Ulkomaiden velot

Facebook koukuttaa. Allekirjoittanut K.L. on lähes 15 vuotta tavannut CHF:n Velocipeden-lehteä – väliin aika tarkkaankin – ei pelkästään raportoidakseen naapurimaan veloista vaan myös kielitaitonsa hyväksi. Viime aikoina lehti on hienoisesti harventanut ilmestymistään. Nyt maaliskuun numeron (54) jälkeen ei posti vielä ole tuonut uutta.

Tällä voi olla yhteys siihen, että keväällä valittu CHF:n uusi puheenjohtaja Henrik Jakobsson on tavoitteittensa ja lupaustensa mukaisesti saanut synnytetyksi yhdistykselle Facebookin.

Utelias lukija voi kurkata yhdistyksen sivuille www.cykelhistoriska. se, siellä Facebookiin ja Tukholman Bike in tweed -sarka-ajojen (5.10.) avoimeen osallistumisen ilmoittautumiseen.

Tätä kirjoitettaessa (4.9.) oli naamakuvallinen ja nimellinen ilmoittautumisen tilanne seuraava: tapahtuman sivuista tykkää 21 henkilöä, kutsu pyöräilyyn on lähetetty 623:lle, osallistumisensa on ilmoittanut 148 ja empii 63. Naamoissa ja nimissä on joitakin tuttuja.

Kulttuuri on oikeasti muuttumassa ja muuttuu. Tuollainen julkisuus askarruttaa allekirjoittanutta.

Kuitenkin CHF:n omaan naamakirjaan on vierailijan kirjauduttava. Odottelen uutta Velocipeden-lehteä. - KL

Itävalta

Wienissä on vietetty pyöräilyn vuotta ihan tammikuun alusta alkaen. Panitte varmaan merkille, että uuden vuoden konsertissa oli paljon filminpätkiä pyörämatkailijoista Tonavan maisemista. Mutta ette ehkä huomanneet, että Wienin Filharmonikot saapuivat soittamaan polkupyörillä!

Vuosi on jatkunut samanmoisissa merkeissä. Kaupungissa järjestettiin kesäkuussa tähänastisista suurin Velo-City -konferenssi, jossa levitettiin tietoa pyöräilyn eduista liikenteessä, terveydessä ja ympäristöasioissa. Kaikkiaan 1400 edustajaa ympäri maailman kuuli herättäviä esityksiä, osallistui keskusteluihin, työpajoihin ja tutustui Wienin pyöräilyoloihin.

Sykähdyttävin tapahtuma oli 4000 pyöräilijän kulkue Wienin keskustassa, Ringillä ja Tonavan rannoilla. Suorastaan euforinen ajelu pysähtyi Prateriin maailmapyörän alle, mistä evästauon jälkeen jatkettiin taideteollisuusmuseoon katsomaan Embacherin erikoislaatuisten pyörien kokoelman helmiä. Tuntui, että 1900-luvun hienoimmat polkupyörät oli tuotu saman katon alle.

Wieniläiset vanhojen pyörien harrastajat julkistivat konferenssin yhteydessä upeasti kuvitetun ja tyylikkään kirjan wieniläisistä pyöränvalmistajista 1920–1970-luvuilla, ”Wiener Mechaniker Räder 1930–1980”. Kirjassa esitellään yli sata pyörämerkkiä, useimmat pieniä nyrkkipajoja niin kuin suomalaisetkin valmistajat näihin aikoihin. Useimmat ovat keskittyneet kilpapyöriin ja itse valmistettuihin runkoihin. Asianharrastajien tapaan kirjaan on kerätty tietoa hyvin huolellisesti ja tarkkaan. Kaikista merkeistä esitellään laaja valikoima erilaisia pyöriä ja niiden yksityiskohtia erittäin huolellisesti otetuin valokuvin Lisäksi esillä on muuta materiaalia, esitteitä, yksityiskohtia ja suunnitelmia

Sopivat asut isovanhemmilta

Suuri kaupunkipyöräilytapahtuma Bike-Festival järjestettiin huhtikuun alussa raatihuoneen aukiolla. Auki-

on koosta kertoo se, että paikalla oli kahden päivän aikana 120 000 kävijää heikoista keleistä huolimatta. Tapahtuman aikana sai kokeilla sähköpyöriä ja muita uutuuksia ja kummallisuuksia, käyttää pyöränsä pesussa tai tutustua erilaisiin pyörämatkailumahdollisuuksiin. Temppupyörillä temppuiluun osallistui tuhansia nuoria.

Myös Itävallan ovat villinneet niin Tweed Run kuin retrokilpurit. Sadoittain tyylikkäisiin asuihin sonnustautuneita pyöräilijöitä on viettänyt joutilaita sunnuntaipäiviä Wienin puistoissa kerran kuussa koko kesäkauden ajan.

Tapahtuman nettisivuilla kerrotaan, miten saa hankituksi ajoihin sopivan asun. Ellei kirpputorilla käynti huvita, voi etsiä mummun ja papan aarteita tai napata omasta vaatekaapista sopivan kokoiset housut, joista räätäli napsaisee neljänneksen ja tekee niistä knickerbockerit vain 15 eurolla. Itävallan retrokilpuritapahtuma järjestettiin tänä vuonna toista kertaa ihan kuin Vaasassakin. L’Eroican esimerkki on ollut innostajana monessa maassa. Tapahtumakeskus oli puolen tunnin matkan päässä Wienistä Wolkersdor n vanhan linnan edustalla. Noin 400 pyöräilijää Keski-Euroopan eri maista oli saapunut ajamaan kunnon lenkin vaihtelevissa kulttuurimaisemissa. Vanhan perinteen mukaan pääosa pyöräilijöistä ajoi Centuryn eli sata mailia, 160 km. Useimmilla ajajilla oli 1960–1980-lukujen pyörät, joilla matka sujuu yhtä mukavasti kuin uusimmilla hiilikuitukoneillakin.

