Maitojame 3-2013

Maito ja Me 3 /2013

Edustavat rehunäytteet näytteenotto­palvelulla Varmista umpilehmien syöntikyky Hyvinvoiva lehmä tuottaa

Teemana ruokinta ja hyvinvointi

Edelläkävijän ratkaisut kannattavaan tuotantoon

YHTEISTYÖSSÄ MEIJEREIDEN KANSSA

Uutta Suomessa: Vaihtoehto alkuperäisille

LAC­nännikumeja valmistetaan eri tuotenimillä vuosittain yli kaksi miljoonaa kappaletta ja niitä käytetään yli 60 maassa. Uusi edistyksellinen kumilaatu mahdollistaa LAC­nännikumille vakuuttavat laskennalliset kestävyysarvot: 3000 lypsykertaa ja 1000 käyttötuntia.

LAC-nännikumi numero 20

LAC-nännikumi numero 24

– Vaihtoehto SAC nro 15020 (Uniflow).

Tuotenumero 23020020

– Vaihtoehto SAC nro 15022 (Uniflow).

Tuotenumero 23020024

ø 25 mm ø 20 mm

ø 25 mm ø 13,5 mm

ø 22 mm

300 mm

300 mm

LAC-nännikumi numero 28 – Vaihtoehto DeLaval nro 9990008-80 (ja vanhempi 964008-80) Tuotenumero 23020028 ø 26 mm ø 22 mm

ø 13,5 mm

ø 20 mm

Testaa LAC­nännikumien soveltuvuus omalle karjallesi.

LAC­nännikumit

sarjan ohjehinta (sis.alv 24%)

315 mm

24€

Meijereiden syysmarkkinoilla nyt tutustumishintaan.

Katso markkinakirjeestä!

www.finnlacto.fi • (06) 4210 300

MYYNTI: MEIJEREIDEN TUOTTAJA­ PALVELUT

3 /2013 Kuva : Aino Murtomaa-Niskala

Palstat Pääkirjoitus.............................................................................................. 4

Ajankohtaista................................................................................... 5 Uutiset...........................................................................................6–9 Me maidontuottajat........................................................................12 Työ kevyeksi.........................................................................................13 Eläinlääkäri...........................................................................................14 Kysy asiantuntijalta..........................................................................15 Nasevasti terveydenhuollosta...................................................43 Koneklinikka.........................................................................................48 Valion koekeittiöstä.........................................................................62 Brysselistä............................................................................................65 Uutta Valiolta.......................................................................................66 Riitan aamulypsy...............................................................................69 Hallituksen puheenvuoro.............................................................70

Teema: Ruokinta Edustavat näytteet rehunäytteenottopalvelulla..............16 Ummessaolokauden ruokinta...................................................18 Oikealla ruokinnalla tuotostavoitteisiin.................................23 Muuntogeeniset rehut kiellettyjä Valioryhmässä.............24 Tekniset ruokintavirheet...............................................................27 Lehmät laitumelle robottipihatosta........................................28

s.12 Kuva: Taina Voutilainen

Teema: Hyvinvointi

Kuva : Reijo Jokivuori

Ongelmakohtiin pyritään aina löytämään ratkaisu..........30 Lehmä kertoo totuuden................................................................32 Vasikan terveys: raikas ilma ja kuivitus ykkösasioita........34 Navettapalosta uuteen alkuun....................................................36

Muut aiheet

s.30 Maito ja Me

s.40

Valion hallintoneuvosto.................................................................10 Maatalousyhtymä on hyvä toimintamalli yhteistyökykyisille osakkaille.......................................................38 Miten tulkita utaretulehdustestin tuloksia?.........................40 Asemalypsy sujuvaksi.....................................................................44 Kustannusrakenteen tuntemus auttaa kehittämään kannattavuutta......................................................50 Tapasimme valvontaeläinlääkäri Sakari Wirenin...............53 Kolmen korjuun taktiikalla tuloksia...........................................55 Ennätysyleisö saattoi lehmiä laitumelle................................57 Valiomaito näkyi Farmarissa.......................................................58 Farmarin retkikohteena robottipihatto.................................60 Kansi Matti ja Ulla Hälikkä ja Marja Jalo-Ryynänen rehunäytteiden otossa.

Kuva: Marja Seppälä

www.valio.fi/maitojame

25. vuosikerta Julkaisija Valio Oy Toimitus PL 10, 00 039 Valio, puh. 010 381 121, faksi 010 381 2069, maitojame@ valio.fi Päätoimittaja Aino Murtomaa-Niskala, puh. 010 381 2045, aino.murtomaa-niskala@valio.fi Assistentti Aija Meriläinen, puh. 010 381 2044, aija.meriläinen@valio.fi Taitto Päivi Liikamaa, paivi.liikamaa@phnet.fi Tilaukset ja osoitteen� muutokset Edita Prima Oy, Rekisteripalvelut/Maito ja Me, PL 650, 00 043 Edita, puh. 020 450 00, rekisteripalvelut@edita.fi Ilmoitusmyynti Cupik-Media Oy, puh. (09) 278 7711, faksi (09) 278 7890, cupik@cupik.fi Painopaikka Edita Prima Oy, Helsinki Tilaushinta 50 euroa/vsk, ilmestyy neljä kertaa vuodessa. Seuraava Maito ja Me ilmestyy 4.12.2013.

Pääkirjoitus

Syksyn satoa

H

yvä satovuosi tuo helpotusta maitotilojen talouteen. Säilörehu korjattiin määrältään ja laadultaan pääosin kohtuullisena. Viljan hinta halpenee maailmalla saatujen runsaiden satojen ansiosta. Toki tuotantopanosten hinnoissa on myös nousuja, mutta rehun merkitys maitotilan taloudessa on huomattava, koska ruokintakustannus on suurin tekijä maidon tuotantokustannuksessa.

Tuotantopanosten hinnat elävät omaa elämäänsä, mutta omalla tekemisellä voi aina vaikuttaa tulokseen. Suunnitelmallinen ruokinta hyödyntää olemassa olevat rehut mahdollisimman tehokkaasti ja optimoi panos–tuotossuhteen. Neuvonnalla on tähän hyvät työkalut ja palvelu kaikkien saatavilla.

*** Valioryhmän järjestämät Laitumellelasku-tilaisuudet keräsivät yli kymmenentuhatta kävijää maitotiloille todistamaan eläinten riemukasta marssia kevätlaitumelle. Tapahtumat saivat runsaasti julkisuutta myös tiedotusvälineissä. Farmari-maatalousnäyttelyn retkikohteiksi lupautuneet maitotilat esittelivät käytännön maidontuotantoa sadoille vieraille. Navettojen avajaiset keräävät ammattiväen lisäksi paikkakuntalaisia toteamaan paitsi nykyaikaisen navetan mukavuuksia myös maatilayrityksen taloudellista merkitystä alueen elinvoimalle.

Näiden tapahtumien järjestäjät tekevät tärkeää työtä koko elinkeinon hyväksi. Avaamalla ovia lisätään tietoa ja luodaan luottamusta suomalaiseen, laadukkaaseen maidontuotantoon.

*** Kohta tämän lehden ilmestymisen jälkeen Valion hankintaosuuskuntien hallinto ja johto kokoontuu Valiokokoukseen. Valiokokous on keskustelu- ja informaatiotilaisuus, jossa omistajat saavat tilannekatsauksen Valion toiminnasta ja tulevista näkymistä. Kokous ei päätä asioista, mutta laajentaa vuorovaikutuspintaa ja pohjustaa yhteistä näkemystä Valion ja omistajien välillä. Omistajavaltaa Valiossa käyttävät hallitus ja hallintoneuvosto, joista jälkimmäisen esittelemme tässä numerossa.

Hyvää syksyä!

2. lokakuuta 2013 Aino Murtomaa-Niskala Päätoimittaja

4

Maito ja Me 3/2013

Ajankohtaista

Analysoi, suunnittele ja toteuta

V

anhan sanonnan mukaan lypsävälle lehmälle on annettava talon parhaat eväät. Tämä viisaus pitää edelleen paikkansa siinä suhteessa, että maitotila elää maidosta ja lisämyyntituloja saa vain tuottamalla lisää maitoa. Jos kuitenkin halutaan maksimoida tilan taloudellinen tulos, ei tämän vanhan sanonnan noudattaminen välttämättä enää riitä.

Kuluva vuosi on nimetty ruokinnan teemavuodeksi ja sen ainoa tavoite on luoda maitotiloille mahdollisuuksia hankkia lisäeuroja suunnitelmallisella ruokinnalla. Tämä tarkoittaa sitä, että maidosta saatavan myyntitulon ja ruokintakustannuksen erotus maksimoidaan kunkin tilan olosuhteissa ja käytettävissä olevilla rehuilla.

Analysoi, suunnittele ja toteuta; siinä onnistuneen ruokinnan kulmakivet. Nämä suunnitelmallisen ruokinnan periaatteet ovat ne vanhat tutut, mutta käytössämme on entistä paremmat työkalut toteuttaa niitä.

U

udessa KarjaKompassi-työkalussa yhdistyy ensimmäistä kertaa aiemman ruokinnan tulokset saumattomasti uuteen ruokintasuunnitelmaan. Ja mikä parasta, yhdistäminen voidaan tehdä aidosti tilakohtaisesti.

Keskeisessä roolissa on ruokinnan seurannan päivälaskelma, jonka avulla päästään kiinni jokaisen tilan maidontuotannon ytimeen. Se kertoo paitsi ruokinnan taloudellisen tuloksen hyvin yksinkertaisella tavalla, myös sen, mitkä ovat parannettavat asiat.

Maitotuotoksen takana olevat päätekijät ovat eläinaines, olosuhteet, hoito ja ruokinnan taso.

Päivälaskelmassa voidaan riittävän tarkasti erottaa ruokinnan vaikutus erillisenä muista tekijöistä. Tämän edellytyksenä on se, että maitotuotosta mitataan säännöllisesti ja tilan käyttämät perusrehut on aina analysoitu huolellisesti. Näillä periaatteilla uuden ruokinnan onnistunut suunnittelu on jo puoliksi tehty ja voidaan tehokkaasti panostaa kehitettäviin asioihin.

U

usien työkalujen lisäksi myös ProAgrian ruokinnansuunnittelun palvelut ovat uudistuneet. Maitotiloilla on valittavanaan kolme eri laajuista palvelupakettia sen mukaan, millainen on tilan kulloinenkin tarve. Uudistus on tervetullut, koska tarve tilojen välillä ja saman tilan sisälläkin eri aikoina vaihtelee paljon.

Erityisen hyvää uudessa toimintamallissa on se, että ruokinnan asiantuntijat voivat entistä helpommin verkottua internetissä toimivien työkalujen

Kuva : Marja Seppälä

Analyysin kustannus on mitätön siitä saatuun hyötyyn verrattuna. kautta toisiinsa. Tämän seurauksena kaikilla maitotiloilla sijainnista riippumatta on samat ruokinnan huippuosaajien palvelut käytössään.

L

opuillaan oleva satokausi on ollut sääolosuhteiltaan edellistä suopeampi. Silti säilörehun tuotannon kannalta olosuhteet ovat tila- ja aluekohtaisesti kovasti vaihdelleet. Alkukesän lämpöaalto näkyy ensimmäisen nurmisadon hieman keskitasoa alhaisempana D-arvona. Toinen sato kärsi joillain alueilla kuivuudesta, mutta helpotusta tuo suotuisa loppukesä mahdollistaen kolmannen niiton.

Näin ollen tiloilla on laadultaan monenlaisia säilörehueriä varastossa. Siis viimeistään juuri nyt on aika toteuttaa suunnitelmallisen ruokinnan ensimmäinen perusedellytys ja lähettää kaikista rehueristä näytteet maitoauton mukana rehulaboratorioon analysoitavaksi. Analyysin kustannus on mitätön siitä satuun hyötyyn verrattuna. Ilman perusrehujen laatutietoja ei mikään ruokintasuunnitelma johda toivottuun tulokseen.

Toivotan kaikille Valiolaisille maitotiloille suunnitelmallista ja menestyksekästä sisäruokintakautta.

Juha Nousiainen Alkutuotantojohtaja Valio Oy

Maito ja Me 3/2013

5

Uutiset

Uudistumisesta on pidettävä huolta Jatkuva uudistuminen on kasvun edellytys, sanoo Valion toimitusjohtaja Pekka Laaksonen. Yrityksen on kehityttävä, mutta ylivelkaantumista varoen. Tarkkaa taloudenpitoa tarvitaan koko Valioryhmässä. l Valio on tehnyt hyvää tulosta vuoden

ensimmäiset kahdeksan kuukautta huolimatta talouden synkistä näkymistä. ”Kun muistetaan, että Valio ylsi viime vuonna ennätystulokseen ja ainakin vielä alkusyksystä maitokate on edellisvuotta edellä, on syytä olla tyytyväinen”, toimitusjohtaja Pekka Laaksonen sanoo. Hän muistuttaa kuitenkin, että henkseleiden paukutteluun ei ole varaa. ”Vasta vuoden viimeiset kuukaudet näyttävät, mihin tulos lopullisesti asettuu.”

Tuottajahinnassa Valion onnistuminen markkinoilla näkyy pitkällä tähtäyksellä.

Valion tavoite on tilittää maidosta vakaata ja kestävällä pohjalla olevaa hintaa. Valio nosti elokuussa maidon hintaa osuuskunnille kahdella sentillä. Se on Laaksosen mukaan markkinoilta jo ansaittu. Lopullinen tulos tulee maksuun jälkitilissä sen mukaan, paljonko tilitettävää kertyy.

Maidontuottajalle vakaa hintataso merkitsee varmuutta talouden ja investointien suunnittelussa. Maatila ei elä kvartaalitaloudessa, vaan yritystä hoidetaan ja kehitetään pitkäjänteisesti.

Haastavat näkymät Valion tehtävä on hakea markkinoilta maidontuottajan tuottamalle maidolle mahdollisimman suuri arvo. Koko ajan pitää pystyä parempaan, mikä Laaksosen mukaan on haastavaa, koska kilpailu kiristyy jatkuvasti ja taloustilanne muuttaa kuluttajien ostokäyttäytymistä.

Suomi tarpoo syvässä taantumassa ja Valio menettää markkinoita kotimaassa.

Korvaavaa myyntiä on haettava ulkomailta.

Osaltaan Valion tulosta on kannatellut teollisuustuotteiden, lähinnä jauheiden, hyvä hinta. Nyt jauheiden maailmanmarkkinahinnoissa alkaa näkyä rapautumista.

Laaksonen toteaa investointien Euroopassa kohdistuneen erityisesti herajauheiden jalostukseen ja tähtäimessä ovat Kiinan kasvavat markkinat. Kasvava kilpailu jauhemarkkinoilla tulee vaikuttamaan myös Valion liiketoimintaan. Valio on merkittä-

6

Maito ja Me 3/2013

p Valio on tehnyt hyvää tulosta alku­

vuoden aikana. Kilpailukyvyn säilyttäminen jatkossa edellyttää jalostusarvon nostoa Valion tuotteis­tossa, Pekka Laaksonen sanoo.

vä demineralisoitujen herajauheiden toimittaja Kiinaan.

Kotimaassa Valio on menettänyt suuret määrät perusmaitojen myyntiä, kun Kilpailu- ja kuluttajaviraston takaama kateturva kilpailijoille pakotti Valion nostamaan perusmaitojen hintaa. Maitoa joudutaan nyt myymään heikompaa katetta tuottavana jauheena.

Ilonaiheita ovat onnistumiset omassa tekemisessä. Esimerkkinä Laaksonen mainitsee laktoosittomien Valio Eila™ tuotteiden menestyksen Ruotsissa, vaikka laktoosittomille markkinoille on tullut useita kilpailijoita. Menestys osoittaa, että Valion tuotteet ovat hyviä ja kilpailukykyisiä kovassakin markkinassa. ”Luomun piristyminen pitkän hiljaisen kauden jälkeen nostaa odotuksia ja Valio Plus® maidoissa näyttää olevan potentiaalia menestyskonseptiksi maitokategoriassa”, hän sanoo.

Investoinneilla kiire Valion tulos tulee omista merkki- ja lisäarvotuotteista. Laaksosen mukaan perusmaitojen ja voin myynnillä päästään noin 30 snt/kg maitotuottoon, mutta 40 snt/kg maitotuotto edellyttää lisäarvoa tuotevalikoimaan.

Maitovalmisteiden tuonnin lisääntyessä valiolaisen maidon kotimaan käytöstä jää yli reilut 35 prosenttia maidon proteiinista ja yli 40 prosenttia maitorasvasta. Ne on myytävä ulkomailla ja mahdollisimman jalostettuina tuotteina, jotta niistä saadaan myös rahaa. Siksi jalostusarvon nosto on välttämätöntä, jos maidon tuottajahinta halutaan pitää nykyisellään tai tavoitellaan nykyistä korkeampaa hintaa.

Ongelmakohdaksi on muodostunut valmistuskapasiteetin puute. Esimerkiksi rahkan valmistuslinjat eivät pysty täyttämään kysynnän kasvua. Kiireellisiä investointitarpeita on erityisesti Seinäjoen ja Turengin tehtailla, joissa uutta kapasiteettia tarvitaan lisäarvotuotteiden valmistukseen. ”Ruotsi ja Venäjä ovat varteenotettavia markkinoita lisäarvotuotteille, vaikka niissä on otettava huomioon valuuttakurssiriski, joka voi viedä kannattavuutta”, Laaksonen toteaa.

Hän muistuttaa Valion olevan pieni toimija kansainvälisillä markkinoilla. Meijerialalla toimivista suuryrityksistä Nestlen viime vuoden kasvu oli yhtä suuri kuin Arlan koko liikevaihto ja Unileverin kasvu kolme kertaa Valion liikevaihdon verran. Nämä monikansalliset yritykset tekevät tulosta nimenomaan erikoistuotteilla, joita kuluttajat monissa maissa haluavat ostaa. Tässä kehityksessä Valion on pystyttävä pysymään mukana.

Uudistuminen jatkuu Maitotilojen tilanteeseen kohtuullinen rehuvuosi ja viljan hinnan lasku tuonevat hieman helpotusta, Laaksonen arvioi. Se ei poista tarvetta tarkalle taloudenpidolle.

Yritystä pitää kehittää, mutta ylivelkaantumista varoa. Investoinnit pitää laskea ja lasketuttaa omien resurssien ja lähtökohtien mukaan.

Hän viittaa Etelä-Euroopan maiden pelottavaan esimerkkiin. Velkojen takaisinmaksun aika tulee aina eteen.

Valio tekee oman osansa luomalla tuotevalikoimallaan arvoa ja sitä kautta kansainvälisesti vertaillen korkeaa tuottajahintaa maidolle. Laaksosen mukaan Valion kone ei ole hyytymässä talouden synkistä näkymistä huolimatta, mutta työtä on tehtävä lujasti. Koko ajan on mentävä eteenpäin ja pidettävä huolta siitä, että uudistuminen jatkuu, hän sanoo.

Uutiset Valio Plus Akatemia™ jakaa stipendejä nuorille urheilijoille zz Valio perusti keväällä Valio Plus Akatemia™ ohjel-

p Nuoret jalkapalloilijat pääsivät Valio Plus Akatemia™ ohjelman kummien, Sami

Hyypiän ja Joel Pohjanpalon oppiin ohjelman julkistustilaisuudessa.

man kannustamaan nuoria liikunnan, urheilun ja terveiden elämäntapojen pariin. Ohjelman kummeja ovat Sami Hyypiä, Kiira Korpi, Joel Pohjanpalo ja Teemu Selänne.

Valio Plus Akatemia™ tukee nuoria urheilijoita jakamalla stipendejä alle 18-vuotiaille yksilöurheilijoille, joukkueille ja koululaisille lajiin katsomatta. Elokuussa päättynyt stipendien haku tuotti valtaisan määrän, yli 700 hakemusta. Stipendien saajat julkaistaan lokakuun aikana verkkosivuilla valio.fi/valioakatemia.

Erikoismaitojen valmistusta Tampereelle

Valio investoi rahkan­valmistukseen

zz Valio Oy rakentaa Tampereen mei-

lisää kapasiteettia rahkan valmistukseen.

Investointi toteutetaan kahdessa vaiheessa ja sen arvo on reilut 36 miljoonaa euroa.

Ensimmäisessä vaiheessa rakennetaan saneerattavaan tilaan uusi rahkantuotantolinja, joka on tarkoitus ottaa käyttöön alkuvuodesta 2014.

Toisessa vaiheessa rakennetaan uusi tuotevarasto, palautuvan materiaalin käsittely ja pesukeskus. Uudisrakennuk-

jeriin erikoismaitojen valmistuslinjat, jotka kaksinkertaistavat erikoismaitojen tuotantokapasiteetin. Nyt erikoismaitoja valmistetaan vain Valion Jyväskylän meijerissä. Erikoismaitoja ovat muun muassa Valio Plus™ maidot ja Valio Eila® Laktoositon maitojuoma.

Tampereelle tulee kaksi uutta valmistuslinjaa, joista ensimmäinen otetaan käyttöön ensi vuonna ja toinen vuonna 2015. Nykyiset pakkauslinjat korvataan neljällä uudella. Investointi maksaa reilut 30 miljoonaa euroa ja se turvaa myös maitojen viennin kasvun Venäjälle.

l Valio Oy Seinäjoen tehtaalla rakennetaan

sen arvioidaan valmistuvan vuoden 2015 aikana. ”Investointi kaksinkertaistaa tuotantokapasiteetin nykyisestä ja mahdollistaa tuotteiston kasvun lähimarkkinoilla Ruotsissa ja Venäjällä”, Valion Seinäjoen tehtaanjohtaja Timo Panula sanoo.

Proteiinituotteiden suosio on kasvattanut erityisesti Valio Seinäjoen valmistamien Valio pehmeän maitorahkan, Valio PROfeel® proteiinirahkan ja Valio Eila® kreikkalaisen jogurtin kysyntää.

Lystikki

Juustotehtaat juhlivat pyöreitä vuosia

zz Valion Joensuun juustola juhlii tänä

vuonna 30-vuotista toimintaansa.

Joensuussa valmistetaan kolmannes Valion juustoista. Tehtaan vuosituotanto on noin 25 miljoonaa kiloa juustoharkkoja, kuluttajapakattuja juustoja, tuorejuustoja ja maitojauheita.

Päätuotteita ovat Valio Polar® juusto, Valio Salaneuvos® juusto ja Valio Viola® tuorejuusto.

Valion Vantaan tehdas on toiminut 40 vuotta. Tehdas valmistaa Valion sulatejuustot, ja siellä pakataan ja kypsytetään Valion muita juustoja.

Vantaalla valmistetaan muun muassa Suomen suosituin sulatejuusto Valio Koskenlaskija®, joka on kuulunut suomalaisten ruokapöytiin jo 80 vuotta.

Eipä hoksaa susi eikä karhukaan, missä kohtaa meikätyttö piilee. Turvallista syksyä kaikille!

Maito ja Me 3/2013

7

VALTRA N163 DIRECT

3.

MAAILMAN VAHVIN PORTAATON 4-SYLINTERINEN

OSTETUIN

TRAKTORIMALLI SUOMESSA 2013

–––––– TRAFI ––––––

171 HV SUOMALAISTA HUIPPUOSAAMISTA JÄRKEVÄÄN HINTAAN.

VALTRA N163 Direct Hinta alkaen 84.000,- alv. 0% Kysy lisää!

Valtra-myyjät, AGCO Suomi Oy Lähimmän Valtra-myyjän yhteystiedot saat numerosta 020 45 501 tai www.valtra.fi

Uutiset

Maidontuottajat päättävät Valiossa l Valio Oy on maidontuottajien omista-

ma yritys ja maidontuottajat omistajina myös päättävät, ohjaavat ja valvovat Valion toimintaa. Seuraavalla aukeamalla esittelemme Valion hallintoneuvoston, jonka 27 jäsenestä 23 edustaa maidontuottajia.

Maidontuottajien omistus Valiossa toteutuu käytännössä osuuskuntien kautta. Maidontuottajat ovat osuuskunnan jäseniä ja ovat sijoittaneet osuuskuntaan osuuspääomaa. Osuuskunnat ovat puolestaan Valion osakkaita.

Valion yhtiöjärjestys määrittää omistajien edustuksen Valion hallinnossa ja hallinnon tehtävät. Osakkaat valitsevat edustajansa Valion hallintoneuvostoon Valion yhtiö-

kokouksessa. Hallintoneuvoston jäsenten toimikausi on kolme vuotta kerrallaan.

Yhtiöjärjestyksen mukaan Valion hallintoneuvoston tehtävä on valvoa hallituksen ja toimitusjohtajan hoitamaa yhtiön hallintoa. Hallintoneuvosto valitsee hallituksen jäsenet ja hallituksen puheenjohtajan.

Hallintoneuvosto ohjeistaa hallitusta yhtiötä koskevissa laajakantoisissa ja periaatteellisesti tärkeissä asioissa sekä päättää yhtiön toiminnan huomattavaa supistamista tai laajentamista koskevista asioista tai yhtiön organisaation olennaisesta muuttamisesta. Hallintoneuvosto antaa yhtiökokoukselle lausuntonsa tilinpäätöksestä ja tilintarkastuskertomuksesta.

Valion hallintoneuvosto kokoontuu puheenjohtajan kutsusta niin usein kuin asiat vaativat tai hallitus sitä pyytää.

Lisäksi hallintoneuvoston jäsenet seuraavat Valion toimintaa, tulosta ja kehitystä yhtiökokouksessa sekä Valioryhmän maidonhankintaosuuskunnille järjestettävissä Valiokokouksissa.

Hallintoneuvoston puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja osallistuvat Valion hallituksen kokouksiin.

Valion hallintoneuvoston maidontuottajajäsenet käyttävät merkittävää omistajavaltaa Valioryhmässä, sillä he toimivat poikkeuksetta myös oman osuuskuntansa hallinnossa.

Valioryhmä järjestää tuottajille yhteisiä tapahtumia

Marko Puhto Pohjolan Maidon toimitusjohtajaksi zz Maatalous- ja metsätieteiden

maisteri Marko Puhto on nimitetty Osuuskunta Pohjolan Maidon toimitusjohtajaksi 1. 1. 2014 alkaen.

Pohjolan Maidon nykyinen toimitusjohtaja, talousneuvos Markku Hukkanen jää eläkkeelle vuoden 2013 lopussa.

Marko Puhto toimi KeskiPohjan Juustokunnan toimitusjohtajana syyskuusta 2002 alkaen. Juustokunnan yhdistyessä Pohjolan Maitoon vuoden 2007 alussa hänestä tuli Pohjolan Maidon varatoimitusjohtaja.

Osuuskunnan toimiensa lisäksi hän on toiminut Valion Toholammin tehtaan tehtaanjohtajana vuodesta 2005.

Valio ja osuuskunnat järjestävät valiolaisille maidontuottajille yhteisiä tapahtumia, joissa käydään läpi maitosektorin ja Valioryhmän näkymiä. Tilaisuudet tarjoavat myös erinomaisen mahdollisuuden ajatusten vaihtoon kollegojen ja Valioryhmän johdon kanssa. Tervetuloa kuulemaan ja vaikuttamaan!

Yrityspäivät marraskuussa Valioryhmä järjestää maitotilojen yrityspäivät 25.–26. marraskuuta 2013 Helsingissä. Päivien esitykset käsittelevät maitosektorin tulevaisuuden näkymiä ja taloutta sekä Valion strategiaa ja toimintapolitiikkaa maitomarkkinoilla.

Tarkemmat tiedot ohjelmasta löytyvät Valmasta lähempänä tilaisuutta. Ilmoittautumiset omaan osuuskuntaan. Paikat täytetään ilmoittautumisjärjestyksessä.

Uudet tuottajat Valiolla Perinteinen uusien maidontuottajien tutustumistilaisuus on Valion pääkonttorissa Helsingissä 16.–17. tammikuuta 2014.

Uusien tuottajien tilaisuudessa käydään läpi omistajuuden merkitystä Valioryhmässä sekä Valion liiketoimintaa, strategiaa ja tuotekehitystä. Toisen päivän aiheet keskittyvät oman osuuskunnan asioihin.

Päivien aikana on myös hyvä tilaisuus tutustua kollegoihin ympäri maata.

Omasta osuuskunnasta tulee kutsu äskettäin sukupolvenvaihdoksen tehneille yrittäjille. Lisätietoa saa osuuskunnasta.

Mukaan mahtuu 100 ensimmäistä ilmoittautunutta.

Valion navettaseminaari Valio on järjestänyt vuosittain neuvojille ja rakennussuunnittelijoille suunnatun navettaseminaarin, jossa on esitelty alan uusinta tutkimusta ja käytäntöjä sekä kotimaisin että ulkomaisin asiantuntijavoimin. Ensi vuonna navettaseminaari avataan myös maidontuottajille.

Seminaari sopii erityisesti yritystään kehittäville tiloille. Se järjestetään 12.–13. helmikuuta 2014 hotelli Airport Rantasipissä Vantaalla. Tarkemmat tiedot tulevat lähempänä tilaisuutta Valmaan. Lisätietoja voi kysyä myös omasta osuuskunnasta.

Maito ja Me 3/2013

9

Valion hallintoneuvosto Kyösti Anttila, 53 v.

Luopajärven tila, Jalasjärvi Lypsylehmiä 41, nuor­ karjaa ja lihakarjaa 55 Viljelyala 62,5 ha Osuuskunta Maitosuomen hallituksen jäsen, Valion hallintoneuvostossa vuodesta 2005

Jan de la Chapelle, 60 v.

Lindön tila yhtymänä pojan kanssa, Raasepori Lypsylehmiä 150, uusi navetta valmistuu lokakuussa 2013 Viljelyala 226 ha Osuuskunta LänsiMaidon hallintoneuvoston puheenjohtaja, Valion hallintoneuvostossa vuodesta 2009

Anu FräntiläRiihonen, 39 v.

Riihiahon tila, Keuruu Lypsylehmiä 52, nuorkarjaa 60 Viljelyala noin 140 ha Osuuskunta Maitosuomen hallituksen varapuheenjohtaja, Valion hallintoneuvostossa vuodesta 2008

Jukka Hakkarainen, 51 v.

Männistön tila, Valtimo Lypsylehmiä 38, nuorkarjaa 42, lihanautoja 36 Viljelyala 88 ha Osuuskunta ItäMaidon hallituksen jäsen, Valion hallintoneuvos­tossa vuodesta 2013

Arto Heikkinen, 37 v.

Peltolan tila, Pyhäntä Lypsylehmiä 65 ja nuorkarja Viljelyala 84 ha Osuuskunta Itä­Maidon hallituksen jäsen, Valion hallinto­ neuvostossa vuodesta 2013 alkaen

10

Maito ja Me 3/2013

Jari Hekkala, 44 v.

Särkelän tila, Kalajoki Lypsylehmiä 70, nuorkarjaa 60 Viljelyala 75 ha Osuuskunta Pohjolan Maidon hallituksen jäsen Valion hallinto­ neuvostossa vuodesta 2012

Hannu Kainu, 62 v.

Kauniston tila, yhtymänä vaimon ja veljen kanssa, Kyyjärvi Lypsylehmiä 46, nuorkarja 35–40 Viljelyala 65 ha Osuuskunta Pohjolan Maidon hallituksen puheenjohtaja, Osuuskunta Normilkin hallituksen puheenjohtaja, Valion hallintoneuvostossa vuodesta 1997

Raimo Kielenniva, 52 v.

Jarno Kämäräinen, 45 v.

Maitoaho avoin yhtiö, kolme osakasta, Kiuruvesi Lypsylehmiä noin 160 Nuorkarjaa Maitoahon navetassa 50, muualla hiehoja kasvamassa 50 Viljelyala 270 ha Osuuskunta ItäMaidon hallituksen puheen­ johtaja, Valion hallintoneuvostossa vuodesta 2010

Katariina Lampela, 51 v.

Keski-Rötkösen tila, Tervola Lypsylehmiä 64, nuorta karjaa 103, sonnit kasvatetaan itse Viljelyala 120 ha Pohjolan Maidon hallituksen jäsen, Valion hallintoneuvostossa vuodesta 2012.

Teerimäen tila, Kärsämäki Lypsylehmiä 33, nuorkarjaa 30 Viljelyala 85 ha Osuuskunta Pohjolan Maidon hallituksen varapuheenjohtaja, Valion hallintoneuvostossa vuodesta 2004

Hannu Latomäki*,57 v.

Esa Kotala, 48 v.

Kotalan tila Lapua Lypsylehmiä 40, nuorkarjaa 50 Viljelyala 80 ha Osuuskunta Maitosuomen hallituksen puheen­ johaja , Valion hallintoneuvostossa vuodesta 2010

Marketta Laukkanen, 56 v.

Seinäjoki, Valio Seinäjoen tehdas Materiaalivastaava Meijerialan Ammattilaiset MVL Valion hallintoneuvos­ tossa vuodesta 2008

Retulammen tila, Tohmajärvi Lehmiä 35 ja nuortakarjaa 75 Viljelyala 85 ha Osuuskunta ItäMaidon hallituksen jäsen, Valion hallintoneuvostossa vuodesta 2012

Tapio Lehto*, 56 v.

Seinäjoki, Valio Seinäjoen tehdas Tuotepakkaaja Suomen Elintarvike­ työläisten Liitto SEL ry Valion hallinto­ neuvostossa vuodesta 2013

Pekka Lestinen, 53 v.

Nisuslahden tila, Sysmä Lypsylehmiä 55, nuorkarjaa 30 Viljelyala 116 ha Osuuskunta Tuottajain Maidon hallituksen jäsen, Valion hallintoneuvostossa vuodesta 1998

Anne Nykänen, 47 v.

Jakolan tila, Mikkeli Lypsylehmiä 80, nuorkarjaa 80 Viljelyala 80 ha Osuuskunta Tuottajain Maidon hallituksen jäsen Valion hallinto­neuvos­ tossa vuodesta 2011

Mauri Penttilä, 56 v.

Sauvo, Valio Turku Myyntiedustaja Ammattiliitto PRO Valion hallinto­ neuvostossa vuodesta 2010, aiemmin Valion hallintoneuvoston jäsenenä vuosina 2002–2004

Penttilän tila, maatalousyhtymänä, Vesilahti Lypsylehmiä 60 ja nuorkarja Viljelyala 70 ha Osuuskunta LänsiMaidon hallituksen puheenjohtaja, Valion hallintoneuvostossa vuodesta 2001

Veikko Matikainen, 61 v.

Jaakko Rouhiainen, 58 v.

Pirjo Louhevirta*, 56 v.

Pohjolan tila, Kouvola Tila yhtymänä vaimon ja veljen kuolinpesän kanssa. Poika Harri on tulossa yhtymän osakkaaksi veljen osuudella.

Maito tuotetaan yhteistyössä naapuritilan kanssa Pohjolan tilan navetassa.

Lypsylehmiä 60–65, joista noin 2/3 omia ja 1/3 naapuritilan lehmiä.

Nuorkarjaa 50–55 (omat ja naapuritilan) Viljelyala 40 ha (naapuritilan ala 30 ha) Osuuskunta Tuottajain Maidon hallituksen jäsen, Valion hallintoneuvostossa vuodesta 2010

Timo Neuvonen, 53 v.

