankalaa ja edellyttää huoltoyrittäjältä joustavaa työkalenteria ja muuntautumiskykyä.

- Liian tiukalla aikataululla koneen saaminen huoltoon ja sieltä takaisin vaatii lähes aina tavallista kovempia ponnisteluja niin huollolta kuin itse koneen omistajaltakin.

Huoltoyrittäjä valottaa myös uudenlaisten raskaiden töiden aiheuttamien vikojen ilmaantumista.

Monesti uudet traktorit joutuvat urakointikäytössä liian suurille rasituksille, mistä kertovat kasvaneet etuakselistoviat ja vetokoukkujen irtoamiset. Nämä viat ja hajoamiset ovat pelkästään syytä liian raskaista työtehtävistä sekä ylisuuriksi kasvaneista kuormista.

– Vaikka traktori olisi suurikin, on sen käytössä oltava kohtuus mukana, että näiltä ongelmilta säästyttäisiin.

Lyhyesti sanottuna perushuolto ja siihen kuuluva tekniikan testaus ennen tositoimia varmistaa usein onnistuneen lopputuloksen, kun taas järjenkäyttö itse työssä ennaltaehkäisee ikäviä yllätyksiä.

Konehuolto Unto Saariston työmiehet vasemmalta oikealle: Marko Piilonen, Unto Saaristo ja Pasi Saaristo.

Vanhuksiakin korjaillaan aina ajan salliessa. Marko huoltaa Massey Fergusonin laturia.

Deutzin huolto on valmis ja se on siirretty ulos odottamaan kyytiä kotiin.

Samalla sen tilalle on saatu sisään huollettavaksi uutta kalustoa.

2/2007 ■ MAATILAN PIRKKA

19

KAUPPIAS

Elintarvikeketjun palveluksessa

110 vuotta Harva kauppiassuku pääsee viettämään kaupanteon 110 vuotispäiviä. Helmikuun viimeisellä täydellä viikolla jalasjärveläinen Saarnion kauppiassuku juhlisti tällaista tapahtumaa. Kauppiasvuosia on kertynyt sen verran, että uskallettiin juhlia koko viikko. Maanantai-iltana pidettiin juhlat henkilökunnan piirissä, muuten viikko kului työn merkeissä.

Nykyinen kauppiaspolvi on järjestyksessä neljäs. Juha ja Sami Saarnion Matti-isä on edelleen voimissaan ja seuraa nuoren polven edesottamuksia eläkepäiviltä. Hänellä vierähti 40 vuotta kauppiaana. Matin isän, Eino Saarnion kauppiasura jäi sotavuosien takia kymmeneen vuoteen. Suvun ensimmäinen kauppias oli Samuel Saarnio. Liiketoiminta käynnistyi Luopajärvellä 1897. Samuel harjoitti kauppaa 41 vuotta.

Silakoilla, parsinneuloilla, kretongilla, pläkkipannuilla, hevosten ruomilla ja mäkivöillä varustautuneesta kyläkaupasta on tullut moderni Rautia-K-maatalous-kauppa Jalasjärven keskustaan. Elintarvikekauppa on pysynyt koko ajan mukana. KMarket Saarnio palvelee kuluttajia nykypäivän vaatimusten mukaan. Parkanossa veljeksillä on Rautia-rautakauppa ja Peräseinäjoella K-maatalous-kauppa.

Saarniot ovat vahvasti mukana ruokaketjussa. He palvelevat elintarvikeketjun alkupäätä tuotantotarvikkeiden hankkijana ja loppupäätä valmiiden elintarvikkeiden myyjänä. Tuotantotarvikkeiksi voidaan lukea myös Rautia-rautakaupan rakennustarvikkeet ja koneet, vaikka ne palvelevat myös kuluttajia.

20

MAATILAN PIRKKA ■ 2/2007

teksti ja kuvat Jussi Knuuttila

Pian 80-vuotias Matti Saarnio on oikea mies kuvaamaan kaupan kehitystä.

Hänen mukaansa kilpailu kiristyy vuosittain. Kamppailua on kestänyt jo 110 vuotta. Kisassa on pärjätty itsekritiikkiä harjoittamalla ja ottamalla opiksi virheistä.

Hyvässä etunojassa Veljekset johtavat kauppaa tiiviissä yhteistyössä, vaikka Juha on erikoistunut elintarvikekauppaan ja Sami rauta- ja maatalouskauppaan. 1973 valmistuneen ja jo 1985 peruskorjatun liikerakennuksen elintarvikekauppa toimii yläkerran katutasossa. Rautian ja K-maatalouden toimitilat ovat alakerrassa. Maatalouskaupan varastot ovat pihan puolella samassa tasossa.

Sami Saarnion mukaan kauppa sujuu hyvin ja on selvässä kasvussa. Maatalouskauppa saa sopivasti tukea rautakaupalta ja päinvastoin. Eroa on siinä, että maatila-asiakkaat ovat varsin pysyviä. Rautapuolen asiakas rakentaa ja remontoi, mutta saattaa pitää sitten useamman vuoden tauon.

Maatalouspuolella asiakkaiden lukumäärä harvenee, mutta hehtaarit pysyvät samoina. Hankintoja pohditaan entistä

Matti Saarnio rakensi liikerakennuksen 1973 Jalasjärven keskustaan. Yläkerrassa toimii K-Market.

Takapihan puolelta pääsee Rautian ja K-maatalouden tiloihin

tarkemmin, sillä koneet suurenevat. Yksittäinen asiakas on siten yhä tärkeämpi.

Luottamus on pystyttävä pitämään, muuten asiakkuus katkeaa.

Tuotantoaan laajentavat viljelijät ovat piinkovia ammattilaisia. Tämä asettaa kovat vaatimukset henkilökunnan ammattitaidolle. Koulutuksen on oltava jatkuvaa ja henkilökunnan on pakko erikoistua.

Kukaan ei pysty omaksumaan kaikkea.

Sami Saarnio kiittää henkilökuntansa motivaatiota ja osaamista. Hän tunnustaa avoimesti, että ilman heitä ovet saisi naulata kiinni. Saarnion kauppaliikkeellä on ollut erinomainen onni saada pätevää työväkeä, joka on viihtynyt talossa. 19 työntekijällä on yli kymmenen vuoden palvelusaika. Siitä kertyy reilusti yli 400 vuotta myyntikokemusta. Heistä viidellä on takanaan 30 ja kahdella 35 vuoden ura.

Saarniot työllistävät tällä hetkellä 40 henkilöä. Heidän avullaan liikevaihto on nostettu 22 miljoonaan euroon. Liikkeiden myynti on tuplaantunut viimeisen kymmenen vuoden kuluessa. ■

Kaksi polvea Saarnioiden kauppiassukua. Sami oikealla ja Juha vasemmalla, Matti-isä keskellä. Saarniot ovat palvelleet alkutuotantoa ja kuluttajia jo 110 vuotta, neljän sukupolven ajan.

■ Viime kasvukauden hyvien kokemusten perusteella K-maatalousketju avaa asiakkaiden käyttöön varaosa- ja huoltopalveluiden palvelupuhelimen tämänkin vuoden sesonkiajoiksi. Palvelu on tarkoitettu helpottamaan varaosien saatavuutta sekä huoltopalvelujen tavoitettavuutta.

Palvelupuhelimen kuumalinja (Hotline) palvelee sesonkiaikoina 2. toukokuuta – 30. syyskuuta arkisin kello 17.00–21.00 ja lauantaisin sekä sunnuntaisin 9.00– 21.00. Valtakunnallinen päivystysnumero on 01053 20123.

Huoltoa ja korjausta tarvitsevat saavat palvelupuhelimesta lähimmän huoltoyrittäjän yhteystiedot. Hotline-palvelun lisäksi K-varaosa-verkoston toimipisteet tehostavat palveluvalmiuttaan ottamalla käyttöön liikekohtaiset päivystysnumerot sesonkiajaksi. Päivystysaika suunnitellaan alueellisesti kasvukauden etenemisen mukaan.

Xenon-muutossarja työvaloon ■ HID-xenonpoltin ja muuntajayksikkö voidaan asentaa olemassa olevaan H3-työvaloon. Xenonpolttimen valoteho on noin kaksinkertainen verrattuna normaaliin H3-polttimeen ja se kestää jopa 3000 tuntia.

Valokaari muodostuu polttimeen, kun xenonkaasussa olevien anodin ja katodin välille johdetaan 23 000 voltin jännite. Xenonpoltin on vähemmän arka tärinälle kuin halogeenipoltin.

Muutossarja sisältää: 2 kpl H3 HIDxenonpolttimia ja muuntajayksiköitä, johdot ja liittimet, asennus- ja käyttöohjeet.

Sarjaa suositellaan asennettavaksi laadukkaisiin työvaloihin, joissa on lasinen heijastin.

Sarjan hinta on 199 €.

AJANKOHTAISTA

K-maatalous avaa varaosakaupan ja huollon palvelupuhelimen

Tuhti-nostopressu

■

Langaton peruutuskamerasarja

Tuhti-nostopressu on tarkoitettu lannoitteiden ja siementen nopeaan tyhjennykseen kylvökoneesta. Pressun reunoissa on nostolenkit, joista se voidaan nostaa ylös pussin muodossa.

Pohjassa oleva yhde mahdollistaa tyhjennyksen esimerkiksi suursäkkiin.

Nostopressu nopeuttaa lajikkeen vaihtoa ja vähentää altistusta peittausainepölylle. Pressun koko on 5x3 metriä ja kantavuus 600 kg.

Hinta 276 €.

■ Langaton peruutuskamerasarja

Ketterä ja hellävarainen karhotin

Tallenna numerot kännykkääsi !

on helppo asentaa ja sitä on helppo käyttää. Täydellinen sarja sisältää suomenkielisen asennus- ja käyttöohjeen.

Kamera kestää tärinää ja Suomen säitä. Litteän TFT-korkearesoluutionäytön koko on seitsemän tuumaa.

Syöttövirta 12 tai 24 volttia. Sarja sisältää vastaanottimen ja tarvittavat johdot. Siinä on valmius kahden kameran käyttöön.

Verollinen suositushinta on 599 euroa.

Nyt

Palvelunumero 01053 20123

■ Elho V-Twin VT 700 karhottimessa on rehua nostava vinottaiskela, jolla saadaan tarkka ja puhdas noukintatulos. Vinottaiskelan periaate on tuttu Elho-pöyhimistä, mutta rehun noston lisäksi se tekee myös sivuttaisheittoliikkeen.

Elhon kehittämä Hydro Balance -kevennys ja vinottaiskelojen heiluriripustus varmistavat hellävaraisen maa-

seurannan. Työleveys on portaattomasti säädettävä. Ohjautuvat takapyörät tekevät karhottimesta ketterän päisteissä ja pienilläkin lohkoilla.

Karhottimen työleveys on 4,5-7 m, pituus noin 6 m ja kuljetusleveys 2,5 m.

Karhon leveys on 1-1,5 m. Hydraulinen voimansiirto tarvitsee 25 l/min öljytuoton.

Kone painaa noin 1800 kg.

2/2007 ■ MAATILAN PIRKKA

21

KEVÄT

MUOKKAUS JA KYLVÖ

Tume vaihtoi nimeä ja omistajaa sekä esitteli uuden koneen

Kevytmuokatun pellon kylvöön Tuttu nimi Nokka-Tume vaihtui Tume-Agriksi, mitään muuta muutosta ei ulospäin huomaakaan. Ostajatkin ovat omasta talosta: vanhan yhtiön toimitusjohtaja Timo Suni, tuotantojohtaja Eero Tommila ja markkinointijohtaja Heikki Sola. Omistajien päätöksenteko on nyt lähellä koneiden valmistusta ja myyntiä.

Tume-koneita valmistava konepaja on pian 60 vuotta vanha. Se perustettiin 1948 sokeritehtaan tukityöllistäjäksi.

Vielä 1960-luvulla valikoima oli kuin sekatavarakaupassa.

– Vuosien mittaan on tehty lähes kaikkea muuta, mutta ei traktoria eikä puimuria, sanoo Suni.

Koneskaalaa on sittemmin karsittu kovalla kädellä. Nyt keskitytään kylvölannoittimiin. Ai-

noa syrjähyppy on perinteinen Hankmo. Lisäksi kylvölannoitinyhdistelmiin tehdään kiekkomuokkainta, CultiPackia sekä kiekkomuokkaimen ja siipiteräkultivaattorin yhdistelmää, CultiPlussaa.

Nyt toteutunut omistajanvaihdos on yrityksen historiassa toinen. Sucros myi konepajan 1986 Jorma Nokkalalle. Sokeritehdas katsoi työllistämisvelvoitteensa päättyneen.

NYT KESKITYTÄÄN KYLVÖLANNOITTIMIIN.

Tume Vegan tuotekehitys oli pitkä prosessi. Tässä Vega on koeajossa vuosi ennen valmistuksen aloittamista.

Kone selviää runsaastakin olkimassasta, se sopii hyvin kevytmuokatun maan kylvämiseen.

22

MAATILAN PIRKKA ■ 2/2007

Nyt Nokka-Yhtiöt katsoi ajan oikeaksi luopua Turengissa olevasta konepajasta. Se halusi keskittyä Muuramen toimintaan.

Uusilla omistajilla on kova usko tulevaisuuteen ja usko siihen, että he ovat tehneet oikeaa työtä tähänkin asti. Tumekylvölannoittimet kelpaavat kylvöille niin kotimaassa kuin vientimarkkinoilla.

– Tumelta löytyy kylvökone, halutaanpa kylvää perinteiseen tapaan muokattuun tai kevytmuokattuun maahan, suoraan sänkeen, tai jos urakoitsija joutuu tekemään kaikkia näitä vuoron perään, sanoo tuotekehityksestä vastaava Heikki Sola.

– Ja leipää on syötävä senkin jälkeen, kun kännykkä on käynyt vanhanaikaiseksi.

Lyhyen kasvukauden ja vähäsateisiin maihin Tume-Agrin liikevaihto on runsaat 10 milj. euroa ja viennin osuus 70 %. Tärkein vientimaa on Norja, missä yhteistyökuppani on Felleskjöpet. Saudi-Arabiaan menee vuosittain satakunta konetta. Siellä lannoitus ja kylvö yhdistetään, koska vesi on kasvun minimitekijä. Samankaltaisia viljelyoloja on myös Venäjällä, josta on tullut kolmanneksi tärkein vientimaa.

Sola uskoo kylvölannoitinmarkkinoiden kasvuun juuri idän suunnassa.

Keski-Euroopassa Tume on keskittynyt uusiin EU-maihin. Vanhoissa EUmaissa kilpailu on kovaa ja kylvöt tehdään suurimmaksi osaksi pelkällä kyl-

vökoneella. Unkarissa käyttömäärät ovat suuria. Kolmen metrin koneella voidaan kylvää 1500 ha vuodessa. Pää on auki myös Romaniassa ja Bulgariassa.

Tehdas työllistää vakituisesti 60 henkeä, kausityövoimaa on kymmenkunta.

Lisäksi yritys antaa työtä alihankkijoille.

Koneistus- ja maalaustyöt tekee ulkopuolinen yrittäjä, Tumen tiloissa kylläkin.

Katonalaista tehdastilaa on toista hehtaaria.

Takapyöräkoneiden ”caterpillar” JyräCombi JyräCombi on perinteinen takapyöräkylvölannoitin, nyt sitä saa myös täydellä kiekkovannasvarustuksella. Kone on itse asiassa jo 20 vuotta vanha konstruktio, mutta edelleen Tumen tärkein tuote, niin kappalemääräisesti kuin liikevaihdoltaan.

Se on hyvä vaihtoehto, jos kylvöpohja on muokattu pitkän kaavan mukaan.

JyräCombi aloitti Solan mukaan Suomessa takapyöräkoneiden uran ja nimitystä käytetään samaan tapaan kuin Caterpillaria kaikista puskutraktoreista.

Lippulaiva NovaCombi sopii sänkikylvöönkin NovaCombi on yleiskylvölannoitin. Sillä sopii kylvää suoraan sänkeen, mutta myös perinteisesti kynnettyyn ja muokattuun maahan - tai jotain siltä väliltä.

NovaCombin ominaisuuksiin kuuluu, että sen tehontarve on pieni moniin muihin nk. suorakylvökoneisiin verrattuna.

Lannoite ja siemen menevät maahan samojen vantaiden kautta, mutta porrastettuna hieman eri korkeudelle.

Vegalle riittää kevytmuokattu kylvöalusta Viime syksynä markkinoille tuli näiden kahden edellisen välimaastoon sopiva malli, Tume Vega. Se soveltuu myös paljon olkea sisältävän, kevytmuokatun pellon kylvämiseen, mutta suoraan sänkikylvöön vain varauksin. Toisaalta se on lippulaivaa tuntuvasti edullisempi vaihtoehto.

Vega on hyvä vaihtoehto uusien ympäristötukiehtojen mukaiseen viljelyyn.

Vegan tuotemerkkiin lisätään usein sana MiniTill, millä halutaan korostaa vähäistä muokkaustarvetta.

Vegassa on täysi kiekkovannasvarustus ja kylvövantaiden painotusta on mahdollista lisätä ajon aikanakin hydraulisesti aina 50 kp:iin saakka. Siinä kokkare joko väistää tai menee halki. Myös säiliöt ovat suuret, yhteinen tilavuus on 3 metrin koneessa on 4 m3.

Vegaa kehitettiin 5-6 kylvökautta. Kiirettä ei ollut ja tuote haluttiin saada täysin valmiiksi ennen 0-sarjan tekemistä. Nollasarja valmistui viime vuonna syyskylvöille ja tuotekehitykseen tuli käyttäjiltä hyvää palautetta.

Uudet yrittäjät uskovat tuotteisiinsa ja pärjäämiseen kovilla kylvökonemarkkinoilla. ■ >>

KESKI-EUROOPASSA TUME ON KESKITTYNYT UUSIIN EU-MAIHIN.

Tume-Agrin uudet omistajat perhekuvassa. Vasemmalla toimitusjohtajana aloittanut Eero Tommila, keskellä Heikki Sola, joka vastaa tuotekehityksestä ja myynnistä. Oikealla toimitusjohtajan tuolilta hallituksen puheenjohtajaksi siirtynyt Timo Suni.

2/2007 ■ MAATILAN PIRKKA

23

Täyskiekkokone ja isot säiliöt ratkaisivat

täyttökertaan, perustelee Hatakka.

Toinen valintaperuste oli se, että täyskiekkokone selviää edellisestä koneesta saadun kokemuksen mukaan myös kevytmuokatun pellon kylvämisestä. Sitä ennen käytössä olleeseen laahavannaskoneeseen verrattuna kiekkokoneella kylvö on ”surutonta ajettavaa”.

Tume on taas luonnollinen valinta jo varaosien takia. Osat eivät ole koskaan 35 km kauempana. Tehtaan järjestämälle käyttäjäkurssille Hatakka on menossa ennen kylvöjä, vaikka Vega ei edeltäjästään paljon poikkeakaan. Merkittävin ero

Markku Hatakka Lopen Launosista päätyi Tumen Vegaan. Edellinen oli Tumen CombiMaster, joka on rakenteeltaan paljon Vegan kaltainen. Hän tiesi, mitä halusi.

työvoimaa ei ole. Pellot, omat ja vuokramaat, sijaitsevat viiden kilometrin säteellä talouskeskuksesta.

Vegaan päädyttiin yhtäältä sen takia, että koneessa on isot säiliöt. Isäntä käy tankkaamassa kylvölannoittimen hallilla.

