SIENET
”KOHTELE SIENTÄ KUIN KUKKAA KÄMMENELLÄ” Marttojen sienikoulussa sukelletaan salaperäisten sienien maailmaan eri aistien avulla. Läksyjä koulusta ei tule, mutta sieltä saattaa saada elämän mittaisen kipinän sienestykseen. JAANA MATIKAINEN // KUVAT KRISTIINA KONTONIEMI
J
oukko lapsia kokoontuu pururadan vieressä olevalle parkkipaikalle Mikkelin Kalevankankaalle. On alkamassa yhden illan mittainen sienikoulu. Sienioppaana koulussa toimiva Päivi Saikkonen Savon Martoista on käynyt etukäteen varmistamassa, että reissu ei tule olemaan turha, ja että sieniaarteita metsästä löytyy. Puolet osallistujista on ollut aiemminkin sieniretkellä, mutta sienikoulu on uutta. Tässä koulussa tarvitaan ulkoiluvaatteet, ilmava kori, suti, veitsi ja sienikirja. – Myös kameran voi ottaa mukaan, niin kotona voi tunnistaa, mikä sieni on kyseessä, jos sitä ei metsässä tiedä, vinkkaa Saikkonen. Alle kouluikäinen Väinö Kyröläinen sanoo tunnistavansa kärpässienen ja tietää, että niitä ei saa kerätä. Pietu Vauhkonen pohtii, mistä sieni on saanut nimensä, ja Päivi Saikkonen vastaa: – Siitä on tehty aikoinaan kärpäsmyrkkyä. Tunti aloitetaan leikkimielisellä sienijumpalla. Sen ideana on johdattaa osal-
26 | MARTAT 4 | 2020
listujat ymmärtämään, että sienilläkin on elinkaari. Kaikki alkaa vauvasienistä, joita tupsahtelee maan pinnalle. Niistä tulee meheviä nuorukaisia, uljaita aikuisia, lyhällään olevia ikääntyneitä ja lopuksi pahalta haisevia yli-ikäisiä sieniä, jotka kuolevat pois antaakseen tilaa uusille vauvasienille. – Plörts, sanoo Saikkonen ja humpsahtaa yhdessä lasten kanssa pötkölleen maahan. Kaikkia naurattaa. Sienikoulu on suunnattu 5–9-vuotiaille. Marttaliiton palvelujohtaja Marjahelena Salosen mukaan silloin on otollinen hetki herättää innostus luonnossa liikkumiseen ja sienten tunnistamiseen. HIKISUKK A VAI HA JUVESI? Lapset etsivät isoja ja pieniä sieniä, kovia ja pehmeitä, tummia ja vaaleita. Opetellaan, kuinka sientä tulee tutkiskella. – Sientä on kohdeltava kuin kukkaa kämmenellä, varovasti. Silloin sienen tuntomerkit säilyvät hyvin. Tunnistamisessa käytämme kaikkia muita aiste-
jamme paitsi makua, kertoo Saikkonen. Hän kehottaa lapsia tuoksuttelemaan sieniä. Niistä erottuu muun muassa kurkun, kalan, kookoksen ja hikisukan hajua. – Tämä tuoksuu kuin hajuvedeltä, ilmoittaa Anna Lensu. Yhdessä tutkien huomataan, miten erilaisia sienet ovat. On jalkaa, lakkia, pilliä, helttaa. Jostakin sienestä heruu maitomaista ainetta. Joku tuntuu samettiselta ja pehmeältä, toinen on limainen. Saikkonen muistuttaa, että sienen mahdollinen myrkky ei imeydy ihon läpi, joten on täysin turvallista koskettaa ja tunnustella sieniä. – Me taidettiin löytää pesusieni, tuumaa Siiri Kääriäinen. Tosiasiassa löytö on kangastatti, mutta juuri tuo tunne ja mielikuva, mikä syntyy, on tärkeää. Se saattaa sytyttää kipinän, joka kestää läpi elämän. – Sienestämisessä korostuu löytämisen riemu. Tämä on kuin aarteenetsintää. Oma innostukseni alkoi kesämökillä lapsuudessa, sillä sienestäminen oli hauskaa puuhaa, sanoo Saikkonen.