Luukkolan tila maatalousyhtymänä vaimon, pojan sekä hänen vaimonsa kanssa, Parikkala Lypsylehmiä 90, nuorkarjaa 90 Viljelyalaa hallinnassa 100 ha sekä sopimusalaa 50 ha Osuuskunta Tuottajain Maidon hallituksen jäsen, Valion hallintoneuvostossa vuodesta 2012

Hallintoneuvoston varapuheenjohtaja Piispalan tila, Juva Lypsykarjaa 50, nuorkarjaa 45 Viljelyala 70 ha Osuuskunta ItäMaidon hallituksen jäsen, Valion hallintoneuvostossa vuodesta 2001

Päivi Saarentola*, 56 v.

Helsinki, Valio Pitäjänmäki Markkinointipäällikkö teollisuusmyynnissä Ylemmät toimihenkilöt Valion hallinto­ neuvostossa vuodesta 2011

Anneli Santa-aho, 61 v.

Harjunpään tila, Lempäälä Lypsylehmiä 20 ja nuorkarja Viljelyala noin 20 ha Osuuskunta LänsiMaidon hallituksen jäsen, Valion hallintoneuvostossa vuodesta 2007

Pentti Santala , 58 v.

Hallintoneuvoston puheenjohtaja Pellon tila, Kauhajoki Lypsylehmiä 70, nuorkarjaa 100 Viljelyala 100 ha Osuuskunta Maitosuomen hallituksen jäsen, Osuuskunta Normilkin hallituksen varapuheenjohtaja, Valion hallintoneuvostossa vuodesta 1997 Risto Sonninen, 47 v.

Peräniemen tila, Maaninka Lypsylehmiä 37, nuorkarjaa noin 40 Viljelyala 79,5 ha Osuuskunta ItäMaidon hallituksen jäsen, Valion hallintoneuvostossa vuodesta 2010

Pentti Suokannas, 50 v.

Simolan tila, Askola Lypsylehmiä 85, vasikat, hiehot ja lihamullit 150 Viljelyala 220 ha, josta omaa 140 ha Osuuskunta Tuottajain Maidon hallituksen puheenjohtaja, Valion hallintoneuvostossa vuodesta 2008

Päivi Ylä-Outinen, 50 v.

Aution tila yhtymänä Katri-sisaren kanssa, Lappeenranta Lypsylehmiä 30, nuorkarja kasvatetaan muualla Viljelyala 42 ha Osuuskunta Tuottajain Maidon hallituksen varapuheenjohtaja, Valion hallintoneuvostossa vuodesta 2008

*Valion henkilökunnan edustaja

Maito ja Me 3/2013

11

Me maidontuottajat Valioryhmässä on 7661 maidontuottajaa. Mika Rundgren ja Tiina Norrman ovat Osuuskunta Pohjolan Maidon tuottajia.

uMaidontuotanto ja maatilamatkailu pitävät Tiina Norrmanin ja Mika Rundgrenin kiireisinä. Apulaisina askareissa hyörivät Alma-Sofia ja Almiina.

Mika Rundgren ja Tiina Norrman Perhe Mika Rundgren 46 v., Tiina Norrman 36 v., Alma-Sofia 6 v. esikoululainen ja Almiina 3 v. Mika Rundgren toimi aiemmin yli 20 vuotta lomittajana ja Tiina Norrman johtavana lomittajana. Molemmilla on maatalousalan koulutus.

Tila Koivusaajon tila Lapissa, Kolarin kunnan eteläisimmässä kylässä Kallioniemessä, on isännän kotitila. Sukupolvenvaihdos tehtiin 2008. Tila sijaitsee luonnonkauniilla paikalla Tornionjoen varressa. Uusi asuinrakennus tehtiin muutaman sadan metrin päähän navetasta ja tilakeskuksesta, jossa isännän äiti edelleen asuu.

NAVETTA 1950-luvun lopulla rakennettu parsinavetta, jota on useaan otteeseen korjattu ja laajennettu. Suoraviivainen pohjakaava ja yhdessä tasossa olevat tilat ovat mahdollistaneet muutokset ja koneistamisen. Lietelantaan siirryttäessä kuivalantalan paikalle rakennettiin nuorkarjatilat. Navettaan tuli 1973 putkilypsy toisena tilana Kolarissa.

KARJA 25 lypsylehmää sekä eläkeläinen.

Nuorkarjaa 30 päätä, joista 10 lihasonnia.

Karjan keskituotos on 11 800 kiloa. Huippulehmistä kertovat tulokas-, kellokas- ja 50ja 100-tonnarikunniakirjat, joita on tuvassa seinän täydeltä. Maito herutetaan hyvällä, yksilöllisellä hoidolla sekä säilörehulla, täysrehulla ja lisukkeena kuivaa heinää.

Kesällä eläimet laiduntavat.

Pihakarsinassa maata tonkii neljä kesä-

12

Maito ja Me 3/2013

possua. Matkailijoiden ilona on poroperhe aituuksessa.

IKIMUISTOISET LEHMÄT Korkeatuotoksisen karjan huiput ovat satatonnarit Liekki, Pipsa ja Rusina. Jokaiselle on järjestetty juhlat ja satatonnarikunniataulun lisäksi muistona on isäntäväen juhlan kunniaksi teettämät satatonnaripaidat.

Eläkeläismamma Tupsu oli aikanaan lauman johtajalehmä. Määrätietoinen ja luonteikas Tupsu on emännän lemmikki ja nauttii nyt virallisia eläkepäiviä navetassa.

Sitä ei enää siemennetä.

Lapin Karjakerho palkitsi huikean vuosituotoksen, 18 376 kiloa maitoa, vuonna 2011 lypsäneen Ynnä-lehmän Lapin Kellokas 2012 -palkinnolla. Tuotos syntyi lehmän ensimmäisellä tuotoskaudella.

KARJANJALOSTUS Jalostusneuvojan vuosittain tekemä jalostussuunnitelma on pohjana isäntäväen päätöksille. Tavoitteita ovat mm. hedelmällisyys, hyvä rakenne, luonne ja helppolypsyisyys. Nopea lypsy säästää vetimiä eikä tyhjälypsyä tule. Kaksi korkeatuottoista lehmää lypsetään kaksilla lypsimillä, koska yksi kone ei pysty isoja utareita lypsämään.

VILJELYSSÄ 27 hehtaaria, kaikki nurmella. Pellot ovat silmänkantaman sisällä. Urakoitsija korjaa säilörehun paaleihin. Normaalisti saadaan kaksi satoa. Pari kertaa on korjattu kolmattakin satoa. Kuivaa heinää ostetaan. Urakoitsijan palve-

luita käytetään myös lietteen levityksessä.

LOMAMÖKIT Matkailijoille vuokrataan neljää lomamökkiä ja matkailuvaunupaikkoja ympäri vuoden. Lisäksi on mökkejä kesäkäytössä. Maatilamatkailuyritys Jouttensuvannon Loma sijaitsee mahtavalla paikalla Tornionjoen rannalla. Monista lohenpyytäjistä on tullut kanta-asiakkaita, jotka saapuvat vuodesta toiseen kokeilemaan kalaonneaan. Talvimatkailijoille moottorikelkka- ja latureitit ovat aivan vieressä.

VAPAA - AIKA Lypsykarja, maatilamatkailuyritys ja perhe pitävät sekä Mikan että Tiinan kiireisinä. ”Onneksi meillä on pitkään ollut sama hyvä lomittaja, jolle karjan voi täysin luottaa.” Muutaman päivän lomareissuja on tehty esimerkiksi Kuusamoon ja Pohjois-Lappiin.

TULEVAISUUS Maidontuotanto ja maatilamatkailu täydentävät toisiaan ja pysyvät jatkossakin tilan toimintamallina. Tilakaupan ja uuden asuinrakennuksen rakentamisen jälkeen mennään toistaiseksi näissä puitteissa. Lomamökeissä ja navetassa riittää pientä remonttia. Tavoitteena nyt on saada koko karja, 25–28 lehmää, hyvään tuotokseen, Mika Rundgren sanoo.

Tilaan ja matkailuyritykseen voi tutustua: www.koivusaajonlomamajat.com Teksti ja kuva Aino Murtomaa-Niskala

Työ kevyeksi Palstalla Melan työturvallisuusyksikön asiantuntijat kirjoittavat maatalouden työturvallisuudesta ja työhyvinvoinnista.

Sosiaaliset verkostot hyvinvoinnin tukena zz Tutkija Marja Kallioniemi Maa- ja elintarvi-

ketalouden tutkimuskeskuksesta on syyskuussa julkaistussa väitöskirjassaan Työhyvinvointi maatiloilla selvittänyt stressin esiintymistä ja oireita päätoimisilla maatalousyrittäjillä.

Tutkimuksen mukaan sosiaaliset suhteet maatiloilla vaikuttavat merkittävästi stressin esiintymiseen. Myös työhön liittyvän tukiverkoston vähäinen käyttö ja epäselvä työnjako kuluttavat voimavaroja.

Ihmissuhteiden vaikutus hyvinvointiin maatilalla korostuu, kun työpaikka ja koti ovat samassa.

Ihmissuhteet eivät ole itsestään selvyyksiä, vaan vaativat hoitoa ja huolenpitoa.

Hyviin ihmissuhteisiin kuuluvat keskinäinen kunnioitus, toisen mielipiteen arvostus ja kuunteleminen. Kuuntelemisessa on olennaista olla läsnä ja asettua toisen ihmisen asemaan. Ystävyys on arkipäivän ylellisyyttä, jota kannattaa vaalia.

Monet tutkimukset osoittavat myös, että ihminen kokee itsensä sitä terveemmäksi,

mitä enemmän hänellä on sosiaalista pääomaa. Sosiaalista pääomaa kasvattavat sosiaaliset suhteet, yhdistystoiminta, luottamustoimet ja yhteisöllisyys. Sosiaalisen pääoman yhteys koettuun terveyteen säilyy, vaikka muiden terveyteen vaikuttavien tekijöiden kuten iän, sukupuolen ja pitkäaikaisen sairauden vaikutukset vakioidaan.

Ihminen tarvitsee läheisyyttä ja hyväksyntää voidakseen hyvin. Ihmissuhteet ilonaiheineen ja vaikeuksineen kutsuvat kehittymään ihmisinä ja yrittäjinä. Vuorovaikutuksen kautta kuulumme yhteisöön, joka vaikuttaa käyttäytymiseemme ja yritystoimintaamme. Erityisesti vaikeassa elämäntilanteessa tarvitsemme ympärillemme tuttuja ihmisiä. Ystävän kanssa ilo kaksinkertaistuu ja suru puolittuu. Maatalousyrittäjä hyötyy laajasta ihmissuhdeverkostosta myös liiketaloudellisesti uusien ideoiden ja näkökulmien myötä.

Kallioniemen tutkimuksen mukaan päätoimiset maatalousyrittäjät kokivat vähemmän stressiä kuin työikäinen väestö kes-

Feedline S-type

kimäärin. Joka neljäs koki kuitenkin voimattomuutta ja väsymystä ja joka viides unettomuutta. Väsymys, unettomuus ja voimattomuus olivat lisääntyneet aiempaan kyselyyn verrattuna.

Jokainen maatalousyrittäjä voi pohtia mielessään syitä muita vähäisempään stressin kokemukseen. Johtuuko se yrittäjän sitkeydestä ja ammatin tarjoamista myönteisistä puolista, esimerkiksi eläinten hoitotyön palkitsevuudesta ja työn itsenäisyydestä. Vai onko syynä ruuan tuottamisen tärkeys ja merkitys, joka on omassa arvostuksessa korkealla ja nousussa myös yleisesti. Päivittäiset ruokaohjelmat televisiokanavilla kertovat ruuan merkityksen kasvusta.

Sirpa Havu Palvelupäällikkö Mela

Automaattinen säilörehun ruokintajärjestelmä

Karjasi haluaa tuoretta rehua useita kertoja päivässä Karkearehuautomaatio - väkirehut kioskeista • säästää työtä ja aikaa • helppokäyttöinen, rehun kulutuksen raportointi ruokintaryhmittäin • jaettu rehu aina tuoretta ja siten maittavaa • kahdella säilörehulla oikea ruokinta myös ummessaoleville ja nuorkarjalle • rehunjaon punnitus varmistaa häiriöttömän ruokinnan • jakokertojen lisäys lypsyryhmälle lisää tutkitusti syöntiä ja maitotuotosta • Pellon Warma vuosihuoltoturva

Pellon Group Oy | Puh. 06-483 7555 | Huolto 06-4837 666 | www.pellon.com

Maito ja Me 3/2013

13

Eläinlääkäri Tällä palstalla eläinlääkäri Susanna Peiponen vastaa lukijoiden kysymyksiin lypsykarjan terveydestä.

Lähetä kysymyksesi Maito ja Me -lehden toimitukseen osoitteella maitojame@valio. fi tai Maito ja Me, PL 10, 00 039 Valio tai puh. 010 381 2045.

Mikä vaivaa vasikoita?

zz Muutamilla vasikoillamme on ollut omi-

tuisia oireita. Suurin osa vasikoista kasvaa normaalisti. Vasikat ovat olleet reippaita syntyessä ja kasvaneet hyvin alkuun. Sairastuneet vasikat ovat alkaneet laihtua muutaman kuukauden iässä.

Näillä on myös valunut sylkeä suusta ja syönti on ollut huonoa. Ripulia vasikoilla ei ollut. Yksi vasikoista meni niin heikkoon kuntoon, että se hoidettiin antibioottikuurilla. Lääkitys tepsi ja vasikka piristyi. Ongelma tuntuisi kuitenkin jatkuvan toisilla vasikoilla. Miten saisimme ratkaistua tilanteen?

zz Kuvaamiesi oireiden perusteella epäi-

lisin ensimmäisenä suussa olevaa ongelmaa. Syljen valuminen viittaisi suun vaivaan, joka selittäisi huonon syömisen ja laihtumisen. Antibiooteilla hoidetun vasikan piristyminen viittaisi tulehduksen olevan oireilun takana. Vasikoilla voi esiintyä eri syistä johtuvia suun tulehduksia. Oireilevien vasikoiden suu tulisi tarkistaa, mikäli uusia tapauksia ilmenee. Oma eläinlääkäri voi tarvittaessa rauhoittaa vasikan, jotta suun kunto päästään tarkastamaan kunnolla ja silmämääräisesti arvioimaan mahdollista aiheuttajaa.

Mekaaniset ja kemialliset syyt voivat aiheuttaa suun limakalvoille haavaumia.

Rehun ja juottorehun laatu on hyvä tarkistaa. Hampaiden puhkeaminen voi altistaa vasikoita suun alueen tulehduksille. Tartunnalliset sairaudet voivat olla myös suutulehdusten takana. Mikäli epäillään tartunnallista suutulehdusta, on tärkeää muistaa tartuntapaineen pienentäminen vasikkaryhmässä hyvällä hygienialla.

Sairastuneet vasikat tulee ottaa erilleen ja juottaa eri tutista. Juottoastiat ja tutit tulee pestä ja desinfioida hyvin.

Suomessa yhtenä vaihtoehtona tartunnalliseksi syyksi voisi tulla kyseeseen kuolioiva suutulehdus eli nekrobasilloosi. Nek-

Sairastuneen vasikan suu haisee pahalle. robasilloosi on ollut aiemmin harvinainen Suomessa, mutta tartunnallisten sorkkasairauksien yleistymisen myötä myös vasikoiden sairastumisia tavataan useammin.

Sorkkavälin ajotulehduksen aiheuttajabakteerin tiedetään aiheuttavan vasikoille suutulehdusta. Bakteeri pesiytyy suun limakalvojen haavaumiin aiheuttaen limakalvojen tulehduksen. Lisäksi voidaan nähdä turvotusta ja paiseita poskien alueella. Sairastuneiden vasikoiden suu haisee tyypillisesti pahalle. Joskus oireilu voi levitä nielun alueelle aiheuttaen yskää ja hengitysvaikeuksia. Tällöin voi vasikoilla olla myös kuumetta. Tartunta voi levitä vasikasta toiseen.

Antibiootti- ja kipulääkehoito on oireileville vasikoille tarpeen, mikäli epäillään nekrobasilloosia. Yleensä oireilu sorkkavälin ajotulehduksessa aikuisilla naudoilla on selvästi havaittavissa äkillisinä ontumisina. Tämä vaihtoehto on hyvä pitää mielessä varsinkin, jos tilallanne on ollut ontumatapauksia.

Kysy asiantuntijalta Maidon- ja rehuntuotannon asiantuntijat vastaavat tällä palstalla lukijoiden kysymyksiin. Lähetä kysymys Maito ja Me -lehden toimitukseen os. maitojame@valio.fi, Maito ja Me, PL 10, 00039 Valio tai puh. 010 381 2045. Tällä kertaa kysymykseen vastaa Valion neuvontaeläinlääkäri Laura Kulkas.

Miten käytännössä mitataan hiehon kasvu? zz Miten käytännössä mittaan vasikan

ja hiehon kasvun? Mistä tiedän, kuinka nopeasti vasikan/hiehon tulee kasvaa ja paljonko vasikan/ hiehon tulee missäkin iässä painaa?

zz Nuorkarjan kasvua on tutkittu vuosikym-

meniä, mutta vasta aivan viime aikoina on saatu tieteellisesti todistettua näyttöä siitä, että mitä paremmin vasikat ja hiehot kasvavat – kuitenkaan lihomatta liikaa – sitä paremmin ne lypsävät lehmänä. Toisin sanoen on järkevää kasvattaa nuorkarjaa hyvin, jotta saa hyvin lypsäviä lehmiä.

Suositeltava kasvutavoite vasikoille ja hiehoille on vähintään 800 g/pv. Vasikoille tämä merkitsee 7–8 litraa maitoa tai

vastaavaa maitojuomaa päivässä. Ravintoa voi antaa enemmänkin, koska lisäravinto menee vasikoilla kasvuun, eikä lihavia vasikoita ole nähty. Myös juomalta vieroitettuja vasikoita voi ruokkia reippaasti.

Vapaa korsirehuruokinta ja sopiva väkirehu takaavat hyvän kasvun.

Energian lisäksi erityisen tärkeää kasvulle on sopiva määrä valkuaista. Ravinnon valkuaispitoisuuden tulisi olla noin 16–17 prosenttia (kaura/ohra noin 10 %). Kaupalliset vasikkaväkirehut ovat erinomaisia koostumukseltaan, joten niitä kannattaa syöttää. Korvikkeena voi käyttää myös kauraa/ ohraa ja lehmien valkuaistiivisteitä tai jopa lehmien valkuaispitoista täysrehua.

Vasikoiden kasvua mitataan harvemmin, koska mittanauhat eivät oikein siihen sovellu ja harvalla lypsytilalla on vaakoja.

Pyöreä, kiiltäväkarvainen, virkeä vasikka, jolle todella annetaan tarpeeksi ruokaa, on paras osoitus hyvästä kasvusta.

Hiehojen tulisi myös kasvaa vähintään 800 g/pv, jotta ne ovat riittävän isoja (vähintään noin 350 kg) siemennettäväksi (13)–14 kk iässä. Tällöin ne sopivalla ruokinnalla ovat myös tarpeeksi kookkaita poikimaan ja syömään riittävästi ensikkona. Hiehon päiväkasvun laskemiseksi tarvitaan hiehon paino.

Hiehojen paino mitataan helpoiten rinnanympärysmittanauhalla. On olemassa tarkoitukseen kehitettyjä mittanauhoja, joista paino on luettavissa heti mittauksen yhteydessä. Tavallistakin nauhaa voi käyttää ja katsoa esim. ProAgrian taulukosta vastaava paino. Tavoitepainoa laskettaessa voi päiväkasvutavoitteena käyttää 0,8–1 kiloa.

Hiehon päiväkasvu, kg = hiehon paino, kg – syntymäpaino (n. 40 kg) ikä (elinpäivien lukumäärä) Hiehoille on vaikea antaa tarkkaa ruokintasuositusta, koska rehustusmahdollisuudet ovat tiloilla erilaiset. Sopivan ruokintatason voi varmistaa arvioimalla päiväkasvun esimerkiksi ryhmästä hiehoja.

Silmämääräisestikin kokeneet karjanhoitajat osaavat arvioida kasvun riittävyyttä.

Vartuttuaan hiehot tuppaavat lihomaan liikaa, mikäli ruokinta on liian runsasta. Erityisesti heikosti tiinehtyvät hiehot ehtivät lihoa, koska tiinehtymisen viivästyessä hieho vanhenee ja syö paljon. Lihavuus kostautuu poikimisen yhteydessä heikompana maksan toimintana ja heikompana vastustuskykynä, joten lihavuudesta on haittaa eläinten terveydelle.

Nurmiviljelyyn kannattaa valita lajike, jolla voidaan nostaa lehmän maitotuotosta.

NuuttiBOR -timotein sulavuus on erittäin korkea ja se laskee hitaasti korjuun viivästyessä. NuuttiBOR on myös satoisa ja talvenkestoltaan erinomainen.

Meiltä myös laadukas InkeriBOR -nurminata sekä uusi KarolinaBOR -ruokonata.

NuuttiBOR -timotein lisätuotto

www.peltosiemen.fi

Laskelman lähtötiedot

NuuttiBOR -timotei on sulavuudeltaan markkinoiden parhaimpia lajikkeita

Lehmien lukumäärä ..........................................................................................................120 Maidon tuottajahinta, 8/2013 Valio............................................................................0,45 eur /litra Ohran hinta, vko 37/2013, Altia Oyj ............................................................................150 eur /1000 kg Täysrehun hinta tilalle toimitettuna, Raisioagro 9/2013 .....................................315 eur/ 1000 kg Rypsirouheen hinta tilalle toimitettuna, Raisioagro 9/2013 ..............................315 eur / 1000 kg Sisäruokintakauden pituus.............................................................................................275 vrk

D-arvot NuuttiBOR .................................................................................................................................68,0 Muu lajike ..............................................................................................................................66,0

Nuutin laadun aikaansaaman lisämaitotuotoksen arvo vuodessa 14 850€

Jos säilörehu on tehty lajikkeesta, jonka D-arvo on 2,0 %-yksikköä Nuuttia alhaisempi, päästään samaan maitotuotokseen lisäämällä väkirehuruokintaa —> lisäkustannus

Lisätuotto maitotuotoksen kautta ................ 124 euroa / lehmä .......14 850 euroa / lypsykarja Lisäkustannus viljan hinnan kautta .............. 121 euroa / lehmä .......14 474 euroa / lypsykarja Lisäkustannus täysrehun hinnan kautta...... 173 euroa / lehmä .......20 790 euroa / lypsykarja D-arvon vaikutus maitotuotokseen perustuu MTT:n kotieläintutkimuksen ruokintakokeisiin. Teoreettisessa esimerkkilaskelmassa säilörehu on tehty puhtaasta timoteinurmesta. Eurosummat ovat laskennallisia ja suuntaa antavia.

www.jips.fi

Nurmiviljelyn lajikevalinnalla on suuri taloudellinen merkitys maidontuotannossa

Ruokinta s. 16–29

Edustavat näytteet

rehunäytteenottopalvelulla Ulla ja Matti Hälikällä Kou­vo­lan Valkealassa on ProAgrian rehu­näytteen­otto­palvelu käytössä toista kesää. ”Näytteet jäisivät ottamatta ilman ulkopuolista palvelua”, he sanovat.

P

Raija Tamminen

roAgria Etelä-Suomen Kymenlaakson aluetoimistoon hankittiin reilu vuosi sitten akkuporakoneella toimiva rehukaira.

Hyvät kokemukset kannustivat hankkimaan toisen kairan tänä vuonna. ”Ensin jaettiin Artturi-rehunäytepusseja, sitten kairattiin käsikairalla ja nyt porakone helpottaa näytteenottoa”, kuvaa kotieläinasiantuntija Marja Jalo-Ryynänen näytteenoton kehittymistä. Hänen asiakastiloistaan 15 prosenttia käyttää näytteenottopalvelua hyväkseen.

Palvelusta hyvät kokemukset Ulla ja Matti Hälikän liki 60 lehmää ja nuorkarja syövät vuodessa noin 1 200 säilörehupaalia. Matti Hälikän mukaan heillä on nyt kymenlaaksolaisittain harvinainen tilanne: ”hyvien rehusatojen ja kohdalleen osuneiden sateiden ansiosta nurmirehua on varastossa puolentoista vuoden tarve.”

Ensimmäisen sadon määrää kasvatti hyvin säilynyt kevätkosteus sekä riittävät sateet. Isännän mukaan nuorimmilta nurmilta saatiin paras sato. Myös toisen sadon määrä oli tilalla normaali. Nurmirehut korjataan kaikki paaleihin, ja varastoidaan korjuulohkojen reunoille.

Rehunäytteiden otto koettiin ennen hankalaksi. Tämän takia tyydyttiin aiemmin pääasiassa syöttönäytteisiin ruokintapöydältä. Tavallista käsikairaakin on kokeiltu, mutta isännän mukaan näytteenotosta paalirehuista ei tullut mitään.

ProAgrian näytteenottopalvelu on nyt käytössä toista kesää ja kokemukset ovat positiiviset: ”Näytteet jäisivät ottamatta ilman ulkopuolista palvelua”, toteavat Ulla ja Matti Hälikkä.

16

Maito ja Me 3/2013

Ämpäri, sakset, teippirulla, tussi, kuivausliina, akkuporakonekaira, rehunäytepusseja, rehuteippi ja saappaat jalkaan – siinä ovat emännän ja neuvojan näytteenottovarustus. Mikäli kaikki näytteet otetaan kerralla, lohkoja, joilla kierretään ottamassa näytteet, kertyy reilut 10 kappaletta.

Näytteenottosuunnitelma tehdään puhelimessa ja tarkentaen vielä paikan päällä. Yhdellä näytteenottoreissulla kuluu aikaa vajaat puoli päivää, ja kokoon saadaan 11–12 näytettä, mikä kattaa tilan kaikki säilörehut. Varsinainen näytteenotto on ripeää, mutta lohkolta toiselle kulkemiseen kuluu aikaa.

Rehunäyt­teen­ otto­palvelu ProAgrian asiantuntija ottaa rehunäytteen nurmikasvustosta, karholta tai valmiista rehusta � Kasvavasta nurmesta korjuuaikanäyte tai laidunnäyte � Nurmikarholta tai rehukuormista säilörehun teon aikaan raaka-ainenäyte � Valmiista säilörehusta paalista, rehusiilosta tai aumasta rehunäyte � Otamme myös näytteitä heinistä, kokoviljasäilörehusta, viljoista ym.

Lisätietoja: Kotieläinasinatuntija, ProAgria

u Ulla ja Matti Hälikkä

rehunäyt­teiden­ otossa.

Nurmen kova kasvu aiheutti korjuuaikanäytteiden oton aikaistumisen toukokuun lopulle.

Tulokset kertoivat säilörehunurmen valmistuvan Kaakkois-Suomessa heti kesäkuun alussa.

Tänä kesänä tehtiin kevätrehuista oma näytteenottokierros elokuun puolivälissä ja kesäsadot kairataan myöhemmin lokakuussa. Yksi akku riittää paalien tai siilorehun tiukkuudesta riippuen 7–13 osanäytteen kairaukseen.

Edustavat näytteet Näytteenoton helppous vaikuttaa rehu­ näytteiden edustavuuteen eli otetaan enemmän osanäytteitä. ”Akkuporakoneella toimivan kairan pieni tilavuus myös ohjaa tähän”, mainitsee Marja Jalo-Ryynänen. ­Hälikällä tämä tarkoittaa neljää osa­ näytettä 35 kevätpaalin lohkolta. Märempiä kesänäytteitä kairattaessa huomataan aistinvarainen ero edellisiin rehunäytteisiin.

Osanäytteet kootaan ämpäriin ja siitä muovipussiin. Pussista puristellaan ilmat pois, ja ilmastointiteippiin merkitään pikamerkinnät pussin tunnistamiseksi. Paaleihin poratut reiät teipataan rehuteipillä tiiviiksi jälleen. Varsinaiset rehunäytesaatekortit täytetään näytekierroksen lopuksi navetan toimistossa.

Kivennäisnäytteet otetaan kauempana olevalta Saviston lohkolta tänä vuonna, suunnittelevat emäntä ja neuvoja. ”Kiven-

Kuva : Marja Seppälä

Näytteenotto­ palvelulla korjuu­aika kohdalleen zz Kotieläinasiantuntija Tiina Nauk-

Korjuuajankohdan merkitys rehun sulavuuteen Rehukoodi

07063

07063

07063

Rehunimi

Nurmisäilörehu, kevätsato, paalattu

Nurmisäilörehu, kevätsato, paalattu

Nurmisäilörehu, kevätsato, paalattu

Näytetunniste

Pyöröpaali

Pyöröpaali

Pyöröpaali

Näytteenottopäivä

9. 8. 2013

9. 8. 2013

9. 8. 2013

Muut tiedot

Lyöttinen etu

Lyöttinen perä

Lyöttinen keski

Koostumus

Tulos

Tulos

Tulos

Kuiva-aine, g/kg

442

280

320

D-arvo, g/kg ka

702

640

650

Raakavalkuainen, g/kg ka

183

148

167

Kuitu, g/kg ka

508

589

539

Sulamaton kuitu, g/kg ka

56

99

86

Tuhka, g/kg ka

82

74

94

Kuva : ari nakari

karisella on kolmen kevään kokemus korjuuaikanäytteiden ottamisesta Parikkala–Rautjärvi–Ruokolahti -alueelta. Hän kiinnostui korjuuaikanäytteiden ottamisesta halutessaan osoittaa viljelijöille, miten aikaisin rehunkorjuu oikeasti pitäisi aloittaa.

Nurmen kasvu yllätti kuitenkin kokeneenkin neuvojan tänä vuonna. Kesäkuun 4. päivälle suunniteltu korjuuaikanäytteiden ottokierros piti aikaistaa edelliselle viikolle. Yhden päivän aikana otettiin korjuuaikanäytteet 17 tilalta.

Näytteiden otto oli ripeää: etukäteen oli isäntäväen kanssa selvitetty lohkot, joilta näytteet otettiin, joten neuvojalla oli saatekortit valmiiksi täytettynä. Pääosa säilörehun korjuusta ajoittui näillä tiloilla 5.–7. kesäkuuta.

Tiina Naukkarisen mukaan tilakohtaiset korjuuaikatulokset ovat hyvä lisä alueen Artturi-tulosten rinnalle. Kaikki viljelijät eivät seuraa aktiivisesti Artturi-korjuuaikapalvelua netissä, vaan neuvojan vinkit ja suositukset rehuntekoon ovat paikallaan.

Rehuanalyysitulokset paljastavat korjuuajankohdan merkityksen: Lyöttinen etu -lohko korjattiin 10.6. ja perä- ja keskilohkot reilu viikkoa myöhemmin. Rehun sulavuus eli D-arvo laski 702:sta 640:een g/kg ka.

näisnäytteitä otettiin pari vuotta sitten runsaasti, mutta Savisto on jäänyt väliin”, Ulla Hälikkä muistaa. Nurmet ovat pääosin heinäkasvinurmea. Neuvoja ehdottaa yhden kivennäisanalyysin ottamista joka sadosta. ”Kun oikea rehu on syötössä oikeaan aikaan, tila hyötyy aina”, pohtii Marja Jalo-Ryynänen ajaessamme tilalta pois.

Näytteenottopalvelussa näytteet pyritään ottamaan kattavasti syksyllä. Tilan väki täydentää itse tarvittaessa näytteenottoa: Hälikällä otetaan syöttönäytteitä vain, jos ilmenee ongelmia. Näytteenottopalvelussa mukana olevat tilat ottavat muita enemmän näytteitä ja useammista rehueristä.

Kirjoittaja on palvelupäällikkö, Nurmi-ryhmä, ProAgria Etelä-Suomi.

p Tiina Naukkarinen keräsi korjuu­

aikanäytteet 17 tilalta yhden päivän aikana.

Maito ja Me 3/2013

17

p Vapaa lypsävien säilörehu. Energian saanti ylittyy 130–150 %,

herumiskauden syöntikyky on heikompi kuin rajoitetulla ruokinnalla.

p Umppareilla on vapaasti tarjolla myöhempään korjattua

karkearehua. Energian tarve täyttää tarpeet, yliruokintaa ei ole.

Maitovirrat täysille

ummessaolokauden ruokinnalla Lehmien syöntikyky on tärkeimpiä tuotokseen vaikuttava tekijöitä.

Ummessaoloaikana syöntikykyä voidaa ylläpitää ruokinnallisin keinoin.

L

Minna Norismaa

ehmien tuotospotentiaali on nykypäivänä hyvä heti ensikkokaudesta lähtien. Eläinainesta on jalostettu määrätietoisesti kymmeniä vuosia, samoin väkirehut kehittyvät vuosi vuodelta tuottavimmiksi. Kotoisista rehuista säilörehun laatu ja määrä vaihtelee tilakohtaisesti.Lisäksi eläinten olosuhteita kohennetaan peruskorjaamalla vanhoja navetoita sekä rakentamalla uusia pihattonavettoja.

Lehmien tuotostasot ovat siitä huolimatta pysyneet viimeisen viiden vuoden aikana lähes samoina. Lehmien koko on kasvanut kuten tuotospotentiaali, mutta tuotos ei nouse. Tuotokseen vaikuttavia tekijöitä on useita ja yksi tärkeimpiä tekijöitä on lehmän syöntikyky.

Umpeuttaminen Korkeatuottoisten lehmien saaminen umpeen on haaste, ja se vaatii suunnitelmallisuutta. Useat lehmät menevät liiankin aikaisin umpeen tai hyvin nopeasti, kun rehuannoksia vähennetään. Näiden lehmien umpeuttamisessa ei ole haasteita.

Kanadassa kävin tilalla, jossa oli 350 lehmää, keskituotos oli noin 11 000 kiloa, poi-

18

Maito ja Me 3/2013

kimavälin ollessa alle 400 päivää, keskipoikimakerrat olivat yli kolmen ja solut meidän E-luokassa. Isäntä kertoi laittavansa lehmät umpeen 30 kilon päivätuotoksesta.

Kysyimme, miten ihmeessä tämä onnistui.

Suuressa yksikössä lehmät siirrettiin umpiosastolle melko energiaköyhälle appeelle. Uusi lauma, uusi rehustus ja laumasta erottaminen stressaa lehmiä.

Tämän lisäksi lehmille laitettiin tarvittaessa umpituubit ja orbesil-tuubit. Tilalla ei ollut ongelmia umpeenlaiton suhteen ja utareterveys oli hyvä. Umpeuttamisen onnistumiseksi ruokinnan ja lauman muutos olivat avaintekijöitä tällä tilalla.

Jokaisella on hyviä käytäntöjä umpeuttamisesta ja hyvistä käytännöistä kannattaa ottaa oppia, ja miettiä miten itse voi soveltaa vastaavia käytäntöjä.

Umpeuttamisen onnistumiseksi väkirehuruokinta tulee lopettaa viikkoa kah-

ta aikaisemmin ennen harvennetun lypsyn aloittamista. Hyvällä säilörehulla lehmät lypsävät yllättävän paljon ja pitkään, mutta harva lehmä lypsää 30 kilon päivätuotoksia ilman väkirehuja umppareiden karkearehulla. Pelkkä olki-vesi-kuuri ei ole hyväksi eläimelle ja vettä ei saa koskaan rajoittaa miltään eläinryhmältä.

