MaatilanPirkka0508 by Maatilan Pirkka

MAATILAN NRO 5 MARRAS–JOULUKUU 2008 www.k-maatalous.ﬁ/maatilanpirkka

MF 8690 MAAILMAN TEHOKKAIN SARJAVALMISTEINEN TRAKTORI

KONEFORU 2008 M UUTT A –&– VANH AA

VILDE ON ’SE’ LAJIKE MANEESI NOUSI NOPEASTI ENERGIAPUU-SARJA OSA 2: HAKKURIT

KONE-FORUM 2008 MF-TUUNAUSKISAN YLEISÖSUOSIKKI

HARVINAINEN KULTAMAHA FERGU 1957

SYÖDÄÄNKÖ KYLÄKOULUSSA KIINALAISTA KALAA? NÄIN KUNTAVAALIEN JÄLKIMAININGEISSA meidän kaikkien kannattaisi selvittää mitä raaka-aineita oman kuntamme julkiset ruokapalvelut käyttävät. Laki kyllä määrää kouluruokailun järjestämisestä, mutta ei määrittele tarkemmin miten se on hoidettava. Kuntapäättäjät vastaavat siitä mitä löytyy lautasilta kouluissa ja vanhainkodeissa. Asia on otettu esille hallituksen Suomalaisen ruokakulttuurin edistämisohjelmassa, jonka pääsihteerin haastattelu on tässä lehdessä. Voiko todella olla mahdollista, että julkisen ruokapalvelun kautta saattaa olla tarjolla kiinalaista kalaa ja kanadalaisia tai puolalaisia pakastemarjoja? Kyllä, silloin kun hankinnat kilpailutetaan hintapainotteisesti. Valitettavasti hinta on usein ainoa ratkaiseva tekijä ja kustannuspaineita on kunnissakin. Kilpailutuslainsäädäntö estää, saatetaan kunnassa puolustautua. Pienempi hankintaorganisaatio on ehkä korvattu usean kunnan yhteisellä hankintarenkaalla. Suuret kertahankinnat on pakko kilpailuttaa, eikä tarjouspyyntöön voi välttämättä määritellä alkuperää rajoittavaksi tekijäksi. Hankintoja ei voi pilkkoa. 15 000 euron kansallinen kilpailutusraja on kuitenkin aika korkea joillakin osa-alueilla. Esimerkiksi tarkoilla laatukriteereillä määriteltyä leipää sillä saa jo melkoisen kasan. Hankintojen tarkempi kohdentaminen mahdollistaisi oman kunnan tuotteiden laajemman käytön. Raha jäisi lähelle. Ensin pitää miettiä millaista ruokaa halutaan ja kilpailuttaa hankinnat määritelmien mukaisesti. Tavarantoimittajien kanssa kannattaa tehdä pitkäaikaisia sopimuksia, jotta toiminnalla on jatkuvuutta ja myös kustannukset pysyvät kurissa. Apua saa esimerkiksi Kestävät hankinnat -mentorointirenkailta, joita on jo parikymmentä ympäri Suomen. Ne neuvovat miten kilpailutusta voi kehittää omien tavoitteiden mukaiseksi kilpailulainsäädännön puitteissa.

MAATILAN NRO 5 MARRAS–JOULUKUU 2008 www.k-maatalous.ﬁ/maatilanpirkka

KONEET Kone-Forumin uutuudet Hardi Navigator toi vauhtia ruiskutustyöhön Venhon tilalla Ensikokemukset Elhon Onliner-yhdistelmäpaalaimesta Miettisen Quantum-noukinvaunussa on Iso-Bus-tekniikkaa Mikä on tärkeää käytetyssä puimurissa? Lannan matalamultaimet: esittelyssä Slootsmid ja Livakka Tebben tarkkuuslevittimet kestävät

16 24 26 27 28 30 32

TUOTANTOPANOKSET Vilde on SE lajike, kaksi viljelijää haastattelussa Kokemuksia uuden Xanadu-mallasohran viljelystä Miten onnistua rypsinviljelyssä? Esittelyssä rypsilajike Petita Maanäytteen analysointi mahdollistaa tarkemman viljelyn

36 42 44 46 48

KARJA, HEVOSET JA RAKENTAMINEN Issikkatalli sai nopeasti uuden maneesin

METSÄ JA ENERGIA Energiapuusarja, osa 2: Hakkurit MultiJet-biopoltin polttaa monenlaista

52 56

Anne Penttilä anne.penttilä@dialogi.ﬁ

VAKIOT TRAKTORI JA HUOLTO KUSTANTAJA

Markkinointiviestintä Dialogi Oy PL 410, 00811 Helsinki puh. (09) 4242 7330 fax (09) 4242 7333 PÄÄTOIMITTAJA Anne Penttilä, 044 502 9730 ULKOASU Jessica Leino TOIMITUSNEUVOSTO Seppo Hämäläinen, Kimmo Vilppula, Antti Ollila, Eero Pajulahti,

Jorma Mattinen, Matti Karlsson, Anne Penttilä, Matti Huttunen, Anneli Myller. MEDIATILAN MYYNTI Tuuli Toivainen, A-lehdet KIRJAPAINO PunaMusta Oy

MF 6490 ympäristöhuoltoyrityksen palveluksessa Synteettinen öljy säästää konetta

4 8

AJANKOHTAISTA NYT

Tume on 60-vuotias ELINTARVIKESARJASSA Suomalaisen ruokakulttuurin

edistämisohjelman pääsihteeri Marja Innanen

TAPAHTUMAT

MF-tuunauskisan huikea ﬁnaali KAUPPIAS Seinäjoki sai uuden K-maatalous-kauppiaan

58 62

OSOITEREKISTERI Maatalouskesko Oy OSOITTEENMUUTOKSET yhteyskuponki sivulla 63 PALAUTE maatilanpirkka@dialogi.ﬁ

5/2008 • MAATILAN PIRKKA • 3

LEVEÄ RAIDEVÄLI ON EDUKSI TIENVARSIEN NIITOSSA. Viheralueiden ja tienvarsien niitto on Heimo Jauhon ja MF 6490:n pääasiallisin työ kesällä. Hän myös tyhjentää likakaivoja imuvaunulla.

4 • MAATILAN PIRKKA • 5/2008

OMA MAA MASSIKKA

EDULLISIA AJOTUNTEJA ISOLLA TRAKTORILLA HEIMO JAUHON MASSEY-FERGUSON 6490 ON TUTTU NÄKY LAPPEENRANNAN YMPÄRISTÖSSÄ YMPÄRI VUODEN. HÄN HANKKI KONEEN REILU VUOSI SITTEN KIINTEISTÖHUOLTOYRITYKSENSÄ KÄYTTÖÖN, MM. TIENVARSIEN NIITTOON JA TALVIKUNNOSSAPITOTÖIHIN. TEKSTI JA KUVAT SEPPO NYKÄNEN

5/2008 • MAATILAN PIRKKA • 5

– VARSINAISESTI EN OLLUT TRAKTORIA VAIHTAMASSA , mutta edelliseen koneeseen tuli remonttia ja korjaus viivästyi. Paikallisen K-maatalouden traktorimyyjä teki sopivan tarjouksen ja kaupat syntyivät, Heimo kertoo. Traktori oli valmiina liikkeen pihalla ja kaupat syntyivät nopeasti. Vuoden päivät on koneella töitä tehty ja mittarissa on 1400 tuntia. Traktoriurakointia Jauho on harjoittanut päätoimisesti vuodesta -86 lähtien, jolloin hän luopui lihakarjan pidosta. Pellot hän vuokrasi naapurille myöhemmin. Jauhon yrityksen, Joutsenon Talohoito Oy:n pääasiallisen työ on ympäristön ja viheralueiden hoito. Kalustona on Massikan lisäksi kevyt pyöräkuormaaja, runko-ohjattu kiinteistötraktori ja yksi vanhempi Fiatin maataloustraktori. – Konetöistä olen tykännyt koko ikäni. Liekö kipinä syttynyt jo 6-vuotiaana, kun talon Harmaa Fergu ja poika olivat kadonneet pihalta ja vanhemmat olivat löytäneet nuoren isännän ruismaalta kyntöhommista, naurahtaa Jauho. – Harmaan jälkeen tuli kuusikymmentäluvulla 165-Fergu. Välillä olen ajellut muilla merkeillä ja nyt olen palannut taas samaan merkkiin.

KULUTUKSELLA ON TODELLA SUURI MERKITYS URAKOINTITYÖSSÄ.

YLIVOIMAISESTI PARHAAKSI OMINAISUUDEKSI Jauho on vuo-

den aikana havainnut traktorin polttoainetalouden. Kirjanpidon mukaan koko vuoden keskikulutus on 7,8 l/h. – Ajan kaikki ajot dieselillä, joten kulutuksella on todella suuri merkitys urakointityössä. Heimo arvioi alhaisen kulutuksen syyksi tehokkaan 6,6 litran Sisu-moottorin, jota ei tarvitse ajaa koko ajan ”urku auki”. – Päivittäisen huollon helppous on plussaa. Huoltokohteet ovat hyvin esillä, joten aikaa ei kulu turhaan könyämiseen. Ohjaamosta näkee hyvin ulos, mikä on tärkeää tienvarsien niittoa ja aurausviittojen pystystä ajatellen. Istuinta saa käännettyä sivulle, mikä helpottaa takana olevan murskaimen seuraamista. Järeässä etukuormaimessa on itse suunniteltu aurausviitan pystytysterä. Vapaasti keinuvan hydraulisylinterin päässä on terä, joka tekee reiän viitalle. Laite on kiinni kahdella pultilla normaalissa kauhassa, joten se on helppo irrottaa tarvittaessa. Aurausviitat ovat nipussa kauhassa josta apumies nostaa ne yhden kerrallaan valmiiseen reikään. Viime syksynä viitan pystytystä oli 200 kilometriä ja tulevalle kaudelle sitä on jo 300 km. •

OMA MAA MASSIKKA

LUMI- JA HIEKOITUSTÖITÄ TALVELLA alueauralla ja lumilingolla ovat talvella Heimo Jauhon Massey Fergusonin pääasiallista työsarkaa. Viime talvena ei tietenkään tunteja itse lumitöissä hirveästi kertynyt. Lauha keli kulutti tavallista enemmän alueauran teriä, sulia teitä höylätessä. Hiekoitusta riitti sitäkin enemmän. Lumitöiden ja viheralueiden hoidon lisäksi Jauho tyhjentää likakaivoja imuvaunulla. – Enimmäkseen olen ajanut tällä koneella itse, jättäen toiset koneet muiden ajettaviksi, koska tää on niin mukava ajettava, Jauho hekottelee. – Suunnanvaihto toimii hienosti, ei tule paljon kytkinjalkaa käytettyä. Leveä raideväli on eduksi tienvarsien niitossa. Traktorilla saa mennä kohtalaisen jyrkille penkoille ilman kaatumisen vaaraa. Moottoria ei tarvitse turhaan huudattaa, voima riittää niin murskaimen kuin lumilingonkin pyörittämiseen todella hyvin. – Työ on helppoa, ohjaamossa ei rasitu pitkänkään päivän aikana. Eikä tässä näyttäisi kestävyydenkään kanssa olevan huomauttamista. Uskon, etten taida tarvita uusia traktoria ennen eläkeikää, arvelee Jauho.

LUMITYÖT

Heimo Jauho viihtyy Massikan ohjaamossa, joka on hiljainen ja sieltä näkee hyvin ulos.

6 • MAATILAN PIRKKA • 5/2008

5/2008 • MAATILAN PIRKKA • 7

HUOLTO

VARAOSAT • HUOLTOYRITTÄJÄT • HUOLTOPALVELUT

SYNTEETTINEN ÖLJY ANTAA PELIVARAA NYKYAIKAINEN TRAKTORI ON TEKNINEN HUIPPUTUOTE, JONKA VAIHTEISTOT JA HYDRAULIIKKA OVAT VUOSIEN SAATOSSA KEHITTYNEET YHÄ MONIPUOLISEMMIKSI. UUSI TEKNIIKKA TUO MUKANAAN KOVENTUVIA VAATIMUKSIA MYÖS ÖLJYILLE. YHÄ USEAMMIN KÄYTETÄÄN SYNTEETTISIÄ ÖLJYJÄ. TEKSTI JA KUVA SEPPO NYKÄNEN

– Ei tarvitse alkaa vaihtaa öljyjä kesken rehunteon. Lähes kaikissa autoissakin käytetään synteettistä öljyä, vaikka niiden rasitukset ovat murto-osa siitä mitä traktoreissa, joilla puhkutaan päivät pitkä turbo punaisena. Ne ovat kuitenkin hinnaltaan ihan eri luokan laitteita.

TRAKTORILLA AJETAAN JOKA PÄIVÄ, KESÄT TALVET.

ERITYISESTI TALVELLA tulevat esiin synteettisten öljyjen edut. Juha käyttää synteettisiä öljyjä moottoreissa ja uuden Massikan vaihteistossa. Traktorilla ajetaan joka päivä, kesät talvet. Talvella rehua irrotettaessa kone ehtii harvoin lämmetä kunnolla, silloin synteettisen öljyn ominaisuudet tulevat parhaiten esiin. Voitelu alkaa notkeammilla öljyillä välittömästi. Sen huomaa vaihteistosta, joka toimii herkemmin. Dyna VT:n hyvänä puolena Juha näkee vaihteiston ja hydrauliikan erilliset öljyt. – Tosiasia on, että suurin osa epäpuhtauksista joutuu öljyn sekaan hydrauliikan pikaliittimien kautta. Lisäksi vaihteistoöljyyn ei pääse sekoittumaan heikkolaatuisempia öljyjä vieraiden koneiden hydrauliikkaöljyistä, esimerkiksi jos käytetään lainakoneita. – Käytettävät voiteluaineet on valittu koneiden mukaan. Tahtovat nuo vanhemmat koneet olla sellaisia ”mehumaijoja”, ettei niihin kannata kallista öljyä laittaa. HUOLTOMIESKIN HUOMAA synteettisten öljyjen käytön edut. Ju-

Juha Tiainen vaihtaa tavallisesti öljyt itse, Massikan moottoriin laitetaan Mobilin synteettistä.

JUHA TIAINEN VILJELEE lypsykarjatilaa Nurmeksessa. Nave-

tassa ammuu nelisenkymmentä lehmää, lihakarjan pito on tilalta loppumassa kuluvan syksyn aikana. Talossa on neljä traktoria ja kaikki Ferguja. Pienin on 35 ja seuraava 168. Erikoisuutena on runko-ohjattu MF 1250 kahdeksankymmentäluvulta. Tuorein traktori on MF 7480 Dyna VT. – Olen käyttänyt Mobilin synteettistä öljyä neljä vuotta, eli siitä lähtien kun taloon tuli uusin traktori. Kyllä synteettinen öljy on huomattavasti laadukkaampaa ja siihen uskaltaa luottaa ajettaessa pitkillä öljynvaihtoväleillä. Synteettinen öljy antaa pelivaraa öljynvaihdon suhteen, vaihtaminen ei ole muutamasta tunnista kiinni, toteaa Juha. 8 • MAATILAN PIRKKA • 5/2008

ha huoltaa koneet osittain itse, vaihtaa öljyt ja hoitaa muut pienemmät työt. Suuremmat huollot tekee Nurmeksen Konehuollon Mauri Nevalainen. Merkittävimmäksi eroksi mineraaliöljyihin verrattuna Nevalainen nimeää vähäisemmät ongelmat tiivisteiden kanssa. Talvella synteettinen öljy on notkeampaa, kylmänä liikkeelle lähdettäessä jäykkä mineraaliöljykalvo rasittaa tiivistyspintoja enemmän ja syntyy vuotoja. Synteettinen öljy voitelee kylmänä paremmin, se on notkeampaa ja alkaa kiertää öljykanavissa nopeammin. Korkealuokkaisella öljyllä voimansiirron lämpöongelmat ovat vähäisempiä. – Sen huomaa selvästi, jos koneessa on käytetty jatkuvasti synteettistä öljyä. Kotelot ovat puhtaampia eikä sakkaa ole pohjalla läheskään niin paljon kuin perusöljyllä ajetussa koneessa, kertoo Nevalainen. – Synteettisen öljyn hinta on äkkiä laskien kolminkertainen, mutta hintaero pienenee pidemmän öljynvaihtovälin ansiosta. Kun mineraaliöljyllä vaihtoväli on 200-250 tuntia, voi synteettisellä ajaa 400 tuntia. Siinä se hintaero putosikin jo kolmannekseen. Huippuöljy säästää myös konetta, mille on laskettava arvonsa. •

4/2008 • MAATILAN PIRKKA • 9

AJANKOHTAISTA NYT! < KATKAISTAAN HÄTÄTAPAUKSESSA SAIRASTUNEEN JA KAATUNEEN ELÄIMEN , tai palotilanteessa kaikkien lehmien kytkyet on saatava irti nopeasti ja turvallisesti. Turvallisuuspalvelu Risto Parviainen on kehittänyt työkalun, jolla saa katkaistua nailoniset ja nahkaiset kytkyet. Työkalun pitää olla helposti käsillä. Lisätietoja yrityksen nettisivuilta: www.pelastamistieopaste.ﬁ. •

HYÖDYNNÄ KONEESI OMINAISUUDET KÄYTTÄJÄKOULUTUS on hyvä asiakasetu koneen ostajalle. Maatalouskesko järjestää ryhmäkoulutuksia seuraavien uusien koneiden ostajille: Hardin ruiskut, Tumen kylvölannottimet Nova, JC ja Vega, Claasin paalaimet ja noukinvaunut, Elhon Onliner-yhdistelmäpaalain ja käärintäkoneet sekä Murska valssimyllyt. Ennakkomyyntiaikana Lemken Solitair -kylvölannoittimen ostaneille käyttäjäkoulutus järjestetään tehtaalla Saksan Alpenissa. Huoltohenkilön tilalla tekemä luovutushuolto ja käyttöönotto-opastus on veloitukseton ennakkomyyntiaikana tilatuille, seuraaville koneille: Claasin Rollant 355 UniWrap -yhdistelmäpaalain, Quantum-noukinvaunut ja Discoperhosniittomurskain; JF:n FCT 1355 ja karhonsiirtimellä varustetut murskaimet sekä ES-silppurivaunut; Hardin ilma-avusteiset TwinStream-, Navigator- ja Commander-ruiskut; Bomford-puomimurskaimet sekä Lemken Compact Solitair -kylvölannoitin. Elho järjestää vastaavan luovutushuollon NM 750 Delta:lle ja Onliner-yhdistelmäpaalaimelle. •

MITTAA HAKKEEN KOSTEUS WILE BIO MOISTURE mittaa kosteutta hakkeesta. Se sopii sekä pienpolttimien kuivalle hakkeelle että suurkattiloiden kostealle hakkuutähdehakkeelle. Kosteus voidaan mitata suoraan varasointikasasta tai kuormasta, tai muoviämpäriin kerätystä näytteestä. Mittausalue on tavallisella hakkeella 12-40 % ja hakkuutähdehakkeella 30-70 %. Hinta on 599 €. •

< MURSKEVILJAA LIEMIRUOKKIJAAN TAI APEVAUNUUN MURSKA-LITISTESYÖTIN on murskesäilöviljan automaattista ruokintaketjua täydentävä laite. Tiloilla käytössä olevat litistesyöttimet syöttävät esimerkiksi kiskoilla liikkuvaa apevaunua, kiinteää apesekoitinta tai sikalan liemiruokkijaa. Pohja- ja viistokuljetin siirtävät murskeviljan ruuville, joka puolestaan syöttää varmatoimista elevaattoria. Litistesyötin toimii myös viljan välivarastona. Säiliön tilavuus on 6,7 kuutiota. •

12 • MAATILAN PIRKKA • 5/2008

LANNOITUSTA TARKENNETAAN

KONEMYYJÄT KOULUNPENKILLÄ konemyyjää tutustui ennalta Kone-Forumin uutuuksiin. Uusi tekniikka syynättiin läpi sekä luennoilla että koneiden ääressä. Yksi näyttelyn uutuuskoneista on FarmiForestin uudistettu Farmi CH180-laikkahakkuri. Traktorikäyttöisessä, käsin syötettävässä hakkurissa syöttörulla on viety aiempaa lähemmäs leikkaavia teriä. Näin koneen käyttö vaatii vähemmän voimaa traktorilta, kertoi Timo Nevalainen FarmiForestilta. Myös laakerointia on järeytetty. • TOISTASATAA K-MAATALOUS-KETJUN

KONEKAUPAN KUUMAT VUODET MAATALOUSKONEKAUPAN kuumista vuosista kertova muistelmateos, Antti J. Jussilan Käytetty konemies kiinnostaa. Kesäkuussa ilmestyneestä kirjasta on nyt otettu toinen painos. Kirjaa myyvät kirjakauppojen ohella internetin kautta kustantaja: MinunKirjani.com. Kirjoittajaltakin sen voi tilata, puh. 040-7340 346. Kirjan sivumäärä on 353 ja sen hinta on 20 euroa plus postituskulut. •

YARAN Janne Mäkikalli kertoi Kone-Forumissa, että lannoitetilauksia on sisällä enemmän kuin viime vuonna samaan aikaan. – Maatalousyrittäjät miettivät mikä ratkaisu on tilatasolla järkevintä. Lannoitepanostukset kohdennetaan erityisesti niille lohkoille, joilla on satopotentiaalia. Jos karjanlantaa on käytettävissä, se pyritään hyödyntämään mahdolllisimman hyvin ja annetaan lisäksi typpeä. Myös seleeni ja hivenaineet ovat tärkeitä. Yara uusi tuotenimiään kansainvälisen Yara Mila -tuotemerkin alle, mutta säilytti säkeissä vanhat tutut tuotemerkit. – Kaikki Suomessa myytävät lannoitteet on suunniteltu Suomen oloihin ja soveltumaan ympäristötuen ehtoihin. •

KEMIRALTA UUSI SÄILÖNTÄAINE KEMIRAN AIV NOVA on AIV 2000:n seuraaja. Se on hyvin rehua säilyttävä vahva happo, joka ei syövytä ihoa tai koneita ja lisäksi sillä on ruokinnallisia vaikutuksia. Natriumlisä saa aikaan hyvän maittavuuden ja parantaa magnesiumin imeytymistä. Magnesium toimii vastavoimana kaliumille, jota voi olla liikaa esikuivatussa rehussa ja erityisesti lietteellä lannoitetussa nurmessa. Natrium ehkäisee rehun jälkilämpenemistä. Nova on luokiteltu ainoastaan ihoa ärsyttäväksi tuotteeksi. •

DOMETALISTA VUODEN TAVARANTOIMITTAJA DOMETAL ON VALITTU K-maatalous-ketjun vuoden tavarantoimittajaksi 2008. Dometal valmistaa Multiva-tuotemerkillä muokkauskoneita ja traktoriperävaunuja. – Dometalilla on laadukkaat, teknisesti ja hinnaltaan kilpailukykyiset tuotteet. Niiden viimeistely on huippuluokkaa ja ne on testaatu perusteellisesti ennen markkinoille tuomista, perustelee valintaa kauppiastoimikunnan puheenjohtaja Tapani Reinikainen. – En tiennyt mihin pientä yritystä viedään, mutta tämä oli kyllä paras päätös. 3 vuoden aikana liikevaihto on 2,5-kertaistunut ja kannattavuus on kohdallaan, kertoo toimitusjohtaja Pasi Mäkelä. Kuvassa vasemmalta: Dometalilta markkinointijohtaja Juha Erkkilä ja Pasi Mäkelä sekä Maatalouskeskon toimitusjohtaja Seppo Hämäläinen ja Tapani Reinikainen. •

TUHOLAISET POIS RYPSISTÄ JA PERUNASTA BISCAYA-TORJUNTA-AINEEN tehoaine tiaklopridi vaikuttaa sekä kosketusvaikutteisesti että systeemisesti. Se kulkeutuu kasvin johtosolukoissa ylöspäin suojaten uusia kasvinosia. Vaikka tuhohyönteiset voivatkin säilyä elinkykyisinä vielä jonkin aikaa ruiskutuksesta, kasvien vioittuminen keskeytyy välittömästi. Tehokas suoja kestää öljykasveilla 7-10 päivää ja perunalla 10-14 päivää. Rypsillä ja rapsilla paras torjunta-aika on aikaisesta nuppuvaiheesta täyskukintaan. Perunalle Biscayaa voidaan käyttää 1-3 kertaa kasvukauden aikana, heti kun tuholaisia alkaa näkyä kasvustossa. MTT:n kokeissa vuosina 2006-07 rypsin satotaso kasvoi keskimäärin 10-20 % verrattuna käsittelemättömään. •

OPASTAA RUISKUTTAJAA TEEJET CENTERLINE 230BP ajo-opastin sopii muun muassa automaattiseen ruiskutuslohkojen valvontaan ja hallintaan. Se sulkee lohkon kerrallaan, kun saavutetaan jo kertaalleen ruiskutettu alue. Näyttöä seuraamalla kuljettajan on helpompaa pysyä oikealla linjalla. Laite osaa myös opastaa lohkolla takaisin siihen paikkaan, jossa työ keskeytyi aiemmin. Laite saa satelliitista Egnos-tarkennussignaalin, jonka käyttö on ilmaista. Laite voidaan siirtää traktorista toiseen noin viidessä minuutissa. Perusopastimen suositushinta on 2150 €. Lohkoautomatiikka vaatii yhteensopivan venttiilistön hallintalaitteiston ja välikaapelin. •

5/2008 • MAATILAN PIRKKA • 13

AJANKOHTAISTA NYT!

