Ulkomaiden velot

TeksTi ja kuvaT │Markku Lahtinen

Yötä päivää radan ympäri

Belgia on kilpapyöräilymaa. Siellä Pikajalka lähetti toimittajansa tutustumaan ei kukoista pelkästään maantie pyöräily vaan belgialaiset ovat - Gentin kuuden päivän ajoihin marraskuun lopulla. Samaan aikaan ajettiin Pohjanmeren rannalla cyclocrossin maailmancupin osakilpaiinnokkaita myös meillä tuntemat- lu, josta lehdistö sai vielä suuremmat otsikot, tomampien lajien parissa. Sekä rata-ajot että cyclocross keräävät kun kansakunnan sankari Sven Nys nousi taas podiumin korkeimmalle pallille. Mutta syytä oli juhliin kuuden päivän ajoissuuria katsomoita. sakin. Tällä kaudella kuuden päivän ajojen sarja alkoi Lontoosta, joka ei ole aikoihin ollut mukana. Olympialaisiin valmistuneen Lontoon uuden velodromin ja brittien suurmenestysten jälkeen uskottiin ajojen saavuttavan taloudellista Tunnelmaa täydessä salissa. Radan menestystä Lontoossakin. sisälle ovat ahtautuneet niin ajajat Muita vuosittaisia kisapaikkakuntia ovat Kööpenhamina, pyörineen kuin iso osa yleisöä ja kier- Rotterdam, Bremen, Berliini ja Zürich. On yllättävää, että roslaskijat, joiden työ vaatii tarkkuutta Sveitsissäkin on ollut monia menestyksekkäitä rata-ajajia, kuja asiantuntemusta. ten Bruno Risi.

Yllä ja vieressä. Gent on pyöräilykaupunki. Laaja kirjo pyöriä on näkyvillä joka puolella – niin vanhoja veloja ja tavarapyöriäkin. Paikallismuseoon oli juhlan kunniaksi rakennettu suuri näyttely kuuden päivän ajojen historiasta. Kuvissa pyöriä ja julisteita eri vuosikymmeniltä. Museon kahvilassa oli alan rekvisiittaa ja erinomainen tunnelma.

Ajojen kunniaksi myös monet näyteikkunat oli somistettu kuuden päivän ajojen teemaan. Kiertotalous on tullut myös pyöräkauppaan. Vanhoja kunnostettuja ja maalattuja kilpapyörän runkoja oli tarjolla runsaasti. Myös vanhaa varastoa antiikkisia osia kuten Ideale-satuloita.

Ensimmäinen velodromi rakennettiin Birminghamiin 1875. Englannista hullutus levisi Yhdysvaltoihin ja sitä kautta Euroopan mantereelle 1900 alussa. Gentissä pidettiin ensimmäiset kuuden päivän ajot 1922. Ensimmäiset velodromit olivat hiekkapintaisia avoratoja, joita saattoi käyttää myös hevosurheiluun. Isopyöräisiä eivät kavionjäljet niinkään haitanneet.

Merckx ja Sercu Gentiin rakennettiin ensimmäinen velodromi vuonna 1892. 1930-luvulla Belgiassa oli vähintään yksi velodromi 208 kaupungissa. Nykyään useimmista on jäljellä vain kadunnimikyltti Velodroomstraat, jos sitäkään.

Velodromien rakentaminen edellytti erityistä taitoa, ja belgialaisesta Apostelin suvusta tulikin alan suu-

Nizzan velodromin osake 1920-luvulta. Näillä kerättiin rahaa rakennuskassaan. Belgialaisen Apostelin sukuyrityksen tehtäväksi tuli velodromin rakentaminen. Osakekirja on löytynyt Tampereelta keräilytapahtumasta. Olutpullon etiketti muistuttaa, että Eddy Merckx ajoi Moltenin tallissa. Pikajalka 35

ri tekijä. Apostel aloitti uransa 1907 ja rakensi ratoja Belgiaan myös mm. Ranskaan ja Monacoon. Gentin sisävelodromin Apostel rakensi 1922. Tämä vanha Kuipke-nimen saanut rata tuhoutui tulipalossa 1960-luvun alussa, ja uusi Kuipke valmistui saksalaisen arkkitehti Schürmannin suunnitelmia mukaan 1965. Niin uusi kuin vanhakin rata ovat olleet tunnettuja lyhyydestään (166 metriä), jyrkkyydestään ja nopeudestaan.