Ruokinnan ”köyhdyttäminen” pitää aloittaa hyvissä ajoin, joskus jopa 3–4 viikkoa ennen harvennettua lypsyä. Utareiltaan terve lehmä jätetään umpeen, kun maitotuotos on 10–15 kiloa päivässä. Parhaimmat lehmät jäävät umpeen 20 kilon maitotuotoksesta ilman ongelmia, umpeutusprosessi täytyy olla suunniteltu tapahtuma.

Bakteerimääritysnäytteet on syytä ottaa kaikilta niiltä lehmiltä, joilla solupitoisuus on lypsykaudella ollut jossain vaiheessa yli 200 000 tai ovat sairastaneet utaretulehduksen.

Syöntiin vaikuttavat tekijät

Säilörehun syönti-indeksi D-arvo Käymisaste Kuiva-ainepitoisuus Kuitupitoisuus Sato Kasvilaji Väkirehun syönti-indeksi Määrä Koostumus - valkuainen + HVO - rasva - kuitu

Lähde: MTT

Toteutuva rehujen syönti

?

Muut tekijät Tarjolla olevan rehun määrä Syöntiaika ja -tila Lämpötila Ym.

Eläimen ominaisuudet Koko Ikä Lypsykauden vaihe Tuotantokyky

Ruokinta

p Lypsävien säilörehua tarvetta vastaavasti. Rehukasa kertoo kuinka pienestä

määrästä tarve täyttyy, ruokintapöytä on suurimman osan päivästä tyhjänä.

Ruokinnan suunnittelu tärkeää Hyvän tuotoksen takana on hyvällä ruokahalulla ja korkealla syöntipotentiaalilla varustettu lehmä – toki hyvän karjasilmän omaavien hoitajien lisäksi. Ummessaolosekä tunnutuskauden ruokinnat vaikuttavat lehmän herumiskauden syöntimaksimiin.

Herutuskauden ruokinnan onnistuminen alkaa jo loppulypsykaudella, silloin pyritään välttämään lehmien lihomista eli kuntoluokan nousua. Normaalipituinen ummessaolokausi on noin kahdeksan viikkoa, jolloin lehmät eivät useinkaan ehdi lihomaan liikaa, mikäli poikimaväli on 365–400 päivää. Lihominen tapahtuu yleensä loppulypsykaudella ja etenkin niillä lehmillä, joilla poikiminen viivästyy tavoitellusta vuoden poikimavälistä.

Hyvän hedelmällisyyden ja tiinehtymisen taustalla on onnistunut ummessaolokauden ruokinta. Siten vältetään poikimavälin venyminen ja useiden tuotannollisten sekä terveydellisten ongelmien syntyminen.

Ummessaolokauden ruokintaa ei usein ole suunniteltu, vaan sitä toteutetaan rutiininomaisesti vailla tavoitetta. Ummessa­ olokauden ruokinnoista on tehty kotimaassa ja ulkomailla useita tutkimuksia, joissa on tutkittu miten erilaiset energia-

määrät vaikuttavat poikimisen jälkeiseen syöntikykyyn. Kaikissa tutkimuksissa on saatu samansuuntaiset tulokset: runsas energiaruokinta vähentää poikimisen jälkeistä, eli herutuskauden, syöntikykyä.

Lypsylehmien vapaa säilörehun syönti lisää energiansaantia huomattavasti, jopa 150 prosenttia tarpeesta. Umpilehmän rehustuksen energiaväkevyys saisi olla 9–9,5 MJ/kg ka, kun vapaalla hyvällä säilörehulla energiaväkevyys on 11–11,7 MJ/kg ka.

Normaalin ummessaolokauden aikana lihomista ei välttämättä ehdi tapahtua, mutta syöntikyky heikkenee jo tässäkin ajassa vahvalla ruokinnalla. Kukapa sitä olisi innokas syömään, kun mahassa on kylläinen ja täyteläinen olotila. Tulevan syöntihalukkuuden lehmä osoittaa jo ennen poikimistaan. Mikäli ruokahalu heikkenee paria päivää ennen poikimista, säilyy se yhtä heikkona poikimisen jälkeenkin ja päinvastoin.

Kome vaihtoehtoa Miten ummessaolokauden ruokintaa kannattaa toteuttaa? Perusedellytys onnistuneelle herutuskaudelle on erottaa umpilehmät erilleen lypsävistä, joko omaan osastoon tai omaksi ryhmäksi. Periaatteessa

Karkearehujen rehuarvoja

Lehmien syönnin kehitys ummessaoloaikana Rv

NDF

Ca

F

Mg

Myöhäinen säilörehu

600

9,6

100–120

660

3,8

2,2

1,5

Kokovilja sr. (ohra)*

640

9,9

100

500

2,0

2,5

1,3

Heinä

630

9,0–9,9

100–140

630

3,0

3,6

1,2

Olki

430

6,0

40

830

2,8

1,0

1,0

Lypsävien 680–700 11,0–11,5 130–160 520–580 3,8–6,0 3,2 nurmi sr.

1,7

50 % apilaa sr.

2,2

10,2

170

480–520

9,0

2,4

* Korjuuaste. Energian osuus voi olla suurempi riippuen jyvien osuudesta.

28 24 20 16

Vapaasti ruokitut Rajoitetusti, 80 % tarpeesta ruokitut

12 8

Lähde: Douglas, 2006

MJ

Kuiva-aineen syönti, kg/pv

Lähde: MTT

D-arvo

640

ruokinnan toteuttamisvaihtoehtoja on kolme. Vaihtoehto yksi on tehdä ummessa oleville ja tiineille hiehoille myöhempään korjattua vähäenergistä karkearehua.

Umpparirehu korjataan noin kaksi viikkoa lypsylehmien pääsadon jälkeen, riippuen kasvilajeista. Tarvittaessa ruokintaa täydennetään väkirehu/valkuaisrehutäydennyksellä, kivennäiset kuuluvat automaattisesti kaikkiin vaihtoehtoihin. Umpilehmän ruokinnassa sopiva raakavalkuaisen määrä on 120–130 g/kg ka. Umpilehmille sopivaa karkearehua on aina vapaasti tarjolla, jolloin lehmillä sekä hiehoilla on kokoajan purtavaa ja tekemistä.

Liian myöhään korjattu karkearehu voi olla hyvin valkuaisköyhää (raakavalkuainen alle 100 g/kg ka), mikä lisää ruokintakustannuksia ja hankaloittaa kivennäisruokinnan onnistumista, sillä rypsivalmisteet sisältävät paljon fosforia.

Vaihtoehdon etuna on pötsimikrobiston sekä -papilliston pysyminen tuotantovaihetta vastaavana väkirehuruokinnan ansiosta. Tunnutuskauden väkirehuruokinta voi olla hyvinkin lyhytaikaista tai sitä ei ole ollenkaan, mikäli väkirehuja on ollut tarjolla koko ummessaolokauden ajan. Pötsimikrobit ovat siten tottuneet väkirehuihin, mikäli ne ovat samoja, joita syötetään herumiskaudella (esim. seosrehuruokinta).

Toinen vaihtoehto on antaa hyvää lypsävien säilörehua erittäin rajoitetusti.

Lypsävien säilörehumäärä on pieni ja lehmät ehtivät syödä tämän energiatarvetta vastaavan rehuannoksensa navettatöiden ohessa, eli pöytä on jo tyhjä navetasta lähdettäessä.

Energian tarve täyttyy rajoitetulla säilörehumäärällä ja lehmien käyttäytyminen saattaa muuttua joutoaikana. Kun lehmillä ei ole tekemistä (purtavaa) ruokin- uu

4 -10 -8 -6 -4 -2 0 2 4 6 8 10 12 14 16 Viikkoa poikimisesta

Ulkomaisessa tutkimuksessa paras syöntikyky on saavutettu 80 % tarpeesta olevalla umpikauden ruokinnalla.

Maito ja Me 3/2013

19

Aika ottaa näytteitä?

Etumme MTK-jäsenille - 5 % viljavuustutkimuksesta viljoille ja perunalle (PT + Cu, Zn, Mn) - 5 % laajasta lanta-analyysistä - 10 % laajasta juomavesitutkimuksesta - 10 % rehuvilja-analyysistä (NIT) Sähköiset palvelut www.viljavuuspalvelu.fi • Tilauslaari > tilaus- ja karttatoiminnot • Tuloslaari > tulosarkisto

Puh. 015 320 400 • PL 500 (Graanintie 7) • 50101 Mikkeli • viljavuuspalvelu@eurofins.fi

ta-aikojen välillä, voi häiriökäyttäytyminen lisääntyä, kuten kielen pyöritys, veden läträäminen, toisten häiriköinti ja kalusteiden pureskelu. Kielen pyöritys on merkki liian vähäisestä karkearehusta. Toiminto saa aikaan samaa mielihyvähormonia kuin lehmän syödessä, jonka vuoksi lehmä alkaa toistamaan tätä liikettä. Rajoitettu ruokinta voi olla parempi vaihtoehto kuin vapaa umpparien säilörehun saanti, mikäli häiriökäyttäytymistä ei esiinny haitaksi saakka.

Tässä vaihtoehdossa tunnutuskauden ruokinnan kesto on noin kolme viikkoa, sillä pötsimikrobisto ei ole ”tottunut” väkirehujen hyödyntämiseen. Tunnutuskauden ruokintaan lisätään pikkuhiljaa samoja väkirehuja, mitä lehmät tulevat saamaan poikimisen jälkeen.

Kolmas vaihtoehto on antaa lypsävien säilörehua edellä mainitusti ja lisätä ruokintaan olkea, jolloin lehmillä on tekemistä ruokinta-aikojen välissä. Pihattonavetoissa rajoitetussa ruokinnassa vahvimmat eläimet syövät eniten ja heikoimmat jäävät niukalle rehustukselle. Rajoitetun ruokinnan toteuttaminen on erittäin haasteellista mahdollisen häiriökäyttäytymisen ja laumahierarkian vuoksi.

Yleinen toimintatapa on antaa umppareille liikaa lypsävien säilörehua, minkä vuoksi herumiskauden syöntimaksimit jäävät toteutumatta, hedelmällisyys heikkenee ja poikimiset viivästyvät.

Kivennäisruokinnan toteutus Ummessaolokauden kivennäistarve poikkeaa merkittävästi lypsykauden tarpeesta. Usein ummessaolokaudella lehmät saavat lypsävien säilörehusta liikaa kalsiumia, fosforia ja kalia. Vastaavasti liian vähän magnesiumia ja natriumia sekä vitamiineista d- ja e-vitamiinia.

Väärät kivennäissuhteet, ylisaannit tai puutteet lisäävät riskiä sairastua poikimisen aikaan. Ruokinnan epätasapaino näkyy mm. solujen nousuna, utaretulehduksina, poikimahalvauksina, syömättömyytenä sekä juoksutusmahasairauksina. Nämä voidaan ennaltaehkäistä oikeanlaisella ruokinnalla ja oikeilla rehuvalinnoilla.

Boluksien käyttö ei poista kivennäisruokinnan tarvetta. Esimerkiksi kivennäisboluksesta, josta kivennäiset imeytyvät kuuden viikon ajan, lehmä saa mm. magnesiumia 80 milligrammaa. Umpilehmän (550 kg) magnesiumin minimitarve on kuitenkin 18 g/päivä ja kuuden viikon tarve on 756 g. Bolukset ovat erinomaisia hivenaine- ja vitamiinitäydennyksiä, mutta kivennäisruokinta tulee toteuttaa esimerkiksi nuoluvati-tuotteilla tai kivennäisvalmisteilla.

Kirjoittaja on ProAgria huippuosaaja erityisalanaan lypsylehmien ruokinta, terveys ja hyvinvointi ja työskentelee ProAgria Pohjois-Karjalassa

20

Maito ja Me 3/2013

Acetona Energy -ratkaisuilla veren sokerit kohdilleen!

Acetona-rehut sisältävät energiaa muodossa, joka nostaa veren sokeripitoisuutta. Niiden ainutlaatuinen koostumus ja mekanismi antavat jokaiselle lehmälle sopivat pelimerkit tuotoskauden alkuun.

www.agrimarket.fi • www.suomenrehu.fi

Acetona Dry Strong Acetona Energy Power Acetona Energy Liuos

Oikealla ruokinnalla tuotostavoitteisiin Syönti on keskeisin maito­ tuotokseen vaikuttava tekijä.

Jotta tuotostavoitteeseen päästään, on tärkeää suunnitella rehuanalyyseihin perustuva oikea ruokinta.

Mikko Korhonen

S

yöntiin vaikuttaa mm. eläinaines, rehun laatu ja koostumus sekä ympäristötekijät. Hyväkään ruokintasuunnitelma ei tuota haluttua tulosta, jos lehmät eivät saa riittävästi rehua.

Syönnin esteiden poistaminen on ruokintasuunnitelman lisäksi erittäin tärkeä asia ruokinnan toteuttamisessa. Kaikille eläimille tulee olla riittävästi ruokintatilaa ja ruokintapöydällä aina riittävästi rehua tarjolla.

Syöntiin vaikuttavia tekijöitä Rehun laadun ja koostumuksen vaikutusta syöntiin on tutkittu laajan, yli tuhat nurmisäilörehuruokintaa käsittävän suomalaisen tuotantokoeaineiston, tuotosvasteaineiston, analysoinnin perusteella. Analysoinnilla on pystytty määrittämään mm. väkirehun määrän ja laadun sekä säilörehun laadun vaikutuksia syöntiin.

Väkirehun syöntiin vaikuttaa mm. määrä ja valkuaislisä. Lisättäessä väkirehua vapaalla säilörehuruokinnalla, kilon väki-

rehulisä lisää kokonaissyöntiä noin puoli kiloa. Vaikutus pienenee korkeammilla väkirehumäärillä, sillä säilörehun syönti ja sulavuus alenee. Valkuaisrehujen tuotantovaikutus perustuu sekä lisääntyneeseen OIV:n saantiin että syöntiin.

Rehun ohella lehmille tulee olla myös vettä riittävästi saatavilla. Vettä kuluu maidonmuodostukseen 3–4 litraa maitokiloa kohden, joten lehmän vedentarve on sadan litran luokkaa päivässä. Veden merkitys korostuu lämpimillä ja erityisesti hellejaksoilla.

Syönti-indeksi Säilörehulla on keskeinen merkitys syöntiin, onhan sitä useimmiten noin puolet rehuannoksessa. Säilörehun ominaisuuksista syöntiin vaikuttaa kuiva-aine, sulavuus, kuitu, käymislaatu, erityisesti käymishappojen määrä, säilörehun sato, sekä palkokasvien ja kokoviljasäilörehun osuudet.

Tuotosvasteaineiston analysointiin perustuva Artturi-säilörehuanalyysin syönti-indeksi vie näiden vaikutukset käytännön ruokintasuunnitelman tasolle.

Indeksi kuvaa säilörehun syöntipotentiaalia. Syönti-indeksin perusluku on 100. Jos syönti-indeksi on < 100, säilörehun laatu rajoittaa syöntiä, kun taas syönti-indeksin ollessa > 100, syöntipotentiaali on perusrehua parempi. Kun säilörehua on vapaasti tarjolla, yksi piste merkitsee noin 0,1 säilörehun kuiva-ainekilon syönnin muutosta.

Jos säilörehu on perusrehua huonompaa, syönti-indeksi on 90, säilörehun syön-

Ruokinta

ti vähenee noin kilon kuiva-ainetta päivässä, mikä vaikuttaa ravintoaineiden saantiin ja maitotuotokseen.

Jotta syönti ja maitotuotos voidaan ylläpitää samalla tasolla, tarvitaan lisää väkirehua. Tässä tapauksessa kokonaissyönnin ylläpitäminen vaatisi noin kaksi kiloa lisää väkirehua. Vastaavasti jos säilörehun syönti-indeksi on perusrehua parempaa, lehmät syövät sitä enemmän, jolloin voidaan vähentää väkirehun määrää.

Artturi-säilörehuanalyysin tuloksissa on hyödyllistä yksittäisten säilönnällisen laadun ja sulavuuden lisäksi ottaa tarkasteluun myös syönti-indeksi. Koska syönti-indeksiin vaikuttaa myös sato, palkokasvien ja kokoviljan määrä, oikean tuloksen saamisen kannalta on tärkeää täyttää rehun saatekortin tiedot oikein, esim. palkokasvipitoinen/kevät tai jälkisato.

Mitä navetassa tapahtuu?

Se mitä jokainen voi tehdä ilman mitään laskelmia, analyysejä tai lukuja, on silmämääräinen navetan ja eläinten havainnointi. Mitä lehmät tekevät, onko ruokintapöydällä rehua ja kuinka nopeasti se siitä häviää, missä lehmät makaavat, lämpiäväkö rehut, syrjitäänkö joitakin eläimiä, mikä on eläinten kuntoluokka? Nämä omilla ”karjasilmillä” tehdyt havainnot ovat erinomainen työväline ruokinnan onnistumisessa kohti tavoitteita.

Syönti on yhtä kuin maitotuotos. Sen varmistamiseksi kannattaa tehdä työtä.

Kirjoittaja on kehityspäällikkö Valion Alkutuotannossa.

Päivälaskelma – työkalu ruokinnan onnistumisen seurantaan zz Kun tuotostavoitteen mukainen ruokinta

on suunniteltu ja sitä toteutetaan, kannattaa tavoitteeseen pääsemistä seurata.

Tämä tarkoittaa käytännössä toteutuneen syönnin ja maitomäärän mittaamista ja sen vertaamista suunnitelmaan. Seurannalla voidaan havaita jo pienemmätkin poikkeamat ja reagoida ajoissa, jolloin saadaan säästöä ruokintakustannuksissa ja vältytään isommilta ongelmilta tuotoksessa tai eläinten terveydessä. Karkeana ohjeellisena arvona voidaan pitää sitä, että maitoa tulee noin puolitoista kiloa syötyä kuiva-ainekiloa kohden.

Päivälaskelma kuuluu osana neuvonnan ruokinnanohjauspalveluihin, mutta sen voi tehdä, vaikkei palvelut olisikaan käytössä.

Laskelma tulisi tehdä vähintään 3–4 kertaa vuodessa, mutta parhaan hyödyn saa, kun sen tekee joka kuukausi. Ruokinnanohjauspalvelun yhteydessä päivälaskelmaa käytetään myös ns. vakiotuotoksen laskemiseen. Vakiotuotos kertoo karjan tuotospotentiaalin keskimääräisellä perusruokinnalla. Vakiotuotosta ja havaittua tuotosta vertaamalla voidaan päätellä, onko parannettavaa ruokinnassa vai karjan hoidossa, olosuhteissa, terveydessä tai perimässä.

Päivälaskelma tarkoittaa syönnin ja maitomäärän mittaamista joko yhden päivän aikana tai pidemmällä jaksolla. Rehunkulutuksen saa punnitsemalla ruokintapöydälle jaettavan ja sieltä poistettavan rehun määrän. Lisäksi pitää ottaa raportti kioskeista, robotilta, asemalta tai kiskoruokkijoiden jakamista väkirehumääristä. Jos käytössä ei ole jatkuvaa maitomäärän mittausta, päivittäisen maitomäärän saa selville hakukerran tankkimaidon määrästä.

Päivälaskelman voi myös yhdistää tuotosseurantanäytteiden ottamisen yhteyteen.

Maito ja Me 3/2013

23

Ruokinta

Muuntogeenisten rehujen käyttö on kiellettyä Valioryhmässä

V

Heidi Huttunen

alion hallitus on kieltänyt muuntogeenisten rehuainesten (GMO) käytön lypsykarjan rehuissa. Lypsykarjalla tarkoitetaan Valioryhmään kuuluvien maitotilojen lehmiä, hiehoja ja lehmävasikoita. Päätöksen tukena on mm. Suomen Gallup Elintarviketiedon tutkimus, jossa selvitettiin kuluttajien mielipiteitä geenimuuntelusta vuonna 2009. Yli puolet vastanneista (55 %) ei hyväksy muuntogeenisten rehujen käyttöä maatiloilla.

Suomessa muuntogeenisistä rehuraakaaineista vapaan maidontuotannon mahdollistaa nurmisäilörehuruokinta, jota täydennetään rypsi- tai rapsirouheella. Muualla Euroopassa lypsykarja ruokitaan yleisesti soijarouheella ja maissisäilörehulla, jolloin rehuketju on huomattavasti vaikeampi pitää geenimuuntelusta vapaana.

piteitä ja rajata vahingot pienemmäksi.

Näin taataan Valion tuotteiden turvallisuus kuluttajalle.

Säilytä rehukuitit viiden vuoden ajan

Evira vastaa muuntogeenisten rehujen valvonnasta

Valion maitoketjun jokainen osapuoli on sitoutunut jäljitettävyyden periaatteeseen.

Maidontuottajalle tämä tarkoittaa sitä, että tilalla käytettävien rehujen ja lannoitteiden alkuperän on oltava jäljitettävissä.

Jäljitettävyys todistetaan ostokuiteilla ja rehujen vakuustodistuksilla, joita on rehulain mukaan säilytettävä tilalla viiden vuoden ajan rehuerän käytöstä laskien. Lakivaatimus on myös Valio-maidon laatuketjun minimivaatimus.

Valvonta on painottunut EU:ssa hyväksyttyjen muuntogeenisten rehukasvien ja

Aukoton laatuketju takaa tuotteiden turvallisuuden Maidontuottajan on varmistettava, ettei lypsykarjan rehu sisällä kiellettyjä rehuaineita. Kiellettyjä rehuja ovat antibioottia tai muuta lääkeainetta sisältävä rehut, homeiset rehut, pilaantuneet tai muutoin voimakkaan hajuiset rehut, kalajauho, liha-luurehujauho, muille eläinryhmille tarkoitetut rehut, torjunta-ainejäämiä sisältävät rehut, Eläintautien torjuntayhdistyksen (ETT) positiivilistan ulkopuoliset kaupalliset rehut sekä muuntogeeniset rehut ja rehuaineet (lukuun ottamatta rehun lisäaineita, kuten vitamiineja).

Kun rehuketju tuotannosta tilalle on aukoton ja dokumentoitu, voidaan vahingon sattuessa toteuttaa nopeita toimen-

24

Maito ja Me 3/2013

Suomessa nautarehujen gmo-riski on pieni Valio Alkutuotanto selvittää vuosittain ETT:n positiivilistalle kuuluvien rehualan toimijoiden muuntogeenisten ainesten käyttöä. Toistaiseksi ei ole käynyt ilmi, että rehuvalmistajat käyttäisivät Valionryhmän kieltämiä muuntogeenisiä ainesosia nautarehuissa.

Ulkomailta tuotavien vasikoiden myslityyppisten alkukasvatusrehujen sisältämä maissi ja soija saattavat kuitenkin lisätä rehuketjun gmo-riskiä. Suurin osa Suomeen tuotavasta muuntogeenisestä rehuraaka-aineesta on soijaa, joka käytetään sikojen ja siipikarjan rehuna.

niistä valmistettujen rehujen merkintöihin ja jäljitettävyyteen. EU:n rehulainsäädännön mukaisesti rehutuotteeseen pitää merkitä ”sisältää gm-peräistä raaka-ainetta”, jos se sisältää raaka-ainetta, jossa on muuntogeenistä materiaalia enemmän kuin 0,9 prosenttia.

Suomessa muuntogeenisten rehujen valvonta on osa tavanomaista rehujen valvontaa, josta vastaa Eviran rehujaosto. Rehualan toimijoita valvotaan muun muassa tarkastuskäynnein, rehujen pakkausmerkintöjen tarkastuksella ja rehunäyttein.

Rehuvalvonnan tuloksista (2011) käy ilmi, että yhtään lainsäädännön vastaista, merkintärajan ylittävää rehua ei ole todettu (14 näytettä), mutta 65 prosentissa tutkitusta näytteistä löytyi pieniä, merkintärajan alittavia määriä muuntogeenistä ainesta. Tällöin valmistajan on tehtävä selvitys siitä, että sekaantuminen ei ole tahallista.

Muuntogeenisen aineksen tunnistamiseen käytetty PCR-tekniikka perustuu DNA-analyysiin ja se on erittäin tarkka havaitsemaan vieraita lajikkeita.

Startti Mysli on gmo-vapaata zz Valion maahantuoma ja markkinoima

Startti Mysli on turvallinen valinta vasikoiden ensirehuksi. Nimensä mukaisesti tuote on karkeaa samaan tapaan kuin ihmisille tarkoitetut myslit.

Startti Mysli sisältää kypsennettyjä raaka-aineita kuten soijaa, maissia, vehnää ja rapsia. Lisäksi tuote sisältää kivennäis- ja hivenaineet sekä vasikoiden tarvitsemat vitamiinit. Mysli on vasikoille maittavaa ja mieluista syötävää. Myslin käytöllä vasikoiden mahaongelmat juoton aikana vähenevät ja vasikoiden etumahat kehittyvät märehtijälle tyypilliseen suuntaan.

Mysli-tyyppisiä rehuja ei valmisteta Suomessa, eikä myöskään kaikkia myslin raaka-aineita saa Suomesta. Valiolle Startti Myslin valmistaa Schaumann Agri GmbH Saksasta. Valiolle ehdoton edellytys on, että tuotanto on täysin gmo-vapaata, ja tästä on olemassa tehtaalta saatu todistus.

Schaumann Agri:lla on käytössään useita rehutehtaita Saksassa ja Itävallassa. Useamman tehtaan tuotantomalli mahdollistaa sen, että osalla tehtaista käytetään vain ja ainoastaan gmo-vapaita raaka-aineita. Pienemmät rehualan toimijat joutuvat mitä luultavimmin käyttämään samassa tehtaassa sekä gmo- että gmo-vapaita raakaaineita, tällöin kasvaa myös riski rehun gmo-kontaminaatiosta. Tätä riskiä Valio ei halua ottaa.

Mysli valmisteita hankkivan tuottajan on syytä varmistaa tuotteen gmovapaus tuotteen myyjältä. Startti Myslin etiketissä lukee. Tuote ei sisällä komponentteja geneettisesti muunnellusta soijasta. Tämä on lupaus ja tae siitä, että tuottaja saa todella gmo-vapaan tuotteen.

Tuomo Linnakallio Kirjoittaja on vasikanrehujen myyntipäällikkö Valiossa.

Laatukäsikirja tutuksi

Nautakarjan à la carten ykkönen

Ruokinnan turvallisuus on tärkeä osa Valiomaidon laatuohjelmaa zz Lainsäädäntö luo pohjan elintarvikkeiden laadulle ja kuluttajien

luottamukselle. Laatu toteutuu elintarvikeketjun toimijoiden omavalvonnalla ja yhteistyöllä.

Lainsäädännössä ja elintarvikealan yritysten laatujärjestelmissä on yhteisenä piirteenä elintarvikeketjun läpinäkyvyys ja jäljitettävyys. Rehut ja ruokinta vaikuttavat eläinten terveyteen ja hyvinvointiin, maidontuotantoon, maidon koostumukseen sekä mikrobiologiseen ja aistinvaraiseen laatuun. Valioryhmässä on määritelty Hyvät ruokintaperiaatteet, jotka ovat Valion arvojen mukainen tavoitetila.

Valioryhmän hyvät ruokintaperiaatteet: zz Lypsylehmien, hiehojen ja vasikoiden ruokinnassa perusperiaat-

teena on lajinmukaisuus. Ruokinnan perustan muodostaa märehtivillä eläimillä hyvälaatuinen nurmirehu. Päivittäisessä rehuannoksessa tulee olla vähintään 40 prosenttia kuiva-aineesta karkearehuja. Ruokinnan tulee kuitenkin ensisijaisesti mahdollistaa normaali pötsikäyminen, jolloin väkirehun määrä on suhteutettava karkearehun sulavuuteen. Rehua ja puhdasta vettä tulee olla aina eläinten saatavilla. zz Ruokinnan tulee turvata eläimille normaali syöntikäyttäytyminen, maidontuotanto, kasvu, kuntoluokka, terveys sekä lisääntymistoiminnot. zz Laiduntamista suositellaan silloin, kun olosuhteet sen sallivat. zz Rehujen tulee olla laadultaan rehulain ja asetusten mukaisia, eivätkä ne saa aiheuttaa riskiä eläinten ja ihmisten terveydelle eikä maidon laadulle. Rehujen säilönnässä, varastoinnissa ja ruokinnassa tulee noudattaa yleisesti hyväksyttyjä hyviä työtapoja ja menetelmiä sekä Maidon laatukäsikirjan (2012) ohjeita. zz Pilaantunutta rehua tai vettä ei saa antaa eläimille. Ruokinnassa ei saa käyttää eläinten jätteitä eikä talousjätteitä. Kiellettyjä rehuja ovat lihaluu- ja kalajauho, sekä kaikki eläinperäinen materiaali, jota ei ole rehuksi yleisesti hyväksytty. Ruokinnassa ei saa käyttää voimakkaan hajuisia rehuja, jotka voivat aiheuttaa haju- tai makuvirheitä maitoon. Lisäksi huolehditaan siitä, että eläimet eivät saa syödäkseen rehutarkoitukseen sopimatonta materiaalia, mikä voi aiheuttaa vaaraa eläimelle ja maidon laadulle. zz Muuntogeenisten rehujen ja rehuaineiden käyttö, lukuun ottamatta rehun lisäaineita, ei ole sallittua. zz Lypsykarjalle syötetään vain koostumukseltaan ja alkuperältään tunnettuja naudoille tarkoitettuja rehuja. Muille eläinlajeille tarkoitetut rehut on varastoitava ja käsiteltävä siten, että sekaantumisen vaaraa ei ole. Kotoisten säilöttyjen rehujen koostumus ja laatu analysoidaan ennen ruokintaa. Ostorehujen alkuperä ja valmistajan takaama koostumus on oltava karjanomistajan tiedossa. zz Kaupallisia rehuseoksia voidaan ostaa vain toimittajilta, jotka ovat ETT:n positiivilistalla. zz Nautojen ruokinnassa pyritään ottamaan huomioon niiden tuotantovaiheen mukainen ravintoaineiden tarve. Ruokintasuunnitelma tulee tehdä vähintään kerran vuodessa, mutta se suositellaan tehtäväksi aina kun syötettävät rehuerät muuttuvat tai tuotannossa tapahtuu muita oleellisia muutoksia. Jos tilalla on käytössä ProAgrian ruokinnanohjauspalvelu, ruokintasuunnitelma tulisi tehdä vähintään neljä kertaa vuodessa. Ruokintasuunnitelman tulee perustua hyväksyttyihin ruokintasuosituksiin.

Heidi Huttunen Kirjoittaja on laatuasiantuntija Valion Alkutuotannossa.

Avattava kivikouru.

Sähköhydraulinen ohjaus.

Purkukuljetin edessä, takana oljen syöttökanava lietsolle.

JF VM B M seosrehuvaunut olkipuhaltimella UUTUUS! Apesekoitus ja -rehunjako sekä oljen puhallus samalla koneella

• Olkisilppurin käyttöönotto hydraulisesti suoraan traktorin ohjaamosta • Tilavuudet 10 – 45 m3 • Vakiona mm. langaton vaaka, oljen syöttökela olkilietsolle, sähköhydraulinen ohjaus • Lisäksi JF VM tutut ominaisuudet: Feed Manager vaakalaitteisto, moduulirakenne vaunussa, erikoisteräksen käyttö, JF Impuls -sekoitus

Murska työnäytös Nurmi13 tapahtumassa.

Murska W-Max 10 ja 20 myllyt • Soveltuu kaikille rehuviljoille sekä puintikosteana että kuivana • Myös seosviljalle, herneelle ja härkäpavulle • Kapasiteetit 10-60 tn/h

Murska W-max 10 F (ilman elevattoria tai baggeria)

www.k-maatalous.fi

Uusi W-litistystekniikka Täydellinen litistystulos !

20.570,alv 0% + toim.kulut

K-MAATALOUS

www.pelma.fi

• • • •

• • • •

• •

PELMA OY, KANGASALA, puh. 020 755 1220, www.pelma.fi, markkinointi: yhteistyömeijerit ja maatalouskaupat

Ruokinta ja lehmien terveys: tekniset ruokintavirheet Tekniset ruokintavirheet kuten virheet rehujen jaossa tai virheellinen fysikaalinen rakenne voivat olla monen sairauden syy. Näiden ruokintavirheiden korjaaminen saattaa vaatia salapoliisityötä, sillä tekijät eivät välttämättä selviä kertakatsomisella.

P

ötsin toiminnalla on ratkaiseva merkitys lehmän ruoansulatukselle. Kaikki tekijät, jotka aiheuttavat häiriöitä pötsin mikrobien toiminnassa, johtavat ongelmiin. Tavallisimpia syitä ovat liika väkirehu (maks. 15 kg/pv), liian suuret kerta-annokset (maks. 3 kg/kerta), liian nopea väkirehun lisäys poikimisen jälkeen tai appeen sekoitus- ja lajittumisvirheet. Nämä ovat teknisiä ruokintavirheitä.

Väkirehujen määrään vaikuttaa paljon säilörehun koostumus. Säilörehun D-arvolla (sulavan orgaanisen aineen määrä) on tärkeä merkitys kuinka paljon väkirehuja voi syöttää. D-arvo 690–700 g/kg ka on optimaalinen taso. Jos arvo on matalampi, voidaan sulavan orgaanisen aineen määrää hieman korvata nostamalla väkirehumäärää ja päinvastoin.

Väkirehut sisältävät paljon helposti liukenevia hiilihydraatteja, joita pötsimikrobit muuntavat haihtuviksi rasvahapoiksi. Nämä laskevat pötsin pH:ta muutaman tunnin sisällä ravinnon syönnistä.

Jos pH laskee alle 5,5 alkavat mikrobit voida huonosti ja samoin lehmä. Ravinteet eivät enää pilkkoudu ja imeydy normaalisti. Seurauksena ovat usein erilaiset ravinnepuutokset, ainakin energiavaje. Huonosti sekoittunut ape voi lajittua, jolloin lehmät pääsevät valikoimaan väkirehuvaltaiset osat. Liikaa sekoitettu = pilkottu ape taas vähentää pureskelua ja siten syljen eritystä, mikä vähentää puskuritoimintoa ja lisää pötsin happamoitumisen riskiä.

Hapan pötsi Hapan pötsi on yllättävän tavallista erillisruokinnassa alkulypsykaudella. Sitä esiintyy myös piilevänä. Aperuokinnassa riski on pienempi, jos appeen koostumus on tarpeeksi karkea, mutta ape on kuitenkin sekoittunut riittävän hyvin.

Pihatoissa ahtaus ja/tai niukka ruokintapöytätila voi johtaa suhteelliseen väkirehujen yli­syöntiin, kun lehmä (usein ensikko) ei pääse syömään riittävästi korsirehua.

Myös väkirehumyllyn aiheuttama viljan

Kuva : Aino Murtomaa-Niskala

Laura Kulkas

p Sopivan karkeasta ja hyvin sekoittu­

neesta appeesta eläimet saavat väkirehun tasaisina annoksina.

Kaikki häiriöt pötsin toiminnassa johtavat ongelmiin. liian suuri lajittuminen ydinosaan ja kuoriosaan on joskus aiheuttanut ongelmia.

