Minervan Pöllö 1/2017 by Minervan Pöllö

1/2017

MINERVAN

Ennen totuutta & totuuden jĂ¤lkeen

Dilemman uusi puheenjohtaja

Arvostelut: Meillassoux, Arendt

Faktaa & fiktiota

Nietzsche & Locke 1

Making Dilemma great again

SISÄLTÖ 4

Pääkirjoitus

Näkökulma tieteen nykytotuuteen

Valehtelija: novelli

Filosofiassa tapahtuu

Runoja

Nietzsche & totuus

Sorbonnen kirjeenvaihtaja

Puheenjohtajan haastattelu

Tuomo Ahon haastattelu

Karaokeklubin manifesti

Arendt: Eichmann Jerusalemissa

Nettisivut

Toimituskunta

www.minervanpöllö.fi

Julkaisija

ISSN

Dilemma Ry

1239-2545 (Painettu)

Päätoimitus

Paino

Sofia Blanco Sequeiros Tuukka Brunila Janne Karisto Ville Louekari Riku Luostari

Vastaava päätoimittaja

Ulkoasu ja taitto

Juvenes Print - Suomen Yliopistopaino Oy

Carlos Lievonen

Painos 150 kpl

Carlos Lievonen

Meillassoux: Äärellisyyden jälkeen

Leibnizin elämä: Jatkokertomus

Minervan Pöllö 1/2017

Erkki Koskimäki Carlos Lievonen Ruut Lahdenmäki Tuukka Oikarinen

Locke & totuus

Minervan Pöllö on Helsingin yliopiston filosofian opiskelijoiden julkaisema aikakauslehti, joka saa HYY:n järjestölehtitukea.

PÄÄKIRJOITUS

Carlos Lievonen

Ennen totuutta

“T

Yhden maailmankuvan sisällä, tietyn kielipelin ja näkökulman piirissä, totuus on selkeä ja vankka käsite. Näkökulmia ja kielipelejä on kuitenkin monenlaisia, eikä totuus ole näiden välillä yhtä selkeä. Muun muassa poliittinen erimielisyys juontuu yhtäältä relativismista eli siitä, että esimerkiksi kaksi poliittista puoluetta näkevät saman asian eri näkökulmasta johtuen päämääristään ja taustoistaan. Ristiriitaisetkin väitteet voivat olla kontekstissaan totta, joten väittelyn avulla voidaan yrittää selvittää mitä maailmankuvaa tai kehystä tulisi milloinkin käyttää tai mikä vastaa paremmin päämääriä ja kenties itse todellisuutta.

otuus ’on’ vain kun ja niin kauan kun täälläolo on. […] Newtonin lait, ristiriidan laki ja ylipäätään jokainen totuus ovat totta vain niin kauan kuin täälläolo on. Ennen täälläoloa ei ylipäätään ollut mitään totuutta, ja täälläolon jälkeen ei ylipäätään ole enää mitään totuutta, koska totuus ei silloin voi olla avautuneisuudessa, paljastavana ja paljastuneisuuteena.”1

Lainaus Martin Heideggerin Oleminen ja aika -teoksesta voisi mielestäni olla yhtä hyvin analyyttisen filosofin totuusteorian meta-analyysi. Esimerkiksi korrespondenssiteorioissa, joissa totuus on vain suhde proposition ja asiaintilan välillä (esim. Alfred Tarskin mukaan ”Lumi on valkoista” on totta vain ja vain jos lumi on valkoista), voidaan totuuden katsoa riippuvan kielestä, kuvauksesta tai väitteestä. Toisin sanoen, ilman merkityksiä luovaa ja ymmärtävää ’täälläoloa’ (jonka voidaan tässä tulkita tarkoittavan käytännössä ihmistä), ei maailmassa itsessään ole totuutta kuten siinä ei ole epätotuuttakaan.

Käsiteanalyysin ja dialogin avulla saavutettavaa yhteisymmärrystä voisi pitää analogisena David Chalmersin muotoilemalle tietoisuuden ’helpolle ongelmalle’ (easy problem), sillä vaikka samaan käsitykseen saapuminen on toisinaan työlästä, se on aina periaatteessa mahdollista. Skeptisempi (kenties kantilainen tai postmoderni) kysymys siitä, vastaavatko käsitykset ja kuvaukset todellisuutta on eri, eräänlainen ’vaikea ongelma’, johon ei välttämättä edes löydy lopullista vastausta. Chalmersin hard problem koskee kvalioita eli kokemuksien fenomenaalista puolta. Miksi esimerkiksi mekaanisesti kuvattavasta näköaistimuksesta seuraa värin kokemus?. Väittäisin, että arkikäsitykset totuudesta ja sitä koskevat ongelmat kuuluvat perinpohjaisesti tämän ’helpon ongelman’ piiriin. Niin sanotun ’touuden jälkeisen aikakauden’ tai post-truth politiikan todellinen vaara ei koskekaan vaikeaa ongelmaa, vaan se on pelottava juurikin siksi, että se tekee helposta ongelmasta entistä vaikeamman.

Totuuden väheksyminen ei kuitenkaan ole oikeutettua. Ontologia sikseen, totuus ei ole vain kielen, vaan myös ajattelun perusta. Totuuksia kaavaillaan luomalla merkityksiä havainnoille ja ajatuksille, mistä syntyy jonkinlainen logiikka. Kuin kielipelissä, totuus on määritelmien armoilla. Jos joku kutsuu omenaa päärynäksi, hän on lausunut epätotuuden, vaikkei ”omena” sanana varsinaisesti muistuta kohdettaan enempää kuin sana ”päärynä”. 4

Totuuden jälkeen

kuvat ovat aina jossakin horisontin takana, kaikukammion tyhjiössä leijailevien (some)kuplien ulkopuolella.

illään tavalla järkevä puhe ’totuudenjälkeisyydestä’ on mielestäni lähempänä Jean Baudrillardin kulttuurianalyysia kuin karikatyyrinomaista postmodernismia, joka saattaa problematisoida totuuden käsitettä yleensä keskittymällä ’vaikeaan ongelmaan’. Lainatakseen ajankohtaisia elementtejä Baudrillardin postmodernismista ei kuitenkaan välttämättä tarvitse vieroksua tarskilaisen kaltaisia totuusteorioita, sillä totuuden ongelmaa voi katsoa täysin käytännöllisestä näkökulmasta, helpon ongelman käsittelynä.2 Toisin sanoen, on turhaa puhua totuuden syvällisemmästä olemuksesta tai vaikeasta ongelmasta niin kauan, kun helppo ongelma on todella ongelma, kun minkäänlaista totuutta ei voi tunnistaa, kun edes ideaalista tapauksesta ei voi saada varmuutta.

Totuuden ylläpito perustuu siis yhteistä hyvää tuottavaan yhteistyöhön, kohteliaaseen peliin, johon oivana esimerkkinä Donald Trump ei säännönmukaisesti osallistu. Hänen temperamenttinsa mahdollistaa kasvojen menettämisen ilman perinteisen poliitikon retoriikkaa, eräänlaista yritystä säilyttää yleinen säädyllisyys myöntämällä lopulta totuus tekaistua väärinymmärrystä selittäen. Tästä johtuu tietenkin poliitikkojen vihattu puhetyyli. Esimerkiksi vaalilupauksia tehdään usein valehdellen, mutta julkisesti niiden toteuttamatta jättäminen perustelaan jollakin esteellä, koska se kuuluu peliin – eihän nätisti pukeutuva kaunopuheinen poliitikko valehtele! Tähän säädyllisyyksien peliin osallistumatta Trump kehtaa naama pokkana väittää enemmistöä ja todistettavia faktoja vastaan, että hänen totuutensa on pitävä.

Erimielisyyksiä totuudesta herää senkin seurauksena, ettei monestakaan asiasta ole edes käytännöllisesti ’varmaa’ tietoa. Puhtaan teorian ongelma on siinä, ettei se käytännössä useimmiten toteudu mutkitta. Totuuden kohdalla jokin korrespondenssiteorian kaltainen saattaa tuntua tervejärkiseltä käytännön ratkaisulta, mutta yhteiskunnan tasolla, jolla on väistämättä luotettava testimoniaan, on totuus herkkä luottamuksen ja rehellisyyden armoilla sinnittelevä lumihiutale.

Useimmiten näihin kohteliaisuuksiin osallistutaan luonnollisesti empatian takia tai kasvojensa menettämisen pelosta. Trump on osoittanut valmiuden uhrata kohteliaisuudet ja hän tuntuu tietävän, että kovaäänisin voi hukuttaa totuuden. Tässä mielessä Trump on oivaltanut, ettei pelisääntöjen rikkomisesta koidu sopimussakkoa. Ainoa seuraus on pelin kaatuminen tarpeeksi monen rikkoessa sääntöjä, mutta Trump luotta perinteisen huijarin (conman) tavoin, että uhri on vedätettävissä. Hän ei osaa reagoida kuin sosiaalisten normien kaavan mukaan ja antaa huijarille yliotteen. Trump on todennut systeemin ulkopuolelle astumisesta ja epätotuudesta olevan usein hyötyä itselleen, joten hän on itsekeskeisesti toiminut niin, piittaamatta sen vahingollisuudesta itse systeemille, johon itsekin nojaa. Trumpin voitaisiin väittää oivaltaneen saman totuuteen liittyvän eriskummallisuuden kuin Friedrich Nietzsche, joka kummasteli totuuden itseisarvoa: miksi totuutta pidetään poikkeuksetta tavoiteltavana, kun se paikoin on meille jopa haitaksi? Kuin Nietzsche vallantahdosta puhuessaan, Trump

Vaikka radikaali postmodernismi hylättäisiinkin, on ’helpon ongelman’ itsessään selkeään ja vankkaan totuuden käsitteeseen perustuva tieto vaikeammin saavutettavissa, kun sen aineeton luonto ja verifioimisen vaikeus korostuvat sosiaalisessa ympäristössä. Sosiaalinen yhteistyö, johon sisältyvät luottamus ja ns. julkinen kieli yhteisymmärryksen helpottamiseksi, on mahdollistanut suurempien totuuksien ja laajempien tiedonalojen kaavailemisen. Baudrillard kuitenkin maalasi jo 60-luvulla kauhukuvaa siitä, kuinka kehittyvät yhteiskuntarakenteet ja viestintäteknologiat tekevät jatkuvasti entistä vaikeammaksi niin ristiriitaisten tiedonlähteiden todenperäisyyden selvittämisen kuin myös propagoitujen totuuksien ja valheiden perimmäisen tehtätyhjiin valintoihin ja vän arvaamisen. Baudrillardin painajaisesmerkityksettömään informaatioon sa tyhjiin valintoihin ja merkityksettömään hukkuvat kuluttajamassat vaeltavat informaatioon hukkuvat kuluttajamassat vaeltavat vieraantuneen tekno-olemisen vieraantuneen tekno-olemisen upouusliberalistisessa autiomaassa, jonka upouusliberalistisessa autiomaassa kanssa dissonoivat mielipiteet ja maailman5

keskittyy omaan tahtoonsa ja täysillä elämiseen, minkä palvelukseen hän asettaa myös totuuden.3

mus Trumpin väitteisiin on rikkonut median yleisen käytännön, johon kuului auktoriteettia omaavien lähteiden sanoman suora toisto.4 Tämä tietenkin perustuu täysin Trumpin valheiden esitystapaan. Media joutuu edelleen parveilemaan vallanpitäjien ympärillä, mutta pitkästä aikaa se toimii presidentinkin ympärillä systemaattisesti kansan vahtikoirana eikä huomaamattaan kaunopuheisten vallanpitäjien propagandatorvena.

Trumpin liittämisessä ’totuuden loppuun’ on ehkä kuitenkin vain vain kyse siitä, että hän ei osaa strategisesti valita ja peitellä valheitaan. Kuten sanottu, todellinen uhka ei ole totuudelle itselleen vaan mahdollisuudelle päästä selville totuuksista. Jos Trump olisi tavanomainen poliitikko tai retoriikan mestari, emme pääsisi päivittäin ihmettelemään päivänselviä valheita, mutta totuudella olisi kulissien takana suurempia ongelmia kuin nyt. Trump on vasta raapaissut totuuden herkän olemuksen pintaa. Jos hän olisi systemaattisempi, jos hänellä olisi tarkka Orwellilainen suunnitelma totuuden hälventämiseksi kovapäisen jankuttamisen sijaan, olisi Totuus tämänhetkistäkin suuremmassa pulassa.

Totuudesta itsestään ei tarvitse luopua. Se onkin yleinen kritiikki ’totuudenjälkeisyydelle’. Tuohtunut kolumnisti kirjoitti kuulemma Espanjassa äskettäin ”post-mierda” eli post-paskat kyllästyneenä näennäisesti totuuden kieltäviin puheisiin, ikään kuin unohtaen objektiivista totuuttansa hiertävän helpon ongelman, josta puhe totuudenjälkeisyydestä todennäköisesti sai alkunsa. Juuri totuutta puolustaakseen on totuudenjälkeisyys otettava jokseenkin tosissaan. Se on uusien totuuksien luonteen, kehittyvien viestintävälineiden ja vallan aiheuttama epistemologinen haaste, josta vain valpas, tietoinen ja kriittinen toimija saattaa selviytyä totuutta hipoen.

todellinen vaara ei koskekaan vaikeaa ongelmaa, vaan se on pelottava juurikin siksi, että se tekee helposta ongelmasta entistä vaikeamman.

uurelta osin totuuden ongelma johtuu uusista tavoista hankkia ja jakaa tietoa (jotka eivät runsaudessaan takaa totuuden leviämistä – päinvastoin) sekä uuden julkisesti kiertävän tiedonmäärän monisäikeisestä ja abstraktista luonteesta. Median, lähteiden ja tietoa somessa jakavien on valittava, mitkä totuudet otetaan esille ja missä muodossa. Valinta tehdään tietenkin yleisön huomiosta ja keskittymiskyvystä kamppaillen, painottaen kaupallisuuden paineiden alla omaa näkökulmaa.

Viitteet 1 Heidegger, M. (1967), Oleminen ja Aika (suom. Kupiainen, R. 2000): §26, ss. 160-1. 2 Baudrillardin tärkein teos tässä yhteydessä lienee Simulacra et Simulation vuodelta 1981. 3 Tällainen tulkinta on kuitenkin useimmiten väärinymmärryksiin johtavaa Nietzschen pelkistämistä. Vaikka hän toisinaan tuntuu väheksyvän totuutta (esim. Hyvän ja pahan tuolla puolen (1966): kpl. I.16, s. 20), ei hänen lennokkaasta tyylistään voi nipsiä kontekstittomia fragmentteja.

Erityisesti joukkotiedotusvälineissä totuuden vastuullinen käsittely on usein haastavaa. Esimerkiksi maahanmuuttokysymyksissä on lähiaikoina ollut paljon tällaisia ongelmia, kun yritetään yhtäältä välttää mustamaalaamasta ketään ja toisaalta on käsiteltävä juuri tietynlaisia aiheita, useimmiten sensationaalisesti. Totuus ilman kontekstia johtaa usein vääriin tai liian pitkälle vedettyihin johtopäätöksiin (kuten Nietzschen amatöörimaisissa tulkinnoissa usein käy), kun taas kontekstin tai näkökulman korostaminen vaikuttaa monista totuuden vääristelyltä.

4 Ks. esim. Herman, E. & Chomsky, N. (1988), Manufacturing Consent: The Political Economy of the Mass Media: kpl. 1.3. Ensimmäisessä kappaleessa on ytimekkäästi kuvailtu muitakin edellä mainittuja joukkotiedotusvälineiden paineita ja julkisuutta saavien aiheiden ”filttereitä”.

Yksi hyvä puoli Trumpin suhtautumisessa totuuteen on kuitenkin ollut se, että media joutuu vihdoinkin tekemään työtään. Alati laskeva luotta6

F I LO S O F I A S S A TA PA H TUU Uskali Mäkeä ja Inkeri Koskista haastateltiin Yliopisto-lehteen tieteen vaikuttavuudesta. Inkeri Koskinen linjaa: ”Usein puhutaan siitä, kuinka Steve Jobskin opiskeli kalligrafiaa, ja sillä perustellaan humanististen tai muutoin tuottamattomina pidettyjen tieteenalojen olemassaoloa. Mielestäni se kertoo jotakin olennaista siitä, kuinka kapeasti tieteen vaikuttavuus ymmärretään”.

Kuntavaalit lähestyvät ja useampi Dilemmalainen on ehdolla. Platonin filosofi-monarkia häämöttää.

Dilemman kotisivuilla julkaistaan nyt kuukausittain lyhyt esittely kuukauden filosofista. Suuntaa siis lähimmän nettiselaimen kautta osoitteeseen http:// blogs.helsinki.fi/dilemma-ry/ ja tutustu kuukausittain Dilemman jäsenten äänestyksen mukaan valittuun ajankohtaiseen filosofiin!

