Hyvää ruokailoa

Lapsi on yhtä arvokas ruokailija kuin kaikki muutkin. Tästä ajatuksesta ponnistaa nykypäivän ruokakasvatus, jossa lapsella on oikeus sanoa ”kiitos ei”. Nyt saa maistaa ja tutkia – mutta ei ole pakko.

MINNA HOTOKKA // KUVAT KRISTIINA KONTONIEMI

Vehmaloiden perheessä lapsia rohkaistaan maistamaan joka sorttia ja pöytätavoista pidetään kiinni. Tavoitteena on, että lapset oppivat mahdollisimman kaikkiruokaisiksi.

Lautanen tyhjäksi! Kaikkea pitää maistaa. Jos et ole kunnolla, et saa jälkkäriä!

Käsi ylös: kuinka moni on lapsuudessaan kuullut nämä fraasit ruokapöydässä?

Todennäköisesti käsiä nousi melkoinen määrä, sillä suomalainen ruokakasvatus oli vielä 1990-luvullakin kovin toisenlaista kuin nykyään.

Käskyttäminen tai uhkailu eivät kuulu nykyaikaiseen ruokakasvatukseen.

Lapsi saa olla aktiivinen toimija, ilmaista oman näkemyksensä ja sanoa myös ei kiitos. – Lapsi on yhtä arvokas ja tärkeä ruokailija kuin kaikki muutkin ruokailijat perheessä, kiteyttää Marttaliiton kehittämispäällikkö Emmi Tuovinen. – Tämä ei suinkaan tarkoita sitä, että tehtäisiin aina lapsen lempiruokaa, vaan että lapsella on väliä.

Toinen iso muutos liittyy maailmaan, jossa elämme. Nykyisessä yltäkylläisyydessä ruoka ei enää merkitse pelkästään energiansaantia, vaan siitä on tullut osa päivittäisiä kulutusvalintojamme, joilla vaikutamme omaan terveyteemme ja ympäristömme tilaan sekä hoidamme sosiaalisia suhteitamme. – Ruoan avulla opimme asioita, tutustumme kulttuuriin ja kokoonnumme yhteen. Yhteiset ruokailuhetket ovat erityisen tärkeitä, kun opettelemme syömään, Tuovinen tiivistää.

PALJONKO JAKSAN SYÖDÄ? Ruokakasvatus on laaja käsite, joka kattaa oikeastaan kaiken ruokaan liittyvän puheen ja toiminnan. Ruokailutilanteiden lisäksi ruokakasvatusta ovat esimerkiksi perheen yhteinen kauppareissu, kasvimaan hoitaminen tai sämpylöiden leipominen. Martoille tärkeitä teemoja ruokakasvatuksessa ovat yhdessä syöminen ja ruokailo. Neuvontaa ja ruokakursseja tarjoamalla järjestö haluaa ohjata perheitä myös terveellisiin ruokailutottumuksiin ja ruokahävikin vähentämiseen.

Marttaliiton asiantuntija Taru Karonen sanoo, että nykysuositusten mukaan jo 4–5-vuotiaiden lasten olisi hyvä ope-

Ella otti alkupalaa. Vehmaloilla ruokatarjoilut eivät tuota suurta päänvaivaa, sillä kenelläkään ei ole allergioita.

tella annostelemaan ruokansa itse. – Näin opitaan jo varhain, mikä on itselle sopiva määrä, ja sitä kautta myös lautashävikki vähenee.

Asia on tärkeä myös terveyden näkökulmasta. Jos lasta toistuvasti painostetaan syömään enemmän kuin hän haluaisi, hänen kylläisyydensäätelynsä voi mennä sekaisin.

HYI, EN TYKKÄÄ!Ruokakasvatuksen kultainen sääntö kuuluu: Aikuinen päättää, milloin ja missä syödään ja mitä on tarjolla. Lapsen tehtävä on päättää, mitä tarjolla olevista ruoista hän syö ja minkä verran.