Oireina ovat ruokahaluttomuus ja löysä uloste. Väkirehujen vähentäminen ja/ tai säilörehun laadun (maittavuuden) ja/ tai appeen korjaaminen auttavat tilannetta. Ruokinnan korjaus ja pötsin happoja neutraloivat aineet auttavat paranemista.

Sorkkakuume Pötsin happamoituminen johtaa pötsimikrobien kuolemaan ja hajoamiseen. Mikrobien sisältämiä yhdisteitä imeytyy verenkiertoon. Jotkut niistä voivat vaurioittaa pienten hiussuonien seinämiä ja aiheuttaa martosorkan alueen tulehduksen, jota kutsutaan sorkkakuumeeksi.

Sorkkakuume on tavallisinta ensikoilla, erityisesti syksyisin, kun poikimiseen liittyvä ruokinnan muutos tapahtuu samaan aikaan, kun eläin otetaan pehmeältä pellolta betonille seisomaan. Kova seisomisalusta lisää riskiä sairastua. Vertymät anturoissa ovat vahva viite sorkkakuumeongelmis-

Ruokinta ja terveys

ta, joita esiintyy usein myös piilevänä. Kliininen sorkkakuume aiheuttaa pitkäkestoisen kivuliaan vaivan sorkkiin ja se on merkittävä hyvinvointiongelma karjoissamme. Hoitona ovat kipulääkkeet ja mahdollisesti kortisoni. Jatkoseurauksena ovat usein anturahaavaumat.

Sorkkakuumeen ennaltaehkäisyyn kannattaa panostaa, koska tauti on ensinnäkin erittäin kivulias ja lisäksi aiheuttaa merkittäviä taloudellisia tappioita vähentyneen maitotuotoksen kautta.

Vedinkuoliotauti Ensikkojen vedinkuoliotaudin aiheuttaa todennäköisesti sama prosessi kuin sorkkakuumeen eli vetimen hiussuonten vaurioituminen. Histopatologiset muutokset viittaavat siihen.

Vedinkuoliotaudissa vetimeen tulee rakkula, vedin mustuu ja alkaa mädäntyä pois. Tauti on tyypillinen ensikoilla muutama viikko ennen poikimista ja muutama viikko poikimisen jälkeen. Ennaltaehkäisy väkirehuruokintaa hillitsemällä on poistanut ongelman monilta tiloilta.

Juoksutusmahan laajentuma ja siirtymä Juoksutusmahan laajentuma ja siirtymä (dislokaatio) on usein alkulypsykaudella seurausta liiasta väkirehuruokinnasta.

Väkirehuja annetaan liikaa tai liikaa suhteessa säilörehun D-arvoon.

Taustalla on usein hapan pötsipilaantuma. Tämä voi myös johtua siitä, että esimerkiksi ensikko ei pääse/uskalla mennä syömään tarpeeksi korsirehua/apetta pihatossa ahtauden ja/tai vähäisen ruokintapöytätilan takia, seurauksena suhteellinen väkirehujen ylisyönti. Pötsi on tällöin usein huonosti täyttynyt, mikä antaa tilaa juoksutusmahan siirtymiselle.

Syvärunkoisilla lehmillä on havaittu olevan suurempi riski sairastua eli tauti voi olla jonkin verran perinnöllinen rakenteen periytymisen kautta.

Oireina ovat ruokahaluttomuus ja löysä uloste. Ruokahaluttomuus voi olla vaihtelevaa (vasemmalle kiertynyt) tai lähes täydellistä (oikealle kiertynyt). Nopea leikkaus, jossa juoksutusmaha kiinnitetään oikeaan kohtaan, pelastaa usein eläimen.

Tapauksen yhteydessä on aina syytä pohtia mahdollisia syitä ja korjata ruokintaa tai muita altistavia olosuhteita.

Kirjoittaja on neuvontaeläinlääkäri Valion Alkutuotannossa.

Maito ja Me 3/2013

27

Lehmät laitumelle robottipihatosta Torniolaisten Sari ja Reijo Korkatin lypsykarja käy laitumella robottipihatosta.

L

Teksti ja kuvat Aino Murtomaa-Niskala

ehmät alkoivat nuuhkia kevään tuloa, kun kennoseinät avattiin ja raikas tuuli pääsi puhaltamaan eläinhalliin. ”Pienestä pitäen laiduntamaan tottuneet eläimet kaipaavat ulos, vaikka pihattokin tarjoaa raitista ilmaa ja liikkumisvapautta”, Sari Korkatti toteaa.

Robottipihatto valmistui elokuussa 2012. Oman karjan lisäksi pihattoon muuttivat karjanpidon lopettaneen naapuritilan lehmät. Loppukesän ja syksyn lehmät laitettiin kerrallaan laitumelle 4–5 tunnin ajaksi päivittäin. Nyt käytössä on laidunportti, joka antaa luvan ulospääsyyn lypsyllä käyneille lehmille. Laitumelta sisään lehmät pääsevät vapaasti. ”Navetassa on koko ajan apetta tarjolla. Tuoreen kevätnurmen makuun päässeet lehmät vieroksuvat herkästi edellisen kesän säilörehua, mutta ape maistuu paremmin”, Korkatit sanovat.

Laidunalaa on 20–30 hehtaaria tilakeskuksen ympärillä. Alkukesästä nurmi kasvaa vauhdilla ja osa alasta korjataan säilörehuksi ja käytetään loppukesällä laitumena. ”Aitojen laitto työllistää, mutta toisaalta ruokinta ja puhdistustyö navetassa hel-

pottuu”, sanoo Reijo Korkatti. Muoviset aitatolpat ja mönkijä peräkärryineen helpottavat aitojen asentamista.

Ensimmäisinä ulos lähtevät nuoret eläimet vanhasta navetasta. Ensikertalaisia opetetaan laitumelle aitauksessa, jonka sisäpuolella on sähköpaimen. Näin eläimet tottuvat pysymään lankojen sisäpuolella.

Korkeatuottoinen karja Keskituotos on reilut 10 800 kiloa, rasvaa keskimäärin 4,2 ja valkuaista 3,6 prosenttia. Pitoisuutta on jalostettu ja Korkattien kokemuksen mukaan aperuokinta lisää säilörehun syöntiä ja pitoisuuksia. Korkeatuottoisesta ja kestävästä karjasta on tullut myös kaksi satatonnaria.

Ruokinta suunnitellaan analysoidun säilörehun pohjalle. Ape sekoitetaan isännän mukaan ”loivaksi” säilörehusta, litistetystä viljasta ja puolitiivisteestä. Appeesta saatava vilja-tiivisteannos lasketaan 2 + 2 kiloksi lehmää kohti. Robotti jakaa lypsyllä kävijöille Benemilk Blackia kuusi kiloa. ”Kun kivennäiset ovat appeessa, niin ne tulevat myös syödyiksi”, Reijo Korkatti toteaa. Apetta tehdään kolme eri seosta: lypsylehmille, ummikoille ja nuorkarjalle.

Lypsyrobotin tuottamia tietoja seurataan tarkasti ja poikkeamien syyt selvitetään heti. OCC-solulaskuria Korkatit pitävät välttämättömänä. Solujen noustessa

Laidunnus onnistuu hyvin zz Laitumelle lähtijöitä vah-

tiva älyportti toimii Korkattien mukaan hyvin. Se päästää ulos vain lypsetyt lehmät eikä robotin työtahti pääse notkahtamaan.

Lypsykertoja tarkkaillaan robotin tiedoista. Ne ovat pysyneet normaalissa 2,6–2,7 kerrassa, Sari ja Reijo Korkatti kertovat.

Jotkut lehmät käyvät joka päivä ulkona, jotkut eivät juuri lainkaan. Laitumella on usein parisenkymmentä lehmää kerrallaan, mikä lisää mukavasti väljyyttä navetassa. Ruokintaa ei laidunkaudella juuri muuteta. Navetassa tarjolla on loivaa apetta ja robotilla väkirehu. Lehmille ei ole laitumella tarjolla vettä, vaan ne tulevat itse navettaan juomaan ja lypsylle.

Parhaat laitumet on varattu lypsäville. Umpinaiset ja iän mukaan ryhmitelty nuorkarja laiduntavat omilla lohkoillaan. Lehmät poikivat laitumelle, poikivat hiehot otetaan navettaan tarkkailtaviksi.

Parhaat laitumet pihaton takana ovat lypsylehmien käytössä.

Nuorkarja ja umpinaiset laiduntavat maantien puoleisilla lohkoilla omissa ryhmissään. Takana näkyy tilakeskus.

28

Maito ja Me 3/2013

Ruokinta

p Reilun vuoden kokemuksella Sari ja Reijo Korkatti ovat tyyty­

väisiä uuteen pihattoon. Robotin tuottamat tiedot täydentävät isäntäväen ”karjasilmää” suuren karjan hallinnassa.

eläin otetaan välittömästi tarkasteluun. ”Lisäksi lehmiä pitää ’lukea’ koko ajan. Kiimat ovat helposti havaittavissa, kun navetassa vain ollaan riittävästi”, he sanovat.

Kiimatarkkailussa Sari Korkatin seminologitaustasta on hyötyä. Hän siementää toimiluvalla.

Käytössä on lajiteltu siemen, joten lehmävasikoita on riittänyt myytäväksikin.

Pääosa lehmistä on holsteineja, ayrshiren osuus vähenee. Lisäksi on yksi jersey. Karjassa on useita sonninemiä. ”Tarkoituksena on genomitestata kaikki eläimet”, Sari Korkatti kertoo.

Kennoseinät ja avautuva harja Pihatto on teräsrunkoinen Connex-halli avautuvalla harjalla ja kennoseinillä. Kokemukset ensimmäisestä talvesta ovat hyviä.

Lämpötila pysyi plussalla ja navettailma

p Navetasta pääsee ulos älyportista, jolta heltiää laidunlupa, kun lehmä on

käynyt lypsyllä. Jotkut lehmistä jäävät hiekalle, useimmat jatkavat laitumelle.

Takaisin navettaan voi mennä vapaasti.

kuivana kovillakin pakkasilla. Kolmerivisessä pihatossa lypsää VMS. Ape jaetaan ruokintapöydälle traktorivetoisella vaunulla. Eläinpaikkoja on 80, lypsyssä 63 lehmää.

Parsipedit kuivitetaan kutterilla. Ritiläkäytävä pysyy kuivana ja lehmät puhtaina.

Ruokintakäytävällä ritilän päällä on kumimatto. Hallin toisessa päädyssä on iso viilennyspuhallin, joka liikuttaa ilmaa helteellä ja vähentää loppukesällä vaivaavien polttiaisten rynnäkköä navettaan. Pihaton pitkä sivu on peltoaukealle, josta tuulee mukavasti, mikä osaltaan vähentää itikoiden määrää navetassa.

Säilörehu paalataan suhteellisen kuivana. Se täyttää pötsit hyvin. ”Paalikorjuu onnistuu isännän työpanoksella ja siinä saa sulavan ja kortisen rehun helposti eroteltua eri eläinryhmiä varten”, Reijo Korkatti perustelee.

Omaa ja vuokrattua viljelyalaa on 115 hehtaaria, josta nurmella 90 hehtaaria.

Nurmen uudistuksessa kasvatetaan ohraa, josta saadaan myös olkia poikimakarsinaan.

Yritystä viedään eteenpäin Korkatit viljelevät emännän kotitilaa Tornion Könölässä nyt viidettätoista vuotta.

Sari Korkatti toimi aiemmin seminologina, Reijo Korkatti rahtasi rekkakuormia Eurooppaan. Lapset Rea, Rebekka ja Rasmus ovat koululaisia.

Töitä tehdään pääasiassa omin voimin.

Apuna on kausityötekijöitä sekä harjoittelijoita. ”Kokemus ansiotyöstä edesauttaa näkemään oman yrittäjyyden arvon”, Korkatit sanovat. ”Maatila on yritys, jossa aina pitää mennä eteenpäin. Tässä tehdään töitä itselle.”

Pohjoisin Laitumellelasku-tapahtuma zz Sari ja Reijo Korkatti, Pohjolan Maito

ja Valio järjestivät kevään 2013 pohjoisimman Laitumellelasku-tapahtuman.

Talkoissa oli mukana oma väki vanhaa emäntää myöten sekä paikallisia yhteistyökumppaneita.

Nurmessa näkyi vasta ensimmäisiä viitteitä vihertymisestä, mutta lehmät tungeksivat innoissaan ulos. Reilut parisataa vierasta oli saapunut todistamaan kevätlaitumelle lähtöä, jonka huippukohta oli lehmien kirmaaminen navetan päädystä.

Useat vieraista eivät olleet koskaan käyneet navetassa ja niinpä monia

kiinnosti nähdä, miltä navetta sisältä näyttää. Se selvisi helposti avoimista seinistä kurkistelemalla. Avara ja valoisa eläinhalli oli lähes tyhjillään ja lypsyrobotti väliaikaisesti työttömänä lehmien lähdettyä ulos, mutta lantarobotti jaksoi puunata ritilöitä puhtaaksi.

Aurinkoinen kevätpäivä sai vieraat viihtymään pihapiirissä. Lapset pääsivät poniajelulle, ja islanninhevonen Vappu, suomenhevonen Ruuvalo ja shetlanninponi Bella olivat muutenkin ihmeteltävinä ja ihasteltavina. Monenlaiset maatilan koneet kiinnostivat pieniä ja vähän isompiakin poikia.

p Leikkimielisellä tehtäväradalla pääsi

kokeilemaan käsin lypsyä.

Maito ja Me 3/2013

29

Ongelmakohtiin

pyritään aina löytämään ratkaisu Omasta ja karjan hyvinvoinnista huolehtiminen kuuluu Mika ja Jaana Timosen tilan arkipäivään. Heidän mielestään työn pitää olla sellaista, että sitä pystyy tekemään eläkeikään asti.

Navetan olosuhteisiin kiinnitetään huomiota koko ajan ja jos ongelmakohtia löytyy, niihin pyritään löytämään ratkaisu.

Teksti ja kuvat Taina Voutilainen

30

Maito ja Me 3/2013

M

ika ja Jaana Timonen ostivat Seppälän tilan Mikan vanhemmilta loppuvuodesta 1999. Silloin tilalla oli käytössä vuonna 1976 rakennettu 24-paikkainen parsinavetta. Timoset kertovat laatineensa erilaisia navettasuunnitelmia parsinavetan laajennuksesta alkaen. Peltoala rajoitti laajennussuunnitelmia. Siksi yhden robotin eläinmäärä oli maksimi, kun päätös navetan rakentamisesta tehtiin.

Timoset kertovat päätyneensä uuteen navettaan, koska halusivat saada kaikki eläimet saman katon alle. Oman hyvinvoinnin ja ergonomian kannalta robottilypsy oli heille selvä valinta. Erillisruokinta tuntui varmalta ja tutulta ratkaisulta kaikkien muutosten keskellä. ”Eläinmäärän kolminkertaistuessa ja siirryttäessä automaattilypsyyn opettelemista oli ihan riittävästi”, toteaa Mika Timonen.

Puhtaat parret ja käytävät

Alun perin navettaan tehtiin kuivalantajärjestelmä lähinnä ympäristökysymysten takia; osa tilan pelloista sijaitsee pohjavesialueella. Timosten lypsylehmänavetassa kuivalantajärjestelmä ei toiminut. Kuiviketta kului liikaa. Nyt on käytössä lietelantajärjestelmä ja raapat.

Timosten mielestä navetan käytävien pitää olla puhtaat. Raapat kulkevat parin tunnin välein. Muuten lanta nousee parsiin ja lypsyhygienian kanssa tulee ongelmia: kone pesee vetimet aina samalla tavalla ottamatta huomioon niiden likaisuutta.

Kaikilla navetan makuupaikoilla karsinoista parsiin on parsimatot tai parsipedit. Käytävämatot kaikille lantakäytäville on hankittu vähitellen: betonikäytävän liukkaus aiheutti jopa tapaturmia. ”Me pidimme mattoja parempana vaihtoehtona kuin lantakäytävän pinnan uritusta”, sanovat Timoset.

Hyvin� vointi

t Mika, Jaana, Stiina ja Henri

Timonen tervehtimässä laiduntajia. Kuvasta puuttuvat Elias ja Sofi.

Tosin matot lisäävät sorkanhoidon tarvetta. Kaikkien lehmien sorkat hoidetaan kahdesti vuodessa. Ontuvat ja muut sorkkaongelmaiset eläimet käsitellään lisäksi tarpeen mukaan.

Kuivikkeena Timoset käyttävät kutterinpurua tai kutteri-turveseosta. Koko karjan parret puhdistetaan ja kuivitetaan kunnolla kerran päivässä. ”Se on oma hommansa, varsinkin käsin tehtäessä, mutta fiksua laitetta ei ole vielä eteen tullut”, sanoo Mika. ”Kuivitus ja puhdistus kannattaa tehdä kunnolla riittävän usein utaretulehdusriskin minimoimiseksi. Kasvualustoja ei saa jäädä.”

Seppälän tila � Mika ja Jaana Timonen, Kitee � Lehmiä n. 70 � VMS-robottipihatto otettu käyttöön v. 2007 � Peltoala 65 ha, kaikki nurmella, säilörehua korjataan lisäksi reilulta 20 hehtaarilta � Erillisruokinta, täysrehuruokinta � Keskituotos 8 500 kg � Ei palkattua vakituista työvoimaa � Peltopuolella hyödynnetään urakointia � Säilörehun korjuu tilojen yhteistyönä, kolme osakasta � Urakoitsija korjaa säilörehun noukinvaunulla ja tekee lannanlevityksen � Neljä lasta, Elias 16 v., Sofi 14 v., Henri 11 v. ja Stiina 5 v.

Kaksirivisen riittävä ruokintatila Ruokintapöytämetrejä kaksirivisessä pihatossa on riittävästi. Lisäksi niskapuomi on siirretty oksalla etuesteen ohi. Niskapuomin korkeutta voidaan säätää. Mika Timosen mielestä lehmien syöntitila voisi olla vieläkin avarampi.

Lehmien kuntoluokat ovat kohdillaan, mikä kertoo ruokinnan onnistumisesta ja sen seurannasta. Myöskään ummessa olevat lehmät eivät ole liian lihavia, vaikka karjassa on molempia rotuja. Kuntoluokkien seuranta alkaa jo vasikkaiästä. ”Mittaamme kasvavien eläinten elopainoja ja arvioimme kuntoluokkia maitotilaneuvojan kanssa. Kasvujen seuranta jäisi tekemättä, jos emme kuuluisi tuotosseurantaan”, sanovat Timoset kiitellen maitotilaneuvojaansa Minna Norismaata.

Hoidettavat erilleen Jos mahdollista, Timoset ottavat poikivan lehmän karsinaan 1–2 viikkoa ennen poikimista. Riskiä lehmäosastoon poikimisesta ei heidän raappalantakäytävänavetassaan oteta. Hoidettavat lehmät pyritään pitämään hoitokarsinoissa, jossa niiden huomioiminen ja käsittely on helpompaa kuin varsinaisessa lehmäosastossa.

Timosilla on kokemus tarttuvasta sorkkatulehduksesta navetan valmistumisen jälkeen. ”Epidemia laantuu eläinten ostamisen loputtua”, he kertovat. Tervesorkkaisilta eläimet nyt näyttävätkin, vaikka Timoset arvelevat, ettei tulehduksen aiheuttaja ole navetasta kadonnut.

Timoset käyttävät eläinlääkärin palveluja aktiivisesti. Terveydenhuoltokäynnin lisäksi eläinlääkäri mm. nupouttaa vasikat ja tekee kaikki tiineystarkastukset. ”Seurannassa hyödynnämme robotin lehmäkalenteria aktiivisesti. Perinteinen navettapäivyri ei ole enää käytössä. Kahden kalenterin systeemissä toinen jäisi helposti päivittämättä”.

Pikkuvasikoille suojaa ja lämpöä

p Kumimatot estävät liukkautta ja

parsipedit houkuttelevat makuulle.

Kuvassa puhdistus juuri käynnissä.

Vastasyntyneet vasikat aloittavat elämänsä navettatilaan kiinteälle alustalle sijoitetuissa igluissa, joissa käytetään runsasta olkikuivitusta. ”Iglussa on muuta navettaympäristöä huomattavasti lämpimämpää”, sanoo Jaana, ”erityisesti talviaikaan ero on huomattava”.

Ryhmäkarsinaan Timoset toteuttivat eläinten hyvinvointituen ehtojen mukaisen laajennuksen: hoitokäytävä poistettiin ja kiinteää makuualustaa lisättiin. Talvella ryhmäkarsinaan rakennetaan välilaipio pressun avulla ja lisätään säteilylämmitin.

Jatkuvaa kehittämistä Olosuhteisiin Seppälän tilan navetassa kiinnitetään huomiota koko ajan. Aina kun ongelmakohtia löytyy, niihin pyritään löytämään ratkaisu.

Viimeisin toimenpide nuorkarjan tilojen remontoimisen lisäksi oli kesähelteisiin varautuminen ikkunoita poistamalla. ”Kun me rakensimme navettaa, ensimmäisiä verhoseiniä asennettiin. Emme silloin rohjenneet niitä toteuttaa, mutta olisi kannattanut”, toteaa Mika. ”Karjan jalostus- ja odotusarvot antavat mahdollisuuden korkeampaan keskituotokseen. Se on meidän kehittämiskohteemme tuotannossa”, sanovat Timoset. p Runsaasti kuivitetun iglun suojassa pikkuvasikat pysyvät lämpiminä ja terveinä talvellakin.

Kirjoittaja toimii palveluassistenttina Osuuskunta ItäMaidossa.

Maito ja Me 3/2013

31

Hyvin� vointi

Lehmä kertoo totuuden Hyvinvoivat ja tyytyväiset lehmät tuottavat eniten euroja omistajansa tilille.

Lehmän kertomaa kannattaa opetella ymmärtämään ja karjasilmää kehittää.

Taina Voutilainen

K

arjasilmää kehittämällä lehmien viestejä voi hyödyntää olosuhteiden kehittämisessä sekä navetan asukkaiden että niiden hoitajien parhaaksi.

Avattuasi navetan oven keskellä päivää tai iltayöllä aistit helpoiten, miten asiat navetassa ovat: jos lehmät ovat tyytyväisiä, tunnelma on rauhallinen ja hiljainen eikä ylimääräisiä mölinöitä, puhinoita tai kolinoita kuulu. Lehmät ovat pihatossa sijoittuneina tasaisesti navetan eri ”työpisteisiin” eikä ruokintapöydällä tai lypsyrobotilla ole havaittavissa ruuhkaa.

Voipa pihaton tilanne olla kuten parsinavetankin: valtaosa lehmistä on makuulla ja märehtii tyytyväisinä. Joutilaina seisoskelevia lehmiä ei ole, vaan seisomassa olevat eläimet syövät tai vaikkapa yrittävät kiimaisina saada kaipaamaansa huomiota.

Lehmällä ei ole aikaa odottaa.

Varoituskolmioista kuntoluokitukseen Lehmien pidemmän ajan ravitsemustilaa voi arvioida kuntoluokituksen avulla. Lehmäkohtainen, maitotilaneuvojan tai eläinlääkärin tekemä kuntoluokitus olisi hyvä ottaa tavaksi muutaman kerran vuodessa. Karjanhoitajan on hyvä osata itse erottaa liian laihat ja liian lihavat lehmät missinmittaisista sekä kalibroida asteikkoaan ammattilaisen kanssa joko omassa navetassa tai erilaisissa koulutuksissa.

Suuri laihojen tai lihavien lehmien osuus kertoo kuukausien ajan jatkuneesta ruokinnan epätasapainosta. Hyvinvoiva ja -tuottava karja on kuntoluokitukseltaan tasaista: lypsävien lehmien ihanteellinen kuntoluokka on noin kolme.

Ummessa ollessa lehmän kuntoluokka saa nousta kolmepuoloseen, mutta ei sen yli. Ummessaolevien lehmien liiallinen lihominen on yksi maidontuotannon yleisimmistä ongelmista, joka vaikuttaa rat-

32

Maito ja Me 3/2013

kaisevasti poikimisen ja seuraavan lypsykauden onnistumiseen. Painon jojoilu on kova haaste lehmän elimistölle.

Edellisen päivän ruokinnan onnistumista voi päätellä lehmien sonnan koostumuksesta. Sonnassa ei pitäisi näkyä sulamattomia rehupartikkeleita. Sonnan viskositeetti kertoo rehuannoksen koostumuksesta ja sulavuudesta. Kokenut karjanhoitajan korva kuulee sontivan lehmän sontakokkareiden äänestä, milloin viskositeetti on sopiva, ja parsia puhdistaessaan sonnan koostumusta voi helposti tarkkailla lähemmin.

Navetassa kuljeskellessaan hoitaja näkee lehmien vasemmasta kyljestä helposti pötsin täyteyden. Pötsin täyteys kertoo muutaman viimeisen tunnin syönnistä. Lypsävän lehmän nälkäkuoppa voi olla lievästi lommolla, mutta ns. varoituskolmiota ei tulisi näkyä. Poikkihaarakkeet peittävä pötsin täyteys kertoo liian täyttävästä ja huonosti sulavasta karkearehusta tai pitkälle edenneestä tiineydestä. Hyvän kuvan tämän päivän ruokinnan tilasta saa, kun arvioi pötsin täyteyden esim. viiden tai kymmenen lehmän ryhmiltä.

Yksinkertainen keino ummessaoloajan lihomisen estämiseksi on ryhmitellä lypsävät ja ummessa olevat omiksi ruokintaryhmikseen. Samoin heruvat ja tasaisen lypsyn vaiheessa olevat voivat olla omissa ryhmissään. Ummessaolevien perusrehun pitää olla täyttävämpää kuin lypsävien.

Ylitäyttö on ongelma Vaikka meillä on monta vajaata navettaa, ylitäyttökin on vakava ongelma. Myös pihatossa jokaiselle lehmälle täytyy olla oma makuupaikka.

Ylitäydessä navetassa lehmät eivät pääse liikkumaan vapaasti ja joutuvat odottelemaan turhaan. Johtajalehmien käyttäytyminen korostuu ja arat lehmät joutuvat ahtaammalle. Eläinten makuullaolo- ja syöntiaika vähenevät, jolloin tuotos kärsii.

Ylitäyden navetan lehmämäärän vähentäminen lisää eläinten hyvinvointia ja nostaa karjan tuotostasoa välittömästi, ja navetan ilmapiiri rauhoittuu.

Ruokinnan suunnittelu on yksinkertaisimmillaan ruokinnan esteiden poistamista. Parsinavetassa parsirakenteiden tulee olla riittävän avarat, jotta lehmä mahtuu vapaasti heijaamaan kookkaan kehonsa ylös syömään ja paneutumaan taas makuulle, noin kymmenen kertaa päivässä. Pihatossa ruokintapöytätilaa on oltava

yli 70 senttimetriä lehmää kohden, jotta vapaa säilörehuruokinta toteutuu.

Automaattinen asia lienee jo se, että hyvälaatuista, eläimen tuotantovaiheeseen sopivaa rehua on jatkuvasti tarjolla. Hyvä ruokintaeste antaa tilaa kaikenkokoisten lehmien vapaalle ruokailulle.

Ruuhkapaikat kielivät navetassakin liikenneongelmista. Pihaton käytävien pitää olla riittävän leveät eikä umpikujia saa olla.

Lehmien pitää mahtua ohittamaan toisensa syömässä olevan lehmän takana ja juomakaukalon ympärillä pitää olla riittävästi tilaa, jotta aratkin eläimet pääsevät syömään ja juomaan aina halutessaan.

Tilasta tinkimättä Eläinten ihovauriot ja kiiltävät metallipinnat kertovat, mihin eläimet hankaavat itseään navetassa liikkuessaan. Jokainen ihovaurio on tulehdusriski, vaikuttaa hyvinvointiin ja alentaa tuotosta. Parsirakenteita ja ruokintaesteitä voi yleensä säätää – on vain ryhdyttävä tuumasta toimeen. Teräviä rakenteita voi hioa tasaisiksi tai peittää hankaumien välttämiseksi.

Tilanpuute näkyy monesti myös nuorenkarjan tiloissa. Vasikoiden tilantarvetta puolen vuoden ikään asti turvaa laki, mutta yli puolivuotiaiden tilantarpeesta on annettu vain suosituksia. Liian usein tyydytäänkin minimiin, jossa hiehot juuri ja juuri mahtuvat makuulle karsinassa, mutta eivät syömään yhtaikaa.

Hiehon syöntikyvyn kehittyminen ja riittävän kasvun turvaaminen sopivan siemennys- ja poikimisiän saavuttamiseksi ovat edellytys terveelle ja pitkäikäiselle lehmän elämälle. Ne vaativat tilaa, sopivaa rehua ja hyvää hoitoa. Joutokarja- ja hiehotehdasajattelu ovat kallista hyvän eläinaineksen haaskausta.

Kunnioittavasti käsitellen Lehmät, hiehot ja vasikat ovat karjanomistajan työkavereita, jotka eleistä, hoitotoimista ja äänensävyistä aistivat uskomattoman paljon. Eläinten kunnioittava ja ystävällinen käsittely on perusta, jolle tehokasta ja lajiominaisuudet huomioon ottavaa tuotantoa lähdetään rakentamaan. Navetan hyvinvoinnin perusta luodaan puolestaan maatilan pirtissä ja pelloilla; virkeiden ja hyvinvoivien hoitajien eläimet menestyvät parhaiten.

Kirjoittaja toimii palveluassistenttina Osuuskunta ItäMaidossa.

Lely Consumables

Tarvikkeet ja kemikaalit kaikille tiloille

Tilaa Lely tuotekatalogi sähköpostilla katalogi@nhk.fi!

Kattavasta Consumables tuotevalikoimasta löydät robottilypsypesuaineiden lisäksi myös muille tiloille soveltuvat tuotteet mm. desinfiointi- ja kuivitusjauheet sekä nuolukivet ja laajan valikoiman tarvikkeita.

Lely Foam - vaahtopesuri

Lely Treatment Box - hoitoparsi

Kompakti vaahtopesujärjestelmä, joka on kehitetty erityisesti maitotilan puhdistukseen. Helppokäyttöinen vaahtopesuri on nopea asentaa kaikenlaisiin pihattoihin.

Lelyn hoitoparsi takaa ainutlaatuisen työympäristön, jonka ansiosta lehmälle voidaan suorittaa kaikki tarvittavat hoidot helposti, turvallisesti ja ammattimaisesti. Valinnaisena saatava sähkömoottori tekee käytöstä entistä helpompaa.

Hintaan: 425 € sis.alv 0%

Ota yhteyttä asiantuntijoihimme ja kysy lisää!

Kysy lisää myyjiltämme!

HÄMEENLINNA Jussi Savander 045 124 9002 MIKKELI Tapani Komonen 040 901 1248 JYVÄSKYLÄ Jussi Paasikannas 043 211 3940 PIRKANMAA/SATAKUNTA Juha Vähäkallio 043 211 3941 SEINÄJOKI Jorma Rantala 040 901 1257 KOKKOLA Joakim Vidjeskog 040 901 1243 YLIVIESKA Mikko Holmström 046 878 3593 JOENSUU Arto Toivanen 046 878 3593 IISALMI Simo Jokinen 046 859 0112 TERVOLA Janne Jurva 045 124 9000

Raikas ilma ja kunnon kuivitus auttavat vasikkaa pysymään terveenä

Vasikka voi pääsääntöisesti hyvin, jos sen ravitsemus ja kasvatusolosuhteet ovat kunnossa. Juottovasikan terveyden kannalta suurimmat uhat ovat hengitystiesairaudet ja ripulit. Sairauksien ennaltaehkäisyssä olosuhteet ovat ratkaisevia.

Teksti ja kuvat Tuomo Linnakallio

H

yvän lypsylehmän kasvattaminen alkaa vasikasta. Jalostukseen käytetyt panostukset on mahdollista saada täysimääräisenä takaisin, kun vasikka saadaan pysymään terveenä ja elinvoimaisena. Juottovasikan hyvällä kasvulla on tutkimusten mukaan positiivinen vaikutus ensikkokauden maitotuotokseen.

Juottovaiheessa on syytä tavoitella kilon päiväkasvua, käytännössä vasikan painon tulisi kaksinkertaistua 80 –100 kiloon ensimmäisen kahden kuukauden aikana.

Hyvin kasvaneista ja kasvatetuista vasikoista saadaan 22–24 kuukauden iässä tuottavia lypsylehmiä. Tavoitteen saavuttaminen edellyttää alusta alkaen vasikoiden hyvää päiväkasvua, jotta hiehot ovat siemennysvalmiita 13–15-kuisina.

Vasikka-ajan ruokinta ja terveys on siis ratkaisevassa roolissa. Ruokintaa käsiteltiin lehden aiemmissa numeroissa, nyt keskitytään kasvatusolosuhteisiin.

Ensimmäiset elinviikot yksikseen Vasikan synnyttyä se tulisi siirtää mahdollisimman pian hyvin puhdistettuun yksilökarsinaan. Tehokas karsinan ennakkopuhdistus, huolellinen pesu ja muutaman päivän karsinan tyhjänä pitäminen auttaa pikkuvasikkaa pysymään terveenä.

p Vasikan kasvattaminen yksilökarsinassa

ensimmäisten viikkojen ajan on hyvä ratkaisu. Vasikoiden juotto aina omasta tuttiämpäristään pienentää osaltaan infektioriskiä. Ämpäreiden ja karsinoiden numeroimisella on helppo varmistaa, että vasikka saa aina oman juomaämpärinsä.

Pikkuvasikka on utelias veijari, joka tutustuu ympäristöönsä innokkaasti.

Vasikka ei tyydy pelkkään katseluun, vaan se myös imeskelee ja nuoleskelee karsinan seiniä, maistelee kuivikkeita ja nuoleskelee lajitovereitaan. Siinä samalla se imuroi kaikki mahdolliset ympäristön pöpöt itseensä. Jotta vasikka ei sairastuisi, pitää karsinan puhtauteen ja vasikkalan ilmanvaihtoon kiinnittää erityistä huomiota.

Ennen vasikan siirtoa karsinaan sinne lisätään kuiviketta, paras kuivike on hyvälaatuinen olki. Olkea pitää olla karsinassa reilusti, että vasikka saa kaivella olkeen pesänsä. Olkikasassa se tuntee olonsa turvalliseksi ja sillä on lämmin makoilla ja toipua syntymisen rasituksista.

Olkea tulee olla karsinassa niin paljon, että vasikan maatessa sen jalat peittyvät.

Mitä viileämmässä vasikkaa kasvatetaan sen tärkeämpää on runsas olkikuivitus.

Kavereita ja turpakontakteja ei pikkuvasikka vielä kaipaa, laitumella sen ainoa kontakti olisi oma emä, joka kävisi sitä säännöllisesti imettämässä. Muun ajan se makoilisi heinikon suojassa.

Sopiva yksilökarsinoiden määrä lypsykarjatilalla voisi olla maksimi poikimisten määrä kuukautta kohden. Tällöin olisi mahdollista varmistaa aina puhdas karsina juuri poikineelle vasikalle, jos kasvatusaika yksilökarsinoissa on noin kolme viikkoa.