TUME JUHLII HYVÄSSÄ VIREESSÄ TUME ON SUOMALAISTEN MAATALOUSKONEYRITYSTEN VANHAA KAARTIA. SEN TARINA ALKOI TURENGIN SOKERITEHTAALTA 60 VUOTTA SITTEN. MERKKIPÄIVÄÄNSÄ YRITYS JUHLI SYYSKUUSSA. TEKSTI JA KUVAT RAILA AALTONEN

TUMEN TOIMINNAN lasketaan alkaneen ensimmäisistä juurikkaanviljelijöille myydyistä käsityökaluista vuonna 1948. Sitä ennen sokeritehtaan konepaja oli valmistanut laitteita omaan käyttöön jo muutaman vuoden ajan. Varsin pian valmistusohjelmaan otettiin hevosvetoiset kylvökoneet ja harat. Nykyään yritys keskittyy jälleen kylvö- ja muokkausteknologiaan, mutta laajimmillaan tuotevalikoima on kattanut myös paperikoneet ja ratapihojen töissä käytetyt järjestelyveturit. Onpa aikanaan korppujakin sokeroitu suomalaisissa leipomoissa Tumen koneilla. K-Maatalous on myynyt Tume-tuotteita jo runsaan miespolven ajan. Edustuksesta sovittiin ensimmäisen kerran 60-luvulla, ja sen jälkeen sopimuksia on uusittu ilman katkoja. KYLVÖKONEET JA -LANNOITTIMET ovat Tumen tärkein tuotelinja. Niiden osuus myynnistä on 80 prosenttia. Kevytmuokkaimet tuovat 10 prosenttia ja perävaunut saman verran. Tumen viljaperävaunut menevät järkiään Norjaan, jossa Fellesk1

TUOTEPALETTIMME ON NYT HYVÄ.

jöpetin edustama suomalaismerkki hallitsee neljännestä maan perävaunumarkkinoista. Yrityksen viimeisin tuotelanseeraus tapahtui vuonna 2006, jolloin markkinoille tuli erityisesti kevytmuokattuun maahan sopiva Tume Vega -kylvölannoitin. Sen rinnalla on tarjolla monipuolinen, suorakylvöön soveltuva Tume Nova Combi ja perinteiseen kylvöön kehitetty Jyrä Combi. Muokkainpuolella Tumen kruununkalleus on Hankmo-lapiorullaäes, jonka markkinoille tulosta tulee pian kuluneeksi täydet sata vuotta. Hankmolla on edelleen kannattajansa, ja laitetta valmistetaan useaan eri työleveyteen, niin hinattavana kuin nostolaitesovitteisenakin. Uudempaa teknologiaa edustaa CultiPack-kiekkomuokkain, jonka voi ajokertojen vähentämiseksi yhdistää kylvökoneeseen. Markkinointipäällikkö Heikki Solan mukaan yritys pyrkii tarjoamaan kullakin tilalla valittuun kylvömenetelmään parhaiten sopivat työkoneet. Uutuustuotteita ei lähiaikoina ole luvassa. – Tuotepalettimme on nyt hyvä. Pää-

määränämme on parantaa ja kehittää nykytuotteita jatkuvasti yhä kestävämmiksi, tuottavammiksi ja turvallisemmiksi. TOIMIVA JOHTO MYÖS OMISTAA Tume-Agri Oy:n. Toimitusjohtaja Eero Tommila, hallituksen puheenjohtaja Timo Suni ja markkinointipäällikkö Heikki Sola ostivat yrityksen kuusi vuotta sitten Nokka-Koneilta, jolle Cultor oli Tumen myynyt vuonna 1986. – Kaupat tehtiin lama-aikana, mutta silloin jo nähtiin, että suhdannekäänne on tulossa. Ajoitus osoittautui erittäin hyväksi, yrityksessä aikaisemmin tuotantojohtajana toiminut Eero Tommila kertoo. Turengissa sijaitsevan koneyrityksen viimeksi päättyneen tilikauden liikevaihto oli 12,1 miljoonaa euroa. Kasvua oli edelliseen kauteen verrattuna 17 prosenttia. Yhtiö työllistää tänä päivänä vakituisesti 70 henkeä. Kevätsesonkina tuotantoon palkataan vielä kausityövoimaa. – Positiiviseen liikevaihdon kehitykseen on vaikuttanut ennen muuta viljan kysynnän nopea lisääntyminen maailmanmarkkinoilla ja siitä aiheutunut hintojen nousu, sanoo Eero Tommila. Yrityksen liikevaihdosta runsas puolet tulee Pohjoismaihin, Baltiaan, Keski- ja Itä-Eurooppaan, Venäjälle ja IVY-maihin sekä Saudi-Arabiaan ja Japaniin suuntautuvasta viennistä. – Vienti ei ole yhden alueen varassa, vaan toisistaan riippumattomia vientialueita on useita. Tämä tuo varmuutta toimintaan, perustelee Heikki Sola. • 2

1 Heikki Sola (vas.), Eero Tommila ja Timo Suni ovat luotsanneet Tume-Agria vuodesta 2006 omistajina, sitä ennen palkkajohtajina. 2 Alkuperäinen juurikkaanviljelijän Tursokuokka on ollut kirjoittajan tilalla käytössä 40-luvun lopulta lähtien.

14 • MAATILAN PIRKKA • 5/2008

MAAILMAN TEHOKKAIN SARJAVALMISTEINEN TRAKTORI ESITTÄYTYI

VERRATON AMMATTITAPAHTUMA KONE-FORUM

16 • MAATILAN PIRKKA • 5/2008

TAMPEREEN MESSU- JA URHEILUKESKUKSEN HALLIT KUHISIVAT MAATALOUSALAN AMMATTILAISIA. NÄYTTELYN VETONAULOJA OLIVAT MM. MAAILMAN TEHOKKAIN SARJAVALMISTEINEN TRAKTORI MF 8690, CLAASIN TEHOKKAAT PUIMURIT LEXIONIN JA TUCANON JOHDOLLA, 3,7-METRINEN ELHON ETUNIITTOMURSKAIN, MULTIVAN, LEMKENIN JA POTILAN MUOKKAUSKONEET SEKÄ TUMEN, LEMKENIN JA MASCHION KYLVÖKONEET. TEKSTI ANNE PENTTILÄ, KUVAT JUHO KUVA JA ANNE PENTTILÄ

5/2008 • MAATILAN PIRKKA • 17

KONEFORU 2008 M 370 MASS HV IKKA 1

5 Eero Syväpään MF 5455:ssa on kiilamainen keula, kattoikkuna, metsäohjaamo ja pohjapanssari, muuten traktorin tekniikka on sama kuin vakiomallisessa 5455:ssa. Keulan muotoilu ja kattoikkuna hyödyttävät etukuormainkäyttöä. Metsäohjaamo asennetaan Suomessa maahantuolohuollon yhteydessä. Siinä on enemmän takajalkatilaa ja ympäri pyörähtävä istuin. Tämän koneen istuin on suuri, ilmajousitettu ja monipuoliesti säädettävä. 6 Lemkenin Karat on suunniteltu tehokkaaseen kultivointiin työsyvyydellä 5-28 cm. Piikkikärki tunkeutuu hyvin myös kuivaan ja kovaan maahan uuden muotoilunsa ansiosta. Kärkien pikavaihtosarja on lisävaruste, jonka avulla peruskultivointia voidaan jatkaa nopeasti sänkimuokkauksen jälkeen. Terät vaihdetaan ilman työkaluja. Automaattinen ja huoltovapaa laukaisujärjestelmä sallii piikin nousta jopa 20 cm. Nostolaitemallit 3, 4 ja 5 m, puolihinattavat 4, 5 ja 6 m. 7 Ensimmäistä sarjavalmisteista ketjusahakonetta on uudistettu. Hakki Pilke 2X30 on nyt 2Xs+ ja se on kokoluokkansa nopein klapikone. Siihen on lisätty rullasyöttö ja voimaa on suunnattu halkaisuvoimasta nopeuteen. Puun maksimihalkaisija on silti 25 cm. Koneessa on edelleen 13 tuuman ketjulaippa ja neljän metrin kuljetin vakiona. Myös hintaa on virtaviivaistettu 5490 euroon. 8 Multivan TR-vaunuissa on kokonaan uusi, huomattavasti lujempi lavarakenne. TR250 ja TR250R -vaunuissa on suuri kuljetuskapasiteetti, mutta pienen vaunun käsiteltävyys. Ohjautuva taka-akseli saa aikaan ketterän rakenteen kääntökeskiön ollessa etuakselin kohdalla. Vaunuissa on hydraulijousitus ja niissä on nelipyöräjarrut.

18 • MAATILAN PIRKKA • 4/2008

1 Järkälemäisessä MF 8690:ssä on tulevaisuuden moottoriteknologiaa, ja lisäksi paljon muutakin uutta. Eturunkorakenne on suunniteltu suurille, jopa 5000 kilon työkoneille ja sen muotoilu mahdollistaa eturenkaiden hyvän kääntyvyyden. Myös etuvoimanotto on uusittu. Vaihteisto ja perä ovat huomattavasti järeämmät kuin MF 8400-sarjassa ja takanostolaitteet nostavat 12 tonnia. Kuormantunteva hydrauliikkajärjestelmä tuottaa 175 l/min. 2 Nokan uusi kuormainmallisarja HK 43 korvaa vanhan 41-sarjan. Bruttonostomomentti on kasvanut 43 kNm:iin ja liikeradat ovat parantuneet. HR-malli on hydraulisesti esiohjattu ja 8-lohkoinen. Ohjaamossa ovat vain joystick-kahvat. Hydraulijatketta, kouraa ja tukijalkoja ohjataan sähköisillä on/off-toiminnoilla. Kahvoilta venttiilistöön tulee suora letkukytkentä tai pikaliitinpaneeli. HK 43-sarjan kuormaimet sopivat MV 952K (kuvassa) ja MV 952 -metsäperävaunuihin.

3 Multivan 4-, 5- ja 6-metriset täyshinattavat lautasmuokkaimet täydentävät lautasmuokkainmalliston yläpään. Niissä on ainutlaatuinen jyrärakenne: jyrä on jaettu kolmeen osaa, vaikka kone on muuten kaksilohkoinen. Tällä on saatu kuljetuspyörät mahdollisimman eteen, jolloin kone on ketterä käännöksissä. Lisäksi muokkain kulkee erittäin vakaasti pellolla, koska jyrä on kahdessa rivissä. Päisteet voidaan ajaa joko jyrän tai kuljetuspyörän varassa. 4 Multivan puolihinattavien mallien hinausvarustus on uudistettu. Kuljetuspyörästö on sijoitettu muokkauslautasten ja jyrän väliin, jolloin niiden väli on suurempi ja muokkaimen painojakauma on parempi. Kone kulkee pellolla vakaasti. Myös työsyvyyssäätö on muuttunut: helposti ja varmatoimisesti vaihtamalla työsyvyyssylinterin säätöpaloja.

9 Moni näyttelykävijä hieraisi silmiään Maschion Ninakylvökoneen kohdalla. Nostalgisia ajatuksia mieleen tuova kone voi olla järkevä vaihtoehto esim. karjatilalle, jossa viljely on nurmipitoista ja lannoitus perustuu pitkälti lantaan ja pintalannoitukseen. Helppokäyttöinen, mekaanisesti ohjattu kone pystyy kylvämään viljan lisäksi piensiemenet, ja paikkauskylvämään suoraan nurmeen ainakin keveillä mailla. Hintakin on kilpailukykyinen. 10 Claasin puimurimyynti on tänä vuonna kasvanut peräti 50 %:lla Suomessa. Näyttelyosastolla esittäytyivät Tucano 320 (vas.), uudelleen varusteltu, kappalemäärältään eniten Suomessa myyty Dominator 150 HS sekä seinäjokelaisen Lauri Hantulan omistama Lexion 570. Etenkin uuden Tucano-sarjan kysyntä on ollut vahvaa. Claasin Harsevinkelin tehdas on yksi nykyaikaisimpia puimuritehtaita ja tulevalle kaudelle se siirtyy kahteen valmistusvuoroon.

11 Weidemannin runko-ohjattavassa kuormaajassa on kallistettava ohjaamo, Deutzin nelisylinterinen, 56 KW:n moottori ja hydrostaattinen neliveto tasauspyörästön lukoilla. Kone painaa noin 4600 kiloa ja sen kaatokuorma on kauhan kanssa noin 3000 kg. Työvälinevalikoima on laaja: mm. erikokoisia kauhoja, trukkipiikit, 870 ja 930 mm rehutalikko, pyöröpaalipihti sekä lantatalikko.

4/2008 • MAATILAN PIRKKA • 19

12 Tuhti-maansiirtovaunut on tehty vaativan käyttäjän tarpeisiin asiakaspalautteen perusteella. WS160D2-vaunun kantavuus on 16 tonnia. Siinä on kiertojäykkä putkipalkkirunko, pyörissä korkealaatuiset FAD-navat sekä hydraulisesti hallittava ja korkealle aukeava takalaita. Lavan pohjalevy on 6 mm:n ja sivulaidat 4 mm:n kulutusterästä. Vaunussa on vakiona jousitettu vetoaisa. Vakiolaidoilla tilavuus on 9,5 ja viljalaidoilla 18,6 kuutiota. 13 Myös MF 5400-sarjan pienemmät mallit on nyt uudistettu. Vaikka mallimerkintä ei olekaan muuttunut, on esimerkiksi MF 5445 Dyna4 nyt vähintäänkin yhtä pykälää suurempi kone kuin aikaisemmin. Aiemmin moottorin teho oli 90 hv, nyt se on 95 hv ja maksimiteholla 110 hv. Vääntö on noussut 350 Nm:stä 420/465 newtonmetriin. Moottori täyttää luonnollisesti TierIII-päästövaatimukset. 14 Elho NM 370 Front/Reverse on maailman levein yhden leikkuuyksikön etuniittomurskain. Koneen leikkuuleveys on 3,7 m. Uusi PCStekniikka mahdollistaa leikkuuyksikön kiertymisen myös pystyakselinsa ympäri. Se on sidottu vaakasuuntaiseen kallistukseen. Jos esimerkiksi teräpalkin toinen pää osuu kiveen, murskain väistää taaksepäin ja samalla takanivelvarsi nostaa teräpalkin esteen yli. PCS myös estää koneen päädyn painumisen maahan päistekäännöksissä.

rityisesti nĂ¤yttely-yleisĂśĂ¤ kiinnosti maailman tehokkain sarjavalmisteinen normaalirakenteinen traktori, Massey Ferguson 8690. Massikan lippulaivamalliston suurimman traktorin maksimiteho on 370 hevosvoimaa. Normaalirakenteisuus tarkoittaa tĂ¤ssĂ¤ sitĂ¤, ettĂ¤ etupyĂśrĂ¤t ovat edelleen pienemmĂ¤t kuin takapyĂśrĂ¤t. Kone on Pohjois-Euroopan kiertueella ja jatkoi matkaansa Baltian maiden messuille.

UREALIUOSTA PAKOKAASUIHIN MF 8690:ssĂ¤ on uusi Sisu Dieselin valmistama, 8,4-litrainen 6sylinterinen moottori. SiinĂ¤ on ensimmĂ¤isenĂ¤ traktorimoottorina maailmassa kĂ¤ytetty SCR-tekniikkaa. Samaa kĂ¤yttĂ¤vĂ¤t useat raskaan kuljetuskaluston moottorivalmistajat. SCR-tekniikan ansiosta moottorin palotapahtuma on voitu optimoida tehon, polttoaineen kulutuksen ja lĂ¤mpĂśkuormituksen kannalta. Polttoaineen sisĂ¤ltĂ¤mĂ¤ energia saadaan mahdollisimman tehokkaasti kĂ¤yttĂśĂśn, eikĂ¤ pakokaasuja tarvitse kierrĂ¤ttĂ¤Ă¤

takaisin sylinteriin. Pakokaasujen sisĂ¤ltĂ¤mistĂ¤ typen oksideista huolehditaan vasta katalysaattorissa, ja moottori tĂ¤yttĂ¤Ă¤ tulevaisuudessa tiukentuvat pĂ¤Ă¤stĂśmĂ¤Ă¤rĂ¤ykset. SCR tarkoittaa, ettĂ¤ pakokaasujen sekaan ruiskutetaan hajutonta teollista AdBlue-urealiuosta 5 % suhteessa kĂ¤ytettyyn polttoainemĂ¤Ă¤rĂ¤Ă¤n. Pakokaasujen typen oksidit reagoivat urean kanssa katalysaattorissa ja syntyy harmitonta typpeĂ¤ sekĂ¤ vettĂ¤. AdBlue-liuosta saa huoltoasemilta. Pentti Ala-Maakala Sisu DieseliltĂ¤ kertoo, ettĂ¤ tehokkaan palotapahtuman ansiosta polttoaineen kulutus on laskenut kuormituksesta riippuen 5-10 % verrattuna vastaavan tehoiseen moottoriin. â&#x20AC;&#x201C; ErĂ¤Ă¤n hetken hinnoilla laskimme, ettĂ¤ sĂ¤Ă¤stĂś polttoainekuluissa olisi noin 8 %. Oleellisempaa on kuitenkin se, ettĂ¤ sama moottorin suorituskyky ja polttoainetalous olisi vaikeampaa saavuttaa, jos pĂ¤Ă¤stĂśt puristettaisiin alle tiukentuvien rajojen jollain muulla, palotapahtumaan vaikuttavalla teknisellĂ¤ ratkaisulla. Moottori ei tarvitse VGT-ahdinta (muuttuvageometrinen turbo) eikĂ¤ jĂ¤Ă¤hdytettyĂ¤ EGR:Ă¤Ă¤ (pakokaasujen takaisinkierrĂ¤tys). JĂ¤Ă¤hdytysjĂ¤rjestelmĂ¤Ă¤n siirtyy vĂ¤hemmĂ¤n hukkalĂ¤mpĂśĂ¤ ja Ăśljyt nokeentuvat vĂ¤hemmĂ¤n, mikĂ¤ pidentĂ¤Ă¤ huoltovĂ¤lejĂ¤. SCR on vakiona 8690-mallissa, muissa sarjan koneissa se on optio. 8600-sarjassa on muitakin uusia ominaisuuksia, mm. portaaton Dyna-VT-vaihteisto, jossa on uusi DTM-jĂ¤rjestelmĂ¤. Se ohjaa sekĂ¤ vaihteistoa ettĂ¤ moottoria siten, ettĂ¤ haluttu nopeus voidaan sĂ¤ilyttĂ¤Ă¤ mahdollisimman alhaisilla kierroksilla, mikĂ¤ myĂśs sĂ¤Ă¤stĂ¤Ă¤ polttoainetta.

TYĂ&#x2013;KONEKAUPPA KASVANUT VOIMAKKAASTI TyĂśkonekauppa on kasvanut tĂ¤nĂ¤ vuonna voimakkaasti erityisesti viljanviljelykoneissa, mikĂ¤ on pidentĂ¤nyt konevalmistajien toimitusaikoja. KysyntĂ¤ on jatkunut hyvĂ¤nĂ¤ kaikissa tuoteryh-

NYT JOULULAHJAT AJOISSA ! POLKUTRAKTORI

MASSEY FERGUSON Talvilippis 12,-

MF Traktori + perĂ¤vaunu 90,-

Reppu 9,-

PIENOISMALLIT

t 415 " .'

Toppatakki 89,-

Claas Lexion 480

.VPWJOFO t 34,-

MF 6270 + etukuormain

.FUBMMJOFO t 29,-

MF 8280

.FUBMMJOFO t 23,-

UUTUUS!

Claas Xerion 3300 69,radio-ohjattava traktori t

90,-

www.k-maatalous.ďŹ

Talvihaalarit U

S! U TUU

69,-

Massey Ferguson. Valmistaja Sivas Oy aikuisten koot 46-64 t t t t t t t t t t

95,-

K-MAATALOUS

15 Varmo RT 220 -siilotasoittimessa on myös rehutalikko. Yhdistettyjen toimintojen ansiosta sen käyttö vaatii etukuormaajalta ainoastaan kaksi kaksitoimista hydrauliulosottoa: talikon avautuessa ja sulkeutuessa myös levityskela vaihtaa puolelta toiselle. Tehokas levitys ja tiivistys takaavat rehun hyvän laadun, muodostamatta pullonkaulaa tehokkaaseenkaan korjuuketjuun. Hinta 4990 euroa ja soviteosat etukuormaimeen 300-350 €. 16 Tehokasta Murska 1400S2x2 -murskemyllyä on uudistettu. Koneessa on nyt ilmajousitus, teline 1000 litran happokontille, hydraulinen elevaattorin kallistus, jyrkempi pohjasuppilo, työvalot, työkalupakki, sekä selväpiirteisempi ja siten helpommin puhtaana pidettävä runko. Myllyn kapasiteetti on 20 t/h viljan kosteuden ollessa 30-50 %. 17 Murskan Bio Packer pakkaa esimerkiksi hevosen tai kananlantaa 180 kuution muovituubiin kompostoitavaksi. Halkaisijaltaan 2-metriseen, maksimissaan 60-metriseen tuubiin johdetaan samalla kaksi 80 mm salaojaputkea, joiden kautta kompostoituvaan massaan johdetaan ajoittain ilmaa puhaltimella. Ruuvit pakkaavat materiaalin sopivan kuohkeaksi, jotta kompostoituminen on tasaista. Ruuvirakenne on avara, joten mahdolliset kivet tai laudankappaleet eivät haittaa työskentelyä. Koneessa on pakkaustiukkuuden säätöjarru ja ilmajousitettu akselisto. Tehontarve on 85 kW.

missä syksyn aikana ja myynnissä kirjataan viidenneksen kasvu verrattuna edelliseen vuoteen. Erityisen hyvä menekki on ollut muokkauskoneilla, kasvinsuojeluruiskuilla, kuivureilla sekä varastosiiloilla, sekä suora- ja minimimuokkauskylvökoneilla. – Maatalousyrittäjien kiinnostus investointeihin näyttää edelleen hyvältä ja odotamme syksyn ennakkomyynnistä vilkasta. Tosin kaupan arvoon vaikuttavat lopulta tuotantopanosten hintojen nousu sekä investointitukipäätösten ajoittuminen helmimaaliskuulle, toteaa Maatalouskeskon toimitusjohtaja Seppo Hämäläinen. Erityisesti minimimuokkaus- ja kylvökaluston kysyntä on jatkunut ennakkomyyntikaudella hyvänä. Kiekkomuokkainten lisäksi myös kultivaattoreita hankitaan aikaisempaa enemmän, ja myös aurakaupassa on positiivista virettä. Liete- ja kuivalannan arvo ravinteena on kasvanut ja myös ympäristötuen lisäehdot tulevat vaikuttamaan matalamultainten sekä kuivalannan tarkkuuslevitinten myyntiin. Nurmiviljelyssä haetaan uusia menetel-

miä nurmien perustamiseen. Metsien harvennushakkuut sekä energiapuun korjuu lisäävät isäntälinjan metsäkuormainten ja perävaunujen kauppaa. Maatalouskeskolla odotetaan kasvua myös bioenergialaitteilta. Uutuuksia ja muita mielenkiintoisia koneita oli niin paljon, etteivät kaikki huomionarvoiset uutuudet millään mahtuneet tähän näyttelyraporttiin. Muutamat uutuuksista esiintyvät kuitenkin artikkeleissa tämän numeron sivuilla: Tebben tarkkuuslevitinvaunut kuivalannalle, Slootsmidin ja Livakan matalamultaimet, Elhon Onliner-yhdistelmäpaalain, Aritermin useita kiinteitä polttoaineita käyttävä Multijet-biopoltin sekä Farmi-Forestin CH180-hakkuri.

