Suomalaista superruokaa by Marttaliitto

f t.

r ta n Ma

t i ja kei

รถ tt i

SUOMALAISTA

m a rta

superruokaa

Suppilovahvero

Ilmastonystävän ruokavinkit

Suosi kotimaista.

Omia ruokatottumuksia ei tarvitse muuttaa kerralla, pienetkin askeleet vievät eteenpäin. Lisää kasviksia joka aterialle, syö ruokakolmion mukaan ja ota seuraavat 7 kevyttä askelta:

Hyödynnä luonnonmarjat, sienet, riistaliha  ja kalat.

Vähennä hävikkiä.

2 Lisää kasviksia.

Suosi villikalaa & perunaa.

Suosi sesonkia.

Lajittele.

pohjolan luonnonantimet ja kasvikset ovat arvokkaita sekä makunsa että terveysvaikutustensa ansiosta. Varsinkin metsiemme antimet tuovat oman herkullisen säväyksen ruokalautaselle. Kotimaiset marjamme, sienemme, luonnonyrttimme ja vihanneksemme ovat mitä parhainta superruokaa. Jo parista desistä marjoja saa suuren osan päivän C-vitamiinitarpeesta, lisäksi tärkeitä kivennäis- ja hivenaineita, kuitua sekä polyfenoleja. Myös luonnonyrtit, -sienet ja kasvikset sisältävät monipuolisesti vitamiineja, kivennäis- ja hivenaineita sekä muitakin myönteisesti terveyteen vaikuttavia aineita.

luonnonantimien ja kasvisten käyttäminen on

osa kestävää arkea niin terveyden kuin ympäristönkin kannalta. Säilömällä lähiluonnonantimia voi talvellakin kokea kesäisiä makuelämyksiä. Marjastus, sienestys ja luonnossa liikkuminen lisäävät myös kokonaisvaltaista hyvinvointia. Vihannesten ja marjojen kasvatus voi olla hyvin palkitsevaa. Kasvattamalla itse vihanneksia ja marjoja saa lautaselleen oikeaa lähiruokaa tuoreena ja maukkaana. vuoden 2020 nimikkokasveja ovat paprikat, tyrni, käenkaali ja suppilovahvero. Niistä syntyy monenlaista maistuvaa ruokaa. Vuoden vihanneksen valitsevat Puutarhaliitto ja Kotimaiset kasvikset ry. Vuoden luonnonmarjan, -yrtin ja -sienen valitsee Arktiset Aromit ry, usein Marttaliiton ehdotusta kuunnellen. Martat ovat koonneet sinulle tähän vihkoseen tietoa vuoden nimikkokasveista, niiden terveysvaikutuksista, käytöstä sekä nimikkomarjan ja -vihanneksen kasvattamisesta. Kerää, kokkaa, kasvata ja nauti hyvällä mielellä!

KetunleipĂ¤ eli kĂ¤enkaali / Oxalis acetocella

äenkaalin kirpeä maku on monelle tuttu lapsuuden kesistä. Kasvi on monivuotinen 5–10 cm matala ruoho. Käenkaalin maavarsi on suikertava ja hento. Talvehtivat lehdet muodostavat ruusukkeen, lehdet ovat kolmisormiset, ohuet ja vaaleanvihreät. Touko–kesäkuussa puhkeavat kukat ovat valkeat ja lilasuoniset. Lehdet kääntyvät yöllä ja huonolla säällä uniasentoon. Käenkaalin kasvupaikkana ovat varjoisat kangasmetsät, tuoreet kuusikot, lehdot ja ravinteikkaat korpimetsät. Kasvi on yleinen Etelä- ja Keski-Suomessa, ja se harvinaistuu Etelä-Lappiin mennessä.

Parhaimmillaan käenkaali on tuoreena salaateissa, keitoissa ja erilaisissa kastikkeissa Vaikka käenkaali on yleinen kasvi, sitä on myös viljelty jo 1300-luvulla. Se oli arvostettu ravintokasvi Englannissa 1500-luvun alussa. Parhaimmillaan käenkaali on tuoreena salaateissa, keitoissa ja erilaisissa kastikkeissa, joihin se antaa sitruunaista hapokkuutta. Lehdet antavat makua ja näköä kylmiin juomiin, mutta maun saamiseksi niiden pitää antaa olla vedessä muutaman tunnin ajan. Kauniit, hennot kukat ja lehdet sopivat hyvin salaattien, juomien ja voileipäkakkujen koristeeksi. Koska käenkaali kuivuu nopeasti, kukat ja lehdet kannattaa lisätä juuri ennen tarjoilua. tuoreissa lehdissä ja juurissa on paljon oksaalihappoa. Käenkaalia ei pidä käyttää runsaita määriä eikä se sovellu

lainkaan kihtiä tai munuaistautia sairastaville. Lasten ei pidä syödä muutamaa lehteä enempää. Oksaalihappopitoisuuden vuoksi kasvi estää kalsiumin, raudan ja sinkin imeytymistä. Käenkaali sisältää C-vitamiinia 35–150 mg/100g ja sitä onkin käytetty aikoinaan C-vitamiinin puutteeseen ja keripukin hoitoon. Käenkaalia on käytetty rohtona kuumeeseen, reumaattisiin vaivoihin, yskään, ummetukseen, virtsatievaivoihin ja iho-ongelmiin. Murskattuna käenkaali lievittää haava- ja palovammakipuja. Hapokkailla lehdillä voi kiillottaa metallia.

KUN KERÄÄT VILLIVIHANNEKSIA ɏKerää kasveja, jotka varmasti tunnet ja tiedät sopivan syötäväksi. ɏKerää vain nuoria, hyväkuntoisia kasveja. ɏKerää puhtailta alueilta. Älä kerää kasveja teiden varsilta, asutuskeskuksista, tai teollisuusalueilta. ɏÄlä revi kasveja juurineen, älä poimi paikan viimeisiä kasveja. ɏHuuhtele kaikki villivihannekset ennen ruoanvalmistusta. ɏSäilytä villivihannekset muovipussissa, johon on suihkutettu vettä. Sulje pussi ilmavasti ja säilytä jääkaapissa. Villivihannekset nuupahtavat herkästi huoneenlämmössä. ɏJokamiehen oikeudet eivät koske puita, jäkälää ja sammalta. Kaupungin puista ei saa kerätä edes lehtiä, oksia tai marjoja. Yrttejä ei myöskään saa kerätä luonnonsuojelualueilta.

KASVISRUOAT

Villi salaatti

Ranskalainen ketunleipäkeitto

2 kerää erilaista salaattia kevätsipulia tai punasipulia kurkkua erilaisia villiyrttejä, esimerkiksi ketunleivän, voikukan ja horsman lehtiä ja kukkia, vuohenputken lehtiä ripaus suolaa ɏHuuhtele villiyrtit ja kuivaa esimerkiksi salaattilingossa. Revi salaatit suupaloiksi. Hienonna sipulit ja raasta kurkku karkeaksi raasteeksi. Leikkaa tai revi villiyrtit pieniksi. Sekoita salaattiainekset keskenään. ɏTarjoa hyvän öljyn, mustapippurin ja sormisuolan kanssa. Ohje: Pirjo Toikkanen

Tuoreissa lehdissä ja juurissa on paljon oksaalihappoa.

Kuva vasemmalla

1 reilunkokoinen purjosipuli 200 g tuoreita ketunleivänlehtiä 4 perunaa 3 rkl öljyä tai voita 1 l vettä 1,5 dl kermaa 1–2 tl merisuolaa 0,5 tl mustapippuria 0,5 tl muskottipähkinää (1 rkl sokeria)

Ketunleipäpesto 4 dl ketunleivänlehtiä (noin 20 g) 1 dl (50 g) pinjansiemeniä 1 valkosipulinkynsi (muutama manteli) 1 dl (oliivi)öljyä ripaus suolaa ripaus mustapippuria myllystä 0,5 dl raastettua parmesaania (sitruunamehua) ɏPaahda pinjansiemeniä kuumalla, kuivalla paistinpannulla hetki, älä polta. ɏKuori ja paloittele valkosipulinkynsi. Mittaa peston ainekset vihannesleikkuriin tai tehosekoittimeen ja soseuta tasaiseksi. Lisää lopuksi parmesaaniraaste. Tarkista maku ja lisää halutessasi joukkoon tilkka sitruunamehua, jos kaipaat lisää hapokkuutta.

ɏHalkaise purjosipulin valkoinen osa ja huuhtele. Huuhtele ketunleivänlehdet. Anna ketunleipien kuivahtaa lävikössä tai kuivaa ne salaattilingossa. ɏKuori perunat ja paloittele ne. Suikaloi purjo. Hienonna ketunleivät. Kuullota perunapalat, purjosipulisuikaleet ja ketunleivät rasvassa, kunnes sekä purjo että perunat ovat tulleet läpikuultaviksi, noin viitisen minuuttia. Ketunleivän väri muuttuu kypsyessä vihreästä himmeän rusehtavaksi. ɏKaada vesi kattilaan ja kuumenna. Kypsennä keittoa, kunnes perunat ovat kypsiä. Lisää kerma, soseuta keitto ja kuumenna. Tarkista keiton maku ja mausta se suolalla, raastetulla muskottipähkinällä sekä halutessasi ripauksella sokeria. Tarjoile keitto tuoreen leivän kanssa.