Helsingin Sanomissa hypetettiin 5.2. tekoälyä, joka analysoi käsitteiden käyttöä ja pyrkii määrittelemään, oikaisemaan ja tarkentamaan sanojen merkityksiä. Kyseessä on siis kone, joka tekee analyyttista filosofiaa. Meidänkin alallamme on siis edessään koneistuminen. Pian filosofit vaeltavat sankoin joukoin pakkasessa vailla koulutustaan vastaavia työmahdollisuuksia. Huolestuttavinta on kuitenkin se, ettei lehtijutussa tunnuttu tietävän, että tällaista työtä on jo taajaan tehty ennen kyseisen algoritmin kehittämistä.

Jodelissa ihailtiin Dilemman PJ:tä valtsikaihastus-kanavalla. Skeptikot veikkasivat, että ihailija on Dilemman PJ itse, mutta skeptikoiden aseman hedelmällisyys on tunnettu esimerkiksi Pentti Määttäsen luennoilta. Uskokaamme jodlaajien ei-matsiuteen. Dilemman oma Jodel-kanava on uusi kvalitatiivisen tutkimuksen areena. Jodlaajilta on kyselty mielipiteitä muun muassa isänmaasta, laitoskahveista, uusliberalismista, positivismista, SEYS:istä, kiljusta, ”tunteesta kun lukee filosofiaa ja sit tajuaa että eihän tässä oo mitään järkeä #lit #ontologia”, mannermaisesta lässytyksestä, Foucaultin kaljusta, Kuppalasta, hallituksesta ja Fregestä. Vastauksia jokaiseen on keskimäärin yksi. 7

Post-henkilökohtaisia post-henkilökohtaisuuksia tieteen nykytotuudesta

Sofia Blanco Sequeiros

iitokset ovat usein akateemisen artikkelikokoelman tai monografian parasta antia. Tutkija kirjoittelee kaikenlaista lässyä ystävilleen ja perheelleen, höpöttäen jotain pienten jalkojen töpinästä, tärkeistä keskusteluista ja rakkaudesta. Samalla erityisesti viimeinen lause turhauttaa. Se on lähes poikkeuksetta kiitos ”vaimolleni, jota ilman tätä kirjaa ei olisi kirjoitettu”. Arvostan sitä, että ihmiset kiittävät vaimojaan. Vaimot on best. On kuitenkin ikävää, että erityisesti tietyillä aloilla kiitoksia miehille on huomattavasti vähemmän kuin kiitoksia vaimoille. Kuten croptoppien vähyys filosofian maisteriohjelman johtoryhmässä, näyttäytyy myös mieskiitosten puute seurauksena siitä, että tiede ja tutkimus ovat edelleen aloja, joille miehet työllistyvät keskimääräistä paremmin kuin naiset ja sukupuolivähemmistöt. Samasta muistuttaa myös Cosmos, Neil deGrasse Tysonin juontama tieteen historiasta kertova sarja. Siinä joka toinen miestieteilijä on nero, ”uusi nero”, tai ”toisenlainen nero”. Jokainen jakso alkaa alul8

la, jossa nero on ongelmissa, joihin vain nero voi joutua – sitten jakso katkeaa tieteellisen selityksen pariin, jättäen katsojan jännittämään neron jakson lopussa selviävää kohtaloa. Koska lääkkeitä ei useiden nerojen elinaikana ollut vielä keksitty, koituu neron kohtaloksi yleensä antikliimaksisesti kuume, ei esimerkiksi neroudesta johtuva aivojen sisäänpäin romahtaminen.

Hänen mukaansa on naisten oma vika, jos he eivät yllä koviin standardeihin. He voivat mennä töihin yrityksiin , esimerkiksi Googlelle voi olla helpompi päästä

Tyson kuitenkin yrittää: sarjassa on kolmetoista jaksoa, joista yhden pääosassa ovat naiset. Naiset eivät joudu ongelmiin ja ovat pääosin passiivisen tyytyväisiä tilanteeseensa, joka on huono. Kuten kaikki naiset kautta aikain, myös Cosmoksen tieteilijät kuuluvat sisarkuntaan, jossa kaikki puurtavat yhteisönä – eivät koskaan yksilöinä, saati neroina – tieteellisten projektiensa parissa.

joissa Auschwitzin vapautukseen osallistunut miekkailuvalmentaja paitsi kosketteli ”motivoivasti” lihaskuntoharjoituksen aikana, vitsaili myös naisten tyhmyydellä ja uhkasi muutaman virheen jälkeen tulla kotiin antamaan selkäsaunan. Viimeaikaisten tapahtumien valossa luulen, että hän oli oikeasti säkkipilliksi naamioitunut Axl Smith.

Siinä, missä Cosmos yrittää sisällyttää tieteen kaanoniin muutkin kuin miehet, ovat jotkut aivan ulalla. Olen kehittänyt molemminpuolisen, ystävällistä inhoa muistuttavan suhteen erään saksalaisen miespuolisen tohtoriopiskelijan kanssa, joka eräällä luennolla kommentoi, että akatemiaan pääsevät vain parhaat. Hänen mukaansa on naisten oma vika, jos he eivät yllä koviin standardeihin. He voivat mennä töihin yrityksiin, esimerkiksi Googlelle voi olla helpompi päästä ja palkka on parempi. Kommentin jälkeen ajatukseni ajautuivat lähinnä Paavo Väyryseen ja muihin surullisiin asioihin.

Tietenkin maailmassa on seksismin lisäksi muitakin masentavia asioita, esimerkiksi väkivalta, eläintarhat ja Timo Airaksisen miesluola. Seksismin aiheuttamaa nöyryytystä on kuitenkin vaikea kuvailla niille, jotka eivät sitä koskaan ole kokeneet. Se on yhtä kauheaa kuin voileipäkakun1 syöminen, ikävää niin monella tapaa, että on vaikea nimetä vain yhtä. Siitä huolimatta söisin mielelläni vaikka pelkkää voileipäkakkua jos se tarkoittaisi, että seksismin ja muiden liittyvien syrjinnän muotojen, tekohengittämistä ei enää jatkettaisi esimerkiksi päästämällä Janosz Korwin-Mikken kaltaisia mikkihiiriä Euroopan parlamenttiin.

Yleensä ottaen saksalaisilla filosofian miestohtorikoulutettavilla oli vaihdon ajan elämässäni hyvin samanlainen rooli kuin Umppa-Lumpilla Villi Vonkkan elämässä. Heitä oli joka puolella ja kaikki näyttivät samalta, eli valkoisilta. Kerran eräs Lumppamaan asukeista spekuloi käytävällä olevan miekkailulaukun omistajaa, vain huomatakseen sen kuuluvan ”tyttömiekkailijalle”. Ennen kuin olimme ehtineet esittäytyä, hän kysyi, että miekkailenko oikeasti vai kannanko laukkua imagon vuoksi, ”niin kuin surffilautaa”. Tuijotin muovailuvahasta tehdyltä suonikohjulta näyttävää miestä, kunnes toinen, pienikokoista Taistelu-Jaskaa muistuttava yksilö tuli paikalle.

Seksismi ei siis ole ohi urheilussa, yliopistolla tai Netflixissä. Se on ikävää, koska olin ajatellut, että vuonna 2017 feminismi olisi jo hoitanut hommansa ja kaikilla olisi sukupuolesta ja etnisyydestä riippumaton mahdollisuus työllistyä mihin haluaa, esimerkiksi kotiin lukemaan Asterixia ja Obelixia. Sen sijaan järkevämmältä näyttää resurssien käyttäminen tutkimuksen tekemiseen ja tutkijayhteisön kehittämiseen. Monipuolinen tutkijayhteisö ei välttämättä poista seksismiä, mutta se antaa esikuvia sinne haluaville ja auttaa tuomaan esiin naisten ja sukupuolivähemmistöjen työtä vaikeuttavia ihmisiä, asioita ja käytäntöjä. Niin tulevat minät – anteeksi, nerot – eivät ainoastaan menesty, vaan voivat myös lukea itse kirjoittamiaan kiitososioita uudelleen ja uudelleen.

Arkipäivän seksismille on usein helpompi nauraa kuin esimerkiksi seksistisesti motivoidulle seksuaaliselle ahdistelulle. Olen puoli vuotta yrittänyt sisällyttää teksteihini vitsiä viime syksyn treeneistä,

1 Tai vaihtoehtoisesti, rössypotun. 9

” Mieluummin Stalin” Haastattelussa Dilemman uusi puheenjohtaja Teksti: Riku Luostari

Olemme jälleen asettaneet johtoon uuden hallitsijan, ensimmäinen nimeään Mats Nordström. Erityistä kimallusta puheenjohtajan sinänsä jo vaikuttavaan kruunuun (googlettakaa Dilemman fuksiaiset 2015) tuo se, että tänä vuonna Dilemma ry täyttää kunnioitettavat viisikymmentä vuotta. Minervan pöllö tarkasti tyypin.

Ihmisestä Aloitetaan alusta. Synnyit joitain vuosikymmeniä sitten. Missä vietit varhaiset vuotesi? -Vanhemmat asuivat vähän aikaan Usa:ssa, Marylandissa. Kuvaanko siis televisiosarja The Wire lapsuuttasi? -En ole nähnyt. Kuvaako se 90-lukua? Viisivuotiaaksi asti asuin kuitenkin Espoossa, minkä jälkeen muutin Ouluun. Nyt olen taas täällä. Eräänlainen freudilainen paluu kohtuun, siis. Filosofiasta Miten perustelisit nyyhkyttävälle fuksille sen, miksi opiskella filosofiaa? -Mikä mieli on opiskella mitään muutakaan? Filosofian opiskelijat tuskin ovat yksin näiden kysymysten kanssa. Filosofian ongelma on se, että tällaisia kysymyksiä herää ehkä useammin. Filosofian yhteydessä nämä ajatukset heräävät myös ulkopuolisilla jostain syystä herkemmin. Väitetään, ettei viimeiseen sataan vuoteen ole tehty mitään uutta ja niin edelleen. Filosofian opiskelijoiden pitää prosessoida jonkinlaista kollektiivista filosofian häpeää.

Tänä vuonna tapahtuu historiallinen filosofian oppiaineiden yhdistymä. Miten estät teoreettista ja käytännöllistä filosofiaa raatelemasta toisiaan hajalle resurssitaistelussa? Resurssipulahan on kaikkien konfliktien alku...?

johtajaehdokkaaksi lähtemisestä tein päätöksen vasta varsinaisena vaalipäivänä. Miksi et olisi lähtenyt? -En koe valta-asemaa sellaisenaan kiehtovana. Haluan olla mukana osana prosessia, mutta en mieluusti ole se, johon henkilöityy jokin valta-asema. Toisaalta Dilemma on sen verran pieni, ettei täällä ”poliittinen valta” tai ”status” juuri mitään merkitse. Jonkun täytyy olla tässä hommassa.

-On totta, että yhdistymisestä voi syntyä ongelmia. Voi olla, että verta tulee vuotamaan. Kuinka itse positioisit itsesi filosofeille keskeisille identiteettiakseleille analyyttinen-mannermainen, teoreettinen-käytännöllinen?

Vuosi on alkanut aktiivisesti. Mikä on niin sanottu yksivuotissuunnitelmasi?

-Omat intressini ovat ehkä enemmän siellä mannermaisen puolella. Unelmoin tietysti jonkinlaisesta universaalista synteesistä, mutta tällaista voi olla mahdoton saavuttaa. Teoreettinen-käytännöllinen -akselille en itseäni osaa asettaa.

-Visioni on se, että hallituksen ja jäsenistön välinen raja-aita hälvenee olemattomiin. Jäsenistö olisi hallituksen ekstensiona, tai hallitus vain nimellisessä roolissa olevaa jäsenistöä… join aika nopee ton bissen… Toivon mukaan päädytään tilanteeseen, jossa hallitus vastaanottaa aktiivisesti toiveita jäsenistöltä ja toteuttaa niitä. Yksi tapa tähän olisi Dilemman nettisivujen palautejärjestelmän hyödyntäminen.

Mitä roolia metafyysiset intuitiot näyttelevät elämässäsi? Mikä on suhteesi niin kutsuttuun Helsingin piiriin? -En väitä, että metafyysisten intuitioiden käyttäminen olisi ainoa aito tapa tehdä filosofiaa, mutta se on hauska tapa tehdä sitä. Sen takia ne kiinnostavat. Vaikka ei sellainenkaan filosofia pelkkää hauskanpitoa tietenkään ole. Tietenkään mikään täysin anything goes -mentaliteetti ei sekään ehkä ole kestävää.

Kuinka vanhempaa polvea saataisiin käymään enemmän Dilemman tapahtumissa? -Osittain – vaikka en nyt haluakaan syyllistyä naturalistiseen virhepäätelmään – kyse on luonnollisesta poistumasta. Innokkaimmin bileissä usein käy nuorempi väki, mikä osaltaan muodostaa mielikuvaa ”ikähaarukoista”. Kyllä tätä kuitenkin myös aktiivisesti rikotaan. Mahdollista olisi järjestää juuri vanhemmalle väelle suunnattuja tapahtumia, mutta siinäkin on omat ongelmansa.

Viime aikoina filosofian opiskelijoiden piireissä on perustettu erinäisiä opillisia yhteenliittymiä. Onko tämä positiivista kerhotoimintaa vai huolestuttavaa jengiytymistä? -Mielestäni pitkälti positiivinen ilmiö. Kunhan kyseessä on avoin prosessi, johon voi liittyä muullakin kuin ”hyvä tyyppi” -perusteella.

Keskeisempi ongelma on ehkä se, että Dilemman ulkopuolella on iso filosofian opiskelijoiden massa, joka ei koe Dilemmaa omakseen. Tähänkin koetetaan vaikuttaa lisäämällä variaatiota tapahtumiin. Tänä vuonna on tarkoitus, kuten joka vuonna, lisätä muitakin kuin bissenkittaustapahtumia.

Miten koulutat tulevista fukseista oikeita filosofeja, kuten sinä itse? Minkälainen alokasleiri on tulossa? -Tulemme etenemään monadologiasta ja Spinozasta Kantin, Hegelin ja varhaisten fenomenologien kautta moderniin kontinentaalisen filosofiaan.

Tätähän itketään joka vuosi. Eikö Dilemmaa voi vain säilyttää runkkukerhona? -Onko Dilemma se, joka järjestää tapahtumat vai filosofian opiskelijat? Dilemman jäsenyyden kriteerit täyttäviä on kuitenkin aika paljon enemmän kuin niitä jotka mieltä itsensä dilemmalaisiksi. Tietenkään kaikkia ei voi ”pelastaa”.

Dilemmasta Sen lisäksi, että olet ensimmäinen käytännöllistä filosofiaa opiskeleva puheenjohtaja moneen vuoteen, olet myös numeromaagisen 50. vuoden puheenjohtajana. Millaista historiallista painolastia tämä luo? Olet kuitenkin numerojen näkökulmasta merkittävin puheenjohtaja sitten ensimmäisen tai kymmenennen?

Kesäisin on Dilemmassa kovin hiljaista. Esimerkiksi viime kesänä oli ihan hirveää, kun ei päässyt ryyppäämään Dilemman viitekehyksessä. Onko ensi kesäksi tulossa jotain toimintaa? -Ilman muuta pitäisi olla. Tähänkin soveltuu hyvin se visio, jossa Dilemma toimisi ennemmin alustana

-En koe, että siinä olisi erityistä glooriaa. Puheen11

järjestää jotain kuin ylhäältä alaspäin järjestäjänä. Vaikka kyllä tapahtumiakin voinee järjestää.

teeseen ihmisihoon… En pysty sanomaan. Tämä on suuri mysteeri.

Missä määrin hartioitasi painavat kaikkien aikojen vuosijuhlat marraskuussa?

Miksi on jotain ennemmin kuin ei mitään? -Miksi –kysymyksissä on usein kyse ihmisten tarpeesta hakea maailmasta tiettyjä lainalaisuuksia. Tässäkin voisi sanoa, ettei ehkä sinällään mieletön kysymys, mutta pyritään ulottamaan ihmisen ajattelun kaavoja sellaiselle skaalalle, johon ne eivät välttämättä oikein sovellu.

-En ajattele niiden olevan harteillani, vaikka puheenjohtajaan tietysti ensimmäisenä katse kohdistetaan kun jokin menee vikaan. Minkälaista ainejärjestöyhteistyötä on suunnitteilla? Vaikuttaako taustasi käytännöllisessä filosofiassa tässä?

Kuinka monta jyvää tekee kasan?

-En usko sen vaikuttavan. En koe, että minulla on vahvaa valtsikaidentiteettiä, vaan intressejä on myös humanistisella puolella ja esimerkiksi matematiikassa. Positiivista olisi jatkaa yhteistyötä kognitiotieteilijöiden kanssa. Henkilökohtaisesti myös antropologit kiinnostavat. Nämä yhteistyökuviot kuitenkin muodostuvat melko lailla sattumalta, vaikka jotain luonnollisia kombinaatioita – kuten estetiikka ja filosofia – voi ollakin.