Belgialaisten suurimmat pyöräilysankarit ovat olleet Eddy Merckx ja Patrick Sercu, jolla on enemmän kuuden päivän ajon voittoja kuin kellään muulla, yli 80. Sercu ja Merckx ajoivat muutaman kerran parina, eikä kilpailijoille silloin jäänyt juuri sanan sijaa.

Tänä vuonna Gentissä juhlittiin uuden Kuipken 50-vuotisjuhlia ja Gentin kuuden päivän ajojen 90. kertaa. Kisat olivat loppuunmyydyt niinä kolmena päivänä, jolloin toimituskuntamme oli paikalla. Tunnelma oli sen mukainen, eivätkä Brysselin kuumana käyneet terroristiongelmat näkyneet kisoissa mitenkään. Tuhannet ihmiset olivat täysin sydämin mukana ajoissa ja hurrasivat suosikeilleen villisti. Ja syytä hurraamiseen olikin usein, vaikka radalla oli ajajia myös Hollannista, Tanskasta, Sveitsistä, Englannista, Tshekistä ja Saksasta.

Monipuolinen tapahtuma Alun alkaen kuuden päivän ajoissa ajettiin kuusi päivää yhtä soittoa ja seitsemäntenä levättiin niin kuin kirjassa sanotaan. 1800-luvun lopulla määrättiin, ettei päivässä yksi ajaja saa ajaa 12 tuntia pitempään. Tämä johti kahden hengen joukkueajoon: toinen lepäsi sillä välin kun toinen ajoi, mutta radalla oli nähtävää kellon ympäri. Kuuden päivän ajoista tulikin kovapalkkainen ammattiurheilulaji, jonka sankarit ansaitsivat 1920-luvulla Yhdysvalloissa enemmän kuin sen aikainen koripallojoukkue yhteensä. Hyvin ansaitsivat myös vedonlyönnin välittäjät. Niinpä 1930-luvun Saksassa Adolf Hitler kielsi lajin, koska se oli juutalaisille erinomainen bisnes. Laji kuihtuikin sitten joksikin aikaa.

Tämän päivän kuuden päivän ajot on toisenlainen spektaakkeli. Monilla paikkakunnilla siihen kuuluu runsas musiikkitarjonta, kauneuskilpailuja, paljon olutta ja makkaraa, mutta myös lasten päivä, jolloin perheitä houkutellaan mukaan. Gentissä urheilulla on selvästi suurempi osuus kuin muualla. Paikkakunnan perinteiden mukaisesti radan sisällä seisomakatsomossa on paras tunnelma, vaikka näkyvyys on kehno.

Enää ei ajeta kellon ympäri, vaikka kuutena päivänä ajetaankin. Joka ilta ajoja on 6–8 tuntia, ja välillä radalle pääsevät mutkin kuin parit. Lajeina on pariajon eli madisonin lisäksi sprinttiä, pudotusajoa ja pisteajoa, ja välillä radalla on myös naisia ja nuoria. Huimaavinta on kuitenkin derny, jossa kilpailijat seuraavat edeltäjämopoja huimalla vauhdilla. Nopeus nousee 70–80 kilometriin tunnissa. Ahtaalla ja jyrkällä radalla se edellyttää paitsi rämäpäisyyttä, myös varovaisuutta ja toisten huomioon ottamista. Vahinkoja sattuu silti harvoin, yleensä vain jos rengas räjähtää.

Tämän vuoden sankareiksi nousivat Gentin oma mies Iljo Keisse ja tanskalainen Michael Mörkov, jotka ratkaisivat hyvin tiukan kisan viimeisen lajin muutaman viimeisen kierroksen aikana, tosin suvereenilla näytöksellä. Katsomo kiitti seisaallaan mylvimällä.