Mielenterveysongelmat omassa arjessa
Ehkä joskus vielä töihin Pelkään, etten pärjää. Työelämä näyttää vähän kuin taistelu tantereelta, jossa yritän pysyä. Unelmana on, että voin tehdä työtä, josta pidän ja jossa voin käyttää vahvuuksiani. Työ lisää mun hyvinvointia merkittävällä tavalla. Askel kerrallaan kohti unelmaa.
”Missä sä oot nykyisin töissä?”. Usein ensimmäinen kysymys, joka esitetään vanhalle tutulle, jota ei ole pitkään aikaan nähnyt. Entäs jos en missään? Pitkään aikaan. Tai koskaan. Sairastuminen tipautti työelämästä. Sisällä myllertävät häpeä ja huonommuuden tunne. Myös ajastus työelämästä pelottaa. Miten selittäisin CV:n aukot? Entä jos en jaksakaan? Tipahdan taas?
Olen onnistunut loksahtamaan epämääräiseen välitilaan työelämän ja mielenterveyskuntoutujana olemisen välille. Virallisestihan olen vajaakuntoinen työtön ja kaipaankin nyt kovasti elämääni uusia tuulia lannistavan työnhaun ja loputtomalta tuntuvan kotoilun rinnalle. 27