-Kaksi Kuinka monta kasaa tekee jyvän? -Ehkä puoli. En pysty sanomaan. Kuinka monta kassaa tekee vujun? -Aika lailla viisi viiva kymmenen. Kuka lankeaa Temptation islandin kolmannella kaudella? -Lihalliset houkutukset ovat niin suuria, että vastaus on kaikki. Toki kaikki ihmiset ovat lähtökohtaisesti syntiin langenneita.

Oliko Anneli Auer syyllinen? -Uskoisin olleen. Milloin Dilemma oli viimeksi ”Great”? -Kenen kysymys tää on? ”Greatness” on aina tulevaisuudessa. Se on ideaali, jota ei koskaan voi sinällään saavuttaa. Suklaa vai vanilja?

Myös rividilemmalaiset ovat halunneet esittää herralleen kysymyksiä:

-Jäätelöissä kyllä vanilja. Onko tässä jotain poliittisia implikaatioita?

Onko Jumala olemassa?

Voittaako Trump vai Clinton vaalit?

-En tiedä.

-Olin melko varma, että Clinton voittaa.

Jos Jumala olisi olemassa niin mitä sanoisit hänelle?

Mikä on paras Rocky-elokuva? -En ole nähnyt yhtään, mutta uskoisin että ensimmäinen.

-Esittäisin ehkä jonkin fundamentaalisen kysymyksen… Miksi Sokrateen täytyi kuolla? En kyllä tiedä.

Suomi vai Ruotsi?

Mp homoliitosta?

-Molemmat on ihan ok.

-Erittäin positiivinen asia.

Nietzsche vai Wittgenstein?

Onko P = NP?

-Nietzsche.

-En tiedä tästä ehkä tarpeeksi. Käsittääkseni ratkaisematon matemaattinen ongelma.

Johanna Tukiainen vai Marika Fingerroos? -Tukiainen

Miksi vesi on märkää?

A vai ei-A?

-Sanoisin että se johtuu… hankala kysymys. Käytännössä päädytään kysymään, mitä on tietoisuus. Meillä on kokemus märkyydestä, ei se välttämättä palaudu vain kemialliseen rakenteeseen ja sen suh-

-Ei-A Oliko teollistuminen virhe? -En voi sanoa, sillä mitä ikinä sanonkin niin se re12

flektoi vain teollistunutta aikakautta. Saako von Wright liikaa arvostusta laitoksella? -En tiedä saako hän nyt niin paljon… oli kyllä sinänsä ihan kunnioitettava filosofi. Ei saa. Saako von Wright tarpeeksi arvostusta laitoksella?

En väitä, että metafyysisten intuitioiden käyttäminen olisi ainoa aito tapa tehdä filosofiaa, mutta se on hauska tapa tehdä sitä.

-Saa

-En pysty vastaamaan.

Miksi en tekisi itsemurhaa?

Oisko heittää röökii?

-Sinulla on paljon syitä elää.

-Ei. Olen kyllä piilopolttaja.

Mitä tapahtuu todella?

Olemmeko koska havaitsemme vai havaitsemmeko koska olemme?

-En ymmärrä kysymystä. Hitler vai Stalin?

-Kyseenalainen dikotomia. Ehkä jälkimmäinen.

-Stalin.

Olemmeko koskaan olleet moderneja?

Mats vai Mao?

-Asiat eivät sinällään ole koskaan vastanneet moderniteetin eksaktia määritelmää. Toisaalta tietyn aikakauden voi kuitenkin kategorisoida moderniksi.

-Mao. Tulevaisuuden supervalta?

Ketä äänestät seuraavissa vaaleissa? Paljasta puoluesitoomuksesi!

-Uskoisin sen olevan jokin valtio, jota ei ole tällä hetkellä olemassa. Tai se on ulkoavaruudessa.

-Olen jokseenkin vasemmalle kallellaan. En omista mitään puoluekorttia.

Mikä on filosofian tehtävä? -Muodostaa uusia käsitteitä, analysoida niitä ja saada aikaan jonkinlainen ymmärryksen aste, joka taas kanavoituu muutokseksi maailmassa.

Pelkäätkö kastraatiota? -Kyllä pelkään.

Elämäntyö vai työ elämässä?

Kuka muu muka?

-Haluan uskoa elämäntyöhön.

-Se on se biisi… kuka vittu se nyt onkaan… Ei kai kukaan. Niin se varmaan menee.

Ollako vai eikö olla?

Mats Nordström 13

LOCKE & totuus Veijo Fiskaali

Meillä voi Locken mukaan olla varmaa tietoa vain muutamista asioista. Niiden perusteella voimme arvioida muiden asioiden todennäköisyyttä.

ohn Locke (1632-1704) oli brittiläinen filosofi ja lääketieteen tutkija. Totuuden tutkimukseen hän tarjoaa mm. teoksensa An Essay Concerning Human Understanding (1689). Se puolustaa empirismiä ja pyrkii määrittelemään ihmisen ymmärryksen rajoja. Locke myös vaati kirkon ja valtion eroa, koska hän vastusti autoritarismia. Autotarismia ei hän hyväksynyt yksilön eikä valtion tai kirkon taholta. Jokaisen yksilön tuli etsiä totuutta sen sijaan, että otti sellaisen valmiina joltain auktoriteetilta. Tämä johti Locken mielestä yhteiskunnan kukoistukseen materiaalisella ja henkisellä tasolla. Locken teorioihin totuudesta vaikuttivat muun muassa Robert Boyle (Boylen laki) ja Descartes. Boylen innoittamana Locke kehitti menetelmää, joka olisi mahdollisimman yksinkertainen ja “mekaaninen”. Menetelmällä oli tarkoitus saada selville, miten saamme erilaiset ideat mieleemme ja miten varmoja ne ovat. Ensinnä Locken mielestä meillä ei ole synnynnäistä tietoa. Tästä tulee kuuluisa maininta tyhjästä taulusta, tabula rasa. Ihmisellä on kuitenkin jonkinlaisia välineitä käsitellä tietoa jo syntymästään lähtien. Kokemukset tuovat kuitenkin ihmisille asiat, joita ihminen pitää ideoinaan. Kokemus on kahtalaista, aistimusta ja reflektiota. Aistimukset kertomat meille mielemme ulkopuolisesta havaitse-

mastamme maailmasta. Reflektio tapahtuu mielessämme niillä välineillä ja käsityksillä, joita olemme keränneet ja kehittäneet. Aistit tuovat yksinkertaista tietoa, jonka mielemme yhdistää muodostaen monimutkaisempia kokonaisuuksia. Kokonaisuudet ovat olennaiselta osaltaan sidoksissa kieleen. Tiedon ja totuuden varmuus on asteittaista. Locken mukaan Jumalan olemassa olemisen tietäisimme havainnoilla. Oman olemisemme tiedämme korkeimmalla varmuudella. Myös matemaattiset ja moraaliset totuudet tiedämme varmuudella. Meillä voi Locken mukaan olla varmaa tietoa vain muutamista asioista. Niiden perusteella voimme arvioida muiden asioiden todennäköisyyttä. Tarvitsemme kuitenkin todisteita. Todisteilla on oltava jatkuva, muuttumaton ja näkyvä yhteys toisiinsa. Jos näin on, pidämme niitä tosina. On helppo allekirjoittaa Locken ajatus siitä, että vastasyntyneet ja idiootit (vanhojen tekstien tapaan) eivät ymmärrä asioita samalla tavalla kuin aikuiset ja oppineet. Locken malli tiedon muodostumisen mekaniikasta jää sekin ymmärtämisen ulkopuolelle ilman erityistä panostusta. Tunnen itseni idiootiksi, kun en vielä ole Locken mallista kärryillä. Ehkä Locken malli lähestyy totuuden saavuttamisen keinoa.

Erkki Koskimäki

V alehtelija novelli

e alkoi vitsinä. Olin kerran sukujuhlissa, valmistujaisissa jossa aikuiset sanovat pitävänsä valmistunutta aikuisena (mutta haastattelevat häntä silti kuin ekaluokkalaista). Kuten tavallista, ei vierailla ollut toisilleen mitään sanottavaa tavallisen kuulumisenvaihdon lisäksi. Päädyin istumaan veljeni kanssa sohvalle, laskemaan turpeiden nilkkojen osuutta. Osoitin erästä juhlijaa: ”Nuo jalat, aivan kuin silloin Roomassa”. Veljeni oli heti mukana leikissä ja puhuimme ainakin tunnin tuosta fiktiivisestä matkasta. Colosseum – tylsä, ruoka – hyvää, entä se pieni vanha nainen joka opasti meidät metrolle, kun eksyimme Via Urbanalla? Matkavalheista tuli meidän yhteinen harrastus, leikki jota teimme aina kun tapasimme (tapaan veljeäni verrattain harvoin – meillä on oikeastaan aika vähän yhteisiä muistoja aikuisiältä). Aloimme nähdä vaivaa näiden valheiden eteen ja kilpailimme siitä, kuka keksii parhaat muistot. ”Se kevät Prahassa, muistatko kun jouduit tullin kuulusteluun?”. ”No muistan muistan, mutta entä se narkkari joka halusi ostaa takkisi, se joka toisti muuten kaiken aikaa tarinaa kilparatsastusajoiltaan, kai muistat sen?” Missään vaiheessa emme sanoneet toisillemme (tai kenellekään muulle), että kyse on luikurista, sepitteestä. Tietoinen valehtelu oli salaliitto, joka loi hurmaavan jännitteen meidän välillemme. Yhteiset matkamme alkoivat käydä niin todentuntuisiksi, että minun oli vaikea pitää asiaa veljeni ja minun välillä. Aloin kertoa kuulumisia ja anekdootteja minun ja veljeni reissuista myös muille. Aluksi en satuillut mitään, mitä en olisi jo veljeni kanssa muistellut, mutta leikki viihdytti minua niin paljon, että lopulta aloin kertoa tarinoita muuten vaan. Kaiken huippu oli lopulta se, kun veljeni meni naimisiin (hänen vaimonsa on todella mukava, vaikka onkin ekonomi). Pidin hääpuheen, jossa kerroin yhteisistä matkoistamme. Hääpuhe oli menestys (”kuinka onkin sattunut, että veljesi on ollut noin oma itsensä”). Kerroin, kuinka hänet oltiin vähällä ryöstää Pariisin metrossa ja kuinka hän oli alkanut laulaa marseljeesia säikyttäen ryöstäjän pois (olin itse liittynyt lauluun – kuten koko metrovaunu). Lopulta fabulointi ylsi kuitenkin siihen pisteeseen, että aloin keksiä myös uusia kaupunkeja ja valtioita. Tämä oli erityisen hauskaa; valtioihinhan liittyy niin paljon erityisiä asioita; pääelinkeino, alkuperäiskansa, poliittinen/ taloudellinen tilanne, merkittävät taiteilijat ynnä muut. Paras valtiotason valheeni oli Tuboksen tasavalta keski-afrikassa. Olin

Tuboksessa mukana, kun veljeni oli työmatkalla (hänen firmansa valmistaa aurinkopaneeleja). Tuboshan tunnetaan lähinnä mineraaleista; tyypillinen kolonisaation kohde. Tuboksen tasavalta on itsenäistynyt samoihin aikoihin kuin Algeria itsenäistyi Ranskasta. Ranskassa Tubos tunnetaan hyvin; Ranskan ulkopuoliset muistavat vain Algerian ja muut pohjois-afrikan provinssit. Jos Algerianranskalaisista (esimerkiksi Albert Camus) puhutaan pied-noireina, mustajalkoina, puhutaan Tuboksenranskalaisista mains-noireina, mustakäsinä (esimerkiksi Charles de Gaulle). Etäisyyttä emämaahan on kuitenkin niin paljon, että kädetkin siinä likaantuvat. Tuboksen rajat eivät tietenkään kunnioita heimojen elinalueita. Toistaiseksi nykyaikaisilta heimosodilta on onneksi vältytty. Pohjois-tubosissa on Bjemba-heimo, joka on perillinen Bje-jumaläidistä. Bje on bjeme-kieltä ja tarkoittaa hetkeä, jolloin aurinko ensimmäistä kertaa yön jälkeen tulee näkyviin. Tämä toistuva hetki vertautuu symbolisesti kaiken olevan syntymisen hetkeen. Tuboksen eteläosassa taas on laajalti Fere-heimon yhdyskuntia, joiden tavasta kuvata nuoruutta lauluissa kirjoitin pro-gradu –tutkielmani. Terävä aineistonvalinta sekä laaja muotoanalyysi saivat kiitosta. Esipuheessani toin esille, kuinka tekemäni tutkimus auttaa meitä ymmärtämään oman kulttuurimme ei-väistämättömyyttä. Asiat voivat olla, ja jossakin ovatkin, syvällisellä tavalla toisenlaisia kuin mihin olemme tottuneet.

Kuva: Ruut Lahdenmäki 16

Karaokekerhon manifesti ---------------------------------------

Karaoke. Karaoke on rikki. Me korjaamme sen. Karaokebiisejä näyttäisi olevan yhtä paljon kuin karaokelaulajia, ja uusia biisejä tulee listalle jatkuvasti. Lisäksi usein vaikuttaa siltä, että miltei mikä tahansa muodista poistunut kimara voitaisiin nostaa esiin naftaliinista ja herättää henkiin. ”Karaoke” sana tulee kreikan kielen sanoista κάρυον, ’ydin’ ja οἶκος, ’perhe’. Karaoken laulaminen on siis oikeastaan yhteisöllisyyden ydin ja yhteiskunnan sementti. On tehtävä erottelu karaoken ja muiden pinnallisesti samanlaisten aktiviteettien, kuten Singstarin, Tenavatähden ja soihtukulkueen välillä. Erotamme pieteetillä karaoke-laulannan karaoke-peleistä, joissa ääntä käytetään pelin ohjaamiseen, mahdollisimman suuren pistemäärän saavuttamiseksi. Subjektin transformaatiota laulavaksi eläimeksi ei tapahdu. Karaoke on yhteinen näyttätymistila, jossa vain itse aktilla, kunniakkaalla esityksellä, on väliä. Karaokesta on suljettu pois kaikki ihmiselämälle hyödyllinen ja tarpeellinen. Ilman karaokea ihminen ei kuitenkaan voisi olla res cantares, kaikesta luomakunnasta ja ihmisyydestä itsestään erottuva absurdi toiseus. Teesimme: 1) Kaikki on mentävä. - Kaikki paikat pitää tsekata. - Aiomme systemaattisesti käydä läpi kaikki Helsingin karaokepaikat ja etsiä karaoken essentia. 2) Hyvästä karaokepaikasta on löydyttävä: - Innovatiivisuus - Yleisö on valmis tanssimaan - Karaoke-isäntä on elämää nähnyt, mutta ei elämään kyllästynyt. 3) Karaokekerhon eettiset periaatteet - Anonymiteetti säilytettävä - Tule sellaisena kuin olet, koska ketään ei kiinnosta kuka olet - Talon voi rakentaa käsillä, mutta karaoke rakennetaan sydämellä - Jos ei karaokea helluntaina, ei Kotkan meripäiviä kesällä - Parempi pyy pivossa kuin karaokemikki perseessä - Älä tapa, mutta tapa se biisi - Älä täytä lappua turhaan - Jos löydät itsesi, älä kerro siitä muille - Jos kerrot siitä muille, älä kerro siitä meille Karaokekerhon jäsenen on oltava valmis tulemaan Kotkan Meripäiville kesällä 2017 ja mahdollisesti saamaan puukosta. Meidät löytää osoitteesta jere.karaokelahti@gmail.com. Kirjoittajat: Sexygirl_69 Anis Penaali Eilen Mikkelissä Puukkometso Kara OK! [ka-ra oh-key]1

1 Kts. Riki Sorsa - Reggae OK (https://www.youtube.com/watch?v=xxhH2W5Lyio) ”Suoranaista häpeää tunnettiin aina esiintyjien ulkoasusta lähtien siihen, etteivät raadit ja esiintyjät tuntuneet ottavan Eurovision laulukilpailuja lainkaan vakavissaan ja asettivat Suomen näin naurunalaiseen valoon kansainvälisessä tapahtumassa.” Lähde: https://fi.wikipedia.org/wiki/Reggae_OK 17

Seuraavassa dialogimuotoisessa tekstissä Nietzsche-lukupiiri päästää riivaajat, avatarit ja alter egot valloilleen. Piiri esittää kolmessa näytöksessä muutamia tulkintoja nietzscheläisestä totuuskäsityksestä kanavoiden samalla Nietzschen monitulkintaista ja rikasta tyyliä. Ensimmäinen näytös esittelee totuudentahdon ja dogmatismin käsitteet, joiden sylikoirana filosofialla on tapana toimia. Toisessa näytöksessä pääsevät ääneen näkökulmat ja totuuden suhteellisuus. Kolmannessa näytöksessä jännitys huipentuu, kun Nietzschen väärintulkinta valtaa lavan ja Totuuden etsimisen perusteettomuuden veroinen totuudesta luopuminen paljastuu kalliiksi uhraukseksi.