HYVIÄ TULOKSIA VILJELYOHJELMALLA Vaikka kulunut kasvukausi oli monin paikoin hyvinkin haasteellinen, K-maatalouden viljelyohjelman avulla on saatu tutkitusti hyviä tuloksia, kertoo johtaja Antti Ollila Maatalouskeskolta. Ohjeiden mukaista viljelyä on verrattu perinteiseen viljelytapaan K-maatalouden koetilalla Hauholla. Esimerkiksi Bjarne-kevätvehnästä, Ingeborg-kaurasta sekä Edel- ja Xanadu-ohrista on saatu 5-40 % sadonlisiä noudattamalla viljelyohjelman suosituksia. Viljelyohjelma kattaa viljelytoimenpidesuositukset kasvukauden aikana ja se tähtää käyttötarkoituksen mukaiseen, hyvään satoon ja laatuun. Kaiken perustana ovat uudet, satoisat lajikkeet ja sertiﬁoitu siemenmateriaali. Uusia lajikkeita todella kannattaa kokeilla, sanoo Ollilla. – Hiukan joskus ihmetyttää joidenkin vanhojen lajikkeiden viljelylaajuus, esimerkiksi Tjalvea viljellään 10 %:lla kevätvehnäalasta. Olihan se toki aikansa huippulajike, 90-luvulla, mutta uudet lajikkeet ovat monessa suhteessa sitä parempia ja satoisempia. •

RUISKUTUKSET NOPEASTI MUTTA HÄTÄILEMÄTTÄ SOMEROLAINEN ILPO VENHO RUISKUTTAA PARISATAA PELTOHEHTAARIAAN KAHTEEN – KOLMEEN KERTAAN VUODESSA. NOSTOLAITERUISKUN VAIHTUMINEN HINATTAVAAN 3000 LITRAN SÄILIÖLLÄ TOI TYÖHÖN VAUHTIA, VAIKKA VENHO PITÄÄKIN RUISKUTUSNOPEUDEN KOHTUULLISENA.

HYVÄT RUISKUTUSSÄÄT ovat tänäkin kesänä olleet kortilla. Hi-

1 Hardi Navigatorin 20-metrinen puomisto kulkee vakaasti, ei keinu eikä kallistele, sanoo Ilpo Venho. 2 Täyttölaitteen saa laskettua alas, joten kasvinsuojeluaineita ei tarvitse nostaa eikä kiivetä ylös. Täyttölaitteessa on myös astioiden pesulaite. Ilpo Venho pitää Navigatoria mukavana ajettavana. 3 Ohjaamon hallintakeskus on 2-osainen. Ylempi osa antaa informaatiota ja siitä hoidetaan ruiskun sähköventtiilit, jotka avaavat ja sulkevat nestevirran pääsyn puomiston eri osiin. Alemmasta ohjataan sähköhydraulisesti puomien kääntöä. 4 Keltainen injektorisuutin sopii silloin, kun on pakko mennä ruiskuttamaan tuulisella säällä.

24 • MAATILAN PIRKKA • 5/2008

nattavan ruiskun ja suurikokoisen säiliön myötä vedenhakumatkat vähenivät. Yksi säiliöllinen riittää 20 hehtaarin ruiskutukseen. Venhon pelloilla kasvaa monitahoista Vilde-ohraa ja Zebra-kevätvehnää siemeneksi. Lisäksi viljelyssä on mallas- ja rehuohraa. Rehuvilja menee omaan kanalaan. Kevätvehnästä ja aikaisesta ohrasta on siemensopimukset K-maatalouden kanssa. – Erityisesti siemenviljely vaatii täyttä kasvinsuojelua. Tautitorjunta on välttämätön joka vuosi, usein kahteen kertaan puoliannoksin ajaen. Muuten on vaarana liian alhainen 1000 siemenen paino, sanoo Venho. Toisaalta suurikokoinen jyvä antaa oman sadonlisänsä kuittaamaan kasvinsuojelun kalleinta osaa, tautitorjuntaa. Tilan edellinen ruisku oli 1200-litrainen Hardi Master. Uuden Hardi Navigator 3000:n säiliökoko on 2,5-kertainen, joten vedenhakumatkat vähenivät samassa suhteessa. Etäisimmille pelloille on talouskeskuksesta matkaa kahdeksan kilometriä. Koska kylvökone on 4-metrinen, Venho valitsi ruiskutuspuomin leveydeksi luonnollisesti 20 m. Edellisessä ruiskussa oli 16metrinen puomisto, joka ei sopinut täysin ajourajakoon. Reuno-

TAUTITORJUNTA ON VÄLTTÄMÄTÖN JOKA VUOSI. 2

jen ajon jälkeen puoli kylvökoneen leveyttä meni päällekkäin. Toinen nostolaiteruiskun huono puoli verrattuna hinattavaan oli nostolaitteille ja traktorin yhdelle akselille kohdistuva paino. SUORAKYLVÖ ON OLLUT TILAN PELLOILLA käytössä jo kuusi

vuotta. Tämä kevät teki pienen poikkeuksen. Savimaiden pinta oli ennen kylvöä rikottava lautasmuokkaimella peittomaan saamiseksi siemenen päälle. Suorakylvetyillä mailla Venho pitää Roundup-ruiskutusta aivan välttämättömänä, vuodesta riippumatta. Usein se on tehty keväällä ennen kylvöä, mutta nyt hän on kallistumassa enemmän syysruiskutuksen kannalle. Teho on erittäin hyvä, kun aine saa muhia juolavehnässä läpi talven. Roundup-ruiskutukset ennen kylvöä Venho teki vielä vanhalla ruiskulla, koska uuden tulo hieman venähti. – Oli hyvä, että vanha ruisku oli vielä tilalla. Konehankintojen ennakointia on vastedes vedettävä vielä aikaisemmaksi. Kasvuston rikkaruiskutuksiin päästiin käsiksi vasta 16.6., koska säät olivat ruiskuttajaa vastaan. Ensin oli liian kuumaa ja sen jälkeen sadekuurot pilasivat monet lähtöaikeet. Sen jälkeen työ-

tehoa onkin tarvittu. Rikat alkoivat kasvaa jo ylimittaisiksi. LISÄVARUSTEISTA VENHO HANKKI suuret 18.4R38-renkaat, koska tilalla on pehmeitä multamaita. Lisäksi ruiskuun on tulossa pesulaite ulkopuolista puhdistusta varten ja digitaalinen täyttömittari. Siitä näkee tarkasti säiliöön menneen vesimäärän. Kun ruiskuttaja asettaa näyttöruutuun ruiskutettavaksi vesimääräksi 150 l/ha ja tarkka peltoala on tiedossa, vesimäärä osuu nappiin. Aisaohjausta ruiskuun ei tilattu, joten päisteeseen jää nyt kahdet jäljet. – Ehkä aisaohjauskin olisi saanut olla. Venho pitää Hardi Navigatorin puomistoa vakaana. Kiitoksen aihetta antaa myös ohjauspaneeli. Puomistoa hallitaan pienillä sähköhydrauliikan vivuilla yhdestä paikasta. Ruisku tarvitsee yhden yksitoimisen ulosoton ja vapaan paluun sekä tietenkin sähköliitännät. Suutinrungossa on valittavana kolme suutinta. Yksi suuttimista on ilma-avusteinen injektorisuutin tuulisella kelillä tapahtuvaa ruiskutusta varten. Siinä ruiskutussumu paketoituu ilmalennon ajaksi sumuryppäiksi, jotka eivät ole herkkiä tuulelle. • 5/2008 • MAATILAN PIRKKA • 25

JATKOA ELHON LINER-SARJAAN ELHO ON JULKISTANUT UUDEN ONLINER-YHDISTELMÄKONEEN. REISJÄRVELÄINEN URAKOITSIJA JUKKA AHO ON PAALANNUT JA KÄÄRINYT ESISARJAN KONEELLA LÄHES 10 000 PAALIA. TEKSTI JA KUVA SEPPO NYKÄNEN

ONLINERIN PAALAINOSAN VALMISTAA

italialainen Feraboli. Se on sovitettu samalle rungolle Elhon valmistaman käärimen kanssa, joka pohjautuu hinattavaan Inliner-käärimeen. Elho on kehittänyt Onlinerin ohjelman Inlinerin pohjalta. Se valvoo käärimen ja paalaimen toimintoja, ja paalaimen omaa ohjainta tarvitaan harvoin. Ahon paalaimen silppuri on 25-teräinen UltraCut, jota syöttää spiraalisulloja. Saatavana on myös 13-teräinen TopCutmalli. Spiraalisulloja syöttää heinän tasaisesti silppurille, mikä vähentää voimansiirron rasitusta ja rehumassa kulkeutuu tasaisesti kammioon. Kammio muodostuu 18 vahvistetusta telasta. Jokainen pallopintainen kuulalaakeri on omassa valuteräspesässään. Laakerinvaihto on helppoa, eikä vaadi rullan irrottamista. Laakeripesässä on iso rasvatila, joten jatkuvaa rasvausta ei tarvita. Valmistajan mukaan menetelmällä saavutetaan sama luotettavuus kuin rasvattavilla laakereilla ja päivittäinen huolto on helpompaa. Jukka Ahon mukaan uusi kone on toi-

minut yllättävän hyvin siihen nähden, että kyseessä on esisarjan tuote. Tehtaan miehet ovat käyneet tekemässä muutamia päivityksiä, mm. asentaneet uuden ohjelman. Kertyneiden kokemusten pohjalta tuotantokoneisiin on tehty samat muutokset. SEURASIN KONEEN TYÖSKENTELYÄ pellol-

la, jossa oli niitetty vanhaa karkeaa heinää emolehmien ylläpitorehuksi. Paalit olivat napakoita ja hyvän muotoisia. Paalimäärä ei noussut kovin suureksi karheeseen nähden, mikä kertoo silppurin toiminnasta: heinä silppuuntui hyvin 25 terällä. Paali siirtyy kammiosta käärimelle yhdellä lastausvarrella ja itse lastaustapahtuma on nopea. Kokonaispysähdysaika oli parinkymmenen sekunnin luokkaa, mikä on varsin kohtuullinen aika. Kun paali on tullut ulos kammiosta, lastausvarsi kääntää sen pöydälle ja paalaimen takaluukku alkaa sulkeutua välittömästi, eikä odota koko lastauksen ajan. Tämä nopeuttaa liikkeellelähtöä. Ferabolin paalaimessa on muutamia perusteellisesti mietittyjä yksityiskoh-

Onliner on tyylikkään näköinen yksikkö, toteavat myös Jukka ja Timo Aho. Lastaustapahtuma on nopea, koska paalaimen takaluukku alkaa sulkeutua välittömästi lastausvarren nostettua paalin pöydälle, jolloin liikkeelle voidaan lähteä tarvitsematta odottaa käärinnän aloitusta. 1 2

ELHO ONLINER TEKNISET TIEDOT Lev. 2,54, pit. 6,18, kork. 2,80 m • Paino 4550 kg • Pyöräkoko 19.0x45-17 • Tehontarve noin 100 hv • Kaksoissatelliittikäärintä 2 x 750 mm • Teriä TopCut 13 kpl, UltraCut 25 kpl • Teloja 18 kpl • Automaattinen ketjuvoitelu • Noukkimen leveys 220 cm • Paalikammion leveys 120 cm • Paalikammion halkaisija 125 cm • Mekaaninen paalikammion lukitus • Vakiona kalvotunnistimet, 2x4 rll lisämuovirullateline, verkkosidonta, varaverkkorullateline, takavalot, varoitussarja, lokasuojat.

26 • MAATILAN PIRKKA • 5/2008

tia, kuten silppurin ja noukkimen vedonvapautin. Vapautuskytkin on kulmavaihteen sisällä öljykylvyssä ja vapautusvipu on vaihteen yläpinnassa. Paalin tiukkuussäätö on 7-asentoinen ja sitä on helppo käyttää kammion sivulla olevasta pyörästä. Takaportin lukitus on mekaaninen. Käärintälaitteessa on säilytetty Inlinerin kaikki ominaisuudet. Limitys pysyy tasaisena käärintäpöydän kolmen rullan avulla ja paali pyörii varmasti. Käärimessä on myös palkittu värimerkintälaite, jolla paalit voidaan merkitä kunkin käyttäjän tarpeiden mukaan. Lisävarusteena saatava pystyynkääntävä pudotuksen vaimennin helpottaa paalien keruuta. Pystyyn käännetyn paalin saa otettua kuormaajaan mistä suunnasta hyvänsä. Onliner tulee suosittuun yhdistelmäkoneiden luokkaan ja tuo K-maatalous-ketjulle kotimaisen vaihtoehdon. Uutuuskone tulee olemaan kova haastaja markkinoilla. Jukka Ahon kokemusten perusteella kone on kestävä ja sopii urakointikäyttöön. Koneen kotimaisuus on Ahon mielestä hyvä asia. Varaosahuolto on lähellä, mikä on urakoitsijalle ensiarvoisen tärkeä seikka. •

ENÄÄ EI TARVITSE AJAA KORVAKUULOLTA. KAKSI SATOA ON JO KORJATTU uudella

vaunulla haastattelun aikaan. Miettinen toteaa olevansa tyytyväinen hankintaansa, vaikka edellinenkin vaunu oli toiminut hyvin. Uudessa on ominaisuuksia, jotka osin yllättivätkin käyttäjän. Claasin 40-teräinen sullojasilppuri tekee rehun säilyvyyden kannalta erinomaista tavaraa. Silppuuntuminen on sellaista kuten voi olettaakin. – Sullojalla tuntuu olevan murskausvaikutus, joka tehostaa säilöntäaineen imeytymistä rehumassaan, samoin siilolla se tiivistyy helpommin. Juuri tuo korsien murskautuminen tuntuu olevan siilon tiivistymisen kannalta isoin asia. Miettinen käyttää pelkästään biologista säilöntäainetta. Aineen hyvällä sekoittumisella on merkitystä koska säilöntäprosessi käynnistyy hitaammin bakteeripohjaisella säilöntäaineella kuin happopohjaisella. Miettisen mielestä biologinen säilöntäaine säilöö myös koneen vaihtoarvon. HELPPO KÄYTTÖ on IsoBus-järjestelmän

etuja. Ohjelmalle annetaan tieto ollaanko

pellolla, tiellä vai siilolla ja kone hoitaa loput. – Yksinkertaistettuna voisi sanoa, että ennen painoin kahta nappia, nyt tarvitsee painaa vain yhtä, Miettinen naureskelee. Tietenkin uusi tekniikka tuo mukanaan uusia asioita ja käyttöön on perehdyttävä kunnolla. Miettisen mielestä IsoBus ”ammattimaistaa” koneen ajamisen, näytön graaﬁnen ulkoasu on selkeä ja kaikki meneillään olevat toiminnot näkee kertavilkaisulla. Koneen diagnostiikkaohjelma käy automaattisesti kaikki koneen toiminnot läpi ja tarkistaa anturit. Häiriötilanteessa ilmoitus tulee suoraan näytölle. Yleensä Miettinen ajaa ohjelman läpi aloittaessaan työt ja tekee samalla päivittäiset huoltotoimenpiteet. – Erityisesti vääntömomenttipylvään seuraaminen on muuttanut ajamista. Enää ei tarvitse ajaa korvakuulolta, vaan voi seurata näytön pylväästä vaunun voimansiirtoon kohdistuvaa kokonaisvääntömomenttia, joka kasvaa rasituksen myötä. Momenttiarvo voidaan säätää portaattomasti 0-100 prosenttiin. Säädetyn arvon

ylittyessä pohjakuljetin alkaa siirtää rehumassaa taaksepäin. – 80 prosenttiin asetettu arvo harvoin ylittyy. Kuormatilan yläosassa oleva anturi yleensä siirtää pohjakuljetinta jo ennen sitä. Momenttipylväästä voi seurata meneekö silppurin läpi riittävästi tavaraa ja tarvittaessa hiljentää tai lisätä nopeutta. REHUN LAATU oli Miettisen peruste te-

hokkaan koneen hankinnalle. Vaunu on pelkästään omassa käytössä, tilalla on kertaniitossa viitisenkymmentä hehtaaria. Rehunteko kestää 2-3 päivää. Omia peltoja ajatellen vaunuun hankittiin leveämpi rengasvarustus: 800/40x26,5-renkaat pitävät pinnalla pehmeämmilläkin lohkoilla. – Rehunteon voi ajoittaa optimaalisesti oikeaan aikaan. Vaikka lihakarjaa kasvatammekin, teemme rehun kohtalaisen nuorena, samaan aikaan kuin lypsykarjatiloillakin. Quantum on osoittautunut tehokkaaksi koneeksi, joka sopii erinomaisesti tällaisen yhdenmiehen yrityksen käyttöön, summaa Miettinen. •

HELPPOA KUIN HEINÄNTEKO ISOBUS-TEKNIIKKA TEKEE TULOAAN MAATALOUSKONEISIIN JA CLAAS ON YKSI EDELLÄKÄVIJÖISTÄ. SIILINJÄRVELÄINEN ARI MIETTINEN HANKKI CLAAS QUANTUM 5800 P -NOUKINVAUNUN VIIME KESÄKSI. VAUNUSSA ON ISOBUS-VARUSTUS OMALLA COMMUNICATOR-TERMINAALILLA. TEKSTI JA KUVAT SEPPO NYKÄNEN

Ari Miettinen ja nuori isäntä Antto Quantum 5800 P -noukinvaunun vierellä.

5/2008 • MAATILAN PIRKKA • 27

NYT 33-VUOTIAS JUHA otti Uusikartanon tilan vastuulleen kaksi

TUTTU MERKKI ON LUOTETTAVA OSTOS KÄYTETTYNÄKIN YLÄMAALAINEN VILJANVILJELIJÄ JUHA NURMI ON MERKKIUSKOLLINEN PUIMUREITA HANKKIESSAAN. VIIME KEVÄÄNÄ OSTETTU MEDION 310 ON TILALLA JO VIIDES CLAAS LÄHES 30 VUODEN AIKANA. LUOTETTAVALTA TAHOLTA OSTETTU, VÄHÄN KÄYTETTY KONE SOPII ISÄNNÄN MIELESTÄ HYVIN NOIN 150 HEHTAARIN VUOSITTAISEEN PUINTIIN. TEKSTI JA KUVAT TUOMO KAUTONEN

28 • MAATILAN PIRKKA • 5/2008

vuotta sitten. Sitä ennen tilaa hoidettiin kymmenen vuoden ajan maatilayhtymänä, jossa olivat mukana myös Juhan vanhemmat. Vaalimaalla huolitsijana työskentelevä Miia-puoliso on parhaillaan hoitovapaalla. Sukupolven vaihtuessa muuttui myös tuotantosuunta. Nurmet luopuivat lypsykarjasta ja keskittyivät viljanviljelyyn. Metsätalousinsinöörin ja metsäkoneenkuljettajan koulutuksen omaava isäntä hankki lisäksi puunkorjuun koneketjun, moton ja ajokoneen, joka työllistää talvikaudet. Lisäksi hän urakoi lietteenlevitystä. Tilan peltolaa on kasvatettu ostoilla ja vuokraamalla, minkä vuoksi lohkot ovat melko hajallaan noin 25 kilometrin säteellä päätilasta. Suurin osa on yli 10 kilometrin päässä. Viljelypintaalasta on reilut 50 hehtaaria kauralla. Noin yhdeksänkymmentä hehtaaria jakautuvat melko tasan rypsille, ohralle ja vehnälle. Kahdeksalla hehtaarilla on kasvatettu heinää hevostalleja varten. – Heinäkesä oli kuitenkin niin huono, että puolet jouduttiin lähettämään paalattuna suoraan paikalliseen lämpölaitokseen, isäntä kertoo. Sen sijaan kesän viljasatoihin Juha on tyytyväinen ja kokeilumielessä viljelty rypsikin tuotti vähintään odotetusti. – Edellinen vuosi oli satomäärien osalta hyvä ja tämä vielä hieman parempi. Kaikki vilja kuivataan omassa 300 hehtolitran kuivurissa.

1 1 Vähän käytettynä hankittu Claas Medion 310 on jo viides Claas-puimuri Uusikartanon tilalla. Tässä puitavan lohkon keskisato nousi noin 5000 kiloon hehtaarilta puintikosteuden ollessa 13-14 %.

PUIMURIA ON PIDETTY ILMEISEN HYVIN.

2 Claasin pöytä taittuu ja osat kääntyvät maantieajoa varten vierekkäin, jolloin kuljettajalla säilyy hyvä näkyvyys. Juha Nurmen mielestä ominaisuus on tärkeä erityisesti pitkien siirtomatkojen vuoksi. 3 Puimurin ajonopeutta säädettäessä hyödynnetään puintitappioilmaisinta ja peruutuskameran avulla kuljettaja näkee myös koneen taakse.

MISTÄ TUNNISTAT HYVÄN KÄYTETYN?

Hyvä kunto on puimureissa erittäin tärkeää. Ehkä tärkeämpää kuin missään muussa vaihtokoneessa, koska korjaaminen voi tulla kalliiksi eikä vuokrapuimuriakaan välttämättä saa lyhyellä varoitusajalla. Puimurinsa hyvin pitävä omistaja saa työlleen vastineen koneen säilyttäessä paremmin vaihtoarvonsa ja käytetyn ostajan kannattaa maksaa vähän enemmän hyvin pidetystä puimurista. Aivan aluksi tarkista onko puimuri tuotu Suomeen uutena, ajotuntimäärä, ja löytyykö dokumentoitu huoltohistoria esimerkiksi huoltokirjasta. Tarkista puimurin yleiskunto: onko kolhuja, onko puhdistettu hyvin ja ovatko nipat sekä kuljettimien ketjut hyvässä rasvassa. Avaa puintikelan luukku ja arvioi onko varstasilta kunnossa ja ovatko varstat suorassa. Katso onko silppuri yrittänyt silputa jotain olkea kovempaa ja tarkista neste- sekä öljytasot. Kolistele hieman kohlimia ja tarkista niiden kunto. Tutki leikkuupöytä myös alapuolelta ja sivuilta kolhujen varalta. Tarkista ovatko ketjukuljettimen kolat suoria. Puimuri olisi hyvä koeajaa, jos mahdollista. Mielellään sillä olisi ajettava pihalla pienikään testilenkki, jotta voit arvioida moottorin käynnin sekä voimansiirron, kytkimen ja muiden laitteiden toimintaa. Jos esimerkiksi vaihteistossa tai voimansiirrossa on ongelmia, korjaus voi tulla maksamaan jopa tuhansia euroja. Ja lopuksi: ostaminen luotettavan liikkeen kautta on turvallista, koska ammattitaitoinen myyjä on selvittänyt puimurin kunnon.

