MaatilanPirkka0208 by Maatilan Pirkka

NRO 2 MAALIS-HUHTIKUU 2008

www.k-maatalous.fi/maatilanpirkka

Jyr채combi porskuttaa Sirkkelivai sahakatkaisu?

Talli nousi nopeasti

Tuotannon kannattavuus turvattava

MILLAINEN TAUTITORJUNTAOHJELMA KANNATTAA VALITA VILJAPELLOLLE?

KEVÄTMARKKINAT

www.k-maatalous.fi/maatilanpirkka

NRO 2 MAALIS-HUHTIKUU 2008

Mitä peltoon keväällä? Tässä numerossa mm. Traktorin luovutus ja käyttöönottoneuvonta .........4 Huoltajat koulunpenkillä .....8 Mobilin voiteluaineet .........10 Elintarvikesarja....... ...........12 Tumen jyräcombeja 20 v. ...14 Yritysesittelyssä Bogballe .............................18 Nurmikoneet helpipellolla........................20 Mikä suutin ruiskuun? .......22 Mikä torjuntaohjelma kasvitaudeille?......... ..........24 Viljan- ja siemenviljely .......26 Nurmisiemenet ja kasvinsuojelu .................30 Viljasiilon asennus .............32 Tuhti-konehalli ...................34 Konehallirarkentajan ABC..36 Kevätmarkkinakalenteri ....40 Viitasaaren uusi myymälä..42 Tenhusten pihatto, osa 2. ..44 Uusi talli Orimattilassa. .....48 Rehusuunnittelupalvelua ...50 Melica tekee rehuja ...........52 Rani uusi kalvojaan ...........54 Klapikoneessa sirkkelivai sahanteräkatkaisu?......56

Tulevan kesän viljelysuunnitelman tekijällä on nyt pohdittavanaan monia asioita. Lajivalintaa helpottavat viljelykierron asettamat vaatimukset ja kotieläintiloilla tietysti karjan rehuntarve. Mutta mitä valita kasvinviljelytilan pelloille? Millä olisi eniten menekkiä ja paras hinta tulevana syksynä? Kysynnän ja tarjonnan lait pätevät viljakaupassakin. TIKEn syksyllä tekemän kyselyn mukaan rukiin viljelyala tulee vähenemään hieman viime vuodesta. Kun sääolotkaan eivät oikein suosineet rukiin ja syysvehnän kylvöä, saattaa ruisala jäädä ennakoituakin pienemmäksi. Se tiedetään sitten, kun nähdään miten syysviljat ovat selvinneet talvesta. Syysviljoilta vapautuva ala siirtyy todennäköisimmin kevätvehnälle. Ohra-alan ennustetaan kasvavan. Vilja-alan yhteistyöryhmän alkuvuodesta teettämän kyselyn mukaan viljelijöillä on eniten aikomuksia lisätä mallasohraa. Myös juurikkaan viljelystä vapautuva ala siirtynee pääosin mallasohralle. Kauran viljelypinta-alaa tulee lisäämään etenkin kesannointivelvoitteen päättyminen. Kesantopeltoala laskee noin neljänneksellä, ja kaura on usein paras vaihtoehto näille maille. Rypsin ja rapsin viljelyala tulee todennäköisesti vähenemään ja pintaalaa siirtyy viljoille. Viljan hintojen lisäksi tähän vaikuttaa edellinen ”kirppakesä”. – Vaikka kirppahyökkäys ei välttämättä toistukaan tulevana kesänä, kuten käy ilmi mm. MTT:n tutkijoiden kommenteista sivulla 28. Lopulta Suomenkin hintataso määräytyy pitkälti maailman pääviljelyalueiden säiden, satotasojen ja maailmanmarkkinahintojen perusteella. Sekä säät että maailmanmarkkinahinnat ovat luonnonvoimia, joihin yksittäinen maatalousyrittäjä ei voi vaikuttaa. Parasta lienee viljellä useampaa kuin yhtä, omille pelloille sopivaa lajia. Viljamarkkinoiden hintamuutokset tulevat todennäköisesti jatkumaan. Viljelijä voi valita hinnan kiinnittämisen haluamanaan ajankohtana ennen toimitusta, tai antaa hinnan määräytyä toimitushetken hinnan mukaan. Viljan markkinointisopimus antaa mahdollisuuden seurata markkinoiden hintakehitystä. Hinnan voi kiinnittää haluamallaan tasolla markkinahintojen muutoksen mukaan.

anne.penttila@dialogi.ﬁ

Kauppias Jukka Varis.. ......58 Turun Talvitiepäivät ...........60

Kustantaja • Markkinointiviestintä Dialogi Oy, PL 410, 00811 Helsinki, puh. (09) 4242 7330, fax (09) 4242 7333, Päätoimittaja • Anne Penttilä, 044 502 9730, Ulkoasu • Jukka Antikainen, Mediatilan myynti • Tuuli Toivainen, A-lehdet, Kirjapaino • PunaMusta Oy, Osoiterekisteri • Maatalouskesko Oy, Osoitteenmuutokset • yhteyskuponki sivulla 63, Palaute ja niksit • niksit.maatilanpirkka@dialogi.fi 2/2008 ■ MAATILAN PIRKKA

Käyttöönottoneuvonnalla täysi hyöty irti uudesta traktorista

MF 6485

Pikajuna tuli taloon Nykyaikaisen traktorin käyttöönotto- ja luovutustilaisuus on erittäin tärkeä tapahtuma, etenkin silloin kun merkki on vaihtunut tilalla. Aikaisemmin riitti, kun neuvoi mistä kone lähtee käyntiin, montako vaihdetta on ja mistä tarkistetaan öljyt. Huippunykyaikaisen traktorin sähköiset hallintajärjestelmät vaativat huomattavasti tarkempaa perehtymistä. teksti ja kuvat Seppo Nykänen

Uusien Massey Ferguson -traktorien käytönopastukseen on kiinnitetty erityistä huomiota. Kaikki K-Maatalouden myyjät on koulutettu antamaan käytönopastus asiakkaan luona traktorin luovutuksen yhteydessä. Saarijärveläisen Heikki Hiirosen uusi Massey Ferguson 6485 oli tullut taloon edellisellä viikolla. Jyväskylän K-Maatalouden traktorimyyjä Tuomo Pöntynen oli sopinut luovutustilaisuuden ja käyttöönottoopastuksen seuraavalle maanantaille. Hiiroselle Massikka on uusi merkki, joten tilaisuuteen oli kutsuttu myös alueen huoltomies Risto Nikara antamaan neuvoja teknisissä yksityiskohdissa.

Kun saavuimme paikalle, uusi etukuormaajalla varustettu traktori seisoi Hiirosen pihamaalla ja isäntä oli jo odottamassa traktorin vierellä. Käsipäivää lyötiin siinä aluksi ja samalla paikalle saapui myös Risto Nikara. Heikki Hiironen kertoi kyläläisten ristineen uuden Massikan Pendolinoksi, sen kovan maantienopeuden takia. Traktorissa on 50 km/h: n vaihteisto. Kuulumisten vaihtamisen jälkeen siirryttiin asiaan. Aluksi etsittiin traktorin tunnistetiedot tyyppikilvestä ja samalla myyjä selvitti mitä kaikkea tietoa kilvestä löytyy. Runkonumero on tärkeää tarkistaa ja pistää muistiin vaikka kännykän osoitekirjaan. Seuraavaksi etsittiin moottorin tyyppikilpi.

Päivittäiset tarkistuskohteet Konepellin avaaminen paljastaa huoltokohteita moottorin etupuolelta: öljyn ja ilmastointilaitteen lauhduttimet, turbon välijäähdytin sekä ilmansuodattimen kotelo sijaitsevat varsinaisen jäähdyttimen etupuolella. Uusissa malleissa koko paketti saadaan kerralla käännettyä puhdistusasentoon ilman työkaluja. Se tehtiin myös käytännössä. Samalla tarkistettiin moottoriöljyt. Huoltomies neuvoi alun sisäänajovaiheessa tarkistamaan öljyn päivittäin, koska uusi moottori syö aina hieman öljyä.

Voimansiirto ja hydrauliikka olivat vuorossa viimeisenä. Opastuksen yhtenä tärkeänä piirteenä on, että kaikki käydään läpi ja pyritään myös katsomaan käytännössä eri toiminnot.

MAATILAN PIRKKA ■ 2/2008

Tuomo Pöytynen onnittelee Heikki Hiirosta onnistuneen traktorikaupan johdosta ja Risto Nikara todistaa tapahtumaa.

Huoltoon ja päivittäisiin tarkistuksiin liittyvät asiat kuuluvat opastuksen ohjelmaan.

Näyttötilojen opiskelu käynnissä, ilmeistä päätellen asiaan keskityttiin huolellisesti. Pöntysellä on sylissä lista, jonka mukaan edettiin.

Ohjaamossa eniten uutta asiaa Ohjaamossa vierähti aikaa kaikkein eniten. – Vaikka hallintalaitteet tulivatkin tutuksi jo esittelykoneella ajosta, jotain uutta löytyi silti, totesi Hiironen. Aluksi käytiin läpi mittaristo ja varoitusvalot sekä näytöt ja näyttötilat. Kaikki tutkittiin tarkkaan, erityisesti näyttötilojen merkitykset ja ratinvarren ohjelmointikytkimien toiminta selvitettiin juurta jaksaen. Vaihteiston toimintaan perehdyttäminen on tärkeää ja yksi käytönopastuksen tärkeimpiä osioita. Dyna-6-vaihteisto on

erittäin monipuolinen voimansiirtoratkaisu, jossa on runsaasti ominaisuuksia ja säätömahdollisuuksia. Perusteellinen käytönopastus on tärkeää, jotta ostaja saa traktoristaan kaiken hyödyn irti. Vaihteistossa on säätöjä, joita käyttäjä voi tehdä eri työtehtäviä varten. Käytönopastuksessa nämä käytiin tarkkaan läpi. Yhtenä esimerkkinä voi mainita pikavaihteen kytkeytymisen, jota voidaan säätää pehmeäksi tai teräväksi tarpeen mukaan. Samoin voidaan ennalta asettaa, mikä vaihde on päällä käynnistyksen jälkeen. Lisäksi eteen ajolle voi asettaa eri nopeuden kuin peruutukselle. Voimansiirron jälkeen perehdyttiin hyd-

rauliikkaan. Traktorissa on CCLS-hydrauliikka, joka tuottaa 110 litraa minuutissa. Hiirosen traktorissa on Quike Q75 -etukuormaaja, joten tehoa kuormaustyöhön on riittävästi. Suurituottoinen hydrauliikka on tarpeen etukuormaajakäytössä, koska siitä saadaan tehoa alhaisilla kierroksilla. Nostolaitteiden käyttö oli vuorossa viimeisenä ohjaamon osalta. Hiironen ja Nikara kävivät vielä läpi muutamia yksityiskohtia seurattavista kohteista ennen ensimmäistä huoltoa. Ensimmäisten käyttötuntien aikana traktorissa oli ollut ainoastaan pientä vuotoa kuormaajan hydrauliletkujen parissa liittimessä, joka oli korjattu omatoimisesti. ■

OMA MAA MASSIKKA - Lopuksi paperit kuntoon Ulkosalla tehdyn koneeseen perehdyttämisen jälkeen oli aika siirtyä sisätiloihin kahvikupposen ääreen ja samalla keskustelu siirtyi hetkeksi käsittelemään yleisiä asioita. Kahvit tuli nautittua ja sen jälkeen oli vuoro täyttää tärkeät paperit, jotta traktori siirtyy uudelle omistajalle. Traktorin luovutuksen jäätyä joulukuulle sen rekisteröinti siirrettiin ymmärrettävistä syistä tulevan vuoden puolelle. Myyjä lupasi hoitaa rekisteröinnin ostajan puolesta.

Viimeisenä olivat vuorossa takuupaperit ja takuuehtojen selvittäminen. Pöntynen ja Hiironen kävivät kaksivuotisen takuun läpi kohta kohdalta ja erikseen vielä toisen vuoden osalta, jossa mukaan tulee omavastuu. Kaikkineen käytönopastus kesti noin puolitoista tuntia, ja sinä aikana käytiin perusteellisesti läpi uuteen traktoriin liittyvät asiat.

2/2008 ■ MAATILAN PIRKKA

MF 35

Massey Ferguson täyttää

50 vuotta

MF 100

Massey Fergusonin tarina sai alkunsa jo 1850-luvun puolivälissä. Alusta asti yrityksessä pyrittiin kehittämään aikaansa edellä olevia maataloustekniikkaa ja myös laajentumaan voimakkaasti. Yritys sai nimen MasseyFerguson vuonna 1958. Samana vuonna esiteltiin MF 65, jossa oli peräti 50,5 hevosvoimaa.

MF 5475

MF 3115

MF 165

MF 135

teksti Anne Penttilä, kuvat Massey Ferguson

MAATILAN PIRKKA ■ 2/2008

Massey Fergusonin juuret juontavat kahdelle mantereelle. Vuonna 1847 Daniel Massey perusti maatalouskonetehtaan Kanadan Ontarioon ja Alanson Harris omansa kymmenen vuotta myöhemmin. Massey ja Harris yhdistyivät 1891. Skotti Harry Ferguson aloitti puolestaan traktoreiden valmistuksen vanhalla mantereella ja esitteli vuonna 1933 mustan Fergun, jossa oli mullistava kolmipistekiinnitys työkoneelle. Musta Feguson painoi puolet sen ajan kilpailevista traktoreista ja pystyi ensimmäisenä kannattelemaan työkonetta turvallisesti kolmipistenostolaitteessaan sekä säätämään työskentelysyvyyttä tai työkoneen korkeutta maasta. Pian 3pistekytkennästä tuli maailmanlaajuinen standardi. Vuonna 1946 alkoi Englannissa Ferguson TE20 -traktorin valmistus. Seuraavien 10 vuoden aikana niitä tehtiin peräti 520 000 kappaletta. Kanadalainen Massey-Harris ja englantilainen Harry Ferguson Ltd yhdistyivät 1953. Harris putosi nimestä pois vuonna 1958, joka on Massey Fergusonin virallinen syntymävuosi. Jatkossa laajeneminen ja kansainvälistyminen vain kiihtyi; seuraavana vuonna yritys osti Perkinsin moottoritehtaan ja sitä seuraavana perusti traktoritehtaan Ranskan Beauvaisiin. Vuonna -62 traktorit saivat Multi-Power-vaihteistot. Ensimmäisen kerran oli mahdollista vaihtaa vauhdissa! Pa-

rin vuoden päästä esiteltiin ”punaiset jättiläiset”, eli 45-66 hevosvoiman MF 100-sarja. 70-luvulla MF 135 oli yrityksen menekkitraktori, sitä valmistettiin 350 000 kappaletta. Pelkästään vuonna -76 MF:n tehtaissa ympäri maailman valmistettiin 193 000 traktoria. Sähköohjattu nostolaite tuli koneisiin vuonna 1978. Vuonna 1986 esiteltiin 3000-sarja, maailman ensimmäiset ”ajattelevat” traktorit. Tietokoneohjaukseen perustuva Autotronic ohjasi voimansiirtoa ja Datatronic keräsi tietoa. Seuraavana vuonna Massey Fergusonin todettiin olevan 25:n kerran peräkkäin maailman eniten myyty maataloustraktori. AGCO osti Massey Fergusonin vuonna 1994. Vuosina 2003-07 uudistettiin peräti 12 mallisarjaa teholuokissa 19-315 hv ja vuonna 2004 MF 8480 äänestettiin vuoden traktoriksi Euroopassa. K-maatalous on myynyt Massey Fergusonia vuodesta 2002 lähtien. Vuoden 2008 alusta MF:n markkinaosuus maataloustraktoreista Suomessa nousi 18 prosenttiin. Tänä vuonna juhlitaan 50-vuotiasta Massey Fergusonia myös Suomessa. Uutta MF 5400 -mallisarjaa esitellään useissa asiakas- ja koeajotilaisuuksissa ympäri maan ja vuoden aikana käytävän tuunauskilpailun parhaat palkitaan Kone-Forumissa, kts. seuraava aukeama. ■

VARAOSAT

HUOLTOYRITTÄJÄT

HUOLTOPALVELUT

HUOLTO

Uusia MF-asentajia Anjalankoskelta

Tietotekniikka on maatalouskoneasentajan arkipäivää Maatalouskeskon ja Kouvolan seudun ammattiopiston yhteistyöllä koulutetaan maatalouskoneasentajia, jotka hallitsevat K-maatalouden konemerkit viimeisen päälle. teksti ja kuva Irma Peltola

– Maatalouskoneasentaja on nykyään kovan luokan ammattilainen, joka on kaukana entisajan rasvarista, sanoo lehtori Pentti Toivanen. Toivanen vastaa ammattiopistossa Maatalouskeskon kanssa yhteisestä maatalouskoneasentajakoulutuksesta. – Ennen asentaja tuli traktorin luo ja avasi työkalupakin, nyt hän avaa kannettavan tietokoneen, jossa on merkkikohtaiset testiohjelmistot. Lisäksi maatalouskoneita huolletaan ja korjataan nykyään korjaa-

MAATILAN PIRKKA ■ 2/2008

moissa, joissa on kunnon tilat ja laitteet, jatkaa Toivanen.

Testausta ja yritystaloutta Viime syksynä alkaneen koulutuksen tavoitteena on saada sopimushuolloille huoltoasentajia, varsinkin vahvoja Massikka-osaajia. – Opetus koostuu 30:stä kolmen päivän lähiopetusjaksosta koululla, itseopiskelusta ja työssäoppimisesta sopimuskor-

jaamoissa. Tutkinnon saa kokoon kahdessa vuodessa ja se on laajuudeltaan 40 opintoviikkoa. Osaaminen varmistetaan näytöin. Viime syksynä alkaneessa koulutuksessa on nyt vajaat kymmenen opiskelijaa. Kaikilla on maatalouden ja koneen korjauksen osaamista ennestään niin paljon, että mutterioppia ei enää opeteta. Opintokokonaisuuksia on viisi, joista yritystalous on kaikille pakollinen. Valinnaisia ovat traktorit, työkoneet ja suunnit-

HUOLTO

VARAOSAT

HUOLTOYRITTÄJÄT

HUOLTOPALVELUT

Tuunaa Massikkasi! Massey Ferguson -traktorien tuotekehitys ja tekninen osaaminen ovat olleet merkittäviä edelläkävijöitä maatalouden konetekniikan kehityksessä viitenä vuosikymmenenä myös Suomessa. Tuttavallinen lempinimi Massikka merkitsee meille varmuutta ja sympaattista kumppania eri työtehtävissä. Massikkaan liittyy monen käyttäjän tuntemuksia, muistoja ja kokemuksia vuosikymmenten ajoilta. Tämän historian innoittamana K-maatalous järjestää MF tuunauskisan 50juhlavuoden kunniaksi. Tuunauskisaan voi osallistua alun perin Suomessa rekisteröidyllä Massey Ferguson -traktorilla, joka toistai-

Mikko Niemelä, Tero Turunen, Terho Jyrkinen, Erkki Tikkanen ja lehtori Pentti Toivanen virittelevät testilaitteistoa Massey Fergusoniin. teluasteella oleva varaosatoiminnan opintokokonaisuus. Kurssilaisia opettavat Toivasen lisäksi Maatalouskeskon huoltoinsinöörit, kokeneet asentajat ja sopimuskorjaamoiden yrittäjät. Koulutuksiin saadaan tarvittaessa ajanmukainen konekalusto Maatalouskeskolta. – Lähiopetuspäivillä käydään läpi perus- ja komponenttitekniikkaa ja vian etsintää testausvälineiden avulla, kertoo Pentti Toivanen. Yksittäisillä kurssipäivillä on mukana myös nykyisiä huoltoyrittäjiä ja asentajia. K-maataloudella on 120 sopimuskorjaamoa, joten koulutus tarjoaa mainion mahdollisuuden merkkikohtaiseen täydennyskoulutukseen. – Koulutuksen aikana opiskelijat oppivat tuntemaan huoltoinsinöörit ja kokeneita yrittäjiä. Verkostoitumisesta on hyötyä jatkoa ajatellen. Tutulta kaverilta on helppo kysyä neuvoa tai ruuhka-aikana voi jakaa töitä lähihuoltamon kanssa, kuvaa Pentti Toivanen.

Testipäiviltä hyvää oppia Asentajakurssilaiset Tero Turunen, Mikko Niemelä, Erkki Tikkanen ja Terho Jyrkinen pitävät toistaiseksi koulutuk-

seksi ei ole ollut museo- tai muussa vastaavassa esittelykäytössä. Tuunatun traktorin pitää soveltua edelleen tavanomaiseen traktorin työkäyttöön ja toimia normaalisti. Koneeseen liittyvää historia ja tarina ovat merkittäviä tekijöitä kilpailuarvioinneissa. Kilpailusarjoja on kaksi; ns. alkuperäissarja ja ﬁktiosarja. Alkuperäissarjassa arvostetaan traktorin alkupäistä varustelua ja olemusta, koneen kuntoa sekä tyylikkyyttä. Fiktiosarjan arvostelussa painotetaan tyyliä, varustelun monipuolisuutta, suunnittelun luovuutta ja mielikuvitusta. Kisaan voi ilmoittautua mukaan sähköpostilla markkinointi@k-maa-

sen parhaana antina testipäiviä, jolloin on tietokoneavusteisesti tutkittu esimerkiksi moottorin ja hydrauliikan vikoja ja huoltotarvetta. Testaaminen vaatii paljon harjoittelua. – Jokaisella merkkihuoltajalla ne laitteet traktoreiden päivityksiä ja kalibrointeja varten on kuitenkin oltava. Asentajan työssä on paljon ennaltaehkäisevää huoltoa, toteaa kiuruveteläinen Erkki Tikkanen. Myös kouluttaja Pentti Toivasen mukaan kokemus auttaa vikojen paikallistamisessa, vaikka tietokone onkin apuna. Järjestelmät ovat monimutkaisia. – Nykyaikaisessa traktorissa voi olla jopa 13 tietokonetta ohjaamassa ja säätämässä toimintoja. Ne lähettävät ja vastaanottavat dataa sekä nykyään myös kommunikoivat työkoneen vastaavien järjestelmien kanssa. Myös varaosaohjelmistoihin perehtyminen on ollut kurssilaisista kiintoisaa. – Sähkö- ja hydrauliikkakaaviot oli hyvä käydä huolella läpi, toteaa Valtimolta kurssille tullut Tero Turunen.

HUOLTO

pa PääRa lkin nsk t an ona ma tka

talous.ﬁ tai suoraan traktorimyyjän kautta. Voit lähettää ilmoittautumisen yhteydessä kilpailukoneen tarkemmat tyyppitiedot ja mahdollisen kuvan. Kutsumme parhaat kilpailuehdokkaat ilmoittautumisten perusteella alueellisiin katselmuksiin kevään ja kesän aikana. Tuomaristo valitsee kummankin sarjan parhaat Kone-Forum 2008 näyttelyssä pidettävään loppukilpailuun 18. lokakuuta 2008. Molempien sarjojen voittajat palkitaan kahden hengen matkalla Massey Fergusonin tehtaalle Ranskan Beauvaisiin. Sarjoissa 2. ja 3. sijoittuneet saavat 300 euron lahjakortit K-maatalouteen.

se yrittäjäksi ja Tero Turunen arvelee jossain vaiheessa olevansa viljatilan isäntä ja huoltoyrittäjä. Maatalouskoneasentajan työtä kaikki pitävät sopivan monipuolisena ja vaihtelevana. Kiitosta saa monimuoto-opetus, josta pääsee töihin soveltamaan opittua ja sitten palataan taas kurssille. Tulevaisuuden asentaja hallitsee ehkä nykyistä harvempia koneita, mutta tuntee ne perin pohjin. – Yksi on tietyn merkin traktoriekspertti, toinen tuntee puimurit ja kolmas on perehtynyt työkoneisiin. Kaikki tekevät kaikkea, mutta ovat samalla asiantuntijoita omissa koneryhmissään, kuvaa Toivanen asentajien erikoistumista. Kaikesta elektroniikasta ja tietotekniikasta huolimatta tuleva MF-asentajanelikko ei halua päätyä pelkäksi vian diagnosoijiksi, jonka jälkeen riviasentaja tekee käytännön työt. – Sen verran kovasti me koneiden rassaamisesta tykätään, että korjaushommat halutaan edelleen tehdä itse, he naurahtavat. ■

Monimuotokoulutus sopii aikuiselle Kaikki kurssilaiset ovat jo tiukasti kiinni työelämässä. Terho Jyrkisellä on oma huoltokorjaamoyritys, Mikko Niemelällä se on suunnitteilla, Erkki Tikkanen siirtyy sukupolvenvaihdoksen myötä aikanaan it-

Testaaminen vaatii paljon harjoittelua. 2/2008 ■ MAATILAN PIRKKA

HUOLTO

VARAOSAT

HUOLTOYRITTÄJÄT

HUOLTOPALVELUT

Paras voitelu kaikkiin olosuhteisiin Tekniikan kehittyminen, tiukentuneet päästörajoitukset ja turhista seisokeista kärsivät

kustannustavoitteet tulevat vaatimaan uusissa maatalouskoneissa käytetyiltä voiteluöljyiltä samoja huippuominaisuuksia kuin raskaan kuljetuskaluston öljyiltä. Tavanomaisten mineraalipohjaisten voiteluöljyjen ominaisuudet eivät useinkaan enää riitä, vaan tarvitaan synteettisiä voiteluaineita.