Tuukka Brunila Karoliina Kuisma Carlos Lievonen Mats Nordstöm Saku Vainonpää Minna-Kerttu Vienola

Totuudentahto, joka meidät vielä viettelee moneen uhkayritykseen. Tuo kuuluisa totuudellisuus, josta kaikki filosofit ovat tähänasti puhuneet kunnioittavasti: millaisia kysymyksiä onkaan tämä totuudentahto meille jo esittänyt! Mitä kummallisia kehnoja epäilyttäviä kysymyksiä!1 Apinanpäinen vuohi: Tässä katkelmassa tärkeää on totuudentahdon käsite, joka tarkoittaa Nietzschelle häntä edeltänyttä, ja miksei hänen aikaistaan filosofiaa, jota hän kutsuu dogmatismiksi. (Kulisseista kysytään ja vastataan: Voidaanko filosofianhistoria siis jakaa esinietzscheläiseen, nietzscheläiseen ja jälkinietzscheläiseen, jolloin esimerkiksi analyyttiset totuusteoreetikot olisivat esinietzscheläisiä, ja vasta seuravaat jälkinietzscheläisiä? Heidegger: Joo Foucault: Joo Deleuze: Jåjå) Abbé Galiani (jäbien jäbä, kenties likaisin ja kaikkien juojien mestari): Dogmatismilla Nietzsche tarkoittaa filosofiaa, jossa omia mielipiteitä pidetään aksioomina. Dogmaatikot eivät ole riittävän rehellisiä myöntämään, että he ainoastaan ulkoistavat omat ajatuksensa “objektiivisiksi”, vaikka paljon heidän käsityksistään perustuu kielen ja yhteisön käytänteihin. Dogmatiikka on metafysiikan turvin omien ennakkoluulojen oikeuttamista. Dogmaatikon kysymys kuuluu siis: “Miksi x?”, eikä “Onko x?”. Spinoza sairaan erakon naamion takaa: Siksipä niitä linssejä hiotaankin. Ei ole maailmaa ilman linssejä, jokainen perspektiivi on aina jonkun, ja siksi toisen näkemä totuus on toiselle “dogmatismia”. Jos linssisi on vääristynyt, et näe, että Jumala on panteistinen, koska et huomaa, että x+2y=42. Aristofanes Platonin tyynyn alla: Dogmatismin ja Nietzschen “tulevaisuuden” filosofien ero on 18

siinä, että jälkimmäiset ovat rehellisiä, luovia, tuovat esiin omia näkökantojaan. Näitä ei kuitenkaan voi arvioida niiden “todenmukaisuuden” perusteella, vaan elämän kautta. Ne joko säilyttävät tai tuhoavat sitä.

painottaa eri aikojen ja kulttuurien eroa, tuoden siten esiin ne ennakkoluulot ja genealogiat, jotka määrittävät tietyn ajan dogmaa. Mitä on totuus? Metaforien, metonyymien ja antropomorfismien liikkuva armeija — lyhyesti sanottuna summa ihmistenvälisiä suhteita … totuudet ovat harhoja, joiden on unohdettu olevan kuluneita metaforia vailla aistillista voimaa…3

On näet lupa epäillä, ensinnäkin, onko vastakohtia ensinkään ja toiseksi eivätkö nuo kansanomaiset arvostukset ja arvo-vastakohdat joihin metafyysikot ovat painaneet leimansa, ehkä ole vain etualan arviointeja, vain väliaikaisia perspektiivejä, ehkä vielä lisäksi jostakin kulmasta käsin, ehkä alhaalta ylös,kuin sammakkoperspektiivejä, käyttääksemme sanontaa, joka on tuttu maalareille.2

Pop-Nietzsche keulii paikalle: Totuutta ei ole, vahvin voittaa ja Zarathustran sanoin: Jumala on kuollut! Ha! Olen antikristus, olen Darwin, olen Raskolnikov ja Reagan! Varokaa totuudet, minä raivaan pellot ja kivetän oman tieni omilla totuuksillani.

Minerva: Pöllöni nousee vasta iltahämärissä. Sammakko ei lennä ollenkaan, mutta onhan sammakonkin päästävä mukaan kaiken hallintaan, jos aiomme puhua kaiken kattavasta totuudesta. Minervan pöllö on siis ammuttava alas! Tulevaisuuden filosofit ovat pyynpyytäjiä, jotka liikkuvat niissä pelloissa, joissa kansan ruis kasvaa ja vihannoi.

Abbé Galiani: Puskasta totuudet hyppäävät ulos. Heureka! Sitten ne on vietävä takaisin odottamaan seuraavaa heurekaa, jotta Archimedes voisi taas alastonna juosta pitkin katuja. Apinapäinen vuohi: Ei ole traagisemman totuuden muovaajaa kuin pop-Nietzsche. Kas, tuolla Media, aikeissa haastatella taas pop-Nietzscheä!

Tartuffen Kant, pusikosta: Mutta eikö Nietzscheherra juuri pykälässä 30 puhu sammakkoperspektiivistä vähättelevään sävyyn?

Minerva: On Media nyt kyllä puhtaan tahdon vallassa, mutta onko tahto merkki totuudesta tai sen olemassa olosta? Media etsii totuutta, mutta heille totuutta ei kukaan ole piilottanut löydettäväksi, joten onko ihmekään, että kaikki on pelkkää heinäsuopaa, jossa totuus neulankärkenä lymyää?

Apinapäinen vuohi: No todella! Meidän tulee hipoa taivasta kuin itse Aurinko! Lentäkäämme kuin luodit ja ampukaamme samalla alas liian matalalla lentävät pöllöt.

Sfiksi: Oidipus saapuu vihdoin!

Epäilyttävä platonisti, joka saapuu sfinksin selässä kantaen geometristen kuvioiden ideoita: Noniin! Eri ajoille sopivat erilaiset totuudet. Kreikan aristokratiassa totuus kuului hyvän maun omaaville ja harvoille viisaille ja urheille. Nykyään kaikkien ollessa tasoitettuna samalle viivalle, tehdaslinjastolle, kelpaa totuudeksi paremmin sellainen, minkä jokainen voi käydä ”omin silmin” tarkistuttamassa.

Apinapäinen vuohi: Oi katso Media tuota näkyä! Oidipus sfinksin puheilla, ja nyt sinun on tehtävä valinta. Kumpaa seuraat? Sfinksiäkö, joka kysyy ja kysyy eikä tiedä kuin totuuksista, vaiko Oidipusta, jonka tiedät nyt kääntäneen kasvonsa Totuudelta, ja jonka kohtalon tiedät jo entuudestaan?

Aristoteles: βαῖνε Πλάτων! Kool-Kuhn: Anomalia!

Lainaukset:

Tartuffen Kant: Katsokaa kuinka totuudellisen timantin löysin. Timantit on ikuisia. Asch! Nyt minä sen taas tiputin!

1 Nietzsche, F. (1886) Hyvän ja pahan tuolla puolen: §1. 2 Nietzsche, F. (1886) Hyvän ja pahan tuolla puolen: §3. 3 Nietzsche, F. (1873) Über Wahrheit und Lüge im außermoralischen Sinne. (Käännös on piirin omaa tuotosta artikkelia varten. Otamme mielellämme vastaan apurahatarjouksia käännöksen jatkamiseen).

Kool-Kuhn: Siis se mitä Nietzsche ei tarkoita, on, että kreikkalainen perspektiivi olisi jossain mielessä parempi, vaan pikemminkin hän haluaa ainoastaan 19

Sorbonnen kirjeenvaihtaja: Tarpeeksi intellektuellia?

Mondessa ei jokapäiväistä luettavaa ole, ei se sinänsä yllättänytkään. Jopa alan uusien julkaisujen arvostelut päätyvät aika ajoin lehden sivuille asti. Yleisesti ottaen artikkelien taso on korkea ja usein päivänpolttavia aiheita ruotivat akateemikot sosiologeista politiikan tutkijoihin. Voiko parempaa ollakaan? Asteen vasemmalle sijoittuva päivittäin ilmestyvä Libération vetää kuitenkin pidemmän korren filosofian opiskelijan vinkkelistä. Lehdestä nimittäin löytyy kolumnisarja Philosophiques, jossa viisi eri filosofia jakavat ajatuksiaan – päivittäin! Viime kerta kun muistan Helsingin Sanomien haastatelleen suomalaista filosofia2, oli melkein vuosi sitten kun NYT-liite haastatteli Gabriel Sandua hassuttelujuttuaan3 varten. Le Monden ja Libérationin valossa Suomen suurin näyttääkin jäävän kauas taakse intellektuellissa keskustelussa. Mutta onko vertailu oikeutettu? Eikö Le Monde maailmankuuluna lehtenä ole omassa luokassaan Hesariin verrattuna? Levikissä4 lehdet porskuttavat itse asiassa samassa sarjassa. Journalistinen taso ei siis selity pelkästään resurssien oletetulla määrällä. Ranskan markkinoiden ollessa suuremmat, löytyy täältä kuitenkin isompi kysyntä intellektuellia journalismia kohtaan. Kerran saavutettua tasoa on varmasti vaikea laskea menettämättä lukijoita. Populismin tuulet puhaltavat kuitenkin täälläkin. Presidentinvaalien toinen kierros pidetään toukokuun 7. päivänä. Syksystä asti keskustelu on käynyt mediassa vilkkaana. Näkökulma on kuiten-

itkän käytävän jälkeen nousen portaat ylös kadulle. Suuntaan risteyksestä boulevard St. Micheliä etelään. Lähijuna oli myöhässä, joten yritän puikkelehtia ihmisjoukon läpi. Valot kimmeltävät vielä vihreänä mutta ihmisvirta hidastuu tumman hökkelin kohdalla. Sen ja talon väliin muodostuu pullonkaula reitilläni. Samanlaisia peltirakennelmia on Pariisissa jokaisessa vilkkaammassa kadunkulmassa. Ne eivät suinkaan ole isoja pystyyn kuolleita puhelinkoppeja, vaan lehtikioskeja. Kustannusala köhii täälläkin, muttei päästele pohjolan tapaan kuolonkorahduksia. Kahviloiden pöydillä näkee sanomalehtiä leviteltynä ja metrossakin monet lukevat uutisensa paperilta. Printtimedia on säilyttänyt lukijansa. Onko totuuden jälkeinen aika saavuttanut Ranskaa laisinkaan? Ainakaan luottamus perinteisiä mediatoimijoita kohtaan ei ole romahtanut. Mutta miltä lehtien sisältö näyttää vaihto-opiskelijan silmin? Pari päivää Trumpin vaalivoiton jälkeen keskustavasemmistolaisessa sanomalehdessä Le Mondessa ilmestyi Slavoj Žižekin kirjoitus1. Juttu sisälsi filosofin tyylille uskollisena yhden Stalin-sitaatin. Loppuhuipennuksena Žižek näki äärikonservatiivin voitossa mahdollisuuden Yhdysvaltojen vasemmiston radikalisoitumiselle. Intellektuellia, eikö vain? Vaikka filosofin kirjoittama puheenvuoro Le

1 Slavoj Zizek 2016. La chance d’une gauche plus radicale. Englannista kääntänyt Pauline Colonna d’Istria. Le Monde 11.11.2016. 2 Pekka Himasen henkilökuvaa (HS 18.12.2016) en päässyt maksumuurin takia internetissä lukemaan, mutta juttu vaikutti keskittyvän Himasen persoonaan. 3 Juho Typpö 2016. Jos syö itsensä, muuttuuko kaksi kertaa isommaksi vai katoaako? Kysyimme Nytin lukijoilta ja filosofilta. Julkaistu NYT-liitteen verkkosivuilla 10.5.2016. 4 Wikipedian mukaan vuonna 2015 Le Monden levikki oli 267 897, kun taas Sanomalehtien liiton verkkosivuilla Helsingin Sanomien vuoden 2014 levikiksi ilmoitettiin 285 223. 20

kin alusta asti ollut selvä: kuka selviää ratkaisevalle kierrokselle äärioikeistolaista Marine Le Peniä vastaan. Populisti-ehdokkaan ja hänen puolueensa ympärillä velloo useita epäselvyyksiä. Tutkinnan alla on mm. kandidaatin väärin ilmoittama varallisuus ja palkat, jotka EU-parlamentti katsoo maksaneensa työstä, joka tehtiin heidän laskuunsa puolueen toimintaa varten. Presidenttikandidaatin syytökset poliittisesta takaa-ajosta ja median valehtelusta tuovatkin mieleen tutun retoriikan. Ehkä totuudenjälkeinen aika vasta sarastaa täällä? Pariisissa 4. maaliskuuta 2017 Jaakko Jekunen

Kuva: Ville Louekari

Tällainenko on ihminen? Eichmann Jerusalemissa – Raportti pahuuden arkipäiväisyydestä

Ilmari Hirvonen

Docendo, 2016

he New Yorker -lehti lähetti Hannah Arendtin laatimaan raportin Adolf Eichmannin Israelissa pidetystä oikeudenkäynnistä. Lopputuloksena syntyi filosofian ja ehkä myös historian tutkimuksen klassikko, mutta jälkipolvet muistavat siitä lähinnä kaksi seikkaa. Ensinnäkin Arendt lanseerasi teoksessaan käsitteen pahuuden arkipäiväisyys, jonka käytöstä on tullut lähestulkoon yhtä banaalia kuin, Arendtin mukaan, Eichmannin pahuudesta. Toiseksi kirja on herättänyt näihin päiviin saakka kohua, koska monet ovat tulkinneet Arendtin väittävän, että juutalaiset olivat ainakin jossain määrin itse syyllisiä natsien käsissä kokemaan kohtaloonsa. On hauska huomata, että Eichmann Jerusalemissa ei ensisijaisesti ole filosofinen tutkielma, vaikka sen kirjoittaja oli yksi 1900-luvun merkittävimpiä poliittisia teoreetikkoja ja ajattelijoita, eikä Arendt myöskään osoittaudu juutalaiseksi antisemitistiksi. Itse asiassa ilmaisu ”pahuuden banaalisuus” esiintyy vain kirjan loppupuolella parilla kolmella sivulla, eikä myöskään juutalaisten ja natsien väliseen yhteistyöhön uhrata valtavasti tilaa. Sen sijaan oleellisessa asemassa on niin Eichmannin kuin juutalaistenkin inhimillisyys. Vaikka lukija haluaisi ajatella, että itse varmasti toimisi vastaavanlaisessa tilanteessa toisin, tehdyt ratkaisut tuntuvat hyvin inhimillisiltä ja ymmärrettäviltä. Oikeutettuja tai hyväksyttäviä ne eivät missään tapauksessa ole mutta ymmärrettäviä siitä huolimatta. 22

Arendtin teos on ennen kaikkea raportti oikeudenkäynnistä sekä holokaustin taustoista ja toteutuksesta. Tapahtumat, ja Eichmannin osuus niissä, käydään kirjassa hyvin tarkasti läpi, ja Arendtin päätelmät tuntuvat uskottavilta. Teksti on sangen selkeää ja helppolukuista, vaikka sitä on toisinaan väitetty hankalaksi. Ilmeisesti myös Arendtin ironinen tyyli on tuottanut joillekin tulkitsijoille vaikeuksia. Filosofiaa opiskelleelle tällaiset moitteet eivät tunnu perustelluilta. Hegelin ja jopa Davidsonin tavaaminen on paljon haastavampaa kuin Arendtin asiaproosasta nautiskelu. Paikoin raportti saattaa tarkkuudessaan ja yksityiskohdissaan tuntua hieman puisevalta, mutta muuta valitettavaa siitä on sisällöllisesti vaikea löytää. Jouni Tillin ja Antero Holmilan käännös on onnistunut. Muutamassa kohdassa tosin olisi ollut löydettävissä vielä idiomaattisempi suomennos, ja lähes kahdenkymmenen sivun välein löytyy jokin pieni painovirhe. Virheet eivät kuitenkaan ole vakavia: joitakin sanoja on jäänyt kursivoimatta, pilkkuja puuttuu ja niin edelleen. Erheitä tuskin huomaa, ellei niihin erikseen kiinnitä huomiota. Suurempi puute on, ettei kustantaja ole lisännyt kirjaan sisällysluetteloa ja sanahakemistoa. Opus on lähes neljäsataa sivua pitkä, joten olisi hyvä,

Quentin Meillassoux’n Äärellisyyden jälkeen

Gaudeamus, 2017

Tuukka Brunila

että paikkojen ja ihmisten nimet sekä tietyt Arendtin käsitteet olisi löydettävissä ilman, että kirja pitäisi lukea kokonaan uudelleen. Tuija Parvikon esipuhe taustoittaa kirjaa ja johdattelee aiheen pariin napakasti. Onko Eichmann Jerusalemissa lukemisen arvoinen vai ei? Toisesta maailmansodasta kiinnostuneille kirja on hyödyllinen, Arendt-tutkijoille arvokas ja jokaiselle moraaliselle ihmiselle välttämätön. Tosin ne, jotka haluavat välttää kolmannen valtakunnan byrokraattisen historian ja kansanmurhan toteuttamisen puintia, voivat vain lukea kirjasta toisen luvun ”Syytetty”, viidennentoista luvun ”Tuomio, valitus ja teloitus” sekä jälkikirjoituksen. Kolme osiota antavat melko hyvän kuvan siitä, mikä Eichmann oli miehiään ja mitä pahuuden banaalisuus Arendin mukaan on. Kolmas ja kuudes luku sisältävät tosin myös kiinnostavia huomioita natsien vieraannuttavasta toimistokielestä, joka tuo paikoin mieleen George Orwellin ”uuskielen” teoksesta Vuonna 1984. Luonnollisesti kirjassa on paljon muutakin hyvää, joten mikäli mainitut luvut eivät vie kaikkea lukuintoa, teoksen kahlaaminen kannesta kanteen todennäköisesti maksaa vaivan.

