Jatkuvaa säätöä ja jous ton varaa

JATKUVAA SÄÄTÖÄ JA JOUSTONVARAA

Suunnittelu ja joustava asenne tulevat apuun, kun vähennämme ruokahävikkiä kotikeittiössä. Kun suunnitelmista puhutaan ääneen, vastuuta kodin töistä voidaan jakaa tasaisesti.

MAIJA SOLJANLAHTI // KUVA LAURA RIIHELÄ

Otetaan kuvitteellinen tilanne: Olet hankkinut kalafileen keittoa varten illaksi. Anoppi tulee yllätyskylään mukanaan valmis makaronilaatikko. Vaihdat suunnitelmaa lennossa: nyt syödäänkin uunituore makaroniloota ja pistetään kala pakastimeen myöhempää käyttöä varten. Keittoa varten ostetusta tillistä pyöräytetään tillipesto leivän päälle ja makaronin mausteeksi.

Näin toimimalla olet harrastanut alustavaa suunnittelua: ruokaidea ja hankinnat oli jo tehty, mutta toteutus menikin uusiksi. Näin tehdään, jos arki yllättää ja aikataulut, toiveet tai aterialle osallistuvien määrä muuttuu.

Joustot, säädöt ja muutokset kuuluvat elämään. Tämän tietää väitöskirjatutkija ja kotitalousopettaja Kaisa Torkkeli, joka on perehtynyt perheiden arjessa tekemään suunnitteluun. Hän pyysi viittä perhettä videoimaan ruoka-arkeaan. Videot käytiin läpi perheen aikuisten kesken ja ratkaisuista keskusteltiin.

Hän löysi kolme erilaista, eri aikajänteellä tapahtuvaa suunnittelumuotoa: ennakkosuunnittelun, alustavan suunnittelun ja toiminnan aikaisen suunnittelun.

KAUPPALISTAT JA AIKATAULUT Ennakkosuunnittelun tuntee jokainen: se on esimerkiksi kirjoitettuja listoja materiaaleista, tehtävistä ja aikatauluista. – Ennakkosuunnittelun avulla voidaan ottaa haltuun uusia ruokaohjeita ja säätää rutiineja uuteen suuntaan. Lista on kuin ulkoistettu muisti, joka on helppo myös jakaa ruokakunnan kesken, määrittelee Kaisa Torkkeli.

Ennakkosuunnitelman mukaisen jäykän listan seuraaminen voi osoittautua haastavaksi harrastus-, työ- ja kouluaikataulujen ristipaineessa. Suunnitelmista huolimatta joudutaan joskus lähtemään lähikauppaan kesken ruoanvalmistuksen. Mieleen saattaa hiipiä epäonnistumisen tunne, kun suunnitelma ei toimi. Siksi arjessa tarvitaan joustoa.

TILAA YLLÄTYKSILLE Alustava suunnittelu on pään sisäistä pohdintaa.

– Alustavaa suunnittelua tapahtuu vaikkapa kaupassa käydessä. Mietimme, kuinka pakastimen marjoista tai ostoskorin vakioaineksista syntyy tilanteen ja mielitekojen mukaan tämä, tuo ja se ruoka. Alustavat suunnitelmat muistuttavat myös purkkeina ja pusseina keittiön kaapeissa.

Alustavan suunnittelun etuna on joustavuus. Suunnitelmissa otetaan huomioon ruokakunnan toiveita, aikatauluja ja muutoksia. – Kun ruokapöytään kutsutaan yllättäen kala-allerginen kaveri, vaihdetaan siksi päiväksi suunniteltu kalaruoka seuraavan päivän sosekeittoon, avaa Torkkeli arjen yllätyksiä.

Joustava ja arjen tilanteiden mukaan tapahtuva suunnittelu vaatii energiaa ja saattaa kuormittaa muistia. Joskus sitäkin voi hieman ulkoistaa, esimerkiksi ottamalla kuvan jääkaapin sisällöstä.

TÄSSÄ JA NYT Toiminnan aikainen suunnittelu tapahtuu usein tekijän pään sisällä, mutta näyttäytyy muille ruoanlaittona tässä ja nyt.

– Se on hyvin reaktiivista, eli suunnitelmaa muokataan, kun ruoanlaitto etenee. Saatamme arvioida kastikkeen ja lisäkkeen oikeaa suhdetta, jotta molempia riittäisi myös evääksi seuraavalle päivälle, tai keksiä uusia lisäkkeitä käytettävissä olevan ajan ja ainesten puitteissa, selvittää Kaisa Torkkeli.

Tällaista suunnittelua tapahtuu, vaikka emme sitä aina edes tiedostaisi. Se ei juuri kuluta aikaa tai energiaamme.

KUORMA KEVEÄMMÄKSI Kaisa Torkkeli huomauttaa, että suomalaiset vanhemmat ovat poikkeuksellisen uupuneita muihin eurooppalaisiin verrattuna. Elämme yksilökeskeisessä pärjäämisen kulttuurissa, jossa pyritään täyttämään tiettyjä normeja. Arjen kuormitus on monen asian summa.