KetunleipĂ¤pesto

Suppilovahvero Cantharellus tubaeformis

ouskujen ja haperoiden satokauden hiipuessa suppilovahveroiden aika vasta alkaa. Suppilovahveron satokausi alkaa yleensä syyskuussa ja jatkuu lumen tuloon asti. Jäätyminen ei pilaa itiöemiä eli sieniä, vaan niitä voi kerätä lumen altakin syötäväksi. Suppilovahvero on 70-luvun löytö. Sitä alettiin kerätä yleisemmin vasta silloin. Nykyään sieni kuuluu eteläisen ja keskisen Suomen sienestäjien suosikkisieniin. Siitä on tullut lähes joka sienestäjän pakkomielle – jos en löydä ainakin kerran syksyssä kopallista suppiksia, olenko enää oikea sienestäjä? Aurinko on kesällä D-vitamiinin tärkein lähde. Myöhään syksyllä ja talvella D-vitamiinia saadaan vain ruoasta, maitotuotteista, kalasta, vitaminoidusta margariinista. Lisäksi monet sienet ja niistä erityisesti suppilovahvero on hyvä D-vitamiinin lähde. Osteoporoosia ehkäisevää D-vitamiinia on suppilovahveroissa runsaasti, 30 mikrogrammaa sadassa grammassa sieniä. Vegaanille suppilovahvero onkin oikea aarre. suppilovahvero kasvaa tiheinä ryhminä sammaleisissa kuusivaltaisissa metsissä, usein kallioitten pohjoisrinteillä. Sieni on piiloutunut usein syvälle sammalikkoon niin, että sitä on vaikea erottaa maahan varisseista ruskeista lehdistä. Suppilovahvero on yleinen Etelä- ja Keski-Suomessa harvinaistuen pohjoista kohti. Lajin runsaimmat pohjoisimmat esiintymät ovat napapiirin tuntumassa, mutta sitä on tavattu Inarissakin. Suppilovahveroa tavataan Euroopassa ja Pohjois-Amerikan pohjoisosissa. On joitakin viitteitä siitä, että Pohjois-Amerikan länsiosien suppilovahverot kuuluvat eri lajiin tai alalajiin kuin Euroopan ja Pohjois-Amerikan itäosien sienet. Suppilovahvero on hento sieni, jonka ohutmaltoinen lakki on reunoiltaan poimuttunut, päältä vaihtelevan kellanrus-

kea-harmaanruskea. Lakki on selvästi syvänapainen tai suppilomainen. Lakin helttamaiset poimut ovat johteiset, matalat ja haaraiset ja selvärajaisesti päättyvät. Väriltään ne ovat keltaiset tai harmaat. Ohut keltainen tai kellanharmaa jalka on sileä ja ontto. Ruotsissa sienen lempinimi onkin ”hönsbensvamp” eli kananjalkasieni. Kosteikkosvahvero (Cantharellus lutescens) muistuttaa ulkonäöltään suppilovahveroa. Se on selvästi harvinaisempi kuin suppilovahvero. Kosteikkovahvero on kalkinsuosijasieni. Selvimmät erot suppilovahveroon verrattuna on kasvupaikan lisäksi alapinnan sileys ja oranssinkeltainen jalka. Kosteikkovahvero on samaan tapaan ruoaksi käsiteltävä kuin suppilovahverokin. Rustomaisen sitkeä ja niljakas rustonupikka (Leotia lubrica) muistuttaa nuorta suppilovahveroa värinsä ja muotonsa vuoksi, mutta siltä puuttuvat lakin alapinnan poimut. Rustonupikka on todennäköisesti lievästi myrkyllinen. suppilovahvero on monella tapaa erinomainen sieni. Makupisteitä se saa useimmilta täydet kolme tähteä. Sieni on yleensä aina puhdas, siitä löytyy tosi harvoin toukkia. Sieni kestää myös hyvin kuljetusta ja säilyy tuoreena jääkaapissa useita vuorokausia. Suppilovahvero on hyvin monikäyttöinen sieni. Syksylle tuoksuva suppilovahverokeitto on suosituimpia sieniruokia. Suppilovahverosta syntyy hyvin myös herkulliset muhennokset, paistokset, piirakat ja etikkasäilykkeet. Niitä voi myös karamellisoida ja tarjota esim. jäätelön ja marjojen kanssa. Suppilovahverosta syntyy nopeasti ruokaa. Puhdistetut, halkaistut suppilovahverot laitetaan suoraan pannulle ja kypsennetään siinä. Suppilovahveroita voi kerätä jäätyneinäkin. Tällöin sienet kannattaa puhdistaa ja pilkkoa jäisinä suoraan pannulle ensin sulamaan ja sitten kypsentää omassa nesteessään.

Sieniä säilöön Sieniä voi säilöä monella tavalla: kuivata, pakastaa, suolata ja säilöä etikkaliemeen. Suppilovahveroille sopii hyvin kuivaaminen, pakastaminen ja etikkaan säilöminen.

Pakastaminen ɏEnnen pakastamista suppilovahverot kypsennetään omassa liemessään. Paloitellut sienet pannaan kylmälle paistinpannulle tai kattilaan. Sieniä kuumennetaan hitaasti ja sekoitellaan silloin tällöin, etteivät ne tartu kiinni pohjaan. Kun suurin osa sienistä irtoavasta nesteestä on haihtunut, sienet jäähdytetään ja pakastetaan sopivan kokoisissa annosrasioissa. ɏJos sieniä on paljon, kuumennuksen voi tehdä uunissa. Paloitellut sienet levitetään leivinpaperin päälle uunipannulle ja niitä pidetään 150-asteisessa uunissa, kunnes suurin osa nesteestä on haihtunut. ɏSuppilovahverot voi pakastaa myös raakana, tosin näin ne vievät pakastimessa enemmän tilaa kuin kypsennetyt.

Mausteiset sienisäilykkeet ɏMarinoidut sienet sekä sienihillokkeet ja -chutneyt sopivat hyvin esimerkiksi liharuokien ja juustojen kanssa. Suppilovahverot kypsennetään pannulla ennen säilykkeeseen laittoa.

Kuivaaminen Kuivaaminen on monille sienille ihanteellinen säilöntätapa, koska sienten maku- ja ravintoaineet säilyvät hyvin; joidenkin sienilajien maku jopa voimistuu. Kuivausaikaan vaikuttavat mm. kuivattavien sienien määrä ja kuivauspaikka. Parhaiten kuivaaminen onnistuu kasvikuivurissa. Ennen kuivaamista suppilovahverot on hyvä halkaista ja poistaa mahdolliset neulaset, roskat yms. Jäätyneitä sieniä ei suositella kuivattavaksi, vaan ne on parasta pakastaa esikypsennyksen jälkeen. UUNI ɏTavallisessa sähkölieden uunissa kuivaaminen on hankalaa, sillä uuniin ei saa tehokasta ilmankiertoa. Lisäksi lämpöä on vaikea säätää sopivan matalaksi eli 35–40 asteeseen. Jos lämpöä on yli 50 astetta, vesi irtoaa sienistä nopeasti, ne kypsyvät eivätkä pysty enää imemään itseensä vettä, kun niistä ryhdytään tekemään ruokaa. ɏMyös kiertoilmauunissa lämpö nousee helposti liian korkealle. Jos uuniin saa ilmankierron ilman lämpöä, kuivaus onnistuu varmemmin. Uunin luukku on hyvä pitää hieman raollaan. ERILAISET LÄMMÖNLÄHTEET ɏSieniä voi kuivata ritilän päällä jonkin lämmönlähteen, kuten pakastimen tai jääkaapin, yläpuolella. Omakotitaloissa voidaan hyödyntää pannuhuoneen lämpöä. Myös pyykinkuivauskaappia voi käyttää ison sienisadon kuivaukseen, mutta pientä määrää ei energiankulutuksen takia kannata kaapissa kuivata.