NELJÄ ENSIMMÄISTÄ CLAAS-PUIMURIA hankittiin yhdessä toi-

AJOTIETOKONEEN MUKAAN ostohetkellä noin 500 tuntia aje-

sen tilan kanssa. Kaksi niistä oli Consul-mallisia ja toiset kaksi Dominatoreita. Nyt käytössä olevan viidennen Claasin Juha Nurmi hankki kokonaan omiin nimiinsä. Ennen oman koneen hankintaa tilalla turvauduttiin jonkin aikaa puintiurakoitsijoihin. Varsin pian kuitenkin havaitsimme, että oma kone sopii tilan oloihin paremmin, kertoo Juha. – Jos urakoitsijalle maksaa puinnista kymmenen vuotta, sillä kattaa jo oman puimurin hankintakulut. Tälle puintialalle sopii myös vähän käytetty puimuri hyvin. Vuosittainen puintitarve on 120-130 tuntia siirtoajoineen. Pitkien välimatkojen vuoksi Juha Nurmi halusi puimuriin juuri Claasin tavoin kääntyvän pöydän, jonka yli näkee maantieajossa esteittä. Lisäksi puimurimarkkinoilla oli viime talvena tungosta ja vaikka asia laitettiin liikkeelle jo maaliskuussa, ei uusi taittuvapöytäinen kone olisi millään ehtinyt viime kesän käyttöön. Juha kävi katsomasssa tarjolla ollutta käytettyä konetta Seinäjoella Lappeenrannan K-maatalouden traktori- ja puimurimyyjä Timo Mälkiän kanssa. Soitto entiselle omistajalle toi Nurmen mielestä esiin ”hyvä tietää”-seikkoja, jotka vahvistivat ostotuntumaa. – Luotan saksalaisiin koneisiin. Ei sitä ihan helposti väriä vaihdeta, Juha Nurmi perustelee pitkäaikaista suhdettaan Claasmerkkiin.

tussa puimurissa on Nurmen arvostamia ominaisuuksia, jotka painoivat kauppaa tehtäessä: Moottorin 210 hevosvoiman teho riittää hyvin. 4,5 metriä leveän leikkuupöydän Auto-Contour-toiminto säätää automaattisesti pöydän asentoa epätasaisilla rinnepelloilla ja puimurin 70 senttiä leveät takapyörät kantoivat hyvin viime kesän kosteillakin pelloilla. Lisävarusteena asennettiin takapyöriin noin 15 000 euroa maksanut hydraulinen voimansiirto, jolla kaikki pyörät saatiin vetäviksi. Edelliseltä käyttäjältä siirtyneitä vikoja puimurissa ei kesän aikana ilmennyt, joten puimuria on pidetty ilmeisen hyvin. Silppurin hihnan kiristyspyörien laakerit jouduttiin uusimaan, mutta ne myyjä vaihtoi sujuvasti takuutyönä. – Claasin ohjaamoergonomia on erinomainen ja hallintalaitteet on hyvin ryhmitelty. Lisävarusteena puimuriin asennettiin myös hyödyllinen peruutuskamera, jonka avulla kuljettaja näkee ohjaamosta puimurin taakse. Ajonopeutta säädetään vaivattomasti puintitappioilmaisinta tulkiten. Juha Nurmi korostaa kuitenkin, että puintitarkkuuden suurin vaikuttaja on edelleen ”ratin ja penkin välissä”. •

5/2008 • MAATILAN PIRKKA • 29

3 VUODEN KOKEMUKSET MATALAMULTAIMESTA MULTAIMEN HANKKIMINEN LIETELANTAVAUNUUN OLI YKSI PARHAISTA KONEHANKINNOISTA, SEN TÄRKEIN HYÖTY ON LEVITYSKAUDEN JATKUMINEN, SANOO MAIDONTUOTTAJA OLLI SÄÄMÄNEN NURMEKSESTA. TEKSTI JA KUVAT TUOMO KAUTONEN

– KEVÄINEN LEVITYSRUMBA oli aikaisem-

min kova, mutta nyt lietettä voidaan sijoittaa myös nurmelle ensimmäisen säilörehun jälkeen, toteaa Olli Säämänen. Säämäsen navetassa on yhteensä noin 230 eläintä, joista yli 80 lypsylehmiä. Tilalla on käytössä työleveydeltään 6,2-metrinen Slootsmid-matalamultain, joka on kytketty 18 kuution Lame-levitysvaunuun. SK Standard -kiekkovannasmultain on erikoismalli nurmille. Käyttökokemuksia on tilalla kertynyt jo kolmen vuoden ajalta. Toiminnan kannalta tärkeä osa ovat laitteen vantaat, jotka seuraavat erillisjousituksesta johtuen hyvin maan pintaa ja saavat aikaan tasaisen työjäljen. – Kiekkovannas tekee ensin viillon, levityskiila laajentaa uraa ja suihkusuutin syöttää lannan, kuvaa Säämänen toimintaperiaatetta. Hän painottaa myös vantaille lietteen ohjaavan hydraulitoimisen jakajan merkitystä.

– Jos ostat multaimen, niin varmista, että siinä on hyvä, oljet ja muut karkeat ainekset silppuava jakaja, Säämänen muistuttaa. Slootsmidissä ei tukkeutumisongelmia ole esiintynyt. VUOSITTAIN LIETETTÄ levitetään 3500–

4000 kuutiota noin kymmenen kilometrin säteellä sijaitseville pelloille. Levitysteho vaihtelee kuljetusmatkan ja lohkojen mukaan. Lyhyillä kuljetusmatkoilla päästään yhden ”pitkän päivän” aikana parhaimmillaan jopa 1000 m³:n lantamääriin. Säämäsen mukaan lietelannan sijoitus vähentää oleellisesti lannan levityksen hajuhaittoja, millä on merkitystä lähitienoon muiden asukkaidenkin kannalta. Omien maiden lisäksi Säämänen on vuokrannut peltoja useilta saman kylän tiloilta, joilla asutaan edelleen vakituisesti. Yhteensä noin 200 peltohehtaarilla on 90 hehtaaria rehuviljaa, 105 ha säilörehua ja muutama hehtaari kesantoa. Käy-

Lietteen sijoituksen jälki tuskin erottuu vaunun takana. Lietettä on levitetty tähän noin 20 tonnia hehtaarille. Slootsmid-multain ja Lame-lietevaunu ovat kätevä yhdistelmä, toteavat Olli Säämänen (ylhäällä vas.) ja levitysvaunua paljon kuljettanut maatalouslomittaja Janne Turpeinen.

30 • MAATILAN PIRKKA • 5/2008

tännöllisesti katsoen kaikki tilan työt tehdään omalla konekalustolla. Neljästä traktorista kaksi on Massey Fergusoneja: MF 6255 ja MF 7480. Lannan sijoitus vaatii traktoritehoa jonkin verran pintalevitystä enemmän, mutta isännän mielestä lisätehon tarve on yllättävän pieni. Tehoa tarvitaan erityisesti maantiematkojen mäkiosuuksilla, joten vaunua vetää 230 hevosvoiman traktori. – Lietevaunun ja multaimen käyttö on kätevää ja laite on kestänyt hyvin, kertoo traktorin pukilta tavoitettu kokenut kuljettaja Janne Turpeinen. – Ajaessa on kuitenkin tarkkaan katsottava minne peruuttaa, koska yhdistelmä on pitkä ja melko painava. – Lannoitteiden hintojen noustua lietteen hyödyntäminen on entistäkin tärkeämpää ja lantaa kannattaa kuljettaa kauemmaksikin, Olli Säämänen sanoo, ja ennakoi lietteen sijoituksen yleistyvän tulevaisuudessa.

TUKI LIETTEEN SIJOITTAMISELLE Asetus nro 335/2008 toteaa, että ympäristötuen erityistuki maksetaan peltolohkolle, jolle on levitetty lietelantaa vähintään 20 m³ /ha/v. Lietelanta on levitettävä peltolohkolle levittämisen yhteydessä sijoittavalla tai multaavalla laitteella. Asetus 339/2008 määrittelee tarkemmin: laitteella, joka leikkaa pellon pintaan viillon ja valuttaa tai ruiskuttaa lietelannan viiltoon. Hyväksyttävää on myös käyttää multaavaa laitetta, joka on kytketty lietelantaa tai virtsaa levittävään yksikköön. Tällöin liete tai virtsa johdetaan multaavan laitteen etupuolelle, joka sekoittaa sen välittömästi peltomaahan. Sopimuksen piiriin tulevat ensi vuoden levitykset. Tuki on 56 € / ha. Tarkempia tietoja MMM:n nettisivuilta, tuet ja hakulomake 258, tai TE-keskuksesta.

Mika Kuismin urakoi lietettä nurmensänkeen Pirkko ja Jaakko Suomisen karjatilalla Paattisilla. Levitysnopeus on 9 km/h.

MULTAUS JA TUKI SAMALLA AJOLLA SIANLIHANTUOTTAJA JARI MÄKILÄ ORIPÄÄSTÄ JA URAKOITSIJA MIKA KUISMIN PÄÄTYIVÄT YHTEISTYÖHÖN. MÄKILÄ HANKKI LIVAKAN LIETEVAUNUN 6-METRISELLÄ MATALAKIEKKOMULTAIMELLA JA URAKOITSIJA HOITAA AJOT. ERITYISTUKI OLI LISÄKANNUSTIN. MÄKILÄN AIKA EI RIITÄ LIETTEEN levityk-

KUISMIN NÄPPÄILEE hehtaarille levitet-

seen eikä veturiksi ole sopivaa traktoriakaan. Syksyllä urakoitsija pääsee levittämään lietettä Mäkilän sängille heti puinnin jälkeen, eikä erillistä multausmuokkausta tarvita. Isännällä ei siihen olisi oikein aikaakaan puintien lomassa. Pellotkin yleensä kantavat vielä hyvin, myöhemmin märkyys ja maan tiivistyminen lisääntyvät. Livakan lietevaunun tilavuus on 16,5 m³ ja siinä on traktorin hydrauliikalla toimiva pumppukuormaaja, joka on Kuisminin mukaan kuljettajan kannalta miellyttävin varuste. Kuormauksen aikana kuljettajan ei tarvitse tulla ulos hytistä. Jalassa saa olla sandaalit eikä ohjaamo haise lannalle. – Paskakuskin hommasta tuli herrasmiehen työtä. Mäkilä ajatti vaunullaan lietettä myös oraille. Työ kävi hyvin, kun oraiden pituus oli alle 10 cm. Sen jälkeen alkaa oraita jo katkeilla.

tävän lietteen määrän traktorissa olevaan tietokoneeseen. Vaunussa on pumpun ja jakajan välissä virtausmittari. Toisaalta tietokone saa impulssin kuljetusta matkasta. Näiden kahden tiedon avulla tietokone säätää levitysmäärää. Kaarreajokin yhdistelmällä onnistuu. Vaunun taaempi akseli on kääntyvä, mikä säästää nurmea päistekäännöksissä. Kun multain nostetaan päisteessä tai tieajon ajaksi ylös, vantaiden yläpuolella oleva kumiletku painuu kasaan ja estää lietteen valumisen. Kaarreajon ajaksi vantaita ei tarvitse nostaa, ne pääsevät kääntymään, mutta noston ajaksi ne lukkiutuvat. Livakan multaimessa on kaksoiskiekkovantaat. Pumppu painaa lietteen jakajan kautta 45 mm:n letkuissa vannaskiekkojen väliin. Kiekot avartavat pellon pintaan vakoa niin, että lietettä ei juuri jää pintaan näkyviin. Jos hiukan jää, se imeytyy vaon leikkauspinnan kautta nopeas-

ti maahan. Kuismin säätää työsyvyyden vantaiden painatuksella. Multain on nimittäin kiinnitetty säiliön takana olevaan 4pistenostolaitteeseen ja painatus saadaan aikaan hydrauliikalla. Lukkoventtiili pitää painatuspaineen vakiona. Esteeseen ajon varalta järjestelmässä on paineakku. Painatuksen voiman Kuismin näkee vaunun etuseinässä olevasta painemittarista. Työsyvyyttä voidaan säätää myös vantaiden molemmin puolin olevilla säätöjalaksilla. Kuisminin mukaan ajonopeus nurmella saadaan pysymään 9 km/h tienoilla, jos vetokoneessa on hevosia vähintään 185. Kun ajomatkaa oli kolmisen kilometriä, kierros täyttöineen, kuljetuksineen ja levityksineen vei aikaa 20-25 min. Täyttövaihe on varsin nopea suoritus. Siihen kului aikaa vain pari minuuttia. Kun multaimella on ajettu ensimmäiset 600 kuutiota ei ongelmia ole Mika Kuisminin mukaan ollut. Multain menee myös saviperäiseen nurmensänkeen. • 5/2008 • MAATILAN PIRKKA • 31

URAKOINTILUOKAN TARKKUUSLEVITINVAUNU SAKSALAINEN TEBBE ON VALMISTANUT ERILAISIA TRAKTORIPERÄVAUNUJA JO 50 VUOTTA, JA NIMI YHDISTETÄÄN KORKEAAN LAATUUN. VIIME VUOSIKYMMENELLÄ SUOMEEN TULLEET ENSIMMÄISET VAUNUT OVAT EDELLEEN KÄYTÖSSÄ. TEKSTI JA KUVAT SEPPO NYKÄNEN

ENSIMMÄISIÄ SUOMALAISIA TEBBE-VAUNUN hankkijoita oli Paul Bährend Saha-

lahdelta. Kymmenen vuotta sitten ostettu kolmiakselinen tarkkuuslevitinvaunu HS 320 on edelleen täydessä käytössä, vaikka levitysmäärä lähentelee jo 200 000 kuutiota. Vaunu on todellinen urakoitsijakone, tilavuutta on vakiona 23 m³ ja lisälaidoilla 26 m³. Vaunun kokonaismassa on 32 tonnia. Lisäksi Bährendeillä on 18-kuutioinen, kaksiakselinen Tebbe HS 220, jonka tilavuus on lisälaidoilla 22 m³. Pienempi vaunu on hankittu vuonna 2000. Paulin pojat Tuomas ja Markus harjoittavat lypsykarjataloutta ja lisäksi perhe omistaa Vehkosuon Komposti Oy:n. Kompostiyhtiö ottaa vastaan Tampereen kaupungin puhdistamon jätevesilietteen ja kompostoi sen asfalttipintaisella kompostointikentällä. 32 • MAATILAN PIRKKA • 5/2008

Kompostia valmistetaan sekoittamalla lietteeseen olkea, turvetta ja lehmänlantaa. Aumoja käännetään erityisellä kompostinkääntäjällä. Valmista kompostia levitetään lähiseudun pelloille yrityksen kahdella vaunulla noin 10 000-15 000 kuutiota vuodessa. Lisäksi Bährendit urakoivat kuivalannan levitystä. TEBBEN TARKKUUSLEVITINVAUNUSSA on

neljä erikoisvahvaa pohjakuljettimen ketjua. Valittavana on litteä taottu ketju tai 14 x 50 mm pyöreälenkkinen ketju. Kullakin ketjulla on 24 tonnin vetolujuus. Kahteen suurempaan vaunumalliin saa vain litteän ketjun. Portaattomasti säädettävällä pohjakuljettimella säädetään massan syöttönopeus murskainkeloille, jotka hienontavat massan ja heittävät sen murskainkammion takaseinään, josta se putoaa levitinlau-

tasille. Lautaset levittävä massan tasaisesti pellon pintaan. Tehokkaissa murskainkeloissa on vaihdettavat erikoisteräksiset terät, jotka hienontavat olkisenkin lannan todella tehokkaasti. Levittimen takaosa on suljettu, joten massa leviää pelkästään lautasten kautta. Riippuen levitettävän tavaran painosta levitysleveys on 15-30 metriä. Levitys on tarkkaa ja määrä pysyy tasaisena suurimmalla osalla levitysaluetta. Saksan maatalousteknologian laitos DLG testasi Tebben levityksen. Levitettäessä kompostia 18 metrin työleveydelle keskihajonta oli 6,6 % ja 35 metrin työleveydelläkin vielä vain 30 %. Suurella levitysleveydellä on merkitystä etenkin kuluvan kaltaisena märkänä kesänä. Ajouria on vain 15-25 metrin välein, mikä vähentää maan tiivistymistä. Tarkkuuslevittimellä lantaa voi levit-

1 Vehkosuon Komposti Oy:n tuotetta levitetään. Varsinkin 3-akselisessa HS 320 -vaunussa riittää kantavuutta. Suuren kuormatilan ansiosta vaunulla voi ajaa tavaraa pidemmänkin matkan päähän. Veturiksi tarvitaan tehokas traktori, tässä on 300-heppainen. 2 Isä ja pojat. Vasemmalta Markus, Tuomas ja Paul Bährend, taustalla ensimmäinen taloon hankittu Tebbe HS 320 -tarkkuuslevitin. 3 Etu- ja taka-akseli ovat ohjaavia 3-akselisessa vaunussa. Pakko-ohjaus saa käyttövoimansa näistä sylintereistä. Vaunu seuraa traktoria käännöksissä, eikä pellon pinta vaurioidu.

VAUNUT OVAT TODELLA KOVASSA KÄYTÖSSÄ.

tää myös suoraan nurmelle. Tästä on suuri apu niille kotieläintiloille, joiden viljely on nurmivaltaista. Lantaa voidaan hyödyntää tehokkaasti koko viljelyalalla, nykyisillä lannoitteiden hinnoilla tilakohtaiset säästöt ovat huomattavia. VAUNUT OVAT MAINEENSA VEROISIA , sa-

novat Bährendit, remonttia ei ole tarvinnut ihmeemmin tehdä. – Vaunut ovat todella kovassa käytössä. Kulutusosia on tietenkin vaihdettu, mutta varsinaisesti mitään ei ole rikkoutunut, kertoo Tuomas. – Koneiden on toimittava urakointikäytössä, turha remontinteko ei kesken sesongin kiinnosta. Levitysmäärät ovat suuria suomalaisen mittapuun mukaan. Keski-Euroopaassa näillä ajetaan moninkertaisia määriä meihin verrattuna. Valmistaja ilmoittaa HS-malliston vuo-

tuisen levitysmäärän välille 2000-50 000 kuutiota. Levitinkoneisto on suojattu kahdella ylisuojakytkimellä ja lautasvaihteiden vapaakytkimillä. Levitinpöydän takaseinät on suojattu vaihdettavilla Hardoxkulutuslevyillä. Lannan ja kompostin lisäksi Bährendit levittävät myös kalkkia: Kuormaan lastataan levitysalan mukainen määrä kalkkia, joka leviää kompostin mukana tasaisesti peltoon. Tebbellä voi levittää myös pelkästään kalkkia, kuonaa, biotiittiä ja melkein mitä tahansa lautasilla levitettävää. Tebben laadusta kertoo jotain myös se, että kumpikin vaunu on edelleen kuosissaan. Vanhempaakaan vaunua ei uskoisi kymmenen vuoden ikäiseksi. Pienempi vaunu on kerran jopa kaatunutkin, mutta siinäkään rytäkässä ei pahempia vaurioita syntynyt. Runko säilyi suorana, lavan oikeaan alakulmaan tuli sepitettävää. Il-

meisesti se oli osunut kiveen. MALLIVAIHTOEHTOJA ON RIITTÄVÄSTI.

Pelkästään lantavaunuja on neljä mallisarjaa: MS, LS, DS ja HS. Näistä Suomen valikoimaan valitaan sopivimmat vaihtoehdot. MS 140 on kapea yksiakselinen levitin, johin voi asentaa isokokoiset, 650/75x32renkaat. DS-mallisarjassa kantavuudet ovat 14-18 tonnia. Ne on tarkoitettu lähinnä tilojen omaan käyttöön ja pienimuotoiseen urakointiin. HS-mallisto on tarkoitettu rajuun urakointikäyttöön ja siitä vaunujen kantavuudet ovat 14:sta 32 tonniin. Kokonaisuutena Tebben mallisto on kattava. Siitä löytyy luotettava ja kestävä, pitkäaikaiseen käyttöön sopiva vaunu jokaiselle. Vaunujen vakiovarustus on runsas ja lisävarusteista löytyy täydennystä moneen tarpeeseen. • 5/2008 • MAATILAN PIRKKA • 33

ELINTARVIKE

SUOMALAISEN RUOAN HAASTEET JA MAHDOLLISUUDET

OLKAA YLPEITÄ TYÖSTÄNNE! TAVALLISEN SUOMALAISEN YHTEYS RUOAN TUOTANTOKETJUUN ON KATKEAMASSA. MITÄ IHMINEN EI YMMÄRRÄ, SITÄ HÄN EI ARVOSTA. EIKÄ OLE VALMIS MAKSAMAAN SIITÄ, AINAKAAN TARPEEKSI. SUOMALAISEN RUOKAKULTTUURIN EDISTÄMISOHJELMA AIKOO KÄÄNTÄÄ TÄMÄN KEHITYKSEN SUUNNAN. TEKSTI ANNE PENTTILÄ KUVA TIMO MAIJALA

Ohjelma lisää yhteistyötä elintarvikealan eri toimijoiden kesken ja hyödyntää myös jo olemassa olevia projekteja. Emme aseta vastakkain esimerkiksi pien- ja suurteollisuutta, luomua ja tavanomaista tuotantoa tai kotona ja ravintolassa syömistä, sanoo Marja Innanen.