Mutta mikä neuvoksi, jos lapsi vain nyrpistelee eikä suostu edes maistamaan?

Karonen muistuttaa, että epäluuloisuus uusia ruokia kohtaan kuuluu lapsen normaaliin kehitykseen. Voimakkaimmillaan ennakkoluulot ovat 2–3-vuotiaalla. Yleensä ne helpottavat ajan mittaan, kun valikoivuudesta ei tee isoa numeroa.

Tärkeintä on, ettei lasta pakota maistamaan. Pakko vie ruokailon ja voi aiheuttaa lapselle jopa kammoja.

Uusia makuja voi tutkia leikin kautta kaikkia aisteja hyödyntäen. Usein myös ruoanlaittoon osallistuminen taittaa epäluuloilta pahimman terän.

Pienillä lapsilla sormiruokailusta on tutkitusti iso hyöty. Kun lapsi saa laittaa ruokapalat suuhunsa omaan tahtiinsa, ruokailusta tulee kiintoisa tutkimusmatka ja elämys.

Asiantuntijat kehottavat antamaan jo pienillekin lapsille valinnanmahdollisuuksia: Tässä on kurkkua, porkkanaa ja paprikaa, mitä haluaisit maistaa? Laitetaanko kastike perunoiden päälle vai viereen?

Aikuinen voi myös kertoa rohkaisevasti omista maistamiskokemuksistaan: ”Maistoin tänään töissä sinihomejuustoa. En ole ihan varma, tykkäsinkö, mutta aion maistaa uudestaan. Siitähän voi tulla vaikka uusi herkkuni.”

ÄLÄ LEIMAA NIRSOKSI Joskus lapsi kieltäytyy pontevasti syömästä, vaikka hänellä olisi nälkä. Tällöin taustalla voi olla jokin fyysinen vaiva, sanoo pienten lasten syömisvaikeuksiin ja aistitiedon käsittelyn haasteisiin erikoistunut toimintaterapeutti Annukka Moilanen.

Lapsi voi kärsiä esimerkiksi ummetuksesta, allergiasta tai refluksitaudista. Hänellä voi olla pulmia aistisäätelys-

Aterialla ollaan isot ja pienet yhdessä.

sä, jolloin tietty koostumus tai lämpötila tuntuu suussa pahalta. Syömisvaikeuksia voivat aiheuttaa myös ongelmat suun motoriikassa.

Erityislasten ruokakasvatuksessa pätevät Moilasen mukaan samat perusperiaatteet kuin muillakin, mutta sääntöjä ja totuttuja tapoja pitää soveltaa.

Ensimmäisenä ei kannata takertua pöytätapojen harjoitteluun, vaan varmistaa, että lapsi saa syötyä riittävän monipuolisesti ja hyvällä mielellä. – Ruokaa ei tietenkään syljetä ympäriinsä, mutta sormin syömiselle ja ruoan pois ottamiselle suusta pitää olla syömistä harjoiteltaessa lupa, oli kyse minkä ikäisestä lapsesta tahansa.

Tällaiset myönnytykset madaltavat uusien ruoka-aineiden maistamiskynnystä ja tuovat ruokailutilanteeseen turvallisuuden tunnetta.

Moilanen vinkkaa, että ruoan voi ottaa suusta siististi ja huomaamattomasti keittiöpaperin tai lautasliinan avulla. Sormiruokailua suosivien isojen lasten kanssa taas voi sopia kompromissina, että kodin ulkopuolella käytetään ruokailuvälineitä.

Moilanen toivoo, että aikuiset malttaisivat olla kommentoimatta kenenkään syömistä. Jos lapsi vaikka maustaa makaronilaatikkonsa kanelilla, mitä sitten? – Mitä enemmän lapset kuulevat taivastelua siitä, mitä, miten ja minkä verran he syövät, sitä enemmän se tekee hallaa.