HUONEENLÄMPÖ ɏHyvin ohutmaltoiset sienet, kuten mustatorvisienet ja halkaistut suppilovahverot kuivuvat huoneenlämmössäkin. SAUNA ɏSieniä voi laittaa kuivumaan myös hyvin tuulettuvan saunan lauteille jälkilämpöön. Sienet levitetään esim. talouspaperin päälle, joka imee kosteutta. Kiuasta ei saa pitää päällä, sillä silloin lämpö nousee liikaa. KASVIKUIVURI ɏKasvikuivurissa sienten kuivuminen kestää sienien kosteudesta ja määrästä riippuen 3–6 tuntia. ɏMarkkinoilla on monenlaisia kotitalouskäyttöön tarkoitettuja kuivureita. Kuivurin tärkeimmät ominaisuudet ovat: ɏKuivausteho ja kuivumisen tasaisuus. Tehot vaihtelevat noin 200 watista noin 1 000 wattiin. Jos tehoksi ilmoitetaan 240–250 wattia, kuivuminen käy hyvin hitaasti. ɏLämpötilan säätömahdollisuus. Jos lämpötilaa ei pysty säätämään, kuivuri ei sovellu herkimpien luonnontuotteiden, kuten yrttien, kuivattamiseen. ɏRitiläverkon tiheys. ɏKoko ja hinta.

NÄIN KUIVAAT Kerää sienet kuivalla säällä ja perkaa ne. Älä huuhtele sieniä. Pienikokoiset ohutmaltoiset sienet voivat olla kokonaisina, suuremmat revitään kahtia. Levitä sienet tasaiseksi, ohueksi kerrokseksi kuivausritilälle. Pane ritilä kuivuriin tai lämmönlähteen yläpuolelle. Kuivauslämmön pitäisi pysyä mahdollisimman tasaisena koko ajan. Ritilöiden paikkaa ei vaihdella. Jos esimerkiksi lähinnä lämmönlähdettä oleva ritilä siirretään kauimmaiseksi, sienten lämpötila laskee nopeasti, kuivuminen pysähtyy lähes kokonaan ja sienistä voi tulla tummia. Sienet ovat tarpeeksi kuivia, kun ne taitettaessa murtuvat. Kosteutta on silloin jäljellä alle 12 %. Pakkaa sienet puhtaaseen, kuivaan ja ilmatiiviiseen astiaan. Merkitse pakkaukseen sienilaji ja pakkauspäivä. Säilytä sienet pimeässä, viileässä ja kuivassa paikassa. Kuivatut sienet säilyvät käyttökelpoisina useita vuosia.

1 2 3

NÄIN KÄYTÄT ɏKuivattuja sieniä voi käyttää kuten tuoreitakin. Ennen ruoaksi valmistamista kuivatut sieniä liotetaan noin 20 minuuttia, suhteessa 1 dl sieniä ja 2–3 dl vettä. Liotusvesi voidaan lisätä ruokaan, ellei se ole kitkerää. Ohutmaltoiset suppilovahverot voidaan murentaa suoraan esim. keittoihin, taikinoihin, kastikkeisiin tai patoihin. Kuivatut sienet voi myös rouhia jauheeksi huhmaressa tai kaulimella ja lisätä ruokaan mausteen tavoin.

Suppilovahverokeitto

Suppilovahvero-perunamunakas

1 l tuoreita tai noin 4 dl esikäsiteltyjä, kypsennettyjä suppilovahveroita (tai noin 30 g kuivattuja sieniä) 2 rkl rasvaa 4 rkl vehnäjauhoja 1 l kasvislientä suolaa mustapippuria 1 dl kermaa Päälle: paahdettuja leipäkuutioita ja rucolaa, persiljaa tai muita yrttejä ɏPuhdista sienet roskista, halkaise sienet ja kuumenna hitaasti kattilassa niin, että nestettä irtoaa. Jos käytät kuivattuja sieniä, pane ne likoamaan tilkkaan haaleaa vettä noin 15 minuutiksi. Valuta sienet ja laita kattilaan. ɏLisää kattilaan rasva ja anna sienten kuullottua hetken aikaa. ɏRipottele päälle jauhoja ja sekoita. Lisää vähitellen joukkoon kuuma kasvistai kanaliemi. ɏKeitä muutama minuutti. ɏMausta keitto suolalla, pippurilla ja kermalla. Tarkista maku. ɏKoristele keitto esimerkiksi rucolalla.

Keiton mausteeksi sopii hyvin myös vahva kahvijuoma.

4 keitettyä perunaa 5 dl suppilovahveroita 3 rkl öljyä 100 g baby-pinaattia 4 munaa 0,5 tl suolaa 0,25 tl mustapippuria1 dl vahvaa minttua silputtuna

Suppispasta Kuva yllä noin 1 l suppilovahveroita 1 sipuli 1 rkl öljyä 2 rkl vehnäjauhoja 4 dl kasvislientä 1–2 dl kuohu- tai kaurakermaa ripaus suolaa ripaus mustapippuria 1 sitruunan kuori (ja mehu) 2 rkl tuoretta timjamia tai persiljaa 300 g (täysjyvä)nauhapastaa parmesaania ɏPuhdista ja paloittele sienet. Hienonna sipuli. ɏPaista sieniä pannulla ilman rasvaa, kunnes suurin osa nesteestä on haihtunut. Lisää rasva ja sipuli. Anna kuullottua. Ripottele joukkoon vehnäjauhot. ɏLisää pannulle kasvisliemi koko ajan sekoittaen. Anna kypsyä pari minuuttia. Lisää joukkoon kerma ja kiehauta. Mausta suolalla, pippurilla ja sitruunalla. ɏKeitä pasta suolalla maustetussa vedessä (2 tl suolaa/2 litraa vettä). Valuta pasta. Sekoita kastike varovasti pastan joukkoon. Lisää tarvittaessa pastan keitinvettä. Tarkista maku. Hienonna pastan joukkoon tuoretta timjamia ja tarjoa halutessasi lisäksi parmesaaniraastetta.

Pinnalle: tuoretta minttua ɏKuori perunat tarvittaessa ja viipaloi ne. Puhdista sienet. ɏKuumenna pannulla 1 rkl öljyä ja lisää paloitellut sienet ja pinaatti. Paista, kunnes neste on haihtunut ja siirrä sivuun. Kuumenna pannulla 2 rkl öljyä. Lado perunaviipaleet pannulle pariin kerrokseen. ɏSekoita munien rakenne rikki kulhossa ja lisää mausteet ja silputtu minttu. Kaada munaseos perunoiden päälle. Levitä pinnalle sieni-pinaattiseos. Käännä lämpö pienelle ja peitä pannu kannella. ɏAnna kypsyä, kunnes munaseos on lähes hyytynyt, noin 10 minuuttia. ɏNosta pannu 200-asteiseen uuniin ja anna kypsyä vielä 10 minuuttia. ɏJos kypsennät munakkaan kokonaan liedellä, voit halutessasi kääntää munakkaan pannun kokoisen tai isomman kannen avulla hyytymisen loppuvaiheessa ja kypsentää vielä muutaman minuutin. Käännä tällöin lämpö hetkeksi isommalle, niin pohja ruskistuu. Ripottele munakkaan päälle hienonnettua minttua.

Suppilovahverokeitto

Suppilovahveroita aasialaisittain

Karamellisoituja suppiksia ja jäätelöä

1 pkt riisinuudeleita (180 g) 7 dl suppilovahveroita 2 rkl (seesami)öljyä Maapähkinävoikastike: 1 rkl tuoretta inkivääriä 2 valkosipulinkynttä 1 tuore chili 1 rkl (seesami)öljyä 4 dl kookosmaitoa 1 dl maapähkinävoita 2 rkl riisiviinietikkaa (tai etikkaa) 1,5 rkl soijakastiketta

tuoreita suppilovahveroita fariinitai intiaanisokeria

Lisäksi: 0,5 dl tuoretta korianteria ja makeaa chilikastiketta ɏPaista sieniä kuumalla pannulla, kunnes vesi haihtuu. Lorauta sekaan (seesami)öljyä ja paista hetki. Siirrä sienet sivuun. ɏRaasta inkivääri ja silppua valkosipulinkynnet ja chili. Kuullota ne seesamiöljyssä. Lisää pannulle loput kastikkeen ainekset ja kuumenna sekoittaen. Lisää joukkoon sienet. ɏKuumenna kattilassa litra vettä, lisää riisinuudelit ja anna hautua 3 minuuttia tai pakkauksen ohjeen mukaan. Valuta nuudelit ja sekoita kastikkeeseen. ɏTarjoa nuudelit tuoreen korianterin ja makean chilikastikkeen kanssa. VINKKI Jos käytät kuivattuja sieniä,

laita kaksi kourallista sieniä väljään kylmään veteen ja anna liota n. 15 minuuttia. Kaada sienet sitten ensin siivilään ja sen jälkeen paista pannulla kuin tuoreita sieniä.

Lisäksi: vaniljajäätelöä, luonnonmarjoja, esim. lakkoja ɏLaita tuoreet suppikset kuumalle pannulle. Voit pistää tilkan vettä ehkäistäksesi sienien palamista. Lisää joko fariinitai intiaanisokeria reilulla kädellä. Kun neste on haihtunut ja sienet saaneet “karamellipinnan”, sammuta liesi. Sokerin oikean määrän löydät maistelemalla sieniä. ɏTarjoa ”karkkisuppikset” vaniljajäätelön ja marjojen, esim. lakkojen tai tyrnimarjojen kanssa.