Suomeksi käännettyjen nykyfilosofian klassikkojen joukko on kasvanut merkittävällä lisäyksellä: Ari Korhosen kääntämällä Quentin Meillassoux’n (1967-) teoksella Äärellisyyden jälkeen (Après la Finitude). Kyseessä on teos, jonka mainitsemalla voi melko varmasti avata keskustelun miltei kenen tahansa fenomenologian tai poststrukturalismin tutkijan kanssa. Teoksesta on syntynyt suuri määrä kommentaareja, ja siihen viittaavat nykyhetken merkittävimmät ranskalaisen ja saksalaisen filosofian kärkinimet kuten Alain Badiou (Meillassoux’n opettaja), Slavoj Žižek, Adrian Johnston, Bruno Latour ja muut. Teos pureutuu filosofiaan perinteenä, josta on Meillassoux’n mukaan Kantin jälkeen kehittynyt ”korrelationalistinen”, eli se painottaa subjektin ja objektin (tai havaitsijan ja havaitun) välistä suhdetta (eli korrelaatiota). Emme voi tietää, mitä objekti itsessään on, mutta tiedämme (tai ainakin voimme tutkia) sitä, miten se on meille annettu. Vaikka Meillassoux’n mielestä korrelationalismi on ansiokkaasti syrjäyttänyt metafyysisen dogmatismin (eli keskustelun havainnon ulkopuolisesta), niin sitä itseään uhkaa kyvyttömyys pohtia esimerkiksi tieteellisiä lauseita ja niiden merkitystä, jotka edeltävät kaikkea annettavuutta (esimerkiksi maailmankaikkeuden syntymää). Korrelationalismin vaihtoehtona on perinteisesti ollut idealismi, joka väittää asioiden olevan itsessään myös siten kuin se on havainnossa, koska on mahdotonta kuvitella niitä toisin. Tällöin palataan dogmatismiin, sillä havainnon ulkopuolisesta puhutaan havainnon itsensä perusteella, eli korrelaatti absolutisoidaan. Toinen vaihtoehto, jota Meillassoux itse tukee, on kriittisen korrelationalismin kanta, jonka mukaan ihminen ei pysty itse osoittamaan havainnon ja havainnon kohteen välistä suhdetta, eli tekemään välttämättömäksi havainnossa annettua. Tällöin siis, vähintään episteemisistä syistä, asiat voisivat olla toisinkin kuin miten ne koetaan. Uhkana on kuitenkin paluu metafyysiseen dogmatismiin, sillä tällöin mikään ei estä postuloi23

masta asioita havainnon taakse. Selvästi havainnon ulkopuolinen on ajateltavissa, mikäli sen voidaan todeta olevan mahdollisesti täysin toisenlainen kuin kokemus. Meillassoux’n omaperäinen ja varsin villiltä vaikuttava ratkaisu on absolutisoida se tosiasia, että kaikki voisi olla aivan toisin (eli faktisuuden absolutisointi). Kaikki on radikaalisti mahdollista, kaiken taustalla on totaalinen kaaos, jossa niin lait kuin kappaleetkin voivat kadota ja muodostua uusiksi. Argumentti on tosiasiassa uskottavampi kuin miltä se tässä kuulostaa, eikä sitä voida valitettavasti arvostelussa käsitellä. Meillassoux siis huomioi, että Humen esitys biljardipallosta, jonka kulkuratoja järki voi kuvitella loputtoman määrän, ei olekaan järjen heikkous, vaan todellisuuden itsensä piirre: kaikki on mahdollista. Tämä lopputuloksen läpituominen onkin teoksen pääasiallinen tehtävä, eli tuoda absoluuttinen kaaoksena ajateltavaksi. Meillassoux’n teos etenee tavalla, joka muistuttaa Descartesin päättelyä (mutta myös Descartesin omia filosofisia kantoja, joita Meillassoux eksplisiittisesti pyrkii palauttamaan nykyfilosofiseen keskusteluun). Sen selkeys ja ajat-

telun johdonmukaisuus tekevät siitä teoksen, jota voi suositella jokaiselle riippumatta filosofisesta osaamisesta tai taustasta. Korhosen käännös on sujuva ja antaa hyvän pohjan suomenkieliselle Meillassoux-keskustelulle. Lisäksi Korhosen jälkisanat selittävät ja luovat näkökulmaa itse teokseen, mutta myös sen sen filosofiseen merkitykseen. Varsinkin Korhosen ajatus Meillassoux’n matematiikan ja filosofian kontrastoinnista ja suhteuttamisesta on äärimmäisen kiinnostava. Teoksessa siis pyritään ymmärtämään matematiikan merkitystä filosofialle: matematiikka pystyy esittämään asioita, jotka eivät ole luonnollisen kielen piirissä ajateltavissa ja siten tuomaan esiin uusia mahdollisuuksia ajateltavaksi. Meillassoux’n päättely perustuukin paljon matematiikalle, varsinkin joukko-oppiin, jonka avulla lopulta absolutisoitu faktisuus osoittautuu ajateltavaksi. Teosta suositeltakoon siis jokaiselle filosofian tulevaisuudesta kiinnostuneelle. Gaudeamuksen julkaisu tulee siinä mielessä hyvään aikaan, että filosofian tilanne Suomessa vaatii tulla paremmin pohdituksi. Äärellisyyden jälkeen lukeminen antaa tälle pohdinnalle erinomaisen sysäyksen.

Kuva: Ruut Lahdenmäki

Runot: Minna-Kerttu Vienola

Kali yuga Kun Shiwa tanssii, Nousee jaloista tuhka, Ei galaksi muutu, Vaan ainoastaan me. Hiljaisuudessa Kuuluvat huudot selkeästi, Äänet muotoutuvat yhdeksi massaksi, Niin, että Järki vaipuu sekasortoon. Shiwa hymyilee sanatta, Kalistelee tahtia sormenpäissään, Ihmisillä, jotka eivät usko, Mitä ovat juuri tekemässä. Ja tehneet jo. Ei hyvää tai pahaa Ole tuhossa, Vain kuolema, Meille. Me olemme kutsuneet Shiwan. Uusi lumi, vanhan surma, Sanovat vanhat, jo kuolevat. Shiwan tuhka on mustaa lunta, Joka sataa yllemme lämpimältä taivaalta. Hakatkaa puita ja polttakaa joet, Antakaa hukkua tuotettuun vereen, Antakaa mustan myrkyn kohota taivaisiin, Tukehduttaa elämä meille, ja vain meille. Ja Shiwa tanssii ja hymyilee hiljaa.

Sipuli Täydellinen ihminen on sellainen, että kaikki näyttää kauniilta. Salaa voi ensimmäisten kuorten alla ajatella kuolemaa. Sipulinsa keskellä voi itse itselleen paljastaa, ettei halua elää. Tärkeässä seurassa voi taas edustaa ja esittää, että kaikki on hyvin, että on täydellinen sipuli.

Soidintanssi marrakselle Herätessäni pimeässä puhelimeni rakkauslauluun huomaan kohti puskevan maailman syleilevän minua vihallaan. Niin se on, kultaseni, että viharakkautemme johtaa vääjäämättä sinne, minne kaikki, ja samalla kukaan ei koskaan haluaisi astua, mutta missä vapaus vasta aktualisoituu. Ja pimeys päättyy Nirvanaan.

Ruut Lahdenmäki

Mitä kuuluu, Tuomo Aho?

Minervan Pöllö törmäsi Tuomo Ahoon Metsätalon portailla. Hän on Helsingin yliopiston tutkija, opettaja ja dosentti, jonka erikoisaloja ovat logiikan ja kielen filosofia, mielen filosofian klassikot sekä skolastiikka. Haastattelussa sivutaan vähän kaikkea.

iten päädyit filosofian pariin?

kommentaarikirjallisuutta ja ajattelemista. Kyllä uudemmissakin filosofeissa on ollut ilahduttavan selväjärkisiä. En ole koskaan oikein tykännyt sellaisista filosofeista, jotka vaativat inspiraatiota, hengen lentoa ja filosofista mieltä. Tällaisia ovat esimerkiksi Nietzsche, Kierkegaard tai Sartre. Täytyy kyllä tunnustaa, etten ole lukenut Nietzscheltä kuin pari suomennosta, ja häntä pitäisi epäilemättä lukea alkukielellä, häntähän pidetään nimenomaan saksan kielen erinomaisena kirjailijana.

-Paremman puutteessa. Maleksin Norssissa vuosia eikä ollut mitään tekemistä, me vaan hengailtiin kavereiden kanssa ja jutusteltiin humanistisista aiheista ja vallankumouksen tekemisestä. Filosofia oli mukavahko ala. Alun alkaenkin oli selvää että lukisin monta sivuainetta. Tekikö joku filosofi sinuun vaikutuksen? -Tarkoitatko jotain edesmennyttä filosofia? Siinäkin minun on niin vaikea päättää. Joillekuille joku tekee suuren vaikutuksen, sitten he ovat vannoutuneita yhden asian filosofeja. Minulla ei oikein ole kukaan sillä lailla iskostunut. Aristotelesta olen harrastanut, mutta vasta paljon myöhemmin. Vaatii valmistusta ja selkärankaa että siihen voi käydä käsiksi. 80- ja 90-luvuilla ei ollut edes suomalaisia käännöksiä valmistunut. Siinä tarvitsee myös jonkin verran

Millaista opiskeluaika oli? -Niinkuin sananlasku sanoo, aika kultaa muistot ja kultainen nuoruus. Kyllä siinä on paljon perää, että ennen vanhaan opiskelukin oli paljon mukavampaa kuin nykyisin. Sai päättää enemmän itse ja jonkin verran oli vapauttakin. Opettajia oli paljon vähemmän kuin nykyisin, ja vaikka niitä oli niin vähän, niin niiltä saattoi silti saada fiksuja neuvoja. Saat26

siikki pauhasi vaikka minä en kyllä ymmärtänyt sellaista musiikkia, se enemmän rasitti minua. Jotkut tanssahtelivat läpi yön ja päivisin sitä filosofiaakin harrastettiin ja keskusteltiin. Minä en kyllä muodostanut mielipiteitä kovin varhain, itse asiassa olen aina ollut pikemminkin hidas kuin nopea. Opetettiinko silloinkin enimmäkseen analyyttistä filosofiaa? -No kyllä, ja silloinkin suuri osa opiskelijoista purnasi että aina on vain tätä analyyttistä filosofiaa, miksi ei ole mitään muuta kuin analyyttistä filosofiaa. Mutta kyllähän sitä todellisuudessa oli. Nykyisin on itse asiassa vaikea puhua enää analyyttisestä filosofiasta, sillä se on hajaantunut niin moneen eri lohkoon. Oikein puhtaaksi hiottua analyyttistä filosofiaa tuskin enää löytää muualta kuin jostain Englannin yliopistojen pölyisimmistä komeroista.

Ennenkin suuri osa opiskelijoista purnasi, että aina on vain analyyttistä filosofiaa

Oletko ollut muissa yliopistoissa? -Vain Helsingissä. En tunne mitään matkustamisen kaipuuta. Miksi sitä nyt poistuisi Kruununhaasta. Tosin ei minulla ole mitään tointa, olen dosenttina josta saa vuodessa kaksi tonnia nettoa. Ei sillä suorastaan kovin leveästi elä. Mikä on innoittanut sinua vanhojen tekstien ja skolastiikan pariin? -Eniten vaikutti varmasti Simo Knuuttilan luentojen ja seminaarien kuunteleminen. Hänellä oli sellainen tyyli, josta pidin, ja lisäksi hänellä oli uskomaton määrä kaikenlaisia omituisia tietoja. Olin mukana parissa projektissa joita hän johti. Siinä sivussa on käynyt ilmi, että keskiaikaiset käsittelivät suunnilleen kaikkia mahdollisia filosofisia kysymyksiä joita heidän käsitearsenaalillaan saattoi käsitellä.

toi osallistua asioihin, sivuaineita sai valita kuinka paljon tahansa eikä opintoaikaa ollut rajoitettu ollenkaan, sitä saattoi opiskella 20 vuotta. Minä ihan tahallani viivytin opintojen suorittamista, minulla taisi mennä melkein kymmenen vuotta. Tein siinä sivussa valtiotieteen opinnot. Luin lisäksi esimerkiksi matematiikkaa, josta oli jokin pikku julkaisukin, kirjallisuustiedettä, yleistä kielitiedettä ja sosiologiaa. Olinhan minä etuoikeutetussa asemassa sikäli, ettei talouspuolta ahdistanut.

Suosittelen kyllä vanhojen filosofien ja klassikoiden innokasta lukemista. Tosin sitä on vähän kiusallista suositella, koska tiedän, että se vaatii vaivannäköä. Siihen pitää panna iltoja. Ja en itsekään kyllä kovin innokkaasti jaksanut sitä tehdä. Mitä sanoisit naturalismista? Ovatko kaikki filosofit nykyään naturalisteja? -En uskoisi että niin voisi sanoa. Tai silloin se termi on mennyt kovin ympäripyöreäksi.

Yksi asia joka paransi opiskeluaikoja oli Dilemma ry, joka oli hyvin aktiivinen ja jossa minäkin olin paljon mukana. Siellä oli ainakin pienellä piirillä hauskaa ja suunnilleen joka päivä kokoonnuttiin Metsätalossa, tietty porukka roikkui siellä aamusta iltaan. Illanviettojakin järjestettiin aina muutaman viikon välein, enimmäkseen Uudella ylioppilastalolla. Siellä tietysti täysin laittomasti juotiin kaljaa ja viinaa. Ei siihen kukaan viitsinyt puuttua. Mu-

Palautuvatko filosofiset kysymykset luonnollisiin tosiseikkoihin? -On vaikea kuvitella, että jokaista filosofista kysymystä voisi hedelmällisesti käsitellä edes väljässä mielessä luonnontieteellisellä menetelmällä, koska on esimerkiksi loogisia ja kielellisiä kysymyksiä 27

jallisuutta on rappeutunut, sekin on ilmeisesti liian vaativaa. Vapaa-aikana minä suurelta osalta vain laiskottelen.

joita ei voi sanoa varsinaisesti luonnollisiksi, sekä laajassa mielessä metafyysisiä kysymyksiä, ovatko ne sitten luonnontieteellisiä tai ylipäänsä luonnollisia… Jos joku sanoo, että ne ovat luonnollisia, niin ymmärtääkö hän sitten luonnon ja luonnontieteen jotenkin erikoisella tavalla?

Miten suhtaudut paradokseihin? Pitäisikö niistä päästä eroon?

-Epäilemättä. Tiede kuvaa maailmaa ja sen pitääkin pyrkiä kuvaamaan maailmaa. Joskus tieteelliseen realismiin sisällytetään sellainen ajatus, että asioita voi kuvata vain niinkuin tiede niitä kuvaa. Se on jo vahvempi vaatimus, siitä en ole ihan niinkään varma.

-Usein on näennäisistä paradokseista päästykin eroon. Osa niistä tunnetuista paradokseista on enemmän tai vähemmän sofistisia, ja osa taas on ihan hyviä esimerkkejä, joissa on kyse monimielisyydestä tai kielellisestä ongelmasta. Jos ei tehdä jotakin kielellistä erottelua tai jos käytetään jotain termejä varomattomasti, niin silloin tulee paradoksaalisen näköinen tulos.

Mikä on filosofian asema ja suhde muuhun tieteeseen?

Mitä mieltä olet totuudenjälkeisestä ajasta, josta nyt puhutaan paljon?

-Yhteen aikaan sanottiin, että filosofia on siivooja joka poistaa erilaisia sotkuja niin, että oikeat tieteet pääsevät tekemään töitään. Mutta en minä nyt noinkaan sanoisi. Ymmärtääkseni tieteilijöillä on useimmiten positiivinen asenne filosofeja kohtaan. Vanhastaan on monesti pidetty filosofiaa tieteenä muiden joukossa, ja on ajateltu, että siinä saataisiin positiivisia tuloksia.

