Mikko Kouki

Mikko Kouki palasi lavalle 15 vuoden tauon jälkeen - ja paljastaa harrastavansa yllättävää pallopeliä.

Nimi: Mikko Kouki

Ikä: 55 vuotta

Ammatti: Taiteellinen johtaja, näyttelijä, ohjaaja

Suhteeni Turkuun?

Muutin tänne vuonna 1991, kun tulin näyttelemään kaupunginteatteriin. Sillä tiellä ollaan.

Olen siinä välissä kyllä ollut myös muualla, mm. Oulussa, Helsingissä ja Tampereella, mutta Turussa on aina ollut koti. Alun perin olen Lohjalta.

Ensimmäinen muistoni Turusta?

Varmaankin kun olen ollut isäni luona, joka oli kaupunginteatterin näyttelijä. Olin varmaan jotain 10–11-vuotias, ja kävin katselemassa kaikki mahdolliset esitykset. Muistan muun muassa Kolme muskettisoturia sekä näytelmän nimeltä Pienet ketut – siitä on tosin jäänyt mieleen vain nimi.

Tärkein paikka Turussa minulle on…

Voiko se olla muu kuin teatteri? Olen ollut täällä moneen otteeseen, kiinnitettynä näyttelijänä, freelancerina ja nyt viimeiset yhdeksän vuotta teatterinjohtajana. Koti on tietenkin toinen. Ja vapaa-ajalla – jos sellaista nyt edes on – tärkeä on ehkä tuo Aurajoki. Siihen liittyen olen suunnittelemassa teostakin – se on ensi syksyn juttuja.

Jos en olisi teatterissa?

Koulussa minua kiinnostivat myös biologia ja maantiede, ja ylipäänsä tykkäsin kulkea luonnossa – asuimme Lohjallakin vähän syrjässä metsien keskellä. Ehkä minusta olisi tullut biologi!

Näyttelemisessä parasta on…

Siinä on niin paljon hienoa. Se on hirveän terapeuttista. Voi voittaa pelkojaan. Pääsee omassa persoonassaan toiseen maailmaan. Ja onhan se aina yhtä ihmeellistä, että monta sataa ihmistä tulee katsomaan esitystä – ollaan yhdessä jonkin äärellä, sisällä tarinassa, koetaan ja tunnetaan samoja asioita.

Ohjaamisessa parasta on…

Suunnittelu, luominen ja kehittely. Se Aurajokeen liittyvä juttu on hyvä esimerkki: vaikka vielä ei ole tehty konkreettisesti paljon mitään, niin olen jo mielessäni ohjannut sitä vaikka kuinka paljon. Ohjaaminen on maailman luomista: teemojen, aiheiden, visuaalisuuden, rytmin ja tarinankerronnan hybridi.

Minua on nähty aika harvakseltaan lavalla viime vuosina, koska…

Olin koko 90-luvun lavalla, mutta kipinä jotenkin katosi. Ensin tuli sydänlihastulehdus ja jouduin sairauslomalle, eikä sen jälkeen oikein ollut intohimoa esiintyä, eikä lavalle toisaalta kannata mennä, ellei sitä rakasta. Sitten tuli elämässä kaikenlaista muuta, niin ettei ollut enää aikaakaan. Mutta nyt kipinä taas löytyi, ja olin lavalla viime syksynä ja jälleen maaliskuun lopusta alkaen näytelmässä Ilman sinua – se on Satu Rasilan ohjaus ja teksti. Eli oli 15 vuoden tauko ja nyt teen sitten kaksi roolia. Saa nähdä pidänkö sitten taas 15 vuoden tauon.

Seuraavaksi ohjaat oopperan, Punaisen viivan ja kesällä Naantaliin Vareksen. Mikä on niiden ohjaamisessa suurin ero?

Nehän ovat kuin yö ja päivä! Toinen on ooppera ja toinen kesäteatteritykitystä. Toinen sijoittuu vuoden 1907 Kainuun korpeen ja toinen nykyajan Turkuun. Toisessa soittaa filharmoninen orkesteri ja toisen musiikki tulee nauhalta. Tyylilajit ovat täysin vastakkaisia, mutta se on juuri hienoa. Jos niissä jotain yhdistävää on, niin varmastikin se edellä mainittu yleisön yhteinen kokemus.

Tätä minusta ei tiedetä…

Harrastan pöytätennistä. Pelaan Tutossa ja käyn kisoissakin, mutta en siis ole mitenkään kovin hyvä. Nousin kyllä nelosdivarista juuri kolmoseen, mutta luultavasti saan siellä turpiin joka pelissä.

Miksi aina kun sinä olet jossain teatterissa, sillä menee hyvin?

Miten tähän nyt voi vastata niin, että kehuu sopivasti eikä liikaa? Olenko minä sitten sinnikäs?

Tai olenko osannut löytää oikeat tarinat ja niihin oikeat tekijät. Siitähän varmaan pitkälti on kyse: mitä tehdään ja kuka tekee.

HUIPPUVIERAILIJOITA ja YLLÄTYKSIÄ

Tervetuloa juhlimaan yhdessä!

La 29.4.2023, klo 19.00

Turku, Konserttitalo

Liput: alkaen 33,50€

Painomestari Nevalainen