Suppis-poropizza 3 dl vehnäjauhoja 1,75 dl ruisjauhoja 1 tl suolaa 3 rkl rypsiöljyä 1,5 dl vettä Täyte: 400 g poronkäristyslihaa (pakaste) 200 g tuoreita suppilovahveroita tai 20 g kuivattuja sieniä 1 iso punasipuli 1 tl suolaa 1 tl kuivattua rosmariinia 1 tl kuivattua timjamia 0,5 tl mustapippuria 200 g ranskankermaa (ei kevyt) ɏOta poronkäristysliha sulamaan huoneenlämpöön. ɏValmista taikina. Sekoita kulhossa keskenään jauhot, suola ja öljy. Lisää ensin puolet vedestä ja sekoita haarukalla. Lisää sitten loput vedestä ja kumoa taikina jauhotetulle työpöydälle. Vaivaa taikinaa, kunnes se on sileää ja kimmoisaa. Peitä taikina keittiöpyyhkeellä. ɏPuhdista sienet. Jos käytät kuivattuja sieniä, laita ne kulhoon ja kaada päälle kuumaa vettä. Anna sienten liota 15–20 minuuttia. Purista sienet kuivaksi. ɏKuori ja viipaloi punasipuli. Paista poronkäristys pakkauksen ohjeen mukaan ja mausta suolalla, rosmariinilla ja mustapippurilla. ɏKauli taikina uunipellin pituiseksi soikeaksi levyksi. Levitä päälle ranskankerma. Lisää sitten poronkäristys, sipulirenkaat ja suppilovahverot. ɏPaista pizza uunin keskitasolla 250 asteessa noin 20 minuuttia.

Suppis-poropizza

Mausteinen suppilovahverohillo

Täytetty suppisvuokaleipä

(n. 0,5 litraa valmista hilloa) 2 l tuoreita (tai 4–5 dl pakastettuja) suppilovahveroita 1–2 sipulia pilkottuna

3 dl maitoa tai vettä 25 g hiivaa 1,5 tl suolaa 1-2 rkl siirappia 3 keitettyä perunaa kuorittuna ja raastettuna (n. 125 g) 2 dl sämpyläjauhoja n. 5 dl vehnäjauhoja 0,5 dl öljyä

Liemi: n. 2 dl vettä 1,5 dl balsamiviinietikkaa 1 laakerinlehti 5 neilikkaa 5 maustepippuria vajaa tl suolaa 1,5 dl hillosokeria ɏMittaa vesi, etikka ja mausteet kattilaan ja kiehauta. Laita puhdistetut, pilkotut sienet ja sipulit mukaan ja keitä noin 20 minuuttia. Lisää joukkoon hillosokeri ja keitä 10 minuuttia. Purkita hillo.

Hillon voi tehdä myös kuivatuista sienistä. Käytä annokseen n. 50 g sieniä.

Suppilovahverolevite kuva yllä

1 l tuoreita suppilovahveroita 100 g leipälevitettä pieni ripaus suolaa (hienonnettua persiljaa) ɏOta rasva huoneenlämpöön pehmenemään. Kuumenna sienet paistinpannulla omassa liemessään ja nosta sivuun jäähtymään. Mausta ripauksella suolaa. ɏKun sienet ovat jäähtyneet, yhdistä rasva ja sienet ja soseuta sauvasekoittimella tasaiseksi massaksi. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa ripaus suolaa ja hienonnettua persiljaa. Nosta levite hetkeksi jääkaappiin, jolloin levite kovettuu uudelleen ja maut tasaantuvat. VINKKI Rasvan tilalla voit käyttää myös

tuorejuustoa.

Täyte: 100 g tuorejuustoa 0,5–0,75 dl kuivattuja, murskattuja suppilovahveroita Pinnalle: kananmunaa, kurpitsansiemeniä ɏSekoita suppilovahverot tuorejuustoon ja anna maustua. ɏSekoita hiiva kädenlämpöiseen nesteeseen. Lisää suola, siirappi, perunaraaste ja sämpyläjauhot. Alusta taikina vehnäjauhoilla kimmoisaksi. Lisää lopuksi öljy. Kohota taikina kaksinkertaiseksi. ɏPainele tai kauli taikina 24x24cmn kokoiseksi levyksi. Levitä täyte päälle. Rullaa kuten kääretorttu. Nosta rulla 1,5 litran vetoiseen, voideltuun tai leivinpaperilla vuorattuun vuokaan. Kohota 15 minuuttia. ɏVoitele leipä munalla ja ripottele pinnalle kurpitsansiemeniä. Paista 200-asteisessa uunissa n. 35 minuuttia.

Mausteinen suppilovahverohillo

Pataleipä 1 l suppilovahveroita (2 dl kypsennettyinä) 2 rkl öljyä 1 dl vettä 10 g hiivaa 2 dl omenasosetta 2 tl suolaa 2 rkl hunajaa 1 dl kauraleseitä noin 5 dl hiivaleipävehnäjauhoja VINKKI Leivän voi tehdä

myös kuivatuista suppilovahveroista (reilu kourallinen kuivattuja sieniä). Liota sieniä vedessä noin 15 minuuttia. Kaada vesi pois, hienonna sienet ja kuumenna niin kuin tuoreita sieniä.

Sienisuola ɏKuumenna pilkottuja sieniä pinnoitetussa padassa tai uunin kestävässä kattilassa (2–3 l) rasvassa hetken aikaa niin, että osa irtoavasta nesteestä haihtuu. Ota pata pois liedeltä ja lisää kylmä vesi. Anna seoksen jäähtyä. Liuota hiiva seokseen. Sekoita joukkoon omenasose, suola, hunaja ja kauraleseet sekä hiivaleipävehnäjauhot. Taikina saa olla hyvin löysää. Älä vaivaa taikinaa. Laita kansi päälle ja jätä taikina huoneenlämpöön kohoamaan ½–1 vrk:ksi. Pitkä kohotusaika antaa leivälle hyvän maun. ɏKumoa taikina pöydälle tai leivinpaperille, jossa on jauhoja. Pyöritä löysästä taikinasta käsin leipä. Peitä leipä leivinliinalla ja anna leivän kohota puoli tuntia. Pese pata. Laita pesty uunipata kylmään uuniin ja laita uuni päälle 225 asteeseen. ɏOta puolen tunnin päästä pata uunista, nosta leipä käsin tai leivinpaperin avulla varovasti tulikuumaan pataan (jos käytät leivinpaperia, se saa jäädä pataan). Vedä leivän pinnalle muutama koristeviilto terävällä veitsellä. Pane uuninkestävä kansi padan päälle ja nosta pata uuniin alimmalle ritilätasolle. Anna leivän kypsyä 30 minuuttia. Ota padan kansi pois ja jatka paistamista vielä 10–15 minuuttia. ɏOta pata uunista ja kumoa leipä varovasti, varo polttamasta itseäsi.

kuivattuja sieniä karkeaa merisuolaa Lisäksi maun mukaan: kuivattuja yrttejä (esim. rosmariinia, timjamia), kuivattua sipulia, pippuria ɏHienonna sienet morttelissa tai esimerkiksi monitoimikoneessa. Sekoita sienet suolan joukkoon; etsi sopiva sekoitussuhde oman makusi mukaan. Voit lisätä mausteeksi kuivattuja yrttejä, kuivattua sipulia ja pippurilla. ɏSienisuola sopii liha-, kala- ja kasvisruokien mausteeksi. Säilytä suola kannellisessa purkissa kuivassa paikassa. VINKKI Merisuolan sijaan voit käyttää

esimerkiksi ruususuolaa. VINKKI Sienisuolaan sopivat esimerkiksi kuivatut (herkku)tatit, haperot, suppilo- ja kosteikkovahverot, mustatorvisienet ja sikurirouskut. Eri lajit ovat erilaisia ominaismaultaan ja voimakkuudeltaan.

Pakkaa suolaa kauniiseen purkkiin ja anna lahjaksi tai tuliaiseksi.