-En tiedä, onko totuus sellainen tapahtuma, että jotain olisi sen jälkeen tai sitä ennen. Jos se tarkoittaa, että ihmiset ovat eri mieltä asioista, niin se on varmasti totta. Mutta siitä ei seuraa, että kaikki olisivat yhtä oikeassa.

Oletko tieteellinen realisti?

Epäilemättä on paljon tosia lauseita, ja niiden totuus voidaan määritellä. Itse kannattaisin vanhaa hyvää korrespondenssiteoriaa. Mutta siitä on paljon ollut puhetta, kuinka vahvasti se tulisi tulkita ja Filosofiaa ei siis voi korvata? onko odotettavissa jokin -En tiedä millä sen voisi vastaavuus muodollisen korvata. Joku voisi tietyskorrespondenssin lisäksi. ti olla sitä mieltä, että paEnää ei anneta arvoa sille, Olisikin hyvä olla jokin rempi kun ei korvatakaan mikä on tai ei ole totta heikompi termi, sillä korvaan lopetetaan. Mutta respondenssihan tarkoitjos jollakin on tarve tehdä taa juuri vastaavuutta. filosofiaa niin ei kai se ole Kun lauseessa on jokin on tuollainen niin silloin haitaksikaan. faktatkin ovat tällaiset ja näiden välillä on joku yhMikä järki on omistaa elämänsä filosofialle? täläisyys- tai kuvaavuussuhde. Se ei ole ollut paljon -Ei sitä pidä kokonaan sille omistaa, vaan pitää teh- esillä enää uusimmassa kielifilosofiassa, mutta esidä jotain fiksumpaakin, kuten harrastaa puutarhan- merkiksi Erik Stenius halusi tulkita Wittgensteinin hoitoa tai pyöräilyä tai lukea hyviä kirjoja. Mutta kuvateorian juuri tällä lailla. kyllä sitä paljon huonompiakin asioita voi tehdä Voi olla, että totuuden jälkeen -teema on noussut kuin filosofoida. Osanottajalle siitä voi tulla iloa otsikoihin siksi, että julkisuudessa puhutaan joskus kun saa jostakin asiasta selvää. Ja jotain kulttuurista niin kuin ei annettaisi enää arvoa sille, mikä on tai menetetään jos kaikki filosofit pannaan insinööreikmikä ei ole totta. Siihen ei kiinnitetä huomiota. Se si. Mutta usein on ärsyttänyt kaikenlaiset esiintyjät on lähinnä kai epäkohta, ei sitä oikein voi edes pitää jotka käyttävät tittelinään filosofi se ja se, ikään kuin filosofisena kysymyksenä. se olisi jokin ammatti, ja olisi filosofi sen ansiosta Minun pitäisi vähän pinnistellä että saisin edes jonettä on päättänyt sanoa jotain julkisuudessa. kin käsityksen siitä mitä tämä oikeastaan tarkoittaa Mikä aihe sinua on kiehtonut viime aikoina? tämä totuuden aika. Puhutaan esimerkiksi yllätysten -Sain yhden jutun viime kesänä valmiiksi ja julki- ajasta, joka on sellainen aika jona tapahtuu paljon suuteen. Siihen meni hirveästi työtä, vaivaa ja aikaa. yllätyksiä, mutta totuuden aika on semmoinen aika Minulla on niin hidasta kirjoittaminen ja kaikenlai- jolloin on paljon totuuksia. nen aikaansaaminen. Vanha tapani lukea oikeaa kir28

Carlos Lievonen

G. W. L eibniz :

E lämäkerrallinen jatkokertomus O sa I

asian, on sen oltava totta. Quod erat demonstrandum) Kaikki oliot ovat alkuun pieniä siemeneläimiä, jotka käyvät läpi muodonmuutoksia. Aloittaakseni siis tämän kertomuksen vahvasti, olen piirtänyt oheen oman esimuotoni isäni siittiösolun sisään. Jumalan (kaikkivaltias, siunattu olkohon Hän) tarkoin määrittämä joukko monadeja tuli siis yhteen juuri oikeana ajankohtana antamaan sieluni monadille mahdollisuuden astua Suurelle näyttämölle. Harkitsematon kutsuu tätä sattumaksi tai kausaliteetiksi , mutta vain Jumalan tahdosta ja hyvyydestä johtuu tämä asiantilojen harmonia, että juuri vanhempieni tullessa yhteen — juuri heidän ollessaan rakkautensa kiihkeimmän todistuksen itse teossa — mahdollistivat he minun, toisiaan rakastavien vanhempieni lapsen, vapautumisen, kasvun ja syntymisen. Niin syöksyin eräänä iltana äitini kohtuun, jossa Jumala oli minun nähnyt parhaaksi kehittyä ja kasvaa, kunnes eräänä kohtalokkaana kesäillan hetkenä vuonna MDCXLVI, vesimiehen tähtikuvion alla, synnyin minä, Gottfried Wilhelm von Leibniz, sillä elämmehän parhaassa mahdollisessa maailmassa.

euraa kertomus Gottfried Wilhelm Leibnizin elämästä, hänen kiitettävistä uroteoistaan ja mitä ihmeellisimmistä seikkailuistaan. Välttääksemme menemästä liian kauas Alkuun — liian pitkälle olemista ja aikaa edeltävään aikaan, jossa Jumala viritti Maailmankaikkeuden suuren kellokoneiston — ottakaamme aloitukseksi yksi harvinaislaatuinen dokumentti, jossa Leibniz muistelee tuntemattomasta mielijohteesta omaa lapsuuttaan ja… tuota… esilapsuuttaan. Leibniz ei pitänyt päiväkirjaa, sillä hän tuskin ehti kirjoittaa ylös edes tärkeimpiä tieteellisiä ajatuksiaan. Mutta eräänä hiljaisena pakkasyönä lumihiutaleiden leijaillessa pimeydessä kuin monadit äärettömyydessään, ja tuulen puhaltaessa lähes sisälle asti saaden kynttilän liekin liehumaan ja väpättämään, alkoivat paperilla kuivuvat musteviivat tanssia Leibnizin silmissä. Aritmetiikka tuntui vaativan liikaa keskittymistä, Jumala ja metafysiikka olivat aiheina liian syvällisiä ja logiikka oli täysin ristiriidassa Leibnizin mielentilan kanssa. Tyhjäkään paperi ei kannustanut luovuuteen tai tuotteliaisuuteen, joten Leibniz alkoi tuossa pimeyden ajattomuudessa hiljalleen kirjata ylös niitä lapsuutensa muistoja, joita hänen mieleensä alkoi juolahtaa lailla sarjan liikkuvia kuvia eräänlaisessa camera obscurassa.

Ja niin viisas Jumala oli minua suunnitellessaan, että osasi ajoittaa syntymäpäiväni keskelle kesää, jotta voisin tervehtiä aurinkoa pimeyksistä ryömiessäni (olin nimittäin jo varhain niin kykenevä, etten kaivannut paljoakaan apua kätilöltä. “Laissez faire!” huusin hänelle, ja näkihän tämä heti, että olin lahjakas ja kykenevä lapsi).

Hän kirjoitti: Preformationistinen spermismi on selvästi järkevin selitys elämänmuotojen kehitykselle. (Varmuuteni asiasta todistaa sen totuuden. Platonin tiedon määritelmästä seuraa, että jos tiedän

Jos olisin luonteeltani liioitteluun taipuvainen, saattaisin verrata antikristuksen synty29

mään sitä mieltäni hiertävää sattumaa, että tuon pirun pierun hra. Isaac Newtonin syntymästä ei ollut kauaa ehtinyt kulua, ja että itseni oli tultava maan päälle korjaamaan tämä virhe kuin Pelastaja olisi palannut omassa kuvassani taistelemaan tuota antikristusta vastaan. En kuitenkaan ole luonteeltani juurikaan suureellinen tahi ainakaan liioitteleva, joten myönnän avoimesti Newtonin syntyneen ensin, vaikkei hän keskinkertaista mukaelmaansa kalkyylistäni ennen omaani tosiasiassa kehittänytkään. *** Isälläni oli kotona kattava kirjasto, johon tutustuin äärimmäisen nuorena. Jo pian syntymäni jälkeen isäni sanoi minulle: “Tolle, lege” ja niin tein, tollesin ja legesin. Viisivuotiaana olin varsin perinpohjaisesti tutustunut Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikuntamme lakiin ja latinan kielen opin seitsemään ikävuoteen mennessä. Latine loqui cum septem annorum. Carpe diem. Lingua loqui. Et cetera, et cetera… Tempus fugit. Myös kaiken kouluiässä oppimani katson yksinomaan omaksi ansiokseni. Olin erikoislahjakkuus ja sen tiesivät kaikki ympärilläni lähes yhtä hyvin kuin tiesin sen itse. Olin nero jo ennen yliopintojeni aloittamista ja ainoa syy siihen, etten tiennyt aivan kaikkea jo kouluiässä tai sitä ennen oli se, että jäisi tilaa kasvulle ja entistäkin suuremman nerouden kehittymiselle. En kuitenkaan tyytynyt olemaan vain lukutoukka, vaan tein myös perusteellista itsenäistä tutkimusta meditatiivisin menetelmin. Suosikkipaikkani oli isäni suuri nojatuoli, jonka pehmeissä sopukoissa loikoilin monet illat tärkeään tutkimustyöhön uppoutuneena. Kuten nähdä saattaa, oli lapsuuteni pääosin varsin nautinnollinen kokemus. Isäni oli lakimies ja moraaliopin professori sekä kaikin puolin kunniallinen ja viisas mies, joka opetti minut jumalaapelkääväksi, hyväksi ja hyveelliseksi mieheksi. Leibniz nosti kynän paperista. Hän ei ollut vielä aivan valmis kirjoittamaan isästään. Hänen poskensa ja leukansa jännittyivät ja hän huomasi pian silmiensä turpeuden. Hän yskäisi ja hieraisi silmästään nestemäisen roskan. Keventääkseen mielentilaansa Leibniz katsoi ympärilleen ja kiinnitti hymysuin huomionsa peruukkiinsa. Lapsena hänen hiuksensa olivat olleet vaaleat, mutta noin kymmeneen ikävuoteen mennessä ne olivat tummuneet tuuheiksi, lähes mustiksi kiharoiksi, joita hän oppi rakastamaan ulkonäössään yli kaiken. Kolmenkymmenen ikävuoden lähestyessä hän alkoi kuitenkin kaljuuntua kuten ne vanhat herrat, joiden tuulettaville päälaeille hän oli oppinut Leipzigin vähempiosaisten kortteleissa nauramaan. Tarkempi selostus peruukinhankinnasta, siitä kuinka koko Pariisin kaupungissa ei meinannut olla riittävästi tekotukkaa Leibnizin pakonomaiselle kompensaatioyritykselle, on kuitenkin jätettävä myöhemmäksi. 15-vuotiaana nuori Leibniz meni yliopistoon, mutta tästä kerrottakoon vain, että Leibnizin varsin korkeat käsitykset itsestään vahvistuivat ja ne osoittautuivat entistäkin asiallisemmiksi. Hän oli yliopiston älykkäimpiä oppilaita ja joutui useaan otteeseen pyörittelemään silmiään ja haukottelemaan luentojenkin aikana, etenkin muiden oppilaiden ollessa äänessä, mutta usein myös opettajien luennoidessa. Tämän ajanjakson antoisimmat hedelmät ovat 30

kuitenkin luettavissa Leibnizin väitöskirjoista*. Akateemisempien anekdoottien sijaan mainittakoon eräs huomionarvoinen kokemus, joka oli nuorelle Leibnizille lähes yhtä merkityksellinen kuin merkillinen. Leibniz ei ollut vain kärkitason oppilas, vaan hänen tiedonhalunsa ylsi paikoin jopa kapinallismielisyyteen asti. Tästä syystä Leibniz ehti villissä nuoruudessaan myös ottaa osaa niihin salaisiin tieteisiin, joita harjoitetaan akatemian ulkopuolella yöaikaan, Jumalan selän takana. Seuraava ei ole Leibnizin itsensä kirjaamaa, eikä siitä tule koskaan jäämään jälkeä hänen omasta sulastaan, sillä ties mitkä inkvisiittorit piilevät joka kodin pimeimmissä nurkissa, kenen kuuntelutorvet ovat painettuna ovia vasten tai mitkä tiedustelijat tähystelevät ikkunan läpi kaukoputkin tekstiä, jota saman valon alla kirjoittaa vain yksi, mutta saattavat salaa lukea niin kuninkaan kätyrit kuin paavin tiedustelijat ja Newtonin plagiaattiprikaatin salaliitto. Eräänä iltana perheensä puutarhassa, tarkastellessaan sen kasvillisen annin morfologiaa ja arvioidessaan tämän luokitteluperiaatteita, sattui Leibniz konttaamaan riittävän syvälle kahden pensaikon väliin löytääkseen salaisen reiän perheen rauta-aidassa. Eräs kotitalouden piioista oli neuvonut rakastajaansa tekemään reiän sellaisia yöllisiä tapaamisia varten, jotka ylittivät vielä nuoren ja säädyllisen pojan ymmärryksen. Leibniz ryömi ja ryömi seuraten erästä poikkeuksellisen pitkää muratinoksaa. Pian hän huomasi olevansa kapealla kujalla kotinsa takana, mutta ennen kuin hän ehti tätä ihmetelläkään, ilmestyi kulman takaa pimeästä saattue kaapuihin pukeutuneita hahmoja. Leibniz katsoi joukkueen kulkua auringonlaskussa hehkuvan kuuman raudan keltapunaa vasten. Kukaan salaisen veljeskunnan jäsenistä ei näyttänyt huomioivan pientä Leibnizia, eikä hän uteliaisuuttaan kyennyt olla seuraamatta heitä varjojen pimeyteen. Kyseessä oli Leipzigin salaisin ja pahamaineisin — mikä saattaa kuulostaa ristiriitaiselta, mutta ryhmä oli sitäkin vaikuttavampi — alkemistiveljeskunta. Vuosikymmenten ajan he olivat etsineet viisasten kiveä, eikä Leibniz tiedon ja tieteiden ystävänä voinut vastustaa salamyhkäisten oppien ja tuntemuksen sulotuoksuja. Leibniz onnistui pysymään veljeskunnan huppujen rajoittaman näkökentän ulkopuolella ja seurasi heitä huippusalaiseen tapaamispaikkaan, jossa seisoi erittäin salaisen alttarin vieressä jo muutama veli, kasvot hupun varjon salaamina. Jonkin aikaa Leibniz seurasi alkemistien menoja: salaisten tutkimustulosten jakamista, uhrilahjojen vaihtoa ja pieniä esitelmiä, kunnes hän kuuli jotakin, jonka jälkeen hän ei enää osannut pysytellä piilossa. Hän ei voinut olla kysymättä. Oliko hän voinut kuulla oikein? Olivatko nämä alkemistit todella ratkaisseet ihmistiedon kaikkein suurimman mysteerin? Olivatko he todella löytäneet uuden ja uhkean hyvän ja pahan tiedon hedelmän, uljaan ja ylvään, mitä sanoinkuvaamattomimman viisasten kiven†? * Ajankohtaisuuttakin ajankohtaisemmat De Arte Combinatoria (Maaliskuussa 1666) & Disputatio Inauguralis de Casibus Perplexis in Jure (Marraskuussa 1666). † Alkemistislangilla ”V.K.”. 31