Muu täyssynteettinen 5W-40

Mobil 1 Rally Formula 5W-50

teksti ja kuvat Hannele Mäkinen, ExxonMobil Finland

Kaikki moottoriöljyt valmistetaan perusöljyistä ja lisäaineista. Täyssynteettisten moottoriöljyjen valmistuksessa perusöljytkin ovat 100 % synteettisiä, kun synteettisten moottoriöljyjen valmistuksessa on mukana myös tavanomaisia perusöljyjä. Niin maatalouskoneen, raskaan ajoneuvon kuin henkilöautonkin moottori on monimutkainen yhdistelmä satoja liikkuvia osia, jotka toimivat laajalla lämpötila-alueella vastaten monenlaisiin rasituksiin. Jotta näiden osien paras mahdollinen toimintavarmuus säilytettäisiin ja samalla vältyttäisiin kalliiden korjaamojaksojen tuomilta kustannuksilta, kannattaa valita voiteluöljy, joka vaikeissakin olosuhteissa suojaa moottoria kulumista, korroosiota ja lian sekä karstan kertymistä vastaan. Esimerkiksi maatalouskoneissa nesteiden osuus kokonaiskustannuksista on häviävän pieni, joten hyvä öljy on kuin vakuutus kalliin koneen moottorille ja toiminnan jatkumiselle. Oheisessa taulukossa ovat Massey Fergusonin suositukset Mobil-öljyistä eri käyttökohteisiin.

MAATILAN PIRKKA ■ 2/2008

Pidempi kesto ja parempi suorituskyky Synteettisten ja tavanomaisten voiteluöljyjen suurin ero on syntyvän kitkan määrä. Synteettisen öljyn yhdenmukaiset molekyylit muodostavat vähemmän kitkaa kuin tavanomaisten öljyjen epäyhtenäinen molekyylikoko, jolloin öljyn lämpötila säilyy alhaisempana ja moottorin suorituskyky on varsinkin ääriolosuhteissa parempi. Muita synteettisten voiteluaineiden etuja ovat korkeampi viskositeetti-indeksi (viskositeetin eli juoksevuuden alhaisempi muutos lämpötilan muuttuessa), pienempi haihtuvuus sekä parempi hapettumiskestävyys. Öljyn liiallinen saostuminen alhaisissa lämpötiloissa ja liiallinen ohentuminen korkeissa lämpötiloissa estyy, jolloin moottorin kuluminen erityisesti äärilämpötiloissa vähenee ja kestoikä kasvaa. Haihtumisen vähenemisestä johtuen öljyn kulutus laskee ja öljynvaihtovälit pitenevät. Myös öljyn hapettumisnopeus hidastuu, jolloin karstan ja lian kertyminen vähenee.

Moottoritestissä mitattiin öljyn paksuuntumista ja männän karstoittumista nopeassa ajossa erittäin kuumissa olosuhteissa. Öljyn lämpötila oli 150 °C sadan tunnin ajan. Kuvissa männät testin lopussa. Ympäristömääräysten tiukentuneet EURO 4 -päästörajoitukset koskevat nyt jo raskasta maantiekalustoa. Traktoreille päästörajoitukset tiukkenevat TIER 4A / STAGE IIIB:n tulon myötä vuonna 2011. Jo nyt ennen päästörajoitusten voimaan tuloa kannattaa voiteluöljyn valinnassa ottaa huomioon tuotteen laatuominaisuudet. Perinteiset moottoriöljyt sisältävät synteettisiin öljyihin verrattuna enemmän ei-toivottuja aineosia, kuten rikkiä sekä reagoivia ja epäpuhtaita hiilivetyjä, joita tavanomaisella raakaöljyn jalostuksella ei pystytä kokonaan poistamaan.

Synteettisten öljyjen kehityshistoriaa Mobil ryhtyi neljäkymmentä vuotta sitten tutkimaan ja ratkaisemaan lentotukialuksilla sotilaslentokoneissa ilmennyttä on-

HUOLTO

VARAOSAT

HUOLTOYRITTÄJÄT

gelmaa: koneiden ollessa ilmassa kylmä sää kiinteytti pyörien laakereiden rasvan laskutelineissä ja koneiden laskeutuessa laakerit rikkoutuivat. Ratkaisuksi ongelmaan Mobil kehitti synteettisen rasvan, Mobilgrease 28:n, jonka voitelevat ominaisuudet säilyivät laajemmalla lämpötila-alueella kuin mineraalipohjaisten rasvojen. Se on edelleen ilmailukäytössä ympäri maailman. Kokeiltua teknologiaa käytettiin 1960luvun loppuun saakka kehitettäessä synteettistä moottoriöljyä erityisen vaativiin käyttökohteisiin, kuten voitelemaan Alaskan öljynporauslauttojen suuria dieselmoottoreita –40 °C:n lämpötiloissa. Vuonna 1971 perustetun Mobilin työryhmän saavutuksena syntyi ensimmäinen täyssynteettinen Mobil 1 -moottoriöljy, jonka voiteluominaisuudet olivat huomattavasti paremmat kuin tavanomaisilla mineraalipohjaisilla öljyillä. Energiakriisin kynnyksellä, vuonna 1973 lanseerattiin maailman ensimmäinen kansainvälisesti saatavilla oleva täyssynteettinen moottoriöljy Mobil SHC ja vuonna 1976 tuotiin Suomessa markkinoille Mobil 1

HUOLTOPALVELUT

HUOLTO

Massey Fergusonin käyttösuositukset Mobil-öljyille Moottori

Vaihteisto

Etuakselisto

Taka-akselisto

Delvac 1 5W-40

Mobilfluid 426

Dana-akselistot: Mobilube 1 SHC 75W-90

Mobilube SHC 75W-140

7400-8400-sarjat: Agri Extra 10W-40

Carraro-akselistot: Mobilube SHC 75-140

7400-8400-sarjat: Mobilube 1 SHC 75W-90

Mobilfluid 426

Dana-akselistot: Mobilube HD 80W-90

Mobilube HD-N 80W-140

7400-8400-sarjat: Agri Extra 10W-40

Carraro-akselistot: Mobilube HD-N 80W-140

7400-8400-sarjat: Mobilube HD 80W-90

Delvac MX 15W-40

5W-20. Henkilöautojen täyssynteettinen moottoriöljy Mobil 1 Rally Formula 5W-50 tuli markkinoille vuonna 1984. Mobil-voiteluaineita on markkinoitu Suomessa jo yli sadan vuoden ajan. Vuonna 1906 perustettu Mobil Oil oy ab vaih-

toi kuluvan vuoden alussa nimeä ja on nyt emoyhtiönsä Exxon Mobil Corporationin mukaan nimeltään ExxonMobil Finland Oy Ab. Mobil säilyi kuitenkin yhtiön tuotemerkkinä. ExxonMobil Finlandin voiteluainetehdas Naantalissa perustettiin vuonna 1957 ja siellä valmistetaan edelleenkin suuri osa maassamme myynnissä olevista Mobil-voiteluaineista. ■

VAR

SUOMALAISEN RUOAN HAASTEET JA MAHDOLLISUUDET

Suomalaista ruokaa markkinoitava enemmän

Tuotannon kannattavuus varmistettava Koko elintarvikeketjun tulevaisuus riippuu 110-prosenttisesti siitä, että suomalainen kuluttaja syö suomalaista ruokaa, painottaa maaja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila. Lisäksi hän korostaa panostamista tuotekehitykseen ja markkinointiin, sekä alkutuotannon kannattavuuden varmistamista. Ilman alkutuotantoa ei ole suomalaista elintarvikettakaan.

ELINTARVIKE

teksti Anne Penttilä kuva Antti Vettenranta

Maa- ja metsätalousministeri taistelee etulinjassa suomalaisen ruoan puolesta.

MAATILAN PIRKKA ■ 2/2008

Suomalaisen elintarvikeketjun perusvahvuus on laatustrategiatyö, jota on tehty määrätietoisesti viimeiset kymmenen vuotta. Laadun lähtökohdat ovat meillä hyvät, ensinnäkin Suomen maaperä on Euroopan puhtain esimerkiksi raskasmetallien pitoisuuksilla mitaten, sanoo Anttila. – Toiseksi koko elintarvikeketju pellolta pöytään on läpinäkyvä, mikä on harvinaista. Muista maanosista, esimerkiksi USA:sta tuleva ruoka tarkastetaan vasta valmiina tuotteena. Tällöin lopputuote voidaan ikään kuin ”desinfioida” puhtaaksi. Kolmas lähtökohta laadulle on osaaminen, sekä perustuotannossa että elintarviketeollisuudessa. Suomalainen

elintarviketeollisuus on levittäytynyt Baltian alueelle ja pystynyt sitä kautta kasvattamaan markkinoitaan. Mutta Anttila näkee, että lisääkin markkinoita olisi otettavissa, etenkin tietyissä erikoistuoteryhmissä. – Elintarviketeollisuuden pitäisi panostaa tutkimukseen ja tuotekehitykseen vieläkin enemmän kuin nyt. Bulkkia ei kannata tuottaa. Sillä emme pärjää Suomessa emmekä ulkomailla. Suomalaisten elintarvikkeiden hyvää laatua on rummutettava enemmän, panostettava terveysvaikutteisiin tuotteisiin ja tehtävä laadusta sekä erikoistuotteista vahvoja brändejä. – Yhteiskuntakin tukee tässä, mutta viime kädessä tuotteiden kehittäminen ja markkinointi on aina yritysten tehtävä. Miksi emme ryhdy hyödyntämään vahvuuksiamme esimerkiksi vauvanruuan markkinoinnissa, Anttila kysyy. Anttila tunnustaa pettyneensä paljon siihen, ettei elintarviketeollisuus nähnyt riittävästi tarvetta yhteiselle huippuosaamiskeskukselle. Vastaavanlainen syntyi juuri suomalaiseen metsäteollisuuteen. Se olisi ollut hyvä foorumi turvaamaan suomalaisen elintarvikkeen tulevaisuutta.

Haasteena kannattavuus – Suurin haasteemme on maataloustuotannon kannattavuuden varmistaminen. Suomessa 60 prosenttia maatalouden tuloista tulee maidon ja naudanlihan tuotannosta, ja viime aikojen kustannusnousun myötä niiden kannattavuus on heikentynyt. Kannattavuuden varmistamiseksi tarvitaan kustannusten alentamista. Pohdimme niitä mm. alkutuotannon tulo- ja kannattavuustyöryhmässä. Maataloustuotannon kannattavuus Suomessa riippuuu pääasiassa seuraavis-

ta tekijöistä: EU:n tukipolitiikasta, alan kustannuskehityksestä ja markkinoilta saadusta tuottajahinnasta. Tuista puhutaan paljon, mutta kaikki edellä mainitut ovat yhtä tärkeitä. – Kustannusten nousu on kohdistunut samalla tavalla myös Keski-Eurooppaan. Esimerkiksi Saksassa ja Ranskassa nousu on saatu paljon paremmin läpi tuottajahintoihin kuin meillä, mikä johtuu markkinoidemme erilaisesta rakenteesta. Muun muassa Saksassa on paljon eri kokoisia toimijoita elintarvikemarkkinoilla, myös pienempiä elintarvikevalmistajia, paikallista valmistusta ja myyntiä. Markkinoilla toimivat ovat siellä tasa-arvoisemmassa asemassa.

Lähiruoka pienentäisi myös kuljetuskustannuksia. – Suomen markkinoilla taas on vähän ja vahvoja toimijoita. Meillä tuottajat ja teollisuus ovat heikommassa asemassa kuin niitä huomattavasti vahvempi kauppa. Mutta korostan sitä, että tämä ei ole kaupan vika, tällaiseksi tilanne vain on

muodostunut, sanoo Anttila. Näinhän se on, jokainen toimija markkinoilla huolehtii ensisijaisesti omasta kannattavuudestaan. Alkutuotannon ja elintarviketeollisuuden olisi siis vain pidettävä paremmin puolensa.

Ympäristö ja terveellisyys Tulevaisuudessa huomio on kohdistettava entistäkin enemmän kuluttajaan ja hänen näkemyksiinsä. – Alkutuotannossa se tarkoittaa tuotantotapaa, energian käyttöä ja ympäristökuormitusta. Elintarvikkeet pitää tuottaa sillä tavalla, että kuluttaja hyväksyy ja arvostaa sitä. Anttila kuuluu ilmasto- ja energiapoliittiseen ministerityöryhmään, joka mm. selvittää ympäristökuormitusten syntylähteitä Suomessa sekä mekanismeja, jotka käyttävät ja puhdistavat, kuten esimerkiksi metsien hiilinielut. Hyödyntämättömiä mahdollisuuksia Anttila näkee edellä mainittujen erikoistuotteiden ja viennin lisäksi lähiruokamarkkinoissa. Paikallista tuotantoa pitäisi saada enemmän kauppojen hyllyille. – Suomessa on jo hyvää pienimuotoista elintarviketuotantoa, joka ei kuiten-

kaan tuota riittävästi suurten tukkujen tarpeisiin. Lähiruoka pienentäisi myös kuljetuskustannuksia. Kaikkia toimenpiteitä tullaan jatkossa yhä enemmän tutkimaan myös ilmastonmuutoslasien läpi. Ruoan terveellisyys on toinen jatkuvasti nouseva trendi. Suomalaisen ruoan edistämisohjelma pyrkii sovittamaan yhteen mm. ruoan terveellisyyden ja ihmisten terveyden edistämisen. – Elintarviketeollisuudelta tämä edellyttää muun muassa suolan, sokerin ja rasvan vähentämistä tuotteissa. Pakkausmerkintöjen kehittäminen on tärkeä käytännön toimenpide, koska se on hyvä tapa kertoa kuluttajalle elintarvikkeiden laatuun ja terveellisyyteen liittyvistä asioista. Brysselin ja Suomen väliä sukkuloivalla kiireisellä ministerillä ei tietenkään ole paljon aikaa paneutua lähiruokaan omin käsin, mutta ruoanlaitto ja leipominen kuuluvat silti rakkaisiin harrastuksiin. – Se on aika rentouttavaa ja vastapaino työlle. Pidän kalasta monessa muodossa ja myös liharuoista. Jos on kiire, uunissa valmistuu koko ateria kerralla, helposti ja terveellisesti: valmiiksi marinoituja porsaankyljyksiä, Rosamunda-perunaa, sipulia ja vihanneksia, vinkkaa Anttila. ■

Alkuun ei edes tehtaan oma väki uskonut jyräkombiin, kilpailijoista puhumattakaan. Mutta toisin kävi. Koneita on 20 vuoden aikana tehty Tumella 3500 kappaletta ja tehdään edelleen. Siitä tuli eräänlainen menestystarina suomalaisessa maatalouskonetekniikassa. Jyräkombi on kokenut elinaikanaan monia muutoksia, vaikka perusidea onkin ennallaan. Alkuperäisiä osia ei nykykoneissa ole kuin siemenkammioiden syöttötelat ja muutamat ketjut. Säiliöt ovat tietenkin suurentuneet useaan otteeseen ja niitä on vahvistettu. Säiliöiden väliseinästä on tehty siirrettävä.

Niveltyvä takajyrä Tumen patentti Tumella on oma patentoitu ratkaisunsa siihen, että takajyrä painaa maata tasaisesti koko työleveydeltä. Takajyrästä on tehty kaksiosainen, keskeltä niveltyvä. Keskellä on sylinteri, joka on samassa painepiirissä koneen nostosylinterien kanssa. Sylineri vetää takajyrän ulkolaitoja ylöspäin juuri sen verran, että jyrän paino on jyrän keskellä yhtä suuri kuin laidoilla, ja loh-

Jyräkombeista on nykyään 90 prosenttia kiekkovannaskoneita, mutta ei laahavannaskaan suinkaan vanhanaikainen ole.

kot pääsevät mukautumaan maanpinnan epätasaisuuksiin. Takajyrän takana on vakiovarusteena jälkiäes. Se levittää pintaan irtomaata ja liettymisriski pienenee. Samalla maan pintaan saadaan haihtumissuoja. Koneiden elinkaari on yleensä lyhyt. Markkinat vaativat uutuuksia. Mutta jyräkombi on perusrakenteeltaan edelleen sama. Kaikkien muutosten perustana on ollut koneen tehokkuuden, luotettavuuden, kestävyyden ja käytettävyyden parantaminen. Muun muassa kaikissa koneissa oli aluksi laahavantaat. Vuonna 1995 valmistui ensimmäinen jyräcombi, jossa oli kiekkovantaat sekä lannoite- että siemenpuolella. Tällä hetkellä yli 90 prosenttia koneista on täyskiekkoversioita. EU-säädöksillä on varmasti osuutta asiaan. Laahavannaskoneet ovat edelleen erittäin käyttökelpoisia, kuten käy ilmi jyräkombia pitkään käyttäneiden maatalousyrittäjien kommenteista seuraavalla sivulla. Tänään, vielä 20 vuoden jälkeenkin, on jyräkombi Tumen eniten myyty kylvölannoitintyyppi ja säilyttää varmasti asemansa vielä pitkään. ■

Tumelta maatalouskoneita kuusi vuosikymmentä Tume-tehdas perustettiin 60 vuotta sitten. Sen tehtävänä oli työllistää Turengin sokeritehtaan väki siihen aikaan vuodesta, kun sokeria ei tehty, sekä valmistaa juurikkaan viljelyssä tarvittavia työvälineitä ja koneita. Tehtaassa on vuosien varrella tehty lähes kaikkia maatalouskoneita aina separaattoreista alkaen. Tavaraluettelo oli 1960-luvulla kuin sekatavarakaupasta. Sittemmin konevalikoimaa on karsittu kovalla kädellä. Nyt tehdas on keskittynyt Tume-kylvölannoittimiin ja Hankmoäkeisiin. Tume oli sokeritehtaan omistuksessa lähes 40 vuotta. Vuonna 1986 Toiminimi Jorma Nokkala osti Tumen. Vajaat kaksi vuotta sitten Nokkala myi tehtaan Tumen toimivalle johdolle. Asiakkaan kannalta mikään ei muuttunut. Koneet ovat edelleen K-maatalous-ketjun myynnissä, jolle Tume on vanhin kotimainen tavarantoimittaja.

Niveltyvän takajyrän ansiosta jyräpyörät mukautuvat maanpinnan epätasaisuuksiin.

2/2008 ■ MAATILAN PIRKKA

Takana lähes 3000 hehtaaria

Kylvöt jyräkombilla 17 vuotta

Kylvökone vaihtui, mutta merkki säilyi

Risto Anttila Hattulasta

Timo Ala-Reinikka Kurikasta

osti ensimmäisen Tumen

hankki ensimmäisen Tumen

jyräkombin vuoden 1991

1980-luvun alussa. Tilan

kylvöille. Se oli varustettu

kylvöalaan verrattuna kone oli

kaikilla herkuilla: siinä oli

iso investointi. Koneen vaihto

ajotietokone, ajouralaitteet ja

tuli ajankohtaiseksi 18 vuoden

lannoitteen kaukosäätö. Kone

jälkeen, eikä merkin vaihtamista

toimi kiitettävästi ja kun tuli aika

mietitty.

Ilkka Korvenoja Orimattilasta osti 4-metrisen Tumen jyräkombin 16 vuotta sitten. Hehtaareita koneelle on kertynyt jo lähes 3000, mutta vaihtoaikeita Korvenoja ei ole vielä hautonut.

Lannoitevantaiden kovametallisista kärkikappaleista valtaosa on vielä alkuperäisiä. Siemenvantaiden keraamiset kulutuspalat ovat kunnossa. Kaiken kaikkiaan kone on vielä ”täydessä tämminkissä”. Vuonna 1992 ei jyräkombista ollut vielä saatavanakaan täyskiekkokonetta. Mutta seuraavankin koneen vannasratkaisua hän vielä tuumii. Pellot ovat sitkeätä hiesusavea ja syysmuokkauksessa Korvenoja käyttää kyntöauroja vain heinännurmilla. Muuten maat muokataan syksyllä lautasmuokkaimella ja keväällä äestetään pariin kolmeen kertaan. Lisävarusteina Korvenojan jyräkombissa on lannoitteen kaukosäätölaite ja aisasylinteri. Multamailla koneen etupäätä saa hieman kohotettua sylinterillä, millä välttää maan kasautumisen lannoitevantaiden eteen. Koneen hän täyttää pihapiirissä suursäkeistä. Kauimmaisille lohkoille hän vie täyttövaunun.

– En arvannut ostaessani, miten pitkäikäisen koneen sain, tuumii Ilkka Korvenoja 16 vuoden ikäisestä jyräkombistaan.

hankkia uusi kone, merkki ja malli pysyivät samoina. Anttilan uusi kone on edeltäjänsä kaltainen, siinä ovat vain suuremmat säiliöt, sekä siemen- ja lannoitesäiliön välinen seinä on siirrettävä. Anttila pitää lannoitteen kaukosäätöä maillaan välttämättömänä lisävarusteena. Esimerkiksi pellon yläosa on kovaa savea ja siellä lannoitemäärä on 600 kg/ha. Välissä on hietamaata ja sinne hän antaa 450 kg/ha. Pellon alapäässä on multamaata ja lannoitemääräksi riittää 90 kg/ha. Päistekierroksia tulee peräti 27 metrin verran, koska Anttila aloittaa peltolohkon kylvön ajamalla 3-metrisellä koneella pellon ympäri yhdeksän kertaa. Kun hänellä on 15-metrinen ruisku, ajourat tulevat 3. ja 8. ajokerralla. Ruiskuttaminen aloitetaan ajamalla pellon ympäri kaksi kierrosta. Nykyinenkin jyräkombi on varustettu laahavantailla. Anttilan mukaan laahavannas tiivistää hyvin kylvöpohjan siemenen alla. Kylvösyvyyden määrää muokkausyvyys. Touot tehdään perinteisin menetelmin: pellot kynnetään. Huomattava osa pelloista on nimittäin juurikkaalla. Jos jatkossa osa pelloista jää talven ajaksi sängelle, hän rikkoo pinnan keväällä lautasmuokkaimella ja äestää sen jälkeen kerran.

Risto Anttilalla on jo toinen jyräkombi. Lannoitteen kaukosäätö ja ajouralaitteet ovat olleet jo ensimmäisessä koneessa 17 vuotta sitten.

Ala-Reinikan 80-luvun alussa hankkima Tumen kylvölannoitin oli 2,5-metrinen sivupyöräkone, mallimerkinnältään 250 KL. Kone maksoi 17 000 mk, joka oli silloiseen 15 hehtaarin kylvöalaan verrattuna iso investointi. Mutta se oli hyvä hankintapäätös. AlaReinikka kylvi koneella 18 kevättä ilman vikoja. Kun sitten tuli ajankohtaiseksi koneen vaihto, merkin vaihtoa ei tarvinnut ajatella. Ainoastaan sivupyöräkone muuttui 2,5 metrin jyräkombiksi. Sittemmin kylvöala on lisääntynyt ostojen ja vuokrauksen myötä 90 hehtaariin ja nyt kylvöt tehdään 3-metrisellä Tumella, jyräkombilla kuitenkin. Nykyisessä koneessa Ala-Reinikkaa miellyttävät isot säiliöt. Kone käydään tankkaamassa pihassa suursäkeistä. Koska karjatilalla osa kasviravinteista tulee lannasta, lannoitemäärä saa olla pieni ja siirrettävän väliseinän ansiosta kertatäytöllä pääsee kylvämään 3-4 hehtaaria. Pellot ovat osaksi multamaita, mutta jäykkää saveakin löytyy. Vannasratkaisuksi hän on valinnut edelleen laahavantaan. Sillä hän on saanut mielestään hyvät oraat. Naapurit moittivat joskus takapyöräkoneitaan siitä, että pintamaa tiivistyy liikaa ja altistuu liettymiselle. – Kun maa on sopivan kuivaa, tiivistymisongelmaa ei ole. Märälle pellolle ei tulisi koskaan mennä, kuittaa AlaReinikka.

