Vanhat neuvot pätevät

Kun Martoilta kysytään vinkkejä edulliseen ruokaan, kaivetaan esiin vanhat niksit ja taidot. Keinot ovat samansuuntaisia kuin sata vuotta sitten, mutta perustelut ovat muuttuneet. MAIJA SOLJANLAHTI // KUVA PETRI VILJAKAINEN

Taidot ovat aina tarpeen, olipa aika mikä tahansa. Tässä ollaan taikinanteossa 1960-luvulla.

Marttaliiton Arkiruokaohjeita -kirjanen julkaistiin v. 1938, Martan keittokirja 1934 ja Eväskirjanen 1939. Niissä oli muun muassa vesivellin, keitettyjen siansorkkien ja lanttupuuron ohjeet.

Ensimmäisen maailmansodan vuosina oltiin huolissaan väestön riittävästä energian ja proteiinin saannista, kertoo yliopistolehtori Kaija Rautavirta Helsingin yliopistosta. Sodan jälkeen järjestöjen neuvonta, lehdet ja sittemmin jopa radio-ohjelmien Markus-setä neuvoivat suomalaisia säästeliääseen ruoan kulutukseen. – Taustalla toimi Suomen itsenäistymisen aikoihin perustettu Valtion Kotitaloustoimikunta, eikä aina neuvontajärjestöjen näkökulmasta kitkattomasti, kertoo Rautavirta, joka on väitellyt ruokahuollon järjestämisestä.

Tänään, ruokakorin hintojen noustessa, käytännön neuvot ovat taas kultaakin kalliimpia. Vinkkejä jakavat edelleen neuvontajärjestöt ja media, mutta myös sosiaalinen media vaikuttajineen.

SÄILYTÄ OIKEIN, KERÄÄ, KASVATA

Sata vuotta sitten kansalaisia kehotettiin säilyttämään ruoka oikein, jotta arvokkaat jauhot tai tuoretuotteet eivät pilaantuisi. Nyt samasta teemasta keskustellaan ruokahävikin vähentämisen näkökulmasta. Kylmäketju on kehittynyt: kylmäautot kuljettavat, kaupan viileät tilat toimivat ja jääkaapit sekä pakastimet kuuluvat joka kodin perusvarustuksiin. Silti edelleen Marttojen neuvontapuhelimessa ja Martat-sovelluksen keskustelussa pohditaan ruokien pilaantumista ja säilyvyyttä.

Valtion Kotitaloustoimikunta kehotti kansalaisia keräämään luonnonyrttejä, marjoja ja sieniä ja neuvoi, kuinka kalliita ruoka-aineita, kuten voita, pystyi jatkamaan. Emännille annettiin ohjeita, kuinka arkiruokaa jatketaan kasviksilla. Lanttu ja muut juurekset sekä silakka nostettiin esiin.

Ravitsemusvalistaja, lääketieteen ja kirurgian tohtori Carl Tigerstedt, kehotti kiinnittämään huomioita valkuaisen saantiin. Sata vuotta sitten ravitsemusoppi, joka tuli Ruotsin kautta Suomeen, laski ruoan arvon kananmunanvalkuaisena. Monelle vähävaraiselle kaupunkilaiselle liha oli liian kallista, joten Tigerstedt neuvoi korvaamaan sitä palkokasveilla. Lisäksi suositeltiin veren, kalan ja kananmunien käyttöä ja kannustettiin viljelemään palkokasveja itse. – Kansanvalistajat halusivat myös laajentaa suomalaisten makupalettia, kertoo Kaija Rautavirta.

Tällä tarkoitettiin erityisesti sellaisten raaka-aineiden hyväksymistä, joita ei perinteisesti käytetty ruoaksi. Annettiin ohjeita muun muassa hevosenlihan sekä kauran käyttöön.

LEIVO JA KOKKAA Tämän päivän euronvenyttäjän vinkit ovat pysyneet samanlaisina: ruokavalioon kannattaa lisätä kasviksia ja jokamiehenoikeuksia käyttää keräilyyn sekä onkimiseen. Kalakeittoa täydennetään herneillä ja jauhelihakastiketta porkkanaraasteella. Tänään saamme ravinnosta turhankin paljon proteiinia ja energiaa, joten nämä neuvot ottavat huomioon myös ympäristön ja terveyden.

Ennen oli arkipäiväistä leipoa leipää ja tehdä kotiruokaa. Tänään ravintolaruokaa on helppo tilata kotiin ja valikoima on suuri, mutta valmiin ateria-annoksen hinta on korkea omatekoiseen verrattuna. Martat neuvovatkin leipomaan ja tekemään itse, jos haluaa säästää. Toki jokaisen on syytä pohtia, mihin aikaansa käyttää: palkkatulojen tienaaminen vaatii aikaa, joka voi olla pois ruokatyöstä kotona tai kaupassa.

Edelleen Martat kannustavat laajentamaan makupalettia. Maukkaan ruoan syö ilolla, vaikka raaka-aineet olisivatkin vaatimattomia, jopa perinteisesti väheksyttyjä. Esimerkiksi palkokasvit, silakka ja kaura ovat nousseet arvoasteikossa, kun niiden hyödyistä ja hyvistä ominaisuuksista on tullut lisää tietoa. Uudet reseptit innostavat kokeilemaan ja käyttämään.

Kasvispainotteisen ruokavalion läpimurtoon vaaditaan monia motivaatiotekijöitä, joista yksi on hinta. Lopulta kuitenkin tärkeintä on ruoan maistuvuus. Jos se ei ole hyvää, se ei menesty.