- Siementen ja lannoitteiden roudaaminen täyttövaunulla ei yhden miehen kylvöketjussa tuo yhtään helpotusta. Täyttövaunusta riittää siementä vain kahteen

Bengt Ramberg viljelee 100 ha viljatilaa Keski-Ruotsissa Uppsalan liepeillä.

Hän kasvattaa ohraa, syysvehnää ja rapsia. Peltotyöt on tehty perinteisen kaavan mukaisesti: on kynnetty, äestetty ja kylvetty 3-metrisellä laahavannaskoneella.

Nyt hän on siirtymässä kustannussyistä kevytmuokkaukseen, työhön on tultava tehokkuutta.

Vanha Nordstenin laahavannaskone joutuu väistymään, koska se ei siedä kylvöalustassa olkea. Ramberg on kokeillut Tumen Vegaa ja se näyttää sopivan yhteen kevytmuokkauksen kanssa. Vega ei tunne olkiongelmaa.

Nelisiipisten kääntöaurojen korvaajaksi Ramberg on katsellut Tumen CultiPlusmuokkainta. Se on kiekkomuokkaimen ja läpileikkaavan siipiteräkultivaattorin yhdistelmä. Kylvön ajaksi kultivaattoriosa irrotetaan ja kiekkomuokkain kylvökoneen edessä korvaa äestysajon. Kylvömuokkaus ja kylvö menevät yhdellä ja samalla ajokerralla. Kiekkomuokkainosan takana olevat pakkeripyörät toimivat pyöränvälijyränä.

24

MAATILAN PIRKKA ■ 2/2007

Bengt Ramberg siirtyy kynnöstä kevytmuokkaukseen, mutta tilannetta seuraten. Joka tapauksessa vanha laahavannaskone saa väistyä. Tume Vegalle sopii niin perinteisesti tehty kylvöalusta kuin kevytmuokattukin.

Kynnöstä luopuminen on kuitenkin aikomus tehdä vuosien myötä. Ramberg haluaa katsoa, milloin kyntöä on edelleen käytettävä. Mutta tähtäin on selvä: millä pelloilla ei ole pakko kyntää, niillä mennään kevytmuokkaukseen.

Ramberg jyrää kylvön jälkeen vain niillä lohkoilla, joilla kivet on saatava painumaan maahan.

on takapyörästön rakenne. Vegan suurempia renkaita Hatakka pitää hyvänä muutoksena.

Kevytmuokkaukseen lapiorullaäes Suorasta sänkikylvöstä Markku Hatakka ei innostu. Yhden kerran hän on sitä kokeillut, kun syksyn märkyyden takia muokkaukset jäivät osaksi tekemättä. Keväällä hän meni ”toivorikkaana pellolle, mutta sänkipeitteisten peltojen kuivuminen vei keväällä toivottoman pitkään”.

Kevytmuokkausta sen sijaan on jo kokeiltu ja sitä Hatakka aikoo lisätä kustannusten säästämiseksi. Sopivimmaksi kevytmuokkausvälineeksi hän on kokenut lapiorullaäkeen.

- Se ei tiivistä maata samalla tavalla kuin kiekkomuokkaimet. Jos maa on sopivan kuivaa, jälki on todella hyvä. Kylvömuokkaukseen käytetään S-piikkiäestä.

Päiväsaavutukseksi Hatakka laskee 20 ha päivässä. Jos hänen ei tarvitse kylvöpäivänä mennä navettaan, sen saavuttaa helpostikin. Veturiksi Hatakka on kaavaillut 135 hv traktoria. Edellinen kylvökone oli nimittäin myös 4-metrinen ja tuo 135hevosvoimainen vei konetta ”kevyesti”.

Tilalla on sen lisäksi yksi 170 hv traktori ja vanha MF 175, joka toimii aisankannattajana ja talvella myllyn moottorina.

KEVÄT

Markku Hatakka viljelee 100 peltohehtaarin tilaa Lopen Launosissa, Riihimäen lähituntumassa. Kylvökoneen hankinta tuli ajankohtaiseksi entisen koneen koettua haaverin. Hatakka päätyi 4-metriseen Tumen Vegaan. Entinen oli Tumen CombiMaster, rakenteeltaan Vegan edeltäjä.

Hatakan tilan 113 hehtaarista 70 ha on rehuviljalla. Tila on runsaan 30 lehmän lypsykarjatila. Myös mallasohraa viljellään, ”jos sattuu onnistumaan”. Työt tehdään emännän kanssa kahden, vierasta

Vegassa Bengt Rambergia miellyttävät isot säiliöt. Nelimetrisessä koneessa säiliöiden yhteistilavuus on 5,6 m3. Samoin hän on tyytyväinen Tumen Agro Maskin -jälleenmyyjän järjestämään palveluun: syksyllä hän sai koulutuksen koneen käyttöön ja varaosapalvelu on lähellä.

Tilan pellot ovat talouskeskuksen ympärillä, eikä 4-metrisen koneen siirrossa pelloille ole ongelmia. Kuljetusleveys on sama kuin työleveys.

Eniten kuitenkin Vegassa miellytti sen hinta verrattuna suorakylvökoneisiin. Vegan vannasjäreys riittää, koska hän ei kuitenkaan aio kylvää suoraan sänkeen. Sitä ei Ruotsissa muutenkaan tehdä.

Ruotsalaisisäntä siirtyy kynnöstä kevytmuokkaukseen

Hinattava Potila Maxer 7000 kuuluu Potilan raskaimpaan äesperheeseen. Kuuden senttimetrin piikkiväli tukevassa ja pitkässä rungossa sekä erillishallittavat ladat tekevät hyvän kylvöalustan yleensä yhdellä ajokerralla.

Potila Oy juhlii 40-vuotispäiviään

Työn merkeissä Maataloudesta perillä olevat yhdistävät automaattisesti Potilan ja äkeet, niin merkittävä valmistaja se on. Monella viljelijällä ei koskaan ole ollut minkään muunmerkkistä äestä. Tehtaalta on lähtenyt 38 568 äestä 1.2. 2007 mennessä. Luvussa ovat mukana myös tasausäkeet. teksti Jussi Knuuttila kuvat Knuuttila ja Potila Oy

Lisäksi on valmistettu tuhansia kultivaattoreita, takalanoja ja peltojyriä. Kahden viimeksi mainitun tuotteen valmistus on jo lopetettu. Juuri Potila aikoinaan esitteli suuren kysynnän saaneen tasausäkeen, sen jossa oli salmiakkipastillin muotoiset terälaput.

Potila kehittää sitkeästi muokkauskoneitaan. Siellä uskotaan edelleen S-piikkiin kylvömuokkausvälineenä. Se muren-

taa maan hellävaraisesti, tiivistämättä ja rakennetta rikkomatta. Syksyllä kynnetty tai kultivoitu maa pitää saada kerta-ajolla kylvökuntoon, viimeistään kahdella ajokerralla.

Tällainen muokkaus on ympäristöystävällistä. Siinä fosfori ei rikastu pintaan, vaan jakaantuu tasaisesti koko muokkauskerrokseen. Hyvärakenteinen maa ei huuhtoudu herkästi. Kasvitaudit ja rikkaruohot pysyvät hyvin kurissa.

Potilan tuotekehitys saa merkittävää tukea siitä, että suuri osa työntekijöistä ja toimihenkilöistä on myös maanviljelijöitä. Antti Kiilollakin on 27 peltohehtaarin maatila. Tuotteet ovat siten jo lähtökohtaisesti kovan kritiikin kohteena. Johtoryhmän maatiloilla niitä arvioidaan erityisen ankarasti.

Muutoksia omistuksessa

Maalaamo valmistui 3 vuotta sitten.

Pinnat teräsraepuhalletaan ja maalipinta kuivataan 60 asteessa. Maalaus kestää ultraviolettisäteilyä ja mekaanista kulutusta moninkertaisesti entiseen verrattuna.

Neljäkymmentä vuotta toimineen Potila Oy:n osakekanta siirtyi vuoden 2004 lopussa uusille omistajille. Diplomi-insinöörit Antti Kiilo ja Jukka Salmi hankkivat kumpikin 40 % Potila Oy:n osakkeista. Esko Polvi siirtyi eläkkeelle, mutta toimii edelleen hallituksen jäsenenä. Hän

omistaa viidenneksen yhtiön osakkeista.

Jukka Salmi on toimitusjohtaja. Hän vastaa myös teräsrakenteiden myynnistä ja markkinoinnista. Antti Kiilo vastaa tuotannosta, ostoista ja maatalouskonetuotannon johdosta. Hän on Potila Oy:n hallituksen puheenjohtaja.

Potilan yli 8 miljoonan euron liikevaihto syntyy noin 80 työntekijän voimin. Maatalouskoneet valmistetaan Kiikoisissa. Yhtiön Kokemäen konepajalla valmistetaan teräsrakenteita. Teräsrakenteista noin 30–50 prosenttia menee vientiin, maatalouskoneista 15–20 prosenttia.

Tärkein maatalouskoneiden vientimaa on Norja.

Maatalouskesko on huolehtinut Potilan maatalouskonetuotannon markkinoinnista alusta lähtien. Antti Kiilon mukaan yhteistyö on sujunut hyvin. Puheet ovat pitäneet puolin ja toisin.

Juuri nyt muokkauskoneiden kysyntä on tilapäisessä lamassa. Potilan liikevaihdosta noin neljännes syntyy muokkauskoneiden valmistuksesta. Teräsrakenteista ja –mastoista kertyy kolme neljäsosaa. Vielä kolme vuotta sitten liikevaihto jakautui suunnilleen tasan näiden tuotteiden kesken. ■ 2/2007 ■ MAATILAN PIRKKA

25

Monitoimialustalle myös lietteenlevityskalusto

Yksi vaunu, monta käyttöä Maatilan kuljetustarpeet vaihtuvat vuodenajasta riippuen: kesällä on rehunajoa, syksyllä on vilja vuorossa, sen jälkeen liete ja välillä on maansiirtoa. Kokonaan oma perävaunu joka lähtöön käy kalliiksi.

Toinen vaihtoehto on, että kalusto hankitaan kustannusten säästämiseksi varusteiltaan ja kooltaan alamittaisena. Mutta sen jälkeen mikään työ ei käy kunnolla.

Kolmas vaihtoehto on hankkia vaunu, jossa yhdelle alustalle saadaan muutamassa minuutissa vaihdettua toinen lava. Tämän vaihtoehdon tarjoaa Multivan TRHmonitoimivaunu. Nyt siihen saa päälle myös Livakan lietesäiliön kaikkine levitysherkkuineen.

Lava jää tukijalkojen varaan Multivan vaunussa on hydraulinen akselistojousitus sekä hydraulinen vetoaisan jousitus. Koria irrotettaessa vaunua nostetaan näillä sylintereillä ja lavan sivuilla olevat tukijalat käännetään alas. Hydrauliset lavan lukitukset irrotetaan ja vaunu lasketaan alas. Lava jää tukijalkojen varaan ja alusta ajetaan pois.

Monitoimivaunuun on lisävarusteena saatava kippaava välirunko. Se on mitoi-

Lavan vaihtaminen lietesäiliöksi vie vain muutaman minuutin. Alusta peruutetaan jalkojen varassa olevan lavan alle. Ajotarkkuuden on oltava noin +/- 10 cm.

26

MAATILAN PIRKKA ■ 2/2007

tukseltaan vaihtolavastandardin mukainen. Alustalle sopii esimerkiksi kuormaautossa ollut vaihtolava.

Välirunko tarvitaan myös Livakan lietesäiliötä käytettäessä. Välirunko myös nopeuttaa lavan vaihtoa. Lavalukitukset toimivat tällöin hydraulisesti.

Vaunu tarvitsee traktorista kaksi 1-toimista ulosottoa, joista toinen on kippiä varten. Lisäksi tarvitaan vapaa paineeton paluu. Perusversiossa ulosottoja tarvitaan enemmän.

Akselistojousitus oikaisee lavan asennon

Kaksiakselisissa monitoimivaunuissa taka-akseli on kääntyvä ja kitkaohjautuva, etuakseli kiinteä ja jarrullinen. Kolmiakselisissa vaunuissa taka-akseli on aina kääntyvä, lisähinnasta etuakselinkin saa kääntymään.

Kitkaohjaus tarkoittaa sitä, että kään-

Hydraulinen akselistojousitus tasaa paineen maata vasten kaikille renkaille samansuuruiseksi. Kummankin puolen jousitussylinterit ovat turvallisuuden vuoksi omassa painepiirissään. Vaunun alkaessa kallistua sillä ehkäistään öljypaineen karkaaminen alapuolen sylintereiltä keveämmälle yläpuolelle ja jopa koko vaunun kaatuminen.

Lisäetuna se tarjoaa mahdollisuuden oikaista käsiohjauksen avulla lavan kallistusta kaltevassa paikassa. Tämä tapahtuu nostamalla vain toisen puolen sylintereitä. Toiminnot hoidetaan ohjaamosta sähkökatkaisijoilla.

Sivuttaiskitka kääntää pyöriä

Lisälaitteita on tarjolla runsaasti ja näistä esimerkkinä voi mainita vaakalaitteen.

tymisen aiheuttama sivuttaiskitka kääntää pyöriä. Peruutettaessa ohjaava akseli lukitaan hydraulisesti, koska ilman lukitusta pyörät kääntyisivät väärään suuntaan.

Kännykkä toimii vaakanäyttönä Lavavaihtoehtoja Multivan vaunuun on tarjolla useita: on viljalava, maansiirtolava, tuorerehulava, laidaton paalivaunu ja nyt myös lietesäiliö. Yhteistyö Livakan kanssa käynnistyi syksyllä ja aktiivisena osapuolena oli juuri Multiva, jonka kiinnostuksena on lisätä vaunun käyttömahdollisuuksia.

Lisälaitteitakin on tarjolla runsaasti ja näistä esimerkkinä voi mainita vaakalaitteen. Se mittaa kuorman suuruutta akselijousituksen ja aisajousituksen öljynpaineesta. Punnitustieto välittyy bluetoothin avulla kännykän näyttöön. Puhelinlaskua tästä tiedonsiirrosta ei tule.

– Lisäksi asiakkailta tulee omia toivomuksia ja toki niitäkin pyritään toteuttamaan, jos se suinkin on tuotannossa mahdollista, sanoo myyntipäällikkö Juha Erkkilä.

Asiakas on kuningas.

Monitoimivaunuun on saatavana kippaava välirunko, joka on mitoiltaan vaihtolavastandardin mukainen.

Yhtenä lavana voi käyttää kuorma-auton vaihtolavaa.

Myös Livakan lietesäiliö vaatii välirungon.

Lavaa vaihdettaessa vaunua nostetaan ylöspäin akseliston hydraulijousituksen avulla, lavan tukijalat käännetään alas, hydraulinen lavalukitus irrotetaan ja vaunu lasketaan alas. Lava jää tukijalkojen varaan.

Saunakukka

Laajatehoinen gramma-aine rikkakasvitorjuntaan kevät- ja syysviljoilta sekä apilattomien nurmien suojaviljoilta.

Voikukka

Savikka

Pillike

Express pakkauksiin on tänä vuonna piilotettu voittokuponkeja, joiden löytäjille jaetaan 5 erämatkaa Viron Saarenmaalle ja 50 laadukasta eräreppua.

Matkan ohjelmassa on villisikajahtia, kalastusta ja rentoa meininkiä.

Tervetuloa Express kaupoille K-Maatalouteen!

Siirtävätkö lauhat talvet pellon pH:n ylläpitoa syksylle?

Kalkitus kuuluu hyvään viljelytapaan Viime vuonna ympäristötukeen ehdotettu punaisten lohkojen kalkituspakko ei sitten toteutunutkaan.

Komission mukaan viljelijän pitää itsekin ymmärtää ylläpitää peltomaansa pH-tasoa. Lauha talvi myöhästytti kalkituskauden alkua. Tulevina vuosina kalkitus saattaa siirtyä sängelle yhä useammin. teksti ja kuvat Anne Penttilä

Maa- ja metsätalousministeriöstä vahvistetaan, että pH-tasoltaan alle tyydyttävien lohkojen kalkitus jäi pois ympäristötuen ehdoista, koska komissio ei hyväksynyt sitä. Komission mielestä kalkitus kuuluu tavanomaiseen hyvään viljelytapaan, eikä sitä pidä erikseen tukea.

Ministeriön mukaan kalkitusehto olisi otettu viljelijöiden keskuudessa mielihyvin vastaan. Toisenlaistakin kommenttia on tuottajilta kuulunut. Ainakaan kaikkia vähempiarvoisia viljelylohkoja ei nähty kalkitsemisen arvoisiksi. Joillakin tiloilla kertakustannus olisi ollut iso.

Mutta kalkituspakkoa ehdottanut taho ei ollut ihan väärässä. Suomen pelloista kolme neljäsosaa on peruskalkituksen tarpeessa ja viljavuustutkimuksen punainen pH-leima on lätkäisty kolmasosalle lohkoista. Tilanne on vain huonontunut viime vuosina, lähes kaikki Suomen peltolohkot tarvitsisivat ylläpitokalkitusta.

Kalkitusyhdistyksen keräämien tilastojen mukaan kalkin käyttö on selkeästi vähentynyt Suomessa. 1980- ja 90-luvuilla maanparannuskalkkia käytettiin useimpina vuosina 800 000 - 1 milj. tonnia, joskus enemmänkin.

2000-luvulla on ainoastaan yhtenä vuotena ylitetty 800 000 tonnin raja, ja viime vuosina kalkkia on käytetty 400 000 600 000 tonnia vuodessa. Viljelyssä oleva peltomäärä ei silti ole pienentynyt eikä peltojen pH oleellisesti parantunut.

28

MAATILAN PIRKKA ■ 2/2007

Kalkitus on ympäristöteko Kasvin juuristo jää pienemmäksi happamammassa maassa. Sen on todennut tutkimuksissaan muun muassa MTT. Kalkituksella on myös positiivinen vaikutus maan rakenteeseen. Se luo hyvät edellytykset maan pieneliöstölle, symbioottiselle typensidonnalle ja nitrifikaatiolle. Itse asiassa maan pieneliöstö on yhtä vaativaa sakkia kuin vaateliaat viljelykasvit. pH:n nosto viljelykasville sopivalle tasolle lisää ravinteiden liukoisuutta maassa ja tuo ravinteet kasvien käyttöön. Ravinteiden liukoisuus nostaa satotasoa ja molemmat yhdessä parantavat pellon ravinnetasetta. Ravinteet päätyvät sinne minne kuuluvatkin, satoon.

Oheistuotteena paranee myös sadon laatu. Kasvitauteja on vähemmän, hehtolitrapaino korkeampi, jyvät suurempia ja sakoluku parempi.

Kalkituskausi kestää joko helmikuun loppuun tai maaliskuun alkuun

Todettu myös käytännössä – Yllättävän moni asiakas on tullut jälkeenpäin kertomaan satotason ja hehtolitrapainon selvästä noususta kalkituksen jälkeen, kertoo kalkitusurakoitsija Marko Leppäkoski Kuortaneelta.

- Olen usein käynyt samoissa taloissa seuraavana vuonna kalkitsemassa lisää lohkoja. Jos kylällä yksi kalkitsee, se yleensä tuppaa tarttumaan muihinkin.

Kulunut talvi on ollut Leppäkosken seitsemäs kalkitusurakoitsijana. Hän levittää Nordkalkin tavaraa ja urakoi lisäksi lumitöitä. Kesällä päätyönä on piennarten niitto ja säilörehun teko urakointiporukassa.

Leppäkosken mukaan viime vuonna väläytetty kalkituspakko ei jarruttanut kalkitussuunnitelmia. Se pikemminkin ehkä vähän lisäsi kalkitusintoa alueella.