Timo Ala-Reinikka on tehnyt kylvönsä jo yli 25 vuotta Tumella. Ensimmäinen kone oli sivupyöräkone, silloin ei vielä muuta ollut, mutta sen jälkeen hän on pysynyt jyräkombissa.

MAATILAN PIRKKA ■ 2/2008

YRITYS

Tanskalainen Bogballe

Tietää kaiken lannoitteenlevittimistä Käytännössä ainoastaan yhteen koneeseen keskittynyt maatalouskonetehdas on nykyään harvinaisuus. Tanskalainen Bogballe valmistaa lannoitteenlevittimiä ja niihin liittyvää oheistekniikkaa pitkällä kokemuksella ja todella vankalla asiantuntemuksella. teksti Anne Penttilä, kuvat Bogballe

Voi hyvällä syyllä todeta, että vuonna 1934 perustettu Bogballe tietää kaiken tietämisen arvoisen pintalannoittamisesta ja lannoitteenlevittimistä. Perheyritys on perustamisestaan lähtien keskittynyt ainoastaan yhteen tuotteeseen; lannoitteen pintalevittimeen erilaisine sovelluksineen sekä siihen liittyvään oheistekniikkaan. Sovelluksista mainittakoon esimerkiksi hiekoitinja suolanlevityslaitteet, ja oheislaitteista mm. suursäkkinostin sekä sähköinen ohjausautomatiikka. Bogballe vie tuotannostaan 92 prosenttia, 91 maahan ympäri maailman. Tehtaassa on pinta-alaa 16 000 neliötä ja modernit työstökoneet, mm. laserleikkuri, hitsausrobotteja sekä 350-metrinen

MAATILAN PIRKKA ■ 2/2008

pulverimaalauslinja. Koneita ei varastoida taivasalla missään vaiheessa. Henkilöstöä on 70.

Tiukkaa testausta Tuotetetestaus on laajaa, sekä sisätiloissa testaushallissa että ulkona testikentällä. 1620 neliön testihallissa voidaan testata lannoitteen levitystä 12-36 metriä leveälle. Asennus, punnitus ja tietojen rekisteröinti on automatisoitu; testihallista on suora linja tuotekehitysosastolle. Testikentällä ulkona on 350 metriä pitkä rata, jossa on 90 asteen mutkia ja epätasaisuuksia. Koneet testataan kentällä mahdollisimman hankalissa oloissa jo tuotekehitysvaiheessa. Koneiden toimintojen ja mekaanisen

kestävyyden lisäksi testataan levitysmääriä erilaisilla lannoitteilla. Testaamiseen käytetään aina oikeita lannoitemääriä ja -painoja, ei suhteellisia. Yrityksen nettisivuilla www.bogballe.com ovat kone- ja lannoitekohtaiset levitystaulukot. Oikea taulukko haetaan valitsemalla järjestyksessä: maa, koneen malli, lannoiteryhmä tai siemenet, lannoite tai viljelyskasvi sekä käytettävä levitysleveys. Suomessakin on käytössä noin 10 000 Bogballen lannoitteenlevitintä. Maahantuotujen koneiden loppukokoonpano tehdään Seinäjoella, jossa niinikään kaikki koneet varastoidaan toimitukseen saakka katon alla. Bogballe valittiin viime vuonna K-maatalous-ketjun vuoden tavarantoimittajak-

Sähköinein ohjauslaite Icon sopii lannoitteenlevittimiin, joissa ei ole vaakaa.

Oma testihalli mahdollistaa laajan testaustoiminnan.

si. Innovatiivisuuden ja koneiden teknisen laadun ohella perusteluina olivat mm. hyvin alhaiset takuukustannukset; ainoastaan kymmeniä euroja vuodessa.

Sähköinen ohjaus tulee Sähköinen ohjaus takaa lannoitteen tarkan levityksen traktorin ajonopeuden muutok-

sista riippumatta. Sähkötoiminen ohjauslaite Bogballe Icon sopii L Plus- ja M-sarjan vaa´attomiin levitinmalleihin. Levityksen alussa ja lannoite-erän vaihtuessa käyttäjän on ainoastaan kalibroitava lannoitteen tilavuuspaino ohjaimen antamien neuvojen mukaan. Näytteenotto kestää 30 sekuntia traktorin seis-

tessä paikallaan ja saatu tulos kirjataan ohjaimen muistiin. Tarvittava kalibrointisarja sisältyy pakettiin. Käyttöliittymä on toteutettu helppokäyttöisin kuvasymbolein. Ohjaimessa on kirjanpitomahdollisuus 99 lohkolle. Se on GPS-yhteensopiva ja siinä on sähköinen kääntö reunalle levitykseen (lisävaruste). ■

Viidenkymmenen kuution kärry on korkea, joten silppurin torveen on pitänyt asentaa neljänkymmenen senttimetrin jatko.

Helven korjuu sujuu rehukalustolla Bioenergiakasveista on viime vuosina puhuttu paljon. Kasvatusalojen perusteella parhaan vastaanoton on saanut ruokohelpi. Sitä lainehti kesällä 2007 noin 20 000 hehtaarin alueella. Äkkiseltään luku saattaa kuulostaa suurelta, mutta totuuden nimissä on myönnettävä, ettei se kovin suurimuotoista vielä ole. Pinta-alalla mitattuna ruokohelven voi rinnastaa kuminaan. teksti ja kuvat Tuomas Rytky

– Ruokohelpi ei ole yleistynyt ihan niin nopeasti kuin jossakin olisi haluttu. Eturivin viljelijät ovat viljelleet sitä jo yli kymmenen vuotta. Voikin sanoa, että pikku hiljaa viljely ja korjuu aletaan osata, mutta yleistymistä haittaa muna-kana-ilmiö. Kun helpeä on niukanlaisesti tarjolla, eivät voimalaitokset ole valmiita panostamaan syöttölaitteisiin. Ja kun ei ole kysyntää, hinta jää alhaiseksi, Maa- ja elintarvike-

MAATILAN PIRKKA ■ 2/2008

talouden tutkimuskeskuksen tutkija Timo Lötjönen sanoo. Huono hinta poikii tutun ongelman: se ei kannusta parhaaseen mahdolliseen viljelyyn. Lötjösen mukaan hyvänkin sadon arvo jää sataan euroon hehtaarilta. Kun mukaan lasketaan helpiviljelylle maksettavat tuet, liikutaan kannattavuudessa samalla tasolla rehuohran kanssa. Ruokohelpi on kohtuullisen vaatimaton kasvupaikkansa suhteen. Se kasvaa siellä, missä nurmikin. Eroja kuitenkin

löytyy. Niistä merkittävin lienee ruokohelven pitkäikäisyys – kasvusto pitää uusia vain reilun kymmenen vuoden välein. Helpi kestää myös hyvin vettä. Lötjösen mukaan kasvusto kestää vaikka vesi lainehtisi pellolla kuukauden ajan. – Viljelyssä perustaminen on olennaista. Jos lannoitteessa säästää perustettaessa, heinä ja rikkaruohot valtaavat kasvuston. Pohjan tasaisuus ja kivettömyys ovat myös tärkeitä. Koska korjuu tehdään keväällä, on kasvusto lakoista. Kasvusto pi-

Silppurin työleveys on riittänyt helpisoilla hyvin. 185-hevosvoimaisen traktorin vetämänä työnopeus on ollut 3,5-4 hehtaaria tunnissa.

Niittomurskaimen mattosiirtimellä helpi saadaan isommiksi karheiksi. Pyörintänopeuden pitää olla sangen suuri. tää niittää mahdollisimman lyhyeen sänkeen, sillä viidenkin sentin terän nosto voi lisätä korjuutappiota viisikymmentä prosenttia, Lötjönen huomauttaa.

Niittoa kahden koneen yhdistelmällä Ruokohelpeä kasvatetaan tyypillisesti tuotannosta poistuneilla turvesoilla. Eniten tuotantoa on siten Itä- ja Pohjois-Suomessa sekä Etelä-Pohjanmaalla. Suurin viljelyttäjä on Vapo. Yli puolet kasvustoista on kuitenkin yksityisten mailla, sillä Vapo on pyrkinyt hiljalleen eroon loppuun käytetyistä soista. Pääasiassa Meri-Lapin alueella toimiva Länsi-pohjan maaja metsätalousurakointi Oy on korjannut ruokohelpeä neljänä keväänä. Viimeisin sato kaatui JF:n niittomurskainyhdistelmällä: edessä GD 3200 FM ja takana GMS 3202 karhonsiirtimellä. Vapon 50-kuutioiseen kärryyn tavara puhallettiin JF:n FCT 1350 -tarkkuussilppurilla. – Samalla kalustolla korjattiin vuoden aikana noin kaksisataa hehtaaria helpeä ja kuusisataa hehtaaria rehua. Tunteina ajateltuna jakauma oli ehkä 150 ja 400 siirtymät mukaan lukien. Niittokoneilla on kaadettu käytännössä viitisen hehtaaria tunnissa. Hommaa hidastaa hieman se, että yksi etu on ajettava

etukone ylhäällä. Tällöin saadaan kolme etua yhteen ja näin ollen yhdelle saralle vain kaksi karhetta, Länsi-pohjan maaja metsätalousurakoinnin toinen omistaja Harri Tryyki kertoo. Tryyki sanoo samaa kuin Lötjönen: sänki pitää saada mahdollisimman lyhyeksi. Tryykin mukaan se on onnistunut yhdistelmällä hyvin, mutta joillakin pelloilla kivet ovat haitanneet työntekoa. Joskus korjuu on pitänyt keskeyttää myös, kun pellot eivät ole kestäneet kosteuden takia. Niittoyksikkö tarvitsee Tryykin mukaan traktoriin 140-150 hevosvoimaa, jotta homma etenee tarpeeksi ripeästi. Niittokoneen parhaaksi puoleksi yrittäjä mainitsee hyvän niittojäljen. Mattosiirrin ei aluksi toiminut helven korjuussa. Kun koneeseen vaihdettiin isompi vetorulla, matto alkoi pyöriä tarpeeksi nopeasti. Säädön pitää olla suurimmillaan. Toinen muutos piti tehdä renkaisiin, jotka alun perin sylttäsivät helpeä väliinsä. Renkaat käännettiin toisin päin, jolloin raideleveys kasvoi, mutta niitto muuttui sujuvaksi.

Silppurilla jopa 4 ha tunnissa Silppurin voiman tarvetta kysyttäessä Harri Tryyki naurahtaa. – Sehän on sellainen oravanpyörä, että mitä enemmän on voimaa, sitä enemmän lyödään vauhtia. Kyllä se parisataa hevosta saisi olla, että jäisi vähän reserviinkin. Meillä on 185 ja sillä päästään helvellä 3,5-4 hehtaariin tunnissa. Työteknisesti helven ja rehun silppuaminen eivät eroa suuresti toisistaan. Koneen säädötkin voi pitää samoina. Ruokohelven korjuun erityispiirre on kuitenkin korjattavan materiaalin kuivuus ja tulipalovaara. – Syöttörullat ovat välillä käyneet todella kuumina. Säätöpelti pitää laittaa kauas, jotta tavara pääsee kunnolla liikkumaan, Tryyki kertoo. Silppurin reilun kolmen metrin työleveys on ollut riittävä helpihommissa. Sen sijaan torveen on pitänyt laittaa neljänkymmenen senttimetrin jatko. – Siitä ei enää luovuta, vaikka siltoja ja lankoja joutuukin varomaan. Jatkon ansiosta niin rehun kuin helvenkin saa kuormaan tiiviimmin, kun tavaraa pääsee puhaltamaan ylhäältä alaspäin, Tryyki vinkkaa. ■

Sivutuotteista oivallisia lannoitteita Ruokohelpiviljelyssä perustamisvuoden lannoitus on olennaista. Kokemusperäisestä havainnosta on myös tieteellistä näyttöä. Viime keväänä Oulun yliopistossa tohtoriksi väitellyt Timo Parviainen selvitti tutkimuksessaan muun muassa suopohjien luontaista ravinnetilaa. Tulosten perusteella pohjat ovat hyvin niukkaravinteisia ja erittäin puhtaita raskasmetalleista. Luontainen ravinnetilanne kannattaa kuitenkin Parviaisen mukaan ottaa selville, koska lannoitus muodostaa merkittävän osan viljelyn kuluista. Yksi tutkimuksen tarkoituksista oli selvittää, kuinka teollisuuden sivutuotteet, kuten lentotuhka ja kuona soveltuvat ruokohelven lannoittamiseen. Tulokset olivat lupaavia. Kuonalla pystyy korvaamaan kalkituksen ja lentotuhka täydentää hyvin kaupallisia ravinteita. Tuhkan eduksi pitää laskea myös se, että ravinteet liukenevat siitä hitaasti ja näin ollen vaikutusta riittää useammalle vuodelle. Useiden sivutuotteiden käyttö on kuitenkin tällä hetkellä kiellettyä. Syynä tähän on se, että joissakin sivutuotteissa raskasmetallien kokonaispitoisuudet pakkaavat olemaan liian suuria. Kielto saa Parviaisen lähes kiihtymään: – Lainsäädännössä tuijotetaan vain sivutuotteiden raskasmetallien kokonaispitoisuuksia. Todellisilla ympäristövaikutuksilla ei ole mitään merkitystä. Tutkimus osoitti, ettei sivutuotteiden käyttäminen nosta raskasmetallipitoisuuksia kasvualustassa lähellekään raja-arvoja. Ja kun ei helpeä edes syödä, vaan poltetaan. Lainsäädännön pohja on lähtöisin EU:sta. Samainen unioni kuitenkin ajaa voimakkaasti kaikkien sivutuotteiden hyödyntämistä. Suomessa suurin osa kuonasta ja tuhkasta käytetään tällä hetkellä maarakentamiseen. Parviainen suhtautuu epäillen siihen, että niiden käyttäminen maanparannukseen sallittaisiin tulevaisuudessa.

2/2008 ■ MAATILAN PIRKKA

Edistystä on tapahtunut usealla rintamalla. Olemme päässeet hyvin pieniin annosmääriin – jopa kadehdittavan pieniin monien eurooppalaisten viljelijöiden mielestä. Vaarantamatta kasvinsuojelun tehoa se onnistuu ainoastaan käyttämällä edistynyttä ruiskutustekniikkaa. On myös erittäin tärkeää, että ruisku on hyvin varustettu ja oikein säädetty jokaista ruiskutustilannetta varten. Aiempina vuosina viljelijän piti miettiä ainoastaan suuttimen koon valintaa, johon vaikuttivat vesimäärä ja ajonopeus. Tällöin pisaran koko riippui suutinkoosta. Tyypillisesti ruiskutettiin hienoja pisaroita alhaisilla vesimäärillä ja suurempia pisaroita korkeilla vesimäärillä. Tänä päivänä vaatimukset korkeammista työskentelynopeuksista sekä pienemmästä tuulikulkeumasta ovat saaneet aikaan uudenlaista tekniikkaa. Se varmistaa, että kasvinsuojeluaine osuu kohteena oleville pinnoille ja ruiskutus päättyy silloin kun pitääkin. Suuttimen valinta voi usein olla selkeä kompromissi hyvän torjuntavaikutuksen saavuttamisen sekä tuulikulkeuman, ruiskutuskapasiteetin, ajonopeuden ja muiden tarpeiden välillä. Onko parempi ruiskuttaa vähemmän ihanteellisella pisarakoolla, vaiko viivästyttää ruiskuttamista tuulen tyyntymistä odotellessa?

Eri tarpeiden yhdistelmä

Suutintyypin valinta Kasvinsuojeluruisku on epäilyksettä peltojen käytetyin työkone. Tanskassa ei kyseenalaisteta esimerkiksi tautitorjunnan tarpeellisuutta. Kasvinsuojeluaineet ovat myös eniten muun yhteiskunnan huomion kohteena. Niiden vastuullinen ja

Viuhkasuuttimet Pienet vakioviuhkasuuttimet tuottavat pienimmät pisarat. Nykyiset pienituottoiset suuttimet pystyvät aiempaa parempaan nesteen jakoon ja tuottavat erittäin tehokkaan pintapeiton. Toisaalta pienet pisarat ovat hyvin herkkiä tuulelle, ne kulkeutuvat helposti muualle kuin oli tarkoitettu. Myös ruiskutuskuvio häiriintyy helposti. Pieniä vakiosuuttimia tulisi käyttää ensisijaisena vaihtoehtona tavallisessa ruiskussa, mutta ainoastaan ihanteellisissa ruiskutusolosuhteissa. Jotta vaativammissa olosuhteissa voitaisiin saavuttaa turvallisesti ja tehokkaasti kaikki matalan ainemäärän ja pienten pisaroiden edut, tarvitaan ilma-avusteista suunnattavaa ruiskutusta. Siihen pystyy Hardi Twin, joka voi käyttää pieniä standardisuuttimia ilman ongelmia, vaikka sääolot eivät olisikaan ihanteelliset.

LowDrift-suuttimet LowDrift-suuttimet tuottavat vähemmän hyvin pieniä pisaroita kuin vastaava vakiosuutin samalla vesimäärällä. Niissä on virtauksen rajoitinlevy, joka alentaa pai-

MAATILAN PIRKKA ■ 2/2008

tarpeenmukainen käyttö on meidän kaikkien etu. teksti Mikkel Nilars, Hardi International

Quintasreamin ruiskutuskuvio.

netta. LD-suuttimet ovat vähemmän herkkiä tuulelle. Hyvä vaihtoehto on pitää sekä vakioettä LD-suutin Triplet-suutinrungon samalla puolella. Kun aloitellaan ruiskuttamista aikaisin aamulla, tuulen nopeus on usein matala, ja käytetään vakiosuutinta. Myöhemmin aamupäivällä tuulen nopeuden kasvaessa suutinta voi vaihtaa muuttamatta ruiskun asetuksia.

MiniDrift-suuttimet Ilma-avusteisia MiniDrift-suuttimia voidaan käyttää haastavammissa sääoloissa tai silloin kun ruiskutustyötä ei voida lykätä. Suuttimessa on kaksi suurikokoista ilman syöttökanavaa. MD-suuttimet vähentävät tuulikulkeuman minimiin käytettäessä alhaista painetta.

Injet-suuttimet Ilma-avusteiset Injet-suuttimet tuottavat suurikokoisia pisaroita. Suuttimessa oleva suppiloputki tuottaa alipaineen, joka vetää ilmaa ulkopuolelta kahdesta sivussa sijaitsevasta reiästä sekoituskammioon, jossa neste ja ilma sekoittuvat ennen ruiskutusta. Saadaan aikaan erittäin matala nopeus, mutta hyvin suurikokoiset pisarat. Ne voidaan levittää riittävällä tarkkuudel-

la ja monenlaisissa tuulioloissa sekä ruiskutusnopeuksissa. On huomioitava, että suuri pisarakoko merkitse pienempää pisaroiden lukumäärää. Jos pisaran halkaisija nousee kaksinkertaiseksi, pisaroiden lukumäärä pienenee kahdeksasosaan. Joillakin aineilla tämä saattaa johtaa riskiin vähäisemmästä torjuntatehosta. Erityisesti riskiä on heinämäisten rikkaruohojen torjunta-aineilla sekä viljojen sienitauti- ja tuholaistorjunta-aineilla. Flakkebjergin tutkimusaseman testit ovat osoittaneet jopa 40-50 prosentin tehon vähenemistä verrattuna vakiosuuttimiin, silloin kun ruiskutetaan kontrolloiduissa ja parhaissa mahdollisissa oloissa. Kuitenkin tuulikulkeuma on Injet-suuttimilla merkittävästi pienempi ja käyttäjä voi jatkaa ruiskuttamista turvallisesti sil-

loinkin, kun työ pitäisi tavallisesti lopettaa. Torjunnan ajoitus pysyy hyvänä, mikä on edellytys aineiden pienille käyttömäärille. Injet-suuttimia tarvitaan, jos on ehdottomasti ruiskutettava tiettyyn aikaan.

Nestemäiselle lannoitteelle Haluttaessa levittää pellolle nestemäistä lannoitetta käytetään Quintastream-suuttimia. Jokaisessa suuttimessa on viisi eri suuntiin kohdistettua nestesuihkua. Virtaus on suurin keskellä ja pienin uloimmissa limittäissuihkuissa. Puomiston liikkeet eivät vaikuta lannoitteen jakaumaan, mikä pienentää polttovaurioriskiä. Suutin voidaan asentaa suodatinkoteloon ilman tiivistettä. Quintastream-suutinten vaihto on nopea tapa muuttaa ruisku lannoitteen tarkkuuslevittimeksi. ■

VILJELYOHJELMA

Kevätvehnä koetulokset 2007, Västankvarn 9000 8500 8000 7500 7000 6500

Sadonlisät 2628

6000

2741

3363

1825

2105

2705

1678 Käsittelemätön

5500 0

5000 4500 4000

tön

mä

tele

it Käs

,0 l

us 1

t Pl

e om

t 0,

por +S

tak

0,5l 5l

t 0, me Co

,5 l

us 0

t ven + Ju

Aca

,75

rim to P

,25

rim to P

Aca

r 0,

ista

,4 l h0

enit

Z l+

line

0,6

Pro

Kasvitautien torjunta

Mikä strategia tuo parhaan tuoton? Nousseet viljan hinnat ovat lisänneet kasvitautien torjunnan roolia viljelyjen kannattavuuden parantamisessa. Toisin sanoen nyt on entistä tärkeämpää tehdä oikeita päätöksiä kasvitautien torjunnassa. Milloin on oikea aika ruiskuttaa? teksti Hannes Höykälä

Kasvitautien torjunnassa on yleisesti kolme erilaista strategiaa, joista kullakin on omat hyvät ja huonot puolensa.

Myöhäinen erillinen ruiskutus Tällä tarkoitetaan yleisesti ohralla lippulehtivaiheessa tehtyä ruiskututusta ja vehnällä tähkän esilletulovaiheen ruiskutusta. Erillisellä torjuntaruiskutuksella saadaan tutkimusten ja käytännön kokemusten mukaan yleisesti paras taloudellinen tulos. Tällöin ruiskutusajankohta on lähellä ajanjaksoa, jolloin kasvitaudit leviävät kasvuston sadontuottokyvyn kannalta oleellisimmille lehdille, joiden merkitys on sadonmuodostuksessa on suuri. Ohralla voidaan samalla ajokerralla ruiskuttaa kasvunsääde (Terpal), jolloin tuotteesta saadaan paras laonestoteho. Vehnällä myöhäinen ruiskutus antaa kas-

MAATILAN PIRKKA ■ 2/2008

vitautisuojan myös tähkälle. Yhden myöhäisen tautien torjuntaruiskutuksen strategiaa kannattaa yleensä toteuttaa, ellei pellolla esiinny tauteja jo rikkakasviruiskutus ajankohdan aikaan.

Jaettu ruiskutus Torjuntakäsittely jaetaan kahteen kertaan, eli osa tautien torjunta-aineista annetaan jo rikkakasviruiskutuksen yhteydessä ja osa erillisessä myöhemmässä ruiskutuksessa. Käsittely kannattaa jakaa kahteen osaan, jos tautipaine on kova, eli pellolla on havaittavissa alkavia taudin oireita jo ennen rikkaruohoruiskutusta. Tautipaine voi olla kova kasvukauden alkupuolella mm. seuraavista asioista johtuen: viljelykierto on puutteellinen, lohkolla harjoitetaan suorakylvöä tai kevennyttyä muokkausta, tai orastumisvaiheen sääolosuhteet suosivat kasvitautien kehittymistä. Lisäksi kylväminen peittaamat-

tomalla siemellä vaikuttaa tautien esiintymiseen aikaisessa vaiheessa.

Myöhästetyssä rikkaruiskutuksessa Ohralla ja kauralla kolmas vaihtoehto on yhdistää tautitorjunta myöhästettyyn rikkakasvitorjuntaan korrenkasvun alussa. Kasvusto pyritään suojaamaan taudeilta jopa koko kasvukaudeksi. Tällä pyritään säästämään yksi ruiskutusajokerta, mutta torjunta-annoksen pitää olla ehdottomasti käyttömäärähaarukan yläpäästä. Tutkimusten mukaan sadonlisät jäävät kuitenkin keskimäärin lähes puoleen verrattuna erillisen myöhäisen ruiskutuksien antamiin sadonlisiin, vaikka käytössä olisi markkinoiden tehokkaimmat aineet.

