Leopard, maantiekilpapyörä

Inha oli kouluikäisenä hyvin kiinnostunut maantieteestä, matkailusta ja luonnosta, mikä selittää myös hänen myöhemmät toimitus- ja käännöstyönsä, karttakirjat, tietosanakirjat ja Ernest Thomson Setonin eläinkirjojen suomennokset. Lainausmerkintöjen mukaan hän lainasi koulun kirjastosta ahkerasti nimenomaan matkailua ja maantiedettä käsitteleviä teoksia. Hän oli kiinnostunut vieraista maista ja löytöretkeilijöistä. 1800-luvun loppu olikin tältä osin hyvää aikaa.

Inhan ajatus pitkästä pyöräretkestä oli uraa uurtava. Thomas Stevens oli pyöräillyt Yhdysvaltain halki 1884, vain pari vuotta aiemmin, ja hän jatkoi matkaansa sitten maailman ympäri parin seuraavan vuoden kuluessa. Vaikka Inhalla ei tiettävästi ollut tavoitteena ihan näin pitkä reissu, hänen tavoitteensa olivat kuitenkin korkealla ja pyrkimys suuriin saavutuksiin näkyvillä.

Pikajalan toimituskunta käväisi keväällä testaamassa Inhan retken takasuoraa. Sen jälkeen, kun rahat olivat loppuneet, Inha ajoi vaivojaan säästämättä, mutta rahaa pantaten huimaa kyytiä Sveitsistä pohjoiseen. Noin 160 kilometrin matka Baselista Strasbourgiin taittui päivässä. Reitti oli kohtuullisen suora ja kulki hiljattain kaivetun Reinin kanavan vartta. Toimituskunta kulutti hieman pitempään matkaan Freiburgista Colmarin kautta Strasbourgiin kolmessa päivässä uusilla retkipyörillä. Sillä matkalla ei rahaa säästetty, mutta ei vaivojakaan, sillä reitti kulki pitkin Alsacen viinialueen mäkiä ylös ja alas. - ML

Reinin kanava Strasbourgin ja Baselin välillä. Tämän kanavan vartta Inha pyöräili 130 vuotta sitten 20-vuotiaana.

Maria Renfors oppi Englannissa sitomaan perhoja. Hän toi taidon mukanaan Suomeen ja levitti sitä pitkin Kainuuta. Kuvassa Maria Renforsille nimetty lohiperho, jonka on sitonut Jukka Nissinen.

LEOPARD maajoukkuemaantiekilpapyörä

TeksTi ja kuvaT i oLLi Jokinen

Pyörä ostohetkellä ajokelvottomassa kunnossa. Haaveilua Nuorena opiskelijana 1970-luvun lopulla Tampereella minulla oli tapana käydä Tauno Lönnqvistin verstaalla hankkimassa osia pyörääni. Ihailin hänen rakentamiaan hienoja sinisiä Leopardeja ja ajattelin, että minulla ei ole ikinä varaa noin hienoon pyörään. Teinkin sitten silloiset Itä-Euroopan pyöräretkeni valmistujaislahjaksi saamallani Mercier-retkipyörällä. Leopard jäi kuitenkin kummittelemaan mieleeni.

Löytyminen Kesällä 2013 huomasin netissä Leopardin raadon. Olin työpaikan vaihtumisen vuoksi vähissä rahoissa ja 600 euroa tuntui silloin liian isolta summalta. Sain kuitenkin sovittua pyörän myyjän, Yksivaihteen ”Sepe84:n” kanssa osamaksukaupasta. Joidenkin mielestä tuo summa 1970-luvun maantiekilpapyörän irvikuvasta on aivan liikaa, koska marketista sillä summalla saa parikin toimivaa pyörää. Kysymyksessä oli kuitenkin Columbuksen putkesta tehty maajoukkuekilpapyörä Campagnolon osasarjalla. Tein mielestäni loistokaupat. Hinta määriteltiin oikeudenmukaisesti osien summana Velobasen keskihintojen perusteella, mutta pyörän arvo minulle olikin henkisellä asteikolla paljon suurempi.

Ensimmäinen käyttäjä Saatuani pyörän soittelin Tauno Lönnqvistille ja yritin vähän kysellä pyörän historiaa. Erilaisten mittatietojen perusteella hän arveli, että pyörä on aikoinaan tehty Asta Forsellille, takavuosien maajoukkuetasoiselle pyöräilijälle. Lähetin pyörän kuvan myös hänelle ja hän piti mahdollisena sitä, että pyörä on hänen vanha pyöränsä. Ihan täyttä varmuutta asiaan ei ole, mutta tietenkin minä pidän pyörää vuorenvarmasti Asta Forsellin pyöränä.

Korjattu pyörän runko ja tarroituksia.

Purkaminen ja toinen osasarja Hankin pyörään ammattilaismielessä loppuunajetut kiekot ja vähän huolsin pyörää. Tein muutamia koeajoja ja todettuani pyörän itselleni sopivaksi purin sen osiin restaurointia varten. Hankin myös toisen Campagnolo-osasarjan (kun tuli edullisesti eteen) siltä varalta, että jokin osa osoittautuu kunnostuksessa liian huonokuntoiseksi. Hyvistä osasarjakaupoista suuret kiitokset Monivaihteen Markolle.

Rungon kunnostus Sitten tuli tauko. Aloin jännittää rungon kunnostusta. Olen äärimmäisen kärsimätön yksitoikkoisissa tehtävissä, siis myös hiomisessa. Pohdin myös pitkään rungon kunnostuksen filosofiaa. Päädyin ruostepilkkujen hiontaan, pohjamaalaukseen ja kevyeen ylivetoon uudella spraymaalilla. Se tapahtui 2015 keväällä. Tismalleen oikeansävyisen ja oikealla tavalla hieman kimaltelevan värin sain Decoväristä. Leopard-tekstitarrat piirsi ”Samuli.S” Yksivaihteelta ja Columbuksen tarran sain australialaiselta Cyclomondolta. Lopuksi lakkasin koko komeuden.