Milloin käydään kaupassa, tilataanko verkosta ja kuka päättää viikon ostokset? Milloin syödään ja mitä syödään? Torkkeli kannustaa pohtimaan ja suunnittelemaan keinoja, joilla helpottaa arjen kuormitusta. – Kun perheessä tunnistetaan asiat, jotka kuormittavat, voidaan niitä muokata. Vastuita voidaan jakaa uudelleen, tai ratkaisuja voidaan etsiä palvelujen käyttämisestä. Muutoksen läpivieminen vaatii voimavaroja ja joskus myös normien rikkomista.

Kun suunnitelmia ei kirjata ylös tai kerrota ääneen, on niitä hankala jakaa muiden perheenjäsenten kesken. Suunnittelu jää näkymättömäksi, jolloin vastuu toteutuksesta kasaantuu sille, jonka pään sisällä suunnitelma on syntynyt. Kaiken ei kuitenkaan tarvitse olla yhden henkilön huolena.

Elämäntilanteet ja perhekulttuurit ovat erilaisia, ja siksi myös ratkaisut ovat moninaisia. Ratkaisuja kannattaa tarkastella yhdessä aina, kun arki muuttuu esimerkiksi lasten kasvaessa tai uusien harrastuksien myötä.

Kuormituksen jakaantumiseksi Kaisa Torkkeli kannustaa ottamaan kaikki mukaan ruokatyöhön: kauppa-asiointiin ja keittiöpuuhiin, kuten arkiruoan valmistamiseen, kattamiseen sekä siivoamiseen. Lapsetkin osallistuvat suunnitteluun, päätösten tekemiseen ja toimintaan. – Kysytään vaikkapa, mitä syödään, ja jokainen saa sanoa mielipiteensä. Leivotaan ja siivotaan yhdessä, vaikka lopputulos ei vastaakaan ruokalehdessä ollutta kuvaa ja kestää huomattavasti kauemmin kuin aikuisen tekemänä.

TUNNE JÄÄKAAPIN SISÄLTÖ Ruokahävikin vähentämiseen tarvitaan kaikkia kolmea suunnittelumuotoa: ennakoivaa, alustavaa ja toiminnan aikana tapahtuvaa. Ennakointiin liittyy käsitys siitä, mitä syödään ja kuinka paljon kukin syö. Alustava ja toiminnan aikana tapahtuva suunnitelma ohjaavat reagoimaan siihen, mitä kaapeista löytyy ja käyttämään niitä vanhimmasta päästä. – Toiminnassa tapahtuva ja alustava suunnittelu tuovat mukanaan joustavuutta, rentoutta ja parhaimmillaan myös luovuutta. Kun hallussa on pari varmaa hävikkiruokaohjetta, tietoa kaappien sisällöstä sekä annos uskallusta, päästään herkuttelemaan tähteillä – vaikkapa suunnitelman mukaan kerran viikossa, toteaa Kaisa Torkkeli.

Tärkein hävikinvastainen toimi on Kaisa Torkkelin mielestä jääkaapin inventoiminen. Jääkaapissa säilytettävät tuotteet pilaantuvat herkästi ja siksi ne on käytettävä ensimmäisenä. Suunnitelmallisuutta voi kehittää esimerkiksi sopimalla, että jääkaapissa on tietty hylly tähderasioille. Niistä voi aikuinen ottaa itselleen eväät töihin tai teini-ikäinen

Vähennä hävikkiä ja upota nahistuvat omenat jälkiruokaan. Omenakerrosherkun ohje on Martat-sovelluksessa ja osoitteessa martat.fi/reseptit.

lämmittää aterian ennen harrastuksiin menoa.

Myös kuivakaapin sisällöt tarkistetaan säännöllisesti. Se voi olla hauska yhteinen tehtävä taaperon tai juuri numeroita opettelevan esikoululaisen kanssa. Siten lapset pääsevät tutustumaan eri ruoka-aineisiin.

Ruokahävikin vähentämisessä auttaa perusohjeiden hallinta ja käsitys ruokien säilyvyydestä. Niitä voidaan harjoitella yhdessä keräämällä jääkaapin oveen helposti muunneltavia perusohjeita sosekeitolle, pirtelölle ja vuokaleivälle sekä juttelemalla, miksi välipalaksi esiin nostettu jogurttipurkki on syytä laittaa jääkaappiin heti käytön jälkeen eikä vasta sitten, kun perheen aikuinen tulee töistä.

SUUNNITTELUN 3 MUOTOA

»ENNAKKOSUUNNITTELU: ostoslistat, tehtävälistat, aikataulut. »ALUSTAVA SUUNNITTELU: Pohdintaa, miettimistä. Mitä jääkaapissa olikaan? Entä kuivakaapissa? Joustetaan arjen tilanteiden mukaan. »TOIMINNAN AIKANA TAPAHTUVA SUUNNITTELU: Tässä ja nyt. Suunnitelmaa muokataan ruoanlaiton edetessä.