Lisää euroja kukkaroon Tautitorjunnan perusteena tulee olla todettu tarve. Tosin nykyisillä viljan hinnoilla

Vehnän tautien torjuntaohjelmat Myöhäinen kertakäsittely

Kasvitautiresistenssi Kari Puukko, BASF

Jaettu käsittely

61-69

Myöhäinen kertakäsittely

GS 47 – 59:

Comet 0,25-0,5 + Juventus (0,25)-0,5 / Sportak 0,5 tai Comet Plus 0,75-1,0 + Juventus (0,25)-0,5 / Sportak 0,5

Jaettu käsittely

GS 27 – 32: GS 47 – 59:

Juventus 0,25 / Sportak 0,5 Comet 0,25-0,5 + Juventus 0,25-0,5 / Sportak 0,5 tai Comet Plus 0,75-1,0 + Juventus (0,25)-0,5 / Sportak 0,5

Ohran tautien torjuntaohjelmat Myöhäinen kertakäsittely Jaettu käsittely 1 ruisk. tekniikka

61-69

Myöhäinen kertakäsittely

GS 37 – 49:

Comet 0,25-0,50 + Sportak 0,5 / Juventus 0,25-(0,50) tai Comet Plus 0,75-1,0

Jaettu käsittely

GS 27 – 32: GS 37 – 49:

Sportak 0,5 / Juventus 0,25 Comet 0,25-0,50 + Sportak 0,5 / Juventus 0,25-(0,50) tai Comet Plus 0,75-1,0

1 ruiskutukset tekniikka

GS 30 – 33:

Comet 0,4-0,5 + Sportak 0,5 / Juventus 0,25-(0,50) tai Comet Plus 0,75-1,0

erillisen tautiaineruiskutuksen kulut katetaan jo hyvin pienilläkin sadonlisällä. Viljasta ja aineesta riippuen jo 150-200 kilon sadonlisä hehtaarille kattaa kaikki tautitorjuntakustannukset. Erityisesti nyt tehokkaan tautitorjuntaaineen käyttäminen palkitsee viljelijää: Esimerkiksi viljan hinnan ollessa 200 €/ tonni (alv 0 %), voidaan paremmalla aineella ja kovassa tautipaineessa saavuttaa yli 150 kg suurempi sadonlisä, jonka arvo olisi 30 euroa hehtaarilta. Pelkästään tällainen ero sadonlisässä tarkoittaisi käytännössä, että vaikka viljelijä saisi heikkotehoisempaa tuotetta ilmaiseksi, hänen ei kannattaisi ruiskuttaa sitä verrattuna tehokkaampaan tuotteeseen. Tehokkaampi tuote ehkäisee paremmin myös viljan laadun heikkenemistä. Yleensä parhaimpien ja heikompien tuotteiden hintaerot ovat melko pieniä, esim. viiden euron ero hehtaarikustannuksessa tarkoittaisi ainoastaan 25 kiloa

suuremman sadonlisän saamista, jotta tehokkaamman aineen lisäkustannus olisi katettu. Hehtaarin viljamäärään suhteutettuna kyseessä on vain muutama ämpärillinen, kun toisaalla vaakakupissa on jopa 6001200 kg/ha sadonlisä. Heikkotehoinen ja halpa tuote voi olla loppujen lopuksi kallein käyttää menetetyn sadonlisän takia! Uusi viljan hintataso kannustaa miettimään myös tautiaineiden annostusta uudelleen, sillä aiempaa suuremmalla annoksella saadaan pidempi ja tehokkaampi suoja sekä paras nettotuotto. Tärkeää on muistaa, että tautitorjunta varmistaa myös sadon laatua. Kasvunsäädekäsittely on tapa hallita riskiä arvokkaammassa sadossa. Sillä pystyy ehkäisemään tehokkaasti lakoutumisesta aiheutuvia satotappioita ja laadun menetyksiä sekä lisäämään sadonkorjuukapasiteettia. ■

Viljojen kasvitautien resistenssiä on Euroopassa tutkittu ja seurattu jo vuosia. Taudeista erityisesti syysvehnän harmaalaikku (Septoria), vehnänlehtilaikku (DTR) sekä härmä ovat kehittäneet strobiluriiniresistenssiä. Ohralla puolestaan on havaittu paikoin resistenssiä verkkoja rengaslaikkua vastaan. Käytännön torjuntatyössä on huomioitava, että taudinaiheuttajasienet kehittävät kaikille strobiluriiniaineryhmän edustajille ristikkäisresistenssiä, jolloin siirtyminen strobiluriineista toiseen ei katkaise resistenssiä. Markkinoilla olevat pelkkää strobiluriinia sisältävät valmisteet ovat Comet, Acanto ja Amistar. FRAC (Fungicide Resistance Action Committee) on antanut yleisohjeet strobiluriinien käytöstä resistenssiongelmien hallitsemiseksi. Suomessa on käytössä ohjeet, joissa strobiluriinivalmisteet pitää sekoittaa aina erilaisen vaikutustavan tautiaineisiin, triatsoleihin mm. Juventukseen, Sportakiin, Tiltiin tai Zenitiin. Seosohjeita noudattamalla voidaan edelleen hyödyntää täysimääräisesti strobiluriineilla saatavaa kestävää tehoa ja kasvifysiologisia erityisetuja. FRAC’n mukaan on myös tärkeää että strobiluriinivalmisteiden käytössä noudatetaan etikettien annossuosituksia. Toistuvat pienet käyttömäärät suosivat resistenttien tautikantojen muodostumista.

Juventus rekisteröity Juventus 90 on uuden sukupolven triatsolivalmiste, joka on tehokas yksin ja tankkiseoksissa strobiluriinien kanssa. Valmiste on nyt rekisteröity viljoille kauraa lukuunottamatta sekä rypsille ja rapsille. Se tehoaa laajasti viljojen kasvitauteihin, myös punahomeeseen. Juventus tuotti suurimman sadonlisän tankkiseoksena strobiluriinivalmiste Cometin kanssa kokeissa Västankvarnin koetilalla Inkoossa viime vuonna. Tulokset ovat viereisen sivun pylväikössä. Käyttömäärät ovat: viljoille yksin käytettynä 0,5-1,0 l/ha ja tankkiseoksissa 0,25-0,5 l/ha, syys- ja kevätöljykasveille 0,5-1,0 l/ha. Tehoaine on Metkonatsoli.

2/2008 ■ MAATILAN PIRKKA

VILJELYOHJELMA

Säilyykö hintataso korkeana?

Viljanviljely lisääntyy

Viljanviljelyala tulee kasvamaan Suomessa ensi kesänä, johtuen useastakin syystä. Öljykasvien viljelyala saattaa puolestaan supistua viime kesän huonojen kokemusten takia, jotka eivät kuitenkaan välttämättä toistu. Lisääntyneen viljelyn ja uusien lajikkeiden myötä Suomeen tarvitaan uusia siemenviljelijöitä.

olemaan ennätyssuuri satokaudella 200809. Hyvä markkinatilanne näkyy myös sertifioidun siemenen kysynnässä. Ammattitaidolla tuotetun kylvösiemenen sekä satoisten ja viljelyvarmojen lajikkeiden käyttö onkin yksi tärkeimmistä asioista K-maatalouden viljelyohjelmassa, jossa tavoitteena on parantaa viljelyn kannattavuutta.

teksti ja kuvat Anne Penttilä

Viljojen hintatasojen nousu on itsestään selvä syy viljelijöiden kiinnostukseen viljanviljelyä kohtaan. Se puolestaan ei ole aivan itsestään selvää, että hinnat ovat nykysellä tasolla ensi syksynäkin. Keskimääräinen hintataso on todennäköisesti korkeampi kuin on takavuosina Suomessa totuttu ja suuret hintavaihtelut lisääntyvät. – Viljamarkkinat muuttuivat viime syksynä, eikä paluuta entiseen ole näköpiirissä, sanoo Maatalouskeskon viljayksikön tuoteryhmäjohtaja Antti Korpinen. Hän puhui siemenviljelijöiden koulutustilaisuudessa 14.2. Jokioisilla. – Maailman leipä- ja rehuviljavarastot ovat supistuneet useamman vuoden ajan ja viljalla on elintarvikekäytön lisäksi muutakin kysyntää. Viljafutuureilla spekulointi nostaa hintoja ja aiheuttaa nopeita hintavaihteluja. Hintakehitystä ei voi enää ennustaa pelkästään kysyntä- ja tarjontatilanteesta. Kevään viljamarkkinaan vaikuttaa tarjonnan riittävyys loppukauden kysyntään

MAATILAN PIRKKA ■ 2/2008

sekä erityisesti odotukset uuden sadon kehittymisestä. Ennätysalhaiset varastot pitävät markkinat herkkinä kaikille uutta satoa koskeville uutisille. Tällä hetkellä odotukset ovat vielä korkealla, mutta jo kolmen prosentin lasku markkinoiden tämän hetken tuotantoennusteesta johtaisi maailman viljavarastojen pienenemiseen edelleen. Kesannointivelvoitteen poistumisella tulee olemaan suuri merkitys tulevalla satokaudella. 27 EU-maan alueella se merkitsee 1,7 miljoonaa lisähehtaaria viljelyyn, pääosin viljalle. Näissä maissa viljaalan arvioidaan kasvavan viisi prosenttia. Suomessa on ollut velvoitekesannolla 120 000 ha, josta saattaa siirtyä viljalle jopa puolet. Erityisesti suuret tilat tulevat panostamaan viljanviljelyyn. Myös nautakarjatilojen kuuden prosentin vuosittainen lopetustahti vaikuttaa. Osa nurmelta vapautuvasta alasta siirtyy viljalle. – Tulevan kauden sadosta meillä ei tietenkään ole vielä mitään tietoa, mutta ainakin se on varmaa, että vilja-ala tulee

Ei unohdeta öljykasvejakaan Vaikka öljykasvien hinnat ovat olleet voimakkaassa nousussa alkuvuodesta, halukkuus öljykasvien viljelyyn on ollut laskussa. Siihen vaikuttavat sekä kiinnostuksen siirtyminen viljaan että rypsinviljelyn viime kasvukauden ongelmat. Öljykasvejakaan ei kuitenkaan kannattaisi kokonaan unohtaa. Vanha sijoitusalan viisaus ”ei kaikkia munia samaan koriin” pätee myös viljelyyn. Entäpä jos maatalousyrittäjät ympäri maailman innostuvat panostamaan viljanviljelyyn, säät suosivat, saadaan ennätyssadot ja viljasta onkin tulevalla kaudella ylitarjontaa maailmanmarkkinoilla? Öljykasvien kysynnän ennakoidaan säilyvän Euroopassa vahvana tänä vuonna ja hintatason pysyvän viljan hintaa vakaampana. Hintanoteeraukset syksylle 2008 ovat tätä kirjoitettaessa 470 euroa tonnilta. Öljykasvien viljelyalan on arvioitu laskevan hieman edellä mainituissa EU27maissa. Öljykasviviljelyn käytännön etu-

VILJELYOHJELMA Juha Kartano pitää siemenviljelyä mielenkiintoisena.

ja ovat mm. rypsin sänki, joka on kasvipeitteisyysvaatimusta täyttävillä lohkoilla ja suorakylvössä keväällä huomattavasti helpompi kuin viljan sänki. Lisäksi Super-Treflania saa edelleen käyttää rikkatorjuntaan.

Siemenviljely kiinnostaa Kasvava kysyntä luo tarvetta myös siemenviljelyyn. Lisää siemenviljelijöitä tarvitsevat mm. mallasohra Xanadu ja monitahoinen, erittäin aikainen Tiril-ohra. Myllyvehnistä kysyntää tulee olemaan erityisesti Zebralla, joka on myllylaadultaan paras vehnä. Myös uusia lajikkeita on hyväksytty luetteloon: Ringsaker-kaura, Sheik- ja Ilves-kevätrapsit. Hausjärveläinen Juha Kartano on viljellyt timoteinsiementä vuodesta 1989 ja viljat sekä öljypellava tulivat mukaan 2000-luvulla. Viljoilla siemenala on noin 35 ha, timoteillä 15 ja pellavalla 8-9 ha. Lajikkeita ovat olleet mm. Gaute, Belinda ja Saga, pellavasta Helmi ja Heljä. – Siemenviljely on mielekästä työtä ja se lisää paljon vaihtoehtoja viljelyyn. Timotei tuo nurmen viljelykiertoon ja korjuurytmi on hyvä: Gaute puidaan aikaisin, Belinda myöhään ja timotei siinä välissä. Pellavapellolle ei juuri tarvi mennä ennen syyskuun puoliväliä. – Haastavaa on tautien torjunta hankalissa sääoloissa sekä aineiden ja menetelmän valinta. Timoteilla on tärkeää ensimmäisen satovuoden rikkatorjunnan onnistuminen. – Siemenviljely on haasteellista, mutta juuri sen takia se onkin kiinnostavaa. Veli-Jussi Markkula Loimaalta ja Olli Markkula Köyliöstä ovat toimineet siemenviljelijöinä vuodesta 1995, ja sitä ennen heidän isänsä 50-luvulta lähtien. Nyt veljeksillä on siemenviljelyssä Grindstad-timoteitä noin 40 hehtaaria.

MAATILAN PIRKKA ■ 2/2008

Viime vuosina on ollut myös Betty-puna-apilaa. – Siemenviljelyn kannattavuus on ollut parempi. Kustannuksia ja massaa on vähemmän ja varastointi on helpompaa. Haastavaa siinä on puhtauden ylläpitäminen, erityisesti rikat. Jos ensimmäinen satovuosi ruiskutuksineen onnistuu hyvin ja timotei talvehtii hyvin, se pystyy kyllä peittämään tehokkaasti eikä rikkakasveille jää tilaa. Apila on ollut haasteellisempi pölytysongelmien takia. Maatalouskeskolla siemenkaupasta vastaavan Ari Virtasen mukaan menekki on ollut hyvä talven aikana. Osa halutuimmista lajikkeista on jo myyty loppuun.

Markkulan veljekset ovat erikoistuneet nurmikasvien siemenviljelyyn.

Ostosiemenen kysyntää lisää myös joidenkin viljojen normaalia matalampi itävyys, joka on huomattu mm. Eviran kokeissa, etenkin kaurassa ja jossain määrin myös kevätvehnällä. Oman siemenen käyttöä harkitsevan kannattaa tehdä idätyskoe mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. – Itävyyksiä alentavat nyt erityisesti homeet ja lentonoki. Peittaus on nyt erityisen tarpeellista, painotti johtaja Hanna Kortemaa Evirasta. ■

Toistuuko kirppavuosi? MTT:n tutkija Asko Hannukkala kirjoitti edellisen numeron artikkelissaan, ettei toista samanlaista kirppakesää välttämättä tule. Tutkija Erja HuuselaVeistola on koonnut kirppa-aineistoja melko pitkältä ajalta, ja niiden mukaan melko pahoja kirppavuosia on ollut 510 vuoden välein. Vanhassa aineistossa ei ole yhtään kahta perättäistä kirppavuotta, mutta silti MTT:llä on päätetty olla varovaisia ennustamisessa. Kirppoja oli todella paljon syksyllä 2006 ja leudon talven ansiosta ne ilmeisesti säilyivät poikkeuksellisen hyvin kevääseen 2007. Syksyllä 2007 kirppoja oli aika vähän. Kirpat ovat noin 2 mm:n pituisia, mustia ja pomppivia hyönteisiä, eivätkä ne liiku kovin pitkiä matkoja. Mutta miten viljelijä voisi nyt varautua? On sanottu, että viime kesänä torjuntaruiskutukset myöhästyivät kaksi viikkoa, kun viljelijät tarkkailivat syöntivioituksia pinnalle nousseesta kasvustosta. Kirpat olivatkin tehneet tuhojaan jo maan alla. – Nyt nimenomaan pitäisi varautua, painottaa Hannukkala. – Rypsiä ei kannattaisi kylvää kovin

aikaisin, koska viileä sää hidastaa taimettumista ja peittausaineen teho voi loppua liian aikaisin. Kirpat aiheuttavat suhteessa suurimmat tuhot aivan pienille taimille. Tarkkailu pitäisi aloittaa heti kylvön jälkeen. Apuna voisi käyttää keltaisia liimapyydyksiä, koska kirppoja voi muuten olla hyvin vaikea havaita – paitsi syömäjäljistä. Tänä keväänä aloitamme tarkkailun kelta-ansoilla paljon aikaisemmin kuin viime kesänä, jotta pystyisimme varoittamaan paremmin. Resurssit eivät kuitenkaan riitä kovin monen pellon ajantasaisseurantaan. Arto Markkula Syngentalta on samoilla linjoilla Hannukkalan kanssa. – Viljelijän on tutkittava maata ja kasvustoa jo kylvön jälkeen ja taimettumisvaiheessa. Kirpat talvehtivat lähinnä pientareilla ja myös pellolla kasvinjätteissä, jos on kevytmuokattu tai muokkaamaton maa. Kynnetyllä maalla kirpat lähtevät liikkeelle pientareilta, suorakylvetyllä pellolla vioitus voi alkaa keskeltäkin peltoa. Viime kesänä kirpoille maistui järjestyksessä: rypsi, rapsi ja camelina. Sokerijuurikkaaseen ne eivät jostain syystä koskeneet. Sekä öljykasvien että sokerijuurikkaan kauppasiemenet peitataan Cruiserilla. Ruiskutukseen käytetään Kestacia.

VILJELYOHJELMA

Panosta nurmirehuun Hyvä nurmirehu on karjan ruokinnan perusta ja sen riittävä määrä sekä hyvä laatu on aina ollut tärkeää. Viljan ja väkirehun kohonneiden hintojen myötä hyvällä nurmirehulla on nyt entistäkin suurempi taloudellinen merkitys. Nurmeen kannattaa panostaa. teksti Anne Penttilä

MAATILAN PIRKKA ■ 2/2008

Painotettu D-arvo, %

70 69 68 67 66 65 0

Rikkakasvien osuus Rikat D 63

Rikat D 60

Lähde: PETU-hanke, Rikkakasvien torjunta nurmilta, Perttu Virkajärvi ja Pia Punkki, MTT kotieläintutkimus Maaninka.

Koiranheinä

Englannin raiheinä

Niittynurmikka

Italian raiheinä

Puna-apila

Alsikeapila

Persianapila

Niittokertasuositus

Nurmisiemenseosten seossuhteet %

Ruokonata Kora

Kylvösuositus kg/ha

kiinnitteen. Apilapitoisille nurmille käytetään Basagran SG:tä 1,1-1,7 kg/ha. Nurmen perustamisvuodelle on erilliset ohjeet Viljelyoppaassa. ■

Nurminata

Rikkakasvit kannattaa torjua nurmilohkoilta mahdollisimman aikaisessa vaiheessa, koska rikkakasvit heikentävät sekä sadon määrää että varsinkin laatua. Rikkakasvien rehuarvot, kivennäispitoisuudet sekä maittavuus poikkeavat hyvin paljon nurmikasveista, huonompaan suuntaan. Oheisessa graafissa on esimerkki nurmirehun sulavuuden (D-arvo) kehityksestä rikkapitoisuuden kasvaessa nollasta 40 prosenttiin, kun rikkakasvien D-arvo on joko 63 tai 60. D-arvo tarkoittaa sulavan orgaanisen aineen määrää nurmirehun kuiva-aineessa, tavoite on yleensä 68-70. Yhden D-arvoyksikön muutos vaikuttaa noin puoli kiloa maitoa vuorokaudessa /lehmä, vuodessa 183 kiloa. Esimerkiksi 40 sentin tuottajahinnalla yhden D-yksikön arvo olisi noin 73 euroa per lehmä. Sama tuotantovaikutus on kilolla väkirehua, kun sitä käytetään noin 10 kg/pv.

Esimerkki rehun D-arvon muutoksesta rikkapitoisuuden mukaan

Timotei Grindstad

Nurmien kasvinsuojelu

Kääntäen: yhden D-arvopisteen menetyksen takia lehmän olisi syötävä noin 365 kiloa enemmän väkirehua vuodessa, jotta se pääsisi samaan maitotuotokseen. Suuri rikkamäärä lyhentää myös nurmen käyttöikää, mikä nostaa perustamiskustannuksia. Ensimmäinen vuosi on tärkein, koska rikkojen määrällä on tapana kertaantua vuodesta toiseen. 1. vuonna ja vakiintuneisiin säilörehu-, heinä- ja laidunnurmiin käytetään esim. Gratilia 40-60 g/ha, joko keväällä, 1. tai 2. niiton jälkeen esim. hierakan ja leinikkien ensimmäisten kukkanuppujen ollessa näkyvillä. Toinen vaihtoehto on Primus 0,1-0,15 l/ha aikaisin keväällä kasvun alkaessa. Laitumille sopii Tomahawk alkukesällä hierakan kukkanuppujen ollessa näkyvillä. Gratil ja Primus tarvitsevat Timotei pohjoinen

Nurmirehun määrään ja laatuun vaikuttaa moni asia, joista siemen ja kasvinsuojelu jäävät usein turhan vähälle huomiolle. Suomessa käytetään useita nurmilajeja ja myös lajikkeissa on valinnanvaraa. Siemenet myydään yleensä seoksina, joihin valitut lajit ja lajikkeet täydentävät toisiaan. Seoksilla tasataan niittokertojen ja tuotantovuosien välistä vaihtelua sekä taataan nurmirehun riittävä laatu erilaisissa kasvukauden oloissa. Oikea nurmisiemenseos valitaan käyttötarkoituksen, viljelyvyöhykkeen, maalajin ja niittojärjestelmän perusteella. Nopea kasvurytmi ja hyvä jälkikasvu on syytä huomioida niittotiheydessä, jotta hyvänlaatuista satoa saataisiin paljon. Oheisissa taulukoissa ovat eri nurmikasvilajien ominaisuudet sekä K-maatalouden siemenseokset ja niiden koostumus. Viljelyoppaassa 2008 on lisäohjeita valintaa varten.

Paalinurmi

25-30 2-3

Laidunnurmi

30-35

Ruokonata-timotei

25-30 3-5

Apilainen nurmi

25-30

Savimaan nurmi

Etelän paalinurmi

Multamaan nurmi

2-3

Pikanurmi

Tuorerehunurmi 1-v. Lajit Timotei Nurminata Puna-apila

Merkitys seoksessa Satoisa, maittava, sulava, talvenkestävä Parantaa jälkikasvua, valkuaispitoinen Säilyttää sulavuutta, valkuaispitoinen, maittava, kuivuudenkestävä Koiranheinä Kuivuudenkestävä, jälkikasvukykyinen, satoisa Ruokonata Kuivuudenkestävä, jälkikasvukykyinen, satoisa Rainata Kuivuudenkestävä, jälkikasvukykyinen, satoisa Engl. raiheinä Jälkikasvukykyinen, maittava, valkuaispitoinen Niittynurmikka Tallauksenkestävä, vähentää aukkoisuutta

Huomioitavaa Huono jälkikasvu ja kuivuuden kesto Sulav. laskee hieman ed. nopeammin Vähenee nurmen vanhetessa Sulavuus laskee nopeasti Heikko maittavuus laitumessa Heikko maittavuus laitumessa Heikko talvenkestävyys Ei erityisen satoisa

RAKENTAMINEN

Selkeää varastotilaa viljalle

Kössin tilalla Oripäässä viljan käsittely selkeytyi viime kesänä. Uusi kuivuri toi lisää kapasiteettia, ja sen kylkeen nousi varastotiloiksi kaksi pyöreää Arskametallin säiliötä. Samalla vauhdilla tehtiin perustus kolmatta samanmoista pyttyä varten. teksti ja kuvat Raila Aaltonen

– Meillä oli selvästi tarve selkeyttää ja tehostaa ratkaisuja viljaketjussa, Kari Kössi toteaa. Hänen viljelemänsä tila koostuu kolmesta tilakeskuksesta kahdessa kunnassa. Joka tilalla oli vanha kuivuri pienine varastosiiloineen. – Erikoiseriä varten on riittävästi varastotilaa ennestään, nyt tarvittiin tilaa massaviljalle. Peltoala on karttunut tilakauppojen kautta, ja on nyt kaikkiaan 128 hehtaaria. Viljoilla on runsaat sata hehtaaria, lisäksi Kössi viljelee 10 hehtaarilla tuorehernettä ja 15 hehtaarilla timotein siementä. Tilalla on myös 30 000 broilerin kasvattamo. Vanhoista kuivureista yksi puretaan ja yksi jää reserviin. Purkutöiden jälkeen varastotilaa on 1500 hehtolitraa aiempaa

MAATILAN PIRKKA ■ 2/2008

enemmän. Kumpaankin uuteen säiliöön mahtuu noin 20 hehtaarin sato. Ehdolla oli alun perin kolme valmistajaa, mutta tutustuminen vastaavaan kuivuri-siilokohteeseen Humppilassa auttoi tekemään ratkaisun merkkien välillä. Arskametallin varastosiiloja ja kuivuria Kössi kuvaa kustannustehokkaaksi ja selkeäksi ratkaisuksi.

