SHOJI UEDA

3.2.–21.5.2023

TURUN TAIDEMUSEO AURAKATU 26, TURKU

TI–PE 11–9 LA–SU 11–17 turuntaidemuseo.fi

Sähkömittaria lainaamassa

Lainasin kirjaston kauhuosastolta niin pelottavan asian, että Stephen King on pelkkä naurettava lastenkirjailija siihen verrattuna.

Iltaisin en saattanut laskea sitä käsistäni, enkä malttanut mennä edes nukkumaan, tai paremmin en uskaltanut. Kylmä hiki virtasi kun silmät suurina luin kuinka tarina eteni. Vielä aamullakin kauhistutti.

Kyse oli energiamittarista, jonka saa lainaan pariksi viikoksi. Se toimii niin, että laite kytketään pistorasiaan ja siihen päälle laitetaan sitten se varsinainen sähkölaite, lamppu, pesukone, mitä nyt haluaakin mitata. Härveli kertoo reaaliajassa, kuinka paljon sähköä kuluu.

Uunia ja ilmalämpöpumppuja en valitettavasti päässyt mittaamaan, sillä ne ovat suoraan kiinni verkossa, eivät töpselin päässä. Karua kertomaa oli. Ennen kaikkea se, että kävi selväksi, että juuri millään ei ole väliä paitsi lämmityksellä.

Oletin, että esimerkiksi työhuoneemme, jossa on kaksi tietokonetta screeneineen, printteri, piirustuspöytä ja skannerit, veisi sähköä Eritrean vuosikulutuksen verran. Huihai. Vuorokaudessa meni alle puoli kilowattituntia, mikä tarkoittaa vuositasolla 153 kWh:ta, eli 20 sentin riistohintaan kolmekymmentä euroa. Ei paha. Toisaalta vanha mutta isokokoinen televisiosettimme, joka oli valmiustilassa ja jota katsottiin mittausvuorokautena noin kaksi tuntia, vei kutakuinkin saman, itse asiassa hiukan enemmän. Yläkerrassa toinen telkkariosasto, jota ei katsottu lainkaan, mutta joka oli niin ikään valmiudessa, vei silti noin 2/3 siitä mitä tietokoneet, 105 kWH vuodessa.

Kävi selväksi, että juuri millään ei ole väliä paitsi lämmityksellä.

Entäpä valaistus? Tavallinen 40 watin lamppu, joka oli päällä koko vuorokauden, vei noin 0,9 kWh, eli kyllähän niitäkin kannattaa sammutella. Jääkaappi kulutti hieman enemmän kuin tietokoneet: 180 kWh / vuosi. Pakastin hyrisi samoissa. Vaatteidenpesukone vei 0,8 kilowattitunnin per pesukerta, astianpesukone kaksi kertaa sen verran. 60 litran uusi lämminvesivaraaja vei vuorokaudessa reilun 10 kWh, kun sinä aikana käytiin kerran suihkussa, eli se on uutenakin melkoinen syöppö.

Kaikkiaan oli mielenkiintoista huomata, että valmiustiloja ei tietenkään kannata pitää päällä, mutta tuikitavalliset sähkölaitteet eivät maailmaa kaada.

Sen sijaan siirrettävä öljypatteri, joka posotti makuuhuoneessa yhden vuorokauden, vei 13 kWh, eli jos ajattelee, että se on päällä kuusi kuukautta, se tekee 2335 kWh vuodessa. Jos sitten huoneita on monta, niin siitä vain kertolaskemaan.

Kaikki tämä tarkoittaa, että sähkölämmitteisessä talossa säästäminen on mahdollista vain melko pienessä määrin, ellei suostu elämään 1800-luvulla. Suomessa kun on kylmä talvella, eikä sille voi mitään. Itse olen nukkunut kokeiluluontoisesti koko talven 14 asteessa, ja vaikka peiton alla on kyllä lämmin, ei nukkumaan meneminen ole erityisen miellyttävää, jos elämän sitten miellyttävää täytyy ollakaan.

Mutta jälleen tuli yksi lisäsyy rakastaa kirjastoa! F

Kirjastosta paljon muutakin kuin kirjoja

Turun kaupunginkirjastossa on erilaisia aineistoja – ennen kaikkea tietenkin kirjoja – noin 893 616 kappaletta. Tästä 178 000 on pääkirjaston varastoissa, ja loput 715 000 asiakkaiden heti saatavilla avohyllyissä. Tämän kirjallisen perustehtävän lisäksi kirjastosta voi lainata kaikenlaista muutakin, kuten vaikka ilmaista nettiä – no, se pitää käyttää paikan päällä mutta yhtä kaikki.

Sen sijaan varsinaisia lainattavia asioita löytyy sähkömittarin lisäksi esimerkiksi kävelysauvat, tasapainolauta, lumilapio ja roskapihdit. Lisäksi voi lainata soittimia: löytyy ukuleleita, kitaroita sekä muutama kannel. Myös soittohuone on varattavissa. Mielenkiintoinen lainattava ovat perhereput, jotka sisältävät kiikarit ja suurennuslasin, seikkailukartan ja ohjelapun sekä reissuvihon ja kynän.

Lainaan tarjotaan myös urheilu- ja kulttuurielämyksiä: kausikortteja teatteriin, orkesteriin, kaupungin liikuntapalveluihin, Seikkailupuistoon, museoihin, raviradalle tai vaikkapa TPS:n peleihin.

Rebekka Pilppula kaupunginkirjastosta kertoo, että lainattavat asiat tulevat yleensä ulkopuolisten ehdotuksista:

– Esimerkiksi idea lainattavista sähkömittareista tuli jo monta vuotta sitten sähköyhtiöltä ja he myös lahjoittivat ne. Nyt ne ovat hyvin haluttuja. Lumilapioita hankittiin puolestaan kaupungin ympäristöpuolen ehdotuksesta. Kun tulee hyviä ehdotuksia, tartumme niihin mahdollisuuksien mukaan. Kriteereinä on ensinnäkin, että tavarat eivät saa viedä kauheasti tilaa. Toiseksi niiden pitää olla kohtuullisen huoltovapaita ja sellaisia etteivät ne mene herkästi rikki.

Kausikortit on yksi erikoisuus, joka lähti alun perin yksittäisen ihmisen ehdotuksesta – samaan aikaan tosin myös jotkut järjestöt ehdottivat moisia:

– Idea on, että kortilla voi käydä yhden kerran vaikka kaupunginteatterissa tai TPS:n pelissä ja sitten se pitää palauttaa. Suosituimpia lainattavia tavaroita ovat soittimet, kausikortit ja lautapelit, Pilppula kertoo.