Australiasta hankittu Columbus-tarra, pieni tärkeä yksityiskohta. Jostain syystä alkuperäinen tarra oli ranskankielinen.

Rungon kunnostuksessa oli mennä hermot ihan eri kohdassa kuin olin luullut. Hionta olikin yllättävän helppo operaatio. Sen sijaan tarrafirman käyttämä materiaali ja hankkimani pintalakka eivät olleet yhteensopivia. Lakka käpristi tarramateriaalia niin voimakkaasti, että liima ei pitänyt ja kirjainten kulmat nousivat ylös. Nyt tarvittiin sitä puuttuvaa kärsivällisyyttä. Liimasin pikaliimalla yksitellen kirjainten kulmat runkoon ja suihkuttelin toisen merkkistä lakkaa päälle. Homma onnistui.

Kokoaminen Ainoa osa, joka ihan kunnolla hajosi, oli Cinellin A1 -stemmi. Ohjaustangon kiristysruuvia aukaistessani syntyi ruuvin reiän reunaan kunnon halkeama. Stemmistä tuli siis käyttökelvoton. Onneksi Yksivaihteen ”Terolta” löytyi vastaava osa. (Toki Hilary Stoneltakin löytyi, mutta tapansa mukaan hän ei saanut ikinä aikaiseksi lähettää sitä.)

Kokoamisessa oli käytössä kaksi laatikkoa. Toisessa alkuperäiset Leopardin osat ja toisessa hankkimani varasarja. Työmenetelmä oli se, että ensin otetaan osa alkuperäislaatikosta ja huolletaan se, ja jos siitä tulee täysin käyttökelpoinen, niin se kiinnitetään pyörään. Muussa tapauksessa otetaan vastaava osa varalaatikosta. Loppujen lopuksi Campagnolo-varalaatikosta piti ottaa vain vaihtajat ja jarrujen säätöruuvit.

Puhdistus sujui hyvin astianpesuaineella, talouspaperilla ja bambutikulla. Pahimpiin kohtiin käytin tavallista kotitalousetikkaa ja asetonia. Jonkin verran kului myös etanolia, siis puhdistukseen.

Kiekot Kiekot poikkeavat alkuperäisistä kahdesta syystä. Ensinnäkin ne ovat kulutustavaraa ja kunnossakin olevassa pyörässä olisi jo ties kuinka monennet uudet kiekot. Toisekseen pyörä on tarkoitettu pidemmille

Pyörän nahkaosat vaaleata aitoa nahkaa. (Tankonauhat puuvillaa.)

Ihmisellä voi olla ihmeellisiä muistikuvia. Ensimmäisellä ajolla tuli nostalginen muisto Reginan vapaarattaan kauniista sirinästä yli 35 vuoden takaa.

matkoille, enkä ole halukas äheltämään tuubirenkaitten liimaamisessa jossakin metsätaipaleella. Näiden seikkojen vuoksi vanteet ovat Mavic Open Sport -avorenkaan vanteet ja renkaat Michelin Dynamic Classic 20 mm. ruskeakylkiset avorenkaat. Navat ovat toki Campagnolo Recordit. Navat toimitti minulle Yksivaihteen ”ahomik”. Kiekkojen puolaamisen ja rihtauksen suoritti Yksivaihteen ”Janoinen”. Takapakaksi löytyi 1970–1980-luvun viisilehtinen Regina Extra Syncro BX alkuperäispakkauksessaan. Siitä hennoi luopua Monivaihteen Ilpo. Muistan, kun 1970-luvun lopulla markkinoille tuli Mavicilta Open Sportin kaltaiset alumiinivanteet. Leopardissa olisi voinut olla myös sellaiset.

Nahat Toinen poikkeama on ”interfacet” eli ne kohdat, joissa polkija liittyy pyörään. Satula, jarrujen huput ja varvasremmit ovat vaaleaa nahkaa (tankonauhat vaihtuivat viime tipassa puuvillateipeiksi.). Tällaiselle poikkeamalle on syynä se, että usein ajaja vaihtaa juuri nämä osat mieleisikseen. Näin tein minäkin. Satula on Gyes G1, tankonauhat Tressostar ja varvasremmit Christophe. Jarruhuput ovat Yksivaihteen nimimerkin ”mikko_n” käsityötä. Pikku detaljeina on vielä juomapullotelineen ja varvashäkkien nahkaosat. Pyörän kokonaisuus noudattaa kuitenkin 1970-luvun lopun ihanteita.

Ajokokemus Pyörä valmistui lokakuussa 2015, eikä kilometrejä vielä ole tullut kovin paljon. Hyvältähän se toki tuntuu heti ensi polkaisulla. Ensi kesänä sitten katsotaan sen ominaisuuksia maantieajossa.

Lopuksi

Tällaisessa restaurointiprojektissa oma erityinen ja mielenkiintoinen osa-alueensa on puuttuvien tai vaihdettujen osien etsiminen sekä sen pohtiminen, millaisia ne olisivat aikoinaan olleet. Erityisen suurta mielihyvää tuottaa se, että nyt Leopard kiiltää uutuuttaan juuri sellaisena kuin sitä aikoinaan 1970-luvun lopulla ihailin.

Pyöräaiheiset nettiyhteisöt ovat olleet korvaamattomia tässä restauroinnissa ja osien etsimisessä. Suuret kiitokset kaikille, jotka ovat hennoneet luopua hienoista osista Leopardini hyväksi!