Kummankin siilon kokoaminen vei kahdelta mieheltä runsaat kaksi päivää.

Lapiotyöt minimiin Pohjat uudelle kuivurille ja siiloille kaivettiin auki tammikuussa vuosi sitten. Huhtikuussa somerolainen Arskametalli toimitti tarvikkeet rakennuspaikalle. Kuivuri sai katon päälleen 25. heinäkuuta ja elokuun ensimmäisenä sinne ajettiin ensimmäiset viljakuormat. Kallioperustalle, pohjakartion alle tuli ensin puoli metriä soraa ja toiset puoli metriä soramursketta. Siilojen pohjat valettiin suppilomaisiksi, ja alimmaksi suppilon kärkeen tuli kuorma-auton vanne. Siihen oli hyvä hitsata tartunnat. Pohjakartion seinistä pyrittiin saamaan mahdollisimman jyrkästi viettävät, jotta tyhjennysruuvi tyhjentäisi siilon kunnolla ja lapiotyöt jäisivät vähiin. Tyhjentäjän kannattaa tehdä tarkkaa

Kari Kössi tarvitsi tilallaan Oripäässä edullista varastotilaa massaviljalle. Siiloissa on katolla täyttöaukko ja tarkastusluukku. Tyhjennysruuvia varten on kannella varustettu putki. Ulkoseinä- ja kattotikkaat kuuluvat toimitukseen, samoin miesluukku ulkoseinässä. työtä, sillä jos pohjalle jää viljaa, pakkasella kondenssivesi tiivistyy siilon sisäpinnoille ja aiheuttaa ongelmia. Siilon betonista pohjaa kiertää puolimetrinen kävelytasanne. Valuharkkoseinä yltää 120 senttimetrin korkeuteen. Kolmas valmiiksi valettu pohjakartio odottaa jo ensi kesää lumipeitteen alla.

Nosturi apuna työssä Tilan edellisetkin pyöreät viljasiilot ovat K-Maataloudesta, joskin eri merkkiset. Aiemman kokemuksensa perusteella Kössi arveli, että pyttyjen kokoaminen ei tuottaisi ongelmia. Eikä niitä tullutkaan. Kummankin siilon kokoaminen vei kahdelta mieheltä runsaat kaksi päivää. – Ne oli äärimmäisen helppo tehdä, kun nosturi roikutti siiloa keskeltä. Uuden kierroksen kokoaminen edellisen alle vei nopeimmillaan tunnin. Tunkin avulla homma olisi ollut huomattavasti hanka-

ruuvit kiinteästi paikalleen, isäntä sanoo. Tehtaan kokoamisohjeita Kössi pitää selkeinä. Kokenut siilonkasaaja antaa vinkiksi ensimmäistä teräspeltisäiliötään kokoavalle, että saumausmassan kanssa ei kannata nuukailla. – Sitä saa pursuta saumoista. Massaa pantiin myös jokaisen kaksinkertaisen pulttirivin väliin. Saumat on saatava kerralla tiiviiksi, jos mielii pitää jyrsijät ja talven lumipyryt poissa viljan kimpusta.

Ei erikoisosaamista Pohjakartion seinämistä pyrittiin tekemään jyrkät, jotta lapiotyöt jäisivät mahdollisimman vähiin. lampaa, Kössi tietää. Hänen valitsemansa säiliöt ovat halkaisijaltaan 5,6-metrisiä. Teräspeltiseinä syntyi kuudesta elementtikerroksesta. Järeä autonosturi selvisi helposti kannattelu- ja siirtourakastaan, sillä valmiin siilon paino on noin 1500 kiloa. Siilon räystäs on viidessä metrissä ja harja kohoaa kuuden ja puolen metrin korkeuteen. – Helpot ne oli asentaa valmiin jalustan päälle. Lopuksi asennettiin tyhjennys-

Siilojen kokoamisessa ei tarvittu erikoistyökaluja eikä ulkopuolisia ammattilaisia missään työvaiheessa. Kuivurityömaalla käytettiin oman väen lisäksi ulkopuolista asennusporukkaa ja urakoitsijoita. Kuivurin rungon hitsasi valmiiksi lähinaapurissa sijaitseva metallipaja. Jättikokoinen himmeli vyöryi pihaan erikoiskuljetuksena kesäkuun alussa ja seinät pellitettiin valmiiksi maassa. Rakennus nostettiin paikalleen kahden autonosturin voimin. – Meillä hommaa helpotti se, että saimme suorituskykyiset koneet lainaksi edullisesti tästä aivan läheltä, Kössi kiittelee yhteistyökumppaneitaan. ■

5/2007 ■ MAATILAN PIRKKA

RAKENTAMINEN

Heinäkuivuri Tuhti-konehalliin Heinäkuivurin rakentaminen tuli pari vuotta sitten ajankohtaiseksi alastarolaisen viljelijän Petri Taimen tilalla. Rakennuksen valinnassa päädyttiin Tuhti-teräshalliin ja lopputulos osoitti valinnan onnistuneen. teksti ja kuvat Juho Vanhakartano

Petri Taimi viljelee hevosheinää, joka on kuivattava. Sitä varten oli rakennettava uusi kuivuri ja toteutus alkoi normaaliin tapaan paikan valinnalla. Sopivan paikan selvittyä talouskeskuksen pihapiiristä pintamaat kuorittiin pois ja parin kilometrin päässä sijaitsevalta murskaamolta ajettiin sepeliä rakennuksen pohjaksi. Pohja tehtiin tasaiseksi tasolaserin avulla. Hallin rakenteita mietittäessä lähtökohtana oli avara sisätila. Korkeaa vapaatilaa tarvitaan hallissa paalien kuormaamisen takia. Toisin sanoen kattotuoliratkaisu oli alusta asti poissuljettu vaihtoehto. Samalla myös hallin yleisilme on valoisampi. Anturat ja sokkeli ostettiin valmiina betonielementteinä Lammin Asennustaito Oy:ltä. Rakennuksen halutut mitat ja teräsrakenteiden valmistaja ilmoitettiin elementtivalmistajalle, joka toimitti

kehiin sopivat palikat sopivan kokoisina. Teräsrakenteet, eli kehät ja kattopellit ostettiin Weckman Steeliltä. Halli on 14 metriä leveä ja 20 m pitkä, kehäjako on 5 metriä. Kaikki puutavara on peräisin tilan omista metsistä.

Halli pystyyn omalla työllä Varsinainen rakentaminen maanpinnasta ylöspäin alkoi betonielementtien nostamisella paikoilleen. Noin tonnin painoisten elementtien liikuttelu onnistui hyvin traktorin etukuormaajalla. Elementit oli numeroitu selvästi, joten asennuksessa ei ollut sekaantumisen vaaraa. Vaikka teräskehät näyttävät painavilta, oli niidenkin käsittely yllättävän vaivatonta, sanoo Taimi. Apuna pystytyksessä käytettiin naapurilta lainattua pyöräkuormainta. Alkuperäisissä piirustuksissa kattokannattajalankut ovat pidempiä ja menevät li-

mittäin. Tarpeeksi pitkää tavaraa ei kuitenkaan löytynyt, joten piirustuksia muutettiin siten, että lankut ovat nyt päittäin ja saumakohdassa on erillinen tukilankku naulattuna kiinni neljästä kohdasta. Rakenteella päästään samaan lujuuteen kuin alkuperäisellä ratkaisullakin. Kattokannattajien päälle kiinnitettiin lappeen suuntainen laudoitus, jonka päälle levitettiin aluskate. Vaikka laudoitus nostaakin tarvittavan puutavaran määrää, jää kustannus kuitenkin koko hallin kustannuksissa häviävän pieneksi. Etuna on aluskatteen pysyminen suorana, pussittumisilmiö siis poistuu. Kattopellit ovat omien ruoteidensa varassa aluskatteen päällä. Ulkoverhouksessa päädyttiin puuverhoukseen tuotteen säilyvyyssyistä. Peltihallissa paalit alkavat homehtua jo joulun tienoilla, puuseinien kanssa vastaavaa ongelmaa ei ole, sanoo Taimi. Ulko-

Halli nousi pystyyn alusta loppuun omalla työllä. Valmiiden ja hyvin yhteensopivien elementtien ansiosta työ oli helppoa.

MAATILAN PIRKKA ■ 2/2008

verhoukseen kului ponttilautaa noin kolme kilometriä. Lattia valettiin betonista. Tasoitus tehtiin itse, joten koko hallin pystytyksessä ei tarvittu ulkopuolista työvoimaa. Taimi kertoo hallin pystytyksen olleen kaikkine työvaiheineen yllättävän helppoa ja edullista, erityisesti valmiit betonielementit helpottivat työtä paljon. Seuraava halli syntyisi tosin vielä nopeammin, kun tarvittavat työvaiheet on jo opittu.

Jakotunnelin päässä on halkaisijaltaan metrinen puhallin 11 kW:n moottorilla. Puhaltimen teho riittää kuivattamaan kahden märän paalin kerroksen ja kolmen parempikuntoisen paalin kerroksen. Halli nousi pystyyn noin puolen vuoden aikana. Pohjat olivat valmiina ennen kylvöjä. Kylvöjen jälkeen jatkettiin ylöspäin ja syksyllä halli oli valmis. ■

Kuivausosassa on yhteensä 30 aukkoa, joiden päälle paalit pinotaan. Kuivurin teho riittää kuivattamaan kahden märän paalin kerroksen per aukko.

Heinäkuivuri takapäätyyn Takimmaiset viisi metriä hallista muodostavat varsinaisen kuivausosan. Lattia valettiin parikymmentä senttiä alemmas kuin hallin etuosassa. Tukirakenteena ovat pituussuuntaiset, syrjällään makaavat lankut. Lankkujen päällä on kantena parisenttistä vesivaneria. Rakenne kestää normaalin 100 hv:n traktorin paalin kanssa. Kansilevyihin on leikattu pyöreät reiät paalien kohdalle. Yhteensä reikiä on kolmekymmentä. Hallin takaseinässä on metrin leveä ja kaksi metriä korkea jakotunneli, joka jakaa tunnelin päädystä, eli hallin takakulmasta puhallettavan ilman tasaisesti lattiassa oleviin ilmakanaviin.

Halli on sisältä varsin avara, koska kattotuoleja ei ole. Jos hallissa pitää kuormata tai kipata mitä tahansa, on tällainen rakenne erittäin kätevä.

RAKENTAMINEN

Konehallin rakentajan

ABC

Konehallin rakentamista suunnittelevan kannattaa pysähtyä miettimään tarkasti muutamia seikkoja, jotka

päästään käsiksi. Ovien paras paikka on päädyssä, koska sinne ei tule katolta lunta. Suurten koneiden mitat määräävät ovien koot ja hallin vapaan sisäkorkeuden. Sisäkorkeus tulee vastaan esim. kuormattaessa tavaraa rekan nosturilla.

vaikuttavat yllättävänkin paljon hallin toiminnallisuuteen ja käyttökelpoisuuteen tulevina vuosina. Tässä Weckman Steelin ja Vieskan Elementin vinkit hallin rakentajalle. teksti Eemeli Linna

A Käyttötarkoitus Rakennus hankitaan aina johonkin selkeään käyttötarkoitukseen vuosiksi eteenpäin. Suunnitteluvaiheessa on kuitenkin edullisinta ottaa huomioon mahdollinen käyttötarkoituksen muutos tulevaisuudessa, esimerkiksi yritystoiminnan tai tuotantosuunnan muutoksen myötä. Konkreettisena esimerkkinä voidaan pitää mahdollisuutta muuttaa halli lämpimäksi. Hallin rakenteet tehdään järeämmäksi, jotta ne kestävät lämpöeristämisen, ja sokkelista tehdään myös lämpimälle rakennukselle sopiva. Lämpöeristetyt hallit tuovat mukanaan energiakysymykset, lämmitystavan sekä mahdollisesti LVIS -järjestelmät ja muuta teknologiaa. Tämä on tärkeää suunnitella alkuvaiheessa, vaikka lämpöeristäminen tehtäisiin vasta myöhemmin. Vakiohalliratkaisu on aina hinnaltaan kilpailukykyisempi suurien tuotantomäärien vuoksi, ja lisäksi toimitusaika on yleensä hyvin lyhyt. Esimerkiksi pulttiliitoshallin voi tarvittaessa siirtää toiseen paikkaan, mikäli tarve niin vaatii.

B Ovet ja sisäkorkeus Ovia on perusteltua ottaa useampia, jottei hallin sisälle tarvitse tehdä niin paljon käytäviä. Liian vähäinen ovimäärä aiheuttaa vajaan täyttöasteen. Pahimmillaan se aiheuttaa tarpeetonta tavaran tai koneiden siirtelyä, ennen kuin haluttuun kohteeseen

MAATILAN PIRKKA ■ 2/2008

C Laajennettavuus Maatilojen keskikoko, koneiden mitat ja myös hallitilan tarve kasvavat jatkuvasti. Kestävä hallin suunnittelu lähteekin ensisijaisesti käyttötarkoituksen suunnittelusta, ei hinnan määrittelystä. Hyvin suunniteltu halliprojekti takaa sen, että kaikki tarvittavat koneet ja tavarat saadaan siististi halliin ja ratkaisu kattaa hallitarpeen vuosiksi. Joka tapauksessa laajennusmahdollisuuteen on varauduttava jo suunnitteluvaiheessa, koska sillä saattaa olla vaikutusta hallin rakenteeseen. Laajentaminen ei aina onnistu, jos sitä ei ole otettu huomioon.

D Rakennuspaikka ja liikenne Rakennuspaikassa ratkaisevia ovat maalaji, sen kantokyky, veden kulkusuunta ja paikan muut geotekniset ominaisuudet. Rakennusviranomainen pystyy auttamaan lisätiedon hankinnassa. Sekä rakennuspaikan että valmiin hallin liikenteen suunnittelu helpottaa rakentamista, tehostaa hallin käyttöä ja nopeuttaa varastointia hallissa. Väljä rakentaminen on pitkässä juoksussa kestävää.

E Suunnittelu Kaikissa rakennusprojekteissa pitää olla pätevä pääsuunnittelija, joka kantaa suunnitteluvastuun koko projektista. Pääsuunnittelija tarkastaa osatoimitusten yhteensopivuuden ja näihin liittyvät paikalliset rakennusmääräykset. Lisäksi projekteissa tarvitaan laillisesti hyväksytty vastaava mestari, joka valvoo, että rakennussuunnitelmia noudatetaan.

F Aikataulutus Liian tiukan aikataulun laatiminen on tarpeetonta riskinottoa. Osatoimitusten tai -urakoiden aikataulujen pettäminen liian

Teräsrunkorakenne Weckman Steel ja Termisolin eristetyt seinä- sekä kattoelementit.

tiukassa perusaikataulussa aiheuttaa aikataulujen kasaantumista muille toimijoille. Yleensä tämä muuttuu jossain vaiheessa ylimääräisiksi kustannuksiksi.

G Rakennuslupa Rakennuslupaan tarvitaan asemapiirustus, julkisivukuvat ja pohjapiirustus. Rakentamisen saa aloittaa lupapäätöksen jälkeen. K-maatalouden hallitoimittajalta saa rakennusluvan hakemiseen tarvittavat pääpiirustukset, lukuun ottamatta asemapiirrosta. Perustussuunnitelma ei kuulu hallitoimittajien vastuulle, koska he eivät tiedä paikallisia rakennusolosuhteita. ■

Eristämättömän tyyppihallin rakenneleikkaus, Vieskan Elementti.

Nyt AJANKOHTAISTA

Kemira GrowHow on nyt Yara Suomi ■ Kemira GrowHow on nyt uudelta nimeltään Yara Suomi. Norjalainen Yara osti Kemira GrowHow’n osakkeet viime syksynä ja yhtiön nimen vaihdos on luonnollinen seuraus kaupasta. Yara on maailman suurin mineraalilannoitteiden valmistaja. Markkinoita sillä on 120 maassa kaikkialla maailmassa.

Tutun kotimaisen lannoitevalmistajan ilme muuttuu nimen muutoksen yhteydessä. Yaran tunnistaa viikinkilaivasta, jolla on pitkät perinteet, sillä yhtiö on perustettu jo 1900-luvun alussa. Uusi ilme näkyy tuotepakkauksissa ensi lannoitusvuoden vaihteesta. Lisätietoa www.yara.ﬁ.

Sheik ja Ilves -kevätrapsit sekä Ringsaker-kaura lajikeluetteloon

Langaton sääasema

■

Suomen viralliseen kasvilajikeluetteloon 2008 hyväksyttiin kaksi Maatalouskeskon edustamaa Ruotsalaisen SW Seedin jalostamaa rapsilajiketta. Näistä Sheik on ollut Suomessa käytännön viljelyssä jo viime kesänä ja on tällä kaudella K-Maatalouden päälajike kevätrapsissa. Sheik on ollut virallisissa kokeissa (estimoidut lajikekeskiarvot 2000-2007) selvästi Wildcattia (+13 %) ja Mariea (+9 %) satoisampi. Aikaisuudeltaan Sheik on samaa luokkaa kuin Wildcat. Laonkestävyydeltään Sheik on selvästi Mariea parempi. Ilves on ollut virallisissa kokeissa vuosina 2004-2006. Näissä kokeissa Ilves on

ollut vielä Sheikiäkin satoisampi ja kuitenkin pari päivää aikaisempi. Ilveksen öljypitoisuus on korkea. Ilves on SW:n aineistosta valittu nimenomaan Suomen markkinoita varten, mikä näkyykin lajikkeen aikaisuudessa. Ilveksen siementäkin tulee jo tänä keväänä myyntiin pieni määrä, mutta laajempaan viljelyyn siementä riittää vasta kesällä 2009. Rapsilajikkeiden lisäksi kasvilajikeluetteloon hyväksyttiin Maatalouskeskon edustama Norjalaisen Graminorin jalostama Ringsaker-kaura. Ringsakerin siementuotanto on vasta alussa ja myyntiin lajike tulee aikaisintaan syksyllä 2009.

Langaton sääasema tuuli- ja sademittarilla on erittäin kätevä maatilalla. Sademittari tyhjenee automaattisesti ja toimintaetäisyys on enintään 30 metriä ilman esteitä. Sademittari näyttää kumulatiivisesti tunnin, 24 tunnin tai viikon sademäärän. Tuulimittari näyttää tuulen nopeuden km tunnissa. Mukana on kosteusmittari, ulkoja sisäilman lämpötila, vuorokauden alin ja ylin lämpötila, kello ja kalenterinäyttö sekä herätys. Hinta 65 €.

Laidunvesiallas ■ Suevian uusi 600 litran vesiallas WT 600 sopii laidunkäyttöön, naudoille ja hevosille. Allas on valmistettu korkealaatuisesta, UV-suojatusta muovista. Puh-

distaminen on helppoa ja nopeaa suuren tyhjennysaukon kautta. Uimuri on saatavissa lisävarusteena. Verollinen hinta on 285 euroa.

Suurempi näyttö mauseriin ■ K-Agro-työntömitassa on aiempaa suurempi ja helpommin luettava digitaalinen näyttö. Verollinen hinta 28 euroa.

MAATILAN PIRKKA ■ 2/2008

Nyt

Langaton peruutuskamera ■

AJANKOHTAISTA

Langattomassa 12/24V:n peruutuskamerajärjestelmässä on seitsemän tuuman LCD-värinäyttö. Laitteisto on erittäin helppokäyttöinen ja sitä voidaan käyttää pimeässä (noin 5 m). Toisen kameran asentaminen on mahdollista. Pakkaus sisältää: 2,4 GHz peruutuskamera, 2 kpl antenni, AV kaapeli, 2,4 GHz langaton TFT-LCD näyttö, kameran jalka, näytön johtosarja, kameran kiinnitysruuvit, ”ryöstöliittimet”, +12/+24 autopistoke, näytön kauko-ohjain, läpivienti, suomenkieliset käyttöohjeet. Peruspaketin hinta on 495 € ja lisävarusteiden hinnat: lisäkamera 195 € ja antenni kahden metrin johdolla 30 €.

Raskone huoltaa Massikoita ■

Maatalouskesko Oy ja Raskone Oy ovat allekirjoittaneet huoltosopimuksen Massey Ferguson -traktoreiden valtuutetusta merkkihuollosta Rovaniemen myyntialueella. Talousalueella on noin tuhat sopimuksen mukaista traktoria. Myös Raskone Hämeenlinna huoltaa ja korjaa MF-traktorit ja Claas-puimurit, sekä vastaa takuukorjauksista. Yritys toimii Hämeenlinnan talousalueen ja ympäristökuntien alueella. – Erilaisten työkoneiden kunnossapidon osuus Raskoneen liikevaihdosta on

varsin merkittävä ja se on ollut tasaisessa kasvussa viime vuosina, toteaa johtaja Tapani Riihijärvi Raskoneesta. Raskone-konserni on hyötyajoneuvojen ja työkoneiden varustelu- ja elinkaaripalveluihin erikoistunut yritysryhmä. Konserniin kuuluu korjaamopalveluita tuottava Raskone Oy, leasingpalveluita tuottava Easy Km Oy ja hyötyajoneuvojen varustelupalveluita tuottava Pajakulma Oy. Konsernin liikevaihto oli 2007 yli 140 M€ ja henkilöstöä noin 1000.

Ruokintakehä naudoille ■

Kymmenpaikkainen sinkitty ruokintakehä on tarkoitettu pyöröpaalin tai rehukakun syöttämiseen naudoille ulkotarhassa. Kehä koostuu viidestä osasta,

jotka pultataan yhteen. Pultit kuuluvat toimitukseen. Kehän halkaisija on 210 cm ja korkeus 128 cm. Suljetun osan korkeus on 58 cm. Verollinen hinta 550 euroa.

Palvelunumero 01053 20123 K-maatalous avaa jälleen varaosakaupan ja huollon palvelupuhelimen ■ Edellisten kasvukausien hyvien kokemusten vuoksi K-maatalous-ketju avaa asiakkaiden käyttöön varaosa- ja huoltopalveluiden palvelupuhelimen tulevallekin sesongille. Palvelu on tarkoitettu helpottamaan varaosien saatavuutta sekä huoltopalvelujen tavoitettavuutta. Palvelupuhelimen kuuma linja palvelee sesonkiaikoina 2. toukokuuta – 28. syyskuuta arkisin kello 17.00–21.00 ja lauantaisin sekä sunnuntaisin 9.00–21.00. Valtakunnallinen päivystysnumero on 01053 20123. Huoltoa ja korjausta tarvitsevat saavat palvelupuhelimesta lähimmän huoltoyrittäjän yhteystiedot. Hotline-palvelun lisäksi K-varaosa-verkoston toimipisteet tehostavat palveluvalmiuttaan ottamalla käyttöön liikekohtaiset päivystysnumerot sesonkiajaksi. Päivystysaika suunnitellaan alueellisesti kasvukauden etenemisen mukaan. Tallenna numero kännykkääsi !

2/2008 ■ MAATILAN PIRKKA

M MARKKKINA 40

Uutuuksia ja asiantuntijoita Tämän vuoden kevätmarkkinakausi pyörähtää taas käyntiin K-maatalouksissa. 73 myymälää järjestää markkinapäivät perinteiseen tapaan ennen kevätkiireiden alkua, pääosin maalis-huhtikuussa. Lehden ilmestyessä markkinansa ovat jo ehtineet pitää ainakin Turku ja Vöyri. teksti Anne Penttilä, kuva Tuomo Kautonen

Koska Turku aloittaa markkinat 7.3., suunnitelmat ovat tätä kirjoitettaessa jo varsin pitkällä. – Tämän vuoden ykkösasia on Massey Fergusonin 5400-sarjan uutuusesittely, kertoo Erkki Bertling Turun K-maataloudesta. – Esillä on tietysti koko MF-sarja ja useampia 5400-sarjan koneita. Lisäksi juhlimme 50-vuotiasta Massey Fergusonia synttärikahveilla. Turussa on aiempien vuosien tapaan paljon valmistajien edustajia vastaamassa tuottajien kysymyksiin. Sitä osataan jo odottaa.