– Ainakin se aiheutti keskustelua, osin kriittistäkin. Mutta viime vuosina kalkitus onkin selvästi ollut täällä kasvamaan päin.

Marko Leppäkosken kalkkivaunulle on tulossa uusi veturi. Merkki ja mallinumerokin pysyvät samoina, MF 6485, uutta koneessa on mm. Dyna-6-vaihteisto. – Sekä Massey Fergusonin huollosta että myynnistä saa täällä hyvää palvelua, kiittää urakoitsija.

Vajaa kalkituskausi Etelä-Pohjanmaalla routaa kantaa kalkituskaluston yleensä marraskuun lopusta tai joulukuun alusta lähtien. Kalkituskausi kestää joko helmikuun loppuun tai maaliskuun alkuun, ellei lunta ole liikaa. Kuluneena talvena kalkkivaunu pääsi pellolle vasta tammikuun puolivälissä. Kysynnästä riippuu, loppuuko aika kesken.

Keväällä on vielä lyhyt kalkitusjakso kun ei ole enää lunta, mutta aamupakkaset pitävät vielä pellon pinnan kovana. Yleensä se kestää viikosta – kolmeen. Myös kylvöaikana on pieni kalkitusikkuna juuri ennen äestystä ja sen jälkeen. Siinä kohtaa ei kuitenkaan ehdi kovin paljoa levittämään.

– On ollut joitakin talvia, että on joutunut kalkitsemaan sulaan maahan, mikä ei välttämättä ole hyvä pellon rakenteen kannalta. Nykyisen kalkitusvaunun 6,5 tonnin maksimikuorma tosin auttaa. Aikaisemman minulla oli suurempi vaunu 10 tonnin kuormatilavuudella.

Jos talvet lämpenevät, on siirryttävä entistä enemmän sänkikalkitukseen elo-lokakuussa. Kesäkalkituskin on joissain tapauksissa mahdollista.

– Se ei välttämättä ole ongelmatonta. Nurmilohkoja voisi kalkita ensimmäisen rehunteon jälkeen, mutta se vaatisi päälle riittävän sateen, jottei kalkkia joudu seuraavaan satoon. Onneksi osalle pelloista pääsee syksyllä hyvinkin aikaisin, esimerkiksi ai-

kaisten ohrien jälkeen. Viime syksy oli kalkitsijan kannalta aika luksusta, kun talvi tuli myöhään eikä silti ollut märkyyttä.

Nordkalkilta kerrotaan, että kalkista levitetään syksyisin noin 25-30 %. Aiemmin loppuvuoden painopiste oli selvempi, mutta viime vuosina talvikauden kalkitus on alkanut painottua maaliskuulle. Nordkalk on väljentänyt hinnoitteluaan vuodenvaihteessa siten, että kalkkia ei tarvitse enää levittää saman hintaportaan aikana, vaan tilauksesta levittämiseen on enemmän aikaa. ■

Levitys Levitys Levitys Levitys

-12 % Myynti 1.5.–15.8.

-9 % Myynti 16.8.–31.10.

-6 % Myynti 1.11.–31.12.

-3 % Myynti 1.1.–28.2.

0% Myynti 1.3.–30.4.

Kuluneena talvena kuortanelainen kalkitusurakoitsija pääsi pelloille vasta tammikuun puolivälissä, kun normaalitalvena kalkituskautta on siinä vaiheessa kestänyt jo lähes kaksi kuukautta.

2/2007 ■ MAATILAN PIRKKA

29

VILJELYOHJELMA

Miten vehnään tarpeeksi valkuaista?

Vehnän keskimääräinen valkuaispitoisuus on alkanut hiljalleen pudota. Onko vehnän viljelytavassa tapahtunut jotain? Ainakin lajikevalikoima on muuttunut ja laajentunut. Myös lannoitukseen on tullut alentamispaineita. Toki säätkin ovat olleet melko koettelevia muutaman viime vuoden aikana. teksti ja kuvat Tapio Lahti K-koetila

Valkuaispitoisuus on meillä merkittävä vehnän hinnoitteluperuste. Myllyvehnän valkuaishinnoittelun 0-hintaraja on tällä hetkellä 12 %:ssa ja korkealla valkuaispitoisuudella voi tehdä huomattavan lisätilin.

Myllyvehnän viljely on kahden huonosti yhteensopivan ominaisuuden samanaikaista tavoittelua. Pitää saada suuri sato, jossa on korkea valkuaispitoisuus.

Meikäläisissä oloissa tämä on kova haaste: meillä korkea valkuaispitoisuus liittyy yleensä matalaan satotasoon. Hieman sarkastisesti voikin todeta, että vaikka laadusta maksetaan, ei lisähintaa ole syytä pyrkiä tavoittelemaan matalan satotason kautta.

Tilanne on jokseenkin päinvastainen mallasohran viljelyssä. Mallasohran valkuaispitoisuutta on pyritty alentamaan muun muassa uusien lajikkeiden avulla sekä lannoitusta tarkentamalla. Typpi on tässä avainasemassa. Voisiko mallasohratutkimuksista saada osviittaa vehnän valkuaisen hallintaan?

Typpeä tasaisesti Vallitseva sijoituslannoitusmenetelmä, jossa koko lannoitemäärä annetaan ker-

30

MAATILAN PIRKKA ■ 2/2007

ralla, soveltuu mallasohralle hyvin. Myllyvehnän valkuaista ajatellen tapa ei ole paras mahdollinen. Vehnän tulisi saada typpeä merkittäviä määriä vielä jyvän täyttymisen aikaan kukinnasta keltatuleentumiseen, koska typpi tällöin nostaa suoraan sadon valkuaispitoisuutta. Suurikaan typpimäärä, joka on annettu kylvön yhteydessä, ei turvaa vehnän typensaantia enää tässä vaiheessa.

Vehnän tasainen typensaanti voidaan turvata viljelemällä myllyvehnää viljavilla lohkoilla tai antamalla lisätyppeä.

Myös esikasvi on syytä valita tätä silmälläpitäen ja varmistaa, että lohkon muu ravinnetila on kunnossa. Kaliumin riittävä saanti on tehokkaan typenoton edellytys.

Tarkista myös, että lohkon sinkkilukemat ovat kohdallaan.

Maaperän multavuus vaikuttaa sekä lohkon kokonaistyppivarastoon että sen

Lisätyppeä voi antaa maahan suomensalpietarina tai ruiskutteena.

kykyyn vapauttaa typpeä kasvin käyttöön. Multavat maat pystyvät luovuttamaan vehnälle typpeä vielä jyvätäyttymisvaiheessa. Multavan maan vesivaranto on myös laihaa maata parempi. Sen turvin typpi saadaan siirtymään kasviin; siis vehnää multaville maille.

Sopiva esikasvi on nopeavaikutteinen keino parantaa maan kykyä luovuttaa typpeä ja muita ravinteita. Myllyvehnälle hyviä esikasveja ovat nurmet, palkokasvit, peruna ja juurikasvit. Typen vapautumisrytmi maasta kasviin on vielä yleensä valkuaisen muodostumisen kannalta edullista.

Jos maalajit ovat laihempia, annetaan lisätyppeä. Lisätyppeä voi olla myös aiheellista antaa, jos alkukesän kovat sateet ovat vieneet mukanaan osan lannoitetypestä tai odotettavissa on suuri sato.

Apuvälineeksi päätöksentekoon voi ottaa K-Maatalouksissa olevat mittauskioskit, joista saa satoennusteen ja arvion kasvuston typpitilanteesta.

Lisätyppeä voi antaa maahan suomensalpietarina tai ruiskutteena. Vehnän valkuaisen kannalta lisätyppi on parasta antaa vasta tähkälle tulon ja kukinnan jälkeen. Lisätypen voi antaa seoksena tauti-

Kevätvehnälajikkeiden valkuais-% eri typpilannoitustasoilla K-koetila 2001–2003 14,5 14,2 13,9 13,7

14 13,5

13,2

13

13,4 13,0

12,5

12,3 11,9

12 11,5 11

12,6

Vinjett Tjalve Zebra

12,4

11,8

10,9

10,5 10

80N

100N

120N

160N

Raision kevätvehnäesinäytteet

Kevätvehnän keskimääräinen valkuais-% 1996–2006

2006 (n=1457)

16 14

LAJIKE

VALKUAINEN, %

SAKOLUKU

HLP kg

SATO kg/ha

Amaretto

11,8

247

82,6

4858

Zebra

12,3

339

83,3

4421

Vinjett

12,5

293

81,6

4419

Kruunu

12,1

325

81,5

4409

Tjalve

12,8

330

82,3

4153

Keskiarvo

12,3

314

82,3

4418

14

12 10

14,2 12,9

13,8

13,9

14,8

14,1

13,2

11,7

12,7

12,7 Valkuais-%

8 6 4 2 0 1996

1997

1998

1999

2000

2001

2002

2003

2004

2005

2006

Lähde: Evira

ruiskutuksen kanssa. Tallöin ruiskutusaika määräytyy tautiaineen käyttöajan mukaan. Maksimikäyttömääriä ja liuosväkevyyksiä on myös syytä noudattaa, samoin kuin välttää ruiskuttamasta esimerkiksi kuivuuden stressaamaa kasvustoa. Tarkempia ohjeita lisätypen käytöstä löytyy K-Maatalouden Viljelyoppaasta (www.kmaatalous.fi).

Zebra laatujohtaja Vehnän laatu- ja siten myös lajikejalostustavoitteissa on eri maiden välillä jonkin verran erovaisuuksia. Maatalouskesko - SW Seed/Graminor -jalostusyhteistyön tavoitteena on seuloa meidän kasvuoloihimme ja kotimaiselle teollisuudelle erityisen sopivat lajikkeet.

Esimerkiksi pari vuotta sitten myyntiin tullut Zebra -kevätvehnä on tuottanut keskimäärin erittäin hyvää laatua. Zebrassa oli kasvuaikaan ja satoisuuteen nähden korkea valkuaispitoisuus. Verrattuna heikkosatoisempiin Kruunu-, Mahti- ja Aino-lajikkeisiin Zebran valkuaispitoisuus on virallisissa kokeissa ollut korkeampi. Selvästi myöhäisempään Amaretto -lajikkeeseen verrattuna ero valkuaispitoisuudessa on ollut Zebran hyväksi yli prosenttiyksikön.

Typen käytön kokonaismäärä vaikuttaa luonnollisesti sadon lopulliseen valkuaispitoisuuteen.

Näille tuloksille on saatu vahvistusta myös käytännön viljelystä EVIRAn lajikekohtaisessa laatukatsauksessa (www. evira.fi) ja Raision esinäyteanalyyseissä.

Zebran valkuaispitoisuus, hehtolitran paino ja sakoluku ovat olleet sekä Kruunua että Amarettoa korkeammat. Zebra on tällä hetkellä toiseksi eniten viljelty kevätvehnälajike ja sen viljelyala on edelleen nousussa.

Koetuloksia lajikkeista Typen käytön kokonaismäärä vaikuttaa luonnollisesti sadon lopulliseen valkuaispitoisuuteen, oli se annettu joko kerralla tai jaettuna. K-koetilan vehnän lannoituskokeissa on valkuaispitoisuus noussut keskimäärin 0,7 % / 20 kg N/ha kun typpilannoituksen lähtötaso on ollut 80 kg N/ha.

Tämä on hyvin sopusoinnussa mallasohrakokeissa saadun tuloksen kanssa, jonka mukaan 10 kg N/ha lisäys on nostanut valkuaispitoisuutta 0,3 %. Siis alkaen siitä lannoitustasosta, joka on vielä lisännyt satoa.

Koska lajikkeistomme on muuttunut melko perusteellisesti viime vuosina, on syytä kysyä miten eri lajikkeet reagoivat esimerkiksi lannoitukseen. Kokeissa olleista kolmesta lajikkeesta Vinjett reagoi selvästi mittarilajikkeena käytettyä Tjalvea voimakkaammin typpilannoitukseen. Zebran valkuaispitoisuudet olivat lähempänä Tjalven arvoja. Tjalve ja Zebra myös tuottivat jo matalalla typpitasolla korkeamman valkuaispitoisuuden kuin Vinjett.

Satotasoissa ei ollut niin suuria eroja, että ne olisivat selittäneet tämän vaihtelun. On oletettavissa, että lajikkeistosta löytyy laajemminkin samantyyppisiä eroja. Koetulosten perusteella esimerkiksi Vinjett-lajiketta ei ole voitu suositella luomuviljelyyn tai muutoin olosuhteisiin, jossa typpeä ei voida antaa riittävästi. Zebran osalta on voitu todeta, että se reagoi typpilannoitukseen kevätvehnälle tyypillisesti - siis tavalla, jonka viljelijämme tuntevat. ■ 2/2007 ■ MAATILAN PIRKKA

31

Kannattavuutta Petitasta Antti Yli-Karjanmaa pui viime syksynä rypsisatoa Ilmajoen Lahdenkylässä hymyssä suin.

Kuudentoista hehtaarin lohkolta irtosi 42 tonnin sato, keskisatona 2630 kg/ha.

Maatalousyhtymän nuori isäntä kokeili Petitaa ensimmäistä kertaa. Lypsykarjatilalla rypsiä oli viljelyssä kolmatta perättäistä vuotta. teksti ja kuvat Maarit Kari

Lajikelistalle tuli kaivattu parannus öljypitoisuudessa ja satoisuudessa SW Petitan myötä. Muita parempana nousi tosin esiin jo Harmoni, öljysadoltaan lajikelistan paras rypsi. Mutta Petitan öljypitoisuus korostuu entisestään erinomaisen siemensadon ansiosta.

Mikäli edellisvuoden rypsiä olisi ollut kiloissa yhtä paljon, merkitsisi jo pelkästään ero öljypitoisuudessa 700 euron lisäbonusta. Samoilla rahdeilla ja kuluilla.

Aikaisin kylvöille Antti Yli-Karjanmaa kylvi rypsin multavalle lohkolle. Suomensalpietaria levitettiin starttilannoitukseksi 100 kg, eli typpenä 26 kg, lisäksi nautakarjan lietelantaa ”riittävästi”. Rypsi kylvettiin toukokuun 14. päivä, juuri viileneviin kevätsäihin.

Kylmyys kellasti hieman taimia ja toukokuussa saatiin Pohjanmaalla vielä kunnon saderyöppy. Taimet ehtivät jo hieman kellastua, mutta kestivät kurituksen.

Rikat torjuttiin Butisan top-valmisteella, 1,5 l/ha aikaisessa, mutta juuri sopivassa vaiheessa, joten vastaanottoraportissa komeilikin öljypitoisuus- ja kosteusprosentin lisäksi hyvitys rikkapitoisuuden perusteella.

Petita oli helppo puida, kasvusto ei mennyt lakoon, yksittäisiä kohtia lukuun ottamatta. Kasvuston ryhdikkyyttä lisäsi rajoitettu siemenmäärä, jolloin yksittäiset kasvit saivat sopivasti kasvutilaa. Rapsikuoriaisia torjuttiin vielä toisella ruiskutuksella, rikkaruiskutuksen jälkeen kukinnan kynnyksellä.

Öljypitoisuudesta hyötyy aina Rypsin öljypitoisuudesta maksetaan lisähintaa 40 %:n ylittävältä osalta jokaiselta prosentin kymmenykseltä. 42 %:n öljypitoisuudella se merkitsee 3 % lisää perushintaan. Tässä tapauksessa verrattiin viimevuotiseen kokemukseen 38 %:n öljypitoisuudella, jolloin eroksi muodostui 6 %. Öljypitoisuus ja helppo puristettavuus sekä saanto havaittiin käytännössä myös Elixi Oililla, jossa puristetaan Petitaa Pirkka-pulloon kylmäpuristustekniikalla.

Sakka laskeutui murtoajassa aikaisempiin lajikkeisiin verrattuna ja lopputuloksena on vaalea, miedon makuinen rypsiöljy. Voiko olla parempaa mainosta kylmäpuristetulle rypsiöljylle? Pelkkä terveellisyys kun ei kaikkia kulinaristeja houkuta.

Sheikillä satoisuutta I-vyöhykkeelle Sheik-kevätrapsia kokeiltiin I-vyöhykkeellä Porvoon seudulla jo viime kesänä. Sheik oli myös virallisessa lajikekokeessa.

Motiivina Sheikin alustavaan markkinointiin ja virallisiin kokeisiin olivat Ruotsin rohkaisevat tulokset. Tulosten mukaan se on pohjoisemmalla rapsin testausalueella yhtä aikainen, mutta satoisampi ja öljypitoisempi kuin Wildcat, tai satoisampi kuin Marie.

Sheik menestyikin virallisissa kokeissa lupaavasti, erityisesti I-vyöhykkeellä.

Vantteran kasvuston muodostava Sheik näyttää vaativan typpeä sen verran mitä ”laki sallii”. Sheikin virallinen testaus jatkuu ja viljelykäyttöönkin siementä on varattuna.

Rypsinpuristajan laskuoppia Biodieseliä puristetaan Suomessa omiin tarpeisiin polttoaineeksi tai lämmitykseen muutamassa kymmenessä pienlaitoksessa. Kaikille yhteinen intressi on saada puristuksesta hyviä saantoja, sillä öljyn arvo on moninkertainen rouheeseen verrattuna.

Pieneltäkin tuntuva saantoero voi kokonaisuudessa viedä toiminnan plussalta miinukselle ja päinvastoin. Suurempi öljypitoisuus parantaa öljysadon lisäksi sen erottuvuutta. Petitalla on siten paljon annettavaa myös biodieselin hajautetulle tuotannolle. ■

Antti on Ilmajoen K-maatalouden tyytyväinen asiakas. Mauri Koivula opastaa asiakasta hankinnoissa ja tarvittavissa toimenpiteissä.

Sheik-kevätrapsi pärjäsi hyvin ruotsalaisissa viljelykokeissa.

32

MAATILAN PIRKKA ■ 2/2007

K-KOETILALTA

Maarit Kari

Energiatasetta kieli keskellä suuta

Tarvitsemme energiaa. Energia on vallan käytön väline – hyvässä ja pahassa. Henkisellä ja aineellisella energialla on paljon yhtäläisyyksiä. Professori Judith Orloff puhuu ihmistyyppinä energiavampyyreistä. Tuntuuko tutulta? Että yhden seura vie voimat, toisen taas virkistää. Öljyn pumppaaminen on aineellista energiavampyrismiä, aikojen saatossa konsentroituneen hiilen yksisuuntaista käyttämistä. Se on myös valtaa – onneksi uusiutuvat energialähteet jakaantuvat öljyesiintymiä tasapuolisemmin.

Uusiutuva energia ei kuitenkaan ole ilmaista tai vaatimatonta. Tehokkuuteen ja kustannuksiin vaikuttavat mm. tuotanto- ja käyttötapa, tukipolitiikka, etäisyydet ja prosessin tehokkuus.

Energiataseessa lasketaan energiayksikön tuottamisen vaatima energia, lannoitteen valmistusta myöden. Se tuntuu neutraalilta ja erehtymättömältä työkalulta varsinkin, jos huomioidaan eri vaiheiden päästövaikutukset.

Taseiden huono puoli on niiden monimutkaisuus. Kadunmies ei huomaa, jos mm. raaka-aineita tai sivuvirtoja jätetään huomioimatta. Tai että ”vaatimaton” viljelykasvi tarvitsee oikeassa elämässä lannoitusta siinä kuin muutkin yhteyttävät kasvit. Objektiivisuus on energiataselaskennassa valtava haaste.