Ei liian aikaisin ryhmään Yksilökarsinassa vasikat pysyvät terveempinä kuin ryhmässä. Pahin vaihtoehto on laittaa muutaman päivän ikäinen vasikka isompien eläinten kanssa ryhmäkarsinaan imemään maitoa samasta juoma-automaatin tutista kuin vanhemmat vasikat. Juoma-automaatin tutti on tunnetusti tehokas

Laitumella perustarpeet täyttyvät zz Jos vasikka saisi itse päättää

kasvuympäristönsä, niin tuskinpa se valitsisi oleskelupaikakseen hämärää navetan nurkkaa ja makuualustakseen ritilää. Vasikan luonnollinen kasvuympäristö on laidun, jonne se syntyisi kevätkesällä. Laitumella se viettäisi mieluusti aikaa yhdessä emonsa ja lajitovereidensa kanssa.

Laitumella vasikan perustarpeet täyttyvät parhaalla mahdollisella tavalla. Emon läsnäolo tarkoittaa, ettei ravinnosta tule

34

Maito ja Me 3/2013

pulaa. Emon tissistä voi käydä imaisemassa tarpeen tullen annoksen maitoa ja vetäytyä lepäämään pehmeälle nurmelle vaikkapa puun varjoon. Hyvällä makuualustalla rauhallisessa makuupaikassa vasikat nukkuvat enemmän, jolloin myös kasvuhormonin erittyminen on runsaampaa ja sen myötä kasvu nopeampaa.

Laitumella toteutuu myös moni muu vasikan perustarve, siellä on raikasta ilmaa hengitettäväksi, tilaa telmiä kavereiden kanssa ja lannanpoistokin järjestyy

kuin itsestään. Emolehmäkarjoissa vasikat kasvavat emojensa kanssa laitumella ja varmasti moni on omin silmin nähnyt kuinka terveiltä ja vantterilta vasikat näyttävät.

Lypsykarjatilalla vasikoiden kasvatus laitumella emojensa kanssa ei tule tietenkään kysymykseen. Vasikoita syntyy vuoden ympäri ja maito on tarkoitus käyttää meidän ihmisten tarpeisiin eikä vasikalle.

Mutta jotain laidunkasvatuksesta voi kuitenkin ottaa opiksi.

tautien levittäjä. Jatkuvatäyttöisistä ryhmäkarsinoista tulisikin hankkiutua eroon, sillä siellä, jos missä vasikat sairastavat.

Ryhmäkarsinassa ryhmän koko tulisi pitää riittävän pienenä noin 3–6 vasikkaa karsinaa kohden ja karsina tulisi toimia kaikki kerralla sisään ja kerralla ulos periaatteella. Vasikoita kannattaa pitää yksiöissä niin kauan, että ne ovat kyllin vahvoja pärjäämään ryhmässä. Ryhmä muodostetaan tasavahvoista noin 3–4 viikon ikäisistä vasikoista, jotka ovat suurin piirtein samankokoisia ja syövät, juovat sekä käyttäytyvät samoin. Näitä tasaväkisiä vasikkaryhmiä pidetään yhtenä ryhmänä vähintään juotosta vieroittamiseen saakka.

Mikä vaihtoehdoksi, jos tilalla on yksilökarsinoita niukasti ja siirto ryhmään joudutaan tekemään varhain? Edullisin ja nopein parannus vasikoiden kannalta on vasikkaiglujen hankinta.

Iglut sijoitetaan joko ulos taivasalle tai vaikkapa eristämättömään latoon, jos sellainen sattuu olemaan tilalla vapaana. Vasikan kannalta iglu on hyvä ratkaisu, siellä on raikasta hengitysilmaa ja ympäristön tautipaine saadaan pidettyä minimissä.

Iglujen käytössä on kiinnitettävä erityistä huomiota riittävään ruokintaan ja kuivittamiseen, vasikka kestää hyvin kylmää, muttei kosteutta. Talvikaudella saattaa lisäksi olla tarpeen käyttää vasikkaliivejä tiukimpina pakkasjaksoina. Hoitajan

Erillinen vasikkala on paras ratkaisu sekä vasikoiden että hoitajan kannalta. kannalta ulkona olevat iglut ovat työläitä, mutta ne ovat hyvä välivaihe ennen erillisen viileän vasikkalan rakentamista.

Vasikalle raikasta hengitysilmaa Maitotilayrittäjät ry:n tilaisuudessa Seinäjoella luennoinut Ken Nordlund Wisconsin-Madison yliopistosta totesi, että hengitystiesairauksilla on jopa suurempi vaikutus vasikan kasvuun kuin ripulilla.

Nordlundin mukaan vasikoiden hengitystiesairaudet tunnistetaan huonosti ja ne ovat yleisempi vaiva kuin yleisesti oletetaan. Hengitystiesairauden tunnistaminen ei ole karjan hoitajalle niin helppoa kuin esimerkiksi ripulin, koska hengitystiesairautta potevan vasikan ruokahalu säilyy yleensä hyvänä toisin kuin ripulissa.

Nordlundin tutkimukset osoittavat, että juottoautomaattitiloilla hengitystiesairaudet ovat suurin ongelma. Hänen mukaansa ryhmäkasvatus lisää riskiä yksilökasvatukseen verrattuna.

Norlundin mukaan vasikan synnyttyä se tulisi siirtää mahdollisimman nopeasti eri ilmatilaan muiden nautojen kanssa.

Hyvin� vointi

Pientä vasikkaa ei pidä altistaa vanhempien nautojen aiheuttamalle tautipaineelle.

Erillinen vasikkala on paras ratkaisu sekä vasikoiden että hoitajan kannalta. Vasikkala voi aivan mainiosti olla viileä rakennus, jossa on luonnollinen ilmanvaihto.

USA:ssa saatujen kokemusten mukaan vasikkalassa tulisi olla lisäksi ylipaineistettu kanavailmastointi, jolla saadaan raikasta hengitysilmaa vasikoiden oleskelualueille. Ylipaineistetulla tuloilmalla saadaan oleellisesti pienennettyä infektiopainetta ja varmistetaan viileän vasikkalan ilmanvaihto, koska pienet vasikat eivät tuota lämpöä riittävästi luonnolliseen ilmanvaihtoon tarvittavaan ”hormi-ilmiöön”.

Kanavailmastoinnin tavoitteena on jakaa pieni määrä raitista ilmaa vasikalle luomatta viilentävää vetoa. Oletettavasti kanavailmastoinnin toteuttaminen parantaisi myös monen jo käytössä olevan navetan vasikkaosaston ilmanvaihtoa ja pienentäisi tautipainetta hengitystiesairauksiin.

Kirjoittaja on vasikanrehujen myyntipäällikkö Valiossa.

Automaattinen ruokintajärjestelmä

Feedline R-type TMR- ja PMR-seostilalle

automaattilastaus-automaattinen seosvalmistus- automaattinen rehunjako • vähentää merkittävästi päivittäistä työmäärää tilalla • lehmien liikkuvuus ja tuotos paranevat ruokintakertojen kasvaessa* • tuotosvaiheen mukaiset reseptit lisäävät eläinterveyttä • punnitusti ruokintasuunnitelman mukaan • energiataloudellisin ruokintaratkaisu** • saatavissa murskevilja- ja litisteviljalaitteistolla • Pellon Warma vuosihuoltoturva * ART-tutkimuslaitos, Sveitsi 2013 ** alhaisin energiakulutus on prosessiohjatuissa sähkökäyttöisissä ruokinta-automaatioissa (useita kansainvälisiä tutkimustuloksia)

Pellon Group Oy | Puh. 06-483 7555 | Huolto 06-4837 666 | www.pellon.com

Maito ja Me 3/2013

35

Hyvin� vointi

Navettapalosta

uuteen alkuun Mustunut savupiippu ja perustuksen jäänteet muistuttavat Harju-Keturin tilalla Kauhajoella reilun vuoden takaisesta tapahtumasta. Navetta paloi ilmiliekeissä, kun Keijo ja Tiina Harju-Keturi pääsivät paikalle.

O

Teksti ja kuvat Aino Murtomaa-Niskala

nni onnettomuudessa oli, että oli kesä ja iltapäivä. Lypsylehmät olivat laitumella.

Myös tuuli sattui puhaltamaan poispäin vieressä olevasta asuinrakennuksesta. Päinvastaisessa tilanteessa olisi myös kodin tuhoutuminen ollut lähellä. Naapurissa asuva isännän äiti ja siskon perhe olivat havainneet navetasta nousevan sankkaa savua. He hälyttivät palokunnan ja koiratapahtumassa olleen isäntäväen.

Liekit löivät jo katon läpi, kun Keijo Harju-Keturi ehti paikalle. Palokunta oli juuri saapunut. Tehtävissä oli enää oikeastaan lähirakennusten suojelu. Vanhassa navetassa oli lypsyasema, maitohuone ja alle

36

Maito ja Me 3/2013

vuoden ikäiset eläimet. 21 nuorta eläintä menehtyi palossa. ”Menetimme yhden sukupolven”, Tiina Harju-Keturi sanoo.

Rakennuksen kyljessä olleesta koiratarhasta palokunta pystyi vielä pelastamaan siellä olleen pentukoiran.

Arvioiden mukaan palo sai alkunsa pienkuormaajasta. Vanha navetta tuhoutui, mutta lypsylehmäpihatto navetan vieressä säilyi. Tässäkin oli onnea, sillä tulipaloa seuraavaksi päiväksi oli tilattu rakennusmiehet yhdistämään uusi ja vanha osa.

Tiina Harju-Keturi tuli palopaikalle vähän isännän jälkeen. ”Puolishokissa ajoin. Jalat menivät alta hävitystä katsoessa. Ensimmäiseksi tuli palomies varoittamaan poikki palaneesta sähkölinjasta.”,

p Navetan rakentaminen on taltioitu albu-

miin, joka alkaa tulipalosta. Tilakeskuksen kuvassa lypsylehmäpihattoa ei vielä ollut.

t Lehmät pääsivät uuteen pihattoon

kymmenen kuukauden kuluttua tulipalosta. Tiina ja Keijo Harju-Keturin mukaan varustelussa satsattiin etenkin eläinten hyvinvointiin kuten parsipeteihin, käytävien kumimattoihin, verhoseiniin ja luonnolliseen ilmanvaihtoon. Ape jaetaan ulkopuolelta visiiripöydälle.

hän kertoo. Järkytys kävi isännän sydämen päälle ja hänet kiidätettiin ambulanssilla lääkäriin. Tiina Harju-Keturi lähti mukaan. ”Tässä vaiheessa kyllä ihmetytti ihmisten uteliaisuus. Ambulanssi pääsi vaivoin etenemään tiellä tungeksivien autojen ja ihmisten vuoksi.”

Naapuri tarttui ohjaksiin Harju-Keturien naapuri otti tilanteessa ohjat käsiinsä. Hän otti yhteyttä Osuuskunta Maitosuomeen, jossa tuotantoneuvojat alkoivat hakea hoitopaikkaa lypsylehmille, järjesteli eläinkuljetuksia ja ilmoitti vakuutustarkastajalle. Lehmät päätyivät kahdelle tilalle ja olivat evakkonavetoissaan jo iltalypsyllä. Osa laitumella olevista hiehoista pääsi tulipalon tuoksinassa karkaamaan ja niitä haettiin isäntäväen, naapureiden ja metsästysseuran voimalla metsästä. Puoleen yöhön mennessä hiehot oli saatu kiinni.

Seuraavana päivänä oli naapurin toimesta kaivinkone jo raivaamassa raunioita. ”Sen katsominen tuntui pahalta varsinkin menehtyneiden eläinten vuoksi. Oli parempi, että lähdin pois”, Tiina HarjuKeturi sanoo.

Harju-Keturit kiittelevät toimeliasta naapuriaan. ”Tapahtumia katseli itse aika turtana eikä osannut oikein ajatella tai tehdä mitään.”

Ajatukset tulevaan Tulevaisuuden suunnittelu alkoi ensi järkytyksen laannuttua jo samana iltana. Karjanhoidon jatkuminen oli Harju-Ketureille selvää. Päätös uudesta navetasta syntyi aika nopeasti, koska nuorempi tytär, maatalousoppilaitosta käyvä Riikka on kiinnostunut maidontuotannon jatkamisesta. ”Suunnittelua helpotti, että olimme aiemmin miettineet mahdollista navetan paikkaa.” Lypsylehmäpihaton suunnitellut arkkitehti Jouni Pitkäranta kävi tilalla jo muutaman päivän kuluttua tulipalosta ja teki pikavauhtia navettasuunnitelman.

Lupa-asiat saatiin vireille ja investointitukihakemukset ehtivät syksyn hakuun. ”Rakentamisen ohella mietimme erilaisia vaihtoehtoja lehmien kotiuttamiseksi kuten lypsykontin vuokraamista tai palaneen lypsyaseman kunnostamista. Eläinlääkäri suositteli lehmien jättämistä hoitoon rakentamisen ajaksi. Neuvo osoit-

p Navettapalosta on nyt reilu vuosi ja tuotanto on saatu uudelleen hyvään vauhtiin. Tiina ja

Keijo Harju-Keturin urakka alkaa olla voiton puolella.

tautui viisaaksi. Työtä ja kiirettä on ollut rakennustyömaan kanssa ilman lehmiäkin,” Harju-Keturit sanovat.

Vakuutukset kuntoon Tapahtuma opetti, että vakuutukset tulisi päivittää aina ajan tasalle. Esimerkiksi pienkuormaajaa ei korvattu, koska sitä ei oltu erikseen vakuutukseen ilmoitettu. Korvaus vanhasta navetasta on pieni, samoin korvaukset ansionmenetyksestä.

Maitotuloja ei rakentamisen aikana saatu, koska lehmät hoidettiin sijaisnavetoissa maitotuloa vastaan. ”Vakuutusyhtiön kanssa asioiminen oli ehkä työläintä koko prosessissa”, HarjuKeturit sanovat. Heidän mielestään olisi tarvetta asiantuntijalle, joka hoitaisi vakuutuksenottajan asioita ja etua yhtiöön päin. Vahingon sattuessa on itsellä niin paljon asioita käsissä, ettei aika tahdo riittää korvausperusteisiin perehtymiseen.

Toinen oppi tapahtuneesta on, että navetan rakentamisessa kaikki sopimukset viivästyssakkoineen tulee tehdä kirjallisena. ”Kattotoimituksen viivästymisestä aiheutui melkoisesti lisäkustannuksia, kun navetan pohja jäätyi ja sitä piti sulatella rakentamisen jatkamiseksi.”

Uusi alku Harju-Keturit ovat koonneet albumin navetan rakentamisesta. Ensimmäiset kuvat ovat vanhasta tilakeskuksesta ja palavasta navetasta. Seuraavissa kuvissa kaadetaan tilakeskuksen takana olevaa metsää ja tasoitellaan navetan pohjaa. Rakennusmiehet olivat työssä läpi talven ja alkuun päästyään seinät nousivat nopeasti. Navetan avajaiset pidettiin keväällä ja lehmät tulivat sisään 3. kesäkuuta.

Heti syksyllä oli ostettu hiehoja kasvamaan, koska nuorkarjaa menetettiin tulipalossa. Uudessa navetassa lehmäluku myös kasvaa entisestä neljästäkymmenestä yhden robotillisen kokoiseksi. Omien eläimien lisäksi uuteen navettaan tuli myös ostolehmiä.

Tuotos notkahti muutosten vuoksi aiemmasta, mutta se korjaantunee aikaa myöten. Harju-Keturit ovat jalostaneet karjaa pitkäjänteisesti. Erityisesti rakenteeseen on kiinnitetty huomiota. Aperuokinnassa on Keijo Harju-Keturin mukaan vielä opettelemista. Säilörehua analysoidaan ahkerasti oikeanlaisen seoksen varmistamiseksi. Tuotanto alkaa vakiintua rutiineihin ja vähitellen alkaa olla aika purkaa myös palaneet rauniot. ”Tähän mennessä on ollut kiireempää tekemistä.”

Työ auttaa Jälkikäteen Harju-Keturit arvioivat tulipalosta seuranneen suurimman järkytyksen ja surun hautautuneen työhön. Oli paljon ajattelemista ja tekemistä, kiire saada uusi navetta valmiiksi ja eläimet takaisin kotiin. Muutama uneton yö kylläkin koettiin ensi alkuun.

Osuuskuntaa he kiittelevät saamastaan avusta, samoin karjan hoitaneita tiloja. Talkooapuakin löytyi tarvittaessa. Maitotilan johtamiskoulutuksessa mukana oleva Tiina Harju-Keturi vaihtoi projektityön aihetta tulipalon johdosta. Kurssista oli apua ja hyviä vinkkejä rakentamiseen tuli sekä ohjaajilta että kollegoilta, hän kiittelee.

Tulipalo on raju muistutus elämän sattumanvaraisuudesta. ”Aamulla kaikki oli kunnossa, illalla kaikki sekaisin. Yhdessä tästä koettelemuksesta on selvitty ja nyt ollaan jo voiton puolella”, Harju-Keturit sanovat.

Maito ja Me 3/2013

37

Maatalousyhtymä on hyvä toimintamalli yhteistyökykyisille osakkaille Korpikannan maatalous­ yhtymä tarjoaa kohtuullisen työ- ja ansiotason osakkailleen. Tänä vuonna Osuuskunta ItäMaidolle lähtee 1,2 miljoonaa maitolitraa.

Teksti ja kuvat Tuomo Kautonen

”

Y

htymäkokemusta on nyt jo kolmannessa polvessa”, täsmentää vanhempaa sukupolvea varpaisjärveläisellä Korpikannan tilalla edustava Pekka Immonen. Ensimmäisen kerran yhtymä perustettiin edellisessä sukupolvenvaihdoksessa vuonna 1991. Nykyisen, vuonna 2009 aloittaneen maatalousyhtymän muodostavat Pekan lisäksi vaimo Birgitta sekä pojat Pasi ja Antti Immonen. ”Kaikki ovat maataloudesta kiinnostuneita, joten etsittiin kolmelle työhön osallistuvalle osakkaalle sopiva malli”, Pekka Immonen kertoo.

Perustamisvaiheessa sovittiin tärkeimmät yhtymässä noudatettavat pelisäännöt ja varauduttiin tulevaisuuteen. Esimerkiksi vanhempien osuudet voidaan sopimuksen mukaan siirtää tulevaisuudessa ainoastaan yhtymän nuoremmille osakkaille, ei sivullisille. Yhtymän asiat päätetään yhdessä eikä turvauduta äänestykseen, joka olisi mahdollista osakeyhtiömallissa.

Kaikki maatalousyhtymän osakkaiden tekemä työ on saman hintaista. Työtunnin hinta määritetään etukäteen ja tunneista pidetään kirjaa. Myös yhtymän mahdollinen tulos jaetaan osakkaiden tekemien työtuntien perusteella.

Pekka Immosen mielestä yhtymämalli sopii hyvin maatiloille. ”Henkilöiden on kuitenkin pystyttävä puhaltamaan yhteen hiileen ja tavoitteiden on oltava saman suuntaisia”, hän korostaa.

Laajentaen kannattavaksi Yrityksen kannattavuutta haettiin tuotantoa tehostamalla. Laskelmissa ei yhden robotin kokoluokan navettaa saatu riittä-

38

Maito ja Me 3/2013

p Korpikannan maatalousyhtymän osakkaat Pekka, Pasi ja Antti Immonen tekevät yhdessä

tilan työt. Yhtymään kuuluu lisäksi Birgitta Immonen. Kuvassa mukana vasemalla ItäMaidon tuotantoneuvoja Tuomo Rytkönen.

vän tuottavaksi, joten tuotantoa laajennettiin kahdelle lypsyrobotille.

Uusi navetta valmistui jouluksi 2010.

Neljässä rivissä on 130 lehmäpartta ja 46 partta yhdessä rivissä nuorelle karjalle, sekä ryhmäkarsinat 30 pikkuvasikalle. Vanhaan, 42-paikkaiseen parsinavettaan tehtiin seuraavana vuonna karsinat 80 nuorelle eläimelle.

Kahden Lely A3 next -robotin toimintaan isännät ovat tyytyväisiä. Slalom-lannanpoisto toimii myös hyvin. Lantamassaa lietekouruissa siirtävää pumppua ”pyöräytetään” kerran viikossa, eikä mainittavia sisäilmaongelmia ole. Lantakuilujen mutkat joudutaan kuitenkin huuhtelemaan lisävedellä kahdesti vuodessa, koska erityisesti hiehojen lanta on kuivaa ja eläimet pyrkivät vetämään heiniä kuiluihin. Kertahuuhteluun tuodaan vettä tilan 14 kuution lietevaunulla 5–10 vaunullista.

Navettailmaa viilennetään ja samalla torjutaan kärpäsiä kolmella sisäilmapuhaltimella. Ilma poistuu rakennuksesta vapaalla kierrolla ja otetaan sisään kennolevyisistä korvausilma-aukoista.

AIV-liuosta sadekesän varalle Navetan kiinteään apejärjestelmään kuu-

luu kaksi täyttöpöytää, mattoruokkija sekä 30 kilowatin sähkömoottorilla varustettu 12 kuution apesekoitin. Säilörehun laakasiiloja on kolme.

Yhtymällä on käytettävissä noin 120 peltohehtaaria, joista 72 hehtaaria omia tai vuokralla ja loput sopimuksiin perustuvia korjuualoja. ”Tänä vuonna nurmirehu riittää hyvin”, arvioi viljelysuunnittelusta vastaava Antti Immonen.

Nurmet uudistetaan kyntämällä ja suojaviljaa käyttäen. Kovien maiden rehunurmiin käytetään timotei-, puna-apila-, nurminata-, ruokonata-seosta ja suomaille timotei-ruokonataa. Tänä vuonna uusittiin 26 peltohehtaaria, joiden ensimmäinen sato korjataan kokoviljasäilörehuksi ja odelmikko syksyllä säilörehuksi.

Säilörehun korjuu aloitettiin 10. kesäkuuta. Kolmen päivän aikana korjattiin 60 hehtaarin rehut. Hieman pieneksi jääneen noukinvaunun rinnalle hankittiin toiseen korjuuseen 35 kuution Strautmann noukinvaunu. ”Siiloilla ehtii yhdellä traktorilla levitellä kahdenkin vaunun rehut, koska matkaa on kaukaisimmille pelloille viitisen kilometriä”, sanoo korjuuaikaan siiloilla työskentelevä Pekka Immonen.

Siilotyöskentelyyn on suunnitteilla

nykyistä painavampaa kalustoa. Nyt levitys hoidetaan Valtra 8150 -traktorilla, johon on lisätty 900 kilon peräpainot ja 400 kilon vannepainot sekä etukuormaaja.

Kaksi 9 x 53-metristä laakasiiloa ovat erillään navetasta ja yksi siilo navetan yhteydessä. Laakasiilojen betonisia seinäelementtejä vasten asetetaan täytön alussa reunamuovit. Rehun päälle tulee ilmanpitävä kalvo, paksumpi päällysmuovi ja painotuspeite, siilojen reunamille ”hiekkamakkarat”. Muovien päälle asetetut autonrenkaat pitävät peitteet paikoillaan.

Immoset ovat muutaman vuoden ajan säilöneet rehut onnistuneesti biologisella säilöntäaineella. Viime kesänä rehu jouduttiin kuitenkin korjaamaan sateiden vuoksi erittäin märkänä. Tästä syystä rehun määrälliset tappiot lisääntyivät ja jonkin verran ilmeni voihappoitiö-ongelmia. Nyt sateiden varalle ostettiin 3 000 litraa AIV II -säilöntäainetta. Pääosa säilötään edelleen biologisella säilöntäaineella, mutta sadejakson sattuessa turvaudutaan AIV-liuoksiin.

Laatu kunnossa, tuotos nousussa ”Maidon laatu on pysynyt parhaassa luokassa 22 vuoden ajan”, Pekka Immonen kertoo. Tämä tarkoittaa koko sitä aikaa, jolloin hän ja Birgitta Immonen ovat vastanneet karjasta. Lehmien keskituotos oli vanhassa navetassa 9 300 kiloa. Nyt tuotos lähestyy 9 500 kiloa, vaikka karjassa on ensikoita nelisenkymmentä.

Tänä vuonna tilalta lähtee meijeriin 1,2 miljoonaa litraa maitoa. ”Noin 10 300 kilon keskituotoksella lypsettäisiin 700 000 litraa maitoa molemmilla roboteilla” Antti

Työtunnin hinta määritetään etukäteen ja tunneista pidetään kirjaa.

Immonen miettii. Nyt roboteilla on vapaata kapasiteettia noin kolme tuntia vuorokaudessa.

Navettatöiden määrä on vähentynyt entiseen putkilypsykoneella varustettuun parsinavettaan verrattuna. ”Ehkä kolmanteen osaan”, Pekka Immonen arvioi. Lantakäytäviä puhdistava automaattinen ”puuhapete” helpottaa puhtaanapitoa ja rehuautomatiikka rehujen jakoa.

Työt tehdään yhdessä Korpikannan päärakennusta asuttaa Pekka Immosen perhe toisten osakkaiden asuessa perheineen lähistölle rakennetuissa omakotitaloissa. Päivittäiset navettatyöt miehet hoitavat yhdessä. Kolmelta henkilöltä kuluu navetalla aikaa aamuisin noin kuusi tuntia ja iltaisin kolme tuntia. Poikkeuksellisesti esimerkiksi peltotöiden aikana selviytyy navettarutiineista yksikin henkilö.

Antti Immonen vastaa ilta- ja päivätarkastuksista. Hän paneutuu myös karjan ruokintaan ja siemennysasioihin.

Pasi Immonen hoitaa hiehonavetan, pellot ja oman konekaluston sekä yhdessä naapuritilojen kanssa hankittuja konei-

ta. Muun muassa kasvinsuojeluruisku, lietteen sekoittaja, ketjumurskain, jyrä ja suorakylvökone ovat yhteiskoneita. Neljän tilan yhdessä muodostamalla Korpijärven koneasema Oy:llä on 27,5 kuution Terra Gator -lannanlevittäjä, jolla levitetään vuodessa lähes 40 000 kuutiota lietelantaa.

Investoinnin ”kuoleman laakso” nopeasti ohi Tila on kuulunut kannattavuuskirjanpitoon vuodesta 1981. Pekka Immonen pitää kirjanpidon ja seuraa tilan taloutta. Äskettäin hän kävi myös Osuuskunta ItäMaidon järjestämän merkonomi-koulutuksen.

Tuntiseurannan ja siitä johdettujen tunnuslukujen uskottavuutta lisää se, että osakkaiden palkat maksetaan tuntikirjanpidon mukaan. Koko tilan töihin käytetään seurantatietojen mukaan yhteensä 4 600–4 700 työtuntia vuodessa. Kaikki kolme työhön osallistuvaa osakasta työskentelevät yhtymään siis noin 1 550 tuntia per vuosi.

Viime vuonna tilan kannattavuuskerroin oli 1,1. Vastaavaan on päästy vain yhtenä aikaisempana vuonna Pekka Immosen isännyyden aikana. Tuotantorakennuksiin ja navettalaitteisiin sijoitettiin nyt yhteensä noin 1,5 miljoonaa euroa. Talousneuvojan varoittama investoinnin jälkeinen ”kuoleman laakso” ohitettiin noin kymmenessä kuukaudessa. Rahaliikenne tasaantui, maitotulot lähtivät kasvuun ja EU-tuet vakiintuivat nopeasti. ”Tehty investointi vaikuttaa kannattavalta”, Pekka Immonen sanoo. Maatalousyhtymä on hänen mielestään hyvä yhteistyökykyisten osakkaiden toimintamalli.

u Lehmät sijoittuvat vuonna

2010 valmistuneessa navetassa neljään riviin ja nuorkarja ruokintapöydän toiselle puolelle yhteen riviin.

Maito ja Me 3/2013

39

Miten tulkita utaretulehdustestin tuloksia?

Kuva : Reijo Jokivuori

Uusi utaretulehdustesti (PCR-testi) otettiin Valion aluelaboratoriossa käyttöön muutama vuosi sitten.

Erilainen menetelmä ja sen tulosten tulkinta ei aina ole ollut helppoa. Löytyi ennen kuulumattomia bakteereita ja vielä monia yhtä aikaa.

Heidi Hiitiö, Tiina Autio, Satu Pyörälä

N

yttemmin useimmat laboratoriot käyttävät uutta menetelmää eli bakteerin perimään eli DNA:han pohjautuvaa utaretulehdustestiä. Testi mittaa bakteerien määrää niiden ge­no­ mikopioiden määrän perusteella. Käyttäjä saa tiedon bakteerin määrästä yhdestä kolmeen plussaan luokiteltuna (-,+,++,+++) ja lisäksi tiedon siitä, jos joku bakteerilaji on näytteessä vallitseva (>90 %, >99 %).

PCR-testi eroaa bakteeriviljelyyn perustuvasta menetelmästä, koska mikrobien ei tarvitse kasvaa, vaan testi toteaa sekä elävien että kuolleiden DNA:n. Testi on entistä menetelmää herkempi, eli se löytää pienetkin määrät taudinaiheuttajaa. Perinteisten, yleisten tulehduksen aiheuttajien lisäksi PCR-testi tunnistaa joitakin lajeja, joita viljelyssä ei tunnistettu.

Neljänneskohtaisille maitonäytteille tarkoitettu testi (PathoProof Mastitis Complete-16 Kit, Thermo Fisher Scientific) löytää 15 utaretulehduksen aiheuttajaa. Lisäksi testi sisältää stafylokokkien vastustuskykyä (resistenssiä) penisilliinille koodaavan betalaktamaasi-geenin. PCR-testin tulosten tulkinta on konstikasta, joten käyttäjien lisäohjeistus on tarpeen.

Maitonäytteen otto ja tulkinta Utaretulehdusnäytteiden tärkein tarkoitus tulisi olla tulehduksen aiheuttajien tunnistaminen karjan utaretulehdusongelman kokonaisvaltaista selvittämistä varten. Maitonäytteiden tulkinta ei saa muodostua liian yksilö- ja hoitokeskeiseksi

40

Maito ja Me 3/2013

p Näyte tulee ottaa mahdollisimman puhtaasti, jotta tulehduksen aiheuttaja saadaan selville.

(”bakteeri löytyi – tämä lehmä on hoidettava ja äkkiä”).

On muistettava, että maitonäytteessä havaitut bakteerit voivat olla peräisin utareen lisäksi muistakin lähteistä, kuten vedinaukon iholta, ympäristöstä, näytteenottajan käsistä tai jopa navettailmasta.

Lehmän utare on haastava kohde näytteenotolle. Utare sijaitsee lähellä parren pintaa tai lantakourua ja lisäksi lehmä voi liikkua, potkia tai huiskia hännällään. Hyvälaatuisen näytteen lypsäminen vaatii hyvää käsinlypsytekniikkaa. Näytteen likaantumisen (kontaminaation) mahdollisuus on aina pidettävä mielessä.

Koska PCR-testi on erittäin herkkä ja sen valikoimassa on useita ympäristöperäisiä bakteereita, näytteenottotekniikan on oltava erityisen hyvä. Näytteen otto lehmän kaikista neljänneksistä samaan putkeen on joskus kustannusten säästämiseksi käytetty keino. Näytteen likaantumisen vaara on neljännesnäytteeseen verrattuna suurempi, ja lehmänäyte on käyttökelpoinen vain tartunnallisten tulehdusten seurannassa (Streptococcus agalactiae, Mycoplasma bovis). Kiireellisessä tilanteessa, kuten äkillisessä utaretulehdustapauksessa, suositeltavia ovat eläinlääkärien käyttämät nopeat viljelymenetelmät.

Maitonäytteeseen pitää aina liittää riittävät esitiedot: päivämäärä, omistajan tiedot, lehmän tiedot, poikimisen ajankoh-

Ota näyte oikein 1. Tarvittaessa pese ja kuivaa utare.

2. Lypsä vetimestä muutama suihke lettupannuun tai testimukiin.

3. Pese ja desinfioi kätesi ja tarvittaessa käytä kertakäyttö­ hanskoja. Toista tämä, jos otat näytteitä useammasta lehmästä.

Merkitse näyteputkeen tussilla tarvittavat tiedot.

4. Puhdista vedin desinfektio­ aineeseen kastetulla pumpuli­tukolla.

Tuppo ei saa olla tippuvan märkä.

Keskity vetimen päähän ja hankaa sitä vähintään kolmella tupolla tai tuppoa kääntäen ja vähintään kolme kertaa viiden sekunnin ajan. Jos tuppo näyttää likaiselta, jatka puhdistusta, kunnes näkyvää likaa ei ole.

5. Avaa näyteputki ja pidä korkkia niin, ettet koske sen sisäosaan.

6. Lypsä näyte pitäen vedintä poikittaissuunnassa, jotta siihen ei varise likaa. Yritä saada näyte mahdollisimman harvoilla suihkeilla.

Noin puoli putkellista maitoa riittää.

Lehmän häntä on pidettävä kiinni näytteenotonaikana, ettei se huiski sillä likaa.

7. Sulje korkki ja pidä näyte viileässä.

Tarvittaessa lisätään säilytyspilleri.

ta, utareneljännes, näkyvät oireet ja maidon solupitoisuus arvioituna CMT-testillä (”lettupannutesti”). Jos esimerkiksi tiedot maidon solupitoisuudesta puuttuvat, näytteen tulosta on vaikea tulkita. Maitonäytteen tulos olisi aina eläinlääkärin tulkittava ja lopulliset johtopäätökset (esim. hoitopäätös) tehtävä lehmän esitietojen (milloin poikinut, kuinka vanha, maidontuotos), näkyvien oireiden ym. tiedon perusteella.

Jos näytetuloksena mainitaan pelkkä bakteerin nimi, sen osuudesta lehmän utaretulehduksessa on vaikea sanoa mitään.

Varsinkin nyt, kun PCR-testi on käytössä, näytetuloksen perusteella mahdollisesti tehtävissä hoidoissa on oltava entistä pidättyväisempi. Jonkun bakteerilajin löytyminen maitonäytteestä ei saa tarkoittaa automaattista antibioottihoitoa.

Noin puolessa perinteisellä viljelyllä negatiivisiksi todetuista näytteistä PCR pystyy tunnistamaan jonkun mikrobin DNA:ta. PCR-testi on usein positiivinen hiivalle ja todennäköisesti suuri osa löydöksistä on peräisin muualta kuin utareesta.

Yli puolessa näytteistä löytyy vähintään kahden bakteerilajin DNA:ta. Vallitseva laji (>90 %) löytyy yli 60 %:ssa näytteistä. PCRtestin tulosten tulkinnassa tulee kiinnittää huomio vallitsevaan bakteerilajiin, jos sel-

PCR-testin tulkinta PCR-testin tulosten tulkinta ei aina ole helppoa. Näytteessä on usein enemmän kuin yksi bakteerilaji. Vertailukelpoisuus perinteisen viljelyn kanssa ei ole täydellinen: positiivisten näytteiden tulokset ovat kuitenkin yhteneväisiä yli 80 prosentissa näytteitä.

Staphylococcus aureus -diagnoosissa testi on luotettava: PCR-testin S. aureus -tuloksista lähes 90 prosenttia olisi tulkittu positiiviseksi myös viljelyssä. Koagulaasi-negatiivisten stafylokokkien (KNS) suhteen testi on liian herkkä: KNS-diagnooseista vain noin 40 prosenttia olisi positiivisia myös perinteisellä menetelmällä. PCR-testin KNS-löydöksiin on siis suhtauduttava tietyllä varauksella.