– Asiantuntijoiden puheille muodostuu yleensä vähän jonojakin. Jos on jäänyt jotain epäselväksi, voi käydä kysymässä tai virkistämässä muistiaan juuri ennen sesongin alkua, esimerkiksi kylvölannoittimiin, muokkauskoneisiin tai ruiskuihin liittyvistä asioista. Ruletinpyörityksen ja makkaransyönnin ohella kävijät voivat tutkia markkinapäivän tarjouksia tarvikepuolelta. Aikaisempien vuosien perusteella Turussa on varauduttu noin 1500 kävijään, mm. makkaroita on varattu 3500.

50-VUOTIASTA MASSIKKAA JUHLITAAN SYNTTÄRIKAHVEILLA.

MAATILAN PIRKKA ■ 2/2008

Savonlinnan K-maatalous järjestää kevätmarkkinat lähes kuukautta myöhemmin kuin Turku, 4.4. Pääpaino on tänäkin vuonna koneesittelyillä, kertoo Jouni Suppola. – Konemerkeistä ovat esillä muun muassa Multiva, Claas, Tume ja Potila. Traktoreista ovat paikalla ainakin mallit Massey Ferguson 6475 TR Dyna-6, 3645 ja 5480. Lisäksi esillä on vanhempaakin kalustoa. Massey Fergusonin juhlavuoden kunniaksi järjestettävä tuunauskisa tuo yleisön nähtäväksi kavalkadin 50- ja 60-luvun ferkuja harmaasta punaiseen. Tuunauskisasta on lisää sivulla 9. Maatalousyrittäjiä kiinnostanevat myös energiapuutyönäytös ja viljelyohjelmakioskin palveluiden esittely. Rehuraision edustaja opastaa rehuasioissa ja esittelyssä ovat myös Bernerin kasvinsuojeluaineet. Suoraan varastosta voi hankkia nurmisiemeniä kevätkylvöille. Savonlinnan K-maataloudessakin on kevätsesonkiin liittyviä markkinatarjouksia. Aikaisempien vuosien perusteella Suppola odottaa markkinoille noin 500 kävijää.■

K-maatalous Häijään Kauppa Risto Kangas S.J. Aalto K-maatalous Salo Maatalouspirkka Rautia-maatalous Saarnio K-Lantbruk Stenco Rosenbacks Butik Karis Järn Risto Kangas Maatalouspirkka Porin Seudun K-maatalouskeskus Alpo Malinen Hannu Loukko Lammela Ruotsalainen Hannu Loukko K-maatalous Lohja Maatalous-Rauta Hämäläinen K-maatalous Seinäjoki Maatalous-Rauta Raatikainen Mauri Kullervo Harjupatana K-maatalous Korpisaari K-maatalous Kaavi Maatalous-Rauta Raatikainen JMT Koskela K-maatalous Tervajoki K-maatalous Kouvola K-maatalous Korpisaari Ojan rauta ja maatalous JMT Koskela K-maatalous Lappeenranta K-maatalous Korpisaari Ojan Rauta ja maatalous JMT Koskela K-maatalous Savonlinna Seppo Levokoski K-maatalous Porvoo K-maatalous Korpisaari K-maatalous Rautia Saarnio Ojan Rauta ja maatalous R.Hallikainen Matti Perälä Oulun K-maatalous Risto Kangas Härkätien rauta-maatalous K-maatalous K. Mylen Hurri Juvan Rauta- ja maatalous K-maatalous Kuopio Veljeksen Heiskanen Veljeksen Heiskanen Rantsilan Kauppayhtiö Naumanen Rautia-Maatalous Keuruu Pekka Väli-Torala K-maatalous K. Mylen Aug. Korhonen Veljeksen Heiskanen Pekka Väli-Torala Mikko Kilpeläinen K-maatalous Ilmajoki J.Varis Maatalous-Rauta Patinen Veljeksen Heiskanen Aug. Korhonen Rautia K-maatalous, Kankaanpää K-maatalous Lakkapää Rovaniemi K-maatalous Lakkapää Tornio Pekka Väli-Torala JM Rauta Rautaparta

Paikkakunta Häijää Alajärvi Tampere Salo Orimattila Peräseinäjoki Övermalax Lappfjärd Karjaa Lapua Lahti Pori Varkaus Närpiö Eura Nilsiä Kauhajoki Lohja Jämsä Seinäjoki Pielavesi Veteli Nurmijärvi Kaavi Viitasaari Toholampi Tervajoki Kouvola Mäntsälä Oulainen Kannus Lappeenranta Riihimäki Kalajoki Kokkola Savonlinna Forssa Porvoo Hämeenlinna Jalasjärvi Ylivieska Virolahti Jyväskylä Oulu Kauhava Somero Loimaa Kitee Juva Kuopio/Toivala Vieremä Suonenjoki Rantsila Joensuu Keuruu Alavus Huittinen Kajaani Kiuruvesi Kuortane Vaala Ilmajoki Konnevesi Saarijärvi Iisalmi Kuhmo Kankaanpää Rovaniemi Tornio Virrat Kuusamo Kemijärvi

Aika to 13.3. pe 14.3. pe 14.3. pe 14.3. pe 14.3. pe 14.3. pe 14.3. pe 14.3. ti 18.3. ke 19.3. ke 19.3. to 20.3. ti 25.3. to 27.3. to 27.3. pe 28.3. pe 28.3. pe 28.3. pe 28.3. pe 28.3. ma 31.3. 31.3.-1.4. ti 1.4. ti 1.4. ti 1.4. ke 2.4. ke 2.4. ke 2.4. ke 2.4. ke 2.4. to 3.4. to 3.4. to 3.4. to 3.4. pe 4.4. pe 4.4. pe 4.4. pe 4.4. pe 4.4. pe 4.4. pe 4.4. pe 4.4. pe 4.4. pe 4.4. pe 4.4. pe 4.4. pe 4.4. pe 4.4. pe 4.4. ma 7.4. ti 8.4. ke 9.4. ke 9.4. to 10.4. to 10.4. to 10.4. to-la 10.-12.4. pe 11.4. pe 11.4. pe 11.4. pe 11.4. pe 11.4. pe 11.4. pe 11.4. ma 14.4. pe 18.4. to 24.4. to 24.4. pe 25.4. pe 25.4. pe 25.4. pe 9.5.

KEVÄTMARKKINAT 2008

Uusia ja tuunauskisan vanhoja ferkuja

2/2008 ■ MAATILAN PIRKKA

Viitasaarelle uusi K-maatalous

Palvelu monipuolistuu Viitasaaren Rautia-kauppias Jouni Raatikainen avasi joulukuun alussa liikkeen tiloissa myös K-maatalouden täydentämään Pihtiputaan, Äänekosken ja Viitasaaren alueen asukkaiden palveluja. Ennestään Raatikaisella on vastaavat yhdistelmäkaupat Keiteleellä ja Pielavedellä. teksti ja kuvat Kati Tuokko Raatikaisen vetämä Rautia aloitti toimintansa 2006. Kun Pihtiputaan K-maatalous lopetti toimintansa viime vuonna, oli luonnollista avata uusi liike Rautian yhteyteen Viitasaarelle. Saman katon alta löytyy noin 7000 myyntiartikkelia. – Yhdistelmäkaupat ovat tänä päivänä paras tapa palvella asiakkaita mahdollisimman hyvin, sillä rautapuoli ja maatalous täydentävät toisiaan erinomaisesti. Kun esimerkiksi Pielavedellä maatalousyrittäjät investoivat paljon, tuli puolet rautakaupan myynnistä juuri maatiloilta, Raatikainen sanoo. Viitasaari ja Pihtipudas ovat vahvaa maidon- ja naudanlihan tuotantoaluetta. Myös metsätalous ja erilaiset oheiselin-

Kalervo Raatikainen on jättänyt yrityksen vetovastuun pojalleen Jouni Raatikaiselle, mutta pysyttelee kuitenkin vahvasti mukana maatalouskaupassa ”vähän eläkemiehen roolilla”.

MAATILAN PIRKKA ■ 2/2008

keinot ovat merkittäviä. – Maatalouskauppa on haastava ala, sillä tuottajat ovat ammattitaitoisia ja vaativat myös kaupan puolelta vahvaa osaamista. Siksi ammattitaitonen henkilökunta onkin meille kullan arvoinen asia. Maatalouskaupassa Raatikainen tarjoaa viljelijöille kaiken siemenistä, lannoitteista ja rehuista aina maaja metsätalouden koneisiin saakka. Koska alueelta löytyy myös paljon hevostiloja, on valikoimissa kattavasti erilaisia hevosrehuja sekä tarvikkeita. Myös viljan ostoon ja myyntiin liittyvissä asioissa palvellaan. Kovassa kilpailussa myyjän profiili korostuu entisestään, sillä ammattitaito joutuu puntariin miltei päivittäin kilpailevan kaupan sijaitessa aivan naapurissa.

– Persoonallisuus auttaa jo paljon. Myyjän pitää olla myös vähän ronski ja ennen kaikkea arvostaa asiakkaitaan.

Motivoitunut henkilöstö Kaiken kaikkiaan Maatalous-rauta Raatikainen Oy:n palveluksessa on runsas 20 työntekijää, joista kahdeksan työskentelee Viitasaarella. Jouni Raatikainen itse on käynyt merkonomin opintojen jälkeen K-kauppiasvalmennuksen ja antaa arvoa jatkuvalle kouluttautumiselle. – Henkilökunta on motivoitunutta ja omatoimista, mikä on meille kunniaasia. Myös K-ketjun koulutukset kuuluvat työntekijöiden jatkuvaan motivoimiseen. Paras palkinto niin kauppiaalle kuin työntekijöillekin on rehellinen ja positii-

vinen palaute. – Kannustava palaute kantaa työssä eteenpäin ja myönnän, että itsekin voisin sitä enemmän jakaa, Raatikainen pohtii.

Yrittäjyys verissä Jouni Raatikaiselle yrittäjyys oli luonteva ratkaisu. Yritys perustettiin vuonna 1992, jolloin Pielavedellä toiminut osuuskauppa teki konkurssin. – Isäni toimi osastonhoitajana, joten tutuille markkinoille oli helppo tulla. Kalervo Raatikainen toimi alussa pääasiassa Pielavedellä ja Jouni Keiteleellä. Vuonna 1998 yritys muuttui osakeyhtiöksi ja Kalervo Raatikainen otti kokonaisvastuu maatalouskaupasta ja kuljetuksista, Jouni rautakaupasta ja yrityksen pyörittämisestä. – Me olemme perheyritys, sillä avovaimoni hoitaa konttoria ja kirjanpitoa, isä hoitaa Pielaveden myymälän maatalouskauppaa, äiti käy yhä auttelemassa erilaisissa töissä ja veli toimii Pielaveden liikkeessä varastomiehenä, Jouni Raatikainen luettelee. – Lähellä maatilayrittäjää myös näin yrittäjyyden vinkkelistä. Hän myöntää perheen vahvan sitou-

Viitasaaren Rautia-K-maatalous sijaitsee uudessa liikerakennuksessa hyvien kulkuyhteyksien varrella. Maatalouskoneillekin on mukavasti varastointialuetta. tumisen yritykseen olevan valtava voimavara, tosin joskus myös vaikeaa. – Tässä työssä ei tunteja lasketa, ja joskus työasiat pyörivät vielä päällimmäisenä mielessä kotonakin. Raatikainen näkee hyvänä niin maatalouskaupan kuin maataloudenkin tulevaisuuden. Viitasaaren alueella on eri

kehitysvaiheissa olevia tiloja, joilla kaikilla on mahdollisuudet menestyä ja antaa viljelijälle elanto myös tulevaisuudessa. – Niin maataloudessa kuin meillä kaupan puolellakin mottona on se, että ei saa jäädä paikalleen makaamaan, Raatikainen tiivistää. ■

RAKENTAMINEN

Tenhusten pihattoprojekti, osa 2

Leveä ruokintapöytä toimii Maatalousyhtymä Tenhuselle 26. marraskuuta oli tärkeä päivä. Silloin kiuruvetisen tilan uudessa pihatossa lypsettiin ensimmäistä kertaa, seitsemän kuukautta sen jälkeen, kun kaivuri kolisteli tontille. Kokonaisratkaisuna hankittu pihatto nousi tuotantokuntoon ilman suuria ongelmia. Rakennuksen erikoisuus on neljä ja puoli metriä leveä ruokintapöytä. teksti ja kuvat Tuomas Rytky

Maatilan Pirkan marras-joulukuun numerossa kerroimme Tenhusen pihaton kesäkuulumisia ja taustoja rakennushankkeelle. Hieman ennen juhannusta oli saavutettu 40 prosentin valmius ja parhaimmillaan oli oltu jopa pari viikkoa edellä aikataulusta. Heinäkuun alkupuolella katto oli kokonaan rakennuksen päällä ja lietekuilujen ritilöiden asennus menossa. Homma jatkui samaa tahtia. Elokuun puolivälissä valettiin kaksi ja puoli tuhatta kuutiota vetävä lietesäiliö. Hiehot muuttivat sisään lokakuun puolivälissä ja kirves-

MAATILAN PIRKKA ■ 2/2008

miehet lähtivät työmaalta noin kuukautta myöhemmin. Kuten mainittua, lypsyasema oli ensimmäisen kerran käytössä marraskuun lopussa. Joulukuun puolivälissä sadan prosentin valmiudesta puuttui vielä sosiaalitilo-

Traktorista ei tarvitse hypätä ulos kertaakaan ruokinnan aikana.

jen sähköistyksen viimeisteleminen, varavoiman tarjoavan kiinteän aggregaatin asennus sekä räystäskourut. Kesällä Tenhuset puhuivat, että jos kaikki menee parhaalla mahdollisella tavalla, lypsämään päästään lokakuun lopussa. Aivan siihen ei kuitenkaan päästy. – En oikein osaa sanoa mistä viivästys johtui. Siihen vaikutti varmasti moni seikka. Näkymättömän viimeistelytyön määrä yllätti. Monissa osatoimituksissa oli myös pieniä viiveitä tai puutteita. Ne eivät aiheuttaneet rokulipäiviä, mutta pientä säätämistä useassa vaiheessa. Luullakse-

Tenhusten pihatto valmistui lypsykuntoon seitsemässä kuukaudessa. Sisänäkymää hallitsee leveä ruokintapöytä. Lypsyasema ja sille totutteleminen yllätti Tenhuset myönteisesti. Vaikka kaikki lypsävät tulivat parsinavetasta, ei yhtäkään eläintä tarvinnut varsinaisesti vetää lypsylle. ni sellaiset kuitenkin kuuluvat väistämättä näin isoon projektiin, Jari-Pekka Tenhunen miettii. Budjetissaan projekti pysyi melko hyvin. Rakennustarvikkeiden yleinen hintojen nousu ja kallion louhinta lietesäiliön alta olivat suurimmat ylityksen aiheuttajat. Kaiken kaikkiaan Jari-Pekka Tehnunen sekä isänsä Erkki Tenhunen vaikuttavat joulun alla varsin tyytyväisiltä. Kokonaistoimituksessa toteutui se, mitä ratkaisulta eniten odotettiin: osat sopivat toisiinsa ilman suuria muutoksia.

Apetta koko ajan pöydällä Tenhusten pihaton erikoisuus on siis 4,5 metriä leveä ruokintapöytä. Rehut jaetaan 17-kuutioisella apevaunulla, joka purkaa molemmille sivuille. Reseptissä on säilöja täysrehua sekä kivennäisiä. Myöhemmin raaka-aineisiin on suunniteltu lisättäväksi ainakin rypsi, mutta tässä projektissa ei haluttu lähteä rakentamaan montaa siiloa. – On tärkeää, että pöydällä on koko ajan rehua. Muuten saattaa käydä niin, että pomolehmät syövät kaiken, eikä heikommille jää mitään, Erkki Tenhunen sanoo. Tavoitteeseen on nyt päästy, sillä pöydälle mahtuu reilusti syötävää. – Melko olennaista on, että apetta ei tarvitse jakaa ihan reunalle. Kun rehu on vähän keskempänä, eläin joutuu työntämään koko päänsä ruokintapöydän päälle. Tällöin lantakäytävälle kulkeutuvan rehun määrä vähenee, Jari-Pekka perustelee. Ruokinta on uudessa navetassa JariPekan mielestä mukavaa. Apetta on helppo jakaa, kun traktorilla mahtuu liikkumaan vekslailematta. Sujuvuutta ja työturvallisuutta lisäävät myös rakennuksen päissä olevat kauko-ohjatut sähköovet: traktorista ei tarvitse hypätä ulos kertaakaan ruokinnan aikana.

Eläimet oppineet hyvin Joulukuun puolivälissä pihatossa oli nelisenkymmentä lypsävää ja kaikkiaan vajaat kahdeksankymmentä eläintä. Poikimisia oli tulossa paljon. Ymmärrettävästi

Jari-Pekka ja Erkki Tenhunen vakuuttavat tyytyväisyyttään kokonaistoimitukseen. Pieniä mutkia oli matkassa, mutta suuret ongelmat loistivat poissaolollaan.

Tämä kohta toteutettaisiin nyt toisin. Käytävien mutka on liian ahdas lypsyltä palaaville eläimille, kun juomavesiallas on asennettu lähelle risteystä.

seitsemänkymmenen lypsävän kapasiteetti yritetään saada käyttöön mahdollisimman pian. Kaikki eläimet muuttivat uuteen rakennukseen parsinavetasta. Tottuminen uusiin tapoihin sujui ennakoitua paremmin. Eläimiä ei ole tarvinnut työntää tai vetää lypsyasemalle, vaan ne oppivat siihen ensimmäisen rohkean perässä. Muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta karja on myös osannut mennä syömään ja juomaan ilman opastusta. – Suoraan sanoen en uskonut, että lehmät menisivät makaamaan noille indonesialaisille matoille. Mutta toisin kävi. On ollut jopa iltoja, jolloin kaikki eläimet ovat olleet makuuparsissa, Erkki Tenhunen kertoo. Kuten mainittua, ruokaa on pöydällä koko ajan. Se näkyy myös tuotoksessa, joka on lähtenyt nousuun pihattoon muuton

myötä. Se kertonee myös eläintyytyväisyydestä. Vaikka Tenhusten kasvoilta joulun alla paistaakin tyytyväisyys, Jari-Pekka sanoo suoraan, että monena aamuna tuntui epätoivoiselta. Tuntui, ettei rakennus ole koskaan valmis. Myös isoja päätöksiä piti tehdä varsin nopeasti. Esimerkkinä hän mainitsee lietesäiliön alta löytyneen kallion: valitako räjäytykset vai lietteen pumppaaminen. Kaiken kaikkiaan Tenhuset ovat paitsi tyytyväisiä, myös kiitollisia. He sanovat, että nykyinen tilanne on hyvin monen tekijän summa. Ilman hyviä yhteistyökumppaneita projekti olisi jäänyt toteuttamatta. – Nyt ollaan siinä tilanteessa, että pääsee keskittymään karjatilallisen oikeaan työhön rakentamisen sijaan, Jari-Pekka sanoo. ■

2/2008 ■ MAATILAN PIRKKA

KARJA

Hyvinvointia pihattoon Asianmukainen varustus parantaa eläinten hyvinvointia ja tuotantohygieniaa sekä uudessa että vanhassa pihatossa. Lypsävä lehmä tarvitsee puhdasta vettä paljon ja nopeasti. Pehmeä parsi houkuttelee makaamaan ja siistit pinnat on helppo pitää puhtaina. Hyvä toiminnallisuus on osiensa summa. teksti Anne Penttilä kuvat Maatalouskesko

Yleensä on niin, että silloin kun on palvelujen tarjontaa, on käyttäjiäkin. Lehmäkään ei ole tästä poikkeus. Tutkimusten mukaan naudat käyvät juomassa 10-15 kertaa päivässä. Lehmät juovat erityisen mielellään lypsyltä poistuessaan ja ruokinnan yhteydessä. Juomalaitteita on oltava riittävästi ja ne on sijoitettava eläinliikenteen kannalta järkeviin paikkoihin. Juomalaitteen edessä pitää olla riittävästi käytävätilaa, jotta muut pääsevät ohittamaan juomassa olevat eläimet. Pihatoissa käytetään sekä vesikuppeja että altaita. Molempien pitää olla helposti puhdistettavia, jotta vesi pysyy hyvälaatuisena. Leveyssuunnassa noin 20 cm al-

MAATILAN PIRKKA ■ 2/2008

Suevian pihattokupit 500 (kuva) ja 2puoleinen 520 ovat ruostumatonta terästä. Kupit soveltuvat 0,3–5 barin vesipaineelle ja tuotto on joko 30 l/min tai 2x30 l/min. Asennuskorkeudeksi suositellaan 90–100 cm:ä. Lämmityselementti on lisävaruste.

taan ulkopuolelle ulottuva sorkkakynnys pienentää likaantumisriskiä. Juomakupin tulee antaa vettä vähintään 10 litraa minuutissa. Suuressa altaassa on usein tarpeeksi vettä myös silloin kun veden tulovirtaus on niukka. Eläinsuojeluvaatimusten mukaan pihatossa on oltava vähintään yksi juomaastia tai juottolaite jokaista alkavaa kymmenen lypsylehmän ryhmää kohti. Muilla kuin lypsylehmillä on niitä on oltava yksi jokaista alkavaa 20 naudan ryhmää kohti. Kuitenkin yli 10 naudan ryhmälle on oltava vähintään kaksi. Jos useampi nauta voi juoda samanaikaisesti, on juomapaikkojen määrän vastattava edellä mainittua määrää. Mielummin liikaa kuin lii-

Pomo-parsipeti koostuu kumirouhepatjoista, mitta 117x170x7 cm, nesteitä läpäisemättömästä vihreästä pintamatosta sekä kiinnitystarvikkeista. Pedit kestävät pitkään, ja niiden käyttöikää voi jatkaa uusimalla pintamatto tarvittaessa.

an vähän, jotta aratkin lehmät uskaltautuvat juomaan.

Parsipedit ja käytävämatot Parsipeti lisää eläinten makuullaoloaikaa, edistää polvi- ja utareterveyttä sekä vähentää kuivikkeiden käyttötarvetta. Parsipetipihatot ovat yleensä hyvin toimivia ja rauhallisia, koska eläimet viettävät suurimman osan ajastaan parressa, eivätkä makaa tai kuljeskele käytävillä. Pomo-parsipeti sopii makuuparsien lisäksi sairas- ja vasikkakarsinoihin. Pedin käyttöiän on todettu olevan yleensä pitkälti yli 20 vuotta. Sillä on 10 vuoden takuu, joka laskee vuosittain 10 %. Käytävämatot edistävät sorkkaterveyttä ja vähentävät liukastumisista johtuvia vammoja. Lehmät uskaltavat liikkua käytävillä rennosti ja reippaasti. Ubon

21 mm paksu rullamatto sopii käytäviin, lypsyasematasanteelle, lantakouruihin ja parsiin. Maton vakioleveydet ovat väliltä 110-180 cm ja rullapituus on 4-50 m. Matollakin on 10 vuoden laskeva takuu, joka ei kuitenkaan kata lantaraapan aiheuttamia vaurioita.

Aluksi lattiaan telattiin FC306-primeria noin 0,3 litraa neliölle. Vuorokauden kuluttua sekoitettiin Mastertop FC312:n komponentit keskenään ja lisättiin noin 7 l hiekkaa /annos. Tasainen 2 mm:n kerrosvahvuus levitettiin säätölastan avulla. Levityksen jälkeen pinta telataaan (kuvassa). Pintaan voi vielä levittää koristehiutaleita, jolloin tuoreen pinnoitteen päällä kävellään piikkikengillä.