34 • MAATILAN PIRKKA • 5/2008

HENTO VAALEA NAINEN lehmännahkai-

sissa hollannikkaissaan ottaa vastaan maa- ja metsätalousministeriön tiloissa Helsingissä. Hymy on herkässä ja olemus mutkaton, mutta kädenpuristus on luja. Pääsihteeri Marja Innanen vetää ehkä Suomen historian suurinta, ministeriörajat ylittävää hallituksen projektia. Suomalaisen ruokakulttuurin edistämisohjelman tavoite on suomalaisen ruoan ja sen tekijöiden arvostuksen nosto. – Upea juttu huomata joku asia näin tärkeäksi. Mukaan on lähtenyt seitsemän ministeriötä ja koko ruokaketju. Lapsena Innanen vietti kesiä ja viikonloppuja maalla, isovanhempien luona Elimäellä. Nyt tilaa pitävät enot. – Sieltä on peräisin syvä kunnioitus ruokaa ja alkutuotantoa kohtaan. Ymmärrän mitä kaikkea se vaatii ennen kuin ruoka on lautasella. Se askarruttaa, miten saan nämä arvot siirrettyä omille lapsille. NYKYISEN SUKUPOLVEN aikuiset yleensä tietävät mistä ruoka tulee. Monilla lapsilla ja nuorilla ei ole luontevaa yhteyttä maatalouteen. Eräs kauppias oli kertonut Innaselle, että vieraileva lapsiryhmä oli ihmetellyt maitopurkkikasaa takahuoneessa: ”Täällä se maito syntyy”. – Olen kuullut päivähoidon opettajilta, ettei voi enää olettaa, että lasten kotona tehtäisiin ruokaa. On lapsia, jotka eivät ole koskaan nähneet aikuisen syövän ateriaa kotona tai laittavan ruokaa muulla tavoin kuin eineksistä. Kun yhteys katkeaa, on sama mistä ruoka tulee. Meidän sukupolvellemme suomalaisuus on iso arvo, mutta nuorilla se on rapistumassa. Tästä on tutkimustuloksia, joiden mukaan vain hinta ja maku ratkaisevat. Halpa ruoka tulee yleensä jostain muualta kuin Suomesta ja nykyajan lapset ratkaisevat suomalaisen ruoantuotannon tulevaisuuden sitten kun he pääsevät itse valitsemaan. – Pelkästä hinnan tuijottelusta pitää päästä laadun ja kestävän kehityksen arvostamiseen. Arvostus näkyisi myös hinnassa. PELKILLÄ JULISTUKSILLA arvostusta ei

nosteta. Hallituskauden mittainen ohjelma on hyvin konkreettinen ja sisältää

useita pienempiä projekteja, joissa on mukana aina sopiva yhdistelmä ministeriöitä ja organisaatioita. Myös ketjun elinkeinot ovat mukana: tuottajat, teollisuus, kauppa ja kuluttajat. Ohjelman kohderyhmiä ovat lapset, nuoret, nuoret perheet sekä päättäjät. Kouluruokavaalit oli ensimmäinen konkreettinen projekti. Siinä haastettiin kuntavaaliehdokkaat ja kuntapäättäjät vaalien alla lupaamaan www.kouluruokavaalit.ﬁ -sivustolla, että päättäjänä panostaa kouluruokailuun. – Koska he oikeasti päättävät miten kouluruokailu ja muutkin kunnan ruokapalvelut toteutetaan. Kouluaterian raaka-ainekustannus on useilla paikkakunnilla 60-80 sentin paikkeilla ja kokonaiskustannus nousee yli kahden euron. Kustannusnousun takia tarvittaisiin noin 10-15 sentin korotus, jotta saavutettaisiin sama taso kuin aiemmin kustannusnousun vuoksi. – Tavoitteena on, että lapset söisivät maukasta ja silti ravitsemuksellisesti tasapainoista ruokaa. Lasten ateria ei saa olla säästökohde. Viime aikoina on puhuttu paljon yhteisöllisyydestä. Yhteinen ateria on usein ainoa yhdistävä tekijä perheissä ja sama pätee myös koulumaailmaan. Lapsena opitut syömistottumukset vaikuttavat aikuisen terveyteen, mikä vaikuttaa suoraan myös kunnan talouteen. Esimerkiksi hampaiden reikiintyminen ja ylipainon aiheuttamat elintapasairaudet käyvät suoraan veronmaksajien kukkarolle. – On harmi, jos jo pienestä pitäen totutaan ”laiduntamaan”: napsitaan päivän mittaan parhaat palat, mutta ei koko päivänä syödä kunnon ateriaa. PAIKALLISTEN RAAKA-AINEIDEN käyttö

kunnallisissa ruokapalveluissa voisi olla nykyistä laajempaa. Kuntien ja valtion julkiset ruokapalvelut ostavat vuodessa noin 300 miljoonan euron edestä. Jos merkittävä osa tästä saataisiin läheltä, omasta kunnasta, maakunnasta tai edes Suomesta, sillä olisi suuri merkitys ympäristöön, talouteen ja työllisyyteen. Raha jäisi omaan kuntaan, muodostuisi alihankintaa ja työpaikkoja. – Kun poliittinen päätös on tehty, mahdollisuuksia kyllä löytyy lähiruoan käyttämiseen siten ettei se ole ristiriidassa esimerkiksi kilpailulainsäädännön kanssa. Asialla on merkitystä myös huoltovarmuuden kannalta. Kerran kadonneita pai-

kallisia tuotantoketjuja ei polkaista tyhjästä poikkeusoloissa, joka ei välttämättä tarkoita sotatilaa. Rajat voivat sulkeutua muistakin syistä, esimerkiksi ruokaskandaalin tai tautiepidemian takia. Yksi mukana oleva organisaatio on EkoCentria, joka on jo muutaman vuoden neuvonut ammattikeittiöitä ruoan hankkimisessa. Alueellisia mentorointirenkaita on jo parikymmentä ympäri Suomen. Alueelta kasataan tuottajat, julkisten ruokapalveluiden ihmiset, ravintolat, suurteollisuus ja pk-teollisuus miettimään mikä on meidän alueella se tärkein juttu. – Jollain alueella se voi olla esimerkiksi peruna, jollain alueella sisävesikalat tai maito. Pohditaan mitä mahdollisuuksia on ja ratkaistaan käytännön ongelmat. KUMMITILATOIMINTA TUTUSTUTTAA lap-

sia ja nuoria maatilan arkeen. Muita projekteja ovat mm. Käydään pöytään -kampanja ja tietopaketti koululaisille, lähiruokaviestit, lisää luomua ammattikeittiöihin sekä matkailun ja ruoan parempi linkittäminen. Ohjelman puhemiehiksi on nostettu ortodoksinen pappi Isä Mitro, Kuortaneen Urheiluopiston valmennuskeskuksen johtaja Tapio Korjus, kirjailija Kaari Utrio, raptähti Elastinen ja ruokakulttuuriasiamies Jaakko Nuutila. Laadun kehittämisen työkaluksi suunnitellaan kansainvälisesti vertailukelpoista kotimaista laatumerkkiä. EU:n alueen nimisuojatuotteita pitää saada lisää, esimerkkinä Kainuun rönttönen. Suomen edustustojen paikallisia kokkeja koulutetaan suomalaiseen ruokaperinteeseen. Myös Jorma Ollilan brändityöryhmälle viedään viestiä, sillä ruokakulttuuri on osa jokaisen maan identiteettiä. Muita keinoja lasten ruokatietoisuuden lisäämiseksi olisivat mm. ruokaosaamiskerhot kouluihin tai makukoulut esi- ja perusopetukseen. – Onneksi meillä on kouluruokailu ja kotitalousopetus, ne ovat timantteja! Niitä voi silti kehittää ja hyödyntää enemmän. Kaikkien projektien yhteinen tavoite on nostaa koko ketjun ruoan tuottajien ylpeyttä omasta työstään. – Jokaista ketjun lenkkiä tarvitaan, muuten ei ole suomalaista ruokaa.•

HALPA RUOKA TULEE YLEENSÄ JOSTAIN MUUALTA KUIN SUOMESTA. 5/2008 • MAATILAN PIRKKA • 35

VILDE-OHRASTA HYVIÄ KOKEMUKSIA

SATOISA JA KORSI KESTÄÄ 36 • MAATILAN PIRKKA • 5/2008

VIIME KESÄN EPÄVAKAAT VILJELYOLOSUHTEET ASETTIVAT VILJANVILJELYN ONNISTUMISEN SUURTEN HAASTEIDEN ETEEN. OIKEAN LAJIKKEEN VALINTA SEKÄ HUOLELLINEN KASVINSUOJELU TAKASIVAT KUITENKIN HYVÄN SADON MONELLE VILJELIJÄLLE. VILDE ON UUSI REHUOHRALAJIKE, JOSTA TEOLLISUUSKIN ON HYVIN KIINNOSTUNUT. SELVITIMME MITEN ONNISTUI VILDEN VILJELY KAHDELLA TILALLA, POHJANMAALLA NIVALASSA JA SAVOSSA VIEREMÄLLÄ. TEKSTI KATI TUOKKO, KUVAT ANTTI VETTENRANTA JA KATI TUOKKO

5/2008 • MAATILAN PIRKKA • 37

ivalalainen Jarmo Vuolteenaho viljelee runsaan 60 hehtaarin tilaa. Tänä vuonna ohralla oli 50 hehtaaria ja vehnää kasvoi 11 hehtaarin alueella. Ohranviljelyssä Vuoteenaho on keskittynyt monitahoisiin rehuohriin, joista tänä vuonna olivat viljelyksessä Vilde, Edel ja Tiril. Kokemusta Vilde-ohrasta Vuolteenaho sai jo edelliseltä vuodelta, jolloin Vildeä oli viljelyksessä 10 hehtaaria. Tänä vuonna hän tuplasi Vilden viljelyalan. Vuolteenahon pellot ovat kivennäis- tai multamaita ja ensimmäisen vuoden viljelykokemus osoitti, että Vilde menestyy paremmin multamailla. – Satoero multa- ja kivennäismaiden välillä oli huomattava, jopa tuhansia kiloja. Kivennäismaat poutivat liiaksi kesällä 2007, Vuolteenaho kertoo. Tänä vuonna koko Vilden viljelyala oli multamailla ja Vuolteenaho oli tyytyväinen satoon, vaikka kesä olikin kasvinsuojelun osalta ongelmallinen. Säät eivät suosineet ruiskutusajankohtana, mutta Vuolteenaho pystyi ajamaan lohkoille rikkakasviruiskutuksen, tautiaineen, korrensääteen sekä toisen annoksen tautiainetta. Lannoitteena hän käytti Pellon Y5:sta noin 270 kg/ha sekä lähistöllä sijaitsevan sikalan lietettä, mikä osaltaan asettaa vaatimuksia korren vahvuudelle.

Tuomo Pulkka on ensimmäiseen Vilde-kokeiluunsa tyytyväinen.

TÄHKÄN ULKONÄKÖ PETTÄÄ Vuolteenaho oli myös hieman yllättynyt Vilden jyvien suuruudesta – Tähkässä ollessaan Vilden ulkonäkö saattaa pettää, sillä tähkä on rakenteeltaan hieman erilainen kuin muut ohrat. Jyvät ovat kuitenkin suuria ja painavia ja korsi pysyy silti hyvin pystyssä, Vuolteenaho sanoo. Vilden satotaso oli tänä vuonna Vuolteenahon parhailla lohkoilla 6000 kg ja hieman ylikin. Osa lohkoista kärsi sateista enemJarmo Vuolteenaho on tyytyväinen syksyn Vilde-satoon. Jyvät ovat suuria ja painavia.

män, ja niillä satotaso jäi hieman alhaisemmaksi. Vuolteenaho tarkkailee myös hehtolitrapainoja, ja mittaa niitä silkasta mielenkiinnosta. Tänä vuonna Vilden hehtolitrapainot liikkuivat 65-68:n välillä, mihin Vuolteenaho on tyytyväinen. Ohran kylvötiheys on noin 210 kg/ha. – Se on ihan sopiva määrä eloperäisillä mailla. Takuulla tulee riittävän tiheää, joskin pensomista saattaa esiintyä. Tälle vuodelle pienensinkin hieman siemenmäärää.

MUITAKIN OHRIA Tänä vuonna Vuolteenaho otti kokeiluun myös toisen K-maatalouden uusista ohra-lajikkeita, Tirilin, jota hän kylvi 11 hehtaarin alueelle. Ensimmäisen vuoden kokeilu osoittautui lupaavaksi, sillä satomäärä oli parhailla lohkoilla jopa 6500 kg/ha. Hehtolitrapaino oli joka otoksella lähempänä 70:tä. – Tiril on melko helppo viljeltävä, sillä se ei vaadi niin paljon ja käy myös happamemmalle maalle. Se myös valmistuu nopeasti. Tiril on kuitenkin herkempää lakoontumaan kuin esimerkiksi Vilde. Edeliä Vuolteenaho on viljellyt jo useamman vuoden ajan, ja pitää lajiketta satoisana ja lujakortisena. Edel on suhteellisen myöhäinen lajike, mutta viljelyvarma. – Kokeilen mielelläni uusia lajikkeita, mutta Edel on sen verran varma viljeltävä, että sitä tuskin jätän helposti pois. Tirilin viljelyalaa aion kuitenkin ensi vuonna hieman kasvattaa.

MONEN TEKIJÄN SUMMA Onnistuneen viljelyn perustana Vuolteenaho näkee peltojen hyvän kunnon ja oikea-aikaiset toimenpiteet. Säännöllinen kalkitus takaa sen, että maiden pH on 5-6:n välillä. Salaojitus pitää pellon vesitalouden kunnossa. 38 • MAATILAN PIRKKA • 5/2008

– Hyvät sadot ovat monen tekijän summa ja pellon kunnon lisäksi on osattava valita oikea lajike oikealle pellolle. Kaikki lähtee hyvästä siemenestä ja kasvinsuojelulla varmistetaan sadon määrä ja laatu. Samalla hän painottaa myös oikean viljelytekniikan merkitystä sadonmuodostuksessa. ”Oikeaan aikaan oikeassa paikassa” pätee myös hyvään viljanviljelyyn. Liian painavilla koneilla jylistely ei ainakaan lisää satoa. – Pitää tuntea omat maansa ja oppia tuntemaan mitä milloinkin voi tehdä, Vuolteenaho kiteyttää.

HYVÄÄ MURSKEVILJASSA Vieremäläisen Tuomo Pulkan pelloista noin 30 hehtaaria on viljanviljelyksessä. Loput ovat nurmella, sillä tilalla on 60 lypsylehmää ja saman verran nuorta karjaa. Suurin osa viljasta murskataan ja tulevaisuudessa tarkoitus on siirtyä tuoresäilöttyyn viljaan. Tänä vuonna Pulkan pelloista noin kahdeksan hehtaarin ala oli puhdasta Vildeä. Kylvötyöt Pulkka teki kesäkuun alussa ja satoa tuli kuivattuna noin 5500 kg/ha ja hehtolitrapaino oli 66. Viljeltävä maalaji oli runsasmultainen hiuesavi ja pienellä alalla hietamoreeni, johon paikka paikoin ilmaantui lakoa. – Lakopaikoista huolimatta Vilde ei kuitenkaan missään vaiheessa ränsistynyt vaan pysyi hyvälaatuisena, toteaa Pulkka. Juhannusaaton vastaisena yönä Pulkka ajoi maille Juventuksen ja Comentin tautitorjunnan. Laonestossa Pulkka käytti Terpalia kertaalleen. Jälkikäteen hän myöntää, että pihalohkoilla laontorjunta olisi vaatinut toisenkin käsittelykerran. Kun lannoituksessa käytetään karjanlantaa, on korrenlujuuden merkitys myös Pulkan mielestä suuri. Karjanlannan lisäksi hän käytti typpilannoituksessa osittain myös salpietaria tai nurmen Y1:stä.

VILJELYVARMUUS JA TUOTANTOVAIKUTUS Vaikka Vildestä on vasta yhden viljelykauden kokemukset, uskoo Pulkka sen pysyvän jatkossakin mukana tilan viljelyksissä. Erityistä tunnustusta hän antaa lajikkeen viljelyvarmuudelle. – Lajike on melko varma viljeltävä ja siihen voisi panostaa vieläkin enemmän. Jyvä on isoa ja painavaa, mikä tekee myös murskeviljasta parempaa. Hyvä viljanlaatu näkyy myös lehmien tuotannossa. Eivät lehmät lypsä huonolla tavaralla. Ja kun itselleen tekee, niin kyllä sitä pyrkii samalla työllä saamaan laadukasta viljaa. Vuonna 2007 Pulkka kokeili Gaute-ohraa, josta saadut kokemukset osoittautuivat hyviksi. Hehtolitrapaino oli 68 ja satotaso hieman Vildeä parempi. Korrenlujuudessa se ei kuitenkaan ollut Vilden veroinen. – Molemmissa oli hyvät puolensa, eikä tauteja esiintynyt. Gauten jyvä oli Vildeäkin suurikokoisempi, joten se kuivaa hitaammin. Lajiketta valitessaan Pulkka seuraa tarkasti eri lajikevertailuja ja luottaa myös paikallisen K-maatalouden henkilökunnan ammattitaitoon ja vinkkeihin. Myös Pulkka pitää pellon kuntoa ensiarvoisen tärkeänä. Viljelyksessä hän käyttää peitattua ostosiementä, mikä vähentää huomattavasti tautiongelmia viljelyksissä.•

ON OSATTAVA VALITA OIKEA LAJIKE OIKEALLE PELLOLLE. www.k-maatalous.fi

”SE OHRA” VILDE VILDE ON NORJALAISEN Graminorin ja-

lostama uusi monitahoinen ohralajike, josta teollisuus kyselee: ”Onko SITÄ ohraa?” Vilde on samalla myös yksi K-maatalouden koetilan lajikekoetoimintatyön tuloksista: Monivuotinen koeohjelma Suomessa on auttanut löytämään juuri tämän lajikkeen meille viljelyyn. Vilde on otettu Suomen lajikeluetteloon 2005 ja se on toistaiseksi myynnissä vain Suomessa. Vilden viralliset koetulokset ovat vuosilta 2003-2007. Vilden risteytysvanhempia ovat norjalaiset Arve ja Lise -ohrat, ruotsalainen Bamse ja ranskalainen Clermont-ohra. Vilde onkin ominaisuuksiltaan monessa suhteessa totutusta poikkeava, monien su-

perlatiivien monitahoinen ohra. KOETULOSTEN mukaan Vilde monitahoisten satoisin ja koko ohralajikkeiston lujakortisin lajike. Kasvuajaltaan Vilde on aikainen, Jyvä-ohran luokkaa. Vilde on oikea lajike viljelyvyöhykkeiden 1-4 viljaville maille, myös silloin kun käytössä on karjanlantaa. Koetulosten mukaan se on ollut tasaisen vahva myös muilla maalajeilla eikä ole arka happamuudellekaan. Taudinkestävyydeltään Vilde on lähellä kaksitahoisia lajikkeita. Sen rengaslaikun kestävyys on koko lajikkeiston parhaita, härmänkestävyys erittäin hyvä ja verkkolaikun kestävyys hyvä. VIRALLISTEN

Jyväkoko on suuri ja tärkkelyspitoisuus hyvä. Vilde on Altian sopimuslajike. Hehtolitran paino ja valkuaispitoisuus ovat keskimääräisiä. Vilden viljelyyn kannattaa panostaa, koska sen satopotentiaali on korkea ja se kestää voimaperäistä viljelytekniikkaa. Peittaus, tautitorjunta ja korrensäädekäsittely lisäävät sadon määrää ja parantavat laatua. Hivenruiskute voi olla tarpeen hyvän kasvuston aikaansaamiseksi. Sen voi antaa tautiaineen kanssa. Kaikkia käsittelyjä voi tehdä useampia riippuen sato-odotuksista. Vilden typpilannoituksen voi mitoittaa satoisimpien ja lujakortisimpien lajikkeiden mukaiseksi.

ORIMATTILALAINEN ILKKA KORVENOJA viljelee Xanadua en-

XANADUSTA UUSI SATOISA MALLASOHRA UUSI SAKSALAINEN MALLASOHRALAJIKE XANADU TULEE SIEMENKAUPPAAN ENSI SATOKAUDELLE. KOE-ERIÄ MALLASTETAAN TÄNÄ VUONNA TOISTA KERTAA JA TOIVEISSA ON, ETTÄ LAJIKE SAISI PIAN VIRALLISEN MALLASOHRAN ASEMAN MYÖS SUOMESSA. TEKSTI JA KUVAT SILJA VUORI

42 • MAATILAN PIRKKA • 5/2008

simmäistä vuotta. Haasteellisesta alkukesästä huolimatta kokemukset ovat hyviä, sillä vajaalta 60 hehtaarilta keskisadoksi tuli 5800 kiloa. – Aluksi kynnetyille pelloille kylvetty Xanadu kärsi kuivuudesta ja näytti huonolta. Kevät ja alkukesä oli täällä poikkeuksellisen kuiva ja sen päälle tuli runsaita sateita, Korvenoja kertoo. Xanadu pensoi tänä vuonna muita ohria myöhemmin. Sille ei ruiskutettu kasvunsäädettä, koska kasvusto näytti muita heikommalta. Tautitorjunta tehtiin Cometin ja Prolinen seoksella. Typpeä se sai 90 kiloa ja fosforia ja kaliumia lohkojen tarpeiden mukaan. – Tällä tiheydellä ohra kuin ohra tarvitsee kuitenkin kasvunsäädettä pysyäkseen pystyssä. Kylvän aina ohraa reippaasti yli suositusten eli 700 kappaletta neliölle. Ruiskutus olisi ollut tarpeen, vaikkei kasvusto kauttaaltaan laossa olekaan. Koko Xanadu-alalla esikasveina olivat heinänurmi tai kumina. Kasvinvuorotus on tehokasta, sillä lähes puolet parin sadan hehtaarin alasta on jatkuvasti kuminalla tai nurmella. Myös pH: t ovat kaikilla lohkoilla 6,5 ja 7,5 välissä. Xanadun lisäksi Korvenoja viljelee siemeneksi Zebra-kevätvehnää, kuminaa ja timoteita. Polartop-ohraa yritetään maltaaksi. Xanadussa satopotentiaalia on isännän mielestä enemmän kuin esimerkiksi Scarletissa, jonka hehtaarisadoksi tuli noin 5000 kiloa. – Mielelläni viljelen Xanadua jatkossakin, jos siitä tulee mallaslajike. Viking Malt tämän kuitenkin ratkaisee. Jos he pitävät Xanadun mallastusominaisuuksia hyvinä ja ostavat sitä, sen viljely laajenee, Korvenoja sanoo.

VILJELYOHJELMAN PERUSTOIMENPITEET

Siemenen peittaus Rikkatorjunta, kasvuaste 22-29 (Pensomisen alku – korrenkasvun alku) Korrensääde, kasvuaste 32-47 (2-solmuaste – ennen tähkälletuloa) Tautitorjunta, kasvuaste 32-47 (2-solmuvaihe-lippulehtivaihe)

VAIHTOEHTO 1

VAIHTOEHTO 2

VAIHTOEHTO 3

Peitattu sertiﬁoitu siemen Sekator 0,075-0,1 l/ha + kiinnite 0,1 l Terpal 0,5-1,5 l/ha Comet Plus 0,75-1,0 l/ha + Sportak 0,5 l/ha

Robust 3-4 l /siementonni Express Twin 1,5 tab/ha +kiinnite 0,1 l Terpal 0,5-1,5 l/ha Comet 0,25-0,5 l/ha + Juventus 0,25-0,5 l/ha

Baytan Universal 3-(4) l /siementonni Cantor 0,4-0,6 l/ha Cerone 0,3-0,7 l/ha Proline 0,4-0,8 l/ha

Orimattilan Maatalouspirkan Asko Mölsä ja Ilkka Korvenoja arvioivat Xanadu –lohkoa, joka tuotti lähelle 5800 kilon keskisadon.

VILJELYOHJELMAN AVULLA HYVÄLAATUISTA MALLASOHRAA Mallasohra vaatii rakenteeltaan hyväkuntoisen ja tasaisesti tuleentuvan lohkon. Maalajeista ovat parhaita kivennäismaat, joiden pH on yli 6,5. KYLVÖ JA LANNOITUS: Kylvömäärään vaikuttavat siemenen koko ja itävyys sekä tavoiteltu orastiheys. Tavoitetiheys on 550-600 kpl neliömetrille. Siemen kannattaa aina peitata. Mallasohran typpilannoitus on maltillinen, vältä yli 80 kg N/ha määrää. Fosforilannoitus tehdään viljavuustutkimuksen tulosten perusteella. Hivenravinteista tärkeimpiä ovat kupari, magnesium, mangaani ja boori. KASVINSUOJELU: Erityisesti taudinaroilla mallasohralajikkeilla kasvitautien torjuntaan kannattaa kiinnittää huomiota. Viljelyohjelmassa on esitetty kolme vaihtoehtoa kasvinsuojeluun. Perustoimenpiteiden lisäksi tehdään havaintoihin perustuvia toimenpiteitä, kuten kestorikkakasvien torjuntaa. Lisätietoja internetissä viljelyohjelmasivuilla www. k-maatalous.ﬁ MAALAJI, PH JA KALKITUS:

ESINÄYTTEIDEN ANALYYSITULOKSET XANADU, KORVENOJA

Näyte Kosteus-% Proteiini Halj. jyvät Itävyys Laj. I+II

I/160 tn 12,0 10,0 1 96 92,6

II/190 tn 12,6 10,6 0 99 92,6

JYVÄKOKO ON KOLMAS TÄRKEÄ KRITEERI MALLASOHRALLE.