AINA EI MENE PUTKEEN Niin Marttojen asiantuntijat kuin toimintaterapeuttikin ovat sitä mieltä, että ruokakasvatuksessa kaikkein tärkeintä on pitää ruokailuhetkien tunnelma myönteisenä.

Tämä edellyttää aikuiselta armollisuutta paitsi lasta myös itseään kohtaan. – Kun jokin asia tehdään vähintään viidesti päivässä, ei siinä voi joka kerta onnistua. Ei lapsi voi olla aina rakentavimmillaan ja avoin uudelle, eikä aikuiseltakaan voi odottaa pelkkiä harkittuja sanoja, Emmi Tuovinen pohtii.

Erityislasten vanhemmat saavat usein arvostelua osakseen, koska heidän lapsensa ei käyttäydy ruokapöydässä sovinnaisella tavalla. Annukka Moilasen mielestä turhaa syyllisyyttä ei kannata potea. – Jos lapsella on syömispulmia, se ei yleensä johdu mistään, mitä vanhemmat ovat tehneet tai jättäneet tekemättä. Vanhemmat yrittävät parhaansa, ja muutokset vievät aikaa. Tärkeintä on, että syömistilanteet olisivat mukavia.

RUOKAKASVATUS ON…

»ruokailoa ja yhdessä syömistä »ruokien nimeämistä ja ruokatilanteiden sanoittamista »aistien hyödyntämistä ja kokemuksellisuutta »puhetta ruoan alkuperästä sekä vaikutuksesta ihmiseen ja ympäristöön »ruoanlaittoon ja eri ruokakulttuureihin tutustumista »ruokaan liittyviä leikkejä, loruja ja askartelua.

Miten sipulikammoinen kesytetään

Olipa kerran päiväkoti, jossa oli sipulikammoisia lapsia.

Sitten päiväkodin työntekijä antoi lasten kokeilla sipulin pilkkomista ja ihmetellä sen kirvoittamia kyyneliä. He saivat paistaa sipulia ja haistella pannulta nousevia tuoksuja.

Kun työntekijä nosti paistetut sipulit ruokapöytään, osa lapsista halusi maistaa niitä.

Tämän tositapauksen kertoo Marttaliiton hallitukseen kuuluva Aila Naalisvaara, joka on lasten ruokakasvatuksen ja sovelletun Sapere-ruokakasvatusmenetelmän kouluttaja.

Sana sapere on latinaa ja tarkoittaa: maistella, tuntea, olla rohkea.

Naalisvaara on ollut mukana kehittämässä aistilähtöistä, aiemmin vain kouluikäisille suunnattua Sapere-menetelmää varhaiskasvatusikäisille sopivaksi. Ranskalaislähtöinen menetelmä hyödyntää lasten luontaista tapaa oppia leikin ja kaikkien viiden aistin kautta. – Koskaan en ole saanut lasta syömään terveellistä ruokaa sanomalla, että tämä on terveellistä. Se ei riitä perusteluksi lapselle. Lapsi tarvitsee leikkiä, tekemistä, mielikuvitusta ja aistimista ruokamaailman oppijana, Naalisvaara sanoo.

Aistilähtöistä ruokakasvatusta voi kokeilla kotona monin tavoin. Tutkimuskohteeksi voi ottaa vaikkapa lantun: Miltä lanttu tuntuu käsissä? Millaisia ääniä siitä lähtee? Entä tuoksu? Mitä jos lantunpalaa nuolaisee? Maistuuko lanttu parhaalta palana, raastettuna vai keitettynä? Naalisvaara toivoo, että myös Martat hyödyntäisi aistilähtöisyyttä ruokakasvatuksessaan enemmän. Hänen mielestään niin lapsille kuin aikuisillekin voisi järjestää kursseja, joilla ruokia pääsisi tutkimaan kaikilla aisteilla. MH

Aila Naalisvaaralle ruoka- ilo tulee ykkösenä. Mukavan ilmapiirin luomisessa pääsee pitkälle, kun aikuiset puhuvat ruoasta ja syömisestä myönteiseen sävyyn.