Sitä mukaa kun Leibnizin tiedustelut huomioitiin, laskeutui alttarin ympärille hiljaisuus, josta olisi voinut uskoa itse Jumalan puhuneen. Alkemistien joukosta kuului pettynyt, kieltävä vastaus. Viisasten kiveä Alkemiologian kirkon salaiseksi veljeskunnaksi esittäytynyt joukko ei tosiaan ollut löytänyt, mutta he olivat kokeillaan onnistuneet luomaan kerrassaan eriskummallisia voimia omaavan kristallisen elementin. “On mahdollista,” johtajalta vaikuttava herra aloitti varovaisesti, “että fenomenologiset kokeilumme tämän V.K.:n esimuodoksi vakaasti uskomamme kristallin parissa ovat – kröhömm – hiukan hidastaneet todellisen V.K.:n löytymistä…” Alttarin luona yksi veljeksistä oli ottanut esiin kristallinsirpaleen, jota hän ihaili auringonlaskun värittämiä valonsäteitä vasten. Johtaja laittoi kätensä itseään päätä lyhyemmän Leibnizin olalle ja talutti tämän kristallin luo. Kide ei ollut sitä pitelevän käden rystysiä suurempi, mutta se säkenöi kuin merenpinta keskikesän auringossa. Toinen veli tuli Leibnizin viereen huhmare kädessään. Kristalli asetettiin keskelle kulhoa ja paiskattiin uskomattomassa hetkessä sirpaleiksi. Suuremmat palat murennettiin muutamalla iskulla pienemmäksi rouheeksi, joka hienonnettiin valkoiseksi tomuksi kymmenkunnalla ranteen kierrosta. “Tässä, poikaseni, on kiven salaisuus.”  Leibniz katsoi ymmällään, kun alttarille kannettiin peili, jonka päällä ryhdyttiin muotoilemaan kristallijauheesta janoja, linjoja ja viivoja. Tarkoituksena oli henkäistä jauhettua kiveä sisäänsä. Tämän alkemistit tekivät ohueksi rullatuilla diplomikääröillä. Tähänkö diplomia käytetään, Leibniz ajatteli kääriessään lainaksi saamaansa paperia. Alttarin edessä hän lähestyi tähtipölyä, näki hetkellisesti omat kasvonsa ja hengitti syvään… Leibniz leijui jossakin. Kosmoksessa, erään pyöreän kivenlohkareen pinnalla hän leijui. Hänen maailmansa ei enää ole taivaankannen ja maanpinnan rajoissa, vaan se on laajentunut yötaivaan tähtiin ja niiden yli. Leibniz purjehtii yksin virtaa alas kosmoksessa. Virta hänen allaan leviää ja leviää, tietoisuus kapenee ja virta vain laajenee. Tietoisuus laajenee. Edessä ovat suuren pöllön kasvot, sen silmät kuin kaksi palavaa tähteä, sen kulmakarvat inhimilliset. Sen posketkin ovat kuin ihmisen, sen korvat, leuka ja otsa, kaikki ihmismäisiä. Nokka halkeaa suuressa kasvonmullistuksessa kahtia nenäksi ja suuksi. Nasus-os, Nase-Mund. Silmänräpäyksessä pöllö-henkilö on nielaissut Leibnizin kokonaan ja maailmankaikkeuden lämmin nielu kuljettaa häntä pilkkopimeän halki yli universumin rajojen kohti Totuutta, joka ylittää kaikkein viimeisimmän astronomisen ja -logisen tiedon. Pöllö lähtee lentoon. On yö. Vai onko avaruudessa aina yö? Siinäpä vasta pähkinä purtavaksi. Saksanpähkinä. Aivopähkinä. Naps! Rapea, makoisa. Värittömässä pimeydessä vaeltavat sateenkaaren spektriä heijastavat kovakuoriaiset. Leibniz lähestyy yhtä ja katsoo tarkkaan sen värikästä kuorta. Sen läpi kulkevat juovat kasvavat kuin luuppilinssin alla. Leibniz näkee kuoren pinnalla pienen pieniä basiliskoja, siemeneläimiä ja pikkupiruja. Pian tulevat esiin kuoren hienoimmatkin säikeet, pienenpienet rakenneosaset, 32

joita Demokritoskin olisi luullut jakamattomiksi. Ja sitten, lopultakin, monadit. Leibnizin silmät ovat kiinni olemisen perustassa, mutta hän ei vielä käsitä saavutuksensa merkitystä. Hänen päänsä menee pyörälle (pyöreääkin pyöreämmälle) tarkkaillessaan äärettömän pieniä hiukkasia, joita ympäröi äärettömyys ja äärettömän monta äärettömän pientä pikkuhiukkasta. Jokainen monadi on kasvillisuutta ylitsevuotava puutarha‡, jolle Leibniz vuorollaan asettuu juomaan kupillisen teetä. Hän juo ja juo, kunnes kupissa on enää yhden monadin verran teetä. Ja jokaisen monadin sisällä on taas yksi puutarha ja teehetki, ja sama matka toistuu frkataalinomaisesti monadista monadiin. Nämä hämmästyttävät matkat Leibnizin mielessä ja sen ulkopuolella, avaruudessa ja ulkoavaruudessa, tuntuivat jatkuvan ikuisesti, ja kaikkialla ympärillään Leibniz näki hämmästyttäviä asioita joista hän ei olisi osannut uneksiakaan: ruumiittomia aivoja, aivottomia ruumiita ja sieluttomia eliöitä; mielin määrin enkeleitä tanssimassa neulankärjen viimeisessä monadissa; moderneja demokratioita; karteesisia demoneja, pahoja demoneja ja hyviä demoneja; lentäviä lehmiä ja ihmisten kieltä puhuvia koiria, sekä naisia, jotka kykenevät tekemään tiedettä! Mutta sitä hetkeä hän ei osannut odottaa, kun hän kaikkein kaukaisimmalla maailmankaikkeuden reunamalla näki ensimmäisen Liikuttajan, kaiken alulle panneen Syyn, ykseyden, alfan ja omegan, ensimmäisen ja viimeisen, alun ja lopun (eli kaksinaisuuden), Pyhän Kolminaisuuden, Isän, Herran kaikkivaltiaan — hän näki itse Jumalan. Jatkuu seuraavassa numerossa…

‡ puutarhoissa ei tunnetusti ole ikkunoita (Tekijän huomautus). 33

1/2017

MINERVAN

Ennen totuutta & totuuden jälkeen

PROJEKTIPÄ PROJEKTIKO PROJEKTISIH PROJEKTITY PROJEKTIAS PROJEKTIAV PROJEKTIJO PROJEKTIVA PROJECT M HANKEPÄÄL HANKESUU PROJEKTIAS HANKEVAST PROJEKTIKE PROGRAM C HANKENEU PROJEKTINE PROGRAM M HANKEASIA EU-PROJEKT HANKEVETÄ PROJECT OF PROJEKTINJ EU-HANKEK EU-PROJEKT HANKEJOH HANKESIHT ICT-PROJEK JOHTAJA TOIMINNAN KEHITTÄMIS TOIMITUSJO PALVELUPÄÄ TALOUSPÄÄ KEHITYSPÄÄ HALLINTOP HALLINTOJO TOIMISTOPÄ KOULUTUSP KUNNANJO PÄÄSIHTEER MYYNTIPÄÄ PÄÄLLIKKÖ MARKKINOI YHTEYSPÄÄ OSASTOPÄÄ TALOUSJOH MANAGER KEHITYSJOH REHTORI YKSIKÖN PÄ TOIMISTON HENKILÖSTÖ KAUPUNGIN APULAISJOH MYYNTIJOH PERUSTURV PANKINJOH LASKENTAP TUOTEPÄÄL SOSIAALIJO ASIAKASPÄÄ ASIAKKUUS RAHOITUSP OSASTONJO ALUEPÄÄLL YKSIKÖN JO OHJELMAPÄ ALUEJOHTA JÄRJESTÖPÄ OHJELMAJO SENIOR MA SIJOITUSJO ASIAKASPAL RYHMÄPÄÄ DIRECTOR TIETOHALLI KOULUTUSJ TOIMIALAJO PALVELUESI KEHITTÄMIS KANSAINVÄ TILASTOPÄÄ COMMUNIC SALES MAN PALVELUJOH SIVISTYSTO RISKIENHAL AVOPALVEL BUSINESS M ASIAKKUUS FINANCIAL TEAM LEAD TIETOPALVE APULAISTO ALUEKEHITY ESIMIES TIETOHALLI

PROJEKTIPÄÄLLIKKÖ PROJEKTIKOORDINAATTORI PROJEKTISIHTEERI PROJEKTITYÖNTEKIJÄ PROJEKTIASSISTENTTI PROJEKTIAVUSTAJA PROJEKTIJOHTAJA PROJEKTIVASTAAVA PROJECT MANAGER HANKEPÄÄLLIKKÖ HANKESUUNNITTELIJA PROJEKTIASIANTUNTIJA HANKEVASTAAVA PROJEKTIKEHITTÄJÄ PROGRAM COORDINATOR HANKENEUVOJA PROJEKTINEUVOJA PROGRAM MANAGER HANKEASIANTUNTIJA EU-PROJEKTIKOORDINAATTORI HANKEVETÄJÄ PROJECT OFFICER PROJEKTINJOHTAJA EU-HANKEKOORDINAATTORI EU-PROJEKTINEUVOJA HANKEJOHTAJA HANKESIHTEERI ICT-PROJEKTIPÄÄLLIKKÖ JOHTAJA TOIMINNANJOHTAJA KEHITTÄMISPÄÄLLIKKÖ TOIMITUSJOHTAJA PALVELUPÄÄLLIKKÖ TALOUSPÄÄLLIKKÖ KEHITYSPÄÄLLIKKÖ HALLINTOPÄÄLLIKKÖ HALLINTOJOHTAJA TOIMISTOPÄÄLLIKKÖ KOULUTUSPÄÄLLIKKÖ KUNNANJOHTAJA PÄÄSIHTEERI MYYNTIPÄÄLLIKKÖ PÄÄLLIKKÖ MARKKINOINTIPÄÄLLIKKÖ YHTEYSPÄÄLLIKKÖ OSASTOPÄÄLLIKKÖ TALOUSJOHTAJA MANAGER KEHITYSJOHTAJA REHTORI YKSIKÖN PÄÄLLIKKÖ TOIMISTONJOHTAJA HENKILÖSTÖJOHTAJA KAUPUNGINJOHTAJA APULAISJOHTAJA MYYNTIJOHTAJA PERUSTURVAJOHTAJA PANKINJOHTAJA LASKENTAPÄÄLLIKKÖ TUOTEPÄÄLLIKKÖ SOSIAALIJOHTAJA ASIAKASPÄÄLLIKKÖ ASIAKKUUSPÄÄLIKKÖ RAHOITUSPÄÄLLIKKÖ OSASTONJOHTAJA ALUEPÄÄLLIKKÖ YKSIKÖN JOHTAJA OHJELMAPÄÄLLIKKÖ ALUEJOHTAJA JÄRJESTÖPÄÄLLIKKÖ OHJELMAJOHTAJA SENIOR MANAGER SIJOITUSJOHTAJA ASIAKASPALVELUPÄÄLLIKKÖ RYHMÄPÄÄLLIKKÖ DIRECTOR TIETOHALLINTOPÄÄLLIKKÖ KOULUTUSJOHTAJA TOIMIALAJOHTAJA PALVELUESIMIES KEHITTÄMISJOHTAJA KANSAINVÄLISTEN ASIOIDEN PÄÄLLIKKÖ TILASTOPÄÄLLIKKÖ COMMUNICATIONS MANAGER SALES MANAGER PALVELUJOHTAJA SIVISTYSTOIMENJOHTAJA RISKIENHALLINTAPÄÄLLIKKÖ AVOPALVELUNJOHTAJA BUSINESS MANAGER ASIAKKUUSJOHTAJA FINANCIAL MANAGER TEAM LEADER TIETOPALVELUPÄÄLLIKKÖ APULAISTOIMISTONJOHTAJA ALUEKEHITYSPÄÄLLIKKÖ ESIMIES TIETOHALLINTOJOHTAJA

APULAISOSASTOPÄÄLLIKKÖ KUNTOUTUSPÄÄLLIKKÖ PRODUCT MANAGER JÄRJESTELMÄPÄÄLLIKKÖ AIKUISKOULUTUSPÄÄLLIKKÖ VICE PRESIDENT SIJOITUSPÄÄLLIKKÖ KASSANJOHTAJA VARATOIMITUSJOHTAJA DEVELOPMENT MANAGER SIJOITTAJASUHDEPÄÄLLIKKÖ APULAISKAUPUNGINJOHTAJA INTENDENTTI EDUNVALVONTAJOHTAJA TIIMINVETÄJÄ PAIKALLISJOHTAJA TARKASTUSPÄÄLLIKKÖ VALMIUSPÄÄLLIKKÖ VUOROPÄÄLLIKKÖ SUUNNITTELUJOHTAJA APULAISTIEDOTUSPÄÄLLIKKÖ KORVAUSPÄÄLLIKKÖ KANSAINVÄLISTEN ASIOIDEN JOHTAJA OPETUSTOIMENJOHTAJA RATKAISUPÄÄLLIKKÖ TEOLLISUUSNEUVOS OPISKELIJAPALVELUIDEN PÄÄLLIKKÖ LUOTTOPÄÄLLIKKÖ PARTNER YHTEISKUNTASUHDEJOHTAJA YHTEYSJOHTAJA ARVIOINTIPÄÄLLIKKÖ ASSOCIATE EXPERT HANKINTAPÄÄLLIKKÖ AIKUISKOULUTUSJOHTAJA ELINKEINOTOIMENJOHTAJA ELÄKEKÄSITTELYPÄÄLLIKKÖ JAOSTOPÄÄLLIKKÖ JOUKKOLIIKENNEPÄÄLLIKKÖ JULKAISUPÄÄLLIKKÖ KASVATUSJOHTAJA KAUPUNKITUTKIMUSPÄÄLLIKKÖ KIINTEISTÖPÄÄLLIKKÖ KIRJANPITOPÄÄLLIKKÖ TYÖVOIMANEUVOJA TYÖVOIMAOHJAAJA ASIAKASNEUVOJA ASIAKASSIHTEERI PALVELUNEUVOJA ERIKOISTYÖVOIMANEUVOJA URASUUNNITTELIJA YRITYSNEUVOJA YKSILÖVALMENTAJA REKRYTOINTIKONSULTTI JOHTAVA TYÖVOIMANEUVOJA TYÖELÄMÄVALMENTAJA TYÖVOIMAKONSULTTI TYÖVOIMAKÄSITTELIJÄ TIEDOTTAJA VIESTINTÄPÄÄLLIKKÖ VIESTINTÄJOHTAJA VIESTINTÄKONSULTTI TIEDOTUSPÄÄLLIKKÖ TOIMITTAJA VIESTINNÄN SUUNNITTELIJA COPYWRITER PÄÄTOIMITTAJA TIEDOTUSSIHTEERI VERKKOTOIMITTAJA VIESTINTÄASIANTUNTIJA COMMUNICATIONS SPECIALIST TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ VIESTINTÄKOORDINAATTORI TOIMITUSSIHTEERI KUSTANNUSTOIMITTAJA VIESTINTÄSUUNNITTELIJA VERKKOTIEDOTTAJA MEDIA-ANALYYTIKKO ALUETIEDOTTAJA WEB-TOIMITTAJA INFORMATION DESIGNER COMMUNICATIONS DIRECTOR ERIKOISTOIMITTAJA LEHDISTÖAVUSTAJA MEDIASEURAAJA MEDIASIHTEERI TIEDOTTAJA-TOIMITTAJA VIESTINNÄN TUOTTAJA VIESTINTÄASSISTENTTI VIESTINTÄMARKKINA-ASIANTUNTIJA VIESTINTÄVASTAAVA COMMUNICATIONS OFFICER CORPORATE COMMUNICATIONS MANAGER DIRECTOR OF COMMUNICATIONS PUBLIC RELATIONS EU-ALUETIEDOTTAJA INFORMATIONSANSVARIG JULKAISUTOIMITTAJA HENKILÖSTÖPÄÄLLIKKÖ

HENKILÖSTÖKONSULTTI HENKILÖSTÖSUUNNITTELIJA HENKILÖSTÖASIANTUNTIJA HR-SPECIALIST TYÖNSUUNNITTELIJA HR-ASIANTUNTIJA HR-KONSULTTI HENKILÖSTÖASSISTENTTI HR-MANAGER HENKILÖSTÖSIHTEERI HENKILÖSTÖNEUVOTTELIJA HR ASSISTANT HENKILÖSTÖKOORDINAATTORI HR-KOORDINAATTORI HENKILÖSTÖN KEHITTÄJÄ HR-KEHITTÄMISPÄÄLLIKKÖ HR DIRECTOR HENKILÖSTÖNKEHITTÄMISPÄÄLLIKKÖ HENKILÖSTÖPALVELUPÄÄLLIKKÖ HRD-KONSULTTI HR-SUUNNITTELIJA BUSINESS HR HENKILÖARVIOINTIASSISTENTTI HENKILÖSTÖASIAINHOITAJA HENKILÖSTÖN KEHITTÄMISJOHTAJA HENKILÖSTÖN KEHITYSPÄÄLLIKKÖ HENKILÖSTÖVASTAAVA HR ADMINISTRATOR HR ASSISTENTTI HR- JA VIESTINTÄASIANTUNTIJA HR OFFICER HR PROJEKTIKOORDINAATTORI HR TRAINEE HRM ASIANTUNTIJA HR-PALVELUPÄÄLLIKKÖ HR-PARTNER HR-PROJEKTIPÄÄLLIKKÖ HRS SYSTEMS SPECIALIST HR-VASTAAVA HUMAN RESOURCES MANAGER ASIANTUNTIJA ERITYISASIANTUNTIJA KONSULTTI ANALYYTIKKO YLIAKTUAARI KANSANEDUSTAJAN AVUSTAJA EKONOMISTI CONTROLLER INFORMAATIKKO ASIAMIES KEHITTÄMISKONSULTTI NEUVONANTAJA ERITYISAVUSTAJA SPESIALISTI HARJOITTELIJA VEROASIANTUNTIJA TEKNOLOGIA-ASIANTUNTIJA CONSULTANT ACCOUNT MANAGER SIJOITUSASIANTUNTIJA PÄÄEKONOMISTI ELÄKEASIANTUNTIJA TIETOASIANTUNTIJA SALKUNHOITAJA ERIKOISASIANTUNTIJA PALVELUASIANTUNTIJA VEROTARKASTAJA EDUSKUNTA-AVUSTAJA EU-ASIANTUNTIJA SENIOR CONSULTANT JÄRJESTELMÄASIANTUNTIJA RATKAISUASIANTUNTIJA EDUNVALVOJA VAKUUTUSASIANTUNTIJA LIIKKEENJOHDON KONSULTTI JOHTAVA ASIANTUNTIJA ASSISTANT CONTROLLER TEKNINEN ASIANTUNTIJA FINANCE CONTROLLER AKTUAARI VALMENNUSKONSULTTI JUNIORKONSULTTI KEHITYSYHTEISTYÖN ASSISTENTTI INFORMATION SPECIALIST RISKIANALYYTIKKO TYÖMARKKINA-ASIAMIES BUSINESS CONTROLLER CRM-ANALYYTIKKO JOHTAVA KONSULTTI EDUNVALVONTASIHTEERI TIEDEASIANTUNTIJA SIJOITUSNEUVOJA RESEARCH-KONSULTTI TIETOKANTA-ASIANTUNTIJA EU-AVUSTAJA TIETOPALVELUASIANTUNTIJA TALOUSNEUVOJA PÄÄANALYYTIKKO