AIKAISUUS ON ETU , sanoo K-maatalouden koetilan tutkimusjoh-

taja Tapio Lahti. Hänellä on hyviä kokemuksia Xanadusta. Hauholla ja muualla Suomessa tehdyissä viljelykokeissa se on osoittautunut hyvin meille sopivaksi lajikkeeksi. Se kestää kuivuutta ja happamuutta ja on nykyisistä mallasohralajikkeista aikaisimpia. – Virallisissa kokeissa Xanadun kasvuajaksi on laskettu 94 päivää. Lämpösummaa se on vaatinut 928 astetta keltatuleentuakseen. Scarlettiin verrattuna se on kuitenkin pari päivää myöhäisempi, Lahti kertoo. Xanadun jalostaja on saksalainen Nordsaat. Se on risteytetty Scarlettista ja Viskosasta. Satoa siitä on saatu neljä prosenttia enemmän kuin Scarlettista ja viisi prosenttia enemmän kuin Barkesta. – Jyvät ovat isoja ja hehtolitrapaino korkea kuten Barkellakin. Valkuaispitoisuudeltaan Xanadu on Scarlettin luokkaa. Se kestää hyvin lehtilaikkutauteja ja pysyy pystyssä lujan kortensa ansiosta. Edellytykset laadukkaalle mallasohrasadolle ovat siis olemassa. Xanadua viljellään jo laajasti erityisesti itäisessä Euroopassa mallasohran viljelyalueilla. Suuret mallastamot ja panimot ovat hyväksyneet sen mallaslajikkeeksi.

Suomessa kriittisin laatutekijä mallasohralla on valkuaispitoisuus. Hakusessa onkin ollut jo pitkään lajike, jonka sadossa ei Suomen kasvuoloissa muodostuisi liikaa valkuaista. Toivottavaa olisi, että uusien lajikkeiden valkuaispitoisuus pysyisi alle 11 prosentissa. – Tänä vuonna sato on tältä osin ollut erinomainen. Alhaiset valkuaispitoisuudet ovat poikkeuksellisia Suomen kasvuoloissa. Perinteisesti esinäytteissä valkuaispitoisuus mallaslajikkeillakin on ollut 11-12 prosenttia, mutta tänä vuonna liikutaan 10-11 välillä ja osassa näytteitä valkuaista on jopa alle 10 prosenttia, Oravuo kertoo. Yleisimmäksi mallasohran hylkäysperusteeksi näyttää tänä vuonna muodostuva heikko itävyys. Vaatimuksena on 95 prosentin itävyys. Kaikkien näytteiden keskiarvon ollessa 95-97 prosenttia jää moni erä alle hyväksymisrajan. – Jonkin verran homeita ja punaisia jyviä on myös ollut näytteissä. Punaisia jyviä on selvästi tavanomaista enemmän ja ne analysoidaan kaikista näytteistä. Jyväkoko on kolmas tärkeä kriteeri mallasohralle. Jyvistä 85 prosenttia pitäisi olla kooltaan yli 2,5 millisiä. Tämän osalta tämänvuotisessa sadossa ei ole ollut ongelmia. •

VIKING MALTIN HANKINTAPÄÄLLIKKÖ Minna Oravuo kertoo,

että Xanadua on koemallastettu viime vuonna. Kokemukset lajikkeesta ovat hyviä. Tänä vuonna lajikkeen testauksia jatketaan. Viljelysopimuksia oli kymmenkunta, joista saatuja ennakkonäytteitä ei ole tätä kirjoitettaessa vielä analysoitu.

MIELELLÄNI VILJELEN XANADUA JATKOSSAKIN, JOS SIITÄ TULEE MALLASLAJIKE.

5/2008 • MAATILAN PIRKKA • 43

RYPSI EI ANNA ANTEEKSI VIRHEITÄ RYPSIN KESKISATO ON VIIME VUOSINA OLLUT SUOMESSA 1300 KG JA SUUNTA ON LASKEVA. KUITENKIN JOTKUT VILJELIJÄT SAAVAT HYVIÄ SATOJA JA SATOTASO ON NOUSEVA. BERNT LINDHOLM TENHOLASTA ON VILJELLYT RYPSIÄ PITKÄÄN. VIIME VUODEN KESKISATO OLI 2300 KG JA TÄMÄN VUODEN ARVIO ON 2500 KG. MIKÄ ON HÄNEN SALAISUUTENSA? LINDHOLMIN NIMI tuli esille suunnitel-

taessa tätä artikkelia ja etsittäessä mahdollista haastateltavaa, joka olisi saanut hyviä rypsisatoja useana vuonna. Vaatimattoman oloinen mies selvästi hieman hämmentyy haastattelupyynnöstä. Suotuisa viljelyalue tai tuurit säiden suhteen eivät kuitenkaan riitä selittämään tasaisen hyviä tuloksia. Mitä on hyvien satojen taustalla? Mitään poppakonstia Lindholm ei kuitenkaan osaa kertoa. Salaisuus on yksinkertainen: Mitään rypsin kannalta tärkeätä viljelytoimenpidettä ei jätetä tekemättä

KYLVÖN JÄLKEEN EI PIDÄ HERPAANTUA.

tai tehdä vajavaisesti. Rypsi ei ole hätäisen miehen kasvi. Lindholm viljelee Tenholassa, Salon eteläpuolella 70 peltohehtaarin tilaa, jonka viljelykiertoon rypsi on kuulunut pitkään. – Rypsiala on ollut kymmenkunta hehtaaria, niin että ainakin nuppikuorma tulee. Rypsin lisäksi Lindholm viljelee mallasohraa ja kevätvehnää. – Syysviljaa ei ole, koska aika ei riitä puintien keskellä syysviljamaan muokkaamiseen ja kylvämiseen. Rypsialaa hän ei halua kovin paljoa nostaakaan. Samalle lohkolle hän kylvää rypsiä korkeintaan joka viides vuosi.

MUOKKAUKSEN LINDHOLM tekee perinteisesti ja pitkän kaavan mukaan. Syksyllä maat kynnetään. Keväällä rypsipelto äestetään S-piikkiäkeellä kertaalleen matalaan, kahden - kolmen sentin syvyyteen. Ensimmäistä äestystä seuraa rikkakasviruiskutus myöhään illalla tai aikaisin aamulla. Siihen työhön hän tarvitsee apulaisen. Multausäestyksen pitää seurata heti ruiskun jälkeen. Kylvöhetkeä valitessaan Lindolm seuraa sääennusteita. Hän ei lähde kylvämään aivan sateen alle. Kylvön jälkeen pitäisi olla pari poutapäivää. Lindholm kylvää tavanomaisella takapyöräkoneella, siemenmäärä on 7-8 kiloa hehtaarille. Pellot ovat osaksi liejusavea, osaksi hietamultaa. PH-luvut ovat 6,7:n tienoilla ja fosforitaso on hyvä. Rypsilannoitteena Lindolm on käyttänyt NK-lannoitetta ja typpimäärä on ollut 100 kg/ha. Rypsi antaa näissä oloissa hyviä satoja ilman fosforiakin. Se on etu, kun fosforin hinta on jyrkästi noussut. Riittävä rikin saanti on Lindholmin mukaan myös huomioitava lannoituksessa. KYLVÖN JÄLKEEN ei pidä herpaantua,

sanoo Lindholm. Kirpat voivat iskeä ylös yrittävien taimien kimppuun jo aikaisin. Peittauksen pitäisi suojata taimia pari viikkoa, mutta aina se ei sitä tee. – Eikä riitä, että pellolla käy kurkistamassa. Koko alue on käveltävä läpi ja vielä ristiin. Rapsikuoriaiset on myöhempien aikojen uhka ja ruiskutukseen on varauduttava joka vuosi. Sen sijaan pahkahometorjuntaa Lindolmin ei ole tarvinnut tehdä. Nykyinen rypsilajike on Petita ja siitä hyvä, että ”se ei lakoudu maahan saakka”. Tällä hetkellä Lindholmia huolettaa rikkakasvien torjunta sen jälkeen kun Treﬂanin myynti ja käyttö loppuvat. Takaraja on hyvin lähellä. Ensi kevääksi on keksittävä jotakin sen tilalle. •

Bernt Lindholm Tenholasta on korjannut hyviä rypsisatoja vuosien ajan. Mitään poppakonstia hänellä ei ole. Salaisuus on siinä, että hän ei yritä keksiä viljelyyn mitään oikopolkuja. Muokkaus ja viljely menevät pitkän kaavan mukaan ja kasvustoa seurataan kylvöstä lähtien.

44 • MAATILAN PIRKKA • 4/2008

ÖLJYNTUOTTAJAN KEVÄTRYPSI SW PETITA ON SVALÖF WEIBULLIN JALOSTAMA SATOISA KEVÄTRYPSI. SE ON TULLUT LAJIKELISTALLE VUONNA 2005 JA ON SAAVUTTANUT NOPEASTI SUUREN VILJELYALAN. TEKSTI SIRI TAALAS, K-MAATALOUDEN KOETILA

SATOISUUDELTAAN PETITA on kevätrypsilajikkeiston parhaimmistoa. Lajike sopii viljelyyn I-III vyöhykeelle, tosin parhaimmat sadot on saatu viljelyvyöhykkeillä I-II. Petitan erityisominaisuus on erittäin korkea öljypitoisuus. Virallisissa lajikekokeissa (2000-2007) lajikkeen öljypitoisuus on ollut 46,9 %, mikä on lajikekokeiden korkein. Suuri sato yhdistettynä korkeaan öljypitoisuuteen takaa suuren öljysadon ja tätä kautta paremman tuoton. Petitalla on suuret siemenet ja kookkaat lidut. Lajike on osittain keltasiemeninen. Se on virallisissa lajikekokeissa ollut pari päivää Valoa myöhäisempi, kasvuajan ollessa noin 103 vrk. Valkuaispitoisuus on Petitassa matalahko. TASAINEN JA NOPEA taimettuminen on

hyvän rypsisadon perusta lajikkeella kuin lajikkeella. Rypsiä ei kannata kylvää kylmään eikä kuivaan maahan. Maan kosteuden säilyttäminen tasausäestyksellä kylvöön saakka on ehdotonta kuivuvilla mailla. Typpilannoitustarve määräytyy maalajin mukaan. Lujan vartensa ansiosta Petita sopii rehevämmillekin maille, mutta tällöin on typpeä on annettava niukemmin. Petita on SW Rebuksen jälkeen lajikelistan lujavartisin ja sen varsi on lajikkeis-

ton lyhin. Varrenlujuuden ansiosta Petita pysyy pidempään pystyssä, jolloin pahkahome ja muut varsia ja lehtiä vaivaavat sienitaudit pysyvät paremmin kurissa. Sateisina kesinä Petitakin hyötyy pahkahometorjunnasta. Yleiset torjuntakynnykset pahkahomeelle ovat: Rypsilohkolla tai 300 metrin etäisyydellä on esiintynyt runsaasti pahkahometta (yli 30 % kasveista sairaita) jonakin kolmesta edeltävästä vuodesta. Kukintaa edeltävän kolmen viikon aikana on satanut yli 30 mm. Kasvusto on tiheä tai lakovaara on suuri runsaan typpilannoituksen vuoksi. Mikäli jokin edellä mainituista toteutuu, kannattaa pahkahomeen torjunta lohkolla. Siihen sopivat mm. Sportak 1,5 l/ha ja Juventus (0,5)-1,0 l/ha ruiskutettuna täyden kukinnan aikaan ensimmäisten terälehtien alkaessa varista. KASVINSUOJELUSTA on pidettävä huolta, jotta Petitan suuri satopotentiaali ja öljypitoisuus saadaan hyödynnetyksi. Rikkakasvien torjunnassa SuperTreﬂanin käyttö ei ole enää ensi keväänä mahdollista. Rikkakasvien torjuntaan sopivat Devrinol- ja Butisan S ja Top -valmisteet. Devrinol 1,5-2 l/ha ruiskutetaan ennen

kylvöä ja mullataan. Butisan-valmisteita ei tarvitse mullata, joten säästetään yksi ajokerta. Torjunta-aine ruiskutetaan kylvön jälkeen. Käyttömäärät ovat: Butisan S 2-3 l/ha ja Butisan Top 1,5-2 l/ha. Butisan S:n etu on parempi teho jauhosavikkaan. Tuholaisista kirppojen tarkkailu on aloitettava viimeistään rypsin alkaessa tulla taimelle. Rapsikuoriaisten tarkkailuun on syytä ryhtyä kun kukkanuput ovat vielä piilossa lehtiruusukkeen sisällä. Tehokas ratkaisu tuholaisten torjuntaan on mm. Kestac. SW REBUS on toinen K-maatalouden ke-

vätrypsilajike. Rebus ei ole lajikelistan satoisimpia, mutta sen erityisominaisuus on möhöjuurenkestävyys. Mikäli maassa on lievä möhöjuurisaastunta, Rebuksen viljely lohkolla on silti mahdollista. Tästä huolimatta rypsiä tai muita ristikukkaisia ei ole syytä viljellä lohkolla kuin joka viides vuosi. Möhöjuuresta voi tiheässä viljelykierrossa kehittyä kantoja, jotka voivat tartuttaa myös kestävän lajikkeen. Rebus on lajikelistan lujavartisin kevätypsi ja se soveltuu varrenlujuutensa ansiosta jopa multamaille.•

5/2008 • MAATILAN PIRKKA • 45

MAA-ANALYYSI LIHOTTAA SATOA JA LAIHDUTTAA MENOJA MAA-ANALYYSI ON MAHDOLLISUUS. SEN TUOTTAMAN TIEDON AVULLA VILJELIJÄ VOI KOHDENTAA VILJELYPANOKSET TARKASTI JA SÄÄSTÄÄ EUROJA LANNOITUSKUSTANNUKSISSA. TÄMÄN ON SISÄISTÄNYT LIMINKALAINEN ISÄNTÄ ANTTI RINKINEN. HÄNEN PELLOILTAAN OTETUT MAANÄYTTEET ANALYSOI SUOMEN YMPÄRISTÖPALVELU. TEKSTI JA KUVAT TUOMAS RYTKY

KUN VIIDEN VUODEN välein tehtävä viljavuustutkimus tuli ym-

päristötuen ehtoihin, Suomen Ympäristöpalvelu Oy:n toimitusjohtaja Juha Arola sai kiroilulla höystetyn puhelun. Ärsyyntyneen isännän sanoma oli, että maa-analyysi on yhtä tyhjän kanssa. Arola yritti selventää, että tutkimuksen avulla lannoitusta voi täsmentää ja tulkinta-apua saa lannoitemyyjältä. Puhelun sävy ei kuitenkaan muuttunut. Turhautunut isäntä päätti paatoksensa ajatukseen, että jo hänen isänsä on laittanut samalla lailla apulantaa ja aina on kasvanut. Arola myöntää, että tällaista asennetta on havaittavissa vähissä määrin edelleen. Suhtautuminen maa-analyysiin muuttuu kuitenkin koko ajan: edut nähdään vaivaa ja kustannuksia suuremmiksi. UUDEN LEIKKUUPUIMURIN satokartoitin sai Antti Rinkisen kiin-

nostumaan maa-analyysistä entistä enemmän. Mutkalan tilan 300 hehtaarilla kasvaa rehuviljaa ja öljykasveja. – Viljavuustutkimus on yhä tärkeämpää, koska lannoitteet muodostavat ison osan kustannuksista ja niiden hinta on noussut rajusti. Nyt aineiden pitää mennä hyötykäyttöön. Siihen suuntaan ollaan menossa, että lohkoa ei viljellä lohkona, vaan lannoituskin tehdään paikallisemmin. Ja jotta voi lannoittaa tarkemmin, täytyy maan tilannekin tuntea tarkemmin kuin lohkotasolla, Rinkinen sanoo. Mutkalan tilan isäntä sanoo suoraan, että paikkatietoon sidottu viljavuustutkimus on mielenkiintoinen ajatus. Se yhdistettynä 48 • MAATILAN PIRKKA • 5/2008

satokartoitukseen ja täsmälannoitukseen voisi nostaa hehtaarisatoa entisestään. Rinkinen kuitenkin korostaa, ettei tavoitteena ole maksimaalinen sato, vaan mahdollisimman hyvä satotaso järkevin panostuksin. Siihen kuinka paljon tonneja pellosta kasvaa, vaikuttaa toki ravinnetilanteen ohella moni muukin asia, mutta tietoa maan ravinne- ja happamuustilanteesta on nykyään helppo saada maa-analyysin kautta. Näytteiden ottoa Rinkinen ei pidä ylitsepääsemättömänä vaivana. Hän kuitenkin vihjaa, että paikkatiedot talteen saavalla urakoitsijalla saattaisi olla töitä. Luonnollisesti hinnasta riippuen. MITÄ ANALYYSIN hinnalla sitten saa? Juha Arola antaa esimerkkilaskelman: – Esimerkiksi 50 hehtaarin alueelta otetaan 26 näytettä viiden vuoden välein. Jos kaikki näytteet tutkitaan peruspaketin mukaan ja hintaan lisätään käsittelykulut, niin veroton hinta on 1,07 euroa hehtaarille vuotta kohden. Sillä saisi muutaman kilon lannoitetta. – Toisessa esimerkissämme 26 näytteestä kymmenen analysoidaan peruspaketin, kymmenen vilja 1 -paketin ja kuusi vilja 2 -paketin mukaan. Tällöin veroton hinta vuodessa on 1,90 euroa per hehtaari, Arola esittää. Perustutkimuksessa yhden näytteen tutkiminen maksaa verollisena 11,90. Perustutkimukseen kuuluvat maalaji ja multavuus, happamuus (pH), johtoluku (JI), fosfori (P), kalsium (Ca),

1 Tästä se lähtee. Maan ravintotasapainon tunteminen on perusedellytys hyville sadoille. Antti Rinkinen on kiinnostunut näytteenoton ulkoistamisesta, varsinkin jos palveluun sisältyisi paikkatietojen tallennus. Tällöin täsmälannoitus olisi mahdollista. 2 Juha Arola muistuttaa, että näytteiden tutkiminen vaatii paljon käsityötä ja kallista erikoislaitteistoa. 3 Kemisti Tomi Nevanperä säätää pH:n ja johtokyvyn mittaavaa laitetta. Maa-analyysillä säästät lannoituskuluissa.

TARVIKKEET JA NÄYTTEET K-MAATALOUKSIEN KAUTTA Suomen Ympäristöpalvelu ja K-maatalous-ketju tekevät yhteistyötä maanäytelogistiikan helpottamiseksi. SY toimittaa näytteenottokairoja, näyterasioita sekä ohjeita K-maatalouksien ja maaseutusihteereiden kautta. Lähimmästä K-maataloudesta kannattaa tiedustella maksutonta näytteiden noutopalvelua. Luonnollisesti näytteet voi myös postittaa suoraan osoitteeseen Suomen Ympäristöpalvelu Oy, Sammonkatu 8, 90570 Oulu. Uudemmissa näytepakkauksissa on valmis sopimuspalvelun osoitekortti, jolloin postituskulut 5,50 € +alv maksetaan vasta laskun yhteydessä. Muussa tapauksessa näytteet voi lähettää ns. asiakaspalautuksena.

JOTTA VOI LANNOITTAA TARKEMMIN, TÄYTYY MAAN TILANNEKIN TUNTEA TARKEMMIN KUIN LOHKOTASOLLA

magnesium (Mg) ja kalium (K). Vilja 1 lisää kattaukseen kuparin (Cu), mangaanin (Mn) ja sinkin (Zn). Erityisesti öljykasveille soveltuva vilja 2 sisältää edellä mainittujen lisäksi vielä boorin pitoisuuden. K-maatalouden koetilan tutkimusjohtaja Tapio Lahti pitää järkevänä, että peltomaasta tutkitaan säännöllisesti myös hivenravinteet. – Tällöin orastaviin puutostilanteisiin voidaan reagoida nopeasti. Tietysti on perusteltua tutkituttaa maanäyte säännöllisen näytteenottokierron välilläkin, jos esimerkiksi kasvustossa on hivenpuutosoireita. NÄYTTEEN KULUN seuraaminen laboratoriossa selventää myös hinnan muodostumista. Työvaiheita on useita: Aivan aluksi postin tuoma paketti aukaistaan, asiakas rekisteröidään tietojärjestelmään ja näytteet numeroidaan. Kuivatuksen jälkeen määritetään maalaji. Sitten näyte jauhetaan kahden millin seulan läpi. Niin sanotulla vesiuutolla tutkitaan pH ja johtoluku. Toinen osa näytteestä sekoitetaan happamaan ammoniumasetaattiin jatkuvalla tunnin liikuttelulla, jolloin kasveille käyttökelpoisessa muodossa olevat ravinteet siirtyvät maasta uuttoliuokseen. Liuos suodatetaan koeputkeen, josta ravinteet analysoidaan erilaisilla automaattisilla laitteilla. Vielä on jäljellä tulosten käsittely ja niiden toimittaminen asiakkaalle. Kaiken kaikkiaan prosessissa on paljon käsityötä ja käytössä on kallista erikoislaitteistoa.

– VILJELIJÄN KANNALTA on tärkeää, että toimintamme on täysin jäljitettävää. Säilytämme esimerkiksi kaikkia näytteitä yhden kuukauden analyysin valmistumisesta. Uusintatutkimus on siis aina mahdollista, mikäli tuloksissa on asiakkaan mielestä jotain epäselvää, Arola sanoo. Laatuun ja luotettavuuteen panostetaan joka päivä. Kaikissa tutkimussarjoissa on mukana nollanäytteen lisäksi kontrollinäytteitä, joiden pitoisuudet tiedetään etukäteen. Vuonna 1996 perustettu Suomen Ympäristöpalvelu työllistää keskimäärin 11 vakituista ja lisäksi kiireaikaan kahdesta neljään henkilöä. Mielenkiintoista on, että omistajiin kuuluu kahdeksan MTK:n tuottajaliittoa. Johtoajatuksenaan yritys pitää sitä, että se on yhtä lähellä kuin lähin posti. Joustavuus ja nopeus ovat niin ikään arvokartassa tärkeillä paikoilla. Oulussa majaileva yritys analysoi vuodessa 50 000-55 000 maanäytettä. Lisäksi laboratoriossa tutkitaan lanta- ja ympäristönäytteitä. Millaisessa kunnossa maamme pellot ovat? – On totta, että pH:t ovat olleet matalalla, mutta tilanne muuttuu koko ajan parempaan päin. Niin pitääkin, sillä monet ravinteet liukenevat parhaiten vain, kun maan pH on oikea. Nousseiden tuottajahintojen myötä maan tilaan on alettu kiinnittää yhä enemmän huomiota. Mitä tarkemmin ravinnetilanne tunnetaan, sitä tarkemmin lannoitus pystytään suunnittelemaan. Oikea lannoitus on sekä kasvien että luonnon etu.•

5/2008 • MAATILAN PIRKKA • 49

PUURAKENTEINEN MANEESI SOPII MAISEMAAN OSTOPÄÄTÖKSEEN VAIKUTTAA TODELLA PALJON SE, ETTÄ VOI KÄYDÄ KATSOMASSA AIKAISEMMIN TOTEUTETTUJA VASTAAVANKALTAISIA KOHTEITA, KERTOO MATTI KARHU. TAIPALSAARELAINEN MATKAILUYRITTÄJÄ RAKENSI ELEMENTTIRAKENTEISEN POMO-RATSASTUSMANEESIN KULUNEEN KESÄN AIKANA. TEKSTI JA KUVAT TUOMO KAUTONEN

MATTI KARHU JÄTTI AIKAISEMMAN ammattinsa peruskoulun

1 Elinkeinoyhtymä Karhun uuden maneesin seinäelementit pystytettiin kolmessa päivässä. Kattoristikot nostettiin ja kiinnitettiin paikoilleen 2,5 päivässä. Rakennuksen runkorakenteet ovat melko järeitä. 2 Lappeenrannan K-maatalouden konemyyjä Risto Häkämies kiittelee hyvää yhteistyötä mittasuhteiltaankin merkittävän Pomo-elementtirakennuksen hankinnassa ja toimituksissa tehtaalta. 3 – Ratsastusharrastus yleistyy nopeasti myös KaakkoisSuomessa. Islanninhevonen sopii rauhallisuutensa vuoksi erityisen hyvin myös aloitteleville ratsastajille, sanoo Maria Karhu-Parkkonen, joka vastaa ratsastustoiminnan kehittämisestä Matti Karhun luotsatessa yrityksiä. 4 Seinäelementeistä naulattiin maassa kolmen ja kattoristikoista neljän moduuleja, jotka sen jälkeen nostettiin paikoilleen.