Energiatase on kuitenkin tervetullut, kestävä ja tukipolitiikasta riippumaton näkökulma. Hiljakkoin julkaistun tasetutkimuksen ulkopuolelle jäi muuten biokaasu, joka moninaisuudessaan onkin vaikea laskettava. Jätteen biokaasutuksen energiatase on erittäin edullinen ja mädätteen hyödyntäminen lannoitteena parantaa myös peltobioenergian tasetta, kun toiminta rajoittuu järkeville etäisyyksille. ■

Fontane lupaa hyvää Kalajokelaiset perunanviljelijät Eero ja Markku Nevanperä eivät laske lajikekirjoa yhden kortin varaan. Viljelyssä on puolentoistakymmentä lajiketta, asiakkaiden monenlaisiin tarpeisiin.

Uutuuslajike Fontaneen ollaan todella tyytyväisiä. Kuiva kesä verotti kaikkien lajikkeiden satoa, mutta Fontane teki noin 10 tonnia suuremman sadon kuin muut. teksti ja kuvat Maarit Kari

Fontane on jauhoinen ruokaperunalajike, joka toimii mainiosti myös ranskanperunana ja sopii kuorintaan. Sen raakatummumiskestävyys on jauhoisten lajikkeiden aatelia. Samaa sukua ilmiönä on kolhujen kestävyys: eri kokeissa ja eri vuosina Fontanessa on todella vähän mustelmia verrattuna saman tärkkelysluokan lajitovereihin.

Fontanen maku on mainio. Keltainen, jauhoinen ja herkullinen malto tuo perunaruokiin lisäarvoa. Jauhoinen, mutta keitettäessä varsin hyvin koossa pysyvä peruna on myös monipuolinen. Tämäntyyppisiä ominaisuuksia on totuttu pitä-

mään vanhanaikaisten, heikompisatoisten lajikkeiden ominaisuutena, mutta Fontanessa yhdistyvätkin perinteiset makutottumukset moderneihin laatu- ja sato-odotuksiin.

Fontane tykkää lannoituksesta Fontane pitää typestä ja kalista. Muiden ravinteiden, kuten kalsiumin suhteen lajikkeella ei ole erityisvaatimuksia. Fontanen satoisuus realisoituu kun vesitalous

on kunnossa. Mikäli sadetukseen on mahdollisuus, lajike hyötyy mahdollisimman aikaisesta sadetuksesta.

– Istutin Fontanen 25 cm taimivälillä, kertoo Markku.

– Siemen on ollut laadultaan hyvää ja tervettä, myös tuontisiemenen osalta.

Fontane taimettuu varhaisperunalajikkeiden tahtiin eikä tarvitse varsinaista idätystä. Varsistosta tulee nopeasti peittävä, mutta varsimassaa ei muodostu ongelmallisen paljon. ■

Varhaisperuna, 1999-2006,Viralliset kokeet 1. nostokerta Estimoidut lajikekeskiarvot Lajike kpl

Sato tn/ha

Satoero

Suhdeluku kpl

Tärkk. %

kpl

Lajittelu > 30 mm

ARIELLE

7

18,2

0

100

7

9,9

6

83,3

RIKEA

15

12,9

-5,2

71

14

10

15

63,8

HJAN TIMO

23

16,5

-1,5

91

21

10,3

21

75,9

kpl

Vyöhyke 3-4 Sato

Suhdeluku tn/ha

Varhaisperuna, 1999-2006,Viralliset kokeet: Luokittelu vyöhykkeittäin 1. nostokerta Lajike kpl Uskon Fontaneen, sanoo Markku Nevanperä. Kuluttajat kaipaavat vaihtoehtoja ruokaperunaan ja Fontanessa on siihen ainesta.

34

MAATILAN PIRKKA ■ 2/2007

Vyöhyke 1-2 Sato Suhdetn/ha luku

ARIELLE

4

18,8

100

3

16,2

100

RIKEA

9

14,8

79

6

8,8

54

HJAN TIMO

15

18,2

97

8

12,6

78

Vihdoinkin ”virallista” valinnanvaraa varhaisperunaan Tänä vuonna lajikelistalle hyväksyttiin Maatalouskeskon edustama Arielle, Agricon varhaisperunauutuus. Ariellen kaunismuotoinen ja herkullisen makuinen mukula on otettu lämpimästi vastaan jo ennen listalle tuloa, sillä aikaiselle, satoisalle, kauniille ja suussa sulavalle varhaisherkulle on ollut tilausta jo pidemmän aikaa.

Ariellen viljelytekniikka poikkeaa Timosta. Sille suositellaan 10-20 kg niukempaa typpilannoitusta Timoon verrattuna.

Nopeakasvuisena se tarvitsee riittävästi kosteutta, mutta koska mukulapesä muodostuu siemenperunan alapuolelle, rannikkoseudulla käytetty voimakas kastelu voi aiheuttaa happivajetta. Sato kehittyy syvemmällä myös viileämmässä, joten aivan varhaissatoon Arielle on syytä istuttaa hieman lähemmäs penkin pintaa kuin Timo.

Käyttö ei rajoitu varhaissatoon Arielle on jo ehtinyt yllättää viljelijöitä nopeakasvuisuudellaan. Sadon volyymit

ja käyttö kannattaakin suunnitella siten, että varhaissatoa voi nostaa tiuhaan tahtiin. Mukula kasvaa kesän edetessä, muuttumatta keittolaadultaan missään vaiheessa kovin jauhoiseksi.

Terveessä maassa mukulakoko pysyy tasaisena kasvusta huolimatta. Loppusyksystä se sopiikin monenlaiseen tarkoitukseen pehmeämaltoisena herkkuna, joka ei ole vetinen. Ariellen raakatummumiskestävyys on hyvä, joten se sopii myös aikaiseksi kuorimoperunaksi.

Elokuisille messuille suurimmista mukuloista saa myös oivallisia uuniperunoita.

lisättyyn mittariin verrattuna niin paljon suuremman sadon, että sitä ei ole kohteliasta edes esitellä.

Myös PETLAlla Lammilla lisätty siemen toimi virallisessa kokeessa hyvin.

Satoero mittariin korostuikin erityisesti 3-4 vyöhykkeellä.

Arielle laajentaakin aikaisen kesäsadon viljelyä nykyistä laajemmalle alueelle, eli yhä useampi perunaerä kasvaa lähellä asiakasta. Siitä hyötyy viljelijä ja kuluttaja.

Siemenen ikä vaikuttaa satoon Nopeakasvuinen Arielle hyötyy tuleentuneesta siemenestä. K-koetilan kokeissa hollantilainen siemen tuotti kotimaassa

Varmista runsas sato Kun peltoviljelyn ravinteiden määrää tullaan rajoittamaan, on entistäkin tärkeämpää, että saat lannoitteista maksimaalisen hyödyn irti.

Kalkitsemalla kasvit hyödyntävät jopa 30 % paremmin lannoitteiden ravinteet.

Tee siis kalkkitilaus jo tänään. Lisätietoa kalkituksen hyödyistä: www.farmit.net/kalkitus 30 %

Kalkitsemalla kasvit hyödyntävät jopa 30 % paremmin lannoitteiden ravinteet.

Keväällä kalkittu on syksyllä palkittu!

2/2007 ■ MAATILAN PIRKKA

35

Öljypellavan

viljelyalaa lisätään Öljypellava istuu nykyiseen viljelykulttuuriin. Se kylvetään ensimmäisenä ja korjataan viimeisenä. Tämä antaa aikaa kasvukauden aikaisille, mallasohrien ja vehnien kasvaneelle kasvitautien torjuntatoimenpiteille. Viljelykierrossa öljypellava katkaisee viljojen kasvitautikierrettä. teksti ja kuvat Mika Paija, Elixi Oil ja Maarit Kari, K-koetila

Öljypellava soveltuu hyvin myös suorakylvöön. Katetuotto on hyvä ja hinta on tiedossa jo kylvettäessä. Öljypellava eroaa rypsistä siinä, että rikkaruohot torjutaan aina kasvustosta, edullisemmilla aineilla, eikä sillä ole vielä tunnettuja merkittäviä tuholaisia. Öljypellavan viljelyala kasvoi jo viime vuonna noin 200 hehtaarilla ja tulevalle vuodelle haetaan vähintään vastaavia kasvulukuja. Kiinnostus viljelyyn on kasvussa – mukanaolo on hyvä varmistaa ajoissa.

Viljelytekniikassa on edistytty suurin harppauksin. Viljelyohjelmaa noudattamalla onnistuu varmasti. Uudet lajikkeet tuovat parannusta sekä satoon että tuleentumisen tasaisuuteen.

Elixi Oil tekee uusia viljelysopimuksia öljypellavalle. Yritykselle on yhtä tärkeää kuin viljelijälle, että jokainen viljelijä onnistuu öljypellavasadossaan. Viljelyohjeita saa viljelyneuvojalta tai Elixin kotisivuilta www.elixoil.fi.

Verkostoitua viljelyä Öljypellavan viljelijöistä on muodostunut verkosto, joten kylvökoneiden sekä puimureiden esisäädöistä saa hyvin ohjeita. Öljypellava ei vaadi uusia investointeja, joten viljelyn aloittamisen kynnys on matala.

Viljelysopimuksen teko sekä kylvösiemenen tilaus käy vaivattomasti lähimmässä K-maatalouskaupassa. Viljamiehesi hoitaa sopimusasiasi alusta aina tilitykseen asti. Öljypellavalla on enemmän kysyntää kuin tuotantoa on Suomessa. Siksi Elixi Oil joutuu turvautumaan edelleen myös tuontiin. Myös suomalaisen siemenen saatavuus on tärkeää, koska Suomessa tuotettu siemen on turvallista ja laadukasta.

Sopii sivutoimisille Öljypellava on mainettaan helpompi viljelykasvi, ja se sopii myös sivutoimiselle viljelijälle. Rypsiin verrattuna vähäiset kasvinsuojelutoimenpiteet sitovat kasvu-

Abacuksen tuleentuminen alkoi Helmeä myöhemmin, mutta eteni tasaisesti ja kasvusto oli puitavissa aikaisemmin. Oikealla Abacus, vasemmalla Helmi.

kaudella vähän resursseja. Tärkeintä on melko tasainen ja aurinkoinen lohko ja sopivat puintisäät, eli riittävä kolmen päivän pouta puintihetkeen saakka, mieluiten iltapäivällä.

Abacus on mielenkiintoinen uutuus lajikkeistoon. Ensimmäisen vuoden kokemusten mukaan K-koetilalla se tuleentuu Laseria aikaisemmin. Se on puitavissa aikaisemmin kuin nykyiset, Laseria aikaisemmat lajikkeet, sillä jälkiversominen on vähäistä. Siksi sato on tasaisen tuleentunutta ja laatu hyvä. Myös puintiajankohta on helpommin määritettävissä kasvurytimin tasaisuuden ansiosta.

Abacuksen viljelyalaa kasvatetaan tulevana kesänä ja siitä odotetaan Laserille rinnakkaislajiketta sen nykyistä pohjoisemmille alueille. ■

Yhteystiedot: viljelyneuvoja Mika Paija, puh. 050-3651871, mika.paija@elixioil.fi.

Pellavasta valmistetaan terveysvaikutteisia tuotteita. Niihin kelpaavat vain hyvälaatuiset erät. Sivujakeena syntyvää rouhetta käytetään eläinten rehuissa. Heikompilaatuisia öljyjä voidaan hyödyntää mm. puunkäsittelytuotteissa.

36

MAATILAN PIRKKA ■ 2/2007

Öljypellavalla on enemmän kysyntää kuin tuotantoa on Suomessa.

Electis torjuu perunaruton ja lehtipoltteen myös epävakaissa oloissa!

● ● ● ●

tehokas, ei resistenttisyyttä varma ratkaisu kaikissa oloissa erinomainen sateenkestävyys onnistunut ruiskutus sisältää mangaania peruna yhteyttää tehokkaammin edullinen käyttökustannus

Tehoaineet: tsoksamidi 83 g/kg, mankotsebi 667 g/kg

Laatua tuotantoon,hyvinvointia eläimille Suomalaisen elintarvikkeen laadun rakentaminen alkaa maatilalla.

Terveydenhuoltotyö tukee kotieläintuotannon laadukkuutta monella tavalla. Tilan tuottavuus kohenee samalla kun tuotannosta saadaan kuluttajien kaipaamaa kattavaa ja dokumentoitua tietoa. teksti ja kuvat Raila Aaltonen

Eläinlääkäri Ulla Eerola on vuosittaisella terveydenhuoltokäynnillä Vesa ja Anne Elon navetassa Janakkalassa. Hän silmäilee ja tunnustelee aluksi tarkoin lehmät ja arvioi jokaisen kunnon asteikolla 1-5. Samalla hän arvioi aistinvaraisesti navettailmaa ja tekee muutenkin havaintoja eläinten olosuhteista, terveydestä ja ruokinnasta.

Navetasta kolmikko siirtyy ulos. Viisi lehmänalkua vastaa virkeästi eläinlääkärin tutkivaan katseeseen rehusiiloon tehdyssä kylmäpihatossaan. Eerola kyselee juomavedestä ja kuivituksesta, ja toteaa hiehojen viihtyvän pihatossa hyvin talvipakkasellakin. Muistiinpanoja syntyy koko ajan.

Elojen keräämät tiedot salmonella- ja BVD-kokeiden tuloksista, ruokinnasta, sorkkahoitoraporteista, lääkityksistä ja tuotannon tunnusluvuista kertyvät eläinlääkärin pöytäkirjaan sisällä pöydän ääressä. Ulla Eerola kerää pala palalta yhteen kaikki karjan terveyteen ja tuotantoon vaikuttavat osatekijät, viime käynnin jälkeen tehdyt muutokset ja niiden vaikutukset.

Lopputuloksena Elot saavat selkeän tilannekatsauksen ja eläinlääkärin suositukset eläinten terveyttä ja tuottavuutta kohentaviksi toimenpiteiksi seuraavan vuoden mittaan.

tulleiden huomioiden pohjalta.

– Siirryimme vapaaseen säilörehuruokintaan ja lisäsimme väkirehun jakokertoja. Myös eläinainesta on parannettu.

Tuotoksessa päästiin viime vuonna jo yli 9000 kiloon, nyt keskitymme hedelmällisyyden parantamiseen, kuvaa Vesa Elo kehitystä.

Lehmien ulkoiluttaminen on seuraavaksi suunnitteilla. Ulkoilun aikana eläinten parret olisi mahdollista siivota tarkemmin, ja kiimojen tarkkailu helpottuisi, Anne Elo kaavailee.

– Tilojen kehittämistarpeet ovat erilaisia. Joissain karjoissa on kiireellisintä parantaa esimerkiksi utareterveyttä, toisilla jotain muuta. Teen toimenpidesuositukseni karjanomistajien omien painopistealueiden mukaan, jos niitä on. Muuten listaan toimia, joilla eri osa-alueita kehitetään kohti kansallisia tavoitteita, eläinlääkäri Ulla Eerola kertoo.

Hän käyttää mielellään muiden asiantuntijoiden apua tilojen pulmia ratkaistessaan. Jos utareterveys klikkaa, tila pyytää ennen seuraavaa terveydenhuoltokäyntiä maidonhoidon neuvojan kartoittamaan lypsykäytännöt ja lypsykoneen sekä vedinten kunnon jokaiselta lehmältä ennen ja jälkeen lypsyn. Havaintojen avulla eläinlääkäri pystyy porautumaan syvällisesti ongelmien syihin.

Huikea tuotosnousu

Faktaa hyvinvoinnista

Vesa ja Anne Elo liittivät karjansa vapaaehtoiseen terveydenhuoltoon 2002. Suunnitelmallisen terveystyön alkamisen jälkeen keskituotos on noussut noin 3000 kiloa. Tila saneerasi parsinavettaa nykyaikaisemmaksi ja toimivammaksi omien toiveidensa ja terveydenhuollossa esiin

Kotieläintiloille itselleen panostus ennaltaehkäisevään terveydenhuoltoon merkitsee ennen muuta tuottavuuden nousua ja sitä kautta parempaa tilipussia. Eläinten yleisen terveydentilan kohentuessa eläinlääkäriä tarvitaan sairaskäynneille yhä harvemmin, ja oma työ kevenee.

38

MAATILAN PIRKKA ■ 2/2007

Suunnitelmallinen ja dokumentoitu terveystyö on kuitenkin myös perustavan tärkeä osa suomalaisten elintarvikkeiden laatua. Kun eläinten olosuhteet, terveys ja ruokinta kirjataan ylös tuhansilla tiloilla vuosittain, ja kutakin osa-aluetta seurataan ja kehitetään suunnitelmallisesti, syntyy sivutuotteena pätevää tietoa suomalaisten tuotantoeläinten oloista ja hoidosta.

Elinkeino voi tarvittaessa osoittaa mustaa valkoisella, miten lehmät, siat, siipikarja ja lampaat Suomessa voivat.

Kansallinen terveydenhuoltojärjestelmä tuottaa myös tietoa tarttuvien tautien vastustamisesta ja lääkkeiden käytöstä. Kotieläimet ja eläintuotteet liikkuvat maailmassa yhä vapaammin ja yhä pitempiä matkoja. Tiloilla tehtävän terveydenhuoltoyön ansiosta suomalaisen ruoan laatumielikuvaan liittyy tieto siitä, että tuotantoeläimet eivät kanna tartuntoja, ja että lääkkeitä käytetään vastuullisesti ja niiden jäämät tuotteissa pystytään pitämään lähes nollassa. ■

Suomessa tuotantoeläinten terveydenhuolto on tärkeä osa kansallista elintarvikkeiden laatuketjua.

Eläintautien torjuntayhdistys ETT ry ja EELA alkoivat organisoida kansallista järjestelmää vuonna 2001.

Eläinterveydenhuollon perustasolla toimitaan lainsäädännön minimivaatimusten mukaan.

Seuraavaksi portaaksi luotiin vapaaehtoinen kansallinen terveydenhuoltojärjestelmä. Sen kustannukset jakautuvat elinkeinon, siis tilojen ja jalostavien yritysten, ja viranomaisten kesken.

Sikojen terveydenhuoltojärjestelmään, Sikavaan, on kolmessa vuodessa saatu mukaan aktiiviset sikatilat erittäin kattavasti, koska luokkaan kuuluminen takaa tuottajalle lihasta

paremman hinnan. Suomen noin 3000 sikatilasta 2591 on terveysluokassa. Tilat maksavat itse eläinlääkärin terveydenhuoltokäynnit, järjestelmän kustannuksista vastaavat ETT:n jäsenteurastamot.

Viime vuonna rekisteri laajeni nautasektorille.

Nasevaksi nimettyyn järjestelmään kuuluu vasta pieni osa nautatiloista, viitisensataa tilaa. Nasevan rahoittajina ovat meijerit ja teurastamot.

Tuottajille jaetaan tietoa aiheesta koulutustilaisuuksissa tänä vuonna, ja järjestelmän kattavuus paranee sitä mukaa kun nykyisiä terveydenhuoltosopimuksia saadaan kirjatuksi Nasevaan.

Lisäkannustinta tuo tuleva eläinten hyvinvointituki, jota tullaan maksamaan vain terveydenhuoltoon kuuluville tiloille.

Ennaltaehkäisevää terveydenhuoltoa on nautatiloillakin tehty jo useita vuosia. Lihanautatiloilla toimintaa ovat kehittäneet erityisesti teurastamot.

Maitotiloilla terveydenhuoltoa on kehitetty useissa alueellisissa hankkeissa.

