Opin sauna

Tämä pyörä on ollut käytössä sukupolvelta toiselle vuosikymmeniä. Uusi omistaja halusi sen näyttävän samalta kuin uutena. Runko putsattiin ja maalattiin uudelleen. Muhvien musta oli alun perin vedetty siveltimellä, ja niin tehtiin nytkin. Myös koristeraidat ovat siveltimellä tehdyt. Nykyään käytetään autonkoristelusta tuttuja straippausvälineitä. Yksi pitkä veto ja viiva syntyy, puolesta millistä ylöspäin. Rauno Pääsky ihailee Ari sinkkosen kädenjälkeä.

Maalia vai ruostetta Vanhat Velot järjesti kurssin pyörän pintakäsittelyn huollosta ja hoidosta Turussa Style Riden tiloissa. Ylivuotavan asiantuntevia neuvoja tarjosi liikkeen johtaja Ari Sinkkonen, jolla on takanaan vuosikymmenten ura autojen entisöinnissä maalauspajan esimiehenä. Hän kuitenkin korosti, että kaikki näkemykset ovat hänen omiaan ja kokemuksen kautta muotoutuneita, eivät absoluuttisia totuuksia.

Käyttöpyörä ja museopyörä edellyttävät erilaista käsittelyä Pyöränkin kunnostuksessa trendit vaihtelevat ihan niin kuin autojen tai talojen. Nyt on enemmän muotia säilyttää vanhaa ja patinoitunutta pintaa, jopa ruostetta, mieluummin kuin uusia käsittely. Kunnostuksen tasosta – konservoidako tai entisöidä – päättäminen onkin hankkeen tärkein vaihe. Mikäli pyörässä ei ole pahoja ruosteita, puhdistaminen ja ruostumisen ehkäiseminen ovat riittäviä toimia ja säilyttävät parhaiten pyörän alkuperäisen luonteen. Mitä harvinaisempi ja siten arvokkaampi yksilö on käsittelyssä, sitä tärkeämpää alkuperäisyyden säilyttäminen on. Siitä huolimatta ruoste on niin paha peikko, että siitä moneen kertaan varotetaan. - Ruostetäplä rungon pinnalla tarkoittaa 10 cm maalin alla. Ja ruoste etenee nopeasti ja tuhoaa teräksen, Sinkkonen muistuttaa.

Ennen vanhojen pintojen poistoa tulee huolellisesti selvittää ja valokuvata mahdolliset koristeraitojen ja tarrojen jäljet. Jo sata vuotta sitten käytettiin runsaasti raidoituksia, joista saattaa olla jäljellä enää mattapintainen jälki muutoin kiiltävän mustan pinnalla. Raidat kuitenkin antavat pyörään aivan eri tunnelman kuin nykyäänkin niin suosittu umpimusta.

Vanhojen mallien mukaisia siirtokuvia tai vinyyliteippejä saa nykyään jopa kotimaisena tuotantoja joko omasta kuvasta valmistettuna tai valmiina. Yksityiskohtien aitous luo pyörälle imagon.

Työ alkaa perusteellisesta puhdistuksesta Rungon puhdistuksessa käytetään liuottimia. Mutta on hyvä selvittää, mitä maalia rungossa on käytetty. Varhaisimmat pinnoitteet on tehty selluloosavärillä. Emalivärit tulivat käyttöön 1930-luvun alkupuolella. Viime vuosikymmeninä on käytetty paljon myös hiutaleväriä, joka käyttäytyy aivan eri tavoin kuin vanhemmat värit.

Tinneri on hyvä liotusaine monille maalityypeille. Tinnerillä kostutettu teepaita kiedotaan puhdistet-

Amerikkalainen 1Shot oli ensimmäinen markkinoille tullut emaliväri, jota käytettiin autojen ja polkupyörien maalaukseen. Maalia on edelleen saatavilla, mutta sen ominaisuudet eivät enää ole samat kuin 1930-luvulla. Kaikkia värisävyjä ei saa enää sekoittamallakaan, koska jotkin pigmentit on myrkyllisyytensä takia kielletty kokonaan.

Läpiruosteiselta näyttänyt 1950-luvun Pyrkijä näytti menetetyltä tapaukselta. Kiillottaminen oikealla aineella toi kuitenkin kirkkaana loistavan alkuperäisen värisävyn esiin ja vei ison osan korroosiosta mennessään. Tästä voi jatkaa. Aineena oli tässä Maguiars Ultimate Compound. tavan paikan päälle, peitetään muovilla ja annetaan muhia pari tuntia ja pyyhitään puhtaaksi.

Ruosteenirrotukseen käypä keino on happopesu. Viisiprosenttinen sitruunahappo, josta on tehty hyytelömäistä tapettiliisterillä saa vaikuttaa ruosteeseen vaikkapa muovin alla pari päivää, ja korroosio hellittää.

Arvopyörää konservoitaessa poistetaan ruoste ja kiillotetaan pinta kemikaaleilla ja rätillä. Pinta suojataan lakkauksella.

Käyttöpyörää kunnostettaessa on parempi poistaa vanhat maalit ja käsitellä pyörä uudelleen. Konstit on siinäkin monet. Sinkkonen suosii lasimurskapuhallusta, joka on hellävarainen, mutta irrottaa myös ruosteen päinvastoin kuin sooda. Hiomavälineitä joutuu joka tapauksessa käyttämään.

Usein vanhoja maaleja ei ole enää käytössä Uusissa maaleissa ei ole ruostetta ehkäiseviä ainesosia, joten ruostesuojaus pitää tehdä ennen varsinaista pintamaalausta. Valitettavasti pintamaali ei tartu ruostesuojan päälle, vaan väliin on tehtävä hiomaalaus. Joka maalauksen jälkeen pinta hiotaan 2000–3000-numeron vesihiomapaperilla.

Sinkkonen on tutkinut vanhoja maalipintoja, ja pitää tärkeänä oikeaa maalikerroksen vahvuutta. Spraypulloista suihkuaa liian ohutta tavaraa, eikä niitä tulisi sen vuoksi käyttää entistämisluontoisissa töissä. Maalauskorjauksista yleisimpiä ovat kiveniskemät. Niiden korjaamiseen käytetään hienoa signeeraussivellintä ja kaksikomponenttimaalia. Kerrosten välillä hiotaan 2500-numeron vesihiontapaperilla kunnes saadaan tasainen pinta. Lopuksi maali vahataan.

Mikäli uusimistarpeessa on lähinnä koristeraidat, uuden raidan hyökkäävyyttä voi taittaa vetämällä viivan päältä tärpättiin kastellulla rätillä ennen kuin maali on kokonaan kuivunut. - ML

Ylimaalauksen alta löytyi alkuperäinen väri, joka hiottiin esiin. Muutamissa kuluneissa ja ruosteisissa paikoissa putsattiin runkoon asti. Päälle vedettiin muutama lakkakerros. Tämä kelpaa hyvin nuorison käyttöpyöräksi. Pikajalka 37