Kohtele sientä kuin kukkaa

”KOHTELE SIENTÄ KUIN KUKKAA KÄMMENELLÄ”

Marttojen sienikoulussa sukelletaan salaperäisten sienien maailmaan eri aistien avulla. Läksyjä koulusta ei tule, mutta sieltä saattaa saada elämän mittaisen kipinän sienestykseen.

JAANA MATIKAINEN // KUVAT KRISTIINA KONTONIEMI

Joukko lapsia kokoontuu pururadan vieressä olevalle parkkipaikalle Mikkelin Kalevankankaalle. On alkamassa yhden illan mittainen sienikoulu. Sienioppaana koulussa toimiva Päivi Saikkonen Savon Martoista on käynyt etukäteen varmistamassa, että reissu ei tule olemaan turha, ja että sieniaarteita metsästä löytyy.

Puolet osallistujista on ollut aiemminkin sieniretkellä, mutta sienikoulu on uutta. Tässä koulussa tarvitaan ulkoiluvaatteet, ilmava kori, suti, veitsi ja sienikirja. – Myös kameran voi ottaa mukaan, niin kotona voi tunnistaa, mikä sieni on kyseessä, jos sitä ei metsässä tiedä, vinkkaa Saikkonen.

Alle kouluikäinen Väinö Kyröläinen sanoo tunnistavansa kärpässienen ja tietää, että niitä ei saa kerätä. Pietu Vauhkonen pohtii, mistä sieni on saanut nimensä, ja Päivi Saikkonen vastaa: – Siitä on tehty aikoinaan kärpäsmyrkkyä.

Tunti aloitetaan leikkimielisellä sienijumpalla. Sen ideana on johdattaa osallistujat ymmärtämään, että sienilläkin on elinkaari.

Kaikki alkaa vauvasienistä, joita tupsahtelee maan pinnalle. Niistä tulee meheviä nuorukaisia, uljaita aikuisia, lyhällään olevia ikääntyneitä ja lopuksi pahalta haisevia yli-ikäisiä sieniä, jotka kuolevat pois antaakseen tilaa uusille vauvasienille. – Plörts, sanoo Saikkonen ja humpsahtaa yhdessä lasten kanssa pötkölleen maahan. Kaikkia naurattaa.

Sienikoulu on suunnattu 5–9-vuotiaille. Marttaliiton palvelujohtaja Marjahelena Salosen mukaan silloin on otollinen hetki herättää innostus luonnossa liikkumiseen ja sienten tunnistamiseen.

HIKISUKKA VAI HAJUVESI? Lapset etsivät isoja ja pieniä sieniä, kovia ja pehmeitä, tummia ja vaaleita. Opetellaan, kuinka sientä tulee tutkiskella. – Sientä on kohdeltava kuin kukkaa kämmenellä, varovasti. Silloin sienen tuntomerkit säilyvät hyvin. Tunnistamisessa käytämme kaikkia muita aistejamme paitsi makua, kertoo Saikkonen.

Hän kehottaa lapsia tuoksuttelemaan sieniä. Niistä erottuu muun muassa kurkun, kalan, kookoksen ja hikisukan hajua. – Tämä tuoksuu kuin hajuvedeltä, ilmoittaa Anna Lensu.

Yhdessä tutkien huomataan, miten erilaisia sienet ovat. On jalkaa, lakkia, pilliä, helttaa. Jostakin sienestä heruu maitomaista ainetta. Joku tuntuu samettiselta ja pehmeältä, toinen on limainen.

Saikkonen muistuttaa, että sienen mahdollinen myrkky ei imeydy ihon läpi, joten on täysin turvallista koskettaa ja tunnustella sieniä. – Me taidettiin löytää pesusieni, tuumaa Siiri Kääriäinen.

Tosiasiassa löytö on kangastatti, mutta juuri tuo tunne ja mielikuva, mikä syntyy, on tärkeää. Se saattaa sytyttää kipinän, joka kestää läpi elämän. – Sienestämisessä korostuu löytämisen riemu. Tämä on kuin aarteenetsintää. Oma innostukseni alkoi kesämökillä lapsuudessa, sillä sienestäminen oli hauskaa puuhaa, sanoo Saikkonen.

Retki saattaa sytyttää kestävän innostuksen luontoharrastukseen. Joukkoa johtaa Päivi Saikkonen (oik.) Savon Martoista.

Löytämisen riemu korostuu sienestämisessä, onhan se eräänlaista aarteenetsintää. Maiju Pulkkinen tutustuu metsän antimiin.

Retki käynnistyy sienijumpalla.

MITEN JÄRJESTÄN SIENIRETKEN?

Miten valmistaudun lasten sieniretken vetämiseen? Miten innostan lapsia tutustumaan sieniin turvallisesti? Biologian opettaja Tuomas Lilleberg neuvoo ja opastaa retken järjestämiseen webinaariluennolla Martta-akatemiassa. Tallenne löytyy osoitteesta https://moodle.mmg.fi/martat. Etsi kursseja nimellä Lasten sieniretki. Jos et ole aiemmin vieraillut Martta-akatemiassa, sinun on luotava sinne omat tunnukset.

MUKAVIA TEHTÄVIÄ Pikkuhiljaa ryhmä on edennyt pidemmälle metsään. Lisää kiinnostavaa paljastuu sienien maailmasta. – Tiesittekö, että jotkut sienet kasvavat ikään kuin ympyrässä ja saattavat hohtaa pimeässä, kysyy Päivi Saikkonen.

On aika tutustua sienten ja puiden väliseen suhteeseen. Saikkonen jakaa lapsille sieni- ja puukortit. Lapset etsivät pareittain kuvassa olevan puun ja keräävät sieniä sen ympäriltä. Hetken kuluttua kokoonnutaan katsomaan, mitä löytyi. – Nyt jokainen saa ottaa yhden sienen mukaansa ja keksiä sille nimen, ohjeistaa Saikkonen.

Roosa Karejoki ja Maiju Pulkkinen nimeävät omansa Ruttusieneksi. Mariella ja Anna Lensun sieni on Pikkuperuna.

Tunti on mennä huiskahtanu. Pienimmätkään osallistujat eivät enää haikaile taka-alalle jääneitä vanhempiaan. Loppulorun jälkeen on aika jättää omat löydökset luontoon jatkamaan omaa elämäänsä.

Kaikista kivointa lasten mielestä oli tehdä tehtäviä ja tutkia porukalla sienten ominaisuuksia.

Entä kuinka moni syö sieniä? Vain pari kättä nousee. – Me on tehty sienikastiketta kantarelleista ja se on hyvää, kehuvat Mariella ja Anna Lensu.

Ehkä innostuksen kipinä välähti sienikoulussa, ja metsän aarteet päätyvät 5 aikanaan myös lautasille ja massuihin.

INFO

Sienikoulu-idean on Martoille kehittänyt biologian aineenopettaja Tuomas Lilleberg. Aineistoa sienimarttojen käyttöön, mm. lasten tapahtumien järjestämiseen, osoitteessa martat.fi/martat/tutustu-toimintaamme/vapaaehtoistoiminta/sienimartat/sienimarttojen-aineistoja/

Marjahelena Salonen (oik.) Marttaliitosta oli mukana Mikkelin metsissä, kuten myös sienikoululaiset Mariella ja Anna Lensu.