PCR-testin tulkintaohjeita � Kiinnitä huomio vallitsevaan ja/tai runsaaseen löydökseen – tulosta tukee, jos mikrobilaji on vallitseva (>90 % tai >99 %) – tulosta tukee, jos löydöksen määrä on ++ tai +++ � Yhden plussan löydökset (+) – voivat olla kontaminantteja eli peräisin muualta kuin utareen sisältä – tavallisimmat ovat KNS, C. bovis, hiiva, A. pyogenes/P. indolicus ja Enterococcus, joiden vähäisistä määristä ei tarvitse välittää – poikkeuksena S. agalactiae ja M. bovis, mahdollisesti S. aureus � Jos näytteestä löytyy yli kolme bakteerilajia, näyte on huonolaatuinen. Ota uusi näyte.

Bakteerin määrä

Bakteerin osuus

Tulkinta

1

KNS Betalaktamaasigeeni Hiiva A. pyogenes/P.indolicus

+ + ++ +

Huonolaatuinen näyte, ei voi tulkita. Ota uusi näyte, jos ongelma jatkuu.

2

KNS Betalaktamaasigeeni

+ +

KNS vähäinen määrä. Ei toimenpiteitä.

3

Str. dysgalactiae S. aureus Betalaktamaasigeeni

++ + -

4

Str. agalactiae KNS Betalaktamaasigeeni Escherichia coli

+ + + +

5

S. aureus

+

6

Hiiva Enterococcus sp.

++ +

7

Negatiivinen

-

Testin käyttö tuotosseurantaja tankkimaidon testaukseen PCR-testiä voidaan käyttää myös tankkimaidon tutkimiseen. Ulkomailla sitä käytetään myös lehmäkohtaisten tuotosseurantanäytteiden tutkimisessa. Näihin tarkoituksiin testistä on olemassa erillinen versio, joka sisältää vain neljä kohdebakteeria. Meillä näihin tarkoituksiin käytettäisiin samaa testiä kuin neljännesnäytteisiin.

On tärkeää muistaa, että tankkimaito- ja mahdolliset tuotosseurantanäytteet ovat lähtökohtaisesti likaantuneita, sillä niitä ei ole otettu puhdistetuista vetimistä. Nämä näytteet sopivat vain tartunnallisten taudinaiheuttajien seurantaan (Str. agalactiae, Mycoplasma bovis).

Tuotosseurantanäytteet eivät sovi tavallisten taudinaiheuttajien kuten S. aureustai KNS-tartuntojen seurantaan, koska ne ovat aina kontaminoituneita eli sisältävät aina vetimien iholta ja ympäristöstä peräisin olevia bakteereita.

”Uudet” taudinaiheuttajat

PCR-testin esimerkkituloksia Näyte PCR-tulos

lainen löytyy – utaretulehdus on melkein aina yhden mikrobin aiheuttama tartunta. Jos löytyy useita lajeja ja kaikkia vain vähän, näytteen tulokseen on suhtauduttava varauksella.

Monilajisissa tuloksissa merkitystä voi olla Str. agalactiae ja S. aureus -löydöksillä.

Jos lajeja on enemmän kuin kolme, näyte on huonolaatuinen, eikä sitä pitäisi tulkita ollenkaan, vaan mieluummin ottaa uusi näyte.

PCR-testin kehitystyö jatkuu. Esimerkiksi testin herkkyyteen joidenkin lajien suhteen valmistaja saattaa tehdä muutoksia.

>99 %

>90 %

Str. dysgalactiae tartunnan aiheuttaja.

S. aureus todennäköisesti kontaminantti.

Str. agalactiae vähäinen määrä, ei välittömiä toimenpiteitä. Kuitenkin tarkkailtava, joten ota uusi näyte. Onko tavattu karjassa aiemmin?

Vähäinen määrä S. aureusta. Lehmän oireet ja soluluku?

Voi olla hiivatulehdus. Lehmän oireet ja soluluku?

Jos ongelma jatkuu, ota uusi näyte. Jos ei vieläkään löydöstä, lähetä näyte Kuopion Eviraan tutkittavaksi.

Esimerkkejä utaretulehdusnäytteiden tuloksista, kun maitonäyte on tutkittu PCR-testillä. PCR-testituloksen diagnoosi ei ole aina yksiselitteinen, vaan vaatii lisätulkintaa.

PCR-testi on yllättänyt käyttäjät, koska se toteaa taudinaiheuttajia, joita ei aikaisemmin löydetty. Näitä ovat Trueperella (aikaisemmin Arcanobacterium) pyogeneksen kanssa ilmoitettava Peptonifilus indolicus, Serratia marcescens, mykoplasmat, utaretulehdusta aiheuttava M. bovis, Prototheca-levät ja hiivat.

Toisaalta PCR-testin taudinaiheuttajavalikoima ei sisällä kaikkia utaretulehdusta aiheuttavia mikrobeja: esimerkiksi Bacillus, Pseudomonas, laktokokit ja Listeria puuttuvat. Joskus voi olla tarpeellista lähettää näyte perinteiseen viljelyyn, jos PCR-testi on toistuvasti negatiivinen, mutta ongelma jatkuu. Taudinaiheuttajaksi voi osoittautua joku harvinaisempi mikrobi, jota PCR-testi ei löydä.

Samankaltaiset nimet C. bovis ja M. bovis on pidettävä erillään. Ensin mainittu on tavallinen ja vaaraton korynebakteeri, jälkimmäinen ilmoitettava, leviävä tartunuu nanaiheuttaja.

Maito ja Me 3/2013

41

Pyogenes-syndrooma eli kesämastiitti Kesämastiitti on yleensä hiehoilla ja ummessaolevilla lehmillä esiintyvä utaretulehdus, jolle tyypillisiä piirteitä ovat voimakkaat oireet sekä tulehtuneen neljänneksen mätämäinen ja haiseva erite.

Vedinvammat altistavat pyogenes-tulehdukselle. Tulehdus on aerobisten ja anaerobisten bakteerien aiheuttama sekatartunta. Yleisimmin löytyy Trueperella (ent.

Arcanobacterium) pyogenes ja Peptoniphilus indolicus. PCR-testissä diagnoosin saa, jos näytteessä on jommankumman mainitun DNA:ta.

Molemmat bakteerit ovat yleisiä navettaympäristössä, ja niitä esiintyy yleisesti maitonäytteissä kontaminantteina.

tiin ensimmäiset varmat M. bovis -utaretulehdukset vuonna 2012. M. bovis aiheuttaa myös nuorkarjan erilaisia tulehduksia, erityisesti keuhkotulehdusta. Mykoplasman aiheuttamaa hengitystietulehdusta voi esiintyä aikuisillakin naudoilla.

Eviran ja ETT.n kotisivuilla on M. bovis -tartuntoja koskevaa ohjeistusta. Periaat-

M.bovistulehdukseen sairastunut lehmä tulee heti eristää ja poistaa karjasta.

Mykoplasmat Testi toteaa sekä kaikki mykoplasmat (Mycoplasma spp.), että varsinaisen utaretulehdusta aiheuttavan lajin (M. bovis). Ensimainittu tulos sisältää sekalaisen joukon mykoplasmoja, joita voi esiintyä navettaympäristössä, eikä löydös aiheuta erityisiä toimenpiteitä.

M. bovis on pahempi juttu, koska se on Suomessa uusi taudinaiheuttaja ja ilmoitettava tartunta. Suomessa todet-

teessa mykoplasma-utaretulehdukseen sairastunut lehmä tulee heti eristää ja poistaa karjasta. M. bovis -tartuntaa voi epäillä, jos lehmän useita neljänneksiä tulehtuu, tulehdus leviää lehmästä toiseen, eivätkä tulehdukset vastaa antibioottihoitoon.

Hiivat ja levät Hiiva on PCR-testissä yleinen kontaminantti, ja näyte tulkitaan positiiviseksi

vain, jos hiivalöydös on ainoa laji tai sitä on näytteessä vallitsevana ja runsaasti (+++++).

Lehmän oireiden tulee tukea diagnoosia. Hiivatulehduksen oireet ovat usein voimakkaat ja lehmän maidontuotanto laskee selvästi. Antibioottihoito ei tehoa.

Perinteisellä viljelyllä tutkituissa näytteissä hiivaa on löytynyt vain 1–2 prosentissa näytteistä.

Prototheca-levä on meillä taudinaiheuttajana harvinainen ja lienee näytteessä useimmiten peräisin ympäristöstä, eli se ei välttämättä ole oikea taudinaiheuttaja.

Serratia marcescens S. marcescens on kolityyppinen maaperäbakteeri. Tartuntaa esiintyy sekä lypsykaudella tai ummessaollessa ja se voi olla useassa neljänneksessä samaan aikaan. Oireet ovat lievemmät kuin tavallisessa kolitulehduksessa. Antibioottihoito ei tehoa.

Tartuntojen ehkäisy noudattelee samoja periaatteita kuin yleensä kolitulehduksissa, eli ”puhdista ja kuivata” on ainoa keino.

Pyörälä on professori ja Hiitiö tohtorikoulutettava Helsingin Yliopiston eläinlääketieteellinen tiedekunnan Kliinisen tuotantoeläinlääketieteen osastolla. Autio on erikoistutkija Elintarviketurvallisuusvirasto Evirassa.

Käyttövalmis vedinsuihke

MILKODEX

TM

on tehokkaampi kuin perinteiset aineet MILKODEX : • nopeuttaa haavojen paranemista TM

• estää tehokkaasti bakteerien kasvun Paras suoja utaretulehdusta vastaan on vetimen pään EHJÄ IHO! Pakkaukset: 20 litraa (värillinen) 60 l litraa (väritön) Liuokset eroavat ainoastaan väriaineen osalta

42

Maito ja Me 3/2013

PL 31, 20781 Kaarina Puh. 02 2437 600 www.pharmaxim.com

Kuva : Aino Murtomaa-Niskala

Nasevasti terveydenhuollosta

Kotimainen kumppani läheltä Standard, 10 kg

Seleeniä parantamaan lisääntymiskykyä. Jodia kasvuun ja kehitykseen.

Erittäin hyvänmakuista.

Tehostaa maidontuotantoa.

-nuolukivet

Basic 100, 10 kg

100-prosenttisen puhdasta vakuumisuolaa. Maittavaa, kosteudenkestävää ja tiiviinä säilyvää. Soveltuu kaikille eläimille.

p Kaikki Farmariin nautojaan tuoneet tilat tutkittiin M. bovis -tartunnan varalta.

Farmarista kokemusta M. boviksen torjuntaan l Mycoplasma bovis ja tarttuvien sorkkasairauksien keväinen aalto toivat haasteita Farmari-näyttelyn järjestäjille. Eläintautien torjuntayhditys (ETT) laati pelisäännöt yhteistyössä eläimiä näytteille asettavien tahojen kanssa.

Farmariin nautojaan tuoneet tilat lähtivät pilottitiloina mukaan M. bovis -tartunnan vastustamiseen pidättäytymällä uusien eläinten hankinnasta kahden kuukauden ajan ennen näyttelyä ja otattamalla karjoistaan näytteet M. bovis -tartunnan varalta ennen näyttelyyn tuloa. Näyttelynautojen noin 50 lähtötilalla on nyt mahdollisuus ensimmäisinä Suomessa saavuttaa ns. tutkitusti vähäriskisen tilan status, kun niiden eläimet tutkitaan vielä toisen kerran M. boviksen varalta aikaisintaan puolen vuoden kuluttua ensimmäisestä tutkimuksesta.

M. bovis -ohjelman A-tasolle (= tutkitusti vähäriskinen tila) hakeutumista suositellaan kaikille niille tiloille, jotka myyvät jalostus- tai pitoeläimiä lypsy- tai emolehmäkarjoihin tai osallistuvat eläinnäyttelytai hiehohotellitoimintaan. Kaikille muille nautatiloille suositellaan M. bovis -seurantaa Nasevan ja terveydenhuollon keinoin ja pitoeläinten ostoa vähäriskisiltä tiloilta. Eläinkaupassa on syytä muistaa myös ETUnautakarjan terveystodistuksen käyttö. Nasevaan kerätyn terveydenhuol-

tokäyntitiedon mukaan vasta vajaa puolet eläinhankintoja tekevistä tiloista käyttää säännöllisesti terveystodistusta ja sen antamaa kattavaa tietoa lähtökarjan terveydentilasta.

Mycoplasma bovis -tartunta ei ole virallisesti vastustettava eläintauti, joten tuottajat ja yritykset vastaavat itse taudin vastustuksesta. Vastustus perustuu tiloilla tehtävään terveysseurantaan, tutkimuksiin ja eläinkaupan pelisääntöihin. ETT koordinoi toimintaa. Tehokas tarttuvien tautien vastustaminen edellyttää tilojen liittymistä terveydenhuoltoon ja Nasevaan, sillä se on ainoa kattava keino seurata tilojen välisiä kontakteja ja tiloilla esiintyviä oireita, sekä koota kaikki tutkimustulokset ja tilakäynnit nopeasti ja kattavasti tietojärjestelmään. Näin mahdollistetaan turvallisemman eläinkaupan toteutuminen.

Eläinten hankinta Nasevaan ja M. bovis -seurantaan kuulumattomilta tiloilta on merkittävä terveysriski.

Samoin eläinnäyttelytoiminta, mikäli sitä ei tehdä organisoidusti pelisääntöjä noudattamalla ja terveysriskit huomioiden.

Lisää ohjeita eläinkauppaan ja M. boviksen vastustamiseen ETT:n verkkosivuilla www.ett.fi/ohjeet_ja_ lomakkeet/elainkauppa Erja Tuunainen Kirjoittaja on asiantuntijaeläinlääkäri Eläintautien torjuntayhdistys ETT:ssä.

o Tuotant n kasvuu in Mestar ! illa e n vitamii

Mestarin ADE -vitamiinipelletti, 20 kg

Sisältää A-, D3-, ja E-vitamiinia juuri oikeassa suhteessa, sekä lisäksi niasiinia ja B12-vitamiinia. Mm. nuorille voimakkaasti kasvaville sekä tuotoshuipussa oleville eläimille.

Mestarin Proppi, 10 kg, 30 kg ja 200 kg Lisää lehmän ruokahalua ja maidontuotantoa. Propyleeniglykolia 900 g/l.

Mestarin Energia-liuos, 10 kg, 250 kg ja 1200 kg Liuosmainen energiatäydennysrehu märehtijöille. Toimii erinomaisesti myös aktivointirehuna lypsyroboteissa.

VAHVA Pro nä Hyödyn oennakk si! u o s t ok a

Varma happo myös vaikeisiin olosuhteisiin!

Muurahaishappoa 80 %, propionihappoa 2 %. Soveltuu erinomaisesti tuoreen ja esikuivatun nurmirehun säilöntään sekä murskeviljan säilöntään, vasikoiden hapanjuottoon ja sikojen liemirehun pH:n säätelyyn.

Kysy lisää lähimmästä K-maataloudesta. www.k-maatalous.fi

Maito ja Me 3/2013 43 K-MAATALOUS

Kuva: Marika kellokoski

Kuva : Esa Manninen

p Pyörillä kulkevaan pyyhesäiliöön on

asennettu lävikkö , jossa liinat lämmitetään kuumalla vedellä. Vesi valuu säiliöön.

Asemalypsyssä on tehostamisen varaa, selviää agrologi AMK Marjo Liikasen Pohjolan Maidolle tekemästä selvitystyöstä.

Selvityksessä haettiin työkaluja asemalypsyn tehostamiseksi ja vertailupohjan luomiseksi kotimaisille tehokkuustavoitteille.

u Kaija Tolonen

lypsyllä. Lypsy­ pussista nihkeät, lämpimät lypsy­ liinat ovat kätevästi otettavissa.

Teksti Aino Murtomaa-Niskala

Asemalypsy sujuvaksi

L

ypsyssä tavoitteena on lypsää mahdollisimman paljon hyvää maitoa lypsypaikkaa kohden mahdollisimman lyhyessä ajassa. Pienikin tehokkuuden nousu säästää vuoden mittaan merkittävästi aikaa ja työtä. Selvitystyön tarkoituksena oli kehittää lypsyn sujuvuutta arvioiva lomake, johon kirjataan lypsyn eri vaiheista tehdyt havainnot ja mittaustulokset sekä verrataan niitä tavoitteisiin. Lisäksi kartoitettiin hyviä ja tehokkaita työtapoja lypsytyön tehostamiseksi.

Suomessa ei ole yleisesti käytössä lypsyn sujuvuutta kuvaavia tunnuslukuja tai tavoitearvoja. Pohjois-Amerikan suurilla karjatiloilla lypsyn tehokkuuteen vaikuttavia tekijöitä on tutkittu ja sieltä on saatavissa vertailutietoa ja tavoitteita. Erilaisten lähtökohtien mm. tuotostason ja eläinaineksen vuoksi niitä ei välttämättä voi suoraan verrata kotimaisiin suorituksiin, mutta hyvää vertailutietoa niistä saa.

Marjo Liikanen selvitti lypsyrutiineja seitsemällä tilalla, joista kahdella on käytössä rinnakkaislypsyasema, neljällä kalanruoto, joista yksi swing over sekä lisäksi yksi tandemasema.

44

Maito ja Me 3/2013

Huomio alkuun ja loppuun Tutkimus osoitti, että keskeinen tekijä sujuvassa lypsyssä on lypsimen kiinnityksen ajankohta. Esikäsittely laukaisee maidonantia säätelevän oksitosiinihormonin erittymisen ja tehokas maidon virtaus saadaan, kun lypsimet kiinnitetään 60–120 sekunnin kuluessa esikäsittelyn alusta lukien. Käytännössä tämä tarkoittaa lypsyyn valmistelua 3–4 eläimen ryhmissä kerrallaan.

Sujuvuuteen vaikuttavia tekijöitä � Sujuva lehmäliikenne asemalle � Puhtaat lehmät � Vedinten nopea puhdistus � Lypsimen kiinnitys 1–2 min.

kuluessa esikäsittelyn alusta � Esikäsittely ja kiinnitys 3–4 lehmän sarjoissa � Välineet valmiiksi, ei tarvitse hakea � Kunnossa oleva lypsykone

Työn ohjaajana Pohjolan Maidon puolesta toiminut tuotantoneuvoja Eija Kontio toteaa, että tähän asti on painotettu perusteellista esikäsittelyä, mutta selvitys osoitti, että 10–20 sekunnin esikäsittely riittää maidonantirefleksin laukaisemiseen. Riittävän puhdistustuloksen saamiseksi nopea esikäsittely edellyttää lehmien olevan puhtaita.

Useimpien lypsyasemien tietojärjestelmät rekisteröivät maidon virtauksen. Maidon virtauksen huippu saavutetaan yleensä kahden ensimmäisen minuutin aikana lypsyn aloituksesta, kun esikäsittely ja lypsinten kiinnitys on tehty oikein. Hyvä virtaus lypsyn alussa lyhentää kokonaislypsyaikaa.

Tutkimuksessa havaittiin, että lypsyä jatketaan usein liian pitkään. Loppulypsyssä tulee välttää tyhjälypsyä ja irrottaa lypsimet ajoissa.

Eläinliikenne sujuvaksi Eläinten sujuva tulo asemalle vähentää lypsyyn käytettävää aikaa ja työtä. ”Lehmät kannattaa opettaa tulemaan itse asemalle.

Ajolaite on hyvä apuväline. Eläinten noutamista olisi vältettävä, ne tottuvat siihen

nopeasti”, Marjo Liikanen sanoo. Tuoreen rehun tarjoaminen lypsyn jälkeen on yksi tapa houkuttaa lehmät liikkeelle.

Eläinten ryhmittelyllä ja hitaiden lehmien tunnistamisella säästetään lypsyaikaa.

Hitaat esikäsitellään ensimmäiseksi. Ryhmittelyssä soluttavat ja erilleen lypsettävät otetaan lypsylle viimeiseksi.

Hyviä käytäntöjä Tiloilta löytyi oivaltavia ratkaisuja työn helpottamiseksi. Yksi esimerkki luovasta kehittelystä on omatekoinen pyörillä varustetusta muovisäiliöstä tehty pyyhesäiliö, jonka päälle on asennettu lävikkö.

Lypsyliinat nostetaan pesukoneesta lävikköön ja niille kaadetaan kuumaa vettä. Ylimääräinen vesi valuu säiliöön ja lämpimät liinat ovat lävikkökorissa näppärästi saatavilla.

Lypsypyyhkeiden käyttöön liittyy myös lypsypussi eli lypsyvyö, jota nimitystä isoilla taskuilla varustetusta, kosteuden kestävästä työessusta käytetään. Sopiva määrä puhtaita liinoja otetaan taskuun, josta lämpöinen, nihkeä lypsyliina on nopeasti vetäistävissä vedinten pyyhkimiseen. ”Lypsypusseja voi ostaa meijerin myymälästä. Jotkut ovat ommelleet sellaisen itse omille mitoilleen sopivaksi”, Eija Kontio kertoo.

Kaiken kaikkiaan hyvä valmistautuminen lypsyyn säästää aikaa ja askelia, kun työssä voi keskittyä lypsämiseen eikä tarvitse kesken kaiken juosta hakemaan tarvikkeita.

Ulkopuolinen tarkkailija mukaan lypsylle ”Omille työtavoille sokeutuu helposti ja lypsyrutiinien arvioinnissa ja mittauksissa olisi hyvä käyttää apuna ulkopuolista tarkkailijaa. Ensimmäinen askel lypsytyön tehostamiseen on luoda oikea ja hyvä perusrutiini, jota kaikki lypsäjät noudattavat. Selvitys osoitti, että melko pienilläkin työtapojen muutoksilla on mahdollista tehostaa lypsytyötä merkittävästi”, Liikanen sanoo.

Marjo Liikanen teki selvityksen opinnäytetyönä Oulun seudun ammattikorkeakouluun Osuuskunta Pohjolan Maidon toimeksiannosta. ”Selvitystyön tuloksena on asemalypsyn seurantaan nyt käytettävissä lomake, johon kirjataan lypsystä tehdyt havainnot”, Eija Kontio toteaa. ”Havaintoja voi verrata amerikkalaisiin tehokkuustavoitteisiin, ja myöhemmin, kun tunnuslukuja saadaan riittävän monelta tilalta, voidaan asemalypsyn tehokkuudelle määritellä suomalaiset tavoitearvot, joihin oman tilan asemalypsyn sujuvuutta voi verrata.”

Opinnäytetyö on kokonaisuudessa luettavissa osoitteessa: http://publications.theseus.fi/handle/10024/59873

Maitoa/tunti, lehmiä/tunti Lypsettyä maitoa/tunti on hyvä työkalu lypsyn tehokkuuden arviointiin. Tilan A maitoa/h on selvästi suurempi verrattuna lehmiä/h lukuun. Tämä kertoo, että lehmiltä tulee paljon maitoa lyhyessä ajassa.

Lehmää/h

Maitoa/h

120

1400

Lehmää/tunti Maitoa/tunti

1200

100

1000

80

800 60 600 40

400

20 0

200

Tila A RK Tila B KR Tila C TD Tila D SO Tila E KR Tila F KR Tila G RK Keski 2x10 2x5 2x3 2x6 2x6 2x6 2x16 arvo

0

RK = rinnakkaisasema, KR = kalanruoto, TD = tandem, SO = swing over

Askelia/tunti Askelten määrässä/tunti olivat erot tilojen välillä suuret. Vähimmin askelin lypsäjät selvisivät tiloilla, joissa lehmät tulivat hyvin asemalle, eikä niitä tarvinnut noutaa. Lisäksi lypsäjillä oli välineet lähellä ja työrutiini suunniteltua.

Askelia/tunti

2500

Lypsäjä 1

Lypsäjä 2

Yhteensä

2000

1500

1000

500

0

Tila A RK Tila B KR Tila C TD Tila D SO Tila E KR Tila F KR Tila G RK 2x10 2x5 2x3 2x6 2x6 2x6 2x16

Keskiarvo

RK = rinnakkaisasema, KR = kalanruoto, TD = tandem, SO = swing over Kuva Aino Murtomaa-Niskala

p Pohjolan Maidon tuotantoneuvojat Eija Kontio (vas.) ja Sanna Jokela (oik.) toteavat

Marjo Liikasen opinnäytetyön antavan hyviä käytännön työkaluja asemalypsyn sujuvuuden kehittämiseen.

Maito ja Me 3/2013

45

Lyhyesti

Pohjolan Maito selvitytti laatutyön haasteita l

Maitotilayrittäjä on maidon laadun tär-

kein tekijä. Osuuskunta Pohjolan Maidon toimeksiannosta tehtiin alueen maitotiloille ammattikorkeakoulun opinnäytetyönä kysely, joka selvitti tuottajien ajatuksia, asenteita ja työtapoja maidon laatuun liittyvissä asioissa sekä neuvonnan tarpeellisuutta.

Kysely lähetettiin 112 satunnaisesti valitulle yli 40 lehmän tilalle. Vastanneista 19 tilalla oli lypsyasema ja 20 tilalla robotti. Yksikään parsinavettatila ei vastannut kyselyyn.

Olosuhteet ja tuottajien asenne vaikuttavat, miten haasteelliseksi maidon laadun ylläpitäminen koetaan. Laadunhallinnan ongelmakohdat vaihtelevat tilakohtaisesti. Tuloksista selvisi, että robottilypsyssä maidon laadun turvaaminen on haasteellisempaa kuin asemalypsyssä. Solu- ja bakteerilaaduissa robottitiloilla vaihtelu oli suurempaa kuin asematiloilla.

Robotilla lypsettiin hyvää maitoa, mutta toisaalta joillakin tiloilla laadun hallin-

nassa oli ongelmia. Robotin seurantajärjestelmät ovat ehkä liian monipolvisia eivätkä tuottajat välttämättä osaa käyttää niitä.

Robottitilalliset näyttävät luottavan enemmän tekniikkaan ja jättäytyvät sen varaan lehmien tarkkailussa.

Päivittäisillä rutiineilla on suuri vaikutus maidon laatuun ja sen ylläpitämiseen.

Käytännöt vaihtelevat paljon tilakohtaisesti. Parantamisen varaakin löytyy. Esimerkiksi solutestejä ja tuotosseurantanäytteitä ei oteta riittävän usein, vaikka ne ovat tärkeitä utareterveyden mittareita. Tuotosseurantanäytteet suositellaan otettavaksi kuukausittain joka lehmästä. Näin pystytään seuraamaan lehmäkohtaista utareterveyttä ja maidon laatu pysyy tasaisempana.

Vastausten mukaan maidontuottajat kokevat meijerin neuvonnan tärkeäksi.

Internetistä sekä oppaista löytyy tietoa, mutta tuotantoneuvojia tarvitaan havaitsemaan ja korjaamaan toimintatapojen sekä rutiinien ongelmakohdat. Vieras silmä näkee epäkohdat paremmin.

Maidontuotannon tulevaisuus näyttää Osuuskunta Pohjolan Maidon alueella hyvältä. Vastauksissa oli nähtävissä positiivinen ja motivoitunut asenne maidontuotantoon sekä tavoitteellisuus laatutyössä.

Tiloilla oli tiedossa myös jatkajia ja suunniteltuja sukupolvenvaihdoksia.

Selvityksen Maidon laatuun ja sen ylläpitoon vaikuttavat tekijät isoilla tiloilla tekivät Henna Pirttimäki ja Jonna Öljymäki opinnäytetyönä Oulun seudun ammattikorkeakouluun. Pohjolan Maidosta asiantuntijoina toimivat tuotantoneuvojat Sanna Jokela ja Jari Korva.

Opinnäytetyö on luettavissa kokonaisuudessaan Ammattikorkeakoulujen julkaisuarkistosta osoitteesta: https://publications.theseus.fi/handle/10024/59317.

Henna Pirttimäki ja Jonna Öljymäki Kirjoittajat opiskelivat Oulun seudun ammattikorkeakoulun Aikuisena agrologiksi –hankkeessa.

KoneAgria Jyväskylässä 9.–12.10.2013 zz KoneAgria on tämän syksyn ainoa valta-

TILASÄILIÖT

SULJETUT SÄILIÖT • Tehokas pesuri • Toimintojen seuranta ja rekisteröinti • Robottisäiliöt kaikille robottimerkeille

DF953/95 tilavuudet 1600 - 8000 l LASER tilavuudet 9000 - 30000 l

Wedholms Teollisuustie 8, 16600 JÄRVELÄ Tel. 041 - 437 0057 www.wedholms.fi

46

Maito ja Me 3/2013

kunnallinen maatalouskonenäyttely Suomessa. Nelipäiväinen ammattinäyttely järjestetään 9.-12. 10. 2013 Jyväskylän Paviljongissa. Ajankohtaa on aikaistettu parilla viikolla aiemmista KoneAgria-näyttelyistä.

Valion ja osuuskuntien osastolla keskeisinä aiheina ovat maitotilan kehittäminen, rakentaminen, rehuntuotanto ja maitokoneet. Paikalla ovat sekä Valioryhmän omat asiantuntijat että vierailevia asiantuntijoita. Lisätietoa löytyy Valmasta. Tervetuloa osastolle keskustelemaan ja tapaamaan Valion ja osuuskunnan väkeä.

KoneAgrian seminaariohjelmassa on torstaina 10.10. aiheina lypsykarjan ruokinta ja tuotantoeläinten hyvinvointi, perjantaina 11.10. maatilojen yhtiöittäminen ja lauantaina 12.10. luomutuotanto. Seminaarit ovat näyttelyvieraille maksuttomia.

Näyttelyn järjestää FKS-Tapahtumat Oy, joka on ProAgria Keski-Suomen ja entisen ProAgria Farman tytäryhtiö. Lisätietoa www.koneagria.net.

Parasta rehunsäilöntään Syksyn ennakkomyyntikampanja on alkanut – pyydä tarjous

Silasil Energy – biokaasun tuotantoon Euroopan johtavalta biologisten säilöntäaineiden valmistajalta. Silasil Energyn valikoitu maitohappobakteeriyhdistelmä tehostaa biokaasutuotannon prosessia ja hyötysuhdetta.

Säilöntäaineelta vaaditaan erilaisia ominaisuuksia erilaisissa olosuhteissa.

Kosteissa rehuissa vaarana on usein rehun laatua heikentävä virhekäyminen, kuivissa rehuissa rehun ravinnehävikkiä lisäävä jälkilämpeneminen.

BonSilage- säilöntäaineista löydät oikean aineen kaikkiin olosuhteisiin.

• BonSilagen valikoidut ja rekisteröidyt bakteerikannat toimivat tehokkaasti eri olosuhteissa • säilyy kaksi vuotta huoneenlämmössä- ei vaadi kylmäsäilytystä • helppo ja nopea käyttää- täytä purkki vedellä ja ravista, aine on heti käyttövalmista • yksi purkki riittää 50 000 kg säilörehua • sisältää väriaineen • on hyväksytty myös LUOMUUN (asetus (EG) No. 834/2007, 889/2008) Tilaukset alue-edustajiltamme ja meijeristäsi kautta maan.

• p. 010 321 1950 • myynti@eurotrading.fi • www.eurotrading.fi

Koneklinikka

Automaattilypsy jatkaa kasvuaan

A

utomaattisia lypsyjärjestelmiä käytetään yhä enemmän. Maailmassa oli noin 16 200 automaattilypsytilaa vuoden 2012 lopussa. Lypsy­robotteja oli käytössä yhteensä noin 26 000–27 000.

Automaattilypsy Pohjoismaissa Pohjoismaisten meijerijärjestöjen maidon laatutyöryhmän (NMSM) tilaston mukaan Pohjoismaissa oli viime vuoden lopussa robottilypsyssä yhteensä 3 702 tilaa, mikä on 23 prosenttia koko maailman robottitiloista. Maakohtaiset määrät näkyvät taulukossa.

Viime vuosina ripeintä robottitilojen määrän kehitys on ollut Norjassa, jossa on nyt eniten automaattilypsytiloja. Merkittävä muutos kehitys­ trendissä on tapahtunut Tanskassa, jossa AMS-tilojen määrä kääntyi viime vuonna laskuun.

Ruotsin ja Suomen kehitys on ollut vakaata vuodesta toiseen.

Islannissa tilojen määrä on pysynyt suunnilleen samana jo useamman vuoden.

Pohjoismainen tilakoko Suurimmat automaattilypsytilat ovat Tanskassa, jossa on keskimäärin 2,42 lypsypaikkaa/tila.

Pienimmät tilat ovat Norjassa.

Ruotsiin rakennettiin viime vuonna suuria robottinavetoita; vuotta aiemmin keskimääräinen tilakoko oli 1,40 paikkaa/ tila, nyt 1,64 paikkaa/tila.

Automaattilypsyn osuus tiloista ja maitomääristä Automaattilypsyllä lypsetyn maidon osuus on myös kasvanut. Suurin osuus on arvion mukaan Ruotsissa, jossa se on jo kolmannes. Seuraavana ovat Islanti, Tanska ja Norja. Suomessa automaatilla lypsetyn maidon osuus on arvion mukaan noin viidennes. Tanskassa osuuden kasvu on pysähtynyt, mutta esimerkiksi Ruotsissa AMS-mai-

48

Maito ja Me 3/2013

don osuus oli vuoden 2011 lopussa noin 28 prosenttia ja nyt jo 33 prosenttia.

Robottilypsyn haasteet Automaattilypsyyn siirtyminen voi parantaa tilan tuottavuuskehitystä, kuten MMT AnnaMaija Heikkilä on todennut väitöskirjassaan. Meijeriin toimitettavan maidon määrä ja laatu on kuitenkin monella tilalla merkittävä haaste. Myös utareterveyden hallinta voi olla vaikeaa, jos tilanne pääsee karkaamaan käsistä.

Maitomäärän lisäämisessä tärkeää on tietysti hyvä eläinaines, mutta ruokinnan merkitystä ei koskaan korosteta liikaa. Ruokintapöydällä pitää olla aina lehmien saatavilla tuoretta ja maittavaa rehua. Tasapainoinen ruokinta vaikuttaa positiivisesti myös maidon laatuun ja utareterveyteen.

Utareterveyden seurannassa säännöllisesti otetut tuotosseurantanäytteet tuloksineen kertovat lehmäkohtaisesti utareterveystilanteesta. Robottien sähkönjohtavuusmittauksilla on omat rajoitteensa, koska solut eivät lisää maidon sähkönjohtavuutta. Eläinten ja robotin puhtauteen kannattaa panostaa hyvän utareterveyden ylläpidossa.

Lypsyrobotin säännöllinen huolto on tarpeen, sillä puutteellisesti toimiva robotti vaikuttaa välittömästi kaikkiin lypsyssä oleviin lehmiin, monta kertaa päivässä. Lisäksi maito on herkkä elintarvike, joka vaatii moitteettomasti toimivan ja hygieenisen laitteiston.

Antibioottimaidon erilleen lypsyssä on oltava huolellinen.

Eniten vahinkoja syntyy inhimillisten virheiden vuoksi, mutta eivät teknisetkään tai tiedon siirtoon liittyvät ongelmat ole poissuljettuja. Moni vahingon kokenut tai sen täpärästi välttänyt tila on siirtynyt valvottuun erilleenlypsyyn.