Nautojen vedentarve Elopaino tai maitotuotos/pv Vasikka 90 kg Vasikka 180 kg Hieho 360 kg Umpilehmä 630 kg Lypsylehmä 27 l Lypsylehmä 45 l

Veden tarve l/pv 8-13 15-22 40-55 50-60 85-100 150-180

Basfpinnoitteet Pinnoittaminen helpottaa huomattavasti seinien ja lattioiden puhtaanapitoa navetassa. Basfin Mastertop FarmCoat -pinnoitteista suositellaan esimerkiksi maitohuoneen lattiaan FC307-hiertoepoksia 4 millin kerrosvahvuudella ja päälle pintalakka FC300. Muihin lattiapintoihin (eteinen, pesuhuone, toimisto, lypsymonttu) sopii FC309-lattiaepoksi 0,5 mm paksuudelta ja FC300-pintalakka. Ruokintapöydälle suositellaan samoin FC309-lattiaepoksia, mutta 2 mm:n kerroksena. Seinäpinnoitteeksi käy FC315 mattapinnalla, vaikkapa värisävy 1013 helmenvalkoinen. Värin voi valita kymmenkunnan sävyn värikastasta myös lattiapinnoitteisiin. Pinnoittaminen onnistuu omatoimisestikin noudattamalla huolellisesti ohjeita. ■

5/2007 ■ MAATILAN PIRKKA

RAKENTAMINEN

Tallissa tärkeää karsinat ja ilmanvaihto

Kivijalasta muuttoon 5 viikossa

Nopea aikataulu ja edullisuus ratkaisivat valinnan puuelementin eduksi, kun Orimattilan hevoskylään nousi viime syksynä uusi tallirakennus Ravitalli J.Ristimäelle. Tallin sisällä yrittäjäpariskunta panosti erityisesti hevosten oloihin, eli karsinarakenteisiin ja ilmanvaihtoon. teksti ja kuvat Anne Penttilä

Jarkko Ristimäellä ja Taru Hormisto-Ristimäellä on valmennustalli Orimattilan hevoskylässä. Suurin osa hevosista on kilpailuvalmennuksessa, muutama nuori hevonen ei ole vielä aloittanut uraansa. Tallin menestynein hevonen on 6-vuotias Little Sealord, joka sijoittui Jarkon ohjastamana toiseksi vuoden 2006 Derbyssä. Uusi 12-

paikkainen talli on täynnä. – Yhtään enempää ei ehdittäisi kahden ihmisen voimin hoitaa, sanoo Jarkko Ristimäki. – Rakennusaikataulu oli aika tiukka, joten päädyimme elementtiratkaisuun. Harkitsimme useampia toimittajia ja myös betonielementtejä, mutta puu vei edullisempana voiton.

Hyvä ilmanvaihto on tärkeää urheiluhevosille. Pesupaikalta tulee hetkellisesti suuria määriä vesihöyryä, joka ei saa jäädä leijumaan sisätilaan. Ilmankierto poistikin höyryn ripeästi.

Tallia alettiin suunnitella viime vuoden alussa. Jarkko ja Taru suunnittelivat toiminnalliset yksityiskohdat pitkälti itse. Tärkeimpänä asiana he pitävät hevosten olosuhteita. – Halusimme panostaa erityisesti karsinoihin ja ilmanvaihtoon. Esimerkiksi sosiaalitilat olisivat tietysti voineet olla suuremmatkin, mutta se olisi nostanut kus-

Ravitalli J.Ristimäen uusi tallirakennus on siisti ja valoisa. Molemmissa karsinarivistöissä on ns. oriseinä kahden ensimmäisen karsinan välissä. Tosin toistaiseksi kaikki tämän tallin asukit ovat joko tammoja tai entisiä oriita.

Rakennuksen vasemmassa kulmassa on pieni tallitupa ja wc, jonka jälkeen rivissä on pesupaikka. Oikean sivun kaksi kaksi ensimmäistä ikkunaa kuuluvat kuivaus- ja valjashuoneille. Tallin mitat ovat 9x35 m, josta toisen pään varaston osuus on 10 metriä. Ensi kesänä ohjelmassa on rakennuksen ja tarha-aitojen maalaus.

MAATILAN PIRKKA ■ 2/2008

tannuksia. Lahden K-maatalouden myyjä Markku Mäki antoi vihjeitä hyvistä ratkaisuista ja meille edullisemmista vaihtoehdoista.

Nopea aikataulu Rakentamisen aloittamista viivästytti kaavamuutoksen odottelu. Heinäkuun puolivälissä päästiin aloittamaan. Pohjat teki Niinikosken Kaivin Rajala ja perustukset rakennusliike KE Väisänen. Vieskan Elementin elementtirekat kurvasivat pihaan lokakuun alkupuolella. Tehtaan asennusporukka pystytti rakennuksen rungon säältä suojaan. Hevoset muuttivat uuteen talliin marraskuun puolivälissä. Perustuksilta valmiiseen talliin kului siis vain viisi viikkoa. Siitäkin ajasta olisi nipistetty, jos putkimiehet olisi saatu työmaalle aikataulun mukaan. Kaikki sisustustyöt tehtiin itse. – Käytännössä meidän molempien vanhemmat tekivät tallin sisärakenteet,

turvallisia hevoselle. Puu syödään. Muovilankkuseinä on helppo pitää puhtaana pyyhkimällä roiskeet pois, eivätkä potkiskelevat hevoset riko jalkojaan, perustelevat Jarkko ja Taru. Eräs ilmeisesti naapuriaan inhoava tamma on saanut hokeilla jonkinlaisia naarmuja aikaan, mutta nekin erottuvat vain läheltä katsoen, koska materiaali on läpivärjättyä. Karsinoiden takaseinässä ja pesupaikan sivuseinissä on vesivanerin päällä tavallinen, noin sentin paksu kumimatto, jota saa rullatavarana. – Karsinakalusteiden vähän kalliimpi hinta maksaa kyllä itsensä takaisin, koska karsinoita ei tarvitse remontoida viiden vuoden kuluttua. Sekä juoma- että rehukuppi ja nuolukiviteline ovat muovia, jotta minimoidaan loukkaantumismahdollisuudet. Juomakupille tuleva vesiputki on suojaputken sisässä. Muovialumiiniset vesiputket kulkevat karsinoiden etuseinien päällä. Ne

Etuoven yksityiskohta on avattava ”kurkistusluukku”. Hevoset kuulemma pitävät siitä, että voivat pistää päänsä aukosta ja nähdä paremmin mitä tallissa tapahtuu. Tämä vähän ujostelee kameraa. koska meillä oli aika lailla kädet täynnä hevosten kanssa. Siitä heille suuri kiitos, muuten talli ei olisi valmistunut niin nopealla aikataululla.

Muovilankkuseinät Karsinakalusteet ovat Merivirran. Karsinaseinien materiaali on puulta näyttävää, kotimaisen Muovixin muovilankkua. 4 cm paksu pontattu umpilankku muodostaa tukevan seinän, materiaali on kierrätysmuovia. – Karsinoiden pitää olla siistin näköisiä vielä useammankin vuoden päästä ja kaikkien karsinarakenteiden pitää olla

Tärkeä ilmanvaihto Tämän kokoiseen talliin olisi periaatteessa riittänyt yksikin poistoilmahormi, mutta niitä haluttiin kaksi ilmanvaihdon tasaisuuden varmistamiseksi. Automaattinen säädin ohjaa lämpötila-anturin antaman tiedon mukaan kahta kierroslukusäätöistä puhallinta. Talvella tallin lämpötila pidetään +5-7 asteessa. Talvella puhaltimet eivät käy, koska lämpötila pysyy haluttuna. Ilma vaihtuu painovoimaisen kierron avulla. Korvausilma tulee sisään sivuseinillä sijaitsevien Reventan tuloilmaluukkujen kautta, joiden asento säädetään keskitetysti käsin. Kahdelle karsinalle riittää yksi korvausilma-aukko. – Ilma on pysynyt hyvänä koko ajan. Rehu-, kuivike- ja kärryvarasto on suoraan tallin jatkeena saman rakennusrungon sisällä, mikä on kustannustehokas ratkaisu. Treeniliikenne kulkee pelkästään varaston päästä, koska varaston lattia

Muovilankkuseinä on aika hyvännäköinenkin, mikä on tietysti makuasia. Ennen kaikkea se pysyy siistinä. Juoma- ja rehukuppi ovat muovia.

on eristetty ja eristyksen päällä on suojaputki. Tallin lattia viettää loivasti sivuseiniltä keskilinjalle: 1,5 cm noin 4,5 metrin matkalla. Jos sattuisi vesivahinko, vesi valuisi suuriin viemärikaivoihin, joihin lattia viettää myös pituussuunnassa. Käytävälle valuu tietysti myös virtsa, jos hevonen sattuu tekemään tarpeensa etuseinän viereen, mutta se on helppo huuhtoa pois. Sosiaalitiloissa sekä valjas- ja varustehuoneessa on sähkötoiminen lattialämmitys. Jälkimmäisessä on pyykinpesukone ja se toimii myös kuivaushuoneena. Pattereita ei ole, paloturvallisuussyistä.

on tasainen. Hevoset opetetaan pysähtymään, jotta kuski saa avattua ja suljettua pariovet. – Ihan hyödyllinen taito muutenkin. Eihän sitä koskaan tiedä milloin hevonen pitää saada pysähtymään lenkillä, vaikka valjasrikon takia. Toisesta päätyovesta kuljetetaan hevoset tarhoihin. Tallin tontti on oma ja siihen kuuluvat myös hiekkapohjaiset tarha-alueet. Tarha-aitojen paksuseinämäiset metallitolpat on upotettu noin 1,5 metriä maan sisälle. ■

2/2008 ■ MAATILAN PIRKKA

RUOKINTA

Pohjois-Suomessa toimiva K-maatalous J & J Lakkapää Oy aloitti viime syksynä uuden tavan tehdä rehukauppaa. Yritys nosti liikkeen oman palvelun olennaiseksi osaksi kaupantekoa. Rehukauppaan erikoistunut maatalousmyyjä Toni Pelkonen tekee tiloille

maksutta ruokintasuunnitelmia. Suunnitelma ei sido tilaa ostamaan suositeltuja rehuja, mutta se mahdollistaa varsin helpon tavan järkevään rehustusratkaisuun. teksti ja kuvat Tuomas Rytky

– Vuodessa meillä myydään noin 24 miljoonaa kiloa rehua, joten rehukauppa on varsin merkittävää. Me näemme rehun yhtenä maatalouskaupan perusasioista ja haluamme siksi tarjota siihen palvelua. Vaikka katteet ovatkin hyvin pieniä, niin rehu on tärkeä tekijä kaupan kokonaisuuden kannalta, Toni Pelkonen perustelee ruokintasuunnitelmien tekemistä. Pelkonen korostaa, että ruokintasuunnitelmassa lähdetään aina liikkeelle säilörehuanalyysista. Se antaa pohjan muulle suunnittelulle. Näytteen voi kairata joko myyjä tai isäntäväki. Tulosten valmistuttua istahdetaan saman pöydän ääreen ja mietitään ruokintaa kokonaisuutena. Analyysin tärkeyden ohella Pelkonen korostaa suunnitelmassa isäntäväen omien tavoitteiden toteutumista. – Tietokoneohjelmaan syötetään säilörehun ja tilan tuottaman maidon tiedot. Sen jälkeen ohjelma tekee käppyrän, jossa näkyy säilö- ja väkirehun sekä kivennäisten määrä. Määriä voidaan ohjelmassa muuttaa ja katsoa, miten se vaikuttaa vaikkapa raakavalkuaisen ja ohutsuolessa imeytyvän valkuaisen määrään tai tärkkelyspitoisuuteen. Ohjelma laskee myös esimerkiksi rehun kuiva-aineprosentin, Pelkonen kertoo. Yleensä suunnitelma syntyy jo tilakäynnin yhteydessä, parhaimmillaan puolessa tunnissa. Lopputuloksena isäntäväki saa ruokintasuunnitelman, josta käyvät il-

MAATILAN PIRKKA ■ 2/2008

Palvelusta

olennainen osa rehukauppaa mi käytettävät rehut ja niiden määrät kierron eri aikoina. Pelkosen mukaan suunnitelmaa noudattamalla päästään varsin hyvin tavoitteiden mukaiseen lopputulokseen. Silti pitää muistaa, että kaikkein paras tieto on eläinten kanssa päivittäin tekemisissä olevilla ihmisillä. Suunnitelma pitääkin nähdä suosituksena, johon voi ja pitää tehdä hienosäätöä yksilökohtaisesti. Olennaista on, että suunnitelman avulla ruokinta perustuu tietoon, arvailuiden tai musta tuntuu -perusteluiden sijaan. Koska ruokintasuunnitelma perustuu säilörehuanalyysiin, linjaukset pitää tarkistaa rehuerän vaihtumisen yhteydessä. Pelkonen sanoo, että näissä tapauksissa isäntäväki toimittaa uuden analyysin hänelle useimmiten sähköpostilla ja hän katsoo mahdollisesti tarvittavat muutokset rehustukseen.

Ruokintasuunnitelman laadinnassa kaiken perusta on säilörehuanalyysi. Lisäksi Toni Pelkonen ottaa isäntäväen toiveet huomioon ruokintaa suunnitellessaan. Kati ja Kai Peltovuoma eivät halua maksimoida tuotosta äärimmilleen, vaan panostavat eläinterveyteen.

Kiitosta Enontekiöltä Enontekiöläiset maidontuottajat Kati ja Kai Peltovuoma isännöivät yhtä Suomen pohjoisimmista maitotiloista. Navetassa on haastatteluhetkellä 25 lypsävää ja kaikkiaan 45 eläintä. Ruokinnan ytimenä olevaa säilörehua tehdään 32 hehtaarin alalta pyöröpaaleihin. Peltovuomat vaihtoivat hiljattain Kinnusen myllyn rehuihin. Ruokintasuunnitelman mukaan valkuainen tulee melassoidusta rypsistä ja täysrehuna on Tähti-

Fooder 20. Kivennäisistä käytössä ovat Tunnu-Tähti, Lypsy-Tähti ja KalsiumTähti. Lisäksi syötetään energialeikettä tiinehtivyyden varmistamiseksi. – Kynnys vaihdokseen oli suuri ja asiaa pohdittiin pitkään. Emme tienneet Kinnusen rehuista kovin paljoa etukäteen. Jotkut sanoivat, että tuotos voisi laskea, mutta ei sille kyllä vaihdoksen yhteydessä ole mitenkään käynyt, Kai Peltovuoma kertoo. Ruokintasuunnitelmaa ja sen tekemistä tilalla Peltovuomat arvostavat suuresti. – Jos meinaa ruokinnan tehdä tarkasti, niin ruokintasuunnitelma on pakko olla. Toisaalta maataloudessa tarvitaan niin paljon asiantuntijuutta, että kaikkeen ei voi perehtyä itse, Kati Peltovuoma sanoo. Peltovuomien tilalla keskituotos on noin yhdeksän tonnia. Tiedossa on, että enemmänkin karjasta irtoaisi, mutta eläinterveys on haluttu säilyttää mahdollisimman hyvänä. Niinpä ruokintasuunnitelma on tehty tuotostavoitetta suuresti nostamatta. Suomi on tunnetusti suuri maa ja Lappi sen suurin lääni. Peltovuoman kylään on Rovaniemeltäkin kolmisen sataa kilometriä. Ei siis ihme, että asioita hoidetaan paljon puhelimella ja sähköpostilla.

Peltovuoman navetassa on 25 lypsävää. Säilörehun lisäksi ne saavat Kinnusen myllyn täysrehua, valkuaisia ja kivennäisiä. Rehut vaihdettiin äskettäin Utajärvellä tuotettuihin hankaluuksitta. – Siksikin on hyvä, että suunnitelma tullaan tekemään kotiin. Siinä oppii tuntemaan myyjän aivan erilailla kuin puhelimessa. Toni Pelkonen jatkaa ajatusta vielä hieman pidemmälle. – Kun tilan ja liikkeen välinen ajomat-

ka on yli kolme tuntia, on yhdellä reissulla hyvä hoitaa useampia asioita. Se tarkoittaa esimerkiksi lannoitekauppojen hieromista ja toisaalta myös sitä, että tarvittaessa myyjän auton takakontissa kulkeutuu tilalle vaikkapa nivelakseli tai hapotin. ■

REHUT

Aperuokinnalla

hyvä tulevaisuus Vuonna 1992 perustettu Melica Finland on 15 vuodessa saavuttanut vankan jalansijan nautatiloille tarkoitettujen rehujen,

Toimitusjohtaja Eero Mäkäräinen vastaa paitsi tehtaan toiminnasta myös tuotteiden kehittämisestä. Taustalla pakkausrobotti.

kivennäisten sekä vitamiinien markkinoilla. Yrityksen perustaja Eero Mäkäräinen toimi alussa yksin tuoden maahan muun muassa rypsirouhetta ja kivennäisiä. teksti ja kuvat Kati Tuokko

Vuonna 2001 Melica aloitti oman valmistuksen Vaasassa, entisen sokeritehtaan tiloissa. Melican tuotteet täydentävät kotoisen viljan ja säilörehun käyttöä tilasekoituksena. Melica tekee yhteistyötä muun muassa K-maatalouksien, Farm Mixer -rahtimylläreiden, Valion, meijereiden, Pro Agrian ja Työtehoseuran kanssa. Tänä päivänä yritys työllistää Mäkäräisen lisäksi seitsemän henkilöä, joista viisi työskentelee tehtaan puolella ja yksi toimistossa. Viime syksynä palkattu rehualan asiantuntija Jouni Rantala puolestaan auttaa asiakkaita ruokintasuunnitelmien teossa ja neuvoo tuotteiden käytössä. Rantala toimii myös yhteistyössä maitotilaneuvojien kanssa. Eero Mäkäräinen itse vastaa yrityksen tuotekehittelystä ja suunnittelusta. – Voisi sanoa että minä hoidan sen navetan ulkopuolisen osan ja Jouni Rantala

MAATILAN PIRKKA ■ 2/2008

navetan sisäpuolen, Mäkäräinen sanoo. – Viime vuonna eläkkeelle siirtynyt Asko Ranta-aho puolestaan on tehnyt vahvan pioneerityön kentällä tuoden Melican tuotteita tunnetuksi Lähiruokaa Lehmille -työnäytösten avulla. Näytöksiä on järjestetty yli sata ja niihin on osallistunut nelisentuhatta tuottajaa, Mäkäräinen lisää.

Tilasekoituksesta tuntuvat säästöt Tilasekoitusten suosion lisäämisessä Mäkäräinen näkee vielä paljon mahdollisuuksia rehujen hintojen noustessa. – Rehustuksessa on vielä paljon tehostamista. Oman viljan käyttö tuo merkittäviä säästöjä, sillä tilasekoitukseen siirtyminen saattaa tuoda jopa 250 euron säästön lehmää kohden. Tilasekoitukseen siirryttäessä ruokinta monesti tarkentuu, jolloin päästään pienempiin käyttömääriin, Mäkäräinen huomauttaa.

Rehutehtaan myynti on tällä hetkellä 16 000 tonnia vuodessa ja yrityksen tavoitteena on 20 prosentin vuosikasvu. Kilpailu rehumarkkinoilla on kovaa ja Mäkäräinen myöntääkin, ettei ala ole kultakaivos, mutta tuo toimeentulon. – Meidän kilpailuetuna on myös pienuus, jolloin pystymme joustamaan asiakkaan tarpeiden mukaan. Tällä hetkellä käytössämme on 25 reseptiä, jonka lisäksi valmistamme räätälintyönä noin 50 muuta tuotetta. Melicalla on käytössään kaksi tuotantolinjaa: rakeistuslinja ja kivennäisten valmistuslinja. Tällä hetkellä tehtaalla työskennellään kahdessa vuorossa, mutta suunnitelmissa on lisätyövoiman palkkaaminen sekä siirtyminen kolmivuoroon, jolloin investoinneista pystytään ottamaan kaikki hyöty irti. Vaikka rypsinviljely kasvaa Suomessa, kattaa se kuitenkin vain noin puolet siitä, mitä eläimet tarvitsevat. Tämän vuoksi yritys tuo rypsirouhetta Ruotsista ja Tanskasta. Jonkin verran Melica ostaa raakaainetta myös pieniltä suomalaisilta puristamoilta. Vastaavasti yrityksen erikoisrehuja menee myös jonkin verran Viroon,

Valvomossa seurataan tehtaan toimintoja herkeämättä. Eero Mäkäräinen ja Sinan Kelmendi tarkistavat tilannetta.

jossa pääkohteena on Tarton vahva maidontuotantoalue.

Melican tuotteet K-maatalouksiin Viime vuonna Melica teki yhteistyösopimuksen Maatalouskeskon kanssa, jolloin Suomen K-maatalouksiin tulivat myyntiin muun muassa Melican Tarmo ja Lempi -kivennäiset, vasikkarehut, valkuaistiivis-

teitä sekä Mestarin-tuotteita. Jouni Rantalan ruokintasuunnitelmia voi tilata myös K-maatalouksien kautta. – Yhteistyö K-maatalouksien kanssa tekee osaltaan tuotteitamme tunnetuksi ympäri Suomen. Toki sijaintimme vuoksi Länsi-Suomen osuus korostuu jo kuljetuskustannustenkin vuoksi. Vuodesta 2003 saakka on tilaukset voitu tehdä myös Internetin kautta. Tätä mah-

dollisuutta käyttävät etenkin jälleenmyyjät, tilatasolla netin kautta tehtyjen tilausten määrä on vielä vähäisempää. Rehuteollisuuden on pystyttävä jatkuvasti vastaamaan koveneviin haasteisiin. Melicalta onkin tulossa kotisekoittajille uusia komponentteja tehokkaampaan ruokintaan ja korkeaan tuotokseen. Rehualan tulevaisuuden Mäkäräinen näkee hyvänä. Markkinat ovat kasvussa ja tuottajien kiinnostus aperuokintaan lisääntyy tilakokojen kasvaessa. Aperuokinnan etuina ovat hinta sekä sen tuoma helpotus työhön. Tänä päivänä tanskalainen Vilomix omistaa puolet Rehumelicasta. Mäkäräinen myi aluksi osuuden ruotsalaiselle rehufirmalle, josta se yrityskaupan myötä siirtyi tanskalaisten haltuun. Yhteistyö tanskalaisten kanssa on ollut hyvää. Vilomix kuuluu Pohjoismaiden suurimaan DLA Agro Group -maatalouskauppakeskittymään. – Yhteisillä raaka-aineostoilla saamme synergiaetuja, jotka mahdollistavat kustannusten pysymisen kurissa, Mäkäräinen sanoo. ■

Yhdellä kalvorullalla käärii noin 20 paalia, suurin piirtein yhden lehmän talven rehut. Kalvon laatu ei ole ihan vähäpätöinen asia. On kyse paljon suuremmasta kuin teknisestä käärintätapahtumasta: koko karjan sisäruokintakauden eväistä ja sitä kautta maitotilistä. teksti Anne Penttilä, kuva Maatalouskesko

Ilma ja happi ovat säilörehun pahimpia vihollisia. Jos rehuun pääsee happea, rehussa käynnistyy laatua pilaava mikrobitoiminta. Prosessi on salakavala, koska lehmä maistaa rehun heikentyneen laadun jo ennen kuin ihminen havaitsee rehussa mitään poikkeavaa, esimerkiksi värivirheitä tai homekasvustoa. Lehmät vähentävät syömistään, mikä laskee maitotuotosta.

UV-suojaus Muovin tehtävä on estää hapen pääsy rehuun. Auringon UV-säteily haurastuttaa muovia ja lisää sen hapenläpäisykykyä. RaniPlast on parantanut RaniWrap-käärintäkalvojen UV-suojausta. Kalvon UV-suoja saadaan aikaan lisäaineella, jota käytetään kalvomateriaaliin tietty prosenttimäärä. Suomessa UV-säteilyä tulee noin 85 Kilolangleytä vuodessa, jonka käärintäkalvojen UV-suoja on yleensä mitoitettu kestämään. Eli juhannusviikolla käärittyjen rehupaalien UVsuojan pitäisi kestää seuraavaan juhannukseen saakka. RaniPlastin UV-suoja-aineprosenttia on nostettu reilusti yli 85 Kly:n. Jos paali on muuten kunnossa, rehu on syötettävissä turvallisesti vielä ylivuotisenakin.