Sienisuola

Paprikat

aprikoita on monen värisiä, -muotoisia ja -makuisia. Maun voimakkuuden mukaan ne jaetaan makeisiin vihannespaprikoihin ja tulisiin mauste- eli chilipaprikoihin. Kaikki paprikat sisältävät kapsaisiini-nimistä ainetta, joka aiheuttaa polttavan tunteen kipua aistivissa hermosoluissa. Monikäyttöiset paprikat kotiutuivat suomalaiseen ruokavalioon 1970-luvulla. Nykyisin tuoreita paprikoita popsitaan reilut kolme kiloa henkeä kohden vuodessa, missä on edelleen reilusti kasvunvaraa. koisokasvien (Solanaceae) heimoon kuuluvat paprikat (Capsicum spp.) ovat peräisin Keski-Amerikasta, jossa niitä viljeltiin jo 3000–5000 vuotta ennen ajanlaskumme alkua. Eurooppaan paprika kotiutui Kolumbuksen löytöretkiltä. Kasvin hedelmien tulinen maku muistutti mustapippuria ja sen toivottiin korvaavan tämän kalliin tuontimausteen. Niinpä espanjalaiset alkoivat kutsua uutta kasvia pippuriksi ja tuote tuli maustemarkkinoilla tunnetuksi Espanjan pippurina. Samaa vanhaa perua on chilipaprikoista meillä usein vielä nykyäänkin käytettävä turkinpippurinimitys. Espanjan lisäksi paprikan viljely yleistyi Unkarissa. Itse asiassa sana paprika on unkaria ja tarkoittaa pippuria. Paprika levisi Euroopasta itään maustekaravaanien mukana ja reittien varrella sen käyttö ruuanlaitossa omaksuttiin nopeasti. Tulinen paprika on oleellinen maun ryydittäjä muun muassa intialaisessa, thaimaalaisessa ja kiinalaisessa keittiöissä. Aasian maat ovatkin nykyään kilomääräisesti laskien suurimpia paprikoiden tuottajia. meillä tutuin ja eniten käytetty on jalostettu makea ja mieto vihannespaprika, jonka perusvärejä ovat punainen, keltainen ja vihreä. Myös lempeän aromikas oranssi on yhä suositumpi. Vielä kypsyvää vihreää paprikaa käytetään pääasiassa kypsennettynä erilaisissa ruoissa, koska sen maku ja rakenne sopivat parhaiten ruoanlaittoon.

Mehukkaat ja miedot suippopaprikat ovat uudempia tulokkaita kotimaassa viljeltyinä, ja ne sopivat hyvin raakana erilaisiin salaatteihin ja kaikenlaisiin kypsennettäviin ruokiin. Chilit kuuluvat myös paprikoihin ja niitä kasvatetaan tuhansia eri lajeja miedoista makeista polttavan tulisiin. Näiden paprikoiden muodot vaihtelevat pikkuruisista nupeista isoihin kellomaisiin tai suippoihin muotoihin. Chilin saatavuus on parantunut viime vuosina ja chililajitelmia on saatavilla lähes kaikissa ruokakaupoissa, myös Suomessa kasvatettuina.

maustepaprikoita on tulisuudeltaan erivahvuisia. Kapsaisiinia on hedelmän istukassa eli väliseinässä, jossa siemenet ovat kiinni sekä väliseinien jatkeena olevissa vaaleissa harjanteissa hedelmän sisäpinnalla. Palkojen tulinen polte saa ihmisessä aikaan mielihyvää, koska elimistö puolustautuu erittämällä kehon omia puudutusaineita, endorfiineja. Chilinautinto saattaa johtaa jopa riippuvuuteen ja haluun kokeilla entistä tulisempia lajikkeita. Koska kapsaisinoidit ovat rasvaliukoisia yhdisteitä, poltetta ei voi lievittää vedellä. Parhaiten tulisuutta voi huuhdella suusta rasvaisilla maitovalmisteilla tai leivällä. Kädet on syytä suojata hyvin tulisia chilejä käsiteltäessä. Kapsaisiinin peseminen pois käsistä on hieman hankalaa. Hyväksi koettu keino on hieroa käsiin ruokaöljyä, saippuaa ja hienoa sokeria. Kapsaisiini liukenee öljyyn ja sokeri toimii mekaanisena apuna. vihannespaprikan hedelmän vesipitoisuus on yli 90 %. Paprika sisältää muun muassa C- ja E-vitamiineja, A-vitamiinin esiasteita sekä B-ryhmän vitamiineja. Kasviksista paprika on yksi

parhaista C-vitamiinin lähteistä. A-vitamiinia on eniten punaisessa paprikassa. Paprikalla on korkean karotenoidipitoisuuden ansiosta myös antioksidatiivisia vaikutuksia. Paprika, varsinkin chili, kiihdyttää syljen ja ruoansulatusrauhasten toimintaa ja aineenvaihduntaa. Säännöllinen chilin ja paprikan käyttö voi suojata mahahaavalta. Paprika tasapainottaa verenpainetta ja saattaa alentaa veren kolesteroli- ja triglyseridipitoisuuksia. Paprikan terveysvaikutukset tulevat parhaiten käyttöön, kun niitä ruskistaa kevyesti öljyssä. C-vitamiini ei vielä häviä, mutta karotenoidit tulevat paremmin imeytyvään muotoon.

ihanteellinen säilytyslämpötila paprikalle +10 – +14 astetta. Paprika tulee säilyttää muovin sisällä, ettei se kuivu. Paprika on hyvää salaateissa, voileivän päällä, padoissa ja kastikkeissa. Niitä voi myös täyttää. Paprikaa voi säilöä pakastamalla, kuivaamalla tai valmistaa etikkasäilykkeeksi. Paprikasta poistetaan siemenet ennen ruoaksi valmistamista ja säilöntää. Paprika maistuu parhaimmalta vastapoimittuna. Niinpä kotimainen paprika onkin makuelämyksenä toista luokkaa kuin tuontitavara, sillä kotimaiselta kasvihuoneelta kaupan hevitiskiin on huomattavasti lyhyempi matka kuin eteläeurooppalaisilta plantaaseilta.

suomessa paprikoita viljellään noin miljoona kiloa vuodessa. Eniten niitä viljellään Pohjanmaalla ja Varsinais-Suomessa. Kotimaan tuotanto on toistaiseksi vielä vähäistä verrattuna tuontiin, joka on noin 16 miljoonaa kiloa. Suomalaista paprikaa on saatavilla varmimmin touko-lokakuussa, mutta ympärivuotinen ja torjunta-aineeton viljely yleistyy energiapihien led-valojen turvin. Harrastajat suosivat viljelyssä erityisesti chilipaprikoita. Paprikoiden viljelyaika siemenestä satoon kestää vähintään neljä kuukautta. Tämän vuoksi sekä harrastajien että ammattilaisten kylvöt aloitetaan usein jo tammikuussa. Paprikat kasvavat lämpimässä ja menestyvät Suomessa ulkona vain lämpimien kesäkuukausien aikana.

PAPRIKAN KASVATUS

Kiiltävälehtiset paprikat pitävät suihkuttelusta

Paprika vaatii pitkän kasvuajan ja paljon lämpöä. Parhaiten vihannespaprikat tuottavat satoa kasvihuoneessa ja isossa ruukussa lasitetulla parvekkeilla. Viljelyä voi kokeilla myös ulkona lämpimässä paikassa, suojaamalla kasvusto harsolla tai muovihupulla. Ruukkuihin soveltuvat erikoisesti pienihedelmäiset lajikkeet ja kirsikkapaprikat. Riippuvan kasvutavan omaavat lajikkeet viihtyvät amppelissa tai isossa parvekelaatikossa. Harrastajat kasvattavat chilipaprikoita myös valoisalla ikkunalla ja lisävalon alla. Paprikan taimet voi ostaa valmiina tai kasvattaa itse. Kylvöstä satoon kuluu noin neljä kuukautta. Taimikasvatus aloitetaan viimeistään maaliskuussa mahdollisimman valoissa paikassa. Mikäli taimille on mahdollista antaa lisävaloa, siemenet voi kylvää jo tammi-helmikuussa. Kylvöalustaksi sopii tavallinen kylvömulta. Multa kastellaan hyvin ennen kylvöä. Siemenet ripotellaan tasaisesti laakeaan kylvöastiaan tai 1-2 siementä pieneen ruukkuun ja peitetään ohuella multakerroksella. Lämpimässä paikassa siemenet itävät parissa viikossa. Kun sirkkalehtien lisäksi ensimmäiset varsinaiset kasvulehdet ovat kasvaneet, on aika istuttaa ne isompiin, noin 12 cm: ruukkuihin hyvään puutarhamultaan. Ruukkuun laitetaan varastolannoitetta tai lisälannoitus aloitetaan kahden viikon kuluttua istutuksesta.

Korkeat lajikkeet tuetaan kepeillä ja naruilla. Paprikaa kastellaan ja lannoitetaan tasaisesti koko kasvatuksen ajan. Kiiltävälehtiset paprikat pitävät suihkuttelusta. Suihkuttelu vähentää myös vihannespunkkien esiintymistä. Mahdolliset tuholaiset, kuten kirvat pestään pois vedellä. Tarvittaessa pesu uusitaan.