ELINTARVIKE

Sioista aloitettiin

SUOMALAISEN RUOAN HAASTEET JA MAHDOLLISUUDET, OSA 8

Vapaaehtoinen terveydenhuolto parantaa tuotannon kannattavuutta siihen kuuluvalla tilalla, mutta tuottaa myös elintarviketeollisuuden ja kuluttajien tarvitsemaa tietoa tuotantoolosuhteista suomalaisessa kotieläintaloudessa.

2/2007 ■ MAATILAN PIRKKA

39

Pihatto konseptin mukaisesti – Tämä on jo kolmas liian suuri navetta tilalla, torniolainen Juha Lääkkölä nauraa Rantalan tilan uuden pihaton keittiössä. Kun hänen pappansa rakensi 1928 kuudentoista lehmän navetan, pidettiin sitä yltiöpäisenä. Juhasta tuli isäntä 1978 ja vuotta myöhemmin pihaan nousi kolmenkymmenen eläimen navetta. Puolet liian iso siihen aikaan, kuten isäntä asiaa muistelee. teksti ja kuvat Tuomas Rytky

Tämän vuoden tammikuussa Rantalan tilan ensimmäiset lehmät muuttivat uuteen pihattoon, jossa on 160 lehmäpaikkaa.

– Hullunahan kyläläiset minua pitävät.

Koko 2000-luvun on kuitenkin ollut nähtävissä, että maataloudessa suunta on ylös tai alas. Ja jos yrittää pysyä paikallaan, niin suunta on yleensä alas, Juha Lääkkölä perustelee budjetiltaan miljoonan euron investointia. Hän jatkaa muistuttamalla, että uudella tuotantorakennuksella katsotaan monipuolisesti hyvin pitkälle tulevaisuuteen.

Valmiiksi ajateltua ja omaa suunnittelua Juha ja Paula Lääkkölä miettivät ja suunnittelivat navettaansa kolmatta vuotta ennen lopullista investointipäätöstä.

Lopussa mielessä oli kaksi vaihtoehtoa: joko kehitteillä olleen K-Agro Laatupihatto 140+ -konseptin mukainen tai kokonaan itse suunniteltu pihatto.

Kaupat konseptipihatosta tehtiin vuosi sitten tammikuussa. Rakentaminen alkoi huhtikuussa ja ensimmäiset lehmät muuttivat sisään vuoden kauppakirjan allekirjoittamisen jälkeen.

Juha Lääkkölä sanoo uuden pihaton ovella, että rakennusaikana tyhjentyneisiin akkuihin ilmestyi virtaa, kun hanke alkoi valmistua. Niin mieluisaksi pihatto on osoittautunut.

K-Agro Laatupihattojen konsepti ja perusratkaisut on esitelty laajasti Maatilan Pirkan marraskuun numerossa 2005.

Lehteä pääsee lukemaan verkossa osoitteessa http://www.maatilan.pirkka.fi/files/1226-MP505_LOW.pdf.

Pihatto on kaksi kertaa kaksirivinen, 28 metriä leveä ja 72 pitkä. Sen kyljessä on 25,5 metriä pitkä ja 19,40 leveä siipi, jossa ovat muun muassa erottelutila, lyp-

syasema, sosiaalitilat, maitohuone ja pikkuvasikoiden lämmitetty tila.

Lääkkölöiden rakennuksen suurin ero konseptiin on neljäkymmentä senttimetriä suurempi leveys. Lisätila on otettu kokonaan ruokintapöydälle, sillä pöytää pitkin ajetaan isolla traktorilla ja apevaunulla.

Lypsy tapahtuu Westfalia Euroclass 2x10 RE nopean poistumisen kalanruodossa.

– Lypsymuodon valinta on monimutkainen asia. Uskon, että lypsyasema tuo tulevaisuudessa enemmän pelivaraa ja vastuunjakomahdollisuuksia. Robotin kanssa olisi saattanut käydä niin, että minun puhelimeni olisi piipannut aina häiriön sattuessa. Toisaalta asemalla ihminen on eläimen kanssa tekemisissä iltaa aamua. Käsi kertoo lehmän tilanteesta paljon, Juha Lääkkölä miettii.

Pullonkauloja ei näytä olevan ja lehmät ovat oppineet uudet asiat nopeasti.

Rakennus on sopusuhtaisen näköinen, sillä varsinaisen eläintilan kyljessä on ulkonäköä tasapainottava siipi.

40

MAATILAN PIRKKA ■ 2/2007

Ruokintapöydälle tehtyjen kourujen ajatus on selkeä - eläimet eivät pääse heittelemään apetta pöydälle, eikä pöydällä mahdollisesti oleva lika pääse ruuan sekaan.

Olennaisista ratkaisuista pitää vielä mainita pintaraapoilla toteutettu lannanpoisto, harjan kautta tapahtuva luonnollinen ilmanvaihto, DeBoerin kalusteet ja ”kokolattiamatto”. Varsinaisessa pihatossa on juoma-altaat, muualla on juomakupit, kuten poikima- ja erottelutilassa.

Ruokintapöydälle on tehty ruostumattomasta teräksestä kourut, joihin ape puretaan. Eläimet eivät pääse heittelemään apetta pöydälle, eikä pöydältä vastaavasti pääse likaa ruuan sekaan. Toinen mielenkiintoinen ratkaisu on pituussuunnassa ruokintapöydän keskellä sijaitseva kääntösilta. Silta voidaan nostaa ylös, jolloin pöydän puolelta toiselle voi kulkea tasaista lattiaa pitkin.

Kokemuksia konseptista – Suunnitteluvaiheessa yritin olla mahdollisimman monesti lehmänä ja miettiä, miten pihatossa pääsee liikkumaan. Siinä mielessä on kyllä onnistuttukin, sillä pullonkauloja ei näytä olevan ja lehmät ovat oppineet uudet asiat nopeasti, Juha Lääkkölä sanoo.

Isäntä miettii, että vaikka tuotos lehmää kohti ei nousisi yhtään, ovat uuden navetan litrat edullisempia. Uskomustaan hän perustelee sillä, että lehmän on hyvä olla pihatossa ja sitä kautta eläinterveyden toivotaan paranevan.

Lypsylle nopean poistumisen kalanruotoon mahtuu kaksikymmentä lehmää kerralla. Lypsyasemaan päädyttiin perusteellisen pohdinnan jälkeen.

Kolmetuntisen haastattelun aikana Juha Lääkkölästä ei saa kaivettua esiin negatiivisia kommentteja. Ainoa iso ongelma oli, kun tilalle toimitettiin liian lyhyet kattoelementit. Oikean mittaisia odoteltiin yli kuukausi. Aikataulu ei kuitenkaan kärsinyt niin paljon, sillä yhtään rokulipäivää ei tarvinnut pitää.

Elementtiasiasta päästiin nopeasti yhteisymmärrykseen pihaton myyneen K-Maatalous Lakkapään kanssa. Muutenkin Juha Lääkkölä kehuu yhteistyön sujuneen mallikkaasti.

– Yksi kokonaisratkaisun ostamisen hyvistä puolista on ollut se, että minun ei ole tarvinnut soittaa kuin yhteen paikkaan. Jos rakennuksen olisi koonnut osista, olisivat eri kokonaisuuksien toimittajat saattaneet pallotella vastuuta keskenään. Nyt sellaista ei ole ilmennyt yhtään.

Lopullinen kustannustoteutuma Lääkkölällä on vielä laskematta. Hän suostuu haarukoimaan asiaa sen verran, että yh-

den parsipaikan hinnaksi muodostuu jotain seitsemän ja kahdeksan tuhannen väliltä.

– Missään kohdassa emme ole säästäneet, vaan aina on haettu paras vaihtoehto. Laatu ja hinta kulkevat kuitenkin käsi kädessä, Juha Lääkkölä kertoo. Isäntää on helppo uskoa, sillä kaikesta käy ilmi, että torniolainen on tilan investointiin tyytyväinen. ■

Lääkkölän pihattoon on tehty nostosilta pituussuunnassa keskelle ruokintapöytää. Sen ansiosta eläimet pääsevät puolelta toiselle tasaista lattiaa myöten.

2/2007 ■ MAATILAN PIRKKA

41

Pekka Frantti on rakentanut navetan suunnilleen viiden vuoden välein isännyytensä aikana. Rutiinia alkaa siis olla. Se näkyykin kaikessa. Isäntä ehti rupatella toimittajan kanssa rakennusaikana, viime syksynä, eikä kiireestä ollut tietoakaan.

Perustustyöt aloitettiin syksyllä 2005.

Rakennus perustettiin ilman paalutusta, vaikka pohjamaa ei erityisen kantavaa olekaan. Ruokamulta kuorittiin pois, ja alettiin massiivinen soran ajo. Pohja oli tällaisen painopenkereen alla talven.

Frantti arveli, että 10 000 kuutiometrin soramäärä ylittyy, ennen kuin rakennus on valmis. Mutta on betoniakin tarvittu.

Pumppubetonin kokonaismäärä noussee 500 kuutiometriin.

Isännän rutinoituneissa näpeissä rakennustyöt ovat edistyneet poikkeuksellisen hyvin. Töissä on ollut keskimäärin 10 miestä päivittäin. Parhaana päivänä piti löytää askaretta 18 miehen armeijalle.

Rakennus valmistui ajallaan, vaikka aikataulu oli alun perin kireä.

Vaikka isäntä on rauhallisen oloinen,

Pienikin parannus lehmien puhtaudessa tulee monin verroin takaisin. hän sentään tunnustaa painon pudonneen kesän mittaan. Torniossa pitää käydä vähintään kerran päivässä. Tavaksi on tullut juoda aamukahvit K-maatalouskauppias Juha Lakkapään kanssa kahdeksan korvilla. Kahvikupin ääressä päivitetään tilanteet molemmin puolin ajan tasalle. Tuohon aikaan kummallakin on jo pitkästi työpäivää takanaan.

Frantti sanoo hankkineensa merkittävän osan tarvikkeista juuri Lakkapään kauppiasveljesten kautta. Asiat hoituvat täsmällisesti ja luottamus on molemminpuolista. Pekka Frantti sanoo, että säästöt otetaan isossa rakennusprojektissa siten, että valitaan oikeat rakenneratkaisut ja toteutetaan ne sitten jämptisti ja nopeasti. Toimitusten sujumisella on oleellinen

merkitys. Kirvesmiehille pitää löytyä järjellistä askaretta joka päivälle.

Linjakkaita ratkaisuja Franttien navetta edustaa uutta ajattelua monessa suhteessa. Tietoa perusratkaisuja varten haettiin monelta suunnalta. Pekka ja Janne kävivät navettamatkalla USA:ssa ja Kanadassa.

Lantakäytävillä on betonipalkkiritilät ja lanta poistetaan Mullerupin raappakoneistolla, jossa raapat kulkevat ritilöiden alla ja päällä. Alapuolinen raappakelkka on Merivirran toimittama, yläpuolinen Mullerupin.

Kahdet raapat valittiin lehmien puhtauden takia. Samaan tähtää kutteripurun käyttö kuivikkeena. Turve on muuten

Isännän kuudes navetta

Pirjo ja Pekka Frantti rakentavat poikansa Jannen kanssa 158-paikkaista parsipihattoa Tornion Kourilehtoon. Tilaa johdetaan näiden kolmen yhtymänä.

Kysymyksessä on Pekka Frantin kuudes navettatyömaa. teksti ja kuvat Jussi Knuuttila

42

MAATILAN PIRKKA ■ 2/2007

erinomainen kuivike, mutta pölyää Franttien mielestä liiaksi. He sanovat lisäksi, että eivät ole nähneet yhtäkään kiinteää lantakäytävää, joka olisi vastannut heidän vaatimuksiinsa.

Pienikin parannus lehmien puhtaudessa tulee monin verroin takaisin lypsytyön helpottumisena. Heidän mielestään tähän kannattaa satsata. Yhden lypsäjän pitää selvitä runsaasta sadasta lehmästä tunnissa.

Yksi vahva ratkaisu on rinnakkaislypsyasema. Westfalian laitteilla varustettu asema menee pieneen tilaan, vaikka siinä onkin pikapoistumisportit ja ajolaite.

Kompakti koko säästää valtavasti lypsäjän askelia.

Kokoomatilan ajolaite tulee Merivirralta. Se on uutta suunnittelua, ja toimii Merivirran köysivinssillä. Itsestään selvää on, että keräilyalue on nouseva. Sil-

loin lehmät ovat valmiiksi tulossa asemalle päin vastamäkeen. Lypsyyn on tällä tilalla todella panostettu. Jopa lypsyaseman lattiakorkeutta voi hydraulisesti säätää.

Franttien navetassa näki monia muitakin harkittuja yksityiskohtia. Hankkeesta huokuu kokemus ja rutinoitunut työnjohto. Asiat hoituvat meteliä pitämättä ja jokainen saa yönsä nukutuksi.

Työllistävä hanke Iso rakennustyömaa on aina siunaus ympäristölleen. Franttien tapauksessa se poikii vähintään 20 rakennusaikaista miestyövuotta. Se työllistää myös valmistumisensa jälkeen melkoista joukkoa palvelujen toimittajia. Tilalla on työpaikka kolmelle vakituiselle karjanhoitajalle, jotka tekevät keskenään vuorotyötä.

Kustannusarvio on noin miljoona euroa. Suurin osa tuosta rahasta jää piristä-

mään paikkakunnan elinkeinoelämää. Navetta tarvitsee palveluja vielä valmistumisensa jälkeenkin, siinä kuin mikä tahansa tuotantolaitos.

Rakennus on 65 metriä pitkä ja 22 metriä leveä. Yhdyskäytävällä navettaan liittyvän lypsyaseman pinta-ala on noin 600 neliömetriä. Se olisi aikanaan ollut suuri navettarakennus aivan yksistään. Laakasiilot sijaitsevat navetan takana. Sinne nousee myös varasto rehukomponenteille.

Valut ovat jo valmiina.

Franttien kohteessa näkyy selkeästi, että tulevaisuutta ei ole unohdettu. Yhdyskäytävä on siten sijoitettu ja toteutettu, että se voi jatkua nykyisestä vielä paljonkin.

Maailma ei tule tälläkään kertaa valmiiksi, vaan muutos on jatkuvaa. Franttien tapauksessa tuleviinkin muutoksiin on varauduttu. ■

Westfalian Comfort TOP 2x10 -rinnakkaislypsyasemassa on monia lypsyä nopeuttavia toimintoja, kuten esimerkiksi EasyStart- lypsyn pikakäynnistys lypsintä kohauttamalla. Kompakti asema säästää lypsäjien askelia ja helpottaa lypsyn seurantaa. Pikapoistumisportit ja Merivirran ajolaite tehostavat eläinliikennettä. Nouseva kokooma-alue pitää lehmien päät valmiiksi menosuunnassa. Lypsyaseman lattiat päällystetään kumimatolla.

Pekka ja Janne Frantti pystyttävät Tornioon nykyaikaista navettaa. Franttien maatalousyhtymän hanke on merkittävä työllistäjä sekä rakennusaikana että vielä valmistuttuaankin.

Yksi Mullerupin koneikko hoitaa kaikkien neljän käytävän raapat, sekä ritilöitten alla että päällä kulkevat. Raappojen ja betonipalkkiritilöiden yhdistelmä sekä kutterikuivike valittiin lypsytyön tehostamiseksi.

Nopea lypsy edellyttää puhtaita lehmiä.

Tyhjökoneistoksi valittiin tehokas ja hiljainen Westfalian RPA-vesirengaspumppu.

Pumpussa vesi toimii voitelu- ja tiivistysaineena, öljyä ei tarvita lainkaan.

Asemalla lypsetty 4,5 kuukautta – Vaihto uuteen navettaan meni yllättävän helposti, pahempaa pelättiin. Vaikka olihan meitä 10 ihmistä silloin ensimmäisellä lypsyllä, kertoi Pekka Frantti helmikuun alussa.

Lypsy rinnakkaisasemalla on todettu miellyttäväksi: työasento on hyvä, lypsäjä ulottuu pientenkin lehmien vetimiin eikä ”rapa roisku”. Rinnakkaisaseman on tosiaan todettu säästävän askelia.

– Sitä ovat sanoneet kaikki lypsyllä käyneet, lomittajatkin.

He tulivat lypsylle vähän kauhuissaan, mutta totesivat parin lypsykerran jälkeen, että onpa tämä mukavaa.

Lantaa on tullut lypsymonttuun ainoastaan yhden kerran.

Lehmät eivät paljoakaan ulosta asemalla, lukuun ottamatta aamun ensimmäistä lypsyerää, joka tulee suoraan parsista asemalle. Kasat osuvat kouruun. Hiehotkin ovat helppoja muiden lehmien keskellä, tuntevat kai olonsa turvalliseksi.

Rivin ensimmäiseksi tai viimeiseksi niitä ei päästetä.

– Yleensä meitä on navettatöissä kolme, mutta esimerkiksi viikonloppuisin pärjätään hyvin kahden hengen voimin.

2/2007 ■ MAATILAN PIRKKA

43

Lihakarjatilalla on omaa vilja-alaa 100 ha ja pystyyn ostetaan saman verran joka vuosi. Aikaisemmin viljat kuivattiin kahdessa kuivurissa ja varastoitiin viidessä eri paikassa.

Käytettynä hankittu Harvestore-siilo seisoo jämäkällä perustalla. Aluksi kaivettiin kaikki maa pois kalliota myöten ja täytettiin soralla. Pohjalaatta on pyöreä, 50 cm paksu ja halkaisijaltaan 9,7 m. Eli laatta on kaksi metriä isompi kuin siilon halkaisija. Lisäksi siilon sisällä on metrin paksuinen betonivalu, jonka päällä lepää ketjualapurkain. Purkaimen on oltava järeää tekoa, koska koko viljamassa lepää sen päällä.

Siilon pystytys oli 78 päivän urakka. Mestarina oli Markku Puustinen ja muut työmiehet omasta takaa. Silloin ei vielä ollut erillistä pystytysporukkaa saatavana.

Siilossa on kaikkiaan 19 kerrosta ja tilavuutta siinä 1200 m3. Vilja säilötään tuoreena, murskataan Murska 1400 2x2 -valssimyllyllä ja puhalletaan siiloon lietsolla. Lintunen käyttää 3 litraa AIV-liuosta tonnille varmistamaan viljan säilymisen.

Tornin mukana tulivat myös hiilidioksidin syöttölaitteet, joilla voisi poistaa hapen tornista, mutta niitä ei ole otettu käyttöön.

Lintunen perustelee murskausta ja säilöntäaineen lisäämistä massaan kostean viljan käymisprosessilla, joka parantaa viljan rehuarvoa ruokinnassa.

Työnsäästöä korjuuaikana Lintunen on ollut tyytyväinen investointiinsa. Tavoitteena ollut työnsäästö on toteutunut juuri sellaisena kuin oli suunniteltukin.

Puintiaikaan työssä on kahden miehen porukka. Jukka pui, velimies ajaa viljaa siiloon ja hoitaa murskauksen. Viljan murskaaminen puintivaiheessa ei ole ketjun pullonkaula, tehokkaalla myllyllä saadaan menemään läpi 30 tonnia tunnissa.

Tuoresäilötty vilja tuo etuja tullessaan. Puintikosteus saa olla mielellään yli 25%, jolloin sääolot eivät ole merkittävässä roolissa puinnin aikana. Kosteuden yläraja on siinä minkä puimuri pystyy selvittämään. Myöhäisemmillä lajikkeilla voidaan nostaa satotasoa puinnin viivästymättä. Viime kesän viljan kosteus oli sääoloista johtuen hieman liiankin alhainen, eli juuri 25 % tienoilla.

