Kyrön Pyörä

Jaakko-isänsä teitä polkeva kyröskoskelainen Heikki Nikkilä alkaa olla harvinainen toisen polven pyöräkauppias Pirkanmaalla. Ainakin Tampereen ja maakunnan pyörä- ja urheiluvälinekauppiaiden yhdistyksen liki kolmenkymmenen jäsenkauppiaan joukossa. Heistä kun toisen tai kolmannen polven yrittäjiä on enää puolen tusinaa.

ISIEN TEILLÄ

Kyrön Pyörä on pitänyt pitäjää pyörillä jo 85 vuotta

Kyrön Pyörä -liikettä Kyröskosken Valtakadulla yhdessä puolisonsa Marja-Liisan kanssa pyörittävä Heikki on löytynyt tiskin takaa vuodesta 1966 alkaen. – Kun pääsin armeijasta 19-vuotiaana, siirtyi 18 tuuman jakoavain minulle tuolloin vaikeaa nivelreumaa sairastaneelta Jaakko-isältäni. Sitä isä käytti jo 1928 perustamassaan korjaamopajassa, kertoo 1947 syntynyt Heikki.

Kaikkiaan liike on pitänyt kyröskoskelaisia, hämeenkyröläisiä ja pirkanmaalaisia pyörän päällä jo 85 vuotta.

Hämeenkyrössä 1901 syntyneen Jaakko Nikkilän pajassa korjattiin monenlaisia koneita pyöristä alkaen. Nikkilä myös huolsi niin puuvanteisia kuin sittemmin teräs- ja alumiinivanteisia veloja.

Vuodesta 1966 lähtien asiakkaat ovat löytäneet Heikki Nikkilän tiskin takaa.

Tarvikepulan takia pyöräkorjaajan piti osata hitsata, sorvata, viilata ja maalata.

Jaakko Nikkilän valmistaman KYRÖ 2-velon nokkaa koristaa Hirvi-figuuri.

Lepper Record -nahkasatula pehmentää polkua. Työkalutkin ovat matkassa.

-Takakumi tarttee lisää ilmaa, huoma Tunturiaan tahkova Heikki Nikkiä. (kuva oik)

Kyrö-pyöriä omasta pajasta – Kolmekymmenluvulla isäni alkoi valmistaaa Kyrö 1- ja Kyrö 2-merkkisiä miesten ja naisten pyörämalleja. Ykkönen oli hieman karvalakkimallisempaa, kakkonen oli parempi laadultaan, Heikki muistelee. Ja noutaa näytille liikkeensä varastosta Kyrö 2 -pyöränsä, jonka etulokasuojan nokkaa komistaa Hirvi-figuuri.

Menekkiä ja huoltotöitä Kyrö-veloille riitti. Etenkin kalevalaisen Hämeen hälläpyörän, putouskorkeudeltaan yli 20-metrisen Kyröskosken töyräillä jo 1870-luvulta lähtien toimineiden puunjalostustehtaiden piippujen ympäristöön nousseessa yhdyskunnassa.

Moni polki tehtaan vuoroihin Kyröillä. Hieman harvempi maatilojen Viljakkalasta tai Hämeenkyrön puolelta, johon teollistuneempi Kyröskoski kuuluu. Nykyisin koskella toimiva paperi- ja kartonkitehdas Metsä Board Kyrö työllistää kolmattasataa työntekijää. Jaakko-isä oli myös perustamassa Tampereen Polkupyöräkauppiaiden yhdistystä ravintola Emmauksessa marraskuussa 1937. Heikki Kuvan kirjoittaman yhdistyksen Pyörällä pääsee -historiikin mukaan pyöräkauppa menestyi 1930-luvun jälkipuoliskolla. Silloin pyörä oli vielä toinen tärkeä kulkuneuvo linja-auton rinnalla.

Pyörillä kulki myös Jaakon veljen Antti Nikkilän perustama Nikkilän Liikenne Oy. Aina 1920-luvulta lähtien sen kuorma- ja linja-autot kuljettivat tavaraa ja matkustajia. Esimerkiksi Tampere–Kyröskoski-reittiä sekä Tampere–Nokia–Murhasaari–Linnavuori-reittiä nikkiläläiset kulkivat aina 80-luvulle, jolloin Länsilinjat osti yrityksen.

Pyörää vasten sianlihaa ja pottuja Jatkosodan aikana inkeriläissyntyinen Albert Noorlind toimi isän pyöräliikkeessä korjaajana vuosina 1943–1944 . Heikin arvelun mukaan mies joutui myöhemmin palaamaan Neuvostoliittoon.