1

4 2

3

5 6

1. Tänään syödään uunilohta ja lohkoperunoita. 2. Suvi-äiti ja Matilda kokkaavat usein itselleen vegaanista ruokaa. 3. Seitsenhenkisessä perheessä tehdään ruokaa iso annos. 4. Jokainen vie omat astiansa pöydästä pois. 5. Sitä syödään, mitä on tarjolla. Hermannille maistuu. 6. Nyt alkaa jälkiruoan valmistus. Luvassa on smoothieta pakastemarjoista.

– Ella ja Jose, tulkaa hakemaan alkupalat! Suvi Vehmalan kutsu saa kangasniemeläisessä perheessä aikaan kuhinaa. Ella (3) ja Jose (6) seuraavat Lulun (2) esimerkkiä ja käyvät noukkimassa kippoihinsa kasvistikkuja.

Pian koko seitsemänhenkinen poppoo istuu suuren ruokapöydän äärellä. Lautasilla on äidin valmistamaa uunilohta ja lohkoperunoita.

Matilda (13) ja Hermanni (14) keskustelevat suunnitelmastaan valmistaa jälkiruoaksi smoothieta. – En halua syödä tuota, Ella sanoo väliin ja osoittaa haarukallaan lohenpalaa. – Maista, neuvoo isosisko.

Kun Ella yhä protestoi, äiti sanoo, ettei ole pakko. Onhan Ella viime aikoina maistanut lohta monta kertaa. Usein uteliaisuus vie voiton, kun perheessä pohditaan, miltä ruoka tuntuu suussa.

Ruokailu jatkuu sopuisissa tunnelmissa.

SÄÄNNÖT SELVILLÄ

Vehmaloiden perheessä tavoitteena on oppia mahdollisimman kaikkiruokaiseksi. Kasvikset tarjotaan aina ensimmäisenä, koska nälkäisinä lapset syövät niitä parhaiten.

Kangasniemen Marttoihin kuuluva Suvi Vehmala tunnustaa, ettei pidä nirsoilusta. Jos päivän ateria ei maistu, ei ole pakko syödä, mutta muuta ruokaa ei sillä kertaa tarjota. – Vähän tiukka systeemi, mutta hyvin nämä ovat oppineet.

Vehmaloiden ruokakasvatuksessa korostuu maistamaan rohkaiseminen sekä pöytätapojen opettelu. – Omat astiat viedään pois, perheen kesken syödessä ei käytetä puhelinta ja lippis otetaan pois päästä, Matilda luettelee.

Sitten on vielä yksi tärkeä sääntö. – Jos hellalla tai jääkaapissa on valmista ruokaa, ei ruveta tekemään mitään nuudeleita. MH

SUVI VEHMALAN VINKIT LAPSIPERHEEN PÖYTÄÄN

SÄILYVÄ SALAATTIPOHJA

kesäkurpitsaa paprikaa kukkakaalia porkkanaa sitruuna- tai appelsiinimehua hedelmästä puristettuna (mustapippuria myllystä) (tuoretta valkosipulia puserrettuna)

»Tarjoile esimerkiksi salaatinlehtien, tomaatin, kurkun ja omenan kera.

VILLIYRTTIMAUSTE

1 osa nokkosta 1 osa vuohenputkea 1 osa lipstikkaa (sipulijauhetta yhtä paljon kuin yrttejä yhteensä) (suolaa)

»Kun lisäät mausteseokseen kaurajogurttivalmistetta, murskattua valkosipulinkynttä, sitruunamehua ja mustapippuria, saat vegaanisen salaatinkastikkeen, dippikastikkeen tai levitteen.

Vehmaloilla lapset saavat vuorollaan vastuuta keittiöaskareista ja siivouksesta.