Taimet latvotaan, eli niiden latva katkaistaan, kun ensimmäinen kukka on avautunut, näin kasvi tuuhettuu ja tuottavaa enemmän satoa. Samalla poistetaan ensimmäinen kukka, koska sen kehittyminen heikentää versojen ja pääsadon kehittymistä. Tässä vaiheessa kasvi on myös valmis istutettavaksi lopulliselle kasvupaikalle tai 5–10 litran kokoiseen ruukkuun. Kasvihuoneeseen ja parvekkeelle kasvit voi siirtää, kun lämpöä on riittävästi. Kasvi totutellaan vähitellen uuteen kasvupaikkaan. Paras kasvulämpötila paprikalle on +20–30˚C astetta, alle 15 asteen lämpötiloissa paprika ei kasva ja kärsii selvästi. Avomaalle taimet voi istuttaa vasta kesäkuussa, kun maan lämpötila on vähintään 15 astetta.

Paprikat ovat itsepölytteisiä, mutta kukkien täryttäminen tai pölyttäminen vanupuikolla edistää hedelmien muodostumista. Yksi vihannespaprika kehittää 2–4 paprikaa, pienihedelmäiset chilipaprikat voivat kasvattaa kymmeniä hedelmiä. Sato korjataan, kun hedelmät ovat värittyneet. Syksyllä viimeiset hedelmät voi korjata vihreinä, ne kypsyvät ja värittyvät huoneenlämmössä.

Paprika on monivuotinen kasvi, vaikka sitä kasvatetaan yksivuotisena. Kasvin talvettamista voi yrittää sisätiloissa. Keväällä kasvi ruukutetaan uuteen multaan ja leikataan huonokuntoiset versot pois. Hyvällä onnella kasvi tuottaa satoa useampana vuonna.

Paprika-linssikeitto

Ratatouille Kuva vasemmalla

6 punaista paprikaa (1,3 kg) 4–5 valkosipulinkynttä 1,5 rkl öljyä n. 1 tl suolaa 1–2 mietoa punaista chiliä 4–5 dl vettä 1 rkl tomaattisosetta 1,5–2 dl punaisia linssejä n. 1,5 tl timjamia n. 0,5 tl mustapippuria ɏHalkaise paprikat, poista niistä siemenet ja kannat. Levitä paprikanpuolikkaat pellille leivinpaperin päälle kuori ylöspäin. Lisää pellille myös kuorimattomat valkosipulinkynnet. ɏSivele paprikoiden pinnalle öljyä ja ripottele pintaan n. 0,5 tl suolaa. Paahda 225-asteisessa uunissa noin 25 minuuttia, kunnes paprikat ovat saaneet hieman väriä. Puhdista ja hienonna chilit. ɏJäähdytä paprikat muovipussissa, jolloin kuoret irtoavat helpommin. Kuori paprikat ja valkosipulinkynnet, soseuta sauvasekoittimella kattilassa. Lisää vesi, tomaattisose, linssit, chilit sekä mausteet ja loput suolasta. Kuumenna kiehuvaksi ja keitä hiljalleen noin 10 minuuttia. Tarjoa keitto tuoreen leivän kanssa.

1 punainen paprika 1 keltainen paprika 1 munakoiso 1 kesäkurpitsa 3 sipulia 2 valkosipulinkynttä 5 tomaattia 2 rkl ruokaöljyä 2 tl timjamia 1 tl suolaa 0,25 tl mustapippuria 0,25 tl sokeria

Paahdettu paprikadippi 2 paprikaa 2 chiliä 2–3 rkl limetin mehua 0,5 tl juustokuminaa 1 tl suolaa ɏLeikkaa paprikat ja chilit kahtia, poista siemenet. Laita puolikkaat leivinpaperille uunipellille leikkuupinta alaspäin. Paahda grillivastuksen alla noin 10 minuuttia tai kunnes paprikoiden ja chilien kuoret mustuvat kauttaaltaan. ɏAnna jäähtyä hetki, irrota kuoret. Soseuta paprikat ja chilit. Mausta.

ɏLeikkaa paprikat, munakoiso ja kesäkurpitsa reiluiksi paloiksi. ɏKuori sipulit ja leikkaa lohkoiksi. Hienonna valkosipulit. Lohko tomaatit. ɏKuumenna öljy pannulla ja paista munakoisoja, kunnes ne hieman pehmenevät ja saavat väriä pintaan. Siirrä munakoisot lautaselle ja paista seuraavaksi kesäkurpitsat. ɏPaista kesäkurpitsoiden jälkeen paprikat, sipulit ja valkosipuli. ɏLisää kaikki ainekset pannulle, mausta ja sekoita. Anna ratatouillen hautua kannen alla 20–30 minuuttia. ɏTarkista maku ja lisää tarvittaessa suolaa ja mustapippuria. ɏTarjoa ratatouille tuoreen leivän, viljalisäkkeen tai perunoiden kanssa.

Paahdettu paprikadippi

Juustokasvispiirakka

Täytetyt paprikat

uunipellillinen, n. 25 palaa Kuva vasemmalla.

1 dl ohraa 4 isoa (tai 6 pientä) punaista paprikaa 1 sipuli 1 valkosipulinkynsi 400 g broilerin jauhelihaa tai 225 g kaurajauhista 1 rkl rypsiöljyä 70 g tomaattipyreetä (1 prk) 0,5 dl hienonnettua persiljaa 1 tl suolaa 0,5 tl paprikajauhetta 0,5 tl rouhittua mustapippuria 100 g tacomaustettua tuorejuustoa (1 rasia) 2 dl juustoraastetta ɏKeitä ohra suolalla maustetussa vedessä pakkauksen ohjeen mukaan. ɏHuuhtele paprikat. Halkaise paprikat, poista kannat ja siemenkodat. Siirrä paprikat öljyttyyn uunivuokaan. Kuori ja hienonna sipulit. ɏRuskista jauheliha tai kaurajauhis öljyssä pannulla. Lisää loppuvaiheessa hienonnetut sipulit ja jatka kypsennystä, kunnes sipulit ovat pehmenneet. Lisää ohra, tomaattipyree, persilja, mausteet ja juustot. Sekoita tasaiseksi. ɏLusikoi täyte paprikanpuolikkaille. Kypsennä 200-asteisessa uunissa noin 35 minuuttia. Tarjoa täytetyt paprikat esimerkiksi salaatin kanssa.

Pohja: 2 dl perunahiutaleita 3 dl vehnäjauhoja 1 tl leivinjauhetta 1 tl suolaa 200 g voita tai kasvimargariinia 2 dl vettä

Mehukkaat ja miedot suippopaprikat sopivat hyvin raakana erilaisiin salaatteihin ja kaikenlaisiin kypsennettäviin ruokiin.

Täyte: 4 porkkanaa 1 sipuli 2 paprikaa 100 g purjoa 200 g kesäkurpitsaa öljyä paistamiseen 1 tl mustapippurirouhetta 1 rkl oreganoa tai muuta yrttimaustetta 0,5 tl suolaa 3 kananmunaa 3 dl kevytkermaa 200 g juustoraastetta ɏMittaa taikinan kuivat aineet kulhoon ja sekoita käsin keskenään. ɏNypi rasva joukkoon. Lisää vesi käsin sekoittaen. Taputtele taikina jauhoisin käsin leivinpaperin päälle uunipannulle. Levitä taikinaa myös reunoille. ɏPaista pohjaa 200-asteisessa uunissa noin 10 minuuttia. ɏValmista täyte sillä aikaa. Kuori porkkanat ja sipuli, ota paprikoista siemenet pois. Halkaise ja huuhdo purjo. Kuutioi tai suikaloi kaikki kasvikset ja paista öljyssä kattilassa, kunnes ne hiukan pehmenevät. Mausta. Nosta kattila levyltä. Levitä kasvikset esipaistetun pohjan päälle. ɏRiko munien rakenne rikki kulhossa ja sekoita kerma joukkoon. Kaada kerma-munaseos kasvisten päälle ja ripottele juustoraaste pinnalle. Jatka paistamista 20–30 minuuttia.

TĂ¤ytetyt paprikat

KALARUOAT

Tyrni Hippophae rhamnoides

iikkinen, 0,5–3 metriä korkea tyrni on Satakunnan maakuntakasvi ja kasvaa luonnonvaraisena Suomessa Pohjanlahden rannoilla ja Ahvenanmaalla. Tyrni on tyypillinen pioneerilaji, joka levisi meille heti jääkauden jälkeen peräytyvää mannerjäätä seuraten. Se kasvoi myös sisämaassa, mutta metsittymisen edetessä tyrni joutui väistymään rannikoille. Euroopassa kasvaa vain yksi luonnonvarainen tyrnilaji, jota suomalaisetkin pensaat edustavat.