50 • MAATILAN PIRKKA • 5/2008

opettajana ja siirtyi matkailuyrittäjäksi noin 10 vuotta sitten. Luotsattavana hänellä on nyt kaksi matkailuyritystä. Jo toimintansa vakiinnuttanut Karhupirtit Oy markkinoi laadukkaita loma- ja kokouskohteita Saimaan rannalla. Elinkeinoyhtymä Karhu taas on Kaakkois-Suomen ensimmäinen islanninhevosten ratsastustalli. Yhtymällä on Karhun maatilan entisestä lihakarjanavetasta kunnostettu talli, jonka yhteyteen tehtiin myös pukeutumis- ja sosiaalitilat esimerkiksi ratsastusleirejä varten. Hevosten lukumäärä on tarkoitus nostaa nopealla aikataululla 20 islanninhevoseen. Matti Karhun lisäksi yrityksissä ovat mukana omassa ammatissaan suggestoterapauttina toimiva puoliso Tuula ja laajenevaa ratsastustoimintaa yhtymässä vetävä tytär Maria Karhu-Parkkonen. – Asianmukaisia tiloja tarvitaan. Tyky-toiminta on merkittävä osa yrityksen liikeideaa, joten uuden maneesin yläkertaan tehdään kahvio ja tilat tyky-toiminnan pyörittämiseen, kertoo Matti Karhu. Ratsastusyrityksen tulevaisuuden näkymät ovat hyvät myös Maria Karhu-Parkkosen mielestä. Nuoret tytöt ovat tunnetusti aktiivinen ratsastajaryhmä. Lisää kiinnostuneita odotetaan juuri

KOKO RAKENNUSPROSESSI AIKATAULUTETTIIN TIIVIISTI.

POMO-RAKENNUKSIA JOKA PUOLELLA SUOMEA

tyky-toiminnan kautta, joka tarkoitaa yritysten henkilöstölleen järjestämää, työkykyä ylläpitävää toimintaa. Ratsastusharrastuksen ovat löytämässä myös 50-60 vuotiaat.

Pomo-rakennuksiin kuuluu monenlaisia rakennuksia pienistä varastokopeista suuriin teollisuushalleihin ja maneeseihin. – Hevostallien ja maneesien menekki on lisääntynyt voimakkaasti viime vuosina hevosharrastuksen kasvaessa ja K-maataloudet ovat myyneet valmistamiamme maneeseja Helsingin seudulta Yli-Tornioon, kertoo Vieskan Elementti Oy:n toimitusjohtaja Risto Brax. Puurunkoinen rakennus sopii hänen mielestään hyvin suomalaiseen maisemaan ja asiakaspalautteiden mukaan puurakenne on hyvä myös pakkasella, koska se ei hohda kylmyyttä teräsrakenteen tavoin. Ostaja voi valita viidestä perusväristä tai määrätyin rajoituksin sävyttää rakennuksen haluamallaan tavalla. Tehdastoimitus sisältää ulkopinnan pohja- ja pintamaalauksen. Elementtien pystytystä varten yrityksellä on 20 omaa vakituisessa työsuhteessa olevaa asentajaa ja kesäaikaa varten pitkäaikaisia yhteistyökumppaneita.

neesin sisärakenteet Karhu rakennutti kirvesmiesryhmällä. – Hyvä, että tehdas venyi nopeaan rakennusrytmiin, kiittelee Karhu. Myös pystytyksen suorittanut ammattimiestyhmä saa oman tunnustuksensa hyvistä työrutiineista.

TARJOUKSIA PYYDETTIIN usealta toimittajalta ja Karhut tutus-

tuivat mm. teräshalleihin. Ne kuitenkin suljettiin pois vaihtoehdoista, koska tuulen peltirakenteissa aiheuttama humina voi häiritä hevosia. Puurakenteisia Pomo-halleja käytiin katsomassa Mikkelissä ja Pirkkalassa, minkä jälkeen ratkaisut tehtiin nopeasti. Matti Karhu kertoo, että koko rakennusprosessi aikataulutettiin tiiviisti. Keväällä saatiin päätös EU:n hanketuesta, joka kattaa 20 % budjetista. Rakennusluvan lisäksi tarvittiin lupa esimerkiksi tieviranomaisilta, koska halli tehtiin melko lähelle paikallistietä. KALLIOLOUHINNAN ja maansiirtojen jälkeen varsinainen poh-

ja soratäyttöineen ja valuineen valmistui kahdessa viikossa. 70 x 22 cm antura valettiin valmisbetonilla ja sokkeli tehtiin betoniharkoista. Lappeenrannan K-maatalouden toimitukseen kuuluivat seinät ja kattorakenteet paikalleen asennettuna. Vesikaton ja ma-

SEINÄELEMENTIT KOOTTIIN siten, että aluksi yhdistettiin maas-

sa 50 x 200 mm pystytolppiin kolmen elementin moduuleja, jotka sen jälkeen nostettiin paikoilleen ja moduulit naulattiin toisiinsa. Harkkoperustuksen ja elementtien välissä on 50 x 200 mm painekyllästetty pitkittäisjuoksu. Kattoristikoista tehtiin maassa neljän ristikon kokonaisuuksia, jotka sen jälkeen asennettiin paikoilleen nosturin avustuksella. Elokuun lopussa valmistuneella ratsastusmaneesilla on leveyttä 22 metriä ja pituutta 70 metriä, mikä mahdollistaa areenan jakamisen kahteen osaan. Vapaa korkeus soralattiasta kattoristikoihin on viisi metriä. Maneesirakennuksen päätyyn tehdään käyttötiloja kahteen kerrokseen. Alakertaan on sijoitettu noin 70 m²:n tarvikevarastot. Tämän kokoluokan rakennuksen seinien ja kattoristikoiden kokonaiskustannus on paikalleen asennettuna noin 170 000 euroa, kertoo Risto Häkämies Lappeenrannan K-maataloudesta. •

5/2008 • MAATILAN PIRKKA • 51

ENERGIAPUU

OSA 2 • HAKKURIT

LAATUHAKETTA PUUSTA KUIN PUUSTA

1 Kourakuormainsyöttöinen Farmi Forest CH260 HFEL on monitoimihakkuri kaikenlaiseen haketukseen. Puutavaran maksimihalkaisija on 26 senttimetriä. 2 Jussi Haverin mielestä sähköinen kauko-ohjain on erinomainen varuste heidän hakkurissaan. Ehkä sitäkin parempi on NoStress-kierrosvahti. Sen ansiosta haketus sujuu pienelläkin traktorilla.

Kourakuormainsyöttöön soveltuva Farmi Forest CH260 HFEL -laikkahakkuri on ehkä hakkurisarjan monipuolisin. Se tekee laadukasta haketta kokopuusta, karsitusta rangasta, sahausrimoista ja pintalaudoista. Jopa paperi ja muovi soveltuvat. TEKSTI JA KUVAT JUSSI KNUUTTILA MONIPUOLISUUS OLI TÄRKEIN SYY , jon-

ka vuoksi Alavuden maamiesseura valitsi CH260 HFEL-mallin, kertoo Jussi Haveri. Hakkurissa on oma, sähköisesti ohjattu hydrauliikka. Traktorista tulee vain voima ja ohjaamoon menee ohjauskaapeli. Maamiesseurassa jokainen käyttää hakkuria itse. Oman hydrauliikan ansiosta hydrauliikan öljyt eivät sekoitu eivätkä likaannu. Yleensä käyttäjä tarvitsee hakkuria kerran tai korkeintaan kaksi vuodessa. Helppokäyttöisyyden ansiosta lyhyt opastus riittää palauttamaan oikeat käyttötavat mieleen. Hakkurista on laikan pyörimisnopeutta valvova NoStress-kierrosvahti. Jos nopeus laskee liiaksi, syöttölaite pysähtyy automaattisesti ja peruuttaa vähän. Kun 52 • MAATILAN PIRKKA • 5/2008

kierroksia on taas tarpeeksi, syöttölaite käynnistyy ja haketus jatkuu. Tämä on Haverin mukaan tärkeä ominaisuus. Joillakin hakkurin tarvitsijoilla on suhteellisen pieni traktori. NoStress-kierrosvahti ansiosta haketus sujuu niilläkin aivan mainiosti. Myös syötön nopeutta voi helposti säätää. OHJAAMOON TUOTAVA SÄHKÖINEN OHJAIN helpottaa käyttöä. Joskus sattuu, et-

tä syöttö ei syystä tai toisesta vedä. Kauko-ohjaimella käyttäjä voi peruuttaa syöttörullia. Kuormaimen ja kauko-ohjaimen avulla tukokset selviävät helposti. Käyttäjän tarvitsee poistua ohjaamosta äärimmäisen harvoin. CH260 HFEL-hakkuriin on saatavana runsaasti lisävarusteita. Elleivät lisä-

terät ja risumurskain riitä, voidaan risumurskaimen tilalle vaihtaa tehomurskain. Kovaa muovia haketettaessa murskaimen paikalle voidaan vaihtaa muoviseula. Palakoon perussäätö tehdään tietenkin teriä säätämällä. Säätöalue on 7-25 millimetriä. Hakkurin laikka on tasapainotettu niin hyvin, että sitä voidaan mainiosti käyttää 1000 kierroksen voimanotolla. Tämä lisää tuotosta ja parantaa hakkeen laatua entisestään, mutta vaatii tietysti enemmän tehoa traktorilta. Korkeilla kierroksilla myös puhallusteho lisääntyy. Hakkurin teoreettinen tuotos vaihtelee 10-40 kuutiometrin välillä tuntia kohti. Tehontarve on vastaavasti 50-100 kilowattia (54-134 hv).

1 Kimmo Musakka lupaa vastata, jos haluat kysyä lisätietoja hakkurista. Kimmon puhelinnumero on 045-1311909. 2 Tällä hakkurilla on haketettu maksimissaan 70 kuutiota tunnissa, mutta enempäänkin olisi hyvissä oloissa mahdollisuuksia, arvioi Kimmo Musakka.

REILUT 1000 M³ VAJAASSA VUODESSA

Maaseutuyrittäjä Kimmo Musakalla on ollut Farmi CH380 HFC -hakkuri käytössä vajaan vuoden. Hän arvostaa hakkurin varmaa toimintaa ja hakkeen tasaista laatua. TEKSTI ANNE PENTTILÄ, KUVAT JYRKI LUUKKONEN MOUHIJÄRVELÄINEN Kimmo Musakka

on käyttänyt Farmi-hakkuria vajaan vuoden. Hän harjoittaa isänsä kanssa maatalous- ja kunnallisurakointia, johon kuuluu myös hakkeen valmistusta. Hakkurin luotettava toiminta on yrittäjälle erityisen tärkeää. Tämän Musakka huomasi joutuessaan palauttamaan erään aiemmin hankkimansa hakkurimerkin kauppaan jo 150 kuution jälkeen. Pääasiassa Musakan asiakkaita ovat maatilat, joilla on hakelämmitys. Lisäksi hän hakettaa itselleen, ja vähemmässä määrin maisemointihaketta. Hakkuri rouskuttaa kaikenlaista puuta, ensiharvennusrangoista ja latvuksista sahapintoihin sekä kuitupuumittaisiin runkoihin saakka. HAKKURI ON VAIVATON käyttää ja tuk-

keutumisia sattuu todella harvoin, sanoo Musakka. – Lähinnä silloin, jos esimerkiksi kaksi tyvipäähän levenevää runkoa sattuu me-

nemään nieluun ja niiden yhteenlaskettu halkaisija ylittää aukon halkaisijan. Yleensä haketettavien runkojen halkaisija on väliltä ranteeenpaksuisista reidenpaksuisiin. – Varsinkin pientä puuta saa lapata hakkuriin niin paljon kuin ehtii. Musakka ei ole koskaan laskenut tarkemmin hakkurinsa tuotosta. Se riippuu paljon sekä haketettavasta tavarasta että syöttäjän nopeudesta. – Syöttäjän lisäksi merkitystä on myös kuormaimella. Minulla on ihan normaali metsäkuormain, jolla pääsen maksimissaan 70 kuutioon tunnissa, jos on hyvänkokoista pitkää rankaa. Hyvällä esiohjatulla kuormaimella työ olisi vielä tehokkaampaa. Myös rankakasoilla ja niiden sijoituksella on merkitystä. – Tosi hyviä kasoja asiakkaat ovat yleensä osanneet tehdä. Kasa pitää sijoittaa niin, että hakkurille jää riittävästi tilaa työskennellä.

Urakoitsija hakettaa useimmiten joko suoraan hakesiiloon tai tilan perävaunuun. Musakalla on työn alla 70-kuutioinen ketjupurkuperävaunu. PALAKOKO on asetettu 19 millimetriin,

jonka Musakka on todennut sopivaksi. Samaa ovat sanoneet asiakkaatkin, jotka käyttävät Musakan valmistamaa haketta lämmitykseen. – Hakkeesta tulee tasakokoista, eikä siihen yleensä tule sellaisia tikkujakaan, jotka haittaisivat lämmityslaitteiston toimintaa. Hakkurin terien terävyys on hyvin tärkeää sekä työteholle että laadulle. Terissä on teroitusvaraa noin 20 milliä. Musakka teroituttaa hakkurin terät aina noin 150 kuution jälkeen Vammalan EkaTerässä, eli melkein joka haketuskerran jälkeen. – Teroituksesta on huolehdittava. Jos terät ovat tylsät, hakkurin tehontarve kasvaa ja hakkeen laatu heikkenee. 5/2008 • MAATILAN PIRKKA • 53

ENERGIAPUU

OSA 2 • HAKKURIT

MILLAINEN HAKKURI ON SOPIVA? Farmi Forest tarjoaa energiahakkeen tekoon kolmea kokoluokkaa laikkahakkureita: käsin syötettävä CH180-2 HF, sekä kuormaimella syötettävät, maatilakäyttöön sopiva CH260 HFEL ja urakointimalli CH380 HFC. TEKSTI ANNE PENTTILÄ KUN HAKE TEHDÄÄN ITSE , on tarjolla

kolme vaihtoehtoa: käsisyöttöinen, kuormainsyöttöinen ja urakointikokoluokan hakkuri. Valintaan vaikuttavat hakkeen tarve vuodessa, haketettava materiaali, käytettävän traktorin koko ja käytetäänkö hakkurin syöttämiseen kuormainta. – Hakkeen palakoolla on vaikutusta myös hakkurin tehontarpeeseen: Pienempi palakoko vie vähemmän tehoa, mutta isommalla palakoolla tuntituotos on suurempi. Luonnollisesti myös runkojen halkaisija ja syöttönopeus vaikuttavat tuotokseen. Kolmipistesovitteinen CH180-2 HF on uutuushakkuri, joka korvaa 260-mallin käsisyöttöiset hakkurivaihtoehdot. Se sopii pienempään maatilakäyttöön. Hakekoko

säädetään portaittain, 10, 12 tai 14 millimetriin. Maksimi puun halkaisija on mallimerkinnän mukaisesti 180 mm. Siinä on haketuksen peruspaketti, jonka käyttämiseen riittää traktorilta yli 50 hv:n teho. SUOMEN MYYDYIMMÄSSÄ hakkurimallis-

sa CH260 HFEL on kolmivaihehaketuksen lisäksi kuormainsyöttölaite ja kierrosvahti. No stress -kierrosvahti seuraa roottorin kierroksia. Kun traktorin kuormittuessa kierrokset laskevat roottorissa, kierrosvahti pysäyttää syöttölaitteen ja antaa hakkurin rouskuttaa rauhassa ennen kuin käynnistää syöttölaitteen uudestaan. Käyttäjä voi keskittyä kuormaimen käyttöön, hake pysyy tasalaatuisena eikä traktori kuormitu liikaa.

FARMI-LAIKKAHAKKURIT MAATILAKÄYTTÖÖN Tuotos, m³/h Hakkeen paksuus, mm Max puun halkaisija, mm Tehontarve, kW Kierrosluku, rpm Teriä kpl Käyttövoima Paino kg Roottorin halkaisija mm Risunmurskain No stress -kierrosvahti Sähköohjaus 8 m kaapeli Hydr. torven ohjaus Oma hydrauliikka yksikkö

CH180 10-30 10,12,14 180 30-50 (540)1000 2 traktori 410 hydr.syöttölaite 670 vakio lv -

Haketettavaksi sopiva materiaali Ranka kyllä Pienoksainen puu kyllä Kokopuu ei* Latvus kyllä Pintalauta kyllä Risut kyllä Hakkuutähde ei* * Materiaali on vaikeaa syöttää hakkurille.

54 • MAATILAN PIRKKA • 5/2008

CH260 10-40 7-25 260 50-100 (540)1000 2 traktori 860 hydr.syöttölaite 1050 vakio vakio vakio lv lv

CH380 30-70 10-30 (10-20) 380 110-155 (540)1000 4 traktori 2300 hydr.syöttökuljetin 1460 vakio vakio vakio vakio vakio

kyllä kyllä kyllä kyllä kyllä ei* ei*

kyllä kyllä kyllä kyllä kyllä kyllä kyllä

HAKKEEN TASAINEN LAATU ON TÄRKEÄÄ. CH260:n lisävarusteita ovat mm. tehomurskain, oma hydrauliyksikkö syöttölaitteelle, puhallusputken hydraulinen ohjaus ja hydraulinen yläkopan avaus (helpottaa terien huoltoa) sekä syötön poljinohjaus. Jalkapolkimen avulla materiaalin syötön voi pitää tasaisempana, mikä ylläpitää hakkeen tasalaatuisuutta. URAKOIVILLE ja enemmän hakettaville sopii malli CH360 HFC, jossa on vakiona oma hydrauliikkayksikkö, puhalluksen ohjaus, kierrosvahti sekä teräksinen syöttökuljetin. Malli sopii silloin kun haketettavan materiaalin halkaisija ylittää 260 mm tai jos haketettavana on lisäksi paljon hakkuutähdettä ja lyhyttä materiaalia. Lisävarustelistalla ovat yläkopan hydraulinen avaus, yläsyöttörullan hydraulinen kevennys ja tehomurskain pintalaudalle HAKKEEN TASAINEN LAATU on tärkeää.

– Jos hakkeen joukossa on pidempiä tikkuja, valuminen kuljetusruuville voi takkuilla tai ne voivat aiheuttaa syöttöhäiriön. Kun pitkä tikku jää syöttöruuvin valosilmän eteen, laitteisto pysähtyy ja ilmoittaa syöttöhäiriöstä. Hakkeen tasainen laatu varmistetaan kolmivaihehaketuksella. Farmi-energiahakkureissa on leikkaavan terän lisäksi vastaveitset. Kolmas vaihe on risumurskain puhallusputken juuressa. Lisävarusteena on tehomurskain, jolla haketetaan laudat tai runsasoksainen materiaali. Toinen Farmi-hakkureiden erikoisuus on koverapintaiset terät, mikä lisää terän leikkaavuutta ja roottorin aikaansaamaa imua. Ne vähentävät osaltaan myös tehontarvetta, kuten vino syöttökulmakin. •

LÄMMITYSKUSTANNUKSET KURIIN MULTIJETILLÄ KUN MAATILAN LÄMMITYSKUSTANNUKSET HIPOVAT KIPURAJAA, MONI TUOTTAJA ETSII RATKAISUA BIOENERGIASTA. ARITERM VASTASI HAASTEESEEN TUOMALLA MARKKINOILLE MULTIJET-BIOPOLTTIMEN. LÄMMITYSMENOIHIN VOI ITSE VAIKUTTAA LAITTEEN MONIPOLTTOISUUDEN ANSIOSTA. TEKSTIJA KUVAT KATI TUOKKO

YLISTAROLAINEN broilerikasvattaja Antti

Punkari hätkähtää avatessaan uusimman öljylaskun: melkein 2 500 euroa! Nopealla laskutoimituksella Punkari ynnää kasvattamon öljymenoiksi noin 25 000 euroa vuodessa. Uuden henkilöauton hinta. Tämä ei vetele, joku muu vaihtoehto on löydettävä. Ratkaisun Punkari löysi Aritermin MultiJet-biopolttimesta. Se polttaa haketta, puu- ja turvepellettiä, palaturvetta, sekä vaikeasti palavia peltopolttoaineita. Vanha öljykattila siirtyi reserviin. Nyt 60 000 broilerin, noin 3150 neliön kasvattamo lämpenee kotimaisella energialla. – Juuri nyt täällä palaa pelletti, Punkari mainitsee astellessaan kohti uutta lämpölaitosta. Viime helmikuussa valmistuneessa lämpölaitoksessa on ehtinyt palaa pelletin lisäksi myös haketta ja palaturvetta. Isäntä iloitseekin valinnan vapaudesta: polttoaineen voi aina vaihtaa halvempaan. Kattilahuoneessa olevan kosketinnäytön avulla säädöt on helppo vaihtaa jokaiselle polttoaineelle sopivaksi. LÄMPÖLAITOKSELLA Punkari avaa varas-

ton korkeat ovet ja seuraa miten pellettiä siirtyy hydraulisten tankopurkainten työntämänä automaattisesti varastoruuville. Tieto polttoaineen tarpeesta kulkee tankopurkaimille varastoruuvin ja syöttö-

56 • MAATILAN PIRKKA • 5/2008

ruuvin välissä olevilta antureilta. Polttoaine jatkaa matkaansa kaksiruuvisen syöttöjärjestelmän läpi ja saapuu lopulta polttimelle. Kattilahuoneessa Punkari esittelee uutuuttaan hohtavan 250 kW:n MultiJet biopolttimen ja kattilan. Hän kumartuu ja kurkistaa polttimen luukusta sisään. Arina liikahtaa, ja palava pelletti levittäytyy tasaisesti sen pinnalle. Arinan taaksepäin kallistetut portaat pitävät palamisen tasaisena. Uusi ratkaisu estää palavaa massaa valumasta ennenaikaisesti tuhkapesään. Mitä suurempia tehoja tarvitaan, sitä nopeammin arina liikkuu ja polttoaine sekoittuu arinapinnalle. Punkari katselee kattilassa rauhallisesti palavaa tulta. Uusi biopoltin on osoittautunut varmaksi ja tasaiseksi lämmönlähteeksi. Broilerihallien lämmitys vaatii polttimelta paljon. Vuorokauden ikäiset untuvikot painavat vain muutaman kymmenen grammaa saapuessaan kasvattamoon. Lämpötilan on oltava 34 astetta, jolloin tehontarve on lähellä 250 kilowattia. Lämpötilaa lasketaan viikottain, kunnes täysikasvuiset broilerit lähtevät kasvattamosta noin viiden viikon ikäisinä. Silloin lämpötila on enää noin 20 asteetta. Seuraa tauko, jonka jälkeen taas uudet untuvikot paistattelevat hallin lämmössä.