DEALER DATA-ANALYYTIKKO LAINANHOITAJA APPLICATION SPECIALIST RAHOITUSASIANTUNTIJA YLEINEN EDUNVALVOJA MUUTOSTURVA-ASIANTUNTIJA JOHTAVA KEHITTÄMISKONSULTTI TUOTEKEHITTÄJÄ ERITYISOHJAAJA ANALYYSIKEHITTÄJÄ AVAINASIAKASPÄÄLIKKÖ CHIEF DEALER CLIENT MANAGER CUSTOMER SERVICE ADVISOR DATA MANAGER ELINKEINOASIAMIES ELINKEINOPOLIITTINEN ASIANTUNTIJA JÄRJESTÖOHJAAJA KORKEAKOULUHARJOITTELIJA KOULUTUSVASTAAVA KULUTTAJAOIKEUSNEUVOJA LASKENTA-ASIANTUNTIJA LASKENTAEKONOMI MARKET SPECIALIST OHJELMA-ASIANTUNTIJA PALVELUVASTAAVA PROGRAMME ANALYST PROGRAMMER RAKENNERAHASTOASIANTUNTIJA RECRUITMENT SPECIALIST REKRYTOIJA SENIOR ADVISOR SENIOR SPECIALIST SOPIMUSTOIMITSIJA SOVELLUSASIANTUNTIJA TALOUSASIANTUNTIJA TEAM ASSISTANT TOIMINNANOHJAAJA TUOTEASIANTUNTIJA TYÖMARKKINA-ANALYYTIKKO VAHINKOASIANTUNTIJA VARAINHOITAJA VASTAAVA VIENTIASSISTENTTI YRITYSASIANTUNTIJA YRITYSKONSULTTI YLITARKASTAJA TARKASTAJA NEUVOTTELEVA VIRKAMIES ULKOASIAINSIHTEERI SISÄINEN TARKASTAJA TULLIYLITARKASTAJA ESITTELIJÄ NOTAARI KUNNANSIHTEERI VEROSIHTEERI LÄHETYSTÖNEUVOS KANSANEDUSTAJA APULAISTARKASTAJA ALKOHOLITARKASTAJA KAUPALLINEN NEUVOS MINISTERI RIKOSTARKASTAJA VEROVALMISTELIJA KOULUTUSTARKASTAJA LAINSÄÄDÄNTÖNEUVOS TARKASTUSNEUVOS FINANSSINEUVOS FIRST SECRETARY JOHTAVA TULOKSELLISUUSTARKASTAJA KAUPUNGIN KAMREERI KAUPUNKITARKASTAJA LUOTONVALVOJA TALOUSTARKASTAJA TULLITARKASTAJA TULLIVEROTARKASTAJA VALMISTELIJA VALTIOSIHTEERI ALIVALTIOSIHTEERI AVUSTAVA ULOSOTTOMIES HALLINTOVIRKAMIES LEHTORI OPETTAJA KOULUTTAJA TUNTIOPETTAJA KOULUKURAATTORI AMANUENSSI OHJAAJA OPINTO-OHJAAJA YLIOPETTAJA YLIOPISTONLEHTORI LUOKANOPETTAJA YLIASSISTENTTI OPETUSNEUVOS KURAATTORI ERITYISOPETTAJA LASTENTARHANOPETTAJA

YKSILÖOHJAAJA TYÖVALMENTAJA OHJAAVA OPETTAJA OPPILAANOHJAAJA VERKKOPEDAGOGI YLIOPISTO-OPETTAJA ERITYISLUOKANOPETTAJA SOSIAALITYÖNTEKIJÄ JOHTAVA SOSIAALITYÖNTEKIJÄ ERITYISSOSIAALITYÖNTEKIJÄ LASTENVALVOJA KUNTOUTUSSOSIAALITYÖNTEKIJÄ SOSIAALISIHTEERI KRIISITYÖNTEKIJÄ KUNTOUTUSASIANTUNTIJA PSYKOLOGI SOSIAALIPSYKOLOGI OSASTONHOITAJA SOSIAALIOHJAAJA PERHENEUVOJA LÄÄNINSOSIAALITARKASTAJA SOSIAALIASIAMIES KUNTOUTUSNEUVOJA JOHTAVA SOSIAALIOHJAAJA KOULUAVUSTAJA KUNTOUTUSSIHTEERI PERHETYÖNTEKIJÄ POTILASASIAMIES TUKIHENKILÖ KANSAINVÄLISTEN ASIOIDEN SIHTEERI JÄRJESTÖSIHTEERI OPINTOSIHTEERI FINANSSISIHTEERI TALOUSSIHTEERI OPINTONEUVOJA TILINTARKASTAJA KOULUTUSSIHTEERI TIETOPALVELUSIHTEERI SOSIAALIPOLIITTINEN SIHTEERI KAUPUNGINSIHTEERI ALUESIHTEERI POLIITTINEN SIHTEERI MAAKUNTASIHTEERI KAUPALLINEN SIHTEERI KEHITYSPOLIITTINEN SIHTEERI TULLISIHTEERI KANSLIASIHTEERI VIENTISIHTEERI OPINTOTUKISIHTEERI KOULUTUSPOLIITTINEN SIHTEERI YMPÄRISTÖSIHTEERI ASUNTOSIHTEERI APULAISVEROSIHTEERI ARKISTONHOITAJA KEHITYSYHTEISTYÖSIHTEERI KOULUSIHTEERI KULTTUURISIHTEERI KURSSISIHTEERI OPINTOASIAINSIHTEERI PAKOLAISSIHTEERI PÖYTÄKIRJASIHTEERI REKISTERISIHTEERI TIEDESIHTEERI TILASTOSIHTEERI TOIMIALASIHTEERI ALUEKEHITYSSIHTEERI APULAISKAUPUNGINSIHTEERI AVUSTUSPOLIITTINEN SIHTEERI ELATUSTURVASIHTEERI ELINKEINOSIHTEERI HANKINTASIHTEERI JAOSTOSIHTEERI TUTKIJA ERIKOISTUTKIJA TUTKIMUSPÄÄLLIKKÖ PROJEKTITUTKIJA TOHTORIKOULUTETTAVA TUTKIJAKOULUTETTAVA TUTKIMUSAVUSTAJA TUTKIMUSASSISTENTTI TUTKIJATOHTORI TUTKIMUSSIHTEERI PROFESSORI TUTKIMUSKOORDINAATTORI TUTKIMUSJOHTAJA TILASTOTUTKIJA TUTKIMUSAPULAINEN MATEMAATIKKO TILASTOTIETEILIJÄ BIOSTATISTIKKO BIOSTAATIKKO TUTKIMUSAMANUENSSI VANHEMPI TUTKIJA MARKKINATUTKIJA TUTKIMUSKONSULTTI TUTKIMUSASIAMIES YRITYSTUTKIJA HELSINGIN KAUPUNKI

HELSINGIN YLIOPISTO KANSANELÄKELAITOS TILASTOKESKUS TERVEYDEN JA HYVINVOINNIN LAITOS THL ULKOASIAINMINISTERIÖ TAMPEREEN YLIOPISTO NOKIA OYJ TYÖ- JA ELINKEINOMINISTERIÖ TURUN KAUPUNKI TAMPEREEN KAUPUNKI ESPOON KAUPUNKI ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO AALTO-YLIOPISTO TURUN YLIOPISTO SISÄASIAINMINISTERIÖ EDUSKUNTA SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖ VANTAAN KAUPUNKI NORDEA PANKKI SUOMI OYJ MAAHANMUUTTOVIRASTO OIKEUSMINISTERIÖ VALTIOVARAINMINISTERIÖ KEVA JYVÄSKYLÄN YLIOPISTO TYÖTERVEYSLAITOS ELÄKETURVAKESKUS OPETUS- JA KULTTUURIMINISTERIÖ OP-POHJOLA LAPIN YLIOPISTO TAPIOLA-RYHMÄ VALTIONTALOUDEN TARKASTUSVIRASTO VALTIOKONTTORI HELSINGIN TE-TOIMISTO SUOMEN KUNTALIITTO SUOMEN PUNAINEN RISTI TULLIHALLITUS PUOLUSTUSMINISTERIÖ PUOLUSTUSVOIMAT UUDENMAAN ELY-KESKUS VALTIONEUVOSTON KANSLIA YMPÄRISTÖMINISTERIÖ POHJOIS-SAVON ELY-KESKUS MAA- JA METSÄTALOUSMINISTERIÖ PIRKANMAAN ELY-KESKUS OULUN KAUPUNKI TURUN AMMATTIKORKEAKOULU VAASAN YLIOPISTO HELSINGIN JA UUDENMAAN SAIRAANHOITOPIIRI/HUS ACCENTURE OY IF VAHINKOVAKUUTUSYHTIÖ OY KESKINÄINEN TYÖELÄKEVAKUUTUSYHTIÖ VARMA LIIKENNE- JA VIESTINTÄMINISTERIÖ LIIKENTEEN TURVALLISUUSVIRASTO TRAFI MANPOWER OY VALTION TEKNILLINEN TUTKIMUSKESKUS ELÄKEVAKUUTUSYHTIÖ ILMARINEN ETELÄ-SUOMEN ALUEHALLINTOVIRASTO KUNTOUTUSSÄÄTIÖ OPETUSHALLITUS SUOMEN AKATEMIA RAHA-AUTOMAATTIYHDISTYS TELIASONERA OYJ VARSINAIS-SUOMEN ELY-KESKUS POHJOLA PANKKI OYJ TEKNOLOGIAN KEHITTÄMISKESKUS TEKES VAASAN KAUPUNKI VALTION TALOUDELLINEN TUTKIMUSKESKUS ITELLA OYJ JOENSUUN KAUPUNKI JYVÄSKYLÄN KAUPUNKI KUOPION KAUPUNKI LÄNSI- JA SISÄ-SUOMEN ALUEHALLINTOVIRASTO POHJOIS-KARJALAN AMMATTIKORKEAKOULU SAMPO PANKKI OYJ SVENSKA HANDELSHÖGSKOLAN TAMPEREEN TEKNILLINEN YLIOPISTO TIETO FINLAND OY ULKOPOLIITTINEN INSTITUUTTI ETELÄ-SAVON ELY-KESKUS KESKINÄINEN VAKUUTUSYHTIÖ ELÄKE-FENNIA KUNTOUTUSKESKUS PETREA MAASEUTUVIRASTO MANNERHEIMIN LASTENSUOJELULIITTO PORIN KAUPUNKI RIKOSSEURAAMUSLAITOS SALON KAUPUNKI TAMPEREEN TE-TOIMISTO CIMO KANSAINVÄLISEN LIIKKUVUUDEN JA YHTEISTYÖN KESKUS JYVÄSKYLÄN AMMATTIKORKEAKOULU KEHITYSYHTEISTYÖN PALVELUKESKUS RY KEPA SOK UUDENMAAN VEROVIRASTO ÅBO AKADEMI ELISA OYJ INVALIDILIITTO RY METROPOLIA AMMATTIKORKEAKOULU METSÄNTUTKIMUSLAITOS

POHJOIS-KARJALAN MAAKUNTALIITTO STOCKMANN OYJ ABP SUOMEN PANKKI SVENSKA SOCIAL- OCH KOMMUNALHÖGSKOLAN TALOUSTUTKIMUS OY AKTIA PANKKI OYJ CISION FINLAND OY HÄMEEN ELY-KESKUS HÄMEENLINNAN KAUPUNKI ITÄ-SUOMEN ALUEHALLINTOVIRASTO KAINUUN MAAKUNTA-KUNTAYHTYMÄ KOUVOLAN KAUPUNKI LOGICA SUOMI OY NURMIJÄRVEN KUNTA POHJOLA VAKUUTUS OY SUOMEN YMPÄRISTÖKESKUS SYKE VALTION TALOUS- JA HENKILÖSTÖHALLINNON PALVELUKESKUS VEROHALLITUS VR-YHTYMÄ OY A-KLINIKKASÄÄTIÖ ETELÄ-POHJANMAAN ELY-KESKUS KIRKKONUMMEN KUNTA LAHDEN KAUPUNKI PLAN SUOMI SÄÄTIÖ POLIISIAMMATTIKORKEAKOULU PRICEWATERHOUSECOOPERS OY SATAKUNNAN ELY-KESKUS SUOMEN ITSENÄISYYDEN JUHLARAHASTO SITRA TURUN TE-TOIMISTO VARSINAIS-SUOMEN LIITTO VÄESTÖREKISTERIKESKUS AKAVA RY DIAKONIA-AMMATTIKORKEAKOULU (DIAK) ELINKEINOELÄMÄN KESKUSLIITTO ETERA - KESKINÄINEN ELÄKEVAKUUTUSYHTIÖ FINNAIR OYJ INNOLINK RESEARCH OY KPMG OY AB KULUTTAJATUTKIMUSKESKUS LAHDEN AMMATTIKORKEAKOULU ORION PHARMA OYJ OULUN SEUDUN TE-TOIMISTO PIRKANMAAN LIITTO POHJOIS-POHJANMAAN ELY-KESKUS RAUTARUUKKI OYJ SEURE HENKILÖSTÖPALVELUT OY SUOJELUPOLIISI TAMPEREEN AMMATTIKORKEAKOULU VAASAN AMMATTIKORKEAKOULU VARSINAIS-SUOMEN SAIRAANHOITOPIIRIN KUNTAYHTYMÄ DELOITTE OY ESPOON TE-TOIMISTO FINPRO RY HANDELSBANKEN HAUS KEHITTÄMISKESKUS OY HYVINKÄÄN KAUPUNKI KESKI-SUOMEN ELY-KESKUS KOKKOLAN KAUPUNKI LASTENSUOJELUN KESKUSLIITTO LAUREA-AMMATTIKORKEAKOULU LIIKENNEVIRASTO LOUNAIS-SUOMEN AVI METALLITYÖVÄEN TYÖTTÖMYYSKASSA NET EFFECT OY NOKIA SIEMENS NETWORKS PALKANSAAJIEN TUTKIMUSLAITOS PATENTTI- JA REKISTERIHALLITUS PELASTAKAA LAPSET RY POHJOIS-KARJALAN ELY-KESKUS PORVOON KAUPUNKI PÄIJÄT-HÄMEEN SOSIAALI- JA TERVEYDENHUOLLON KUNTAYHTYMÄ RAMBOLL MANAGEMENT CONSULTING SAK - SUOMEN AMMATTILIITTOJEN KESKUSJÄRJESTÖ RY SEINÄJOEN KAUPUNKI SOSIAALI- JA TERVEYSALAN LUPA- JA VALVONTAVIRASTO VALVIRA TAMPEREEN AMMATILLINEN AIKUISKOULUTUSKESKUS ETELÄ-POHJANMAAN LIITTO FINAVIA OYJ FUJITSU SERVICES OY HAAGA-HELIA AMMATTIKORKEAKOULU HELSINGIN DIAKONISSALAITOS HELSINGIN OP PANKKI OYJ KESKUSRIKOSPOLIISI KIRKON ULKOMAANAPU LIEDON KUNTA LUOTTOKUNTA METSÄLIITTO MUSTASAAREN KUNTA OULUN YLIOPISTO PIETARSAAREN KAUPUNKI - STADEN JAKOBSTAD ROVANIEMEN KAUPUNKI SIPOON KUNTA TNS GALLUP OY TURUN KAUPPAKORKEAKOULU

Me tunnemme yhteiskuntaosaajien työelämän. Jos tarvitset tukea tai neuvoa, me palvelemme. Liity jäseneksi. www.yhteiskunta-ala.fi

Kuva: Ville Louekari Vai onko?