Tyrnin marjoja voi säilöä mehuna, hilloina tai kuivaamalla tai pakastamalla. tyrnipensas tarvitsee menestyäkseen vapaata maata ja runsaasti valoa. Tyrnin juuret sitovat tehokkaasti hiekkaa. Juuristonsa avulla se muodostaa tiheitä läpipääsemättömiä kasvustoja, jotka ovat tärkeitä suojapaikkoja linnuille. Juuristossa elävä sädesieniin kuuluva juurinystyräbakteeri sitoo ilmakehän typpeä, joten tyrni kasvaa niukkaravinteisessakin maaperässä. Vihertävän-harmaiden lehtien alapuolen väri vaihtelee hopeanharmaasta ruosteenruskeaan. Tyrni kukkii ennen lehtien puhkeamista toukokuussa. Kasvi on kaksikotinen, hede- ja emikukinnot ovat eri yksilöissä. Kukat ovat pieniä, vaatimattomia ja väriltään kellanvihreitä. Lehtihankoihin muodostuvat kukat ovat tuulipölytteisiä, joten niiden ei tarvitse koreilla ulkonäöllään. Keltainen tai oranssinkeltainen pitkänomainen ja mehevä luumarja on noin sentin mittainen. Tyrnimarjat kerätään syys-lokakuussa. Marjojen poiminta on hidasta ja hankalaa, sillä ne ovat lähes kannatto-

happoja. Siinä on runsaasti elimistölle välttämättömiä linoli- ja alfalinoleenihappoa sekä kertatyydyttymättömiä omega 9-sarjan öljyhappoa ja omega 7-sarjan palmitoleiinihappoa. Tyrnin rasvahapot alentavat kokonaiskolesterolia ja haitallista LDL-kolesterolia. Samalla tyrniöljy lisää hyvän HDL-kolesterolin pitoisuutta. Tyrniöljy on myös hyväksi iholle, limakalvoille, sydämelle, verisuonistolle, verenkierrolle ja elimistön puolustusjärjestelmälle. Tyrniöljy alentaa verenpainetta ja estää veren hyytymistä ja verihiutaleiden kokkaroitumista ja veritulppariskiä.

mia ja tiukasti kiinni kasvissa. Marjat poimitaan luonnonpensaista käsin, tai oksia voi myös napautella kepillä, jolloin marjat putoavat pensaan alle asetetulle kankaalle. Oksien keräily ja puristinten käyttö vaiheessa, jossa marja ei vielä ole riittävän kypsää, saattavat vahingoittaa tyrnipensaita. Vahingoittuneet pensaat eivät tuota seuraavina vuosina hyviä satoja. tyrni on suomalaisista luonnonvaraisista marjoista ravintorikkain. E-vitamiinia siinä on enemmän kuin minkään muun kasvin hedelmissä tai marjoissa. Se sisältää runsaasti myös C- vitamiinia, karotenoideja, ravintokuitua sekä elimistölle hyödyllisiä rasvahappoja. Vajaa 1 dl tyrnimarjoja kattaa päivittäisen suositellun 75 mg:n C-vitamiinitarpeen. Arvokkain marjoista saatava aine on kuitenkin tyrniöljy, joka erottuu mehun pinnalle. Tyrnimarja sisältää luonnonmarjoista eniten rasvaa, jopa 5 g/100 g. Siementen öljyssä on runsaasti E-vitamiinia. Kun marjat kylmäkuivataan ja hienonnetaan jauheeksi tai puristeiksi kuoria ja siemeniä myöten, saadaan koko marja hyödynnettyä. Siemenistä puristettu öljy sisältää pääosin monityydyttymättömiä rasva-

tyrnin versoja ja lehtiä on syötetty eläimille rehuna. Kuorilla on saatu villalankoihin kaunis punaruskea väri, ja puuta on käytetty käsitöihin. Saaristossa ja rannikolla kalastajat suosivat tyrnisosetta kalaruokien höysteenä. Lehdillä ja kukilla on lääkitty yskää, reumatismia, keripukkia ja ihottumia, ja jopa matolääkkeenä tyrniä on käytetty. Erityisesti kiinalaisessa ja venäläisessä kansanlääkinnässä tyrnimehulla on edelleen tärkeä merkitys mm. ihotulehdusten, palovammojen ja silmäsairauksien hoidossa. Nykyään elintarviketeollisuus valmistaa tyrnistä soseita, hilloja, marjajauheita ja -rouheita sekä mehuja. Tyrniöljyä käytetään ravintolisien ja kosmetiikan valmistuksessa. Kotikeittiössä marjat sopivat sellaisenaan nautittavaksi puurojen tai jogurtin kera. Marjoja voi säilöä mehuna, hilloina tai kuivaamalla tai pakastamalla. Mehunpuristuksessa jääneet kuoret ja siemenet kuivataan ja jauhetaan. Jauhetta voi ripotella puurojen, viilin ja jogurtin päälle.

TYRNIN KASVATUS

Tyrni on kotipihan hyöty- ja koristekasvi. Tyrni on kaksikotinen ja tuulipölytteinen kasvi. Koska hede- ja emikukat ovat eri kasviyksilöissä, on sadon saamiseksi istutettava vähintään kaksi kasvia. 3–4 emiyksilöä kohden istutetaan vähintään yksi hedeyksilö. Kotimaiset FinE-kasvit ovat kestäviä ja satoisia, ne sopivat hyvin kotipihaan. Lajikkeista ’Terhi’, ’Tytti’ ja ’Raisa’ ovat emikasveja ja ’Tarmo’ pölyttävä hedekasvi. Lajikkeet menestyvät I–V kasvuvyöhykkeillä.

Tyrni istutetaan kotipihan aurinkoiselle ja avoimelle paikalle. Istutusalue rajataan huolellisesti, koska tyrni leviää voimakkaasti juurivesoista. Juuristo sitoo maata tehokkaasti ja kasvi pysyy hyvin pystyssä tuulisellakin kasvupaikalla.

Paras tyrnin istutusajankohta on kevät.

Kasvi viihtyy monenlaisessa maassa. Paras on runsasmultainen, hiekansekainen ja läpäisevä kasvualusta. Savimaasta, seisovasta vedestä ja pitkään jatkuvasta kuivuudesta kasvi ei pidä. Maa kalkitaan hyvin ja lannoitetaan kompostimullalla tai vähätyppisellä lannoitteella. Kasvin juurinystyröissä elää Frankia-sädesienibakteeri symbioosissa kasvin kanssa. Bakteerit sitovat ilmakehästä typpeä kasville käyttökelpoiseen muotoon ja kasvi luovuttaa bakteereille yhteyttämistuotteita.

Paras istutusajankohta on kevät. Taimet istutetaan 1,5–2,5 metrin välein ryhmään, niin että hedeyksilö on tuulen puolella tai kasvuston keskellä. Typensitojabakteerit toimivat parhaiten lämpimässä kohopenkissä. Katteena käytettävä lehtipuuhake estää rikkakasvien kasvua ja kosteuden haihtumista maasta. Piiskataimet ja heikosti haaroittuneet taimet latvotaan: latvaversoista leikataan pois 1/3 tai puolet.

Tyrni kukkii toukokuussa noin viikkoa ennen lehtisilmujen aukeamista. Kukat ovat vain 3 mm kokoisia, lähes huomaamattomia. Sato kypsyy elo–lokakuussa. Kotimaisista lähes piikittömistä lajikkeista marjojen keruu onnistuu käsin. Piikkisistä lajikkeista marjat voi kerätä jäisinä, ensimmäisen pakkasyön jälkeen. Sato voidaan ottaa talteen myös puristimilla. Ammattiviljelijät leikkaavat oksia ja pakastavat ne, pakastetuista oksista marjat irtoavat helposti. Oksien leikkaaminen kuitenkin vähentää seuraavien vuosien satoa.

Myöhempinä vuosina maa kalkitaan ja lannoitetaan tarvittaessa. Huonosti haaroittuneita versoja voi latvoa ja vanhoja versoja poistaa kokonaan varhain keväällä. Korkeaksi kasvaneen pensaan voi madaltaa katkaisemalla siitä latvan ja ränsistyneen laajalle levinneen kasvuston voi leikata alas. Tyrniä voi lisätä juurivesoista, pistokkaista tai siemenistä.

LEIVONTA JA JÄLKIRUOAT

Tyrnisilakat

Vatkattu tyrnipuuro

600 g silakkafileitä 1 rkl sitruunamehua 0,75 tl suolaa ripaus jauhettua valkopippuria 0,5 dl tyrnihilloa 1 prk ranskankermaa (150 g) 1 dl hienonnettua purjoa

1 l vettä 2 dl tyrnimehua (sokeroimatonta) 1,5 dl sokeria 1,5–2 dl mannasuurimoita 1 tl vaniljasokeria

ɏLado silakkafileet leivinpaperin päälle nahkapuoli alaspäin. Mausta fileet sitruunamehulla, suolalla ja valkopippurilla. Yhdistä tyrnihillo ja ranskankerma. Levitä seos fileille. Ripottele päälle hienonnettu purjo. Kääri fileet rullalle ja asettele matalaan voideltuun uunivuokaan. ɏKypsennä silakoita 200 asteessa n. 20 min. Tarjoa kuumina perunoiden ja raikkaan salaatin kanssa.

