Ulkomaiden velot

Venäjä Esa Aallaksen syksyisen kirjoituksen innoittamana toimituskuntamme teki keväällä retken naapurissamme sijaitsevaan miljoonakaupunkiin. Miljoonakaupunkien tavoin Pietarissa liikkuminen on hektistä, paikoin kaoottista. Metrot kuljettavat kaupunkilaisia nopeasti ja turvallisesti ympäri laajaa kaupunkia, mutta se joka haluaa viettää aikaansa kaduilla, joutuu ruuhkien vangiksi. Tosin väitetään, että Pohjois-Pietarissa on yksi pyörätien pätkä. Pietaria alettiin rakentaa tyhjästä 1700-luvun alussa Amsterdamin esimerkin mukaan. Sinne saatiin kyllä kanavia ja siltoja, suuria prospekteja Pietarissa pyöräilijää sano- ja komeita palatseja. taan itsemurhakokelaaksi Amsterdamin kaarevat kadut onneksi puuttuvat. Se on luonteeltaan Lontoon, Pariisin ja Berliinin oloinen. Mutta kävelyn ja pyöräilyn vallankumous ei ole Pietariin asti ulottunut. Ja vastahan liikennerevoluutio on näissäkin käynnistynyt. Pyöräily sopisi Pietariin mainiosti. Kaupunki on maastoltaan tasainen ja väljästi rakennettu. Päinvastoin kuin monissa vanhemmissa Euroopan kaupungeissa, Pietarissa on paljon puistoja ja muita vapaa-alueita, joissa pyöräily on miellyttävää ja turvallista.

Sitä paitsi Pietarissa on pitkät pyöräilyperinteet. Jo tsaari Nikolai II:n aikana pyöräiltiin vilkkaasti. Silloin perustettiin myös useita pyöräilykerhoja. Vallankumouksen jälkeen Lenin ilmoitti, että pyöräily auttaisi neuvostoihmiset parempaan ja terveellisempään elämään.

Pietarissa arvioidaan nykyisin olevan noin miljoona polkupyörää, mutta sillä ei toistaiseksi ole ollut mitään merkitystä liikennesuunnitteluun.

Pietarissa ei juurikaan tapaa arkipyöräilijöitä, vaikka jotkin kotimaassaan pyöräilemään tottuneet opiskelijat ja siirtotyöläiset yrittävät iskostaa kulkumuotoa. Pyöräilykulttuuri on ennemminkin öistä alakulttuuria. Hiljenevät ja pimeät kadut houkuttavat yön susia puikkelehtimaan kaduille. Eremitaasin aukio on pimeän aikaan suosittua pyöräily- ja rullaluistelutannerta. Läheisellä sadan metrin pituisella kävelykadulla on viikonlopun iltana vilskettä, kun nuoriso on kokoontunut BMX-pyörineen tekemään temppuja. - ML

Iso-Britannia Vuosikymmeniä, aina viime syyskuuhun saakka kansanedustaja Jeremy Corbyn polki aika rauhassa Lontoon pohjoisesta Islington kaupunginosasta töihinsä Westminsterin parlamenttitalolle Thames-joen varrelle.

Mitä nyt sade, sumu ja Lontoon nelipyöräinen liikenne haittasivat. Vielä viime vuoden keväällä pyöräkypärä kainalossaan usein Labourin ryhmäkokouksiin tullut Corbyn poistui polkien vanhaan malliin puolueen vasemmanlaidan palaverista. Kokous junttasi hänet Labourin oikean siiven yllätykseksi puheenjohtajaehdokkaaksi.

Mutta viime syyskuussa jo varttuneen velon polkurauha tyssäsi. Yli kolme vuosikymmentä , vuodesta 1983 alkaen, alahuoneen takapenkillä istunut Corbyn (s. 1949) valittiin Britannian työväenpuolueen puheenjohtajaksi. Suuremmalla kannatuksella kuin kukaan ennen häntä.

Valinta vei parrasvaloihin , joilta ei liikene satulan selkään aikaa entisen tapaan. -Yritän silti löytää tuokioita päästäkseni viilettämään kotioveltani. Kokemukseni mukaan polkien pääsee useimmin myös vikkelimmin perille Lontoossa, on Labour-velo tuonut julki.

Iltapäivälehtiämme härskimpiä Lontoon keltaisia lehtiä myöten media seuraa, valvoo sekä ruotii enemmän kapinalliseksi sosialististiksi kuin puheenjohtajaksi leimaamaansa, elämäntavoiltaan nuukaa, alahuoneen 650 edustajasta vähiten kulukorvauksia käyttävää polkijaa. Valinnan seurauksena Hänen Majesteettinsa Oppositiojohtaja sai myös maan tavan mukaan pysyvän avustajan turvakseen. Verkossa pyörivässä Daily Mailin videossa turvamies yrittää estää kameramiestä kuvaamasta kotioveltaan polkemaan lähteävää puheenjohtajaa.

Sama lehti irvi puheenjohtajaksi valintaa julkistamalla tuunatun

Pikajalka 37 kuvan, jossa Corbyn seisoo alahuoneen eturivin vihreän penkin edessä pyöräkypärä päässä hiillostamassa pääministeri David Cameronia. Autoa omistamattoman polkijan Islingtonin pihaterassin sisältävän rivitaloasuntonsa tallista löytyy kaksi pikajalkaa: luotettava, alumiinirunkoinen, tietysti punainen Raleigh -vaihdepyörä sekä Trek 21 -mallinen sininen retkipyörä.

Alkuvuodesta Corbyn mainitsi sivulauseessa Stylist-aikakauslehden kolumnissaan haaveilevansa uusimmasta Raleigh Criterium -mallista. Korostaen päälauseissa suosivansa toki enemmän nykyisten kunnossapitoa uuden hankinnan sijasta.

Brittihuumori kukoisti kun nuukaksi tiedetylle Corbynille polkaistiin kansalaiskeräys 475 punnan arvoisen Raleighin hankkimiseksi. Nopeasti yhtä puntaa 475 lahjoittajalta tavoitellut keräys tuotti yli 6000 puntaa.

Kohde kilisytti kellollaan keräyksen poikki twiitaten koko potin menevän humanitaariselle järjestölle, mukaan lukien hänelle Raleighia varten tarkoitetut 475 puntaa.

Cycling Weekly - pyörälehtikin ehti jo suosittaa puhemies Jeremylle muitakin malleja punaisen Raleighin sijaan. Kuten legendaarista kiinalaista T- malli Fordin vastinetta Lentävää kyyhkyä. Puhemies Maon ja noin 500 miljoonan kiinalaisen kansanpyörän modernia mustaa kapeavanteista London City-kyyhkymallia.

Tai Hollanista yli kanaalin polettua mummonmallista Union -klassikkoa. Senkin lehti arveli sopivaksi ay- liikkeen alasajoa vastustavalle, julkisten Labourin letkaa vie vanha velo alojen liiton entiselle toimitsijalle, marssiveteraanille, jota ei tasa-arvomiehenä mummomalli haitanne.

Tiettävästi toistaiseksi, yhä useammin odottavan taksin takapenkille kotioveltaan kiiruhtava Jeremy Corbyn polkee – kunhan pääsee – yhä kahdella tallistaan löytyvällä merkillään.

Jos seuraavissa vaaleissa 2020 tuolloin 70-vuotiaasta vireästä velosta leivotaan Britannian pääministeri, jota moni britti tosin epäilee, ainakin polku virka-asunnolta Downing Street kympiltä parlamenttiin lyhenisi nykyisestä rutkasti. - Esa Aallas