– Aikaisemmin vahdittiin yökaudet kuivuria, nyt voi puinnin päätyttyä mennä saunaan ja nukkua yönsä rauhassa, toteaa Lintunen.

Viljan murskaaminen ei lisää puintiajan työtä kovin paljon, koska vilja olisi kuitenkin puhallettava siiloon. Murskaus hoituu siinä samalla. Ruokintakaudella työtä säästyy, kun kuljetin siirtää tavaran kerralla apevaunuun.

Riittää kun avaa siilon ilmatiiviin purkuluukun, käynnistää purkaimen ja kuljettimen.

Lintusten siilo kohoaa kolmenkymmenen metrin korkeuteen, tilavuutta on 1200 m3.

Viikossa uusi

maamerkki Nikunvaaran kylälle Tohmajärveläisen Jukka Lintusen tilan pihapiiriin kohosi pari vuotta sitten uusi maamerkki.

30-metrinen rehusiilo näkyy kauas ja huipulta voi katsella vaikka naapurivaltioon.

Lintunen päätyi hankkimaan siilon kyllästyttyään syksyiseen kuivurirumbaan. teksti ja kuvat Seppo Nykänen

44

MAATILAN PIRKKA ■ 2/2007

Jukka Lintunen seuraa kuljettimen hihnalla virtaavan viljan kulkua.

Märkäkään murskevilja ei ole ollut ongelma ketjualapurkaimelle. Kun viljaa alkaa kertyä kunnon patja täytön yhteydessä, purkainta on käytettävä tai ainakin heilautettava, muuten se voi jumiutua.

Rehuviljan kuivatus on kallista. Huonona syksynä pelkästään kuivatuksen energiakustannus voi olla parikymmentä prosenttia viljan hinnasta. Kaasutiivis säilöntä on osoittautunut päteväksi keinoksi säilöä viljaa myös sikojen ruokintaa varten. Menetelmä yleistyykin sikatiloilla hyvää vauhtia. teksti ja kuvat Jussi Knuuttila

Lietso- ja murskaintehoa on riittävästi, noin 30 tonnia tunnissa. Kumpaakin tarvitaan vain puintiaikaan.

Pätevä konsti sikatilallakin

Euroja säästyy Kokonaisinvestointi oli aikanaan noin 100 000 euroa, joka kattoi rakennuskustannukset ja tarvittavat lisälaitteet. Investointina luku kuulostaa melko suurelta, mutta se maksaa itseään takaisin nopeasti. Suurin säästö syntyy kuivauksen pois jäännistä ja koko työketjun työnsäästöstä.

– Monta viljatonnia ei olisi kuivattu sillä öljyllä, joka kuluu viljan murskaamiseen, kertoo Lintunen tyytyväisenä.

Aluksi tilalle oli tarkoitus hankkia hieman pienempi pytty.

– Siinä kauppaa tehdessä koko kasvoi, eikä hinta paljon noussut, niin tuli hankittua suurin mahdollinen. Oli hyvä että tuli otettua, nyt koko riittää kattamaan suunnitellun laajennuksen 300: sta 700 eläimeen.

Alapurkaimen ansiosta kapasiteettia voidaan kasvattaa puinteja porrastamalla. Kun siiloon tulee uutta tavaraa ylhäälle, voidaan alhaalta jo syötää.

Valmiiksi murskattu vilja siilossa yksinkertaistaa ruokintaa. Riittää kun lastaa eri rehujakeet apevaunuun, ei tarvitse enää erikseen valvoa murskausta.

– Kokemukset pienemmistä myllyistä olivat hieman kehnonlaisia, näillä käyttömäärillä tahtoivat olla kulutustavaraa.

Päivittäin siilosta puretaan viljaa 1500-2000 kg, riippuen navetassa olevasta eläinmäärästä.

Ison eläinmäärän päivittäinen hoitotyö vie vain osan yhden ihmisen työpanoksesta. Työmäärä on nyt todella vähäinen verrattuna aiempaan, kun viljaa siirreltiin eri varastoihin puintien aikana ja talvella niistä navetalle. Aikaa jää nyt muuhun toimintaan enemmän.

Sivuansiona Lintusella on talvella puunajo metsäkoneella. Mikäli puunajolta aikaa jää, voi käydä vaikka heittämässä lenkin moottorikelkalla. ■

Valmiiksi murskattu vilja siilossa yksinkertaistaa ruokintaa.

Ilpo Tarkki kiittelee kaasutiiviin säilönnän helppoutta, se säästää työtä etenkin korjuuaikana. Myös kuivaukseen tarvittavan energian osto jää pois. Häntä on alkanut kiusata jo siemenenkin kuivaus. Harkinnassa on siirtyminen kokonaan ostosiemeneen.

Heli ja Ilpo Tarkki rakentavat Eurajoella uutta 220 emakon sikalaa. Liikkeelle lähdettiin 50 emakon ja runsaan 300 lihasian purupohjaisesta yhdistelmäsikalasta. Rehuviljan kaasutiivis säilöntä oli alusta lähtien niin vahvasti kuvioissa mukana, että Harvestoren emalisiilo pystytettiin ensimmäisenä. Sisäpuolisilla paineentasauspusseilla varustetun siilon tilavuus on 770 kuutiometriä.

Säilönnästä on nyt kahden vuoden kokemukset. Isäntäväki ei löydä menetelmästä mitään moitittavaa, päinvastoin.

Kahden viimeisen satokauden korjuu on ollut helppoa ja nopeaa.

Työtä säästyy Tarkit ovat lähteneet siitä ajatuksesta, että töistä pitää selvitä kahden hengen normaalilla työpanoksella. Kaasutiivis säilöntä sopii tähän reseptiin erittäin hyvin. Se säästää tavattomasti työtä korjuuaikana.

Puimurista vilja otetaan kippikärryihin. Kärryt kipataan elevaattorin vastaanottosuppiloon ja elevaattori nostaa viljan esipuhdistimen kautta siiloon. Siinä kaikki.

Arskan elevaattori nostaa runsaat 20 000 kiloa siiloon noin tunnissa. Siiloa voidaan mainiosti täyttää sellaisinakin >>

2/2007 ■ MAATILAN PIRKKA

45

vuorokauden aikoina, jolloin puinti ei suju. Vastaanottokyky riittää siten pitämään kurissa kaksikin tavanomaista leikkuupuimuria.

Isäntäväki sanoo, että mitään ennätyksiä ei täytössä ole yritettykään. Täyttö on kestänyt runsaan viikon molempina syksyinä. Sitten on vain suljettu luukut ja laskettu hiilidioksidia sisään.

Tilan oma rehuviljasato tulee syödyksi alle puolessa vuodessa. Viljan tarjontaa on enemmän mitä voidaan ottaa vastaan. Viljanviljelijöitä näyttää kiinnostavan systeemin helppous ja yksinkertaisuus, sanoo isäntä. Näyte viljasta tilitystä varten, kippi pystyyn ja lava tyhjäksi, niin helppoa se on.

Vilja otetaan siilosta Valmetalin purkaimella. Purkaimessa on automaattinen sulkuläppä, jolla hiilidioksidi pidetään siilossa. Ruuvi nostaa jyvät päiväsiiloon. Sieltä se menee taas ruuvilla lajittelijaan ja edelleen myllylle. Myllystä jauho nousee ruuvilla liemiruokkijaan.

770 kuutiometrin Harvestore-emalisiiloon mahtuu yli 400 tonnia viljaa.

Vilja on maittavaa Kaasutiiviisti säilötty vilja maittaa sioille selvästi paremmin kuin kuiva, vakuuttaa isäntäväki. He naureskelevat, että mahtaako maittavuutta terävöittää lievä alkoholikäyminen.

Rehu on tähänkin asti syötetty automaattiruokkijoista.

Sikalaremontin myötä ollaan siirtymässä liemiruokintaan.

Isäntäväki uskoo, että maittavuus ei muutoksen myötä ainakaan huonone. Luonteeltaan kaasutiivis ruokinta sopiikin juuri liemiruokintaan. Miksi pitäisi kuivata vesi pois ja sitten taas lisätä sitä, kysyy isäntä.

Tarkit vakuuttavat, että mitään terveysongelmia he eivät ole havainneet. Emakot ja porsaat ovat pysyneet yhtä terveinä kuin ennenkin. Porsasluvut ovat pysyneet entisissä määrissä ja porsaat kasvavat hyvin. Emakot ovat tiinehtyneet normaalisti, eikä tiineysaikaisia ongelmia ole ollut.

Liemiruokkijaksi valittiin Weda. Se kykenee muuttamaan sekä annosmääriä että rehuerän koostumusta liukuvasti.

Tällä vältetään äkkinäiset ruokinnan muutokset, siat tuskin huomaavat eroa.

46

MAATILAN PIRKKA ■ 2/2007

Isäntä muistuttaa, että viljan laatu ei tietenkään parane sen paremmin kuivurissa kuin kaasutiiviissä siilossakaan. Jos siinä on hometoksiineja, eivät ne säilönnässä tai kuivaamalla mihinkään katoa, mutta eivät lisäännykään.

Puinnin ajoituksella ja hyvällä tuotantotekniikalla on pyrittävä varmistamaan laadukas rehuvilja.

Panostus rehun laatuun Isännän mielestä tuore vilja on jauhettava vähintään yhtä laadukkaasti kuin kuivakin vilja. Huonosti jauhettu kuiva tai tuore vilja aiheuttaa ongelmia sekä ruokintakoneissa että ruokinnassa. Hän onkin hankkinut teräslevymyllyn.

Vasaramyllylläkin kostea, alle 20-prosenttinen vilja saatiin hyvin jauhetuksi, mutta vanha mylly tuli jo vaihtokuntoon.

Seulalajittelija seuloo pois isot ja pienet roskat, myllyä kuluttavan hiekan sekä rautapalat. Lajittelija voi olla pienikokoinen, -tehoinen ja edullinen, sillä se toimii samaan aikaan myllyn kanssa.

Wedan liemiruokkija valmistaa rehut automaattisesti.

Kun kaasutiiviin siilon täyttö on päättynyt, sinne lisätään 12 pulloa hiilidioksidia. Hiilidioksiditäyttö kestää viikon verran tavanomaisessa syyslämpötilassa. Ilmaa raskaampana se työntää ilman edellään pois siilosta ja varmistaa viljan säilyvyyden. Isäntä sanoo kyllä kuulleensa, että hiilidioksidia syntyy siilossa itsestäänkin, eikä sen lisäys kaikkien mielestä ole tarpeellista. Hänen mielestään se on kuitenkin edullinen satovakuutus; viime vuonna 560 euroa verottomana. ■

SUOMEN SUURIN NAVETTA

Talvirakentamista T Pälkäneellä Sami ja Saija Mattilan rakenteilla oleva navetta on 306 lehmän ympäristöluvallaan toistaiseksi Suomen suurin, vaikka kuulopuheiden mukaan suunnitteilla olisi suurempiakin.

Ympäristöluvan viivästyminen teki projektista talvirakennuskohteen. Rakentaminen talvella on sujunut hyvin. teksti ja kuvat Anne Penttilä

Navetan massiivisuutta on vaikea käsittää käymättä paikan päällä. Rakennuksen pituus on 126 metriä ja leveys 30,7 metriä. Kaikki tilat ovat saman kantavan rungon sisällä. Tilalla on nyt 90 lehmää, joita lypsää kaksi robottia. Uuden navetan lehmämäärä tulee olemaan 250-300, alkuvaiheessa vähemmän.

Karjanhoito tulee työllistämään Mattiloiden lisäksi 2-3 palkattua työntekijää ja lypsyrobotteja tarvitaan neljä. Peltotyöt on jo pitkälle ulkoistettu, itse ainoastaan kylvetään ja paalataan.

– Koko homma lähti siitä, että otin laskimen käteen ja lähdimme miettimään mikä kannattaa tulevaisuudessa. Konsultti-

toimisto Heikura&Leino teki tilastrategia-arvion eri kehittämisvaihtoehdoista ja riskianalyysit, kertoo Sami Mattila.

Toiminnallinen suunnittelu on Mattiloiden omaa käsialaa.

Laite- ja rakennusmitoitukset luonnosteltiin yhdessä Maatalouskeskon aluevastaavan Pasi Pantzarin kanssa ja lopulliset pääpiirustukset teki Pekka Koskinen ProAgriasta. Päärakennekuvista vastasi Erkki Isotalo. Omien tuotteidensa rakennekuvista huolehtivat pääurakoitsija rakennusliike Visura Oy (perustukset ja lattiarakenteet), Metsäliitto osuuskunta (Finnforest, kantava pilari-palkkirakenne ja kattoelementit) sekä Nord-elementti (betoniset seinäelementit). Lisäksi tulevat sähkö- ja lvi-suunnitelmat.

Pian säältä suojaan Maansiirtotyöt aloitettiin tontilla viime vuoden heinäkuussa.

Ympäristöluvan viivästymisen myötä valmistuminen siirtyi kevääseen. Syys-lokakuussa asennettiin lietekuiluelementit ja pilarianturat, joulukuussa pystytettiin liimapuupilarit. 13 rekkakuormallista seinäelementtejä tuli juuri ennen joulua ja ne asennettiin paikoilleen kolmessa päivässä.

Visuran miehet olivat asentaneet anturaelementit niin tarkasti, että ulkoseinäelementtien kaikki 400 pulttia löysivät paikkansa millin toleranssilla. Elementtiasentajat kehuivat asennuksen ammattimaista tarkkuutta.

Tammikuun viimeisenä päivänä kattoelementtien asennusta olivat seuraamassa Markku Koivuniemi Metsäliitto osuuskunnasta, Sami ja Saija Mattila, Pekka Visuri Visura Oy:stä sekä kauppias Seppo Aalto K-maatalous-Otrasta.

48

MAATILAN PIRKKA ■ 2/2007

Kattoelementtejä tuli kolmen hehtaarin tontille 19 rekkakuormallista. Yleensä yhteen rekkakuormalliseen mahtuu yhden omakotitalon kattoelementit, mutta navetassa onkin kattopintaalaa hulppeat 4150 neliötä.

Kattoelementtiasennus oli vuorossa tammi-helmikuun vaihteessa. Rakennuksen vaippa pitää saada mahdollisimman pian valmiiksi.

- Talvirakentaminen hidastaa vähän kaikkia vaiheita. Mitään riskiä talvella rakentamisessa ei kuitenkaan ole, koska elementtien eristeet ovat suojassa ja katto valmistuu elementeistä nopeasti, sanoo Metsäliiton työpäällikkö Markku Koivuniemi.

Vesikatteeksi bitumikermi Kattoelementtien kantavana rakenteena on kertopuu, samoin koolauksissa. Ala- ja yläpinnassa on vaneri, eristeenä Parocin kivivilla. Katteeksi tulee Icopalin kaksinkertainen bitumikermikate.

Bitumikate valittiin, koska se ei lämpöliiku laajalla pinnalla kuten pelti, siinä ei ole edes ruuvinreikiä ja lisäksi se on hiljainen.

– Kattokermin kiinnityksissä ja saumauksissa käytetään liekitöntä, patentoitua FireSmart–menetelmää. Hapeton, kuuma ilma tuottaa saman verran lämpöä kuin liekkisulatus. Kattoelementit saumataan tiiviiksi heti asennuksen jälkeen ja toinen kermikerros asennetaan ilmojen lämmettyä, selvittää tuotepäällikkö Mikko Nikander Icopalilta.

Kuluneen talven hyvä puoli oli matala routa. Kun kattoon saatiin asennettua valoharja ja ikkuna- sekä oviaukot suljettua väliaikaisesti, voitiin alkaa sulattaa lattioita lumesta lämpökonttien ja -mattojen avulla.

– Pohjan ei tarvitse olla kuiva, mutta sula sen pitää olla ennen valujen aloittamista. Lattiavalut edellyttävät tämän kokoisessa rakennuksessa monenlaista laudoittamista ja liikuntasaumojen tekoa, kertoo toimitusjohtaja Pekka Visuri Visura Oy:stä.

Rakennuksen pituus on 126 metriä ja leveys 30,7 metriä.

Paikallisin voimin Navetan pääurakoitsija Visura on keskisuuri pirkanmaalainen rakennusliike, joka tekee noin 250 asuntoa vuodessa. Referensseihin kuuluu muitakin vähän tavanomaisesta rakennustuotannosta poikkeavia projekteja, kuten esimerkiksi Särkänniemen delfinaarion ja Näsinneulan saneeraukset. Yritys työllistää satakunta rakennusmiestä, tällä työmaalla on jatkuvasti viisi miestä.

– Työsuhteet ovat meillä pitkiä ja myös työnjohto on omassa yrityksessä. Vastuita ei jaeta monille aliurakoitsijoille, mikä voisi johtaa vastuun pallotteluun. Rakennuttajalle se merkitsee luotettavuutta, painottaa Visuri.

Rakennus- ja laitetoimitusten osalta projektia vetävät Timo Vuorinen K-maatalous Otra Tampereelta ja Pasi Pantzar Maatalouskeskolta. K-maatalouden erikoisasentajat vastaavat ilmastoinnin, kalusteiden ja ruokintalaitteiden asennuksista.

Koko projektin johdossa ovat tietenkin Sami ja Saija Mattila, mutta he ovat palkanneet avukseen vastaavan mestarin, joka toimii myös pääsuunnittelijana.

– Se on ehdottoman tärkeää näin suuressa projektissa, että rakennuttajalla on puolueeton, asiantunteva edustaja. ■

Lisää navetasta seuraavassa numerossa.

2/2007 ■ MAATILAN PIRKKA

49

s a .

Mielenkiintoisinta on uuden kehittäminen ja parhaan fiiliksen saa tyytyväisestä asiakkaasta, sanovat Markku Wahlstén ja Anne Santonen.

Markun käsissä pikalukkosilat, Anne esittelee säärisuojaa, joka on synteettinen, kevyt ja joustava.

Velj. Wahlsténin hevostarvikkeet K-maatalouksiin

on tarkkaa käsityötä

Valjaiden valmistus teksti ja kuvat Anne Penttilä

Velj. Wahlstén on ollut hyvälaatuisten

Veljekset Wahlstén valtettuja, edullisia silakompletteja, valjaiden synonyymi raviurheilun mistaa ja myy hevosjoiden kestävyys ei vastannut vartarvikkeita jo neljänsinkaan ammattiasiakkaiden tarpeiharrastajille ja ammattilaisille jo nessä polvessa. Nykyisten omista. vuosikymmeniä. Perheyritys valmistaa tajien, Markku Wahlsténin ja Toki monet tarvikkeet tulevat ulkomailta, esimerkiksi nahka on Anne Santosen isoisän isä aloitti edelleen merkittävän osan valjaista työvaljaiden valmistuksella vuontullut koko yrityksen toiminta-ajan omalla verstaallaan Jokimaan na 1918. ruotsalaiselta Tärnsjöltä. Suomesta Sisarusten isä Ensio Wahlstén ei saa niin paksua nahkaa kuin valravikeskuksessa Lahdessa. sekä hänen veljensä Paavo ja Reijaisiin tarvitaan.