Vanhin pyörä oli 1910-luvun itävaltalainen Puch, jolle tällä kertaa riitti puolimatka, 80 km lenkki. Tapahtumapaikalle oli pystytetty Puchin tuotantoa esittelevä näyttely, jossa oli esillä lumoavimpia Puchin kilpapyöriä viimeisen puolen vuosisadan ajalta. Puch näyttää olleen hyvin mukana kehityksen kulussa.

Myyntipöydillä oli paljon ostettavia varaosia, hilipompelia ja vaatepuolta. Myös yksityisiä pyörämuseoita esiteltiin. Kilpailijoita odottelemaan jäänyttä yleisöä viihdytettiin vanhalla jatsilla ja hellejuomilla. Harmaapartainen mies ja v. 1911 Puch 80 km ajeluin jälkeen.

1930-luvun ranskalainen retkipyörä Embacherin kokoelmasta taideteollisuusmuseossa.

Tweed Runin rentoa meininkiä.

Anjou Velo Vintage 2013

Perjantai 21.6.2013

Saavuin junalla Nantesista Saumuriin junalla perjantai-iltapäivänä. Hotelli oli aivan vastapäätä rautatieasemaa. Majapaikka ei ollut kummoinen, mutta täytti tarkoituksensa ja oli halpa. Halusin ennakolta vähän tiedustella paikkoja, kävelin parin kilometrin matkan tapahtumapaikalle. Jo matkalla näki miten kylän yrittäjät olivat mukana tukemassa tapahtumaa: kauppojen ikkunoissa oli kaikenlaista pyöräilyyn liittyvää rekvisiittaa, ravintoloiden ja terassien edustoilla oli vanhoja pyöriä. Kyllä lämmitti pyöräharrastajan sydäntä.

Lauantai 22.6.2013

La Retro -ajo ajettiin Angersista Saumuriin. Pienen lenkin kanssa ilmoitettu matka oli arvioitu 93 km mittaiseksi. Lahjomaton Endomondo kertoi päivän päätteeksi todelliseksi pituudeksi 83 km. Bussi Sumurista Angersiin lähti aamukahdeksalta. Väkeä olikin kerääntynyt paikalle kahden bussilastin verran. Bussimatka kesti noin tunnin. Perillä Angersissa minua odottikin vuokrapyörä: sain lainalle Peugeotin noin 1986-mallisen, Reynoldsin 501-putkesta valmistetun urheilupyörän.

Ensimmäisen päivän ajoissa oli hieman ongelmia vaihdevivun toiminnan kanssa, mutta yöllinen purku ja kasausoperaatio auttoi ja toisena päivänä sain nauttia vaihteitten toiminnasta. Lauantaina reitin ajoi noin 300 pyöräilijää. Taukopaikan pyöräparkki oli jotakin epätodellista: vähemmästäkin silmäkarkista menee sekaisin. Reitti oli helpohko, ajettiin joen rantaa, korkeuseroa ei ollut paljoakaan, joten ei niistä vaihteista olisi paljon iloa ollutkaan. Taukoja oli sopivasti, ja viiniä sai joka taukopaikalta, viinialueella kun oltiin. Ilma suosi, ei ollut liian kuuma, mutta ei tarvinnut palellakaan. Kisakylään palatessamme telttakylä oli ammuttuna väkeä, ja pyöräilyyn ja vintageen liittyvää kauppiasta oli moneen makuun. Pyörärompetori oli myös huikea. Illalla vietettiin iltajuhlaa vintagehenkisissä asuissa 900 muun juhlijan kanssa. Sunnuntai 23.6.2013

Varsinainen ajopäivä, e Ride, 87 km. Hyvin nukutun yön jälkeen oli aika kantaa pyörä hotellihuoneesta sen omimmalle alustalle elikkäs tien päälle. Suurin piirtein sama porukka, joka lauantaina ajeli La Retron, oli starttaamassa sunnuntain pisimmälle lenkille. Tämän lisäksi lyhyemmille reiteille oli lähdössä noin 2000 ajajaa, jotka olivat pukeutuneet toinen toistaan hienommin vanhan ajan tyyliin. Reitti oli huomattavasti mäkisempi kuin edellisen päivän reitti, onneksi vaihteet toimivat. Meillä Pohjanmaalla ei noihin isoihin mäkiin oikein saa kosketusta, mutta onneksi meillä on aina joka lenkillä vastatuulta. Huolto toimi myös sunnuntaina oivallisesti, ei päässyt jano reitillä yllättämään. Pari kertaa tuli vettäkin ihan kunnolla, mutta kyllä luonto kuivaa sen minkä kastelee.

Kaiken kaikkiaan hieno tapahtuma, uudestaan pitää päästä jos suinkin mahdollista. Suosittelen. Ja pyörän vuokraus onnistuu tosiaan paikanpäältä, jos ei omaa halua tai pysty kuljettamaan. - Mikkö Råberg