Heikin pyöräaiheisesta arkistosta löytyy myös Hämeenkyrön piirin nimismiehen 5.6.1915 myöntämä, Venäjän alaisen Suomen suurruhtinaskunnan aikaisella leimalla ja haltijan valokuvalla varustettu 1. maailmansodan aikainen lupakirja.

Sen mukaan ”talollisen poika Eino Monkala, Viljakkalan kappelin Harhalan kylästä on oikeutettu käyttämään sotatilan aikanakin polkupyörää”. Todistuksessa on kyllä kuva Einosta, mutta ei pyörästä, josta ei myöskään teksti kerro merkkiä.

Toisen Heikin paperin mukaan vielä huhtikuussa 1950 Tampereen poliisilaitos määräsi työmies Eero Hyynilän varustamaan polkupyöränsä numerokilvellä 13635, ”koska on ilmoittanut aikovansa tässä kaupungissa aikovansa ajaa polkupyörällä”.

Todistuksen 14-kohtaisessa liitteen kohdassa 10 kielletään polkijaa pitämästä kiinni liikkeessä olevasta ajoneuvosta samoin taluttamasta polkupyörää jalkakäytävällä.

Sota-aikana ja heti sen jälkeen pyörillä riitti kysyntää, mutta pula osista rajoitti valmistusta. Eniten oli pulaa vuoteen 1948 asti vain luvalla saaduista renkaista. Tarvikepulan takia pyöräkorjaajan piti osata hitsata, sorvata, viilata ja maalata. – Noina niukkoina aikoina isä kävi Kyrö-pyörillä myös vaihtokauppaa. Pyöriä vaihdettiin välistä sianlihaan ja perunoihin. Kyrö-merkkisiä pyöriä valmistettiin 1940-luvun lopulle saakka. Ennen nykyistä liikettä taksiakin jonkin aikaa pitäneen isän paja sijaitsi niin ikään Kyröskoskella monen paikallisen muistaman Häme-baarin tontilla, muistelee Heikki.

Liikkeen korjaamon puolelta löytyi monenlaista työkonetta, kuten pylväsporakone ja revolverisorvi, joiden äärellä myös varttuva Heikki sai oppia. – Sekä suuri polttouuni, jossa isä kuivasi joskus kessuakin polttomaalattavien pyörien sijaan, Heikki muistaa.

Jaakko Nikkilä kartutti ammattitaitojaan 1950-luvulla suorittamalla Tampereen Käsityö- ja Teollisuusyhdistyksen kursseilla ensin polkupyöränasentajan Kisällikirjan 1954 ja Mestarikirjan 1956.

Pappa-Tuntsat ohittivat pyörät Vuodesta 1957 alkaen Kyrön Pyörä on löytynyt nykyiseltä paikaltaan Valtakadun varrelta. Viisikymmenluvulla pyörävalikoimaan tuli uusia merkkejä, kuten Tunturi-pyörät. Kuusikymmenluku toi ”Pappa-Tuntsat” eli polkupyörät melkein syrjäyttäneet mopedit.

– Niitä meni 60-luvulla kuin siimaa, vertaa kalassa viihtyvä Heikki.

Jaakko Nikkilä kuoli helmikuussa 1970. Heikin Käkisalmessa syntynyt ja Hämeenkyröön evakoitunut Tyyne-äiti, os. Lahti, menehtyi maaliskuussa 1998. – Hämeenkyröön ja Viljakkalaan tuli äitini tapaan aika paljon karjalaisia. Heistä moni oli ja on yhä asiakkaamme, Heikki kertoo.

Monen muun pyöräkaupan tavoin Heikin aikana pyöräliike on laajentanut tuotevalikoimaansa urheiluvälineisiin ja vapaa-ajan laitteisiin. Jotta kauppa kannattaisi. Sen sijaan pyörien korjaamopuoli on hiipunut, kalastusta ja metsästystä harrastava Heikki selvittää. – Nykyisin valikoimaamme kuuluvat Helkama- ja Tunturi-polkupyörien sekä niiden varaosien lisäksi mopot, kuntolaitteet, puutarhakoneet sekä ase- ja ampumatarvikkeet ja kalastusvälineet.

Vitriineissä on myös näytillä ja kaupan Heikin harrastuksekseen valmistamia puukkoja, teriä ja tuppeja. – Heikki on tänään koko päivän hirvimetsässä, vastaa liikettä marraskuisena lauantaina pyörittävä puoliso Marja-Liisa puhelimeen. Uteluuni, käykö jo joulukauppa, hän paljastaa erään asiakkaan jo varanneen pukinkonttiin lasten pyörän.

Yritteliään pariskunnan voimin Kyrön Pyörä on pitänyt pintansa jo 85 vuotta.