– Haluamme olla hyviä, emmejo perustivat Veljekset Wahlstén kä tarjoa kaikesta sitä halvinta vaihOy:n vuonna 1972. Yrityksen kolme valjasautoa olivat pitkään tuttu näky raveissa ympäri Suo- toehtoa. Meillä on tarkka laatukontrolli sekä tarvikkeille että men. muiden valmistamille tuotteille. Ala on niin pieni, ettei ole varaa myydä huonoa tuotetta. Hyväkin uutinen kulkee nopeasti, jos vaikka jollain hevosella on ongelma ja löytyy siihen tehoaValmistus tuo laatua Valjaiden eri osien valmistaminen on käsityötä ja sisältää kym- va varuste. meniä eri työvaiheita. Laadun erottaa yksityiskohdista: esimerUusitut tuotteet testautetaan yhteistyökumppaneilla, joikiksi nahkakappaleiden reunat on värjätty ja pyöristetty. Ompe- ta ovat raviurheilussa mm. Tapio Perttunen, Timo Nurmos, leet ovat urassa, muuten langat kuluisivat nopeasti. Soljet ovat Kemppitalli, Juhani Tapani ja Aslak Kaikko. Omien työntekijoko ruostumatonta terästä tai messinkiä. Säätövaroja on riittä- jöidenkin joukosta löytyy Ypäjän eri linjoja käyneitä, eri hevosvästi. lajien harrastajia sekä hevosenomistajia.

– Moni meillä vieraillut on ihmetellyt valjaiden valmistuksen – Tuote voi vaikuttaa vaikka miten näppärältä, mutta sen toikäsityövaltaisuutta. Usein vierailu tuntuu lisäävän motivaatiota mivuuden näkee oikeasti vasta käytössä. Loimi on hyvä esivanhojen valjaiden kunnossapitoon. Kaikkien hevostarvikkei- merkki, siinä on yllättävän monta toimivuuteen vaikuttavaa ykdenhan pitää olla erittäin kestäviä, mikä samalla merkitsee tur- sityiskohtaa. Hevosesta epämukavalta tuntuva loimi voi aamulvallisuutta koko valjakolle tai ratsukolle, painottavat sisarukset. la roikkua revittynä miten kuten hevosen päällä. Siksi teetämme Jossain vaiheessa Suomeen tuli esimerkiksi Intiassa valmis- kaikki loimet omilla kaavoilla.

50

MAATILAN PIRKKA ■ 2/2007

Anne Svan valmistaa obertsekin etuosia. Valjaita tehdään tarvittaessa mittojenkin mukaan – vaikkapa päitset leveäotsaiselle ja kapeaturpaiselle hevoselle.

Rikkoutuneet valjaat tai satulan voi myös korjauttaa.

Kaikki mitä tarvitaan Valikoimissa on lähestulkoon kaikki mahdollinen mitä valjakko tai ratsukko tarvitsee. On helpompaa luetella mitä ei ole: kuljetuskalustoa, talli- tai karsinarakenteita.

Vahvimpia alueita ovat kengät, valjaat, satulat, suitset, ratsastusvarusteet ja loimet. Ajoasut raviurheiluun tehdään mittatilaustyönä, ja tarvittaessa harjoitusasut mainoslogoilla tallihenkilökunnalle.

Tultaessa 90-luvulle Velj. Wahlstén luopui omista tarvikebusseista. Hevostalous oli kasvanut sen verran, että omilla autoillaan kiertävillä jälleenmyyjillä ja paikallisilla hevostarvikeliikkeillä alkoi olla riittävästi markkinoita. Yritys muuttui lähestulkoon kokonaan tukkuliikkeeksi. Nyt yrityksellä on Lahden myymälän lisäksi ainoastaan yksi oma myymälä Vermossa. Työntekijöitä on 25.

– Pyrimme pitämään tavaraa riittävästi varastossa, jotta toimitusajat pysyvät lyhyinä.

K-maatalousketjun mukaantulon myötä jälleenmyyjiä on Suomessa noin 300, ulkomailla noin sata. Liikevaihdosta noin 30 % tulee viennistä, lähinnä suurista raviurheilumaista Ruotsista, Ranskasta ja Italiasta. Valjaista noin 70 % menee vientiin, ajopuvuista peräti 90 %.

K-maatalous-kauppoja on ollut jälleenmyyjien joukossa aiemminkin, jos alueella on kysyntää. Usein hevosvalikoimaan kuuluvat ennestään rehut, aitaustarvikkeet, juoma- ja rehukupit.

Perusvalikoima voi kasvaa esim. riimuilla, riimunvarsilla, linimenteillä ja vitamiineilla. Muu valikoima on tilattavissa kuvastosta. ■ 2/2007 ■ MAATILAN PIRKKA

51

Aktiivisesta harrastuksesta saattaa tulla ammatti

Hevoset kiinnostavat Terhiä 14-vuotias Terhi Karlsson on yksi Suomen noin 120 000 ratsastuksen harrastajasta. Terhiä voi hyvällä syyllä luonnehtia aktiiviseksi harrastajaksi. Hän käy 5-7 kertaa viikossa Tuomarinkartanon ratsastusopiston talleilla. Haaveissa on päästä opiskelemaan hevosalaa. teksti Anne Penttilä, kuvat Timo Maijala

Terhi on harrastanut ratsastusta 6-vuotiaasta. Hän on kilpaillut pienissä esteluokissa ja myös kouluratsastuksessa, mutta kilpaileminen ei suinkaan ole se ykkösasia.

– Olen aina tykännyt eläimistä, erityisesti hevosista. Harrastuksessa mukavinta on hevosten kanssa oleminen ja puuhastelu. Siinä on paljon hyviä hetkiä, vaikka on toki työtäkin.

Terhi on ratsastusopiston omistaman, 19-vuotiaan arabi-trakehner Singapuren hoitaja. Hoitajan tehtäviin kuuluu huoltaa hevonen ja sen varusteet, huolehtia siitä, että hevonen menee puhtaana tunnille. Ratsastustuntien ohella Terhi ratsastaa toisinaan yksityisten hevosia. Lisäksi hän on aloittanut palkattuna, osa-aikaisena tallityöntekijänä. Tallityöntekijät vastaavat mm. karsinoiden puhdistamisesta ja hevosten ruokinnasta.

– Toiveissa olisi oma hevonen, ainakin, jos se olisi Sinkku. Aion pyrkiä Ypäjälle hevoslukioon, jossa voisi ylioppilastutkinnon ohella valmistua hevosenhoitajaksi. Hevoslukioon on kyllä aika vaikea päästä. Siitä voisi jatkaa vaikka ratsastuksenopettajaksi, opetustyö kiinnostaisi.

Hevostalous työllistää Hevoset innostavat yhä enemmän muitakin kuin perinteistä harrastajajoukkoa.

Aikuisratsastajien määrä on 10 vuodessa kolminkertaistunut. Raviurheilu on tapahtumien yleisömäärien perusteella Suomen toiseksi seuratuin laji jääkiekon jälkeen.

Hevosten määrän on arvioitu ylittävän 70 000 tällä vuosikymmenellä. Kyselytutkimusten mukaan alan yrittäjyys lisääntyy lähivuosina vauhdilla ja merkittävä osa nykyisistäkin yrittäjistä aikoo hankkia lisää hevosia. Asiantuntijoiden mu-

kaan 1500 työpaikan lisäys melko lyhyessä ajassa on täysin mahdollista.

Suomessa on satakunta yli 30 hevosen tallia ja pieniä, alle kolmen hevosen talleja on noin 7000.

Noin 5000 maatilalla oli yhteensä 26 600 hevosta vuonna 2005. Itse asiassa hevostalous on kotieläintalouden ainoa kasvava päätuotantosuunta. Maatilojen hevostalous on ravikilpailu- tai ratsastuskoulutoimintaa, maaseutumatkailua, tai vieraiden hevosten valmennus- tai hoitopalvelua. Toki hevoset ovat pelkästään mieluisa harrastus monelle maatilayrittäjällekin.

Lisää ansaintamahdollisuuksia maatalouteen tuovat hevosheinän ja rehukauran viljely. Yksi hevonen tarvitsee 1-1,5 hehtaaria rehualaa. 70 000 hevosta tarvitsisi rehuntuotantoon lähes 100 000 peltohehtaaria.

Hevostalous ja -harrastus Suomessa Hevosia ja poneja - suomenhevosia noin - lämminveriratsuja - lämminveriravureita - poneja

64 000 19 400 23 600 13 300 7700

Talleja yhteensä - joista yritystoimintaa harjoittaa

15 000 yli 3000

Maatilatalleja* - joilla hevosia

5000 26 600

Hevosenomistajia

35 000

Koko- ja osa-aikaisia työntekijöitä

15 000

Aktiivisia ravihevosharrastajia 50 000 Ratsastuksen harrastajia

120 000

Raveissa yleisöä /vuosi

800 000

Lähde: Tilastokeskus, Tieto&Trendit ja *Maatilarekisteri, tukia hakeneista maatiloista v. 2005.

52

MAATILAN PIRKKA ■ 2/2007

Terhi vastaa Sinkun hoitajana siitä, että hevonen varusteineen tulee ratsastustunnille putsattuna ja plankattuna. Hyväkuntoinen ja vireä Sinkku hoitaa edelleen yhden ratsastustunnin päivässä.

Weidemann 1350 edustaa malliston suurempaa päätä.

Juha Lääkkölän mukaan se on selkeästi sekä sisä- että ulkokäyttöön tarkoitettu kone.

Tykätty ja

monikäyttöinen

Saksalaisen Weidemann-konsernin pienkuormaajien tekniikkaa esiteltiin edellisessä numerossa yleisellä tasolla. Erilaisia malleja on runsaasti ja nyt ääneen pääsevät parin eri mallin käyttäjät.

Millaisiksi työjuhdiksi Hoftrac-sarjan kuormaajat on havaittu torniolaisilla karjatiloilla? teksti ja kuvat Tuomas Rytky

Yhteenveto käyttäjäkokemuksista on poikkeuksellisen helppo tehdä. Erityisesti runko-ohjauksen ketteryys ja liikkeiden ennalta-arvattavuus saavat vuolaasti kiitosta. Muutenkin kuormaimia mieluummin kehutaan kuin haukutaan. On todettava, että pienkuormaaja tuntuu olevan pidetty kone.

Monipuolista käyttöä Vesa Stenuddin Weidemann on mallimerkinnältään 1240. Koneen pääasiallinen käyttö on laakasiilosta irrotetun rehun lastaaminen rehunjakovaunuun.

– Meidän koneemme on matala malli. Sillä mahtuu ajamaan 210 senttimetriä

54

MAATILAN PIRKKA ■ 2/2007

korkeasta oviaukosta. Mataluudessa on myös se hyvä puoli, että istuimelle on todella helppo nousta, Vesa Stenudd kertoo.

Tarvittaessa turvakaaren voi taittaa alas, jolloin korkeus pienenee vielä kymmenillä senteillä.

Rehun lastaamisen lisäksi Stenudd on saanut kuormaajastaan kokemuksia maaainesten siirtelyssä.

– Kesällä anoppilassa purettiin talosta sisukset pois. Sisälle piti vaihtaa maat. Teimme olohuoneen seinään reiän ja ajoimme siitä koneella. Säästyimme kuormaajan ansiosta valtavalta kottikärryhommalta. Weidemannilla teimme kaivutyöt myös konehallia tehdessämme.

Anturat oli kätevä nostaa paikoilleen, ne

sai tällättyä justiinsa eikä melkein, Stenudd kuvailee.

Kuormaajan edessä on ollut sora- ja lumikauhan lisäksi trukkipiikit sekä lumiaura. Suunnitelmissa on ostaa tulevana kesänä ruohonleikkuri. Myös harjakoneesta on puhuttu, sillä olisi helppo pitää valetut lattiat puhtaana.

– Pyöröpaaleja olen siirrellyt jonkin verran. Vähänkään raskaampien paalien kanssa perän paino käy kuitenkin kevyeksi. Siirtäminen onnistuu, kun koukistaa paalin niin lähelle konetta kuin mahdollista.

Vesa Stenudd korostaa koneen helppoa hallittavuutta. Istuimelta näkee hyvin, missä esimerkiksi aura kulkee. Tuntuma

Haastatellut eivät olleet joutuneet korjaamaan kuormaajiaan. Huollettavuutta kehuttiin samaan hengenvetoon.

Vesa Stenudd tarkistamassa moottoriöljyn määrää.

Eurokiinnikkeiden ansiosta koneeseen käyvät samat kauhat kuin traktorin etukuormaajaankin. Ylhäällä näkyvät kauhan hydrauliikan liittimet.

Mäkitaavola myöntää, että koneen monipuolisuus yllätti. työhön on aivan erilainen kuin ison traktorin ohjaamossa. Hydraulisesti toteutettu portaaton voimansiirto on sekin omiaan lisäämään hallinnan helppoutta.

Ei mitään korjattavaa Stenuddien koneessa perä on käynyt välillä kevyeksi, siitä kielivät taakse sijoitetut lisäpainot.

Weidemann 1240 CX35 Moottori 3- sylinterinen vesijäähdytteinen Perkins-dieselmoottori 403 C-15, 1496 cm³ Teho 24,4 kW / 34 hv Ajonopeus (max) 13 km/h Käyttö hydrostaattinen neliveto, jossa automaattiohjaus Käyttöpaino 2020 kg Pituus ilman kauhaa 3190 mm Leveys riippuu valitusta akselistosta ja rengastuksesta.

Pienimmillään 900 mm Korkeus 2230 mm Kääntösäde 762 mm Nostovoima (max) 2473 kg Nostokorkeus kauhan kääntöpisteessä 2806 mm Kaatokuorma suorana 1151 kg Kaatokuorma käännettynä 60 °:een 765 kg Murtovoima 2634 daN

– Weidemann ostettiin meille keväällä 2005. Sillä käsiteltiin pyöräpaaleja ja otettiin rehua siilosta. Lisäksi ruuvikauhalla siirreltiin Lapin Kullan mäskiä.

Konetta käytettiin myös pöytien puhdistukseen. Soraakin sillä on levitetty ja lumitöitä tehty ahtaissa paikoissa. Suursäkkien nostelukaan ei ole ollut ongelma, poikansa kanssa maatalousyhtymää pyörittävä Peter Mäkitaavola sanoo.

Mäkitaavola myöntää, että koneen monipuolisuus yllätti. Vaikka pihatto on nykyään automatisoitu ja lastaukseen voitaisiin käyttää traktoria, ei Weidemannin myyminen ole kuulemma käynyt mielessäkään.

Tilan 1240-kuormaajaan on kertynyt yli kahdeksansataa tuntia. Mäkitaavolan mukaan mitään korjauksia ei ole tarvinnut tehdä. Osin kiitos kuuluu hyvälle huollettavuudelle. Kuten Peter Mäkitaavola muistuttaa, huollot tulee tehtyä, kun esimerkiksi rasvanipat ovat helpoissa paikoissa.

Mäkitaavola kertoo, että tammikuun kolmenkymmenen pakkasasteen säässä konetta säilytettiin poikkeuksellisesti ulkona. Lohkolämmittimen ansiosta se lähti käyntiin, mutta ennen töiden aloittamista kuormaajan piti antaa käydä muutama minuutti, jotta öljyt notkistuivat työkuntoisiksi.

Rakentamisen moniosaaja Rantalan tilalle rakennettiin viime vuonna uusi iso pihatto. Käytössä oli Weidemannin 1240. Tilan isäntä Juha Lääkkölän mukaan se osoittautui monesti traktoria paremmaksi valinnaksi.

– Rakennustyömaalla on arvaamattoman paljon nosteltavaa. Meillä kuormaaja ristittiin ketteryytensä ansiosta Veitikaksi. Käsittely on niin helppoa, että työmaalla kaikki osasivat ajaa sitä. Voi sanoa, että kuormaajalla pääsee sinne, minne työnnettävillä betonikärryillä.

Lääkkölä kiittelee linkkuohjausta.

Koneen kanssa on heti sinut. Kun peräpää kulkee siitä, mistä etupääkin, ei kuljettajan tarvitse pyörittää päätään eteen ja taakse.

– Vaihdoimme syksyllä isompaan.

Ketteryys säilyi, mutta monipuolisuus kasvoi. Uudessa koneessa on eurokiinnikkeet, eli siihen käyvät samat kauhat kuin etukuormaajaan. Missä pienempi oli enemmän sisäkone, niin tämä on sekä sisä- että ulkokäyttöön. Olen tehnyt sillä esimerkiksi paljon lumitöitä, nykyään 1350-mallin omistava Lääkkölä tiivistää.

Juha Lääkkölä allekirjoittaa valmistajan väitteen linkkuohjatun hyväkyytisyydestä. Hän vertaa sitä muihin kokeilemiinsa kuormaajiin kutsumalla ”Veitikkaa” pienkuormaajien mersuksi. ■

Weidemann-kuormaajien tekniset tiedot löytyvät suomeksi osoitteesta: http://www. weidemann.de/finnish/hoftrac.php4

2/2007 ■ MAATILAN PIRKKA

55

Nyt AJANKOHTAISTA

Viljelyohjelmakioskit palveluksessa ■

K-maatalous-kaupoissa järjestetään kesän aika lehtivihreän mittauspäiviä. Viljanviljelyalueella on kaupoissa läpi kesän Viljelyohjelmakioskeja, joissa voi käydä mittaamassa pitoisuudet koko kasvukauden ajan.

Mittaushalukkuuden voi ilmoittaa kauppoihin jo keväällä.

Kaupassa mittauksista vastaava asiantuntija kertoo viljelijälle mittauksiin ja havaintoihin perustuvan toimenpidesuosituksen. Mittausten ja havaintojen perusteella määritetään täydennyslannoituksen, kasvunsääteen ja kasvitautitorjunnan tarve.

Maa- ja metsätalousministeriössä kaavaillaan lehtivihreämittauksen tueksi 23 €/ha ja ravinnetaselaskelman tueksi 18 €/ha. Tilakohtaisesti tukimenettely on hyvä tarkistaa Tukioppaasta.

Mittauksia varten lohkolle tehdään ns. lannoitusikkuna, jolle annetaan typpeä kylvölannoituksen yhteydessä n. 30–50 kg/ha enemmän kuin muulle lohkolle.

Mittaustilaisuuteen tarvitaan kasvinäytteet lohkolta ja lannoitusikkunasta, tiedot kylvöpäivästä ja typen määrästä lohkolla ja lannoiteikkunassa kg/ha, sekä yhden rivimetrin kasvustomassa g/1 metri.

Kerää eri puolilta lohkoa kasviyksilöitä ainakin 30 kappaletta ilmatiiviiseen muovipussiin, jotta näyte säilyy

tuoreena pidempään. Mittaus tulee tehdä 12 tunnin aikana näytteen ottamisesta. Tuo samalta lohkolta näyte myös lannoitusikkunasta.

Satoennustetta varten tarvitaan tieto kasvuston määrästä, lohkon kylvöpäivä ja kylvetyn siemenen määrä.

Leikkaa kasvustosta metrin matkalta maanpäällinen kasvimassa ja punnitse se. Luotettavuuden lisäämiseksi tee punnitus vähintään viidestä eri kohdasta lohkolla.

Kasvin sadontuottokyky riippuu pitkälti lehtien lehtivihreämäärästä. Lehtivihreän muodostumiseen keskeisesti vaikuttava ravinne on typpi. Lehtivihreä mitataan normaalista kasvustosta ja lannoitusikkunasta. Mittaukset tehdään 1-solmuasteelta - lippulehtivaiheelle.

Normaalin kasvuston ja lannoiteikkunan tuloksia vertaillaan toisiinsa.

Kasvustolla on riittävästi typpeä, jos mittausten erotus on 2-4 mittayksikköä. Suurempi ero tuloksissa kertoo kasvuston typen puutteesta.

Sen seurauksena joko sadon määrä tai laatu jää heikoksi.

Tietokoneohjelman avulla laskettava satoennuste ennustaa mittaushetken kasvimassan perusteella lopullisen sadon määrän. Jos Spad-mittauksen erotus on ohralla pienempi kuin 4, kauralla 3 ja vehnällä 2 ja satonäkymät ovat hyvät, kannattaa korrensääteiden ja tautiaineiden käyttöä harkita.