Automaattilypsytilojen määrä maailmalla Tiloja, kpl

18000 16000

Pohjoismaat Muu maailma

14000 12000 10000 8000 6000 4000 2000 0

1992 1994 1996 1998 2000 2002 2004 2006 2008 2010 2012 Lähde: Kees de Koning, NL ja NMSM, Snorri Sigurdsson

AMS-tilat ja -lypsypaikat Pohjoismaissa Tiloja

Tanska

Suomi

Islanti

Norja

Ruotsi

Yht.

849

717

105

1 032

999

3 702

959

123

1 064

1 636

5 834

Lypsypaikkoja 2 052

AMS-tilojen ja -lypsypaikkojen määrät Pohjoismaissa vuoden 2012 lopussa. Luvut on saatu lypsyrobottien maahantuojilta ja yhteenvedon on tehnyt NMSM:n tekniikkaryhmän puheenjohtaja Snorri Sigurdsson.

Automaattilypsytilojen määrä Pohjoismaissa

1032 999

Tiloja, kpl

1000

Tanska Ruotsi Suomi Norja Islanti

800 600

849 717

400 200 105

0

1996

1998

2000 2002

2004

2006

2008

2010

2012

Lähde: NMSM

AMS-tilojen lypsypaikkojen määrä Tilakoko Lypsypaikkaa/ tila

Tanska

Suomi

Islanti

Norja

Ruotsi

2,42

1,34

1,17

1,03

1,64

AMS-tilojen keskimääräinen lypsypaikkojen määrä per tila 2012. Lähde NMSM.

Automaattilypsyn osuus Tanska Tiloista, % Maidosta, %

Suomi

Islanti

Norja

Ruotsi

Yht.

21,8

7,7

15,9

11,1

20,4

13,2

27

19*

30

24*

33*

27*

AMS-lypsyn osuudet maitotiloista ja -määristä. Lähde: NMSM. * luvut arvioita

Hyvä eläinaines, aina hyvää rehua, lehmien seuranta ja pitäminen puhtaana sekä säännölliset, tilalla hyviksi testatut rutiinit tuottavat hyvän tuloksen.

Esa Manninen Kirjoittaja on neuvontapäällikkö Valion Alkutuotannossa.

It’s all about the cow

© 2010 BouMatic. All Rights Reserved.

™

Aina kun BouMatic-lypsin kiinnitetään lehmään, turvaudutaan kaikkein korkeimman tason kokemukseen, tietoon ja asiantuntemukseen, mitä maidontuotantoalalla on tarjolla.

BouMaticissa kaikki todellakin liittyy lehmään. Jokaisen kehittämämme järjestelmän, ohjelman ja tuotteen suunnittelussa lehmäsi mukavuus, terveys ja tuotanto-ominaisuudet ovat keskeisellä sijalla.

• SmartDairy®-hallintajärjestelmät • Lehmäliikenne- ja lypsyasemajärjestelmät • Jäähdytysjärjestelmät • Lypsyhygieniakemikaalit

Hellävarainen, nopeasti ja täydellisesti tapahtuva lypsy on BouMaticin velvollisuus lehmiänne kohtaan. Karjasi tuottavuuden ja kannattavuuden parantaminen on BouMaticin velvollisuus Sinua kohtaan.

Tutustu miten lehmäsi ja BouMatic voivat parantaa maidontuotannon kannattavuutta.

• Maidonkeräyslaitteisto • Alkuperäisvalmistajien osat ja tarvikkeet • Automatiikka ja hallintalaitteisto

Lisätietoja saat osoitteesta

BouMatic.com

Jälleenmyyjä: Pellon Group Oy Yrittäjäntie 10 FI - 62375 Ylihärmä T: +358 6 4837 555

Pj Pesuosa Oy Mestarintie 5 FI - 12100 Oitti T: +358 400 741 210

Pasi Mällinen Oy Päivärinteentie 574 FI - 91410 Jokirinne T: +358 400 580 567

Agrimec Purmovägen 377 FI - 68930 Purmo T: +358 505 622 426

Mitä maitolitran tuottaminen maksaa?

Kustannusrakenteen tuntemus auttaa kehittämään kannattavuutta Maidon yksikkökustannuksen rakenteen eli eri kustannuserien osuuksien tunteminen auttaa kehittämään maitotilan taloutta. Erityisesti suurimpiin kustannuseriin keskittymällä pystytään ehkä parhaiten alentamaan yksikkökustannusta ja kehittämään siten maitotilan kannattavuutta ja kilpailukykyä.

T Arto Latukka

uotantokustannuksella tarkoitetaan tuotteen tuottamisesta aiheutuneiden kustannusten summaa. Kun tuotantokustannukset jaetaan tuotantomäärällä, saadaan yksikkökustannus. Yksikkökustannus kertoo, kuinka paljon esimerkiksi maitolitran tuottaminen maksaa.

Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus MTT:ssä on kehitetty laskentajärjestelmä, joka laskee 78 eri tuotteen yksikkökustannukset perustuen MTT:n kannattavuuskirjanpitotilatietoihin. Järjestelmä kohdentaa kirjanpitotiloittain maksimissaan 536 kustannuserää 78 eri tuotteelle ja laskee sitten näiden tuotteiden yksikkökustannukset.

Kustannuseriin sisältyvät esimerkiksi kaikki muuttuvat panokset (15 kpl), eläinten hankintakustannukset (25 kpl), ostetut rehut (46 kpl), tilalla tuotetut rehut jaoteltuina tuotteen ja käyttökohteen mukaan (229 kpl) sekä maa- ja puutarhatalouden koneet ja rakennukset (molemmissa 100 eri erää).

Todelliset kustannukset Kustannuserät kohdennetaan suoraan viljely- ja rehukasveille ja tuotantoeläimille. Tilalla tuotettujen rehujen yksikkökustannuksilla hinnoitellaan vastaavien omien rehujen käyttö ja se sisällytetään lopputuotteen eli esimerkiksi maidon kustannuksiin.

Ikäluokasta tai eläinryhmästä toiseen siirtyvien eläinten kustannukset kohdennetaan niin ikään rasittamaan seuraavaa eläinryhmää tai ikäluokkaa. Näin esimerkiksi hiehojen kasvatuskustannukset kohdentuvat rasittamaan lopulta maidontuotantoa.

Tilakohtaisista tuloksista painotetaan yleistettävät keskiarvotulokset alueittain, tuotantosuunnittain ja tilakokoluokittain. Tulosraporteissa tarjotaan tuotantokustannusten, tuotantomäärien ja yksikkökustannusten lisäksi kunkin tuotteen kustannusrakenne. Yksikkökustannus ja

50

Maito ja Me 3/2013

Maidon yksikkökustannus MTT:n kannattavuuskirjanpitotiloilla 2011 Snt/maitolitra 120

Vakuutus, vuokrat, korjausmenot Energia, kotieläin­ menot, muut menot

100

Uudistus

80

Poistot ja korot Työkustannus

60

Rehukustannus 40 20 0

141 83 39 18 10 Keskiarvo Lehmien lkm

Lähde: Taloustohtori, Yksikkökustannus

kustannusrakenteet saa myös hehtaaria ja maidon osalta lehmää kohti laskettuna, mikä auttaa tulosten tulkinnassa. Tuotantokustannuksista ei vähennetä tukia, joten nähtävissä on todelliset kustannukset ja kustannusrakenteet.

Yksikkökustannukset Taloustohtoriin MTT:n Taloustohtori-sivuston (www.mtt. fi/taloustohtori) maa- ja puutarhatalous -verkkopalvelussa on jo nykyään nähtävissä kaikkien tuotantosuuntien ja myös maitotilojen talouslaskelmat ja -tulokset alueittain ja tilakokoluokittain. Yksikkökustannustulokset julkistetaan MTT:n Taloustohtori-sivustolle julkistettavassa uudessa verkkopalvelussa loppuvuodesta 2013.

Ensimmäisenä julkistetaan viljojen ja maidon yksikkökustannustulokset.

Alustavissa tuloksissa maitolitran yksikkökustannus oli 79 senttiä vuonna 2011.

Kustannuserät voidaan ryhmitellä lukuisilla eri tavoilla. Tässä tarkastelun ryhmittelyssä suurin kustannuserä on rehukustannukset, 24,4 senttiä maitolitraa kohti.

Se sisältää sekä ostorehut että tilalla tuotetut rehut, joiden tuotantokustannus sisäl-

tää myös niiden tuotannosta aiheutuneet työkustannukset. Kotieläinten hoidosta aiheutuva työkustannus puolestaan on 16,4 senttiä litralta.

Poisto- ja korkokustannukset ovat 11,4 senttiä litralta. Uudistuskustannus on 10,4 senttiä litralta ja se sisältää sekä ostoeläimet että maidontuotantoon siirtyvien hiehojen kustannukset. Energia, kotieläin ja muut menot on 9,6 senttiä sekä vakuutus-, vuokra-, ja korjausmenot vajaat 7 senttiä.

Kustannus eri kokoisissa karjoissa Maitolitran yksikkökustannus vaihtelee 10 lehmän tilakokoluokan 119 sentistä 141 lehmän tilakokoluokan 69 senttiin. Keskikokoa suuremmalla 39 lehmän tilalla yksikkökustannus on noin 76 senttiä. Pienimmässä 10 lehmän kokoluokassa rehu- ja työkustannukset ovat selvästi muita kokoluokkia suuremmat. Seuraavasta tilakokoluokasta, 18 lehmää ylöspäin mentäessä rehukustannuksissa ei kuitenkaan ole merkittävää eroa.

Tilakokoluokan kasvaessa erityisesti työkustannukset alenevat ja vastaavasti poisto- ja korkokustannukset kasvavat,

mutta ei läheskään samassa suhteessa kuin työkustannusten aleneminen. Myös uudistuskustannukset alenevat tilakokoluokan kasvaessa. Muissa erissä ei ole kovin suuria muutoksia. Edellä tarkasteltiin kunkin tilakokoluokan keskiarvotilannetta, mutta luonnollisesti kaikissa tilakokoluokissa yksikkökustannusvaihtelu on suurta.

Maidon yksikkökustannukset olivat varsin samalla tasolla eri tukialueilla, paitsi A-tukialueella hivenen muuta maata alhaisemmat ja C4-tukialueella puolestaan selvästi korkeammat. Lehmää kohti laskettuna tuotantokustannukset olivat Suomessa keskimäärin noin 6 680 euroa vuodessa.

Laskentajärjestelmässä kohdennetaan 1 000 kirjanpitotilalla todelliset kustannukset kaikille kunkin tilan tuotteille. Kustannuskohdennusta kehitetään jatkuvasti perustumaan mahdollisimman paljon yrityskohtaisiin tietoihin. Kannattavuuskirjanpitoon kuuluvat maatalousyritykset tulevat näkemään omat tilakohtaiset yksikkökustannukset Taloustohtori-sivustolta. Tulokset lasketaan taannehtivasti vuodesta 2000 lähtien, joten myös yksikkökustannusten kehitys saadaan heti tarkasteltavaksi.

Kirjoittaja on laskentatoimen päällikkö MTT Taloustutkimuksessa.

Maito ja Me numero 3_2013 c.indd 1

Vasikoiden ja nautojen hyvinvointiin Hivepect Pro Vasikoiden nestetasapainon vakauttamiseen.

Sisältää suoliston toimintaa ylläpitävää, löysää ulostetta kiinteyttävää pektiiniä ja suoliston mikrobitasapainoa ylläpitävää Pakkaus riittää 10:lle vasikalle.

ProGut® suolistoparannetta.

Kiimanni Hedelmällisyysvitamiiniseos naudoille tiinehtymättömyysongelmiin. Sisältää mm. beetakaroteenia sekä kaikkia tärkeimpiä hivenaineita, joilla on yhteyttä hedelmällisyyteen.

Tiedustele tuotteita meijeristäsi. www hiven.fi puh. 010 402 7700

Maito ja Me 3/2013 20.9.2013 51 10:41:15

UUSI Kärki Sil-All 4X4+

Rehunsäilönnän uusi vaihde – Älybakteerit!

Entistäkin tehokkaampi Kärki Sil-All4X4+ sisältää älykkäitä bakteereja, jotka parantavat säilörehun aerobista vakautta ja varmistavat hyvän säilörehun haastavissakin olosuhteissa.

Uudistunut Kärki Sil-All4X4+ vastaa nykyajan säilörehunteon ja ruokinnan haasteisiin.

Se varmistaa nopeimman pH:n laskun, entistäkin pienemmät kuiva-ainetappiot, paremman valkuaisen ja sulavuuden.

KÄRKI

+

Kärki Sil-All4X4+ takaa korkealaatuisen säilörehun viimeiseen syöttökertaan saakka!

Kärki Sil-All4X4+ nyt ennakkomyynnissä kaudelle 2014, tilaa omasi.

Lisätietoja aluevastaaviltamme tai puh. 064 298 900

FEWER LOSSES, MORE GAINS

Kärki-Agri Oy – puh. 064 298 900 – www.karkiagri.fi

Tapasimme valvontaeläinlääkäri

Sakari Wirenin Valvontaeläinlääkäri Sakari Wirenin mukaan lypsykarjoja hoidetaan ammattitaitoisesti ja navetat ovat pääsääntöisesti kunnossa. ”Jos navetoissa jokin voisi olla nykyistä paremmin, se olisi poikimakarsina jokaiseen navettaan”, hän sanoo.

H

Teksti ja kuva Aino Murtomaa-Niskala

aastattelupäivän aamuna uutiset ovat kertoneet valvontaeläinlääkäreiden kokevan työssään uhkaavaa käytöstä ja tilanteita. Suupohjan alueella Etelä-Pohjanmaalla valvontaeläinlääkärinä toimiva Sakari Wiren on huomannut uutisen. Hän toteaa välttyneensä itse tällaiselta, mutta ei kuittaa kollegojen kokemuksia vääriksi. Ongelmia voi päätellä olevan, sillä valvontaeläinlääkärien virkoja on paikoin ollut työlästä saada täytetyksi.

Valvontaeläinlääkäri on viranomainen, joka tekee lakisääteiset maidontuotantotilojen hygieniatarkastukset eli navettatarkastukset. Lisäksi työhön kuuluu eläinsuojeluvalvonta sekä elintarvikelaitosten valvonta. Käytännön praktiikka on kokonaan eriytetty valvontaeläinlääkärin työstä.

Sakari Wiren on toiminut nykyisessä toimessaan muutaman kuukauden. Hän on ohittanut laillisen eläkeiän aikoja sitten, mutta omien sanojensa mukaan aika kuluu paremmin töitä tehdessä kuin vain ollessa.

Navetat kunnossa ”Maitotiloilla vastaanotto on hyvä ja asiallinen”, Wiren kiittää. Viljelijät ymmärtävät valvontaeläinlääkärin tekevän lakisääteistä työtä.

Maidontuotantotilojen hygieniatarkastus tehdään kolmen vuoden välein. Tärkeimmät valvottavat asiat ovat Wirenin mukaan omavalvontasuunnitelma ja voimassaoleva vesinäyte niillä tiloilla, joilla on käytössä oman kaivon vesi.

Yleissilmäys navetassa kertoo eläinlääkärille paljon eläinten hoidosta, tilan riittävyydestä ja puhtaudesta. Tarvittaessa ohjeistetaan korjaamaan epäkohtia. Joillakin tiloilla näkyy työntekijöiden vähyys, kaikkea ei yksinkertaisesti ehditä tai jakseta tehdä, mutta eläinsuojelukäyntejä lypsykarjatiloille tulee hyvin harvoin.

u Valvontaeläinlääkäri

Sakari Wirenin jämäkkää olemusta pehmentää pilke silmäkulmassa. ”Myönteisellä asenteella päästään pitkälle lakien noudattamisen valvonnassakin”, hän toteaa.

”Viljelijät ovat ammattitaitoisia, navetat pääsääntöisesti kunnossa ja karja hyvin ruokittua ja hoidettua”, Sakari Wiren sanoo. ”Tämä on toisaalta ihan luonnollista, koska vain hyvin hoidettu karja tuottaa.”

Jos navetoissa jokin asia voisi olla nykyistä paremmin, se olisi Wirenin mu­kaan poi­kima­karsina. ”Tilava ja hyvin kuivitettu poikimakarsina pitäisi olla jokaisessa navetassa”, hän sanoo. ”Se helpottaisi paljon sekä lehmän poikimista että isäntäväen ja eläinlääkärin työtä.”

Eläinsuojelutehtävät haastavia ”Haastavia tilanteita tulee eteen eläinsuojelutehtävissä. Niissä on usein kyse monista ongelmista, jotka johtavat eläinten laiminlyönteihin tai jopa pahoinpitelyyn”, hän sanoo.

Kokemus auttaa vaikeiden tapausten selvittämisessä. Tuskin mikään inhimillinen on jäänyt vieraaksi eläinlääkärille, jolla on kymmenien vuosien ura sekä praktikkona että tarkastus- ja valvontatehtävissä. ”Työ on yhtä paljon toimimista ihmisten kuin eläintenkin kanssa”, hän sanoo. Ihmisten ymmärtämisessä on kuitenkin raja. Eläinrääkkääjille Wireniltä ei löydy minkäänlaista myötätuntoa.

Työ muuttunut Alkuaikoina pääosa potilaista oli savottahevosia ja piikkilangassa utareensa repineitä lehmiä ja pohjoisessa poroja. Raskasta metsätyötä talvella tekevät hevoset sai-

vat juhlapyhinä tavallista parempaa rehua eikä kovaan rasitukseen tottunut aineenvaihdunta kestänyt sellaista. Seurauksena oli halvaus. Keväisin ruunattiin orihevosia. Kesäkaudella ommeltiin lehmien utareita kokoon. Utarevammat ovat vähentyneet, samoin poikimahalvaukset.

Juttua riittää sekä vakavista että hauskoista kokemuksista. Ranuan eläinlääkärinä toimiessaan Wirenin potilaina olivat myös eläintarhan eläimet. Kiitollisin asiakas oli hilleri, jolta Wiren puhkaisi paiseen poskesta. Seuraavalla käynnillä hilleri kipitti eläinlääkärin haalaria ylös, painoi päänsä kaulaa vasten ja hyrisi.

Mieleen on jäänyt myös juhannusaaton sairaskäynti avustamaan vaikeaa poikimista. Paikalle päästyä vasikka oli ehtinyt kuolla ja eläinlääkäri poisti sen keisarinleikkauksella. Tuloksena oli lehmävasikka, jolla oli yksi pää ja kaksi ruumista. ”Mieleen juolahti, että siinäpä olisi ollut tuottava eläin, syö yhdellä suulla ja lypsää kaksilla utareilla. Isäntäväkeä tämä ajatus ei siinä tilanteessa kuitenkaan oikein naurattanut”, Wiren muistelee.

Sakari Wiren on nähnyt lähes jokaisen kolkan Suomesta eläinlääkärin vinkkelistä. Kolmisenkymmentä vuotta vierähti kunnaneläinlääkärinä pohjoisessa muun muassa Posiolla ja Ranualla.

Hän kiteyttää elämänfilosofiansa ohjeeseen: kohtele ihmisiä niin kuin toivot itseäsi kohdeltavan. ”Tällä pääsee aika pitkälle”, hän toteaa.

Maito ja Me 3/2013

53

BETONIRATKAISUT KAIKKEEN MAATILARAKENTAMISEEN

S U O M E N S U U R I N M A A TA L O U S E L E M E N T T I E N T O I M I T TA J A

yKSIlöllISET RATKAISUT vAhvImmAlTA BETONIOSAAjAlTA LUJAN TUOTEPERHEESTÄ LÖYTYY RATKAISU KAIKKIIN TARPEISIIN! - navetat, lihanautakasvattamot - sikalat - lietesäiliöt

- avolantalat - laakasiilot - ritiläpalkit

- lietekanavat - betonirungot Myös valmisbetonit!

Suoraan varastosta VTT:n testivoittaja kotimainen Luja-ritilä, pyydä tarjous!

Neuvonta on osa palveluamme. Käänny puoleemme, kun tarvitset kokenutta maatilarakentamisen asiantuntijaa vaihde 020 789 5500, www.lujabetoni.fi Pohjois-Suomi: Keski-Suomi: Etelä-Suomi:

Pekka Mönkkönen RI Ismo Hyvönen RI Timo Juutinen RI Olli Voutilainen RI

044 585 2320 044 585 2027 044 585 2191 044 585 2029

NYT SAAT TUOTANTORAKENNUKSIIN YHTEISTYÖKUMPPANEILTAMME KATOT, OVET JA IKKUNAT - VAIVATTOMASTI! MYÖS PÄÄ- JA RAKENNESUUNNITELMAT!

Olli voutilainen siirtyi rakennesuunnittelijan tehtävästä maatalousmyyntiin ja syyskuun alusta alkaen palvelee Hämeenlinnan tehtaalta käsin Etelä-Suomen asiakkaita.

t Minna Toivakka Yara

Suomesta haastatteli Janne Isohannia kolmen nurmisadon korjuusta.

Paljon kanssa pärjää paremmin kuin vähän, perusteli Janne Isohanni nurmen kovaa satotavoitetta Nurmi 2013 -tapahtumassa.

Tuloksia kolmen korjuun taktiikalla

N

urmiviljelyn suurtapahtumassa Ylivieskassa Janne Isohannia haastatteli kehityspäällikkö Minna Toivakka Yara Suomesta.

Isohannin maatalousyhtymä Kannuksessa viljelee nurmea 85 hehtaarilla. Kolmea satoa on korjattu jo toistakymmentä vuotta. Hehtaarituotos nousee yli 9 000 kuiva-ainekilon. D-arvotavoite on 680–700.

Satotason lisäksi kolmen korjuun hyötyjä Janne Isohannin mukaan on, että keväällä nurmessa ei ole kuloheinää ja syksyllä sänki ei haittaa lietteen multausta. Kaikki karjanlanta käytetään omilla pelloilla.

Huippusatoihin tarvitaan sopivat lajikkeet ja maan kasvukunnon, pH:n, vesitalouden ja lannoituksen pitää olla kohdillaan. Isohannin mukaan ympäristösäädökset pakkaavat tulemaan lannoituksessa vastaan korkeilla satotasoilla. ”Lannoitusrajat ovat liian tiukat. Maa köyhtyy pikkuhiljaa.”

Lypsäviä on 130 ja keskituotos noin 11 000 kiloa. Apeseos perustuu hyvään säilörehuun ja tuoresäilöttyyn viljaan, lisänä rypsi, kivennäiset ja vitamiinit. Säilörehu korjataan tarkkuussilppurilla ja säilöntäaineena käytetään AIV-kakkosta.

Kannattavuus kuntoon ”Rehuntuotantoa kehittämällä on aidosti mahdollisuus parantaa maitotilan kannattavuutta”, sanoi Minna Toivakka ja selvensi asiaa käytännön tiloilta kootusta aineistosta tehdyllä laskelmalla.

Nurmisadon nosto 5 000 kilosta ka/ha 9 000 kiloon ka/ha merkitsee 50 lehmän tilalla, jossa nurmirehun tarve on 306 000 kg ka/v, 11 800 euron kustannussäästöä vuodessa säilörehukustannuksessa eli käytännössä saman verran lisätuloa tilalle. Samalla vapautuu 27 hehtaaria peltoa muuhun viljelyyn.

Laskelmassa on käytetty tuetun tuotantokustannuksen hintaa. Satotason nousu lähes kaksinkertaiseksi laskee säilörehun

kuiva-ainekilon hintaa merkittävästi, vaikka hehtaarikohtainen lannoituskustannus nousee lannoitusmäärän noustessa.

Riittäkö seleeni?

Seleenin riittävyys rehussa on noussut esiin karjanlannan käytön tehostuessa.

Nurmirehun seleenipitoisuudet laskevat runsaasti karjanlantaa käyttävillä tiloilla alle suositusten, jos lannoituksessa ei käytetä seleenipitoista lannoitetta.

Seleenin puute aiheuttaa kotieläimillä muun muassa lihasrappeumaa ja -heikkoutta, tiinehtimättömyyttä sekä altistaa tulehduksille. Yksi ratkaisu on YaraBela Seleenisalpietari, jossa on korkeampi seleenipitoisuus suhteessa muihin tuotteisiin.

u Valion ja Pohjolan Maidon teemana oli säilö-

rehun analysointi. Porakonekäyttöistä näytekairaa sai kokeilla käytännössä ja Artturi-näytepusseja lähti maidontuottajien matkaan useita satoja. Pohjolan Maidon tuotantoneuvoja Eija Kontio opastaa rehunäytteiden ja analyysitulosten yhdistämistehtävässä.

Maito ja Me 3/2013

55

Kotimainen Startti

– vahva tuotanto alusta alkaen

Hyvin hoidettu vasikka tulee aikuisena lypsämään paremmin.

Startissa on maidon raaka-aineet ja kaikki, mitä vasikka tarvitsee terveeseen kasvuun.

Tuottajat tietävät, että kotimainen Startti antaa varmat tulokset kaikissa juottomuodoissa.

Siksi se on Suomen suosituin – vuodesta toiseen.

Startti Auto Startti Power Startti Maito Instant

www.valio.fi/Startti

Startti tuotannon kasvulle.

Maitotiloille ja vasikkakasvattamoille.

p Tanner tömisi ja vähän pöllysikin lehmien kiirehtiessä laitumelle Hanne Riekkisen ja Timo Markkasen tilalla Siilinjärvellä.

Ennätysyleisö saattoi lehmiä laitumelle Tänä vuonna lehmät saateltiin laitumelle yli kymmenen tuhannen katsojan todistaessa tapahtumia. Valio, osuuskunnat ja maidon­ tuottajat järjestivät yhteistyökumppanien kanssa 21 Laitumellelasku-tilaisuutta eri puolilla Suomea.

p Pikkuvasikoilla riitti rapsuttelijoita Sorvon tilalla Elimäellä.

Kuva : Heidi Huttunen

l Tapahtumien yleisömäärä tuplaantui edellisestä vuodesta.

Myös tiedotusvälineet olivat runsaslukuisina paikalla raportoimassa lehmien ensimmäisestä laidunreissusta. Koko perheelle tarkoitettujen tilaisuuksien tavoitteena on kertoa suomalaisen Valio maidon tuotannosta, tuotantotavoista sekä korkeasta laadusta.

Tilaisuuksien kohokohta oli navetan ovien avaaminen ja karjan kirmaaminen kevätlaitumelle. Eläinten riemu on aina yhtä aitoa, vaikka paikoin laidun vasta aavisteli vihertymistä myöhäisestä keväästä johtuen. Tehtävärata tarjosi leikin varjolla tietoa karjanhoidosta ja maidontuotannosta. Vasikalle sai keksiä nimiä ja lypsyä pääsi kokeilemaan tekoutareilla. Yleisön kiinnostuksen ja hyvien kokemusten kannustamana Laitumellelasku-tapahtumia on tarkoitus järjestää taas ensi keväänä.

Suuret kiitokset kaikille maidontuottajille, jotka tänä vuonna mahdollistivat tilaisuuksien järjestämisen tiloillaan.

Aino Murtomaa-Niskala

p Ihmettelemistä riitti aidan molemmin puolin Mty Ylisen tilalla Seinä-

joen Nurmossa.

Maito ja Me 3/2013

57

Kuva : Aino Murtomaa-Niskala

p Osuuskunta Maitosuomen toimitusjohtaja Antti Tukevalta sujuu kä-

sinlypsy. Pohjoissuomenkarjan Leterina-lehmä laidunsi muun alkuperäiskarjan kanssa rantalaitumella.

Kuva: Petri Uusitalo

p Kiira Korpi on yksi Valio Plus Akatemian urheilijakummeista. Nimikir-

joituksilla oli kysyntää.

Valioryhmä näkyi Farmarissa Maidon laatuketju, tuote­ uutuudet ja Valiomaidon taloudellinen merkitys koko kansantaloudelle olivat pääosassa Valion ja osuuskuntien osastolla Seinäjoen Farmarissa. l Farmarissa kävi neljän päivän aikana yli

satatuhatta vierasta. Vilkasta oli myös Valion ja osuuskuntien osastolla, jossa maistatettiin Valion laadukkaita tuotteita sekä kerrottiin maidon taloudellisesta ja työllistävästä merkityksestä. Valio oli Farmarin pääyhteistyökumppani ja näkyi näyttelyssä monin tavoin.

Farmarin pääravintolassa maidontuottajat Liisa Vuorela ja Tommi Laine kertoivat vuoropäivin maidontuottajan työstä.

Näyttelyn retkikohteina oli kolme maitotilaa, joissa pääsi näkemään käytännön maidontuotantoa tuottajien opastuksella.

Valion Maitojuhla kokosi Farmari-Areenalle Valio Maitotila -opasteen vastaanottajat sekä Artturi-kisan palkitut. Osuuskunta Maitosuomen toimitusjohtaja Antti Tukeva totesi juhlaa avatessaan Valio Maitotila -opasteiden olevan tunnustus tilojen laadukkaasta toiminnasta, joka on Valiomaidon laatujärjestelmän lähtökohta. Valion tuotteista maidon alkuperä pystytään jäljittämään muutamassa tunnissa, kun monissa Euroopan maissa raakamaidon alkuperä ja tuoreus häipyvät maitoa rahdattaessa maasta toiseen.

Tulevaisuuden rakentajat Valion toimitusjohtaja Pekka Laakso-

58

Maito ja Me 3/2013

Kuva : Kaisa Tikkanen

p Leevi Weckströmin ja Kimalluksen hyvä

yhteistyö toi ensimmäisen palkinnon Junior Handler -kilpailun vuonna 2002– 2004 syntyneiden Valion nimikkoluokassa.

Kimallus on nurmijärveläisen Vakkilaisen tilan vasikka. ”Sopivan rauhallinen ja oikean kokoinen”, Leevi kehui kumppaniaan.

u Maitosuomen ja Länsi-

Maidon uudet opastetilat vastaanottivat kylttinsä Farmarin Maitojuhlassa.

nen muistutti juhlapuheessaan Valioryhmän merkityksestä koko kansantaloudelle investoijana ja työpaikkojen luojana. Hän totesi valiolaisten maidontuottajien rakentavan konkreettisesti Suomen tulevaisuutta investoimalla sekä tiloihinsa että omaan yritykseensä Valioon.

Valiomaito luo kerrannaisvaikutuksineen kymmeniä tuhansia työpaikkoja, jotka eivät ole siirtymässä pois Suomesta. Pelkästään Valion investoinnit nousevat parin lähivuoden aikana lähelle kymmentä prosenttia koko Suomen tehdasteollisuuden investoinneista. Vastaavaa tulevaisuuden uskoa on suomalaisessa yhteiskunnassa Laaksosen mukaan valitettavan vähän.

Aino Murtomaa-Niskala

Kuva : Aino Murtomaa-Niskala

p Karjanjalostajat esittelivät työnsä tuloksia karjanäyttelyssä. Hyvä tun-

nelma ja toisten karjankasvattajien tapaamiset vetävät näyttelyyn kerta toisensa jälkeen, sanovat Anu ja Juulia Ahlholm Kärsämäeltä. Ahlholmien eläimiä palkittiin Ayrshire-näyttelyssä.

Kuva : Aino Murtomaa-Niskala

Anna paras syntymälahja vasikalle: Startti Vitalia viitenä päivänä Edullinen – sisältää 20 kertaannosta

p Mejeriandelslaget Milkan toimitusjohtaja Ann-Charlott Kjerp ja hallituk-

sen varapuheenjohtaja Henrik Strandberg jututtivat tuottajalahjaa noutavia maidontuottajia. Tuottajat merkitsivät samalla tilansa sijainnin Suomen karttaan.

Vaivaton annostelu maitoon sekoitettuna

Sisältää immunoglobuliineja

Kuva : Kaisa Tikkanen

Startti Vital ternimaitotehoste tarjoaa uuden helpon tavan parantaa vastasyntyneen vasikan immuniteettisuojaa Sekoita Startti Vital -tehostetta ternimaitoon ja juota vasikka mahdollisimman pian syntymän jälkeen.

Hyvin kasvaneista vasikoista saadaan hyviä lypsylehmiä.

Tuotetta annetaan vasikalle viiden ensimmäisen elinpäivän ajan.

Farmari 2015 Joensuussa zz Seuraava Farmari-

maatalousnäyttely järjestetään Joensuussa 2.–4. 7. 2015.

Uutuus!

1 kg purkki riittää neljälle vasikalle.

Startti Vitalin saat omasta meijeristäsi.

59 www.valio.fi/Startti

Maito ja Me 3/2013

Farmarin retkikohde avasi ovet

robottipihattoon Kalevan maitotila Teuvalla oli yksi Farmarin kolmesta retkikohteena olevasta maitotilasta. Uusi verho­ seinäinen robotti­pihatto kiinnosti sekä maidon­ tuottajia että kuluttajia.

K

Kuvat ja teksti Aino Murtomaa-Niskala

alevan tila Teuvalta Kaskisiin johtavan tien tuntumassa kätkeytyy mukavasti pienen metsikön taakse. Farmarin tilakohde- ja Valio Maitotila -opasteet ohjasivat tulijoita oikeaan osoitteeseen.

Seppo ja Paula Kalevan lisäksi Outi ja Jarkko Kaleva Heta-tyttärineen olivat ottamassa vieraita vastaan. Kaikki tekevät töitä

60

Maito ja Me 3/2013

tilalla, joten asiantuntevaa opastusta riitti jokaiselle vieraalle. Vieraskirjaan kertyi kahtena päivänä pitkästi toista sataa nimeä ja kävijöitä oli kaukaakin, aina Lappeenrantaa myöten. ”Kiinnostusta maidontuotantoon kyllä on. Pihaton avajaisissakin talvella kävi noin 550 vierasta”, Kalevat kertovat.

Maidontuottajavieraat kyselivät kokemuksia uuden pihaton toimivuudesta ja ratkaisuista. Muita kävijöitä kiinnostivat etenkin eläimet ja valoisa, avara navetta, mutta myös maidontuotanto kokonaisuudessaan. Monet näkivät ensimmäistä kertaa lypsyrobotin ja sen ympärillä riittikin ihmettelijöitä. Paula Kalevan mukaan ilahduttavan paljon kävi perheitä näyttämässä lapsille, mistä maito oikein tulee.

Maito tuo hyvinvointia Kalevat pitävät tärkeänä tuoda maidontuotantoa näkyville. Osuuskunta Maitosuo-

men ja kunnan hallinnossa toimiva Paula Kaleva sanoo todenneensa, ettei maitotilojen tuomaa työtä ja liiketoimintaa paikkakunnalle ja lähiympäristöön välttämättä osata laskea, vaan huomio suuntautuu teollisiin työpaikkoihin. Kuitenkin jokaisen tuotetun maitolitran tuoma tulo jakaantuu monille tahoille tuotantopanosten ja palveluiden hankintoina. Maitotilat yrityksinä ylläpitävät paikkakunnan elinvoimaa aivan samalla tavalla kuin muut yritykset. Lisäksi maitotilayritykset investoivat ja pysyvät kotimaassa. ”Ostamalla kotimaisia maitotuotteita raha jää kiertämään Suomeen ja tuo työtä tavallisille suomalaisille. Tätä kannattaisi ajatella sekä julkisia hankintoja tehtäessä että kotien ostoksissa”, Paula Kaleva tähdentää.