– Automaattisäätö pitää lämpötilan aina oikeana. PUNKARI KÄY VIELÄ VILKAISEMASSA

nurkan takana seisovaan tuhkasäiliöön. Aikaohjattu tuhkaruuvi tyhjentää sinne tuhkat pesästä kaksi kertaa päivässä. Liikkuvasta arinasta on hyötyä erityisesti runsastuhkaisten polttoaineiden, kuten turpeen tuhkan poistumisessa. Vähiten tuhkaa syntyy puupelletistä. Palatessaan pihaan Punkari miettii tulevia polttoainekuvioita. Investointikustannus kuolettuisi arviolta 3-5 vuodessa, riippuen käytetystä polttoaineesta. Puupelletti on vaihtoehdoista kallein, hinta on liki kaksinkertainen turpeeseen verrattuna. Haketta puolestaan saa kätevästi omasta takaa pusikoita ja ojanpientareita raivaamalla. Mielessä siintää kuitenkin uusi kokeilu. Miehen katse siirtyy pellonlaidalla seisovaan pyöröpaalirivistöön. – Kaikkein edullisin vaihtoehto olisi olkipelletti, sillä olkea pelloilla riittää. Haasteita ovat olkien epätasainen kosteus ja laatu. Talvella on silti tarkoitus kokeilla miten tilan oljet puristuvat pelleteiksi.• 1 Broilerinkasvattaja Antti Punkari arvioi investointikustannusten kuolettuvan 3-5 vuodessa riippuen käytettävästä polttoaineesta. 2

Pelletti palaa tasaisesti liikkuvalla arinalla.

TAPAHTUMAT NYT!

TUUNAUSKISA HUIPENTUI TASOKKAASEEN FINAALIIN MASSEY FERGUSONIN 50-VUOTISJUHLAVUODEN TUUNAUSKISA HUIPENTUI TASAISEEN FINAALIIN KONE-FORUMISSA. MUKAAN OLI VALITTU KAHDEKSAN ALKUPERÄISSARJAN JA VIISI FIKTIOSARJAN FERGUSON JA MASSEY FERGUSON -TRAKTORIA. TEKSTI ANNE PENTTILÄ, KUVAT ANNE PENTTILÄ JA JUHO KUVA. VANHAN TRAKTORIN TARINAN MERKITSI MUISTIIN OLAVI KOKKINEN.

jattain raivattu asutustila vie kaiken minkä kuudella lehmällä, parilla sialla ja talven metsätöillä saa kerättyä kokoon. Kilometrin etäisyydellä asuu Matti, Urhon appiukko. Jo tilausta tehdessä sovittiin, että traktori ostetaan porukassa, jos vaan hyvämaineinen Ferguson saadaan. Vaari astelee peräkammarin piirongille ja ottaa laatikosta pankkikirjan. – Meeppäs kirkolle hoitamaan asia. Ja niin Ferguson pääsee junakyydillä Jyväskylään kolmen lajitoverinsa kanssa. Veljekset Urho ja Lauri kysyvät kylän automiestä hakemaan traktorin ajamalla 110 kilometrin matkan sen uuteen kotiin Kannonkoskelle.

PUNAINEN JA HARMAA PELTI kiiltävät, ja renkaisiin käytetyn silikonisuihkeen huurut leijuvat ilmassa Kone-Forumin MFtuunauskisaosastolla. Kilpailijat ovat tehneet viimeiset puunaukset ja arviointihetki lähestyy. Yllättävän paksu muuri katsojia on jo kertynyt keltaisen rajanauhan taakse. Nauhan sisälle päästetään ainoastaan kilpailun järjestelyihin liittyvät henkilöt, kilpailijat ja tuomarit. Tuomareiden ja kilpailijoiden ilmeet ovat totisia. Tuomarit suhtautuvat tehtäväänsä asian vaatimalla vakavuudella. Kisa tulisi olemaan todella tiukka. Rentoutunutta hymyä on turha etsiä kilpailijoidenkaan kasvoilta. – Nyt kyllä jännittää, toteaa eräs kilpailija tallipäällikölleen. – Ei tässä enään mitään ole tehtävissä, odotetaan nyt vain rauhassa tuomariston arviota ja tuloksia.

58 • MAATILAN PIRKKA • 5/2008

FERGUSON TE F 20:TÄ vähän paleltaa. On kevät vuonna 1956 ja se odottaa Hangon sataman verkkoaitauksessa adoptointia tulevaan kotiinsa. Se on juuri saanut kuulla, ettei alkuperäisellä tilaajalla olekaan koossa tarvittavaa summaa sen lunastamiseksi. Mihinkä tässä mahtaa joutua? Eletään tuontisäännöstelyn aikaa. Sotainvalidi Urho Kokkisen tilalle tulee sanantuoja keskisuomalaisen kylän puhelinpaikasta, viiden kilometrin päästä. – Sisä-Suomen Moottorista Jyväskylästä pyydettiin soittamaan. Urho lähtee topakasti matkaan polkupyörällä, arvaa mitä asia koskettaa. Hänen vuoronsa tilausjonossa on varmaan koittanut. – Voisitte saada kevättöille traktorin, täytyisi vain suorittaa pian tilillemme hinta kokonaisuudessaan, 420 000 markkaa. Eihän Urholla sellaisia rahoja ole. Hil-

ENSIMMÄISENÄ TALONVÄESTÄ minua uskalsi liikuttaa 13-vuotias Olavi. Kumma juttu, kun aikamiehethän vain minun kuskipukillani olivat siihen saakka istuneet. Myöhemmin Olavi kertoikin, että hän oli seurannut traktorikuskien työskentelyä tilan vieressä olevalla Suolahti-Haapajärvi-junaradan rakennustyömaalla. Parhaat kuskit olivat vähän antaneet pojan ajaakin. Pian meistä tuli erottamaton parivaljakko. Olavi antoi reippaasti kierroksia, ei ollut pelkoa karstoittumisesta. Mutta se minua vähän nolotti, kun kyläläiset kävivät kummastelemassa: – Miten te nyt tiisselin ostitte. Ehtisihän 30 hehtaarin peltotyöt tehdä halvemmalla petroolikoneella, kun talossa on vielä hevosiakin. Silloin päätin, että minäpä en paljon remonttia pyytele ja näytetään niille mihin löpön eväillä pystyy. Innostuttiin Olavin kanssa välillä viemään parimetristä Mukon rullaäestäkin nelosella. Eipä ne tuolloin maaseudulla tienneet nyyttoneista mitään. KEVÄISIN ISÄNNILLÄ tahtoi olla vähän kisaa siitä kuka ensimmäisenä äestyksen aloittaa. Me Laurin kanssa pärjättiin monesti. Kerrankin naapuri lähti kesken ranganpilkkomisen, kun näki meidät pellolla. En viitsisi kehua, mutta jyrkkäsiipisiä 2x12” aurojakin veimme niin, että sitkeinkin heinäketo kääntyi kuin olis nahkaremmiä vedetty. Saivatpa kyläläiset ihmetellä

1 Alkuperäsarjan ykköset: Martti Pysäys ja Massey Ferguson 35:n tuunauksesta pääosin vastannut Jani Yli-Kotila. 2 Alkuperäissarjassa toiseksi sijoittuivat Esa Luoma ja Ferguson TE F 20. 3

Olavi Kokkinen ja Ferguson TE F 20.

kuuluisan Ferguson-System-hydrauliikan toimintaa. Toisethan tuolloin vasta opettelivat pelkkää työkoneen nostoa ja laskua. Minusta on sanottu, että olen ensimmäinen traktori, jossa on toimiva työntövarsitunnustelu. Päihitimme korskeasti puputtavan naapurin Zetorinkin muualla paitsi maantienopeudessa. Keväällä 1957 minulle tehtiin takuuhuolto. Suomessa oli säädetty laki traktorien varustamisesta tieliikenteeseen, joten sain ajo- ja työvalot, vasempaan takakulmaani oikein pienen, punaista näyttävän takavalon, ja vielä heijastimet molempiin lokasuojiini. Lisäksi minuun asennettiin töötti ja kuljettajaa varten pyöreä, kämmenen kokoinen peili. Ylpein olen kuitenkin alaleukani pienestä peltisestä läpyskästä, jossa lukee sotuni: 46-XE. Siinä näkyy veromerkkikin. Lauri käsitteli minua varovasti. Heinän kasauksessa hän siirteli minua seisomalla ainoastaan vasemman jalkatapin päällä. En kehdannut häntä kertaakaan pudottaa, kun sivulliset pelkäsivät liukastumista pyörän alle. Hänhän aina illalla suojasi minut omalla peitollani pääskysen paskojen varalta. Sitä paitsi hän aina kehui minun käyntihurinaani hyväksi terapiaksi korville. Naapurin Zetorihan kyseli äänekkäästi kulkiessaan: – Tästäkö - tästäkö - tästäkö - täs... Johon perässä tuleva tiisselivalmetti vastasi voimansiirrollaan: – Niiiin - niiiin - niiiin - niii... MYÖHEMPI MAAHANTUOJA juhli aikanaan Harry Fergusonin sataa vuotta ja tarjoutui ostamaan minut maskotiksi. Eihän siitä mitään tullut, koska en ole myytävänä. Muilla tilan koneilla kyllä tehtiin kauppaa, mutta minä kuulun perheeseen. Sain kavereitakin, ensimmäiseksi tuli Fahr D177 60-luvun alkupuolella. Hieno pelihän se oli monine vaihteineen, mutta ei sekään minulle pärjännyt hydrauliikassa ja painonsiirrossa. Osa työkoneista sopi meille molemmille, mutta minun puolestani se sai suosiolla vetää korkeaa tötteröä, jonka kyljessä luki Tuhti. Noita uusia apuvälineitä alkoi ilmestyä pihaan sitä mukaa, kun veimme isännän kanssa kyläkauppiaalle sianpuolikkaita, halkoja ja jonkin verran rahaa. Itse keskityin juontamaan rehukuormia.

Minulle oli hankittu lähes maasta nostava hydraulinen vetokoukkukin. Yleensä kylän traktoreihin oli vain jollain tapilla kyhätty kiinnitys peräkärrylle. Kerrankin naapuri oli tulossa serkullani, Massey Harris Ponyllä kotiin kyläreissulta ja naiset olivat peräkärryn kyydissä. Kärry pomppasi kuitenkin irti isännän hoidellessa tärkeää ajohommaansa lakki korvilla. Hän säikähti vasta kotipihassa ja läksi polkupyörällä katsomaan minne naiset olivat jääneet. Naisväki vähän nuhteli isäntää, että mikset tullut traktorilla heitä hakemaan. Aikanaan Fahrikin kävi vanhaksi. Sen jälkeen kaverina on ollut Majuria, Valmettia, Leulanttia ja monia muita, aina vaan suurempia traktoreita. Ne apuvälineetkin kasvoivat samassa tahdissa. Se ei minua hävetä, sillä me ei Olavin kanssa mahdeta kehitykselle mitään. Hän on kumminkin antanut minun pitää omat perustyöni: kylvän ja nostan perunaa sekä pyöritän sirkkeliä. Myös maamoottorien käynnistys lat-

taremmillä hoituu, kun tuo Olavi on vähän höyrähtänyt vanhoihin koneisiin. Ai pirteyteni salaisuus? Varmaan se, ettei minun ole koskaan tarvinnut olla palveluksessa talviaikaan. Tämä vuosi on myös ollut jännä, kun Olavi ilmoitti meidät keväällä K-maatalouden MF-tuunauskisaan. Hän tuunasi minut, hioi kavereineen kutiavat vuosikymmenten piet kupeistani sekä tarkisti suutinpaineet ja venttiilivälykset 51 vuoden jälkeen. Osallistuimme Isokyrön aluekatselmukseen. Siellä oli paljon kilpakumppaneita ja hurjan kova taso, mutta me Olavin kanssa pääsimme loppukilpailuun! NYT FERGUSON TE F 20 -dieseliä jännittää. Se seisoo punaisella matolla kohdevalojen loisteessa ja vilkuilee varovasti seitsemää kilpakumppaniaan. Ne näyttävät pelottavan hienoilta. – Esa Luoma Lehmäjoelta on tuonut kilpailuun Ferguson TE F 20 -koneen, joka on vuotta minua vanhempi. Sekin kul-

5/2008 • MAATILAN PIRKKA • 59

TAPAHTUMAT NYT!

4 Fiktiosarjan voittivat Allan Sysimetsä ja MF 6470. Tuunaustyöryhmään kuuluvat myös pojat Ville ja Santtu sekä Teija Sysimetsä. 5 Fiktiosarjan toinen sija: Mika Jaakkola ja MF 185 Multipower. 6 Kolmas sija ﬁktiosarjassa: Heikki Santakangas ja Massey Ferguson 35.

kee dieselillä ja siinä on peräti ryömintävaihde! Kouvolalaisella Esa Mentulalla on Ferguson 35 vuodelta -57. Kuuluttaja Matti Karlsson kertoo, että se on melkoinen harvinaisuus Suomessa. Petrolikäyttöisiä Ferguson 35 -kultamahoja on varmaan tuotu Suomeen vain kaksi kappaletta. Martti Pysäyksellä Jyväskylästä on Massey Ferguson 35 vuodelta -61. Se on hankittu Martin kotitilalle Nivalaan hänen ollessaan 8-vuotias ja sillä hän on opetellut ajamaan, ihan kuin Olavikin minulla. Saman ikäinen on myös Osaran maaseutuoppilaitoksen oppilaiden tuunaama Frantsilan yrttitilan MF 35. Se kuulemma maksoi kirjaimellisesti hunajaa, kun pyyntihinnan ja tarjouksen välinen ero kuitattiin yrttitilan vuoden hunajantuotannolla. Raakel Ollila Orimattilasta on tuonut kilpailuun MF 135:n vuodelta -66. Sekin on nätti kuin karamelli ja hoitelee edelleen kotitilallaan lumi- ja puutöitä. Isokyröläisellä Tapani Marttilalla on myös MF 135, vuodelta -68. Kaveri on tosi hyvin pidetty ja näyttää ihan uutta vastaavalta, sillä on alkuperäiset maalitkin ja renkaat. Mittarissa on hädin tuskin 2000 tuntia. Vimpeliläisen Markku Katajan MF 148 on meidän sarjan kuopus, vuodelta -73. Sen alkuperäinen omistaja oli kuulemma tehnyt kaupat MF 135:sta. Sitä ei kuitenkaan tullut, vaan tehdas ilmoitti, että kone 60 • MAATILAN PIRKKA • 5/2008

korvataan uudella 148-mallilla. Uskalsivat silti saattaa kaupat päätökseen ja traktori palveli tilalla 30 vuotta. Perikunta myi kaunottaren Katajalle tänä vuonna, vaikka monet sitä olivat käyneet ostattelemassa. FIKTIOSARJAN TRAKTORIT näyttävät aika erikoisilta ja hienoilta. Onneksi minun ei tarvitse kilpailla niiden kanssa! Lamppilaisen Mikkilän Jarkon MF 135:n etupäässä on Lumex-alueaura ja takana Bobcatin kaivinkone pikakiinnityksellä. Jarkko kertoo, että kaivinvarustuksen kiinnittää tai irrottaa 10-15 minuutissa. Ypäjäläinen Santakankaan Heikki on asentanut Massey Ferguson 35:een tuppisovitteisen Patruuna 3200 -maatilakuormaimen. Kuuluttaja vähän epäilee, että kumpi vie traktoria, kuormain vain mies. Heikki vastaa topakasti, että kyllä se on mies, joka käskee traktoria ja kuormainta. Yhdistelmällä on voitettu taitoajokilpailukin, joten uskottavahan se on. Lapväärttiläisen Mika Jaakkolan 185massikka muistuttaa leveine renkaineen vetokisatraktoria. Siihen on asennettu 200-heppainen linja-auton moottori. Lehmäjokisen Ari Luoman pikkutraktori MF 543 on jännä tapaus. Ari on rakentanut sen kokonaan itse Fiat-henkilöauton moottorin ympärille. Mallimerkintä on Arin kotiosoitteen numero. Muistaapahan ainakin mihin mennä, jos on pikkukaverilla liikkeellä.

Fiktiosarjan ja koko kisan nuorin traktori on lohtajalaisen Allan Sysimetsän MF 6470, vm. 2005. Siinä on erikoismaalaus, lisävaloja, keulassa värikkäitä ledivaloja, 500 watin musiikkilaitteet ja dvd-soitin näyttöineen. Kuskihan voi luppoaikana katsella vaikka musiikkivideota. TUOMARISTO ARVIOI meitä koneita puolitoista tuntia. Olavikin käy vuorollaan haastateltavana ja kertoo minusta. Näen, että Olaviakin jännittää ja röyhistän vähän etusäleikköäni. – Kuule, meidät valittiin tänne yhteensä yli 90:n ilmoittautuneen traktorin ja tuunaajan joukosta. Se on jo voitto, koska kaikki nämä kaverit on tosi hienoja. Karlssonin Matti muuten kertoi, että kisassa on ollut mukana muitakin hienoja yksilöitä, lähes alkuperäisessä kuosissa. Esimerkiksi Mauri Kujanpään Ferguson TEA-20 vm. 1949, Pentti Peltoniemen Ferguson TE-F-20 1956, Arto Pakarisen Massey Ferguson 35 1959 ja Tapani Marttilan saaristosta löytynyt MF 135 1968. Tuunauskisassa korostuivat alkuperäisyyden ohella muutkin arviointikriteerit, joten ihan kärkeen nämä harvinaisuudet eivät yltäneet. Maatalouskeskon Jorma Mattinen ja Matti Karlsson julistavat tulokset. He kertovat, että kärkikolmikko on vain muutaman pisteen sisällä. Jännitys tiivistyy. – Alkuperäissarjan kolmas palkinto: Olavi Kokkinen ja Ferguson TE F 20 Kannonkoskelta! Olavi nousee korokkeelle noutamaan kunniakirjaa ja me saadaan palkinnoksi joku lahjakorttikin. En meinaa pysyä renkaillani, niin hyvältä tuntuu. Korokkeella ruiskuaa samppanja ja ilmassa on juhlaa. Me taidetaan tästä Olavin kanssa lähteä kotimatkalle hyvillä mielin. •

SEURAAVA MAATILAN PIRKKA ILMESTYY 15.1.

AS SA : AI HE ITA MU UN MU

PIENEMMÄLLÄ KARJ JA LA EL UR SU A TA ÖNTÄ KANNAT MURSKEVILJASÄIL KSET ENKOKEIDEN TULO VIRALLISTEN SIEM HA JUTTU RKASTUS EI OLE PA TA N SE YK EL LJ VI SIEMEN EEN MYÖNNETÄÄN JÄLL INVESTOINTITUKIA SA KLAPIKONEET ENERGIAPUUSARJAS

ATILALLA

5/2008 • MAATILAN PIRKKA • 61

KAUPPIAS

K-KAUPPIAAT ESITTÄYTYVÄT

RUOKAMAAKUNTA SAI UUDEN K-MAATALOUSKAUPPIAAN MAATALOUSKESKO OY:N OMISTAMA K-MAATALOUSKAUPAT OY TERÄVÖITTI YRITTÄJÄVETOISUUTTAAN ENTISESTÄÄN MYYMÄLLÄ SEINÄJOEN, ILMAJOEN, KURIKAN JA TERVAJOEN K-MAATALOUSKAUPPOJEN LIIKETOIMINNAT TAPIO KUMPU-HUHTALA OY:LLE. OSAKEYHTIÖSSÄ ON MUKANA MYÖS KUMPU-HUHTALAN MUU PERHE. TEKSTI JA KUVA JUSSI KNUUTTILA

VANKKA MAATALOUSTAUSTA luonnehtii uutta K-maatalous-

kauppiasta. Tapio Kumpu-Huhtala on toiminut käytännön viljelijänä kotitilallaan Kauhavalla 70-luvulta saakka. Tänä vuonna Kumpu-Huhtala on viljellyt tärkkelysperunaa parillakymmenellä hehtaarilla ja muutakin kasvinviljelyä tilalla harjoitetaan. Peltoalaa hän on kasvattanut vuokraamalla. Kotitilansa hoidon ohella Kumpu-Huhtala on koko ajan työskennellyt myös tilan ulkopuolisissa töissä. Lähes kaikki tehtävät ovat liittyneet maatalouskauppaan. Kemira Agrossa tulivat tutuksi kenttäedustajien esimiestehtävät, lannoitemarkkinoinnin edistäminen, tutkimus- ja tuotekehitystehtävät, torjunta-ainemarkkinointi ja viimeksi rehunsäilöntäaineet. Mieli kuitenkin paloi kotimaakuntaan. Kumpu-Huhtala työskenteli tovin ProAgria Etelä-Pohjanmaan maaseutukeskuksessa. Sen jälkeen hän oli perustamassa Botnia Grainia Kauhavalle ja toimi yrityksen toimitusjohtajana. Viimeisin tehtävä ennen Kmaatalouskauppiaaksi ryhtymistä oli Atrialla siipikarjatuotannon johtajana.

sa. Siinä on parhaimmillaan viljelijä viljelijää vastapäätä hakemassa ongelmiin ratkaisuja. – Ruokaketju on nykyään äärimmilleen viritetty, mikä asettaa kovia vaatimuksia myös alkutuotannolle ja sitä palvelevalle kaupalle. – Palveluvalikoimaa monipuolistamalla, tavoitettavuutta parantamalla ja kaikin puolin aktiivisella otteella K-maatalouskauppiaana voi menestyä, arvioi Kumpu-Huhtala. Hän haluaa osaltaan olla rakentamassa ruokamaakunnasta entistäkin vahvempaa. •

MAATALOUS ON HAASTAVA ALA , sillä koskaan ei voi tarkalleen ennustaa kuinka yksittäinen kasvukausi menee, sanoo KumpuHuhtala. Aikaisemmin hyväksi havaittu toimintatapa voi kääntyä loppumetreillä virheeksi. Silti kokemuksen karttumisesta on yleensä apua. Maataloustuotannon rakenne muuttuu huimaa vauhtia ja maatalouskaupan on pystyttävä pysymään muutoksessa mukana, toteaa Kumpu-Huhtala. Henkilökunnan ammattitaidon ylläpito on ratkaisevassa asemassa menestymisen kannalta. Tähän hän aikoo satsata. Kumpu-Huhtala painottaa sitäkin, että tuottajien joukosta on noussut rautaisia ammattilaisia. Monet heistä ovat satsanneet tiloihinsa ja niiden tulevaisuuteen miljoonia. Hänen mielestään se osoittaa talonpoikaisjärkeä ja rohkeutta. Kumpu-Huhtala luottaa pystyvänsä K-maatalouskauppiaana tukemaan tämän porukan pyrkimyksiä. Uusi kauppias uskoo myös, että hänen käytännön kokemuksensa on omiaan herättämään luottamusta asiakkais-

RUOKAKETJU ON NYKYÄÄN ÄÄRIMMILLEEN VIRITETTY. Tapio Kumpu-Huhtala luotsaa Seinäjoen, Ilmajoen, Kurikan ja Tervajoen K-maatalouskauppoja lokakuun alusta lähtien.

62 • MAATILAN PIRKKA • 5/2008