Liimautuvuus Toinen rehun säilyvyyttä parantava uudistus on liimautuvuuden tehostaminen. Ilma voi päästä rehupaaliin myös liimauksistaan irtoavien kalvokerrosten välis-

tä. Erityisesti Suomen kevätsää; yöpakkasten ja aurinkoisten päivien aiheuttama lämpötilan vaihtelu tekee helposti tuhoa kalvokerrosten tiiviydessä. Lisäksi kosteus pyrkii kapillaarisesti sisään saumoista kerrosten väliin ja irrottaa lisää, ellei kalvossa oleva liima-aine pidä kerroksia tiukasti kiinni toisissaan. Keski-Euroopassa käytetään rehunsäilöntään myös tasomenetelmällä valmistettuja kiristekalvoja. Ne ovat olleet Suomenkin markkinoilla pari vuotta. Tasokalvossa ei ole liimaa, vaan itse raaka-aine sisältää tarrautuvuusaineita. Koska paali ajan kuuluessa hieman supistuu tai muuttaa muotoaan, saattaa liiman puute aiheuttaa limitysten irtoamista toisistaan. KeskiEuroopassa tämä ei ole sellainen ongelma kuin Suomessa, juuri edellä mainittujen ilmasto-olojen takia. Lisäksi tasokalvossa on toinenkin ongelma. Puhallusmenetelmällä valmistettua kiristekalvoa venytetään joka suuntaan valmistuksen yhteydessä, joten se myös kiristyy sekä pituus- että poikittaissuunnassa. Tasokalvo valmistetaan venyttämällä yhdestä litteästä suuttimesta haluttuun leveyteen ja paksuuteen. Yhteen suuntaan venytetty kalvo myös kiristyy paalissa ainoastaan pituussuunnassa. Nykyiset paalaimet sullovat rehun paaleihin varsin piukkaan. Jämäkkä verkotus on tärkeää, mutta myös kiristekalvon teh-

tävä on vetää paalia kasaan ja tukea sitä joka suunnasta. Kahteen suuntaan kiristyvä kalvo, jossa on lisäksi hyvä liima-aine, pitää kalvokerrokset tiukasti kiinni toisissaan ja saa aikaan tukevan kääreen.

3 vuoden takuu Kolmas uudistus on myyntipäivästä kolmen vuoden takuu ohjeiden mukaan säilytetyille kalvorullille: pystyssä, mielellään alkuperäispakkauksessa, suojattuna auringonvalolta ja kosteudelta, lämpötilassa –40...+40 C-astetta. Näin varastoitu kalvo on käyttökelpoista myös seuraavana vuonna. Yleensä käärintäkalvoilla on vuoden takuu. Esimerkiksi Englannissa reklamaatio on tehtävä 14 päivän kuluessa kalvon käyttöönotosta. Ehtiikö mahdollinen ongelma tulla esiin kahdessa viikossa? Takuuehtoihin kannattaa aina tutustua tarkkaan, koska niissä saattaa olla varsin tiukat rajat esimerkiksi kalvorullien säilytyslämpötilalle. RaniPlastilta kerrotaan, että kolmen vuoden takuu uskallettiin antaa, koska reklamaatiota tulee vain 0,1 prosentista vuoden aikana myydyistä rullista. Toisaalta, kaikki takuut korvaavat ainoastaan muovit. Karjan sisäruokintakauden rehulla ja sen laadulla on paljon suurempi merkitys. Kannattaako sitä riskeerata? ■

RaniPlast uudisti käärintäkalvojaan

Rehu säilyy vielä paremmin 54

MAATILAN PIRKKA ■ 2/2008

I S A T L E E VA A D I K O N

N Ä M ENEM

Tehokkaampaa tuottoa vähemmällä vaivalla... MLT kurottajamallisto on suunniteltu tarjoamaan asiakkaille korkeaa suorituskykyä, mukavuutta, turvallisuutta ja alhaisia käyttökustannuksia. Katso lisätietoja: www.konekesko.com/Manitou

Konekesko Oy www.konekesko.com Puh. 01053 034 Myynti: Janne Laaksonen 050 368 9017

Hakki Pilke 1x37 pilkkoo maksimissaan 37-senttimetrisen puun. Matti Pietilä vaihtoi koneeseen osittain juuri siksi, että isotkin puut saa helposti klapeiksi.

ENERGIA

Pentti Nygren arvostaa OH60:ssä paitsi pyöröteräkatkaisua, myös kokoontaittuvaa poistokuljetinta, jonka ansiosta konetta on helppo siirrellä esimerkiksi puiden oksien lähettyvillä. Papan kanssa kuvaan ehättivät myös Valtteri ja Aada.

Hakki Pilke -mallistosta löytyy molempien edustajia. Pyöröterällisistä myydyin on Hakki Pilke OH60, jossa puu halkaistaan katkaisun jälkeen hydraulisesti ja toimitetaan läjään 3,2-metrisellä kuljettimella. Ketjukatkaisumalleista eniten myydään 1x37:ää. Koneessa on syöttökuljetin, joka siirtää puun terälle. Halkaisu tapahtuu hydraulisesti ja nelimetrinen poistokuljetin vie klapin läjään. Lisäksi koneeseen saa lisävarusteena puun nostimen, jolloin runko nousee maasta syöttökuljettimelle hydrauliikan voimalla. Sekä OH60:n että 1x37:n ottoteho on 7,5 kilowattia. Kummastakin on tarjolla sekä traktorilla pyöritettävä että sähkömoottorikäyttöinen malli.

Kovapalaterä leikkaa likaistakin puuta OH60:lle valmistaja ilmoittaa työtehoksi 4-8 irtokuutiota tunnissa. Pilkottavan puun maksimihalkaisija on 25 senttimetriä. Halkaisun työntövoima on 5,5 tonnia. Klapien tekeminen OH60:llä tapahtuu siten, että runko nostetaan ensin syöttökouruun. Kourun päässä on rullapari, jonka päällä puu liikkuu kevyesti. Puu työnnetään kourua pitkin pituudenrajoittimeen saakka. Tämän jälkeen käyttäjä työntää liikkuvaa kourua pyörivää terää vasten ja puu katkeaa. Halkaisu käynnistyy automaattisesti katkaisun jälkeen. Puu halkeaa,

MAATILAN PIRKKA ■ 2/2008

Pyöröterällä vai ketjulla? Klapikoneissa puu voidaan sahata poikki kahdella eri tavalla. Sirkkelistä tuttu pyöröteräleikkaus on perinteinen vaihtoehto. Uudempaa ajattelua edustaa ratkaisu, jossa puu sahataan poikki teräketjulla. teksti ja kuvat Tuomas Rytky

kun sylinteri puskee sen halkaisuterän läpi. Teriä on saatavilla kahteen, neljään ja kuuteen osaan halkovina versioina. Koneessa on hyvät turvavarusteet. Esimerkiksi halkaisun suojahäkin saa auki vain, kun halkaisu on käännetty pois käytöstä. Itse terä pyörii metallisen suojan sisässä, joka väistää vasta, kun puuta painetaan sitä vasten. Pentti Nygren on tehnyt OH60:llä puita reilun vuoden aikana toista sataa kuutiota. Hän kertoo päätyneensä kyseiseen malliin erityisesti hinnan ja palvelun takia. Myös katkaisumenetelmällä oli merkitystä.

– Teen klapeja sekapuusta, josta osa on ensiharvennuksen jätettä. Ne ovat varsinkin kesäaikaan hiekkaisia. Hiekka tai edes naula ei haittaa mitään, sillä tässä on kovapalaterä, Nygren kertoo. Terä onkin kestänyt hyvin. Siitä on ollut vaivaa yhtä paljon kuin koneesta muutenkin, eli ei yhtään. Nygren nimittäin sanoo, ettei hän ole joutunut koskemaan edes säätöihin tai hihnojen kireyksiin. Säännöllinen rasvaus on ollut ainoa huoltotoimenpide. – Onhan niitä hienompiakin malleja, mutta niistä pitää antaa repullinen euron merkkejä. Tämä on sopivan yksinkertai-

Puun nostaja säästää selkää, sillä jämeräkin runko nousee syöttökuljettimen korkeudelle vivusta vääntämällä. Käyttäjän tarvitsee vain vierittää puu nostokäpäliltä kuljettimelle. OH60:n terä on hyvin suojattu. Terän molemmin puolin oleva suoja väistää vasta, kun puuta painetaan sitä vasten. Syöttökourun päässä olevia rullia voidaan vetää tarvittaessa kauemmaksi, jolloin kouru ikään kuin jatkuu.

nen huolloltaan ja käytöltään. Esimerkiksi terän korkeuden säätö on mekaaninen. Sahauksessa syntyvän lastun määrä on pieni, Nygren kiittelee.

Isokin puu klapiksi Hakki Pilke 1x37 pystyy nimensä mukaisesti työstämään 37-senttimetrisen tukin takassa poltettavaan muotoon. Valmistajan ilmoittama teho on 7-8 irtokuutiota tunnissa. Halkaisuvoimaa on 6,9 tonnia. Lisäksi koneessa on vakiona automaattinen halkaisun nopeutusventtiili, joka nopeuttaa halkaisumännän liikettä pienillä puilla. Halkaisun terävalikoima on sama kuin OH60:ssä. 1x37:llä puiden tekemisessä ainoastaan puun nostaminen syöttökuljettimelle vaatii fyysistä ponnistelua. Hydrauliikalla pyörivä kuljetin siirtää puun pituudenrajoitinta vasten. Tämän jälkeen toisesta päästään nivelletty laippa katkaisee puun, kun käyttäjä vetää käyttökahvasta alaspäin. Halkaisu on periaatteessa samanlainen kuin pyöröterällä varustetussa mallissa. Myös 1x37 on varustettu hyvillä suojilla. Kuten OH60:ssä, halkaisun suojahäkin avaaminen on estetty, mikäli halkaisua ei ole kytketty pois päältä. Matti Pietilä vaihtoi pyöröteräisen mallin 1x37:aan noin viisikymmentä irtokuutiota sitten. Hän myöntää ajatelleensa alkuun, että ketjukatkaisu vaatii enemmän huoltoa. Ennakkokäsitys on kuitenkin osoittautunut vääräksi.

– Käsittelen koneella motolla tehtyä puuta, pienimmät ovat kuusisenttisiä. Juuri isot puut olivat syynä tähän siirtymiseen. Pyöröterä ahdisti helposti, jos puu oli vänkkyrä. Tässä puu katkeaa aina samalla tavalla. Työskentely on todella helppoa, kun minulla on puun nostinkin. Melkein siinä kylmä tulee töissä, Pietilä sanoo. Pietilä kertoo olevansa koneeseen tyytyväinen. Kovakarkaistu ketju on pysynyt terävänä, eikä klapikonetta ole tarvinnut rasvauksen lisäksi huoltaa mitenkään. Äänikin on huomattavasti pienempi kuin pyöröterällä katkaisevissa versioissa.

Ketjukatkaisu hallitsee markkinoita

Kuuteen osaan halkaiseva terä on lisävaruste sekä OH60:een että 1x37:ään. Puun katkaiseminen ketjulla tarvitsee vähemmän voimaa kuin katkaisu pyöröterällä. Jos koneiden ottotehot ovat yhtä suuria, voimaa voidaan käyttää enemmän puun halkaisemiseen.

Hakki Pilke -koneita valmistavan Maaselän koneen kotimaan myynnistä vastaava Veijo Kontro kertoo, että myytävistä koneista 90 prosenttia on ketjulla katkaisevia. Pyöröterällisten mallien kysyntä on vakiintumassa noin kymmeneen prosenttiin. – Ketjullinen kone on helpompi, nopeampi ja turvallisempi käyttää. Se on myös merkittävästi hiljaisempi. Samanpaksuisen puun katkaisemiseen tarvitaan ketjulla vähemmän voimaa kuin pyöröterällä. Kun kokonaisteho pidetään samana, voidaan ketjukoneeseen laittaa enemmän voimaa halkaisuun. Ylläpitokuluissa ja huollossa ei ole suuria eroja. Pyöröterä on nopeampi oikein pienellä puulla, Kontro summaa. ■

2/2008 ■ MAATILAN PIRKKA

KAUPPIAS

Kolmannen polven

maatalouskauppias

Variksen kauppiassuku on vaikuttanut Konnevedellä jo 20-luvulta lähtien. Jukka Variksen isoisä Ville aloitti kauppiaana, isä Toivo jatkoi ja vuodesta 1986 lähtien

Samassa luottamustoimessa hän on ollut aiemminkin. – Uudelleen kysyttäessä ajattelin, että voisihan sitä taas olla mukana. Tällä kertaa aloitus oli helpompaa, sillä perehdyttäminen hoidettiin kunnolla. Johtokunta on toimiva linkki Keskon ja kauppiaiden välillä ja kentän ääni kuuluu pääkonttorissa ilman välikäsiä.

vuorossa on ollut kolmas sukupolvi. Aikaisemmin Jukalla oli liike myös Äänekoskella ja päivittäistavarakauppa Konneveden keskustassa. Nykyään hän keskittyy pelkästään maatalous-, rauta- ja rakennustarvikekauppaan. teksti ja kuvat Seppo Nykänen

Rautia-K-maatalous Variksen päätoiminta-alue on Ääneseutu, Rautalampi ja Hankasalmi. Varis suhtautuu tulevaisuuteen luottavaisesti, naapurikunnissa ei ole vastaavia palveluita saatavana. Pitkään alueella toimineena hän tuntee asiakkaansa ja heidän tarpeensa. – Meidän tyyppisessä ja kokoisessa liikkeessä myynti toimii pitkälti henkilökohtaisen palvelun kautta, Jukka kertoo. Palvelu on ollut ilmeisen hyvää, sillä tutkimuksissa asiakastyytyväisyys on ollut korkeaa luokkaa. Viime vuonna hänet valittiin vuoden Rautia-kauppiaaksi. Jukka vaikuttaa myös valtakunnan tasolla, sillä hänet valittiin K-ryhmän kauppiasjohtokuntaan.

Metsää riittää Konnevesi ja Ääneseutu ovat metsävaltaista aluetta, jossa on perinteisesti käytetty metsää pankkina suuremmissa investoinneissa. Perusmaatalous on voimissaan, vaikka muutosta on tapahtunut viime vuosina. Maitotilat ovat vähentyneet ja viljanviljely on lisääntynyt. Viime vuoden puolella viljan hinnannousu näkyi selvänä piristysruiskeena kaupassa. Kauppiaan kannalta maatalouskauppa on eri tyyppistä kuin perinteinen rautakauppa. Rautakaupan palveluja tarvitaan jatkuvasti ja käyttäjiä löytyy kaikista asukasryhmistä. Maatiloilla on yleensä jotain investointitarvetta vuosittain, kun esimerkiksi omakotitalorakentajan isommat ostot ovat kertaluonteisia ja painottuvat selvästi rakennusajalle. Maatalouskaupassa konekauppa on merkittävä osaalue. Varis on pyrkinyt palvelemaan asiakkaitaan täyden palvelun periaatteella ja luomaan pitkäaikaisia asiakassuhteita.

Viljelyohjelmakioskista on todellista hyötyä viljelijälle, toteaa Varis.

Rakennemuutos on väistämätön tosiasia, viljelijät vähenevät ja niin tulee käymään maatalouskauppiaillekin. Viljelyn lopettajia alueella on runsaasti, mutta tulevaisuuteen Jukka suhtautuu toiveikkaasti. – Jäljelle jäävät tilat ovat viljelypintaalaltaan suurempia ja ne investoivat lähivuosina voimakkaasti. Yleisesti ottaen lähivuosien odotukset ovat positiivisia maatalouden ja maatalouskaupan kannalta. Huolestuttavana piirteenä Varis näkee viimeaikaisen kustannuskehityksen. Viljan hinnan nousu on samalla aiheuttanut kotieläintiloilla rehukustannusten rajun nousun. Ellei tuottajien saama hinta ala seurata kustannusten nousua, saattaa hyvä kehitys lässähtää.

Yhdistelmäkaupat – Itä-Suomen alueella tämä meidän tyyppinen yhdistelmäkauppa on toimiva ratkaisu. Asukasmäärä on liian alhainen pelkän erikoiskaupan pitämiseksi. Asiakas löytää kotipaikkakunnan Rautia-K-maataloudesta samat tarvikkeet tarvitsematta matkustaa kauemmas isompiin keskuksiin. Maatalouskauppa ei ole mikään helppo laji, kilpailu on kovaa ja myyjien ja kauppiaiden on oltava asiantuntijoita monella alalla. K-ketjusta saa onneksi apua, yhtenä esimerkkinä on K-maatalous Viljelyohjelman ”viljakioski”. Siinä on Jukan mielestä K-maatalous-ketju tehnyt todella paljon työtä, josa on todellista hyötyä viljelijälle. – Kaupantekoon on vielä intoa jäljellä. Odotan lähivuosien olevan hyvää aikaa maataloudelle ja maatalouskaupalle, ilmoittaa Jukka hymyillen. ■

Jukka Varis valittiin viime vuonna vuoden Rautia-kauppiaaksi.

MAATILAN PIRKKA ■ 2/2008

Hanki nyt vuosimaksuton

K-Plussa MasterCard -kortti Täytä hakemus suoraan netissä osoitteessa www.p www.plussa.com plussa.com

• Kortti käy maksuvälineenä yli 30 miljoonassa paikassa. • Saat keskimäärin kuukauden korotonta maksuaikaa K-Plussa MasterCard -kortin maksuaikaominaisuudessa. • Voit täyttää hakemuksen myös K-ryhmän kaupassa.

K-Plussa MasterCard -kortin todellinen vuosikorko 2000 euron suuruiselle luotolle on 15,24 % (1/2008).

NÄYTTELY

Keskon osastolla oli nähtävillä MF 6475 panoraamaohjaamolla. Käytännössä panoraamaohjaamo tarkoittaa sitä, ettei hytin oikealla sivulla ole yhtään välipilaria etuja takapilarin välissä. Pilarittomuus tuo ohjaamoon avaruutta ja valoisuutta, sen huomaa kuskin penkiltä jopa messuhallin sisätiloissakin. Samalla näkyvyys oikealle tietysti paranee.

TRM Traffic on Multivan uusin vaunumallisto. Kuten nimestäkin voi päätellä, on vaunu tarkoitettu erityisesti liikennetraktorikäyttöön. Traffic-malleissa on vakiovarusteena jousitettu akselisto, nelipyöräjarrut, hätäjarru ja lokasuojat. Kuvan TRM 180 Trafficissa on lisävarusteena aisajousitus, hydraulinen takalaitalukko ja louhoslava. Perusmallin hinta on 29 350 €.

Talvitiepäivät Turussa Suomen tieyhdistys järjesti Turun messukeskuksessa 13.–14.2. talvitiepäivät, jotka nimestään huolimatta kattavat myös kesäisen tienhoidon konekaluston. Syytä yhteisesittelyyn onkin, jos tulevat talvet ovat samanlaisia kuluvan ”talven” kanssa. teksti ja kuvat Juho Vanhakartano

Vaman 3000P2 -polannelanassa on erillinen painotus. Edessä näkyvää vartta painetaan hydraulisylinterin avulla traktoria vasten, ratkaisulla korvataan useimmista traktoreista puuttuvaa kaksitoimista nostolaitetta. Polannelanan perään voidaan ketjuttaa vielä normaali perälevy, jolloin muodostuu kahden terän lanajärjestelmä. Pelkkä polannelana vaatii traktorilta kaksi kaksitoimista hydrauliikkalohkoa. Hinta 3950 €.

MAATILAN PIRKKA ■ 2/2008

Vaikka teitä on hoidettu varmasti lähes yhtä kauan kuin niitä on ollut olemassa, kehittyy hoitoon käytetty tekniikka edelleen. Esimerkiksi Vaman traktorisovitteisella polannelanalla onnistuu erinomaisesti myös soratien hoito kesäisin. Viime vuoden Kone-Forumuissa tapahtuneen ensiesittelynsä jälkeen se on valmistajan mukaan muodostunut hyvinkin kysytyksi tuotteeksi. Talvitiepäivillä oli näytteillä tienhoito-

kalustoa laajalla skaalalla; aina henkilöautokalustosta raskaampien autojen kautta traktori- ja pyöräkuormainsovitteisiin laitteisiin. Maatalous- ja Konekeskolla oli messuilla yhteinen, noin 400 neliön osasto, jolla esiteltiin Keskon myymiä tienhoitokoneita. Esillä oli mm. erilaista levityskalustoa ja useampia tienvarsien hoitoon tarkoitettuja koneita. Kaikki kuvateksteissä mainitut hinnat sisältävät arvonlisäveron, mutta eivät toimituskuluja.

Ilsbon ketjumurskaimeen on saatavilla nyt myös erillinen sivusiirtolaite. Sivusiirtolaitteen liikevara on 60 cm molempiin suuntiin keskilinjaan nähden. Tarvittaessa saadaan siis joko lisää ulottuvuutta tai toisaalta konetta keskemmälle, esimerkiksi esteen väistämistä varten.

Elhon Sidechopper TPM200 soveltuu hyvin urakointiin ja muuhun raskaaseen käyttöön. Leikkuupään työleveys on 210 cm ja murskaimen suurin ulottuvuus 510 cm. Leikkuupäätä voi kallistaa 90 astetta sekä ylös-, että alaspäin. Perusvarustuksella koneen hinta on 20 600 €.

Esko 3291 lingon työleveys on 255+20 cm vallileikkurin ansiosta. Vakiovarusteina ovat vallileikkurin lisäksi hydraulinen torven kääntö ja lipan ohjaus. Hinta 5600 €.

Lannoitteen pintalevittimistä tuttu tanskalainen Bogballe valmistaa myös suolanlevittimiä. S3-suolanlevittimessä on nivelakseli, kansipressu, seulat ja hydraulinen ohjaus. Levitettävää tavaraa mahtuu kyytiin 775 litraa. Hinta näillä varusteilla 3560 €.

Hieta-Hakki 2500:n työleveys on noin 240 cm. Hiekoittimessa on hydraulikäyttöinen heiluripohja, mikä sietää hyvin kiviä. Tasaisen hiekoitustuloksen takaa niin sanottu kaksinkertainen hiekoitus. Hinta 7200 €. 2/2008 ■ MAATILAN PIRKKA

Puomimurskain urakointiin Pyörivä laser kaikkiin työoloihin

■

Bomford-puomimurskainmalliston ohjainlaitteet päivitetään. Urakointikäytössä ohjainlaitteelle asetetaan kovat vaatimukset, ja Bomford tarjoaa Suomeen moderneimmat ohjainlaitteensa. Kaikissa malleissa käytetään uusia Buzzard-mallista tuttuja ICS-ohjaimia. ICS-ohjaimen elektroninen ohjainyksikkö on sijoitettu ulos öljysäiliön päälle, joten hyttiin asennetaan pelkkä pienikokoinen ohjain. Ohjain on proportionaalinen eli puomiston liikenopeutta hallitaan kahvan liikkeillä. Muut toiminnot on toteutettu hipaisukytkimillä, kuten roottorin käynnistys. ICS-ohjain on ohjelmoitavissa ja asetukset voidaan tallentaa kolmelle kul-

jettajalle. Matkapuhelinmaailmasta tutun valikkorakenteen käyttö on helppoa näytön opastaessa käyttäjäänsä. Puomimurskaimiin saa leikkuupääksi Bomfordin oman 1,2 tai 1,5 m leveän mallin yleis- tai vesakkoterällä. Uutena vaihtoehtona on Ilsbon ketjumurskain todella vaikeisiin olosuhteisiin. Ketju on osoittautunut tehokkaaksi vesaikossa, koska kannot murskautuvat ja kuivuvat, joten jälkivesominen on vähäistä. Tiehallinnon mukaan Suomessa on yksityis- ja metsäautoteitä 350 000 km. Tienhoidon yksityistämisen lisääntyessä Bomford-puomimurskaimilla on kasvavat markkinat. ■

■ Duramax Pro 200 on vankkarakenteinen, pyörivä laser kallistustoiminnolla. Se on varmatoiminen rankemmissakin työoloissa. ADS-valvontajärjestelmä valvoo jatkuvasti mittausta ja pysäyttää virheelliseen asentoon joutuneen laitteen. DuraMax-rungossa on iskunkestävä ja tehokkaasti vaurioilta suojaava kumitus, joka on välttämätöntä rankoissa rakennustyömaan oloissa. Laite on suojattu pölyltä ja vedeltä, sen suojausluokka on IP66. Akun käyttöaika on 60 tuntia ja toiminta-aika paristoilla on 90 tuntia. DuraMaxissa on alhaisen paristotehon näyttö ja se on myös liitettävissä verkkovirtaan. Mukana on huippunopea laservastaanotin. SensoCommander Pro -vastaanottimessa on LC-näytöt etuja takasivulla. Voimakkaat magneetit kiinnittävät laitteen magnetisoituville metallipinnoille. Teknisiä tietoja: itsetasausalue ± 5°, tarkkuus 1 mm /10 m, tasaus vaakaan automaattinen, laserin vastaanottoetäisyys 200 metriä. ■ 2/2008 ■ MAATILAN PIRKKA