Kalevat toivovat, että avaamalla navetan ovet voidaan lisätä etenkin kuluttajien tietoa kotimaisen maidon tuotantotavoista,

Kokemukset kiinnostivat zz Teuvalainen Juhani Luopa tuli

perheensä kanssa kuulostelemaan kokemuksia uudesta pihatosta. ”Avajaisissa tuli käytyä, mutta käyttökokemukset vasta näyttävät ratkaisujen toimivuuden”, hän totesi.

Navettarakentaminen on muuttunut paljon vuodesta 2000, jolloin Luopat rakensivat 50 lehmän pihaton. Juhani Luopa kiinnitti erityisesti huomiota navetan hiljaisuuteen. Vain robottilypsyn tasainen nakutus säesti lehmien märehtimistä parsissaan.

Hän kertoo pohtineensa mahdollisuutta ilmanvaihdon tehostamiseen omassa pihatossaan vaihtamalla ikkunat avattavaan pleksiin. Paula Kaleva kertoi saman toimenpiteen olevan suunnitteilla vanhaan, nykyisin hiehojen käytössä olevaan pihattoon.

t

Suojahaalareihin sonnustautuneet

Juhani, Eero ja Elina Luopa kuulostelivat Paula Kalevan kokemuksia navetan toimivuudesta.

puhtaudesta ja turvallisuudesta, eläinten hoidosta sekä maidontuotannon taloudellisesta merkityksestä.

Talveksi pihatto täyteen Tervetulotoivotusten jälkeen vieraat pukivat haalarit ja jalkinesuojat. Lehmät eivät olleet kävijöistä moksiskaan, vaan makoilivat levollisina parsipatjoillaan. Ihastelun kohteeksi pääsi aamulla poikimakarsinan pehmeille pehkuille syntynyt vasikka, joka otti ensimmäisiä askeliaan emän ympärillä.

Maaliskuussa käyttöön otetussa pihatossa oli vielä väljää, mutta kesän loppuun mennessä poikii kolmisenkymmentä hiehoa ja talveksi pihatto saadaan kutakuinkin täyteen. Parsipaikkoja on 163. Tavoitteena on 130-140 lehmää, joista kahden lypsyrobotin pitäisi suoriutua kohtuudella.

Avautuvalla valoharjalla, verhoseinillä ja visiiriruokintapöydällä varustettu pihatto on Mestarifarmin tuotantoa. Ritilät puhdistuvat lantarobotilla ja kaksi robottia lypsää. Pleksit avataan ja suljetaan käsikäyttöisesti, samoin harja. Ledivalot säätyvät automaattisesti.

Hiehot vanhassa pihatossa Vanhaan pihattoon on varustettu reilu 60 hiehopaikkaa. Erilleen rakennetussa vasik-

p Seppo ja Paula Kaleva sekä Jarkko ja Outi Kaleva Heta-tyttärineen kertoivat vieraille

maidontuotannosta ja tilan toiminnasta. Agrologeiksi opiskellut nuoripari työskentelee tilalla ja suunnitelmissa on tilayhtymä heidän kanssaan.

kalassa on tilat lähes 40 vasikalle. Pihatot ja vasikkala ovat lähekkäin samassa tuotantopihassa, joten eläinten siirtäminen rakennuksesta toiseen käy sujuvasti.

Verhoseinäinen vasikkala on Pellon ratkaisu. Vasikat ovat karsinoissa kiinteällä kuivikepohjalla. Liikuteltavilla väliseinillä yksilökarsinat muuttuvat ryhmäkarsinaksi ja päinvastoin. Tuttisanko on Paula Kalevan mukaan koettu ainakin toistaiseksi kätevimmäksi juottotavaksi.

Pihaton suunnittelu alkoi jo 2010. Ympäristöluvan saamiseen kului aikaa, mutta kun rakentamaan sitten päästiin, valmis-

p Poikimakarsinaan aamulla syntynyt

vasikka suhtautui ihailijoihin uteliaasti, emä sen sijaan oli huomiosta hieman hämillään.

ta tuli puolessa vuodessa. Pihatto otettiin käyttöön maaliskuussa 2013. Pystytykseen saatiin kokenut rakentajaporukka Kauhajoelta ja muissakin töissä käytettiin paikkakunnan ja lähialueen ammattilaisia.

Kotoiset rehut Karjan keskituotos on 9 500 kiloa. Miesväki sekoittaa appeen säilörehusta, ohrasta ja kaurasta, lisäksi ostetaan rypsiä, kivennäisiä ja vitamiineja. Nähtävillä oli myös apevaunu, jolla rehu jaetaan navetan ulkopuolelta visiiriruokintapöydille. Lypsäville tehdään oma seos, umpinaisille ja hiehoille omansa.

Viljelyksessä on 70 hehtaaria, josta 28 hehtaaria viljalla. Säilörehu paalataan. ”Nurmiala on toistaiseksi riittänyt hyvän satotason ansiosta, mutta eläinten määrän kasvaessa oma viljely keskitetään jatkossa mahdollisesti pelkästään nurmeen”, Jarkko Kaleva sanoo.

Tilakäynti viritti kävijöissä monenlaisia ajatuksia ja navetan päätyyn katettujen pullakahvien ja mehutarjoilun ääressä käytiin vilkasta keskustelua maidontuotannosta. Lähtiäisiksi pikku Heta ojensi kauempaa tulleille Teuvan ja Suupohjan esitteet. Maidontuotannon ohella Kalevan perhe haluaa tehdä kotiseutuaan ja sen tapahtumia tunnetuksi.

Maito ja Me 3/2013

61

Uutta Valio Valiolta Koekeittiö

Valion herkulliset juustouutuudet, Valio Polar® 20 %, Valio Oltermanni® Cheddar ja Valio Viola® rapu tuorejuusto, maustavat mainiosti ruokia ja leivonnaisia.

Makua syksyn uusista

juustoista Helppo macaroni and cheese

Hunajainen juusto-omenaleipä

4–5 annosta

2 annosta

1 l (400 g) pennepastaa raakana 1 prk (3,3 dl) Valio ruokakermaa 10 % 300 g Valio Oltermanni® Cheddar juustoa mustapippuria myllystä

n. 50 g Valio Polar® 20 % juustoa 1/2 kotimainen omena 1 sämpylä 1 rkl Valio Oivariini® rasvaa 8 saksanpähkinää 1 rkl juoksevaa hunajaa

Maustamisvinkkejä 1 dl aurinkokuivattuja tomaatteja kuutioituna tai 100 g palvikinkkua kuutioituna l

Keitä pasta suolalla maustetussa vedessä pakkauksen ohjeen

mukaan. Huuhdo ja valuta pasta. Laita takaisin kattilaan. l

Lisää pastan joukkoon ruokakerma ja raastettu juusto.

Kuumenna sekoittaen, kunnes juusto on sulanut. l

Mausta mustapippurilla. Tarjoa sellaisenaan tai lisää joukkoon pieniksi kuutioiksi leikattua kinkkua tai aurinkokuivattuja tomaatteja. Halutessasi voit ripotella annosten pinnalle hienonnettua yrttiä. l

Tarjoa heti.

62

Maito ja Me 3/2013

l

Höylää juustosta viipaleita. l

Leikkaa omenasta ohuita lohkoja. l

Paahda sämpylänpuolikkaat paahtimessa. Voitele. l

Päällystä juustolla, omenalohkoilla ja pähkinöillä.

Valuta päälle hunaja. l

Nauti lämpiminä aamiaispöydässä, iltateellä tai välipalana.

Vinkki

Rullaa viipaleet ja aseta ne lomittain omenoiden kanssa lohkoiksi. Kokeile myös paahdetulla ruisleivällä.

Rapuwrapit 4 kpl

1 pussi (180 g) katkarapuja 4 kpl wrap-tortilloja 1 rasia (200 g) Valio Viola® rapu tuorejuustoa 1 (100 g) punasipuli 2 dl siemenettömiä viinirypäleitä 50–70 g salaattisekoitusta

Nopeat juustokeksit 24 kpl

100 g Valio Oltermanni® Cheddar juustoa 1 1/2 dl vehnäjauhoja 1/4 tl leivinjauhetta 1 tl perunajauhoja 75 g Valio Eila® Laktoositon voita l

Raasta juusto. Yhdistä vehnäjauhot, leivinjauhe ja perunajauhot. l

Sekoita kuivat aineet ja pehmeä voi taikinaksi. Lisää juustoraaste ja mahdollinen makuaine (ks. vinkki). l

Pyörittele taikinasta halkaisijaltaan n. 3 cm:n tanko. Leikkaa se 24:een osaan. Aseta taikinapalat leivinpaperille pellille. Jätä hiukan kohoamisvaraa. l

Paista uunin keskiosassa 200 asteessa 10–12 min tai kunnes ovat kypsiä ja ovat saaneet hiukan väriä.

Maustamisvinkkejä

Lisää taikinaan ½ tl jauhettua inkivääriä tai 1/2 dl aurinkokuivattuja tomaatteja pieninä kuutioina.

Voit myös laittaa keksien pinnalle ennen paistamista kokonaisia kuminansiemeniä, pinjansiemeniä, unikonsiemeniä tai pähkinärouhetta.

l Valuta sulatetut katkaravut lävikössä. l

Voitele tortillat tuorejuustolla. l

Jaa valutetut katkaravut, hienonnettu sipuli, puolitetut viinirypäleet ja salaattisekoitus tasaisesti tortilloille. l

Rullaa tortillat ja puolita viistottain. l

Tarjoa ilta- tai välipalana. Sopii myös kevyeksi lounaaksi.

Tarjoiluvinkit

Tarjoa wrapit pieniksi paloiksi leikattuina ja cocktailtikuin kiinnitettyinä esim. buffetpöydässä. Paloittele katkaravut tällöin pienemmiksi, jotta ne jakaantuvat tasaisesti.

Rapukeitto 3–4 annosta

1 pussi (180 g) katkarapuja 1 punainen paprika 1–2 punaista chiliä 1 rasia (200 g) Valio Viola® rapu tuorejuustoa 1 prk (2 dl) Valio Eila® Laktoositon ruokakermaa 1/2 rkl juoksevaa hunajaa

1/2 tl suolaa 1 mm (mauste­mitta) rouhittua mustapippuria 1 1/2 rkl sitruunamehua 1 dl kivennäisvettä tai vettä pala purjoa Koristeluun katkarapuja purjoa

Vinkki

Chilien tulisuus vaihtelee huomattavasti. Tarkista chilin vahvuus ennen soseuttamista ja valmista keitto tulisuudeltaan omaa makuasi vastaavaksi. Chilin voi jättää myös kokonaan pois.

Vinkki

8–10 annosta

Täyte 5 dl pakastepuolukoita 3/4 dl ruokokidesokeria 1/3 dl (0,3 dl) perunajauhoja Tarjoiluun 1 prk (200 g) Valio maustettua rahkaa rommi-rusina 1/2 prk (à 3,3 dl) Valio Eila® Laktoositon vanhan ajan vaniljakastiketta

l Vaahdota pehmeä voi ja ruokokidesokeri. Lisää ruisjauhovehnäjauho-leivinjauheseos siivilän läpi. Sekoita tasaiseksi. l Taputtele taikinasta n. 3/4 uunivuoan (Ø 23 cm) pohjalle ja reunoille jauhotetulla kädellä.

Säästä loppu taikina päälle. l Sulata pakastepuolukat.

Sekoita puolukoiden joukkoon Kaada sokeri ja perunajauhot. l seos vuokaan taikinan päälle.

Kaaviloi loppu taikina leivinpaperin päällä n. 1 cm:n vahvuiseksi

Korvaa katkaravut ohueksi siivutetulla kylmäsavulohella (150 g).

l

Valuta sulatetut katkaravut lävikössä. Paloittele paprika.

Halkaise chili(t). Poista siemenet. l

Laita tuorejuusto, ruokakerma, paprika, chili, hunaja, suola ja mustapippuri kattilaan.

Soseuta kylmät ainekset sauvasekoittimella. Kuumenna keitto. Mausta sitruunamehulla.

Tarkista maku. Jos kaipaat vielä lisää tulisuutta, lisää ripaus cayennepippuria. Lisää kivennäisvesi, valutetut katkaravut ja ohuiksi renkaiksi leikattu purjo keittoon. Kuumenna, älä enää keitä. Koristele katkaravuilla, purjolla tai kesäsipulilla. Tarjoa patongin kanssa.

Syksyn makea herkku: Puolukkakukko Pohja 200 g Valio Eila® Laktoositon voita 3/4 dl ruokokidesokeria 3 dl ruisjauhoja 3/4 dl vehnäjauhoja 1/2 tl leivinjauhetta

Kylmäsavu­ lohiwrapit

levyksi. Ota siitä muotilla sydämiä tai leivinpyörällä nauhoja. Lisää puolukoiden päälle. l Paista uunin alimmalla paistotasolla 200 asteessa 40 min tai kunnes kypsä.

Tarkkaile kypsymistä.

Peitä, jos pinta alkaa tummua. l Sekoita rommirusinarahkaan vaniljakastike. Tarjoa kastikkeena lämpimän Puolukkakukon kanssa.

Jos käytät tuoreita puolukoita, lisää niiden joukkoon vain 1 rkl perunajauhoja.

Maito ja Me 3/2013

63

Milloin viimeksi sanoit...

On vain yksi Valio AURA®. Anna sen kertoa mitä tunnet.

Lähetä viestisi osoitteesta valio.fi/aura. Ja koska sanatkaan eivät aina riitä, löydät samasta osoitteesta valloittavat reseptit lähes tilanteeseen kuin tilanteeseen.

Brysselistä Kotieläinasiamies Jonas Laxåback toimii maito- ja liha-alan edunvalvojana Brysselissä taustaorganisaatioinaan maitovaltuuskunta, osuusteurastamot, MTK ja Pellervo-Seura.

CAP-paketti päätökseen

M

aito ja Me -lehden edellisessä numerossa edeltäjäni Marjukka Manninen kirjoitti tulevista kolmikantaneuvotteluista koskien Euroopan unionin maatalouspolitiikan uudistusta. Kesäkuun lopussa EUparlamentti, neuvosto ja komissio pääsivät yhteiseen näkemykseen EU:n tulevasta maatalouspolitiikasta.

Suomen näkökannalta saatiin läpi viljelyä ja tukiehtojen noudattamista helpottavia asioita. Tuotantoon sidottujen tukien osalta Suomi kuuluu ryhmään, jolla on mahdollisuus sitoa enemmän kuin 13 prosenttia suorista tuista tuotantoon.

Tällä hetkellä tuottajajärjestöt ja maa- ja metsätalousministeriö neuvottelevat kansallisella tasolla siitä, miten tuotantoon sidottua tukea käytetään tuotantoalojen ja tukialueitten välillä Suomessa. Tuotantoon sidottujen tukien osalta voidaan todeta, että EU:ssa on tehty pieni linjamuutos aikaisempiin päätöksiin, koska tuotantoon sidottuja tukia voidaan monessakin jäsenmaassa käyttää laajemmin kuin aikaisemmin.

Kesäkuun neuvottelutulos antaa Suomelle montakin erilaista mahdollisuutta soveltaa tukipolitiikkaa niin, että maatalouspoliittiset tavoitteet täyttyisivät. CAPin uudet mahdollisuudet vaikuttavat myös enemmän tai vähemmän myös kansalliseen tukikeskusteluun.

Tarkkaa tietoa siirtymäkautena noudatettavasta politiikasta ei vielä ole.

Tuottajajärjestöillä on vahva yhteinen näkemys kansallisista tuista ja varsinkin Etelä-Suomen kansallisen tuen rakenteesta maidon osalta. Nykyinen tukijärjestelmä, missä kansallinen tuki maksetaan tuotettujen litrojen mukaan, on maitoalan vaatimus. Litrakohtaisen tuen on monesti todettu kannustavan tuotantoon enemmän kuin lehmäkohtaisten tukien. Tämä vaati-

mus luo kuitenkin haasteita, kun EU:n maatalouspolitiikkaa sovitetaan yhteen Suomen kansallisiin tukijärjestelmiin. Komissiolla on oletettavasti oma näkemys, jota maa- ja metsätalousministeriö varmasti jollakin tavalla haluaa huomioida.

Mitä tapahtuu vuoden 2015 jälkeen?

Syyskuun loppupuolella komissio järjesti konferenssin, jossa analysoitiin, mitkä toimet maitosektori mahdollisesti tarvitsee, kun maitokiintiöjärjestelmä päättyy. CAP-uudistus ja aikaisemmat EU-tason maitopaketit ovat tuoneet maitosektorille tiettyjä keinoja uutta tilannetta ajatellen. Myös EU:n tuottajajärjestöt ovat huolellisesti valmistautuneet uuteen tilanteeseen.

EU-tason päätavoitteet ovat, että maitoala välttyisi suurista hintavaihteluista, tulotason pitäisi parantua ja että maidontuotantoa voidaan jatkaa kautta Euroopan. Vuoden 2009 tapaista maitokriisiä halutaan välttää. Myös Euroopan parlamentti käsittelee maatalousvaliokunnassa syksyn aikana omaa aloitemietintöään, jossa tarkastelulähtökohta on, miten epäsuotuisilla alueilla ylläpidetään maidontuotantoa kiintiöjärjestelmän päättymisen jälkeen. Mietinnössään valiokunta perusteellisesti alleviivaa maidontuotannon tärkeyden epäsuotuisilla maatalousalueilla.

Jälleen Brysselissä Kolme vuotta on vierähtänyt siitä, kun viimeksi kirjoitin Maito ja Me -lehteen. Olen tässä välissä ollut Svenska lantbruksproducenternas centralförbundin toiminnanjohtajana ja sitä kautta aktiivisesti mukana kansallisen maatalouspolitiikan keskusteluissa.

On taas mielenkiintoista osallistua EU-tason keskusteluihin ja Brysselissä esittää Suomen näkemyksiä siitä, miten Suomen kotieläintuotantoa ja osuustoimintaa tulisi huomioida EU:n maatalouspäätöksissä.

Jonas Laxåback

Maito ja Me 3/2013

65

Uutta Valiolta

Valio PROfeel® proteiinijogurttijuoma zz Laktoositon Valio PROfeel® proteiinijogurttijuoma

on pakattu kätevään 2,5 dl korkilliseen annospakkaukseen. Yhdessä annoksessa on 15 grammaa hyvälaatuista maitoproteiinia, joka tukee lihasten kuntoa ja kasvua. Hiilihydraatti-proteiinisuhde on 1:1.

Makuina sitrus ja mustaherukka-vadelma. Valmistaja: Valio Jyväskylä.

Laktoositon hedelmäinen jogurtti zz Valio Eila® Laktoositon hedel-

mäiset jogurtit sisältävät runsaasti hedelmää tai marjaa isoina paloina. Makuina ovat mangopapaija ja vadelma. Valmistaja: Valio Oulu.

Uusi maku laktoosittomaan kerrosjogurttiin zz Valio Eila® Laktoositon

herkkujogurtti paratiisihedelmät on herkullinen kerrosjogurtti, jonka hillossa maistuvat omena, passionhedelmä ja appelsiini.

Valmistaja: Valio Oulu.

Valiojogurtti® kerrosjogurtin makuna karviainen zz Valiojogurtti® ker-

rosjogurtin uusi maku on vihreä karviainen.

Jogurtti on D-vitaminoitu ja vähälaktoosinen HYLA. Valmistaja: Valio Oulu.

Laktoositon Valio Plus™ maitokaakaojuoma zz Laktoositon Valio Plus™ maitokaa-

kaojuoma on vähemmän makea ja sisältää 50 % enemmän hyvälaatuista maitoproteiinia ja kalsiumia sekä 100 % enemmän D-vitamiinia verrattuna muihin käyttövalmiisiin maitokaakaojuomiin. Valio Plus™ maitokaakaojuoma sopii koko perheelle ja sitä on saatavana 1 l kätevässä korkillisessa pakkauksessa ja 2,5 dl korkillisessa annospakkauksessa. Valmistaja: Valio Jyväskylä.

66

Maito ja Me 3/2013

Valio OLO™ Ruoansulatusjogurtti nyt myös laktoosittomana zz Valio OLO™ 70 Ruoansulatusjogurtti on lak-

toositon, täyteläinen ja vähemmän makea ruoansulatusjogurtti. Runsaskuituinen, D-vitaminoitu jogurtti sisältää energiaa 70 kcal/100 g. Makuina ovat ananas, mustikkavilja ja vadelma-karhunvatukka. Monipakkauksessa on 4 x 125 g. Valmistaja: Valio Riihimäki.

Aromikas Valio Polar® 20 % zz Uusi Valio Polar® 20 % on rasvapitoisuudeltaan

kevyen ja täysrasvaisen väliltä. Se on maultaan aromikas ja pehmeä. D-vitaminoitu. Sisältää 25-kertaisen määrän D-vitamiinia normaalijuustoon verrattuna. Valmistaja: Valio Joensuu.

Valio Viola® rapu tuorejuusto zz Laktoositon Valio Viola® rapu tuorejuusto on kuumennuksen kestävänä monikäyttöinen ruoanlaitossa ja leivonnassa sekä kylmänä leivän päällä ja kylmissä täytteissä. Valmistaja: Valio Joensuu.

Valio Oltermanni® Cheddar zz Maailman suosituin juus-

totyyppi, cheddar, on nyt saatavana suomalaisesta maidosta valmistettuna Valio Oltermanni® Cheddar juustona. Uusi Oltermanni® Cheddar on maukas koko perheen juusto. Pakkaukset 900 g pala ja 270 g viipaleet. Valmistaja: Valio Haapavesi.

Uutta Valiolta Syyskauden kausituotteet zz Juhlakauden kätevät kausituotteet Valio

maustettu rahka rommi-rusina laktoositon ja kiisselöityvä Valio luumu-rusinakeitto tulevat taas kauppoihin. Uusia kausimakuja ovat Valio kausimehu, Talvipäivä, joka on kevyesti kardemummalla, kanelilla ja pomeranssilla maustettu omena-aroniamehu sekä Valiojogurtti® aprikoosi-vehnänalkio kausimaku.

Mehun ja keiton valmistaa Valio Helsinki, rahkan Seinäjoki ja jogurtin Riihimäki.

Herkku Oivariini® zz Voi maistuu entistä vahvemmin tuoreesta

suomalaisesta voista ja rypsiöljystä valmistetussa Valio Oivariini® Herkku levitteessä. Entistä herkullisempi voin aromi muodostuu valmistuksessa käytetyn uuden hapatteen ansiosta.

Valio Oivariini® Herkku on vähälaktoosinen HYLA. Rasvapitoisuus on 72 %. Pakkaukset 500 g ja 250 g. Valmistaja: Valio Seinäjoki.

Uusi pakkaus ja lisää makuja Onni® velleihin

Valio A+™ lisäaineettomat maustetut luomujogurtit zz Lisäaineettomissa Valio A+™

luomujogurteissa makuina ovat vadelma ja mustikka.

Jogurtit on valmistettu suomalaisesta luomumaidosta, luomumarjoista ja luomusokerista. Ne sisältävät runsaasti marjaa ja vatsalle ystävällisiä asidofilus- ja bifidobakteereja. Jogurtit ovat pastöroituja ja homogenoituja. Valmistaja: Valio Riihimäki.

zz Valio Onni® käyttövalmiit lasten vellit valmis-

tetaan tuoreesta suomalaisesta maidosta. Velli sopii neljän kuukauden iästä alkaen. Taaperoikäiset voivat käyttää vellejä myös ravitsevina välipalajuomina. Valio Onni® tuotteet on kehitetty yhteistyössä lastenlääkäreiden kanssa.

Uusi korkillinen pakkaus säilyy avaamattomana huoneenlämmössä parasta ennen päiväykseen saakka.

Valio Onni® vellien uudet maut, banaani-mustikkariisivelli ja vadelma-riisivelli eivät sisällä lisättyä sokeria ja ovat gluteenittomia. Valmistaja: Valio Turenki.

Valio Gefilus® omenamehu zz Raikas omenatäys-

mehu, joka sisältää maailman tutkituinta maitohappobakteeria sekä täydennettyjä C- ja D-vitamiineja. Valmistaja: Valio Helsinki.

Vanhanajan täysmaitoa luomuna zz Valio Luomu™ van-

hanajan täysmaito on suomalaisesta luomumaidosta valmistettu homogenoimaton luomumaito. Sen rasvapitoisuus vaihtelee 4,1–4,4 %, sen mukaan, mitä luomulehmät ovat lypsäneet.

Luomumaito on pastöroitu. Siihen ei ole lisätty D-vitamiinia. Valmistaja: Valio Oulu.

Valio Luomu™ valikoimaan uusi mehu ja keitto zz Valio Luomu™ Aamun saras-

tus täysmehussa maistuu luomuappelsiini, -omena ja -mandariini.

Valio Luomu™ punaiset marjat keitossa on luomupunaherukkaa, luomumansikkaa ja luomuvadelmaa. Keitto on makeutettu luomusokerilla.

Valmistaja: Valio Helsinki.

Maito ja Me 3/2013

67

Tartu hetkeen ja nauti.

Uusi Valio Oivariini Herkku.

®

Vahvempi voin maku. Luonnollisesti.

Erityisiin hetkiin on tehty Valio Oivariini ® Herkku, jonka ainutlaatuisen hellävarainen valmistustapa säilyttää voin maun puhtaimmillaan.

valio.fi/oivariini

Riitan aamulypsy

Valion strategia tuo vakautta tuottajamaidon hintaan

K

ansainvälisillä maitomarkkinoilla menee tällä hetkellä hyvin. Maailmanmarkkinahinnat ovat ennätyksellisen korkealla, mikä vaikuttaa suoraan myös Euroopan unionin sisämarkkinoiden hintatasoon. Herkimmin kysyntään reagoivat maitojauheiden ja voin hinnat, joissa nähdään suuria vaihteluja niin ylös- kuin alaspäinkin. Juustojen hinnat reagoivat viiveellä, kun taas tuoretuotteiden hinnat ovat vakaammat.

Sellaisissa maissa ja yrityksissä, joiden tuotevalikoimassa jauheilla ja teollisuusvoilla on suuri paino, tuottajahinnat ovat vahvistuneet kuluneen vuoden aikana merkittävästi. Hyvänä esimerkkinä tästä on Uusi-Seelanti, missä maidosta maksettava hinta nousee ennätyskorkeaksi.

V

alion tavoitteena on olla vahva ja haluttava kuluttajamarkkinoilla, missä hintavaihtelut eivät ole yhtä dramaattisia. Vaikka maidon tuottajahinta Euroopassa on noussut merkittävästi viime vuodesta, on suomalainen tuottajahintataso säilyttänyt asemansa parhaiden joukossa.

Toisaalta maidon hinnan vertaileminen ei ole yksinkertaista, sillä kaikissa maissa ei ole kausihinnoittelua tai se on painotukseltaan erisuuruinen kuin Suomessa. Lisäksi vasta tuloksen perusteella maksettava jälkitili määrää tuottajille maksettavan hinnan lopullisen tason. Ainoa lähellekään oikea tapa verrata tuottajahintoja on jälkikäteen vuositasolla.

Maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskus Tiken tilastojen mukaan vuonna 2011 keskimääräinen tuottajahinta oli Suomessa jälkitileineen 43,90 senttiä litraa kohden. Seuraavana vuonna hinta nousi keskimäärin 5,3 prosenttia 46,26 senttiin, kun samaan aikaan keskimääräinen tuottajahinta laski muualla EU:ssa.

maan viiden sentin luokkaa ja Euroopan keskimääräiseen hintaan vieläkin enemmän.

M

aailmanmarkkinoilla menee siis nyt hyvin.

Tuottajahintojen nousu houkuttelee kuitenkin tuotannon kasvattamiseen. Arvioiden mukaan maidontuotanto lisääntyy niin Oseaniassa, Yhdysvalloissa kuin Euroopassakin. Kasvava tarjonta tulee laskemaan hintoja ensi vuonna. Se taas johtaa tuottajahintojen laskuun.

Valion valitsema kuluttajatuotestrategia takaa tasaisemman ja vakaan, mutta ennen kaikkea korkeamman tuottajahintatason kuin maitojauheiden ja teollisuusvoin valmistukseen ja myyntiin nojautuva liiketoiminta. Toinen takuu suomalaisen maidontuotannon jatkumiseksi on yksituumainen osuustoiminta, minkä avulla voidaan torjua se, ettei eurooppalainen maidon hintataso leviä tännekin.

Toinen takuu maidontuotannon jatkumiseksi on yksituumainen osuustoiminta.

V

alio on elokuussa nostanut osuuskunnille maksamaansa maidon perushintaa. Muutos ei ole yhtä suuri kuin Euroopassa, mutta Suomessa vertailun pohjana on edellisvuoden viiden prosentin tuottajahinnan nousu, kun muualla Euroopassa vertailun pohjana on edellisvuodesta laskenut tuottajahinta.

Kun ensi keväänä pääsemme vertailemaan koko vuoden hintoja, tulee ero tärkeimpiin kilpailijoihin ole-

Riitta Brandt Edunvalvontajohtaja Valio Oy

Maito ja Me 3/2013

69

Hallituksen puheenvuoro Vesa Kaunisto on Valion hallituksen varapuheenjohtaja.

Uudistumisen strategia tuo tulosta

E

nsimmäinen vuosi Valion hallituksessa on entisestään vahvistanut uskoa siihen, että Valion strategia panostaa tuotekehitykseen ja lisäarvotuotteisiin on oikea. Vuosien varrella kehitetyt hienot tuotteet kuten Gefilus®, Eila®, Olo™ ja PROfeel® ovat lyöneet itsensä läpi suomalaisten kuluttajien ruokapöytiin ja samalla tuoneet merkittävää lisäarvoa valiolaisen maidontuottajan maidolle. Eivätkä innovaatiot ole jääneet pelkästään suomalaisten kuluttajien ruokapöytiin, vaan esimerkiksi laktoosittomissa tuotteissa Valio on Ruotsissa markkinajohtaja.

Valio keskeisenä toimijana Suomessa tarjoaa tietenkin asiakkaille myös kaikki perustuotteet, mutta pelkällä bulkkituotannolla ei nykyistä tilityshintaa voitaisi pitää yllä. Kuluneen vuoden aikana on ollut hienoa nähdä myös miten sitoutuneita koko Valion hallinto ja johto on yhteisiin tavoitteisiin saada mahdollisimman hyvä hinta valiolaiselle maidolle

K

ilpailu kotimaan markkinoilla on kovaa ja oman värinsä markkinakilpailuun on antanut myös Suomen heikko talouskehitys ja kuluttajien ostovoiman heikkeneminen. Kansainvälisen kaupan esteiden madaltuminen näkyy etenkin helposti liikuteltavissa juustoissa. Kun vielä viitisentoista vuotta sitten kauppoissa oli lähes yksinomaan kotimaisia juustoja, on tuontijuustojen osuus viimeisten tilastojen mukaan noussut jo yli puoleen kulutuksesta.

Perusmaidoissa Valio on edelleen menettänyt markkinaosuuksia kilpailijoille, kun Kilpailu- ja kuluttajaviraston antama hinnoittelumääräys on lukinnut Valion maitojen hinnat tasolle, jolla Valio ei voi kilpailla markkinaosuuksista. Kotimaan markkinoilla on kuitenkin myös monia ilonaiheita, kuten rahkat, joiden myynti kasvaa edelleen. Venäjän ja Ruotsin markkinat ovat vetäneet hyvin ja paikanneet kotimaan markkinoita. Alkuvuonna Valion vienti molempiin maihin on lisääntynyt. Vaikeaan markkinatilanteeseen nähden vuosi on mennyt hyvin ja maitotuotto parantunut edelliseen vuoteen verrattuna siten, että maidon tilityshintaa pystyttiin kesällä korottamaan.

K

ilpailu- ja kuluttajaviraston saalistushinnoittelusyytökset etenevät markkinaoikeudessa ja Valio on antanut oman loppulausuntonsa. Valion näkemyksen mukaan mitään saalistushinnoittelua ei ole voinut olla, koska yritys ei ole tehnyt uhrausta.

Saalistushinnoittelu edellyttää, että yritys tekee tahallaan tappiota ja uhraa tulostaan joko myymällä alle väl-

70

Maito ja Me 3/2013

tettävissä olevien kustannustensa, tai sitten yrityksellä olisi ollut paremmin tuottava vaihtoehtoinen toimintamalli. Valion kohdalla tällaista uhrausta ei ole tehty.

KKV:n syytökset perustuvat pitkälti siihen, että heidän mukaansa Valio olisi voinut vähentää maidon ostoa tuottajiltaan samalla, kun kilpailijat veivät Valiolta perusmaitojen markkinoita. Kaikki valiolaiset tuotta-

”Valio on sitoutunut ottamaan vastaan kaiken omien tuottajien maidon.” jat tietävät, että Valio ei voi toimia näin. Valio on sitoutunut ottamaan vastaan kaiken Valioon sitoutuneiden tuottajien tuottaman maidon ja on myös aina toiminut näin. Millä perusteella maito jätettäisiin hakematta ja kenen tuottajan maidot jätettäisiin tilasäiliöön?

Ihmetystä on herättänyt myös KKV:n käsitys suomalaisesta maidon tuottajahinnasta. Viraston näkemyksen mukaan Valion tilityshinta on keinotekoisen korkea ja johtaa tehottomuuteen maitotiloilla. Valio kyllä maksaa tuottajilleen mahdollisimman korkeaa tilityshintaa, mutta hinta perustuu Valion tehokkuuteen ja laajaan ja innovatiiviseen tuotevalikoimaan. Mitään löysää ei maitotilojen kustannusrakenteessa ole, mihin KKV ilmeisesti tehottomuusväitteellä viittaa.

Jos suomalaisten maitotilojen tehokkuutta verrataan esimerkiksi tanskalaisiin tiloihin, ollaan luonnollisesti monella mittarilla vielä takamatkalla. Mittareiden mukaan maitotilojen tehokkuus Suomessa on kuitenkin kehittynyt viime vuosina hyvin ja tilityshinnan laskusta ei varmasti löydy ratkaisua suomalaisten maitotilojen tehokkuuden parantamiseen. Esimerkiksi Arlan Ruotsissa ja Tanskassa maksama hinta maidosta on noin 10 senttiä valiolaista hintaa alempi, ja siellä tilat ovat todellisissa kannattavuusongelmissa.

T

alven ruokintakauteen on tänä syksynä hyvät lähtökohdat, kun loppukesän ja syksyn loistavat säät antoivat edellytykset korjata sadot pellolta hyvissä olosuhteissa ja hyvälaatuisina. Maidontuotannon kustannuspaineita helpottavat myös maailmalla saadut hyvät viljasadot, jotka ovat pudottaneet viljan hintaa merkittävästi alaspäin. Myös valkuaisrehujen hinnat ovat syksyn alkaessa laskusuunnassa.

Hyvää syksyä!

Vesa Kaunisto

Jo 50 000 tyytyväistä DeLaval - karjaharjanavettaa - ja määrä kasvaa edelleen...

Juhlimme 50 000 kpl kääntyvän karjaharjan myyntiä ja valmistimme rajoitetun 1000 kpl erikoiserän tätä eläinten rakastamaa karjaharjaa RAJOITETTU ERÄ vain 2290,-

ME KARJAHARJAA

Lisätietoja ja varaukset tähän 1000 kpl:een rajoitettuun juhlakarjaharjaan: ota yhteyttä omaan DeLaval myyjään tai huoltoteknikkoon tai katso yhteystiedot osoitteesta www.delaval.fi