Tyrnikastike 5 dl kylmäpuristettua tyrnitäysmehua 6 dl hillosokeria ɏKuumenna mehu kiehuvaksi ja lisää hillosokeri. Keitä 15 minuuttia sekoitellen. Kuori vaahto pois pinnalta. ɏSakea tyrnikastike maistuu liha- ja riistaruokien kastikkeena. Kastiketta voi käyttää myös jälkiruokiin, esimerkiksi jäätelön kastikkeena.

ɏKuumenna vesi ja mehu. Lisää sokeri ja vispilöi joukkoon mannasuurimot. Keitä 10—15 minuuttia. Lisää vaniljasokeri. Vatkaa vähän jäähtynyt puuro kuohkeaksi. Tarjoa maidon kera.

Tyrniclafoutis 1,25 dl vehnäjauhoja 1 dl sokeria 1 tl vaniljasokeria 3 munaa 1 dl kermaa 1 dl maitoa 2-3 dl tyrnimarjoja rasvaa vuoan voiteluun ɏSekoita kuivat aineet keskenään kulhossa. Lisää joukkoon vuorotellen maito ja kerma sekä munat yksitellen hyvin sekoittaen, niin että syntyy tasainen taikina. ɏVoitele piirakkavuoka, lisää vuokaan noin sentin kerros taikinaa. Paista 200 asteessa noin 10 minuuttia. Lisää marjat hyytyneelle pohjalle ja kaada loppu taikina päälle. Jatka paistamista 180-asteisessa uunissa noin 20 minuuttia, kunnes pinta hieman ruskistuu ja paistos kohoaa. ɏViimeistele halutessasi tomusokerilla ja tarjoa lämpimänä.

Tyrnikiisseli Tyrnikiisseli 1 l vettä 1,5 dl sokeria 5 rkl perunajauhoja 1,5 dl tyrnitäysmehua ɏMittaa vesi, sokeri ja perunajauhot kattilaan ja kuumenna koko ajan sekoittaen, kunnes seos sakenee. Lisää lopuksi tyrnimehu. Kaada kiisseli tarjoilukulhoon. Ripottele pinnalle hieman sokeria kuortumisen estämiseksi. Tarjoa kermavaahdon tai jäätelön kanssa.

Tyrni-porkkanahillo

LEIVONTA JA JÄLKIRUOAT

Tyrni-valkosuklaapannacotta 2 dl laktoositonta vispikermaa tai kasvikermaa 1–2 rkl sokeria 100 g valkoista leivontasuklaata 0,75 dl tyrnitäysmehua Koristeeksi: kermavaahtoa tyrnimarjoja tai granaattiomenan siemeniä

Tyrnitrifle Chiavanukas: 2,5 rkl chiansiemeniä 2 dl kookosmaitoa 1 rkl juoksevaa hunajaa Tyrnismoothie: 100 g tyrnimarjoja (pakaste) 1 banaani 0,75 dl kaurahiutaleita 1 rkl juoksevaa hunajaa Jogurttikerros 1 prk turkkilaista jogurttia (200 g) 0,5 tl inkivääriä jauhettuna tai 1 tl tuoretta raastettua Koristeluun 50-100 g tyrnimarjoja (pakaste) 0,5 dl cashewpähkinöitä ɏSekoita chiansiemenet, kookosmaito ja hunaja keskenään pienessä kulhossa. Nosta seos peitettynä jääkaappiin turpoamaan vähintään tunniksi tai seuraavaan päivään. ɏSoseuta tyrnit, banaani, kaurahiutaleet ja hunaja sileäksi smoothieksi. ɏSekoita inkivääri jogurtin joukkoon. ɏTee chiavanukkaasta, tyrnismoothiesta, jogurtista ja kokonaisista tyrnimarjoista kerroksia korkeisiin laseihin. Koristele annosten pinta tyrnimarjoilla ja rouhituilla cashewpähkinöillä.

ɏKiehauta kerma ja sokeri kattilassa. Siirrä kattila pois levyltä. Paloittele suklaa kattilaan. Sekoita tasaiseksi. ɏSekoita hieman jäähtyneeseen kermaseokseen tyrnitäysmehu. Jaa seos annoslaseihin. Anna hyytyä jääkaapissa yön yli. Koristele annokset esimerkiksi kermavaahdolla ja tyrnimarjoilla.

Tyrnihillo 1 l tyrnimarjoja 0,5 dl vettä 3 dl hillosokeria ɏLaita kattilaan vesi sekä tyrnit ja kuumenna kunnes seos höyryää. Lisää hillosokeri vähitellen varovasti sekoittaen. Keitä 15 minuuttia. ɏKuori vaahto pinnalta ja nosta kattila levyltä. Anna jäähtyä puolisen tuntua ja purkita kuumennettuihin purkkeihin.

Tyrni-omenahillo 1 kg omenoita 200 g tyrniä 0,5 dl vettä puolikkaan sitruunan mehu n. 2 dl fariinisokeria ɏPese ja halkaise omenat. Poista siemenkodat. Paloittele omenat kuorineen. ɏLaita kattilaan omenat, tyrnimarjat ja vesi kattilaan. Keitä 10–15 minuuttia välillä sekoittaen. ɏLisää joukkoon sokeri ja sitruunasta puristettu mehu ja soseuta sauvasekoittajalla hillo tasaiseksi. ɏHauduta hilloa miedolla lämmöllä noin puoli tuntia, sekoita välillä. Kaada hilloa puhtaisiin, kuumiin lasipurkkeihin. Täytä purkit piripintaan. Sulje purkit tiiviisti.

Tyrni-porkkanahillo 300 g porkkanaa 100 g tyrnimarjoja (noin 2 dl) 2 dl hillosokeria ɏPaloittele kuoritut porkkanat ja keitä ne kypsiksi. Ota keitinvedestä noin 1 dl talteen ja loppu vesi pois. Lisää porkkanoiden joukkoon tyrnimarjat ja soseuta seos tasaiseksi. Lisää joukkoon noin 1 dl keitinvettä. ɏLisää kattilaan hillosokeri koko ajan sekoittaen, kuumenna hiljalleen kiehuvaksi ja keitä hiljalleen noin 10 minuuttia. ɏPurkita hillo puhtaisiin, kuumennettuihin purkkeihin.

Martan kestävä arki

Luonnon Monimuotoinen monimuotoisuus puutarha ɏHoida puutarhaa luonnonmukaisesti. ɏVaali luonnon monimuotoisuutta. ɏKierrätä ravinteet.

Kohtuullinen kulutus

ɏ Osta vain tarpeeseen. ɏ Korjaa, lainaa, vaihda ja kierrätä. ɏ Opi seuraamaan omaa talouttasi ja kohtuullista sitä. ɏ Lajittele oikein – mahdollistat uutta.

Suomalaisen hiilijalanjälki

10,3

tonnia CO₂e/ hlö/vuosi

20% Ilmastoruokaa

ɏNauti värikkäistä satokausikasviksista, ainakin ½ kiloa päivässä. ɏSuosi kotimaista villikalaa. ɏVältä hävikkiä.

Luonnonvarojen kulutus

S U T

NEN MI

K UL U

25%

I LIIK K U M

22%

33% Ilmaston-

Energiamuutos tehokkuus asumisessa ɏSeuraa kodin energiankulutusta. ɏAlenna huonelämpötilaa. ɏLyhennä suihkuaikaa.

Kodinhoito

ɏSiivoaminen on ekoteko. ɏValitse ympäristöystävällinen tuote. ɏPese vain likaisia vaatteita ja suosi 40 asteen lämpötilaa. ɏAnnostele pesu- ja puhdistusaineet oikein.

Viisas liikkuminen

ɏLomaile lähellä ja kestävästi. ɏKävele ja pyöräile. ɏSuosi joukkoliikennettä.

Kemikalisoituminen

www.martat.fi/marttakoulu/kestava-arki/ Lähteet: Sitra. Keskivertosuomalaisen hiilijalanjälki. Tilastokeskus, Motiva, Luonnonvarakeskus, Liikennevirasto, VTT, SYKE, ENVIMAT, maa- ja metsätalousministeriö, D-mat oy.

www.martat.fi www.martanpuoti.fi facebook/Martat vinkkaa insta/Marttailu twitter/Marttaliitto youtube/MartatTV

Marttaliitto on 1899 perustettu, kotitalousneuvontaa antava kansalaisjärjestö. Martat toimivat sen puolesta, että kaikilla ihmisillä, kaikenlaisissa kodeissa, olisi hyvä olla. Arvojamme ovat yhdessä tekemisen ilo, kestävät valinnat ja avoimuus. Hyvä arki kuuluu kaikille. www.martat.fi

Työryhmä: Arja Hopsu-Neuvonen, Kaisa Härmälä ja Tiina Ikonen Taitto: Katja Kuittinen | Kuvat: Shutterstock, Laura Riihelä ja Studio Piquant Paino: Eura Print Oy 2020