Tehokas 3-pisteniittomurskain ■ Elho NM 320 HB –niittomurskain tuo uutta työtehoa 3-pistenostolaitteeseen kiinnitettäviin Elho-niittomurskaimiin. Koneen nostosylinteri toimii myös HydroBalance-kevennyssylinterinä.

Koneen rakenne on kompakti uuden puomin, uusien rakenneratkaisujen ja yhdistetyn nosto- ja kevennyssylinterin ansiosta. Lisäsuojaa ajossa

antaa Elho NM 750 Delta -koneesta tuttu Hydro-Active-törmäyssuoja.

Niittomurskaimen työleveys on 3,2 m ja kuljetusleveys 2,5 m.

Leikkuulautasia on 8 ja niiden kierrosnopeus on 3100 rpm, VOA-nopeus 540 rpm. 2,5-metrisen murskainroottorin kierrosnopeus on 1000 rpm. Suositeltava traktorin minimipaino on 3500 kg, niittomurskain painaa noin 1125 kg.

Urakoi täyden päivän ■ Elho Side Chopper TPM 200 -vesakkomurskain on kehitetty kokopäiväiseen urakointiin.

Koneen ulottuvuus ja työalue riittävät hankaliinkin paikkoihin. Se selviytyy vahvasta vesakosta, takkuisesta heinikosta, yltää kaiteiden ja aurausmerkkien yli, niittää korkealta metsäteitä sekä ulottuu vedenpintaan asti syvissä ja leveissä ojissa.

Uusi vesakkomurskain on kehitetty ja valmistettu Suomessa vaativiin olosuhteisiin ja vaativille käyttäjille, kuten urakoitsijoille, kunnille, tienhoitopiireille, metsätieyhdistyksille jne.

Tekniset tiedot Kytkentä traktoriin - nostolaite Kat. III - runkokiinnitysvalmius vakiona - voiman ulosotto 1000 rpm Hydrauliliitännät - kaksitoimisia 3 kpl - 1 kpl yksitoiminen - yksi vapaa paluu Voimansiirto murskainroottorille - kulmavaihde ja korkealuokkaiset kiilahihnat Työleveys 2,0 m Max. ulottuvuus 5,2 m traktorin keskipisteestä Leikkupään kallistus sekä ylös- että alaspäin 90 astetta Vasarateriä 18 kpl Roottorin halkaisija 5000 mm Roottorin pyörimisnopeus 2000 rpm Kiinteä vastaterä vakiona Säädettävä tukirulla vakiona Vastapaino vakiona 900 kg, sis. kokonaispainoon Kokonaispaino noin 2400 kg

56

MAATILAN PIRKKA ■ 2/2007

Törmäyssuojia ja heitto-

Kelluvateräisessä on uiva teräpalkki. Tukilautasia ei kelluvan palkin osalta tarvita lainkaan. Heitto-ominaisuudet ovat ihan samat kuin normaalissa alueaurassa.

Vama-alueaurassa on panostettu heitto-ominaisuuksiin. Teräkulma on loiva ja siipi on muotoiltu siten, että lumi lentää putkena kauas pientareelle, jotta penkkaa muodostuisi mahdollisimman vähän.

Hyvälle alueauralle asetetaan vaatimuksia, jotka osittain sulkevat toisiaan pois: hyvät heitto-ominaisuudet, pieni työntövastus ja laukaisulaitteisto törmäysten aiheuttamien vahinkojen varalta. Niiden rakentaminen samaan laitteeseen on haasteellista. teksti Eemeli Linna, kuvat Vama Product Oy

Vaman alueaurat esiteltiin keväällä 2003, tuolloin kolmena siipimallina; suora, heittävä ja molemmin puolin heittävä, ns. perhosmallin aura. Auroissa toteutuivat pieni työntövastus ja hyvät heitto-ominaisuudet siiven loivan tulokulman ja siiven erikoisen muotoilun ansiosta.

Syksyllä 2005 esiteltiin Vaman nivelaura, jossa laukaisulaitteisto on toteutettu segmenteittäin jousitetulla terällä. Ratkaisu on toimiva, sillä aura hyppää esteen

Levenevän puskulevyn siipi pääsee kallistumaan eteenpäin ja hyppää näin esteiden ylitse. Ratkaisu on edullinen ja suoran teräkulman vuoksi toimiva.

58

MAATILAN PIRKKA ■ 2/2007

Vama-nivelaurassa on haettu kaarevalla siiven yläosalla heitto-ominaisuuksia. Terä joustaa taaksepäin lohkoittain.

ylitse joustavan terän ja kelluvan siiven ripustuksen ansiosta.

Syksyllä 2006 Vama esitteli U-auran, jossa käytetään nivelauran kanssa samaa törmäyssuojaratkaisua. U-aura on suunnattu urakointiin, jossa tarvitaan monipuolisia ominaisuuksia vaihtelevissa olosuhteissa.

Kääntyvillä siivenpäillä U-aura muuntautuu ahtaiden pihojen pikkuaurasta isojen kenttien suurauraksi, jossa työleveys ratkaisee kaiken. Kääntyvillä siivenpäillä

U-auran perusiipi kääntyy alueauran tavoin. Siiven päät kääntyvät eteen ja taakse. U-aura taipuu moneksi.

-ominaisuuksia Monenlaista käyttöä

Vama-nivelaurassa käytetään lohkoittain jousitettua terää törmäyssuojana.

lunta voidaan ohjata haluttuun suuntaan tai estää sen purkautuminen kokonaan aurausolosuhteiden mukaan.

Kiinteistökäyttöön U-auraa huomattavasti edullisempi, piha- ja parkkialueille sopiva ratkaisu on Vaman hydraulisesti levenevä puskulevy. Hydraulisella levennyksellä saadaan tarvittaessa suuri lumimassa kerta-ajolla liikkeelle ja lumi voidaan kasata tehokkaasti. Tyyppi on yleinen erityisesti runsaslumisissa olosuhteissa.

Vaman levenevässä puskulevyssä törmäyssuoja on toteutettu ensimmäisten alueaurojen tapaan siiven yläkiinnikkeeseen asennetulla venyvällä jousipakalla.

Kun terä törmää esteeseen, jousipakka antaa myöten ja terä pääsee esteen ylitse.

Samalla törmäysvoima vaimentuu oleellisesti. Ratkaisu on edullinen, mutta toimiva, koska puskulevyn terän tulokulma on suora.

Lumitoppareina käytetyt päätylevyt myötäilevät maan pinnanmuotoja ja antavat periksi myös törmäystilanteessa.

Palkki ui vapaasti pitkänmallisten reikien mahdollistaman liikevaran turvin.

Kelluva teräpalkki Nivelauran ja U-auran kaltaisen jousitetun terärakenteen laittaminen alueauraan tärvelee pienen työntövastuksen ja hyvät heitto-ominaisuudet.

Tähän saadaan lähes kattava ratkaisu keväällä 2006 esitellystä EAL-alueaurasta, jossa on kelluva teräpalkki. Se ei tarkoita täydellistä turvaa törmäystilanteessa, mutta vähentää törmäyksen vahinkoriskiä merkittävästi.

Palkki ui vapaasti pitkänmallisten reikien mahdollistaman liikevaran turvin.

Kun terä haukkaa pehmeään maahan, palkki siirtyy emäsiiven alle taakse ja samalla terä nousee ylöspäin myös esteiden ylitse. Kun terä nousee maasta ja esteestä yli, palkin takaosa ja siiven paino palauttavat terän takaisin eteen ja alas.

Terä hakee näin aina liukkaan lumen ja pehmeän maan välisen rajapinnan. Tällä patentoidulla ratkaisulla auran heittoominaisuuksia ja työntövastusta ei ole tarvinnut tärvellä. Tukilautasia ei ole, sillä palkki toimii tukikappaleena.

Lumiauraajat tarvitsevat usein myös jonkinasteisia painatusominaisuuksia, joiden tarkoitus on raapia mukaan myös hiukan kovettunutta lunta. Vama on ratkaissut kelluvateräisissä auroissaan painatustarpeen jousikuormituksella. Näin terän höyläyskykyä voidaan jonkin verran parantaa ilman törmäysriskin kasvua. ■

Ylivieskalainen urakoitsija Vesa Rantala on valinnut nivelauran monikäyttöisyyttä ja lumen kokoamisominaisuuksia silmällä pitäen. Tavoitteena on vähentää ajokertoja mahdollisimman paljon.

- Esimerkiksi eteen päin ajettaessa auralla saadaan lumi pois seinien vieriltä ja peruutettaessa lumi voidaan viedä mukana, Rantala kuvailee.

Metsäautotiellä Rantala käyttää nivelauraa kärkiaurana. Siipi toimii heittävänä hyvin, vaikka terän tulokulma on suora.

Lohkoittain jousitettu terä mahdollistaa huolettomamman ajotavan, mikä näkyy Rantalan mielestä työsaavutuksessa.

Rantala pitää Vaman työntöpukkia järeänä, mikä vähentää remontin tarvetta.

Siiven ripustuksissa ei toistaiseksi ole havaittu kulumista.

Pääosa Rantalan lumiurakoista muodostuu kuitenkin pihojen auraamisesta. Ajokoneena hän käyttää Lännen traktorikaivuria. Hän tekee maansiirtourakoita, linjanrakennusta ja kaukolämpötyömaita. Hänellä on ajossa neljä kaivuria.

Nivelauralla on erittäin laaja käyttäjäkunta Suomessa.

Lohkoittain jousitettu terä mahdollistaa huolettomamman ajotavan, mikä näkyy Vesa Rantalan mukaan työsaavutuksessa.

2/2007 ■ MAATILAN PIRKKA

59

Vama-nivelaura urakoitsijalla Vama esitteli uuden nivelauran syksyllä 2005 Kone Forumissa. Nivelauraa käytetään eri tavalla ja erilaisissa lumitöissä kuin tavallista alueauraa.

Nivelaurassa käytettään törmäyssuojana lohkoittain jousitettua terää. Siipi on ripustettu alhaalta kolmella tapilla, jotka liikkuvat pitkänmallisissa rei’issä ylösalaisin. Tämä mahdollistaa siiven hyppäämisen esteiden ylitse, terän joustamisen jälkeen. Tappien ympärillä käytetään voideltavia holkkeja, jotka poistavat ripustusten kulumisen käytännössä kokonaan.

Nivelauran siipi on yläosastaan kaareva heittoominaisuuksia silmällä pitäen.

Ylivieskalainen urakoitsija Markku Kinnunen pitää nivelauran tärkeimpänä ominaisuutena lumen kokoamisominaisuuksia piha- ja parkkialueilla. Kiinteistöillä on usein paikkoja, joissa lunta ei pysty purkamaan vapaasti sivulle.

Markku Kinnunen käyttää nivelauraa pihatöissä. Toisistaan riippumatta liikkuvat siivet helpottavat auraamista ahtaissa olosuhteissa. Lisäksi kovettunut lumi ja polanne irtoavat hyvin auran pystyterällä.

– Kun nivelauran keskiniveltä pidetään loivassa V-asennossa, aura myötäilee pihojen kaatoja ja pyöreäselkäisiä tieprofiileita, Kinnunen kuvailee.

Lisäksi lohkoittain joustava terä mahdollistaa tien puhdistamisen erittäin puhtaaksi. Kinnunen pitää heittävää siipimuotoilua erittäin toimivana.

Siiven kelluntavara on Kinnusen mielestä sopiva.

Hän arvostaa nivelten ja siiven tukiripustusten rasvausmahdollisuutta. Vaman tuotteet ovat hänen mielestään laadukkaasti tehtyjä.

Nivelauran siipien ohjaus on Kinnusen aurassa toteutettu sähköisellä vaihtokatkaisijalla. Siipiä ei hänen mielestään tarvitse liikuttaa yhtä aikaa.

Vaman nivelaurassa törmäyssuojana toimii lohkoittain jousitettu terä. Kinnusen mukaan törmäyssuoja mahdollistaa urakoitsijalle huolettomamman ajotavan, kun ei tarvitse pelätä törmäyksen aiheuttamaa kaluston rikkoutumista.

Kinnusen lumiurakat käsittävät pääasiassa erikokoisia pihoja. Hän käyttää aurauskoneena Lännen traktorikaivuria.

Kinnunen toimii urakoitsijana Ylivieskan kaupungin teknisessä toimessa.

Markku Kinnunen pitää nivelauran tärkeimpänä ominaisuutena lumen kokoamismahdollisuutta piha-alueilta.

60

MAATILAN PIRKKA ■ 2/2007

Hieta-Hakilta hinattava hiekoitin urakointikäyttöön

Liukkauden torjunta kannattaa Liukkaiden saapuminen on jokavuotinen yllätys. Huonosti hiekoitetuilla kaduilla ja teillä kaatumiset ja peltien kolahtelut ovat arkipäivää. Hiekoitukseen ei kannata suhtautua kevyesti, koska usein vahinkojen maksumieheksi joutuu joku muu kuin vahingon kärsijä. teksti Tommi Ylitalo, kuvat Ylitalo ja Ati-Teräs

Hyvällä kalustolla hiekoitus on tehokasta ja vaivatonta. Työn jälki ja hiekoittimen toimintavarmuus ovat ominaisuuksia, joita urakoitsijat osaavat arvostaa. Hieta-Hakkihiekoitinperhe on laajentunut hinattavalla 2500-mallilla.

Hiekoittimien perisynti on niiden herkkyys kivien tukkimiseen tai hiekan holvaantumiseen. Tukkeutuminen kivien vuoksi on ratkaistu muista Hieta-Hakeista tutun heiluripohjan avulla. Isotkin kivet jäävät hiekoittimen pohjalle ja ne on helppo poistaa avaamalla pohja hiekoituksen jälkeen. Suuret kivet hiekoittimen pohjalla hiekoituksen aikana eivät vaikuta hiekoitusjälkeen.

Holvaantumisen vaara on minimoitu muotoilulla. Säiliön muoto on jyrkkä, eikä siinä ole minkäänlaisia levennyksiä, joihin hiekka voisi holvaantua.

Samalla on voitu varmistaa, että hiekoitusleveys on suurempi kuin hiekoittimen leveys, koska laitalevennykset eivät lisää koneen kokonaisleveyttä. Hieta-

Hakki 2500:n hiekoitusleveys onkin 3050 cm koneen leveyttä suurempi, koska heiluripohjan rakenteesta johtuen hietaa tulee myös heiluripohjan päistä.

Hiekoitusmäärän säätö tapahtuu muuttamalla heiluripohjan korkeutta, säätämällä hydrauliikan virtausta sekä muuttamalla ajonopeutta.

Hiekoitusjäljen tasaisuuden varmistaa Hieta-Hakin ns. kaksinkertainen hiekoitus. Tällä tarkoitetaan, että hiekoittaessa hieta tippuu maahan ensin hiekoittimen heiluripohjan etupuolelta ja hetkeä myöhemmin samaan paikkaan heiluripohjan takapuolelta. Kaksinkertainen hiekoitus yhdistettynä heiluripohjan kivien sietoon estää kaduilla usein nähdyn epätasaisen hiekoituksen.

Hieta-Hakki mallistoon kuuluvat myös 400-1200-litraiset nostolaite- ja etukuormainsovitteiset hiekoittimet, sekä 3000 ja 4500 litran hinattavat hiekoittimet. Hieta-Hakeissa on avainlipputunnus ja niitä myyvät K-Maatalous-kaupat. ■

Hieta-Hakki 2500:n jyrkkä säiliömuotoilu ehkäisee holvaantumista. Kääntyvä letkupidike estää sekä hydrauliletkuja että valojohtoja joutumasta traktorin renkaan väliin. Hiekoitinpohja avataan vivusta vetopuomin kyljessä.

Hieta-Hakki 2500 Tilavuus l

2500

Työleveys mm

2300-2500

Kokonaisleveys mm

2000

Kuormauskorkeus mm

1700

Kokonaispituus (hiekoitin + aisa) mm

3300

Renkaat

10.0/75-15,3

Tyhjäpaino kg Avattava hiekoitinpohja

720 vakio

Heiluripohja sietää hyvin kiviä. Kivet jäävät hiekoittimen pohjalle tukkimatta hiekoitinta. Hiekoitinpohja liikkuu edestakaisin, minkä ansiosta hietaa tulee myös hiekoittimen päistä

Heiluripohja avattuna. Isojen kivien poistaminen hiekoittimesta on helppoa hiekoituksen lopettamisen jälkeen.

2/2007 ■ MAATILAN PIRKKA

61

Oletko keksinyt työtä helpottavan idean? Kerro se meille, niin jaamme sen muidenkin lukijoiden iloksi ja hyödyksi! Julkaistuista nikseistä maksamme 10 euron palkkion.

Perävaunun laidan asennus

Vasikoille tuttipuu

Oheinen piirros esittää ala-asennossa olevaa perävaunun laitaa. Siinä näkyvän etummaisen saranatapin tulee olla muita noin 5 cm pitempi, silloin sen voi sovittaa ensimmäisenä paikalleen laitaa asennettaessa. Muiden saranoiden ohjaileminen helpottuu huomattavasti.

Nykyään monella ei ole kaveria mukana perävaunun laitoja asentamassa. Tämän pienen parannuksen ansiosta homma sujuu paljon sutjakammin. Niksin lähetti Glen Stenman Närpiöstä.

Vasikat imevät usein toisiaan juoton jälkeen. Tämän voi ehkäistä rakentamalla kumituteista ja laudasta vasikoille “imeskelypuun”. Tutit naulataan lautaan tiukasti ja laudan voi kiinnittää karsinaan ruuvipuristimilla, jolloin se on helppo asentaa paikoilleen ja irrottaa.

Imeskelypuun voi laittaa vasikoille esim.

10 minuutin ajaksi juoton jälkeen, jolloin suurin imeskelyvietti on laantunut.

Niksin lähetti Riikka Kuitunen Savonlinnasta.

Lantakäytäväjyrä

laita ala-asennossa

TAKAOSA

ETUOSA

saranatappi

Navetan pihaton pudistuksessa oivallinen apu on maantasausjyrä.

Kun lanta on ensin kolattu

ritilöille kasaan jonoksi, on jyrällä helppo painaa lannat kanaaliin. Navetta pysyy siistinä ja lehmät puhtaina! Jyrän voi tehdä itsekin täyttämällä ison onton muoviputken betonilla ja kiinnittämällä rautatangot putken päihin ennen kuin betoni on kuivunut. Tankoihin sitten kiinnitetään työntö-osa.

Niksin lähetti Arto Immonen Parkumäeltä.

Navetta sinivihreäksi Kärpäset ovat ongelma monessa navetassa. Ne karttavat sinivihreää väriä, joten navetan ja/tai maitohuoneen sisäseinät kannattaa maalata sinivihreäksi.

(Sanotaan myös, että kärpästen torjunta olisi yksi peruste ikkunanpielten ja ovien maalaaminen ns. kreikansiniseksi Etelä-Euroopassa. Toim. huom.)

Niksin lähetti Riikka Kuitunen Kangasniemeltä.

Lähetä niksi joko sähköpostilla: niksit.maatilanpirkka@dialogi.fi tai postitse: Maatilan Pirkka, Markkinointiviestintä Dialogi, Anne Penttilä, Pl 410, 00811 Helsinki. Liitä mukaan aina myös yhteys- ja pankkitietosi.

2/2007 ■ MAATILAN PIRKKA

63

MAATILAN NIKSIT

Maatilan Niksi-Pirkka