1 minute read
Pinnojen välejä
from Pikajalka 34
by Mikko Råberg
koonnuT risto lehto
Ei arvostusta Englantilainen runoilija John Keats kirjoitti maaliskuussa 1819 veljelleen ja kälylleen, jotka olivat muuttaneet Yhdysvaltoihin: ”Päivän turha laite on velosipedi, pyörällinen vaunu, jolla ratsastetaan hajareisin, kuin hevosella sitä varpailla eteenpäin työntäen ruorista pidellen”. Tieteen Kuvalehti 9/2015
Advertisement
Mutta uskoa on riittänyt ”Polkupyörä on jälleen päässyt arvoonsa. Tämä johtuu osaksi kulkuneuvojen tarpeen lisääntymisestä, joka puolestaan on yhdyskuntien laajenemisen ja siitä johtuvan välimatkojen pitenemisen seuraus. Mutta uudenaikaisen polkupyörän kehitys on myöskin omalta osaltaan suuresti tähän vaikuttanut. Meidän päiviemme polkupyörä on luotettava ja halpa kulkuneuvo, joka tekee omistajansa aikatauluista riippumattomaski. Täysikelpoiset tarveaineet, käytännöllinen rakenne, kevyt kulku ja miellyttävä ulkoasu ovat nyt niin kuin aina ominaiset HUSQVARNA polkupyörille.” Suomen Kuvalehti 1927
Riittävästi Toikan Santtu sattui pyörineen huoltoasemalle yhtä aikaa naapurin Eman kanssa, joka oli juuri tarkistamassa autonsa renkaiden ilmanpaineita. ”Tirkkaappas minunkin renkaaseeni pikkasen ilmaa”, pyysi Santtu. Ema suhautti varovasti. Santtu koetti kumia ja pyysi: ”Tirkkaappas vielä!” Kun naapuri tirkkasi toisen kerran, rengas räjähti. ”Kiitos Ema, se riittää”, sanoi Santtu rauhallisesti. Kuhmoisten Päijälässä Olin kuluneen heinäkuun aikana viikkokaupalla mukana urheiluseurani Mäkimaan Muhkun puolesta Neste-rallin Päijälän erikoiskokeen järjestelytehtävissä. Päijälän kylä sijaitsee keskisuomalaisessa Kuhmoisten kunnassa, jossa on lehden ilmestymiseen mennessä toteutettu yksi Velojen tämän vuoden kokoontumisajoista.
Edellä mainituissa talkoohommissa juteltiin mm. hiljentyvän maalaiskylän historiasta. Tulipa puheeksi, että vielä sodan jälkeen seudulla toimi vielä oma poliisikin. Tätä tehtävää hoiti vuodesta 1932 alkaen 1940-luvun lopulle kansanmiestyyppinen Heikki Pitkänen. Hän kulki kylällä ja tarvittaessa 18 kilometrin päässä sijaitsevaan kirkonkylään polkupyörällä. Vain yhdelle kyläläiselle hän oli kirjoittanut sakon virassaoloaikanaan. Siitä huolimatta kyläläiset lohkoivat hänelle itselleenkin: ”Siinä sun työs onkin, kun pyöräilet hakemassa sen kirkolta”.
Seuraava viranhaltija Rainer Lemström oli puolestaan erittäin virkaintoinen. Hän haeskeli sakotettavia milloin mistäkin ja haisteli tarkkaan mistä tuli tupakansavua löytääkseen korttisakkeja. Sakkoja rapsahti helposti humalassa vastaan tulleille. Sakotettavien määrä nousi niin korkeaksi, että kirkolla ihmeteltiin, ettei kylällä taida asua muita, kuin rikollisia. Lemströmin muistetaan vieneen kerran humalaisen Hildenin Kustaan polkupyöränsä päällä putkaan kirkolle. Kuvat Kuhmoisista (K. Lepo): Ylhäällä Juha Pohjonen kertoo sahan ja sen koneiden värikkäästä historiasta. Alhaalla Ilona ja Timo Vuoriston veturi ja jarruvaunu.
